Advances in Imaging and Electron Physics 175 1st Edition Peter W. Hawkes (Eds.)

Advances in Imaging and Electron Physics 175 1st Edition Peter W. Hawkes (Eds.)
Advances in Imaging and Electron Physics 175 1st Edition Peter W. Hawkes (Eds.)
Advances in Imaging and Electron Physics 175 1st Edition Peter W. Hawkes (Eds.)

1. Visit https://ebookultra.com to download the full version and
explore more ebooks or textbooks
Advances in Imaging and Electron Physics 175 1st
Edition Peter W. Hawkes (Eds.)
_____ Click the link below to download _____
https://ebookultra.com/download/advances-in-imaging-and-
electron-physics-175-1st-edition-peter-w-hawkes-eds/
Explore and download more ebooks or textbooks at ebookultra.com

2. Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
Advances in Imaging and Electron Physics 1st Edition Peter
W. Hawkes (Eds.)
https://ebookultra.com/download/advances-in-imaging-and-electron-
physics-1st-edition-peter-w-hawkes-eds/
Advances in Imaging and Electron Physics 164 1st Edition
Peter W. Hawkes (Eds.)
https://ebookultra.com/download/advances-in-imaging-and-electron-
physics-164-1st-edition-peter-w-hawkes-eds/
Advances in Imaging and Electron Physics 127 1st Edition
Peter W. Hawkes (Eds.)
https://ebookultra.com/download/advances-in-imaging-and-electron-
physics-127-1st-edition-peter-w-hawkes-eds/
Advances in Imaging and Electron Physics 162 1st Edition
Peter W. Hawkes (Eds.)
https://ebookultra.com/download/advances-in-imaging-and-electron-
physics-162-1st-edition-peter-w-hawkes-eds/

3. Advances in Imaging and Electron Physics 128 1st Edition
Peter W. Hawkes (Eds.)
https://ebookultra.com/download/advances-in-imaging-and-electron-
physics-128-1st-edition-peter-w-hawkes-eds/
Advances in Imaging and Electron Physics 171 1st Edition
Peter W. Hawkes (Eds.)
https://ebookultra.com/download/advances-in-imaging-and-electron-
physics-171-1st-edition-peter-w-hawkes-eds/
Advances in Imaging and Electron Physics Vol 126 1st
Edition Peter W. Hawkes (Ed.)
https://ebookultra.com/download/advances-in-imaging-and-electron-
physics-vol-126-1st-edition-peter-w-hawkes-ed/
Advances in Imaging and Electron Physics 144 1st Edition
Peter Hawkes (Eds.)
https://ebookultra.com/download/advances-in-imaging-and-electron-
physics-144-1st-edition-peter-hawkes-eds/
Advances in Imaging and Electron Physics Volume 185 1st
Edition Hawkes
https://ebookultra.com/download/advances-in-imaging-and-electron-
physics-volume-185-1st-edition-hawkes/

5. Advances in Imaging and Electron Physics 175 1st Edition
Peter W. Hawkes (Eds.) Digital Instant Download
Author(s): Peter W. Hawkes (Eds.)
ISBN(s): 9780124076709, 012407670X
Edition: 1
File Details: PDF, 8.96 MB
Year: 2013
Language: english

6. EDITOR-IN-CHIEF
Peter W. Hawkes
CEMES-CNRS
Toulouse, France

7. VOLUME ONE HUNDRED AND SEVENTY FIVE
ADVANCES IN
IMAGING AND
ELECTRON PHYSICS
Edited by
Peter W. Hawkes
CEMES-CNRS, Toulouse, France
AMSTERDAMBOSTONHEIDELBERGLONDON
NEW YORKOXFORDPARISSAN DIEGO
SAN FRANCISCOSINGAPORESYDNEYTOKYO
Academic Press is an imprint of Elsevier

8. Cover photo credit:
Stephen J. Sangwine
Perspectives on Color Image Processing by Linear Vector Methods Using Projective
Geometric Transformations
Advances in Imaging and Electron Physics (2013)175, pp. 281–306.
Academic Press is an imprint of Elsevier
Radarweg 29, PO Box 211, 1000 AE Amsterdam, The Netherlands
32 Jamestown Road, London NW17BY, UK
225 Wyman Street, Waltham, MA 02451, USA
525 B Street, Suite 1900, San Diego, CA 92101-4495, USA
First edition 2013
Copyrightfi2013 Elsevier Inc. All rights reserved.
No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system or transmitted in any form or
by any means electronic, mechanical, photocopying, recording or otherwise without the prior written
permission of the publisher.
Permissions may be sought directly from Elsevier’s Science & Technology Rights
Department in Oxford, UK: phone (+44) (0) 1865 843830; fax (+44) (0) 1865 853333; email:
[email protected]. Alternatively you can submit your request online by visiting the Elsevier web
site at http://www.elsevier.com/locate/permissions, and selectingObtaining permission to use Elsevier
material.
Notice
No responsibility is assumed by the publisher for any injury and/or damage to persons or property as
a matter of products liability, negligence or otherwise, or from any use or operation of any methods,
products, instructions or ideas contained in the material herein. Because of rapid advances in the medical
sciences, in particular, independent verification of diagnoses and drug dosages should be made.
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
A catalog record for this book is available from the Library of Congress
British Library Cataloguing in Publication Data
A catalogue record for this book is available from the British Library
ISBN: 978-0-12-407670-9
ISSN: 1076-5670
For information on all Academic Press publications visit
our Web site atstore.elsevier.com
Printed in the United States of America
13141516 121110987654321

9. PREFACE
The six chapters in this volume cover neutron and x-ray scattering, scanning
transmission andfluorescence microscopy, mathematical morphology and
colour image processing.
First, we have two chapters by Jay Theodore Cremer, which comple-
ment the two volumes on neutron and x-ray microscopy already published
(volume 172 and 173). These are followed by an account of core-level
spectroscopy in the scanning transmission electron microscope. Atomic
resolution is now possible with this technique and Christian Dwyer surveys
the instrumentation and the associated theory before describing a selection
of applications.
The fourth chapter deals with a fascinating development influorescence
microscopy. Numerous variants of the basic method have emerged over the
past few years, many of which go beyond the classical resolution limit. In
order to understand these approaches, the role of the point-spread function
must be appreciated. Partha Pratim Mondal and Alberto Diaspro (a regular
contributor to these Advances) discuss this in detail and explain how the
point-spread function can be tailored to the particular method.
We then turn to mathematical morphology. The hit-or-miss transform
was one of the tools developed in the early days of mathematical
morphology, since when the basic transform for binary images has been
extended in many ways, notably by Paul Murray and Stephen Marshall,
authors of Chapter 5. Their survey covers the history of the transform and
gives a full account of the related theory. Several extensions are then
presented.
The volume ends with an account of an important development in
colour image processing by Stephen Sangwine. Despite the fact that
colour images raise the same questions as black-and-white images–they
need smoothing and sharpening, for example–rather little work has been
devoted to them. Stephen Sangwines has been developing linear methods
suitable for colour images The use of quaternions led to some progress
but the real breakthrough was not made until 2007 when Sangwine’s
colleague, Todd Ell, realised the importance of certain quaternion
matrix representations. This theory is presented in detail here, together
with the use of homogeneous (not Euclidean) coordinates for colour
image pixels.
ixj

10. My warm thanks go to all the authors, for contributing to these Advances
and especially for taking trouble to make their subject accessible all our
readers.
Peter Hawkes
x Preface

11. FUTURE CONTRIBUTIONS
S. Ando
Gradient operators and edge and corner detection
D. Batchelor
Soft x-ray microscopy
E. Bayro Corrochano
Quaternion wavelet transforms
C. Beeli
Structure and microscopy of quasicrystals
M. Bergounioux
Texture extraction
C. Bobisch and R. M€oller
Ballistic electron microscopy
F. Bociort
Saddle-point methods in lens design
N.D. Browning
Ultrafast transmission electron microscopy
A. Cornejo Rodriguez and F. Granados Agustin
Ronchigram quantification
C. Daviau
Doube space-time
N. de Jonge and D. Peckys
Scanning transmission electron microscopy of whole eukaryotic cells in liquid
and in-situ studies of functional materials
N. de Jonge
In-situ and correlative microscopy
M. El-Gomati
Quantitative scanning electron microscopy
M. Ferroni
Transmission microscopy in the scanning electron microscope
R.G. Forbes
Liquid metal ion sources
xi
j

12. H. Gelderblom
Helmut Ruska
A. G€olzh€auser
Recent advances in electron holography with point sources
D.E. Greenfield, M.A. Monastyrskiy and M.Ya. Schelev (vol. 178)
Photoemission high-speed tubes for the investigation of ultra-short events
J. Grotemeyer
Time-of-flight mass spectrometry
M. Haschke
Micro-XRF excitation in the scanning electron microscope
M.I. Herrera
The development of electron microscopy in Spain
R. Herring and B. McMorran
Electron vortex beams
D. Ioanoviciu and K. Tsuno (Vol. 176)
Wienfilters
M.S. Isaacson
Early STEM development
A.A. Ischenko and P.M. Weber
Structure and dynamics of free molecules and condensed matter
K. Ishizuka
Contrast transfer and crystal images
A. Jacobo
Intracavity type II second-harmonic generation for image processing
M. Jourlin, J. Breugnot, B. Abdallah, J. Corvo, E. Couka and
M. Carré (vol. 177)
Image segmentation in thefield of the logarithmic image processing (LIP) model.
Special focus on the hierarchical ascendant classification techniques
L. Kipp
Photon sieves
T. Kohashi
Spin-polarized scanning electron microscopy
O.L. Krivanek
Aberration-corrected STEM
xii Future Contributions

13. B. Lencova
Modern developments in electron optical calculations
H. Lichte
New developments in electron holography
T. Lindeberg
Generalized axiomatic scale-space theory
A. Lisowska
Smoothlets and wedgelets
P. Maragos (vol. 177)
Representations of morphological image operators and comparisons with linear operators
N. Matsko and V. Klang
Electron microscopy of pharmaceutical systems
M. Matsuya
Calculation of aberration coefficients using Lie algebra
J.A. Monsoriu
Fractal zone plates
L. Muray
Miniature electron optics and applications
N. Neskovic
Rainbow lenses
M.A. O’Keefe
Electron image simulation
V.P. Oleshko
Electron tweezers and potential applications
D. Paganin, T. Gureyev and K. Pavlov
Intensity-linear methods in inverse imaging
N. Papamarkos and A. Kesidis
The inverse Hough transform
J.L. Prince, Y. Bai and X. Han
Adaptive octree grids
P. Rocca and M. Donelli
Imaging of dielectric objects
J. Rodenburg
Lensless imaging
Future Contributions xiii

14. A.T. Ruiz, A.J. den Dekker and W. van den Broeck
System and control theory in electron microscopy
K. Schultheiß
Phase plates for the electron microscope
R. Shimizu, T. Ikuta and Y. Takai
Defocus image modulation processing in real time
K.C.A. Smith (vol. 177)
Electron microscopy at Cambridge University with Charles Oatley and
Ellis Cosslett: some reminiscences and recollections
P. Sobrevilla, A. Barcelo and E. Montseny
Fuzzy texture unit and spectrum
T. Soma
Focus-deflection systems and their applications
P. Sussner and M.E. Valle
Fuzzy morphological associative memories
J. Valdés
Recent developments concerning the Systfleme International (SI)
M. Welk and M. Breuss
Amoeba medianfiltering
M. Yacaman, A. Ponce–Pedraza, S. Meija and L. Francis (vol. 177)
High-resolution transmission electron microscopy of catalysts
E.M. Yakushev and S. Bimurzaev
Theory and computation of electron mirrors
xiv Future Contributions

15. CONTRIBUTORS
Jay Theodore Cremer, Jr.
Chief Scientist, Adelphi Technology, Inc., 2003 East Bayshore Rd, Redwood City,
CA 94063, USA
Alberto Diaspro
Department of Nanophysics, Istituto Italiano di Tecnologia, 16163 Genova, Italy;
Department of Physics, Universita degli Studi di Genova, 16153 Genova, Italy
Christian Dwyer
Monash Centre for Electron Microscopy, Department of Materials Engineering, and
Australian Research Council Centre of Excellence for Design in Light Metals, Monash
University, Victoria 3800, Australia
Stephen Marshall
Department of Electronic and Electrical Engineering, University of Strathclyde,
Glasgow, G1 1XW, Scotland
Partha Pratim Mondal
Nanobioimaging Laboratory, Department of Instrumentation and Applied Physics,
Indian Institute of Science, Bangalore 560012, India
Paul Murray
Department of Electronic and Electrical Engineering, University of Strathclyde,
Glasgow, G1 1XW, Scotland
Stephen J. Sangwine
School of Computer Science and Electronic Engineering, University of Essex, Wivenhoe
Park, Colchester CO4 3SQ, UK
xv
j

16. CHAPTER ONE
Small Angle Scatter with
Correlation, Scatter and
Intermediate Functions
Jay Theodore Cremer, Jr.
Chief Scientist, Adelphi Technology, Inc., 2003 East Bayshore Rd, Redwood City, CA 94063, USA
Contents
1.Overview of Scatter: Neutron and X-ray Small-angle Scatter in Perspective 2
2.Neutron and X-ray Scatter Amplitude from Nonebravais Lattice Crystal 6
3.Neutron and X-ray Scatter Intensity from NoneBravais Lattice Crystal 10
4.Small-angle Scatter: Scatter Length Density and Particle Structure Factor 13
5.Small-angle Scatter: Scatter Amplitudes and Intensity 17
6.The Rayleighe Gans Equation, Babinet’s Principle, and Differential Cross Sections 23
7.Random Variables: Correlation and Independence 27
8.The Scattering Vector Resolution of SANS Instruments for Neutrons and X-rays 29
9.Macroscopic Differential Cross Section: Scatter Length Density Convolution and
Correlation
31
10.The Pair Correlation Function 37
11.The Macroscopic Differential Cross Section for Elastic Scatter Expressed
By Intermediate Function, and Fourier Transform of Patterson Function
42
12.Scatter Function for Elastic and Inelastic Scatter from
Sample Solute Particles Obtained from Neutron (X-ray), Sample-Averaged Scatter
Intensity
45
13.Sample-averaged Scatter Intensity Versus Scattering Vectorqfor the Guinier,
Intermediate, and Porod Regimes
49
14.Small-angle Scatter: Measurement of Solute Particle Size
and ShapedGuinier Regime
52
15.Small-angle Scatter from Spherical ParticlesdGuinier Regime 56
16.Small-angle Scatter from Particles of Various Shapes, Log-log Plots,
Method of Contrast VariationdGuinier Regime
59
17.Small-angle ScatterdIntermediate Regime and Porod Regime 62
18.Small-angle ScatterdPorod Regime and Porod’s Law 65
19.Neutron Incoherent Scatter: Solution of the Diffusion Equation with
Self-Correlation and Incoherent Scatter Functions, Measurable
by Small-angle Scatter
68
20.Neutron Coherent Partial Differential Cross Section: The Scatter Function and the
Principle of Detailed Balance
76
Advances in Imaging and Electron Physics,Volume 175
2013 Elsevier Inc.ISSN 1076-5670,
http://dx.doi.org/10.1016/B978-0-12-407670-9.00001-9 All rights reserved.
1j

17. 21.The Coherent and Incoherent Pair Correlation Function, Intermediate Function,
and Scatter Function: the Static Approximation
82
22.The Particle Number Density Operator and the Coherent Intermediate and Pair
Correlation Functions
86
23.Neutron Elastic Scatter Occurs Only in Forward Direction for Liquids and
Gases Shown by Coherent Intermediate and Scatter Functions
88
24.Neutron Coherent Differential Cross Sections in Crystals Derived from
Coherent Scatter and Intermediate Functions
90
25.Pair Correlation Function Expressed by Particle Density Operator
and the Patterson Function
95
26.Neutron Coherent Differential Cross Section in Crystals Expressed by
Particle Density Operators
97
27.Neutron Incoherent Elastic Differential Cross Section in Crystals Derived from
Incoherent Intermediate Function
99
28.Neutron Incoherent Differential Cross Section in Crystals Derived from
Incoherent Pair Correlation Function
101
29.No Elastic Scatter Except Forward Direction in Liquids and Gases is Shown by
Intermediate and Pair Correlation Functions
103
30.Moments of the Neutron Scatter Function 106
References 110
1. OVERVIEW OF SCATTER: NEUTRON AND X-RAY
SMALL-ANGLE SCATTER IN PERSPECTIVE
This chapter is a continuation of AIEP Volumes 172-173 orCremer
(2012a,b)and a precursor toCremer (2013). Neutron scatter and small-
angle neutron scatter (SANS) borrows from a heritage of light scatter work
of Newton, Tyndall, Lord Rayleigh, Mie, and Guinier.Rayleigh scatteris
electromagnetic scatter by atoms and other objects whose spatial extentais
much smaller than the incident radiation wavelengthl, wherel>>a.Mie
scatteris scatter of light waves or neutron waves by spherical particles of any
diameter, which includes Rayleigh scatter, wherel>>a, and the other
extreme of wavelengths that are much smaller than the object, where
l<<a.Invan de Hulst (1981), Rayleigh and Mie electromagnetic wave
scatter from a spherical particle of radiusaand refractive indexn, which is
embedded in air or vacuum, are derived from Maxwell equations and the
boundary conditions. The excellent and well-illustrated online lecture notes
of Professor R. Pynn of Indiana University provide broad coverage, with
examples of small-angle neutron and X-ray scatter (seePynn, 1990).
In Rayleigh scatter, the scattered intensityIðr;qÞof an electromagnetic
wave (X-ray) of wavelengthlis a function observer distancerfrom the
2 Jay Theodore Cremer

18. center of the particle of radiusa, and the scatter angleq, which is measured
relative to the direction of the incident wave intensityI
0. Rayleigh scatter is
elastic, and the scattered intensityIðr;qÞof Rayleigh scattered electro-
magnetic waves from a spherical particle is given by
I¼I
0
fi
1þcos
2
q
2r
2
flfi
2p
l
fl
4
fi
n
2
1
n
2
þ1
a
3
fl2
Rayleighl>2a;
(1)
where
Iðr;q¼0Þ¼Iðr;q¼pÞ: (2)
The Rayleigh scatter intensityIðr;qÞincreases strongly with increasing particle
radiusavia a proportional dependence ona
6
,andIðr;qÞstrongly decreases
with increasing wavelengthl, via the proportionality ofIðr;qÞwith1=l
4
.
The Rayleigh scatter intensityIðr;qÞdecreases inversely with the square of
distance, as expected, whereIf1=r
2
. In the forward directionq¼0of
the incident beam and backward directionq¼p, the Rayleigh scatter
electromagnetic wave intensityIðr;qÞis identical. For X-rays, the refractive
index isn¼1d,whered<<1,where
fi
n
2
1
n
2
þ1
fl
2
yd
2
: (3)
Hence, the scattered X-ray intensity increases as the square of the decrement
dof the particle material, whereI
xrayfd
2
.
Withl>2a, the Rayleigh and Rayleigh–Gans theories assume all parts
of the scattering particle receive and scatter the same electromagnetic wave
amplitude. The Rayleigh and Rayleigh–Gans theories can be applied outside
the range of validity (l>2a), where the wavelengthlis smaller than the
particle diameter2a. However, this requires making the simplifying and
somewhat inaccurate assumption that the scattered wave amplitude is iden-
tical from all regions of the large particle, whose size is larger than a multitude
of wavelengths. For electromagnetic wave scatter, seeJackson (1975).
The Rayleigh scatter model becomes invalid when the particle diameter2a
exceeds the electromagnetic wavelengthl,wherel<2a. The case of particles
with radiusrsimilar to the wavelengthl,wherer wl, requires more exact,
involved solutions. For example, Mie scatter considers the scatter of an elec-
tromagnetic wave from a dielectric sphere (water droplets in the atmosphere
illuminated by visible light). The calculated electromagneticfields inside and
outside the dielectric sphere with a radius sizer, which is similar to the
Small Angle Scatter with Correlation, Scatter and Intermediate Functions 3

19. wavelengthlof the light, allow for strong or weak scatter (Mie resonances) that
depends on the ratio of particle radius, divided by the wavelengthr=l. The Mie
scattered intensity is derived by Maxwell equations, the boundary conditions
for the particle shape, and the material refractive index.
The resulting Mie solution derived invan de Hulst (1981)is expressed by
the summation of an infinite series. In the case of particle dimensionsa
greater than the electromagnetic wavelengthl, the Mie scattered intensity
I
mieða>lÞis approximately independent of wavelength, and scattered
intensity is larger in the forward direction than on the backward direction (in
Rayleigh scatter they are equal), where
I
mieða>l;q¼0Þ>I mieða>l;q¼pÞ: (4)
Also, the forward-scattered intensityI
mieða>lÞincreases with particle sizea.
Walstra (1964)derived a simple semi-empirical formula for the light scatter
coefficient, or efficiency factor, for scatterQ, which gives values that are
correct within 1%. In addition, the semi-empirical formula ofWalstra (1964)
has a wide range of validity.
The dimensionless efficiency factorsQare defined and derived for
extinction (scatter and absorption attenuation) absorption, scatter, and
radiation invan de Hulst (1981). The efficiency factor is defined as the ratio
of the scattering cross sectionS, divided by the geometrical cross section of
the particle of radiusa, where
Q¼
S
a
2
p
: (5)
The dielectric particle is embedded in air or vacuum, where the particle has refractive indexnand radiusa. An incident electromagnetic wave with
wavelengthl, which propagates from the particle surface to its center, is
phase-shifted by phase-shift anglecthat is given by
c¼4p
ðn1Þa
l
: (6)
Based upon data of Heller and Pangonis (1957), and Heller and McCarty (1958),Walstra (1964)considered the theories of Rayleigh (1871, 1881,
1914),Mie (1908), Schoenberg and Jung (1934), Gans (1925), J€obst (1925),
Heller and Pangonis (1957), Heller (1957a,b), Heller and McCarty (1958), Hart and Montroll (1951), and van de Hulst (1957). As a result,Walstra
(1964)derived an efficiency scatter factorQfor the scatter of an electro-
magnetic wave of wavelengthlin small particles, whose radiusais larger
than the wavelengthlby a modest factor of up tox¼8, within an
accuracy of 1%, where
4 Jay Theodore Cremer

20. Q¼
S
a
2
p
¼2
4
c
sincþ
4
c
2
ð1coscÞ (7)
and
x¼2p
a
l
¼6:28
a
l
: (8)
The Mie scatter results are complicated expressions in general. Equations(7)
and (8)are limited to particle sizes of less than twice the wavelength and are
one of the few simple expressions for Mie scatter. Particles, which are much
larger than the incident electromagnetic wavelengths, have interference
effects between various scattering points, on the surface, and inside the
particle. Scatter from particles, which are much larger than the wavelength,
where the particles are composed of a periodic array of scatter centers (such
as in a crystal), can be treated by diffraction. However, irregularly arrayed
scatter centers are difficult to model and create cumbersome mathematical
expressions. For more recent presentations of light scatter theory seevan de
Hulst (1981), Johnson and Gabriel (1994), Berne and Pecora (2000), Sharma
& Sommerford (2006).
Tyndall scatter,which is similar to Mie scatter, can be applied to
nonspherical particles in a colloid or afine suspension of particles. In Tyndall
scattering, the scatter cross section is proportional to the fourth power of the
frequency, as in Rayleigh scatter, so that the colloids or particle suspension
scatter the higher-frequency blue light more than lower-frequency red light.
Hence, the lower-frequency red light is more readily transmitted in Ray-
leigh and Tyndall scattering than the blue light. The Tyndall effect is
particularly observed with visible light wavelengths 400–750 nm for particle
diameters of 40–990 nm and accounts for the bluish light scatter from
smoke. The Tyndall effect also occurs in the passage of long-wavelength
radio waves through walls, which block the shorter wavelengths.
Brillouin scatteris the interaction of photons with the acoustic waves of the
media by means of phonon interaction, which adds or subtracts energy to
the absorbed or emitted photons. X-rays undergo inelastic Brillouin scatter
by phonon exchange in the X-ray scatter from crystals. Inelastic scatter of
neutron waves with media, which results in an exchange of phonons or
magnons, is similar to Brillouin inelastic scatter of X-rays.Raman scatteris an
inelastic process for lower-energy photons, where these photons are scat-
tered by the vibrational and rotational transitions in single molecules.
Raman spectroscopy is used to determine the chemical composition and the
structure of molecules via inelastic photon scatter, whereas the inelastic
photon scatter of Brillouin is used to probe the large-scale material prop-
erties, such as the elastic properties of materials. Raman and Brillouin scatter
Small Angle Scatter with Correlation, Scatter and Intermediate Functions 5

21. are applied to structures whose sizes are greater than 10,000 Å. X-ray and
neutron diffraction are applied to structures less than 10 Å. Small-angle
X-ray and neutron scatter are applied to structures from 10 Å to 1000 Å, and
ultra-small-angle X-ray and neutron scatter are applied to structures from
1000 Å to 10,000 Å.
Visible light scattercan be divided into static light scatter and dynamic light
scatter, and this concept can be extended to neutron and X-ray scatter.
Dynamic light scatter (DLS) is quasi-elastic scatter that can be applied to the
measurement of transport properties, such as diffusion constants. DLS
measures the rapid variations of the scattered intensity, which are related to
time correlations between the scattering units of the sample interrogated by
light, X-rays, or neutrons. For example, Brillouin scatter is an example of
DLS.Static light scatter(SLS) considers the total scattered light intensity and its
variation on the scatter angle, as well as the concentration of the scattering
particles and their size. The particle size is characterized by the particle radius
of gyrationR
q. In addition to determination of particle size and density, SLS
can yield molecular weight and the virial coefficients of scattering particles.
The temperature-dependent virial coefficientsB
iðTÞare the coefficients
in the power series expansion in terms of particle densityn, which expresses
the pressurepof a many-particle system. As a function of temperatureT,the
virial coefficientsB
iðTÞin the power series expansion for the gas densityn
give the corrections to the ideal gas law. The virial coefficientsB
iðTÞare
needed to model real gas behavior. Given the Boltzmann constantk
B, the real
gas law forNatoms or molecules in volumeVwith density, the pressurepis
p¼k
BT

nþB 2

T

n
2
þB3

T

n
3
þ:::

: (9)
The gas densitynis
n¼
N
V
: (10)
Thefirst term of Eq.(9)is the ideal gas law, where
p¼nk
BT: (11)2. NEUTRON AND X-RAY SCATTER AMPLITUDE
FROM NON– BRAVAIS LATTICE CRYSTAL
In small angle neutron scatter one measures scattered, cold neutrons within
about 2
fl
of the incident direction of the primary beam. Given the incident,
6 Jay Theodore Cremer

22. neutron wave-number vectork 0, and the scattered, wave-number vectork,
the incident, wave-number vectork
0changes byk¼kk 0upon scatter.
The neutron scatter or scattering vectorkis also denoted byq¼kk
0.
Within the 2

scatter angle, the neutron scattering vectorkorqranges from
10
3
Å
1
to 10
4
Å
1
, and this range corresponds to the scattering object
structure size of 1000 Å to 10,000 Å. The cold neutrons used for SANS have
an energy range of 0.1 to 10 meV, which corresponds to a wavelength range
of 3 Å–30 Å that correspond to a neutron temperature of 1

–120

K. In this
range, proteins and DNA, micelles, polymers and gels, porous media and
zeolites, precipitates and colloids, and viruses can be examined. In X-ray
scatter, the contrast of scattered X-ray intensity is due to the electron density
variation, which is dependent on the atomic number. In neutron scatter,
contrast of scattered neutron intensity is due to variation in the neutron
scatter length, which is dependent on the isotope (atomic weight).
In X-ray or neutron diffraction forNunit cells in a crystal, the scattered
amplitudeAðqÞis the product of the structure factorFðqÞand the inter-
ference termsDðqÞ, where
AðqÞ¼
1
r
det
FðqÞDðqÞ (12)
and
DðqÞ¼
X
N
l¼1
expðiq$R lÞ: (13)
Herer
detis the distance from the crystal center and the detector pixel
(observer). The diffraction pattern of Bragg peaks is produced by the interference termDðqÞ. The amplitude distributionDðqÞdue to interfer-
ence is modulated via multiplication with the structure factorFðqÞof each
of the scatter units. Each scatter unit has a structure factorFðqÞ, which
produces an amplitude distribution of scattered X-rays or neutrons that constructively and destructively interfere with the other unit cell scattered amplitude distributions. This wave interference produces the total amplitude distributionAðqÞof scattered X-rays or neutrons for the crystal.
The total intensityIðqÞof scattered neutrons or X-rays from the crystal is
the squared magnitude of the amplitudeAðqÞ, where
IðqÞ¼jAðqÞj
2
: (14)
For neutrons, the structure factorFðqÞfactor for each of theNunit cells,
neglecting nuclei thermal vibration, is
Small Angle Scatter with Correlation, Scatter and Intermediate Functions 7

23. FðqÞ¼
X
r
d¼1
bdexpðiq$d dÞ neutrons: (15)
The vector position of thed
th
atom ofratoms in each unit celld dis
measured relative to the reference corner of the unit cell. For X-rays, the
structure factorFðqÞfactor for each of theNcrystal unit cells, neglecting
nuclei thermal vibration, is
FðqÞ¼
X
r
d¼1
fdðqÞexpðiq$d dÞ Xrays: (16)
Given X-ray scattering vectorq(i.e.,k), the atomic form factorf
dðqÞis the
Fourier transform of the electron densityr
dðx;y;zÞof thed
th
atom ofr
atoms, which are confined to the volume of the unit cell volumeabc, where
f
dðqÞ¼
Z
c
0
dz
Z
b
0
dy
Z
a
0
dxr
dðx;y;zÞexp½iq$ðxbxþybyþzbz?;(17)
that is, the electron densityr
dðx;y;zÞis zero outside unit cell volumeabc,
so that
Z
c
0
dz
Z
b
0
dy
Z
a
0
dxr
dðx;y;zÞexp½iq$r?
Z
N
N
dz
Z
N
N
dy
Z
N
N
dxr
dðx;y;zÞexp½iq$r:(18)
With forward-scattered X-rays, whereq¼0, the atomic form factorf dð0Þ
of an atom with atomic numberZis equal to the electron chargee
multiplied by the dimensionless atomic scatter factorf
0
ðwÞ, which is
independent of incident X-ray wave lengthl, where
f
dð0Þ¼
Z
c
0
dz
Z
b
0
dy
Z
a
0
dxr
dðx;y;zÞ¼Ze: (19)
The X-ray scatter lengthb
xray
d
for an element of atomic numberZis then the
product of the classical electron radiusr
e¼2:817fm and atomic numberZ,
where
b
xray
d
¼reZ: (20)
With forward-scattered X-rays, both the scatter factorf
0
ðwÞmultiplied bye
and the form factorf
dð0Þevaluate to the total electron chargeZeof the atom
8 Jay Theodore Cremer

24. with atomic numberZ, for the case of X-ray wavelengthslmuch larger
than the Bohr radiusa
0¼0:53Å in low Z atoms, where
ef
0
ðwÞ¼f dð0Þ¼
Z
c
0
dz
Z
b
0
dy
Z
a
0
dxr
dðx;y;zÞ¼Ze l>>a 0and lowZ:
(21)
If one includes thermal vibration, the neutron and X-ray structure factor
FðqÞfor thel
th
unit cells ofNunit cells in the crystal, then the scattered
amplitudeAðqÞis the summation of the products of the structure factor
F
lðqÞand the interference factorD lðqÞ, where
AðqÞ¼
1
r
det
X
N
l¼1X
r
d¼1
FldðqÞD lðqÞ (22)
and
D
lðqÞ¼expðiq$R lÞ: (23)
The neutron structure factorF
ldðqÞhas units of length, via the neutron
scatter lengthb
d, where
F
ldðqÞ¼b dexpðW ldÞexpðiq$d dÞ: neutrons(24)
However, the X-ray structure factorF
ldðqÞis dimensionless because
the atomic scatter factor is dimensionlessf
dðqÞ. Obtaining the scattered
X-ray intensity requires multiplication of the classical electron radiusr
e
with the X-ray structure factorF ldðqÞ, which then yields the X-ray scatter
lengthb
d¼reFldðqÞfor thed
th
atom in each of theNcrystal unit cells,
where
F
ldðqÞ¼f dðqÞexpðW ldÞexpðiq$d dÞ: Xrays(25)
The Debye–Waller factorW
ldis the thermally induced average displace-
ment of thed
th
atom in thel
th
unit cell, whose reference corner is located at
positionR
l, relative to the crystal center, where
W
ld¼
1
2
<ðq$u
ldÞ
2
>: (26)
The vibration amplitude of thel
th
unit cell,d
th
atom, is expressed in terms of
the set of3Nrthermal vibration modes of the entire crystal in three
dimensions.
Small Angle Scatter with Correlation, Scatter and Intermediate Functions 9

25. 3. NEUTRON AND X-RAY SCATTER INTENSITY FROM
NON–BRAVAIS LATTICE CRYSTAL
This section presents the general expression for the scattered X-ray intensity
for nonpolarized X-rays and the scatter of neutrons without regard to
neutron spin or the nuclear spins in the crystal. For X-ray scatter the
intensity of the scattered X-rays has electricfield components in the two
directions, which are perpendicular to the direction of the outgoing wave
vectork. The X-ray electricfield amplitude component (perpendicular),
which is perpendicular to the plane of the incident wave vectork
0and
perpendicular to the outgoing wave vectork, is denoted byE
t. The
electricfield’s amplitude component (parallel), which lies in the plane ofk
0
andk, is denoted byE
jj. The angle2qis between (1) the outgoing wave
vectorktoward the detector (observer) and (2) the incident incoming wave
vectork
0in their plane, which contains the parallel component of the
incidentE
0jjand scatteredE
jjelectricfields.
The component of the incident, parallel, scattered electricfieldE
0jj,
which is perpendicular to the direction of the outward going wave vector,
isE
0jjsinð902qÞ,orequivalentlyE
0jjcosð2qÞ. The parallel component
E
jjof the scattered electricfield is thus multiplied by the additional
direction factor cosð2qÞ. This is because only theE
0jjcosð2qÞportion of
the incident parallel componentE
0jjof the electricfield is perpendicular
to outgoing wave vectork. A tiny fraction ofE
0jjcosð2qÞis scattered by
the crystal sample (non–Bravais lattice with temperature included), which
becomes the outgoing, parallel component electricfieldE
jjwhere for
X-rays
E
jj¼reE
0jjcosð2qÞAðqÞ E
jjparallelq¼kk 0;(27)
with
AðqÞ¼
1
r
det
X
N
l¼1X
r
d¼1
FldðqÞD lðqÞ (28)
F
ldðqÞ¼f dðqÞexpðW ldÞexpðiq$d dÞ (29)
D
lðqÞ¼expðiq$R lÞ: (30)
Between the center of the crystal sample and the detector pixel (observer) is distancer
det. The scatter of electromagneticfields, such as X-rays, requires
multiplication of the dimensionless structure factor summation term, by the
classical electron radiusr
e¼2:817fm. Given electron chargeeand rest mass
10 Jay Theodore Cremer

26. Other documents randomly have
different content

27. "Puhukaa", virkkoi kuningas ministerin viime sanoista
hämmentyneenä.
"Mitä tahdotte?"
"Herra d'Herblayn ja herra du Vallonin armahdusta."
"Murhamiesteni?"
"Kahden kapinoitsijan vain, sire."
"Oh, minä ymmärrän, että pyydätte armoa ystävillenne."
"Ystävilleni!" toisti Fouquet syvästi pahoillaan.
"Ystävillenne, niin; mutta valtakuntani turvallisuus vaatii
varoittavaa rangaistusta syyllisille."
"En tahdo huomauttaa teidän majesteetillenne, että juuri olen
toimittanut teille takaisin vapautenne, pelastanut elämänne."
"Monsieur!"
"En tahdo muistuttaa, että jos herra d'Herblay olisi tahtonut
esittää salamurhaajan osaa, olisi hän ilman muuta voinut riistää
teidän majesteetiltanne hengen tänä aamuna Sénartin metsässä, ja
kaikki olisi päättynyt siihen."
Kuningas säpsähti.
"Päähän tähdätyllä pistoolinlaukauksella", jatkoi Fouquet, "olisivat
Ludvig XIV:n kasvot ruhjoutuneet muodottomiksi, ja se olisi ainiaaksi
vapauttanut herra d'Herblayn."

28. Kuningas vaaleni pelosta, vältettyä vaaraa ajatellessaan.
"Jos herra d'Herblay", pitkitti yli-intendentti, "olisi ollut
salamurhaaja, ei hänen olisi suunnitelmassaan onnistuakseen
tarvinnut kertoa sitä minulle. Hänen toimitettuaan oikean kuninkaan
pois tieltä olisi käynyt mahdottomaksi aavistaa väärää. Jos Itävallan
Anna olisikin tuntenut vallananastajan, olisi tämä sittenkin ollut
hänen poikansa. Herra d'Herblayn omantunnon mukaan oli
vallananastaja yhtä hyvin kuningas, jonka suonissa virtasi Ludvig
XIII:n veri. Sitäpaitsi olisi salaliittolainen nauttinut turvallisuutta,
salassaoloa, rankaisemattomuutta. Pistoolinlaukaus olisi hänelle
kaiken tuon antanut. Kiitos hänelle teidän pelastuksenne nimessä,
sire!"
Sensijaan, että kuningasta olisi liikuttunut tämä hyvin
todenmukainen esitys Aramiksen jalomielisyydestä, hän tunsi julmaa
nöyryytystä. Hänen hillitön ylpeytensä ei voinut tottua ajatukseen,
että joku oli pitänyt käsissään, sormensa päästä riippuvana,
kuninkaallisen elämän lankaa. Jokainen Fouquetin sanoista, jotka
tämä uskoi tehokkaiksi armahduksen hankkimisessa ystävilleen,
vuodatti uuden myrkkypisaran Ludvig XIV:n muutenkin raadeltuun
sydämeen. Mikään ei siis voinut häntä taivuttaa, ja kiihtyneenä
kääntyen Fouquetin puoleen hän sanoi:
"En toden totta oivalla, monsieur, miksi pyydätte noille miehille
armoa! Mitä hyödyttää pyytää sellaista, minkä voi anomattakin
saada!"
"Minä en käsitä teitä, sire."
"Se on kuitenkin helppoa. Missä minä olen?"

29. "Bastiljissa, sire."
"Niin, vankiluolassa. Minuahan pidetään hulluna?"
"Se on totta, sire."
"Eikä kukaan voi tuntea minua täällä muuna kuin Marchialina?"
"Varmasti ei."
"No niin, älkää muuttako mitään tilanteesta! Jättäkää mielipuoli
Bastiljin tyrmään lahoamaan, niin herrat d'Herblay ja du Vallon eivät
tarvitse armahdustani. Heidän uusi kuninkaansa pitää heitä
palkittavina."
"Teidän majesteettinne loukkaa minua, sire, ja te olette väärässä",
vastasi Fouquet kuivasti. "Minä en ole sellainen lapsi, eikä herra
d'Herblay ole niin älytön, että olisimme unohtaneet kaiken tuon. Ja
jos olisin tahtonut tunnustaa uuden kuninkaan, kuten te sanotte, ei
minun suinkaan olisi tarvinnut tulla murtamaan Bastiljin portteja
teidät täältä riistääkseni. Se on itsestään selvää. Viha hämmentää
teidän majesteettinne järkeä. Ette muuten aiheetta loukkaisi sitä
alamaistanne, joka on teille tehnyt suurimman palveluksen."
Ludvig huomasi menneensä liian pitkälle; hän muisti, että Bastiljin
portit olivat yhä suljetut hänen jälkeensä, samalla kun vähitellen
avautuivat ne sulut, joiden takana jalomielinen Fouquet pidätteli
suuttumustaan.
"En sanonut niin teitä nöyryyttääkseni, Jumala varjelkoon,
monsieur!" selitti hän. "Mutta kun käännytte puoleeni
armonanomuksella, vastaan teille omantuntoni mukaan. Ja minun

30. omantuntoni mukaan nuo rikolliset eivät ansaitse mitään
armahdusta."
Fouquet ei vastannut.
"Minun kantani on ylevä kuten teidänkin", jatkoi kuningas, "sillä
minä olen teidän vallassanne. Sanonpa, että se on ylevämpikin,
koska te asetatte minut asemaan, josta voi riippua vapauteni ja
elämäni, — koska epääminen voisi merkitä niiden uhraamista."
"Olin tosiaankin väärässä", myönsi Fouquet. "Niin, näytti siltä, että
tahdoin kiristää armahduksen. Minä kadun sitä ja pyydän teidän
majesteetiltanne anteeksi."
"Ja anteeksi saattekin, rakas herra Fouquet", virkkoi kuningas, ja
hymy kirkasti jälleen hänen kasvojaan, joita niin monet tapaukset
olivat eilisestä saakka synkistäneet.
"Minulla on armahdukseni", jatkoi ministeri itsepäisesti; "mutta
herrat d'Herblay ja du Vallon…?"
"Eivät sitä milloinkaan saa, niin kauan kuin minä elän", vastasi
kuningas taipumattomana. "Tehkää minulle se palvelus, ettette siitä
enää puhu."
"Teidän majesteettianne totellaan."
"Ja ettekö kanna siitä minulle mitään kaunaa?"
"Oh, en, sire! Minähän arvasin sen ennakolta."
"Te uskoitte ennakolta, että kieltäytyisin noita herroja
armahtamasta?"

31. "Olin siitä varma, ja olen toiminutkin sen mukaisesti."
"Mitä sillä tarkoitatte?" huudahti kuningas kummastuneena.
"Herra d'Herblay saapui, niin sanoakseni, jättäytymään minun
käsiini. Herra d'Herblay tuotti minulle onnen pelastaa kuninkaani ja
maani. Minä en voinut tuomita herra d'Herblaytä kuolemaan. En
myöskään voinut jättää häntä teidän majesteettinne hyvin
oikeutetulle vihalle alttiiksi. Se olisi ollut samaa kuin surmata hänet
itse."
"No, mitä olette tehnyt?"
"Sire, annoin herra d'Herblaylle parhaat hevoseni, ja heillä on
neljän tunnin etumatka kaikilta niiltä, jotka teidän majesteettinne
saattaa lähettää heidän jälkeensä."
"Olkoon!" jupisi kuningas. "Mutta maailma on kyllin laaja, jotta
minun pikajuoksijani kykenevät saavuttamaan hevosenne jonkun
tunnin etumatkasta huolimatta."
"Suomalla hänelle nuo neljä tuntia, sire, olen hänelle lahjoittanut
henkensä. Hän jää elämään."
"Miten niin?"
"Ratsastettuaan rivakasti, yhä kulkien neljän tunnin matkan teidän
muskettisoturienne edellä, hän saapuu linnaani Belle-Islelle, missä
olen luvannut hänelle turvapaikan."
"Olkoon! Mutta unohdatte antaneenne Belle-Islen minulle."
"En ystävieni vangituttamista varten."

32. "Siis otatte sen minulta takaisin?"
"Siihen kylläkin, sire."
"Muskettisoturini valtaavat sen, ja sillä hyvä."
"Sitä eivät tee muskettisoturinne, eikä edes armeijanne, sire",
vastasi
Fouquet jämeästi. "Belle-Isleä on mahdoton valloittaa."
Kuningas kävi kalmankalpeaksi, salama leimahti hänen silmistään.
Fouquet tunsi olevansa hukassa; mutta hän ei ollut niitä, jotka
väistyvät, kun kunniantunto kutsuu. Hän kesti kuninkaan sisukkaan
katseen. Tämä nieli raivonsa ja oli tovin vaiti.
"Lähdemmekö Vauxin linnaan?" virkahti hän sitten.
"Olen teidän majesteettinne käskettävänä", vastasi Fouquet>
kumartaen syvään; "mutta en luule, että kuningas voi laiminlyödä
pukunsa muuttamista ennen kuin esiinnytte hovin edessä."
"Me ajamme Louvren kautta", sanoi Ludvig. "Lähtekäämme."
Ja he astuivat ulos pelästyneen Baisemeauxin silmäin edessä, joka
taaskin näki Marchialin poistuvan ja riuhtaisi loputkin niistä vähistä
hiuksista, jotka hänellä vielä oli päässänsä. Tosin Fouquet antoi
hänelle vangista kuittauksen, jonka alle kuningas piirsi: "Nähty ja
hyväksytty, LUDVIG." — ja sen mielettömyyden Baisemeaux —
kykenemättömänä sovittamaan kahta ajatusta yhteen — otti vastaan
sankarillisella nyrkiniskulla, jonka hän paukautti omiin leukaperiinsä.

33. 230.
Valekuningas.
Sillävälin anastajakuningas näytteli rohkeasti osaansa Vauxissa.
Filip antoi määräyksen, että hänen aamuvastaanottoonsa[31]
päästettäisiin arvohenkilöt, jotka jo olivat valmiina esittäytymään
kuninkaalle. Hän päätti ryhtyä tähän herra d'Herblayn poissaolosta
huolimatta. Lukijamme jo tietävät syyn tämän viipymiseen; mutta
prinssi, joka ei luullut tätä poissaoloa pitkälliseksi, tahtoi
huimapäitten tavoin koetella kuntoaan ja onneansa kaukana kaikesta
varjelusta ja ohjauksesta.
Toinenkin syy pakotti häntä siihen. Itävallan Anna oli saapumassa,
syyllinen äiti astuisi uhratun poikansa eteen. Ja Filip ei tahtonut
saada mahdollisen heikkoutensa todistajaksi miestä, jonka silmissä
hänen tästedes oli pyrittävä esiintymään hyvin voimakkaana.
Filip avasi oven molemmat puoliskot, ja moniaita henkilöitä astui
äänettöminä sisään. Kamaripalvelijainsa häntä pukiessa Filip ei
liikahtanutkaan. Hän oli eilen tarkannut veljensä eleitä. Hän näytteli
kuningasta niin hyvin, ettei herättänyt mitään epäluuloja.
Täysissä tamineissaan, metsästystakkiinsa puettuna, otti hän
sitten vierailijat vastaan puhuttelulla. Hänen muistinsa ja Aramiksen
tiedonannot ilmoittivat hänelle kaikkein ensiksi Itävallan Annan, jota
Monsieur piti kädestä, ja sitten Madamen herra de Saint-Aignanin
seuraamana. Hän hymyili nähdessään näiden henkilöiden kasvot, ja
häntä värisytti tuntiessaan äitinsä.

34. Nämä jalomuotoiset ja vaikuttavat, kärsimysten riuduttamat kasvot
puhuivat hänen sydämelleen sen kuuluisan kuningattaren puolesta,
joka oli uhrannut lapsensa valtakunnan aatteelle. Hänen äitinsä oli
hänestä kaunis. Hän tiesi Ludvig XIV:n häntä rakastavan ja teki
itselleen lupauksen myöskin rakastaa häntä, eikä tulla julmaksi
vitsaukseksi hänen vanhuudessaan.
Hän katsahti veljeensä hyvin käsitettävällä hellyydellä, Tämä ei
ollut mitään anastanut, ei mitään hänen elämässään turmellut.
Sivuhaarana kohotti hän runkoaan, huolehtimatta ylennyksestä tai
elämän majesteetista. Filip lupasi olla hyvä veli tälle prinssille, jolle
riitti nautintojen ostamiseen kelpaava kulta.
Hän tervehti ystävällisesti Saint-Aignania, joka hymyili ja kumarteli,
kumarteli ja hymyili, ja ojensi vapisevan käden kälylleen Henriettelle,
jonka kauneus häntä ihmetytti. Mutta hän näki tämän prinsessan
silmissä kylmyyden häivettä, joka miellytti häntä heidän vastaisia
suhteitaan huojentavana enteenä.
— Kuinka paljon helpompi minun tuleekaan, — ajatteli hän, — olla
tuon naisen veljenä kuin hänen rakastajanaan, jos hän osoittaa
minulle kylmäkiskoisuutta, jota veljelläni ei saattanut olla häntä
kohtaan ja joka minulle on velvollisuutena.
Ainoastaan kuningattaren puhuttelua hän tällä hetkellä pelkäsi.
Hänen sydäntään ja sieluaan oli niin raju koettelemus horjuttanut,
että ne lujasta karkaisustaan huolimatta eivät ehkä kestäisi uutta
järkkymystä. Onneksi ei Maria Teresia saapunutkaan.
Sitten Itävallan Anna aloitti poliittisen haastelun siitä
vastaanotosta, jonka herra Fouquet oli tarjonnut Ranskan
kuningashoville. Hän sekoitti vihollisuuksiinsa kuninkaalle omistettuja

35. korulauseita, huolenpitoa hänen terveydestään, pieniä äidillisiä
imarruksia ja valtioviisasta viekkautta.
"No, poikani", virkkoi hän, "oletteko lähemmin ajatellut
suhdettanne yli-intendenttiin?"
"Saint-Aignan", kehoitti Filip, "menkäähän tiedustamaan
kuningattaren vointia."
Nämä sanat olivat ensimmäiset, jotka Filip lausui aivan
äänekkäästi, ja heikko ero Ludvig XIV:n ja hänen äänensä välillä
tuntui äidin herkissä korvissa. Itävallan Anna loi tuijottavan katseen
poikaansa.
De Saint-Aignan läksi. Filip jatkoi:
"Madame, kuten tiedätte, en pidä siitä, että herra Fouquetista
puhutaan pahaa, ja te olette itsekin lausunut hänestä minulle
hyvää."
"Se on totta; ja kysynkin vain teidän mielialaanne hänen
suhteensa."
"Sire", huomautti Henriette, "minä olen aina pitänyt herra
Fouquetista.
Hänellä on hyvä aisti, ja hän on kunnon mies."
"Yli-intendentti, joka ei koskaan kitsastele", lisäsi Monsieur, "ja
maksaa kullassa kaikki saatavat, mitä minulla on häneltä perittäviksi
sattunut."
"Täällä arvostelee jokainen liian paljon omien harrastustensa
kannalta", sanoi vanha kuningatar. "Kukaan ei katso valtakunnan

36. etua. Tosiasia on, että herra Fouquet syöksee valtion vararikkoon."
"Kah, äitiseni", vastasi Filip hiljemmin, "asetutteko tekin herra
Colbertin kilveksi?"
"Miten niin?" ihmetteli vanha kuningatar.
"Sitä vain", vastasi Filip, "että kuulen teidän puhuvan niinkuin
haastaisi vanha ystävättärenne rouva de Chevreuse."
Tämän nimen kuullessaan Itävallan Anna kalpeni ja puristi
huulensa yhteen. Filip oli ärsyttänyt naarasleijonaa.
"Mitä puhuttekaan rouva de Chevreusesta", virkkoi hän, "ja millä
tuulella tänään olettekaan minua kohtaan?"
Filip jatkoi:
"Eikö rouva de Chevreuse aina haudo salajuonia jotakin vastaan?
Eikö rouva de Chevreuse ole käynyt teitä tapaamassa, äitini?"
"Monsieur, nyt haastatte minulle sillä tavalla", vastasi vanha
kuningatar, "että luulen kuulevani isänne puhuvan."
"Isäni ei pitänyt rouva de Chevreusesta, ja hän oli oikeassa", sanoi
prinssi. "Minäkään en häntä siedä, ja jos hän saa päähänsä saapua
muinaisen tapansa mukaan kylvämään eripuraisuutta ja vihaa rahan
kerjuun varjolla, niin…"
"Niin?" kysäisi Itävallan Anna ylpeästi, itse lietsoen myrskyä.
"Niin silloin", vastasi nuori mies päättäväisesti, "karkoitan rouva de
Chevreusen valtakunnastani ja hänen kanssaan kaikki salavehkeilijät
ja juonien punojat."

37. Hän ei ollut laskenut näiden kauheiden sanojen kantavuutta tai
ehkä hän tahtoi koettaa niiden vaikutusta, kuten pitkäaikaista
jumotusta potevat yrittävät keskeyttää tuskansa yksitoikkoisuuden
puristamalla haavaansa, aiheuttaakseen itselleen hetkiseksi
tuimemman kivistyksen.
Itävallan Anna oli pyörtymäisillään; hänen avonaiset, mutta
elottomat silmänsä eivät tovin aikaan nähneet mitään. Hän ojensi
käsivartensa toiselle pojalleen, joka heti syleili häntä, pelkäämättä
ärsyttävänsä kuningasta.
"Sire", jupisi leskikuningatar, "te kohtelette julmasti äitiänne."
"Missä suhteessa, madame?" vastasi tämä. "Minä puhun
ainoastaan rouva de Chevreusesta, ja asettaako äitini tuon
markiisittaren valtakuntani ja oman henkilökohtaisen turvallisuuteni
edelle? No niin, sanon teille, että rouva de Chevreuse on saapunut
Ranskaan lainatakseen rahaa, ja hän on kääntynyt herra Fouquetin
puoleen myydäkseen tälle erään salaisuuden…"
"Salaisuuden?" huudahti Itävallan Anna.
"Jonka mukaan herra yli-intendentin tileissä on kavalluksia. Mutta
se on valetta", lisäsi Filip. "Herra Fouquet suuttui ja ajoi hänet
tiehensä, pitäen kuninkaan kunnioitusta kaikenlaisten salavehkeilijäin
juoniin yhtymistä parempana. Silloin rouva de Chevreuse myi
salaisuuden herra Colbertille, mutta koska hän on täyttymätön ja kun
hänelle eivät riitä tuolta virkamieheltä kiristämänsä satatuhatta écua,
on hän tunnustellut korkeammalta, löytäisikö syvemmistä hetteistä
pulppuavia lähteitä… Onko se totta, madame?"

38. "Te tiedätte kaikki, sire", myönsi kuningatar pikemmin levottomana
kuin ärtyneenä.
"Näin ollen", pitkitti Filip, "on minulla kylläkin syytä pahastukseen
tuota syöjätärtä kohtaan, joka on hovissani kutonut salavehkeitä
toisten häpäisemiseksi ja toisten saattamiseksi turmioon. Jos Jumala
on sallinut joitakuita rikoksia tapahtuvan, jotka Hän on kätkenyt
laupeutensa varjoon, en myönnä rouva de Chevreusella olevan
valtaa Jumalan suunnitelmien vastustamiseen."
Filipin puheen loppuosa oli niin suuresti kiihdyttänyt
leskikuningatarta, että hänen poikansa tuli häntä sääli. Hän tarttui
äidin käteen ja suuteli sitä hellästi. Äiti ei tuntenut, että tähän
sydämen kapinoimisen ja katkeruuden uhalla annettuun suudelmaan
sisältyi todellinen anteeksianto kahdeksan vuoden kauheista
kärsimyksistä.
Filip salli hetkisen äänettömyyden kätkeä syntyneen liikutuksen.
Sitten hän jatkoi tavallaan hilpeästi:
"Emme matkusta vielä tänään; minulla on suunnitelmia."
Ja hän kääntyi ovea kohti, toivoen siellä näkevänsä Aramiksen,
jonka viipyminen alkoi häntä painostaa.
Leskikuningatar tahtoi sanoa hyvästi.
"Viipykää, äitini", virkkoi prinssi; "tahdon sovittaa teidät herra
Fouquetin kanssa."
"Mutta enhän minä ole herra Fouquetille vihoissani; pelkäsin vain
hänen tuhlaavaisuuttaan."

39. "Me järjestämme sen ja otamme huomioon ainoastaan yli-
intendentin hyvät puolet."
"Mitä teidän majesteettinne oikeastaan etsii?" kysyi Henriette
nähdessään kuninkaan yhä katselevan ovelle päin ja haluten
lennättää nuolen hänen sydämeensä; sillä hän otaksui kuninkaan
odottavan la Vallièrea tai kirjettä tältä.
"Sisareni", vastasi nuori mies, arvaten hänen ajatuksensa sen
tarkkanäköisyyden avulla, jota hän tästedes sai tilaisuuden näytellä,
"sisareni, minä odotan erittäin arvossapidettävää miestä, mitä
taitavinta neuvonantajaa, jonka tahdon esitellä teille kaikille ja
sulkea teidän kaikkien suosioon. Ah astukaa toki sisälle, d'Artagnan!"
D'Artagnan ilmestyi esille.
"Mitä teidän majesteettinne tahtoo?"
"Sanokaahan, missä Vannesin piispa, teidän ystävänne, on."
"Mutta, sire…"
"Odotan häntä enkä näe hänen tulevan. Mentäköön häntä
hakemaan."
D'Artagnan jäi hetkiseksi hämilleen. Mutta ajatellen, että Aramis oli
lähtenyt kenenkään tietämättä Vauxista kuninkaan asialle, teki hän
pian sen johtopäätöksen, että kuningas halusi johtaa muita harhaan.
"Sire", vastasi hän, "tahtooko teidän majesteettinne ehdottomasti,
että herra d'Herblay kutsutaan tänne?"

40. "En sano ehdottomasti", vastasi Filip; "en häntä niin kovin tarvitse.
Mutta jos hänet tavattaisiin…"
— Oikein arvasin, — päätteli d'Artagnan.
"Se Vannesin piispako?" kysyi Itävallan Anna.
"Niin, madame."
"Herra Fouquetin ystäviä?"
"Niin, madame; entinen muskettisoturi."
Itävallan Anna punehtui.
"Hän kuuluu niihin neljään urhoon, jotka ennen tekivät niin paljon
ihmeitä."
Vanhaa kuningatarta kadutti, että oli pyrkinyt puraisemaan; hän
lopetti keskustelun säilyttääkseen mitä hampaita hänellä vielä oli
jäljellä.
"Mikä tahansa valintanne onkin, sire", hän virkkoi, "pidän sitä
oivallisena."
Kaikki kumarsivat.
"Joudutte hänessä näkemään", jatkoi Filip, "herra de Richelieun
syvällisyyden ilman herra de Mazarinin ahneutta."
"Pääministerikö, sire?" kysyi Monsieur peljästyneenä.
"Kerron sen teille, veljeni; mutta kummallista, että herra d'Herblay
ei ole jo täällä!" Hän kutsui: "Ilmoitettakoon herra Fouquetille, että

41. minulla on hänelle puhuttavaa… Oh, teidän kuultenne, teidän
kuultenne; älkää menkö pois."
Herra de Saint-Aignan palasi, tuoden tyydyttäviä uutisia
kuningattarelta, joka pysyi vuoteessaan vain varovaisuussyistä ja
jotta hänellä olisi voimia kaikessa noudattaa kuninkaan tahtoa.
Sillävälin kun kaikkialta etsittiin herra Fouquetia ja Aramista, nuori
kuningas jatkoi rauhallisesti kokeitaan, ja kaikki, perheen jäsenet,
upseerit, palvelijat tunsivat kuninkaan hänen eleistään, äänestään ja
tavoistaan. Filip sovitti kaikkien kasvoihin rikostoverinsa Aramiksen
toimittamat uskolliset tiedonannot ja piirustukset ja käyttäytyi niin
virheettömästi, ettei herättänyt pienintäkään epäluuloa häntä
ympäröivien mielessä.
Piankaan ei mikään voinut saattaa vallananastajaa levottomaksi.
Ihmeellisen helposti oli Kaitselmus kukistanut maailman korkeimman
onnenlapsen, asettaakseen sijalle halvimman!
Filip ihmetteli tätä Jumalan hänelle osoittamaa hyvyyttä ja käytti
sitä merkillisen luonteensa kaikilla apulähteillä edukseen. Mutta
hänestä tuntui kuin toisinaan olisi varjo häilähtänyt himmentämään
hänen kunniansa sädekehää: Aramista ei kuulunut.
Keskustelu kuninkaallisen perheen kesken oli vaimennut.
Mietiskelyynsä vaipuneena kuningas unohti hyvästellä veljeänsä ja
madame Henrietteä. Nämä oudoksuivat ja alkoivat vähitellen
tuskastua. Itävallan Anna kumartui poikaansa kohti, lausuen hänelle
muutamia sanoja espanjankielellä.
Filip ei laisinkaan osannut tätä kieltä; hän kalpeni
odottamattomasta vastoinkäymisestä. Mutta ikäänkuin

42. järkkymättömän Aramiksen henki olisi verhonnut hänet
erehtymättömyydellään, Filip ymmälle joutumisen asemesta nousi.
"No, mitä? Vastatkaa", kehoitti Itävallan Anna.
"Mitä melua se on?" kysyi Filip, kääntyen salaportaitten ovea kohti.
Samassa kuultiin äänen huutavan:
"Tätä tietä, tätä tietä! Vielä muutama askelma, sire!"
"Herra Fouquetin ääni?" sanoi d'Artagnan, joka oli lähellä
leskikuningatarta.
"Herra d'Herblay ei voine olla kaukana", lisäsi Filip.
Mutta hän näki mitä hän ei ollenkaan aavistanut näkevänsä niin
lähellä itseään.
Kaikkien silmät olivat kääntyneet ovea kohti, mistä herra Fouquet
oli tulossa. Mutta hän ei sieltä nyt astunutkaan sisälle.
Hirvittävä huuto kajahti huoneen kaikista nurkista, kuninkaan ja
läsnäolijain päästämä tuskallinen parahdus.
Harvoin saavat ihmiset, edes nekään, joiden kohtalo sisältää mitä
omituisimpia aineksia ja ihmeellisimpiä tapahtumia, nähdä sellaista
näytelmää, joka tällä hetkellä esiintyi kuninkaallisessa salissa.
Puoleksi suljetuista ikkunaluukuista virtaavaa valoa himmensivät
leveät, paksulla silkillä sisustetut samettiverhot epävarmaksi. Tässä
pehmoisessa puolihämyssä silmät vasta vähitellen laajenivat, ja
kukin läsnäolija näki toiset pikemmin aavistamalla kuin katseillaan.
Kuitenkin johtuu tällöin huomio kiintymään jokaiseen ympäröivään

43. yksityiskohtaan, ja ilmaantuva uusi esine näyttää kirkkaalta kuin olisi
auringon valaisema.
Näin tapahtui myöskin Ludvig XIV:lle, kun hän kalpeana ja otsa
rypyssä ilmestyi salakäytävän oviverhon alta. Hänen takanaan
näyttäytyivät Fouquetin ankaruutta ja murhetta kuvastavat kasvot.
Leskikuningatar piti Filipiä kädestä; Ludvig XIV:n huomatessaan
hän kiljahti niinkuin olisi kohdannut kummituksen. Monsieur tunsi
huimausta ja käänsi päänsä edessään näkemästään kuninkaasta
siihen, jonka vieressä hän seisoi. Madame astahti eteenpäin luullen
näkevänsä lankonsa heijastuvan kuvastimesta, — hyvinkin
luonnollinen harhaluulo.
Molemmat ruhtinaat, kumpikin voipuneina — sillä me jätämme
kuvailematta Filipin hirvittävän mielenjärkytyksen — ja puristaen
kätensä kouristuneesti nyrkkiin, mittasivat toisiansa katseillaan ja
syöksivät silmänsä terävinä kuin tikarit toistensa sieluun. Mykkinä,
läähättävinä, kumartuneina näkyivät he olevan valmiit
ponnahtamaan vihollisen niskaan.
Tuo tavaton yhtäläisyys, joka ilmeni kasvoissa, eleissä, vartalossa,
kaikessa, jopa sattuman määräämässä vaatetuksessakin (sillä Ludvig
XIV oli käynyt Louvresta noutamassa sinipunervan samettipuvun),
tämä täydellinen molempien prinssien samankaltaisuus saattoi
leskikuningattaren sydämen aivan sekaannuksiin.
Hän ei kuitenkaan vielä aavistanut totuutta. On onnettomuuksia,
joita kukaan ei suostuisi elämässä vastaanottamaan sellaisinansa.
Uskotaan mieluummin yliluonnollista, mahdotonta.

44. Ludvig ei ollut ottanut lukuun mitään vastuksia. Hän odotti sisään
astuessaan ilman muuta tulevansa tunnustetuksi. Elävänä aurinkona
hän ei sietänyt ajatustakaan yhtäläisyydestä kenenkään kanssa. Hän
ei myöntänyt, että mikään tulisoihtu ei olisi jäänyt pimeydeksi
himmentymättä, niin pian kun hän antoi voitokkaan säteensä
valaista.
Filipin nähdessään pelästyikin hän ehkä enemmän kuin kukaan
muu hänen ympärillään, ja hänen äänettömyytensä ja
hievahtamattomuutensa olivat sinä ajatusten kokoamisen ja
tyyneyden asteena, joka käy voimakkaiden vihanpurkausten edellä.
Mutta kuka voisi kuvailla Fouquetin mielenliikutusta ja
hämmästystä, kun hän katseli tätä hallitsijansa elävää muotokuvaa?
Fouquet ajatteli, että Aramis oli oikeassa, että tämä uusi tulokas oli
yhtä puhdasrotuinen kuningas kuin toinenkin, ja että hylätäkseen
kaiken osallisuuden jesuiittien suurmestarin niin taitavasti
toimeenpanemaan valtiokaappaukseen täytyi olla hullu kiihkoilija,
arvoton koskaan ryhtymään mihinkään poliittiseen tekoon.
Ja Ludvig XIII:n verenhän Fouquet uhrasi Ludvig XIII:n verelle;
itsekkäälle kunnianhimolle hän uhrasi ylevän kunnianhimon;
säilyttämisen oikeudelle hän uhrasi omistamisen oikeuden. Hänen
kompastuksensa koko laajuus selvisi hänelle, kun hän vain loi
silmänsä vallantavoittelijaan.
Kaikki, mitä Fouquetin sielussa liikkui, jäi läsnäolevilta
huomaamatta. Hänellä oli viisi minuuttia keskittääkseen ajatuksiansa
tähän omantunnon kysymykseen; viisi minuuttia, — viisi vuosisataa,
joiden kuluessa molemmat kuninkaat omaisineen tuskin ehtivät
hengähtää kauhean mielenjärkytyksensä jälkeen.

45. Selkä seinää vasten, seisten vastapäätä Fouquetia, nyrkki
otsallaan, katse tuijottavana d'Artagnan kyseli itseltään selitystä näin
ylettömään ihmeeseen. Hän ei olisi heti voinut sanoa, minkätähden
hän epäili; mutta hän tiesi varmasti että hän ei ollut aiheetta epäillyt
ja että tähän kahden Ludvig XIV:n kohtaukseen sisältyi koko
pulmallisuus, joka viime päivinä oli tehnyt Aramiksen käytöksen
muskettisoturille niin epäiltäväksi.
Mutta näitä ajatuksia verhosivat paksut hunnut. Tämän näytöksen
esittäjät ikäänkuin uivat raskaan unestaheräämisen usvissa.
Äkkiä Ludvig XIV kärsimättömämpänä ja käskemään
tottuneempana riensi erään ikkunaluukun luo, jonka hän paiskasi
selki selälleen, reväisten verhot pois. Kirkas valovirta tulvahti
huoneeseen ja sai Filipin peräytymään vuodekomeroon asti.
Tätä liikettä Ludvig kiihkeästi käytti hyväkseen ja kääntyi
kuningattaren puoleen virkkaen:
"Äitini, ettekö tunne poikaanne, kun täällä jokainen on erehtynyt
kuninkaastansa?"
Itävallan Anna säpsähti ja kohotti käsivartensa taivasta kohti,
kykenemättä lausumaan sanaakaan.
"Äitini", sanoi Filip tyynellä äänellä, "ettekö tunne poikaanne?"
Ja nyt Ludvig vuorostaan peräytyi.
Itävallan Anna taasen menetti tasapainonsa omantunnon
survaisujen sattuessa hänen sydämensä ja tajuntaansa. Kenenkään
tukematta, sillä kaikki olivat kuin kivettyneinä, hän vaipui
nojatuoliinsa päästäen heikon huokauksen.

46. Ludvig ei voinut kestää tätä näytelmää ja häväistystä. Hän
syöksähti d'Artagnanin luo, jota alkoi huimata, niin että hän horjui
hapuillen ovenpieltä tuekseen.
"Tänne, muskettisoturi!" käski hän. "Tarkatkaa meidän
kasvojamme ja sanokaa, kumpi meistä, hänkö vai minä, on
kalpeampi."
Tämä huudahdus havahdutti d'Artagnanin ja sai hänen
sydämessään tottelevaisuuden kielen värähtämään. Hän ravisti
päätänsä ja enempää epäröimättä astui Filipin luo, laski kätensä
hänen olalleen ja sanoi:
"Monsieur, olette vankini!"
Filip ei kohottanut silmiään taivaaseen, hän ei liikahtanut
paikaltaan, missä hän seisoi kuin lattiaan naulittuna, kiinteästi
tuijottaen kuninkaalliseen veljeensä. Hän syytti tätä ylvään
äänettömänä kaikesta entisestä onnettomuudestaan, kaikista
vastaisista kärsimyksistään. Tämän sielusta nousevan haasteen
edessä kuningas tunsi voimainsa pettävän; hän loi silmänsä maahan
ja vei nopeasti pois veljensä ja kälynsä, unohtaen äitinsä
liikkumattomana nojailemaan kolmen askeleen päähän pojastaan,
jonka hän toistamiseen antoi tuomita kuolemaan. Filip lähestyi
Itävallan Annaa ja virkkoi tälle lempeällä ja ylevän liikuttuneella
äänellä:
"Ellen olisi teidän poikanne, kiroisin teitä, äitini, kun olette tehnyt
minut näin onnettomaksi."
D'Artagnan tunsi väristyksen ytimissään. Hän tervehti
kunnioittavasti nuorta prinssiä ja lausui tälle puolittain kumartaen:

47. "Anteeksi, monseigneur, minä olen vain sotilas, ja
uskollisuudenvalani olen tehnyt sille, joka lähti tästä huoneesta."
"Kiitos, herra d'Artagnan. Mutta miten on herra d'Herblayn
käynyt?"
"Herra d'Herblay on turvassa, monseigneur", vastasi ääni heidän
takaansa, "ja niin kauan kuin minä elän ja olen vapaa, ei kukaan
katkaise hiuskarvaakaan hänen päästänsä."
"Herra Fouquet!" huudahti prinssi surumielisesti hymyillen.
"Antakaa minulle anteeksi, monseigneur", pyysi Fouquet polvilleen
langeten; "mutta se, joka täältä juuri lähti, oli minun vieraani."
"Siinä", hymähti Filip huoahtaen, "kunnon ystäviä ja jaloja sieluja.
Ne saavat minut ikävöimään tätä maailmaa. Käykää edellä, herra
d'Artagnan, minä tulen."
Juuri kun muskettisoturien kapteeni oli lähtemäisillään, saapui
Colbert, ojensi d'Artagnanille kuninkaan käskyn ja poistui.
Luettuaan d'Artagnan rypisti raivoissaan paperin.
"Mitä siinä on?" kysyi prinssi.
"Lukekaa, monseigneur", vastasi muskettisoturi.
Filip luki Ludvig XIV:n käden hätäisesti piirtämät sanat:
'Herra d'Artagnan vie vangin Sainte-Margueriten saarille.
Hän peittää hänen kasvonsa rautanaamiolla, jota vanki
kuoleman uhalla ei saa kohottaa.'

48. "Se on paikallaan", sanoi Filip alistuvasti, "Olen valmis."
"Aramis oli oikeassa", kuiskasi Fouquet muskettisoturille, "tämä on
kuningas aivan yhtä hyvin kuin toinenkin."
"Paremminkin!" vastasi d'Artagnan. "Häneltä puutumme vain minä
ja te."
231
Portos luulee olevansa herttuanarvoa tavoittamassa.
Käyttäen hyväkseen Fouquetin myöntämää aikaa Aramis ja Portos
tuottivat nopeudellaan kunniaa ranskalaiselle ratsastustaidolle.
Portos ei kylläkään käsittänyt, mitä tehtävää varten häntä
pakotettiin moiseen vauhtiin; mutta koska hän näki Aramiksen
raivokkaasti kannustavan ratsuaan, iski hän itsekin vimmatusti nirkot
hevosensa kupeisiin.
Täten he olivat nopsasti jättäneet kahdentoista lieuen taipaleen
itsensä ja Vauxin välille. Sitten täytyi vaihtaa hevosia ja järjestää
jonkunlaiset kyytivuorot. Eräässä vaihtopaikassa Portos jo
rohkaistuikin varovasti kysymään Aramikselta.
"Hst!" vastasi tämä. "Tyydy siihen tietoon, että menestyksemme
riippuu joutuisuudestamme."
Ikäänkuin Portos olisi vielä ollut vuoden 1626 muskettisoturina
ilman ropoa taskussa ponnisti hän eteenpäin. Menestyksen taikasana

49. merkitsee aina jotakin ihmisen korvaan. Se kuiskaa kylliksi niille,
joilla ei ole mitään, ja liiemmälti niille, joilla on riittämiin.
"Nyt minusta tehdään herttua", virkkoi Portos ihan ääneen puhuen
itsekseen.
"Se on mahdollista", vastasi Aramis hymyillen omalla tavallaan,
Portoksen hevosen porhaltaessa hänen edelleen.
Sillävälin Aramiksen aivot hehkuivat; ruumiillisen ponnistelun ei
vielä ollut onnistunut taltuttaa sielun toimintaa. Kaikkinainen mylvivä
viha, pureva, vihlova tuska, kuolettava uhka myllersi ja kalvoi ja
riehui voitetun kirkkoruhtinaan mielessä.
Hänen kasvonsa ilmaisivat hyvin näkyviä merkkejä tästä hurjasta
kamppailusta. Vapaana suurella valtatiellä antautumaan edes hetken
vaikutusten valtaan Aramis ei häikäillyt sadatella jokaista hevosen
syrjähyppäystä, jokaista tien epätasaisuutta. Kalpeana, toisinaan
kuumaa hikeä valuen, toisinaan kuivana ja jääkylmänä hän ruoski
hevosia ja raateli niiden kyljet verille.
Portoksenkin, jonka pääheikkoutena ei ollut tunnonherkkyys, se
hurjuus sai voihkimaan. Täten he kiitivät kahdeksan pitkää tuntia ja
saapuivat Orléansiin.
Kello oli neljä iltapäivällä. Vedoten muistoihinsa Aramis ajatteli,
että mikään ei osoittanut kiinnijoutumista mahdolliseksi.
Olisi ollut ennenkuulumatonta, että Portosta ja häntä
vangitsemaan pystyvä ratsastajajoukkue olisi voinut hankkia
riittävästi vaihtohevosia, edetäkseen neljänkymmenen lieuen[32]
matkaa kahdeksassa tunnissa. Vaikka siis ottikin lukuun takaa-ajon,

50. mikä ei sekään ollut ehdottoman varmaa, olivat pakolaiset hyvinkin
viisi tuntia edellä tavoittajistaan.
Aramiksen mielestä ei levähtäminen ollut varomattomuutta, mutta
matkan viivyttelemätön jatkaminen tuotti täydellisen turvan.
Tosiaankin, vielä kahdenkymmenen lieuen ratsastus samalla
vauhdilla, viimeisenä rajuna ponnistuksena, — silloin ei kukaan, ei
edes d'Artagnan, kykenisi saavuttamaan kuninkaan vihollisia.
Portoksen mielipahaksi päätti siis Aramis jälleen noustavaksi
ratsaille. Kiidettiin kello seitsemään illalla; yhden ainoan kievarinvälin
takana enää oli Blois.
Mutta siinä tulikin eteen pirullinen vastus, joka sai Aramiin
hätääntymään. Kievarissa ei ollut hevosia.
Kirkkoruhtinas ihmetteli, millä lemmon vehkeillä hänen
vihollistensa oli onnistunut riistää häneltä keino rientää edelleen, —
häneltä, joka ei tunnustanut sattumaa jumalaksi, häneltä, joka
kaikessa näki syyn ja seurauksen lain ja tahtoi mieluummin uskoa,
että kievarinisännän epäys sellaisena hetkenä ja sellaisella seudulla
johtui korkeammalta taholta tulleesta määräyksestä, —
määräyksestä, joka oli annettu pakenevan kuninkaantekijän
pidättämiseksi.
Mutta juuri kun hän oli pikaistumaisillaan joko saadakseen
selityksen tai hevosen, juolahti hänen mieleensä ajatus. Hän muisti,
että kreivi de la Fère asui niillä tienoin.
"En olekaan matkalla pitemmälle, en täyttä kyytiväliäkään", sanoi
hän. "Antakaa minulle kaksi hevosta käydäkseni tervehtimässä
erästä ystävääni, läänitysherraa, joka asuu tässä lähellä."

51. "Ketä läänitysherraa?" kysyi kievarinisäntä.
"Kreivi de la Fèreä."
"Ooh", vastasi mies paljastaen kunnioittavasti päänsä, "hyvin
arvossa pidettävä aatelismies. Mutta vaikka kovin kernaasti tekisinkin
hänelle mieliksi, en voi luovuttaa teille kahta hevosta edes
hetkiseksi; kaikki asemani hevoset on Beaufortin herttua tilannut."
"Ah!" huudahti Aramis pettyneenä.
"Mutta", jatkoi kyytiaseman hoitaja, "jos suvaitsette nousta pienille
rattaille, jotka minulla on, valjastutan niiden eteen vanhan, sokean
hevosen. Sillä on enää vain koipensa jäljellä, mutta se kuljettaa
teidät kreivin luo."
"Siitä kelpaa maksaa louisdori", virkahti Aramis.
"Ei, monsieur, se ei koskaan maksa muuta kuin écun. Sen hinnan
suorittaa minulle herra Grimaud, kreivin taloudenhoitaja, joka kerta
kun hän käyttää kärryjäni, enkä minä tahdo, että herra kreivillä olisi
syytä moittia minua liian kalliin maksun kiskomisesta ystäviltään."
"Olkoon niinkuin tahdotte", virkkoi Aramis, "varsinkin niinkuin on
mieluista kreiville, jota en suinkaan tahdo pahoittaa. Te saatte
écunne; mutta onhan minulla kai oikeus antaa teille louisdori hyvästä
tuumastanne."
"Epäilemättä", vastasi kärryjen omistaja hyvin mielissään.
Ja hän valjasti itse vanhan hevosensa naukuvien rattaiden eteen.
Sillävälin oli Portoksen tepastelua hupainen katsella. Hän kuvitteli
keksineensä salaisuuden ja kävi aivan levottomaksi odotuksesta,

52. ensiksikin koska vierailu Atoksen luona oli hänelle erittäin mieluinen
ja toiseksi koska hän toivoi saavansa sekä hyvän vuoteen että
vankan illallisen.
Kun kyytiaseman hoitaja oli saanut hevosensa valjaisiin, käski hän
erään renkinsä kyyditä vieraat la Fèreen.
Portos istuutui Aramiksen viereen kärryjen takaosaan ja kuiskasi
tämän korvaan:
"Minä ymmärrän."
"Ahaa!" vastasi Aramis. "Ja mitä ymmärrät, rakas ystävä?"
"Me menemme kuninkaan puolesta tekemään jonkun suuren
ehdotuksen
Atokselle."
"Pyh!" hymähti Aramis.
"Älä sano mitään", lisäsi kunnon Portos koetellen ruumiinsa
painolla pysyttää kärryjä tasassa tärskähdysten välttämiseksi; "älä
sano mitään, — minä arvailen."
"Niin, aivan niin, ystäväni, arvaile, arvaile!"
Kellon lähestyessä yhdeksää illalla saavuttiin Atoksen luo
komeassa kuutamossa.
Tämä ihmeellinen kirkkaus ilahdutti Portosta sanomattomasti;
mutta Aramista se näkyi melkein yhtä paljon häiritsevän. Hän
mainitsi tästä jotakin Portokselle, joka vastasi:
"Kas, minä arvailen vieläkin: käyntimme on salainen!"

53. Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebookultra.com