Accounting for Governmental and Nonprofit Entities 15th Edition Wilson Solutions Manual

Accounting for Governmental and Nonprofit Entities 15th Edition Wilson Solutions Manual
Accounting for Governmental and Nonprofit Entities 15th Edition Wilson Solutions Manual
Accounting for Governmental and Nonprofit Entities 15th Edition Wilson Solutions Manual

1. Visit https://testbankdeal.com to download the full version and
explore more testbank or solutions manual
Accounting for Governmental and Nonprofit Entities
15th Edition Wilson Solutions Manual
_____ Click the link below to download _____
https://testbankdeal.com/product/accounting-for-
governmental-and-nonprofit-entities-15th-edition-wilson-
solutions-manual/
Explore and download more testbank or solutions manual at testbankdeal.com

2. Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
Accounting for Governmental and Nonprofit Entities 15th
Edition Wilson Test Bank
https://testbankdeal.com/product/accounting-for-governmental-and-
nonprofit-entities-15th-edition-wilson-test-bank/
Accounting for Governmental and Nonprofit Entities 17th
Edition Reck Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/accounting-for-governmental-and-
nonprofit-entities-17th-edition-reck-solutions-manual/
Accounting for Governmental and Nonprofit Entities 16th
Edition Reck Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/accounting-for-governmental-and-
nonprofit-entities-16th-edition-reck-solutions-manual/
Consumer Behavior 10th Edition Schiffman Test Bank
https://testbankdeal.com/product/consumer-behavior-10th-edition-
schiffman-test-bank/

3. Financial Accounting An Introduction to Concepts Methods
and Uses 14th Edition Weil Test Bank
https://testbankdeal.com/product/financial-accounting-an-introduction-
to-concepts-methods-and-uses-14th-edition-weil-test-bank/
Introduction to Clinical Psychology 8th Edition Kramer
Test Bank
https://testbankdeal.com/product/introduction-to-clinical-
psychology-8th-edition-kramer-test-bank/
Strategic Management Creating Competitive Advantages 8th
Edition Dess Test Bank
https://testbankdeal.com/product/strategic-management-creating-
competitive-advantages-8th-edition-dess-test-bank/
Accounting for Decision Making and Control 8th Edition
Zimmerman Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/accounting-for-decision-making-and-
control-8th-edition-zimmerman-solutions-manual/
Fraud Examination 4th Edition Albrecht Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/fraud-examination-4th-edition-
albrecht-solutions-manual/

4. Essentials of Dental Radiography for Dental Assistants and
Hygienists 10th Edition Thomson Test Bank
https://testbankdeal.com/product/essentials-of-dental-radiography-for-
dental-assistants-and-hygienists-10th-edition-thomson-test-bank/

5. Chapter 07 - Accounting for the Business-type Activities of State and Local Governments
7-1
CHAPTER 7: ACCOUNTING FOR THE BUSINESS -TYPE
ACTIVITIES OF STATE AND LOCAL GOVERNMENTS

OUTLINE
Number Topic Type/Task Status
(re: 14/e)
Questions:
7-1 Internal service and enterprise funds Explain Same
7-2 Use of internal service funds and enterprise
funds
Describe Same
7-3 Budgetary control of internal service funds Explain New
7-4 Reporting uncollectible accounts Compare New
7-5 Restricted assets of enterprise funds Describe Same
7-6 Interest capitalization requirements for
enterprise funds
Contrast Same
7-7 Cash flows in proprietary funds Contrast Same
7-8 Regulatory accounting Describe and Explain New
7-9 Operating and nonoperating
revenues/expenses
Explain Same
7-10 Segment information Define Same

Cases:

7-1 Building maintenance fund Assess Same
7-2 Risk management internal service fund Explain and Analyze New
7-3 Mass transit system Evaluate Same

Exercises/Problems:

7-1 Examine the CAFR Examine Same
7-2 Various Multiple Choice Revised
7-3 Central Duplicating Internal Service Fund JEs and FS Revised
7-4 Central Garage ISF – City of Ashville JEs and FS Same
7-5 Net asset classifications Journal Entries Same
7-6 City of Dalton Parking Facilities Fund Financial Statements Same
7-7 Town of Elizabeth Central Station Fund JEs, FS and Assess New
7-8 City of Bay Lake Water Utility Fund JEs and FS New
7-9 Von County proprietary funds statement of
revenues, expenses and changes in fund net
assets
Analysis New
7-10 Proprietary fund statement of cash flows Classify New

6. Chapter 07 - Accounting for the Business-type Activities of State and Local Governments
7-2
CHAPTER 7: ACCOUNTING FOR THE BUSINESS -TYPE
ACTIVITIES OF STATE AND LOCAL GOVERNMENTS

Answers to Questions

7-1. Internal service funds and enterprise funds are both proprietary funds and are presented
as such in the funds financial statements. However, since the transactions of internal
service funds primarily involve sales of goods or services to the General Fund and other
funds that compose the governmental activities of a government, their financial balances
are included in a single column of the proprietary fund financial statements. Those
enterprise funds considered to be major funds are presented in separate columns of the
proprietary fund financial statements, with non-major enterprise funds aggregated in an
Other Enterprise Funds column. GASB requires that three proprietary fund financial
statements be prepared: statement of revenues, expenses and changes in fund net assets;
statement of net assets; and a statement of cash flows.

Due to the nature of internal service funds, at the government-wide level the internal
service funds balances are collapsed into the Government Activities column of the
government-wide statements. Enterprise funds are considered business-type activities
and are reported in the Business-type Activities column of the government-wide
statements.

7-2. Internal service funds are established primarily to provide goods and services to other
departments of the same government. The traditional benefit from establishing internal
service funds is improved management of resources.

Enterprise funds are established mainly to provide goods and services to the general
public or to other departments of the same government in exchange transactions.
Examples of enterprise activities include provision of water, electricity, sewage
treatment, airports, and municipal swimming pools. Since such goods and services are
financed by user charges, the use of an enterprise fund permits administrators to
determine whether user charges adequately cover the operating costs and whether costs
are reasonable in relation to benefits.

7-3. Disagree. The main purchasers of the internal service fund’s services are the city’s
governmental funds. As shown in Illustration 7-1, the city commission has budgetary
authority over the General Fund and other budgetary funds that will be using internal
services. Through its approval of the budgets for these funds, the commission is able to
control the resources flowing to the city’s internal service funds.

7-4. Recording of uncollectible accounts for governmental funds and proprietary funds is
somewhat different. For governmental funds uncollectible accounts are recorded through
a direct reduction to the revenue account at the time revenue is recognized. The reason
for directly adjusting the revenue account is that under modified accrual the recording
and

7. Chapter 07 - Accounting for the Business-type Activities of State and Local Governments
7-3
Ch. 7, Answers, Question 7-4 (Cont’d)

reporting of uncollectible accounts does not involve an increase or decrease in financial
resources. Recall from Chapter 4, transaction 10a, the entry to record taxes receivable
involved a debit to Taxes Receivable—Current and credits to Estimated Uncollectible
Current Taxes (a contra-asset account) and to Revenue.

Proprietary accounts use a contra-revenue account to report the effect of uncollectible
accounts on revenues. When a contra-revenue account is used an adjusting entry is made
at the end of the period to debit an account such as Provision for Uncollectible Accounts
(contra-revenue) and credit an account such as Accumulated Provision for Uncollectible
Accounts (contra-asset). For reporting purposes, the effect of the two recording methods
is the same. That is, in the financial statements revenues will be shown net of
adjustments for uncollectible accounts, rather than at the gross amount.

GASB standards for recording and reporting differ from the FASB standards. Under the
FASB standards an entity prepares an adjusting entry at the end of the period with a debit
to an account such as Bad Debt Expense and a credit to the contra-asset account such as
Allowance for Uncollectible Accounts. Under FASB the Bad Debt Expense is reported
as an operating expense, rather than a reduction to the revenue account. That is, under
FASB standards revenues are reported at a gross amount rather than at an amount net of
uncollectible accounts.

7-5. Restricted assets are assets that have been segregated, pursuant to an agreement with an
external party or by law or regulation, for a specified purpose and therefore are not
available for the discretionary use of management. Items typically reported in the
"Restricted Assets" section of the statement of fund net assets include assets set aside for
retirement of revenue bonds in conformity with bond covenants and bond proceeds,
grants, and contributions restricted for capital purposes. Customer deposits are commonly
reported as restricted assets by government utilities that use proprietary fund accounting.

7-6. Enterprise funds must generally capitalize interest costs, while governmental funds are
not allowed to capitalize interest costs. GASBS 39 does not allow interest on long-term
debt to be allocated to the functions of government; therefore, governmental funds do not
capitalize interest since in doing so interest becomes a part of the capital asset cost, and
hence the depreciation expense calculation. Since depreciation is allocated to the
functions of government, interest consequently would be allocated to government
functions. In contrast, GASB requires that interest on self-constructed enterprise fund
assets be capitalized in accordance with SFAS 34. The only exception to the requirement
that enterprise funds capitalize interest on self-constructed assets is if the asset is financed
with general long-term debt that will be paid with governmental fund resources.

7-7. FASB allows entities to prepare the statement of cash flows using either the indirect or
the direct preparation method, while GASB requires the direct method. The information
in the statement of cash flows is displayed using three categories under FASB

8. Chapter 07 - Accounting for the Business-type Activities of State and Local Governments
7-4
Ch. 7, Answers, Question 7-7 (Cont’d)

standards—operating activities, investing activities and financing activities. GASB
standards provide for four categories of cash flows—operating activities, noncapital
financing activities, capital and related financing activities, and investing activities.
Chapter 7 gives a fairly detailed description of the types of transactions reported in each
of the four GASB categories. Notice that the types of activities reported in the two
financing categories and the investing category have a number of differences when
compared with the comparable FASB categories.

7-8. Regulatory accounting principles (RAP) are accounting principles established by any one
of a number of state and/or federal entities. An example of a federal entity that
establishes regulatory accounting principles is the Federal Energy Regulatory
Commission (FERC). The purpose of RAP is to help ensure that reports submitted to
regulatory agencies are in a format that helps regulators determine that entities subject to
regulators’ oversight are complying with laws and regulations. A number of enterprise
funds may be subject to certain RAP requirements, given that enterprise funds frequently
provide utility type services, which tend to be subject to state and federal regulation.
State and federal entities are working toward reconciliation of differences between RAP
and GAAP, making reporting easier for entities subject to both sets of accounting
principles.

7-9. GASB leaves the definition of operating and nonoperating revenues/expenses/income to
management. However, guidance indicates that operating revenues and expenses are
those related to the primary function or reason for the proprietary fund’s existence. The
operating revenues generated by a proprietary fund are based on the goods or services
provided by the proprietary fund. Consequently, operating expenses are those expenses
incurred in provision of the fund’s primary goods or services. Nonoperating revenues
and expenses are peripheral or incidental in nature to the primary function or objective of
the proprietary fund. Generally, examples of nonoperating revenues include interest
income, gains on sale of assets, tax revenues, and grants and gifts that can be used for
operating activity. One reason for separating operating and nonoperating items is to help
assess management performance. Additionally, GASB requires that operating
revenues/expenses/income be separately identified on the statement on revenues,
expenses and changes in fund net assets since the information is necessary for classifying
activity as operating, noncapital financing, capital financing, or investing on the
statement of cash flows.

7-10. A segment is an identifiable activity either within an enterprise fund or other stand alone
entity. Segment information consists of providing key operating and balance sheet
information for each segment for which reporting is required. Information about the
segments is provided in condensed statement format in the notes to the financial

9. Chapter 07 - Accounting for the Business-type Activities of State and Local Governments
7-5
Ch. 7, Answers, Question 7-10 (Cont’d)

statements. An entity must disclose segment information if the segment has one or more
bonds or other debt instruments outstanding, with revenues pledged to support the debt.
The intent is that segment information be provided to bondholders, analysts, and others
needing information to determine the financial condition of the segment on which the
bonded debt is dependent.

Solutions to Cases

7-1. a. The financial statements suggest the Building Maintenance Fund is not being
recorded and reported in accordance with GASB standards for internal service
funds, as described in Chapter 7. In particular, there is no recognition of
equipment and/or building on the balance sheet (of which there should be at least
equipment, given the nature of the operation). As a consequence, depreciation
also is not being charged and reported on the statement of revenues, expenditures
and changes in fund balance. A look at the headers for the financial statements
provides a clue that modified accrual accounting may be used rather than accrual
accounting, explaining the lack of capital assets on the balance sheet. The
preferred titles for the financial statements under accrual accounting would be
statement of net assets and statement of revenues, expenses and changes in fund
net assets. A look at the fund equity section of the balance sheet and operating
statement also suggests that the Building Maintenance Fund is using modified
accrual rather than accrual accounting. This is reflected in the use of the line item
“fund balance” rather than net assets, segregated into (1) invested in capital assets,
net of related debt, (2) restricted, and (3) unrestricted; and the matching of
expenditures (rather than expenses) to revenues in the operating statement.

b. As manager of a city department you should want to know the full cost of
Building Maintenance Fund’s operations. Such information would aid in
determining the appropriateness and fairness of the fund’s charges to departments.
Although the financial statements indicate that revenues exceed expenditures only
slightly, the statements fail to disclose the relationship between operating
revenues and operating expenses. As such, they provide you with little useful
information, even though as a city employee you might have a pretty good idea if
the salaries, wages, and number of employees of the Building Maintenance Fund
were in line with those of the rest of the city departments. Cash and Investments
exceed current liabilities if one assumes that Accrued Annual Leave is a long-
term liability and Other Accrued Liabilities are current liabilities. (If current
liabilities were reported separately it wouldn't be necessary to guess which is
current and which is long-term.) It would also be useful to know how accrued
annual leave was computed, and how much of this will probably have to be paid
each year. Finally, one should determine that the inventory figure does not include
an excessive supply of materials that could be obtained readily from suppliers
when needed.

10. Chapter 07 - Accounting for the Business-type Activities of State and Local Governments
7-6

Ch. 7, Solutions, 7-1 (Cont’d)

It is also possible that some managers of city departments that use the services of
the Building Maintenance Fund may have little interest in the financial statements
if the employees of that fund are doing a good job of keeping the city’s buildings
well maintained, and the charges of that fund do not strain their maintenance
budgets. If, however, they perceived the service to be poor or the charges to be
excessive, the lack of full accrual financial information to objectively evaluate the
Building Maintenance Fund manager’s performance could become a problem.

7-2. a. Since the Risk Management Pool is providing an insurance service to the
departments of the General Fund, it should record its assessments like an
exchange transaction with a debit to an account such as Due from General Fund
(or Cash) and a credit to an account such as Billings for Services. The General
Fund would recognize the service received from the Risk Management Pool with
a debit to an Expenditures account and a credit to an account such as Due to Risk
Management Pool (or Cash).

b. Internal service funds are generally reported in the Governmental Activities
column in the government-wide statements. GASB requires that all interfund
activity be eliminated to prevent double counting of transactions. Since the Risk
Management Pool and the General Fund would be reported in the same
Governmental Activities column, the transaction would not be recorded at the
government-wide level.

c. At the government-wide level the assets attributed to General Fund functions and
the assets of the Risk Management Pool would generally be combined and shown
in the same Governmental Activities column on the statement of net assets.
Internal service fund assets would also be included in the governmental activities
information shown in the capital asset note disclosures. Therefore, from the
government-wide perspective it would not make a difference if a portion of the
Building was recorded in the Risk Management Pool. However, as explained in
part d, it appears that the Risk Management Pool should record an expense for the
entire amount of the outlays for the claims rather than debiting Buildings for the
increase in value.

d. In accordance with the information provided in the section “Internal Service
Funds as Financing Devices” of this chapter, the Risk Management Pool should
have recognized the claims from the General Fund as expenses and reimbursed
the General Fund for the expenditures it incurred related to the building. Although
the Risk Management Pool paid $100,000 of the invoices directly, that would not
affect the accounting. The Risk Management Pool is not receiving an operational
asset from this transaction; therefore, a correcting entry that debits an expense and
credits Building would remove the asset from the Risk Management Pool ledger.

11. Chapter 07 - Accounting for the Business-type Activities of State and Local Governments
7-7
Ch. 7, Solutions (Cont’d)

7-3. a. If the finance director and the head of the DTS wish to measure the full cost of
operating the mass transit system, then it is important that the accrual basis of
accounting, including depreciation, be used. Determination of full cost would
facilitate measurement of operational efficiency and help determine whether the
General Fund subsidy is reasonable in relation to benefits received. Further, the
requirement to use budgetary accounting, including appropriation control, under
special revenue fund accounting would detract from efficient operation of the
mass transit system. Thus, sound management suggests the need to measure the
full cost of operating the mass transit system and to use flexible budgeting as well
managed business enterprises do. Enterprise fund accounting would measure full
cost; special revenue fund accounting would not.
b. Since the DTS’s operating revenues have covered only 45-50% of its operating
costs, and apparently none of its capital costs since inception, taxpayers are
heavily subsidizing the DTS operations. Because the DTS relies primarily on
nonexchange resources for operations, taxpayers should have a say in the budget
and operations of the DTS. The ability to have such a voice is through the budget
process and scrutiny by elected officials. Taxpayer control over the DTS is
increased when the DTS is placed in a special revenue fund.
c. The information in the case provides no clearcut answer as to which fund type
should be used to account for the mass transit system, since GASB standards
require the use of an enterprise fund only if the government intends to cover the
full cost of operations with user fees, or else bond financing to be repaid from
enterprise fund revenues is used. Neither appears relevant in this case.


Solutions to Exercises and Problems

7-1. Since each student has a different annual report, no two answers to this exercise will be
exactly alike. Use this opportunity to discuss the value of government-wide financial
statements to determine the “profitability” of proprietary activities and the extent of
subsidies from resources arising from governmental activities. Airports are an example
of enterprise funds that may or may not provide additional resources to subsidize general
governmental services.

7-2. 1. b. 6. a.
2. c. 7. a.
3. d. 8. d.
4. c. 9. a.
5. b. 10. c.

12. Chapter 07 - Accounting for the Business-type Activities of State and Local Governments
7-8
Ch. 7, Solutions (Cont’d)
7-3. TOWN OF FREDERICKSBURG
CENTRAL DUPLICATING FUND
GENERAL JOURNAL
(NOT REQUIRED)
Debits Credits

1. WAGE EXPENSE 333,500
PAYROLL TAX EXPENSE 23,375
CASH 290,000
DUE TO FEDERAL GOVERNMENT 66,875

2. DUE TO FEDERAL GOVERNMENT 65,500
CASH 65,500

3. UTILITY EXPENSE 23,500
DUE TO OTHER FUNDS 23,500

4. OFFICE EXPENSES 10,500
CASH 10,500

5. SERVICE SUPPLIES INVENTORY 157,500
ACCOUNTS PAYABLE 157,500

6. COST OF PARTS AND SUPPLIES USED 152,300
SERVICE SUPPLIES INVENTORY 152,300

7. DUE FROM OTHER FUNDS 588,000
BILLINGS TO DEPARTMENTS 588,000

13. Chapter 07 - Accounting for the Business-type Activities of State and Local Governments
7-9
Ch. 7, Solutions, 7-3 (Cont'd)
Debits Credits
8. CASH 578,200
DUE FROM OTHER FUNDS 578,200
(20,200 + 588,000 - 30,000)

9. DUE TO OTHER FUNDS 21,800
CASH 21,800

10. ACCOUNTS PAYABLE 156,950
CASH 156,950
(12,700 + 157,500 - 13,250)

11. DEPRECIATION OF MACHINERY AND
EQUIPMENT 30,000
ALLOWANCE FOR DEPRECIATION 30,000

12. Closing Entries:
BILLINGS TO DEPARTMENTS 588,000
WAGE EXPENSE 333,500
PAYROLL TAX EXPENSE 23,375
UTILITY EXPENSE 23,500
OFFICE EXPENSES 10,500
COST OF PARTS AND SUPPLIES USED 152,300
DEPRECIATION OF MACHINERY AND EQUIPMENT 30,000
OPERATING INCOME 14,825

14. Chapter 07 - Accounting for the Business-type Activities of State and Local Governments
7-10
Ch. 7, Solutions, 7-3 (Cont'd)
Debits Credits

OPERATING INCOME 14,825
NET ASSETS—UNRESTRICTED 14,825

NET ASSETS—INVESTED IN CAPITAL ASSETS 30,000
NET ASSETS—UNRESTRICTED 30,000

15. Chapter 07 - Accounting for the Business-type Activities of State and Local Governments
7-11
Ch. 7, Solutions, 7-3 (Cont'd)
TOWN OF FREDERICKSBURG
T- ACCOUNTS FOR CENTRAL DUPLICATING FUND
(NOT REQUIRED)
CASH DUE FROM OTHER FUNDS
9-30-10 15,000 (1) 290,000 9-30-10 20,200 (8) 578,200
(8) 578,200 (2) 65,500 (7) 588,000
(4) 10,500
(9) 21,800
(10) 156,950
SERVICE SUPPLIES INVENTORY MACHINERY AND EQUIPMENT
9-30-10 35,300 (6) 152,300 9-30-10 300,000
(5) 157,500

ALLOW FOR DEP⎯MACH & EQUIP
9-30-10 90,000
(11) 30,000
ACCOUNTS PAYABLE DUE TO FEDERAL GOVERNMENT
(10) 156,950 9-30-10 12,700 (2) 65,500 9-30-10 1,500
(5) 157,500 (1) 66,875
DUE TO OTHER FUNDS NET ASSETS—UNRESTRICTED
(9) 21,800 9-30-10 800 9-30-10 55,500
(3) 23,500 C.L. 14,825
C.L. 30,000
NET ASSETS—INVESTED IN CAP. ASSETS BILLINGS TO DEPARTMENTS
C.L. 30,000 9-30-10 210,000 CL. 588,000 (7) 588,000

WAGE EXPENSE PAYROLL TAX EXPENSE
(1) 333,500 CL. 333,500 (1) 23,375 CL. 23,375
UTILITY EXPENSE COST OF PARTS AND SUPPLIES USED
(3) 23,500 CL. 23,500 (6) 152,300 CL. 152,300
DEPRECIATION OF MACH. AND EQUIP. OFFICE EXPENSES
(11) 30,000 CL. 30,000 (4) 10,500 CL. 10,500
OPERATING INCOME
CL. 14,825 CL. 14,825

16. Chapter 07 - Accounting for the Business-type Activities of State and Local Governments
7-12

Ch. 7, Solutions, 7-3 (Cont'd)

7-3. a. TOWN OF FREDERICKSBURG
CENTRAL DUPLICATING FUND
STATEMENT OF REVENUES, EXPENSES, AND
CHANGES IN FUND NET ASSETS
FOR YEAR ENDED SEPTEMBER 30, 20 11

BILLINGS TO DEPARTMENTS $588,000

OPERATING EXPENSES:
WAGE EXPENSE $333,500
PAYROLL TAX EXPENSE 23,375
OFFICE EXPENSES 10,500
UTILITY EXPENSE 23,500
PARTS AND SUPPLIES USED 152,300
DEPRECIATION OF MACHINERY
AND EQUIPMENT 30,000
TOTAL OPERATING EXPENSES 573,175
OPERATING INCOME 14,825
NET ASSETS, OCTOBER 1, 2010 265,500
NET ASSETS, SEPTEMBER 30, 20 11 $280,325

b. On the basis of the operating statement for the year ended September 30,
2011, the pricing policy is achieving the goal of covering all operating
expenses, including depreciation. The net income for the year is 2.52 percent
of billings to departments, under the 3 percent maximum set for this fund.

17. Chapter 07 - Accounting for the Business-type Activities of State and Local Governments
7-13
Ch. 7, Solutions, 7-3 (Cont'd)
c. TOWN OF FREDERICKSBURG
CENTRAL DUPLICATING FUND
STATEMENT OF NET ASSETS
AS OF SEPTEMBER 30, 2011

ASSETS:
CURRENT ASSETS:
CASH $ 48,450
DUE FROM OTHER FUNDS 30,000
SERVICE SUPPLIES INVENTORY 40,500
TOTAL CURRENT ASSETS $118,950
CAPITAL ASSETS:
MACHINERY AND EQUIPMENT 300,000
LESS: ALLOWANCE FOR DEPRECIATION 120,000
TOTAL CAPITAL ASSETS 180,000
TOTAL ASSETS 298,950

LIABILITIES:
ACCOUNTS PAYABLE 13,250
DUE TO FEDERAL GOVERNMENT 2,875
DUE TO OTHER FUNDS 2,500
TOTAL CURRENT LIABILITIES 18,625

NET ASSETS:
NET ASSETS—INVESTED IN CAPITAL ASSETS 180,000
NET ASSETS—UNRESTRICTED 100,325
TOTAL NET ASSETS $ 280,325

18. Chapter 07 - Accounting for the Business-type Activities of State and Local Governments
7-14
Ch. 7, Solutions, 7-3 (Cont’d)
d. TOWN OF FREDERICKSBURG
CENTRAL DUPLICATING FUND
STATEMENT OF CASH FLOWS
FOR THE YEAR ENDED SEPTEMBER 30, 20 11

CASH FLOWS FROM OPERATING ACTIVITIES:
CASH RECEIVED FROM CUSTOMERS $578,200
CASH PAID TO:
EMPLOYEES $(290,000)
FEDERAL GOVERNMENT (W/T, FICA) (65,500)
SUPPLIERS (167,450)
OTHER DEPARTMENTS (21,800) (544,750)
NET CASH PROVIDED BY OPERATIONS $ 33,450
NET INCREASE IN CASH AND
CASH EQUIVALENTS 33,450
CASH AND CASH EQUIVALENTS, 10/1/20 10 15,000
CASH AND CASH EQUIVALENTS, 9/30/20 11 $ 48,450

RECONCILIATION OF OPERATING INCOME TO NET CASH
PROVIDED BY OPERATIONS

OPERATING INCOME $ 14,825
ADJUSTMENTS:
DEPRECIATION EXPENSE ⎯MACHINERY & EQUIPMENT 30,000
INCREASE IN INVENTORY (5,200)
INCREASE IN RECEIVABLES FROM OTHER FUNDS (9,800)
INCREASE IN ACCOUNTS PAYABLE 550
INCREASE IN DUE TO FEDERAL GOVERNMENT 1,375
INCREASE IN DUE TO OTHER FUNDS 1,700
NET CASH PROVIDED BY OPERATING ACTIVITIES $ 33,450

19. Chapter 07 - Accounting for the Business-type Activities of State and Local Governments
7-15
Ch. 7, Solutions (Cont'd)

7-4. a. CITY OF ASHVILLE
CENTRAL GARAGE FUND
GENERAL JOURNAL
Debits Credits

1. Internal Service Fund & Governmental Activities:
INVENTORY OF SUPPLIES 92,000
VOUCHERS PAYABLE 92,000

2. Internal Service Fund:
COST OF SUPPLIES USED 110,000
INVENTORY OF SUPPLIES 110,000

Governmental Activities:
EXPENSES—GENERAL GOVERNM ENT 110,000
INVENTORY OF SUPPLIES 110,000

3. Internal Service Fund:
SALARIES AND WAGES EXPENSE 235,000
CASH 235,000

Governmental Activities:
EXPENSES—GENERAL GOVERNMENT 235,000
CASH 235,000

20. Chapter 07 - Accounting for the Business-type Activities of State and Local Governments
7-16
Ch. 7, Solutions, 7-4 a (Cont'd)
Debits Credits
4. Internal Service Fund:
UTILITIES EXPENSE 30,000
DUE TO OTHER FUNDS 3,000
CASH 27,000

Governmental Activities:
EXPENSES—GENERAL GOVERNMENT 30,000
INTERNAL BALANCES 3,000
CASH 27,000

5. Internal Service Fund:
DEPRECIATION EXPENSE ⎯BUILDING 10,000
DEPRECIATION EXPENSE ⎯MACHINERY
AND EQUIPMENT 9,000
ALLOWANCE FOR DEPRECIATION ⎯BUILDING 10,000
ALLOWANCE FOR DEPRECIATION ⎯MACHINERY
AND EQUIPMENT 9,000

Governmental Activities:
EXPENSES⎯GENERAL GOVERNMENT 19,000
ALLOWANCE FOR DEPRECIATION ⎯BUILDING 10,000
ALLOWANCE FOR DEPRECIATION ⎯MACHINERY
AND EQUIPMENT 9,000

21. Chapter 07 - Accounting for the Business-type Activities of State and Local Governments
7-17
Ch. 7, Solutions, 7-4 a (Cont'd)

Debits Credits
6. Internal Service Fund:
DUE FROM OTHER FUNDS 397,000
BILLINGS TO DEPARTMENTS 397,000

Governmental Activities:
INTERNAL BALANCES 90,000
PROGRAM REVENUES —CHARGES FOR
SERVICES—GENERAL GOVERNMENT 90,000

7. Internal Service Fund:
CASH 394,000
DUE FROM OTHER FUNDS 394,000
($9,000 + $397,000 - $12,000 = $394,000)

Governmental Activities:
CASH 91,000
INTERNAL BALANCES 91,000
($3,000 + $90,000 - $2,000 = $91,000)

8. Internal Service Fund & Governmental Activities:
VOUCHERS PAYABLE 107,000
CASH 107,000
($31,000 + $92,000 - $16,000 = $107,000)

22. Chapter 07 - Accounting for the Business-type Activities of State and Local Governments
7-18
Ch. 7, Solutions, 7-4 a (Cont'd)

Debits Credits
9. Internal Service Fund:
Closing Entries:
BILLINGS TO DEPARTMENTS 397,000
COST OF SUPPLIES USED 110,000
SALARIES AND WAGES EXPENSE 235,000
UTILITIES EXPENSE 30,000
DEPRECIATION EXPENSE ⎯BUILDING 10,000
DEPRECIATION EXPENSE ⎯MACHINERY
AND EQUIPMENT 9,000
EXCESS OF NET BILLINGS OVER COSTS 3,000

EXCESS OF NET BILLINGS OVER COSTS 3,000
NET ASSETS—UNRESTRICTED 3,000

NET ASSETS—INVESTED IN CAPITAL ASSETS 19,000
NET ASSETS—UNRESTRICTED 19,000

23. Chapter 07 - Accounting for the Business-type Activities of State and Local Governments
7-19
Ch. 7, Solutions, 7-4 (Cont'd)

b. CITY OF ASHVILLE
CENTRAL GARAGE FUND
STATEMENT OF REVENUES, EXPENSES, AND
CHANGES IN FUND NET ASSETS
FOR YEAR ENDED JUNE 30, 2011

BILLINGS TO DEPARTMENTS $397,000

OPERATING EXPENSES:
COST OF SUPPLIES USED $110,000
SALARIES AND WAGES EXPENSE 235,000
UTILITIES EXPENSE 30,000
DEPRECIATION EXPENSE —BUILDING 10,000
DEPRECIATION EXPENSE —MACHINERY
AND EQUIPMENT 9,000
TOTAL OPERATING EXPENSES 394,000
OPERATING INCOME 3,000
NET ASSETS, JULY 1, 2010 511,000
NET ASSETS, JUNE 30, 2011 $514,000

24. Chapter 07 - Accounting for the Business-type Activities of State and Local Governments
7-20
Ch. 7, Solutions, 7-4 (Cont'd)
c. CITY OF ASHVILLE
CENTRAL GARAGE FUND
STATEMENT OF NET ASSETS
AS OF JUNE 30, 2011

ASSETS:
CURRENT ASSETS:
CASH $135,000
DUE FROM OTHER FUNDS * 12,000
INVENTORY OF SUPPLIES 72,000
TOTAL CURRENT ASSETS $219,000
CAPITAL ASSETS:
LAND 50,000
BUILDING 250,000
LESS: ALLOWANCE FOR DEPRECIATION 30,000 220,000
MACHINERY AND EQUIPMENT 65,000
LESS: ALLOWANCE FOR DEPRECIATION 21,000 44,000
TOTAL CAPITAL ASSETS 314,000
TOTAL ASSETS 533,000

LIABILITIES:
VOUCHERS PAYABLE 16,000
DUE TO OTHER FUNDS 3,000
TOTAL CURRENT LIABILITIES 19,000

NET ASSETS:
NET ASSETS—INVESTED IN CAPITAL ASSETS 314,000
NET ASSETS—UNRESTRICTED 200,000
TOTAL NET ASSETS $514,000

*Under GASB standards, the $3,000 due to the Water and Sewer Utility Fund
could also be shown net of the $2,000 due from the Water and Sewer Utility Fund.

25. Another Random Scribd Document
with Unrelated Content

29. The Project Gutenberg eBook of Kertomuksia
Suomen historiasta III

30. This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.
Title: Kertomuksia Suomen historiasta III
Author: Julius Krohn
Release date: January 26, 2014 [eBook #44757]
Language: Finnish
Credits: Produced by Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KERTOMUKSIA
SUOMEN HISTORIASTA III ***

31. Produced by Tapio Riikonen
KERTOMUKSIA SUOMEN
HISTORIASTA III
Eerikki XIV ja Juhana III
Kirj.
JULIUS KROHN
Kansanvalistusseura, Helsinki, 1914.

32. SISÄLLYS:
Eerikki XTV ja Juhana herttua.
  1. Juhana saapi herttuakunnan Suomessa.
  2. Juhana herttuan hankkeet Vironmaalla.
  3. Eerikki XIV tulee kuninkaaksi.
  4. Vironmaa joutuu Ruotsin kruunun alle.
  5. Juhana herttuan naimistuumat.
  6. Juhana herttuan kosintamatka.
  7. Juhana herttuan hovinpito Turun linnassa.
  8. Ilmivihollisuus syttyy Juhanan ja Eerikin välillä.
  9. Sota Juhana herttuan ja Eerikin välillä.
 10. Juhana herttuan vankeus.
 11. Ruotsalaisten ja tanskalaisten riidat.
 12. Klaus Kristerinpoika Horn.
 13. Hornin viimeinen retki.
 14. Eerikki kuninkaan mielisairaus.
 15. Eerikin luopuminen kruunusta.
Juhana kuningas.
  1. Viha Juhanan ja Venäjän tsaarin välillä ja sen syyt.
  2. Piispa Juustenin lähettiläsmatka Venäjälle.
  3. Maunu Liivinmaiden kuningas.
  4. Hannu Bolje Paidelinnassa.
  5. Saksalaiset palkkasoturit Haapsalossa.
  6. Räävelin toinen piiritys.
  7. Pontus De la Gardie valloittaa Käkisalmen.
  8. Pontus De la Gardie ajaa venäläiset Vironmaalta ja valloittaa
     läntisen Inkerin.

33.   9. Retket Aunuksenmaalle.
 10. Pontus De la Gardien kuolema.
 11. Sigismund tulee Puolan kuninkaaksi.
 12. Kaarle Horn Narvassa.
 13. Kankaisten Hornit.
 14. Sotametelit Pohjan perillä.
 15. Juhana kuninkaan liturgia.
 16. Juhanan kuolema.
Viiteselitykset.
EERIKKI XIV JA JUHANA
HERTTUA.
1. Juhana saapi herttuakunnan Suomessa.
Vaikka valtakunta Kustaa Vaasan loppuaikoina oli hyvässä
voimassa ja kunnossa, niin epäluuloiseksi ja araksi tullut vanhus näki
kuitenkin tulevaisuudessa kaikellaisia mustia aaveita. "Aika tulee",

34. lausui hän viimeisessä puheessaan säädyille, "jolloin Ruotsin lapset
mielellään kaivaisivat minut mullasta, jos voisivat." Valitettavasti
tämä ennustus hyvinkin pian toteutui, ja osaksi juuri yhden Kustaan
säätämän säännön vuoksi, josta hän oli toivonut paljon hyvää.
Samassa näet, kun vanhin poika Arbogassa määrättiin
kruununperilliseksi, kuningas vakuutti myös säätyjen päätöksellä
erinäiset perinnölliset aluskunnat muillekin pojilleen. Näissä
herttuakunnissaan piti heidän saada hallita ja vallita melkein
itsenäisesti. Se vain oli ehdoksi pantu, että heidän piti aina olla
Ruotsin kuninkaalle uskollisia ja vaadittaessa antaa sotavoimansa
hänelle avuksi.
Tätä laitosta säätäessään taisi Kustaa Vaasalla olla kahdellainen
tarkoitus. Ensiksikin hän tahtoi myös nuoremmille pojilleen,[1] joita
hän rakasti enemmän kuin vanhinta, jättää korkeamman arvon ja
suuremman vallan. Ja toiseksi luuli kuningas tällä tavoin vielä
paremmin vahvistavansa sukunsa nuorta valtaa, kun jokainen hänen
pojistaan koroitettaisiin tavallisen aatelismiehen yläpuolelle.
Sittenhän muka sitä pikemmin unohtuisi, että Vaasat olivat ennen
olleet vain muun aatelin vertaisia. Muuten niin viisas hallitsija ei
huomannut, että tämmöisestä vallan jaosta välttämättömästi piti
syntyä eripuraisuutta veljesten välillä.
Oikeastaan olisi herttuain pitänyt saada osansa vasta isän kuoltua,
jolloin vanhinkin veli oli perivä kruunun. Mutta Kustaa tahtoi itse
saada antaa herttuakunnan rakkaimmalle, toiselle pojalleen,
Juhanalle. Venäjän sodan vuoksi Suomeen lähtiessään hän vei tämän
pojan kanssaan ja antoi hänen alusta alkain ottaa osaa kaikkiin
neuvotteluihinsa sekä toimiinsa. Eikä aikaakaan, niin Kustaa
kesäkuun 27 p. 1556 julisti antaneensa Juhanalle Turun ja

35. Kastelholman linnat sekä Kokemäen kuninkaankartanon ynnä niiden
alle kuuluvat läänit, nimittäin: Varsinais-Suomen, Ahvenanmaan ja
Satakunnan. Tämän alustan haltijana sai Juhana tästä lähtien
arvonimen Suomen herttua. Seuraavana vuonna, kun lahjoitus
vaakunakirjalla vahvistettiin, tuli siihen vielä lisäksi Raaseporin linna
ja sen mukana läntinen Uusimaa.
Ruotsiin palatessaan antoi kuningas pian sen jälkeen hänelle
vieläkin suuremman vallan. Hän asetti näet Juhanan ylimäiseksi
käskynhaltijakseen eli pää-maaherrakseen koko Suomenmaan yli.
Semmoisena piti herttualla olla oikeus säätää ja päättää kaikista
asioista, ikäänkuin olisi kuningas itse ollut läsnä. Myös olivat kaikki
Suomessa silloin majailevat sotajoukot, s.o. enin osa Ruotsin
valtakunnan armeijaa, hänen käskyjensä alaisina.
Monesti ovat vanhojen viisastenkin päät menneet pyörälle, kun he
äkkiä ovat saaneet virkoja ja suuren vallan. Kummako siis jos
yhdeksäntoista-vuotias Juhana, joka luonteeltaan jo oli
kunnianhimoinen ja turhamielinen, ei malttanut pysyä hänelle
määrättyjen rajojen sisällä. Herttuakunnassaan hän piankin alkoi
käyttäytyä kuin täysivaltainen hallitsija ainakin. Alussa vuotta 1558
hän otti herttuakunnassa asuvalta aatelistolta erityisen
uskollisuusvalan, jossa muutamat lauseet kuuluivat sangen
arveluttavilta. Vannojat näet sitoutuivat puolustamaan herttuan
henkeä ja oikeuksia sekä ulko- että sisämaisia hankkeita vastaan,
kuka ikänä yrittäisikin herttualle vääryyttä tehdä. Eikä aikaakaan, niin
alkoi Juhanasta hänen herttuakuntansa tuntua ahtaalta. Kun hän ei
voinut toivoa saavansa lisää Suomenmaasta, loi hän halukkaan
silmäyksen Suomenlahden toiselle puolelle, Liivinmaille,[2] missä
asianhaarat paraikaa tarjosivat hyvän tilaisuuden uskaliaalle
yrittelijälle.

36. 2. Juhana herttuan hankkeet Vironmaalla.
Saksalaisten valta Liivinmaalla oli aina ollut heikko hajallisuutensa
vuoksi. Yksi osa maata oli ritariston päällikön, maamestarin,
hallittavana, toiset osat Riian arkkipiispan tai muiden piispojen
vallassa. Isot kaupungit, niinkuin Riika ja Rääveli, eivät pitäneet
paljon lukua kumpaisistakaan. Ne olivat jokseenkin itsenäiset ja
kuuluivat saksalaiseen Hansa-liittoon. Kaikki nämät vallat olivat
keskenään lakkaamattomissa riidoissa ja taisteluissa, kukin pitäen
ainoastaan omaa eikä yhteistä hyötyä silmällä. Maan alkuperäiset
asukkaat, virolaiset ja lättiläiset, olivat kovimman sorron alla.
"Virolainen" merkitsi, niinkuin olemme nähneet, siihen aikaan
Suomessa samaa kuin "orja". Tietysti eivät he katselleet isäntiänsä
kovin lempeillä tunteilla. Heille ei voitu vaaran uhatessa uskoa aseita
käteen; sillä epätietoista oli, eivätkö he yksin tuumin vihollisen
kanssa ryntäisi sortajiansa vastaan.
Näin mädänneet olot eivät voineet kestää sitä ankaraa iskua, joka
heitä nyt uhkasi. Kun sodankäynti Suomessa ei ottanut
menestyäkseen, vei Venäjän tsaari, Iivana, lukemattomat joukkonsa
sinne. Toukok. 11 p:nä v. 1558 joutui Narva venäläisten käsiin,
vähää myöhemmin samaten Tarton kaupunki. Silminnähtävää oli,
etteivät Liivinmaiden saksalaiset voineet omin voimin puolustaa
maata. Heitä itseään oli siksi liian vähän eikä heillä myöskään ollut
tarpeeksi rahaa, millä palkkasotureita hankkia. Muista maista oli siis
apua saatava. Mieluimmin olisivat he tietysti tahtoneet saada apua
omilta kansalaisiltaan vanhasta emämaasta, Saksasta. Mutta Saksan
keisarilla oli paraikaa tarpeeksi huolta lähemmistä sodista, milloin
Ranskaa, milloin turkkilaista vastaan. Muinoin niin mahtava Hansa ei
nyt myöskään enää kyennyt mihinkään. Ainoastaan naapureilta,

37. Ruotsin, Tanskan tai Puolan kuninkailta oli siis pelastusta
odotettavissa. Luultavasti kyllä hekin vaatisivat palkkioksi
suojeluksestaan sen, että Liivinmaat antautuisivat heidän valtansa
alle. Mutta sehän kuitenkin oli parempi kuin joutua Venäjän tsaarin
alamaisiksi. Kaikki Länsi-Euroopan kansat näet siihen aikaan suuresti
pelkäsivät venäläisiä.
Siitä oltiin vain erimieltä, kenen puoleen noista kolmesta
kuninkaasta oli käännyttävä. Tanskalla oli ensi alussa enimmin
puoltajia; se sijaitsi näet siksi kaukana, ettei sen suojelus ehkä
voinut käydä yhtä täydelliseksi kuin kukaties likempien naapurien.
Rääveli taipui kuitenkin pian Ruotsin puolelle. Tästä tiedon saatuansa
Juhana herttua päätti heti koettaa omistaa itselleen sen kaupungin.
Samalla aikaa näytti hänelle myös tarjoutuvan tilaisuus lisätä
valtaansa muullakin tavalla Liivinmailla. Maamestari Fürstenberg
näet, vaikka hän oli lähettänyt lähetyskunnan Tanskaan ja tarjonnut
maan sen suojelusherruuden alle, toimitti kuitenkin nyt samalla
lähettiläitä Turkuunkin herttua Juhanan puheille. He tulivat
pyytämään häneltä 200,000 taalaria lainaksi, luvaten siitä pantiksi
muutamia linnojaan. Jollei hän itse voisi antaa lainaa, anoivat he
hänen välittämään asiaa isällensä. Vehke oli kavalasti ja taitavasti
kokoonpantu. Tarkan ja varovaisen Kustaan luona he eivät huolineet
käydä, vaan kääntyivät sen sijaan pojan puoleen, jonka
kunnianhimon ja ajattelemattomuuden he nähtävästi olivat muissa
tilaisuuksissa tulleet tuntemaan. Niin varmat he olivat siitä, että
herttua umpisilmin suostuisi tähän kauppaan, etteivät he edes
nimittäneet, mitä linnoja he aikoivat antaa pantiksi. Asia olisikin
käynyt aivan liiviläisten toivon ja tuuman mukaan, jos Juhana
herttualla vain olisi ollut tarpeeksi varoja. Niiden puuttuessa täytyi
hänen kirjoittaa isälleen ja ilmoittaa asia hänelle.

38. Kustaa ukoltapa ei tullutkaan toivottuja rahoja, vaan päinvastoin
torut, vieläpä paljoa ankarammat kuin silloin, kun sanoma Juhanan
vaatimasta uskollisuudenvalasta oli saapunut hänelle. Jälkimäinen
teko saattoi olla viatonta turhamaisen lapsen leikkiä, mutta Juhanan
uusista vehkeistä vanha kuningas pelkäsi koituvan valtakunnalleen
todellista vaaraa. Venäjähän näkyi tahtovan valloittaa kaikki
Liivinmaat itselleen; uusi sota seuraisi siis siitä, jos yritettäisiin riistää
siltä joku osa saaliista. Myöskin oli silminnähtävää, ettei Fürstenberg
ollut aikonutkaan antaa mitään takuuta lainasta, koska hän ei
tahtonut nimittää panttilinnoja.
Jo ennenkuin isän vastaus tulikaan, oli Juhana kuitenkin
malttamattomassa kiihkossaan lähettänyt uskotun neuvoksensa,
Henrik Klaunpoika Hornin, Kankaan herran, Rääveliin. Tämä oli
ajanut asian sangen taitavasti vakuuttaen, että vanha Kustaa Vaasa
oli auttava poikansa hankkeita. Sentähden suostui kaupungin raati
heinäk. 21 p. 1558 tunnustamaan Juhana herttuan
suojelusherrakseen. Pitkällinen ei kuitenkaan tämä valta ollut. Sama
Hornin kirje, joka herttualle ilmoitti mainitun päätöksen, antoi myös
tiedon siitä, että se jälleen oli tullut kumotuksi. Tanskalainen puolue
oli kiihkeästi ollut puuhaamassa ja heinäk. 23 p. saanut raadin
mielen muutetuksi. Pari kertaa vielä kirjoitti Juhana rääveliläisille
kehoittavia kirjeitä, mutta he vastasivat, että heidän lähettiläänsä
olivat lähteneet Tanskaan yhdessä maamestarin lähettiläiden kanssa.
Fürstenbergin kanssa Juhana herttua niinikään jatkoi
keskusteluitaan rahalainasta. Isän varoittavista kirjeistä hän ei
välittänyt vähääkään, kunnes tämä viimein lähetti jyrkän kiellon.
"Muista se", kirjoitti vanha kuningas, "että Suomea ei saa eroittaa
Ruotsista, johon se on yhdistetty niinkuin kaikki jäsenet, joita yksi
pää hallitsee, yhteen ruumiiseen."

39. Kaikki toiveet alusmaan saamisesta Liivinmailla eivät kuitenkaan
vielä haihtuneet Juhana herttuan mielestä, vaikka hän ei enää
saanutkaan jatkaa asioimisiansa liiviläisten kanssa. Nämät kääntyivät
nyt lainanpyynnöllään itse Kustaan puoleen, eikä tämä
näyttänytkään olevan aivan vastahakoinen ostamaan rakkaalle
pojalleen muutamia linnoja, kunhan hän vain itse sai valvoa
kaupankäyntiä. Ratkaisevaa päätöstä ei kuitenkaan kuninkaan
eläessä tehty, sillä liiviläisit koettivat aina tehdä kaikellaisia
verukkeita ja tinkiä ehtoja niin huokeiksi kuin mahdollista.
3. Eerikki XIV tulee kuninkaaksi.
Isän kuoltua nousi Eerikki neljästoista valtaistuimelle. Monet seikat
näyttivät takaavan hänelle onnellista hallitusta. Ahkeruudellaan ja
taidollaan oli Kustaa, niinkuin olemme nähneet, saattanut
valtakunnan sangen hyvään kuntoon. Nuori hallitsija itse oli
luonnolta saanut monta kallista lahjaa. Nuorukaisena hän voitti
melkein kaikki ikäisensä ruumiinharjoituksissa. Samoin oli hän
älyltäänkin vilkas ja terävä sekä senaikuisiin oloihin nähden
tavattoman oppinut. Erittäinkin harrasti Eerikki matematiikkaa,
mittausoppia ja tähtitiedettä. Paitsi sitä oli hän erittäin
soitannollinen; sepittipä hän myös runoja, parhaita, mitä siihen
aikaan kirjoitettiin ruotsinkielellä.
Mutta Eerikin mielenlaatu oli valitettavasti semmoinen, että se teki
tyhjäksi kaikki nämät ulkonaiset ja sisälliset avut. Hän oli oikullinen,
päätöksessään vaihtelevainen ja tuhlari. Pahin kaikista vioista oli
kuitenkin hänen epäluuloisuutensa. Alituisesti hän oli huomaavinansa

40. salavehkeitä itseään vastaan. Näiden oletettujen vehkeiden tekijöille
Eerikki puolestaan viritti salaisia ansoja, ja siten viimein todellakin
nostatti vihaa ja kapinaa. Kiihdyttipä tätä epäluuloisuutta vielä eräs
Eerikin neuvonantajista, Göran Persson l. Yrjänä Pietarinpoika, ilkeä,
viekas mies, joka muita panettelemalla tahtoi voittaa kuninkaan
suosion.
Erittäin oli Eerikin mielessä jo kauan kytenyt salaviha Juhana
veljeänsä vastaan. Osaksi oli siihen syynä se, että isä niin
silminnähtävästi suosi nuorempaa poikaansa. Osaksi vaikutti myös
Eerikin taikausko. Sen ajan tähtitutkijat näet eivät tyytyneet todellisia
tieteellisiä havaintoja tekemään, vaan luulivat tähtien keskinäisestä
asemasta ja kulusta voivansa ennustaa tulevia asioita. Olipa Eerikki
ollut lukevinansa tähdistä, että joku "valkopää" oli tuottava hänelle
turmiota. Siitä kiihtyi hänen vihansa veljeänsä vastaan, jonka tukka
oli vaalea.
Isän eläessä oli kuitenkin hyvä sopu vallinnut veljesten kesken. He
auttoivat toinen toisensa hankkeita. Eerikki lakkaamatta kehoitti isää
ostamaan liiviläisiä linnoja Juhanalle. Tämä puolestaan aina lepytteli
Kustaan mieltä, kun Eerikki röyhkeällä käytöksellään oli häntä
suututtanut. Kerrankin, kun isä harmissaan tahtoi peräti riistää
Eerikiltä kruunun perintöoikeuden, Juhana polvillaan ja kyyneleet
silmissä rukoili, kunnes Kustaa antoi hänelle anteeksi. Samoin myös
Juhana koetti taivuttaa vanhaa kuningasta myöntymään Eerikin
naimistuumiin. Tämä näet kosi Englannin kuningatarta Elisabetin,
jota isä vastusti siksi, että hän tiesi, ettei Elisabet huolinut mennä
naimisiin. Menipä Juhana v. 1559 omalla kustannuksellaan Englantiin
veljensä asiaa ajamaan ja oleskeli siellä koko talven.

41. Mutta Eerikin tultua kuninkaaksi veljesten väli heti muuttui. Eerikin
epäluulo herttuaa vastaan puhkesi heti ilmi siten, että hän lähetti
uskotuita miehiä vaatimaan Juhanan alustalaisilta itselleen
uskollisuusvalaa. Tämä toimi pahoitti suuresti Juhanan mieltä.
Ajattelemattomassa pikaisuudessaan hän lähetti taas Turun linnan
isännälle Bulgrimille sanan kieltäen häntä ottamasta vastaan tätä
uskollisuudenvalaa ja käski hänen kirjoittaa muistiin niiden
virkamiesten nimet, jotka olivat suostuneet sitä vannomaan.
Eikä aikaakaan niin sai herttua paljoa todellisempaa ja
suurempaakin harmin syytä. Testamentin mukaan olisi kaikkien
veljesten pitänyt saada yhtä suuret osat Kustaa vainajan yksityisestä
omaisuudesta. Eerikki oli kuitenkin sitä ennen luvannut vetää pois
osastaan ne suuret summat, mitkä hänen varustuksensa Englannin
matkaa varten vähää ennen isän kuolemaa oli maksanut. Nytpä hän
lupauksestaan huolimatta otti täyden osan rahoista ja kalleuksista.
Perintömaiden hän taas selitti olevan kruunun eikä Vaasan suvun
yksityistä omaisuutta; sentähden hän ei sallinut niitä jakaa.
Viimeinpä hän lähetti Juhanalle allekirjoitettavaksi herttuakuntia
koskevan uuden säädännön, joka suuresti vähensi herttuoiden
oikeuksia. Pääpykälät tässä uudessa, Yrjänä Pietarinpojan
kokoonpanemassa säädännössä olivat seuraavat: Herttua, joka
vehkeili kuningasta vastaan, vaikkapa hän ei olisikaan varsinaisiin
tekoihin ryhtynyt, oli menettävä herttuakuntansa ynnä kaiken
perintö-oikeuden Ruotsin kruunuun. Herttuakunnan alustalaisten piti
ainoastaan kuninkaalle vannoa uskollisuusvala. Herttua ei saisi
nostaa alustansa kansaa aseisiin eikä myöskään ryhtyä sotiin, ei
rauhanpäätöksiin eikä muihin sovintoihin ulkovaltojen kanssa.
Herttualla ei ollut valtaa koroittaa ketään aatelissäätyyn; eikä liioin
asettaa piispoja eikä laamanneja alustassaan. Herttualla ei ollut

42. oikeutta tuomita aatelistoa, ja muillakin oli oikeus vedota kuninkaan
päätökseen j.n.e.
Eerikki näkyy ensin toivoneen, että hänen veljensä olisivat
vapaaehtoisesti suostuneet näihin ehtoihin. Mutta siinä toivossa hän
peräti pettyi. Sekä Juhana että Maunu (neljäs veli Kaarle oli vielä
alaikäinen) vastustivat jyrkästi niiden etujen vähentämistä, jotka he
isältään olivat saaneet. Edellinen vielä lisäksi muistutti Eerikille hänen
omia kirjeitään siltä ajalta, jolloin Juhana läksi Englantiin. Silloin oli
Eerikki ilman muuta luvannut hänelle täyden vallan
herttuakunnassansa. Herttuain vastarinta ei auttanut kuitenkaan
vähääkään. Eerikki kutsutti säädyt asiata ratkaisemaan. Nämätpä
vahvistivat, kokoonnuttuansa huhtik. 10 p. 1561, kaikki, mitä nuori
kuningas oli isänsä perinnön sekä myös herttuakuntien suhteen
säätänyt. Heidän mielestään herttuain vallan rajoitus oli tarpeellista,
jotta valtakunta ei hajoaisi useammiksi itsenäisiksi osiksi. Herttuain
täytyi siis niellä harminsa ja panna nimensä uuden säädännön alle.
Jonkun aikaa myöhemmin, kesäk. 29 p., vietettiin Eerikin
kruunaus. Tätä tilaisuutta hän käytti taas herttuain arvon
alentamiseksi, saatuansa Arbogassa heidän valtansa vähennetyksi.
Kruunauksen perästä näet astui kuninkaallinen airut esiin ja kuulutti,
että kuningas nyt oli perustanut perinnöllisiä kreivi- ja vapaaherra-
arvoja, jommoisia ei siihen asti ollut Ruotsin valtakunnassa ollut
olemassa. Arvon mukana seurasi myös siihen kuuluva alusta ynnä
pieni kultakruunu. Kreivejä kruunattiin kolme, vapaaherroja
yhdeksän, joiden joukossa oli myös kaksi Suomen miestä, nimittäin
Lauri Iivarinpoika Fleming, Sundholman herra, ja Klaus Kristerinpoika
Horn, Joensuun isäntä. Tämän jälkeen eivät siis herttuat enää
seisoneet yksin muuta aatelistoa korkeammalla. Useat herrat, joita ei
kuitenkaan kenenkään mieleen juolahtanut pitää muina kuin

43. tavallisina alamaisina, olivat nyt korotetut melkein heidän tasalleen.
Lopuksi airut vielä, jotta tämä seikka oikein painuisi läsnäolevan
kansan mieleen, lisäsi korkealla äänellä: "Vaikka nyt useammat
kruunut silmienne edessä välkkyvät, niin älkää senvuoksi luulko, että
olisi muka useampia kuin yksi hallitseva kruunu. Herttuoille, kreiveille
ja vapaaherroille on kuningas tosin suonut omat arvonmerkit. Mutta
yksi vaan on Ruotsin, Göötin ja Vendin kuningas."
Sivutarkoituksena näitä uusia arvoja säätäessään oli Eerikillä se,
että hän myös täten tahtoi voittaa puolelleen mahtavien
aatelissukujen mielet, jotta ne eivät menisi sukulaistensa herttuain
puolelle, jos nämät nousisivat vastarintaan. Samassa tarkoituksessa
oli hän jo aikaisemmin antanut aatelisille koko joukon entisiä
kirkontiluksia, joista Kustaan eläessä oli riitaa ollut heidän ja kruunun
välillä. Niinpä vielä vuonna 1562 soi hän sen etuuden, että joka
kreivi saisi ratsupalveluksesta vapaana pitää kolme taloa, vapaaherra
kaksi ja muut aatelismiehet asuntotalonsa. Näin syntyi säteri- eli
asuinkartanovapaus.
4. Vironmaa joutuu Ruotsin kruunun alle.
Tyytymättömänä kotimaansa ahtaisiin rajoihin kiihtyi tänä aikana
Juhanan halu yhä enemmän saada haltuunsa alusmaita Liivinmailla.
Lupasipa hän kokonaan luopua suomalaisesta herttuakunnastansa,
jos Eerikki hankkisi hänelle saman verran maata eteläpuolella
Suomenlahtea. Samassa hän ilmoitti aikovansa ruveta hieromaan
kauppaa niiden palkkasoturien kanssa, joiden käsiin maamestarin oli
pantiksi maksamattomista palkoista täytynyt antaa linnoitettu

44. Tuomiopää-vuori Räävelissä. Juhana toivoi heidän ehkä antavan
linnan hänen haltuunsa, jos hän maksaisi heille puuttuvan palkan.
Sitten olisi helppo valloittaa itse kaupunki lisäksi. Vastausta
odottamatta lähettikin herttua yhden miehistään sovittelua
alkuunpanemaan.
Mutta tässä asiassa esti taas kuninkaan etu herttuan hankkeita.
Eerikin mielestä tarjoutui nyt juuri erinomainen tilaisuus saada tuo
rikas Räävelin kaupunki omaan haltuunsa, eikä hän muistanut enää
isän eläessä antamiaan lupauksia. Paraikaa näet oli hänen luonaan
lähettiläitä Räävelistä anomassa rahalainaa ynnä pyytämässä
neuvoa, miten he voisivat suojella itseään venäläisiä vastaan. Heti
lähetti Eerikki sinne kaksi Suomen aatelisherraa, Klaus Hornin ja
Hannu Björnramin, ynnä saksalaisen sihteerin Bruserin. Heidän
julkisena toimenaan oli muka yhdessä nykyisen maamestarin
Gotthard Kettlerin kanssa jatkaa ehdoitteluja laina- ja panttiasian
johdosta. Mutta sen ohella oli heille annettu salainen käsky pysyä
Räävelissä ja taivuttaa kaupunki Ruotsin vallan alle. Tämä heidän
oikea toimensa onnistuikin varsin hyvin Hornin viisauden vuoksi.
Rääveliläiset tosin ensi aluksi suostuivat vain kysymään Kettleriltä,
olisiko hänellä voimaa heitä edelleen suojella. Mutta ennenkuin
lähettiläät olivat vielä kerinneet tuoda vastausta, saattoi Horn asian
lopulliseen päätökseen. Hän näet valitti lähettiläitten viipyvän liian
kauan ja uhkasi lähteä kotiin, jollei hän heti saisi vastausta.
Peloissaan vannoi nyt Rääveli kesäk. 6 p. 1561 uskollisuusvalansa
Ruotsin kuninkaalle. Kaksi päivää ennen oli jo myös kolmen lähisen
maakunnan, nimittäin varsinaisen Vironmaan, Järvamaan ja
Harjumaan aatelisto tehnyt samoin. Kolme viikkoa myöhemmin
antautui myös Räävelin linna, joka jo ehdoittelujen aikana oli
piiritetty. Täten astui Ruotsi ensimmäisen askeleensa sillä valloitusten

45. ja sotien tiellä, joka vuosisadaksi oli nostava sen Euroopan
mahtavimpien ja kuuluisimpien valtakuntien vertaiseksi.
Uskollisuusvalaa ottaessaan oli Horn kuninkaansa puolesta
luvannut uusille alamaisille suojelusta sekä pitää heidän etujansa
pyhänä. Tämän ehdon vahvisti sitten myös Eerikki kuningas, vaikka
hän moittikin Hornia siitä, että hän muka liian helposti oli kaikkiin
vaatimuksiin suostunut. Rääveli sai muun muassa pysyä Hansa-liiton
jäsenenä, kuitenkaan ei sallittu sen muissa kuin kauppa-asioita
koskevissa riidoissa vedota Lybeckin ylioikeuteen. Myös sai kaupunki
pitää rahanlyöntioikeutensa. Aatelistolle vahvistettiin sen vanha
tuomarivalta talonpoikien yli, sillä rajoituksella kuitenkin, että
tuomiot olivat alistettavat tarkastettaviksi. Tämä lisäys nähtävästi
tarkoitti onnettoman talonpoikaisen kansan suojelemista
aatelisherroja vastaan, jotka olemalla sekä isäntiä että tuomareita
saivat tuomita omia asioitansa. Syksyllä kuulutettiin sitä paitsi vielä
kuninkaallinen asetus, joka kielsi talonpoikien piiskaamisen ja
rääkkäämisen, mikä tähän asti oli ollut tapana. Semmoista
rangaistusta ei saatu vast'edes käyttää muuta kuin
tuomionpäätöksen mukaan tehdyn rikoksen johdosta. Nämät
asetukset ovat loistavia lehtiä Eerikki kuninkaan muuten niin
mustassa historiassa. Tuleepa meidänkin kansallemme osa tästä
kunniasta; sillä suomalainen, jalo Klaus Horn, kaikkein ensimäisenä
huomautti kuninkaalle, miten hirveän sorron alaisena
heimolaisparkamme olivat ja kehoitti häntä sitä lievittämään.
Samaa kiitosta eivät ansaitse muut valtiaat, jotka tähän aikaan
anastivat kukin osansa hajoavasta Liivin ritariston vallasta. Räävelin
ja likeisten maakuntain antauduttua Ruotsin alle, huomasi näet myös
maamestari Kettler itsenäisyysajan auttamattomasti loppuneen. Hän
teki siis sovinnon Puolan kuninkaan kanssa, antoi hänen haltuunsa

46. varsinaisen Liivinmaan ja sai palkkioksi pitää Kuurinmaan
perintöherttuakuntana Puolan yliherruuden alla. Tähän sovintoon
yhdistyivät niinikään Riian arkkipiispa ja Riian kaupunki. Läänen
(Lännen) maakunta Virossa ynnä siihen kuuluvat saaret olivat jo pari
vuotta olleet tanskalaisen prinssi Maunun vallassa.
Juhana herttua parka yksin vain oli jaossa jäänyt aivan
osattomaksi. Ruvetessaan ehdoitteluihin Räävelin kanssa oli tosin
Eerikki luvannut hankkia veljelleen jonkun muun paikan tämän
sijaan, jota hän nyt itse halusi. Maamestarilta piti muka pantiksi
rahalainaa vastaan saataman Pernun kaupunki Eerikille itselleen ja
Sonnenburgin linna Kurjensaarella l. Saarenmaalla Juhanalle. Tähän
uuteen lupaukseen luottaen oli Juhana taas ruvennut ehdoitteluihin
mainitun linnan komentajan kanssa, tarjoten hänelle rahaa, jos hän
luopuisi siitä. Mutta tämä ei suostunut, eikä Eerikkikään saatuansa
Räävelin puhunut enää mitään Juhanan osasta. Sonnenburgiakin hän
nyt yritti anastaa itsellensä.
5. Juhana herttuan naimistuumat.
Koittipa juuri tänä vastoinkäymisen aikana Juhanalle uusi toivon
tähti, loistavampi kaikkia entisiä, luvaten korvata muut tyhjään
sammuneet. Heinäkuun 20 p. 1561 näet tuli Eerikin luo kreivi
Tenczin, Puolan kuninkaan Sigismund Aukustin lähettiläänä. Hän
tarjosi rauhaa ja liittoa yhteiseen sotaan venäläistä vastaan.
Ystävyyden vahvistukseksi piti Sigismund Aukustin nuorempi sisar,
Katariina, naitettaman Juhana herttualle, ja itse puolestaan kosi
Tenczin puolisokseen Kustaa Vaasan tytärtä, Ceciliaa.

47. Naimistuuma Juhana herttuan ja Puolan kuninkaan sisaren välillä
ei ollut kuitenkaan aivan vasta keksitty. Isän vielä eläessä näkyy
Juhanan mieli jo kääntyneen tälle suunnalle. Arvattavasti oli hän
saanut ensimäisen ajatuksen siihen kanslerinsa Ezekias Gefartin
kautta. Tämä oli silesialainen, joka ollessaan Kustaa Vaasan
palveluksessa oli saanut Eerikin puolelta kärsiä vääryyttä ja
sentähden mennyt Juhanan hoviin. Siellä hän pian pääsi yhtä
suureen suosioon ja toimitti samallaista yllyttäjän virkaa kuin Yrjänä
Pietarinpoika Eerikin luona. Asia näkyy tulleen alulle pannuksi vähää
ennen Kustaa kuninkaan kuolemaa, koska Liivin maamestarin
lähettiläitten seurassa kävi myös eräs Puolan kuninkaan miehiä
Tukholmassa. Tenczinin kreivin tulo ja tarjous luultavasti oli
seurauksena silloin nostetuista puheista.
Tämä Juhanan hanke viimeinkin näkyi menestyvän
mielenmukaisesti. Puolan kuningas oli nähtävästi asiaan
suostuvainen. Eerikki myöskään ei pannut mitään estettä.
Päinvastoin hän lupasi itse antaa suosituskirjeen veljelleen Puolan
kuninkaalle vietäväksi. Luultavasti toivoi Eerikki kääntävänsä veljensä
silmät ja mielen pois niistä vahingoista, joita hän hänen kauttaan oli
saanut kärsiä. Kirjeissään Juhanalle hän viittasi siihen, että tämä
arvattavasti saisi myötäjäisiksi suurenmoisen alustan; vieläpä hän
koetti herättää veljessään toiveita Puolan kuningaskruunusta, koska
vanha Jagello-suku loppui Sigismund Aukustin kuoltua.
Vähemmästäkin olisi Juhanan mieli voinut kiihoittua. Mielellään
hän olisi heti paikalla lähtenyt kosiomatkalle. Mikäpä lienee kuitenkin
tullut esteeksi, koska hän ei päässyt liikkeelle kesän kuluessa, eikä
enää myöhäisellä syksyllä tahtonut antautua myrskyisen meren
armoille. Yhtähyvin lähetettiin jo kansleri Gephart edeltäkäsin asiata
vielä enemmän valmistamaan. Sigismund Aukusti otti tämän

48. lähettilään kohteliaasti vastaan; myös kirjoitti hän Eerikille, pyytäen
Juhanaa sen riidan välittäjäksi, joka molempien kuningasten välillä
alkoi syttyä keskinäisistä rajoista Liivinmaalla.
Mutta tähänpä Eerikiltä tuli kieltävä vastaus. Samoin hän ei
myöskään suostunut veljensä pyyntöön, ettei häneltä tänä vuonna
vaadittaisi kymmenysveroa eikä määrätyn sotavoiman ylläpitoa,
koska hänen tuli säästää rahoja kosintaretkeä varten. Kuninkaan
vaihtelevainen mieli oli taaskin poikennut uusille poluille. Jo Tenczinin
liiton tarjoukseen vastatessaan oli Eerikki selittänyt, että hän kyllä
voisi olla puuttumatta niihin linnoihin Liivinmaalla, joihin jo edellisinä
vuosina oli otettu puolalaista suojelusväkeä. Mutta itse maamestarin
ja hänen hallussaan olevien Viron rajalinnojen kimppuun hän uhkasi
heti käydä koko voimallaan. Nytpä hierottiin paraikaa sitä sovintoa,
jonka seurauksena oli se, että maamestari luovutti maansa Puolalle.
Siten olisi mainittujen rajalinnojen valloitus ollut julkisotaa Puolan
kuningasta vastaan. Kaksi ehtoa oli siis nyt Eerikillä edessään: joko
hänen piti veljensä vuoksi käskeä sotaväkensä pysymään alallaan, tai
ryhtyä sotaan Sigismund Aukustia vastaan ja sillä keskeyttää
naimiskauppa. Mahdotontahan oli ajatellakaan naimisliittoa Juhanan
ja Katariinan välillä samalla aikaa, kun heidän veljensä ryntäisivät
aseet kädessä toinen toisensa kimppuun. Siitä syystä olikin Klaus
Horn, Eerikin sotavoiman päällikkö ja Juhana herttuan ystävä, koko
kesän vitkastellut. Olipa hän viimein lokak. 14 p. solminut välirauhan
jouluun saakka sillä ehdolla, että maamestari sillä välin sopisi Eerikin
kanssa lopullisesta rauhasta. Itsepä Horn nyt riensi Tukholmaan
asiatansa selittämään ja pyytämään, että sota saisi levätä edes siksi,
kunnes herttuan asia olisi selvällä kannalla. Vaan ei Horninkaan
anomuksella ollut parempaa menestystä. Eerikin päätös oli jo aikaa
tehty. Koska ei veljen naimistuuma sopinut yhteen hänen omien
hankkeittensa kanssa, piti sekin taas sysättämän syrjään. Horn sai

49. käskyn empimättä ruveta sotaan, kohta kun sovittu loma-aika oli
päättynyt. Tätä päätöstään kuningas kielsi vielä ilmoittamasta
Juhana herttualle, mutta Horn kuitenkin, Turun kautta Viroon
palatessansa, kertoi hänelle kaikki tyyni.
Kolmannen kerran oli siis nyt kuninkaallinen veli astunut väliin
tehdäksensä tyhjäksi Juhanan rakkaimmat toiveet. Viha ja
toivottomuus kuohuivat vuorotellen herttuan rinnassa. Pitikö hänen
kärsiä kaikki, mitä ikänä Eerikki katsoi hyväksi hänelle? Eikö ollut
mahdollista ajaa asiaa onnelliseen loppuun ominkin päin, veljen
luvatta, vaikka vasten hänen tahtoaan? Näiden ajatusten paraikaa
liikkuessa Juhanan sydämessä saapuivat tammik. 22 p. 1562 hänen
luokseen kreivi Tenczin ja Puolasta palaava Gephart. Heidän
yllytyksensä vahvistivat herttuan päätöstä jatkaa kosimistaan
Eerikistä huolimatta. Innoissaan hän myöskin, tarkemmin asiaa
ajattelematta, suostui Tenczinin esittämään pyyntöön ja lupasi antaa
Sigismund Aukustille hänen tulevana lankonaan lainaksi melkoisen
rahasumman. Gephart ja yksi herttuan suomalaisista
neuvosmiehistä, Herman Fleming, lähetettiin heti Puolaan
ilmoittamaan, että Juhana oli myöntynyt antamaan lainan. Hornille
Räävelissä sanottiin Tenczinin tulleen päättämään rauhansovintoa.
Sentähden hän edelleen lupasi vitkastella.
Eerikki kuningas, saadessaan kuulla veljensä viimeisistä
päätöksistä ja teoista, pelästyi pahanpäiväisesti. Hän koetti nyt
hyvillä sanoilla ja suurilla lupauksilla houkutella puoleensa veljeä,
joka selvästi näkyi luopuvan hänestä puolalaisten puolelle. Aivan
päinvastoin kuin ennen hän väitti nyt aivan epätietoisiksi kaikki
Puolasta toivotut edut, varsinkin mitä kuningaskruunun perimiseen
tuli. Hän lupasi hankkia Juhanalle paljoa korkeamman puolison,
nimittäin Maria Stuartin, Skotlannin kuningattaren, jota hän itse oli

50. jonkun aikaa kosinut. Herttua vastasi tähän antaneensa jo
Katarinalle sekä suullisen että myös kirjallisen sanansa, jota hän ei
voinut enää kunnialla peruuttaa. Silloinpa Eerikki rupesi taas toista
virttä vetämään ja oli pelkäävinänsä kaikellaista pahaa, mikä voisi
tapahtua hänen rakkaalle veljelleen. Puolalaiset, kirjoitti hän,
tahtovat vain vietellä sinut maahansa. Siellä he pitävät sinua vankina
ja sitten sinun lunnaiksesi on annettava heille joku maakunta
Virossa.
Tässä kirjeenvaihdossa kului useita kuukausia, kunnes vihdoin uusi
väliin tullut tapaus äkkiä saattoi molemmat riitaveljet tuumasta
toimeen. Klaus Hornin oli viimein, kun ei sovitteluista näkynyt loppua
tulevan, täytynyt totella kuninkaan alinomaisia käskyjä ja lähteä
liikkeelle. Kesäk. 2 p. antautui hänelle Pernun kaupunki ja vannoi
uskollisuutta Ruotsin kuninkaalle. Iloissaan tästä Eerikki kuningas
haihdutti mielestänsä kaikki muut ajatukset, pitäen ainoastaan
valloitustuumiansa silmällä. Hän lähetti suuria apujoukkoja sekä
Ruotsista että Suomesta Rääveliin. Juhanalle hän samassa lähetti
kirjeen, missä hän peruutti suostumuksensa hänen puolalaiseen
naimaliittoonsa. Mutta herttua ei enää kirjeitä totellut. Hän läksi kuin
läksikin Turusta kesäk. 19 p. Tenczinin kreivin ynnä neuvostensa,
Henrik Hornin ja Herman Flemingin seurassa. Laiva, jolla oli komea
nimi Ursus Finlandicus (Suomen karhu) ja perämiehenään Turun
porvari Henrik Innamaa, vei heidät onnellisesti meren yli Danzigiin,
jonne he joutuivat seitsenpäiväisen matkan jälkeen.
6. Juhana herttuan kosintamatka.

51. Melkeinpä olisi Juhana herttua täältä vielä kääntynyt kotiinsa.
Hänellä oli näet Danzigissa huonot sanomat vastassa kahdeltakin
haaralta. Eerikki oli lähettänyt uhkauskirjeen, missä hän vielä
ankarammin vaati häntä luopumaan naimisliitostaan. Toiselta puolen
näytti nyt Puolankin kuningas rupeavan tekemään verukkeita.
Puhetta oli jo ennen ollut siitä, että Juhanan nuorempi veli Maunu
samalla naisi Katariinan vanhemman sisaren. Maunu olikin aikonut
tulla mukaan, mutta Eerikki oli pidättänyt hänet Ruotsissa. Nytpä
pani Sigismund Aukusti välttämättömäksi ehdoksi, että vanhempikin
sisar samassa tulisi naitetuksi; muuten hän ei sanonut voivansa
antaa nuorempaa. Suuttuneena ja säikähtyneenä Juhana astui jo
jälleen laivaan palatakseen kotimaahan, johon hänen suomalaiset
neuvonantajansa häntä hartaasti kehoittivat. Mutta samassa saapui
Gephart Puolasta takaisin. Vaikka hän ei tuonut mitään parempia
ehtoja, osasi hän kuitenkin Tenczinin avulla selittää asian
mitättömäksi muodolliseksi koukutteluksi, joka kyllä saataisiin
selväksi, kunhan Juhana itse vaan tulisi saapuville.
Elok. 19 p. lähdettiin siis Danzigista taas eteenpäin. Ensin tultiin
Königsbergiin, Preussin herttuan pääkaupunkiin, jossa herttua
Puolan vasallina juhlallisesti kestitsi Juhanaa viisi päivää. Sepittipä
hänen hovirunoilijansa siinä tilaisuudessa Suomen herttuan kunniaksi
runonkin, joka oli pitkä kuin Suomen nälkävuosi ja ikävä kuin
Preussin mäntykankaat. Sitten pitkitettiin tietä Liettuanmaan jylhien
korpien kautta, missä matkalaiset ihmeekseen vähä väliä näkivät
metsäkarjuja ja kauhean suuria karhuja. Kovnossa oli Sigismund itse
lankoaan vastassa. Täällä ruvettiin nyt tarkemmin sovittelemaan
naimisliiton ehtoja, jota tointa myös kesti koko matkan Vilnaan,
Liettuanmaan pääkaupunkiin asti.

52. Sigismund Aukusti vaati, että vihkiminen toimitettaisiin kokonaan
katolisten kirkonmenojen mukaan ja että Katariina saisi uudessa
kotimaassaan täyden uskonvapauden. Kumpaankin ehtoon suostui
Juhana herttua. Mutta samassa hän kuitenkin myös juhlallisesti julisti
aikovansa itse pysyä luterilaisessa uskontunnustuksessaan. Siitä
syystä hän ei myöskään taipunut ottamaan pyhää ehtoollista
katolisella tavalla, joka näkyy vihkimistapoihin kuuluneen.
Myötäjäisiksi lupasi Sigismund sisarelleen 32,000 Unkarin kultarahaa
sekä lisäksi 60,000 dukaattia äidin perintöosana. Juhana puolestaan
määräsi puolisolleen huomenlahjaksi koko Ahvenanmaan ja
Kastelholman linnan sekä lisäksi Rauman kaupungin ja Laitilan ja
Lapin pitäjät. Huomenlahja-alustan asukkaitten piti vannoa
uskollisuusvalansa yksistään Katariinalle, kuitenkin "rikkomatta
alamaisvalaansa Ruotsin kuningasta kohtaan". Tämä lisäys todistaa
selvästi, että Juhana vielä kuitenkin toivoi voivansa elää sovinnossa
veljensä kanssa, vaikka olikin laiminlyönyt hänen kieltonsa. Yhtä
varovainen oli myös hänen vastauksensa, kun hänelle sanottiin, että
hänen Puolan kuninkaan lankona piti julistaa itsensä itsenäiseksi
hallitsijaksi. Minä olen, vastasi hän tähän, Ruotsin kruunun vasalli,
velvollinen palvelemaan kuningasta sotaväelläni, vaikka muuten
olenkin itsenäinen. Minun ja kuninkaallisen veljeni väli on aivan sama
kuin Saksan ruhtinasten ja keisarin. Pahaksi onnekseen ei Juhana
kuitenkaan osoittanut samaa viisasta malttia loppuun asti. Halu
saada joku osa Liivinmaata omaksensa yllytti hänet tekoon, joka oli
suuresti varomaton ja ajattelematon. Hän näet ei ainoastaan jättänyt
kaikkia Katariinalle tulevia rahoja langon haltuun, vaan vieläpä lainasi
hänelle 120,000 taalaria lisäksi. Niistä sai hän pantiksi seitsemän
linnaa Liivinmaalla, nimittäin Paiden (Weissenstein), Helmen,
Karksin, Ermesen, Rujenin, Burtnikin ja Trikatenin linnat.

53. Lokak. 4 p. 1562, kun ehdoista tällä tavalla oli sovittu, vihittiin
viimein nuori pariskunta. Tähän asti oli Juhana asunut kaupungin
parhaassa ravintolassa, mutta nyt hän sai komeat huoneet itse
kuninkaallisessa linnassa. Viikon päivät vietettiin häitä suurella ilolla
ja kaikellaisilla juhlallisuuksilla. Musiikki soi, tanssijaisia ja
turnauspelejä pidettiin sekä Saksan että Unkarin tavalla. Muutamat
häiden aikana tapahtuneet tapaturmat tekivät kuitenkin ilon hiukan
surunsekaiseksi. Itse hääyönä murhattiin Katariinan kokki, ja eräässä
turnauksessa sen jälkeen taistelijat kiivastuivat siinä määrin, että
leikistä tuli tosi ja useita sekä hevosia että ritareja tapettiin. Näitä
tapauksia kertoi kansa päätä pudistellen, pitäen niitä pahoina
enteinä nuoren pariskunnan tulevalle onnelle.
Mielellään olisi Sigismund Aukusti pitänyt langon luonansa talven
yli, luultavasti toivoen voivansa sinä aikana vieroittaa hänet
kokonaan pois Eerikistä ja taivuttaa omalle puolellensa. Mutta
Juhana pelkäsi veljen vihaa ja pyrki lähtöön. Siihen myös hänen
suomalaiset neuvonantajansa hartaasti kehoittivat. Kohta hääjuhlan
jälkeen jätti siis Juhana Puolan hoville jäähyväiset, ja katkerasti
itkien läksi kaunis Katariina seuraamaan puolisoansa kylmille,
kaukaisille Pohjan maille.
Matkan alku kävi kuitenkin hyvin ja hauskasti. Ensimäisen päivän
seurasi Sigismund Aukusti itse mukana, ja sitten saattoi kaksi hänen
hoviherraansa, Laski ja Konarski, matkalaisia Riikaan asti. He pitivät
tarkan huolen tarpeellisten hevosten sekä ravinnon hankkimisesta.
Mutta Riiassa alkoivat jo vastukset. Mahtava puolalainen aatelisherra,
Radzivil, jolta Juhana oli kieltänyt lainaksi pyydetyn summan, oli
komentajana siinä kaupungissa eikä päästänyt Juhanan joukkoa
muurien sisäpuolelle. Vallin edustalla, ulkoilmassa, täytyi heidän
pitää asuntoansa. Vielä harmittavampaa oli se, että laiva, jolla oli

54. aikomus jatkaa matkaa, jäätyi eräänä yönä Väinäjokeen. Juhana
kyllä sahautti sen jälleen irti, mutta silloinpa kauhea myrsky ajoi sen
rannalle.
Muuta neuvoa ei siis ollut kuin jatkaa matkaa maata myöten,
vaikka se oli sekä vaivalloista että myös vaarallista Liivinmaalla
retkeilevien venäläisten partioparvien vuoksi. Juhana herttua sai
lainatuksi vaunut sekä hevoset Kuurin herttualta ja Riian
arkkipiispalta; hänen omat vaununsa sekä suurin osa hänen
seurajoukkoansa olivat jo edeltä lähetetyt, koska heidän oli ollut
aikomus laivassa palata Suomeen. Kuurin herttua antoi hänelle myös
28 huovia, jotka saattoivat matkalaisia Saletsa-joelle saakka. Siellä
oli Juhana jo toivonut tapaavansa Ruotsin sotaväkeä, jota hän oli
pyytänyt Pernun komentajalta suojaksensa. Vaikka ei täällä ketään
ollutkaan vastassa, uskalsi Juhana sittenkin kulkea eteenpäin siinä
toivossa, että tapaisivat heidät pian matkan varrella. Mutta
peninkulma kului toisensa perästä eikä saattojoukkoa vielä näkynyt
eikä kuulunut. Sen sijaan tuli äkkiä vastaan virolainen talonpoika,
joka polvilleen langeten ja kovasti itkien ilmoitti, että venäläinen
päällikkö Villannin (Fellinin) linnasta oli lähettänyt hänet
vakoilemaan. Hänen piti tiedustella herttuan matkaa ja antaa tieto,
milloin hän joutuisi Heademeeste (se on Hyvienmiesten) joelle, joka
on puolivälissä Pernuun. Sinne piti sitten lähetettämän venäläisiä
ratsumiehiä väijyksiin, jotka veisivät herttuan ja hänen puolisonsa
vangiksi tsaarin luokse. "Semmoiseen pahaan tekoon" lopetti
talonpoika, "ei omatuntoni kuitenkaan salli minun ruveta, vaan
päinvastoin tahdoin teitä varoittaa vaarasta." Tämä sanoma
säikähdytti kovasti matkamiehiä. Nähtävästi ei mikään tavallinen
partiokunta heitä tavoitellut; siinä oli varmaan paljoa suuremmat
hankkeet tekeillä. Tsaari Iivanakin näet oli ollut Katariinan kosijoita;
mutta hänelle oli morsiamen sijaan lähetetty valkoinen tamma

55. vastaukseksi. Hänen vimmansa oli vielä kiihtynyt, kun toinen
onnellisempi oli sen ihanan saaliin saanut, jota hän turhaan oli
tavoitellut. Hän tahtoi, sehän oli selvä, väkisin ryöstää Katariinan
omaksensa. Ainoa pelastus oli nyt pitää kovaa kiirettä. Kiitettyänsä
talonpoikaa hyvästä neuvosta ja annettuansa hänelle runsaita
lahjoja, riensi siis herttua joukkoinensa eteenpäin minkä hevoset
jaksoivat. Yöksikään ei pysähdytty lepäämään. Tällä keinoin päästiin
onnellisesti vaarapaikan sivuitse. Venäläiset, joilla oli pitkä mutka
kierrettävänä suurten soitten ympäri, tulivat liian myöhään.
Kolmen peninkulman päässä Pernusta, kun ei enää mitään hätää
ollut, tuli Klaus Fleming vastaan pyydetyn saattojoukon kanssa. He
sanoivat liian myöhään saaneensa sanoman herttuan tulosta. Mutta
vastahakoisuuspa olikin ollut oikeana syynä, sen sai herttua
harmiksensa pian havaita. Peruun porttia näet ei avattukaan hänen
joukolleen. Siinä oli niin paljon puolalaisia, sanottiin selitykseksi,
jotka petoksella voisivat ehkä valloittaa kaupungin. Ainoastaan
herttua itse rouvansa ja kuuden seuralaisensa kera pääsi sisään.
Muut kaikki saivat täälläkin taas viettää yönsä avaran taivaan alla.
Kaikki tämä tapahtui Eerikki kuninkaan omasta käskystä, joka oli
alkanut vielä suuremmalla epäluulolla kuin ennen kohdella veljeänsä.
Räävelissä oli kuitenkin vastaanotto aivan toisellainen. Siellä tosin
ei enää Juhanan entinen apumies Klaus Horn hallinnut; mutta
nykyinenkin Viron käskynhaltija, Svante Sture, oli herttuan
sukulainen ja ystävä. Hän tuli kaupungista vastaan kolmen
ratsumies- ja yhden jalkaväki- lippukunnan kanssa, jotka korkeiden
tulijoiden kunniaksi ampua paukuttelivat pyssyillään. Svante Sturen
sekä muiden Ruotsin väen päällikköjen kanssa Juhana teki tässä nyt
myös sovinnon pantiksi saaduista linnoistansa. Useimmat niistä olivat
juuri Viron ja Liivin rajalla, aivan Eerikin sotajoukkojen tiellä. Kaikkein

56. suurimman niistä, Paidelinnan, olivatkin he jo vähän aikaa sitten
valloittaneet huolimatta siitä, ettei se muka enää ollut Puolan oma.
Muitakin uhkasi pian sama vaara. Saipa Juhana kuitenkin nyt
päälliköt lupaamaan, etteivät he koskisi niihin, ennenkuin hän olisi
veljensä kanssa asiasta puhunut; ainoastaan Karksin linna piti
puoleksi annettaman Eerikin väen haltuun.
Vielä loppumatkallakaan ei huono onni luopunut kiusaamasta
Juhana parkaa. Kova myrsky ei päästänyt matkalaisia Turkuun asti,
se repi kaikki purjeet rikki ja ajoi laivan Uudenmaan saaristoon. Siellä
taas noustiin maihin ja jatkettiin matkaa maata myöten. Ensimäisenä
päivänä täytyi hoviväen astua jalkasin, sillä ainoastaan yhdet vaunut
oli saatu käytettäviksi. Yö vietettiin eräässä pappilassa. Seuraavana
päivänä saatiin useampia vaunuja. Juhana herttua itse kiirehti nyt
edeltäkäsin Turun linnaan valmistamaan nuorikon vastaanottoa.
Kaupungin portilla oli hän sitten herrojensa kanssa vastassa, kun
Katariina vihdoin saapui vastaiseen kotiinsa. Se tapahtui perjantaina
ennen joulua vuonna 1562.
7. Juhana herttuan hovinpito Turun linnassa.
Viikon päivät vietettiin nyt tulijaisia tansseilla ynnä kaikellaisilla
muilla kemuilla. Ilon enennykseksi useat herttuan hoviväestä
viettivät myös samalla häitä. Tällä tavoin nuorikolta pian unohtuivat
matkan vaivat ja vastoinkäymiset. Muutenkin oli olo ja elämä Turun
linnassa niin komeaa ja loistavaa, että hän tuskin kotonakaan oli
parempaa saanut nähdä. Katsokaamme mekin tarkemmin tätä

57. hovinpitoa, ainoaa laatuaan, mitä ikänä meidän raukkojen rajojen
sisäpuolella on nähty.
Asuinhuoneustoa Turun linnassa oli vähän aikaa ennemmin lisätty
uusilla rakennuksilla, niin että se nyt oli tarpeeksi avara ja mukava.
Paikalla kävijä voi vielä nytkin saada jonkunmoisen käsityksen
juhlasalin suuruudesta, vaikka siitä onkin kolme kamaria tehty.
Samoin myös on olemassa kappeli, jossa silloin jumalanpalvelusta
pidettiin.[3] Sisustus oli kaikin puolin komea. Kalliit tapettikankaat,
jotka riippuivat seinillä, peittivät harmaat kivet näkymästä.
Muutamissa huoneissa oli seinillä myös maalauksia. Näitä oli Juhana
herttualla kaikkiansa 58, ja yksi sarja niistä kuvasi tapauksia Troijan
sodasta. Taiteessa niinkuin kirjallisuudessakin olivat näet siihen
aikaan vielä muinaiskreikkalaiset ja -roomalaiset aiheet hyvin
suosittuja. Kaikki uudemmat yritykset olivat tehtävät heidän mallinsa
mukaan, ja enimmiten otettiin heiltä aiheetkin jo valmiina. Yksi
näistä kuvista esitti Parista, joka valmistautui Kreikkaan lähtemään;
toisessa hän väkensä avulla ryösti Helenan Apollonin ja Dianan
temppelistä; kolmannessa Priamos juhlallisesti otti vastaan
vaaralliselta retkeltä palaavan poikansa sekä hänen ihanan saaliinsa.
Toisessa kuvasarjassa näkyi tämän pahan työn pahat seuraukset.
Eräs kuva esitti kostoon liittäytyneiden kreikkalaisten laskevan
laivansa Troijan rantaan ja saattavan sotakojeensa maalle. Useimmat
kuvasivat taisteluja heidän ja troijalaisten välillä; siinä oli Hektor,
siinä Palamedes, siinä muita sankareita. Vihdoin yksi kuvista kuvasi
turmiollista onttoa puuhevosta, jota onnettomat Troijan asukkaat
riemulla kuljettivat kaupunkiinsa. Kaikkein viimeisessä kuvassa
Agamemnon, kreikkalaisten ylipäällikkö, jakoi saaliit voiton jälkeen.
Paitsi näitä kuvia oli myös muita, toisen aiheisia. Eräs sarja esitti
kuningas Hiskiaan historiaa Vanhan Testamentin mukaan, mutta
nähtävästi sovittelemalla sitä uskonpuhdistuksen ajan tapahtumiin.

58. Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
testbankdeal.com