Access To Justice In Environmental Matters A Socioeconomic Analysis Michael Faure Niels Philipsen

Access To Justice In Environmental Matters A Socioeconomic Analysis Michael Faure Niels Philipsen
Access To Justice In Environmental Matters A Socioeconomic Analysis Michael Faure Niels Philipsen
Access To Justice In Environmental Matters A Socioeconomic Analysis Michael Faure Niels Philipsen

1. Access To Justice In Environmental Matters A
Socioeconomic Analysis Michael Faure Niels
Philipsen download
https://ebookbell.com/product/access-to-justice-in-environmental-
matters-a-socioeconomic-analysis-michael-faure-niels-
philipsen-51320200
Explore and download more ebooks at ebookbell.com

2. Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
Access To Justice In Magistrates Courts A Study Of Defendant
Marginalisation Lucy Welsh
https://ebookbell.com/product/access-to-justice-in-magistrates-courts-
a-study-of-defendant-marginalisation-lucy-welsh-50215616
Access To Justice In Rural Communities Global Perspectives Daniel
Newman
https://ebookbell.com/product/access-to-justice-in-rural-communities-
global-perspectives-daniel-newman-50455044
Access To Justice In Transnational B2c Ecommerce A Multidimensional
Analysis Of Consumer Protection Mechanisms 1st Edition Sutatip
Yuthayotin Auth
https://ebookbell.com/product/access-to-justice-in-
transnational-b2c-ecommerce-a-multidimensional-analysis-of-consumer-
protection-mechanisms-1st-edition-sutatip-yuthayotin-auth-4972924
Access To Justice In Iran Women Perceptions And Reality Sahar Maranlou
https://ebookbell.com/product/access-to-justice-in-iran-women-
perceptions-and-reality-sahar-maranlou-5451174

3. Access To Justice In Microfinance 1st Ed Yasmin Olteanu
https://ebookbell.com/product/access-to-justice-in-microfinance-1st-
ed-yasmin-olteanu-7152358
The Significance Of Everyday Access To Justice In Myanmars Transition
To Democracy Helene Maria Kyed Editor Ardeth Maung Thawnghmung Editor
https://ebookbell.com/product/the-significance-of-everyday-access-to-
justice-in-myanmars-transition-to-democracy-helene-maria-kyed-editor-
ardeth-maung-thawnghmung-editor-51761168
New Pathways To Civil Justice In Europe Challenges Of Access To
Justice 1st Edition Xandra Kramer
https://ebookbell.com/product/new-pathways-to-civil-justice-in-europe-
challenges-of-access-to-justice-1st-edition-xandra-kramer-43057034
Human Rights In Business Removal Of Barriers To Access To Justice In
The European Union Juan Jose Alvarez Alvarez Rubio Katerina Yiannibas
Rubio
https://ebookbell.com/product/human-rights-in-business-removal-of-
barriers-to-access-to-justice-in-the-european-union-juan-jose-alvarez-
alvarez-rubio-katerina-yiannibas-rubio-27187376
Punished For Aging Vulnerability Rights And Access To Justice In
Canadian Penitentiaries Adeline Iftene
https://ebookbell.com/product/punished-for-aging-vulnerability-rights-
and-access-to-justice-in-canadian-penitentiaries-adeline-
iftene-51912858

6. Access to Justice in Environmental Matters
fm.indd 1 20/11/13 4:48 PM

7. fm.indd 2 20/11/13 4:48 PM

8. Access to Justice in
Environmental Matters
A Socio-Economic Analysis
Michael Faure & Niels Philipsen (Eds)
fm.indd 3 20/11/13 4:48 PM

9. Published, sold and distributed by Eleven International Publishing
P.O. Box 85576
2508 CG The Hague
The Netherlands
Tel.: [phone]
Fax: [phone]
e-mail: [email protected]
www.elevenpub.com
Sold and distributed in USA and Canada
International Specialized Book Services
920 NE 58th Avenue, Suite 300
Portland, OR 97213-3786, USA
Tel: [phone] (toll-free)
Fax: [phone]
[email protected]
www.isbs.com
Eleven International Publishing is an imprint of Boom uitgevers Den Haag.
ISBN 978-94-6236-075-4
ISBN 978-94-6094-816-9 (E-book)
© 2014 The authors | Eleven International Publishing
This publication is protected by international copyright law.
All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval
system, or transmitted in any form or by any means, electronic, mechanical, photocopying,
recording or otherwise, without the prior permission of the publisher.
Printed in The Netherlands
fm.indd 4 20/11/13 4:48 PM

10. v
Table of Contents
List of Abbreviations vii
1 Introduction 1
Michael Faure and Niels Philipsen
2 Legal Background 7
Chris Backes, Michael Faure and Fokke Fernhout
3 Examining the Four Options 17
Chris Backes, Michael Faure and Fokke Fernhout
4 Incentives, Costs and Benefits: A Law and Economics Analysis 23
Michael Faure, Manuela Mühl and Niels Philipsen
5 Environmental Democracy and Access to Justice: A Comparative Law
and Society Approach 75
Leïla Choukroune and Michael Faure
6 Empirical Survey: Country Studies 87
Fokke Fernhout, Niels Philipsen and Leïla Choukroune
7 Summary and Policy Recommendations 103
Michael Faure and Niels Philipsen
Bibliography 111
Annex 1: Questionnaire Latvia 123
Annex 2: Questionnaire UK 127
Annex 3: Questionnaire Germany 131
fm.indd 5 20/11/13 4:48 PM

11. fm.indd 6 20/11/13 4:48 PM

12. vii
List of Abbreviations
ADR Alternative Dispute Resolution
AIR All Indian Reporter
CJEU Court of Justice of the European Union
COM European Commission
EAP Environment Action Programme
ECHR European Convention of Human Rights
ECJ European Court of Justice
ECtHR European Court of Human Rights
EIA Environmental Impact Assessment
EU European Union
IPPC Integrated Pollution Prevention and Control
MS Member States
NGO Non-Governmental Organisation
PIL Public Interest Litigation
SAL Social Action Litigation
SCC Supreme Court Cases (Supreme Court of India)
TEU Treaty on the European Union
UNECE United Nations Economic Commission for Europe
fm.indd 7 20/11/13 4:48 PM

13. fm.indd 8 20/11/13 4:48 PM

14. 1
1 I<> ntroduction
Michael Faure and Niels Philipsen
1.1 Background for This Book
The basis for what is generally referred to as access to justice is constituted by Article 9 of
the Aarhus Convention, which provides (if particular conditions are met) access to infor-
mation, public participation in decision-making and access to justice in environmental
matters. In that sense it is generally held that the Aarhus Convention has three pillars. EU
law has to a large extent dealt with the first two pillars: access to information and public
participation. In 2003 two directives were made that largely dealt with these two pillars:
the Access to Information Directive (2003/4/EC) and the Public Participation Directive
(2003/35/EC). In the same year a third proposal was introduced (COM(2003)624), di-
rected at implementing the provisions related to the third pillar (access to justice). That
proposal, however, led to strong opposition in some Member States, as a result of which
the Commission did not pursue the promulgation of that draft directive.
1.2 Recent Developments
There are a few recent developments that have put the issue of access to justice in environ-
mental matters in the EU and hence the implementation of the third pillar of the Aarhus
Convention back on the agenda. One particular issue is that the entry into force of the
Lisbon Treaty is important since it formally enshrines a right to legal protection of rights
and it also incorporates the Charter of Fundamental Rights. Article 19(1) of the Treaty
on European Union (TEU) includes an explicit reference to sufficient remedies to ensure
effective legal protection. Article 47 of the Charter on Fundamental Rights also covers the
conditions of access, including legal aid.
A second and equally important development is that there have been cases by the (then)
European Court of Justice (ECJ) dealing with access to justice in environmental mat-
ters. In 2008 the ECJ decided the Janecek case (C-237/07), where the court recognised a
citizen’s entitlement to challenge the absence of an air quality management plan despite
­German law considering that the citizen had no standing to bring such a case. In a subse-
quent decision of 2011 concerning the Slovak brown bear (C-240/09), the court found that
Article 9(3) of the Aarhus Convention had no direct effect, but the Member States courts
nevertheless had to facilitate access by environmental NGOs.
ch01.indd 1 20/11/13 4:46 PM

15. 2
Michael Faure and Niels Philipsen
The scope of ‘Directive 2003/35/EC in respect to the drawing up of certain plans and
programmes relating to the environment’ is relatively limited, as it focuses only on instal-
lations falling under the Integrated Pollution Prevention and Control (IPPC) Directive
and on cases where an Environmental Impact Assessment (EIA) is required. One question
that arises after the Slovak brown bear case is whether environmental NGOs should also
receive access to justice in environmental matters in cases that do not fall under the EIA
or IPPC Directives.
These recent developments hence show that at least the European Court of Justice attaches
great importance to Article 9(3) of the Aarhus Convention, apparently also in areas not
covered by the IPPC and EIA Directives.
1.3 Various Options
The sketch of recent developments (1.2) makes clear that following the more recent case
law the European Commission felt urged to take some action in the area of access to
justice in environmental matters. However, it is less clear in what direction this action
should go. Theoretically, four different options could be examined in this respect:
1. Business-as-usual (soft-law approach). This would involve the existing cooperation
with judges and stakeholders and perhaps some guidelines explaining the signifi-
cance and implications of EU law, but no major changes;
2. Addressing any existing gaps in Member State provisions for ensuring access to jus-
tice on the basis of Article 258 TFEU. This would obviously imply that Member States
would implement the consequences of the Janecek and Slovak brown bear cases. It
would imply that the Commission would use its enforcement powers to make sure
that the consequences of the case law are also implemented by Member States;
3. Drafting a new legislative proposal (or significantly amend COM(2003) 624) targeted
more precisely on entitlement to access implied by the cases Janecek and Slovak brown
bear,
1
with the conditions of access mirroring those already established for EIA. The
difference with option 2 would be that in this case the consequences of the new devel-
opments (sketched in 1.2) would also be incorporated in a new directive;
4. Sticking to the original proposal, i.e. COM(2003) 624, with possible minor
modifications.
The goal of this book is to examine the advantages and disadvantages of the four options
that were just sketched to push forward access to justice in environmental matters in the EU.
1 R<> elevant case law, including Janecek and Slovak brown bear, is discussed in Chapter 2 of this book.
ch01.indd 2 20/11/13 4:46 PM

16. 3
1 Introduction
1.4 Methodology
This book will pursue, as the title makes clear, a socio-economic analysis of access to jus-
tice. This implies that the first methodology that will be followed consists of Law and
Economics, also referred to as the economic analysis of law. Attention will be paid to
the potential costs and benefits of the various options just sketched (1.3) using economic
tools. Obviously, a pure cost-benefit analysis in the traditional sense may not be possi-
ble. However, a key feature of the Law and Economics methodology is that it pays ample
attention to the way in which various legal rules affect the behaviour and incentives of
stakeholders. Hence, an economic analysis of procedural law will be used to indicate how
a variety of legal rules (more particularly with respect to access to justice) affect the incen-
tives of stakeholders in a trial.
The economic approach followed here does not merely involve a so-called rational choice
analysis, assuming that all parties involved in the trial are rational utility-maximising ac-
tors. Nowadays, increasing attention is paid to the so-called behavioural approach where
psychological notions are used to explain how parties may behave in reality. Finally, an
important argument at the EU level is undoubtedly that differences in access to justice
may endanger the level playing field in the EU which would necessitate a harmonising
intervention. Hence, this argument of the level playing field will also be examined. These
three economic approaches (rational choice, behavioural approach, and levelling the play-
ing field) will be sketched in general, but more importantly, their implications for access
to justice will be sketched.
Hence, to some extent this book goes beyond the narrow topic of access to justice in en-
vironmental matters. To an important extent, a broader Law and Economics analysis of
access to justice will be provided whereby these general insights will next be applied to the
specific case of access to justice in environmental matters and more particularly the four
options for further action at EU level.
In addition to an economic analysis, this book will also pursue a Law and Society ap-
proach. Public Interest Litigation (PIL) has in many developing countries had a strong in-
fluence and the results of the arguments advanced in that literature in favour of increased
access to justice and PIL will be presented and critically discussed. Again, the relevance of
those arguments for the access to justice in environmental matters in the EU will be criti-
cally assessed as well.
Finally, in addition to these theoretical approaches, an empirical study will be conducted.
This consists of a survey whereby access to justice in environmental cases in particular
Member States will be examined, mostly from the perspective whether the different op-
tions that we just presented (in 1.3) would lead to particular consequences in the countries
under examination. Obviously, this will not be a full empirical investigation of access to
ch01.indd 3 20/11/13 4:46 PM

17. 4
Michael Faure and Niels Philipsen
justice in environmental matters in all Member States. A few Member States (more partic-
ularly Latvia, the United Kingdom and Germany) were selected. The reasons for selecting
those countries were (as will be explained in Chapter 6) that they had striking differences
as far as access to justice in environmental matters is concerned.
1.5 Limits of This Book
This book focuses, as was just mentioned (see 1.4), on a socio-economic approach to ac-
cess to justice in environmental matters. The goal of our book is not to examine to what
extent Member States accurately implemented the environmental acquis with respect to
access to justice, nor the Aarhus Convention. One of the reasons we do not focus in this
book on the legal perspective on access to justice in environmental matters is that a lot of
information is already available on the status quo in this respect in the Member States.
2

Therefore, our focus is on the socio-economic aspects of access to justice in environmental
matters, a topic which, to our knowledge, has not been the subject of an in-depth study
yet. However, we do not aim to provide an impact assessment of the costs of access to jus-
tice. Indeed, as we explained, we provide an analysis of access to justice in environmental
matters from various methodologies (sketched in 1.4), but we do not aim at providing a
regulatory impact assessment, nor a cost-benefit analysis, since the data and tools for such
an analysis are simply lacking. Instead, the four options of access to justice are examined
from a Law and Economics and Law and Society perspective.
1.6 Structure
Chapters 2 and 3 of this book provide the legal background and a closer examination of
the four options, respectively. Chapter 4 provides the economic framework for analyzing
access to justice in environmental matters, both from a theoretical perspective and applied
to the four options. The results of our Law & Society analysis are presented in Chapter 5.
Chapter 6 contains a small number of country studies. The empirical analysis contained
in that chapter, in which the results obtained in the theoretical study are tested by means
of interviews, is crucial since it provides indications on how stakeholders experience the
differences between the four options. Conclusions and policy recommendations are pre-
sented in Chapter 7.
2 F<> or this legal perspective, see a 2012 report for the European Commission coordinated by Prof. Jan Darpö,
available at: <http://ec.europa.eu/environment/aarhus/pdf/2012_access_justice_report.pdf>.
ch01.indd 4 20/11/13 4:46 PM

18. 5
1 Introduction
1.7 Contributors
The contributors to this book are all affiliated with the Faculty of Law of Maastricht Uni-
versity, based in the Netherlands. The book is the result of a collaboration between envi-
ronmental lawyers (Chris Backes), specialists in civil procedure (Fokke Fernhout), Law
and Economics scholars (Michael Faure, Manuela Mühl and Niels Philipsen) and Law and
Society scholars (Leïla Choukroune).
Originally, the research which constituted the basis for this book was carried out by the
Maastricht European Institute for Transnational Legal Research (METRO) at Maastricht
University. The original study is available online.
3
However, the contributors to this book
have worked further on the text. The current book hence consists of an improved version
of the report which was originally drafted for the European Commission.
1.8 Acknowledgements
As editors, we are grateful to the many people who made this book possible. We are espe-
cially grateful to the contributors for their willingness to participate in this highly chal-
lenging and interesting project, working under strict deadlines imposed upon them.
We especially owe thanks to the Environment Directorate-General of the European Com-
mission and more particularly to Adam-Daniel Nagy, Liam-Joseph Cashman and Jean-
François Brakeland for a very stimulating and pleasant collaboration and for useful and
stimulating feedback on earlier drafts of the report that constituted the basis for this book.
We equally owe thanks to the administrative centre of the Maastricht European Institute
for Transnational Legal Research (METRO) and especially to the METRO support office
for editorial assistance in the preparation of this book for publication. Finally, we are most
grateful to our publisher Eleven international publishing for their kind and efficient sup-
port in the publication of this book.
The texts were finalised in May 2013, and for that reason, developments after that date
have not been taken into account.
3 A<> t <http://ec.europa.eu/environment/aarhus/pdf/access%20to%20justice%20-%20economic%20implications%
20-%20study%202013.pdf>.
ch01.indd 5 20/11/13 4:46 PM

19. ch01.indd 6 20/11/13 4:46 PM

20. Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

21. "Ette mitään."
"Minä käsitän, että te tahdotte pitää hänet luonanne, ja kun hän
on synnyttänyt, tahdon minä hankkia hänelle niin paljon huvitusta ja
sulostusta kuin voin. Mutta hän ei kaikeksi onnettomuudeksi pyydä
mitään, hänellä ei ole mitään toiveita."
"Ei mitään."
"Sentähden täytyy meidän ajatella hänen puolestaan."
"Ei tarvitse."
"Mutta ymmärrättehän, hänen tulevaisuutensa."
"Birgittalla ei ole mitään tulevaisuutta."
"Kuinka niin rohkenette sanoa?"
"Olen rohjennut paljon muutakin."
"Selittäkää tarkoituksenne, sen olette velvollinen tekemään,
muuten vien hänet heti täältä."
"Siten vain jouduttaisitte sitä, mitä tahdotte estää. Selityksen kyllä
saatte. — Kun tähdistä tiedustelin kasvattityttäreni vaiheita, näin
niiden liittyvän teihin, mutta vain hyvin lyhyeksi ajaksi. Toinen tähti
oli sitten siinä, missä hänen tähtensä oli ollut, ja sen kirkkaus kasvoi
kasvamistaan. Silloin minä ymmärsin", sanoi vanhus kyynelten
tulviessa hänen silmistään.
"Kuoleeko Birgitta?"

22. "Luuletteko, että olisin muuten antanut hänen käydä kohden
kohtaloaan? Millainen on häväistyn naisen tulevaisuus? Mutta
mitkään pilkalliset silmäniskut, mitkään halveksivat sanat eivät tule
loukkaamaan häntä; hän menee täältä hiljaiseen hautaansa?"
"Ei, ei!" huudahti Kaarle. "Minä tahdon taistella kuoleman kanssa
hänestä, minä en voi, en tahdo menettää häntä!"
"Hupsu, uhkamielinen nuorukainen… anteeksi, herra herttua!"
"Minä kutsun heti lääkärin tänne."
"Ei hän ole sairas, ei hän valita; se vain säikyttäisi häntä, saattaisi
hänet levottomaksi."
"Mutta se on vain mielikuvituksen tuotetta; te olette tullut
sellaiseen uskoon."
"Niin, minä myönnän sen. Minä toivoisin sitä, soisin sen sydämeni
pohjasta, sillä miten voin minä kestää sen, että hän menee pois…
mutta hänen tähtensä…"
"Oh, tiesinhän sen", sanoi Kaarle keveämmällä mielellä. "Sallikaa
minun pitää huolta hänestä, ja voi sitä, joka sanallakaan,
katseellaankaan rohkenee loukata häntä!"
"Uneksikaa ihanaa unelmaanne niin kauan kuin voitte, minä en
enää häiritse teitä."
Kun Kaarle sitten sulki suloisen Birgittan syliinsä ja tämä säteilevin
silmin näytteli hänelle valmistamiansa pikku esineitä, sanoi Kaarle:
"Sinä ajattelet vain muita, mutta odotahan, että joulu on lähellä,
silloin saat nähdä, että muut muistelevat sinua."

23. "Ei, Kaarle", sanoi hän vakavasti. "Uskollisen rakkautemme tähden
ei mitään lahjoja, minä en tahdo niitä."
"Tähän asti et ole ottanut vastaan sormustakaan. Mikä on syynä
siihen?"
"En tiedä. Mitäpä siinä enää muuta tarvitaan, kunhan kuulumme
toisillemme?"
"Pitäisihän sinulla olla jotakin muistuttamassa minusta, kun olen
poissa."
"Katso silmiini, Kaarle, ja sano, luuletko, että koskaan voisin
unhottaa."
Nuo ihmeelliset silmät, ne saivat hänen silmänsä kyyneltymään, ja
hän suostui noudattamaan tytön toivomuksia, joskin apein mielin.
Yhden ainoan päivän hän vietti hovinsa seurassa joulun aikana.
Monia lahjoja jaeltiin siellä, mutta herttua näytti niin ärtyneeltä ja oli
niin vaitelias, ettei sinä päivänä kuulunut Nyköpingin linnassa
ainoatakaan leikkipuhetta.
Seuraavana aamuna hän oli poissa, ja senjälkeen sai kukin
huvitella mielensä mukaan.
Tähän aikaan olisi Kaarlen voinut käydä samoin kuin Eerikin.
Monta kertaa tuli Kaarina Maununtytär väkisinkin hänen
mieleensä, ja häntä huvitti kertoa hänestä Birgittalle.
"Etkö voi tehdä mitään heidän surullisen kohtalonsa
lieventämiseksi?" kysyi Birgitta.

24. "He ovat kokonaan riippuvaiset kuninkaasta ja hänen katolisesta
puolisostaan."
"Eikö kuningatar voi mitään kuninkaaseen."
"Voi kyllä, paljonkin, mutta hän käyttää kaiken vaikutusvaltansa
saadakseen hänet ja koko maan pyhän roomalaisen istuimen
valtaan."
Birgitta oli hetkisen vaiti ja sanoi sitten: "Lupaa minulle yksi asia,
Kaarle."
"Minä lupaan mitä vain tahdot."
"Ei, asia on vakavaa laatua; lupauksesi tulee osoittaa, että lujasti
ja varmasti luotat minuun."
"Lupaanhan tietenkin, rakkaani! Annappa nyt kuulua mitä minulta
pyydät."
"Ettet koskaan valitse puolisoa, joka ei ole samaa uskoa kuin sinä
itse."
Birgitta oli sanonut sen aivan yksinkertaisesti, ja kuitenkin tuntui
Kaarlesta tuskalliselta.
"Rakkaani, kun sinä olet omani, kuinka luulet minun voivan
naimista ajatella."
"Et nyt, mutta sitten."
"Minä toivon, että saamme kauan elää onnellisina yhdessä."
"Mutta lupaustasi en ole vielä saanut."

25. "Ota se, jos tahdot."
Mutta siitä alkaen ei hänellä ollut mitään rauhaa. Skellestad oli
kaikkien hänen ajatustensa ja matkojensa määränä.
Maaliskuussa Birgitta synnytti pojan.
Sanomaton oli Kaarlen ilo. "Katsoppa tuollaista suurta ja komeata
poikaa", sanoi hän. "Nyt puuttuu vain, että sinä tulet terveeksi, sitten
on onneni täydellinen."
"Anna hänet tänne", sanoi Birgitta. "Me lepäämme molemmat
voimistuaksemme ja tullaksemme terveiksi."
Koko päivän Kaarle viipyi Skellestadissa; hän huomasi yhä
enemmän viehättyvänsä vanhuksen kalvinilaisiin mielipiteisiin, ja
tämä asia oli heidän kesken yhtämittaisena keskustelu- ja
mietiskelyaineena.
Silloin kuului sydäntävihlova ääni sairashuoneesta. Molemmat
syöksyivät sinne.
Birgitta istui vuoteessaan. "Minä olen tukehuttanut hänet!" huusi
hän.
Hoitajatar, joka piti pienokaista käsivarrellaan, näytti häntä äidille.
"Hän nukkuu, ei häntä mikään vaivaa", sanoi hän.
Mutta nuori äiti ei ottanut uskoakseen unta nähneensä;
säikähdyksestä oli seurauksena kuume, ja kuume heitti vasta —
kuolemassa.
Synkän synkkä oli suru.

26. Kaarle ei palannut Nyköpingiin, ennenkuin oli haudannut
Birgittansa.
Poika sai kasteessa nimen Kaarle, ja hänet jätettiin kasvatettavaksi
Skellestadiin, jotta Pietari Sunnanpoika aina voisi pitää häntä
silmällä ja antaa silloin-tällöin hänestä tietoja herttualle.
Kun poika oli muutaman vuoden ikäinen, siirtyi Pietari
Sunnanpoika isiensä luo, ja pikku Kaarle jätettiin Kaarina
Niilontyttärelle, joka oli naimisissa herttuan kamaripalvelijan Kustaa
Antinpojan kanssa.
Tämä nainen piti hänestä mitä hellintä huolta vaalien ja rakastaen
häntä kuin äiti. Kustaa Antinpojan kuoltua Kaarina Niilontytär joutui
naimisiin Pietari Sjöbladin kanssa.
* * * * *
Kaksinkertaisin voimin tarttui Kaarle tehtäviinsä voittaakseen
takaisin menetetyn aikansa, sanoivat monet, haihduttaakseen
suruansa, tuumivat toiset.
Totta on, että vielä vähemmän kuin ennen jäi hänen tarkalta
silmältään huomaamatta. Nimismiehet maalla samoin kuin
virkamiehet kaupungeissa pelkäsivät, sillä hänen kanssaan ei ollut
hyvä joutua sanakiistaan.
Kurtut hänen otsallaan osoittivat joka päivä, ettei hän ollut
parhaalla tuulellaan, ja sen saivat kyllä kokea ne, jotka joutuivat
hänen lähistöönsä.
Katolisuus edistyi hovissa, ja tiedot siitä sekä yhä kasvava
tyytymättömyys maassa saattoivat hänelle heti selväksi, mihin

27. toimiin hänen oli ryhtyminen isänsä työtä tukeakseen ja
suojellakseen.
Ja hän teki sen arkailematta, keinoja kaiheksumatta. Kuninkaan
uskonsa tähden rankaisemat tai rangaistuksella uhkaamat papit
tulivat melkein aina herttuakunnassa hyvin vastaanotetuiksi saaden
tavallisesti viran siellä.
Alituisena kiistanaiheena oli veljesten kesken kysymys
ratsupalveluksesta, josta Kaarle tahtoi päästä vapaaksi, koska siitä ei
ollut testamentissa mitään mainittu.
Kaarlen suuret henkiset kyvyt ja hänen ylpeä luonteensa herättivät
hänessä hänen synnynnäisen vallanhimonsa.
Kuta enemmän hänelle selvisi, että Juhanan hyödytön sodankäynti
ja nurinpäinen valtiovarain hoito uhkasivat perin-pohjin köyhdyttää
maan ja saattaa sen samalla aatelisten käsiin, sitä enemmän hän
halveksi veljeään, jolla ei ollut rahtuakaan itsenäisyyttä.
Pelkkää petosta ja hupsuutta oli se, että hän tahtoi luopua isänsä
uskosta puolisonsa mieliksi ja että hän liturgiassaan kuvitteli
luoneensa uuden, itsekeksimänsä opin, ja sentähden hän ansaitsi
vain halveksimista.
Tätä veljeä Kaarle päätti totella — vain siinä tapauksessa, että oli
pakko.
Juhana ei voinut koskaan unohtaa että Eerik oli puhunut johonkin
kaivaneensa kätköön 50,000 dukaattia, jotka hän taas sopivaan
aikaan ottaisi esille.

28. Vähänväliä saapui herttualle viesti, että taaskin ryhdyttiin
kaivamiseen Gripsholmassa, missä kuningas luuli aarteen olevan
jossakin.
Herttua salli sen, mutta mitään aarteita ei löytynyt, siksi ettei
luultavasti ollut mitään kätkettykään.
Suuremmat oikeudet hän luuli itsellänsä olevan Strömsholmaan,
kuningattaren leskitilukseen.
Hänelle oli kyllä annettu ja hän oli ottanut vastaan korvauksen
siitä, mutta testamentissa sanottiin, että hänen piti saada
Strömsholma, ja siitä hän ei poikennut.
Kerran ollessaan pahalla tuulella hän kirjoitti leskikuningattarelle
muistuttaen oikeuksistaan.
Leskikuningatar vastasi huomauttaen, että kuningas
kuolinvuoteellaan oli lausunut tahtonsa näin olevan, sekä mainitsi
muutamia vielä elossaolevia todistajia.
Tämä suututti Kaarlea vielä enemmän, ja hän vastasi
panettavansa takavarikkoon kaikki Strömsholman alustatilat ja
kihlakunnat, jos häneltä kielletään mitä hänen oikeuksiinsa kuului.
Hän sai vastauksen Juhanalta. Jos herttua tahtoi supistaa
kuningattaren laillisia oikeuksia, niin kuningas lupasi asevoimin
suojella niitä.
Sitä hän ei ollut odottanut. Tekisiköhän Juhana todellakin sen? Itse
hän ehkä olisi hänenä tehnyt samoin — mutta uhata häntä…

29. Silloin hän sai kirjeen prinsessa Elisabetilta. Tämä pyysi ja rukoili
herttuaa, ettei hän enää lisäisi maassa jo muutenkin yleistä
sekasortoa alottamalla semmoista riitaa kuin nyt heidän rakkaan
äitipuolensa, rouva Katariina Stenbockin kanssa. Oliko Kaarle jo
unhottanut, mitä leskikuningatar oli ollut heidän rakastetulle isä-
vainajalleen, ja voiko hän saattaa hänelle vielä surua lisäksi? Eikö
hänellä jo ollut kannettavanaan kuorma, joka painosti heitä kaikkia?
Elisabet oleskeli tähän aikaan Strömsholmassa tuon hyvän ystävän
luona. Jos Kaarle tahtoi tulla sinne heitä tervehtimään — kirjoitti
Elisabet — niin hän kyllä pian myöntäisi, että Strömsholma kadottaisi
suojelusenkelinsä, jos Katariina ainaiseksi sieltä karkoitettaisiin.
Elisabet oli äskeisin palannut Kungsbrosta, jossa oli oleskellut useita
päiviä huvittamassa ja lohduttamassa heidän onnetonta veljeään
Maunua.
Kirjeen lopussa mainittiin, ettei Tukholmassa koskaan kuule
puhuttavan muusta kuin liturgiasta ja katolisuudesta, ja kun hän ei
pitänyt toisesta enempää kuin toisestakaan, ei hän aikonut piakkoin
palata sinne.
Ei ole tietoa, vastasiko Kaarle kirjeeseen, mutta senjälkeen jäi
koko asia, ja hän oli taas yhtä kuuliainen poikapuoli kuin aina
ennenkin.
Mutta Juhanalle hän aikoi tehdä myönnytyksiä vasta viime
tingassa.
Kaarle tunsi aivan hyvin, että hänellä kirkollisissa riitakysymyksissä
oli koko Ruotsin kansa takanaan, ja hän olikin vakaasti päättänyt
kohta alkavassa kamppailussa kestää tai kaatua sen keralla.

30. Mutta tässä keskeymättömässä toimiskelussa ei jäänyt aikaa
tulevaisuuden suunnitteluun. Nykyisyyteen oli hänen suunnattava
koko toimintansa; herttuakunnassa oli paljon tehtävää, ja hän tahtoi
missä suinkin avustaa yksityistä yritteliäisyyttä.
Muutamia vuosia Birgittan kuoleman jälkeen, kun ensimäinen ja
katkerin suru oli helpottanut, kohtaamme hänet taas matkoilla
herttuakunnassaan.
Monin paikoin oli suuri puute asukkaista; talonpoika ei voinut
viljellä maatansa työväen puutteen tähden, mutta Kaarle keksi
keinon. Hän käski suomalaisia muuttamaan maahan niin paljon kuin
vain halullisia oli. Suureksi osaksi asettuivat nämä Vermlantiin, ja
muutamia vuosia myöhemmin hän kirjoitti heille:
"Koska kaikkivaltias Jumala on Vermlannin vuoriin kätkenyt
kaikenlaista malmia, niin tietäkööt kaikki, että kuka tahansa löytääkin
malmivuoren, hän saa sitä vapaasti käyttää kymmenykset
suorittamalla."
Samoja periaatteita hän seurasi metsien suhteen kirjoittaen, että
jokainen, joka tahtoi raivata uudistalon Vermlannin salomaille, sai
pitää sen omana perintötilanaan.
Mutta ei näissä hyvissä säädöksissä kylliksi. Hän matkusteli laajalti
yltympäri tarkastamassa, noudatettiinko niitä oikein. Vanha
sananlasku: "Isännän askeleet pellon höystävät", tuli tässä paraiten
sovelletuksi.
Herttuan nuhteet saivat aina aikaan parannusta, ja hänen
kiitoksensa olivat kuin kiihottimena uusiin ponnistuksiin. Mihin
tahansa hän saapuikin, siellä tuli juhla; missä hän ennen oli käynyt,

31. siellä tiettiin, ettei hän pannut arvoa herkkujen paljouteen ja
hienouteen, vaan yksinkertaiseen talonpoikaisruokaan, hyvin
leivottuun leipään ja hyvään, kotonapantuun olueen.
Sitten hän kertoili, miten oli matkustellut yltympäri isänsä kanssa
ja nähnyt, kuinka humalat otettiin alas seipäistä ja kuinka halukkaita
he olivat kertomaan kuninkaan palatessa, suuriko sato oli ollut.
Ja sitten hän vielä kertoi, kuinka hän oli kehottanut heitä
hoitamaan suuria mehiläistarhoja, ei ainoastaan hunajan saannin
vuoksi, vaan myöskin sentähden, että se edisti puiden
hedelmöittymistä.
Miehet ja naiset kuuntelivat hänen ympärillään tarkkaavasti
seuraten hänen puhettaan ja nyökäyttivät sitten hyväksyvästi
päätään toisilleen. Mitä niin oppinut herra oli sanonut, sen saattoi
toki uskoa ja ottaa varteen.
Sattuipa hän toisinaan matkoillansa ajamaan ohi talon, jossa
vietettiin häitä tai jossa oli jotkin muut kestit.
Silloin hän saattoi sanoa: "Tähän jäämme yöksi", tai myöskin:
"Riisuppa hevonen muutamaksi tunniksi."
Suuri oli hämmästys ja ilo, kun herttua tuli sisään; mutta niin
nopeasti hän mukautui oloihin, että hämmästys hävisi kuin
puhallettu, ennenkuin se oikein oli ehtinyt päästä valtaankaan.
Tanssitilaisuuksissa hän pyöritteli morsianta ja, jos oli hyvällä
tuulella, myöskin morsiamen äitiä ja morsiustyttöjä. Sitten hän
asettui juomapöytään miesten seuraan, tarttui ensimäiseen
oluthaarikkaan, minkä käsiinsä sai, joi heidän maljansa, otti aluksi

32. osaa keskusteluun ja käänsi sen sitten sellaisiin kysymyksiin, mitä
hän milloinkin tahtoi pohdittavaksi.
Jos hän sattui johonkin porvariperheeseen, jossa huomasi tavat
yksinkertaisiksi, ahkeruuden ja järjestyksen hyväksi, oli hänen
puheensa hyvin kevyttä ja teeskentelemätöntä. Hän tahtoi antaa
muillekin tilaisuuden tuntea samaa tyytyväisyyttä kuin hän itsekin; ja
jos hän sai siellä oppia joitakin talousaskareita tai muuta, mikä oli
hyödyllistä painaa mieleensä, niin se tuli sitten hänelle
puheenaineeksi, jota riitti kauan aikaa.
Mutta voi sitä emäntää, jonka perheessä koreileminen ja turhuus
vallitsivat! Tapahtui toisinaan, että hän asteli pyntättyjen akkojen
ympäri katsellen vain heitä, mutta hänen silmäyksensä puhuivatkin
enemmän, kuin sanat olisivat vaikuttaneet, eivätkä he koskaan
unohtaneet saamaansa läksytystä.
Mutta rahvas rakasti, melkeinpä jumaloi häntä, ja tapahtuipa
toisinaan tuollaisissa tilaisuuksissa, että yksi tai toinen rohkeni kysyä:
"No, eikö armollinen herttuamme mene pian naimisiin?"
Alussa kävivät vain kulmat kurttuun eikä hän vastannut mitään,
mutta sitten hän sanoi:
"Saanen tuota tuumia."
Ja hän tuumikin sitä; hän oli 27-vuotias, kruununperimys täytyi
saada varmalle kannalle. Sigismund oli katolinen, eikä kukaan tiennyt
mitä voi tapahtua.
Hänellä ei ollut ketään erityisesti mielessään, mutta voisihan hän
ainakin käydä tutustumassa ulkomaisiin ruhtinattariin.

33. Hän tiesi, että sitä lajia rihkamaa oli Saksassa paljon; ja siellä oli
hänen rakas siskonsakin, olisihan hauska tavata häntäkin.
Aikomuksensa hän ilmaisi vain Elisabetille lopettaen kirjeensä:
"Pysy vahvana isämme uskossa, pidä se johtotähtenä kautta
elämäsi."
Sitten hän matkusti meritse.
Syyskuun 5 p:nä 1577 hän nousi maalle Greifswaldissa ja kävi
sitten useissa pienissä ruhtinaskunnissa Pommerissa ja
Mecklenburgissa saaden osakseen sydämellisen vastaanoton.
Nuori, voimakas ruotsalainen herttua teki kaikkialla mitä parhaan
vaikutuksen. Metsästysretkiä ja aseleikkejä pantiin toimeen hänen
huvikseen ja kilpailtiin siitä, että saataisiin hänen siellä-olonsa niin
hauskaksi kuin suinkin.
Matkan varsinainen tarkoitus ei ollut mikään salaisuus, ja sekä
suoraan että kiertoteitse tehtiin tarjouksia ja ehdotuksia. Kaarle
ottikin esineet tarkastettavikseen, mutta ne eivät miellyttäneet
häntä, ja kun hänestä tuntui, että häntä hänniteltiin liiaksi, matkusti
hän kokonaan pois lokakuun lopulla.
Hän läksi Itä-Friislantiin, jossa hänen vanhin sisarensa Katariina
oli.
He eivät olleet nähneet toisiaan 17 vuoteen. Ulkonäöltään he
olivat vieraat, mutta verensiteet… ja sitäpaitsi, miten paljon heillä
olikaan yhteisiä muistoja ja harrastuksia…
Ja rakas oli tuo kohtaus. Nuoresta naisesta oli tullut rouva, pojasta
nuori mies, mutta he itkivät kuin lapset toistensa sylissä, eikä

34. kysymyksistä ja vastauksista tullut ollenkaan loppua.
Katariina esitti veljensä langolleen, kreivi Juhanalle.
Cecilian onneton rakastaja oleskeli edelleen veljensä luona, ja
Kaarle viehättyi heti hänen yksinkertaiseen ja moitteettomaan
olemukseensa ja valistuneeseen puhetapaansa.
Kreivi omisti koko elämänsä armeliaisuudelle, jota hän aina
harjoitti hiljaisuudessa.
Katariina kertoi, ettei hän koskaan puhunut menneistä ajoista, että
hän karttoi kaikkea seuraelämää ja melkein kammosi naisia. Kun
Cecilia kohta naimisiin mentyään kävi sisarensa luona, pysyi hän
huoneisiinsa sulkeutuneena ja kieltäytyi päättävästi näyttäymästä
hänelle, "vaikka", lisäsi Katariina, "luulen Cecilian melkein toivoneen
sitä".
"Kuinka voi nainen vaipua niin syvälle kuin hän?" kysyi Kaarle
harmissaan.
"Ehkäpä sentähden, että maailma piti häntä liian suuressa
arvossa."
"Vaasa-suvun tytärtä!"
"Heikkoa naista, Kaarle. Tiedätkö, että hän on miehensä kuoltua
kääntynyt katoliseksi?"
"Se vielä puuttui! Hänellä on poika?"
"Se on vierasten ihmisten hoidossa, en tiedä missä. Se oli hänelle
rasitukseksi."

35. "Tiedätkö missä hän nykyään oleksii?"
"En, hän ei kirjoita koskaan. Ainoa, joka luultavasti tietää hänestä
jotakin, on Juhana, joka vuosittain antaa hänelle pienen eläkkeen."
"Eerik on veljensä murhaama, Maunu heikkomielinen, Cecilia on
portto, ja Sofia…"
"Miten on hänen laitansa?"
"Ei ole järjissään hänkään."
"Mikä on syynä siihen?"
"Lyönnit ja säälimätön kohtelu."
"Ovathan he eronneet?"
"Aivan äskeisin lähetettiin mies pois Ruotsista, jossa hän oli
ruoskalla suominut talonpoikiamme, ja minua hyvin ihmetyttää,
etteivät nämä jo aikoja sitten olleet antaneet hänen maistaa sitä
niin, että hän olisi kuollut."
"Missä Sofia on?"
"Ekolmsundissa, jonka hän on saanut läänityksekseen."
"Entä poika? Oletko nähnyt häntä?"
"Hänessä on samat elkeet kuin isässäkin; toivoisin, ettei hän
tuottaisi surua äidilleen."
"Tämä kaikki ehkä vaikuttanee, että Elisabet on kahdenvaiheella,
mennäkkö naimisiin."

36. "Niinpä luulen. Hän sanoo aina: 'Meidän tulee ensin oppia oikein
tuntemaan toisemme.'"
"Entä sinä itse, veliseni?"
"Minä olen etsimismatkalla, mutta kuka tietää, löydänkö?"
"Sinä olet ehkä hyvin vaativainen?"
"Niin olen, Katariina." Ja hän kuvaili hänelle Birgittaansa niin
lämpimästi, että Katariina ihmetteli ja sanoi lopuksi:
"Hänen vertaisensa voinet ehkä löytää Ruotsista, mutta et koskaan
täältä Saksasta."
"Sitä pelkään itsekin. Nämä saksalaiset ovat minusta liian
lättäjalkaisia, liian mitättömiä."
"Mutta jos et löydä ketään, joka vastaisi vaatimuksiasi, etkö voisi
tyytyä vähempään?"
"En, Katariina. Ellen löydä ketään, joka himmentäisi hänen
kuvansa sydämessäni, niin pysyn naimattomana ainakin kunnes olen
ehtinyt unhottamaan."
"Kyllä minä koetan minkä voin."
Ja Katariina piti lupauksensa. Idästä ja lännestä hän kokoili
prinsessoja, ja niitä tuli joukoittain.
Ei ollut Euroopassa mitään maata, jonka historia olisi ollut niin
romanttinen kuin Ruotsin, ja se sädekehys, johon Kustaa I oli
kietoutunut, heijasti valoaan myöskin hänen poikiinsa.

37. Mielellään Kaarle kertoili heille tästä isästään, jota hän niin
suuresti rakasti ja ihaili, mutta kaikki heidän hämmästys- ja
kummastushuudahduksensa eivät voineet sulattaa jääkuorta hänen
sydämeltään.
Sukulaistensa väsymättömien rukousten vuoksi hän jäi heidän
luokseen jouluksi.
"Saas nähdä, eivätköhän meidän tanssimme ajane sydäntäsi
kurkkuusi", sanoi Katariina.
Mutta saksalaiset ruhtinattaret tahtoivat mieluummin oppia
ruotsalaisia joulutansseja; ja kun herttua lauloi, piti heidänkin laulaa,
ja siitä sukeutui "kudo kangast'" sekä huimaava polska, kunnes he
kaikki väsyneinä ja hengästyksissään vaipuivat lähimmälle penkille.
"Ei se menesty, huomaan minä", sanoi Katariina; "en enää voi
toivoakkaan sinusta mitään."
"Itse en ole enää pitkään aikaan toivonut", vastasi Kaarle, "ja
lieneehän hyvä niinkin. Vaikeaksi käynee sittenkin erota teistä,
rakkaat ystävät."
Ja raskaaksi kävikin jäähyväishetki. Hän oli nyt lähdössä toisen
lankonsa, rajakreivi Yrjö Juhanan luo, joka oli naimisissa prinsessa
Annan kanssa.
Mutta juuri ennen lähtöä hän sai kutsut Pfalzin vaaliruhtinaan
hoviin
Heidelbergiin.
"Menenkö, Katariina?" kysyi hän.

38. "Vaaliruhtinaalla on vain yksi tytär, ja hän on vielä lapsi."
Kaarle oli kahdenvaiheella. "Olkoon menneeksi, eihän tuo ole suuri
mutka; voin minä tehdä yhden matkan sivutarkoituksittakin."
Siitä tuli kuitenkin ratkaiseva retki.
Jo ensi näkemältä valloitti ja voitti viisitoistavuotias Maria hänet.
Mutta hän ei rohjennut ilmaista tunteitaan.
Sen sijaan esiintyi hän niin rakastettavasti kuin suinkin.
Maria oli ensimäinen ja ainoa nainen, johon Kaarle katsoi
kunnioituksella. Hän oli hänen silmissään enemmän kuin kaikki
muut, eikä Kaarle voinut toivoa suurempaa onnea, kuin että saisi
hänet puolisokseen.
Kun tuollainen ajatus täyttää mielen sellaisen kuin Kaarlen, on
nöyryys sen luonnollisena seurauksena; ja Kaarle oli nöyrä hänelle,
tuolle vaatimattomalle tytölle, eikä rohjennut ilmaista hänelle
lempeään, jonka Maria saattoi lukea hänen silmistään ja huomata
hänen hiljaisesta, kunnioittavasta puhetavastaan.
Isä ja äiti huomasivat sen; koko hovi puhui siitä, ja Maria, hän
kuunteli suurella ihastuksella kertomuksia tuosta satujen maasta,
jota hän usein oli ajatellut ja aina halunnut nähdä.
Kaarle tunsi, että hänen oli mahdotonta ajan pitkään pysyä siinä
vaiteliaisuudessa, jonka hän katsoi velvollisuudekseen, ja hän päätti
sentähden lähteä heti.

39. "Vastedes", sanoi vaaliruhtinas, kun hän jäähyväishetkellä kysyi,
saisiko tulla takaisin. Tämä, sekä vaaliruhtinattaren kyyneleiset
silmät ja ystävälliset sanat, mutta ennen kaikkea Marian kaino
punastuminen, kun hän hiljaa rohkeni puristaa hänen kättään,
täyttivät hänen mielensä iloisilla toiveilla, mutta heti seurasi mitä
kiihkein pelko siitä, että ilmenisi joitakin esteitä.
Niinkuin kaikkialla otettiin hänet rajakreivinkin hovissa avosylin
vastaan. Vaitelias, varova Kaarle ei suonut itselleen hetkenkään
rauhaa, ennenkuin sai uskoa lemmensalaisuutensa sisarelleen ja
langolleen sekä pyytää viimemainitun välitystä tässä tärkeässä
asiassa.
Onneksi oli kreivi hyvin ystävällisissä väleissä vaaliruhtinaan
kanssa, ja hän lupasi koettaa parastaan.
Mutta tässä ei myönnetty mitään viivyttelyä. Vaasa-luonne vaati
nyt oikeutensa; hänen täytyi saada vastaus heti, tai ainakin niin pian
kuin mahdollista.
Lanko puisteli päätään ja kirjoitti sekä vaaliruhtinaalle että myöskin
eräälle ystävälleen, joka oli hovissa hyvin läheinen henkilö ja nautti
korkean herrasväen luottamusta.
Ystävä vastasi, että asiassa täytyi odottaa. Prinsessa oli vielä liian
nuori, mutta hän rohkeni toki toivoa, että asia saisi suotuisan
ratkaisun, kun vain maltettaisiin odottaa.
"Mutta siihen juuri minulla ei ole malttia", sanoi Kaarle.
Turhaan koetettiin häntä huvittaa ja tyynnyttää; häntä ei
haluttanut mikään.

40. Vain silloin, kun tuli puhe Mariasta ja hän yhä uudelleen ja
uudelleen kertoi hänen ihanuudestaan ja hänen olemuksensa
suloudesta tai toisteli sanoja, joita Maria oli sanonut, tuli hän
hilpeäksi ja iloiseksi.
"Ei", sanoi hän muutamia päiviä myöhemmin, "tämä ei käy
laatuun; minähän tulen täällä kuihtuvaksi rakkauden narriksi.
Vastausta odotellessani teen pienen matkan Reiniä ylös, se huvittaa
minua."
Sanottu ja tehty; mutta sitä ennen hän teki matkasuunnitelman ja
jätti sen sisarelleen, joka lupasi kohta, kun vastaus tulisi, ilmoittaa
siitä hänelle johonkin määrättyyn paikkaan.
Hän matkusti Bodenjärvelle Sveitsiin, ja kun hänellä oli luja
tahdonvoima, onnistui hän niin hyvin voittamaan
malttamattomuutensa, että hän kahden viikon sijasta viipyi
matkallaan koko kuukauden.
Sillä välin oli hän kuitenkin lähettänyt omakätisen kosimiskirjeen
vaaliruhtinaalle pyytäen, että vastaus lähetettäisiin hänen langolleen.
Nyt hän palasi sinne vakaasti päättäen lähteä heti kotimatkalle,
ellei mitään vastausta ollut saapunut.
Hänen tullessaan huudahti prinsessa Anna:
"Tänään on kirje lähetetty sinulle!"
"Mihin sitten?" kysäisi Kaarle hätäisesti.
"Ei, ei!" lausui kreivi hymyillen. "Sinä tulit ennen kuin
sanansaattaja ehti lähtemään; tässä on kirje."

41. Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
ebookbell.com