A Photographic Atlas For The Botany Laboratory 6th Edition Samuel R Rushforth

A Photographic Atlas For The Botany Laboratory 6th Edition Samuel R Rushforth
A Photographic Atlas For The Botany Laboratory 6th Edition Samuel R Rushforth
A Photographic Atlas For The Botany Laboratory 6th Edition Samuel R Rushforth

1. A Photographic Atlas For The Botany Laboratory
6th Edition Samuel R Rushforth download
https://ebookbell.com/product/a-photographic-atlas-for-the-
botany-laboratory-6th-edition-samuel-r-rushforth-52739902
Explore and download more ebooks at ebookbell.com

2. Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
A Photographic Atlas For The Anatomy And Physiology Laboratory 7th
Edition Kent Marshall Van De Graaff
https://ebookbell.com/product/a-photographic-atlas-for-the-anatomy-
and-physiology-laboratory-7th-edition-kent-marshall-van-de-
graaff-4569166
A Photographic Atlas For The 4th Edition Microbiology Laboratory 4th
Ed Michael J Leboffe Burton E Pierce
https://ebookbell.com/product/a-photographic-atlas-for-the-4th-
edition-microbiology-laboratory-4th-ed-michael-j-leboffe-burton-e-
pierce-10312758
The Hatfield Sct Lunar Atlas Photographic Atlas For Meade Celestron
And Other Sct Telescopes A Digitally Remastered Edition 2nd Edition
Anthony Charles Cook Auth
https://ebookbell.com/product/the-hatfield-sct-lunar-atlas-
photographic-atlas-for-meade-celestron-and-other-sct-telescopes-a-
digitally-remastered-edition-2nd-edition-anthony-charles-cook-
auth-4395642
Comparative Skeletal Anatomy A Photographic Atlas For Medical
Examiners Coroners Forensic Anthropologists And Archaeologists 1st
Edition Bradley J Adams
https://ebookbell.com/product/comparative-skeletal-anatomy-a-
photographic-atlas-for-medical-examiners-coroners-forensic-
anthropologists-and-archaeologists-1st-edition-bradley-j-adams-2178876

3. A Photographic Atlas Of Selected Regions Of The Milky Way Edward
Emerson Barnard
https://ebookbell.com/product/a-photographic-atlas-of-selected-
regions-of-the-milky-way-edward-emerson-barnard-2459256
A Photographic Atlas Of Marine Biology 1st Edition Gary D Wisehart
https://ebookbell.com/product/a-photographic-atlas-of-marine-
biology-1st-edition-gary-d-wisehart-2626256
A Photographic Atlas Of Flood Basalt Volcanism 1st Edition Hetu Sheth
Auth
https://ebookbell.com/product/a-photographic-atlas-of-flood-basalt-
volcanism-1st-edition-hetu-sheth-auth-6841806
Anatomy A Photographic Atlas 8th Johannes W Rohen Chihiro Yokochi
https://ebookbell.com/product/anatomy-a-photographic-atlas-8th-
johannes-w-rohen-chihiro-yokochi-5734552
Anatomy A Photographic Atlas 8th Johannes W Rohen Chihiro Yokochi
https://ebookbell.com/product/anatomy-a-photographic-atlas-8th-
johannes-w-rohen-chihiro-yokochi-6673052

7. A Photographic Atlas
for the
Botany Laboratory
SIXTH EDITION
Samuel R.. Rushforth
Utah Valley University
Robert R. Robbins
Utah Valley University
John L. Crawley
Kent Vil Van Des Graal
Weber State University
a
MORTON
I? AUP Wey Gb Wt Sy deh IE agp te
925 W. Kenyon Avenue, Unit 12
Englewood, CO 80110
Www.in orton-pub. com

8. To biologists, conservationists,
and concerned people throughout the world
who actively strive to save nature.
Bristlecone pine (Pinus longaeva) 1s native to the
mountains of the Great Basin of the United States.
Bristlecone pine grows on arid, rocky slopes and ridges between
6,500 and 11,000 feet. Bristlecones are amoung the oldest living
organisms on earth and may live beyond 5,000 years.
Copyright 1994, 1995, 1998, 2004, 2008, 2012 by Morton Publishing Company
ISBN13: 978-0-89582-948-7
OM Sen Oe 4 a Oe ied
All rights reserved. Permission in writing must be obtained from the publisher before any part of
this work may be reproduced or transmitted in any form, or by any means, electronic or mechanical,
including photocopying and recording or by any information storage or retrieval system.
Printed in the United States of America

9. Preface
NN
Botany, a specialty in biology, is the study of plants. More than 95% of the Earth’s biomass is composed of plants. Because plants
are so abundant, visible, and necessary to life, everyone has some interest in and knowledge of botany.
Plants and flowers, for example, are welcomed into our homes for their beauty. Florists remind us to “Say it with flowers.” Flowers
are easily cared for in a vase of water, where they remain attractive and aromatic for a few days. In contrast, plants are not so easily
cared for, but they can live and grow for more than just a few days. House plants need to be properly potted, watered regularly, and
occasionally fertilized. By providing this care, we learn about the nature and requirements of plants as we become amateur botanists.
Grasses, trees, and shrubs landscaped around our houses provide us with beauty, comfort, shade, and a sense of being connected to
nature.
The existence of all animal species depends on plants. From plants we are supplied with building materials, the oxygen we
breathe, and the food we eat. Through photosynthesis, plants use the energy of sunlight to convert water and carbon dioxide to sugars,
releasing oxygen as a by-product.
Plants also provide us with materials required for producing medicines and paper. Insights and discoveries in botany are occurring
today at a rapid pace. What students will learn in a basic botany course will be of immeasurable value in understanding and making
decisions about the ecological problems currently facing our world. A basic botany course is essential as a secure foundation for
planning advanced life science study, as well as for basic scientific literacy.
Botany is a visually oriented science. A Photographic Atlas for the Botany Laboratory provides clear photographs and drawings of
tissues and organisms, similar to specimens seen in most botany laboratories. It is designed to accompany any botany (or biology)
text or laboratory manual used in the classroom. In certain courses this atlas may serve as the laboratory manual.
This atlas provides a visual representation of the major groups of botanical organisms. Care has been taken to construct labeled,
informative figures. Parts of organisms are depicted clearly and accurately. The terminology used matches college botany texts.
Several dissections of plants are provided for students who have the opportunity to do similar dissections in the class laboratory.
In addition, photomicrographs, photos of living specimens, and herbarium collections are included. These figures enhance the
student’s understanding of plant structure and plant classification. Plants of significant economic importance for food, shelter, and
medicines are highlighted.
Preface to Sixth Edition
The success of the previous editions of A Photographic Atlas for the Botany Laboratory provided opportunities to make extensive
changes to enhance the value of this new edition. The extensive revision of this atlas presented in its sixth edition required an
inordinate amount of planning, organization, and work. As authors, we have the opportunity and obligation to listen to the critiques
and suggestions from students and faculty who have used this atlas. This constructive input is appreciated and has resulted in a greatly
improved atlas.
One objective in preparing this edition of the atlas was to create an inviting pedagogy. The page layout was improved by careful
selection of new and replacement photographs. New and updated life cycles were added. Each image in this atlas was carefully
evaluated for its quality, effectiveness, and accuracy. In all over 100 images were updated or replaced. Perhaps the most notable change
to this sixth edition was a revision to the taxonomy in chapter three. We are indebted to Douglas Morton and the personnel at
Morton Publishing Company for this opportunity and their encouragement and support.
Photo Credits
Ae a SS TRL RIT IS BO OD I SI TI ET NG ESTE EG SEES EEE IDES MII ECL ETL ELE EEE EER,
Chapter 1: Figure 1.1 Leica Inc., Figure 1.7 B.A. Tait, Figures 1.8-10 Wilford M. Hess
Chapter 3: Figure 3.1 Alison R.Taylor, PLoS Jounals Figure 3.2 NASA Figure 3.23 NEON _ja Figures 3.27-31 A Photographic
Atlas for the Microbiology Laboratory, 4th Edition, by Michael J. Leboffe and Burton E. Pierce. © 2011 Morton Publishing.
Chapter 4: Figure 4.89 Ron Oldfield
Chapter 5: Figures 5.18,19,24,41 James V. Allen
Chapter 6: Figures 6.12,38,40,41 James V. Allen
Chapter 7: Figure 7.7 James V. Allen
Chapter 8: Figures 8.39,40,64 Champion Paper Co. Figure 8.63 James V. Allen |
Chapter 9: Figures 9.9,127,128 Wilford M. Hess Figure 9.98 JamesV. Allen Figure 9.179 Champion Paper Co. Figures 9.184-
213 Utah Valley University Herbarium

10. Acknowledgments
Many professionals helped us prepare this atlas and share our enthusiasm for its value for botany students. We especially appreciate
Brigham Young University and The University of Utah for allowing us to photograph specimens in their botanical greenhouses. We
are thankful to Utah Valley University Herbarium for their generosity. Kaye H. Thorne and Thomas G. Black were helpful in selecting
specimens to include. Wilford M. Hess and James V. Allen provided scanning electron micrographs, and we appreciate their generosity.
Dawn Gatherum, Eugene Bozniak, and Rachael Bush in the Department of Botany at Weber State University were generous 1n
providing photographs and access to the university’s botanical greenhouse. The suggestions and assistance of H. Blaine Furniss were
greatly appreciated.
The professional input by reviewers and users has been invaluable. Peggy Rolfsen at Cincinnati State Technical and Community
College, Margaret Olive, Pensacola Junior College, Brenda L. Young, Daemen College and Larry St. Clair, Brigham Young University,
were most generous in their meticulous critique of the manuscript. Others who offered especially helpful input include Neil A.
Harriman, Theodore Esslinger, Frank W. Ewers, Patrick F Fields, Dale M. J. Mueller, John W. Taylor, Brian Speer, Lawrence Virkaitis,
Cecile Bochmer, and Anne S.Viscom1.
Book Team
Publisher: Doug Morton
Managing Editor: David Ferguson
Typography and Design: Focus Design
Cover: Bob Schram, Bookends Publication Design
Illustrations: Imagineering Inc.
Oleanderleaf Protea (Protea neriifolia)
is endemic to South Africa. Due to the variety in the size,
color, and shape of its flowers, the genus Protea is named after
the Greek god Proteus who could change his shape at will.

11. Table of Contents
RUGS SSH Oe ere
ec tan een Biel
Chapter 2 - Prokaryotes 12
Archaea—methanogens, and thermoacidophiles
Bacteria—bacteria and cyanobacteria
Chapter 3 - Protista 19
Phylum Haptophyta—coccolithophorids
Phylum Dinophyta (=Pyrrhophyta)—dinoflagellates
Phylum Bacillariophyta—diatoms
Phylum Chrysophyta—volden algae
Phylum Rhizopoda—amoebas
Phylum Apicomplexa—sporozoans and Plasmodium
Phylum Euglenophyta—cuglenoids
Phylum Sarcomastigophora—flagellated protozoans
Phylum Ciliophora—ciliates and paramecia
Algae
Phylum Chlorophyta—ereen algae
Phylum Phaeophyta—brown algae and giant kelp
Phylum Rhodophyta—ted algae
Protists Resembling Fungi
Phylum Myxomycota—plasmodial slime molds
Phylum Dictyosteliomycota (=Acrasiomycota)—cellular slime molds
Phylum Oomycota—water molds, white rusts, and downy mildews
Chapter 5 - Fungi, Yeasts, Molds, Mushrooms, Rusts, and Lichens | 61
Phylum Zygomycota—bread molds, fly fungi
Phylum Ascomycota—yeasts, molds, morels, and trufHes
Phylum Basidiomycota—mnushrooms, toadstools, rusts, and smuts
Phylum Deuteromycota—conidial molds
Lichens
_ Chapter 6 - Liverworts, Hornworts, and Mosses _ 7
Phylum Hepatophyta—liverworts
Phylum Anthocerophyta—hornworts
Phylum Bryophyta—mosses
Chapter 7 - Seedless Vascular Plants 86
Phylum Psilotophyta (=Psilophyta)—whisk ferns
Phylum Lycophyta (=Lycopodiophyta)—club mosses, quillworts, and spike mosses
Phylum Equisetophyta (=Sphenophyta)—horsetails
Phylum Pteridophyta (=Polypodiophyta)—ferns
Chapter 8 - Gymnosperms: Exposed Seed Plants 104
Phylum Cycadophyta—cycads
Phylum Ginkgophyta— Ginkgo
Phylum Pinophyta (=Coniferophyta)—conifers
Phylum Gnetophyta—gnetophytes ;
Representative Herbarium and Photos of Live Specimens of Conifers
Phylum Magnoliophyta (=Anthophyta)—angiosperms: monocots and dicots
Representative Herbarium and Photos of Live Specimens of Flowering Plants
Glossary : 190
Index 197

12. Prelude
STS TC TSS ASI EEE TT SS ATE I I EE IIIT TEE ETE LTE TE
Scientists work to determine accuracy in understanding the relationship of organisms even when it requires changing established
concepts. Development, structure, function, DNA sequence, the fossil record and geological dating are used to establish systematics
and classify organisms. As new techniques become available, they too aid in our understanding of evolutionary relationships between
groups of organisms and closely related species.
In 1758 Carolus Linnaeus, a Swedish naturalist, assigned all known kinds of organisms to two kingdoms-—plants and animals. For
over two centuries, this dichotomy of plants and animals served biologists well. In 1969, Robert H. Whittaker convincingly made a
case for a five-kingdom system comprised of Monera, Protista, Fungi, Plantae, and Animalia. The five-kingdom basis of systematics
prevailed for over twenty years, and is now being challenged with a new system that includes three domains (superkingdoms) and
four kingdoms (see exhibit 1). This system, which is used in this edition of A Photographic Atlas for the Botany Laboratory, 1s based on
criteria used in the past and new techniques in molecular biology. It is important to note, however, that a classification scheme is a
human construct subject to alteration as additional knowledge is obtained.
Domains, Kingdoms, and Representative Examples ie Exhibit |
Bacteria Domain- Cyanobacte- Archaea Domain- Methanogens, Eukarya Domain- Eukarya,
Hla; tam negative and gram-positive halophiles, and thermophiles single-celled and multicelled organisms;
bacteria fungi, protists, plants, and animals
€ ri
‘ A oot 3 y
Oscillatoria sp., a cyanobacterium that repro- —_ Thiothrix sp., a thermophile that oxidizes
duces through fragmentation HS for an energy source
Kingdom Protista. ~ Kingdom Animalia
Kingdom Plantae —
ff Nein.
ee He a He that repro- Volvox sp.,a motile green alga Musa sp., the banana, is high in Chamaeleo calyptratus, the veiled
eas y and sometimes that ae asexually or nutritional value and is one of | chameleon, is known for its ability
sexually sexually tl i “0 ; sexually 1e twelve most important to change colors accordi Z 2 colors acc g a Se ge ording to its
quman food plants surroundings
1V

13. Basic Characteristics of Domains
Domain
Characteristics
Bacteria Domain—Bacteria Prokaryotic cell; single circular chromosome; cell wall containing peptidoglycan;
chemosynthetic autotrophs, chlorophyll-based photosynthesis, photosynthetic
autotrophs, and heterotrophs; gram-negative and gram-positive forms; lacking
nuclear envelope; lacking organelles and cytoskeleton
Archaea Domain—Archaea Prokaryotic cell; single circular chromosome; cell wall with peptidoglycan absent;
membrane lipids, unique ribosomal RNA sequences; lacking nuclear envelope; some
with chlorophyll-based photosynthesis; with organelles, and cytoskeleton
Eukarya Domain—Eukarya Single-celled and multicellular organisms; nuclear envelope enclosing more than one
linear chromosome; membrane-bound organelles in most; some with chlorophyll-
based photosynthesis; lack organelles and cytoskeleton
Common Classification System of Selected Living Eukaryotes
Eukarya Domain— eukaryotes
Kingdom Fungi-— fungi
Phylum Zygomycota— bread molds and fly fungi
Phylum Ascomycota yeasts, molds, morels and truffles
Phylum Basidiomycota— mushrooms, rusts and smuts
Phylum Deuteromycota— conidial molds
Lichens
Kingdom Protista— heterotrophic and photosynthetic protists
Phylum Myxomycota— plasmodial slime molds
Phylum Dictyosteliomycota (=Acrasiomycota)— cellular slime molds
Phylum Oomycota— water molds
Phylum Euglenophyta— euglenoids
Phylum Cryptophyta— cryptomonads
Phylum Rhodophyta-— red algae
Phylum Dinophyta (=Pyrrhophyta)— dinoflagellates
Phylum Haptophyta— haptophytes
Phylum Chrysophyta— golden algae
Phylum Bacillariophyta— diatoms (diatoms are often placed in the phylum Chrysophyta)
Phylum Phaeophyta— brown algae
Phylum Chlorophyta— green algae
Kingdom Plantae— bryophytes and vascular plants
Phylum Hepatophyta— liverworts
Phylum Anthocerophyta— hornworts
Phylum Bryophyta— mosses
Phylum Psilotophyta (=Psilophyta)— wisk ferns
Phylum Lycophyta (=Lycopodiophyta)— club moss, ground pines and spike mosses
Phylum Equisetophyta (=Sphenophyta)— horsetails
Phylum Pterophyta (=Polypodiophyta)— ferns
Phylum Cycadophyta— cycads
Phylum Ginkgophyta— Ginkgo
Phylum Pinophyta (=Coniferophyta)— conifers
Phylum Gnetophyta— gnetophytes
Phylum Magnoliophyta (=Anthophyta)— angiosperms (flowering plants)
Kingdom Animalia— invertebrate and vertebrate animals (not discussed in this atlas)

14. Digitized by the Internet Archive
in 2023 with funding from
Kahle/Austin Foundation
https://archive.org/details/photographicatlaO000unse_mOgO

15. All organisms are comprised of one or more cells. Cells are
the basic structural and functional units of organisms. A cell is
usually minute, is bounded by a differentially permeable cell
(plasma) membrane enclosing a protoplasmic mass consisting of
chromosomes surrounded by cytoplasm. Specific organelles are
contained in the cytoplasm that function independently but in
coordination with one another. Prokaryotic cells and eukaryotic
cells are the two basic types.
Eukaryotic cells contain a true nucleus with multiple
chromosomes, have several types of specialized organelles.
Organisms comprised of eukaryotic cells include protozoa,
fungi, algae, plants, and invertebrate and vertebrate animals.
The more primitive prokaryotic cells lack a membrane-bound
nucleus; instead they contain a single molecule of DNA.These
cells have few organelles. A rigid or semi-rigid cell wall provides
shape to the cell outside the cell (plasma) membrane. Bacteria are
examples of prokaryotic, single-celled organisms.
The nucleus is the large, spheroid body within a eukaryotic
cell that contains the genetic material of the cell. The nucleus
is enclosed by a double membrane called the nuclear membrane,
or nuclear envelope. The nucleolus is a dense, nonmembranous
body in the nucleus composed of protein and RNA molecules.
The chromatin is comprised of DNA molecules and associated
proteins. Prior to cellular division, the chromatin shortens and
coils into rod-shaped chromosomes. Chromosomes consist of
DNA and structural proteins called histones.
The cytoplasm of the eukaryotic cell is the medium between
the nuclear membrane and the cell membrane. Organelles are
small membrane-bound structures within the cytoplasm (other
than the nucleus). The structure and functions of the nucleus
and principal plant organelles are listed in Table 1.1. In order
for cells to remain alive, metabolize, and maintain homeostasis, cells
must have access to nutrients and respiratory gases, be able to
eliminate wastes, and be in a constant, protective environment.
Plant cells differ in some ways from other eukaryotic cells
in that their cell walls contain cellulose for stiffness. Plant cells
also have vacuoles for water storage and membrane-bound
chloroplasts with photosynthetic pigments for photosynthesis.
Tissues are groups of similar cells that perform specific
functions. A flowering plant, for example, is composed of three
tissue systems:
1. The ground tissue system, providing support, regeneration,
respiration, photosynthesis, and storage;
2. The vascular tissue system, providing conduction of water,
nutrients, and sugars through the plant,
3. The dermal tissue system, providing surface covering
and protection.
Organs are two or more tissue systems that carry out specific
functions together. Examples of organs include floral parts,
leaves, stems, and roots.
The organism is the plant itself, which consists of all the
organs functioning together to keep it alive, allow it to grow,
and permit it to propagate.
Cell division and growth is the principle process for the
development, growth, maintenance and repair of tissues in
an organism. Cell division results in the production of two
daughter cells that each receives a complete copy of all genetic
information in the parent cell, and the cytoplasmic substances
and organelles to carry out hereditary instructions.
The term cell cycle refers to the repeated sequence of cell
growth and cell division (mitosis and cytokinesis). Growth is the
increase in cellular mass resulting from metabolism. Cellular
growth and activity is regulated by the production of RNA and
proteins based on the DNA genetic code. The DNA is replicated
(the chromosomes are duplicated) just prior to mitosis. Mitosis is
the exact division and separation of the chromosomes to form
the two identical daughter nuclei. Cytokinesis 1s the division of the
cytoplasm that follows mitosis.
Unlike animal cells, plant cells have a rigid cell wall that
does not cleave during cytokinesis. Instead, a new cell wall
develops between the daughter cells. Furthermore, many land
plants do not have centrioles. The microtubules in these plants
form a barrel-shaped anastral spindle from each pole. Mitosis
and cytokinesis in plants occurs in basically the same sequence
as these processes in animal cells.
Asexual reproduction is propagation of new organisms without
sex; that is, the production of new individuals by processes
that do not involve gametes. Asexual reproduction occurs in
a variety of microorganisms, plants, and animals, wherein a
single parent produces offspring genetically identical to itself.
Asexual reproduction is not dependent on the presence of
other individuals. Neither meiosis or fertilization is required.
In asexual reproduction, all the offspring are genetically
identical (except for mutants). Types of asexual reproduction
and example organisms include:
1. fission—a single cell divides to form two separate cells
(bacteria, protozoans, and other one-celled organisms);
De
sporulation—amany cells are formed that may remain separate or
join together in a cyst-like structure (algae, fungi, protozoans);
3. budding—buds develop on the parent and then become
detached (hydras, yeast, certain plants);
4. fragmentation—organisms break into two or more parts, and
each part is capable of becoming a complete organism
(flatworms, echinoderms, algae, some plants, and others).

16. Sexual reproduction is production of new organisms through
the union of genetic material from two parents. Sexual
reproduction usually involves meiotic nuclear division of
diploid cells to produce haploid gametes (such as sperm and
egg cells). This is followed by the fusion of the gametes during
fertilization and the formation of a zygote.
The major biological difference between sexual and
asexual reproduction is that sexual reproduction produces
A Photographic Atlas for the Botany Laboratory
genetic variation in the offspring. The cells produced by
meiosis are all genetically different. The combining of gamete
genetic material at fertilization produces offspring that
are genetically different from either parent and contain
new combinations of genes. This may increase the ability of
the species to survive environmental changes or to reproduce
in new habitats. Genetic variation that can arise in asexual
reproduction comes from mutations.
Table 1.1 Structure and Function of Components of Eukaryotic Plant Cells
Component
Cell (plasma) membrane
Cell wall
Cytoplasm
Endoplasmic reticulum
Ribosome
Mitochondrion
Golgi complex
Lysosome
Centrosome
Vacuole
Microfibril and
microtubule
Cilium and flagellum
Nucleus
Chloroplast
Structure
Composed of protein and phospholipid
molecules
Cellulose fibrils
Fluid to jelly-like substance
Interconnecting membrane-lined
channels
Granules of nucleic acid (RNA) and protein
Double-membraned sac with cristae
(inner membrane folds)
Flattened membrane-lined chambers
Membrane-surrounded sac of enzymes
Mass of protein that may contain rod-like
centrioles
Membranous sac
Protein strands and tubes
Cytoplasmic extensions from cell; containing
microtubules
Nuclear envelope (membrane), nucleolus, and
chromatin (DNA)
Double-membraned sac containing grana
(thylakoid membranes)
Function
Provides form to cell; controls passage
of materials into and out of cell
Provides structure and rigidity to
plant cell
Serves as suspending medium for
organelles and dissolved molecules
Enables cell transport and processing of
metabolic chemicals
Synthesizes protein (translation)
Assembles ATP (cellular respiration)
Synthesize carbohydrates and packages
molecules for secretion
Digests foreign molecules and worn cells
Organizes spindle fibers and assists
mitosis and meiosis, centrioles form
flagellar basal bodies
Stores and releases substances within the
cytoplasm, regulates cellular turgor
pressure
Forms cytoskeleton, supports cytoplasm
and transports materials
Movement of particles along cell
surface or cell movement
Contains genetic code that directs cell
activity; forms ribosomes
Carries out photosynthesis

17. Cells and Tissues 3
Figure 1.1 (a) A compound
monocular microscope, and (b) a
compound binocular microscope.
1. Eyepiece (ocular)
2. Body
3. Arm
4. Nosepiece
5. Objective
6. Stage clip
7. Focus adjustment knob
8. Fixed stage
9. Condenser with iris
diaphragm
10. Fine focus adjustment knob
11. Collector lens with field
diaphragm
12. Illuminator (inside)
13. Base
(b)
Photograph courtesy of: Leica Inc., Deerfield, IL
Figure 1.2 A prokaryotic cell.
1. Cell wall
2. Cell (plasma) membrane
3. Rubosomes
4. Circular molecule of DNA
5. Thylakoid membranes

18. Figure 1.4 Structural levels of plant organization.
Organ (leaf)
comprised of
tissues
Leaf tissues
comprised of cells
os a — A Photographic Atlas for the Botany Laboratory
Figure 1.3 A typical eukaryotic
plant cell.
ane OO OND MN BWN HE
oe psy NO
. Cell wall
. Cell (plasma) membrane
. Rough endoplasmic reticulum
. Nucleus
. Nucleolus
. Nuclear membrane (envelope)
. Lysosome
. Smooth endoplasmic reticulum
. Mitochondrion
. Vacuole
. Golgi complex
. Chloroplast
Stem
nia

19. Cells and Tissues 5
5
8
Se, ‘ E u
@. ee a i * 430X a .
Figure 1.5 Live Elodea sp. leaf cells (a) photographed at the center of the leaf and (b) at the edge of the leaf.
i Cell wall 3. Nucleus 5. Spine-shaped cell on 6. Nucleus 8. Cell wall
2. Chloroplasts 4. Vacuole exposed edge of leaf 7. Chloroplasts
TOO0OX
Figure 1.6 (a) Cells of a potato, Solanum tuberosum, showing starch grains at a low magnification, and (b) at a high magnification.
Food is stored as starch in potato cells, which is deposited in organelles called amyloplasts.
1. Cell wall 2. Cytoplasm 3. Starch grains 4. Nucleus
vy te ip
Figure 1.8 Electron micrograph of a portion of a sugar
Gate leat cell,
Figure 1.7 Electron micrograph of alfalfa root cells.
a4 Ge mbrane
es . cine 1. Cell membrane 5. Grana
2. Immature plastid 6. Nucleus
: é : 2. Cell wall 6. Stroma
3. Endoplasmic reticulum 7. Nuclear envelope Z . coe ;
4. Cell wall 8 Mitochondrion
3. Mitochondrion 7. Thylakoid membrane
aces : 4. Nucleus 8. Chloroplast envelope

20. en —
‘ 5
6
: * es : a ye a ates? S. Sa ~ 7 Be Ai aoe 2 ; 7
Figure 1.9 Electron micrograph of fractured barley Figure 1.10 Electron micrograph of barley smut spore,
smut spore. fractured through the middle of the cell.
1. Cell wall 2. Cell membrane 1. Cell wall 3. Mitochondrion 5. Nucleus
2. Cell membrane — 4. Nuclear pore 6. Vacuole
i
|
Z
3
Ce 100X
- 2 ae i Figure 1.12 Transverse section through the leaf of a yucca,
Figure 1.11 Longitudinal section through the xylem Yucca brevifolia. A bundle of leaf fibers (sclerenchyma) is
of pine, Pinus sp., showing tracheid cells with prominent evident at the edge of the leaf.
borceted pits. 1. Epidermis 2. Sclerenchyma tissue
1. Bordered pits 3. Cell wall
2. Tracheid cell
bo
t
Figure 1.13 Collenchyma tissue from the stem of a
begonia. Collenchyma tissues has unevenly thickened
primary cell walls that form supportive strands beneath
the epidermis in stems and petioles.
: : . Par E 1Cé e
1. Cell lumen 2. Thickened primary cell wall - eeucie tyme St Bene re ne
2. Annular vessel elements 4. Pitted vessel elements
Figure 1.14 Longitudinal section through the xylem of a
squash stem, Cucurbita maxima.The vessel elements shown
here have several different patterns of wall thickenings.

21. Cells and Tissues 7
Ore
rt
@:
- WH
Figure 1.16 Su
sp., with individual cells pressed together to form a
parenchyma-like tissue.
1. Epidermis 3. Phloem sieve cells 1. Cells of Enteromorpha
2. Parenchyma 4. Xylem tracheid
as
bo
: ; Sy ‘ } 18
~ ee ef 8. Su: ahs pier DU b= 180
é ae
5 aS! ) , d
AA terete tzu Os 0. a Hae HD
ss
Figure 1.17 Transverse section of a stem from Figure 1.18 Transverse section of an oak, Quercus sp., stem
Hoya carnosa, wax plant. through the secondary xylem (wood).
1. Epidermis 3. Sclereids 5. Secondary 1. Vessel elements 2. Sclerenchyma (fibers)
2. Parenchyma 4. Secondary phloem xylem
(cortex)
1
2 2)
ie
3
: ee ? 430X
Figure 1 AS cieeny of sieve tube elements in the Figure 1.20 Astrosclereid in the petiole of a pond lily, Nuphar sp.
phloem of a grape, Vitis vinifera. Note the sieve areas on the 1. Astrosclereid 3. Crystals in cell wall
sieve tube elements. 2. Parenchyma cell
1. Cell wall 2. Sieve areas

22. 8 A Photographic Atlas for the Botany Laboratory
in)
: = 0)
BP SRS
5
Figure 1.21 Transverse section through the leaf of a Figure 1.22 Section through the endosperm tissue of a
yucca, Yucca brevifolia, showing a vascular bundle (vein). persimmon, Diospyros virginiana. These thick-walled cells are
Note the prominent sclerenchyma tissue forming caps actually parenchyma cells. Cytoplasmic connections, or
on both sides of the bundle. plasmodesmata, are evident between cells.
1. Leaf parenchyma 4. Phloem 1. Plasmodesmata 2. Cell lumen (interior
2. Bundle sheath 5. Bundle cap space)
3. Xylem
Ape
Figure 1.24 Section through the stem of a wax plant, Hoya
Linum sp. Note the thick-walled fibers as compared to carnosa. Thick-walled sclereids (stone cells) are evident.
the thin-walled parenchyma cells. 1. Parenchyma cell 2. Sclereid (stone cell)
1. Fibers 2. Parenchyma cell containing starch grains
One (duplicated)
chromosome __|
composed of two
identical chromatids
Chromatid
Chromatin strand Centromere
Figure 1.25 Each duplicated chromosome consists of two identical chromatids
attached at the centrally located and constricted centromere.

23. Cells and Tissues 9
Interphase Early prophase Late prophase
Late prophase — Mid anaphase
Metaphase
Cytokinesis, forming
Late anaphase Early telophase two new daughter cells
Figure 1.26 Diagram showing the stages of mitosis in an onion root tip.
1. Centromere 4. Nuclear envelope 7. Chromatids
2. Cell wall 5. Nucleolus 8. Cell plate
3. Cytoplasm 6. Chromatin material condenses to form chromatids 9. Phragmoplast
=
.27 Hyacinthus sp. root tip immediately behind the meristem, showing stages of mitosis (see fio 1228): Figure 1

24. 10 A Photographic Atlas for the Botany Laboratory
TED
Early prophase — Chromatin begins Late prophase — Nuclear envelope Early metaphase — Duplicated
to condense to form chromosomes. intact, and chromatin condensing into chromosomes, each made up of two
chromosomes. chromatids, at equatorial plane.
_ > ws : ue
Late metaphase — Duplicated Early anaphase — Sister chromatids Late anaphase — Daughter
chromosomes, each made up of two beginning to separate into daughter chromosomes nearing poles.
chromatids, at equatorial plane. chromosomes.
Figure 1.28 Stages of mitosis in
hyacinth, Hyacinthus, root tip.
(all 430X)
Telophase — Daughter Interphase — Two daughter cells
chromosomes at poles, cell result from cytokinesis.
plate forming.
1. Cell plate 2. Phragmoplast

25. ___Cells and Tissues _
O tes
Prophase I—Each chromosome consists Metaphase I—Chromosome
of two chromatids joined by a centromere. pairs align at the equator.
1. Chromatids 1. Chromosome pairs at equator
2. Nucleolus 2. Spindle fibers
4
i
Telophase I—Chromosomes Prophase Il—Chromosomes condense
lengthen and become less distinct. as in prophase I.
The cell plate (in some plants) forms 1. Chromosomes (two chromatids)
between forming cells.
1. Cell plate (new cell wall)
2. Chromosome
Anaphase II—Chromatids
separate and each is pulled to an
opposite pole.
eh tid 1. Chromatids
i bee 2. New cell walls (cell plates)
Telophase Il—Cell division is
complete and cell walls of four haploid
cells are formed.
Anaphase I—No division at the
centromeres occurs as the chromosomes
separate, so one entire chromosome
goes to each pole.
1. Chromosomes (two chromatids)
Metaphase IIl—Chromosomes align
on the equator and spindle fibers attach
to the centromeres. This is similar to
metaphase in mitosis.
1. Chromosomes
Figure 1.29 Stages of meiosis
in lily microsporocytes to form
microspores. (all 1000X)

26. Prokaryotes range between 1 and 50 pum in width or diameter.
The morphological appearance of bacteria may be spiral
(spirillum), spherical (coccus), or rod-shaped (bacillus). Cocci
and bacilli frequently form clusters or linear filaments, and may
have bacterial flagella. Relatively few species of bacteria cause
infection. Hundreds of species of non-pathogenic bacteria live
on the human body and within the gastrointestinal (GI) tract.
Those in the GI tract constitute a person’s gut fauna, and are
biologically critical to human health.
Photosynthetic bacteria contain chlorophyll and_ release
oxygen during photosynthesis. Some bacteria are obligate aerobes
(require O, for metabolism) and others are facultative anaerobes
(indifferent to O, for metabolism). Some are obligate anaerobes
(oxygen may poison them). Most bacteria are heterotrophic
saprophytes, which secrete enzymes to break down surrounding
organic molecules into absorbable compounds.
Many Archaea are adapted to a limited range of extreme
conditions while others
plankton. The cell walls of Archaea contain pseudomurein
are found in soil and oceanic
ine)
Figure 2.1 Thiothrix, a genus of bacteria that forms
sulfur granules in its cytoplasm. These organisms obtain
energy from oxidation of H.S.
1. Filaments 2. Sulfur granules
ine)
and lack peptidoglycan (characteristic of bacteria). Archaea have
distinctive RNAs and RNA polymerase enzymes. They include
methanogens, typically found in swamps and marshes, and
thermoacidophiles, found in acid hot springs, acidic soil, and
deep oceanic volcanic vents.
Methanogens exist in oxygen-free environments and subsist
on simple compounds such as CO,, acetate, or methanol. As
their name implies, Methanogens produce methane gas as a
byproduct of metabolism. These organisms are typically found
in organic-rich mud and sludge that often contains fecal
wastes.
Thermoacidophiles are resistant to hot temperatures and
high acid concentrations. The cell membrane of these organisms
contains high amounts of saturated fats, and their enzymes
and other proteins are able to withstand extreme conditions
without denaturation. These microscopic organisms thrive in
most hot springs and hot, acid soils.
The oldest known fossil cells are prokaryotic and many
formed deposits called stromatolites.
Figure 2.2 Thiothrix sp. filament with sulfur granules in
its cytoplasm.
|. Filament 2. Sulfur granules
Figure 2.3 Magnified Thiothrix sp. filament with sulfar granules
in its cytoplasm.
1. Cytoplasm 2. Sulfur granules

27. Figure 2.4 Bacillus megaterium.
Bacillus is a bacterium capable of
producing endospores. This
species of Bacillus generally remains
in chains after it divides.
Figure 2.7 Tieponema pallidum is a
spirochete that causes syphilis.
1. Treponema pallidum
2. White blood cell
Figure 2.10 Anabaena sp. filament. This
is a nitrogen-fixing cyanobacterium.
Nitrogen fixation takes place within
the heterocyst cells.
1. Vegetative cell
2. Heterocyst
3. Spore (akinete)
i)
Prokaryotes
Figure 2.5 Transverse section
through the root nodule of clover
showing intracellular nitrogen-fixing
bacteria.
1. Cell with bacteria
2. Epidermis
* ¢
on hs
s : - ¢ ct
» : . .” &,
Jas a 10038
Figure 2.8 Neisseria gonorrhoeae is a
diplococcus that causes gonorrhea.
a oe AA
Figure 2.11 Flagellated bacterium,
Pseudomonas sp.
1. Flagellum
Figure 2.6 Spirochete, Borella
recurrentis. Spirochetes are flexible
rods twisted into helical shapes. This
species causes relapsing fever.
1. Red blood cells
2. Spirochete
3. White blood cell
Figure 2.9 Anabaena sp. filament.
This organism is a nitrogen-fixing
cyanobacterium. Nitrogen fixation
takes place within the heterocyst cells.
1. Heterocyst 3. Vegetative
2. Spore (akinete) cell
1700.
Figure 2.12 Conjugation of the
bacterium Escherichia coli. By this
process of conjugation, genetic
material is transferred through the
conjugation tube from one cell to the
other allowing genetic recombination.
|. Bacterium 2. Conjugation tube

28. 14
A Photographic Atlas For The Botany Laboratory
Table 2.1 Some Representatives of Bacteria and Archaea
Categories
Bacteria
Photosynthetic bacteria
Cyanobacteria
Green bacteria
Purple bacteria
Gram-negative bacteria
Gram-positive bacteria
Spirochetes
Actinomycetes
Rickettsias and Chlamydias
Mycoplasmas
Archaea
Methanogens
Thermoacidophiles
Nitrite
rata re et
Nitrates }
in soil
Representative Genera
Anabaena, Oscillatoria, Spirulina, Nostoc
Chlorobium
Rhodospirillum
Proteus, Pseudomonas, Escherichia, Rhizobium, Neisseria
Bacillus, Staphylococcus, Streptococcus, Clostridium, Listeria
Spirochaeta, Treponema
Streptomyces
Rickettsia, Chlamydia
Mycoplasma
Halobacterium, Methanobacteria
Thermoplasma, Sulfolobus
Nitrogen (N,) in atmosphere
; Organic compounds
(e.g., proteins geen (e.g., proteins Sah Nitrogen
and nucleotides) eee = =oandnucleotides) [i : fixation
—<
* a:
0
Nitrites ee) Ammonium trogen fixation
insol _———— (NH, *)
in soil
rogen-fixing bacteria within the root nodules of
legumes (and some free living bacteria and cyanobacteria), provide a usable source of nitrogen to plants.

29. Prokaryotes 5
Figure 2.14 Colonies of Streptococcus pyogenes cultured
on a nutrient agar plate. S. pyogenes causes strep throat and
theumatic fever in humans. This agar plate is approximately
10 cm in diameter.
= = oe i os
Figure 2.16 Cyanobacteria of several species growing
in the effluent from a geyser. The different species are
temperature dependent and form the bands of color.
af M44
168 [A
usually aligned into groups of two or four.
Figure 2.15 Cyanobacteria live in hot springs and hot
streams, such as this 40 meter effluent from a geyser in
Yellowstone National Park.
1. Mats of Cyanophyta
Figure 2.17 Magnified view of the cyanobacterium
Chroococcus sp. shown with a red biological stain.
Soa
Figure 2.18 Merismopedia, a genus of cyanobacterium, is characterized by flattened colonies of cells. The cells are in a single-layer

30. A Photographic Atlas For The Botany Laboratory
16
Figure 2.19 Colony of Nostoc sp. filaments. Individual Figure 2.20 Oscillatoria sp. filaments. The only way this
filaments secrete mucilage, which forms a gelatinous cyanobacterium can reproduce is through fragmentation
matrix around all filaments. of a filament. Fragments are known as hormogonia.
1. Filaments 2. Gelatinous matrix L. Hormogonium
1 4
3 re ers Vee a ci SN eb ne Oe
2: a - a — ul
1000X 430%
efi oa) ronan ore einer Mr (Cealiana: Figure 2.22 Oscillatoria sp. filament showing necridia.
sp. This cyanobacterium is common in most aquatic habitats. ened aie ee
2 : 3 eae ° ecridia a. or ¢
1. Filament segment 2. Separation disk (necridium) 4
(hormogonium)
|
Figure 2.23 Scytonema sp., a cyanobacterium, is common on
moistened soil. Notice the falsely-branched filament typical of
this genus. This species also demonstrates “winged” sheaths.
1. False branching 2. “Winged” sheath
Figure 2.24 Stigonema sp., a cyanobacterium, has true-branched
filaments caused from cell division in two separate planes.
|. ‘True branching

31. Prokaryotes 17
Figure 2.25 Tolypothrix sp., a cyanobacterium with a single
false-branched filament.
1. Heterocysts 2. False branching Oa iieatn
tO
1000X%
Figure 2.27 Cyanobacterium, Chamaesisphon sp., growing
as an epiphyte on green algae, Cladophora sp.
1. Cladophora sp. 2. Chamaesisphon sp.
Figure 2.29 Microcystis aeruginosa, a cyanobacterium, that can
cause toxic water “blooms”.
TTT
Figure 2.26 Longitudinal section of a fossilized stromatolite
two billion years old. Layering indicates the communities
of bacteria and cyanobacteria mixed with sediments. This
specimen originates from Australia (scale in mm).
430X
Figure 2.28 Lyngbya birgeii, a cyanobacterium, is common in
eutrophic water throughout North America.
1. Extended sheath 2. Filament of living cells
a, Fhe g dui
3) eer ae
~ aah Py { Kai a Learen wise
PST} wore? te *
52 ahr? %¢
anh? €.
ot ay
x! e
33%
a
RY 240X%
Figure 2.30 Spirulina sp., a cyanobacterium, showing
characteristic spiral trichomes.

32. 18 A Photographic Atlas For The Botany Laboratory
8
'
Figure 2.31 Glaucocystis sp. is a green alga with Figure 2.32 Microcoleus sp. is one of the most common
cyanobacteria as endosymbionts. cyanobacteria in and on soils throughout the world. It is
1. Cyanobacteria endosymbiont characterized by several filaments in a common sheath.
= 430K
zt
Figure 2.33 Satellite image of a Figure 2.34 Arthrospira sp., a common Figure 2.35 Aphanizomenon sp., a
large lake. The circular pattern in the cyanobacterium.
water is comprised of dense growths
of cyanobacteria.
cyanobacterium common in
nutrient-rich (often polluted)
waters around the world.
1. Spore (akinete) 2. Filament
1
% ‘ sip eS ‘ ho ane Sa me j nee. e aa Fs, ¥
Figure 2.36 Spring seep in Zion Figure 2.37 Researcher examining Figure 2.38 Close up photo of
National Park, Utah. cyanobacterial growths on soil in cryptobiotic soil crust. These crusts
1. Mat of cyanobacteria. Canyonlands National Park, Utah. are comprised of cyanobacteria,
fungi, lichens, and other organisms.

33. Plant-like
Animal-like
Protists are eukaryotic organisms that range in size from
microscopic unicellular organisms to multicellular giant kelp.
Protists are all comprised of eukaryotic cells and therefore have
a nucleus, mitochondria, endoplasmic reticulae, and Golgi
complexes. Some contain chloroplasts. Most protists are capable
of meiosis and sexual reproduction; these processes evolved a
billion or more years ago and occur in nearly all complex plants
and animals.
Protists are abundant in aquatic habitats, and are important
constituents of plankton. Plankton are communities of organisms
that drift passively or swim slowly in ponds, lakes, and oceans.
Plankton are a major source of food for other aquatic organ-
isms. Photosynthetic protists are the primary food producers in
aquatic ecosystems.
The unicellular algal protists include microscopic aquatic
organisms within the phyla Chrysophyta, Bacillariophyta,
Dinophyta, and Haptophyta and
Chrysophyta are the yellow-green and golden-brown algae,
usually unicellular while some are colonial, and found mainly
in freshwater habitats. The cell wall in the Bacillariophyta, the
several other groups.
diatoms, is composed largely of silica rather than cellulose.
Some diatoms move in a slow, gliding way as cytoplasm
glides through slits in the cell wall to propel the organism.
The Dinophyta are single-celled, algae-like organisms,
the most important of which are the dinoflagellates. In most
species of dinoflagellates, the cell wall is formed of armor-like
plates of cellulose. Dinoflagellates are motile, having two flagella.
Generally one encircles the organism in a transverse groove, and
the other projects to the posterior.
The similarity of flagella (whiplash and tinsel) and genetic
evidence indicates that the Chrysophyta, Bacillariophyta, and
Phaeophyta, along with the Oomycota, share a common
ancestor. These four groups are referred to as Heterokonts. The
Haptophyta produce calcium carbonate scales on their cells are
the cause of white tides.
Protozoa are also protists. They are small (2um — 100pm),
unicellular eukaryotic organisms that lack a cell wall. Movement
of protozoa is either lacking or due to flagella, cilia, or
pseudopodia of various sorts. In feeding upon other organisms
or organic particles, they use simple diffusion, pinocytosis, active
transport, or phagocytosis. Although most protozoa reproduce
asexually, some species may also reproduce sexually during
a portion of their life cycle. Most protozoa are harmless,
although some are of immense clinical concern because they are
parasitic and may cause human disease, including African
sleeping sickness and malaria.
Table 3.1 Some Representatives of the Protista: Primarily Unicellular Organisms
Taxa and Representative Kinds
Haptophyta—coccolithophorids
Characteristics
Cells covered with calcium carbonate scales termed coccoliths; significant
marine phytoplankton component
Dinophyta (=Pyrrophyta)—dinoflagellates Two flagella in grooves of wall; brownish-gold plastids; significant marine
phytoplankton component
Bacillariophyta—diatoms
Diatom cell walls with silica, often with two halves; significant marine and
freshwater phytoplankton component
Chrysophyta—golden algae
Rhizopoda—amoebas
Apicomplexa-—sporozoa and Plasmodia
Sarcomastigophora—protozoa
Euglenophyta—euglenoids
Ciliophora—ciliates and Paramecium
Mainly freshwater algae; plastids often golden due to chloroplast pigment
composition
Cytoskeleton of microtubules and microfilaments; amoeboid locomotion
Lack locomotor capabilities and contractile vacuoles; mostly parasitic
Use flagella or pseudopodia to locomote; mostly parasitic
Flagellates containing chloroplasts, lacking typical cell walls
Use cilia to move and feed

34. 20
A Photographic Atlas For The Botany Laboratory
Phylum Haptophyta - coccolithophorids
Figure 3.2 Coccolithophorids are responsible for white tides as
seen in this satalite photo near the English Channel.
Phylum Dinophyta - dinoflagellates
bo
(a) ca Zl .
Figure 3.3 Dinoflagellates, Peridinium sp. (a) Some organisms are living; (b) others
consist of resistant cell walls.
1. Dead dinoflagellate 2. Living dinoflagellate
i ce CE Ad 6 eae een a ;
Figure 3.4 Giant clam with bluish coloration due to
endosymbiont dinoflagellates.
U
3. Cellulose plate
Figure 3.5 Photomicrograph of
Peridinium sp. The cell wall of many
dinoflagellates is composed of
overlapping plates of cellulose.
|. ‘Transverse groove
2. Wall of cellulose plates
are dead and have lost their cytoplasm and
4. Remnant of cytoplasm
200X
Figure 3.6 Ceratium sp.,
a common fresh water
dinoflagellate.
1. Transverse groove
2. Trailing flagellum
ine)

35. Protista
21
Endospore
Mucilage
Germination
Preliminary
wall
Exospore
with spines
Hypnospore
Sexual
cycle he
Dormant oN
(resting cyst)
Cell rounds
up
Asexual
cycle _
Zygote
enlarges
Isogametes (n)
Zygote (2n)
| Fertilization |
Figure 3.7 Life cycle of the dinoflagellate Gymnodinium sp.

36. 220 A Photographic Atlas For The Botany Laboratory
Phylum Bacillariophyta - diatoms
oa Gamete
producing cells
Initial cell (2n) Isogametes (n)
Stages in auxospore
germination
Figure 3.8 Life cycle of a pennate diatom.

37. tit
Initial cell
Division of
auxospore
(mitosis)
]
Mature auxospore
Young auxospore (2n)
Figure 3.9 Life cycle of a centric diatom.

38. 24
Figure 3.10 Biddulphia sp., a
diatom forming colonies. These
cells are beginning cell division.
Figure 3.13 Epithemia sp., a
distinctive pennate freshwater
diatom.
Figure 3.16 Hantzschia sp., one of
the most common soil diatoms.
A Photographic Atlas For The Botany Laboratory
ie)
: a ae 240K
Figure 3.11 Live specimens of pen-
nate (bilaterally symmetrical) diatoms.
(a) Navicula sp., and (b) Cymbella sp.
1. Chloroplast 2. S\GNE
Figure 3.14 Stephanodiscus sp., a
centric diatom.
qanay yyy
4
micrograph of Cocconeis sp., a
common freshwater diatom.
1. Striae containing pores, or
punctae, in the frustule (silicon
cell wall).
Figure 3.12 Hyalodiscus sp., a centric
(radially symmetrical) diatom, from
a freshwater spring in Nevada.
1. Silica cell wall 2. Chloroplasts
Figure 3.15 Two common
freshwater diatoms.
1. Cocconeis sp.
2. Amphora sp.
Figure 3.18 A scanning electron
micrograph of the diatom
Achnanthes flexella.
1. Raphe 2. Striae

39. PROUDEST SME 2) ESA A ST ERNE NGI ALISA
me Phylum Chrysophyta - golden algae |
Compound
zoospore (1)
Germinating
zoospore
multinucleate
filament (n)
Antheridial
Young haploid branch
plant (n) Egg
Sexual cycle
Syngamy
(fertilization)
Figure 3.19 Life cycle of the “water felt alga,” Vaucheria sp.
a | Protista | tap ye

40. 26 A Photographic Atlas For The Botany Laboratory
as
Figure 3.20 A filament with immature Figure 3.21 Vaucheria sp., with Figure 3.22 Vaucheria sp., with
gametangia of the “water felt” alga, mature gametangia. mature gametangia.
Vaucheria sp. Vaucheria is a chrysophyte that 1. Fertilization pore 1. Oogonium
is widespread in fresh-water and marine 2. Antheridium 2. Fertilization pore
habitats. It is also found in the mud of 3. Chloroplasts 3. Antheridium
brackish areas that periodically become 4. Developing oogonium
submerged and then exposed to aur.
1. Antheridium
2. Developing oogonium
Figure 3.23 Dinobryon sp. commmon in cold well Figure 3.24 Dinobryon sp. showing the cell inside the
aerated streams. silica lorica.
1. Flagellum 2. Lorica oaGell
Phylum Rhizopoda - amoebas
(a) ee 430X (b)
Figure 3.25 Amoeba proteus, is a fresh-water protozoan that moves by forming cytoplasmic extensions called pseudopodia. (a)
Stained cell, and (b) diagram.
1. Cell membrane 3. Food vacuole 5. Nucleus 7. Pseudopodia
2. Ectoplasm 4. Endoplasm 6. Contractile vacuole

41. Figure 3.26 Amoeba proteus
(stained blue).
Protista
eee =
— TS eS PSP tt rere
700X (b) 700X
Figure 3.27 Protozoan Entamoeba histolytica, is the causative agent of amebic
(a) A trophozoite, and (b) a cyst.
dysentery, a disease most common in areas with poor sanitation.
Figure 3.28 Protozoan Plasmodium falciparum causes malaria, which is transmitted by t he female Anopheles mosquito.
(a) The ring stage in a red blood cell, (b) a double infection, (c) a developing schizont, and (d) a gametocyte.
Phylum Sarcomastigophora - flagellated protozoans
. : 430K
Figure 3.29 Protozoan Tiichomonas
vaginalis is the causative agent of
trichomoniasis. Trichomoniasis 1s an
inflammation of the genitourinary
mucosal surfaces—the urethra, vulva,
vagina, and cervix in females and the
urethra, prostate, and seminal vesicles
in males.
. 100x
Figure 3.30 Protozoan Leishmania
donovani is the causative agent of
visceral leishmaniasis, or kala-azar
disease, in humans. The sandfly is
the infectious host of this disease.
2 on.
Figure 3.31 Flagellated protozoan
Trypanosoma brucei is the causative
agent of African trypanosomiasis, or
African sleeping sickness. The tsetse
fly is the infectious host of this
disease in humans.
1. Trypanosoma brucei
2. Red blood cell

42. 28 A Photographic Atlas For The Botany Laboratory
Phylum Euglenophyta - euglenoids
Figure 3.32 Diagram of Euglena, a genus of flagellates
that contain chloroplasts. They are freshwater organisms that
have a flexible pellicle rather than a rigid cell wall.
1. Long flagellum 6. Chloroplast
2. Photoreceptor 7. Nucleus
3. Eye spot 8. Pellicle
4. Contractile vacuole 9. Cell membrane
5. Reservoir 10, Paramylon granule
to
200X
Figure 3.33 Species of Euglena.
1. Paramylon body 2. Eye spot
Figure 3.34 Species of Euglena from a brackish lake in
New Mexico.
1. Pellicle 2. Eye spot
Phylum Cillophora - ciliates and paramecia
Figure 3.35 Paramecium caudatum is a ciliated
protozoan. The poisonous trichocysts of these
unicellular organisms are used for defense and
capturing prey.
I, Pellicls 7. Forming food
2. Contractile vacuole vacuole
3. Macronucleus 8. Gullet
4. Cilia 9. Oral cavity
5. Trichocyst LO. Micronucleus
6. Food vacuole
bo

43. iw)
Protista . 29
— 430X
Figure 3.36 Paramecium caudatum, a ciliated protozoan. Figure 3.37 Paramecium busaria is a unicellular, slipper-shaped
1. Macronucleus 4. Pellicle organism. Paramecia are usually common in ponds containing
2. Contractile vacuole 5. Cilia decaying organic matter.
3. Micronucleus 1. Cilia 3. Micronucleus
2. Macronucleus 4. Pellicle
i
i
fae ~
oe ; A ?
PP ats
*
Lee
y SiR iit niet a
Figure 3.38 Paramecium sp.
in fission.
1. Contractile vacuole
2. Macronucleus
3. Micronucleus
Figure 3.40
balantidiasis. Cysts in sewage-contaminated water are the
infective form.

44. Chapter 4
Algae, Slime Molds,
and Water Molds
Protists live in nearly all Earth’s habitats, especially in areas
that are damp or aquatic. Many symbiont protists inhabit
the host’s body cells, tissues, or fluids. Some parasitic protists
are pathogens to plants and animals. Most are aerobic, using
mitochondria for cellular respiration. Some protists have
chloroplasts and are phototrophs. Others are heterotrophs,
absorbing or ingesting organic molecules.
Although protists vary in their mode of reproduction, all
can reproduce asexually. Some only reproduce asexually, while
others may reproduce sexually as well. Certain protists endure
harsh conditions by forming protective cysts during a portion
of their life cycle.
The three phyla of primarily multicellular algae are
Chlorophyta (green algae), Phaeophyta (brown algae), and
Rhodophyta (red algae). Most species of these algae are multi-
cellular, aquatic organisms. For example, seaweeds (phaeophytes)
are multicellular, mostly marine, brown algae. Included in this
phylum are giant kelp that may exceed 100 meters in length.
Consisting of cellulose and algin, the cell walls of brown algae
can withstand the movements of ocean currents and waves.
These substances give seaweeds their characteristic slimy and
rubbery feel.
ancestral
to plants. Most green algae live in fresh water, although
marine planktonic and attached forms exist. Chlorophytes are
Evidence indicates that Chlorophyta are
photoautotrophic, manufacturing their own food. Lichens are fungi
that live symbiotically with algae forming a single organism.
Most red algae are multicellular, marine forms. Colors other
than red among Rhodophyta are not uncommon. Similar to
brown algae, red algae are commonly called seaweeds. They
reproduce sexually but lack flagellated stages. Alternation of
generations is common. High in starch, some rhodophytes are
harvested for food. Agar, used as a culture medium in bacteriology,
is obtained from a species of red algae.
Organisms within the phylum Myxomycota (plasmodial
slime molds), Dictyosteliomycota (cellular slime molds), and
Oomycota (water mold, white rusts, downy mildews) resemble
fungi; the similarities, however, are believed to be due to
convergence.
Many slime molds are yellow, red, or orange. All are
non-photosynthetic heterotrophs. The body of a myxomycete 1s a
multinucleated continuum of cytoplasm undivided by membranes
or walls. During the feeding stage, an amoeboid mass called
a plasmodium extends through moist organic soil, leaves, or
decaying logs engulfing food particles by phagocytosis.
Plasmodial slime molds are decomposers in some habitats.
Dictyosteliomycota have a feeding stage consisting of solitary
haploid cells, and an aggregate stage consisting of an amoeboid
mass of cells. The aggregate stage is formed from thousands of
individual cells that join at some signal to form a single body.
Asexual fruiting bodies are produced by the aggregate stage.
Most Oomycota are saprophytes on dead plants and animals,
and many are important decomposers in fresh-water ecosystems.
Some Oomycota are parasitic on the skin and gills of fishes.
Species of white rusts and downy mildews live on land as plant
parasites. Distributed by windblown spores, these organisms are of
concern in the potato industry (potato blight) and the grape and
wine industry (downy mildew).
Phylum and Represent
Algae
ae
; ot
ative Kinds
Phylum Chlorophyta—green algae
, giant k
Sd
Phylum Rhodophyta—red algae
4 rotists Rese nbling F ate} AIS i ti
Phylum Myxomycota—plasmodial ine molds Multinucleated continuum of cytoplasm without cell membranes:
Characteristics
Multicellular, mostly marine; sexual reproduction but with no
flagellated cells; alternation of generations common
amoeboid plasmodium during feeding stage; produce asexual
asiomycota)—
ycota—water molds, white rusts and
downy mildews
fruiting bodies; gametes produced by meiosis
faveh
Pal ee AS =
Is du op
Decomposers or parasitic forms; walls of cellulose, dispersal by
non-motile spores or flagellated zoospores, gametes produced
by meiosis

45. Algae, Slime Molds, and Water Molds
L Phylum Chlorophyta - green algae 2)
Asexual
Germunating cycle
“Meiosis | zoospore produces rhe
haploid (n) cells . =
Zygospore (2n)
Gamete
rain 1 = 5
Stra formation
Strain 2
Zygote (2n)
Fertilization
Figure 4.1 Life cycle of Chlamydomonas sp., a green alga within the class Chlorophyceae.

46. Figure 4.2 Chlamydomonas sp.,a common unicellular green alga. Figure 4.3 Chlamydomonas nivalis, the common snow alga.
Figure 4.4 Habitat shot of Chlamydomonas nivalis Figure 4.5 Gonium sp. colony. Gonium sp. is a 16-celled
creating “red snow.” flat colony of Chlamydomonas-like cells.
1. Chlamydomonas nivalis 2. Snow
Figure 4.7 Volvox sp. Three separate organisms are shown
64-celled) relative of Chlamydomonas and Volvox. in this photomicrograph, each containing daughter colonies
of various ages.
|. Daughter colony initial 2. Daughter colonies
(gonidium) 3. Vegetative cells

47. ae, Slime Molds, and Water Molds
Mature Volvox (n) with
daughter colonies (n)
Young Volvox (n)
Young daughter
colonies
daughter colony (n)
Sperm packet
Sexual cycle
A\ | Fertilization
f a
J \ Sperm packet
0 ! following release
Sperm
Figure 4.8 Life cycle of Volvox sp.,a common freshwater chlorophyte. Volvox is considered by
some to be a colony and by others to be a single, integrated plant.

48. A Photographic Atlas For The Botany Laboratory
34
100X oe we OOS oo Bee 11002
Figure 4.10 Close-up of the surface of Volvox sp. showing
the interconnections between cells.
eS ee * *
Figure 4.9 Volvox sp., a single organism with several large
daughter colonies.
1. Daughter colonies 1. Vegetative cells 2. Cytoplasmic connection
between cells
Figure 4.11 Volvox sp., a single mature specimen Figure 4.12 Single mature specimen of Volvox sp. This
with several eggs and zygotes. photomicrograph is a highly magnified view of a single
1. Zygotes 2. Vegetative cells 3. Egg organism showing male gametes. }
1. Sperm packet 3. Vegetative cells
= Eas =
Figure 4.13 Volvox sp., showing a prominent egg at Figure 4.14 Volvox sp., a single mature organism witl
the edge of the organism. This egg will be fertili ae o. ekae g organism. This egg will be fertilized to zygospores.
develop a zygote and then a zygospore. ;
1. Zygospore
1. Egg 2. Vegetative cells 2. Vegetative cells
CS

49. Algae, Slime Molds, and Water Molds
Asexual cycle Sexual cycle
Zoosporangium pe Ee ea, aaa
yi Gametangium
Biflagellate
Isogametes
: ha We aieenne
NE zoospores (1)
Fertilization
Mature filament (”) producing
zoospores () in asexual
Mature filament (n) reproduction or isogametes (1)
in the sexual cycle
Mature filament (n)
Figure 4.15 Life cycle of Ulothrix sp.,a green alga within the class Ulvophyceae.

50. A Photographic Atlas For The Botany Laboratory
¥ ae j ia sg ‘ eae
Figure 4.16 Live specimens of Ulothrix sp., an Figure 4.17 Ulothrix sp.,an unbranched, filamentous green alga.
unbranched, filamentous green alga. 1. Zoospores 2. Individual cells (termed as sporangia
when they produce spores)
Sac
sd
paiezy
Vegetative stained filament Stained filament with zoospores Empty filament, after zoospores
have been released
200X 200K
Figure 4.18 Production and release of zoospores in the green alga Ulothrix sp.
1. Filament 2. Young zoospores 3. Mature zoospores 4. Empty cells following zoospore release
s = ah |
Figure 4.19 Stigeocolonium sp., a close relative Figure 4.20 Draparnaldia sp., a Figure 4.21 Oecdogonium sp. has
of Ulothrix, showing a branched thallus. relative of Ulothrix, showing different distinct “apical caps” that accrue
cell sizes in the thallus and a from cell division in this genus.
characteristic branching pattern. 1. Apical caps :

51. Algae, Slime Molds, and Water Molds
Zoosporangium
Multiflagellated
zoospore (n)
Germuinating
zoospore (n)
Multiflagellated
zoospore (i) Asexual cycle
mer A, ‘|
"
ee
¥ |
fi
te
i
yerminating
Zoospore
Sperm (n)
Germinating
zygospore
Fertilization pore
Oogonium
Oogonium
\ Antheridia
Zygospore (2n) iV \ Zygote (2n)
Fertilization
Antheridium
Figure 4.22 Life cycle of Oedogonium sp., an unbranched, filamentous green alga.

52. A Photographic Atlas For The Botan Laborato
i)
9
430X (a)
Figure 4.23 Young filament of Figure 4.24 (a) Oedogonium sp.,a filamentous, unbranched, green alga.
Oedogonium sp. (b) Close-up of an oogonium.
1. Basal cell 1. Oogonia 3. Basal holdfast cell
2. Holdfast 2. Antheridium 4. Holdfast
1
2 4
3
Figure 4.25 The oogonium of the unbranched, Figure 4.26 Oogonium with mature egg and dwarf
green alga, Oedogonium sp. male filament.
1. Dwarf male filament 3. Developing egg [, Hge
2. Oogonium 4. Vegetative cell 2. Dwarf male filament
{| ————
i
2
;
|
3
2—
3
Figure 4.27 Filament of the Figure 4.28 Green alga, Figure 4.29 Zoosporangium
green alga, Oedogonium sp. Oedogonium sp., showing antheridia of the unbranched green alga,
denne ee Gorn cll divisien between vegetative cells. Oedogonium sp.
De Natheticia 1. Sperm within antheridia 1. Zoosporangium
3. Sperm 2. Nucleus of vegetative cell 2. Zoospore
3. Vegetative cell

53. Algae, Slime Molds, and Water Molds
£ “he oS
2 otal ARS. oy
Conjugation tube
Germination
Mature filaments (1)
Three nuclei are Conjugation
non-functional initiated
Zygote nucleus (2)
Conjugation tube
Zygospore (2n)
Empty cell of
conjugating pair
Non-conjugated cell
Figure 4.30 Life cycle of Spirogyra sp., a common fresh-water green alga.

54. A Photographic Atlas For The Botany Laboratory
2
1
Figure 4.31 Species of Spirogyra are filamentous green algae commonly found in green Figure 4.32 Filaments of
masses on the surfaces of ponds and streams. Their chloroplasts are arranged as a spiral Spirogyra sp. showing initial
within the cell. (a) Several cells comprise a filament. (b) A magnified view of a single contact of conjugation tubes.
filament composed of several cells. 1. Conjugation tube
1. Single cell 2. Filaments 3. Cell wall 4. Chloroplast 2. Pyernoid in chloroplast
ee
Figure 4.33 Two filaments of Spirogyra sp. with aplanospores.
1. Aplanospore 2. Cell wall
mags Ns ‘ ‘ Zé : . . ¥ '
\ais
Figure 4.34 Spirogyra sp. in a small fresh-water pond.
: fe)
“Gn 8 CRA .
ae
+ %
(a) f (b)
ae
" ia a ete
Figure 4.35 Zyenema sp. Figure 4.36 Zygnema sp. showing two locations of Figure 4.37 Self-fertile species of
filament showing the fertilization, (a) in the conjugation tube and (b) in Spirogyra sp. A gamete has migrated
star-shaped chloroplasts. cells of one of the conjugating filaments. from the upper cell to form a zygote
1. Cell wall |. Fusing gametes 3. Cell wall in the lower cell.
2. Chloroplast 2. Zygote 4. Conjugation tube 1. Upper cell 4. Conjugation
3. Pyrenoid 2. Lower cell tube
3. Chloroplast 5. Zygote

55. Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

56. JAMA JA RISTIN MIES
ELI
LAULU RASAGILISTA
Monta kertaa on ihmissuvun alkukehto ehtinyt keinahtaa siitä asti,
kun
Hämärän kansa eli. Siitä ei ole enää jälellä muuta kuin varjojen
varjo.
Mutta Hämärän suo uinuu vieläkin jossain autiona ja
salaperäisenä, asumattomien aarniokorpien kätköön hautautuneena,
tuimien tundrojen ja kuumien lähteiden, aukeiden lumiarojen ja
hehkuvain tiikeriviidakkojen, maan sydämeen asti viiltävien
krokotiilivirtojen ja taivaan pimittäväin alppiketjujen takana.
Siellä se on, Hämärän suo, josta kaikki kertovat, mutta jota
kukaan ei enää löydä.
Kullankaivajat, jotka syys-iltoina lumituiskun työntyessä sisään
tilapäisen majan hatarasta ovesta yhteenleiriytyneinä tuijottavat
kytevän hiilloksen surumieliseen hehkuun, saattavat näin

57. kummitusjuttujen hetkellä innostua haastelemaan Hämärän suon
houkutuksista.
Se on aaveiden, menninkäisten ja yöllisten peikkojen
karkelotanhut. Niin, kyllähän kaikki sen tietävät, minkätähden siellä
virvat tanssivat ja millaisilla paikoilla ne yleensä palavat. Aarteiden
yllä! Mutta kirottu on paikka. Ja onneton se, joka uskoo
aarnivalkeiden vilkutusta. Suo upottaa, kietoo huumaaviin huuruihin
ja tuoksuihin. Kenkään ei sieltä palaa. Ja ryövärien rauhattomat
sielut harhailevat näin ijästä ikään aarnihautojen yllä odotellen
aarteenkaivajia syväreihinsä. Sillä aikoinaan on sinne hirtetty
seitsemän ryöväriä, jotka ovat kaivaneet kultansa maahan, ei
kenkään tiedä mihin. Mutta vasta kun joku on palauttanut maan
uumenista pois heidän vääryydellä ryöstämänsä kullat ja jalokivet,
vasta silloin saavat heidän kirotut henkensä rauhan.
Hiipuva tuli vangitsee hetkeksi karkeat seikkailijat kuin noidan
nuotio. Ja joku joukosta alkaa hyräillä hiljaa yksitoikkoisella nuotilla
vanhaa arkiveisua:
    Hämärän suolla korpit koikkuu,
    Hämärän hongissa hirtetyt roikkuu.
    Hämärän suolla lyhtyukot liikkuu,
    kadotetut sielut mättäillä kiikkuu.
    Hämärän suo syö konnut ja pellot,
    Hämärän suolla soi tuomiokellot.
    Hämärän impi vietteli monta.
    Voi matkamiestä, voi onnetonta!

58. Ahavoituneiden, kovapiirteisten miesten silmät kiiluvat
epämääräisten kullanhimokuvitelmien kiihotuksesta. Mutta vaikka he
muuten eivät pelkää Jumalaa eivätkä pirua, karmaisee kylmä väristys
silloin tällöin heidän selkäpiitään.
— Mikä se on se Hämärän impi, josta laulussa puhutaan? kysäisee
joku.
— No se on vain se olematon hui hai, se lirkutuksen liirum laarum,
se akkaväen merkki, jota ilman ei mitään viisua maailmassa osata
rustata, tokaisee toinen.
— Minua viehättäisi Hämärän suo enemmän, jos siellä tosiaan
vilkuttaisi impi eikä seitsemän ryöväriä, virkkaa toinen nuori mies
leikillisesti.
— Hämärän suo on suuri vihkimätön hautausmaa, siellä makaa
kokonainen kansa, alkaa vanha, takkupartainen ukko kertoa.
Tiedetäänhän tuo. Ei se aina ole ollut sellainen upottava liejukasa,
sellainen paholaisen vellikattila kuin nyt. Kerran lainehti se viljavina
vainioina ja vilisi elämää ja ihmisiloa. Mutta yltäkylläisyydessään
Hämärän kansa käänsi sydämensä pois Jumalasta ja kielsi maan,
ravinnon-antajansa. Silloin aukeni maa…
— Ja Hämärän impi on varmaan se sama tyttö, joka asetti leivät
astinlaudakseen, ettei kastelisi kauniita tanssikenkiään, keskeyttää
toveri.
Vanhus vaikenee loukkaantuneena.
— Jaarituksia kaikki! ryhtyy nyt puheisiin jäyhän näköinen mies.
Jos tuo ihmeellinen virvojen suo todella on olemassa, on se

59. yksinkertaisesti mätänevien aineiden kaasutynnyri. Siitä syntyvät nuo
näköhäiriöt.
— Miks'ei siellä siis voisi mädätä kokonainen kansakin!
— Ja seitsemän ryöväriä!
— Ja kaunis tyttö!
— Niin, ja lisäksi aarteineen päivineen!
Ryöväriveri nousee jälleen kullankaivajain päähän.
Jokainen on näkevinään edessään kuin hyppivänä tulenkielenä
salaperäisen lyhtyukon, joka viittoo mättäältä mättäälle, kunnes
vihdoin aarteen paikka aukeaa…
Mutta villit aropaimenet, jotka ovat rakentaneet kotinsa hurjan
hevosen selkään, jotka ajavat villejä härkiä ja yötä päivää
karauttelevat silmänkantamattomia lakeuksia, he tietävät, ettei
nopeimmallakaan orhilla saa kiinni Hämärän suota. Se on, ja sitä ei
ole. Se kierii edellä kuin kärrin pyörä, tai jälessä kuin käärmeen kerä.
Se on kohtalo, kehto ja hauta, liete, josta ihminen hetkeksi nousee
ja johon hän jälleen kerran vajoaa, kun maa pettää jalon ratsun
alla…
Mutta Hämärän immen alkuperäisen nimen on aikojen halki
puhaltava tuuli heidän herkkiin luonnonlapsenkorviinsa säilyttänyt.
He manaavat sitä uhmaten ja hellitellen, silloin kun luonnon
lepyttämisen tarve puhkeaa loitsivaksi hoilaukseksi heidän
levottomassa mielessään:

60.     Hei myrskyhyn soita!
    Hi-oo, hi-uu!
    Kas Hämärän noita
    jo ilmassa lensi
    Rasagil, Rasagil!
    Hi-oo, hi-uu!
    Sen silmät loistaa
    kuin lahopuu.
    Rasagil, Rasagil!
    Hi-oo, hi-uu!
    Häävuoteemme tuolla
    — hi-oo, hi-uu —
    on Hämärän suolla!
    Hei ratsumies!
    Rasagil, Rasagil!
    Hi-oo, hi-uu!
    Kuin kukkanen hohtaa
    sen hehkuva suu.
    Rasagil, Rasagil!
    Hi-oo, hi-uu!
Ja vieläkin etäämmäs on Hämärän suon usvainen tarupiiri kylvänyt
kuvitelmiensa helmellistä härmää, kauas uneksivien pronssi-ihoisten
laaksolaisten palmukaupunkeihin, pyhien, hitaina vierivien virtojen
marmorikaltaiden vieremille. Sielläkin nuori turbaanipäinen, Tuhat
yksi yön kasvatti haaveilee kauniista Rasagilista. Mutta hänen
mielikuvituksessaan on Rasagilin yöllinen noitaratsastus muuttunut
lumotun prinsessan loppumattomaksi kaihoksi.

61. Siellä hän, tuo iki-ihanainen Hämärän suossa, suuren lumpeen
kukan terälehdellä uinuu ikuista untaan, kunnes joku ritari hänet
vihdoin vapauttaa lumoista. Vain kerran vuodessa hän herää
kärsimyksensä kauheaan tietoisuuteen. Silloin hän ojentelee valkeaa
kättään ilmaan Hämärän suon huuruista. Tai kohoaa taivaalle kuin
punapalteinen pilvenhattara särkyäkseen heti jälleen kyyneliksi ja
pudotakseen pisara pisarelta takaisin tuohon niljaiseen lampeen,
johon paholaiset ovat kytkeneet hänen sielunsa. Tai tanssii hän
mieletöntä tanssia kuin lepattava tulenliekki kiertäen vankilansa
ympärillä kehää, joka on loputon kuin hänen vapauden-ikävänsä,
sammuakseen taas aamun sarastaessa pois kokonaiseksi vuodeksi…
Nuorukaisen silmiin syntyy seikkailunhalun hehku.
— Dnaya, sanoo hän tummalle, turpealle imettäjälleen, joka seisoo
hänen vierellään viuhkaa leyhytellen, kerro taas minulle satu
Rasagilista. Kuvaa hänen kauneuttaan.
Musta vaimo hymähtää:
— Entä sitten, jos hän onkin kaunis. Se kauneus on noidan
kauneutta, joka katoaa, jos siihen koskettaa. Se on ansa. Sanotaan,
että kerran olisi muuan jalo ritari päättänyt uhrata itsensä tuon
onnettoman suoprinsessan pelastamiseksi. Hän oli lyönyt kuoliaaksi
kaikki jättiläislierot ja lasisilmäkäärmeet, jotka vartioivat suon silmää.
Niin, hän oli, onneton, tunkeutunut aina keskihetteelle asti, aivan
noidutun unikukkasen kupeille asti. Siinä hän oli pysähtynyt ja
huutanut prinsessaa nimeltä: Rasagil, Rasagil! Silloin oli toiselle
puolen lampea suon huuruista noussut yht'aikaa seitsemän alastonta
naisolentoa, joiden silmät olivat etanoita, hiukset vettä valuvaa
vesiruohoa, ruumis vihreää liejua. Ja ne olivat istuutuneet riviin
mättäälle ja niiden rinnat luikersivat pökkelöisten polvien väliin kuin

62. käärmeet. Sen hirveämpiä noitia ei hän vielä milloinkaan ollut
nähnyt. Ja kun hän kysyi lumo-olennoilta: Kuka teistä on Rasagil?
räjähti hänen korviinsa kammottava naurunrämäkkä ja kaikki
seitsemän alkoivat ryömien häntä lähestyä ja heidän jäleltään peittyi
maa kuin niljaiseen lukin seittiin. Silloin luopui ritarista rohkeus, hän
pudotti miekkansa ja syöksyi kauhun vallassa pakoon. Kun hän
vihdoin pääsi ihmisten ilmoille, oli järjen valo hänet jättänyt.
Paholaiset olivat ottaneet hänenkin sielunsa, säikytettyään sen ensin
ulos ruumiista kammottavilla näyillä. Jaa, jaa, muori huokasi syvään.
Mikä lienee koko Rasagil! Minä puolestani luulen, että hän on noita
hänkin, ja istuu öisin kalmistolla susien kanssa kaluamassa
kuolleiden luita. Jaa, jaa, juuri niin minä luulen.
— Missä on Hämärän suo, muori? kysyy nuorukainen.
— Varjelkoon sinua Kaikkitieto voimallinen suurissa
sotavaunuissaan! Sellaista ei pidä kysyä. Se on siellä ja täällä.
Niinkuin liekkiä ympäröi savu ja peilinkalvoa tomu, niin ympäröi
hyvän ja pahan henki ihmistä joka paikassa.
Ja vanha uskottu orjatar leyhyttelee hiljaa viuhkallaan pois
auringon ja liian kuumeisen sadun hehkua nuorukaisen kulmilta.
Näin kiertelee ammoin eläneen Rasagilin maine vieläkin laulun ja
tarinan siivillä. Mutta mikään laulu ei kerro Jamasta, Hämärän
kansan viimeisestä kuninkaasta, jonka nimeen kuitenkin läheisesti
liittyy koko Hämärän kansan ja Rasagilinkin kohtalo, ja joka
muutenkin varmasti oli merkillisempi henkilö kuin Rasagil.
Tämä on Jaman tarina sellaisena kuin se on kulkeutunut erääseen
yksinäiseen tunturiluostariin ja siellä kuin ihmeen kautta säilynyt
jälkimaailmalle:

63. Jama oli korkea ja voimallinen kuningas, oikeamielinen ja hyvä.
Hänellä ei ollut muuta kuin yksi vika, se ettei hänellä ollut Jumalaa.
"Minä olen matkustanut maailmaa paljon", sanoi hän usein, "ja
olen nähnyt monenlaisia jumalia. Milloin ovat ihmiset kumartaneet
niitä näkyvässä muodossa, kullassa ja kuolleissa kivissä, milloin taas
kuunnelleet niiden ääntä tuulessa ja myrskyssä, katselleet niitä
kasvoista kasvoihin auringossa ja ajattomassa avaruudessa. He ovat
maanneet niiden edessä polvillaan ja ryömineet kuin madot
rukouksessa ja aina ovat he olleet yhtä onnettomia. Jumalat ovat
olleet julmia ja kuuroja. Pahalle on käynyt hyvin ja hyvälle huonosti.
Samum-tuuli on tuhonnut vääryydellä jumalisenkin muulinviejän
karavaanin, aurinko pistänyt kuoliaaksi viattoman, rutto ahmaissut
uutteran ja hyvinvoivan heimon. Ja siitä ovat ihmiset ärtyneet entistä
ilkeämmiksi. En tarvitse sellaisia jumalia. Aina osaan olla itse
parempi isä lapsilleni. Pahuus tulee onnettomuudesta. Koetan tehdä
heimoni onnelliseksi, niin se samalla tulee hyväksi."
Ja kuningas Jaman tuumat näyttivät menestyvänkin.
Ei kellään ollut niin onnellista ja ihanaa maata kuin Hämärän
kansalla. Myrskyt ja luonnonvoimat kaarsivat sitä. Vain vienot
länsituulen vireet humisivat silkin pehmoisina huokauksina
täyteläisissä banaani- ja leipäpuissa, guanapensaissa ja
sokeriruovostoissa. Ihmiset kasvoivat iloisiksi ja eläimellisen
kauniiksi. Elämä vieri eteenpäin rikkumattomassa sopusoinnussa,
erottavaa juopaa hyvän ja pahan, rikoksen ja rangaistuksen,
vapauden ja orjuuden välillä ei ollut.
Jamalla oli kolme poikaa, Hadra, Tamir ja Liu-Liu, ja yksi tytär,
Rasagil.

64. Onnellinen isä, joka pojissaan, ja syystä kylläkin, ihaili voiman,
älykkäisyyden ja hyvyyden kolmea peräkkäistä ilmestysmuotoa, näki
taas tyttäressään Rasagilissa maailman täydellisimmän kauneuden
moitteettoman perikuvan.
Näytti tosiaan siltä, että Jaman menestys ilman Jumalaa oli
saattava häpeään koko Jumalan olemuksen.
Mutta Jumala ei salli itseään pilkattavan.
Jumala näki, että Jama sydämessään kallistui yhä enemmän
jumaloimaan omaa itseään. Mutta kun hän kuitenkin oli puhdas ja
korkeatavotteinen, päätti Jumala suuressa armossaan pelastaa
hänen kuolemattoman sielunsa iankaikkisesta kadotuksesta ja
ilmoittaa itsensä tälle korskealle kuninkaalle, joka ei tahtonut
Hänestä mitään tietää.
Hän lähetti Jaman tykö Ristin miehen.
— Kuningas Jama, sanoi Ristin mies, minä olen tullut sinun
luoksesi johdattaakseni sinut Jumalan tykö.
— Mitä varten? naurahti Jama. Etkö näe, että osaan hoitaa asiani
ilmankin Jumalaa, niin, että menestyn paremminkin kuin ne, jotka
joka hetki huutavat jumalia avukseen.
— Jumala on ainoastaan yksi, sanoi Ristin mies. Hän, joka tekee
veden pieniksi pisaroiksi ja ajaa pilvensä kokoon sateeksi, kätkee
valkeuden käsissänsä ja käskee sen palata, osoittaa aamuruskolle
hänen sijansa ja määrää ihmiselle hänen elonsa päivät. Ilman Häntä
on sielu sidottu surkeuden köysillä ja se hukkuu ennenkuin se sen
havaitseekaan, ja vääryydet ja ylitsekäymiset ovat sen ainoa askare.

65. — Mistä vääryydestä voit minua soimata, Ristin mies? kysyi
kuningas.
— Kiittämättömyydestä.
— Näkee, että olet muukalainen etkä tunne minua, virkahti
kuningas hymyillen. Ei ole ketään koko maassani, joka minua
syyttäisi väärämielisestä ynseydestä tai armottomasta kitsaudesta,
vielä vähemmän unohtavasta kiittämättömyydestä. Jokaiselle olen
runsain käsin palkinnut hänen vaivansa, eikä minun omatuntoni
pääse minua siitä kalvamaan koko minun elinaikanani, sillä minun
hyvät tekoni todistavat minun puolestani.
— Kuningas Jama, jokainen hyvä aivoitus ja hyvä teko on
Jumalasta lähtöisin, sillä meidän omatuntomme kuuntelee silloin
Hänen ääntään, ja sinä kannat siitä kiitoksen yksin itsellesi. Kuinka
en siis kutsuisi sinua kiittämättömäksi Korkeinta kohtaan!
— Ihmeelliset ovat puheesi, Ristin mies. Missä on sitten tuo
Korkein, josta puhut?
— Tahdotko, että osoitan sinulle tien Hänen luokseen?
— Millainen on se tie?
— Se tie on ristin tie tai toisin sanoen, kärsimyksen tie.
Kuningas pudisti päätään.
— Sinä puhut mielettömiä. Juuri sentähden, että jumalat antavat
ihmisille turhia, ansaitsemattomia kärsimyksiä, olen jumalista
luopunut, ja nytkö pitäisi minun varta vasten etsiä kärsimystä
löytääkseni sinun jumalasi. Hornaan ristin tiesi, se ei sovi minulle!

66. Minun käsitykseni on se, että ihmisen tulee parhaansa mukaan
karttaa kärsimystä ja kurjuutta. Kaikki paha maailmassa johtuu siitä.
Onnettomuus tekee ihmiset pahoiksi ja rikollisiksi.
— Heikot se pahentaa, voimakkaat se parantaa, vastasi Jumalan
lähettiläs. Se on koettelemus, jolla Jumala erottaa hyvän ja huonon
aineksen, ja se koettelemus tulee vielä kerran sinullekin, kuningas,
sinun perhekunnallesi ja huoneellesi.
— Mene pois, pahan ilman ennustaja, sanoi kuningas nyrpeästi, ja
vie mennessäsi paha jumalasi, joka uhkaa vainota viattomia. Minun
käteni ei ole koskaan levännyt raskaana alamaisteni yli.
— Ei koskaan käyttänyt ruoskaa?
— Ei, Ristin mies.
— Suokoon Jumala, ettei kätesi, joka väärästä lempeydestä on
kieltäytynyt kurituksella neuvomasta, olisi vielä pakoitettu
rankaisemaan!
Ristin mies kääntyi lähteäkseen pois.
Kuninkaan otsalla kulki pilvi. Hän ikäänkuin epäröi.
— Viivy! huudahti hän sitten.
— Sinä epäilet minun vanhurskauden tuntoani, niinkuin sinä
epäilet ihmisten hyvyyttä, musta mies, sanoi hän. Minä tahdon
näyttää sinulle, että sinun uskosi joutuu häpeään. Jää tänne ja
seuraa tekojani ja kansani vaellusta. Tahdon voittaa hyvyydellä nuo
sinun pahat enteesi. Mutta jos missä näet syyllisen ja syytä rikoksista
rangaista, niin käy silloin luokseni ja vaadi minua tilille, ja niin totta

67. kuin olen kuningas, ei käteni silloin ole väärästä lempeydestä
kieltäytyvä panemasta täytäntöön vanhurskauden ja oikeuden lakia.
— Tapahtukoon tahtosi, kuningas Jama, vastasi Ristin mies. Mutta
rukoile ajoissa kaikkivaltiaan Jumalan apua, kuningas! Muista, että
ihminen, parhainkaan, ei riitä vanhurskauden mitaksi.
* * * * *
Kuningas Jama tunsi vanhentuvansa. Ristin miehen sanat
muistuivat hänen mieleensä useammin kuin hän olisi tahtonut. Miten
hän oli lausunutkaan? "Suokoon Jumala, ettei kätesi, joka väärästä
lempeydestä on kieltäytynyt kurituksella neuvomasta, olisi vielä
pakoitettu rankaisemaan!" Mielettömyyksiä! Miksi olisi hän
kovuudella ja kurilla neuvonut lapsiaan, kun lempeyskin riitti. Ja kyllä
elämä eläjänsä, työ tekijänsä opetti. Mutta voisihan hän katsella,
mitä mahdollisuuksia heillä oli menestyä siinä koulussa, noilla
lapsilla. Hadran, esikoisen, tulisi ehkä jo saada harjoitella kerran
ottamaan voimakkaisiin käsiinsä valtakunnan ohjat. Niin, niin,
elämän kuriin oli vähitellen totuteltava.
Ja Jama kutsutti luokseen uljaan, väkevän Hadran ja uskoi
hallituksen ylimmän johdon hänen käsiinsä. Tämän jälkeen kävi hän
entistä mietteliäämmäksi ja sulkeutui omaan oloonsa.
Kului aika.
Niinpä ilmestyi taas Ristin mies eräänä päivänä kuninkaan eteen.
— Saavun sinun tahdostasi, kuningas Jama, sanoi hän, sillä sinä
käskit minun seurata tekojasi ja kansasi vaellusta ja käymään
luoksesi silloin, kun missä näen syyllisen tai syytä rangaista.

68. — Kuka nyt on rikkonut sinua vastaan, ukko parkani? kysyi
kuningas myöntyväisesti muhoillen.
— Olen Jumalan lähettiläs, vastasi Ristin mies. En puhu omalla
suulla, puhun suulla suuremmalla, en omasta puolestani, vaan
Jumalan rauhan puolesta, jonka esikoisesi Hadra polkee jalkoihinsa.
Hän on väkevä ja hänen väkevyytensä on hänen turmionsa. Hän on
käynyt valloittamaan vieraita maita eikä hänen murhanhimollaan ole
enää mittaa eikä määrää. Missä hänen sotavankkurinsa vierivät,
siellä huppeloi viattomain hurme.
— Minä olen aina ollut rauhaa rakastava ruhtinas, vastasi Jama, ja
hallinnut maatani rauhan lakien mukaan. Mutta on toisia, jotka
käsittävät hallitustyön velvollisuudet toisin ja sodankäynti on sangen
tavallinen ja suosittu tapa hoitaa valtakunnan etuja. Poikani, joka
kuuluu nuoreen sukupolveen, on kenties ottanut oppia muilta
ikäisiltään ruhtinailta, eikä sitä ole hänelle viaksi luettava, sillä hän
on luullut menettelevänsä oikein ja valtakunnan parhaaksi.
Kuitenkin, koska minun on omantuntoni mukaan mitattava
vanhurskautta ja olen antanut kuningassanani sinulle siitä, että
syylliseksi havaittu on saapa rangaistuksensa, niin kadottakoon
poikani Hadra valtiasoikeutensa nuoruudenkiihkonsa vaimennukseksi
ja saakoon toinen poikani, ymmärtäväinen ja rauhallinen Tamir
hänen virkansa.
Taas kului aikaa kotvanen.
Niinpä ilmestyi Ristin mies uudestaan kuninkaan eteen.
Hänet nähdessään kuningas rypisti otsaansa.

69. — Sinä pahan ilman lintu, mitä mahdatkaan taas tulla vaakkumaan
korvaani! Eikö poikani Tamirkaan enää sinua tyydytä? Mistä voit
häntä moittia? Sodan roihut ovat sammuneet. Ihmiset ahertavat
rauhallisessa työssä ja valtakunta on sovussa ja ystävällisissä
väleissä kaikkien naapuriensa kanssa.
— Jos poikasi Hadran luonne oli hävittävää tulta, niin oli se
kuitenkin puhdas, mutta poikasi Tamirin luonne on likainen ja vielä
paljon vaarallisempi valta-asemaan. Hän on niitä, jotka mätänevät
elävältä ja kylvävät mätäpesäkkeitä ympärilleen. Hänen älynsä on
kehittynyt viekkaudeksi ja kunniattomaksi omanvoitonpyynniksi. Hän
on myynyt sielunsa kullan perkeleelle ja kavaltanut kansansa
vieraille. Hän on pannut koko valtakunnan viljan puntarin nokkaan,
joka kuljettaa ravinnon muukalaisille ja kokoaa kultaa hänen omiin
aarreaittoihinsa. Ei yksikään enää syö, mutta jokainen myö. Kansa
nääntyy nälkään täyteläisten riisivainioiden vierellä. Niin, kuningas,
jos Hadra oli murhamies, on Tamir varas ja tunnoton nylkyri.
Kuningas otti päästään kiinni.
— Onneton mies, puhutko totta? Jos niin on, on Tamir tänä
hetkenä erotettu! Onni onnettomuudessa on, että minulla vielä on
kolmas poika, Liu-Liu, jonka luonne on lempeämpi kuin naisen ja
joka on kuin luotu rasitetun kansan lääkäriksi. Hänen sydämensä on
sääliä täynnä, ja minä luulen, että hän rakastaa lähimmäistään
melkein enemmän kuin itseään. Hän astukoon parantamaan
kovasydämisen veljensä iskemiä haavoja. Ja, lisäsi kuningas, älköön
minun enää tarvitko nähdä kasvojasi, musta mies. Minä pelkään
sinua ja pian oppisin kenties sinua vihaamaan. Liu-Liuhin panen
toivoni siinäkin suhteessa.
Pitkät ajat pysyikin Ristin mies poissa.

70. Sitten hän tuli.
Kuningas katsoi häneen uhkaavasti, tutkivasti.
— Älä puhu, ennenkuin olet tarkoin punninnut sanasi, sanoi Jama.
Näetkös, nyt vasta olen viisastunut niin paljon, että ymmärrän
syyllisiä voitavan etsiä ja löytää muidenkin eikä vain minun poikieni
joukosta. Ymmärrätkö mies? Oletko varma siitä, että oma pääsi ijän
kaiken istuu paikallaan hallituksessa? On suuri synti tehdä ihmisiä
onnettomiksi. Minä olen ollut onnellinen, nyt tiedän, mitä
onnettomuus on. Älä saata minua epätoivoon!
— Kun maassa ei enää ole muuta kuin epätoivoa, niin kuinka ei se
kurkistaisi sisään kuninkaankin ovesta, vastasi Ristin mies hiljaisesti.
Vihasikin uhalla olen velkapää lausumaan kuninkaalle totuuden. Liu-
Liu, jonka lähetit parantamaan rasitettua kansaa, on kyllä ollut
lääkäri, mutta perkeleen palveluksessa, lääkäri, joka virvoittavan
terveysjuoman asemasta on valanut riuduttavaa myrkkyä
potilaittensa ruumiiseen ja sieluun. Jos he ennen olivat mätiä, ovat
he nyt pelkkiä raunioita. Juuri Liu-Liun lempeä, säälivä sydän oli
hänen turmionsa ja kaiken kansan turmio, oi kuningas. Hän ei
kestänyt nähdä lähimmäisensä kärsivän. Hän tahtoi päästää heidät
pois tietämisen, tuntemisen tuskasta, hän opetti heidät polttamaan
riisistä kiihoittavaa nestettä, tulilientä, joka kihosi heidän aivoihinsa
niin, että he unohtivat kurjuutensa ja rupesivat tanssimaan tyhjänä
palavin silmäkuopin ja nälkiintynein jäsenin kaameaa luurankotanssia
autuaassa onnenhurmauksessa. Nyt he hyppivät ja ulvovat kuin villit
eläimet ja koroittavat särkyvät, taudin syömät äänensä päihtyneisiin
ja riemullisiin lemmenkiljahduksiin. Ja kun he eivät enää ole
jaksaneet hoitaa riisipeltojansa, on Liu-Liu neuvonut heitä jättämään
ne kesannoksi, suurien kirjavien unikkojen valtaan, jotka kätkevät

71. itseensä vieläkin väkevämpää kuolemanhurmaa kuin riisi. Unikkojen
tahmea maito, josta he imevät kuolemaa ahnaasti kuin lapsi äitinsä
rintaa, siirtää heidät jo olevaisuuden rajan toiselle puolen, ja puolet
kansaasi, oi kuningas, nukkuu noiden kirjavien ketojen lumonäkyjen
horroksissa. Ei ole Jumala antanut siunausta siemenellesi, oi
kuningas. Nöyryytä jo itsesi Jumalan kaikkivaltiaan edessä ja rukoile
armoa!
— Rukoile sinä minua, etten kaada myrkylliseen kitaasi tuota
kuvaamaasi hornan juomaa, niin ettet enää ikinä herää! huusi
kuningas kiihdyksissään. Kuka tässä on kuningas? Enkö minä vielä
ole herra valtakunnassani? Eikö minun käsivarteni vielä ole voimakas
ja järkeni selvä! Eikö minun ääneni kaiku ole vielä kyllin käskevä
herättääkseen torkkuvan ja laiskan kansan, jota liian lempeä poikani
on hemmoitellut?
Ja pitkällisen erakkuutensa jälkeen astui kuningas jälleen ulos
kansansa joukkoon kaikilla vallanmerkeillään koristettuna.
Kun kuninkaan kolme poikaa näkivät, että Jama täydellä todella
aikoi syrjäyttää heidät kaikki ja ottaa jälleen itse vallan käsiinsä,
tuomitsivat he hänet mielessään vanhuuden höperöksi ja kokosivat
häntä vastaan sotajoukon.
Mutta Jama, joka nyt oli sydämeensä asti satutettu, nousi kuin
haavoitettu urosleijona, ja hänen käsivartensa oli väkevämpi kuin
nuoruuden päivinä. Ja hän piiritti kapinalliset poikansa joka kulmalta,
ahdisti heitä saarrolla ja löi heidät maan tomuun kuin pitkäisen
leimaus. Eikä yksikään heistä jäänyt eloon.
Kuin yksinäinen kaskiskanto oli nyt mahtava kuningas Jama
kultaisessa palatsissaan, ja suru asusti siitä asti lakkaamatta hänen

72. rinnallaan.
Hänen ainoa lohdutuksensa, hänen hämärtyvien silmiensä ilo ja
suruisen sydämensä päivänpaiste oli enää Rasagil.
Rasagil sai rikkautta ja kunniaa niinkuin ei kukaan kuolevainen.
Rasagil sai asua helmiäiskammiossa ja Jaman karavaanit matkustivat
maan ääriin etsimään hänelle myrhaa ja nardusta ja balsamia ja
kalliita käätyjä ja kirjailtuja kankaita, otsarihmoja ja seppeleitä.
Rasagil oli Jaman epäjumala.
Mutta Ristin miestä ei kuningas voinut enää sietää. Hän antoi
käskyn ajattaa hänet ulos valtakunnasta.
Vain yhden ainoan kerran pyysi Ristin mies vielä saada puhutella
kuningasta.
Kauan Jama epäröi ja empi.
"Minä en kestä häntä, minä en kestä häntä", mutisi hän itsekseen.
Mutta sitten muistaen, että tämä kerta olisi viimeinen, päätti hän
vielä kerran koota entisen hyvyytensä ja suostua hänen pyyntöönsä.
— Sinun kanssasi tuli onnettomuus maahani, sanoi kuningas, vie
se myös pois mennessäsi. En rankaise sinua. Tahdon olla
jalomielinen. Mene terveenä! Hyvästiähän vain tulitkin sanomaan!
— Muutakin.
Kuningas muuttui mustaksi kasvoiltaan ja hänen kätensä tapaili
miekan kahvaa.

73. Sitten hän kääntyi äkkiä ympäri ja hänen värähtelevät huulensa
höpisivät joitakin epäselviä sanoja kuin hengen hädässä.
— Mitä sinä sanot, kuningas?
— Minun täytyi äkkiä muistutella mieleeni kaikki elämän aikaiset
hyvät päätökseni, jotta jaksaisin olla hyvä, sillä nyt olivat voimani
pettää, vastasi kuningas soinnuttomasti.
— Sitä sanotaan minun kielelläni rukoilemiseksi, sanoi Ristin mies
hiljaa, sisäinen säteily kasvoillaan.
— Puhu siis!
— Jalo kuningas, isku, joka minun nyt täytyy sinulle antaa, on
ankarampi kuin kaikki entiset. Hyvä, että vahvistit itsesi sitä ennen
rukouksella. Rasagil…
— Malta kielesi, kurja!
— Niin, Rasagil, jatkoi Ristin mies tyynesti ja varmasti, jonka
ruumista sinä olet koristanut kullalla ja purppuralla ja otsarihmoilla ja
seppeleillä, on sisältäpäin tosiaan pelkkä valkeaksi silattu hauta
täynnä kuolleiden luita ja lieroja. Hän on julmempi murhaaja kuin
Hadra, saastaisempi varas kuin Tamir ja saatanallisempi myrkyttäjä
kuin Liu-Liu. Sanoma hänestä on kulkenut yli maan ja meren ja
hänen häpeänsä on tuttu kaikille paitsi sinulle, kuningas Jama. Hän
on saastuttanut itsensä kaikkiin päämiehiin ja valtamiehiin,
esimiehiin ja ylimmäisiin ja kaikkinaisiin hevosmiehiin ja kupehista
vyötettyihin muukalaisiin nuorukaisiin ja koreasti maalattuihin orjiin
ja jumalattomiin luontokappaleihin. Lukematon on hänen

74. värttämiestensä paljous ja niiden, jotka tulijuoman hurjissa kemuissa
ovat hänen neitsyytensä povea taputelleet…
Ristin miehen puhe katkesi kesken. Jaman miekka oli lävistänyt
hänen sydämensä.
Jamasta tuntui, että hänenkin sydämensä seisahti.
Maa jalkojen alla huojui, aika vieri pois, pois… Kaikki sammui,
himmeni, hävisi olemattomiin. Vihdoin hän avasi silmänsä ja päästi
suuren parahduksen niinkuin lapsi, joka äitinsä kohdusta ensi kerran
vedetään päivän valoon.
"Minä onnettomista onnettomin, epätoivoisista epätoivoisin, nyt
minä olen murtunut mies, nyt katkesi valtikkani kahva! Murhaaja
olen, kuningassanani syöjä olen, minä, minä, suurin syyllinen
kaikista!" valitti onneton kuningas äkkipikaisuudesta toinnuttuaan.
"Ristin miehen veri huutaa minun päälleni, lasteni ja kansani turmio
syyttää minua huonosta hoidosta. Kaikki olen turmellut. Minä, minä
yksin olen syyllinen. Ei Hadra, ei Tamir, ei Liu-Liu, ei Rasagil, ei! Ah,
Rasagil, Rasagil, sinä kaunein, rakkain, kuinka uskoa sinusta
sellaista! Mutta Ristin mies palveli totuuden jumalaa, Ristin mies ei
valehdellut! Ja minä kurja surmasin hänet! Annoin hänelle
kuningassanani, että käteni aina rankaisisi syyllisen. Rasagil, Rasagil!
En voi. Minä yksin olen syyllinen, joka olen antanut sinun kaltoin
kasvaa. Sinuako siitä rankaisisin! Ei, minun on aika käydä
katumuspukuun. Nyt vasta sen huomaan, kun on liian myöhäistä!
Miksi aina näinkin syyllisen toisessa, miks'en koskaan itsessäni? Millä
voin enää sovittaa lapsilleni ja kansalleni aiheuttamani
onnettomuuden. Miksi et sinäkään paremmin minua neuvonut, Ristin
mies? Tai neuvoithan toki, olit oikeassa. Vasta onnettomuudessa
hyvyys koetellaan. Minun ei kestänyt koetusta. Rikollisena, syyllisenä

75. seison nyt sinun jumalasi edessä, Ristin mies. Minä olen antanut
sinulle kuningassanani, mutta tästä päivästä lähtien en ole enää
kuningas, olen ainoastaan vaivainen, syntinen ihminen, joka rukoilee
syntien anteeksi antamista, eikä minulla myöskään siis ole enää
oikeutta asettua tuomariksi Rasagilin ylitse, niinkuin ehkä olisit
toivonut. Voin enää vain rangaista itseäni. Tästä lähin otan minä sen
ristin, joka kirposi sinun käsistäsi ja etsin sinun jumalaasi."
Ja kuningas Jama pukeutui katumuspukuun, otti sauvan käteensä
ja lähti tuntemattomana vaeltamaan ulos valtakunnastaan. Ja kansa,
joka luuli häntä maasta karkoitetuksi profeetaksi, pilkkasi häntä ja
heitteli kiviä hänen jälkeensä. Mutta Jama jatkoi matkaansa päätään
nostamatta.
Ainoastaan Rasagilin palatsin kohdalla hän seisahti. Sieltä kuului
laulu ja soitto ja karkelon helske, ja juhlasoihdut, värilliset hunnut,
rubiinitähdet ja paljaat jäsenet välkähtelivät avonaisista kristalli-
ikkunoista.
Jama lankesi polvilleen maahan ja suuret kyyneleet vierivät hänen
silmistään. Ja hän rukoili palavasti: "Jumalani, ristin tien Jumala,
anna heille anteeksi, sillä eivät he tiedä, mitä he tekevät. Minä olen
puu ja he ovat vain hedelmiä minun huonosta varrestani. Heitä
minut tuleen ja polta minut juurineen."
Sitten hän hitaasti jatkoi matkaansa.
Mutta tuskin oli hän päässyt valtakunnan rajain toiselle puolen,
kun maa avautui Rasagilin ja Hämärän kansan jalkojen alla ja nieli
heidät kaikki ja heidän jumalattoman menonsa.

76. Jama oli ainoa, joka pelastui hengissä koko Hämärän kansasta.
Hän vaelsi etäisille maille ja lopetti päivänsä hurskaana erakkona
eräässä syrjäisessä tunturiluostarissa.
Inhimillisellä ymmärryksellä katsottuna antoi siis Jumala
kokonaisen kansan joutua turmioon vain murtaakseen yhden ylpeän
sydämen ja opettaakseen Jaman rukoilemaan. Hän antoi hänen
valtakuntansa hävitä maan päältä vain pelastaakseen hänen
kuolemattoman sielunsa. On kyllä napisijoita, joiden heikko, heltyvä
sydän kieltäytyy uskomasta yhden sielun hintaa niin kalliiksi. Mutta
Jumalan aivoitukset eivät ole ihmisten arvioitavissa.

77. JOULU-UNELMA
Sielujen valkea Vaakamies seisoi synkkänä Manalan vaa'an vierellä.
Aina vain samaa murheellista työtä! Mitata hukkaan mennyttä
elämää, tuleen heitettäviä akanoita autuuden täyteläisten tähkäin
asemasta.
Aarreaitat, joihin iankaikkisuuden vilja piti koottaman, pysyivät
tyhjinä. Maailmassa vallitsi yhtämittainen kauneuden katovuosi, pitkä
kuin ihmiskunnan ikä. Maa-elo, jonka piti tuleennuttaa sinne kylvetyt
sielujen siemenet ihmisyyden ihaniksi hedelmiksi, vain turmeli ne,
mädännytti, teki tyhjäksi.
Mutta Jumalan ääretön aurinkovuosi kiiruhti siitä huolimatta kohti
Tuhatvuotisen valtakunnan tuntematonta aamunkoittoa, ja ihmisten
pieni vuosi painui kohti loppuaan, niinkuin niin monasti ennenkin.
Eikä iankaikkisuuden sadosta toivoa nytkään. Vähemmän kuin
milloinkaan!
Vanha Sydäntenpunnitsija huokasi raskaasti.
Eikö hänellä siis tänä vuonna Suuren Tähden yönä olisikaan
yhtään ainoata sielua Jumalalle lahjaksi lähetettävänä taivaan

78. tähtijuhlaan! Ensi kerranko kävisi niin? Aina oli hän ennen jonkun
iankaikkisuuden hedelmän saanut ihmisyyden vainiolta talteen
kootuksi, ei tosin aivan parasta lajia, mutta kelpaavaa tavaraa
kuitenkin. Pitäisikö nyt lähettää ala-arvoista viljaa? Ei, se ei käynyt
päinsä. Hänen, jonka nimenä oli Oikeamielinen, Erehtymätön,
Salankatsoja, hänen täytyi vaa'ita vanhurskauden lakien mukaan.
Vaakamies viittasi Viikatemiehen luokseen.
"Aika täyttyy taas", sanoi hän tälle. "Pian on minun tehtävä tili
kokoamieni sielujen arvoista Isälle Ylituomarille. Vielä puuttuu
paljon. Sentähden sinä, Väsymätön, Monikäsivartinen,
Kaikenkorjaaja, käy työhösi! Riennä jouduttamaan eloa! Mutta tällä
kertaa tuo huonoin ja paras, tuo köyhin ja rikkain, tuo kevein ja
raskain, tuo tyhjin korsi ja täyteläisin tähkä, pilaantunein ja puhtain,
jotta kerrankin saisin nähdä ihmisyyden rajat. Tahdon tällä kertaa
tehdä oikein suurlaskelmia, näetkös", lisäsi hän. "Ja jotta helpommin
erottaisit nisut lusteista, annan sinulle mukaan tämän sydänten
kuvastimen: pieninkin paha ajatus tai turmeltunut kohta elinaineessa
heittää siihen varjon."
Viikatemies lähti matkaan.
Tavallisesti olivat hänen retkensä suoritetut lyhyemmässä ajassa
kuin mitä ajatus tarvitsee iskeäkseen maalitauluunsa, sillä hän oli
nopeampi kuin salama, mutta tällä kertaa hän viipyi ja viipyi, niin
että vanha Vaakamies jo yritti tuskastua.
"Hänkin vanhenee jo liikaa", mumisi hän, "kauan ei häntä enää voi
käyttää."

79. Vasta viimeisenä ehtoohetkenä ennen Suuren Tähden syttymistä
ilmestyi
Viikatemies tuiki uupuneena Manalan valtaisaan vaakasaliin.
"Ikiviisas Vaakamies", sanoi väsynyt Elonkorjaaja, "liian vaikea oli
tehtävä, jonka annoit minulle, halvalle palvelijallesi. Olenhan vain
oppimaton ulkotyömies, en mikään syiden syvien tutkija. Vasta
ihmisten neuvoihin turvautumalla ja monen erehdyksen jälkeen olen
löytänyt mitä pyysit, oi Oikeamielinen.
"Ensin kävin etsimään hyvää, valitakseni hyvästä parhaan, niinkuin
olit käskenyt. Mutta ihmisten sieluissa on useampia kerrostumia kuin
lasten maalatuissa leikkimunissa ja useimmiten on hyvyys heissä
vain tuollainen maalattu kuori, tyhjyyden koreavärinen peite.
"'Mistä tunnetaan sielu, joka on ylivuotavaisen rikas hyvyydestä?'
kysyin ihmisiltä. 'Hedelmistään', vastasivat he. 'Mitkä ovat siis hyvän
sielun hedelmät?' kysyin jälleen. 'Hyvät työt', vastasivat he. Ja minä
lähdin etsimään hyviä töitä.
"Huomasin, että ihmiset nimittivät niitä yhteisellä nimellä
hyväntekeväisyydeksi. Jouduin anteliaisuuden, armeliaisuuden,
köyhäin, orpojen, hourujen ja sairasten hoidon vainioille. Kaikkialla
näin näivettyneitä, kutistuneita, epämuotoisia, rumia olentoja, ja
minun oli usein sangen vaikea erottaa holhoojia holhottavista.
"Suurimman hyväntekeväisyysjärjestön suurinta hyväntekijää
kysyessäni vietiin minut kimakkaäänisen naisen eteen, jolla oli
terävät kiilusilmät ja kasvot raskaissa poimuissa, niinkuin on usein
näyttelijöillä tai papeilla valheessa vietetyn elämän jälkeen. 'Onko
mahdollista, että täältä löydän ihmisyyden ihanimman hedelmän?'
kysyin hämmästellen itseltäni. Käänsin, oi Sydäntentutkija,

80. kuvastimesi hänen sydäntään vastaan ja kuvastin meni himmeään
pilveen.
"Käännyin siis pois, mutta ihmiset, joilla on paljon tarkempi silmä
erottamaan pahaa kuin hyvää, nauroivat epäonnistuneelle
yritykselleni ja minä kuulin heidän tirskuvan ja ilvehtivän takanani:
'Kas siinä on vasta ensikertalainen elämänkoulussa? Mennäpä
etsimään jotakin hyvää hyväntekeväisyyden alalta! Hän, tuo suuri
hyväntekijä, tekee hyvää vain siksi, ettei hän kykene tekemään
pahaa! Hän on vetäytynyt pois maailmasta, kaikkien iloisten ja
terveiden ihmisten parista vain siksi, että hän itse on kauhistus
kaikille ja että kaikki karttavat häntä kuin spitaalitautia. Hän ostaa
rakkautta vanhoilta vaimoilta ja vaivaisilta vain siksi, että hän on ollut
liian ruma ja tuhma saamaan sitä elämänsä keväässä miltään
mieheltä! Hänen uhrautuvaisuutensa on pelkkää valhetta ja
vallanhimoa! Hänen 'yleishyödyllinen' toimintansa on mitä
suurimmassa määrässä vahingollista! Hän turmelee ja vangitsee
rampojensa sielut, tukee heikkoja, jotta he eivät enää koskaan
pysyisi pystyssä omilla jaloillaan ilman hänen apuaan. Hän ryöstää
heidät ensin putipuhtaiksi voidakseen sitten lahjoittaa heille säälinsä,
joka luetaan hänelle itselleen ansioksi! Hän…'
"En kestänyt kuulla enempää. Vedin kiireimmän kautta pisimmät
peninkulmasaappaani jalkaani. Ihmiset ovat monin verroin
varmempia mustaajia kuin konsanaan sinun kuvastimesi, oi
Erehtymätön!
"'Mikä sitten on tosihyödyllistä toimintaa, vilpittömästä mielestä
lähtenyttä?' huokailin.
"'Käy isänmaallisen ja valtiollisen elämän taistelun piiriin! Siellä
tehdään työtä, joka vapauttaa sieluja. Siellä tapaat henkiä, jotka

81. ovat kyllin rikkaita ja jaloja jakaakseen onnea jälkeentulevilleenkin!'
neuvottiin minua.
"Vaelsin vaiteliaana ja empien läpi julkisuuden touhun. Olin näet
käynyt jo epäileväisemmäksi, oi Ikituomari. Silloin tällöin vedin
kuitenkin kaikessa hiljaisuudessa esiin kuvastimesi, oi Kuolematon,
Sen värit kielivät aina itsekkäästä kunnian- ja rahanhimosta,
veljesvihasta ja suvaitsemattomuudesta, julmuudesta ja
murhanmietteistä, valheesta ja panettelusta.
"Astuin silloin yli valtakuntien ja kansallisuuksien rajain. Aloin etsiä
ihmisyyden ihannetta ihmissieluista, henkeä sellaista, jonka koko
ihmiskunta tunnustaisi hyväntekijäkseen.
"Kyselin:
"'Kuka on antanut teille uskonnon, tieteen ja taiteen siunauksen?'
"Ihmiset kohauttivat halveksivasti olkapäitään.
"'Kuka on ilmoittanut teille Jumalan, kuka opettanut rakkauden,
veljeyden ja vapauden oppia?'
"Synkkiä kasvoja ja kirouksia sain nyt vastaukseksi, jos sain
mitään ollenkaan. Ei kenelläkään ollut aikaa sellaiseen. Kaikki
riensivät, riensivät, aivan niinkuin heillä olisi ollut tulinen kiire minun
syliini. Suurissa kaupungeissa laihat, kuoppasilmäiset, täpläposkiset
ihmiset, jotka minun kohta täytyy pelastaa tänne, oi
Hautojenkaitsija, pyörivät hurjaa vauhtia kuin hampaat
näkymättömässä rattaassa. Sähkövaunut jyrisivät, sähkölangat ja
kaukopuhelimet surisivat ja kilisivät lennättäen ilomielin vihanviestejä
maanosasta toiseen. Ja keskellä yötäkin valaisivat miljoonat

82. Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
ebookbell.com