Work Measurement New Principles And Procedures Adam Abruzzi

Work Measurement New Principles And Procedures
Adam Abruzzi download
https://ebookbell.com/product/work-measurement-new-principles-
and-procedures-adam-abruzzi-51907744
Explore and download more ebooks at ebookbell.com

Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
Most Work Measurement Systems Kjell B Zandin
https://ebookbell.com/product/most-work-measurement-systems-kjell-b-
zandin-22079954
Most Work Measurement Systems 4th Edition Kjell B Zandin Therese M
Schmidt
https://ebookbell.com/product/most-work-measurement-systems-4th-
edition-kjell-b-zandin-therese-m-schmidt-34991610
Most Work Measurement Systems Third Edition Kjell B Zandin
https://ebookbell.com/product/most-work-measurement-systems-third-
edition-kjell-b-zandin-10431056
Work Workers And Work Measurement Adam Abruzzi
https://ebookbell.com/product/work-workers-and-work-measurement-adam-
abruzzi-51911566

Fundamentals Of Work Measurement What Every Engineer Should Know Desai
https://ebookbell.com/product/fundamentals-of-work-measurement-what-
every-engineer-should-know-desai-5699148
Flow At Work Measurement And Implications 1st Edition Clive Fullagar
https://ebookbell.com/product/flow-at-work-measurement-and-
implications-1st-edition-clive-fullagar-5761482
The Handbook Of Work Analysis Methods Systems Applications And Science
Of Work Measurement In Organizations Mark Alan Wilson
https://ebookbell.com/product/the-handbook-of-work-analysis-methods-
systems-applications-and-science-of-work-measurement-in-organizations-
mark-alan-wilson-10455044
Make Your Destructive Dynamic And Attribute Measurement System Work
For You 1st Edition William D Mawby
https://ebookbell.com/product/make-your-destructive-dynamic-and-
attribute-measurement-system-work-for-you-1st-edition-william-d-
mawby-5308114
Decent Work Concept Theory And Measurement 1st Edition Nausheen Nizami
https://ebookbell.com/product/decent-work-concept-theory-and-
measurement-1st-edition-nausheen-nizami-5886658

Work Measurement

Work Measurement
NEW PRINCIPLES
AND PROCEDURES
By Adam Abruzzi
ASSISTANT PKOFE8SOB
STEVEN8 INSTITUTE OF TECHNOLOGY
COLUMBIA UNIVERSITY PRESS
NEW YORK, MORNING SIDE HEIGHTS 1952

COPYRIGHT 1952
COLUMBIA UNIVERSITY PRESS, NEW YORK
PUBLISHED IN GREAT BRITAIN, CANADA, AND INDIA
BY GEOFFREY CUMBERLEGE, OXFORD UNIVERSITY PRESS
LONDON, TORONTO, AND BOMBAY
MANUFACTURED IN THE UNITED STATES OF AMERICA

TO HAZEL W. ABRUZZI

Preface
IT will soon become apparent to the reader that most of the pro-
cedures now used for work measurement do not perform their
intended functions. Yet nothing of any consequence has been
done to correct the situation. Of inventions there have been
many, but almost all of them have been concerned with pro-
cedural minutiae which the authors apparently hoped would
give them a wide audience and clientele. This has led to a large
number of widely advertised prescriptions for the measurement
of work. It turns out that the differences among the prescriptions
resolve themselves into quarrels about who should treat the pa-
tient; nobody seems to be very much concerned about the fact
that the treatment may be fatal.
In our day it has become fashionable to use the label "scien-
tific" to help advertise one's notions. True to fashion, those who
write the prescriptions on work measurement continually remind
us that theirs is the only truly scientific prescription. Curiously
enough, none of them has taken the trouble to describe the scien-
tific method or to show how it is related to what they are offering
in its name.
One also hears a great deal about the fact that the present pro-
cedures "work" in practice. The trouble with this notion is that
what "works" here is
what management and labor decide will be
allowed to work or will be made to work. This does not make the
procedures scientific, nor does it mean that other procedures
will not work much better.
This, I think, is the essence of the matter. We have two—and
only two—alternatives open to us. On the one hand, we may
continue to use the present procedures; they will continue to
"work" in the same sense that collective bargaining "works."

viii Preface
This book shows, in fact, that these procedures are intimately
associated with the bargaining process.
The other alternative is to adopt the viewpoint taken in this
book. According to this viewpoint the procedures of work meas-
urement should be based on the rules
of the scientific method,
not on the bargaining process. It seems to me that we can no
longer tolerate taking empirical action about productivity prob-
lems on the basis of the subjective judgments of individuals act-
ing as advocates of vested viewpoints. Instead, we need objec-
tive principles and procedures so that the estimates we make
and the action we take will be sound in a scientific sense. This
book is intended to supply such principles and procedures.
I should like to acknowledge the generosity of the following
publishers for permission to quote
from their copyrighted works
as indicated in the text: D. Van Nostrand Company; United
States Department of Agriculture Graduate School; Appleton-
Century-Crofts, Inc.; and The Controller of H. M. Stationery
Office. Acknowledgment is also made to the following journals
which have published or are about to publish articles on some of
the material contained in the book: Advanced Management; In-
dustrial arid Labor Relations Review; Mechanical Engineering;
and Personnel.
I should also like to express my sincere appreciation to Dr.
William Gomberg for his invaluable assistance and counsel. I am
also extremely grateful to his associates, Mr. Louis Rolnick and
Mrs. Nancy Rolnick. They were extremely helpful in making
some of the studies, as were Mr. E. Rosa, Mr. C. Dobula, Mr.
P. Flatow, and Dr. P. Koditschek. I should also like to thank
Professor Robert Bechhofer, of Columbia University, for a num-
ber of helpful suggestions regarding the statistical treatment of
some of the data.
Unfortunately, it is impossible to identify here any of the
many people in the two plants who made possible most of the
studies described in the book. I hope they will accept this gen-
eral acknowledgment of their kindness and
interest; I am espe-
cially grateful to the workers who acted as willing and friendly
study-subjects.

Preface ix
Without question, my greatest debt is to Hazel W. Abruzzi,
who spent many tedious hours with computation and typing
chores.
ADAM ABRUZZI
Castle Point, Hoboken, N.J.
July, 1951

Contents
1. INTRODUCTION: INDUSTRIAL EXPERIMENTAL STUDIES 3
2. DESIGNING A RESEARCH PROGRAM ON INDUSTRIAL
PRODUCTIVITY 11
3. THE PROBLEM OF PROCESS STANDARDIZATION 30
4. CASE STUDIES OP LOCAL STABILITY 39
5. STUDIES OF LOCAL STABILITY: IMPLICATIONS 62
6. CASE STUDIES OF GRAND STABILITY 75
7. STUDIES OF GRAND STABILITY: IMPLICATIONS 106
8. DEVELOPING STANDARD DATA FOR OPERATION ELE-
MENTS AND MOTIONS 120
9. THE RELATIONSHIPS AMONG OPERATION ELEMENTS 129
10. COMPARING THE WORK METHODS OF DIFFERENT
OPERATORS
157
11. THE IMPLICATIONS OF THE LIKELIHOOD RATIO RESULTS 180
12. MOTION STANDARD DATA AND RELATED QUESTIONS 196
13. OBTAINING USEFUL MEASUREMENTS AND ESTIMATES 220
14. MEASURING AND ESTIMATING DELAY FACTORS 246
BIBLIOGRAPHY 273
INDEX 281

Tables
1. Stop-watch Readings Obtained from Operation 1 39
2. Ratio-test Results on the Data for Operator ID 44
3. The Production-rate Estimates Based on Studies Made
on Operator 13^4. 57
4. The Production-rate Estimates Based on Operations in
the Two Plants 63
5. The Relation between Skill and Uniformity 64
6. The Production-rate Estimates Obtained from Three
Inexperienced Workers 65
7. The Relation between Delays and Net Production
Rates 66
8. Data Showing How a Reduction in the Mean Cycle
Time Affects Delays 68
9. The Period Breakdown Used in the Studies of Grand
Stability 78
10. Ratio-test Results on the Daily Means for Operation 1 85
11. The Additive-test Data on Operation 1 87
12. Test Results on the Period Means for Operation 1 90
13. The Analysis-of-variance Data on Garment Sizes 34,
36, and 38 (Operation 1) 91
14. Test Results on the Daily Means for Operation 4 98
15. The Analysis-of-variance Data on Garment Sizes 32,
34, and 36 (Operators 4A and 4C) 100
16. Test
Results on the Daily Means for Operation 6 102
17. The Analysis-of-variance Data on Garment Sizes 32,
34, and 36 (Operation 6) 103
18. Test Results on the Daily Means for Operation 7 104
19. Test Results on the Pooled Daily Means of the Seven
Operations 105

xiv Tables
20. The Relation between the Level and the Uniformity of
Grand Production Rates 109
21. The Relation between the
Level and the Uniformity of
Local Production Rates 110
22. The Relation between the Mean Cycle Time and the
Relative Aggregate Efficiency 111
23. Criteria Reported for Defining Operation Elements 121
24. The Independence-test Matrices from the Element
Data of Operator ID 134
25. The Reduced Numerator Matrix from the Data of
Operator ID 135
26. The Independence-test Matrices from the Element
Data of Operator 1H 137
27. The Numerator Matrix from the Element
Data of
Operator 1 *A 139
28. The Independence-test Data from Studies Made on
Operation 13 141
29. The Independence-test Data from the Study Made on
Operator 21A 142
30. The Independence-test Data from Other Studies Made
in Plants A and B 143
31. The Independence-test Matrices from the Grouped
Data of Operator ID 149
32. Independence-test Results from the Grouped Data of
Four Operators on Operation 3 150
33. Independence-test Results from the Second Grouping
of the Data of Operators 3N and 3F 151
34. Independence-test Results from the Grouped Data of
Four Studies on Operation 13 152
35. Independence-test Results from the Second Grouping
of the Data of Four Studies on Operation 13 152
36. Independence-test Results from the Grouped Data of
Three Studies Made in Plant B 153
37. The Summarized Data for the Cases in Which Inde-
pendence Was Not Established 154
38. The Summarized Data for the Cases in Which Inde-
pendence Was Established 155

Tables xv
39. The Denominator Matrix in the L(yc) Test on the Ele-
ment Data of Operators 21 and 2F 174
40. The Relation between the Mean and the Degree of
Variability of Element-group Times 180
41. Element Data of Operator 3H Showing That the Rela-
tive Degree of Variability Increases as the Mean Time
Decreases 193
42. The Motion Descriptions and Times for the First Two
Cycles in Motion Study A 198
43. The Wink-counter Readings in Motion Study A 200
44. The Mean Values of the Motion and Motion-group
Data in Motion Study C 203
45. Data
from the Three Motion Studies Showing the Re-
lation between the Mean and the Degree of Variability 210
46. Data
on the Snap-back and Continuous Stop-watch
Methods 230
47. Data on the Film Wink-counter and Stop-watch Meth-
ods 236
48. Data on
the Three Measurement Methods Considered 238
49. Factory Data on the Stop-watch and Marsto-chron
Methods 241
50. Factory Data on the Stop-watch and Marsto-chron
Methods, Using a Simplified Element Structure 242
51. The Data from an Experiment by Three Stop-watch
Observers 243
52. The Period Breakdown Used in the Delay Study in
Plant B 259
53. The Period Breakdown Used in the Delay Study in
Plant A 264
54. A Comparison of the Delay Estimates and the Allow-
ances in Plant A 267
55. The Analysis-of-variance Data on the Period Delay
Percentages in Plant A 268

Figures
1. The Percentage of Operations Standardized in Advance
by Survey Respondents 31
2. A Comparison of the Relative Output under Three
Types of Wage Payment Plans 34
3. The Mean and Range Charts on Local Cycle Times for
Operator ID 42
4. The Mean and Range Charts on Local Times for Ele-
ments 1 and 2 for Operator ID 44
5. The Mean and Range Charts on Local Cycle Times for
Operator 1H 45
6. The Mean and Range Charts on Local Cycle Times for
Operator I*A, Showing the Separate and Combined
X, R, and Control Limit Values 50
7. The Mean and Range Charts on Local Cycle Times for
Operator 27 51
8. The Mean and Range Charts on Local Cycle Times for
Operator 11.A, Showing the Separate and Combined
X, R, and Control Limit Values 54
9. The Mean and Range Charts on Local Cycle Times for
Operator 134—First Study 56
10. The Mean and Range Charts on Local Cycle Times for
Operation 21 59
11. The Mean and Range Charts on Local Cycle Times for
Operation 22 60
12. The Group Mean and Range Charts for Operation 1,
Showing Both the Outer 2s* and the Inner 3-sigma
Control Limits for the Means 80
13. The Mean and Range Charts on the Data for Opera-
tion 1 Arranged According to the Operator 88

xviii Figures
14. The Mean and Range Charts on the Data
for Opera-
tion 1 Arranged According to the Work Period, Showing
Both the Outer 2s* and the Inner 3-sigma Control Lim-
its for the Means 89
15. The Group Mean and Range Charts for Operation 2,
Showing Both the Outer 2s* and the Inner 3-sigma
Control Limits for the Means 92
16. The Mean and Range Charts on the Data for Opera-
tion 2 Arranged According to the Operator 93
17. The Mean and Range Charts on the Data for Opera-
tion 2 Arranged According to the Work Period, Showing
Both the Outer 2s* and the Inner 3-sigma Control Lim-
its for the Means 94
18. The Group Mean and Range Charts for Operation 3,
Showing Both the Outer 2s* and the Inner 3-sigma Con-
trol Limits for the Means 95
19. The Group Mean and Range Charts for Operation 4,
Showing Both the Outer 2s* and the Inner 3-sigma Con-
trol Limits for the Means 97
20. The Pooled Means of Operators 4A and 4C Arranged
According to the Garment Size 99
21. The Mean and Range Charts for Operation 6,
Showing
Both the Outer 3s* and the Inner 3-sigma Control Lim-
its for the Means 102
22. Chart for Estimating the Sample Sizes Required to Ob-
tain Maximum Confidence Intervals of ±5 percent for
Given Coefficient of Variation Values 184
23. Control Charts on the Total Delay Percentages Ob-
tained in Plant B, Plotted by the Period and by the Day 262
24. Control Chart on the Total Delay Percentages Obtained
in Plant A, Plotted by the Period 265
25. Control Charts on the Unavoidable and Personal Delay
Percentages Obtained in Plant A, Plotted by the Period 266

Work Measurement

1. Introduction: Industrial
Experimental Studies
THE problem of making industrial experimental studies has
been examined by a fairly large number of writers. Among these
is Luther Gulick, who writes that both dynamic and static
analyses are required to classify the variables involved according
to their importance.1 Extensive documentation is also required
to obtain generalizations and hypotheses within a single system
of definition.
James Gillespie, another student of this question, presents a
series of descriptive rules for the application of the scientific
method to this field.2 According to him, science consists of the
ordered knowledge of natural phenomena and their relations.
This knowledge depends on the use of the rational approach and
"reflective thinking" as opposed to rationalization and snap
judgments. In doing scientific work the first step should be a
clear statement of the objectives; the problem is then subdivided
into its component parts. The observations themselves should
be as free as possible from bias and prejudice, and all hypotheses
developed from the observations should be verified by direct
experiment.
T. N. Whitehead, who analyzed the data obtained in the
widely publicized Western Electric experiments, considers that
a scientific investigation should begin with a careful definition
of the problem. Primitively, this definition describes "an area of
comparative ignorance within which the investigator wishes to
exercise increased discrimination." 1 In the specific field of in-
1 Gulick, "Science, Values and Public Administration," in Papera on the Science of
Administration, chap. xi.
*
Gillespie, The Principles of Rational Industrial Management.
»
Whitehead, The Industrial Worker, I, xi, 99.

4 Introduction
dustrial productivity, Whitehead adds, "men and women must
be examined under conditions which are sufficiently typical of
their daily experiences, and yet which permit of an orderly in-
vestigation."
Shewhart's Views and Results.—Walter Shewhart's views de-
serve special attention here, for he is probably the outstanding con-
temporary student of this subject.4 Applied science, he says, has
even more exacting requirements than has pure science. This is
because the applied scientist must take direct action on the
basis of his results, often with important economic consequences.
"Invariably," Shewhart adds, "each practical rule of action,
so far as it has been adopted as a result of reasoning, is based
upon some abstract concept or group of concepts." Before it can
finally be accepted, however, it must be verified experimentally.
In fact, scientific statements have a definite meaning only if they
can be verified at least theoretically by experimental measure-
ments; the process of verification also requires that the method
of measurement be completely specified in advance.
Shewhart also discusses the fundamental problem of how far
formal statistical methods can be used in applied science. Such
applications, he
insists, cannot be made unless empirical criteria
are available for deciding when a set of observed data constitutes
a
random sample.
This statement strikes at the heart of the whole question of
making experimental inferences. It means that a profound dif-
ference exists between
formal theory and empirical applications
of that theory. In theoretical work it is sufficient to assume
randomness and proceed to develop estimates and test proce-
dures. In empirical applications the problems are much more
difficult, for empirical criteria must first be established for de-
ciding when a sample can be considered a random sample. It is
only when these criteria are satisfied that the formal theory can
safely be applied.
In Shewhart's view all scientific estimates must be accom-
panied by an explicit statement about their precision. As an
example he cites Planck's constant from physics. The value of
this constant is given in terms of a range of variation, within
4
Shewhart, Statistical Method from the Viewpoint of Quality Control.

Introduction 5
which future observations are expected to lie if
they are made
under the same conditions.
Shewhart then turns to the question of verification and finds
that it is made up of two distinct components: practical verifica-
tion and theoretical verification. Practical verification is obtain-
able in terms of experimental observations that are always finite
in number. Theoretical verification, however, can be conceived
formally only as the result theoretically attainable from an infi-
nite number of observations. If a scientific statement is to be
practically verifiable, the number of observations must be speci-
fied, as well as the function (or functions) of those observations.
This is not enough, however. It is also necessary to specify the
interval within which the functional value must he in order that
the statement be deemed true.
PRINCIPLES OF MODERN EXPERIMENTAL INFERENCE
Gulick, Gillespie, Whitehead, and most other writers on this
subject provide only descriptive procedures for making indus-
trial experimental studies. The single major exception is the
small group of writers on the special subjects of product quality
and technological research, of whom Shewhart is the leading
example.
The
principal objection to most of the procedures offered is
that they fail to take into account the powerful principles of
experimental inference developed in recent years. These princi-
ples are described in detail by a number of writers on the phi-
losophy of science, such as C. West Churchman.6
Churchman supplies the following series of scientific axioms:
(1) "the purpose of all scientific activity, taken collectively, is to
reduce error to zero, i.e., to become absolutely precise"; (2) a
limited number of observations is never sufficient to give an an-
swer to a scientific question, since
there always exists an error of
observation; (3) specific methods exist for determining the mag-
nitude of the error of observation; (4) a zero error means that a
complete answer has been obtained. Such a complete answer can
only be conceived in formal terms as the end-product of a never-
1 Churchman, Theory of Experimental Inference and "Probability Theory I, II,
III."

6 Introduction
ending series of successive approximations; (5) a complete formal
theory of statistics is necessary for indefinite progress in science,
although it is not sufficient; (6) the unified action of students in
all the disciplines concerned will be required to obtain approxi-
mate solutions to scientific problems.
Morris R. Cohen and Ernest Nagel have also given exten-
sive treatment to the problems of experimental inference.6 Like
Whitehead, they consider scientific investigations to begin with a
careful definition of the problem. Once the problem has been de-
fined, irrelevant material must be separated from the
relevant,
which must then be examined in an exploratory fashion to de-
velop tentative hypotheses. All hypotheses should be capable of
predicting in some sense what will happen, which is the same as
saying that they should be verifiable. Whenever a choice re-
mains between two or
more hypotheses, the process of experi-
mentation must be continued until a single hypothesis is accepted.
At first, hypotheses can be framed only in terms of qualitative
differences. In the interest of precision, it is essential to indicate
as clearly as possible the degree of these differences. These hy-
potheses can gradually be expressed in quantitative terms; ulti-
mately, this process will yield acceptable hypotheses specifying
the numerical values of the variable considered on a continuous
scale.
Cohen and Nagel, Churchman, and others also reject the
classical notion that scientists are interested primarily in an
abstract search for truth, independent of social values. Frank
Hartung makes this point in more positive terms.7 He says that
the very decision to follow scientific procedures involves making
a value judgment. Value judgments also enter into scientific
work in other crucial ways, for, as Hartung points out, it must
always be decided which problems should be worked on and
which goals are desirable.
More Specific Problems.—First it must be decided which proce-
dure will insure valid results. The modern viewpoint on this key
problem is well represented by the comments of Norbert Wiener
and Arturo Rosenblueth.8 Their main thesis is that empirical
• Cohen and Nagel, An Introduction to Logic and Scientific Method.
1 Hartung, "On the Contribution of Sociology to the Physical Sciences."
• Wiener and Rosenblueth, "The Role of Models in
Science."

Introduction 7
phenomena can be understood only by making use of models.
These models are of two kinds: the formal model and the mate-
rial model. These two kinds of models are closely related, for all
material models are ultimately based on formal models. These
models are also related in that a complex system is represented
by a simpler system assumed to have similar properties.
Wiener and Rosenblueth also make an instructive analogy
between models and "closed boxes." Only a limited number of
variables involved in a complex system can be put into one
"closed box" at one time. Scientific progress can be considered a
successive opening of these boxes, which include more and more
variables. Finally, the boxes (and the models) can be made to
include as many variables of the original complex system as is
desired.
In general, formal models have a mathematical structure. The
problem of applying formal models in empirical science is there-
fore equivalent to the problem of applying mathematical models.
The
latter problem has been considered by Eugen Altschul and
Erwin Biser; their starting point is the classical belief that a sci-
ence is exact only to the extent to which mathematical equations
can be applied to its subject matter.9 In recent years, they assert,
this belief has largely been rejected, even in the science of physics,
where it originated. The essential point is that a mathematical
model cannot completely encompass the variables in a given
empirical situation; at best, such a model can handle only a
selected number of these variables.
Experimental studies can scarcely be carried on without solv-
ing the problem of designing suitable scales of measurement.
According to S. S. Stevens, the process of measurement can be
defined "as the assignment of numerals to objects or events ac-
cording to rules." 10 Scales of measurement can be constructed
only when a unique correspondence has been established be-
tween certain characteristics of these objects or events and the
properties of the number system. The practical value of estab-
lishing such a correspondence lies in the fact that the number
system can then be used to represent the result of certain em-
9 Altschul and Biser, "The Validity of Unique Mathematical Models in Science."
10 Stevens, "On the Theory of Scales of Measurement."

8 Introduction
pirical operations and hence to simplify the problem of obtaining
definitive information.
Modern scientists are becoming increasingly aware of the
need for interdisciplinary cooperation for optimum results in
experimental work. This viewpoint is given specific attention by
Paul Olmstead, who says that the
natural scientist needs to know
more about what social scientists have done about measuring
"intangibles." 11 The natural scientist also needs and should seek
the cooperation of social scientists, for the human element is
always present to some degree in
his work.
SPECIFICATIONS FOR MAKING INDUSTRIAL EXPERIMENTS
The
preceding sections emphasize the need for a series of spec-
ifications in industrial experimental work based on the modern
theory of experimental inference. A series of such specifications
is given below. In the following chapters these specifications are
used in two ways: (1) to determine the scientific validity of cur-
rent time-study procedures and (2) to plan and analyze the ex-
perimental studies considered.
To do effective industrial experimental work, it is first neces-
sary to define the fundamental concepts insofar as
possible in
terms
of empirical operations (that is, operationally). Meeting
this requirement is especially important in the field of industrial
productivity, where many fundamental concepts are defined in
a
nonoperational manner and are subject to a variety of inter-
pretations.
After operational definitions have been established, the broad
objectives of the investigation should be clearly stated. In this
statement a sharp distinction should be
made among economic,
sociological, physiological, psychological, and technological objec-
tives.
The
specific objectives of the investigation should also be
clearly stated. Thus, the required order of accuracy and of pre-
cision should be specified in estimation problems. Similarly, the
risks to be tolerated with regard to making wrong decisions
should be specified in making tests of hypotheses.
11 Olmstead, "Some Thoughts on 'What the Natural Scientist Needs from the
Social Scientist.1 ''

Introduction 9
Wherever necessary, the investigation should include a pre-
liminary phase for the purpose of designing appropriate scales
and methods of measurement. These scales and methods of
measurement should be capable of meeting the accuracy and
precision requirements of the main problem to be investigated.
A list of rules should also be developed, specifying the empirical
operations necessary for making observations under the pro-
posed scales and methods of measurements.
The main investigation should be based on the formal model
whose assumptions are best satisfied by the empirical conditions
of the immediate problem. The main investigation should also
be carefully designed so as to insure that optimum results are
obtained at a minimum cost. This implies that the estimating or
testing procedure must be decided in advance, together with
such essential details as the sampling procedure and the sample
size.
Investigations on industrial problems are of three principal
types. The first type includes laboratory studies of technological
problems, such as evaluating the comparative advantages of
different measuring instruments. The second type includes situ-
ational studies made under conditions characteristic of the prob-
lem in question; situational studies should be made on problems
whose results might be substantially distorted if they were made
under laboratory conditions. The third type of investigation
combines both the preceding types: the preliminary work to be
done under laboratory conditions and the confirmatory work
under actual operating conditions. Here the laboratory serves as
an economical agent for formulating preliminary estimates or
hypotheses which can then be tested situationally.
The estimates obtained in an investigation should include a
statement specifying how they can be verified by other observers.
This means that
the verification process requires the estimating
procedure to be independent of the observer insofar as possible.
The verification process also requires that the main statistical
properties of the estimates be presented so that the results ob-
tained by different observers can be compared.
The most important statistical property of an estimate is pre-
cision, which varies inversely with the variability of the observed

10 Introduction
data. It should be reported because it specifies the range of
future observations (with the same measurement method). The
range is defined in terms of some predetermined probability value
and is established on the basis of the mean value (or some other
statistic) computed from the observed data.
A high degree of precision is no guarantee that the estimate is
correct or accurate. The accuracy of a given estimate can be
determined only by comparing it with the estimate obtained by
the standard measurement method. Like its precision, the accu-
racy of an estimate specifies the range of future observations
again at some predetermined probability value. The essential
difference is that the range in accuracy statements is based upon
the "true" value, estimated as the mean value, let us say, of the
data obtained by the standard measurement method.
The results obtained from tests of hypotheses should be pre-
sented
in operational terms, thus providing other observers with
the empirical means for verifying and extending the results of
these tests. Each test result should also be accompanied by a
statement of the probability of rejecting a true hypothesis or,
alternatively, of accepting a false hypothesis.
The
assumptions of a given formal model are never fully sat-
isfied in applications. This implies that the numerical probability
values attached, for example, to some specific test result should
not be interpreted literally, but only as indicating a certain order
of probability. Moreover, a statistically significant result is not
sufficient in itself for empirical purposes. The decision whether
or not to act on such a result must be based instead on empirical
factors, such as the economic consequences of that result.
One of the principal goals of experimental investigations is
to
obtain results that can be extended and refined in future inves-
tigations. To attain this goal, it will ultimately be necessary to
obtain the cooperation of students in all the disciplines related
to the problems being investigated. Such cooperative action is
also necessary to insure that every empirical aspect of these prob-
lems is taken into account in planning the investigations.

2. Designing a Research Program
on Industrial Productivity
A DESCRIPTION of the design and structure of the research
program considered in this book serves a number of important
purposes, the first of which is to explain why research work is re-
quired in this field. Its other main functions are: (1) to show why
and how the program was planned so as to yield concepts and
procedures that would be generally useful in all types of indus-
try; (2) to present the underlying assumptions that were made
and the reasons for making them; (3) to bring out the funda-
mental viewpoint and objectives adopted in making the studies
and the reasons for their adoption; (4) to outline the scope and
limitations of the results obtained.
Such a description serves still another important purpose. It
provides an instructive model for other investigators to follow in
planning further research programs in specific industries. It
should be emphasized, however, that the model must not be
followed literally, for in order to be successful research work
must be designed for the peculiar characteristics of each plant
and industry.
THE RESEARCH ADVANTAGES OF MAN-CONTROLLED OPERATIONS
The Degree of Variability.—Most observers familiar with this
subject would probably agree that man-controlled operations
have a greater degree of variability (or variation) than any other
type of operation. This intuitive conclusion has been satisfacto-
rily corroborated by experimental studies. S. Wyatt and P. M.
Elton, for example, arrive at the following specific conclusion:
the degree of variation in production rates reflects the relative
influence of the machine and the worker on those rates.1
1 Elton, An Analysis of the Individual Difference» in the Output of Silk-Weavers;
Wyatt, "Some Personal Factors in Industrial Efficiency."

12 Designing a Research Program
These students also show that the degree of variation is great-
est in man-controlled operations. The explanation is simple. In
such operations production rates are heavily influenced by the
sociological, the physiological, and the psychological variables
introduced by the worker.
In machine-controlled operations, however, the situation is
quite different. The influence of these human variables is sharply
reduced, for the production rates are now dominated by the
mechanical variables introduced by the machine. This fact does
not in itself explain why the degree of variation is also sharply
reduced. The explanation is that machines are always con-
structed so as to have as small a range of mechanical variation
as possible. The net result, then, is that machine-controlled oper-
ations have a much smaller degree of variation than do man-
controlled operations.
This statement can readily be extended to cover other types
of operation, all falling between these two extremes. Here the
degree of variation falls between the minimum degree of varia-
tion of purely machine-controlled operations and the maximum
degree of variation of entirely man-controlled operations.
Implications of These Facts.—In statistical terms, the facts
presented above mean that man-controlled operations provide a
maximum opportunity for the expression of variation in produc-
tion rates. The over-all variation in this case would thus be ex-
pected to include trends, periodicities, and other kinds of non-
random variation, some of which would not turn up when the
worker does not dominate the production rate.
The empirical implications of this are of the utmost impor-
tance. The key point is that all other types of operation would
exhibit some, but not all, kinds of variation found in man-con-
trolled operations. From the statistical viewpoint, then, they
can be considered special cases of man-controlled operations.
The result is that any statistical procedures developed for han-
dling the variations found in man-controlled operations should
also be directly useful for handling the variations found in other
types of operation. On the other hand, statistical procedures
developed for, let us say, operations controlled partially by

Designing a Research Program 13
machines would not necessarily be applicable to man-controlled
operations.
The preceding argument shows that the basic statistical con-
cepts and procedures developed from studies of man-controlled
operations should be directly applicable to all other types of
operation. This does not mean, however, that the specific nu-
merical details of these procedures can be applied to other types
of operation without modification.
For example, in Chapters 4 and 6 specific numerical criteria of
statistical stability are developed for operations in the garment
industry. These criteria are based upon the statistical charac-
teristics of these operations and the empirical requirements of
the industry. The same criteria would not apply to operations in
other industries unless they had
similar statistical properties
and empirical requirements. However, the basic concepts and
procedures from which the criteria were developed can be ap-
plied directly. If they are applied correctly, they will yield
numerical criteria tailored to fit the peculiar characteristics and
requirements of the immediate plant and industry.
SELECTING THE INDUSTRY AND PLANTS
Selecting the Plants and Operations.—The type of operation is
first to be considered in choosing an industry for study. In the
present case the ladies' garment industry was selected, for its
operations are clearly of the man-controlled type. In fact, the
function of most of the machinery used in pressing and sewing
operations—which are given particular attention here—is to
provide power and mechanical advantage to the workers. Except
for this, workers engaged in these operations exercise complete
control over their production rates.
Another advantage of this industry is that it has conveniently
located plants with widely different degrees of technological
development and management control. This greatly simplified
the problem of investigating the effect of these factors on pro-
duction rates.
In one of the two plants selected the production process was
organized and regulated in a haphazard and unsystematic man-

14 Designing a Research Program
ner. In addition, modern methods of performing management
functions, such as cost control procedures, were generally lack-
ing.
The other plant selected represented the opposite extreme
in technological development and management control. For ex-
ample, it had a comprehensive program for selecting workers and
training them along with a complete production-control pro-
gram. It had also adopted most other modern methods of organ-
izing and regulating the production process and of performing
management functions.
Another basic point of difference between the two plants was
the way production-rate and wage-payment problems were han-
dled. In the first plant a piece-rate-incentive plan was in effect
on the sewing operations. The unit rates of payment were based
on collective bargaining agreements rather than on time-study
results. On the pressing operations, however, fixed rates of wage
payment were in effect, again based on collective bargaining
agreements.
In the second plant standard production rates were developed
for all operations on the basis of time-study results. These stand-
ards were used as a base for the wage-incentive plan, which pro-
vided that the workers attain these standards to be eligible for
extra earnings. This plant also made extensive applications of
motion-study procedures to develop improved work methods for
the guidance of the workers.
The Problem of Cooperation.—Many students have emphasized
the need for cooperative action on the part of management and
labor in doing fundamental research on productivity problems.1
Here, again, the garment industry proved to be an excellent
choice. The International Ladies' Garment Workers' Union
(ILGWU), which represents the workers in this industry, enjoys
especially cordial relations with the managements of these plants.
This enabled the union—through William Gomberg, its director
of management engineering—to enlist their active support in the
research program; the union also directly solicited the coopera-
* See, for example, Miles, The Problem of Incentives in Industry; Hall and Locke,
Incentives and Contentment; Golden and Ruttenberg, The Dynamics of Industrial
Democracy.

Designing a Research Program 15
tion of the stewards and the workers involved. As a close student
of the subject, Gomberg himself became actively interested in
the program and provided direct assistance in the form of union
equipment and data.
The plant managers instructed their foremen
and technical
personnel to cooperate with the program as fully as possible. In
fact, they went so far as to rearrange certain work schedules to
fit the requirements of the experimental studies. In the second
plant time-study records and other technical information col-
lected by its Methods Department were also made available.
The
result was that management and labor at all levels ren-
dered invaluable assistance in making the experimental studies
possible. This assistance was undoubtedly largely responsible
for the successful completion of the program.
Even under these enviable circumstances it was necessary to
spend a great deal of time explaining the nature and objectives
of specific studies to the workers. Careful explanations soon sat-
isfied them that the studies had a research objective and would
affect neither their production requirements nor their earnings,
but created another problem of some consequence, for some
workers became enthusiastic about their role as participants in
a
research program and consequently worked faster than usual.
To counterbalance this tendency to be overzealous, it became
necessary to impress upon these workers that unbiased per-
formances were required.
PRODUCTIVITY STUDIES AND WAGE-PAYMENT RATES
Many critics, notably Eric Farmer, suggest that the function
of estimating production rates should be separated from the
function of setting rates of wage payment.3 The essence of their
argument is that otherwise it is impossible to determine the
validity of the estimating procedures.
Essentially the same viewpoint is also taken by certain time-
study writers. J. Keith Louden, for example, points out that
determining what constitutes a fair day's work must be kept
• Farmer, Time and Motion Study. See also Balderston, Group Incentives; Kennedy,
Union Policy and Incentive Wage Methods.

16 Designing a Research Program
entirely separate from determining how much shall be paid for
that work.4 Ralph Presgrave, another authoritative writer on
the subject, argues in a similar fashion. Even if the final standard
is to be a piece rate of payment, the time-study analyst is pri-
marily interested in
"arriving at a correct time standard only.
The amount to be paid is settled entirely outside of time study
through bargaining, tradition, or supply and demand." 5
Strong experimental evidence in support of these views is pre-
sented by S. Wyatt, F. G.
L. Stock, and L. Frost.6 They show
that production rates become stabilized at a level that depends
on the strength of the incentive plan. In essence, this is what
C. A. Mace had in mind in concluding that the most potent
factor in worker performance is the wage-payment plan.7
Worker Attitudes and Behavior.—Some of the time-study writ-
ers who advocate separating the two functions do not rule out
the use of production estimates as a basis for establishing wage-
payment rates. They believe that the two functions can be sep-
arated simply by forbidding the time-study analyst to set wage-
payment rates.
Abundant evidence
exists, however, that these functions must
be separated much more completely. Much of this evidence is
offered by Stanley Mathewson, Fritz Roethlisberger, and Bur-
leigh Gardner.8 They point out that workers adopt protective
and restrictive practices whenever they feel that wage-payment
rates depend on production rates. As an example, workers pro-
tect lenient standards of production and lenient wage-payment
rates by regulating their output so that it has a fixed relationship
to the standards.
Marvin Mundel, another leading time-study writer, also pro-
vides direct evidence on these questions. "Many standard times
function well," he says, "even though
they are incorrect, because
the workers have learned that it is advantageous to have them
function." 9 Thus, workers vary their exertion on different jobs
4 Louden, "Management's Search for Precision in Measuring a Fair Day's Work."
• Presgrave, The Dynamics of Time Study, pp. 61-62.
• Wyatt, Stock, and Frost, Incentives in Repetitive Work.
' Mace, Incentives: Some Experimental Studies.
• Mathewson, Restriction of Output among Unorganized Workers; Roethlisberger,
Management and Morale; Gardner, Human Relations in Industry.
• Mundel, Systematic Time and Motion Study, p. 166.

Designing a Research Program 17
to produce at all times in some relatively fixed relationship to
the standards, thus covering up time-study inconsistencies.
Moreover, they "complain sufficiently on the standards which
are difficult to achieve so that the standards are revised, and
restrict their output on the easy ones so that the inequity there
is undisclosed." Practices like these, Mundel concludes, are suffi-
ciently widespread so that many poorly conceived time-study
procedures often appear to be functioning well.
The relation between wage-payment rates and production
standards also provokes the workers to resist time study itself.
Mathewson, for example, found that the mere intimation that a
time study is to be made will often slow up an entire department.10
Roethlisberger sums up the situation succinctly. He says that
"any person unknown to the workers who expresses more than a
casual interest in their work or affairs is likely to be regarded
with suspicion unless he takes pains to state clearly to them just
what he is doing and why." 11
Additional evidence on this question was obtained in the pres-
ent research program. As indicated earlier, some workers ex-
pressed strong opposition to the experimental studies until they
became completely convinced that the results would not affect
their earnings. This opposition disappeared completely only
after enough time had elapsed to satisfy the workers that this
was actually the case.
Thus, although these studies were made under extremely
favorable conditions, the workers still retained a residual fear
and distrust of being observed. On the basis of such evidence, it
would seem to be almost impossible to obtain unbiased results
when time studies are made for the ultimate purpose of estab-
lishing wage-payment rate3.
The Informal Bargaining Process Involved.—This behavior of
workers can be classified as a form of informal bargaining, their
objective being to obtain the most favorable production stand-
ards and wage rates possible. This bargaining proceeds in two
stages. In the first stage the workers present a biased impression
of the job requirements. In the second stage they protect lenient
10 Mathewson, Restriction of Output among Unorganized Workers, p. 71.
11 Roethlisberger, Management and Morale, p. 81.

18 Designing a Research Program
standards and wage rates by restrictive practices, and they pro-
test strict standards and wage rates by invoking grievance
machinery.
On the other hand, it is reasonable to assume that the time-
study analyst takes this situation into account in evaluating his
results. He has an opportunity, for example, to counteract a
worker's deliberately slow pace by rating him accordingly. In a
similar manner, he can take advantage of the other subjective
aspects of time study to counteract other biased practices of the
worker being observed.
The analyst
also has devices at his disposal for protesting pro-
duction standards and wage rates that turn out to be unfavorable
to
him (that is, are lenient). One such device is to introduce in-
significant changes into an operation to justify making a new
study and establishing stricter standards and rates. Although
this practice is not nearly as widespread as it once was, time-
study analysts also sometimes use the more overt device of direct
rate cutting under the same conditions. In a real sense, then,
there are two parties to this bargaining process, even though
they do not confront each other and state their cases explicitly.
The
Formal Bargaining Process Involved.—When the workers
are organized formally, their attitudes and behavior on time
study are explicitly incorporated into the union's official atti-
tudes and behavior. Specific supporting evidence is supplied by
the booklets published by the United Electrical Workers Union
(UE) and by the United Automobile Workers Union (UAW).12
These booklets are intended to be a guide for union stewards
in their negotiations with management. Each
of them contains
a
detailed list of the controversial aspects of current time-study
procedures. They also stipulate that the union is not to be a party
to
the time-study process. Instead, it reserves the right to bar-
gain collective^ on all matters pertaining to individual studies,
including their results.
These booklets show that unions are aware of the shortcom-
ings of time study. This puts them into a very favorable bargain-
ing role, for they can then challenge production standards and
11 U. E. Guide to Wage Payment Plan». Time Study, and Job Evaluation; The
UAW-CI O Looks at Time Study.

Designing a Research Program 19
wage rates that workers consider too strict. As nonparticipants,
they do not have to take any action
on the lenient standards and
wage rates that might come to their attention.
The over-all viewpoint of the cited booklets and other works
by labor spokesmen is that time study is useful primarily as a
means of narrowing the areas of disagreement between manage-
ment and labor.13 Gomberg, the leading labor spokesman on this
subject, sums up this viewpoint with the comment that "thus
far modern industrial time study techniques can make no claims
to scientific accuracy. They are at best empirical guides to set-
ting up a range within which collective bargaining over produc-
tion rates can take place." 14
This viewpoint clearly implies that labor's acceptance of time
study is only a qualified acceptance. The qualification is that the
primary function of time study is to supply information for col-
lective bargaining. It is reasonable to conclude from this that
labor's
acceptance is based on the conviction that time study is
not truly scientific, for this helps validate their argument that it
can be effective only as a component of collective bargaining.
The Question of Participation.—At first glance there seems to
be a sharp disagreement among labor spokesmen on whether
labor should participate in the time-study process. The UAW
and UE booklets, for example, advocate complete nonpartici-
pation, in contrast, let us say, to Golden and Ruttenberg, who
advocate complete participation.15 Close examination shows, how-
ever, that the disagreement is of little real importance.
Again the significant point is that time study is not scientific
and, in particular, has numerous subjective aspects. Under these
conditions labor's participation in the time-study process per-
mits it to exercise its own judgment on these subjective aspects;
it can then present its findings in competition with those of man-
agement. The result is that the differences between the two sets
of findings are resolved by collective bargaining. The only essen-
tial difference, then, is that the collective bargaining process is
brought to time study in the case of participation, and time
11 See, for example, Cooke and Murray, Organized Labor and Production.
14 Gomberg, A Trade Union Analysis of Time Study, p. 170.
11 Golden and Ruttenberg, The Dynamic» of Industrial Democracy.

20 Designing a Research Program
study is brought to the collective bargaining process in the
case
of
nonparticipation.
In any event, the problem of participation or nonparticipation
would cease to be significant if time-study procedures were
made
more objective. Neither management nor labor would then need
to concern itself with time study at all, except to see that the
procedures are applied correctly.
Specific Contractual Provisions.—Both the UE and UAW
booklets strongly urge local unions to obtain contractual safe-
guards on key aspects of time study. A comprehensive report on
this subject has been made by the Bureau of Labor Statistics.16
This report points out that unions are generally allowed to ap-
peal production standards; also, they usually reserve the right
to bargain collectively on time-study procedures and results.
This report also cites eighty-three separate contract provisions
intended to safeguard labor's interests regarding time study. A
representative group of these includes: (1) an operation must be
restudied at the request of the employee or the union; (2) em-
ployees must be informed of any new production standard
within 24 hours of its application. Upon request, the union may
review time studies in consultation with the time-study super-
visor; (3) representatives of management and labor shall co-
operate in
selecting the operators to be studied; (4) no time study
shall take less than one-half hour in order to assure representa-
tive results under normal conditions; (5) minimum delay and
fatigue allowances are to be established as follows: 5
percent for
personal delays and 2 percent to 12 percent for fatigue depend-
ing on the nature of the operation.
To protect its interests, management also obtains specific con-
tractual safeguards in certain cases. The most common contract
provision of this kind specifies that the union will guarantee a
reasonable and just performance by its members. Another com-
mon provision is that a worker is to be transferred if he consist-
ently produces at a rate below the production standard.
The Bureau's report also indicates that the usually close rela-
tion between production standards and wage-payment rates
16
Collective Bargaining Provisions: Incentive Wage Provisions; Time Studies and
Standards oj Production.

Designing a Research Program 21
prompts unions to insist also on contractual safeguards regard-
ing wage-payment rates. This relation also explains why almost
all these provisions are concerned—at least implicitly—with
time study. The most important of the 157 separate provisions
of this kind enumerated in the report specify that: (1) the com-
pany agrees to consult with the union prior to changing the piece
rate; (2) any employee who considers piece-work prices inequi-
table may bring up a grievance about them; (3) piece rates in
effect are not to be changed unless a change is made in the
method of manufacture, in which case the new time study and
any change made in the rate of payment are to apply only to the
affected elements; (4) increased skill on the part of employees
shall not constitute a sufficient reason for changing established
piece rates except by mutual consent; (5) piece rates shall include
reasonable personal, fatigue, and machine allowances, and shall
enable an average employee to earn at least 25 percent above
the base rate (that is, the rate equivalent to the production
standard).
The
Three Bargaining Stages and Their Implications.—The
contract provisions described above represent the third stage of
bargaining between management and labor when wage-payment
rates are based on production rates. In the second stage formal
bargaining also takes place, the unions exercising a general re-
view function regarding time-study procedures and results. In
the first stage informal bargaining takes place between the
worker and the analyst, who represent labor and management
at the local level.
Considered together, these bargaining stages demonstrate
conclusively that time study is not an independent scientific
process in practice. It is, instead, either a direct or an indirect
component of the bargaining machinery developed as a result of
the relation between the time-study and the rate-setting func-
tions. It seems clear, then, that time study must be made inde-
pendent of rate setting if it is to perform its intended function
of estimating production rates.
Fixing the Dominating Variables.—In practice, the estimating
function can be made independent of the rate-setting function
only by observing production rates during a period when the

22 Designing a Research Program
wage-payment plan remains fixed.
It should also be emphasized
that the estimates obtained are valid only as long as the wage-
payment plan remains unchanged. The reason for this is that a
new set of estimates will otherwise be needed to maintain the in-
dependence between production rates and wage-payment rates.
The need to separate production-rate problems from wage-rate
problems has been considered in detail because of the strong re-
lation between them in current practice. By itself, however, fix-
ing the wage-payment plan does not guarantee that the estimat-
ing procedure will give valid results. It is also necessary to fix
all the other dominating variables like the work method. The
reason for this is that the estimates obtained will otherwise de-
pend on those variables. This point can be demonstrated by a
simple example. The production rates obtained by using one type
of machine will differ in general from those obtained by using
another type of machine. Estimates obtained for the first type
of machine would therefore be of little value after the second
type was introduced.
In the language of experimental inference, fixing these variables
satisfies the requirement that valid estimates can be obtained
only under essentially constant conditions. A related requirement
is that the estimates remain valid only as long as these conditions
remain the same.
THE MAJOR SHORTCOMINGS OF PRESENT PRACTICE
Difficulties of Scientific Verification.—Some time-study writers
advance the argument that production standards must be rea-
sonably accurate, since most workers seem to produce at a rate
in the neighborhood of the standard rate. Two conclusive objec-
tions can be raised to this argument. The first is given by Clinton
Golden and Harold Ruttenberg, Ralph Presgrave, and William
Whyte, who find that: (1) numerous production standards are
found to be inaccurate upon rechecking; (2) many such stand-
ards are as much as 50 percent too lenient or 50 percent too
strict; (3) a substantial percentage of worker complaints refer to
production standards.17
17 Golden and Ruttenberg, The Dynamics of Industrial Democracy; Presgrave,
The
Dynamic» of Time Study; Whyte, "Incentives for Productivity: The Bundy
Tubing Case."

Designing a Research Program 23
The other and much more important objection has already
been documented in some detail. Workers regulate their produc-
tion rates during the time study so that the standard will be
lenient and favorable to them; they also regulate their produc-
tion rates after the study so that it has a fixed relationship to the
standard. By these means the workers can easily make the stand-
ards appear accurate when it is in their interest to do so.
Under present conditions, then, workers' production rates are
based on their social and other vocational interests, both as in-
dividuals and as groups. As a result, the relationship of these
rates to the standard rates gives no evidence whatsoever about
either the validity of the standard rates or of the estimating pro-
cedures themselves. This is all the more true in those cases where
the unions reserve the right to bargain formally over time-study
procedures and results—which is another major obstacle to sci-
entific verification.
More Specific Shortcomings.—A wide variety of competitive
and frequently contradictory time-study procedures are recom-
mended in the literature. In the trenchant words of the UAW
booklet, these procedures are "occasioned by nothing more solid
than the desire to be different and, thereby,
achieve exclusive-
ness and recognition." 18 In any event the very existence of
numerous competitive procedures is in itself a tacit admission
that a generally acceptable theory does not yet exist in this field.
Inasmuch as numerous competitive procedures exist, it is nat-
ural to find that numerous competitive assumptions, definitions,
and claims are made about time-study procedures and results.
Apparently the only characteristic they have in common is that
none of them has been verified by experimental means. The situ-
ation is even more serious than this. These assumptions, defini-
tions, and claims are often so ambiguous and vague that it is
almost impossible to subject them to verification studies.
Louden gives a typically ambiguous definition when he says:
"A fair standard is what we can expect a normal worker to do in
the performance of a given job. . . . This standard is to be set
on a fair, honest, and equitable basis, not requiring killing exer-
tion, but at the same time requiring a normal day's output." 19
» The UAW-CIO Looks at Time Study, p. 29.
19 Louden, "Management's Search for Precision in Measuring a Fair Day's Work."

24 Designing a Research Program
The principal weakness of nominal definitions such as this is
that they fail to specify the empirical operations by which the
entity defined can be given a unique interpretation. In Louden's
case the definition of "a fair standard" is presented in terms
which are subject to a variety of interpretations. For example,
how "a normal worker" is to be identified is left completely un-
answered.
As the preceding chapter shows, the first requirement for
effective experimental work is to define the fundamental con-
cepts in operational terms. Excellent examples of such definitions
are provided by Shewhart with regard to product-quality con-
trol. For example, he defines statistical control in the following
terms: "a phenomenon will be said to be controlled when, through
the use of past experience, we can predict, at least within limits,
how the phenomenon may be expected to vary in the future.
Here it is understood that prediction within limits means that
we can state, at least approximately, the probability that the
observed phenomenon will fall within the given limits." 20
The
nonscientific nature of current time-study practice is un-
derscored by the prevalence of subjective procedures. Cohen and
Nagel neatly summarize the inadequacy of such procedures.
According to them, the scientific
method is reasonable, not be-
cause it appeals "to the idiosyncrasies of a selected few individu-
als, but because it can be tested repeatedly and by all men." 21
Shewhart's views on this subject are also pertinent. He says
of the subjective approach that: "immediately the analysis of
data would be removed from the field of logic and we would
have to accept a result simply on the basis of the authority of
the experimentalist. Then we would face the difficult task of de-
termining the ultimate authority. Such a method is certainly
not scientific, nor does history reveal much ground for belief
that it is a method which can be relied upon to give satisfactory
results." 22
The
Use of Subjective Judgments.—It is frequently argued that
20 Shewhart, Economic Control of Quality of the Manufactured Product, p. 6.
11 Cohen and Nagel, An Introduction to Logic and Scientific Method, p. 195.
11 Shewhart, Economic Control of Quality of the Manufactured Product, p. 386.

Designing a Research Program 25
it is impossible objectively to measure many of the variables in
time-study
work. This argument is then used to justify the ap-
plication of subjective judgments in measuring such variables.
A typical example of this kind of reasoning is supplied by Mun-
del.a He believes that worker performance cannot be evaluated
by mathematical or statistical methods; this leads him to con-
clude that subjective judgments must be used instead.
This conclusion can be challenged successfully on two impor-
tant counts. The first is that subjective measurement methods
do not necessarily yield valid results simply because objective
measurement methods are not available. Furthermore, it is im-
possible to obtain precise and accurate results unless objective
measurement methods do exist.
This does not mean that subjective judgments are never used
in scientific work, for a great deal depends on the investigator's
judgment even in sciences as advanced as physics. However, the
scientific method does demand that the estimating procedures
be independent of the observer, thus enabling the results of ex-
perimental studies to be verified. It is in this sense that the sub-
jective rating of worker performance, for example, is not a sci-
entific procedure.
Another common argument used in defense of subjective
measurements is that their value is improved when the judg-
ments of several observers are pooled. Louden, for example,
concludes from performance rating results that "the group [of
observers] is much less subject to error than the individual [ob-
server]." 24 A little reflection shows that this argument is super-
ficial and erroneous. The simple fact is that the repeated appli-
cation of a nonobjective procedure cannot make that procedure
more accurate or more precise than it was originally.
It might be argued in rebuttal that group judgments are also
used in the physical sciences. In the physical sciences, however,
group judgments are employed to determine the most appro-
priate objective procedure. They are not used to make measure-
" Mundel, Systematic Time and Motion Study, pp. 155-156.
,4 Louden, "Management's Search for Precision in Measuring a Fair Day's Work,"
p. 29.

26 Designing a Research Program
ments and estimates as they are in time-study rating. For sub-
jective procedures the group judgment refers to results rather
than to procedure. The outcome is that the results cannot be
verified except by
referring to the original observers.
A serious consequence of the use of subjective procedures in
time study is that often they lead to contradictory conclusions.
An instructive example is provided by the conclusions of Phil
Carroll and William Schutt regarding the so-called "snap-back"
and "continuous" methods of taking stop-watch observations.
These writers agree that the snap-back method involves an
error of observation due principally to the mechanics of return-
ing the watch hand to zero after each operation element. Carroll
concludes, however, that this error is unimportant when com-
pared to the error introduced by the subjective rating proce-
dures.26 For this reason, he recommends the snap-back method
except in special cases. Schutt, on the other hand, reasons that
this error is large enough to warrant giving up the snap-back
method in favor of the continuous method.28
Time
Study as an Art.—Because of the shortcomings described
above, some time-study writers assert that time study is more
an art than a science. This view is often used as an additional
argument for the conclusion that certain fundamental tools of
the scientific method, particularly statistical procedures, cannot
be applied to time-study problems.
An extreme example of this type of argument is provided by
William Lichtner, who even rejects the use of simple averages to
summarize observed data. According to Lichtner, the required
result should
be neither an average reading nor the reading that
occurs most frequently; it should combine both of these ap-
proaches in a manner that best represents the immediate cir-
cumstances.27
Such arguments can readily be shown to be invalid in a scien-
tific sense, for no verifiable evidence is ever offered in their favor.
It might also be commented that they are apparently not even
" Carroll, Time Study for Cost Control, p. 70.
*
Schutt, Time Study Engineering, p. 54.
" Lichtner, Time Study and Job Analysis, p. 38.

Designing a Research Program 27
accepted by the writers who advance them, for all of them claim
to be able to obtain from time study numerical results which are
accurate and precise.
Equating Minuteness with Accuracy and Precision.—The short-
comings of current practice are brought into sharp focus by con-
sidering the problem of measurement. In general, time-study
writers believe that the more minute the measurement, the more
useful the result. The fact is that the scientific value of measure-
ments does not depend on their minuteness. It depends instead
upon their accuracy and precision, determined according to the
specifications given in Chapter 1. The observed accuracy and
precision are then compared to the order of accuracy and pre-
cision considered appropriate to
the immediate problem. This
comparison, not the minuteness of the measurement method,
determines whether the measurements satisfy the objectives of
the study.
THE SCOPE OF THE RESEARCH PROGRAM
In addition to those considered, current time-study proce-
dures have numerous other shortcomings when evaluated against
the requirements of modern experimental inference. These will
be given extensive treatment in later chapters. Enough major
shortcomings have been presented, however, to establish an
essential point. The shortcomings in time-study practice are not
isolated matters to be corrected by doing correspondingly iso-
lated pieces of research work. A comprehensive inquiry into the
subject is required instead, leading to a completely reformulated
system of objectives and estimating procedures.
For the reasons given above, the first phase of the research
program was devoted to key current procedures, special atten-
tion being paid to their accuracy, their precision, and their pre-
dictive value. The objective of this part of the
program was to
determine which of these procedures may be retained and which
of them must be abandoned.
The second phase of the research program was intended to
develop a body of acceptable theory, based primarily on verifi-
able
procedures and criteria. In this phase certain specific hy-

28 Designing a Research Program
potheses about
work performance formulated by earlier inves-
tigators were also tested experimentally.
A significant though nonexperimental phase of the program
was a field survey of the views and practices of representative
time-study practitioners. This survey was intended to determine:
(1) to what
extent and for what reasons the procedures used dif-
fer from those recommended in the literature; (2) the views of
practitioners on the empirical usefulness of these procedures;
(3) which aspects of time study need further fundamental re-
search and the reasons cited; (4) whether procedures are used
which are not reported in the literature.
The
Role of Rating Procedures.—The inadequacy of subjective
procedures in applied science has already been documented in
some detail. This inadequacy is particularly evident in the nu-
merous procedures for rating work performance, where subjec-
tive judgments are made on the basis of an equally subjective
standard—the hypothetical "normal" worker. Such procedures
have no place in a set of objective procedures for estimating and
evaluating production rates. For this reason, rating procedures
are given only incidental attention here, except where they are
intimately related to the topic under consideration.
The subject of rating is given extensive treatment in much of
the critical literature.28 A particularly thorough critique of the
rating procedures in current favor is made by Gomberg. Like so
many other critical students, Gomberg concludes that "it is at
once apparent that nothing has been developed in industrial
time study practice that can be considered an objective measure
of normality or an objective method for comparing operator
performance with any normal standard." 29
A Summary of the Program's Goal.—The goal of the research
program was to develop estimating procedures that could be
verified in terms of the modern theory of experimental inference.
These procedures will not make it possible to predict how much
time industrial work should require in terms of some hypotheti-
cally "normal" worker. In fact, it will be shown later that the
38 Representative critical evaluations of rating procedures are available in many
of the references already cited. See, for example, Kennedy, Union Policy and In-
centive Wage Methods.
M Gomberg, A Trade Union Analysis of Time Study, pp. 145-146.

Designing a Research Program 29
amount of time required for any work can have scientific mean-
ing only with respect to a set of predetermined specifications.
Under these conditions current rates of production can be com-
pared to the specifications to determine whether they are eco-
nomically acceptable.

3. The Problem of Process
Standardization
MOST time-study writers recommend that the process should
be standardized. R. L. Morrow, for example, suggests that all
the operations in a given work sequence be studied together.1
When the best equipment and sequence of operations have been
decided upon, then the best arrangement of machines, and so
forth, should be developed. The ultimate objective is to insure
that all unnecessary movement and handling of materials is
eliminated. Morrow also stipulates that other technical factors
must be controlled so as to obtain maximum output along with
quality assurance. Like most other writers on time study, Mor-
row also specifies that the "one best way" of performing the
operation with the means at hand should be developed before
taking time-study observations.
Ralph Barnes' recommendations on this subject are similar to
Morrow's. Thus, he suggests that work methods, materials,
tools, and working conditions be standardized before standards
of production are established.2 To accomplish this, Barnes pro-
poses that a detailed study be made, including an analysis of the
minute motions involved in the work method. In Barnes' opinion,
however, a detailed study is not required to achieve standardiza-
tion, for a sketchy study may be sufficient for the purpose.
S. M. Lowry, H. B. Maynard, and G. J. Stegemerten have
much the same viewpoint. They consider that it is necessary to
determine the best method and to standardize the process before
making the time study proper.®
These three examples are typical of the views held by those
1 Morrow, Time Study and Motion Economy, pp. 96-97.
*
Barnes, Motion and Time Study, p. 260.
*
Lowry, Maynard, and Stegemerten, Time and Motion Study, p. 8.

Process Standardization 31
who insist on some kind of preliminary standardization. Al-
though in the distinct minority, a few writers, such as Phil Car-
roll and Ralph Presgrave, feel that preliminary standardization
is not absolutely necessary.4 As Presgrave puts it, it is often
necessary to make time studies before standardizing the work
methods.5
CURRENT PRACTICES
Standardization in Practice.—Despite the recommendations
of
most writers, the process of preliminary standardization has
been found incomplete for well over a quarter of a
century. In
1916, for example, Robert Hoxie reported that time studies were
made with little or no previous standardization.® Recent evidence
FIGURE 1. THE PERCENTAGE OF OPERATIONS STANDARDIZED
IN ADVANCE BY SURVEY RESPONDENTS
on this question is provided by the field survey mentioned in the
preceding chapter. This survey showed that the proportion of
operations standardized in advance varies widely, particularly
with regard to work methods.
The estimates given by the 51 respondents reporting on this
26
8
5
6
II » I » I I _
100 90-99 75-89 50-74 25-49 10-24 0-10 %
4 Carroll, Time Study for Cost Control.
« Presgrave, The Dynamics of Time Study, pp. 128-129.
• Hoxie, Scientific Management and Labor.

32 Process Standardization
subject are summarized in Figure 1. This chart points up the fact
that only about 50 percent standardized their operations in ad-
vance. The principal explanations offered by those who did not
standardize their operations in advance are that: (1) it is impos-
sible to standardize all operations in advance; (2) standardiza-
tion can be attained through time studies; (3) the cost of stand-
ardization is excessive; (4) it is necessary to standardize only
key operations.
Limitations of the Criteria Given.—Quite aside from their
limited application, the recommended criteria of preliminary
standardization are uniformly subjective and descriptive. This
explains why such wide differences of opinion exist, ranging from
the complete preliminary standardization insisted on by Morrow
to Presgrave's willingness to take observations without any pre-
liminary standardization.
Wide differences of opinion also exist among practitioners as
to what determines standardization, particularly with regard to
work methods. These differences are pointed up by the criteria
reported in the field survey, which were so numerous that it be-
came necessary to put them into the following general categories:
(1) all obvious improvements have been made; (2) the rules of
motion economy have been fully applied to methods, equipment,
and materials; (3) the operation is running smoothly with a mini-
mum number of delays; (4) the production rates are running
close to the time-study standard; (5) quality standards are being
met; (6) the judgment of
the foreman regarding operating per-
formance.
Three of the respondents also made the significant comment
that the process of standardization is continuous—that complete
standardization is an ideal that can never be realized. Six others
agreed with Carroll and Presgrave; they felt that it is often im-
practical to effect preliminary standardization, even though it
is theoretically desirable.
The principal disadvantage of the recommended criteria, then,
is that they lead to many different opinions with regard to the
necessity for standardization. This difficulty can be overcome
only by developing criteria based on procedures independent of
the observer. To be realistic, these criteria must not be formu-

Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

kuin opetettua elukkaa, ja sentähden kiusattiin häntä koko päivä
tällä tavoin, pakotettiin hakkaamaan noita norsunluu-palasia! Hänellä
ei ollut enää aikaa käydä edes rakkaan virtansa luona. Mistä syystä
häntä niin leppymättömästi kidutettiin? — Hän oli suuttunut,
loukkautunut ylpeytensä ja vapautensa tallaamisesta. Hän päätti,
ettei hän enää soittaisi, tai soittaisi ainakin niin huonosti kuin
mahdollista, että isältä lähtisi se halu. Siitä tulisi kyllä ankara ottelu;
mutta täytyihän uhrata jotain vapautensa puolesta.
Seuraavalla tunnilla hän koetti toteuttaa aiettaan. Hän ryhtyi
lyömään vääriin näppäimiin ja soittamaan epäsointuja oikein
järjesteellisesti. Melchior torui, sitten hän karjui; ja sitten alkoi
tuiskuta iskuja. Hänellä oli paksu viivotin. Joka kerta, kun Christophe
otti väärän äänen, löi hän lasta sormille ja ärjyi samalla hänen
korvaansa niin, että rumpukalvo oli haljeta. Christophen suu vääntyi
kivusta; hän puri huuliaan, ettei olisi itkenyt, ja jatkoi stooalaisen
kärsivällisyydellä väärinsoittoaan, kohottaen hartiansa päänsä
suojaksi joka kerta, kun tunsi saavansa iskun. Mutta se menetelmä
oli huono, sen hän pian näki. Melchior oli yhtä itsepäinen kuin hänkin
ja vannoskeli, että vaikka heidän pitäisi istua siinä kaksi päivää ja
yötä, ei hän antaisi armoa ennenkuin Christophe oli soittanut oikein
joka nuotin. Sitäpaitsi Christophe oli liian perinpohjainen
väärinsoitossaan, ja Melchior alkoi epäillä viekkautta, kun hän joka
näppäyksellä näki pikku käden laskeutuvan raskaasti määrästään
syrjään, selvästikin aivan tahallisesti. Viivottimen iskut lisääntyivät
nyt toisen verran. Christophen sormissa ei ollut enää tuntoa, hän itki
surkeasti, itsekseen: vetäen nenäänsä ja niellen nyyhkytyksiään ja
kyyneleitään. Hän ymmärsi, ettei tämä keino mitään auttaisi ja että
hänen täytyi tehdä epätoivoinen päätös. Hän lakkasi soittamasta ja
sanoi uljaasti, vavisten jo etukäteen myrskyä, joka nyt purkausi:

— Isä, minä en tahdo enää soittaa.
Melchior kiehahti.
— Mitä, mitä sinä sanot!… huusi hän. Hän pudisti poikaa
käsivarresta niin kovasti, että se oli mennä sijoiltaan. Christophe
vapisi yhä kovemmin, kohotti kyynärpäänsä varjellakseen itseään
iskuilta ja jatkoi:
— Minä en tahdo enää soittaa. Sillä minä en ensinnäkään tahdo,
että minua piestään, ja sitten…
Hän ei saanut lausettaan loppuun. Hirveä korvapuusti tukki
häneltä melkein hengen kurkkuun. Melchior karjui:
— Ahaa, sinä et tahdo, että sinua piestään? Vai et tahdo?…
Iskuja tuiskusi. Christophe kirkui läpi nyyhkytystensä:
— Ja sitten… minä en pidä musiikista!… Minä en pidä musiikista!…
Hän vetäysi alas tuoliltaan. Melchior tempaisi hänet rajusti siihen
takaisin ja iski hänen ranteitaan pianon reunaan ja huusi:
— Sinä soitat!
Ja Christophe huusi:
— En, en, minä en soita!
Melchiorin ei auttanut muu kuin antaa myöten. Pieksettyään
poikaa hän tyrkkäsi hänet ulos ovesta, sanoen hänelle, ettei hän saisi
ruokaa koko päivänä, niin, ei koko kuukautena, ennenkuin hän oli
oppinut soittamaan jok'ainoan harjoituksen aivan puhtaasti. Hän

lennätti pojan ulos potkaisten häntä takapuoleen ja paiskasi oven
kiinni.
Christophe näki olevansa portailla, likaisilla ja pimeillä, seisovansa
niiden lahonneella lauta-askelmalla. Rikkonaisesta pienen ikkunan
ruudusta kävi viima; kosteus kihosi seinistä. Christophe istuutui
likaiselle portaalle; hänen sydäntään kiehutti viha ja mielenliikutus.
Aivan hiljaa sadatteli hän isäänsä:
— Nauta, se sinä olet! Raavas… raaka hölmö… niin, hirviö, hirviö
olet!… Ja minä vihaan, vihaan sinua… Oh, minä tahtoisin, että sinä
olisit kuollut, että olisit kuollut!
Hänen rintansa vapisi tuskasta. Hän katseli toivottomana
tahmaisia portaita, hämähäkin verkkoa, jota tuuli heilutteli särkyneen
ruudun nurkassa. Hän tunsi olevansa yksin, hyljätty
onnettomuudessaan. Hän katseli sitten porraskaiteen säleitä… Jos
hän heittäytyisi tuonne alas?… Tai ulos ikkunasta?… Niin, tappaisi
itsensä rangaistukseksi heille? Silloin saisivat he vasta omantunnon
vaivan! Hän oli kuulevinaan oman ruumiinsa putoavan alas portaiden
juureen. Ovi niiden yläpäässä aukesi nopeasti. Hätääntyneet,
tuskaiset huudot kuuluivat: "Hän on pudonnut alas!" Portaita juostiin
niin että kolisi. Hänen isänsä, hänen äitinsä heittäytyivät itkien
syleilemään hänen ruumistaan. Äiti nyyhkytteli: "Se on sinun syysi.
Sinä se hänet tapoit." Isä huitoi käsiään, heittäytyi polvilleen, iski
päätänsä kaiteeseen ja huusi: "Minä olen surkea raukka, surkea
raukka!" — Tämä näytelmä lievitti Christophen tuskaa. Hänen tuli
melkeinpä sääli noita itkijöitään; mutta sitten hän ajatteli, että se oli
heille parhaiksi, ja hän nautti kostostaan…
Kun hän oli päässyt tarinansa loppuun, huomasi hän olevansa
portaiden yläpäässä, pimeässä; hän vilkaisi vielä kerran alas, eikä

hänellä nyt enää ollut laisinkaan halua heittäytyä sinne. Häntä oikein
pöyristikin, ja hän siirtyi kaiteen luota loitommaksi, peljäten, että hän
voisi sinne pudota. Silloin vasta hän tunsi olevansa auttamattomasti
vanki, aivan kuin lintu-raukka häkissä, ainaiseksi sinne suljettu,
tietämättä muuta pelastuskeinoa kuin murskata päänsä ja tehdä
itselleen jotain hyvin pahaa. Hän itki, itki; ja hän hieroi silmiään
pienillä, likaisilla käsillään, niin että hänen kasvonsa olivat pian aivan
töhräiset. Ja itkiessäänkin hän katseli lähistöllään olevia esineitä; se
oli jo hiukan ajanrattoa. Hän lakkasi nyyhkyttämästä, katsellakseen
nyt hämähäkin hommia, joka oli hiukan liikahtanut paikaltaan. Sitten
alkoi hän uudestaan itkeä, mutta ei niin vahvalla vakaumuksella kuin
äsken. Hän kuunteli omia nyyhkytyksiään, ja jatkoi yhä tuota
konemaista yrinäänsä, tietämättä enää oikein, mitä varten hän sitä
teki. Pian nousi hän ylös; ikkuna veti häntä puoleensa. Hän asettui
ikkunalaudalle, varovasti, aivan kulmaan, ja tähysteli syrjästä
hämähäkkiä, joka oli hänestä samalla sekä mieltäkiinnittävä ja
inhoittava.
Rhein virtasi siellä alhaalla, talon juuressa. Portaitten ikkunalla voi
istua aivan kuin ripustettuna joen päälle, niinkuin liikkuvaan
taivaaseen. Christophe ei ollut koskaan jättänyt katselematta virtaa
pitkän aikaa, kun hän kapsutteli alas portaita; mutta koskaan ei hän
ollut vielä nähnyt sitä sellaisena kuin tänään. Suru tekee aistit
teräviksi; on kuin kaikki syöpyisi tarkemmin silmiin, kun itku on
huuhtonut niistä pois entisten muistojen kuluneet jäljet. Joki oli nyt
lapsesta ikäänkuin elävä olento, — selittämätön olento, mutta paljon
mahtavampi kuin kaikki muut, mitä hän tunsi. Christophe kumartui
ikkunaan nähdäkseen paremmin; hän painoi suunsa ruutuun ja
nenänsä siihen litteäksi. Minne hän meni? Mitä hän tahtoi? Hän oli
vapaa, varma tiestään… Mikään ei voinut häntä pysäyttää. Olipa
mikä aika tahansa, päivä tai yö, satoi tai paistoi aurinko, olipa

talossa suru tai ilo, hän jatkoi vain matkaansa; ja tunsi, että kaikki oli
hänelle yhdentekevää, ettei hänellä ollut huolta ja että hän nautti
voimastaan. Miten onnellista olisi olla sellainen kuin hän, juosta ohi
niittyjen, alitse piilipuiden oksain, sivuitse kiiluvain piikivien ja
rapisevan hiekan, eikä huolia mistään, ei tuntea mitään pakkoa, olla
vapaa!…
Poika katseli ja kuunteli kiihkeästi; hänestä tuntui kuin olisi virta
ottanut hänet mukaansa, kuin he olisivat vierineet yhdessä… Kun
hän sulki silmänsä, näki hän värejä: sinistä, vihreää, keltaista,
punaista, ja ohi kiitäviä suuria varjoja, ja auringon läikkiä… Nyt kuvat
tarkistuvat. Kas tuossa on laaja keto, kaislikkoa, viljavainioita, jotka
lainehtivat, tuoreelta ruoholta ja mintulta tuoksuvassa tuulessa.
Kukkia joka puolella, ruiskukkia, unikoita ja orvokkeja. Miten
kaunista! Miten ilma on suloinen! Miten hupaisaa mahtaa olla
heittäytyä tuohon tuuheaan ja pehmeään heinikkoon!… Christophe
tuntee olonsa iloiseksi ja päässään hienon huumauksen, aivan kuin
juhlapäivinä, jolloin isä on kaatanut hänen suureen lasiinsa tilkan
Rheinin viiniä… — Joki juoksee… Näky on muuttunut… Nyt taipuvat
puitten oksat virran kalvoa kohti; niiden hammaslaitaiset lehdet
pistävät veteen kuin pienet kädet, ne vapisevat ja kääntyvät
laineiden painosta. Kylä puitten varjossa kuvastuu pintaan.
Kirkkomaan sypressit ja ristit kuultavat valkean muurin yläpuolelta,
jota virta huuhtoo. Ja sitten tulee kallioita, jono vuoria, viinitarhoja
niiden rinteillä, pieni kuusimetsä, ja luhistuneita linnanraunioita… —
Ja jälleen tasankoja, viljavainioita, lintuja, auringonpaistetta.
Virran vihreä vesivyöry liikkuu eteenpäin, yhtenäisenä kuin yksi
ainoa ajatus, laineettomana, melkein vireitä vailla, kiiltelevin ja
möyhein pyörtein, Christophe ei näe sitä enää; hän on sulkenut
silmänsä aivan umpeen, kuullakseen paremmin. Tuo ainainen kohu

täyttää hänet ja huimaa hänen päätään; hänen sieluaan vetää tähän
iankaikkiseen ja valtavaan unelmaan, joka matkaa tietämättömiä
kohti. Veden telmävästä syvyydestä ponnahtaa ylös kiivaita sointuja
tulisen riemuisassa rytmissä. Ja pitkin näitä rytmejä nousee
säveleitä, aivan kuin viinirypäle kiertää säleikköä pitkin: hopeisia
pianon sointusarjoja, valittavia viulun ja pehmoisesti pyöristettyjä
huilun ääniä… Maisemat ovat kadonneet. Virta on kadonnut.
Kummallinen, hellä ja hämärätuntuinen ilma hänet ympäröi.
Christophen sydän värisee suloista rauhattomuutta. Mitä hän nyt
näkeekään? Ah, kuinka viehkeitä olentoja!… — Nuori tyttö, ruskein
kiharoin, kutsuu häntä, riutuen ja ilveillen… Nuori poikanen kalpein
kasvoin ja sinisin silmin katselee häntä alakuloisesti… Sitten taas
toisia hymyileviä silmiä, — uteliaita ja yllyttäviä, joiden katse saa
hänet punastumaan, — alttiita ja tuskallisia, aivan kuin koiran
lempeä katse, — ja käskeviä silmiä, ja kärsiviä silmiä… Entä tuo
nainen, kalman-kalpea, tukka musta ja suu yhteen purtu; silmät
näyttävät anastavan melkein puolet kasvoja ja kiintyvät häneen niin
väkivaltaisesti, että häneen koskee… Ja viimein kaikkein rakkaimmat
kasvot, jotka hymyilevät hänelle kirkkain, harmain silmin, suu hiukan
auki, pienet hampaat kiiltävät. Ah, sitä kaunista hymyä, lempeää ja
rakastavaa! Se sulattaa sydämen hellyydestä, se tuntuu niin hyvältä,
sitä täytyy rakastaa. Vielä, vielä! Hymyile minulle vielä! Älä mene
pois!… — Oi, nyt se katosi! Mutta se jättää sydämeen
kuvaamattoman sulon. Siinä ei ole enää mitään pahaa, ei mitään
surullista, siinä ei ole yhtään mitään… Ei muuta kuin häilyvä uni,
kirkkaat säveleet, jotka värisevät auringon säteissä kuin kultaiset
langat kauniina kesäpäivänä. — Mitä nuo ohi liidelleet ovat? Mitä ne
kuvat, jotka täyttävät lapsen surullisella ja suloisella
levottomuudella? Hän ei ollut koskaan ennen niitä nähnyt; ja
kuitenkin hän ne tuntee; hän tunsi ne entuudestaan. Mistä ne

tulevat? Mistä? Olemassaolon hämärästä syvyydestä? Ovatko ne sitä,
joka oli… vai sitä, joka tulee…?
Nyt kaikki haipuu, kaikki muodot sulautuvat pois. — Viimeisen
kerran näkyy, aivan kuin usvaharson takaa, kuten katselisi sitä hyvin
korkealta, sen yläpuolelta, tulvilleen paisunut virta, peittäen vainiot,
vierien mahtavana, hiljaa, melkein liikkumatonna. Ja kaukana,
kaukana, aivan kuin teräsviiru ilmanrannalla, suunnaton ulappa,
veden värisevä viiru, — Meri. Virta juoksee sitä kohti. Meri näyttää
rientävän sitä vastaan. Se vetää sen itseensä, virta katoaa siihen…
— Musiikki kieppuu, kauniit tanssirytmit leijuvat huumaavina; kaikki
tempautuu mukaan niiden voittoretken pyörteeseen… Vapautunut
sielu liitää avaruutta kuin pääskysten lento, kun ne ilmasta
juopuneina halkovat taivasta kimein viserryksin… Ääretöntä iloa!
Mitään ei enää ole!… Oi onnen rajattomuus!…
— — —
Tunnit olivat vierineet, ilta oli tullut, portaat pimentyneet. Virran
kalvoon muodostelivat sadepisarat ympyröitä, joita pyörteet veivät
karkeloiden mukanaan. Joskus kellui äänettömästi ohitse puunoksa
tahi tummia kaarnan kappaleita. Hämähäkki, murhamies, oli
peräytynyt pimeimpään koloonsa saaliista kylläisenä. — Ja pikku
Christophe nojaili yhä luukun reunaan, kalpein, likaisiksi tuhrituin
kasvoin, jotka säteilivät onnesta. Hän nukkui.

III.
Itäisen ilmankaarien kaiken nähnyt oon usein aamunkoissa
ruskottavan…
Dante, Kiirastuli, XXX.
Christophen oli viimein täytynyt taipua. Hänen sankarillisesta ja
sitkeästä vastarinnastaan huolimatta olivat isän iskut voittaneet
pojan huonon halun. Kolme tuntia joka aamu ja kolme joka ilta täytyi
Christophen istua kidutuskoneen ääressä. Tarkkaamisen ja
ikävystymisen hermostuttamana, suuret tipahtelevat kyynelkarpalot
poskillaan ja pitkin nenää liikutteli hän valkeilla ja mustilla
näppäimillä pieniä, punaisia käsiään, jotka olivat usein kuin vilusta
jäykät, niin pelkäsi hän alinomaa uhkaavaa viivotinta, joka iski niihin,
jos tuli pieninkin erehdys, ja opettajan ääntä, joka oli hänestä
vieläkin kamalampi kuin lyönnit.
Melchior ajatteli, että Christophe vihasi musiikkia. Lapsi teki
kuitenkin työtä sellaisella vimmalla, ettei se voinut johtua ainoastaan
siitä, että hän pelkäsi isäänsä. Eräät isoisän sanat olivat tehneet
poikaan syvän vaikutuksen. Kun vanhus oli nähnyt pojanpoikansa
itkevän, sanoi hän hänelle vakavasti, kuten hän aina poikaa

puhutteli, että kannatti kyllä hiukan kärsiä sen taiteen puolesta, joka
on kauneinta ja jalointa, mitä ihmisille on lohduksi ja kunniaksi
annettu. Christophe oli isoisälle kiitollinen siitä, että hän puhutteli
häntä kuten aikuista miestä, ja häntä liikuttivat nuo pohjaltaan
yksinkertaiset sanat, jotka olivat niin täydellisesti sopusoinnussa
hänen lapsellisen kärsivällisyytensä ja heräävän ylpeytensä kanssa.
Mutta paremmin kuin mitkään selittelyt saattoivat eräitten
musikaalisten hetkien syvästi tunnelmalliset muistot Christophen
koko elämäkseen taiteen orjaksi vasten hänen tahtoaankin, tuon
vihatun taiteen, jota vastaan hän oli turhaan koettanut nousta
kapinaan.
Kaupungissa oli, niinkuin Saksassa kaikkialla, teatteri, jossa
näyteltiin oopperoita, koomillisia oopperoita, operetteja, draamoja,
huvinäytelmiä ja ilveilyjä, kaikkea, mitä voitiin näytellä,
kaikenlaatuisia ja -tyylisiä kappaleita. Siellä näyteltiin kolme kertaa
viikossa, kello kuudesta yhdeksään illalla. Jean-Michel vanhus ei
lyönyt laimin ainoaakaan näytäntöiltaa, ja katseli kaikkea yhtä
suurella hartaudella. Kerran otti hän pienen pojanpoikansa
mukaansa teatteriin. Jo monta päivää ennen oli hän kertonut hänelle
pitkästi ja tarkoin näytelmän aiheen. Christophe ei ollut ymmärtänyt
mitään; mutta hänen mieleensä oli jäänyt, että siinä tapahtuisi
kauheita asioita; ja palaen innosta sitä nähdä hän samalla sitä
pelkäsi kovasti, vaikkei uskaltanut pelkoaan tunnustaa. Hän tiesi,
että kappaleessa oli ukonilma, ja hän kauhisteli, että ehkäpä
ukkonen iskisi häneen; hän tiesi, että siinä oli taistelukohtaus, eikä
hän ollut aivan huoleton, ettei häntä siinä tapettaisi. Näytäntöpäivän
edellisenä iltana kärsi hän vuoteessaan totista tuskaa; ja seuraavana
päivänä hän melkein toivoi, ettei isoisä voisikaan jostakin syystä
päästä häntä noutamaan. Mutta kun määräaika läheni eikä isoisää

kuulunut, tuli hän suorastaan lohduttomaksi ja vilkui joka hetki ulos
ikkunasta. Viimein vanhus ilmestyi, ja he lähtivät yhdessä teatteriin.
Sydän jyskytti Christophen rinnassa; hänen kielensä oli kuiva, eikä
hän voinut virkkaa sanaakaan.
He saapuivat tuohon salaperäiseen rakennukseen, josta aikuiset
kotona olivat niin usein puhelleet. Ovella tapasi Jean-Michel tuttavia,
eikä pienokainen, joka piti lujasti ukkia kädestä, ettei vain olisi
ihmisjoukossa häntä hukannut, ymmärtänyt, kuinka he voivat
pakinoida rauhassa ja nauraa tällaisella hetkellä.
Isoisä asettui tavalliselle paikalleen, ensimäiselle tuoliriville
orkesterin taakse. Hän nojautui kaidetta vasten ja alkoi heti
kontrabasson kanssa loppumattomat pakinat. Hän oli siellä omassa
ilmakehässään; siellä kuunneltiin hänen sanojaan, koska hän oli
tunnustettu musiikkimies; ja hän käytti sitä hyväkseen: voipa sanoa,
että hän käytti sitä väärinkin. Christophen oli mahdoton kuunnella
mitään. Hänen sielunsa oli aivan sekaisin jännityksestä, katsomosta,
joka häikäisi häntä, yleisön tungoksesta, joka teki hänet kauhean
araksi. Hän ei tohtinut kääntää päätänsä, hän luuli, että kaikki
katselivat häntä.
Hän pyöritteli puolitajuttomana pikku hattuaan käsissään; ja hän
tuijotti pyörein silmin esirippuun, jonka takana nuo taikanäyt piilivät.
Viimein kajahti kolme lyöntiä. Isoisä niisti nenäänsä, veti
taskustaan tekstikirjan, jota hän aina tarkoin seurasi, jopa siinä
määrin, että unohti, mitä näyttämöllä tapahtui; ja orkesteri ryhtyi
soittamaan. Ensimäisten sointujen kajahtaessa tunsi Christophe
rauhoittuvansa. Tuossa sävelten maailmassa hän oli aivan kuin
kotonaan; ja siitä hetkestä alkaen oli kaikki hänestä täysin
luonnollista, vaikka näytelmä oli melkoisen eriskummainen.

Esirippu oli nostettu näyttämään paperiset puut ja eläviä olentoja,
jotka eivät olleet paljon luonnollisempia kuin nekään. Poikanen
katseli mykkänä ihastuksesta; mutta kummastunut hän ei ollut,
vaikka näyteltävä tapahtuikin satujen Itämailla, josta hänellä ei enää
ollut aavistustakaan. Runoelma oli yhtä ainoaa mahdottomuuksien
kudosta, jossa ei löytynyt kunnollista kohtaa. Christophe ei
ymmärtänyt hölynpölyä. Häneltä sekaantui kaikki, hän sotki henkilöt
keskenään, nyki isoisää takinhihasta tehden hänelle ylen hulluja
kysymyksiä, joista näki, ettei hän ollut käsittänyt mitään. Ja
kuitenkaan ei hänellä ollut ikävä, vaan hän seurasi intohimoisen
tarkkaavasti. Mielettömän tekstikirjan ohelle kyhäsi hän oman
keksimänsä romaanin, jolla ei ollut mitään yhteyttä näytelmän
kanssa; joka hetki riitelivät tapahtumat hänen sommitelmaansa
vastaan, ja hänen täytyi niitä muutella; mutta siitä ei poikanen ollut
milläänkään. Hän oli valinnut itselleen määrätyt henkilöt joukosta,
joka risteili näyttämöllä erilaatuiset huudot huulillaan, ja hän seurasi
nyt henki kurkussa niiden kohtaloita, joille hän oli suonut suosionsa.
Varsinkin liikutti häntä muuan, ei enää kovin nuori naishenkilö, jolla
oli pitkä, hohtavan keltainen tukka, suunnattoman leveiksi piirretyt
silmät ja joka kulki paljain jaloin. Näyttämöasetuksen hirvittävät
epätodellisuudet eivät ällistyttäneet häntä laisinkaan. Hänen muuten
min tarkat lapsensilmänsä eivät huomanneet paksuvatsaisten ja
kömpelöiden näyttelijäin hullunkurista rumuutta, ruumiiltaan
huonomuotoisia kuorolaulajattaria, jotka oli asetettu pituuteen
katsomatta sekaisin kahteen riviin, hölmöjä kädenliikkeitä,
kirkumisesta vääntyneitä kasvoja, takkuisia peruukkeja, tenorin
korkeita kantapäitä ja hänen kauniin ystävättärensä monivärisillä
liiduilla tatuoituja kasvoja. Christophe oli aivan kuin rakastunut, jota
intohimo estää näkemästä lempensä esinettä sellaisena kuin hän on.

Lapsille ominainen ihmeellinen kuvitteluvoima pysäytti kaikki
epämiellyttävät vaikutteet keskellä tietä ja muutti ne kauniiksi.
Varsinkin musiikki teki suorastaan ihmeitä. Se ympäröi esineet
utuisella ilmapiirillä, jossa kaikki tuli kauniiksi, yleväksi ja
kaivattavaksi. Se herätti sielussa kiihkeän halun rakastaa, ja samalla
se tarjosi sille kaikkialta rakkauden aavekuvia, täyttäen tyhjyyden,
jonka se itse oli luonut. Pikku Christophe oli liikutuksesta päästä
pyörällä. Tuli sanoja, eleitä, säveleitä, jotka saivat hänet aivan
ymmälle; hän ei uskaltanut enää nostaa silmiään, hän ei tiennyt,
oliko se hyvää vai pahaa, hän vuorotellen punastui ja kalpeni; hiki
helmeili joskus hänen otsallaan; ja hän vapisi pelosta, että ympärillä
olevat ihmiset huomaisivat hänen mielenliikutuksensa. Kun viimein
tulivat välttämättömät murhekohtaukset, jotka iskevät oopperain
neljännessä näytöksessä rakastavaisiin antaakseen tenorille ja
primadonnalle tilaisuuden näyttää huutolahjojaan, tuntui pojasta
kuin hän olisi ollut tukehtua; kurkkua pakotti niinkuin hän olisi
vilustunut; hän puristeli kaulaansa käsillään, hän ei saanut sylkeään
enää niellyksi; hänen rintansa kuohui kyyneleitä; hänen kätensä ja
jalkansa olivat jääkylmät. Onneksi oli isoisä melkein yhtä liikutettu.
Hän nautti teatterista viattomasti kuin lapsi. Traagillisissa paikoissa
hän ryiskeli salatakseen liikutustaan; mutta Christophe huomasi sen
kyllä; ja hän oli siitä hyvillään. Oli hirveän kuuma, Christophe oli
nääntyä väsymyksestä; ja paikka oli kovin epämukava istua. Mutta
hän ajatteli ainoastaan: "Onkohan vielä paljon jäljellä? Kun se vain
nyt ei loppuisi!" Ja yhtäkkiä: kaikki loppui, pojan ymmärtämättä,
miksi. Esirippu laskeutui, ihmiset nousivat ylös, lumous oli kadonnut.
Yöllä tulivat he yhdessä kotiin, nuo kaksi lasta, vanhus ja poika.
Mikä ihana yö! Miten rauhallinen kuutamo! He olivat vaiti, kumpikin
mietiskellen muistojaan. Viimein vanhus sanoi:

— No, oletko tyytyväinen, poikaseni?
Christophe ei voinut vastata; hän oli vielä aivan arka järkytyksestä,
hän ei tahtonut puhua, sillä siten hän olisi karkoittanut lumouksen;
hänen täytyi pakottaa itseään voidakseen kuiskata hiljaa ja syvään
huokaisten:
— Oi, olen!
Vanhus hymyili. Hetken päästä hän jatkoi:
— Ymmärrätkö nyt, miten ihana on musiikkimiehen ammatti?
Luoda tuollaisia olentoja, noita ihmeellisiä näytelmiä, onko mitään
kunniakkaampaa? Silloin on ihminen jumala maan päällä.
Poikanen ällistyi. Mitä, ihminenkö tuon kaiken oli tehnyt? Sitä ei
hän ollut uneksinutkaan! Hänestä melkein tuntui, että se oli syntynyt
itsestään, että se oli luonnon työtä. Ihminenkö, musiikkimies,
jollainen hänestä kerran tulisi! Ah, päästä niin pitkälle, vain päiväksi,
yhdeksi ainoaksi päiväksi! Ja sitten… sitten, saisi tulla mitä hyvänsä!
Kuolisi vaikka, jos täytyisi! Christophe kysyi:
— Ukki, kuka tämän on tehnyt?
Isoisä puhui Frans-Maria Hasslerista, nuoresta saksalaisesta
säveltäjästä, joka asui Berlinissä ja jonka hän aikoinaan oli tavannut.
Christophe kuunteli pelkkänä korvana. Yhtäkkiä hän kysyi:
— Entä sinä, ukki? Vanhus hätkähti.
— Mitä niin? vastasi hän.
— Oletko sinäkin tehnyt tällaista?

— Kyllä, olen, vastasi vanhus nyreällä äänellä. Hän vaikeni; ja
jonkun askelen päästä hän huokaisi raskaasti. Sehän oli hänen
elämänsä katkerimpia suruja. Hän oli aina halunnut kirjoittaa
näyttämöä varten; mutta inspiratsiooni oli hänet aina pettänyt.
Hänen papereissaan oli valmiinakin muutamia hänen
sommittelemiaan näytöksiä; mutta hän luotti niin vähän niiden
arvoon, ettei hän ollut koskaan uskaltanut vetää niitä kenenkään
arvosteltavaksi.
He eivät puhelleet enää sanaakaan, kunnes tulivat kotiin. Yöllä ei
kumpikaan heistä nukkunut. Vanhus tunsi tuskan itseään
ahdistelevan. Hän oli ottanut raamattunsa saadakseen siitä
lohdutusta. — Christophe kertasi vuoteessa kaikki illan tapahtumat;
hän muisti pienimmätkin yksityisseikat, ja paljasjalkainen nainen
ilmestyi hänelle yhä uudestaan. Kun hän oli nukahtamaisillaan,
kajahti hänen korvissaan joku sävel, aivan yhtä selvästi kuin jos
orkesteri olisi sen soittanut; hänen koko ruumiinsa hätkähteli; hän
kohosi kyynäräisilleen pieluksensa varaan, aivot juovuksissa
musiikista, ja hän ajatteli: "Kerran minäkin sävellän samoin. Oh,
osaankohan minä koskaan sellaista tehdä?"
Siitä hetkestä oli hänellä enää ainoastaan yksi toivomus: päästä
teatteriin; ja hän ryhtyi työhön sitä tulisemmalla innolla, kun luvattiin
palkita hänen ahkeruuttaan teatteriin pääsyllä. Hän ei ajatellut enää
mitään muuta kuin sitä: puolen viikkoa hän muisteli viimeistä
teatteri-iltaa, ja toisen puolen viikkoa ajatteli hän seuraavaa
näytelmää. Hänen päähänsä pälkähti pelko, että hän voisi sairastua
teatteri-päivänä, ja se sai hänet tuntemaan samalla kertaa kolmen,
neljän eri taudin oireita. Toivottuna päivänä ei hän syönyt enää
päivällistä, hän maleksi sinne tänne kuin vaivattu sielu, hän meni
katsomaan kelloa senkin seitsemän kertaa, hänestä ei ilta tuntunut

kuunaan tulevan; viimein ei hän enää sitä kestänyt, hän läksi
teatteriin tuntia ennen lippuluukun avaamista, peljäten, että ei saisi
enää paikkaa. Mutta kun hän istui ensimäisenä tyhjässä katsomossa,
tuli uusi huolen syy. Isoisä oli kertonut, että kun yleisöä ei pari
kertaa ollut tarpeeksi, olivat näyttelijät nähneet parhaaksi peruuttaa
näytännön ja antaneet pilettirahat takaisin. Christophe vilkui tulevia,
hän luki heidät, hän ajatteli: "Kolmekolmatta, neljäkolmatta,
viisikolmatta… oi, se ei riitä… niitä ei tule kylliksi." Ja kun hän näki
jonkun arvohenkilön tulevan aitioonsa tai orkesteripaikoille, niin
hänen mielensä keventyi; hän sanoi itsekseen: "Tuota ne eivät
uskalla pyytää lähtemään pois. Tuon tähden ne varmaan
näyttelevät." — Mutta vieläkään ei hän ollut aivan vakuutettu; hän ei
rauhoittunut ennenkuin soittajat asettuivat paikoilleen. Ja sittenkin
pelkäsi hän vielä, että ilmoitettaisiin viimeisellä hetkellä ja esiripun
kohotessa, kuten äskettäin eräänä iltana, että näyteltäisiin toinen
kappale aiotun asemesta. Hän tirkisteli penillä ilveksensilmillä
kontrabasson nuottitelineihin, nähdäkseen oliko hänen
nuottivihkossaan luvatun oopperan otsikko. Ja vaikka hän näki, että
se oli, niin parin minuutin päästä hän tirkisteli uudestaan,
saadakseen varman selon, ettei hän ollut katsoessaan erehtynyt. —
Kapellimestari ei ollut vielä tullut. Varmaan hän oli sairastunut. —
Esiripun takana kuljeksittiin, sieltä kuului häliseviä ääniä ja kiirehtiviä
askeleita. Oli varmaan sattunut jokin tapaturma, jokin onnettomuus?
— Nyt syntyi jälleen hiljaisuus. Kapellimestari seisoi paikallaan. Kaikki
näytti olevan valmista… Mutta ei aloitettu! Mutta mikä sitten nyt oli
esteenä? — Hän aivan kuohui kärsimättömyyttä. — Viimein kuului
merkki. Hänen sydämensä alkoi jyskyttää. Orkesteri viritti preludion;
ja muutaman tunnin Christophe leijui sitten autuudessa, jota häiritsi
pelkästään tieto, että se pian loppuisi.

Joku aika sen jälkeen kiihoitti eräs musikaalinen tapaus vielä
enemmän Christophen mielikuvitusta. Frans-Maria Hassler,
ensimäisen Christophen kuuleman oopperan tekijä, oli tuleva
kaupunkiin. Hän aikoi antaa siellä sävellyskonsertin. Koko kaupunki
touhusi. Nuoren mestarin teoksista väiteltiin kiivaasti koko Saksassa;
ja kahteen viikkoon eivät ihmiset jutelleet paljon mistään muusta
kuin hänestä. Asia muuttui kahta tärkeämmäksi, kun hän sitten itse
saapui. Melchiorin ja vanhan Jean-Michelin ystävät levittivät yhtä
mittaa uutisia; ja he toivat ylen liioiteltuja tietoja säveltäjän
elämäntavoista ja omituisuuksista. Poikanen kuunteli näitä
kertomuksia kiihkeän tarkkaavasti. Ajatus, että suurmies oli tässä
kaupungissa, että hän hengitti samaa ilmaa kuin hänkin ja kulki
samoja katuja, se sai Christophen sanattomaksi hurmauksesta. Hän
eli nyt pelkästään toivossa saada hänet nähdä.
Hassler asui suurherttuan palatsissa, jonne hänet oli kutsuttu
vieraaksi. Hän kävi kaupungilla ainoastaan teatterissa harjoituksissa,
jonne Christophe ei päässyt, ja kun säveltäjä oli hyvin veltto, niin ajoi
hän tavallisesti herttuan vaunuilla. Christophella oli siis sangen vähän
tilaisuutta ihailla häntä, eikä hänen onnistunut muuta kuin nähdä
kerran ohimennen hänen turkisviittansa vaunujen perukassa, vaikka
poika seisoi tuntikaudet kadulla, hosuen ja sysien jaloillaan oikealle
ja vasemmalle, eteensä ja taaksensa, että olisi saanut tai voinut
säilyttää paikan uteliaitten eturivissä. Häntä lohdutti se, että voi
viettää puolet päivää tähystellen niihin linnan ikkunoihin, joiden
sanottiin kuuluvan mestarin huoneistoon. Tavallisesti ei hän nähnyt
muuta kuin suljetut ikkunaluukut; sillä Hassler nousi ylös myöhään,
ja hänen ikkunansa olivat kiinni melkein koko aamupäivän. Siitä
johtui, että asiantuntijat kertoivat, ettei Hassler sietänyt päivän
valoa, vaan eli alituisessa pimeydessä.

Viimeinkin sai Christophe lähestyä sankariaan. Oli konserttipäivä.
Koko kaupunki oli tilaisuudessa. Herttua ja hänen hovinsa istuivat
suuressa hovin aitiossa, jonka päällä ilmassa oli kruunu, kahden
pulleaposkisen ja pyöreäjalkaisen enkelin kantamana. Teatteri oli
verhottu loistoasuun. Näyttämö oli koristettu tammen oksilla ja
kukkivilla laakereilla. Kaikki vähänkin mainittavat musiikkimiehet
olivat pitäneet kunnia-asianaan hankkia itselleen tehtävän
orkesterissa. Melchior soitti siellä viulua, ja Jean-Michel johti kuoroja.
Kun Hassler ilmestyi, kaikui joka taholta ihailun huuto, ja naiset
nousivat ylös nähdäkseen paremmin. Christophe ahmi häntä
silmillään. Hasslerin kasvot olivat nuoret ja hienot, mutta jo hiukan
pöhöttyneet ja hervahtaneet; otsa oli käynyt lahdelmille; päälaella
huomasi vaaleita, kiharaisia hiuksia liian aikaisen kaljuuden keskellä.
Sinisten silmien katse oli hämärä. Hänellä oli pienet, vaaleat viikset
ja ilmeikäs suu, joka oli harvoin levollinen, sillä sitä värähyttelivät
tuhannet, melkein huomaamattomat nykäykset. Hän oli kookas, ja
hänen asentonsa huono, ei arkuudesta, vaan väsymyksestä tai
ikävystymisestä. Hän johti orkesteria oikukkaan notkeasti, koko
suurella, keikkuvalla ruumiillaan, joka notkuili aivan kuin hänen
musiikkinsa, vuoroin hyväilevin, vuoroin kulmikkain liikkein. Näki,
että hän oli suunnattoman hermostunut; ja hänen sävellyksensä
olivat täydellinen kuva hänestä itsestään. Moinen hapuileva ja
puuskapäinen elämänkiihko herätti orkesterin sen tavallisesta
tylsyydentilasta. Christophe läähätti; vaikka hän pelkäsikin
kääntävänsä ihmisten katseita puoleensa, oli hänen mahdoton pysyä
aivan paikoillaan; hän liikahteli, hän nousi ylös, ja musiikki täristi
häntä niin ankarasti ja odottamatta, että hänen oli pakko heilutella
päätään, käsiään ja jalkojaan, suureksi haitaksi vieressä istuville,
jotka suojelivat itseään tuolta tyrkkijältä miten parhaiten, voivat.
Muuten oli koko yleisö haltiotilassa, paremminkin säveltäjän

menestyksen kuin hänen teostensa häikäisemänä. Lopuksi nousi
oikea kättentaputusten ja hyvähuutojen myrsky, johon orkesterin
torvet saksalaiseen tapaan yhtyivät tervehtien voittajaa
riemufanfaareilla. Christophe värisi ylpeydestä, aivan kuin tuota
kunnioitusta olisi osoitettu hänelle. Hän nautti nähdessään Hasslerin
kasvojen hohtavan lapsellista tyytyväisyyttä. Naiset heittelivät
kukkia, herrat heiluttivat hattujaan; ja koko yleisö tungeksi lavaa
kohti. Kaikki tahtoivat puristaa mestarin kättä. Christophe näki erään
ihailijattaren painavan tuon käden huulilleen, ja toisen sieppaavan ja
vievän nenäliinan, jonka Hassler oli jättänyt nuottitelineelle.
Christophe tahtoi hänkin päästä lavan luo, vaikkei tiennyt oikein,
miksi; sillä jos hän olisi tällä hetkellä joutunut Hasslerin läheisyyteen,
olisi hän heti liikutuksesta ja peloissaan paennut. Mutta nyt puski
hän kuin pässi kaikin voimin päällään hameita ja jalkoja, jotka
eroittivat hänet Hasslerista. — Hän oli liian pieni. Hän ei päässyt
perille.
Onneksi tuli isoisä ulko-ovella hänen luokseen ja vei hänet
mukaansa serenaadiin, joka pidettiin Hasslerin kunniaksi. Oli yö, ja
soihdut hulmusivat. Kaikki orkesterin soittajat olivat siellä. Ei puhuttu
mistään muusta kuin äsken kuulluista ihmeellisistä teoksista. Tultiin
palatsin edustalle ja asetuttiin äänettömästi ikkunan alle. Oltiin muka
hyvin salaperäisiä, vaikka koko maailma tiesi, Hassler yhtä hyvin kuin
muutkin, mitä oli tekeillä. Kauniin yön hiljaisuudessa alettiin soittaa
Hasslerin kuuluisimpia kappaleita. Hän ilmestyi ikkunaan
suurherttuan seurassa, ja heidän kunniakseen hurrattiin. He
tervehtivät, kumpikin. Muuan palvelija tuli herttuan puolesta
pyytämään soittajia sisään. He menivät salien läpi, joiden seinät
olivat verhotut maalauksilla: ne esittivät alastomia miehiä kypärit
päässä; niiden iho oli punainen ja liikkeet uhkaavat; taivas oli täynnä
paksuja, pesusienten tapaisia pilviä. Siellä oli myöskin marmorisia

miehiä ja naisia, joilla oli peltivyöt. Matot olivat niin pehmeät, ettei
askeleita kuulunut; ja viimein tultiin suurimpaan saliin, jossa oli
kirkasta kuin keskellä päivää ja jossa pöydät notkuivat hienojen
juomain ja herkkujen painosta.
Suurherttua oli tilaisuudessa, mutta Christophe ei nähnyt häntä:
hän ei voinut katsella muita kuin Hassleria. Hassler tuli soittajia
vastaan, hän kiitti heitä; hän tapaili sanoja, sotkeutui lauseissaan, ja
selvisi kiipelistä hullunkurisella ärähdyksellä, joka sai kaikki
nauramaan. Asetuttiin aterialle, Hassler kääntyi erikoisesti neljän,
viiden musiikkimiehen puoleen. Hän lausui erittäin, isoisälle
muutamia imartelevia sanoja; hän muisti, että Jean-Michel oli ollut
hänen teostensa ensimäisiä esittäjiä; ja hän sanoi usein kuulleensa
hänen ansioistaan eräältä ystävältä, joka oli ollut isoisän oppilas.
Isoisä aivan ratkesi kiitoksiin; hän vastasi niin suunnattomilla
ylistyksillä, että Christophea hävetti, niin suuresti kuin hän Hassleria
jumaloikin; mutta Hasslerista näyttivät ne kehut olevan sangen
mieluisia ja luonnollisia. Viimein isoisä, joka oli sekaantunut
sanakuohuunsa, otti Christophea kädestä ja esitteli hänet Hasslerille.
Hassler hymyili Christophelle ja taputti huolettomasti hänen päätään;
ja kun hän sai kuulla, että poika rakasti musiikkia ja ettei hän ollut
nukkunut moneen yöhön odottaessaan nähdä säveltäjää, otti hän
Christophen syliinsä ja kyseli häneltä kaikenlaista. Christophe oli
punainen ja aivan mykkä liikutuksesta eikä uskaltanut katsella
Hassleria. Hassler otti häntä leuasta ja nosti väkisin hänen
naamaansa. Christophe päätti nyt tohtia ja katsoi: Hasslerin silmät
oli hyvät ja nauravat; myöskin Christophe alkoi nauraa. Sitten tunsi
hän itsensä niin onnelliseksi, niin suunnattoman onnelliseksi
jumaloidun suurmiehensä sylissä, että purskahti itkuun. Hassleria
liikutti moinen vilpitön rakkaus; hän tuli yhä hellemmäksi, hän syleili
poikasta ja puheli hänelle äidillisen lempeästi. Ja samalla laski hän

lystikästä pilaa ja kujeili saadakseen Christophen nauramaan; eikä
poika voinut olla nauramatta kesken kyyneleitäänkin. Pian tuli hän
aivan tuttavalliseksi ja vastasi Hasslerille kursailematta; ja hän alkoi
itsestään supatella Hasslerin korvaan omia pikku suunnitelmiaan,
aivan kuin he olisivat olleet vanhoja ystäviä: että hän aikoi sellaiseksi
säveltäjäksi kuin Hassler, sepittää kauniita kappaleita kuin Hassler;
tulla suureksi. Christophe, joka tavallisesti oli niin arka, puhui nyt
avomielisesti, hän ei tiennyt, mitä hän sanoi, hän oli jonkinlaisessa
haltiotilassa. Hassler nauroi hänen pakinoilleen. Hän virkkoi:
— Kun sinä tulet suureksi, kun sinusta tulee hyvä säveltäjä, täytyy
sinun käydä luonani Berlinissä. Minä teen sinusta jotakin.
Christophe oli liian hurmautunut vastatakseen. Hassler kiusoitteli
häntä:
— Ahaa, sinä et tahdo?
Christophe nyökkäsi innokkaasti päätänsä, viisi, kuusi kertaa, että
hän tahtoo.
— Jaha, se on siis sovittu?
Christophe alkoi uudestaan nyökkäillä.
— No, kaulaa minua siitä edes?
Christophe kietaisi kätensä kaikin voimin Hasslerin kaulaan.
— Älä, peijakas, sinähän kastelet minut! Päästä, niistä nenäsi!
Hassler nauroi, hän niisti itse häpeilevän ja onnellisen pojan
nenän. Hän laski hänet lattialle, otti häntä kädestä, vei pöydän luo,

täytti hänen taskunsa sokerileivoksilla ja jätti hänet sanoen: —
Näkemiin sitten? Muistakin, mitä minulle olet luvannut.
Christophe oli suunnattoman onnellinen. Koko muusta maailmasta
ei hän tällä hetkellä tiennyt. Hän ei huomannut enää mitään, mitä
sinä iltana tapahtui; hän seurasi rakastuneesti kaikkia Hasslerin
kasvojen ilmeitä ja liikkeitä. Ja eräät sanat syöpyivät erikoisesti
hänen mieleensä; Hassler kohotti lasiaan; hän puhui, ja hänen
kasvonsa olivat yhtäkkiä tulleet koviksi. Hän sanoi:
— Tällaisten päivien ilo älköön saako meitä unohtamaan
vihollisiamme. Vihollisia ei pidä koskaan unohtaa. Heistä ei ole
johtunut, ettei meitä ole murskattu. Meistä ei ole johtuva, etteivät he
ehkä tule murskatuiksi. Siksi minä nyt kohotan lasini, sanoakseni,
että löytyy ihmisiä, joiden terveydeksi… me emme juo!
Kaikki taputtivat käsiään ja nauroivat tälle merkilliselle
maljapuheelle; ja Hassler nauroi niinkuin muutkin, ja tuli jälleen
hyvälle tuulelle Mutta Christophe oli hämillään. Vaikkei hän
mitenkään olisi tohtinut arvostella sankarinsa tekoja, ei häntä
miellyttänyt, että hän ajatteli rumia asioita tällaisena iltana, jolloin
siellä olisi pitänyt olla vain iloisia kasvoja, valoisia ajatuksia. Mutta
Christophe ei käsittänyt täysin, mitä hän tunsi; ja ilon ylenpalttisuus
karkoitti pian sen tunteen, samoin kuin pikku tilkka sampanjaa, jota
hän sai maistaa isoisän lasista.
Kotimatkalla isoisä puhui lakkaamatta itsekseen: ylistykset, joita
hän oli saanut Hasslerilta, saivat hänet suunniltaan. Hän huudahteli,
että Hassler oli nero, jollaisia ei synny kuin yksi vuosisadassa.
Christophe vaikeni, sulkien sydämeensä rakkauden huumauksensa:
Hän oli syleillyt häntä, Hän oli pitänyt häntä sylissään. Kuinka hyvä
Hän oli! Kuinka suuri Hän oli!

— Ah, ajatteli poikanen maatessaan pikku sängyssään ja syleillen
kiihkeästi pielustansa, — minä tahtoisin kuolla, kuolla hänen
puolestansa!
Loistava lentotähti, joka oli kulkenut yhden illan pikkukaupungin
taivaalla, vaikutti ratkaisevasti Christophen sielunkehitykseen. Koko
lapsuuden ajan oli se elävänä mallina, jota Christophen silmät
tähtäsivät; ja hänen esimerkkiään noudattaen päätti tuo kuusi-
vuotias pikku mies säveltää hänkin. Totta puhuen oli hän tehnyt sitä
tietämättään jo kauan sitten; hän ei ollut odottanut säveltääkseen
tietoisuutta, että hän sävelsi.
Kaikki on musikaaliselle sielulle musiikkia. Kaikki, mikä värähtelee,
liikkuu, vapisee, sykkii, kesän aurinkoiset päivät, yöt, jolloin tuuli
vinkuu, valovirrat, säkenöivät tähdet, ukkonen, lintujen laulu,
hyönteisten surina, puitten humina, rakkaat tai vihatut äänet,
kotilieden tuttu suhina, kaikki narahtavasta ovesta yön hetkillä
suonissa sykähtävään vereen asti, — kaikki, mikä on, on musiikkia:
ei muuta kuin osata sitä kuulla. Koko tämä musiikki soi
Christophessa. Kaikki, mitä hän näki, kaikki, mitä hän tunsi, muuttui
musiikiksi hänen sitä huomaamatta. Hän oli kuin mehiläispesä
täynnä surisevia asukkaita. Mutta kukaan ei sitä huomannut. Hän
itse vähemmän kuin muut.
Niinkuin aina lapset, hän hyräili lakkaamatta. Joka aika päivästä,
tekipä hän mitä tahansa; — kävellessään kadulla, hypellessään
toisella jalalla; — maatessaan vatsallaan permannolla isoisän luona,
pää käsien nojassa, syventyneenä katselemaan kuvia kirjasta; —
istuskellessaan jakkaralla keittiön pimeimmässä nurkassa, uneksien

mitään ajattelematta illan hämärässä; — aina kuului hänen pienen
suusoittimensa yksitoikkoinen sumina, joko hän sitten hyrisi suu
kiinni ja posket pullollaan tai päristi huulet pitkällä. Sitä kesti
tuntikausia, hän ei siihen väsynyt. Hänen äitinsä ei tahtonut siitä
välittää; mutta sitten hän tuli yhtäkkiä kärsimättömäksi ja käski
kiivaasti hänen olla hiljaa.
Kun hän sai tarpeekseen tästä melkein horrosmaisesta tilasta, tuli
hänelle halu liikuskella ja pitää ääntä. Silloin hän keksi musiikkia, jota
hän lauloi kohti kurkkua. Hän rustasi lauluja elämän kaikkia eri
tapauksia varten. Hänellä oli laulunsa sillä aamuhetkellä, jolloin hän
huiskutteli kuin ankanpoika vettä pesuvadissaan. Hänellä oli oma
laulunsa noustessaan pianotuolille, tuon kiusankoneen ääreen, — ja
varsinkin, kun hän laskeutui siltä pois: — se oli paljon komeampi
kuin ensinmainittu. — Yksi sävel oli tehty sen hetken varalle, jolloin
äiti kantoi keittovadin pöytään: — hän marssi silloin edeltä soittaen
fanfaareja. — Hän esitti itselleen voittomarsseja lähtiessään
juhlallisesti ruokasalista makuuhuoneeseensa. Joskus järjesti hän
näissä tilaisuuksissa juhlakulkueita pikku veljiensä kanssa, kaikki
kolme kulkivat vakavina perätysten; ja kullakin oli oma marssinsa. —
Mutta Christophe pidätti itselleen täydellä oikeudella kauneimman.
Kukin sävelmä oli määrätty ankarasti omaan tarkoitukseensa; eikä
Christophe olisi millään muotoa niitä sekoittanut. Kaikki muut olisivat
voineet erehtyä; mutta hän huomasi pienimmänkin vivahduksen ylen
tarkasti.
Eräänä päivänä hän käveli isoisän kamarissa, pää kenossa ja vatsa
pystyssä, lyöden tahtia kantapäillään, kiersi yhtämittaa ympäri
permantoa, niin että melkein alkoi pyörryttää, ja lauloi jotakin
sävellystään. Vanhus ajoi partaansa, mutta keskeytti nyt yhtäkkiä
toimensa ja katsoi häneen naama aivan saippuassa ja sanoi:

— Mitä sinä siinä laulat, poika?
Christophe vastasi, ettei hän tiennyt.
— Ala alusta! sanoi Jean-Michel.
Christophe koetteli: mutta nyt hän ei saanut päästä kiinni. Ylpeänä
isoisän huomiosta tahtoi hän näyttää kaunista ääntään ja esitti
omalla tavallaan jotain suurta ooppera-aariaa. Mutta sitä ei vanhus
laisinkaan tahtonut. Jean-Michel ei virkkanut mitään eikä ollut enää
asiasta välittävinään. Mutta hän jätti oman huoneensa oven raolleen,
kun poikanen leikki yksinään viereisessä huoneessa.
Joku päivä myöhemmin näytteli Christophe jonkinlaista
musikaalista ilveilyä, jonka hän oli kyhännyt teatterimuistojensa
rippeistä; hän oli asettanut tuolit katselijoiksi piiriin ympärilleen; ja
hän teki erään menuetin säestyksellä kumarrusaskeleita Beethovenin
kuvan edessä, joka riippui seinällä pöydän yläpuolella; sangen
vakavana, kuten oli nähnyt muiden esittävän. Yhtäkkiä keskellä
erästä hyppy-pyöräystä näki hän puoliavoimen oven kynnyksellä
isoisän katselemassa häntä. Christophe ajatteli, että ukki pilkkasi
häntä: hän häpesi kovasti ja pysähtyi heti; ja hän juoksi ikkunan
ääreen ja painoi kasvonsa ruutua vastaan, aivan kuin siellä ulkona
olisi ollut jotain hyvin tärkeää katselemista. Mutta vanhus ei sanonut
mitään: hän tuli pojan luo ja syleili häntä, ja Christophe näki selvästi,
että ukki oli tyytyväinen. Christophen pikku itserakkaus ei lyönyt
laimin muokata edelleen tätä aihetta: hän oli kyllin ovela älytäkseen,
että häntä ihailtiin: mutta hän ei tiennyt tarkoin, mitä isoisä oli
pitänyt hänessä suurimmassa arvossa: hänen lahjojaan
dramaattisena kirjailijana, säveltäjänä, laulajana vai tanssijana. Hän
itse arveli syyksi viimemainitun taipumuksia; sillä niissä hän oli
miestä mielestään.

Viikko myöhemmin, kun hän oli jo kaiken unohtanut, sanoi isoisä
hänelle salaperäisen näköisenä, että hänellä oli Christophelle jotain
näyttämistä. Hän avasi kirjoituspöytänsä laatikon, otti siitä
nuottivihkon, aukaisi sen pianotelineelle ja pyysi poikaa soittamaan.
Christophe oli hyvin utelias ja soitti nuotit, niin hyvin kuin osasi, sillä
ne oli kirjoitettu käsin, isoisän suurella käsialalla, erikoisen selvästi
juuri tätä tilaisuutta varten. Otsikot oli koristettu koukeroilla ja
kiemuroilla. — Hetken päästä kysyi isoisä, joka istui Christophen
vieressä ja käänsi hänelle lehteä, mikä kappale tämä oli. Christophe
oli liian kiintynyt työhönsä huomatakseen, mitä hän soitti; hän
vastasi, ettei hän sitä tiennyt.
— Olehan nyt tarkkaavainen. Etkö tunne tuota kohtaa?
Kyllä Christophe luuli sen tuntevansa; mutta hän ei tiennyt, missä
hän oli sen kuullut. — Isoisä nauroi:
— Muistelehan. Christophe pudisti päätänsä.
— En minä muista.
Totta puhuen pälkähti hänen päähänsä eräs ajatus, hänestä tuntui
niinkuin nämä soinnut… Mutta ei, se ei ollut mahdollista!… Hän ei
uskaltanut… Hän ei tahtonut niitä tuntea:
— Ukki, en minä muista. Christophe punastui.
— Mutta, pikku tyhmyri, etkö huomaa, että nämähän ovat sinun
aarioitasi.
Christophe oli kyllä siitä jo varma; mutta kuullessaan sen
sanottavan, hänen sydämensä aivan hätkähti.

— Oi, ukki!…
Vanhus selitteli hänelle ilosta säteillen koko vihkon:
— Kas tuossa: Aaria. Tätä lauloit sinä tiistaina, kun loioit vatsallasi
permannolla. — Marssi. Tätä minä pyysin sinua alkamaan alusta
menneellä viikolla, tätä, jota sinä et enää keksinyt. — Menuetti. Tätä
sinä tanssit nojatuolini edessä… Katsopas nyt.
Päällyslehteen oli kirjoitettu komeilla gootilaisilla kirjaimilla:
LAPSUUDEN ILOT: ARIA, MINUETTO, WALTZER, E MARCIA. OP. I,
SÄVELSI JEAN-CRISTOPHE KRAFFT.
Christophea aivan häikäisi. Hänen nimensä tuon kauniin otsakkeen
alla, suuressa nuottivihkossa, hänen sävellyksensä!… Hän ei voinut
vielä kuin änkyttää: — "Oi, ukki, ukki!…"
Vanhus veti pojan luokseen. Christophe heittäytyi hänen syliinsä ja
piiloitti päänsä Jean-Michelin kainaloon. Hän oli punainen ilosta.
Vanhus oli ehkä vieläkin onnellisempi kuin Christophe. Hän jatkoi
äänellä, jota hän koetti saada välinpitämättömäksi, sillä hän tunsi,
että liikutus saisi hänet valtaansa:
— Tietysti minä lisäsin siihen säestyksen, ja soinnutukset laulun
luonteen mukaan, ja sitäpaitsi… — (ukko ryiskeli) — ja sitäpaitsi
minä lisäsin menuettiin erään trion, siksi, että… että… se on
tavallista; ja minä luulen… luulen tosiaan, että se ei pahenna.
Vanhus soitti trionsa. — Christophe oli hyvin ylpeä, kun sai olla
isoisän kanssa yksissä töissä.
— Mutta sittenhän, ukki, täytyy sinunkin nimesi olla vihkossa.

— Se ei maksa vaivaa. Kenenkään ei tarvitse saada sitä tietää
paitsi sinun. Mutta sitten… — (nyt vapisi vanhuksen ääni) — sitten,
kerran, kun minua ei enää ole, siitä muistat isoisääsi, eikö niin?
Ethän sinä häntä unohda?
Vanhus-raukka ei tunnustanut, ettei hän ollut jaksanut vastustaa
viatonta viettelystä pistää eräs onnettomista sävellyksistään
pojanpoikansa työhön, jonka hän aavisti elävän kauemmin hänen
teoksiaan; mutta hänen halunsa päästä osalliseksi tuohon
kuviteltuun kunniaan oli melkoisen vaatimatonta ja sangen
liikuttavaa laatua, sillä hän tyytyi ainoastaan jättämään nimettömänä
jälkimaailmalle sirpaleen omia ajatuksiaan, ettei olisi aivan kokonaan
kadonnut ihmisten sielusta. — Christophe heltyi kovin ja suuteli
suutelemistaan ukin kasvoja. Vanhus tuli myöskin yhä
liikutetummaksi ja silitteli hänen tukkaansa.
— Niinhän, että sinä muistat? Kerran, kun sinusta tulee oivallinen
musiikkimies, suuri taiteilija, joka on kunniaksi suvulleen, taiteelleen
ja isänmaalleen, kun sinusta tulee kuuluisa, niin sinä muistat, että
sinun vanha ukkisi se aavisti ensiksi lahjasi, että hän ennusti, mitä
sinusta tulee?
Vanhukselle tuli omaa ääntänsä kuullessaan vedet silmiin. Mutta
hän ei tahtonut näyttää tällä tavoin heikkouttaan. Hän sai
yskäkohtauksen, tekeytyi tuiman näköiseksi ja lähetti pojan pois
luotaan ja lukitsi käsikirjoituksen talteen laatikkoonsa.
Christophe palasi kotiin aivan päästä pyörällä ilosta. Kivet tanssivat
hänen ympärillään. Vastaanotto, jonka hän sai vanhemmiltaan,

jäähdytti hiukan hänen intoaan. Kun hän tietysti kiiruhti kertomaan
heille ylpeänä säveltäjän urotyötään, pääsi heiltä suuttumuksen
hälinä. Äiti laski pilaa hänen kustannuksellaan, Melchior julisti, että
ukko oli hullu ja että hänen olisi paljon parempi vaalia terveyttään
kuin työntää pojan päähän hassutuksia; mitä Christopheen tuli,
hänen piti olla hyvä ja jättää mielestään moiset tyhmyydet, istua heti
paikalla pianon ääreen ja soittaa harjoituksia neljä tuntia. Hänen
täytyi ensin koettaa edes oppia puhtaasti soittamaan; säveltämään
hän kyllä vielä kerkiäisi, sitten, kun hänellä ei olisi parempaa
tekemistä.
Asia ei ollut siten kuin näistä Melchiorin älykkäistä sanoista olisi
voinut luulla, nimittäin, että isä olisi halunnut suojella lastaan liian
aikaisen ylpeyden vaaralliselta huumaukselta. Hän oli aivan pian
osoittava päinvastaista. Koska hän ei itse koskaan ollut pystynyt
ilmaisemaan mitään aatosta sävelillä ja koska hän ei ollut tuntenut
siihen edes pienintäkään halua, oli hän tottunut virtuoosin
typeryydessään pitämään säveltämistä jonkinlaisena toisen luokan
vaatimuksena, jolle ainoastaan esitystaide antoi arvon. Hän ei tosin
ollut tunteeton innostukselle, jota suuret säveltäjät, kuten
esimerkiksi Hassler, ihmisissä herättivät; hän piti näitä
kunnianosoituksia sellaisessa arvossa kuin aina kaikkea menestystä,
— ja oli pohjaltaan hiukan kateellinenkin, — sillä hänestä tuntui kuin
olisi ne suosionosoitukset ryöstetty häneltä; mutta hän tiesi
kokemuksesta, että suurien virtuoosien menestys on useinkin yhtä
hälisevä kuin säveltäjienkin ja että se on sitäpaitsi persoonallisempi
ja rikkaampi miellyttävistä ja imartelevista seurauksista. Hän
teeskenteli kunnioittavansa syvästi suuria musiikkineroja; mutta
hänelle tuotti suurta huvia kertoa heistä naurettavia elämäntarinoita,
jotka antoivat heidän älystään ja tavoistaan epäilyttävän kuvan. Hän
asetti virtuoosin taiteilija-asteikon ylimmälle pykälälle; sillä, sanoi

hän, onhan tunnettua, että kieli on ihmisruumiin jaloin jäsen; ja mitä
olisi ajatus ilman sanojaa Mitä olisi musiikki ilman esitystaituria?
Mikä näihin Christophen saamiin oikaisuihin lieneekin ollut syynä,
ne eivät kuitenkaan olleet hyödyttömiä, sillä ne palauttivat pojan
päähän jälleen järjen, jonka isoisän ylistykset olivat vähällä häneltä
riistää. Eivätkä ne vielä olleet edes riittäviäkään. Sillä Christophe piti
isoisää paljoa älykkäämpänä kuin isäänsä; ja joskin hän nyt
nurisematta asettui pianon ääreen, ei hän tehnyt sitä niin paljon
totellakseen, kuin saadakseen uneksia rauhassa, niinkuin hänen oli
tapana sill'aikaa kuin hänen sormensa hyppelivät konemaisesti
näppäimillä. Kesken iankaikkisia harjoituksiaankin kuuli hän sisällään
ylpeän äänen toistavan alinomaa: "Minä olen säveltäjä, suuri
säveltäjä."
Siitä päivästä alkaen ryhtyi hän säveltämään, koska hän kerran oli
säveltäjä. Ennenkuin hän vielä osasi kirjoittaa kirjaimia, intoutui hän
tuhraamaan nuotteja ja kaaria paperinpalasille, joita hän repi
kotikirjanpito-vihkoista. Mutta ponnistuksesta keksiä, mitä hän
ajatteli, ja ilmaistakseen sen nuoteilla, johtui, ettei hän ajatellut enää
mitään muuta kuin ehkä sitä, että hän tahtoi jotakin ajatella. Siitä
huolimatta koetteli hän itsepintaisesti kyhätä musiikkilauselmia; ja
kun hän oli todellakin musikaalinen, onnistui hän, miten onnistui,
vaikkei tuloksissa ollutkaan mitään sisältöä. Silloin hän riemuissaan
riensi viemään niitä isoisälle, joka nyt itki ilosta, — hän itki nykyään
vanhetessaan sangen helposti, — ja julisti, että ne olivat
suurenmoisia.
Christophe oli tulla täten aivan pilatuksi. Onneksi pelasti hänet
hänen luonnollinen terve järkensä, ja erään miehen avulla, joka ei
ollut suinkaan luullut saavansa vaikuttaa kehenkään ja joka

maailman silmissä oli kaukana terveen järjen esikuvasta. — Hän oli
Louisan veli.
Hän oli pienikokoinen kuin sisarensakin, hintelä, kivuloinen ja
hiukan kumaraselkäinen. Kukaan ei tarkoin tiennyt hänen ikäänsä;
luultavastikaan ei hän ollut yli neljänkymmenen; mutta hän näytti
hyvinkin viisikymmenvuotiaalta, jopa vanhemmaltakin. Hänellä oli
pieni, ryppyinen, punertava naama, lempeät, siniset, ylen vaaleat
silmät, aivan kuin hiukan lakastuneet lemmikit. Kun hän otti pois
hatun päästään, jota hän piti siinä halusta kaikkialla, sillä hän pelkäsi
vetoa, niin näkyi pieni, kalju, ruusunpunertava ja suippokärkinen
kallo, joka oli aina Christophen ja hänen veljiensä ilon esineenä. He
eivät väsyneet ilveilemästä sen kustannuksella, he kysyivät häneltä,
minne hän oli hukannut tukkansa ja uhkasivat antaa hänelle köniin,
sillä Melchiorin kömpelöt sutkaukset yllyttivät heitä. Eno nauroi itse
ensimäisenä ja kesti leikin kärsivällisesti. Hän oli ammatiltaan pikku
kulkukauppias; hän kiersi kylästä kylään kantaen seljässään suurta
kääröä, jossa oli vaikka mitä: mausteaineita, kirjoituspaperia,
namusia, nenäliinoja, kaulahuiveja, jalkineita, säilykkeitä,
almanakkoja, viisuja ja rohtoja. Monta kertaa oli häntä koetettu
saada asettumaan paikoilleen, ostaa hänelle myyntivarasto, perustaa
sekatavarakauppa. Mutta hän ei voinut sellaisessa viihtyä: jonakin
yönä hän nousi ylös, pisti avaimen ovensa alle ja lähti maleksimaan
kääröineen. Saattoi mennä viikkoja, eikä häntä näkynyt. Sitten hän
ilmestyi jälleen: jonakin iltana kuultiin raapustelua eteisen ovelta; ovi
aukesi raolleen ja siitä pistihe sisälle pieni, kalju pää, kohteliaasti
paljastettuna, lempeine silmineen ja kaino hymy huulilla. Hän sanoi:
"Hyvää iltaa koko joukolle", kuivasi huolellisesti jalkansa ennenkuin
tuli sisään, antoi kättä jokaiselle vanhimmasta alkaen ja meni sitten
istumaan kamarin kaikkein vaatimattomimpaan nurkkaan. Siellä hän
sytytti piippunsa, kallistui kumaraan ja odotti tyynenä tavallisten

sutkauksien raekuuroa. Krafftit, sekä isoisä että isä, kohtelivat häntä
ilkeänkurisen halveksivasti. Moinen epäsikiö oli heistä naurettava; ja
heidän ylpeyttään loukkasi huonoasuisen reppurin sukulaisuus. He
antoivat hänen sen kalliisti maksaa; mutta hän ei ollut sitä
huomaavinaan, hän oli heitä kohtaan kovin kunnioittava, mikä seikka
teki heidät aseettomiksi, varsinkin vanhuksen, joka oli varsin herkkä
muiden kohteliaisuuksille. He tyytyivät syytämään hänen niskaansa
kömpelöitä sutkauksia, jotka saivat usein Louisan poskille
nousemaan kiivaan punan. Viimemainittu oli tottunut vastustamatta
taipumaan, tuntien Krafftien älyllisen ylemmyyden, eikä hän epäillyt,
ettei hänen miehensä ja appensa olleet oikeassa; mutta hän rakasti
hellästi veljeään, ja veli jälleen jumaloi hiljaisesti häntä. He olivat
kumpikin yksinäisiä ja viimeisiä koko suvusta, ja molemmat nöyriä,
elämän vähäpätöisiksi tekemiä ja murskaamia; keskinäinen sääli ja
yhteiset salaa kestetyt kärsimykset yhdistivät heitä toisiinsa
alakuloisella sulolla. Krafftien keskuudessa, noiden vankkojen,
häliseväin, raakaa voimaa paisuvain miesten, jotka näyttivät olevan
luodut elämää ja iloista elämää varten, ymmärsivät nämä sisarukset
toisiaan, nämä heikot ja hyväntahtoiset olennot, jotka olivat niin
sanoaksemme kehysten ulkopuolella, ulkopuolella elämän tai siitä
syrjässä, ja he säälivät toisiaan sitä koskaan sanallakaan
ilmaisematta.
Christophe, kevytmielisen julmana kuin lapsi ainakin, ei jättänyt
yhtymättä isän ja isoisän halveksumiseen tuota pikku
kulkukauppiasta kohtaan. Hän huvitteli hänellä kuin jollakin hassulla
esineellä; hän kiusasi enoa typerillä päähänpistoilla, jotka uhri kärsi
aina yhtä rauhallisesti. Christophe piti hänestä kuitenkin
tietämättään. Hän rakasti häntä niinkuin mukavaa lelua, jota saa
mukiloida, miten tahtoo; hän rakasti häntä myöskin siksi, että enolla
oli tullessaan aina hänelle joitakin hyviä tuomisia; makeisia, jokin

Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
ebookbell.com

Work Measurement New Principles And Procedures Adam Abruzzi

About This Presentation

Slide Content

Tags

Categories

Download

Quick Actions

Statistics

Related Slideshows

Work Measurement New Principles And Procedures Adam Abruzzi

About This Presentation

Slide Content

Slide 1

Slide 2

Slide 3

Slide 5

Slide 7

Slide 8

Slide 9

Slide 11

Slide 12

Slide 13

Slide 15

Slide 17

Slide 18

Slide 19

Slide 21

Slide 22

Slide 23

Slide 25

Slide 26

Slide 27

Slide 28

Slide 29

Slide 30

Slide 31

Slide 32

Slide 33

Slide 34

Slide 35

Slide 36

Slide 37

Slide 38

Slide 39

Slide 40

Slide 41

Slide 42

Slide 43

Slide 44

Slide 45

Slide 46

Slide 47

Slide 48

Slide 49

Slide 50

Slide 51

Slide 52

Slide 53

Slide 54

Slide 55

Slide 56

Slide 57

Slide 58

Slide 59

Slide 60

Slide 61

Slide 62

Slide 63

Slide 64

Slide 65

Slide 66

Slide 67

Slide 68

Slide 69

Slide 70

Slide 71

Slide 72

Slide 73

Slide 74

Slide 75

Slide 76

Slide 77

Slide 78

Slide 79

Slide 80

Slide 81

Slide 82

Slide 83

Slide 84