Accounting Information Systems 9th Edition Hall Solutions Manual

Accounting Information Systems 9th Edition Hall Solutions Manual
Accounting Information Systems 9th Edition Hall Solutions Manual
Accounting Information Systems 9th Edition Hall Solutions Manual

1. Download the full version and explore a variety of test banks
or solution manuals at https://testbankdeal.com
Accounting Information Systems 9th Edition Hall
Solutions Manual
_____ Follow the link below to get your download now _____
https://testbankdeal.com/product/accounting-information-
systems-9th-edition-hall-solutions-manual/
Access testbankdeal.com now to download high-quality
test banks or solution manuals

2. Here are some recommended products for you. Click the link to
download, or explore more at testbankdeal.com
Accounting Information Systems 9th Edition Hall Test Bank
https://testbankdeal.com/product/accounting-information-systems-9th-
edition-hall-test-bank/
Accounting Information Systems 10th Edition Hall Solutions
Manual
https://testbankdeal.com/product/accounting-information-systems-10th-
edition-hall-solutions-manual/
Accounting Information Systems 8th Edition Hall Solutions
Manual
https://testbankdeal.com/product/accounting-information-systems-8th-
edition-hall-solutions-manual/
Statistics for Social Workers 8th Edition Weinbach Test
Bank
https://testbankdeal.com/product/statistics-for-social-workers-8th-
edition-weinbach-test-bank/

3. Managing the Law The Legal Aspects of Doing Business 3rd
Edition McInnes Test Bank
https://testbankdeal.com/product/managing-the-law-the-legal-aspects-
of-doing-business-3rd-edition-mcinnes-test-bank/
Economics For Managers 2nd Edition Farnham Test Bank
https://testbankdeal.com/product/economics-for-managers-2nd-edition-
farnham-test-bank/
Management Australia 7th Edition Stagg Test Bank
https://testbankdeal.com/product/management-australia-7th-edition-
stagg-test-bank/
Public Finance 9th Edition Rosen Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/public-finance-9th-edition-rosen-
solutions-manual/
Payroll Accounting 2017 27th Edition Bieg Test Bank
https://testbankdeal.com/product/payroll-accounting-2017-27th-edition-
bieg-test-bank/

4. Precalculus with Limits 3rd Edition Larson Solutions
Manual
https://testbankdeal.com/product/precalculus-with-limits-3rd-edition-
larson-solutions-manual/

5. CHAPTER 7
THE CONVERSION CYCLE

REVIEW QUESTIONS

1. A company’s conversion cycle transforms (converts) input resources, such as raw
materials, labor, and overhead, into finished products or services for sale.

2. The batch processing system consists of four basic processes: plan and control
production, perform production operations, maintain inventory control, and
perform cost accounting.

3. Continuous processing creates a homogeneous product such as cement through
a continuous series of standard procedures, while batch processing produces
discrete groups of a uniform product, such as a particular size and type of box.
Made-to-order processing produces goods which are built to customer
specifications. Continuous and batch processing systems produce goods to
meet expected sales demand, while made-to-order processing systems produce
goods to meet actual orders.

4. Sales forecast, production schedule, bill of materials, route sheet, work order,
move ticket, and materials requisition.

5. The primary determinant for materials requirements, the bill of materials,
specifies the types and quantities of the raw materials and subassemblies used
in producing a single unit of finished product. Given a good that is to be

6. Chapter 7 page 319
produced from the production schedule, the route sheet specifies the sequence
of operations (i.e. machine or subassembly) and the standard time allocated to
each task.

6. An objective of inventory control is to minimize total inventory cost while
ensuring that adequate inventories exist to meet current demand. Inventory
models used to achieve this objective help answer two fundamental questions:

1. When should inventory be purchased?
2. How much inventory should be purchased?

7. The work order from the production planning and control department triggers the
cost accounting process.

8. Materials requisitions, excess materials requisitions, materials returns, job
tickets, move tickets, and standards for the various resources (as provided by
the standard cost file).

9. Probably the most important type of report is the variance report. This report
illustrates to management the actual cost versus standard costs and any
deviations from the standards. These reports allow management to make any
necessary changes to avoid unfavorable variances. Further, if favorable
variances are being observed with respect to direct materials, the bill of

7. Chapter 7 page 320
materials may be able to be reduced to keep raw materials inventory down.

10. The receipt by cost accounting of the last move ticket for a batch from the work
center signals the completion of the production process.

11. Inventory control, which maintains the records for the raw materials and
finished goods inventories, should be separate from both the raw materials
storeroom and finished goods warehouse functions. Cost accounting, which
maintains the records for work in process, should be separate from the work
centers in the production process.

12 .Transaction authorization: Work orders, move tickets, and materials
requisitions.
Segregation of duties:
1. Inventory control separate from RM and FG inventory custody.
2. Cost accounting separate from work centers.
3. GL separate from other accounting functions.
Access: Limit physical access to FG, RM stocks, and production
processes. Use formal procedures and documents to release materials into
production.

8. Chapter 7 page 321
13. Computer-aided design (CAD) involves the use of computers to design
products to be manufactured and the processes by which they are produced.
Computer-aided manufacturing (CAM) involves the use of computers to
manufacture the product.

14. If production problems are causing bottlenecks, then work-in-process (WIP)
inventory will tend to accumulate. If the wrong product mix is being produced,
then inventories may build up while the customers are unhappily waiting for
delivery of their product. Inventories may build up and become obsolete or
damaged while they are sitting in storage. Further, production has been wasted
building the wrong product.

15. The goal of lean production is improved efficiency and effectiveness in every
area, including product design, supplier interaction, factory operations,
employee management, and customer relations.

16. Activities describe the work performed in a firm, while cost objects are the
reasons for performing activities.

17. Essential activities add value to the organization either through adding value to
the customer or to the organization. Non-essential activities do not add value.

9. Chapter 7 page 322
18. “Islands of technology” describes an environment where modern automation
exists in the form of islands that stand alone within the traditional setting.

19. Computer-integrated manufacturing (CIM) is a completely automated
environment with the objective of eliminating non-value added activities. A CIM
facility makes use of group technology cells comprised of various types of
computer numerical controlled (CNC) machines to produce an entire part from
start to finish in one location.

20. A company’s value stream includes all the steps in the process that are
essential to producing a product. These are the steps for which the customer is
willing to pay.

10. Chapter 7 page 323

DISCUSSION QUESTIONS

1. The various work centers send cost accounting completed move tickets. Along with
standards provided by the standard cost file, move tickets enable cost accounting to
update the affected WIP accounts with the standard charges for manufacturing
overhead (MOH). The receipt of the last move ticket for a particular batch signals the
completion of the production process and the transfer of products from WIP to the
finished goods inventory. At that point cost accounting closes the work-in-process
account and increases finished goods.

2.
1. The assumption that demand for the product is known with certainty is not
unreasonable for most firms. Some firms will have better estimates than
others, but overall projecting demand for a product is not unreasonable.
Assuming that the demand is constant is unreasonable for many products. At
the very extreme, Christmas items are highly seasonal, as are many
recreational items such as camping gear, hiking gear, suntan lotion, and
snow-skiing equipment. Many industries’ products would violate the
assumption of constant demand.
2. The lead time is known and constant. This assumption is not too unrealistic.
Trading partner arrangements between customer and supplier reduces lead-
time uncertainty. In some cases, a probability distribution would be better.
3. The assumption that the total cost of placing orders is inversely related to the

11. Chapter 7 page 324
quantities ordered (larger orders means fewer orders placed) is not
troublesome.
4. The assumption that all inventories in the order arrive at the same time is
probably not realistic and could cause shortages.
5. The assumption that no quantity discounts exist is extremely unrealistic. Most
firms give quantity discounts.
6. The assumption that the total yearly carrying costs is a variable that increases as
the quantities ordered increases in not troublesome.

3. This is the point where total costs are minimized. In other words, it is the minimum of
total holding costs plus total carrying costs.

4. The cost accountants need to keep the records for WIP inventory files. They also
need to track labor, material, and overhead variances, and provide management
with these reports so that they may make any necessary adjustments. The work
centers should not be allowed to track their own variances, as they might try to cover
them up rather than fix them.

5. By prenumbering source documents and referencing these in the WIP records,
every item of FG inventory can be traced back through the production process to its
source. This process is important for detecting errors in production and for tracking
batches through the production process.

12. Chapter 7 page 325
6. The general ledger department provides independent verification by reconciling WIP
journal vouchers from cost accounting and summaries of the inventory subsidiary
ledger from inventory control.

7. The following features characterize the world-class company:
• World-class companies must maintain strategic agility and be able to turn on
a dime. Top management must be intimately aware of customer needs and
not become rigid and resistant paradigm change.
• World-class companies motivate and treat employees like appreciating
assets. To activate the talents of everyone, decisions are pushed to the
lowest level in the organization. The result is a flat and responsive
organizational structure.
• A world-class company profitably meets the needs of its customers. Its goal is
not simply to satisfy customers, but to positively delight them. This is not
something that can be done once and then forgotten. With competitors
aggressively seeking new ways to increase market share, a world class firm
must continue to delight its customers.
• The philosophy of customer satisfaction permeates the world class firm. All of
its activities, from the acquisition of raw materials to selling the finished
product, form a “chain of customers.” Each activity is dedicated to serving its
customer, which is the next activity in the process. The final “paying”
customer is the last in the chain.
• Finally, manufacturing firms that achieve world-class status, do so by

13. Chapter 7 page 326
following a philosophy of lean manufacturing. This involves doing more with
less, eliminating waste, and reducing production cycle time.

8. By replacing labor with automation, a firm can reduce waste, improve efficiency,
increase quality, and improve flexibility. Examples of automation include: Automated
Storage and Retrieval Systems, Robotics, Computer Aided Design (CAD),
Computer-aided manufacturing (CAM).

9. Students will present different answers to this question. For example: Second Skin
Swimwear in Boca Raton, Florida digitizes the image of the customer, which is then
displayed on the computer screen. The customer, with the aid of a salesperson, then
tries various swimsuits on the screen, making any desired changes. Different fabrics
are also examined. Once a suit is decided upon, a pattern is automatically prepared
and cut for manufacturing. Thus, the customer basically designs her own swimsuit.
Some car manufacturers allow customers to add on their options via a computer
screen by which they can visualize the results of different options. Once the
customer places an order, the order is sent to the manufacturer and the car is
custom-finished. Weyerhauser, a lumber company, has placed kiosks in some of its
retailers’ stores which allow customers to build their decks, with the aid of a
salesperson. Once the deck is drawn with the help of a CAD program, the customer
may have a print-out of his/her deck along with a bill of materials.

10. Low priced, poor quality raw materials can end up costing the firm more money if

14. Chapter 7 page 327
more scrap is produced due to difficulty of working with the raw material. Also, poor
quality raw materials or labor will most probably result in the production of an inferior
good and ultimately tarnish the firm’s reputation.

11. The problem is that manufacturing performance is not given enough emphasis by
traditional cost accounting techniques, and traditional cost accounting techniques do
not support the objectives of lean manufacturing firms. Firstly, traditional cost
accounting systems do not accurately trace costs to products and processes. This
results in product cost distortions, which can ultimately cause poor decisions
regarding pricing, valuation, and profitability. Secondly, standard costing motivates
non-lean behaviors through the performance measures of personal efficiency of
production workers and effective utilization of manufacturing facilities. This
promotes the production of large batches of products and a build-up of inventory. A
third problem is the time lag between the reports generated by the cost accountants
and the actual manufacturing activities. Managers need to know in real time about a
robotic machine, which is producing sub-optimal work. Lastly, the accounting data
uses dollars as the standard unit of measure between items that are not always
amenable to a dollar measure, such as product quality, delivery time, set-up time,
etc. Attempting to force this data into such a common financial measure may distort
the problem and promote bad decisions.

15. Chapter 7 page 328
12. The ABC process model provides critical information about cost drivers and
performance measures. This information can be used to constantly analyze the
relative efficiency of activities and the resources used in the process in order to
better manage the activities and resources and target areas for cost reduction.

13. In the traditional manufacturing environment, direct labor is a much larger
component of total manufacturing costs than in the CIM environment. Overhead, on
the other hand, is a far more significant element of cost in advanced technology
manufacturing.

14. The use of standard costs provides a type of access control. By specifying the
quantities of material authorized for each product, the firm limits usage. To obtain
excess quantities requires special authorization and excess materials requisitions.

15. A Value Stream Map (VSM) is used to graphically represent a business processes to
identify aspects of it that are wasteful and should be removed. A VSM identifies all of
the actions required to complete processing on a product, along with key information
about each action item. Specific information may include total hours worked,
overtime hours, cycle time to complete a task, and error rates. The VSM shows the
total time required for each processing step, the time required between steps, and
identifies the types of time spent between steps such as the outbound batching time,
transit time, and inbound queue time.

16. Chapter 7 page 329
16. ABC allows managers to assign costs to activities and products more accurately
than standard costing permits. Some advantages that this offers are:
• More accurate costing of products/services, customers, and distribution
channels
• Identifying the most and least profitable products and customers
• Accurately track costs of activities and processes.
• Equip managers with cost intelligence to drive continuous improvements.
• Facilitate better marketing mix
• Identify waste and non-value added activities.

17. ABC has been criticized for being too time consuming and complicated for practical
applications over a sustained period. The task of identifying activity costs and cost
drivers can be a significant undertaking that is not completed once and then
forgotten. As products and processes change so do the associated activity costs
and drivers. Unless significant resources are committed to maintaining the accuracy
of activity costs and the appropriateness of drivers, cost assignments become
inaccurate. Critics charge that rather than promoting continuous improvement, ABC
creates complex bureaucracies within organizations that are in conflict with the lean
manufacturing philosophies of process simplification and waste elimination.

18. Traditional accounting systems do not accurately trace costs to products and
processes. One consequence of new technologies is a changed relationship
between direct labor and overhead costs. In the traditional manufacturing

17. Chapter 7 page 330
environment, direct labor is a much larger component of total manufacturing costs
than in the CIM environment. Overhead, on the other hand, is a far more significant
element of cost in advanced technology manufacturing. In this setting, traditional
cost accounting procedures are inadequate. For traditional allocations to be correct,
a direct relationship between labor and technology needs to exist. In CIM, this
relationship is diametric rather than complementary. When the cost pool is large and
the allocation method ambiguous, any miscalculation in assigning labor is magnified
many times in the calculation of overhead.

19. Most organizations produce more than one product, but these often fall into natural
families. Product families share common processes from the point of placing the
order to shipping the finished goods to the customer. Value stream accounting cuts
across functional and departmental lines to include costs related to the product
family such as marketing, selling expenses, product design, engineering, materials
purchasing, distribution, and more, but makes no distinction between direct costs
and indirect costs.

20. MRP II evolved into large suites of software called enterprise resource planning
(ERP) systems. Similarities in functionality between ERP and MRP II systems are
quite apparent. Some argue that very little real functional difference exists between
the two concepts. Indeed, the similarities are most noticeable when comparing top-
end MRPII systems with low-end ERP packages.
A primary distinction, however, is that the ERP has evolved beyond the

18. Chapter 7 page 331
manufacturing marketplace to become the system of choice among non-
manufacturing firms as well. On the other hand, cynics argue that changing the
label from MRP II to ERP enabled software vendors to sell MRP II packages to non-
manufacturing companies. The market for ERP systems was for many years limited
by high cost and complexity to only the largest manufactures. This market was
dominated by a few software vendors including SAP, J.D. Edwards, Oracle, and
PeopleSoft. In recent years this market has expanded tremendously by the entry of
many small vendors targeting small and mid-sized customers with less expensive
and more easily implemented ERP systems.

19. Chapter 7 page 332


MULTIPLE CHOICE

1. B
2. D
3. B
4. D
5. E. Safety Stock is represented by the line segment from point E down to the
zero value point on the vertical axis.
6. B
7. E
8. A
9. C
10. B

20. Chapter 7 page 333


PROBLEMS

1. DOCUMENT FLOWCHART
See diagram below

21. Chapter 7 page 334




2. ECONOMIC ORDER QUANTITY

a. EOQ =

D = 28,000
S = $9
H = $1.25
EOQ = 635

b. ROP = I x d
I = 7
D = 200
ROP = 1400


3. WORLD-CLASS COMPANIES

Results will vary. Examples are
Dell Computers – improved inventory turnover ratios
Toyota – improved inventory turnover ratios
GE – process improvement
British Vita – MRP II
Apple Computers – JIT


4. INTERNAL CONTROL

a. The work order is not sent to the cost accounting department to set up
a new WIP account. This can result in misallocation of costs to WIP. A
corrective procedure is to have the work order sent directly to the cost
accounting department.

b. Work centers generate their own material requisitions, excess material
requirements, and material returns documents. The work centers
should not have both custody over raw materials and the
corresponding authorization responsibilities. A possible danger is that
the work centers may pilfer raw materials and be able to cover it up by
altering documents. A corrective procedure is to have the production
planning and control department generate these documents and have
the cost accounting department maintain the WIP records.

22. Chapter 7 page 335

5. DESIGN AND DOCUMENT MANUFACTURING PROCESSES

Solutions to this problem will vary. The key elements of this central
manufacturing system are would include:

• Production Planning and control produce the production schedule based upon
the monthly sales forecast on file in the central computer system
• The central system produces work orders, material requisitions, move tickets,
and purchase orders based upon stored standards and inventory on hand
data.
• Purchase orders are sent directly to suppliers (this could be via mail, fax, or
EDI).
• Work centers access their work schedules and necessary documents from
terminal in the work areas. Minimal hard copy is produced.
• When work is completed work center employees enter the time and materials
used in production.
• Storekeeping issues raw material to employees as need. They access the
central system to download the materials requisitions, which the employees
sign in exchange for the materials.
• The central system calculates WIP and automatically transfers WIP to
finished goods inventory when production is complete.
• Cost accounting receives management report on demand from the system via
their department.
• Purchasing receives management reports on products ordered via the
department terminal.

23. Chapter 7 page 336 Cost Standards
AP Ledger
PO Data
WIP
MatlReq
Work Order
Move Ticket
Job Ticket
Employee
Records
Production
Schedule
Rout Sheet
BOM
Production Planning and Control Data Processing Center
Problem 7-5 Manufacturing System Flowchart Page 1
Central
Manufacturing
System
Inventory
Review Sales Forecast
Develop Prod
Schedule
Work Centers
Sales Forecast
Production
Schedule
Review Production
Schedule, Download
Documents
Material
req
Work
Orders
Move
Ticket
Enter Employee
Job and Time
Data
Perform
Assigned
tasks
Material
reqWork
Orders
Move
Ticket
Material
reqWork
Orders
Move
Ticket
RM
Purchases
List
Review
and File
Production
ScheduleRM
Purchases
List
A
PO
Vendor


Store Keeping
Access Material
Reqper worker
request for RM
Purchasing Department
Employee
A
A
Material
Req
Issue RM to
Employee
and obtain
Signature
Material
Req
Download
Production Cost
Reports
Cost Accounting Department
Management
Repts
Review
and File
Management
Repts
A
Download
Purchase
Reports
Management
Repts
Review
and File
Management
Repts
Problem 7-5 Manufacturing System Flowchart Page 2

24. Chapter 7 page 337
6. ZERO DEFECTS PROCESS

The advantages are that no defective units will be produced once a problem is
detected. Defective units are problematic and can cause recalls of the tractors at
great expense to Northern and damage to customer relationships. In the long run
the costs associated with shutting down the production line are more than off-set by
the cost savings from avoiding recalls and damage to the company’s reputation.

Achieving JIT requires more than simply the desire to do so. Challenges include:
• Changes in organization culture
• Significant personnel training and patience.
• Small production lot sizes
• The company needs to obtain excellent cooperation from suppliers. Since the
firm will hold no excess inventory, late or defective deliveries of raw materials
can cost the company in downtime.
• The company must maintain an excellent employee relations and promote
teamwork. Quality must be the objective of everyone in the organization.





7. ACTIVITY DRIVERS

Overhead components for the company include executive salaries, legal
expenses, ordering costs, accounting and other support department costs, janitorial
services, electricity, plant, property and equipment costs, inventory handling
expenses, saw blades, scrap or waste disposal costs, glue, sand paper, mineral oil,
packaging supplies, and shipping costs.
An activity driver for cutting could be lumber square feet; the most logical activity
driver for the assembly, shaping, sanding, and finishing processes would be the
number of cutting boards made. An activity driver for packing could be the number of
boxes packed.



8. LEAN MANUFACTURING PRINCIPLES


Response: The essay should include the following points:

Pull processing. Products are pulled from the consumer end (demand), not
pushed from the production end (Supply). They are pulled into production as
capacity upstream becomes available. Unlike the traditional push process, lean does
not create batches of semi-finished inventories at bottlenecks.

25. Chapter 7 page 338
Perfect quality. Success of the pull processing model requires zero defects
in raw material, work in process, and finished goods inventory. Poor quality is very
expensive to a firm. In the traditional manufacturing environment, these costs can
represent between 25 to 35 percent of total product cost. Also, quality is a basis on
which world-class manufacturers compete. Consumers demand quality and seek the
lowest-priced quality product.

Waste minimization. All activities that do not add value and maximize the
use of scarce resources must be eliminated. The following are examples of waste in
traditional environments:
• Overproduction of products,
• Transportation of products
• Bottlenecks of products waiting to move to the next production step.
• Idle workers.
• Inefficient motion of workers who must walk more than necessary in
the completion of their assigned tasks
• Islands of technology.
• Production defects that requires unnecessary effort to inspect and/or
correct
• Safety hazards that cause injuries and lost work hours and associated
expenses

Inventory reduction. The hallmark of lean manufacturing firms is their
success in inventory reduction. Lean firms have only a few days or sometimes even
a few hours of inventory on-hand. The three common problems outlined below
explain why inventory reduction is important.

1. Inventories cost money. They must be transported throughout the factory,
handled, stored, and counted. In addition, inventories lose value through
obsolescence.

2. Inventories camouflage production problems. Bottlenecks and capacity
imbalances in the manufacturing process cause work-in-process inventory to
build up at the choke points. Inventories also build up when customer orders
and production are out of sync.

3. Willingness to maintain inventories can precipitate overproduction.
Because of setup cost constraints, firms tend to overproduce inventories in
large batches to absorb the allocated costs and create the image of improved
efficiency.

Production flexibility. Long machine setup procedures cause delays in
production and encourage overproduction. Lean companies strive to reduce setup
time to a minimum, which allows them to produce a greater diversity of products
quickly, without sacrificing efficiency at lower volumes of production.

26. Chapter 7 page 339
Established Supplier relations. A lean manufacturing firm must have
established and cooperative relationships with vendors – No late deliveries,
defective raw materials, or incorrect orders.

Team Attitude. Lean manufacturing relies heavily on the team attitude of all
employees involved in the process. Each employee must be vigilant of problems that
threaten the continuous flow operation of the production line. Lean requires a
constant state of quality control along with the authority to take immediate action

27. Chapter 7 page 340



INTERNAL CONTROL CASES

1. PERFOMANCE WATER PUMPS (CENTRALIZED SYSTEM WITH
DISTRIBUTED TERMINALS)

Part A and B see following pages

28. Chapter 7 page 341

29. Chapter 7 page 342
Part C. Risks in Current System

1. Material usage is not properly controlled.

2. Job time accounting may be inaccurately recorded

3. Potential for theft of raw materials.

4 and 5. General ledger accounts may be inaccurately maintained.


Part D. Controls Needed to Reduce Risks

1. Accounting Records; Excess Material Usage Requisitions should be used to
identify in production problems and theft, loss, damage of raw materials.

2. Supervision: Job time data should be reviewed and approved by a
supervisor.

3. Segregation of Duties: Storekeeper has asset custody and RM Inventory
recordkeeping responsibility. RM record keeping should be transferred to an
accounting function.

4. Segregation of Duties: Cost accounting should not have GL posting
responsibility.

5. Segregation of Duties: Storekeeper should not have GL posting
responsibility.

30. Chapter 7 page 343
2. LITTLE TITAN ENGINES, INC. (MANUAL SYSTEM WITH STAND ALONE
PC SUPPORT)


Part A and B. See diagrams on the following pages.

31. Chapter 7 page 344

32. Chapter 7 page 345

Part C. Risks in Current System

1. Material usage is not properly controlled.

2. Job time accounting may be inaccurately recorded

3. Potential for theft of raw materials.



Part D. Controls Needed to Reduce Risks

1. Accounting Records; Excess Material Usage Requisitions should be used to
identify production problems and theft, loss, damage of raw materials.

2. Supervision: Job time data should be reviewed and approved by a
supervisor.

3. Segregation of Duties: Storekeeper has asset custody and RM Inventory
recordkeeping responsibility. RM record keeping should be transferred to an
accounting function.

33. Chapter 7 page 346
3. GENERAL MANUFACTURING INC. —INTERNAL
CONTROLS ASSESSMENT (MANUAL SYSTEM WITH STAND ALONE PC
SUPPORT)


A., B. SEE THE DIAGRAMS ON THIS AND THE NEXT PAGE.

34. Chapter 7 page 347

35. Other documents randomly have
different content

36. — Jos tämä on yleinen mielipide, niin annetaan asian raueta, sanoi
maisteri vähän tyytymättömänä.
Kukaan ei vastannut.
— Näyttää olevan, vahvisti maisteri. Ehk'ei tässä kylässä ole
ketään, joka kansanopistoakaan suosisi.
— Sitä ei täällä vielä tunneta, vastasi äskeinen nuori isäntä
ikäänkuin kylänsä puolustukseksi.
— Se on kyllä luonnollista, myönnytti maisteri. Mutta ei mikään
tule selvästi tunnetuksi muutoin kuin näkemällä ja kuulemalla.
Täytyy uskoa kuulopuhettakin sen verran, että menee katsomaan ja
oppimaan. Jospa minä kuitenkin koetan vielä vähän selittää tätä
asiata, jos maltatte kuunnella.
Hän nousi seisomaan ja kertoi oikein vilkkaasti opistossa
käynnistään, mitä oli siellä nähnyt ja kuullut. Tätä kuuntelivat kaikki
aivan torkuttelematta ja kertomuksen päätyttyä myöntelivät, että
kyllä sinne pitäisi nuorten mennä.
Lopussa laulettava Savolaisen laulu ei jäänyt enään aivan
muutamain varaan, vaan sitä tempoi jo kaikki nuorempi väki. Vieläpä
he malttoivat jäädä kirjojakin katselemaan, joita maisteri ilmoitti
myötäväksi. Laulainen oli siinä mukana ja hänen huomionsa kiintyi
erään pienen pojan laulukirjan ostoon. Näytti kuin poika olisi
tahtonut viedä kirjan salaa, maksamatta, mutta seuraamalla
salaisesti pojan matkoja huomasikin, että se kävi näyttämässä kirjaa
ensin majatalon pojalle ja tuli vasta sitten maksamaan.

37. Nyt se kuitenkin sai kirjan, vaikka isäänsä salaa, ajatteli Laulainen
mielihyvällä ja samalla surkutellen.
* * * * *
Viimeisten joukkojen mentyä oli jo myöhäinen ilta. Illallista
syödessä virkkoi maisteri:
— Kyllä näyttää tämäkin kylä henkisesti köyhältä, vaikka on
maantien varrella. Tuskin löytyy yhtä, joka näkisi etemmäksi omia
kotinurkkiansa.
— Ei se paljas maantie mitään tuo, vastasi Laulainen. Tähänkin
kylään pitäisi saada kansakoulu.
— Laajentaakohan se kansakoulu niinkään paljon henkistä
näkökantaa, arveli maisteri. Niissä on uskonnonopetus pääaineena ja
jos se tapahtuu ahtaassa hengessä, niin oppilaista tulee
vanhempana tuollaisia kuin tuokin ukko, jolle pitäisi lainakirjastossa
olla vaan saarnakirjoja.
— En ymmärrä, vastasi Laulainen allapäin.
Hän tuli ajatelleeksi omaa kouluansa, jossa todellakaan ei
opetettuna paljon muuta kuin uskontoa ja sisälukua. Sille ei tämä
maisteri antane mitään arvoa.
Maisteri ei aavistanut toverinsa ajatuksia, vaan jatkoi:
— Mutta hyvä on kuulla tuollaistakin puhetta kuin tuo ukon puhe.
Hänellä on tuskin Uutta testamenttia, muista kirjoista
puhumattakaan, mutta hän sittenkin luulee ymmärtävänsä sekä
hengelliset että maalliset asiat paremmin kuin kukaan toinen. Eikä se

38. aina ole aivan väärässäkään. Osasipa iskeä heikoimpaan kohtaan
siinäkin poikansa lainakirjassa. Eipähän puhunut mitään saman
kirjan muista kertomuksista, jotka ovatkin hyviä.
— Ei tuo ukko ymmärrä hyvemmistä ja huonommista
kertomuksista, väitti Laulainen. Hän tuomitsee poltettavaksi kaikki
maalliset kirjat, etupäässä ne jotka lukijata naurattavat.
— Onpa se siinäkin tavallaan oikeassa, sanoi maisteri. Ylen määrin
naurattavat, samoin kuin kiihoittavatkin kertomukset ovat enimmästi
roskaa.
— Saattaa olla, en ymmärrä, myötteli Laulainen. Mutta mitenkä
maisteri selittää sen asian, kun tuo sama ukko pitää erittäin hyvinä
kirjoina ne, jotka kertovat kohta tapahtuvasta maailman lopusta,
taikka Aatamin haudan päällä kasvaneesta hirrestä, jota ei saatuna
temppelin seinälle sopimaan.
— Se on perintö ahdasmielisestä uskonnon opetuksesta, kun
uskonnollisena pidetään ainoastaan sitä, joka on ihmeellistä, taikka
kauhistuttavaa, vastasi maisteri.
— Tulisikohan tuo siitä, uskalsi Laulainen epäillä. Eipähän näitä
tällaisia ukkoja ole jos enintään yksi kylässään, kaikissa ei ole
yhtään.
— On niitä nähtävästi kaikissa kylissä, sekä nuorissa että
vanhoissa, mutta toisilla on häveliäisyyttä, eivätkä laske näitä
ajatuksiansa julkisuuteen.
— Mitenkä sitä uskontoa sitten olisi opetettava? kysyi Laulainen
hyvin rauhallisella äänellä, vaikka ajatteli asettua vastustavalle

39. kannalle.
— Siihen ei voi lyhyesti vastata, eikä sitä hetkessä korjata, sanoi
maisteri. Vanhat menevät mielipiteineen. Ainoa, jota ansaitsee
heidän suhteen yrittää, on se, ett'eivät asettuisi nuoremman
sukupolven edistystä vastustamaan. Siinä täytyy ottaa lujalle, että
vähänkin päästäisiin eteenpäin. Mitähän jos olisi kehoittaa tuota
tämän talon tytärtä menemään kansanopistoon siten, että hankkisi
sinne tarvittavat rahat joko lainaamalla taikka muuten. Tuo tytär ei
näytä ensinkään tyhmältä.
Maisteri ei nähtävästi tahtonut alottaa väittelyä
uskonnonopetuksesta, mutta Laulainen seisoi vielä varustuksissaan
ja virkkoi:
— Saapihan se syksyyn mennessä nuo tarvittavat varat kotiansa
varastamalla ja ehkäpä se ei haittaa näin hyvän asian
edesauttamiseksi.
Maisteri katsahti kysyvästi, että tuliko tämä lause tyhmyydestä,
vaiko tahallaan.
— Ei varastamalla, vaikka olisi kuinka hyvä asia, sanoi hän. Se on
jesuiittain oppia.
— Niin sanotaan olevan, mutta opettajain opettamatta sitä vielä
harjoitetaan täällä syrjäkylissä, vastasi Laulainen ja kertoi sitten
mistä se syntyy.
Lopuksi hän kertoi majatalon pojan laulukirjan oston.

40. PÖYHKEÄ ISÄNTÄ.
Aurinko oli ennättänyt kohota korkealle, kun majatalon yövieraat
joutuivat matkaansa jatkamaan. Laulainen olisi kiirehtinyt lähtöä
aikaisemmin, sillä seuraava pysähdyspaikka oli hänelle tavallista
tutumpi, jossa oli ennen käynyt kyläilemässä ilman asiaakin. Hän
tiesi tarkalleen, että matkan voipi kävellä kahdessa ja puolessa
tunnissa. Mutta heti matkalle lähdettyä hän huomasi, ett'ei se tällä
kerralla tullut kuljetuksi kolmessakaan tunnissa, sillä maisteri Eskola
seisattui jokaisen mäen päällä puhaltelemaan, että "kylläpä tämä
hiottaa".
— Jos kulkenen liika kovaa kyytiä, arveli Laulainen.
— Ei se mitään. Totuttava tähän on kumminkin.
Loppumatkalla oli pieni järvi, jota myöten kulkemalla pääsi
vähemmällä kävelyllä, mutta vene ja järven yli saattaja täytyi pyytää
rannalla olevasta talosta.
— Mitenkä tehdään? kysyi Laulainen. Mennäänkö taloon kyytiä
kyselemään, vai astutaanko suoraan.
— Ei tekisi pahaa pieni levähdys, vastasi maisteri.

41. He poikkesivat taloon, joka oli aivan järven rannalla. Pihamaa oli
huolellisesti puhdistettu. Rapun edessä seisoi kaksi juhannukseksi
pystytettyä koivua, lehdet kuivaneina. Vanhan tuparakennuksen
pienet ikkunat eivät olisi herättäneet mitään huomiota muussa
tapauksessa, ellei yhteen kammariin olisi aivan hiljakkoin asetettu
kaksi sylen korkuista ikkunaa, kolmella suurella ruudulla, kuten
kaupungeissa on tapana. Toisten huoneiden ikkunat eivät olleet
puolenkaan kokoisia. Maisteri sen huomasi heti ja virkkoi
hymähtäen:
— Mutta mitähän tämä merkitsee?
— En ymmärrä, sanoi Laulainen, jolle se oli yhtä suuri arvoitus.
Hänelle oli tämä talo melkein tuntematon, hän oli aina kulkenut
ohitse ja kuullut vaan, että siinä asui vanha isäntä, joka leskeksi
jouduttuansa oli ottanut nuoren vaimon. Tämän emännän he ensiksi
tapasivat, jolle Laulainen selitti asiansa. Emäntä ei ollut vieläkään
vanha ja mielihyvää ilmaisevat kasvot näyttivät kysyvän, että
arvatkaapa miten hyvä minun on olla ja mitenkä paljon minusta
pidetään.
— Tässä ei ole miehiä kotona, eikä venettäkään, mutta jos vieraat
odottavat vähän aikaa, niin kutsutaan, selitti emäntä ja alkoi aukoa
ovia kammariin.
Isäntä kuului olevan kalassa aivan lähellä, jonne pieni poika lähti
sanaa juoksuttamaan.
Odotusaikana pyysi maisteri vähän kuivaa ruokaa, jota emäntä
heti laittoi ja kehoitteli syömään kiirehtimättä, että hän ennättää
paistaa "lettuja".

42. — Hauska emäntä, ja osaa niin puhtaasti laittaa ruuan, kiitteli
maisteri syödessä.
Luvatut letutkin joutuivat ihmeteltävän sukkelaan.
— Vieläkö se isäntä jaksaa kulkea kalastamassa? kysyi Laulainen
emännältä.
Tämä oli purskahtaa kovaan nauruun vastatessaan:
— Kyllä se toki jaksaa.
Laulainen jäi ihmettelemään, eikä osannut kysellä enempää.
He olivat juuri nousseet ruualta, kun vene tuli rantaan tavatonta
vauhtia ja siinä oleva mies hyppäsi rannalle kuin paras urheilija.
— Nyt minä olen aivan ereyksessä, virkkoi Laulainen tämän
nähtyänsä.
Ei tämä ole se entinen isäntä.
Tarkemmin katsoen tunsi hän tämänkin ja muisti entisen
kotipaikan. Se oli paikkakunnallaan yleisesti tunnettu Hurskaalan
Renne, itsemielestään pitäjän mahtavin poika ja kykenevä vaikka
mihin. Se oli perintöosuutensa myötyä touhunnut milloin
urakoitsijana, milloin tavarain välittäjänä, kehuen niissä voittavansa
tuhansia, vaikka muut tiesivät aivan toista. Että hän nyt on täällä,
todisti viimeisen arvelun oikeammaksi.
Nämä asiat ennättivät pikimältään vilahtaa Laulaisen muistissa,
kun isäntä joutui kammariin. Tässä kun ei ollut edessä tavallinen
sydänmaan isännän jurokki, niin hän katsoi velvollisuuden vaativan

43. esitellä isäntä ja maisteri toisilleen kaupunkilaisten tapaan, samalla
mainiten, minne ovat menossa ja millä asioilla liikkuvat.
— Isäntä Hurskainen oli kalassa, alotti maisteri. Täällä on teidän
emäntänne ruokkinut meitä niin erinomaisesti, että tuskin osaamme
kiittää kylliksi.
— Hyvä, kunhan herrat olisivat saaneet, sanoi Hurskainen
mielissään, heittäytyen toisten vielä seisoessa keinutuoliin
soutelemaan. — Niin, minä olin kalassa. Satuin menemään tuonne
etäisimpään lahteen. Näissä maalaisoloissa täytyy isännänkin olla
välistä työtoimissa, vaikka ei minulla mitään pakkoa olisi. Minä olen
aivan vapaa-herra kaiken yli, ja täälläpä minä kammarissa talviseen
aikaan oleksinkin, kun sain syksyllä vähän laitetuksi sellaiseen
kuntoon, että ohikulkevakin huomaa, missä isännän asunto on.
— Vai niin, virkkoi maisteri. Isäntä Hurskainen on siis ollut vasta
vähemmän aikaa tämän talon omistajana.
— Viime syksynähän minä tähän tulin. Tämä minun emäntäni oli
nuori leski ja varakas leski. Tässä kävi rikkaita sulhasia monesta eri
pitäjästä, mutta kun minä viimein pistäysin, niin heti ne ymmärsivät,
että nyt on aika erota, eikä ne sen perästä uskaltaneet katsoakaan
tänne päin. Ja nyt minä voin sanoa, että olen isäntä, sillä nuo
entisen isännän lapset ennättävät syödä osuutensa siihen mennessä
kuin aikaisiksi joutuvat.
Emäntä toi jo kahvitkin ja sitä juodessa saivat vieraat kuulla lisää
tämän arvonsa tuntevan isännän asioita. Maisteri katsoi
velvollisuuden vaativan kuunnella niitä tarkkaavaisena, vaikka
otsansa pyrkikin välistä rypistymään. Laulainen ei kuunnellut
näönkään vuoksi, vaan alkoi kahvin juotua katsella matkalaukkua

44. lähdön merkiksi. Maisterikin katkasi puheen ja pyydettyänsä
saattamaan järven toiseen päähän, kävi emännälle maksamassa.
Hurskainen itse tuli saattamaan, asettaen maisterille laudan
istuimeksi, itse istuen venheen perään.
— Onko isäntä Hurskainen käynyt mitään koulua? kysyi maisteri
veneen lähdettyä liikkeelle.
— En mitään koulua, mutta kyllä minä suoriudun kaikissa asioissa
yhtä hyvin kuin nekin koulun käyneet.
— Kyllä isännän olisi pitänyt käydä joko maanviljelyskoulu taikka
kansanopisto, jatkoi maisteri itsepintaisesti, aikoen anastaa
puhevuoron. Sanoitte viettävänne talvet kammarissa, niin sopisi se
yksi talvi viettää kansanopistossa vielä nytkin, vaikkapa maanmies-
osastolla.
— Kyllä minä en tarvitse neuvoja maanviljelykseenkään, kehui
Hurskainen.
— Mutta tieto jalostaa ihmistä, laukasi maisteri. Kansanopisto on
tuollainen maalaiskansan sivistysahjo, jossa heistä puhdistetaan pois
kuona ja valmistetaan kykeneviksi ottamaan vastaan jaloja aatteita.
— Ylpistyvänpä tuolla näkyvät, pani Hurskainen vastaan.
— Tunteeko isäntä Hurskainen kansanopistossa käyneitä?
— Minäkö en tuntisi. Minä tunnen kolmesta pitäjästä kaikki
nuoremmat miehet ja tytöt, ja kaikki ovat ylpistyneet siellä
käytyänsä… Ei… valehtelen, jos sanon kaikki. On yksi, Niku
Pikeläinen, joka on aivan kuin ennenkin. Viime talvena satuttiin
markkinoilla yhteen yöpaikkaan, niin nauroi aivan kuin me muutkin

45. kansanopistolle, vaikka on siellä ollut. Ja kun iltasilla sanoin, että
pistäytäänpä vielä vanhaan tapaan tuolla "panoraamassa" ja…
missäpähän, niin mielellään lähti ja oli ihan kuin ennenkin. Vaan jos
toisille mitä esittelee, niin selkänsä kääntävät.
Laulainen huomasi, että maisterin sisällä jo kuohahteli, mutta
näkyi painavan alas ja myrähteli vaan että "hm, vai niin; hm, vai
niin" — ja kääntyi katselemaan järven rantoja.
Hurskainen lasketteli voittajan riemulla mieli-ajatuksiansa koko
järvimatkan.
— Mitä nyt isännän kyytipalkka tekee? kysyi maisteri maalle
noustua, kasvoilla sama juroileva ilme kuin Laulaisen ensikertaa
puhutellessa.
— Minunko kyytipalkka? kysyi Hurskainen leveästi nauraen. Jos
minä, isäntä-mies, ottaisin kyytipalkan, niin maisteri varmaan
ihmettelisi summaa. Mutta minä en ota kerrassa penniäkään. Sanon
vaan, että jos matka sattuu vastakin minun kotini kautta, niin terve
tuloa.
— Kiitos sitten avustanne, muuta minä en voi, sanoi maisteri ja
heitti hyvästit.
Vähän matkaa kuljettua hän virkkoi:
— Olipa siinä inhoittavan itserakas mies.
— Minä jo tiesin sen vanhastaan, sanoi Laulainen. Mutta sitä minä
en ymmärrä, mitenkä noin kelpo ihmiseltä näyttävä emäntä on
voinut ottaa tuollainen miehen.

46. — Se on hyvin tavallista, sanoi maisteri. Se todistaa vaan sitä, että
naiset eivät osaa antaa niin paljon arvoa miehen älylle kuin sen
ulkonaiselle korskeudelle.
— Ei toki kaikista naisista voine niin sanoa, sanoi Laulainen
ajatellen yhtä, jonka luuli osaavan antaa arvoa älyllekin ja tämän
lisäksi Putkinotkon emäntää.
— Ei ansaitse eroitella, väitti maisteri jyrkästi. Nainen tahtoo olla
joko miehensä oikkujen orja, taikka että mies on hänen oikkujensa
orja. Ehkä yksi sadasta ymmärtää ja toivoo saavansa tasa-arvoisen
elämän kumppanin.
— Kovin huonoiksi maisteri ajattelee naiset, sanoi Laulainen
koettaen lyödä asiata leikiksi. Ei ne toki silloin ajattele itsensä taikka
toisen orjuuttamista, vaan rakkaushan se on joka vetää.
Maisteri ei ollut leikkituulella.
— Mitä se rakkauskaan on muuta kuin orjuutta. Rakastunut on
rakkaudeksi nimitetyn tunteensa orja ja koettaa saada siihen
toistakin taipumaan.
— Mutta rakkauden orjana oleminen mahtanee tuntua suloiselta.
— Orja kuin orja, jyrisi maisteri. Saattaahan himojensakin orjana
oleminen tuntua suloiselta, mutta aikanaan sen saapi maksaa.
Laulainen oli antavinansa myöten, vaikka jäi aivan eri kannalle ja
ajatteli että tuotako se nyt on se vilosohvinen viisaus, jota niin
suurena pidetään. Vertailla rakkautta himoihin… Tämä koski kaikkein
kipeimmästi… Jos toveri olisi ollut vertaisempi, olisi hän sanonut

47. suoraan, että sinä näyt olevan yhtä kova kourainen rakkauden
tutkijaksi, kuin karhu ihmislapsen hoitajaksi.
Maisteri oli yhä huonolla tuulella ja käveli äänettömänä. Eivät
olleet kovin korkealla Laulaisenkaan ajatukset. Puuttuvaisuuksia vaan
kaikkialla, missä suurempia, missä pienempiä. Nyt oli lähellä hyvän
ystävän talo. Mitä nähnee sielläkään. Jos on ennättänyt ystävyys
kylmetä, kuka sen arvaa. Ei ollut saanut tietoa pojan häistä.
Jo loppui metsä ja peltojen keskeltä näkyi isonpuoleinen talo,
jossa oli ollut aikomus levähtää.
— Onko tässä talossa isäntä toista lajia, kuin mitä tähän asti on
tavattuna? kysyi maisteri.
— On ennen ollut, vastasi Laulainen. Veljen ystävyydellä on
minuakin kohdellut, vaikka on jo ikämies.
— Ystävyys yksinänsä ei paljoa merkitse, epäili maisteri. Olihan
tuokin tavallaan ystävällinen, mutta muuten niin inhoittava, että jos
tapaamme useampia samaa lajia, niin minulta häviää kaikki
kunnioitus savolaista talonpoikaa kohtaan.
— Ei näitä tällaisia enää tavattanekaan, lohdutteli Laulainen.
Puhutellaanhan useampia, niin ehkä nämä unohtuu mielestä.
Hän ajatteli, että kun nyt Juutinen arvaisi puhella niin maisterin
mieliksi, ett'ei se todellakaan pääsisi kaikkia halveksimaan. Oli
pahaksi onneksi tullut erityisesti kiitelleeksi edeltäpäin tätä taloa.

48. JUUTISEN KOTONA.
Kartanolla tuli Juutinen vieraita vastaan. Hän oli keskikokoinen,
kulmikkaat kasvot vähän kuopalle painuneet, mutta vilkkaat silmät
ilmaisivat iloisuutta. Hän vei heti huoneeseen, jossa ystävällisen
näköinen lihava emäntä kävi tervehtimässä vieraita ja katosi kohta.
Molemmille selitti Laulainen matkatoverinsa nimen ja arvon, sekä
kotipaikan.
— En malta olla kysymättä, virkkoi Juutinen, kun olivat istuneet,
onko maisteri nuori pappi, vaiko muu maisteri, kun kuuluu olevan
muitakin maistereita.
Eskola hymähti omituiselle kysymykselle ja vastasi:
— Niitä minä olen muita maistereja.
— Herra Eskola on filosovian maisteri, selitti Laulainen.
— Vai niin, sanoi Juutinen ja katsoi entistä tarkkaavammin
vieraaseen. Vieläkö ne herrat uskaltavat lukea sitä vilosohviata,
vaikka Ukko Paavo kuului sen tuominneen tuliseen järveen?

49. Laulainen säikähti, kun pelkäsi Juutisen koskettaneen arkaan
aineeseen. Mutta maisteri ei näyttänyt kysymyksestä ensinkään
pahastuvan.
— On sitä vielä lueskeltuna, vastasi hän aivan tyynesti ja lisäsi:
— Muistaako isäntä Juutinen Paavo Ruotsalaisen aikoja?
— En minä muista muuta kuin että isävainaja kävi niissä
kokouksissa hyvin usein. — Oletteko nyt myöhemmin seurannut sitä
opin suuntaa?
— Ei minulta ole tullut seuratuksi, vastasi Juutinen sivellen
kenkänsä kärellä lattiaa. Minä jäin vaan tällaiseksi arkipäivän
ihmiseksi.
— Tuskinpa siitä on katumistakaan, lohdutteli maisteri, joka
huomasi, että Juutisella on kaunis muisto isästään. Sekin opin
suunta on paljon huonontunut Ruotsalaisen kuoltua.
— Oliko se silloin parempi? kysyi Juutinen vilkkaasti.
— Oli, paljon parempi, vakuutti maisteri.
— Niin minäkin olen tunnustellut, enkä ole ollut millänikään, vaikka
isäni vanhat tuttavat ovat suruttomaksi soimanneet.
Laulainen oli mielissään, kun keskustelu sujui vähääkään yhteen
törmäilemättä. Hän luuli saavansa olla syrjässä kuuntelijana
pitemmän aikaa, mutta Juutinen kääntyi häneen päin ja virkkoi:
— Olit sinä kelpo mies, kun tulit viimeinkin, vaikka olen jo näinä
viime vuosina ajatellut, ett'et enää silmiäsi näytä näin syrjäkylässä
asuville tuttavillesi.

50. — Se on ollut aivan väärä ajatus, sanoi Laulainen. Koko juttu on
siinä, ett'ei tule aivan asiatta tulluksi näin toiseen pitäjääseen, mutta
jos olisi nimeksikään asiata.
— Niin nimeksikään, toisteli Juutinen kynsäisten korvallistaan.
Olisihan sitä ollut nimeksi, kun vanhin poikani toi emännän, mutta
mikähän mahtoikaan ryypätä mielestäni, kun vasta häiden
aattopäivänä muistin, että Laulainenhan olisi pitänyt ensimäisenä
kutsua. Mutta mikä täältä juoksutti kutsumuksen niin kiireelle? Nyt
teidän kumpaisenkin on viivyttävä meillä viikkomääriä.
— Ei, hyvä ystävä, meillä ole aikaa viipyä viikkomäärin, kun täytyy
tämän viikon aikana kiertää puolet pitäjästä.
— Mikä hiton hoppu teillä on, ihmetteli Juutinen. Minä olen tässä
itsekseni ajatellut teidän tulleen tänne hyväin marjamaiden lähelle
kesää viettämään, kuten sinä jo ennenkin olet käynyt.
— Kyllähän se olisi hupaista, mutta nyt on aivan toinen tarkoitus,
selitti Laulainen. Tämä maisteri Eskola pitää luentoja näissä kylissä ja
neuvoo perustamaan lainakirjastoja…
— Syksyllä niitä ennättää perustella, ehätti Juutinen väliin.
— Mutta sitten on vielä toinen tärkeämpi asia. On kehoitettava
aikaisiksi varttuneita poikia ja tyttöjä menemään kansanopistoihin.
Ne eivät vielä, tunne näitä opistolta yleisesti ja sen vuoksi täytyy
kulkea puhumassa ja selittämässä.
— Milloinka sinne opistoon on mentävä?
— Syksyllä.

51. — Vai syksyllä vasta. Eihän silläkään asialla ole sen kiireempätä,
väitti Juutinen.
— On sillä, selitti Laulainen. Ei ne vanhemmat ihmiset, joista
nuorten pääsy riippuu, ennätä vähässä ajassa ajatella eikä
kuulostella tarkemmin, minkälainen se opisto on, ansaitseeko sinne
lähettää, eli ei.
— Jopahan siihen hyvinkin pitkä ajatusaika tarvitaan, piti Juutinen
puoliansa. Jos vaan voit vakuuttaa että siellä neuvotaan nuoria
Jumalan pelkoon ja muuhun hyvään, niin aivan näillä puheilla on
minun pojalla lupa mennä jo ensi syksynä, jos vaan itse haluaa ja
muuten oppinsa puolesta kelvannee.
— Kyllä minä kuulopuheiden mukaan voin vakuuttaa, ett'ei siellä
pahaan neuvota, sanoi Laulainen. Ja tämä maisteri Eskola tietää siitä
puhua näkemisen ja kuulemisen kautta.
Nyt tuli maisterin vuoro puhua, jonka päätyttyä Juutinen vakuutti:
— Se on varma, että poika pääsee. Ja jos käytte tästä muillekin
puhumassa, niin tulkaa sitten tänne lepäilemään.
— Kiitos ystävällisestä pyynnöstänne, mutta minä en voi missään
tapauksessa tulla, selitti maisteri.
— Mutta sinä voit tulla, sanoi Juutinen kääntyen Laulaiseen.
— Minäkin ennätin lupautua sinne muutamalle kylälle lapsia
opettamaan nyt kesän aikana.
— On sinusta haluista tuo mukulain opetus, nauroi Juutinen. Mutta
jos sitä ikävöit, niin löytyy niitä täältäkin. Ja ehkäpä se halu asettuu

52. silläkin, kun opetat lisää luvunlaskua sille minun pojalle, josta oli
vasta puhe.
— Kyllä on hyvä tuuma, tunnusti Laulainen. Mutta sinne menoon
on vähän muutakin syytä, paitsi se lasten opetus.
— Vai on "muutakin" syytä. Minä ehkä ymmärrän, sanoi Juutinen
ja iski silmää maisterille.
Laulainen hätkähti niin, että veri kohosi korvallisille. Juutinen
huomasi sen ja innostui enemmän.
— Arvasinpahan minä. Jopa on sieltä pitäjästä löytynyt kytkyt,
joka vetää luokseen.
— Nyt olette ereyksessä, selvisi Laulainen viimein puoliansa
pitämään. Ei minua mitkään sellaiset siteet pitele. Se on aivan
vakava asia. Siellä on näet kansakoulun perustamispuuha ja siitä ei
tule mitään tänä vuotena, jos en ole aivan paikan päällä niitä
kehoittelemassa.
— Uskotaankohan me tuota juttua, nauroi Juutinen. Mitä
punastumisen syytä siinä olisi ollut?
— Enkä minä tuollaisesta asiasta punastuisi, jos se totta olisi,
selitteli Laulainen. Siitähän se seuraa, kun on aivan tietymätön
kaikesta ja sittenkin epäillään.
— Aikapahan näyttää, kuka meistä on oikeassa, sanoi Juutinen.
Mutta jos se kansakoulujuttu on totta, niin sinä olet hullu, kun
itsellesi kuoppaa kaivat.

53. — Mitenkä minä siinä itselleni kuoppaa kaivan? kysyi Laulainen
ihmetellen.
— Kyllä viimein näet, kunhan puuhaat kansakouluja, puhui
Juutinen pudistellen päätänsä.
— Mitä minä siitä näkisin? kyseli Laulainen. En ymmärrä niistä
olevan itselleni mitään vahinkoa.
— Ei saata siellä olla, mutta olisithan vielä täällä meidän pitäjässä
opettajana. Mennä talvena jo kieltäytyivät ottamasta tähänkin kylään
kiertävätä koulua, kun näet on kansakoulu.
— Niinkö tekivät, ihmetteli Laulainen. Mutta saapiko opettaja olla
ne viikot vapaana?
— Ei toki, nauroi Juutinen katkerasti. Ne ajetaan sitä useammiksi
viikoiksi tuonne pitäjän perukoille, joissa ei ole vielä kansakouluja.
— Vai niin se täällä menee, ihmetteli Laulainen. Sen minä olen
kyllä käsittänyt, että nämä jolloinkin lakkaavat, mutta että ne jo nyt
saisivat lähteä pakenemaan kuin muinaiset alkuasukkaat
voimakkaampien tieltä, sitä en ole ennen ymmärtänyt.
— Nytpä ymmärrät ja saat olla varuillasi.
— Onpa minulla toivossa pelastuskeino, sanoi Laulainen iloisena.
— Mikä keino?
— Minä ehkä pääsen siihen kansakouluun väliaikaiseksi
opettajaksi.
Juutinen ei siitä tiedosta yhtään ihastunut, vaan virkkoi moittien:

54. — Onko tuo oikea pelastuskeino, siirtyä toiselle puolelle entisten
virkatoveriensa ahdistajaksi?
— Tuleehan siihen joku toinen, jos en minä, puolusteli Laulainen
aikomustaan.
— Tulkoon toinen, sanoi Juutinen alkaen kiihtyä. En minä vaan
sinuna sitä tekisi, vaan taisteleisin kynsin, hampain vastaan.
— Minkä sille asialle enää taitaa, jos tahtoisikin?
— Taitaa sille. Osaathan sinä kirjoittaa sanomiin. Kirjoita ja hauku
minkä vähänkin ennätät.
— Mistäpä niitä kykenee haukkumaan, kun ei ole syitä?
— Kyllä syitä löytyy, väitti Juutinen. Tulehan tänne meille
muutamiksi viikoiksi, niin minä neuvon syitä ja asioita.
— Sanokaapa jokukaan asia, josta sopisi kirjoittaa.
— No minä sanon, alotti Juutinen. Meillä on koulu tässä kylässä.
Ilmoitettiin opettajan virka avonaiseksi. Ei hae ketään. Ilmoitetaan
uudestaan. Jo hakee yksi, vaan kun käypi katsomassa, niin peräytyy
pois. Nyt ei ole enää aikaa ilmoitella, vaan täytyy lähteä kyselemään,
jos tuohon jonkin saisi opettajaksi, vaikkapa ukko-mustalaisen. Jopa
saadaankin oikein "lentävä" ryökkynä, jonka vaatteet ovat siipiä
täynnä hatusta kantapäähän asti. Mutta kesken lukuvuotta tulee sille
niin "kauhean ikävä", että täytyy lähteä pois. Taas etsimään uutta,
vaan sille käypi samoin…
Kesken puheen tuli emäntä kahvikojeineen ja virkkoi naurahtaen:

55. — Onpas vaan ukko ruvennut vieraillekin kiivastelemaan siitä
koulustaan.
— Enhän minä tässä kiivastele, kerron vaan, puolusteli Juutinen.
Eikä se ole minun kouluni. Vastaan olin koko hommaa, vaan en niin
kovasti kuin olisi sietänyt olla.
— Onko tämä isäntä käynyt siellä usein kuuntelemassa? kysyi
Laulainen emännältä.
— Vielä mitä, virkkoi emäntä vetäen pitkään kutakin sanaa. Eihän
tämä kärsi niitä ryökkynöitä ollenkaan. Pakoon menee, jos tulevat
meillä käymään.
Juutinen katsoi ihmetellen emäntäänsä, joka tuollaista jutteli
vieraille.
— En minä tavallisia ihmisiä pakene, selitti hän, mutta en kärsi
kuunnellakaan sellaisia, jotka suomenkieltä niin kummasti puhua
kuikertavat ja aina vähä väliä ihmettelevät ilman että olisi mitään
asiata.
Maisteri Eskolata rupesi kovasti naurattamaan.
— Vai on isännän tyytymättömyyteen sekin syynä, hän virkkoi.
Mutta jospa kuulisitte miten puolikymmentä helsinkiläistä ryökkynää
oikein innostuneina puhelevat, niin se olisi toista kuin mitä yksi
maalaisryökkynä ennättää. Isäntä Juutisen pitäisi kerran tulla
kuulemaan ja näkemään Helsingin elämää.
— Kyllä minä pysyn kaukana siitä ilosta, sanoi Juutinen päätänsä
pudistellen.

56. — Ei se ole hulluinta nähdä, selitti maisteri ja alkoi kertoa mitä
kaikkia merkillisyyksiä siellä olisi, joita maalainenkin mielellään
katselee.
Emäntäkään ei malttanut lähteä huoneesta, vaan jäi
kuuntelemaan.
Viimein hän nousi, mutta kääntyi vielä ovelta ja sanoi isännälle:
— Kisko jo viimeinkin nuo ikkunat auki, ett'ei vieraille tule ikävä
istua.
Kohta oli isäntä hohtimineen ikkunain kimpussa ja vieraat
rupesivat avuksi. Nyt he vasta huomasivat mikä aarre emännällä oli
ikkunan takana. Siinä kasvoi pitkä rivi tuomia ja pihlajia, joista toiset
vielä täydessä kukassaan.
— Mutta miksi ei ole sisä-ikkunoita otettu aikaisemmin pois, ja
näin kauniit puutkin tässä kasvaa, ihmetteli maisteri.
— Eivät malta olla pitämättä auki ja silloin tulee itikoita, selitti
Juutinen.
— Itikoista vähät, kun saapi laskea huoneeseen niin suloista
kukkain tuoksua, tuumi maisteri.
— Minä käyn sitä tuolla ulkona hengittämässä, naurahti Juutinen.
Mutta annetaan nyt tulla. Arvasipas muori mikä vieraita miellyttää.
— Oikein emäntä arvasi, myötteli maisteri. Kyllä täällä viihtyisi, jos
ei olisi aika niin tarkalleen laskettu. Mutta tänäänkin täytyy jo ennen
iltaa kiirehtiä sinne teidän kansakoululle.

57. — Ennen iltaako? kysyi Juutinen aivan ihmeissään. Kyllä se on
minusta aivan ikävätä. Eikö sinne menoa voi edes iltaan jättää.
— Voisihan menon jättää iltaan, jos saisi koulun esimieheltä luvan
kouluhuoneeseen kokoontumisesta ja joku levittelisi sanaa sen
puolen taloihin, tuumitteli maisten.
— Silloin saadaan olla huoletta iltaan asti, sanoi Juutinen. Jos
tuossa autiossa akateemiassa ei saane minun luvalla kokoontua, niin
sittenpä kumma. Ja sen toisen asian suorittaa renkipoika ennen iltaa.
— Suuret kiitokset isännälle. Minäpä en sitten tarvitse muuta kuin
kirjoitan pojalle lipun, jota näyttää joka talossa.
— Ei se tarvitse lippuja eikä lappuja, kielsi Juutinen. Se on
hyvämuistinen ja selväkielinen poika.
Hän kävi heti kutsumassa pojan, jolle maisteri selitti asian ja johon
Juutinen lisäsi, että sano sinä nyt asiasi niin selvästi, että jokainen
ymmärtää ja huonokuuloisetkin kuulevat.
— No minä koetan sanoa, lupasi poika urheana ja rykäsi jo
valmiiksi ääntänsä selvittääkseen.
Juutinen huomasi, että maisteri aikoi ottaa rahakukkaronsa, ja
viittasi pojan menemään.
— Minä olisin antanut pojalle lantin, virkkoi maisteri, kun huomasi,
kenen käskystä se meni.
— Ei oteta meillä lanttia esille, jos olisi suuremmatkin asiat, sanoi
Juutinen. Itsellennekin mahtaa olla vaivat palkkoja, niin vieläpä
silloin muille maksamaan.

58. — Täytyy niistä pyydetyistä palveluksista maksaa, selitti maisteri.
Ja ottihan majatalon Vanninen kaksi markkaa siitäkin, kun omat
kyläläisensä istuivat tunnin ajan hänen tuvassaan.
— Tuo kurja, harmitteli Juutinen. Parhaaseen paikkaan te olette
yöksi menneetkin. Kaikkihan sitä kiertävät, jotka vaan tietävät.
Siinäkö te söitte aamiaisen, vai oletteko vielä syömättä?
— Jo me syötiin tuolla Pajuniemen Hurskaisen luona, joutui
Laulainen selittämään.
— Tuon houhelon luona, virkkoi Juutinen. Siinä on taas toista lajia
mies. Ennättikö se teille oikein houheloida.
— Ei oikeinkaan ennättänyt, kun sattui olemaan kalassa. Mutta
kyllä tämä maisteri ennätti kuulla kyllikseen järven yli tullessa.
— Oli se inhoittavan itserakas mies, toisti maisteri vanhan
lauseensa.
— Siinä nyt kuullaan, ihastui Juutinen. Minä sanoin sille Miinalle
aivan samaa, vaikka toisilla sanoilla, mutta ei se ottanut uskoakseen.
Se emäntä on Miina ja oli meillä palvelijana ja tästähän se meni sille
vanhalle isännälle. Silloin olin minäkin kehoittamassa menemään, ja
kun Miina tahtoi alussa halveksia ukkoa vanhuutensa tautta, niin
lohduttelin lopuksi että ota sitten ikäisesi ja mieleisesi, kun ukosta
aika jättää. Sitten se meni ja hyväpä oli ollakin. Ukko teki kaikki
aivan Miinan mielen mukaan ja tämä taas hoiti ukon mitä parhaiten
aina hautaan asti. Siihen mennessä ei minullakaan ollut mitään
katumista. Mutta kun se nyt ukon kuoltua valitsi tuon mieleisensä
houhelon, niin enpä tahdo mahtua nahkaani. Saattaa olla mieleinen,
mutta ennen kymmentä vuotta on kumpaisellakin työ ja leipä toisen

59. takana, siitä minä olen varma. Kuuluu aikovan pitää lastenkin osan
niinkuin omansa, mutta siinä se erehtyy, jos vaan maassamme
oikeutta löytyy ja minä elän.
— Niinpä kuului puheet nytkin, vahvisti maisteri.
— Vai niin ilkesi teillekin sanoa, ihmetteli Juutinen. Mutta kaikkein
merkillisintä on minusta se, kun lasten äiti kuuluu olevan samaa
mieltä.
— Tietääpä tuon, hymähti maisteri. Samaa mieltähän orjan täytyy
olla herransa kanssa.
Laulainen kuunteli ja ihmetteli, että täytyykö sittenkin uskoa tuo
orjuutusjärjestelmä. Ei toki yleisesti. Katsokoon vaan maisteri, ovatko
tämänkin talon isäntä ja emäntä toistensa orjia.
Juutinen olisi pitänyt pitkiä puheita Hurskaisesta, mutta emäntä
sattui taas tulemaan ja virkkoi:
— Jopahan on muistanut ruveta tuostakin tuskittelemaan. Vähän
kaiketi se vieraita huvittaa, siltä jos sinua harmittaa. Anna toisten
puhua.
— En minä tätä puhetta alottanut, vaan kun nämä itse ovat
tullessaan siinä käyneet, puolusteli Juutinen. Mutta olkoon sitten
koko roska miten hyvänsä ja kertokaa nyt te tietävimmät, mitä
kaikkea siellä arpajaisissa on, kun niitä niin edeltä, päin ylistellään.
Maisteri alkoi selittää että siellä tulee oppineiden miesten puheita
ja esitelmiä, lausuntoa ja laulua, sekä kaikkea muuta huvia. Hän
huomautti erityisesti ylioppilasten laulua ja virkkoi:

60. — Olen läheinen kehumaan, kun kuulun itse siihen, mutta uskallan
kumminkin sanoa, että niin mahtavata köörilaulua kuullaan harvoin
maaseuduilla.
Päällisiksi hän kertoi heidän laulumatkoistaan ulkomailla, miten
heitä on sielläkin ylistetty ja ihailtu.

61. LUENNON PITÄJÄ SAI MOITTEITA.
Iltasilla lähti Juutisen talosta kaikki muut luentoa kuulemaan, paitsi
emäntä, joka yksin jäi kotia hoitamaan. Hän piti viimeiseen asti kiinni
siitä ajatuksesta, että vierasten on tultava heille yöksi. — Kyllä te
olette syöttänyt ja juottanut meitä niin kyllältä että hyvä jos
jaksetaan mennäkään, suositteli maisteri.
Emäntä sanoi sittenkin jäävänsä odottamaan.
Kansakoululle oli puolen tunnin kävelymatka. Meno muodostui
juhlakulkueen tapaiseksi. Pojat kantoivat matkalaukkua ja
päällystakkeja ja naiset keräilivät tien varsilta kukkia, joita nuori
miniä sovitteli ja sitoi vihkoihin ja jopa rohkeni tulla kiinnittämään
maisterin ja Laulaisen rintaan. Edellinen ihastui kovin tästä
kunnianosoituksesta, mutta Laulaisen mieltä vaivasi kukka rinnassa
käveleminen, hänen tehtävänsä kun oli olla tien neuvojana.
Koululle tultua näkyi, että poika oli suorittanut kunnollisesti
tehtävänsä. Joukkoa istui odottamassa paljon enemmän kuin illalla
majatalossa. Maisteria se näkyi miellyttävän ja hän nosteli hattuansa
ja kumarteli joka suunnalle. Laulainen pysytteli nyt syrjäpuolilla,

62. ett'ei rinnassa oleva kukka olisi tullut kovin yleisesti huomatuksi. Pois
ottaminenkin olisi ollut loukkaus antajaa kohtaan.
Kaunis kesä-ilta ja uusi ja valoisa kouluhuone tekivät alusta aikain
mieltä virkistävän vaikutuksen. Laulu helähteli raikkaana ja kaikui
avattujen ikkunain kautta kauvas ympäristöönkin. Maisterikin näytti
nyt oikein juhlalliselta noustuansa kukkarintaisena huoneen perälle
asetetun alustan päälle. Sanatkin ponnahtelivat aivan eri voimalla
kuin matalan tuvan pöydän takaa.
Mutta mitä ihmettä… Tuotako samaa Suomen kansan esi-historiaa
hän täälläkin aikoo selitellä? Niin totisesti… Laulaisen innostus
laimeni kokonaan. Täällähän olisi ollut paikallaan oikein ponteva ja
repäisevä luento. Mitä ne tuosta… Mutta kun Laulainen katseli
ympärilleen, niin kaikki kuuntelivat paljon tarkkaavaisempina kuin
illalla… Niin, uuttahan se onkin näille, vaikka ei hänelle. Ja tulipa
lopussa uutta hänellekin. Maisteri kääntyi siinä naisten puoleen,
vetosi heidän harrastukseensa ja sanoipa heitä vielä voittamattomiksi
mihin vaan ryhtyvät. Toipa esimerkkejäkin historiasta, kuinka naisten
innostus on vaikuttanut suuriin voittoihin sodassa, orjien
vapautukseen, ynnä muihin.
Laulainen ajatteli, että kukatkohan tämän vaikuttivat. Mutta
vaikuttipa mikä tahansa, luennon loppu oli hyvä.
Keskustelut ja muut päätökset menivät vilkkaasti. Kylän nuoret
ottivat innostuneina huolekseen kirjaston perustamisen ja
kansanopistoon halukkaita ilmestyi useita.
Enimmän joukon poistuttua jäi vielä muutamia miehiä istumaan
maisterin puheelle. Jäi vanha, vähäkuulonen ukko Möykkynenkin,

63. mutta vasta viimeisenä lähenteli maisteria juron näköisenä ja
hattuansa hieroskellen.
— Olisiko isännällä minulle sanottavaa? kysyi maisteri.
— Olisihan minulla vähän, virkkoi ukko.
— Sanokaa vaan.
— Minä vanha mies en enää oikein ymmärrä tätä nykyistä
maailmata, alkoi ukko kiivastuen joka sanalla. Päivällä juoksee meille
Juutisen renkipoika ja huutaa kuin hyväkin lukkari että maisteri tulee
iltasilla koululle lukemaan. Minä tulen ja asetun lähelle
kuuntelemaan, kun en enää oikein hyvästi kuule, enkä näekään.
Mutta mitä lukemista tämä oli, sitä minä en ymmärrä. Minä luin
ennen raamatun läpi, Mooseksen kirjat ja kaikki ja tiedän mitä oikea
lukeminen on. Vaan eihän tämä ollut kuin kaiken maailman
kalentarjumia, samallaista kuin sekin tyttö täällä tolkutti, ei lakia eikä
evankeliumia. Minä tunnen Mooseksen lain ja muistan, kun se mies
puhui, niin vuoret vapisivat ja kun se löi sauvallaan kallioon, niin siitä
suitsi vettä ja tulta ja kansa pääsi juomaan.
Kuulijoita tämä ukon kiivasteleminen huvitti, mutta Juutiselle se
varmaan muistutti hänen omaa kantaansa kouluun ja hän nousi
ukkoa keskeyttämään.
— Nyt sinä ukko taas horajat, sanoi hän. Et sinä niin vanha ole,
että muistaisit Mooseksen aikoja, eikä sitä kukaan muista että kansa
olisi tulta ja vettä juonut.
— Elä sinä väärentele Mooseksen sanoja, kivahti ukko. Et ole
sinäkään sen parempi…

64. — En toki pyri veroiseksikaan, pisti Juutinen väliin.
— … et ole läheskään isäsi lainen mies, jatkoi ukko pysähtymättä:
surutoin pökkelö, et ymmärrä mitään niistä oikeista asioista.
— Eipä ukkokaan ymmärrä näistä oikeista asioista, pisti Juutinen.
— En ymmärrä enkä tahdo ymmärtääkään; pois lähden, kivahti
ukko ja alkoi osailla ulos.
Maisteri jäi pahoittelemaan, kun ei tämän omituisen ukon annettu
enempää puhua, mutta Juutinen selitti, ett'ei siitä ole enää
mihinkään puheeseen, se kun on höperöityessään takertunut tuohon
Moosekseen. Nuorempana oli ukko ollut tunnettu siitä että pani
vastaan kaikissa kylän ja kunnan asioissa, eikä siitä päässyt muuten
erilleen kuin että joku suututti ukon, jolloin se heti lähti pois kuten
nytkin.
— Isäntä Juutinen näyttää tuntevan tarkoin naapurinsa, naurahti
maisteri.
— Kyllä tämä tuntee, alkoivat toiset isännät kehua.
— Minäpä teen ukko Möykkysen tavalla, koska rupeatte minusta
puhumaan, sanoi Juutinen leikissään ja nousi kotiinsa lähteäkseen.
Tottahan naapurit pitävät vieraista huolen, nämä kun eivät enää
suostuneet meille palautumaan.
— Kyllä pidetään huoli, vakuuttivat läsnäolijat.
Laulainen kävi vähän matkaa Juutista saattamassa ja palasi sitten
toisten luokse, jossa oli parhaallaan kiista siitä, kuka saapi vieraat

65. kotiinsa yöksi. Lopulta täytyi panna määrääjäksi se, kenen koti oli
enimmän huomispäivän matkan mukaan.

66. LAULAINEN SAI PUHUA.
Seuraavat päivät kuluivat jotenkin samaan tapaan. Kohtelu oli ollut
kaikkialla ystävällinen ja rahakukkaron aukaiseminen tullut harvoin
kysymykseen.
Muutamana päivänä arveli maisteri:
— Mistähän tämä näin yleinen vieraanvaraisuus johtuu. Onko se
tavallista kaikille matkustajille, vai suositaanko meitä erityisesti
näiden asiain harrastuksesta?
— Luultavasti asiain harrastuksesta, vastasi Laulainen, vaikka
ajatteli hyvän kohtelun aivan omaksi ansioksensa.
— Mutta minusta näyttää, että monissa paikoin on harrastus
jotenkin laimeata, jatkoi maisteri. Epäilen, että tuleekohan
puoletkaan aikomuksista toteutetuiksi.
Laulaisella oli aivan samat ajatukset, mutta hän vastasi:
— Jospa ne aikaa myöten toteutuvatkin, vaikka näillä savolaisilla ei
ole tapana innostua eikä kiirehtiä.

67. Maisterin huomaamattomuus ei Laulaisen itserakkautta oikein
tyydyttänyt ja hän päätti sopivassa tilaisuudessa näyttää, että
hänelläkin on vaikutusvoimaa. Hän oli koko matkan odottanut, että
maisteri kehoittaisi häntä puhumaan, mutta ei sitä ollut tapahtunut.
Olisiko ollut huomaamattomuutta, vai haluttiko pitää yksinänsä tämä
kunnia. Ei Laulainenkaan ajatellut alentua pyytämään. Mutta kun
sunnuntain kokouksessa näytti jäävän aikaa tähteeksi ja joukkoakin
oli tavallista runsaammin, niin eipä hän enään jaksanut vastustaa
kiusausta, vaan meni esittämään maisterille, että jos hänkin saisi
lopussa vähän puhua.
— Hyvin kernaasti, vastasi tämä. Olen jo ennenkin sitä ajatellut,
mutta arvelin, ett'ei opettaja Laulaisella ole halua siihen.
Maisterin kohtelias vastaus oli koko hyvitys Laulaiselle ja hän selitti
vaatimattomana:
— Enhän minä paljon osaakaan, vaan jos vähän, lyhyesti.
— Miten vaan parhaaksi näkyy, lyhyesti taikka pitkään, rohkasi
maisteri.
Nyt tuli kiire ajatteleminen, mistä asiasta puhuisi. Tässä ei ollut
sopiva ottaa samoja aineita kuin koulua alkaissa ja lopettaissa, eikä
myöskään sitä, jonka oli lehteen lähettänyt. Täytyi keksiä aivan uusi.
Oppinut kuulijakin oli nyt joukossa… Mutta jospa hän ylistäisi
entisajan kotiopetusta. Se varmaan kuulijoita miellyttää.
Laulainen astui puhujan paikalle ja alotti: — Hyvät tuttavani! Usein
kuulee kansan keskuudessa liikkuneiden oppineiden ihmisten
kummastelevan, että mistä sinne on niinkin paljon kauniiden tapojen
ja ajatusten siemeniä lentänyt, vaikka vanhempi sukupolvi on aivan

68. Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
testbankdeal.com