Accounting for Governmental and Nonprofit Entities 15th Edition Wilson Solutions Manual

addeirambu 3 views 45 slides May 20, 2025
Slide 1
Slide 1 of 45
Slide 1
1
Slide 2
2
Slide 3
3
Slide 4
4
Slide 5
5
Slide 6
6
Slide 7
7
Slide 8
8
Slide 9
9
Slide 10
10
Slide 11
11
Slide 12
12
Slide 13
13
Slide 14
14
Slide 15
15
Slide 16
16
Slide 17
17
Slide 18
18
Slide 19
19
Slide 20
20
Slide 21
21
Slide 22
22
Slide 23
23
Slide 24
24
Slide 25
25
Slide 26
26
Slide 27
27
Slide 28
28
Slide 29
29
Slide 30
30
Slide 31
31
Slide 32
32
Slide 33
33
Slide 34
34
Slide 35
35
Slide 36
36
Slide 37
37
Slide 38
38
Slide 39
39
Slide 40
40
Slide 41
41
Slide 42
42
Slide 43
43
Slide 44
44
Slide 45
45

About This Presentation

Accounting for Governmental and Nonprofit Entities 15th Edition Wilson Solutions Manual
Accounting for Governmental and Nonprofit Entities 15th Edition Wilson Solutions Manual
Accounting for Governmental and Nonprofit Entities 15th Edition Wilson Solutions Manual


Slide Content

Accounting for Governmental and Nonprofit Entities
15th Edition Wilson Solutions Manual download pdf
https://testbankdeal.com/product/accounting-for-governmental-and-
nonprofit-entities-15th-edition-wilson-solutions-manual/
Visit testbankdeal.com today to download the complete set of
test banks or solution manuals!

We have selected some products that you may be interested in
Click the link to download now or visit testbankdeal.com
for more options!.
Accounting for Governmental and Nonprofit Entities 15th
Edition Wilson Test Bank
https://testbankdeal.com/product/accounting-for-governmental-and-
nonprofit-entities-15th-edition-wilson-test-bank/
Accounting for Governmental and Nonprofit Entities 17th
Edition Reck Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/accounting-for-governmental-and-
nonprofit-entities-17th-edition-reck-solutions-manual/
Accounting for Governmental and Nonprofit Entities 16th
Edition Reck Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/accounting-for-governmental-and-
nonprofit-entities-16th-edition-reck-solutions-manual/
Consumer Behavior 10th Edition Schiffman Test Bank
https://testbankdeal.com/product/consumer-behavior-10th-edition-
schiffman-test-bank/

Financial Accounting An Introduction to Concepts Methods
and Uses 14th Edition Weil Test Bank
https://testbankdeal.com/product/financial-accounting-an-introduction-
to-concepts-methods-and-uses-14th-edition-weil-test-bank/
Introduction to Clinical Psychology 8th Edition Kramer
Test Bank
https://testbankdeal.com/product/introduction-to-clinical-
psychology-8th-edition-kramer-test-bank/
Strategic Management Creating Competitive Advantages 8th
Edition Dess Test Bank
https://testbankdeal.com/product/strategic-management-creating-
competitive-advantages-8th-edition-dess-test-bank/
Accounting for Decision Making and Control 8th Edition
Zimmerman Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/accounting-for-decision-making-and-
control-8th-edition-zimmerman-solutions-manual/
Fraud Examination 4th Edition Albrecht Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/fraud-examination-4th-edition-
albrecht-solutions-manual/

Essentials of Dental Radiography for Dental Assistants and
Hygienists 10th Edition Thomson Test Bank
https://testbankdeal.com/product/essentials-of-dental-radiography-for-
dental-assistants-and-hygienists-10th-edition-thomson-test-bank/

Chapter 07 - Accounting for the Business-type Activities of State and Local Governments
7-1
CHAPTER 7: ACCOUNTING FOR THE BUSINESS -TYPE
ACTIVITIES OF STATE AND LOCAL GOVERNMENTS

OUTLINE
Number Topic Type/Task Status
(re: 14/e)
Questions:
7-1 Internal service and enterprise funds Explain Same
7-2 Use of internal service funds and enterprise
funds
Describe Same
7-3 Budgetary control of internal service funds Explain New
7-4 Reporting uncollectible accounts Compare New
7-5 Restricted assets of enterprise funds Describe Same
7-6 Interest capitalization requirements for
enterprise funds
Contrast Same
7-7 Cash flows in proprietary funds Contrast Same
7-8 Regulatory accounting Describe and Explain New
7-9 Operating and nonoperating
revenues/expenses
Explain Same
7-10 Segment information Define Same

Cases:

7-1 Building maintenance fund Assess Same
7-2 Risk management internal service fund Explain and Analyze New
7-3 Mass transit system Evaluate Same

Exercises/Problems:

7-1 Examine the CAFR Examine Same
7-2 Various Multiple Choice Revised
7-3 Central Duplicating Internal Service Fund JEs and FS Revised
7-4 Central Garage ISF – City of Ashville JEs and FS Same
7-5 Net asset classifications Journal Entries Same
7-6 City of Dalton Parking Facilities Fund Financial Statements Same
7-7 Town of Elizabeth Central Station Fund JEs, FS and Assess New
7-8 City of Bay Lake Water Utility Fund JEs and FS New
7-9 Von County proprietary funds statement of
revenues, expenses and changes in fund net
assets
Analysis New
7-10 Proprietary fund statement of cash flows Classify New

Chapter 07 - Accounting for the Business-type Activities of State and Local Governments
7-2
CHAPTER 7: ACCOUNTING FOR THE BUSINESS -TYPE
ACTIVITIES OF STATE AND LOCAL GOVERNMENTS

Answers to Questions

7-1. Internal service funds and enterprise funds are both proprietary funds and are presented
as such in the funds financial statements. However, since the transactions of internal
service funds primarily involve sales of goods or services to the General Fund and other
funds that compose the governmental activities of a government, their financial balances
are included in a single column of the proprietary fund financial statements. Those
enterprise funds considered to be major funds are presented in separate columns of the
proprietary fund financial statements, with non-major enterprise funds aggregated in an
Other Enterprise Funds column. GASB requires that three proprietary fund financial
statements be prepared: statement of revenues, expenses and changes in fund net assets;
statement of net assets; and a statement of cash flows.

Due to the nature of internal service funds, at the government-wide level the internal
service funds balances are collapsed into the Government Activities column of the
government-wide statements. Enterprise funds are considered business-type activities
and are reported in the Business-type Activities column of the government-wide
statements.

7-2. Internal service funds are established primarily to provide goods and services to other
departments of the same government. The traditional benefit from establishing internal
service funds is improved management of resources.

Enterprise funds are established mainly to provide goods and services to the general
public or to other departments of the same government in exchange transactions.
Examples of enterprise activities include provision of water, electricity, sewage
treatment, airports, and municipal swimming pools. Since such goods and services are
financed by user charges, the use of an enterprise fund permits administrators to
determine whether user charges adequately cover the operating costs and whether costs
are reasonable in relation to benefits.

7-3. Disagree. The main purchasers of the internal service fund’s services are the city’s
governmental funds. As shown in Illustration 7-1, the city commission has budgetary
authority over the General Fund and other budgetary funds that will be using internal
services. Through its approval of the budgets for these funds, the commission is able to
control the resources flowing to the city’s internal service funds.

7-4. Recording of uncollectible accounts for governmental funds and proprietary funds is
somewhat different. For governmental funds uncollectible accounts are recorded through
a direct reduction to the revenue account at the time revenue is recognized. The reason
for directly adjusting the revenue account is that under modified accrual the recording
and

Chapter 07 - Accounting for the Business-type Activities of State and Local Governments
7-3
Ch. 7, Answers, Question 7-4 (Cont’d)

reporting of uncollectible accounts does not involve an increase or decrease in financial
resources. Recall from Chapter 4, transaction 10a, the entry to record taxes receivable
involved a debit to Taxes Receivable—Current and credits to Estimated Uncollectible
Current Taxes (a contra-asset account) and to Revenue.

Proprietary accounts use a contra-revenue account to report the effect of uncollectible
accounts on revenues. When a contra-revenue account is used an adjusting entry is made
at the end of the period to debit an account such as Provision for Uncollectible Accounts
(contra-revenue) and credit an account such as Accumulated Provision for Uncollectible
Accounts (contra-asset). For reporting purposes, the effect of the two recording methods
is the same. That is, in the financial statements revenues will be shown net of
adjustments for uncollectible accounts, rather than at the gross amount.

GASB standards for recording and reporting differ from the FASB standards. Under the
FASB standards an entity prepares an adjusting entry at the end of the period with a debit
to an account such as Bad Debt Expense and a credit to the contra-asset account such as
Allowance for Uncollectible Accounts. Under FASB the Bad Debt Expense is reported
as an operating expense, rather than a reduction to the revenue account. That is, under
FASB standards revenues are reported at a gross amount rather than at an amount net of
uncollectible accounts.

7-5. Restricted assets are assets that have been segregated, pursuant to an agreement with an
external party or by law or regulation, for a specified purpose and therefore are not
available for the discretionary use of management. Items typically reported in the
"Restricted Assets" section of the statement of fund net assets include assets set aside for
retirement of revenue bonds in conformity with bond covenants and bond proceeds,
grants, and contributions restricted for capital purposes. Customer deposits are commonly
reported as restricted assets by government utilities that use proprietary fund accounting.

7-6. Enterprise funds must generally capitalize interest costs, while governmental funds are
not allowed to capitalize interest costs. GASBS 39 does not allow interest on long-term
debt to be allocated to the functions of government; therefore, governmental funds do not
capitalize interest since in doing so interest becomes a part of the capital asset cost, and
hence the depreciation expense calculation. Since depreciation is allocated to the
functions of government, interest consequently would be allocated to government
functions. In contrast, GASB requires that interest on self-constructed enterprise fund
assets be capitalized in accordance with SFAS 34. The only exception to the requirement
that enterprise funds capitalize interest on self-constructed assets is if the asset is financed
with general long-term debt that will be paid with governmental fund resources.

7-7. FASB allows entities to prepare the statement of cash flows using either the indirect or
the direct preparation method, while GASB requires the direct method. The information
in the statement of cash flows is displayed using three categories under FASB

Chapter 07 - Accounting for the Business-type Activities of State and Local Governments
7-4
Ch. 7, Answers, Question 7-7 (Cont’d)

standards—operating activities, investing activities and financing activities. GASB
standards provide for four categories of cash flows—operating activities, noncapital
financing activities, capital and related financing activities, and investing activities.
Chapter 7 gives a fairly detailed description of the types of transactions reported in each
of the four GASB categories. Notice that the types of activities reported in the two
financing categories and the investing category have a number of differences when
compared with the comparable FASB categories.

7-8. Regulatory accounting principles (RAP) are accounting principles established by any one
of a number of state and/or federal entities. An example of a federal entity that
establishes regulatory accounting principles is the Federal Energy Regulatory
Commission (FERC). The purpose of RAP is to help ensure that reports submitted to
regulatory agencies are in a format that helps regulators determine that entities subject to
regulators’ oversight are complying with laws and regulations. A number of enterprise
funds may be subject to certain RAP requirements, given that enterprise funds frequently
provide utility type services, which tend to be subject to state and federal regulation.
State and federal entities are working toward reconciliation of differences between RAP
and GAAP, making reporting easier for entities subject to both sets of accounting
principles.

7-9. GASB leaves the definition of operating and nonoperating revenues/expenses/income to
management. However, guidance indicates that operating revenues and expenses are
those related to the primary function or reason for the proprietary fund’s existence. The
operating revenues generated by a proprietary fund are based on the goods or services
provided by the proprietary fund. Consequently, operating expenses are those expenses
incurred in provision of the fund’s primary goods or services. Nonoperating revenues
and expenses are peripheral or incidental in nature to the primary function or objective of
the proprietary fund. Generally, examples of nonoperating revenues include interest
income, gains on sale of assets, tax revenues, and grants and gifts that can be used for
operating activity. One reason for separating operating and nonoperating items is to help
assess management performance. Additionally, GASB requires that operating
revenues/expenses/income be separately identified on the statement on revenues,
expenses and changes in fund net assets since the information is necessary for classifying
activity as operating, noncapital financing, capital financing, or investing on the
statement of cash flows.

7-10. A segment is an identifiable activity either within an enterprise fund or other stand alone
entity. Segment information consists of providing key operating and balance sheet
information for each segment for which reporting is required. Information about the
segments is provided in condensed statement format in the notes to the financial

Chapter 07 - Accounting for the Business-type Activities of State and Local Governments
7-5
Ch. 7, Answers, Question 7-10 (Cont’d)

statements. An entity must disclose segment information if the segment has one or more
bonds or other debt instruments outstanding, with revenues pledged to support the debt.
The intent is that segment information be provided to bondholders, analysts, and others
needing information to determine the financial condition of the segment on which the
bonded debt is dependent.

Solutions to Cases

7-1. a. The financial statements suggest the Building Maintenance Fund is not being
recorded and reported in accordance with GASB standards for internal service
funds, as described in Chapter 7. In particular, there is no recognition of
equipment and/or building on the balance sheet (of which there should be at least
equipment, given the nature of the operation). As a consequence, depreciation
also is not being charged and reported on the statement of revenues, expenditures
and changes in fund balance. A look at the headers for the financial statements
provides a clue that modified accrual accounting may be used rather than accrual
accounting, explaining the lack of capital assets on the balance sheet. The
preferred titles for the financial statements under accrual accounting would be
statement of net assets and statement of revenues, expenses and changes in fund
net assets. A look at the fund equity section of the balance sheet and operating
statement also suggests that the Building Maintenance Fund is using modified
accrual rather than accrual accounting. This is reflected in the use of the line item
“fund balance” rather than net assets, segregated into (1) invested in capital assets,
net of related debt, (2) restricted, and (3) unrestricted; and the matching of
expenditures (rather than expenses) to revenues in the operating statement.

b. As manager of a city department you should want to know the full cost of
Building Maintenance Fund’s operations. Such information would aid in
determining the appropriateness and fairness of the fund’s charges to departments.
Although the financial statements indicate that revenues exceed expenditures only
slightly, the statements fail to disclose the relationship between operating
revenues and operating expenses. As such, they provide you with little useful
information, even though as a city employee you might have a pretty good idea if
the salaries, wages, and number of employees of the Building Maintenance Fund
were in line with those of the rest of the city departments. Cash and Investments
exceed current liabilities if one assumes that Accrued Annual Leave is a long-
term liability and Other Accrued Liabilities are current liabilities. (If current
liabilities were reported separately it wouldn't be necessary to guess which is
current and which is long-term.) It would also be useful to know how accrued
annual leave was computed, and how much of this will probably have to be paid
each year. Finally, one should determine that the inventory figure does not include
an excessive supply of materials that could be obtained readily from suppliers
when needed.

Chapter 07 - Accounting for the Business-type Activities of State and Local Governments
7-6

Ch. 7, Solutions, 7-1 (Cont’d)

It is also possible that some managers of city departments that use the services of
the Building Maintenance Fund may have little interest in the financial statements
if the employees of that fund are doing a good job of keeping the city’s buildings
well maintained, and the charges of that fund do not strain their maintenance
budgets. If, however, they perceived the service to be poor or the charges to be
excessive, the lack of full accrual financial information to objectively evaluate the
Building Maintenance Fund manager’s performance could become a problem.

7-2. a. Since the Risk Management Pool is providing an insurance service to the
departments of the General Fund, it should record its assessments like an
exchange transaction with a debit to an account such as Due from General Fund
(or Cash) and a credit to an account such as Billings for Services. The General
Fund would recognize the service received from the Risk Management Pool with
a debit to an Expenditures account and a credit to an account such as Due to Risk
Management Pool (or Cash).

b. Internal service funds are generally reported in the Governmental Activities
column in the government-wide statements. GASB requires that all interfund
activity be eliminated to prevent double counting of transactions. Since the Risk
Management Pool and the General Fund would be reported in the same
Governmental Activities column, the transaction would not be recorded at the
government-wide level.

c. At the government-wide level the assets attributed to General Fund functions and
the assets of the Risk Management Pool would generally be combined and shown
in the same Governmental Activities column on the statement of net assets.
Internal service fund assets would also be included in the governmental activities
information shown in the capital asset note disclosures. Therefore, from the
government-wide perspective it would not make a difference if a portion of the
Building was recorded in the Risk Management Pool. However, as explained in
part d, it appears that the Risk Management Pool should record an expense for the
entire amount of the outlays for the claims rather than debiting Buildings for the
increase in value.

d. In accordance with the information provided in the section “Internal Service
Funds as Financing Devices” of this chapter, the Risk Management Pool should
have recognized the claims from the General Fund as expenses and reimbursed
the General Fund for the expenditures it incurred related to the building. Although
the Risk Management Pool paid $100,000 of the invoices directly, that would not
affect the accounting. The Risk Management Pool is not receiving an operational
asset from this transaction; therefore, a correcting entry that debits an expense and
credits Building would remove the asset from the Risk Management Pool ledger.

Chapter 07 - Accounting for the Business-type Activities of State and Local Governments
7-7
Ch. 7, Solutions (Cont’d)

7-3. a. If the finance director and the head of the DTS wish to measure the full cost of
operating the mass transit system, then it is important that the accrual basis of
accounting, including depreciation, be used. Determination of full cost would
facilitate measurement of operational efficiency and help determine whether the
General Fund subsidy is reasonable in relation to benefits received. Further, the
requirement to use budgetary accounting, including appropriation control, under
special revenue fund accounting would detract from efficient operation of the
mass transit system. Thus, sound management suggests the need to measure the
full cost of operating the mass transit system and to use flexible budgeting as well
managed business enterprises do. Enterprise fund accounting would measure full
cost; special revenue fund accounting would not.
b. Since the DTS’s operating revenues have covered only 45-50% of its operating
costs, and apparently none of its capital costs since inception, taxpayers are
heavily subsidizing the DTS operations. Because the DTS relies primarily on
nonexchange resources for operations, taxpayers should have a say in the budget
and operations of the DTS. The ability to have such a voice is through the budget
process and scrutiny by elected officials. Taxpayer control over the DTS is
increased when the DTS is placed in a special revenue fund.
c. The information in the case provides no clearcut answer as to which fund type
should be used to account for the mass transit system, since GASB standards
require the use of an enterprise fund only if the government intends to cover the
full cost of operations with user fees, or else bond financing to be repaid from
enterprise fund revenues is used. Neither appears relevant in this case.


Solutions to Exercises and Problems

7-1. Since each student has a different annual report, no two answers to this exercise will be
exactly alike. Use this opportunity to discuss the value of government-wide financial
statements to determine the “profitability” of proprietary activities and the extent of
subsidies from resources arising from governmental activities. Airports are an example
of enterprise funds that may or may not provide additional resources to subsidize general
governmental services.

7-2. 1. b. 6. a.
2. c. 7. a.
3. d. 8. d.
4. c. 9. a.
5. b. 10. c.

Chapter 07 - Accounting for the Business-type Activities of State and Local Governments
7-8
Ch. 7, Solutions (Cont’d)
7-3. TOWN OF FREDERICKSBURG
CENTRAL DUPLICATING FUND
GENERAL JOURNAL
(NOT REQUIRED)
Debits Credits

1. WAGE EXPENSE 333,500
PAYROLL TAX EXPENSE 23,375
CASH 290,000
DUE TO FEDERAL GOVERNMENT 66,875

2. DUE TO FEDERAL GOVERNMENT 65,500
CASH 65,500

3. UTILITY EXPENSE 23,500
DUE TO OTHER FUNDS 23,500

4. OFFICE EXPENSES 10,500
CASH 10,500

5. SERVICE SUPPLIES INVENTORY 157,500
ACCOUNTS PAYABLE 157,500

6. COST OF PARTS AND SUPPLIES USED 152,300
SERVICE SUPPLIES INVENTORY 152,300

7. DUE FROM OTHER FUNDS 588,000
BILLINGS TO DEPARTMENTS 588,000

Chapter 07 - Accounting for the Business-type Activities of State and Local Governments
7-9
Ch. 7, Solutions, 7-3 (Cont'd)
Debits Credits
8. CASH 578,200
DUE FROM OTHER FUNDS 578,200
(20,200 + 588,000 - 30,000)

9. DUE TO OTHER FUNDS 21,800
CASH 21,800

10. ACCOUNTS PAYABLE 156,950
CASH 156,950
(12,700 + 157,500 - 13,250)

11. DEPRECIATION OF MACHINERY AND
EQUIPMENT 30,000
ALLOWANCE FOR DEPRECIATION 30,000

12. Closing Entries:
BILLINGS TO DEPARTMENTS 588,000
WAGE EXPENSE 333,500
PAYROLL TAX EXPENSE 23,375
UTILITY EXPENSE 23,500
OFFICE EXPENSES 10,500
COST OF PARTS AND SUPPLIES USED 152,300
DEPRECIATION OF MACHINERY AND EQUIPMENT 30,000
OPERATING INCOME 14,825

Chapter 07 - Accounting for the Business-type Activities of State and Local Governments
7-10
Ch. 7, Solutions, 7-3 (Cont'd)
Debits Credits

OPERATING INCOME 14,825
NET ASSETS—UNRESTRICTED 14,825

NET ASSETS—INVESTED IN CAPITAL ASSETS 30,000
NET ASSETS—UNRESTRICTED 30,000

Chapter 07 - Accounting for the Business-type Activities of State and Local Governments
7-11
Ch. 7, Solutions, 7-3 (Cont'd)
TOWN OF FREDERICKSBURG
T- ACCOUNTS FOR CENTRAL DUPLICATING FUND
(NOT REQUIRED)
CASH DUE FROM OTHER FUNDS
9-30-10 15,000 (1) 290,000 9-30-10 20,200 (8) 578,200
(8) 578,200 (2) 65,500 (7) 588,000
(4) 10,500
(9) 21,800
(10) 156,950
SERVICE SUPPLIES INVENTORY MACHINERY AND EQUIPMENT
9-30-10 35,300 (6) 152,300 9-30-10 300,000
(5) 157,500

ALLOW FOR DEP⎯MACH & EQUIP
9-30-10 90,000
(11) 30,000
ACCOUNTS PAYABLE DUE TO FEDERAL GOVERNMENT
(10) 156,950 9-30-10 12,700 (2) 65,500 9-30-10 1,500
(5) 157,500 (1) 66,875
DUE TO OTHER FUNDS NET ASSETS—UNRESTRICTED
(9) 21,800 9-30-10 800 9-30-10 55,500
(3) 23,500 C.L. 14,825
C.L. 30,000
NET ASSETS—INVESTED IN CAP. ASSETS BILLINGS TO DEPARTMENTS
C.L. 30,000 9-30-10 210,000 CL. 588,000 (7) 588,000

WAGE EXPENSE PAYROLL TAX EXPENSE
(1) 333,500 CL. 333,500 (1) 23,375 CL. 23,375
UTILITY EXPENSE COST OF PARTS AND SUPPLIES USED
(3) 23,500 CL. 23,500 (6) 152,300 CL. 152,300
DEPRECIATION OF MACH. AND EQUIP. OFFICE EXPENSES
(11) 30,000 CL. 30,000 (4) 10,500 CL. 10,500
OPERATING INCOME
CL. 14,825 CL. 14,825

Chapter 07 - Accounting for the Business-type Activities of State and Local Governments
7-12

Ch. 7, Solutions, 7-3 (Cont'd)

7-3. a. TOWN OF FREDERICKSBURG
CENTRAL DUPLICATING FUND
STATEMENT OF REVENUES, EXPENSES, AND
CHANGES IN FUND NET ASSETS
FOR YEAR ENDED SEPTEMBER 30, 20 11

BILLINGS TO DEPARTMENTS $588,000

OPERATING EXPENSES:
WAGE EXPENSE $333,500
PAYROLL TAX EXPENSE 23,375
OFFICE EXPENSES 10,500
UTILITY EXPENSE 23,500
PARTS AND SUPPLIES USED 152,300
DEPRECIATION OF MACHINERY
AND EQUIPMENT 30,000
TOTAL OPERATING EXPENSES 573,175
OPERATING INCOME 14,825
NET ASSETS, OCTOBER 1, 2010 265,500
NET ASSETS, SEPTEMBER 30, 20 11 $280,325

b. On the basis of the operating statement for the year ended September 30,
2011, the pricing policy is achieving the goal of covering all operating
expenses, including depreciation. The net income for the year is 2.52 percent
of billings to departments, under the 3 percent maximum set for this fund.

Chapter 07 - Accounting for the Business-type Activities of State and Local Governments
7-13
Ch. 7, Solutions, 7-3 (Cont'd)
c. TOWN OF FREDERICKSBURG
CENTRAL DUPLICATING FUND
STATEMENT OF NET ASSETS
AS OF SEPTEMBER 30, 2011

ASSETS:
CURRENT ASSETS:
CASH $ 48,450
DUE FROM OTHER FUNDS 30,000
SERVICE SUPPLIES INVENTORY 40,500
TOTAL CURRENT ASSETS $118,950
CAPITAL ASSETS:
MACHINERY AND EQUIPMENT 300,000
LESS: ALLOWANCE FOR DEPRECIATION 120,000
TOTAL CAPITAL ASSETS 180,000
TOTAL ASSETS 298,950

LIABILITIES:
ACCOUNTS PAYABLE 13,250
DUE TO FEDERAL GOVERNMENT 2,875
DUE TO OTHER FUNDS 2,500
TOTAL CURRENT LIABILITIES 18,625

NET ASSETS:
NET ASSETS—INVESTED IN CAPITAL ASSETS 180,000
NET ASSETS—UNRESTRICTED 100,325
TOTAL NET ASSETS $ 280,325

Chapter 07 - Accounting for the Business-type Activities of State and Local Governments
7-14
Ch. 7, Solutions, 7-3 (Cont’d)
d. TOWN OF FREDERICKSBURG
CENTRAL DUPLICATING FUND
STATEMENT OF CASH FLOWS
FOR THE YEAR ENDED SEPTEMBER 30, 20 11

CASH FLOWS FROM OPERATING ACTIVITIES:
CASH RECEIVED FROM CUSTOMERS $578,200
CASH PAID TO:
EMPLOYEES $(290,000)
FEDERAL GOVERNMENT (W/T, FICA) (65,500)
SUPPLIERS (167,450)
OTHER DEPARTMENTS (21,800) (544,750)
NET CASH PROVIDED BY OPERATIONS $ 33,450
NET INCREASE IN CASH AND
CASH EQUIVALENTS 33,450
CASH AND CASH EQUIVALENTS, 10/1/20 10 15,000
CASH AND CASH EQUIVALENTS, 9/30/20 11 $ 48,450

RECONCILIATION OF OPERATING INCOME TO NET CASH
PROVIDED BY OPERATIONS

OPERATING INCOME $ 14,825
ADJUSTMENTS:
DEPRECIATION EXPENSE ⎯MACHINERY & EQUIPMENT 30,000
INCREASE IN INVENTORY (5,200)
INCREASE IN RECEIVABLES FROM OTHER FUNDS (9,800)
INCREASE IN ACCOUNTS PAYABLE 550
INCREASE IN DUE TO FEDERAL GOVERNMENT 1,375
INCREASE IN DUE TO OTHER FUNDS 1,700
NET CASH PROVIDED BY OPERATING ACTIVITIES $ 33,450

Chapter 07 - Accounting for the Business-type Activities of State and Local Governments
7-15
Ch. 7, Solutions (Cont'd)

7-4. a. CITY OF ASHVILLE
CENTRAL GARAGE FUND
GENERAL JOURNAL
Debits Credits

1. Internal Service Fund & Governmental Activities:
INVENTORY OF SUPPLIES 92,000
VOUCHERS PAYABLE 92,000

2. Internal Service Fund:
COST OF SUPPLIES USED 110,000
INVENTORY OF SUPPLIES 110,000

Governmental Activities:
EXPENSES—GENERAL GOVERNM ENT 110,000
INVENTORY OF SUPPLIES 110,000

3. Internal Service Fund:
SALARIES AND WAGES EXPENSE 235,000
CASH 235,000

Governmental Activities:
EXPENSES—GENERAL GOVERNMENT 235,000
CASH 235,000

Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

— Eikö teillä ole mitään tunnetta Annaa kohtaan? sanoi hän, ja
hänen äänensä vapisi vihasta ja suuttumuksesta.
Allan suoristautui ja hymyili hieman. Hänen katseensa kiintyi
Lucian kasvoihin. Tämä oli nyt kaikkea muuta kuin ruma.
— On, minulla on paljon tunnetta Annaa kohtaan, sanoi hän
hitaasti ja varmasti. Mutta nähkääs, mies nyt on luonnostaan
moniavioinen. Hänellä voi olla kokonainen haaremi ja hän voi pitää
heistä kaikista, kustakin tavallaan.
Luciasta tuntui, että voi olla totta, mitä Allan niin julkeasti ja
avomielisesti sanoi, mutta se oli epämiellyttävä totuus. Hän ei
kuitenkaan osannut suuttua enemmän; Allan meni niin pitkälle, että
Lucian vihaa ei riittänyt.
Hän naurahti puoleksi närkästyneenä, puoleksi ikäänkuin
todellakin olisi pitänyt Allania naurettavana.
— Hyvä vain, ettemme ole turkkilaisia, sanoi hän jäykästi.
— Emme, valitettavasti! huokasi Allan. Lucian viha lauhtui ja hän
oli eniten taipuvainen käsittämään Allanin leikin kannalta, mutta
Annaa ajatellessaan häneen koski.
— Te olette mahdottoman erilaisia! Pikku raukka! pääsi häneltä.
— Minuako tarkoitatte?
Lucia nauroi vasten tahtoaan Allanin ihastuneelle äänelle.
— En, totisesti!

— Vai niin, Annaako on sääli? Mutta vakuutan, että hänellä olisi
erinomaista, ellei hän vain käsittäisi kaikkea niin syvästi, sanoi hän
huolettomasti.
— Hän ei voi käsittää asioita toisin kuin millainen hän itse on.
— No niin, olkaa sitten toki oikeudenmukainen ja puolustakaa
samaten minua, pyysi hän poikamaisen miellyttävästi, mikä rauhoitti
Luciaa ja sai hänet häpeämään, että oli antanut Allanin
häikäilemättömille sanoille paljon suuremman merkityksen kuin mitä
ne oikeastaan olivat tarkoittaneet.
Lucia vain hymyili vastaamatta mitään, ja yhdyttyään nyt muihin
päivällisvieraisiin, oli hänen helppo vapautua Allanista ja hänen
suorapuheisuudestaan.
55.
— Lucia, lupaa ettet sano ei!
— En osta milloinkaan sikaa säkissä.
— Mutta se on sellaista, jota niin äärettömän mielelläni haluan!
Anna näytti rukoilevalta, ja kun hän niin harvoin mitään tahtoi, niin
siitä, joka piti hänestä, oli hyvin houkuttelevaa luvata ilman muuta.
Mutta Lucia aavisti, mitä se oli, ja oli sen vuoksi varovainen.
— Mitä sinä tahdot, kultaseni?

— Tule minun mukanani Tukholmaan ja ole luonani!
Oli syksy ja Anna teki lähtöä Harjulta palatakseen omaan kotiinsa.
— Äitisihän tulee olemaan luonasi, huomautti Lucia.
— Hän ei tule ennenkuin tuonnempana. Tahdon niin mielelläni
pitää sinut siihen saakka, intti Anna itsepäisesti, niinkuin yleensä
mukautuvat luonteet tekevät jotakin toden teolla tahtoessaan.
Lucia oli ääneti, etsiäkseen jotakin sopivaa syytä
kieltäytymiselleen.
— Lucia!
Anna siirtyi lähemmä ystäväänsä.
— Tiedän, miksi epäröit.
— En epäröi, sanoi Lucia pikaisesti.
— Miksi sitten kieltäydyt, oikaisi Anna kiihkottoman tyynesti. Sinä
pelkäät tulevasi Allanin ja minun väliin.
Lucia ei voinut heti vastata mitään, ja hänen täytyi pakottautua
istumaan hiljaa; olisi tehnyt liian voimakkaan vaikutuksen, jos hän
olisi noussut ylös, sillä Annan pää oli hänen olkaansa vasten, ja hän
piti Lucian kättä omassaan.
— Mutta sitä sinun ei tarvitse pelätä, jatkoi Anna, puhuen
tyyneydellä, mikä saavutetaan vain voitokkaassa taistelussa. Sillä
minähän tulin tietämättäni ja tahtomattani teidän välillenne. Mutta
nyt tahdon niin mielelläni yhdistää teidät.

— Kuinka saatat puhua noin? virkkoi Lucia. Etkö huomaa, miten
väärin on ajatella tai puhua tuolla tavoin? Sinä teet väärin sekä
Allania että itseäsi ja minua kohtaan.
Anna katsoi häneen. Hänen silmänsä olivat niin lempeät ja vakavat
ja niissä oli melkein ylimaailmallinen loiste, joka hillitsi Lucian kiihkoa
ja viilsi hänen sydäntään.
— Sinä et ymmärrä nyt minua oikein. En tarkoita mitään väärää.
Tahdoin vain sinun tietävän, kun minä olen kerran poissa, että minun
rakkain ajatukseni oli, että te yhtyisitte. Tahdoin vielä eläessäni viedä
teidät yhteen, auttaa teitä toisianne ymmärtämään.
— Anna, oletko enemmän kuin nainen? kysyi Lucia ankarasti.
Hän paheksui Annan sanoja mitä jyrkimmin, mutta ne saattoivat
hänet tuntemaan pelkoa ikäänkuin jonkin yliluonnollisen edessä.
En, olen vain nainen, joka on jo kärsinyt rakkautensa — piakkoin,
vastasi Anna nojaten taasen hellästi ja väsyneesti päänsä Lucian
olkaa vasten. Te hoidatte yhdessä minun muistoani, sen tiedän. Ja
tahdon niin mielelläni, niin mielelläni, että Allan saa tulla onnelliseksi
sinun kanssasi. Tietoisuus siitä lisäisi minun autuuttani taivaassakin,
niin luulen. Muista se, kun olen kerran poissa!
— Sinä et aavista, miten julmaa on puhua noin, sanoi Lucia hillityn
tulistuneena.
— Minun aikomukseni ei ollenkaan ole olla julma, sanoi Anna
hiljaa. Muista, kun olen kerran poissa, että nyt pyydän sinua
ottamaan Allanin huostaasi.

Lucia ei vastannut, ja tuokion kuluttua Anna kysyi rukoilevalla
äänellä, jonka sävy ei juuri ilmaissut toivoa:
— Eikö sinua voi taivuttaa tulemaan mukaan?
— Ei, rakas.
— Mutta sinä tahdot muistaa, mitä nyt olen sanonut?
— Sitä en taida voida unohtaa, niin se koskee.
56.
Kalpeana ja hiljaisena makasi Anna käsivarsi pienen, hennon
olennon ympärillä, joka nukkui hänen vieressään.
Suuri ihmettely kasvoi hänen mielessään. Hän ei tiennyt, oliko tuo
pettymystä vai iloa, joka niin ihmeellisesti häntä liikutti ja kaasi
kumoon kaiken sen, mitä hän kuukausien aikana oli rakentanut.
Pienokainen oli ollut levoton, ja Anna oli juuri rauhoittanut sen ja
saanut uneen ja hän tunsi värisevän hellää, sanomatonta tyydytystä
siitä, että tuo pieni olento oli hänestä niin riippuvainen ja että hän
voi sitä auttaa. Se antoi hänelle oikeuden elää, arveli hän, jopa
huolimatta kaikesta elämänhaluakin.
Mutta hän oli niin eläytynyt kuoleman ajatukseen, ettei hän voinut
käsittää elävänsä.

Hän makasi katsellen lastaan, ja yht'äkkiä varjo lankesi tuohon
pieneen olentoon. Anna katsahti ylös ja kohtasi Allanin katseen. Hän
oli tullut sisään niin hiljaa, ettei Anna ollut kuullut hänen tuloaan.
Allan vei varovasti sormensa pitkin pientä haivenista lapsenpäätä.
— Luulin teidän kummankin nukkuvan. Teillähän on määräys
tehdä niin, sanoi hän, hillityssä äänessään onnen sävyä.
— Hän on juuri nukkunut. Makasin ja ajattelin.
— Mitä sitten?
Allan istuutui varovasti vuoteen reunalle lapsen alapuolelle.
— Sanohan, Allan, luuletko minun jäävän elämään?
— Tietysti. Mitä syytä siihen olisi, ettet jäisi elämään?
— Olen niin varmasti luullut, että kuolisin.
— Silloin olet luullut siinä kohden väärin, lapseni! sanoi Allan
riemuitsevasti.
Hän kumartui lapsen yli.
Hän ei ole yhtään sinun näköisesi, hän tulee aivan minuun, saatpa
nähdä. Pieni ja tummaihoinen ja täynnä kujeita.
Hän näytti ihastuneelta, ja Annan täytyi hymyillä,
— Minkä nimen sille panemme? kysyi hän.

— On sääli, ettei hänelle voi panna nimeksi Allan, sanoi hän
miettien.
Mutta sitten hän kirkastui.
— Minäpä tiedän! Tietysti hänen nimensä pitää olla Allanna
meidän molempien mukaan.
— Hassu! sanoi Anna nauraen.
— Miksi se ei kelpaa? kysyi Allan hämmästyneenä. Ahaa, nyt
ymmärrän, sen täytyy tietysti olla jokin raamatullinen nimi, toisin
sanoen juutalainen. Esimerkiksi Mesopotamia. Kelpaako se?
— Eihän se olisi edes juutalainen, hymyili Anna.
Allanin pulppuava iloisuus oli ilmeisesti todellista, sen ilon
ilmausta, mitä hän tunsi, ja senvuoksi se teki Annankin iloiseksi ja
mieleltään keveämmäksi kuin mitä hän kuukausiin oli ollut.
Allan ei ilmeisestikään tuntenut mitään pettymystä siitä, että Anna
eli, tarvitsiko hänen sitten itsensä tuntea sitä? Allan ei ehkä
ikävöinytkään sitä vapautta, minkä Anna niin hartaasti oli toivonut
voivansa hänelle antaa.
— Olisitko surrut, Allan, jos minä olisin kuollut? Anna ei voinut olla
tuota kysymystä tekemättä, vaikka hän ei odottanutkaan siihen
mitään oikeaa vastausta.
Allan loi häneen pikaisen silmäyksen, joka näytti ikäänkuin
salamoivan.
— Kun sinulla oli vaikein aika, tiedätkö mitä silloin tein?

Anna katsoi odottavasti ja ihmetyksissään häneen, ja hänen
sydämensä tykytti kovasti, sillä hän näki, että Allan vastasi hänelle
vakavasti.
— Minä rukoilin! Ja sitä en ole tehnyt koskaan ennen. Täytyi tulla
kuoleman hätä, että minä joutuisin polvilleni.
Hän nousi pikaisin liikkein, ikäänkuin tunnustus siitä, mitä hän oli
kokenut, olisi koskettanut kirvelevää haavaa.
— Nyt sinun pitää nukkua, sanoi hän toisella äänellä. Sitten hän
kumartui Annan puoleen, otti toisen hänen paksuista palmikoistaan,
suuteli sitä ja pani sen varovasti takaisin, ikäänkuin se olisi ollut
hauras, viipyi muutaman sekunnin katse Annan katseessa ja poistui
sitten hiljaisin askelin.
57.
Anna toipui hitaasti, hän pääsi jalkeille, saattoi ryhtyä tehtäviinsä,
mutta entiselleen hän ei tullut. Sisimmässään hän tunsi selvästi, ettei
hän pitkäksi aikaa palannut elämään. Mutta sen ajan, joka hänelle
annettiin, hän otti erityisenä armona ja eli sen hetki hetkeltä
Jumalan kasvojen edessä, ikäänkuin katse alituisesti kohdistettuna
hänen katseeseensa lukeakseen siitä niin pienimmässä kuin
suurimmassakin hänen tahtonsa.
Allania kohtaan hän oli hellä ja pehmeä, mutta hänen hellyytensä
oli kuin äidin hellyyttä, sen hellyyden tapaista, jolla hän vaali heidän
pientä lastaan.

Hän nautti kiitollisena kaikesta, mitä elämä hänelle antoi, mutta
hän nautti siitä ikäänkuin hän tietäisi omistavansa sen vain
sivumennen. Sisimmässään hän kuunteli alinomaa lähtökutsua.
Hän ei puhunut kenenkään kanssa tuosta äänettömästä
odotuksesta, mutta se löi leiman koko hänen olentoonsa, ja hänen
vaikutuksensa niihin, joiden kanssa hän tuli kosketuksiin, oli
jalostavaa.
Eräänä iltana Anna sattui kulkemaan eräällä syrjäkadulla ja näki
silloin edessään olennon, joka hänestä muistutti Luciaa. Mutta eihän
se toki voinut olla hän. Lucia ei ollut kirjoittanut mitään siitä, että
aikoi tulla Tukholmaan. Sitäpaitsi tuo olento näytti kumaraiselta, ja
tarkemmin katsottuaan Anna oli huomaavinaan, että hartiat vapisivat
kuin itkiessä. Eikähän Lucia voinut kulkea täällä Tukholman
syrjäkaduilla itkien.
Mutta! Anna tuli ajatelleeksi Lucian elämän surullista salaisuutta.
Ja tuolla olennolla oli huolimatta masentuneesta ryhdistään
muodoissa ja käynnissä hienoutta, jollaista Anna ei koskaan ollut
nähnyt kellään muulla kuin Lucialla.
Näissä mietteissä Anna oli seurannut tuota tuntematonta siihen
paikkaan, missä tuo tyhjä syrjäkatu liittyi suurempaan. Silloin
tuntematon kääntyi ympäri ja tuli seisomaan vastakkain Annan
kanssa. Se oli Lucia, järkkyneenä, itkeneenä.
Molemmat tunsivat toisensa yht'aikaa. Lucian ensimmäinen
äkillinen mielijohde oli piiloutua, mutta seuraavana hetkenä hän yhtä
äkillisestä myötätunnon kaipuusta myöntyi. Hän tarttui Annan
käsivarteen ja vei hänet takaisin pitkin tyhjää hämärää katua.

— Onko sinulla aikaa? kysyi hän kyynelsilmin.
— On tietysti, vastasi Anna sydämellisesti ja puristi kättä, joka oli
hänen käsivarrellaan.
— Lucia, ymmärrän että on kysymys hänestä. Lucia nyökkäsi.
Minuutin tai parin kuluttua hän oli hillinnyt liikutustaan kylliksi
voidakseen puhua.
— Hän on kuolemaisillaan. Voi elää vielä ehkä pari päivää, ilmoitti
Lucia, ja puristaen Annan käsivartta hän lisäsi: on kauheaa, kun ei
tiedä mitään…
— Mistä? kysyi Anna lempeästi.
— Miten sitten käy. Luuletko, luuletko, että hänelle voi olla
pelastusta? Hän…
Lucia ei voinut hetkeen jatkaa. Anna odotti ääneti, mutta jollakin
alitajuisella tavalla Lucia tunsi jonkinlaisena voimana Annan
myötätunnon.
— Hänellä ei ole mitään, mitään. Ei edes uskoa… on niin tylsynyt.
Luuletko Jumalan tuomitsevan hänet… hyvin kovasti?
— Jeesus, joka rakkaudesta antoi itsensä meidän edestämme, on
tuomari, vastasi Anna lämpimästi.
— Anna, luuletko auttavan, jos rukoilee kuolevan puolesta, joka jo
kauan on ollut sielultansa kuollut?
— Luulen kyllä.
— Tahdotko rukoilla? Jumala kuulee varmasti sinua.

— Tietysti tahdon. Mutta rukoilethan itsekin?
— En muuta tee. Mutta en tavallisesti juuri rukoile… ja rukoilla
vain silloin kun tahtoo jotakin…
— Kun se, jota tahtoo, on juuri samaa, mitä Jumala itse ikävöi:
ihmisen pelastusta… sanoi Anna.
Lucia painoi hänen käsivarttaan kiitollisuudesta.
— Kuinka lohdutatkaan minua! Niin siunattu asia, että tapasin
sinut!
He kulkivat tuokion ääneti. Tultuaan jompaankumpaan tuon
pienen unohdetun kadun päätekohtaan he kääntyivät.
— Oletko ollut kauan Tukholmassa? kysyi Anna.
— Vain kaksi päivää. Ei kukaan Västanforsissa tiedä, miksi tulin
tänne. Syytin hammaslääkäriä. Täytynee häpeän vuoksi mennä
sinne, ennenkuin palaan kotiin. On minulla tosin pieni kolo
hampaassa.
— Etkö tahdo tulla asumaan meille? Tee niin! Sinun ei tarvitse nyt
pelätä.
Anna hymyili hiukan, sanoessaan tuota viimeistä.
Sitä en teekään, en yhtään, kiiruhti Lucia vastaamaan. Mutta olen
mieluummin itsekseni, kun olen näinä päivinä niin levoton ja
lamassa. Olin äsken juoksemaisillani sinunkin luotasi. Minulla on
hyvä Excelsiorissa. Siellä ei ole ketään, joka tuntisi minut, ei ketään
joka tietää, etteivät silmäni aina ole sumeiset ja punareunaiset.

— Mutta tottahan saan tulla tervehtimään sinua Excelsioriin? pyysi
Anna huolestuneella äänellä.
— Tietysti, kultaseni! Sinun nähtesihän olen murtanut jään, olet
nähnyt minun itkevän.
— Entä Allan? kysyi Anna epäröiden.
— Saat puhua hänelle, mutta en tahdo vielä tavata ketään muita.
Mitä Anna merkitsi ystävälleen noina kolmena koettelemuksen
päivänä, jotka nyt seurasivat, sitä ei koskaan tiennyt kukaan muu
kuin Lucia. Anna itse ei sitä aavistanut. Hän ei mielestään osannut
tehdä mitään. Eikä hän osannutkaan niin paljoa, hän oli vain se mikä
oli, lämminsydäminen, ymmärtävä, täynnä uskoa — ja siinä oli
kylliksi.
Kun kuolema vihdoin oli korjannut satonsa, ja Lucia seisoi
päättyneen elämänvaiheen edessä, loppui hänen epätoivoinen
levottomuutensa, ja hän saattoi alistua. Hän ei voinut enää sanoin
saavuttaa miestä, jonka elämää hän oli ollut auttamassa väärään
suuntaan, hän saattoi nyt saavuttaa hänet vain esirukouksessa
kuolleitten puolesta, ja siinä hän olisi ahkera.
Ennenkuin hän matkusti takaisin Västanforsiin, oli hän toipunut
sen verran, että voi viettää puoli päivää Annan kodissa.
Allan hankki itselleen vapauden koko iltapäiväksi saadakseen
tavata häntä. Hän ei sanonut mitään siitä, mitä oli tapahtunut, mutta
hän oli niin tahdikas ja hienon tunteellinen Luciaa kohtaan ja niin
parhaaksi hillitty, että hänen iloisuutensa kevensi Lucian mieltä
vähimmälläkään tavalla koskettamatta sen tuoretta haavaa.

Lucia oli äärettömän kiitollinen näistä, tässä nuoressa kodissa
viettämistään tunneista. Hän tunsi selvästi, ettei hän enää ollut
näiden kahden välillä, joista hän piti niin sydämellisesti, tyyntä ja
lämmintä ystävyyttä hän tunsi kumpaakin kohtaan.
Näine onnellisine vaikutelmineen ja haudan lepo pitkän, kiusallisen
surunsa yllä, hän palasi mieluisaan, tyyneen Västanforsin
arkielämään.
Ja niin kului yksi vuosi.
58.
Onko Annasta ollut mitään tietoja tänään?
Se oli Lucia, joka näin kysyi. Hän oli tullut pappilaan, missä
kirkkoherra istui yksikseen, sillä hänen vaimonsa oli Tukholmassa
Annan luona, joka oli hyvin huonona sairaana. Lucia tapasi nyt
tohtori
Bentick vanhemman Sanderin luona samalla asialla.
— Anna tulee tänne, vastasi Sander.
Hänen masentuneesta ilmeestään päättäen ei tämä sanoma
sisältänyt rauhoittavaa tietoa, kuten olisi voinut otaksua.
— Tuleeko hän tänne? Onko hän parempi? kysyi Lucia epäröiden.
— Ei, päinvastoin. Mutta hän ikävöi tänne niin, ja kun hänen
tilansa on toivoton, voi hänen toivomuksensa niin mielellään täyttää

ja tuoda hänet tänne.
— Milloin hän tulee?
— Niin pian kuin Allan voi saada sijaisen.
— Entä pikku Sif?
— Jos on vaikea pitää häntä täällä, niin hän saa olla Erikin ja
Liisan luona Harjulla. Mutta parasta olisi, jos hän voisi olla täällä
saapuvilla, kun Anna jaksaa nähdä häntä.
— Hän on kai herttainen nyt?
Lucia hymyili surumielisesti.
— On kyllä, hän puhuu ja kävelee ja on niin iloinen, kirjoittaa äiti,
vastasi Sander huulten tuskaisesti värähtäessä.
Hän näytti vanhentuneelta, levottomuus ja lähestyvä suru koskivat
häneen, ja ponnistus näyttää koskemattomalta teki hänen piirteensä
tuimiksi.
Tohtori Bentick oli tähän saakka istunut ääneti, nyt hän nousi,
meni ikkunan luo ja seisoi siellä kädet taskuissa ja vihelteli hiljaa.
Lucia tunsi häntä tarpeeksi ymmärtääkseen, että vihellys oli
kyyneleiden vastiketta, joita hänen silmänsä eivät saaneet
vuodattaa, mutta Sander, joka ei sitä käsittänyt, tunsi itsensä
kiusoittuneeksi.
— Kun Anna tulee tänne, saanko tulla auttamaan hoitamisessa?
pyysi Lucia. Tohtori Bentick voi todistaa, etten ole tottumaton
sairasvuoteen ääressä.

Tohtori keskeytti viheltämisen murahtaakseen jotakin, joka oli
merkitsevinään vakuutusta.
— Olemme hyvin kiitolliset siitä avusta, sanoi Sander. Äiti ei ole
enää nuori ja on niin surun lamauttama. Eikähän
sairaanhoitajatarkaan voi olla lakkaamatta työssä. Allan tekee paljon,
ja toivomme Britan tulevan kotiin, mutta Anna tarvitsee jonkun
luonaan päivin ja öin, niin että olemme kiitolliset kaikesta
arvokkaasta avusta. Hän onkin niin kiintynyt Luciaan ja Lucia
häneen!
Sander puristi lujasti Lucian kättä, kiitollisena siitä rakkaudesta,
mitä hän oli osoittanut ja yhä osoitti hänen kuolevalle tyttärelleen.
Kun Lucia lähti, seurasi tohtori Bentick häntä, sillä hänen
kotimatkansa vei läheltä Borgia.
Kumpikaan ei pitkään aikaan sanonut mitään. Tohtori vihelsi hiljaa.
Kun Lågarnin vesi kimalteli puiden välistä heidän edessään, herkesi
hän viheltämästä, ja Lucia ymmärsi, että hän aikoi sanoa jotakin.
— Tuo avioliitto onnistui paremmin kuin olin luullut, sanoi hän.
— Mitä setä sitten oli odottanut?
— Että Allan livahtaisi Annan luota tai jotakin sentapaista. Luulin
sen olevan hänellä veressä.
— Sen sijaan hän on kiintynyt yhä enemmän Annaan, sanoi Lucia
lämpimästi.
— Niin on, ja se on hänelle kunniaksi. En olisi luullut hänellä
olevan tarpeeksi ymmärrystä pitämään arvossa sellaista kuin Anna

on.
— Ja nyt hänen pitää kadottaa hänet! Kuolema on hirmuinen!
virkkoi
Lucia.
Tohtorin jäykät piirteet sulivat omituiseen hymyyn.
— Ja kuitenkin on kuolema armeliainta tässä elämässä, sanoi hän.
— Kuinka setä voi niin sanoa?
— Ajattelehan! Ajattele kaikkea sellaista kuin sairaus, hätä, suru,
kaikki epäkohdat, erehdykset, väärinymmärrykset, kaikki synti ja
kurjuus, mutta ei mitään kuolemaa, joka tekee niistä lopun. Silloin ei
meidän totisesti tarvitsisi joutua mihinkään syvyyteen joutuaksemme
helvettiin, meillä olisi se sepiselvänä jo täällä.
— Entä kaikki onnelliset olosuhteet? väitti Lucia laimeasti, sillä
oikeastaan hänen täytyi myöntää tohtorin olevan oikeassa.
— Ne elämä murskaa aina ennemmin tai myöhemmin, ellei
kuolema sitä tee, ja paljon kiusallisemmalla tavalla kuin kuolema,
sanoi tohtori vakaumuksella, joka johtui katkerasta kokemuksesta.
Lucia ymmärsi sen. Hän ajatteli omankin elämänsä
murhenäytelmää, jonka vain kuolema oli voinut lopettaa.
Heidän tiensä vei nyt läheltä järveä, jonka pienet lipattavat laineet
loiskivat rantaäyrään kiville. Lucia kuunteli niiden iloista kuisketta ja
katseli tuota kimaltelevaa pintaa.

Olihan kyllä tyyntä ja rauhoittavaa, kun jääpeite syysmyrskyjen
rajujen puuskien jälkeen laskeutui veden yli. Mutta sekin oli jotakin
kuvaamatonta, kun valkenevina kevätpäivinä jää suli, ja vapautunut
vesi saattoi kuvastella taivaan sineä tai liikkua ja tuoda riemuavaa
ääntä tuuleen.
Kuolema ja eloon-elpyminen — luonnon alinomainen kiertokulku,
eikö se viitannut korkeampaan todellisuuteen, jonka kuva se oli?
— Jos kaikki loppuisi kuolemassa, olisiko se silloin armelias? sanoi
Lucia, lausuen julki äänettömän ajatuskulkunsa tuloksen.
— Ainakin tämä mainen elämä loppuu siltä, joka kuolee. Niin
paljon tiedämme, vaikka emme tiedäkään enempää. Ja se on
monelle kylliksi, etenkin kun elämä tulee tuskien tieksi.
— Mutta se ei ole kylliksi kaikille, sanoi Lucia miettivästi.
He olivat nyt tulleet Borgin tienhaaraan, ja tohtori jätti hyvästi
Lucialle mennäkseen eteenpäin.
He puristivat toistensa käsiä ja katsoivat keskinäisen
ymmärtämyksen tuntein toisiinsa. Lähellä oleva aika näkisi heidät
saman kuolinvuoteen ääressä, ja molemmat ajattelivat pelokkaan
ihmettelevinä niitä kokemuksia, joihin hän, joka oli kuoleva, oli
heidät poismenollaan johtava.
59.

Kierrekaihdin oli päivin ja öin puoleksi alasvedettynä siinä
huoneessa, missä Anna kärsi viimeistä kärsimystään. Hän oli sairas
monella tavalla. Toista toisensa jälkeen oli ilmennyt. Spesialisteja oli
kutsuttu ja he olivat tehneet parhaansa; nyt ei heistä kukaan voinut
tehdä enempää. Kaikilla, jotka häntä rakastivat, oli nyt ainoana
tehtävänä hoidollaan vaalia häntä ja alistua siihen tosiasiaan, että
hän lähti heidän luotaan.
Pappilassa oli alinomaista edes- ja takaisinkulkua. Kaikki kävelivät
hiljaa ja puhuivat hillitysti, ja kaikkien kasvot, yksiä lukuunottamatta,
olivat surulliset ja vakavat. Ainoat kasvot, jotka hymyilivät ja
nauroivat, olivat pikku Sifin. Hänen iloisuutensa ja
tietämättömyytensä siitä, mitä hän menetti, oli useammalle kuin
yhdelle se pisara, joka saattoi heidän pidätetyn liikutuksensa
käymään ylivoimaiseksi. Mutta hän sai kuitenkin olla suruhuoneessa;
omalla tavallaan hän sopi sinne kuin tuore kukka haudalle.
Erik, joka jonkun vuoden oli ollut naimisissa Liisa Jenningsin
kanssa, tuli joka tai joka toinen päivä Harjulta pappilaan, ja hänen
vaimonsa otti säännöllisesti osaa yövalvontaan.
Eräänä päivänä Erik tuli sisarensa huoneesta katseessaan samaa
valoa, jota useilla sieltä tullessaan oli silmissä, miten synkiltä he
sinne mennessään lienevät näyttäneetkään. Erik meni isänsä
huoneeseen ja tapasi tämän — harvinaista kyllä — toimetonna
työtuolissaan. Mutta se ei kummastuttanut Erikiä. Kaikki oli
pysähdyksissä ja odottavana, yksinpä tuo toimelias mieskin pani,
ikäänkuin juhlan edellä, työnsä syrjään kuoleman lähestymistä
odotettaessa.
Erik istuutui äänettömän tervehdyksen jälkeen sohvaan.

— Miten hänen laitansa on sinun mielestäsi tänään? kysyi hänen
isänsä.
— Lähempänä, vastasi Erik hiljaa.
— Verho liikahtaa, pian vedetään se hänen edestään, sanoi
Sander. Ja sitten se laskeutuu alas jälleen, paksuna ja raskaana ja
läpitunkemattomana.
— Mutta me olemme kuitenkin saaneet nähdä verhon takaa valon
pilkahduksen, sanoi Erik.
Isä katsoi ylös ja loi Erikiin tutkivan katseen.
— Vai niin, sinä näet sen?
— Kuka voi välttää sen näkemistä? En ollut koskaan ajatellut, että
kuolinvuode voisi olla niin suloinen huolimatta vaikeista tuskista.
Sander katsoi yhä tutkivasti häneen.
— Voitko uskoa nyt?
— En voi olla uskomatta.
— Milloin se tuli?
— Sisimmässäni olen kyllä aina uskonut. Nyt on vain niin, että
tiedän uskovani.
— Voisitko nyt tulla papiksi?
Se tuli koetellen, mutta siinä oli heräävän toivon aavistusta, mikä
koski Erikiin. Hän pudisti päätään ja hymyili hieman.

Eihän minun senvuoksi, että uskon, täytyne välttämättömästi olla
kutsuttu papiksi, sanoi hän hitaaseen, luotettavaan tapaansa.
— Se oli kuitenkin ensimmäinen kutsumuksesi.
— Minä en ole ollut milloinkaan siihen kutsuttu enkä ole nytkään.
Mutta voin olla kristitty siinä kutsumuksessa, mikä minulla on. Eikö
isä huomaa sitä? Ei kaikkien pidä pyrkiä opettajiksi.
Sander huokasi.
— Olisin tahtonut nähdä sinut pappina. Se oli aina minun
mieliajatukseni, ja siitä on minun vaikea luopua. Mutta — täällä
elämässä täytyy luopua paljosta!
Erik ei vastannut mitään, ja tuokion kuluttua rouva Sander tuli
sisään. Hänen silmänsä olivat itkusta ja yön valvonnasta punaiset,
mutta hän oli hiljainen ja nöyrä, ja hänen muutoin raskas ilmeensä
oli jättänyt tilaa toiselle, mikä ilmaisi, että hänen sielunsa oli ylennyt
ja avartunut.
— Annalla on nyt tuskaton hetki. Hän kysyy sinua, sanoi hän
miehelleen.
Sander nousi heti, kiitollisena siitä, että häntä lähetettiin
hakemaan. Mutta hän ei mennyt tyttärensä sairasvuoteen luo
samalla tavoin, kuin oli ylipäätänsä tottunut menemään sairaiden
luo. Hän meni Annan sairasvuoteen luo melkein enemmän itse
saadakseen kuolevan rauhasta apua kantamaan omaa suruaan ja
tuskaansa kuin tätä lohduttamaan.
Anna oli aina rakastanut omaisiaan, mutta nyt hänen rakkautensa
kutakin kohtaan näytti kasvavan lämpimämmäksi. Hän ikävöi heitä

kaikkia ja hän oli äärettömän hellä heille niinä hetkinä, jolloin tuskat
antoivat hänelle rauhaa. Kun hän ei mitään muuta voinut, otti hän
heidän apunsa vastaan sellaisella tavalla, joka lämmitti heitä
enemmän kuin mikään muu.
60.
Oli aamuyö Allanin valvoessa sairaan luona. Aamusarastuksen
valoa tunki sisään puoleksi alasvedetyn kaihtimen alta, ja huoneessa
olevat esineet alkoivat tulla selvemmin näkyviin.
Anna liikahti vuoteessa.
— Luulen, että rupeaa valkenemaan? sanoi Anna katsoen Allaniin
väsynein silmin.
— Niin tekee.
— Anna minun katsoa ulos! pyysi Anna.
Allan veti kaihtimen ylös, avasi ikkunan ja käänsi vuoteen niin, että
Anna voi, kääntämällä vähän päätään, nähdä ulos.
Avaruus alkoi värittyä. Lintu jossakin järven toisella puolen tervehti
oksaltaan valoihmettä, ja raikasta aamuilmaa tulvi huoneeseen.
— On kaunista! sanoi Anna,
— Kaunista on, myönsi Allan.

Mutta hän ei katsonut heräävää aamua, kuten Anna, hän seisoi ja
katsoi Annaan. Piirteet olivat ohuet ja riutuneet ja silmät kaihoavat.
Kärsivän kasvot hän näki, mutta niissä oli jo nyt vielä kaukaista
aamusarastusta. Mutta tuo valo ei tullut ulkoapäin, sillä oli sisäinen
alkulähde.
Anna käänsi hitaasti katseensa Allaniin. Tehdäkseen niin hänen
täytyi siirtää se ikkunasta pois, sillä ollakseen varjostamatta näköalaa
Annalta seisoi Allan huoneenpuoleisen vuoteenreunan vieressä.
— Sinä olet väsynyt? Olen ollut niin vaivalloinen yöllä! sanoi Anna
valittaen.
— Älä puhu siitä, rakkahin! Olet itse paljon väsyneempi.
Allan istuutui hänen luokseen ja vei varovasti käsivartensa Annan
pieluksen taa, niin että hän joutui Allanin syliin tarvitsematta
muuttaa asentoa.
— Minä, niin! sanoi Anna niinkuin muuta nyt ei voisi pyytääkään.
Minä olen kuolemaan saakka väsynyt.
Hän nojautui Allaniin.
— Niin Jeesuskin oli. Niin että hän tietää, miltä tuntuu, lisäsi hän.
Hänellä ei tuntunut olevan nyt tuskia ja hän saattoi puhua
vaikeudetta.
— Mutta hän oli murheellinenkin kuolemaan saakka, jatkoi hän
parin minuutin äänettömyyden jälkeen. Hän kantoi minun syntini.
Senvuoksi se on nyt poissa — ja minä voin kuolla iloiten.

— Sinun syntisi! Sinä pieni lapsi!
Allanin äänessä oli mitä hellintä Annan synnin vähäksymistä.
Anna liikahti levottomasti.
— Et saa puhua niin. Hän kuoli minun syntieni tähden. Hän kuoli
niiden tähden. Ei auttanut vähempi. Etkö ymmärrä, miten vaikeaa
sen täytyi olla?
— Ei, sitä en ymmärrä, sanoi Allan lempeästi. Anna katsoi häneen
huolestuneena ja levottomana.
— Eihän hän kuollut vain sinun syntiesi tähden, selvitti Allan
itseään. Hänhän kantoi koko maailman synnit.
— Niin, niin hän teki. Mutta kun seisoo aivan yksin Jumalan edessä
— kuolemassa, ellei ennen silloin unohtaa koko maailman synnit… ja
tuntee vain omansa. Silloin hän on kuollut sen puolesta. Niin se on,
Allan. Niin käy meidän kaikkien, yhden ja toisen. Etkö ymmärrä?
— En voi sanoa ymmärtäväni, vastasi Allan rehellisesti, mutta
uskon sinua.
— Niin, usko! Et voi koskaan uskoa hänestä liikaa. Hän vapahtaa
täydellisesti.
Allan näki, miten Anna lepäsi siinä varmuudessa, hän näki, kuinka
se oli hänen elämänsä kuolemassa. Ulkona valkeni yhä enemmän.
— Tuleeko sinulle liian viileä? Suljenko ikkunan?
— Ei, ei. On niin ihanaa.

Yht'äkkiä muuttui kaikki väri ulkona. Itse auringon nousua ei
näkynyt ikkunasta, mutta näkyi, että oli tullut auringonpaistetta
avaruuteen. Yksinpä Annan kalpeille kasvoillekin laskeusi heikkoa
värihohdetta, mutta se tuli yksinomaan ulkoapäin.
— Allan, rakkahin!
Allan kumartui lähemmä kuullakseen paremmin tuon heikon äänen
ja siten, että Anna myöskin voisi nähdä hänen kasvonsa.
— Olisin tahtonut tehdä sinut niin onnelliseksi… aloitti hän.
Allan odotti hiljaa jatkoa. Anna pani kätensä hänen kädelleen.
Hänen kätensä oli ohut ja voimaton, Allanin joustava ja täynnä
voimaa, ja kuitenkin oli Annan käsi johtava.
— Mutta enemmän kuin onnea… minä nyt pian jätän sinulle…
surun.
Se tuli niin luottavasti, hän uskoi nyt Allanin rakkauteen, hän tiesi
tulevansa kaivatuksi.
— Sinä tulet suremaan minua… mutta se suru tulee suureksi
siunaukseksi.
Hän katsoi rakkaasti Allanin kasvoihin, ja näki ne hartauden
kirkastamina ikäänkuin sakramenttia vastaanotettaessa.
61.

Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
testbankdeal.com