Advances in Cancer Research 131 1st Edition Kenneth D. Tew And Paul B. Fisher (Eds.)

Advances in Cancer Research 131 1st Edition Kenneth D. Tew And Paul B. Fisher (Eds.)
Advances in Cancer Research 131 1st Edition Kenneth D. Tew And Paul B. Fisher (Eds.)
Advances in Cancer Research 131 1st Edition Kenneth D. Tew And Paul B. Fisher (Eds.)

1. Advances in Cancer Research 131 1st Edition
Kenneth D. Tew And Paul B. Fisher (Eds.)
download
https://ebookultra.com/download/advances-in-cancer-
research-131-1st-edition-kenneth-d-tew-and-paul-b-fisher-eds/
Explore and download more ebooks or textbooks
at ebookultra.com

2. We have selected some products that you may be interested in
Click the link to download now or visit ebookultra.com
for more options!.
Cancer Genomics and Proteomics Methods and Protocols
Methods in Molecular Biology 1st Edition Paul B. Fisher
https://ebookultra.com/download/cancer-genomics-and-proteomics-
methods-and-protocols-methods-in-molecular-biology-1st-edition-paul-b-
fisher/
Advances in Cancer Research George F. Vande Woude
https://ebookultra.com/download/advances-in-cancer-research-george-f-
vande-woude/
Advances in Cancer Research Vol 83 1st Edition George
Klein (Editor)
https://ebookultra.com/download/advances-in-cancer-research-
vol-83-1st-edition-george-klein-editor/
Advances in Cancer Research Vol 107 1st Edition George F.
Vande Woude
https://ebookultra.com/download/advances-in-cancer-research-
vol-107-1st-edition-george-f-vande-woude/

3. Advances in Cancer Research 90 1st Edition George F. Vande
Woude (Editor)
https://ebookultra.com/download/advances-in-cancer-research-90-1st-
edition-george-f-vande-woude-editor/
Advances in Cancer Research Vol 100 1st Edition George F.
Vande Woude
https://ebookultra.com/download/advances-in-cancer-research-
vol-100-1st-edition-george-f-vande-woude/
Advances in Insect Physiology Vol 29 1st Edition Peter
Evans
https://ebookultra.com/download/advances-in-insect-physiology-
vol-29-1st-edition-peter-evans/
Advances in Nutraceutical Applications in Cancer Recent
Research Trends and Clinical Applications 1st Edition
Sheeba Varghese Gupta
https://ebookultra.com/download/advances-in-nutraceutical-
applications-in-cancer-recent-research-trends-and-clinical-
applications-1st-edition-sheeba-varghese-gupta/
100 Minds That Made the Market The Fisher Investment
Series 1st Edition Kenneth L. Fisher
https://ebookultra.com/download/100-minds-that-made-the-market-the-
fisher-investment-series-1st-edition-kenneth-l-fisher/

5. Advances in Cancer Research 131 1st Edition Kenneth D.
Tew And Paul B. Fisher (Eds.) Digital Instant Download
Author(s): Kenneth D. Tew and Paul B. Fisher (Eds.)
ISBN(s): 9780128051801, 0128051809
Edition: 1
File Details: PDF, 6.15 MB
Year: 2016
Language: english

6. Academic Press is an imprint of Elsevier
50 Hampshire Street, 5th Floor, Cambridge, MA 02139, United States
525 B Street, Suite 1800, San Diego, CA 92101-4495, United States
The Boulevard, Langford Lane, Kidlington, Oxford OX5 1GB, United Kingdom
125 London Wall, London, EC2Y 5AS, United Kingdom
First edition 2016
Copyright©2016 Elsevier Inc. All rights reserved.
No part of this publication may be reproduced or transmitted in any form or by any means,
electronic or mechanical, including photocopying, recording, or any information storage and
retrieval system, without permission in writing from the publisher. Details on how to seek
permission, further information about the Publisher’s permissions policies and our
arrangements with organizations such as the Copyright Clearance Center and the Copyright
Licensing Agency, can be found at our website:www.elsevier.com/permissions.
This book and the individual contributions contained in it are protected under copyright by
the Publisher (other than as may be noted herein).
Notices
Knowledge and best practice in this field are constantly changing. As new research and
experience broaden our understanding, changes in research methods, professional practices,
or medical treatment may become necessary.
Practitioners and researchers must always rely on their own experience and knowledge in
evaluating and using any information, methods, compounds, or experiments described
herein. In using such information or methods they should be mindful of their own safety and
the safety of others, including parties for whom they have a professional responsibility.
To the fullest extent of the law, neither the Publisher nor the authors, contributors, or editors,
assume any liability for any injury and/or damage to persons or property as a matter of
products liability, negligence or otherwise, or from any use or operation of any methods,
products, instructions, or ideas contained in the material herein.
ISBN: 978-0-12-804788-0
ISSN: 0065-230X
For information on all Academic Press publications
visit our website athttps://www.elsevier.com/
Publisher:Zoe Kruze
Acquisition Editor:Zoe Kruze
Editorial Project Manager:Sarah Lay
Production Project Manager:Surya Narayanan Jayachandran
Cover Designer:Matthew Limbert
Typeset by SPi Global, India

7. CONTRIBUTORS
S.K. Das
VCU Institute of Molecular Medicine; VCU Massey Cancer Center, Virginia
Commonwealth University, School of Medicine, Richmond, VA, United States
G. David
NYU Cancer Institute, New York University School of Medicine, New York, NY,
United States
D. Dupere-Richer
Division of Hematology Oncology, The University of Florida Health Cancer Center,
Gainesville, FL, United States
L. Emdad
VCU Institute of Molecular Medicine; VCU Massey Cancer Center, Virginia
Commonwealth University, School of Medicine, Richmond, VA, United States
T. Ezponda
Division of Hematology/Oncology, Centro de Investigacion Medica Aplicada (CIMA),
IDISNA, Pamplona, Spain
P.B. Fisher
VCU Institute of Molecular Medicine; VCU Massey Cancer Center, Virginia
Commonwealth University, School of Medicine, Richmond, VA, United States
C.A. French
Brigham and Women’s Hospital, Harvard Medical School, Boston, MA, United States
C. Hajdu
New York University School of Medicine, New York, NY, United States
B. Hu
Virginia Commonwealth University, School of Medicine, Richmond, VA, United States
D.-c. Kang
Ilsong Institute of Life Science, Hallym University, Anyang, Republic of Korea
E.V. Kashuba
Karolinska Institutet, Stockholm, Sweden; R.E. Kavetsky Institute of Experimental
Pathology, Oncology and Radiobiology, NASU, Kyiv, Ukraine
T. Kegelman
Virginia Commonwealth University, School of Medicine, Richmond, VA, United States
S.-G. Lee
Cancer Preventive Material Development Research Center, Institute of Korean Medicine,
College of Korean Medicine, Kyung Hee University, Seoul, Republic of Korea
ix

8. J.D. Licht
Division of Hematology Oncology, The University of Florida Health Cancer Center,
Gainesville, FL, United States
W.H. Miller Jr.
Segal Cancer Centre and Lady Davis Institute, Jewish General Hospital, Division
of Experimental Medicine, McGill University, Montreal, QC, Canada
M. Mushtaq
Karolinska Institutet, Stockholm, Sweden
J.N. Nichol
Segal Cancer Centre and Lady Davis Institute, Jewish General Hospital, Division
of Experimental Medicine, McGill University, Montreal, QC, Canada
A. Porciuncula
NYU Cancer Institute, New York University School of Medicine, New York, NY,
United States
D. Sarkar
VCU Institute of Molecular Medicine; VCU Massey Cancer Center, Virginia
Commonwealth University, School of Medicine, Richmond, VA, United States
S. Talukdar
Virginia Commonwealth University, School of Medicine, Richmond, VA, United States
H. Vin˜as Gaza
Karolinska Institutet, Stockholm, Sweden
x Contributors

9. CHAPTER ONE
The Dual Role of Senescence
in Pancreatic Ductal
Adenocarcinoma
A. Porciuncula*, C. Hajdu
†
, G. David*
,1
*NYU Cancer Institute, New York University School of Medicine, New York, NY, United States
†
New York University School of Medicine, New York, NY, United States
1
Corresponding author: e-mail address: [email protected]
Contents
1.Introduction 2
1.1Pancreatic Ductal Adenocarcinoma: An Overview 2
1.2The Biological Relevance of Cellular Senescence 4
2.Senescent Cells in Pancreatic Cancer 6
2.1Senescence in Pancreatic Tumor Cells 6
2.2Senescence as Barrier to PDAC Progression 7
2.3Senescence Bypass in PDAC 7
2.4Epigenetic Regulation of the Senescent State in PDAC 8
2.5Senescence in Pancreatic Stellate Cells 9
3.Senescence and Inflammation in Pancreatic Cancer 10
3.1The SASP Links Senescence to Inflammation 10
3.2Senescence-Inflammation Interface in PDAC 12
4.Conclusions and Some Unanswered Questions 13
4.1Oncogenic Kras as Primary Inducer of Senescence in PDAC 13
4.2Bidirectional Reversibility of the Senescent State 13
4.3On the Pro- and Antitumorigenic Roles of Senescence 14
4.4Senescent Cell-Immune Cell Interactions 14
Acknowledgments 15
References 15
Abstract
The role of senescence as a tumor suppressor is well established; however, recent evi-
dence has revealed novel paracrine functions for senescent cells in relation to their
microenvironment, most notably protumorigenic roles in certain contexts. Senescent
cells are capable of altering the inflammatory microenvironment through the
senescence-associated secretory phenotype, which could have important conse-
quences for tumorigenesis. The role of senescent cells in a highly inflammatory cancer
like pancreatic cancer is still largely undefined, apart from the fact that senescence abro-
gation increases tumorigenesis in vivo. This review will summarize our current
Advances in Cancer Research, Volume 131 #2016 Elsevier Inc.
ISSN 0065-230X All rights reserved.
http://dx.doi.org/10.1016/bs.acr.2016.05.006
1

10. knowledge of the phenomenon of cellular senescence in pancreatic ductal adenocar-
cinoma, its overlapping link with inflammation, and some urgent unanswered questions
in the field.
1. INTRODUCTION
1.1 Pancreatic Ductal Adenocarcinoma: An Overview
Pancreatic cancer has one of the most dismal survival rates of all cancers due
to its late presentation and resistance to current therapies (Ryan, Hong, &
Bardeesy, 2014). While other cancers can now be detected early and/or
adequately treated, if not stably eradicated, pancreatic cancer has always been
incomprehensibly difficult to manage in the clinic and remains incurable. In
the United States, incidence almost equals mortality, and its incidence rate is
steadily on the rise with 53,070 new cases and 41,780 deaths expected to
occur in 2016 (Siegel, Miller, & Jemal, 2016). Its peculiar biology, anatom-
ical location, and the lack of treatment options tailored to the disease may
explain its failures in the clinic. All this warrants a deeper understanding
of its pathogenesis and biology.
The most common type of pancreatic cancer is pancreatic ductal adeno-
carcinoma (PDAC), which arises in the exocrine compartment of the pan-
creas. Histologically, PDACs are characterized by ductal differentiation,
hypovascularity, and strong desmoplasia (Neesse, Algul, Tuveson, &
Gress, 2015). They are usually accompanied by numerous ductal lesions
termed pancreatic intraepithelial neoplasias (PanINs), believed to be the pre-
cursors to the cancer (Hruban, Goggins, Parsons, & Kern, 2000). According
to the progression model, normal ductal epithelium develops into PDAC
passing through PanINs 1 to 3, with increasing degrees of cytoarchitectural
and nuclear atypia (Table 1), with PanIN-3s generally considered as ductal
carcinoma in situ (Hruban et al., 2004). Genetic studies seem to support such
a model as higher grade PanINs harbor similar mutations to those found in
PDAC: namely in the four genesKRAS, p16/CDKN2A,TP53, and
DPC4/SMAD4(Feldmann, Beaty, Hruban, & Maitra, 2007).
Technical developments in genetic engineering allowed the generation
of mouse models that faithfully recapitulate human PDAC while supporting
the PDAC progression model. The analysis of these models of PDAC has led
to significant advances allowing the study of physiological processes during
disease evolution and the means to assess potential preclinical therapeutic
2 A. Porciuncula et al.

11. Table 1Guide to Classification of Lesions in the Pancreas
Normal
Duct ADM PanIN-1PanIN-2PanIN-3PDAC Histology Cuboidal
to low
columnar
Tubular
(bulging
lumen);
ductal
parenchyma
Columnar; flat (PanIN-1A)
or papillary with focal
slight pseudo stratification
(PanIN-1B)
Mostly papillary;
prominent nuclear
stratification of the full
thickness of epithelium
Papillary; Cribriforming;
budding off into lumen;
luminal necrosis
Invasive; stromal
reaction
Visible
mucin
++
Nuclei Normal Normal Basally located, round,
smooth contour
Enlarged, crowding,
hyperchromatic,
Smooth contour
Small nucleoli; mitosis
rare, basally located,
morphologically normal
Enlarged, hyperchromatic,
irregular contour; prominent
nucleoli; mitosis usual,
including atypical forms
Enlarged,
hyperchromatic,
irregular;
prominent
nucleoli; mitoses
Atypia +/++++++++
Loss of
polarity
+/focal+++
complete
+++ Mutations
KRAS
a
+
b
+++ +(>90–95%)
P16 ++ +(>90–95%)
TP53 ++(>50–75%)
SMAD4 ++ (50–55%)
Senescence+
c
+
d

a
KRASmutations, however, have been detected in rare normal duct cells of patients without pancreatic disease ( Luttges et al., 1999 ).
b
KRASmutations have been observed only in ADMs associated with PanINs, not in isolated ADMs ( Shi et al., 2009 ).
c
(Caldwell et al., 2012; Guerra et al., 2007 ).
d
(Caldwell et al., 2012; Carrie `re et al., 2011; Collado et al., 2005; Guerra et al., 2011; Rielland et al., 2014 ).

12. interventions (Pβerez-Mancera, Guerra, Barbacid, & Tuveson, 2012).
Expression of oncogenic Kras (Kras
G12D
) driven by its endogenous pro-
moter in pancreatic epithelia during embryogenesis using pancreas-specific
Cre driver mice leads to formation of PanIN-like lesions and, in a small pro-
portion of mice, invasive and metastatic adenocarcinomas that resemble
human PDAC in terms of histology and markers (Hingorani et al., 2003).
When coupled with inactivation of tumor suppressors commonly mutated
in human PDAC, most notablyTrp53,p16
INK4A
/p19
ARF
, andSmad4,
tumors acquire a more invasive phenotype establishing higher penetrance
of metastatic PDAC and significantly shortening median survival in these
mice (Aguirre et al., 2003; Hingorani et al., 2005; Ijichi et al., 2006). These
mouse models are promising tools for studying early and metastatic stages of
PDAC pathogenesis.
1.2 The Biological Relevance of Cellular Senescence
Cellular senescence represents one of the early and primary defense mech-
anisms of a cell when faced with a stressor, such as an oncogenic mutation.
A senescent cell undergoes a stable loss of proliferative capacity despite stim-
ulation by proproliferation signals (eg, mitogenic or oncogenic stimuli), and
maintains a metabolically active state (Kuilman, Michaloglou, Mooi, &
Peeper, 2010). The origins of the stressors that can trigger senescence are
diverse: serial passaging, oxidative stresses, oncogene activation, tumor sup-
pressor loss, exposure to chemotherapeutic agents, tissue repair, aging, and
certain developmental processes (Mun˜oz-Espı´n & Serrano, 2014). There is
no one definitive marker of senescence. Its multifarious hallmarks include:
senescence-associated beta-galactosidase (SA-β-gal) positivity, p16
INK4A
upregulation, activation of a DNA damage response, formation of
senescence-associated heterochromatic foci (SAHFs), and the production
of a senescence-associated secretory phenotype (SASP) (Sharpless &
Sherr, 2015)(Table 2).
In the context of cancer, oncogene activation causes senescent cells to
withdraw from the cell cycle, thus preventing their uncontrolled prolifera-
tion in a process called oncogene-induced senescence. Consistently, senes-
cent cells have been identified in preneoplastic lesions, and, conversely, have
been shown to be absent in full-blown cancers. More importantly, inactiva-
tion of senescence effector programs (eg, p53 and p16
INK4A
pathways) leads
to increased tumorigenesis in vivo, indicating that senescence represents an
important barrier to the malignant progression of tumors (Collado &
4 A. Porciuncula et al.

13. Serrano, 2010). However, what happens to senescent cells during cancer
progression remains largely unknown. Studies on mouse models have
shown that senescent cells, through their ability to secrete the SASP, can
be cleared by specific populations of immune cells (Iannello, Thompson,
Ardolino, Lowe, & Raulet, 2013; Kang et al., 2011; Xue et al., 2007),
whereas a minority of them are believed to bypass or escape senescence
contributing at least in part to tumor formation either by acquiring more
mutations or by yet unidentified mechanisms (Kuilman et al., 2010).
While generally believed to be a protective mechanism of the cell against
cancer, senescence has recently been shown to serve a paradoxically pro-
tumorigenic function, which has been attributed to the SASP (Coppβe,
Desprez, Krtolica, & Campisi, 2010). The SASP converts senescent cells
into proinflammatory cells which, depending on the microenvironmental
context, could have favorable or deleterious effects on tumorigenesis. Accu-
mulating evidence indicate that the SASP may also have protumorigenic
effects, including the stimulation of cancer cell proliferation, motility, and
the generation of an inflammatory environment that promotes tumor
growth. In an inflammation-driven cancer like PDAC, the SASP may reveal
unique features of the cancer resulting from the interactions of senescent
cells with a highly inflammatory microenvironment.
Table 2Commonly Used Senescence Markers
Marker Description
Utility
In Vivo?
Used in
Human PDAC
Tissue?
SA-β-gal Lysosomal stress detected at subacidic pH
(Dimri et al., 1995; Kurz, Decary, Hong, &
Erusalimsky, 2000)
+ β
p16
upregulation
Cell cycle inhibitor (Serrano, Hannon, &
Beach, 1993)
+
a
+
Activated
DDR
Checkpoint response to correct DNA
lesions (Di Micco et al., 2006), detected as
DNA damage markers/foci or SAHFs
(Narita et al., 2003)
ββ
SASP Secretion of proinflammatory cytokines,
growth factors, matrix-remodeling enzymes
(Coppβe et al., 2008)
+ β
a
Current antibodies are poor in detecting p16 by IHC in mice (Sharpless & Sherr, 2015).
5The Dual Role of Senescence in PDAC

14. This review will focus on an apparently dual role that senescence plays
in pancreatic cancer: first, as a barrier against tumorigenesis (in a mainly
cell-autonomous manner), and, also, as a proinflammatory process that
modulates the tumor microenvironment (via its paracrine function), whose
complex effects on tumorigenesis will be discussed.
2. SENESCENT CELLS IN PANCREATIC CANCER
2.1 Senescence in Pancreatic Tumor Cells
Senescent cells in the pancreas have first been detected within early grade
PanIN lesions of 6- to 8-month-old pancreata of mice that express onco-
genic Kras from its endogenous promoter (Collado et al., 2005). Within
these lesions, some cells stain positive for senescence markers p16, Dec1,
and DcR2; conversely, normal ducts and PDAC are negative for these
markers (Collado et al., 2005). About 10% of cells comprising PanIN-1
are senescent based on expression of the standard senescence marker
SA-β-gal; by contrast, senescent cells are rarely detected in corresponding
PanIN-1 cells of p53-deleted PDAC mice, pointing to a requirement for
p53 in Kras-induced senescence (Caldwell et al., 2012). These SA-β-
gal-positive cells are negative for proliferation marker Ki67 (Caldwell
et al., 2012; Carrie`re et al., 2011; Guerra et al., 2011; Rielland et al.,
2014), and exhibit concomitant upregulation of senescence effector
p16
INK4A
and p53/p21
CIP1
(Eser et al., 2013). At the same time, a similarly
abundant population (>10%) of SA-β-gal-negative and Ki67-positive cells
also exists within PanIN-1 lesions (Caldwell et al., 2012), suggesting the
coexistence of senescent and proliferative cells within early grade PanINs
in these mice. Of all the senescence markers described elsewhere, SA-β-
gal appears to be the most robust for pancreatic neoplasias in mice
(Caldwell et al., 2012).
Few studies have reported senescent cells in human PDAC, most of
which corroborate findings obtained from mouse models (Caldwell et al.,
2012; Guerra et al., 2011). According to these studies, human PanINs also
stain positive for some of the senescence markers, such as p16
INK4A
(Guerra
et al., 2011), but have not been shown to be significantly enriched for these
markers relative to human PDAC (Caldwell et al., 2012). This discrepancy
could be explained by the fact that most human PDAC samples are far too
advanced in progression that senescence most probably could have subsided
in these tissues, even within the PanIN lesions found in the vicinity of the
PDAC. Human PanINs, regardless of histological grade, have also been
6 A. Porciuncula et al.

15. shown to uniformly (96% of PanINs analyzed) contain shorter telomeres,
one of the earliest genetic alterations that occur in preneoplastic PDAC
and that are conserved in invasive adenocarcinoma (van Heek et al.,
2002). However, the potential causative link between telomere shortening
and senescence in human PanINs remains to be formally determined. Over-
all, these findings point to potential differences between mouse and human
PDAC progression at the level of senescence markers, and the need to
validate mouse observations in human tissues (McDonald, Maitra, &
Hruban, 2012).
2.2 Senescence as Barrier to PDAC Progression
As in other cancers, senescence has been shown to be an important barrier to
cancer progression in PDAC. Genetic inactivation of key senescence effector
pathways cooperates with oncogenic Kras to accelerate tumorigenesis and
promote a metastatic PDAC, underlining the tumor suppressor function of
senescence. Preliminary reports have focused onCdkn2aandTrp53, also
the two most commonly mutated genes in PDAC withKras. Genetic inac-
tivation of theInk4a/Arflocus in oncogenic Kras-expressing pancreata
accelerates PanIN formation, PDAC progression and promotes metastasis
(Aguirre et al., 2003). Similarly, a dominant-negativeTrp53
R172H
mutation
introduced into the endogenous mutant Kras background promotes a meta-
staticPDACwith 100%penetrance,markedby grosschromosomalinstability
(Hingorani et al., 2005; Morton, Timpson, et al., 2010). These data suggest
that key senescence effectors may not only restrict PDAC progression, but
under certain circumstances (eg,Trp53
R172H
mutation) may also promote
metastasis, a possibility that remains to be investigated. Taken together, these
pathways constrain PDAC progression (Bardeesy et al., 2006) and prevent the
progression of oncogenic Kras-expressing PanINs into frank PDAC.
2.3 Senescence Bypass in PDAC
Senescence bypass has been described as a mechanism by which
preneoplastic PanIN cells are able to reenter the cell cycle and further con-
tribute to PDAC formation. Of note, while senescence was first believed to
be irreversible, acute somatic inactivation of retinoblastoma (Rb), a key
senescence effector, in senescent fibroblasts has been shown to be sufficient
to promote reentry in the cell cycle and proliferation (Sage, Miller, Perez-
Mancera, Wysocki, & Jacks, 2003). In PDAC, Rb deletion accelerates
tumorigenesis (Carrie`re et al., 2011). Surprisingly, PanIN cells in these
7The Dual Role of Senescence in PDAC

16. pancreata undergo a stage where they simultaneously exhibit positivity for
senescence markers (SA-β-gal, p16) and the proliferation marker Ki67,
suggesting that Rb-deleted PanINs can initiate the senescence program,
but cannot undergo growth arrest, and thus bypass the senescent state.
Activation of the AKT pathway, a downstream target of oncogenic Kras,
suppresses Kras-induced senescence in the pancreas leading to a more aggres-
sive PDAC (Kennedy et al., 2011). Interestingly, administration of mTOR
inhibitor, rapamycin, restores senescence in these lesions; however, the ther-
apeutic implications of such findings have not yet been explored. Lkb1
haploinsufficiency, a common mutation in PDAC, also exacerbates cancer
progression in the mouse, correlating with the suppression of p21-mediated
growth arrest (Morton, Jamieson, et al., 2010). All these observations under-
line the need for oncogenic Kras to cooperate with downstream mutations,
whose main outcome appears to allow the bypass of the senescent state.
Certain physiological stimuli, like pancreatitis, also appear to promote
tumorigenesis in PDAC by means of a senescence bypass (Guerra et al.,
2011). The loss of senescence markers characterizes lesions of pancreatitis-
driven PDAC in mice wherein oncogenic Kras is either activated during
embryogenesis or adulthood. Notably, withdrawal of the pancreatitis-
causing agent, caerulein, even for just a month, restores senescence in these
lesions. Importantly, this finding, along with the rapamycin-restored senes-
cence (Kennedy et al., 2011), suggests that senescence bypass could be
reversible; however, in these models, it is not clear whether senescence is
induced de novo or by reversion in previously senescent cells. Finally, senes-
cence bypass has also been reported in pancreatic ductal epithelium
expressing oncogenic Kras, when challenged by pancreatitis (Lee & Bar-
Sagi, 2010). In contrast to the Guerra study (Guerra et al., 2011),
oncogenic Kras is shown in the Lee study to suppress pancreatitis-induced
premature senescence in ductal epithelium through the Twist-dependent
suppression of p16
INK4A
expression (Lee & Bar-Sagi, 2010). The apparent
discrepancy between these two studies and the contribution of oncogenic
Ras in caerulein-induced senescence may be explained by experimental dif-
ferences in the stage of the disease (pancreatitis alone vs pancreatitis-induced
PDAC) and the cell types (normal ducts vs PanINs) being studied.
2.4 Epigenetic Regulation of the Senescent State in PDAC
Numerous reports point to the establishment, maintenance, and bypass of
the senescent state being subject to regulation by epigenetic mechanisms,
especially by chromatin modifiers. Senescent cells undergo conformational
8 A. Porciuncula et al.

17. changes at the chromatin level, giving rise in certain instances to character-
istic DNA structures, such as DNA damage foci or SAHFs. In particular, the
formation of SAHFs correlates with the recruitment of p16
INK4A
effector,
Rb, along with associated factors heterochromatin protein 1 (HP1), histone
methyltransferases (eg, Suv39H1), and histone deacetylases (HDACs), to
E2F promoters leading to the silencing of E2F proliferation genes and
thereby stabilizing the senescent state (Narita et al., 2003).
In PDAC, most epigenetic mechanisms have been described in the con-
text of senescence bypass. The key senescence effector and tumor suppressor
geneCDKN2Ais almost uniformly inactivated in PDAC patients (Schutte
et al., 1997), with 18% of cases resulting from the hypermethylation of its
promoter (Ueki et al., 2000). In addition to DNA methylation,CDKN2A
silencing is also potentially mediated by the Polycomb group (PcG) proteins,
transcriptional repressor complexes that silence genes via H3K27 (histone
H3 lysine 27 residue) trimethylation (Grzenda, Ordog, & Urrutia, 2011).
PcG proteins Bmi1, Ring1b (Martı´nez-Romero et al., 2009), and Ezh2
(Ougolkov, Bilim, & Billadeau, 2008) are overexpressed in PanINs and
PDAC, suggesting that PcG proteins may be mediating senescence bypass
via their ability to silence theCDKN2Alocus. Other epigenetic molecules
upregulated in pancreatic cancer include HDACs, such as HDAC2 in
undifferentiated PDAC tumors (Fritsche et al., 2009) and HDAC7 in PDAC
vs other pancreatic tumor types (Ouaissi et al., 2008), pointing to the poten-
tial utility of using HDAC inhibitors.
2.5 Senescence in Pancreatic Stellate Cells
The pancreatic tumor resides in a complex microenvironment called the
stroma, a loosely defined entity consisting of fibroblasts, immune cells, blood
vessels, secreted cytokines and factors, and extracellular matrix, whose inter-
actions with the tumor cell remain largely unexplored (Neesse et al., 2015).
Resident fibroblasts in the stroma, called pancreatic stellate cells (PSCs), have
also been described to undergo senescence in vitro, which increases their
susceptibility to NK-cell-mediated cytolysis and overlaps with markers of
PSC activation in a rat model of acute pancreatitis (Fitzner et al., 2012).
While these experiments have been performed in a non-PDAC setting,
PSC activation and its protumorigenic role in pancreatic cancer has been
extensively reported (Apte et al., 2004; Mace et al., 2013; Vonlaufen
et al., 2008), and thus the role of PSC senescence in the context of PSC
activation-mediated tumorigenesis in pancreatic cancer is worth exploring.
9The Dual Role of Senescence in PDAC

18. 3. SENESCENCE AND INFLAMMATION IN PANCREATIC
CANCER
The link between PDAC and inflammation is well established. First,
chronic pancreatitis is an important risk factor of PDAC (Lowenfels et al.,
1993). Second, an abundant desmoplastic reaction composed in part of
immune cells fundamentally accompanies the disease from inception to
invasion. Immune infiltrates at the lesion sites dynamically evolve as the can-
cer progresses: an early wave of macrophage-enriched infiltration character-
izes early grade PanINs, while immunosuppressive populations, such as
tumor-associated macrophages (TAM), regulatory T cells, and myeloid-
derived suppressor cells (MDSC) soon dominate and persist until the inva-
sive stage (Clark et al., 2007). This latter infiltration of immune cells converts
the canonically antitumoral immune microenvironment into a tumor-
permissive milieu marked by T-cell suppression and exclusion (Joyce &
Fearon, 2015). Key cytokines have been identified that mediate the mobi-
lization of immunosuppressive cells into the PDAC microenvironment:
tumor-derived GM-CSF is required for MDSC recruitment (Bayne
et al., 2012; Pylayeva-Gupta, Lee, Hajdu, Miller, & Bar-Sagi, 2012);
CSF1, overexpressed in PDAC, regulates the TAM phenotype (Zhu
et al., 2014); and CXCL12, expressed by a subpopulation of stromal fibro-
blasts, mediates T-cell exclusion (Feig et al., 2013). All these point to an inti-
mate relationship between the tumor cell and each of the different
components of the stromal microenvironment. Recent evidence has shown
that senescent cells are capable of influencing their inflammatory microen-
vironment through the SASP.
3.1 The SASP Links Senescence to Inflammation
In addition to cell cycle exit, senescent cells exhibit specific hallmarks,
including the secretion of a discrete set of proinflammatory cytokines,
chemokines, growth factors, and matrix-remodeling enzymes collectively
referred to as the SASP (Acosta et al., 2013; Coppe et al., 2008; Kuilman
et al., 2008). The SASP creates a proinflammatory environment at the tumor
site, which is believed to reinforce senescence, and promote immune clear-
ance (Perez-Mancera, Young, & Narita, 2014)(Fig. 1). While mostly pro-
tective against tumorigenesis, there is accumulating evidence that a
prolonged or deregulated SASP can have tumorigenic functions in the
microenvironment (Coppe et al., 2008; Krtolica, Parrinello, Lockett,
10 A. Porciuncula et al.

19. Desprez, & Campisi, 2001)(Fig. 1). In a highly inflammatory cancer like
PDAC, the impact of the SASP has not been extensively studied; and thus
the noncell autonomous role that senescent cells play in the evolution of
the inflammatory tumor microenvironment remains for the most part
unknown.
A number of SASP factors have been reported in the context of PDAC.
Expression of IL-1α , a SASP component, is believed to serve as the initiating
event in the secretion of the SASP by senescent cells (Acosta et al., 2013). Its
function in PDAC, while not completely understood, has been suggested by
different studies. Indeed, IL-1α is activated downstream of oncogenic Kras,
and its overexpression correlates withKRASmutation status and poor
survival in human PDAC (Ling et al., 2012). It functions, among other path-
ways, through NF-κB signaling, a known critical regulator of Ras-driven
tumorigenesis (Daniluk et al., 2012). It activates and sustains NF-κB
signaling in an autoregulatory loop together with p62 (Ling et al., 2012).
Inhibition of IL-1α -induced NF-κ B activity by administration of an IL-1
receptor inhibitor halts murine PDAC tumorigenesis, highlighting the ther-
apeutic use of IL-1α inhibition in PDAC (Zhuang et al., 2016). There is
Fig. 1The dual roles of senescence in pancreatic cancer. Senescent cells, through the
SASP, secrete factors and cytokines that attract immune cells to the lesion site. During
PDAC progression, upon activation of oncogenic Kras (Kras
G12D
), pancreatic acinar cells
undergo acinar–ductal metaplasia (ADM) and develop into preneoplastic lesions called
PanINs. A subpopulation of these PanINs undergoes senescence. Through the SASP, senes-
cence could either promote or block tumor progression. Reports in other cancers have
pointed to the SASP being responsible for either suppressing tumor formation via immune
clearance of senescent cells or driving carcinogenesis via the remodeling of the microen-
vironment that would favor tumor growth and full-blown cancer.
11The Dual Role of Senescence in PDAC

20. some evidence that suggest a SASP-based mechanism of IL-1αfunction in
PDAC. First, NF-κ B inhibition leads to the complete abrogation of the
SASP in mouse PDAC, which results in the absence of an inflammatory
response and improved survival (Ling et al., 2012). Furthermore, abrogation
of senescence by inactivation of senescence-associated Sin3B complex in
murine PDAC impairs inflammation and correlates with decreasedIl-1α
expression (Rielland et al., 2014). Other SASP factors that have been
described in PDAC include IL-6, which is required for Ras tumorigenesis
in some PDAC cell lines (Ancrile, Lim, & Counter, 2007), and Tgfβ, the
inactivation of which attenuates senescence (Acosta et al., 2013).
3.2 Senescence-Inflammation Interface in PDAC
Through the SASP, senescent cells, whether they comprise tumor or stroma,
are capable of altering the inflammatory landscape within the microenviron-
ment, resulting in either pro- or antitumorigenic properties. In PDAC
where inflammation represents an early event, senescence and inflammation
significantly overlap, not least at inception. Acinar-to-ductal metaplasia
(ADM), a process by which acinar cells acquire abnormal tubular structures
with ductal parenchyma (Hruban et al., 2006), is believed to be an early
event in PDAC, and to precede PanIN formation (Guerra et al., 2007;
Zhu, Shi, Schmidt, Hruban, & Konieczny, 2007). ADMs have been
described in mouse models of both pancreatitis and acinar promoter-driven
PDAC, and also in human pancreata, particularly in those with chronic pan-
creatitis (Hruban et al., 2006). These ADMs undergo senescence in murine
PDAC (Caldwell et al., 2012; Guerra et al., 2007) and express notably higher
p21 and p53 than early grade PanINs (Caldwell et al., 2012). However, the
relationship between senescent ADMs and inflammation within the context
of emerging PDAC is still unclear.
As mentioned earlier, during preinvasive PDAC development, when
ADMs are common within the pancreas parenchyma, macrophages gener-
ally comprise the first wave of immune infiltrates near PanIN lesions (Clark
et al., 2007). They are known to secrete factors including RANTES, TNFα
(Liou et al., 2013), and IL-6 (Lesina et al., 2011), which have been shown to
promote ADM through NF-κB and STAT3/MMP7 signaling, respectively
(Crawford, Scoggins, Washington, Matrisian, & Leach, 2002; Daniluk et al.,
2012). Furthermore, recent evidence has shown that ICAM-1, a known
SASP factor secreted by oncogenic Kras-expressing acinar cells, promotes
the recruitment of these macrophages to sites of ADMs (Liou et al., 2015).
12 A. Porciuncula et al.

21. Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

22. ommellut, kannan leikkaus pantiin sukkelaan kiinni, tehtiin neljä
paria paulareikiä ja niihin pujoteltiin paulaksi neljänkymmenen viiden
senttimetrin mittainen pehmeästä nahasta leikattu kaistale.
Jan maalasi sitten päällisen intiaaniväreillään sillä tavalla kuin
Kaleb oli neuvonut, ja mokkasiinit olivat näin valmiit.
Skuoo olisi tehnyt puolen tusinaa hyviä mokkasiinipareja samassa
ajassa kuin Jan ja Kaleb tämän yhden tökerötekoisen parin, mutta
hän ei olisi ollut kättensä työhön yhtä tyytyväinen kuin he.

23. XIV
KALEBIN ELÄMÄNVIISAUTTA
Minkin jäljet ilmaantuivat tuon tuostakin puron rannalle Janin
multa-albumiin, ja lopulta eräs näistä väsymättömistä vakoojista
ilmoitti sekä minkkien että skunkkien nykyisin käyvän wakan-kalliolla
pitämässä yöllisiä kestejä.
Minkki oli jäljistä päättäen suuri, ja Kalebilta pyydettiin apua ansan
rakentamiseksi sen varalle.
— Kuinka te minkkejä pyydätte, herra Clark? kysyi Jan.
— En pyydä niitä ensinkään tähän aikaan vuodesta, sillä eivät ne
kelpaa ennen kuin lokakuussa, vastasi tämä.
— Mutta kuinka te niitä pyydätte, kun on oikea aika.
— Monella tavalla. Se oli hidasta työtä, mutta Jan oli itsepäinen ja
sai ukon vihdoin kertomaan tietonsa.
— Ennen vanhaan me aina rakensimme minkeille loukun. Se
tehdään tähän tapaan, ja syötiksi pannaan linnun pää. Se tappaa

24. varmasti, äkkiä ja kiduttamatta. Ja jos on kylmä ilma, otus jäätyy ja
pysyy pilaantumatta, kunnes tullaan pois korjaamaan; mutta
lämpöisellä säällä menee paljon nahkoja pilalle, kun saalis saa olla
loukussa liian kauan, joten pyydyksiä pitää usein käydä kokemassa
ja korjata pois, mitä on ansaan mennyt. Mutta myöhemmin otettiin
käyttöön sellaiset uudenmalliset raudat, jotka tarttuvat niiden jalkaan
ja pitävät niitä kiinni vaikka kuinka monta päivää, niin että ne lopulta
kuolevat nälkään taikka kalvavat poikki oman käpälänsä. Muistan
kerrankin saaneeni minkin, jolla oli vain kaksi käpälää jäljellä. Se oli
ensin ollut kahdesti raudoissa ja kummallakin kertaa kalvanut
käpälänsä poikki irti päästäkseen. Rautoja käyttävän erämiehen ei
tarvitse niin usein käydä pyydyksillään, mutta ne ovat kalliita, raskaat
kantaa, ja pitää olla erittäin kova luonto, jos niitä käyttää. Kun minä
ajattelin, mitä kaikkea se minkki oli kärsinyt, niin minä ikipäiviksi
hylkäsin raudat. Siitä pitäen sanoin, että jos täytyy ansoja rakentaa,
niin on parasta käyttää joko loukkua tai laatikkopyydystä, joka
säilyttää otuksen elävänä, toista taikka toista; ne eivät kiduta eläimiä
päiväkausia. Minun mielestäni pitäisi laissa kieltää uudet
saukonraudat, jotka tarttuvat eläimeen kiinni teräskynsin; ne ovat
raakalaisten kapineita.
Sama on sanottava metsästyksestäkin. Metsästäminen on mainiota
urheilua, eikä se voi olla pahasta, sillä minä en ole vielä eläissäni
nähnyt, että se olisi miestä pilannut. Minun mielestäni näyttävät
sellaiset ihmiset, jotka metsästävät, olevan inhimillisempiäkin kuin
sellaiset, jotka halveksivat pyyntiä, ja jos ajatellaan julmuutta, niin
tietäähän sen, että harva metsän elävä saa rauhassa sijalleen kuolla.
Kaikki ne ennemmin tai myöhemmin tapetaan, ja jos ihmisellä on
niiden tappamisesta hyötyä, niin luulisipa hänellä olevan siihen yhtä
paljon oikeutta kuin susilla ja ilveksilläkin. Ei luoti tee kipeämpää —
eikä suinkaan niinkään kipeää — kuin susien hampaat. Muuta

25. minulla ei ole sitä vastaan muistutettavaa kuin että ei pidä tappaa
julmasti — eikä koskaan lopettaa koko karjaa. Ellei milloinkaan tapa
sellaista elävää olentoa, joka ei elävänä vahingoita eikä kuolleena
hyödytä, eikä enempää kuin maan varat myöten antavat, niin ei
erämies minun mielestäni tee vääryyttä, ja monet hauskat hän
kokee, joita kannattaa perästäpäin muistella.
Mutta minä muistan Euroopasta tulleen miehen, mikä lieneekään
ollut olevinaan, jota kerran opastin länteen. Hän oli vioittanut hirveä,
niin ettei se päässyt pakenemaan. Sitten hän istuutui viereen
aamiaista syömään ja aivan vähän väliä ampui johonkin paikkaan
laukauksen vain tähtäilläkseen ja kokeillakseen, mutta jättääkseen
eläimen vielä vähäksi aikaa henkiin. Minä kuulin ampumisen ja
määkimisen, ja sen saatte uskoa, että vereni kiehahti kun saavuin
paikalle. Minä sätin miestä semmoisin sanoin, joista ihmiset eivät
yleensä pidä, ja lopetin hirviparan vaivat niin äkisti kuin liipaisin
totteli. Ja heti paikalla tehtiin ero — minua ei haluttanut kulkea
semmoisen miehen kanssa. Ei paljon puuttunut, ettei hän sinä
päivänä saanut kellistyä sen hirven viereen. Vereni vieläkin
kuumenee sitä ajatellessani.
Jos hän olisi ampunut sen hirven juoksusta ja lopettanut sen niin
äkkiä kuin suinkin, niin ei se olisi kärsinyt sen enempää kuin toisen
hirven sarvellaan tuikatessa, sillä kun luodilla on oikea paino, se
sattuessaan tainnuttaa uhrinsa. Hirvi ei olisi kärsinyt sen enempää
kuin muutoinkaan päivänsä päättäessään, ehkä ei niinkään paljon, ja
se olisi kärsinyt semmoisena aikana, jolloin siitä olisi voinut olla
metsästäjälle hyötyä. Nuo heidän uudet tuliluikkunsa vasta ovat
todellinen kirous. Mies tietää, että hänellä on makasiinissaan
panoksia vaikka millä mitalla, ja ampua paukuttaa hirvilaumaan niin
kauan kuin sorkkaakaan näkyy — monia eläimiä jää raajarikkoina

26. kärsimään ja kuolemaan —, mutta kun miehellä on käytettävissä
vain yksi panos, niin hänen täytyy melko huolellisesti harkita, mihin
sen sijoittaa. Ken tahtoo urheilla, ottakoon rihlan, joka ampuu
laukauksen kerrallaan; ken hävittää, ottakoon konekiväärin. Urheilu
on urheilua, mutta tuota tappamista tappamisen vuoksi ja julmuutta
minä vihaan. Raudat, kevyet luodit ja automaattiaseet ovat
epäinhimillisiä. Ne ne ovat kaiken kidutuksen syy, se on varma!
Tämä oli pitkä puhe Kalebin pitämäksi, mutta todellisuudessa se
oli hajanaisempi kuin tässä esitetty. Janin täytyi aina silloin tällöin
esittää joitakin kysymyksiä saadakseen hänet jatkamaan.
— Mitä te, herra Clark, arvelette jousista ja nuolista?
— Minä en halusta käyttäisi niitä suurta riistaa, kuten karhua ja
hirveä vastaan, mutta hyvä olisi, jos haulikot hävitettäisiin ja pientä
riistaa tapettaisiin vain nuolilla. Nuoli joko varmaan tappaa taikka
lentää kokonaan ohi. Se ei tee raajarikkoja, jotka pääsevät pakoon
kuollakseen jossakin syrjäisessä sopessa. Lintuparveen kun ampuu
nuolen, niin se ei pyyhkäise satoja, niin kuin nuo kirotusti hajottavat
haulikot. Ne ne tekevät lopun kaikesta pienestä riistasta. Vielä ne
kerran keksivät semmoisen pyssyn, joka ruiskuttaa hauleja samalla
tavalla kuin automaattikivääri luoteja, ja kun jokaisella houkalla on
hallussaan semmoinen, niin vielä ihmetellään, minne kaikki pieni
riista on kadonnut.
Ei, minä olen niitä vastaan. Jousi ja nuolet eivät hävitä ja kysyvät
enemmän erätietoa ja edustavat parempaa urheilua — nimittäin
pientä riistaa vastaan. Eivätkä ne pidä sellaista maailmanlopun
räiskettä, ja sitä paitsi aina voidaan tietää, kuka ampuja oli, sillä
jokainen nuoli on merkitty.

27. Jan oli pahoillaan, ettei Kaleb puolustanut nuolta isoakin riistaa
vastaan.
Erämies oli nyt päässyt hyvään alkuun; tänä päivänä hän näytti
olevan kylläkin halukas tietojaan antamaan, ja Jan oli siksi
viisastunut, että ymmärsi "laskea kosken, niin kauan kuin vettä oli".
— Kuinka laatikkoloukku tehdään?
— Mitä eläintä varten?
— Minkkiä varten.
— Eivät ne kelpaa pyydettäviksi tätä nykyä, ja poikaset tarvitsevat
emäänsä.
— En minä sen vuoksi, minä vain tahtoisin piirustaa sen.
— No se ei taitaisi eläintä vahingoittaa, kunhan et vain pidä sitä
vankeudessa liian kauan. Onko teillä lautoja? Me tavallisesti
veistimme koko laitoksen palsamikuusen tai valkopetäjän pölkystä,
mutta kuta enemmän tarvikkeita on valmiina, sitä parempi. No nyt
näytän teille, kuinka tehdään laatikkoloukku, jolla riista saadaan
elävänä, jos lupaatte minulle, että muistatte käydä sitä joka päivä
kokemassa, kun se on viritetty.
Pojat eivät käsittäneet, kuinka olisi mahdollistakaan jättää niin
mielenkiintoinen laitos joka päivä kokematta ja lupasivat auliisti
tehdä pyynnön mukaan.
Tehtiin siis laatikkoloukku, joka oli 60 senttimetriä pitkä, ja toiseen
päähän tehtiin rautalangasta luja verkko.

28. — Kas näin, sanoi erämies, tähän menee minkki, piisamirotta,
skunkki, jänis — melkein mikä tahansa sen mukaan, mihin se
asetetaan ja mitä syötiksi pannaan.
— Minun mielestäni olisi parasta viedä se kokeeksi wakan-kalliolle.
Loukkuun siis pantiin syötiksi kalan pää, joka köytettiin lujasti
kiinni rautalankaiseen liipaisimeen.
Kun Jan aamulla lähestyi sitä, niin hän näki, että se oli lauennut.
Siitä kuului ihmeellistä murinaa ja raapinaa ja hän huusi
kiihkoissaan: — Pojat, minä sain sen! Minä sain minkin!
He ottivat laatikon käteensä ja kohottivat sitä varovasti sillä
tavalla, että aurinko pääsi ristikon läpi paistamaan, ja näkivät silloin
suureksi harmikseen, että olivatkin saaneet vain vanhan harmaan
kissaystävänsä. Heti kun kantta kohotettiin, mirri hyppäsi pois
kähisten ja sylkien ja luultavasti suurta kiirettä pitäen riensi kotiin
kertomaan, että kaikki olikin hyvin, vaikka se oli viipynyt niin kauan
poissa.

29. XV
RAFTEN VIERAANA
— Sam, minun pitää saada uusi muistikirja. Siitä ei olisi mitään
hyötyä, vaikka pantaisiinkin siirtokunnassa toimeen uusi verilöyly,
sillä siellä ei ole muistikirjoja, mutta ehkä isäsi voisi hankkia, kun hän
ensi kerran käy Downey's Dumpissa. Minä luulen, että minun täytyy
käydä rauhan miehenä häneltä pyytämässä.
Sam ei vastannut mitään, katsoi vain polkua pitkin kuunnellen ja
sanoi sitten: — Siinä pa-haikassa ukko on täällä.
Kun iso mies asteli tiipiitä kohti, niin Jan ja Gui kävivät kovin
ujoiksi ja siirtyivät syrjempään. Sam, joka oli täydessä sotamaalissa,
soitti suutaan tavalliseen tapaan.
— Huomenta, isä; minä olen teidän penikkanne. Isä näyttää
olevan pulassa ja neuvon tai minkä muun tarpeessa?
Raften kohotti riippuvan ylähuulensa ja paljasti jykevät
etuhampaansa leveään nauruun, joka rauhoitti poikien sydäntä.
— Minä luulin teidän aikoja sitten kyllästyneen tähän elämään.

30. — Saammeko olla täällä niin kauan, kunnes kyllästymme? sovitti
Sam siihen paikalla, mutta jatkoi sitten heti odottamatta vastausta,
jota hän ei kaivannut: — Kuulkaas, isä, onko siitä pitkäkin aika, kun
täällä oli hirviä?
— Eiköhän liene siinä kahdenkymmenen vuoden vaiheilla.
— Niin aina, katsokaapa nyt tuota, kuiskasi Tikka.
Raften katsoi ja oikein tunsi sydämensä sykähtävän, sillä kuva,
joka oli puoleksi piilossa pensaikossa, oli koko lailla oikean hirven
näköinen.
— Eikö haluttaisi ampua? yritti Jan.
Raften otti jousen ja nuolen, mutta käsitteli niitä niin kehnosti, että
antoi ne heti pois huomauttaen: — Taitaa pyssy olla riittävän hyvä
minulle. Sitten hän virkkoi: — Onkos Kaleb ukko täällä käynyt sen
jälkeen?
— Kaleb ukkoko? Eiköhän; hänhän on meidän vakinainen
kumppanimme.
— Näyttää pitävän enemmän teistä kuin minusta.
— Kuulkaas, isä, sanokaas meille, mistä te tiedätte, että juuri
Kaleb teitä ampui?
— En minä tiedä sitä niin varmaan, että voisin oikeuden edessä
toteen näyttää, mutta me riitelimme sinä päivänä kaupungissa
hevoskaupan jälkeen, ja hän vannoi tekevänsä minun kanssani tilit ja
lähti kaupungista. Hänen oma vävynsä Dick Pague seisoi siinä
vieressä ja kuuli hänen sanovan sen. Kun minä sitten yöllä palasin

31. kotiin, niin minua Viheriän lehdon luona ammuttiin, ja seuraavana
päivänä me löysimme siitä läheltä Kalebin tupakkakukkaron ja
muutamia kirjeitä. Sen enempää minä en asiasta tiedä enkä
tahdokaan tietää. Pague petti häntä taloasiassa konnamaisesti,
mutta se asiahan ei kuulu minuun. Näyttää siltä, että ukko pian saa
mennä hiiteen ja tulla toimeen miten voi.
— Hän näyttää hyväsydämiseltä, sanoi Jan.
— Hänellä on kovin raju luonto, ja kun hän on humalassa, niin hän
tekee vaikka mitä. Muutoin hän on oikea mies.
— Entä kuinka on talon laita? Sam kysyi. — Eikö se ole hänen
omansa?
— Ei, en minä luule sen enää olevan hänen omansa. Minä en
tosiaankaan tiedä. Olen vain kuullut puhuttavan. Saryann ei
tietenkään ole hänen tyttärensä. Ei ole sukuakaan, mutta hänellä ei
ole ketään muuta. Dick taas oli minun palkkalaiseni — aika
liukaskielinen; hän puhui vaikka linnun oksalta; mutta hyvä työmies
hän oli. Hän nai Saryn ja sai ukon antamaan hänelle talonkirjat,
hänen itsensä vain piti saada elää heidän luonaan elämänsä
loppuun, niin ettei häneltä mitään puuttuisi. Mutta heti kun he saivat
paikan, niin näkyi kyllä, että Dick tahtoi päästä Kalebista, ja viime
vuonna saatiin aihe hänen koirastaan, vanhasta Turkista. Eivät olisi
tahtoneet sitä pitää. Sanoivat sen pelottavan kanoja ja ajavan
lampaita, mikä onkin mahdollista, sillä minä luulen, että se tappoi
yhden minunkin lampaistani, ja minä antaisin kymmenen dollaria
sille, joka sen tappaisi — jos nimittäin saataisiin varma tieto, että se
oli se. Mutta Kaleb muutti mieluummin puron varressa olevaan
mökkiin, joka on heidän maansa toisessa päässä, kuin luopui
koirastaan. Asiat sitten vähän paranivat. Dick ja Saryann leppyivät

32. vähäksi aikaa ja lähettivät hänelle paljon jauhoja ja muuta tavaraa,
mutta nyt heidän sanotaan aikovan häätää ukon siitäkin paikasta ja
päästä hänestä eroon lopullisesti. Miten käynee; se asia ei kuulu
minulle, vaikka hän syyttääkin minua, että minä olen yllyttänyt
Dickiä.
— Kuinkas on muistikirjan laita? hän sitten sanoi huomatessaan
piirustusvihon, joka vielä oli avoinna Janin kädessä.
— Niin tosiaankin, tästäpä muistankin, huudahti poika. — Mutta
mikä tämä on? Hän näytti piirustamaansa sorkan jälkeä. Raften tutki
sitä uteliaasti.
— Hm, enpä tiedä; näyttää minusta kovasti suuren uroshirven
jäljeltä. Mutta ei se voi olla se; niitä ei enää ole ainoatakaan tällä
paikkakunnalla.
— Kuulkaas, isä, jatkoi Sam itsepintaisesti, — eikö teihin koskisi
kipeästi, jos teidät vanhana miehenä ryöstettäisiin ja ajettaisiin
talosta?
— Kuinkas muutoin; mutta minä en menettäisi tavaraani
hevoskaupassa enkä sen jälkeen lähtisi toista ampumaan. Jos minä
siitä vihaa kantaisin, niin menisin ja antaisin hänelle selkäsaunan
taikka saisin itse selkääni ja pitäisin hyvänäni. Mutta riittäköön tämä
tästä. Puhutaan jostakin muusta.
— Ostatteko minulle uuden muistikirjan, kun taas käytte Downey's
Dumpissa? Minä en tiedä kuinka paljon se maksaa, muutoin antaisin
rahan myös, sanoi Jan mielessään rukoillen, ettei se maksaisi
enempää kuin ne viisi tai kymmenen senttiä, jodia olivat hänen koko
omaisuutensa.

33. — Kyllä, minä kirjoitan sen tiliin. Taikka onhan siellä vielä
valkoisten siirtokunnassa yksi, jonka saat ilmaiseksi.
— Kuulkaas, herra Raften, sekaantui nyt Gui puheeseen, — minä
voitan kaikki muut hirven metsästyksessä.
Sam vilkaisi Janiin ja Jan vilkaisi Samiin, sitten he vilkaisivat
Guihin, tekivät muutamia pahaenteisiä eleitä, sieppasivat kumpikin
pitkän puukon ja hyppäsivät kolmannen sotapäällikön kimppuun,
mutta tämä pakeni Raftenin taa ja alkoi tavalliseen tapaansa
ruikuttaa: — Antakaa minun olla —
Raftenin silmät vilkkuivat. — Minä luulin teidän kaikkien olevan
samaa heimoa ja rauhassa keskenänne.
— Rikokset on rangaistava, vastasi hänen poikansa.
— Käskekää niitä jättämään minut rauhaan, ruikutti Mäihä.
— No saat anteeksi tällä kertaa, jos etsit käsille sen murmelin.
Tässä ei ole kahteen päivään saatu tapella ollenkaan.
— No hyvä, ja Gui lähti. Viiden minuutin kuluttua hän palasi
takaisin viittoen toisia seuraamaan. Pojat ottivat jousensa ja
nuolensa, mutta petosta peläten jäivät odottamaan. Mutta kun Gui
aivan ilmeisellä innolla hyökkäsi omia aseitaan ottamaan, lähtivät
kaikki vainiolle. Raften tuli perässä kysyttyään ensin, mahtoiko
uskaltaa lähteä samaan matkaan.
Harmaantunut vanha murmeli oli todella aterioimassa
apilapellossa. Pojat kulkivat kyyryssä aidan ohitse, ryömivät sitten
ruohikkoa pitkin aito intiaanien tapaan, kunnes murmeli nousi
kahdelle jalalle katselemaan ympärilleen. Metsästäjät makasivat

34. hetken hiljaa alallaan; kun murmeli laskeutui alas, he taas ryömivät
eteenpäin ja pääsivät neljänkymmenen askelen päähän joka mies.
Vanha murmeli veitikka alkoi nyt osoittaa epäluulon merkkejä, minkä
vuoksi Sam sanoi: — Kun se ensi kerran syö, niin ammutaan kaikki
yhtä aikaa. Heti siis, kun murmelin rinnan asemesta alkoi näkyä
harmaata selkää, pojat nousivat polvilleen ja ampuivat. Nuolet
vinkuivat harmaan otuksen joka puolelta, mutta ei ainoakaan
sattunut, ja ennen kuin he ennättivät ampua toisen
yhteislaukauksen, se jo oli pötkinyt reikäänsä.
— Halloo, Mäihä, mikset sinä osunut?
— Lyön vetoa, että ensi kerralla osun.
Kun he palasivat takaisin, otti Raften heidät vastaan nauraa
höristen.
— Olettepa te huonoja metsämiehiä. Nälkään te kuolisitte joka
sorkka, ellei tässä olisi valkoisten siirtokuntaa niin lähellä. Niin kyllä
kävisi, mutta jos te olisitte oikeita intiaaneja, niin te vahtisitte koko
yön reiän suulla. Ja kun murmeli aamulla lähtisi ulos, niin te saisitte
sen. Tämän ammuttuanne voisitte sitten tulla pyytämään toista, joka
on meidän puolella ylemmällä laitumella.
Sen sanottuaan Raften lähti, ja Sam huusi hänen jälkeensä:
— Kuules isä; missä se muistikirja on, joka Janin piti saada?
— Minä jätän sen vuoteellenne. Niin hän tekikin, ja Janilla ja
Samilla oli ilo anastaa kirja halkaistun kepin avulla ikkunasta.

35. XVI
KUINKA JAN TUNSI SORSAT MATKAN PÄÄSTÄ
Suuri Tikka sanoi eräänä päivänä siimeksessä selällään
maatessaan ylväällä käskijän äänellä:
— Pikku Majava, minua pitää huvittaa. Tule tänne. Kerro jokin
juttu.
— Mitä tuumisit tutniista, jospa harjoiteltaisiin sitä? vastasi toinen
päällikkö, mutta hän oli yrittänyt samaa ennenkin, eikä Samia
enempää kuin Guitakaan vähääkään huvittanut tämä peräti kuollut
kieli.
— Minä sanoin, että kerro minulle jokin juttu, vastasi Tikka
julmistuneena.
— No hyvä, sanoi Pikku Majava. — Minä kerron sinulle jutun
eräästä jalosta nuorukaisesta — hän oli jaloin pikku sankari, mikä on
koskaan pöksyissä kulkenut ja koulussa patukasta saanut. Tämä
pikkuinen poika lähti metsään asumaan ja tahtoi tulla kaiken elävän
kanssa tuttavaksi. Se oli kovin vaikea tehtävä, eikä ollut ketään, joka
olisi häntä auttanut, mutta hän vain yritti yrittämistään — voi kuinka

36. jalo ja urhoollinen hän oli — ja kirjoitti havaintonsa muistiin, ja kun
hän oppi jotakin uutta, niin hän tarrasi siihen kiinni kuin kuolema.
Hän sai sitten kirjan, josta oli jonkin verran apua, joskaan ei paljon.
Se kertoi hänelle muutamista linnuista, miltä ne olisivat näyttäneet,
jos niitä olisi voinut pitää kädessään. Mutta tämä sankarinuorukainen
näki ne vain matkan päästä, ja mitäs siitä? Eräänä päivänä hän näki
lammella sorsan, joka oli niin kaukana, että siitä erotti vain
muutamia väritäpliä, mutta hän piirsi sen kuvan, ja myöhemmin siitä
vaatimattomasta raapustuksesta voi todeta, että se oli vinkusorsa eli
telkkä, ja silloin tämän mainion pojan päähän pisti oiva ajatus. Kaikki
sorsat ovat erilaisia; kaikissa on pieniä täpliä ja juovia, jotka ovat
kuin nimilippu taikka sotamiehen univormu. "Jos minä voin kuvata
paperille niiden univormut, niin tunnen sorsat pitkänkin matkan
päästä heti kun näen ne." Hän siis ryhtyi työhön ja piirsi mitä näki.
Eräällä hänen ystävällään oli täytetty metsäsorsa, ja tämä
tiedonhaluinen poika asetti sen pitkän matkan päähän ja piirsi siitä
kuvan. Toisen hän jäljensi kaiverretusta kuvasta ja kaksi muuta
erään eläinten täyttäjän ikkunassa näytteillä olleista linnuista. Mutta
hän tiesi hyvin, että on pari-, kolmekymmentä erilaista sorsaa, sillä
hän näki usein toisia matkan päästä ja piirusteli niistä kaukokuvia
toivoen jonakin päivänä saavansa selville, mitä ne olivat. No sitten
poika eräänä päivänä piirsi lammelta uuden sorsan kuvan, ja hän
näki sen kerran toisensa perästä. Mutta ei voinut saada selville, mikä
se oli, vaikka hänellä oli siitä niin i-h-a-n-a kuva, eikä kukaan
muukaan tiennyt mikä se oli, ja kun hän sen huomasi, niin hänen
täytyi lähteä tiipiihin ja pihistää ensimmäisen sotapäällikön omena ja
syödä se mielenliikutustaan salatakseen.
Näin puhuttuaan Jan veti esiin omenan ja alkoi syödä sitä
murheellisen näköisenä.

37. Sävynkään värähtämättä Suuri Tikka jatkoi juttua: — Sitten kun
ensimmäinen sotapäällikkö oli kuullut sydäntä särkevän kertomuksen
hukkaan menneestä elämästä, hän sanoi: "Joutavia, mitä minä
tuosta vanhasta omenasta? Likaämpäristähän se pelastettiin." Mutta
minusta näyttää, että kun mies ryhtyy jotakin tekemään eikä tee,
niin hän on "suuri erehdys" koko mies, mikä on melkein sama kuin
"kirottu houkka".
Niin, jos tällä sankarinuorukaisella olisi ollut sen verran älliä
kallossaan, että olisi astunut esiin latuskalla jalalla, sen sijaan että
varasti mädänneitä omenia, joita siat ovat tallanneet, ja kertonut
huolensa suurelle ylisotapäällikölle, niin se maassa syntynyt jalo
punanahka olisi sanonut: "Se on oikein poikani. Kun et tiedä, niin
tule ukkovaarin luo. Sinä tahdot tulla eteväksi sorsien tuntijaksi. Ugh!
Hyvä." — Niin hän olisi auttanut ja vienyt sen yksinkertaisen
nuorukaisen Downey's Dumpiin Downeyn hotelliin ja siellä näyttänyt
hänelle kaikki sorsat mitä suinkin on maan päällä siinnyt ja kaikki
liputettuina ja laputettuina. Uagh! Minä olen puhunut.
Ja Suuri Tikka virnisti hirmustuneena Guille, joka suotta etsi hänen
kasvoistaan jotakin johdatusta vahvasti epäillen, että koko juttu
olikin kaikkein hienointa ilvettä. Mutta Jan oli koko ajan pitänyt tätä
silmällä. Samin kasvot eivät koko aikana osoittaneet muuta kuin
todellista, yhä kasvavaa mielenkiintoa. Hänen lopullisen
ehdotuksensa järkevyys oli ilmeinen, ja seuraus siitä oli, että
päätettiin paikalla tehdä retki Downey's Dumpiin, pieneen
kaupunkiin, joka oli seitsemän kilometrin päässä siinä paikassa,
missä rautatie kulkee Skagbog-joen rannalla olevan pitkän suon
poikki. Rakennusurakoitsija Downey oli sille paikalle rakentanut linjan
pohjattomaksi luullun suon poikki, mutta hyvä onni olikin siitä
löytänyt pohjan ja samalla antanut herra Downeylle pienen

38. omaisuuden. Sillä hän rakensi hotellin ja oli nyt pääpomoja siinä
kaupungissa.
— Taidamme jättää kolmannen sotapäällikön leirin vartijaksi, sanoi
Sam, — ja minä luulen, että meidän on paras pukeutua valepukuun
ja mennä sinne valkoisina.
— Sinä tarkoitat, että meidän olisi paras palata siirtokuntaan ja
yhtyä valkoisiin?
— Joo, vieläpä ottaa hevonen ja vaunut. Sinne on yli seitsemän
kilometriä.
Tämä oli soraääni. Jan oli mielessään kuvitellut jalkamatkaa
metsän kautta, mutta tämä ehdotus oli järkevämpi, minkä vuoksi
hän myöntyi.
He siis lähtivät kotiin kertomaan asiaansa, ja siellä heidän
osakseen tuli hellä vastaanotto äidin ja pikku Minnien puolelta.
Miehet olivat kotoa poissa. Pojat valjastivat tuota pikaa hevosen, ja
saatuaan äidiltään muutamia asioita toimitettavakseen ajoivat
Downey's Dumpiin.
Sinne saavuttuaan he ensin ajoivat majataloon saadakseen
hevosen suojaan, menivät sitten puotiin, jossa Sam toimitti äitinsä
asiat, ja kun Jan oli vielä kerran katsonut, että hänellä oli kynät,
paperit ja kumit mukana, he lähtivät Downeyn hotelliin. Janin
tunteet olivat melkein samanlaatuiset kuin maalaispojan, joka käy
ensi kertaa sirkuksessa — nyt hänen siis piti nähdä ne asiat, joista
hän oli niin kauan haaveillut; hänelle aukenivat kaikki taivaat.

39. Eikä hänen, kumma kyllä, tarvinnut pettyä. Downey oli jäyhä ja
voimallinen liikemies. Hän ei kiinnittänyt poikiin juuri mitään
huomiota, sanoi vain lyhyeen "huomenta, Sam", kunnes näki Janin
piirtävän sangen hyviä kuvia. Koko maailma pitää taiteilijoista, ja nyt
oli jopa vaara, että apua olisi tullut liiaksikin.
Laatikoita ei voinut avata, mutta ne käännettiin ympäri ja niihin
asetettiin varjostimia, niin että valo sopi niin hyvin kuin suinkin. Jan
hyökkäsi heti sen linnun kimppuun, jonka hän oli lammikon rannalta
"kaukokuvannut". Hänen ihmeekseen se oli metsäsorsan naaras.
Koko iltapäivän hän piirusteli näitä sorsia, uroita ja naaraita, ja kun
Downeyllä oli niitä yli viidenkymmenen, niin Jan mielestään oli kuin
Aladdin lumotussa puutarhassa — aarteiden runsaudesta
haltioissaan. Kaikki linnut oli varustettu oikeilla yleisesti käytetyillä
nimillä, ja Janilla oli suuri kasa piirustuksia, kun he lähtivät pois, ja
hän oli niistä kovin hyvillään. Hän viimeisteli kuvat jäljestäpäin
huolellisesti ja kokosi ne kaikki sorsatauluun, joka ratkaisi monta
kauan kiusaa aiheuttanutta pulmaa.
Kun he iltahämärässä palasivat leiriin, odotti heitä siellä yllätys.
Polulla oli valkoinen olento, jonka he lähemmin tarkastaessaan
huomasivat aaveeksi; ilmeisestikin Guin tekoa. Päänä oli
mahdottoman suuri maamuna joka oli veistetty pääkallon kaltaiseksi,
ja ruumiiksi oli pantu sanomalehti.
Mutta tiipii oli tyhjä. Gui oli luultavasti pelästynyt itse aaveen
pystytettyään eikä uskaltanut jäädä sinne yksin yön hiljaisuuteen.

40. XVII
SAMIN ERÄTAIDONNÄYTE
Samin vahva puoli oli kirveen käyttö. Hän oli huomattavan taitava
tässäkin kirvesmiesten maassa ja "intiaanien" kesken hän tietysti oli
oikea ihme. Jan saattoi puolen tuntia kolhia jotakin pölkkyä, jonka
hän aikoi halkaista kykenemättä tekemään sille mitään, kunnes Sam
sanoi: — Jan, lyö sitä juuri tuohon paikkaan, taikka ehkä otti häneltä
kirveen ja löi itse hänen puolestaan ja yhdellä iskulla halkaisi pölkyn.
Mutta ei mikään sääntö neuvonut, mikä olisi se oikea paikka.
Toisinaan piti iskeä sitovan oksan yläpuolelle, toisinaan sen sivulle,
toisinaan aivan keskelle ja toisinaan pölkyn päähän kauas oksasta —
usein mitä uskomattomimpiin kohtiin. Toisinaan riitti yksi suora isku,
toisinaan piti iskeä luisusti, ja milloin syitä myöten, milloin niiden
poikki, ja joskus piti yhdistää useita samanlaatuisia iskuja; mutta
olipa oikea isku mikä tahansa, aina Sam näytti vaistomaisesti sen
arvaavan ja iski niin tarkkaan oikeaan paikkaan, ainoaan paikkaan,
josta kova sitkeä pölkky otti haljetakseen, ja melkein aina se niin
alttiisti hajosi kahtia, kuin olisi koko juttu ollut ennakolta valmistettu
juoni. Sam ei taidostaan kerskunut. Hän piti vain yleisesti

41. myönnettynä asiana, että hän oli siinä taidossa mestari, ja mestariksi
hänet muut tunnustivatkin.
Kerran Jan, joka jo alkoi ajatella saavuttaneensa jonkin verran
taitoa, kolhi paksua sitkeätä pölkkyä, kunnes mielestään oli sitä
tunnustellut kaikilla mahdollisilla tavoilla saamatta siihen kuitenkaan
rakoa syntymään. Gui silloin härnäili, että "annas kun minä näytän",
mutta tulos ei ollut sen parempi.
— Hei, Sam, huusi Jan, — lyön vetoa, että tämä voittaa sinutkin.
Sam käänsi pölkyn toisin päin, valitsi toivottoman näköisen
kohdan, johon ei kirves ollut vielä koskennutkaan, käänsi pölkyn
pystyyn, kaatoi paikkaan kupillisen vettä, ja kun tämä oli imeytynyt
sisään, löi yhden ainoan suoran iskun sille viivalle, jossa syyt erosivat
ympäröidäkseen oksan. Hän tähtäsi hiuskarvalleen oikein, ja pölkky
lensi halki.
— Hurraa! huusi Pikku Majava ihaillen.
— Hohhoh! sanoi Mäihä. — Se oli selvä sattuma. Toista kertaa hän
ei sitä tekisi.
— Eipä tietenkään samalle pölkylle! vastasi Jan. Hän käsitti, että
sellainen isku kysyi suurta tarkkuutta ja taitoa, sillä ei joka mies olisi
tiennyt, että juuri tuo kupillinen vettä oli tarpeen puun joustavuuden
laukaisemiseksi.
Mutta Gui jatkoi halveksivasti: — Se jo rakoili, kun minä löin.
— Tuo minun mielestäni on coup'n arvoinen, sanoi Pikku Majava.

42. — Vai "kupin", hohotti kolmas sotapäällikkö halveksien. Minäpä
annan teille tehtävän, josta nähdään, osaatteko todella kirvestä
käyttää. Osaatko sinä hakata kuuden tuuman puun poikki kolmessa
minuutissa ja kaataa sen vastatuuleen?
— Mikä puu sen pitää olla?
— Vaikka mikä.
— Minä lyön viisi dollaria vetoa, että hakkaan poikki kuuden
tuuman valkopetäjän kahdessa minuutissa ja kaadan sen mihin
suuntaan vain tahdon. Sano sinä, mihin paikkaan sen tulee kellistyä.
Pistä siihen paalu pystyyn, niin minä kaadan niin, että paalukin
menee maan sisään.
— Minä en luule kenelläkään tässä heimossa olevan viittä dollaria
vetorahoiksi, mutta jos sinä sen teet, niin me annamme sinulle
suuren kuppisulan, vastasi Pikku Majava.
— Jousipönkkää ei saa käyttää, sanoi Gui haluten tehdä työn
mahdottomaksi.
— Hyvä, vastasi Tikka, — minä teen sen sitten ilman
jousipönkkää.
Hän siis hioi kirveensä, tutki suutteita, huomasi terän olevan
varressa vähän takakenossa, siten nimittäin, ettei sen kaari
osoittanut kädensijasta vaaksan vertaa eteenpäin, vain puolen
tuumaa sen ohi. Silmään lyöty naula korjasi tämän vian, ja pojat
lähtivät sitten puuta valitsemaan. Pian löydettiinkin valkopetäjä, joka
oli likimain kuusi tuumaa läpimitaten, ja Samin sallittiin raivata
pensaat sen ympäriltä. Jan ja Gui ottivat nyt vankan paalun, ja

43. Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebookultra.com