Asian Biotech Ethics and Communities of Fate 1st Edition Aihwa Ong

Asian Biotech Ethics and Communities of Fate 1st Edition Aihwa Ong
Asian Biotech Ethics and Communities of Fate 1st Edition Aihwa Ong
Asian Biotech Ethics and Communities of Fate 1st Edition Aihwa Ong

1. Visit https://ebookultra.com to download the full version and
explore more ebooks or textbooks
Asian Biotech Ethics and Communities of Fate 1st
Edition Aihwa Ong
_____ Click the link below to download _____
https://ebookultra.com/download/asian-biotech-ethics-and-
communities-of-fate-1st-edition-aihwa-ong/
Explore and download more ebooks or textbooks at ebookultra.com

2. Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
Neoliberalism as Exception Mutations in Citizenship and
Sovereignty First Edition Aihwa Ong
https://ebookultra.com/download/neoliberalism-as-exception-mutations-
in-citizenship-and-sovereignty-first-edition-aihwa-ong/
Asian American Communities and Health Context Research
Policy and Action 1st Edition Chau Trinh-Shevrin
https://ebookultra.com/download/asian-american-communities-and-health-
context-research-policy-and-action-1st-edition-chau-trinh-shevrin/
Ramus and Talon Inventory Walter J. Ong
https://ebookultra.com/download/ramus-and-talon-inventory-walter-j-
ong/
Gene Jockeys Life Science and the Rise of Biotech
Enterprise 1st Edition Nicolas Rasmussen
https://ebookultra.com/download/gene-jockeys-life-science-and-the-
rise-of-biotech-enterprise-1st-edition-nicolas-rasmussen/

3. Genetic twists of fate 1st Edition Johnston
https://ebookultra.com/download/genetic-twists-of-fate-1st-edition-
johnston/
Plunkett s Biotech Genetics Industry Almanac 2013 Biotech
Genetics Industry Market Research Statistics Trends
Leading Companies 1st Edition Jack W. Plunkett
https://ebookultra.com/download/plunkett-s-biotech-genetics-industry-
almanac-2013-biotech-genetics-industry-market-research-statistics-
trends-leading-companies-1st-edition-jack-w-plunkett/
Deporting our souls 1st Edition Bill Ong Hing
https://ebookultra.com/download/deporting-our-souls-1st-edition-bill-
ong-hing/
Plight and Fate of Children During and Following Genocide
1st Edition Samuel Totten
https://ebookultra.com/download/plight-and-fate-of-children-during-
and-following-genocide-1st-edition-samuel-totten/
First Fruit The Creation of the Flavr Savr Tomato and the
Birth of Biotech Foods 1st Edition Belinda Martineau
https://ebookultra.com/download/first-fruit-the-creation-of-the-flavr-
savr-tomato-and-the-birth-of-biotech-foods-1st-edition-belinda-
martineau/

5. Asian Biotech Ethics and Communities of Fate 1st Edition
Aihwa Ong Digital Instant Download
Author(s): Aihwa Ong, Nancy N. Chen
ISBN(s): 9780822348092, 0822348098
Edition: 1
File Details: PDF, 1.10 MB
Year: 2010
Language: english

7. `%7-%2&-38)',`

8. )<4)6-1)28%0*9896)7
8)',2303+-'%00-:)77'-)28-*-'%687
%28,634303+-'%0:3-')7
A series edited by Michael M. J. Fischer and Joseph Dumit

9. `%7-%2&-38)',`
Edited by Aihwa Ong
and Nancy N. Chen
| Duke University Press | Durham and London | 2010 |
)8,-'7%2('31192-8-)73**%8)

10. ∫ 2010 Duke University Press
All rights reserved
Printed in the United States of America on acid-free paper $
Designed by Heather Hensley
Typeset in Chaparral Pro by Keystone Typesetting, Inc.
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data appear on
the last printed page of this book.
An earlier version of chapter 1, by Kaushik Sunder Rajan, was
published as ‘‘Experimental Values: Indian Clinical Trials and
Surplus Health,’’ New Left Review 45 (2007): 67–88.
A different version of chapter 8, by Margaret Sleeboom-Faulkner,
was published as ‘‘Debates on Human Embryonic Cells in Japan:
Minority Voices and Their Political Amplifiers,’’ Science as Culture
17, no. 1 (March 2008): 85–97.

11. Contents
Acknowledgmentsvii
Introduction: An Analytics of Biotechnology and Ethics at Multiple Scales
AIHWA ONG 1
PART I EXCESS AND OPPORTUNITY
The Experimental Machinery of Global Clinical Trials:
Case Studies from India
KAUSHIK SUNDER RAJAN 55
Feeding the Nation: Chinese Biotechnology and
Genetically Modified Foods
NANCY N. CHEN 81
PART II BIOVENTURES
Asian Regeneration? Nationalism and Internationalism
in Stem Cell Research in South Korea and Singapore
CHARIS THOMPSON 95
Medical Tourism in Thailand
ARA WILSON 118
Near-Liberalism: Global Corporate Citizenship and
Pharmaceutical Marketing in India
STEFAN ECKS 144
PART III COMMUNITIES OF FATE
Governing through Blood: Biology, Donation, and
Exchange in Urban China
VINCANNE ADAMS, KATHLEEN ERWIN, AND PHOUC V. LE 167

12. Lifelines: The Ethics of Blood Banking for Family and Beyond
AIHWA ONG 190
Embryo Controversies and Governing Stem Cell Research in Japan:
How to Regulate Regenerative Futures
MARGARET SLEEBOOM-FAULKNER 215
PART IV BIOSOVEREIGNTY: MAPPINGS OF CH INESENESS
Making Taiwanese (Stem Cells): Identity, Genetics, and Hybridity
JENNIFER A. LIU239
Chinese dna: Genomics and Bionation
WEN-CHING SUNG 263
Afterword: Asia’s Biotech Bloom
NANCY N. CHEN 293
Bibliography301
Contributors319
Index323

13. Acknowledgments
The University of California Pacific Rim Research Program provided the
funding for our workshop ‘‘Asian Biotech’’ that met in April 2006. The
University of Hawaii John A. Burns School of Medicine generously
offered conference facilities for the meeting, and we thank Lesley Sharp
for her role as a discussant.
We are grateful to the workshop participants for their contribu-
tions, which make up this collection. Janelle Lamoreaux provided skill-
ful assistance in preparing the final manuscript. Maura High’s excellent
copyediting is much appreciated. Finally, we thank the Abigail Reynolds
Hodgen Publication Fund for defraying the costs involved in getting
this book ready for publication.

15. INTRODUCTION AIHWA ONG
An Analytics of Biotechnology
and Ethics at Multiple Scales
The dispersal of genetic science across the world raises questions about
the interactions of biotechnologies and bioethics in diverse global loca-
tions. Yet the tendency has been to think in terms of general rules for
governing the proliferation of scientific and commercial uses of biolog-
ical resources. For instance, at the 2008 meeting of the World Eco-
nomic Forum in Davos, a panel proposing ‘‘Rules for the Genomic Age’’
issued this statement:
Genetic data about specific populations may soon be in the hands of
a wide variety of interested players from pharmaceutical firms to
insurance companies for scientifically and commercially valid rea-
sons. How should access to, and the application of, this information
be managed to both promote collaborative innovation and address
societal concerns?’’
∞
It is perhaps not surprising that meetings dominated by pharmaceuti-
cal interests do not list the nation-state as an interested player, nor is
there any mention of resurgent nationalism and ethical debates in non-
Western contexts as influences in the uses and effects of the biosci-
ences. Even academic research has struggled to keep abreast of recent
events that highlight the complex intersections of the life sciences and
ethical dilemmas in Asia:
1. At the turn of the new century Singapore launched Biopolis, a
biomedical research hub that seeks to combine researchers from
the public and private sectors. The government boasted about the

16. 2 AIHWA ONG
‘‘state-of-the-art infrastructure including shared resources and
services catering to the full spectrum of r & d activities and
graduate training.’’ Stunning buildings with names like Genome,
Matrix, Nanos, Centros, Helios, Proteos, Neuros, and Immunos
house a spectrum of research institutes, many led by ‘‘world-
class’’ (a favorite term) scientists from around the world. The
complex has overcome initial global skepticism to win accolades
such as ‘‘a high-tech heaven’’ and ‘‘Asia’s biotech tiger,’’ and to
advertise itself in Science as ‘‘the Biopolis of Asia.’’
≤
2. Shortly after scientists on the Human Genome Project released a
rough draft of their report in 2000, China was the only devel-
oping nation to contribute to ongoing sequencing. The Beijing
Genomics Institute has since sequenced the genomes of the cu-
cumber, the giant panda, an ancient human, and many microbes.
Called ‘‘the sequence factory,’’ the bgi is expected to surpass the
total sequencing output of the United States.
≥
3. In early 2004, a scandal roiled the stem cells world, when the
sensational claim of the South Korean scientist Dr. Hwang Woo-
Suk, to be the first to clone a human embryo, was exposed as
fraudulent. The research reported in two papers published by Dr.
Hwang’s team in Science was later revealed as fabricated. Not only
was this scandal a major blow to South Korean science, it also
raised ethical questions about lab practices surrounding the do-
nation of human eggs.
∂
The event cast an international spotlight
on South Korea’s quest to build a ‘‘world stem cell hub with new
labs in California’’ and to influence global perception of ‘‘different
ethical norms’’ for biomedical research in Asian sites.
∑
4. More recently, in 2007, stem cell research made a major advance in
Asia. In Japan, Shinya Yamanaka successfully reprogrammed skin
cells to produce stem cells, thereby expanding the toolkit beyond
the use of human embryos in research. Although an American
team also made a similar discovery at the University of Wisconsin,
Yamanaka has single-handedly put Japan on the cutting edge of
scientific research by developing an alternative technique to in-
duce pluripotent stem cells.
∏
This book responds to the urgent need for examining the deploy-
ment of biotechnologies in economic growth, biosecurity, and ethi-

17. INTRODUCTION 3
cal configurations in contemporary Asia. Its chapters present ethno-
graphic studies of biotech projects in Asian countries, but also identify
their convergence in practices of ethical reasoning. Some of the contri-
butions to the volume report a trend in state entrepreneurialism that
makes biotechnological innovations the new model for cutting-edge
capitalism. At the same time, contributors frequently link biotechnolo-
gies in Asian contexts to issues of national security and management of
a risky future.
There are growing efforts to make connections between the new
tradability of ‘‘bio’’ in the bioeconomy and the securitization of ‘‘bio’’ in
biopolitics. Crucially, for Asian states, biotechnologies are not merely
about the transformation of nature into market shares, but also bio-
security mechanisms aligned with nationalist projects. For instance, as
a region of postcolonial emergence, of ‘‘uncanny surplus’’ in population
and pandemics, and ascendant nations and megastates, Asian coun-
tries treat their populations as a political artifact of risk and oppor-
tunity, as well as a fertile source of potential material and ethical val-
ues. The new biotechnologies, moreover, enable the materialization of
an expanding national field of power that articulates nonmaterial val-
ues such as collective imaginings and affective mappings of identities.
While specific biotech policies and styles vary by the Asian countries
considered here, there is a convergence of political thinking and of uses
of the life sciences that articulate regimes of risk management and thus
reinforce feelings and convictions about the collective fate—produc-
tivity, wealth, health, and security—of certain populations. By ‘‘com-
munities of fate’’ I refer to three kinds of communalism that can be
enhanced, invoked, and given new life through the deployment of bio-
technologies, genomics, and molecular sciences. First, postcolonial na-
tionalism in Asia is fundamentally about the regeneration of political
and cultural communities on the global stage. As state-led enterprises,
biotechnologies are allied to nationalist efforts to overcome past hu-
miliations and to restore national identity and political ambition. The
examples mentioned above all register a deep nationalist fervor in the
race to be ‘‘number one’’ in cutting-edge sciences, with its promise of a
lucrative science-driven economy.
Second, less obvious to outside observers are the social and symbolic
effects of biotech innovations, the different ways biological anxieties
get worked into biotech projects. Recent experiences of epidemics, new

18. 4 AIHWA ONG
demands for biomedicine tailored to Asian populations, and an over-
riding sense of living with biological risks have instilled a need for
greater biosecurity. Biotech enterprises are perceived to have the added
value of enhancing human security and are thus legitimized as a neces-
sity for emerging nations to combat certain biological vulnerabilities.
Different kinds of biotechnology respond to national anxieties about
food supplies, diseases, epidemics, and the still-unknown biological
crises of the future.
Third, the assembling of databases and pharmacogenomics rein-
scribe traditional beliefs about ethnicity, nation, and even race, thus
giving a molecular cast to collective fate at shifting and multiple scales.
There are real differences among Asian situations, each shaped by a par-
ticular assemblage of technology, politics, and ethics.
π
In many cases,
the articulation of biotechnologies and risk calculations stirs deep feel-
ings about shared fate, and crystallizes new ethical configurations as
‘‘life’’ takes on new meanings, from ethnic inheritance to future present
risk. But before I turn to a discussion of ethical practices thus mobi-
lized, I will define the different forms of biotechnologies in question.
‘‘Biotechnology’’ is defined in the American Heritage Science Diction-
ary as ‘‘the use of biological substances or techniques to engineer or
manufacture a product or substance, as when cells that produce anti-
bodies are cloned in order to study their effects on cancer cells.’’
∫
To put
it simply, ‘‘biotechnology’’ refers to technology that makes use of biol-
ogy, as in the production of genetically modified (gm ) foods and bio-
fuels, and especially in the production of drugs and the engineering of
therapies. Thus, biotechnology is involved in broad swaths of contem-
porary living. Biotechnology is also associated with biosecurity systems
(such as surveillance tools and military capabilities), the efficiency
of production systems, and consumer lifestyle choices in relation to
food, energy, and medicine. Furthermore, today, the biological sciences
have become digital and computer-intensive, and computational biolo-
gists are able to simulate experiments, predict outcomes, and design
miniaturized devices and microorganisms for treating patients. The
impact of computational biology for notions of what it means to be
human is enormous, but the geopolitical context of technodecision
and technoimplementation shapes the broader implications of such
experimentations.
The biotech innovations in the above examples illustrate the inter-

19. INTRODUCTION 5
play of nationalist security interests and scientific entrepreneurialism
in many Asian sites, and the fraught outcomes of the specific ventures
that ripple beyond the field of biosciences. The chapters that follow
index developments in different biotech fields: genetically modified
foods, clinical trials, stem cells research, drug consumerism and regen-
erative medical tourism, blood donation and banking, and pharmaco-
genomics and genetics research. These biotechnologies are investigated
in complex evolving milieus, all already entangled with sovereign rea-
son, neoliberal logic, and the logics of collectivist ethics. A major goal of
the volume is to present recent ethnographic studies on specific con-
texts of claims about the ethical in and for Asian biotechnologies.
Although each chapter focuses on one kind of material technology
or biotech field, in actuality different kinds of biotechnologies can be
found in various combinations in the same country. The availability
and uses of different forms of biotechnologies reflect state strategies in
shaping biotech niches, but also divisive ethical practices that articu-
late different modes of bioeconomy. There are significant divergences
in the extent of state involvement and the spillover effects of specific
programs beyond the immediate experimental fields.
Nevertheless, despite political, programmatic, and social differences
in each country’s biotech revolution, this scientific turn articulates a
transcendental notion of emerging Asia. The term ‘‘Asian biotech’’ cap-
tures some important points of convergence across this diversity in the
biotech industry. First, the emerging combination of biotech expertise,
national politics, and collective interests is constitutive of an ‘‘emerg-
ing technoscientific cosmopolitan world.’’
Ω
‘‘Asian biotech’’ denotes a
regional sphere of scientific imagination and endeavor. This is a histor-
ical moment when biotechnologies articulate powerful nationalist as-
pirations in newly affluent Asia. Indeed, Asian imaginations of ‘‘the
West’’
∞≠
as the original source of biological sciences, and the negative
Western judgments of Asian knowledges, shape the global context
within which individual Asian countries position and project the life
sciences in their own rise as modern nations. The biotech revolution
represents a ‘‘Sputnik opportunity’’ for Asian states seeking to ‘‘catch
up with’’ and potentially surpass ‘‘the West.’’ By deploying a mix of
neoliberal logics and molecular science, ambitious Asian states are re-
configuring the risks of surplus populations and surplus needs into
biotech opportunities for growth and security.

20. 6 AIHWA ONG
Second, while global attention has focused on Asian commercializa-
tion of biological forms, biotech projects articulate biorisks that men-
ace Asian futures, and are thus entangled with processes of ethical
reasoning at many scales. In this diverse yet converging region of bio-
technicity, the ethical reasoning surrounding science-driven politics,
ethics, and sociality links moral subjects and collectives from kinship to
nation and beyond. This collection of studies traces experiments with
bioeconomies and tracks emerging ethical configurations that link re-
generation, bioresponsibility, and biosecurity to the political constitu-
tion of subjects and communities of fate.
Finally, while biotech-related ethical processes are located in the
specificity of contemporary Asia, I propose a generalizable analytics of
ethics that can be divorced from particular Asian contexts and applied
productively to other sites and moments of biotech and biopolitical
governance.
Technology and Ethics
The yoking of bioeconomies and collective ethics may seem paradoxi-
cal, since many Marxists, sociologists, and social scientists tend to view
technologies—in this case, political, neoliberal, and biotech—as forms
of cold, instrumental materialism that cannot be aligned with ethical
values. Indeed, as debates in the United States have shown, biotechnol-
ogies are widely viewed as a broad endangerment of ethical forms and
human freedom, an overcoming of individual will by mechanic will to
power. The Western liberal tradition of viewing machines as a threat to
man, reinforced by George Orwell’s 1984 and Aldous Huxley’s Brave
New World, is a specter that haunts modern Western consciousness.
∞∞
Such fears have influenced science and technology studies, which
assume that nature/culture divides permeate epistemological and on-
tological claims of self, science, and beyond. The leading feminist scien-
tist Donna Haraway has been both prescient and courageous in chal-
lenging science studies scholars and public activists on their beliefs in a
fundamental nature/culture divide and taking a resolutely antitech-
nology stance. She argues that many of these scholarly and activist
approaches make claims and arguments based on their own fear of rec-
ognizing the hybrid quality of human/nonhuman technology/bios. Be-
cause of culture’s history of fiddling with nature, she argues, we are all
entangled nature/culture subjects, or cyborgs.
∞≤
Indeed, feminists and

21. INTRODUCTION 7
anthropologists have long viewed technology and ethics as mutually
constitutive, and yet the exploration of ethics—a question of how to do
the right thing in biosciences—beyond the clinic and the public has yet
to engage nationalist and geopolitical issues.
In contrast to the skepticism and unease of the West, the embrace of
Western technology by Asian countries seems overly determined by
dual effects of Western imperialism and nation-building. For over two
centuries, Western science and technologies were instrumental in facil-
itating European domination of Asia. To fend off Western encroach-
ments, Japan became the first Asian nation to industrialize,
∞≥
thus
inspiring postcolonial countries to seek Western knowledge as a tool of
national empowerment. A pragmatic and flexible approach to modern
technology gave rise to the Asian tiger economies in the 1970s, first
South Korea, Singapore, Hong Kong, and Taiwan, and in the 1980s,
Malaysia, Thailand, Indonesia, and post-Mao China. Scientific gains in
education, industry, and research gave concrete expression to the mod-
ern state’s efforts in ensuring the future of their citizens. By 2010,
China’s accelerating economy had overtaken Japan’s, becoming the
engine that drives Asian (and global) economic activities.
∞∂
Now as
Asian nations shift beyond manufacturing to knowledge-based indus-
tries, they turn to biotechnologies for diagnostic tools and solutions to
problems of life and national prowess. One should note that Asian
attitudes toward modern technologies had not always been unambigu-
ous. Deep tensions between Western rationalities and cultural values
had long festered in China,
∞∑
and not until the late twentieth cen-
tury did the necessity of modern science for national empowerment
largely silence lingering doubts. As in the West, there is recognition
that modern technology endangers ethics, but ethics disarticulated
from modern science does not appear to be a real option for the emerg-
ing world.
In truth, East Asian leaders are dazzled by the economic, social, and
political gains that can stem from developing scientific expertise and
knowledge. In science parks from Singapore to Shanghai, scientists are
viewed as demigods and national heroes. Scientific work in converting
nature into products is celebrated for its patriotic contribution to eco-
nomic growth and for its ethical quest to treat diseases endemic in the
region. For instance, the Singapore doctors who died in the course of
dealing with the outbreak of severe acute respiratory syndrome, or

22. 8 AIHWA ONG
sars, are honored as self-sacrificing patriots.
∞∏
In a different example,
before his fall from grace, Dr. Hwang Woo-Suk had a large fan club
promoting Seoul as a world-class stem cell hub. Indeed, despite the
devastating effects of accidents and pollution associated with rapid
industrialization, and rigorous protests by public intellectuals, biotech-
nologies are not generally viewed in dystopian terms. Rather, there is a
sense that biotechnologies are clean and innovative, flexible and ver-
satile, bringing cutting-edge science to newly affluent populations. In
South Asia, the populist dazzle is focused more on nuclear scientists
than on clinicians; and while environmental movements led by char-
ismatic environmentalists have caught international headlines (the
movement against dams is one example), there is no mistaking the vital
role of laboratory science in leveraging national prestige in the region.
Despite uneven achievements in biotech development across Asia,
there is a common conviction that biotechnology is a necessary tool for
defining and solving problems of national and collective interests. Bio-
tech forms are not introduced in a purely technical context, but are
always already enmeshed with preexisting social norms, cultural be-
liefs, and political goals. Their comingling crystallizes situated condi-
tions for shaping life and its various implications for communities of
fate mapped at different scales. The political tendency among the elites
is not to question the compatibility of technologies and modern soli-
darity, but to deploy rational and materialist justifications for reinforc-
ing the commitments of subjects, and for configuring a spirit of com-
monality and nationalist futures.
An Analytics of Ethics
While the ethical processes discussed in this book are located in the
specificity of contemporary Asia, the studies taken together make the
case for a more generalizable analytics of ethics beyond the region.
Before enlarging on that ethics, I will briefly review different anthropo-
logical diagnoses of contemporary ethics associated with biotechnology
and then propose the alternative analytics, which I call situated ethics.
ETHICS AS MORAL CRITICISM
A popular anthropological perspective has tended to find multiple ex-
amples of morally condemnable biotech conduct measured against a
universalizing moral philosophy. In North America, bioethics tends to

23. INTRODUCTION 9
be narrowly focused on protecting the rights of individuals and of
historically discriminated groups. For instance, besides the worry over
the informed consent of patients and experimental subjects, debates
have focused on customized drugs that target certain racial or ethnic
groups. A report on ‘‘medical apartheid,’’ for example, exposes the
history of inhuman medical experimentation on African Americans.
∞π
New medical procedures and drugs stir fear that ‘‘misleading correla-
tions of race, genetics, and behavior’’ will foster racist mistreatment at
the hands of the law and penal system.
∞∫
The exposure of shocking misuses of research and biomedical prac-
tices has become a common anthropological project. Nancy Scheper
Hughes has tracked black markets in organs that depend on kidnap-
ping, trickery, and physicians’ complicity to generate volunteers who
wish to sell their body parts. She notes that even when regulations are
in place, the lines between ethical donation and commercialized trad-
ing are becoming blurred because of the acceleration of the global traf-
fic in organs.
∞Ω
Global pharmaceutical companies (collectively known
as ‘‘Big Pharma’’) are also viewed as increasingly unreliable in protect-
ing human bodies and as exercising a form of discriminatory ‘‘ethical
variability’’ around the world. Noting the proliferation of opportunities
for clinical trials in poor countries, Adriana Petryna and others have
framed the ethical question as a matter of who gets treated and who
doesn’t; who is exploited for bioresources and who gains?
≤≠
In such
studies, the anthropologist is presented as a watchdog of ethical viola-
tions, or as a moral actor helping to forge ethical resolutions for more
equitable distribution of value between donors and experimental sub-
jects, on the one hand, and predatory commercial and medical entities,
on the other.
Another related moral critical approach firmly situates biotechnolo-
gies as elements in contemporary capitalism, and thus allied to exploit-
ative logics. Catherine Waldby and Robert Mitchell have argued that
biotechnological forms and practices have become inseparable from
the generation of ‘‘biovalue’’ that is produced when ‘‘the generative and
transformative productivity of living entities can be instrumentalized
along lines that make them useful for human projects—science, indus-
try, medicine, agriculture or other arenas of technical culture.’’
≤∞
The
capture and use of human organs in a ‘‘tissue economy’’ maximizes
their productivity through ‘‘circulation, leverage, diversification, and

24. 10 AIHWA ONG
recuperation,’’ thereby creating a hierarchy of values for these organs.
≤≤
Kaushik Sunder Rajan more rigorously pursues the connection be-
tween markets and the life sciences, claiming that capitalism ‘‘over-
determines the emergence of new technoscience.’’ He has identified a
biotechnology-driven form of capitalism that has engendered novel
forms of ‘‘alienation, expropriation, and divestiture’’ that go beyond
Marx’s formulation of exploitation.
≤≥
Despite their critique of biocapi-
talism, Waldby and Mitchell, on the one hand, and Sunder Rajan, on
the other, are also aware that global tissue and biotech networks have
an effect on the politics of life and subject formation. Waldby and
Mitchell note that the susceptibility of even altruistically donated tis-
sues to global commercialization is nevertheless tempered by the flour-
ishing of a tissue economy and alliances between commercial and civil
society interests.
≤∂
Sunder Rajan notes that the biotech-based markets
shape new ‘‘individual and collective subjectivities and citizenships.’’
≤∑
This moral evaluation of commodified biotech systems becomes
more nuanced in studies that see complex ethical possibilities associ-
ated with the use of transplant or reproductive technologies. Participa-
tion in intrusive surgery can involve a form of ethical self-validation.
Charis Thompson has noted that biovalue produced by regenerative
medicine exceeds market processes condemned by Marxist scholars.
The ‘‘biopolitics of reproduction,’’ she argues, captures forms of value
intrinsic to life-giving potential. ‘‘Reproductive intrinsic value is self-
validating and is not dependent on a community of experts and evalua-
tion of skills.’’ Furthermore, she notes, the productivity of stem cell
research is not focused on immediate profit making, but is future-
oriented with regard to ‘‘knowledge, technologies of life, and prom-
ise.’’
≤∏
In this debate, there are interconnections between the produc-
tion of biovalues and other kinds of ethical values beyond the strictly
economic, including the symbolic value of life generation. Even at the
molecular level, as Sarah Franklin has noted, genetic information is
inherently inflected with specific aims and relationships that maintain
social and political claims.
≤π
When the viewpoint is enlarged beyond the laboratory, ethical deci-
sions become negotiative practices with circles of significant others.
Lawrence Cohen observes that the status of ‘‘operability’’ of poor In-
dians induces them to supply the growing market in kidneys. However,

25. INTRODUCTION 11
a decision to sell one’s kidney for cash is often recognized as an act of
sacrifice and love made within the moral economy of kinship. ‘‘Sellers
usually sell to support loved ones, particularly in conditions of every-
day or extraordinary debt.’’
≤∫
Here is an important reminder that deci-
sions surrounding the use of biotechnologies can have profound ethical
implications that spill beyond the isolated patient or donor.
Thus, any mode of moral reasoning in a biotech setting articulates
bioethics in the narrow ethical sense, and perhaps even more urgently
in preexisting ethical scales beyond the clinical subject. An anthropo-
logical inquiry into ethical practices would examine how bioethical
norms that regulate clinicians’ practices and patients’ choices unavoid-
ably involve broader ethical considerations that spiral beyond the lab
and the clinic. A new donor ethics in the United States is the ‘‘kidney
daisy chain,’’ whereby a donor whose kidney is not compatible with an
intended recipient (usually a relative or friend) gives her organ to a
more compatible patient. This anonymous gift triggers new donations
by the loved ones of the recipient patient, thus generating a chain of
donors and transplants.
≤Ω
The kidney daisy chain is a great example of
how the bioethics of kidney donation (voluntary informed consent)
articulates with an ethics of indirect reciprocity derived from kinship
and altruism.
BIOMEDICAL LIBERALISM
Another approach ties contemporary biomedical practices largely to
ethical expressions of liberal individualism. Following Foucault, schol-
ars claim that individual choice, informed consent, and other forms of
‘‘nondirectness’’ express the very essence of ‘‘governmentality.’’ Thus,
contemporary techniques of governmentality exercised in the field of
biomedicine represent an emergent form of governmentality that is
free of state constraints.
≥≠
Rose and Carlos Novas invoke the notion of
‘‘biological citizenship’’ to describe a process whereby patient groups in
Britain both make claims for resources and challenge experts and au-
thorities on health policies. They maintain that these medical con-
sumers generate a kind of ‘‘public value’’ vis-à-vis the authorities.
≥∞
Elsewhere, Rose asserts that the devolution of many responsibilities of
the social state to quasi-autonomous bodies places increasing emphasis
on self-management with a prudential focus on one’s own future se-

26. Other documents randomly have
different content

27. asianajajan huomautettua, mikä merkillinen tapaus tämä ediktin
katoaminen on, vastasi Fulvius kiihkeästi: "Valtio-petoksellinen
loukkaus jumalaista keisaria kohtaan; se on oikea nimitys moiselle
ilkityölle".
"Oletko kuullut", virkkoi kolmas, "että on ediktin luona vahtina
seisoneen dakialaisen ruumis löydetty seitsemänkolmatta
tikarinpiston lävistämänä?"
Tämän todenperäisyyttä epäili kuitenkin toinen, joka jyrkästi ja
varmasti väitti, että kaikki oli tapahtunut noitumisen kautta; kristityt
olivat muka taitavia noitiakin ja sen vuoksi juuri niin vaarallisia.
"Siinäpä se sitten syy lieneekin tuon uuden, ankaran ediktin
julistamiseen", huomautti Fulvius. "Ja totisesti, kaikkeen siihen
konnuuteen katsoen, mitä noista ihmisistä on kuultu, voitanee tuskin
kyllin ankarasti kohdella heitä. — Vai mitä sanot sinä siitä?" jatkoi
hän kääntyen tribuniin, joka oli tullut sisään tämän keskustelun
kestäessä.
"Minä luulen", vastasi puhuteltu tyynesti, "että jos kristityt todella
olisivat sellaiset, joina heitä pidetään, niin he tiettävästi ansaitsisivat
tulla kokonaan hävitetyksi maailmasta. Mutta siinäkin tapauksessa
tahtoisin suoda heille yhden tilaisuuden päästä pakoon".
"Ja se olisi?" kysäisi Fulvius halveksivasti.
"Ett'ei kukaan saisi nostaa kättään heidän hävittämisekseen, joka
ei voisi näyttää toteen olevansa puhtaampi rikoksista kuin he. Minä
tahtoisin ehdottaa, ett'ei kukaan saisi nostaa kättään heitä vastaan,
joka ei voisi todistaa, että hän ei koskaan ole ollut avioliiton-rikkoja

28. tahi koronkiskuri, petturi tai juomari tai varas, kelvoton mies, isä tai
poika. Semmoisista paheista ei voi kristittyjä kukaan syyttää".
Yhä yltyvällä levottomuudella oli Fulvius kuunnellut tätä pitkää
syntiluetteloa; varas-sana sai hänet säpsähtämään. Oliko tribuni
ehkä nähnyt, että hän Fabiuksen talosta oli anastanut huivin? Mutta
oli miten oli, yksi asia oli vakoojalle selvä, se nimittäin, että se
vastenmielisyys, jota hänessä heti ensi kerralla oli syntynyt
Sebastianusta kohtaan, oli nyt kasvanut vihaksi, ja sydämeen
sellaiseen kuin hänen ei viha voinut piirtyä muulla kuin verellä.
Sebastianus läksi kylpylaitoksesta syvästi suruissaan, ja
ehdottomasti pääsi hänen huuliltaan jälleen huokaus: "Oi, Herra,
kuinka kauan!" Hänen huokauksensa keskeytti hento tytön ääni, joka
lausui: "Olkaa vahvat ja pelkäämättömät sydämessänne, kaikki, jotka
Herraa odotatte". Ja sen jälkeen lisäsi hän sen lohduttavan sanan,
jonka Vapahtaja puhui opetuslapsilleen: "Maailmassa on teillä tuska,
mutta olkaa hyvässä turvassa; minä voitin maailman".
"Kiitän sinua, Cecilia, lohduttavista sanoistasi", vastasi alakuloinen
tribuni. "Mutta minnekä sinä kiiruhdat niin ilomielin, päivänä
semmoisena kuin tämä, jona niin monet vaarat uhkaavat meitä?"
"Katakombeihin", oli vastaus. "Etkö ole kuullut, että minut on
määrätty kuljettajaksi Calixtuksen katakombiin? Juuri nyt olen
menossa sinne, ryhtyäkseni virkaani". Saatuaan Sebastianukselta
erittäin tärkeän asian toimitettavakseen, joka lisäksi oli hyvin
kiireellistä laatuakin, jatkoi sokea iloisesti matkaansa.
Sanomattakin on selvä, että katakombit tästä lähin tulivat
kristittyjen ainoaksi, johonkin määrin varmaksi turvapaikaksi.
Nuorukaisten, jotka olivat uhka-yrityksen Forumilla toimeenpanneet,

29. ei ollut sen vuoksi lepoa ajatteleminenkaan tuon ikimuistoisen illan
jälkeisenä yönä. Päin vastoin he käyttivät yön pimeyttä hyväkseen,
varoittaakseen uskolaisiansa ja antaakseen heille tiedon seuraavasta
kokouksesta katakombeissa.
Kuten jo on mainittu, oli Torkvatuksen alituinen seurustelu kahden
pakanallisen ystävän kanssa Caracallan kylpylässä tuntunut
arvoisasta Cucumiosta ja hänen vaimostaan Viktoriasta peräti
oudolta. Se kun ei heidän mielestään tietänyt mitään hyvää, alkoivat
he sen vuoksi pitää tätä apilaslehteä tarkasti silmällä. Olipa tuon alati
valppaan Viktorian onnistunut saada tieto eräästä liittoutuneiden
kesken tehdystä sopimuksesta, jonka mukaan he aikoivat tunkeutua
Calixtuksen katakombeihin aseellisen joukon kanssa samana
päivänä, jolloin edikti oli määrätty julaistavaksi.
Sittenkun Corvinus oli ensi säikähdyksestään tointunut, oli hän
joutuisasti tilannut uuden jäljennöksen ediktistä ja naulauttanut sen
ennenmainittuun lautaan; kumminkaan ei hän vielä läheskään
tuntenut olevansa turvassa. Tiesihän hän vallan hyvin, ettei hän,
kaikesta uutteruudestaan huolimatta, voisi välttää keisarillisen
herransa ja valtijansa vihaa. Sen vuoksi katsoi hän viisaammaksi
pitää huolta siitä, että edes jotakin olisi toimitettuna, mikä
mahdollisesti saattaisi vähän lauhduttaa peljätyn keisarin ynseyttä,
ennenkuin hänet kutsuttiin keisarin eteen vastaamaan, ja niinpä hän
päätti panna aiotun hyökkäystuumansa täytäntöön. Sentähden läksi
hän varhain aamulla kylpylaitokseen, missä Fulvius ja Torkvatus
häntä jo odottivat. Ensinmainittu ei juuri koskaan päästänyt uhriaan
näkyvistään. Arvoisilla ystävyksillä oli tuota pikaa suunnitelma
valmiina. Sill'aikaa kuin Corvinus, vastahakoisen petturin
opastamana, tunkeutui maan-alaisiin käytäviin, valittu joukko
aseellisia miehiä mukanaan, ajaakseen siellä koossa olevat kristityt

30. päivän valoon, jää Fulvius maan päälle, seurassaan toinen sotamies-
osasto ottaakseen vainotut huostaansa.
Viktoria oli kuunnellut tätä neuvottelua, ja painanut mieleensä
jok'ainoan sanan. Hän kertoi tietysti kaikki miehellensä. Tämä päätti
ilmoittaa asian tribunille, jahka tämä saapuu tänä aamuna, kuten
tavallisesti, ottamaan tavanmukaisen kylpynsä.
Ett'ei Sebastianus tänäkään aamuna jäänyt tulematta, sen
tiedämme jo. Osaksi sentähden, ett'ei hän tahtonut jättää virkistävää
aamukylpyä käyttämättä, mutta pääasiallisesti siksi, ett'ei hän
tahtonut tarpeettomasti herättää huomiota ja synnyttää epäluuloja,
oli hän tapansa mukaan saapunut sinne aamusella. Välttääkseen
toiselta puolen sitäkin huomiota, minkä suullinen tiedonanto helposti
saattoi aikaansaattaa, kirjoitti Cucumio lipulle sen, mitä oli saanut
tietää, ja pisti sen tribunin tunikkaan, jonka oli huostaansa saanut.
Tiedämme jo, mimmoiseen vastenmieliseen seuraan ja millaisiin
tuskallisiin haasteluihin Sebastianus oli tullut kiedotuksi. Juuri kuin
hän parhaallaan oli poistumassa suruisin mielin, tunsi hän
neulanpiston rinnassaan, ja tutkiessaan syytä siihen, löysi hän tuon
mainitun lipun. Luettuaan sen, olisi hän mieluimmin suunnannut
askeleensa Appiuksen tielle päin, ilmoittaakseen kokoontuneille
veljille uhkaavan vaaran, sen sijaan että oli aikonut Palatinuksen
kukkulalle. Silloin tuli viime hetkessä sokea Cecilia häntä vastaan,
aivan kuin käskettynä. Kuinka kiitollinen olikaan Sebastianus, ei
ainoastaan niistä lohduttavista sanoista, joilla sokea oli häntä
tervehtinyt, vaan vielä enemmän tuon tähdellisen tiedonannon
johdosta, jota hän ei olisi voinut uskoa parempiin käsiin.
Kohta sen jälkeen liittouneetkin lähtivät liikkeelle, Corvinus
sotamiestensä etunenässä, jota vastoin Fulvius, välttääkseen

31. huomion herättämistä, oli poikennut toiselle tielle, joka vei samaan
paikkaan. Jo oli melkoinen joukko kristittyjä kokoontunut
katakombeihin. Corvinus, joka näki sisäänkäytävän
vartioimattomana, ei vitkastellut. Fulviuksen jäätyä ylhäälle
kymmenen tai kahdentoista miehen kanssa, asettui Torkvatus toisten
etunenään ollakseen heille oppaana tätä kauheaa ilkityötä toimeen
pantaessa.
"Minua ei tämä maanalainen työ ollenkaan miellytä", sanoi muuan
vanha, harmaapartainen soturi. "Minä olen sotilas enkä mikään
rottakoira. Ulkona päivänvalossa tahdon seista kuni mies, mutta
minua ei vähääkään haluta antautua tukehutettavaksi likaviemäriin
tai myrkytettäväksi kuin mikä syöpäläinen". Tämä puhe saavutti
yleistä hyväksymistä sotamiesten puolelta. "Ja kukapa tietää, jos
lopulta hyvinkin lienee satoja noita kavaloita kristittyjä täällä
kätkössä, sensijaan että meitä on tuskin tusinankaan verta",
huomautti toinen.
"Heidän noitatemppujaan minä pelkään", jatkoi kolmas, "en
heidän urhollisuuttaan".
Corvinuksen täytyi käyttää kaikki houkuttelukykynsä saadakseen
heitä innostumaan. Hän vakuutti sotamiehille, ettei mitään
peljättävää ollut; pelkurimaiset kristityt juoksevat tiehensä kuin
jänikset. Maan-alaisessa kirkossa löytyy enemmän kultaa ja hopeaa
kuin mitä heidän vuotuinen palkkansa tuottaa. Täten rohkaistuina
kämpivät he vihdoin alas kiviportaita myöten. Pimeitä käytäviä, joihin
nuo portaat johtivat, valaisi siellä täällä vaisu lampun valo.
Heidän valmistautuessaan seuraamaan johtajaansa, tunki kaukaa
kajahtava suloinen ääni heidän korviinsa, niin ihmeen ihanasti
helähtävä, että nuo raa'at sotamiehetkin pysähtyivät kuni naulattuina

32. sitä kuuntelemaan. He ymmärsivät joka sanan: "Herra on minun
valistukseni ja autuuteni; ketä minä pelkään? Herra on minun
henkeni väkevyys; ketä minä vapisen? Sentähden ehkä pahat, minun
vainolliseni ja viholliseni, lähestyvät minun lihaani syömään, täytyy
heidän kuitenkin heitänsä loukata ja langeta. Ja vaikka sotaväki
saartaisi minua, niin ei minun sydämeni sentähden pelkäisi; ja jos
sota nousis minua vastaan, minä turvaan sittekin häneen".
Ensimäiset värsyt lauloi puhdas, heleänkirkas ääni, ja viimeiseen
yhtyi valtava kuoro. Sotamiesjoukko saattoi tuskin uskoa korviaan.
Eivätkö nämä ihmeelliset sanat olleet tarkoitetut ikäänkuin pilkaksi ja
nauruksi, ikäänkuin ottelun vaatimukseksi turvattomien puolelta
näille aseellisille, vahvoille sotureille?
"Tuo nuorekas ääni tuntuu minusta tutulta", mutisi Corvinus. "Oh,
niin, sehän on pahanhenkeni ääni; tuhansien joukosta tuntisin sen!
Minä vihaan tuota Pankratiusta; häntä on minun kiittäminen kaikesta
onnettomuudestani! Eespäin, eespäin, uljaat soturini!" jatkoi hän
kääntyen heidän puoleensa, "se joka saattaa käsiini elävänä tai
kuolleena julkean laulajan, joka repi alas ediktin, saa olla varma, että
hän saapi runsaan palkkion".
"Mutta odotas, meidän pitää ensin sytyttää soihdut!" huusi muuan
joukosta, ja toinen pani merkille jotakin kolinan tapaista,
odottamatonta jyskäämistä ja lapioimista, ja kolmas huomautti, että
lampun valo oli kadonnut ja että laulu oli tauonnut.
"Ei mitään hätää!" huusi Torkvatus uljuudella, jota hänessä ei itse
asiassa ollut. "Kolinan saavat aikaan nuo vanhat maamyyrät,
haudankaivaja ja hänen poikansa, jotka jo ennakolta valmistavat
hautoja niille kristityille, jotka me otamme vangiksi". Turhaan oli hän
neuvonut sotamiehiä seuraamaan hänen esimerkkiään ja ottamaan

33. mukaansa vahakynttilät tai lamput soihtujen asemesta. He olivat
päinvastoin mitä jyrkimmästi kieltäytyneet menemästä sinne alas,
jollei pimeitä käytäviä valaistu sillä kirkkaalla loisteella, jommoista
ainoastaan soihdut pystyvät aikaansaamaan. Sitäpaitsi väittivät he
soihtujen olevan siitä hyvät, että ne eivät sammu vedosta eikä
siitäkään, että käsivarsi sattui jysähtämään jotakin vastaan.
Seuraukset heidän itsepäisyydestään alkoivatkin pian tuntua.
Heidän edetessään hiljaisesti ja varovaisesti pimeitä käytäviä pitkin,
eivät loimuavien soihtujen kirkkaat liekit levittäneet muuta kuin
kuumuutta, täyttivätpä käytävätkin vielä paksulla, pikimustalla
savulla, joka uhkasi tukehuttaa miehet ja sammuttaa soihdut.
Torkvatus muisti tosin lukea käytävät, jotka erkanivat oikeaan ja
vasempaan, mutta turhaan haki hän niitä merkkejä, jotka hän
edellisellä kerralla oli tehnyt. Kuinka suuri olikaan hänen
kauhistuksensa, kun hän lopulta näki tien tuketuksi ennenkuin hän
oli ehtinyt puoleenkaan asti sivukäytävien luvussa, jotka hän
edellisellä kerralla oli pannut merkille!
Kavaltaja sai kokea, että hänen hyvinkin salaisesti kutomansa
juonet eivät sittenkään olleet jääneet huomaamatta. Severus, joka
oli pitänyt häntä tarkasti silmällä, oli sittemminkin alituisesti ollut
varoillansa, peljäten jonkinlaista päällekarkausta. Nähtyänsä joukon
lähestyvän sisäänkäytävää, oli hän rientänyt sille paikalle, jonne hän
jo edeltäkäsin oli varannut hiekkaläjän tien tukkeamista varten. Siellä
oli hän veljensä ja muutamien muiden väkevien miesten avulla
tarmokkaasti ryhtynyt puuhaan. Ei aikaakaan niin oli työ täydessä
vauhdissa, ja suurien hiekkakivimöhkäleiden avulla, joita he irrottivat
matalasta katosta hyvin osatuilla kuokkain iskuilla, oli tie pian
tukettu.

34. Kiroukset ja uhkaukset, joita sotamiehet syytivät Torkvatuksen
niskoille, eivät tietysti millään tavalla vähentäneet hänen
säikähdystään. Hän pyysi hartaasti, että odotettaisiin hetkinen;
saattaahan olla, että hän oli erehtynyt, ja siitä on helppo päästä
selville, jos hän kulkisi kappaleen matkaa takaisin.
Viipymättä lähti hän matkaan ja oli pian kadonnut seuraavaan
sivukäytävään.
Vaikka Corvinuskin heti paikalla teki täyden käännöksen
sotamiestensä kera, ei opastajaa enää löytynyt. Miten se oli
tapahtunut? Mihin hän oli kadonnut? Ei ihmekään, jos näiden
taikauskoisten mielissä heti taas alkoi kummitella noituudet ja
loihtumiset. "Nyt riittää", sanottiin. "Kauemmas ei enää mennä. Tuo
Torkvatus on joko petturi, tahi on hän pois noiduttu". Corvinuksen
rukoukset ja uhkaukset eivät vaikuttaneet niin mitään.
Tukalasta ilmasta palavissaan ja uupuneina, räikeän valon
huikaisemina, mustasta savusta miltei tukehtumaisillaan, lähtivät
poloiset palausmatkalle. Kun ei ollut vaikeata löytää uloskäytävää,
heittivät he toinen toisensa jälkeen pois palavat soihdut. Siitä sai
omituinen valo loistamaan haudoilla.
Ennenkuin sotamiehet kuitenkaan ehtivät sisäänkäytävälle saakka,
odotti heitä toinen eriskummainen näky, joka saattoi heidät aika lailla
kauhuihinsa. Se mitä he ensin olivat otaksuneet päivänvalon
loimotukseksi, osottautui lampun valoksi; lamppua piteli
mustapukuinen olento, joka seisoi liikkumatonna paikallaan.
"Mitä se on?" kuiskivat sotamiehet peljästyneinä.

35. "Noita", vastasi yksi heistä yhtä hiljaa; "paikan suojelushenki",
virkkoi toinen; "aave", arveli kolmas. Mutta kun he peloissaan
hiipivät lähemmäksi, yksi toisensa jälkeen, näytti kuin ei outo olento
olisi heitä ollenkaan huomannut. Hänen silmänsä olivat kiillottomat,
hän ei liikahtanut, kunnes vihdoin Corvinus rohkaisi luontonsa ja
tarttui häntä käsivarteen. "Kuka sinä olet?" aloitti hän käheällä
äänellä.
"Kristitty", vastasi puhuteltu tapansa mukaan ystävällisellä äänellä.
"Vie hänet ulos tuonne!" käski Corvinus raivoissaan. "Jonkun on
ainakin vastaaminen siitä, että meidät on harhaan johdettu".
Kolmastoista Luku.
Ensimäinen uhri.
Cecilia oli ennättänyt katakombeille ennen tuota aseellista joukkoa
ja niin hyvissä ajoin voinut tuoda kokoontuneille kristityille tiedon,
jonka Sebastianus heille lähetti, että vainotut olivat kerjenneet paeta
syvemmällä oleviin käytäviin. Kun Pankratius hellittämättä pyysi, että
sokea ajattelisi omaakin pelastustaan, vastasi hän hymyten, että
hänen asiansahan oli olla vahtina ja tienneuvojana katakombeissa.
"Mutta sinä voit joutua vihollisen käsiin", ennätti Pankratius
sanomaan.
"Mitä sitten, ehkäpä minun kauttani pelastuu moni, jonka henki on
kalliimpi kuin minun", vastasi sokea. "Pankratius, anna minulle
lamppu! Jos ei siitä olekaan itselleni apua, niin voihan se valaista

36. tietä muille!" Ystävän huomautettua, että nuo muut saattaisivat olla
vihollisia, ei Cecilia antanut perään. Hän läksi siis takaisin ja tuli
erään sivusolan kautta juuri sille käytävälle, josta sotamiehet olivat
sillä välin tunkeuneet katakombeihin. Pitäen lamppua koholla,
asettautui hän vartiopaikalleen seisomaan. Luullen palaavia
sotamiehiä ystäviksi, oli hän pitänyt lamppua ylhäällä, näyttääkseen
heille sitä paremmin tietä.
Kun Fulvius näki joukon tulevan päivän valoon mukanaan vain
tämä ainoa vanki, joutui hän vihan vimmoihin. Sehän oli vielä
pahempaa kuin täydellinen epäonnistuminen; se oli naurettavaa —
maan alta oli pikkuinen rotta-parka vedetty esiin. Hän läksytti niin
tuikeasti Corvinusta, että tämä vapisi kiukusta. "Mutta missä
Torkvatus on?" kysäisi Fulvius äkkiä. Hän sai kuulla melkein yhtä
monta toisistaan poikkeavaa kertomusta tämän katoamisesta kuin
dakialaisen seikkailusta oli liikkeellä juttuja. Mutta eninten häntä
suututti, ett'ei hän voinut vapautua epäluulosta, että Torkvatus oli
pettänyt hänet ja karannut hänen luotaan katakombien
läpipääsemättömään labyrinttiin.
Mutta saahan epäilemättä vangilta tietoja. Hän asettui siis tytön
eteen ja käski tuimalla äänellä: "Katso minuun, tyttö, ja kerro
minulle totuus!"
"Minun täytyy kertoa totuus, katsomatta sinuun", vastasi sokea
vienolla äänellä. "Etkö näe, että minä olen sokea?"
"Sokea?" huusivat ympärillä-olijat yhdestä suusta; mutta
Fulviuksen piirteistä ei näkynyt säälin merkkiäkään. Yksi ajatus oli
vain hänessä vallalla, nimittäin se, että hän sokean kautta voisi
löytää uuden liittymis-kohdan.

37. "Olisi naurettavaa", aloitti hän, "jos te kaksikymmentä aseissa
olevaa miestä marssisitte kaupungin halki yksi ainoa vangittu, sokea
tyttö mukananne. Palatkaa sentähden kortteeriinne! Palkkanne on
oleva runsas. Mutta sinä, Corvinus, ota minun hevoseni, aja isäsi luo
ja tee hänelle selvä, mitä on tapahtunut. Minä seuraan sitte
vaunuissa vangitun kanssa".
"Ei mitään petosta", vastasi puhuteltu äissään. "Muista viedä hänet
sinne! Päivä ei saa kulua loppuun, ettemme olisi saaneet edes yhtä
uhria".
"Ole huoleti", vastasi Fulvius, samalla miettien, mitenkä hän
sokean tytön kautta saisi jonkinlaista korvausta kadonneen vakoojan
sijaan. Mutta tuon poloisen raukan kiillottomat silmät antoivat
hänelle enemmän tekemistä kuin pelaajan ja juomarin rauhaton
katse. Kuitenkin tahtoi hän koettaa. Ollessaan kahden kesken hänen
kanssaan vaunuissa puhutteli Fulvius häntä osan-ottavalla äänellä:
"Tyttö rukka! Kuinka kauan olet ollut sokea?"
"Koko ikäni", oli vastaus. Hänen elonvaiheitaan tiedusteltaessa,
kertoi hän aivan viattomasti, että hän pienenä nelivuotisena tyttönä
oli tullut Roomaan kristittyjen vanhempiensa mukana. Hän oli
kadottanut heidät kummankin samana päivänä ja oli jäänyt
yksikseen, avuttomaan, turvattomaan tilaan; mutta hänen
taivaallinen Isänsä ei ollut tähän asti antanut häneltä mitään
puuttua.
"Sinä olet siis kristitty?" kysyi Fulvius näköjänsä
välinpitämättömänä.
"Olen kyllä", vastasi sokea.

38. "Se oli siis kristillinen kokous, johon minä äskettäin näin sinun
varhain eräänä aamuna taluttavan erästä vanhusta?" uteli hän
edelleen. Sokean vastattua tähänkin kysymykseen myöntävästi, ei
enempiä tiedustelemisia enää tarvittu. Hänen epäluulossaan oli siis
ollut perää; Agnes, josta Torkvatus ei ollut voinut tahi tahtonut
ilmaista hänelle mitään, oli siis kristitty. Fulvius oli voittanut pelin.
Joko täytyi Agneen itsensä tahi osan hänen omaisuudestaan tulla
hänen omakseen.
Hetkisen kuluttua aloitti hän uudestaan, tutkivasti tähystellen
häntä.
"Tiedätkö minne sinua nyt viedään?"
"Luultavasti sen maallisen tuomarin eteen, jonka on lähettäminen
minut hänen tykönsä, jota minun sieluni rakastaa", kuului vastaus.
"Ja kuitenkin olet sinä niin levollinen, melkeinpä iloinen, kuin jos
olisit menossa pitoihin?" vastasi Fulvius hämmästyneenä. Mutta kun
hän nyt tiesi kaikki, mitä oli halunnut tietää, niin hän ajoi kaupunkiin
ja jätti tytön Corvinuksen käsiin, joka viipymättä vei hänet isänsä
tuomio-istuimen eteen. Pitkä kuulustelu seurasi. Tertullus, jonka
povessa inhimillisiä tunteita kuitenkin liikkui, hänen nähdessään
tämän hinterän, sokean tytön, koetti voimainsa mukaan, käyttämällä
ystävällisiä sanoja ja lempeitä kuvitteluja, saada hänet vakuutetuksi
kristillisen uskonsa hulluudesta ja saattaa hänet luopumaan siitä.
Mutta kun kaikki hänen sanansa olivat kaikuneet kuuroille korville ja
vangittu yhä uudestaan lapsellisen yksinkertaisesti ja sydämestään
iloiten oli selittänyt, että hän ei voinut eritä Herrastaan ja
Vapahtajastaan, niin tuomari lyöttäytyi tylyksi, lausui mitä julmimpia
uhkauksia syytettyä kohtaan ja käski venyttää häntä piinapenkissä.
Äänekästä surkuttelun hälinää kuului ympärillä olijain piiristä, jonka

39. kautta sokealle vasta selvisi, että muitakin todistajia kuin tuomari ja
pyöveli oli saapuvilla. Pyöveli, jonka myöskin kävi sääliksi onnetonta,
ei aluksi saattanut ryhtyä kamalaan tehtäväänsä. Mutta kun hänen
herransa tuimat silmäykset ja käskyt pakottivat hänet kuitenkin
tekemään sen, antoi hän ennenpitkää kätensä taas vaipua. "Hän on
kuollut!" sanoi hän hiljaisella äänellä.
Tertullus uskoi tuskin korviaan ja hänen piti omin silmin saada
vakuutus sen totuudesta. Tyttönen oli kuollut. Katsojain joukossa
vallitsi syvä hiljaisuus, harras äänettömyys, kunnes viimein puhdas,
sointuisa ääni ovensuuhun kokoontuneiden joukosta kovasti ja
selkeästi huusi: "Etkö, jumalaton tyranni, huomaa, että sokea
kristitty parka, asetettuna kasvoista kasvoihin kuoleman kanssa, on
mahtavampi sinua ja sinun julmaa herraasi?"
"Kuinka, jo kolmatta kertaa neljänkolmatta tunnin sisällä tulet sinä
tielleni?" huusi Corvinus. "Tällä kertaa et varmaankaan pääse
käsistäni". Näillä sanoilla, joita hän lisäksi säesti mitä kauheimmilla
kirouksilla, syöksyi hän vimmastuneena salin läpi käytävälle päin,
joka erotti katsojat tuomio-istuimesta. Sokeassa raivossaan törmäsi
hän erästä upseeria vasten, joka oli väkevä kuin Herkules ja joka
tietysti paljaan sattuman kautta oli joutunut siihen seisomaan.
Corvinus kellahti suin päin lattialle; mutta sotilas tarttui häneen ja
kysyi tuiki tyynesti: "Et kai satuttanut itseäsi, Corvinus?"
"En, en", vastasi raivostunut läähättäen. "Päästä minut,
Qvadratus, muuten hän pääsee karkuun, tuo Pankratius konna, joka
juurikaan pilkkasi isääni. Päästä minut!"
Sittenkun jättiläinen oli varma siitä, että ystävä oli ennättänyt
pakoon ja pian löytää turvapaikan Diogeneen asunnossa, päästi hän
takaa-ajajan menemään.

40. Sill'aikaa oli prefekti antanut pyövelille käskyn heittää ruumis
Tiberiin. Mutta pyöveli, joka oli oikein ymmärtänyt erään
läheisyydessä seisovan upseerin merkin, kun tämä oli näyttänyt
hänelle pulleata kukkaroa, ei pitänyt sillä mitään kiirettä. Tuskin oli
prefekti poistunut Forumilta, ennenkuin Sebastianus salaa pisti
kukkaron hänen käteensä ja merkitsevästi kuiskasi: "Capuan portilla
jalon Lucinan huvilassa, tunti jälkeen auringon laskun".
"Jätetään varmasti", oli vastaus.
Palattuaan Forumilta lähti Tertullus oitis keisarilliseen palatsiin,
kertoakseen päivän ikävistä tapahtumista ja koettaakseen mikäli
mahdollista saada keisari uskomaan, että hänen poikansa oli syytön
kaikkiin näihin onnettomuuksiin. Hän tapasi keisarin varsin ärtyisällä
tuulella. Jos Corvinus olisi astunut hänen näkyviinsä varhain aamulla,
ei hän suinkaan hengissä olisi saanut palata. Kristittyjä vastaan
katakombeihin tehdyn hyökkäyksen kurja loppu oli juur'ikään
uudestaan virittänyt hänen vihansa liekin, kun Tertullus astui
vastaanotto-huoneeseen. Sebastianus oli osannut asettaa niin, että
hän oli vahdissa.
"Missä on poika-lurjuksesi?" oli ensimäinen tervehdys, jolla
Maksimianus jyrisi prefektiä vastaan.
"Hän odottaa nöyrimmästi ulkona jumalallisia käskyjäsi, palaen
halusta saada lauhduttaa jumalaista vihaasi niiden kepposten
johdosta, jotka kohtalo on tehnyt hänen uutteruudelleen", vastasi
Tertullus.
"Kohtalo?" huusi hirmuvaltias. "Tahdotko syyttää kohtaloa siitä,
mikä on seurausta hänen omasta tyhmyydestään ja

41. pelkuruudestaan? Kaunis alku totta tosiaankin! Mutta hän saa itse
vastata siitä! Tuo hänet tänne!"
Vavisten kaikissa jäsenissään tuli onneton sisään ja heittäytyi
keisarin jalkoihin. Mutta tämä survasi hänet niin raivoisasti luotaan,
että Corvinus kieri takaisin kuni potkaistu koira. Tämä näky sai
keisarin ilkeästi nauraa hohottamaan, mikä häntä koko joukon
lauhensi. "Tule, nouse ylös", käski hän hetkisen kuluttua, "tee tili
itsestäsi ja tunnusta millä tavoin edikti katosi!"
Corvinus teki käskyn mukaan, mutta hänen esityksensä oli niin
sekavaa ja hajanaista, että keisari aina vähä väliä keskeytti hänet,
nauraa hohottaen. Häntä silminnähtävästi huvitti, että Corvinusta oli
niin sukkelasti vedetty nenästä, ja tämä juuri oli suotuisa merkki
sille, jonka henki niin sanoaksemme häilyi hiuskarvan varassa.
"No", sanoi Maksimianus vihdoin, "en tahdo liian ankarasti sua
kohdella. Liktorit, päästäkää kirveenne!" Käskyä toteltiin
silmänräpäyksessä; liktorit vetivät välkkyvät kirveensä vitsakimpuista
ja tutkivat niiden terää. Mutta Corvinus heittäytyi vielä kerran
keisarin jalkoihin ja rukoili: "Säästä henkeni! Jos sen teet, saatan olla
sinulle avuksi, ilmaisemalla tärkeitä tietoja!"
"Kukahan sinun arvotonta henkeäsi pyytääkään?" ärjäsi
Maksimianus.
"Kirveet syrjään, liktorit; vitsat ovat hänelle kyllin hyvät!"
Seuraavassa tuokiossa sidottiin kädet epäsuosioon joutuneelta ja
tunikka vedettiin hänen hartioiltaan. Iskuja sateli veriseen
ammattiinsa harjaantuneiden liktorein käsistä, kunnes Corvinus
keisarillisen herransa suureksi tyytyväisyydeksi ulisi ja matona
kieritteli. Rangaistuksen saatuaan, täytyi kuritetun, kivuistaan

42. huolimatta taas astua keisarin eteen, joka pilkaten kysyi, mitä
merkillisiä tietoja hänellä oli ilmaistavana.
"Minä tiedän, kuka se eilen repi pois keisarillisen ediktisi. Hänen
nimensä on Pankratius. Forumilta löytämäni veitsen kautta olen tullut
huimapäisen ilkityöntekijän jäljille", kertoi Corvinus surkealla äänellä.
"Miksi et itse ottanut häntä kiinni ja jättänyt tuomarien käsiin?"
kysyi keisari.
"Päivän kuluessa olen kahdesti tullut häntä niin lähelle, että olen
kuullut hänen äänensä, mutta molemmilla kerroilla pääsi hän minulta
karkuun".
"Varo, ett'ei se tapahdu kolmatta kertaa, ellet tahdo kärsiä
rangaistusta hänen sijastaan! Mutta mitenkä olet tullut tuntemaan
hänet ja hänen veitsensä?"
"Hän ja minä kävimme yhdessä Cassianuksen koulua; sen jälkeen
on
Cassianuskin tullut kristityksi".
"Kristitty uskaltaa antaa opetusta minun alamaisilleni ja tehdä
heidät valtakunnan ja keisarin vihollisiksi ja opettaa heitä
halveksimaan jumalia!? Kaiketi on siis tuo kyykäärmeen sikiökin,
Pankratius, oppinut kapinalliselta opettajaltaan hävittämään
keisarillisen ediktimme!" huudahti keisari vihastuneena. "Tiedätkö
missä hän on olentoa?"
Corvinus vastasi myöntävästi tähän kysymykseen ja lisäsi, että
muuan entinen kristitty, nimeltä Torkvatus, oli sen hänelle ilmaissut.
"Ja ken tuo Torkvatus sitten on?" kysyi Maksimianus.

43. "Muuan nuorukainen, joka jonkun aikaa on oleskellut yhdessä
toisten kristittyjen kanssa Chromatiuksen maahovissa", oli vastaus.
"Ethän sillä vain tahtone sanoa, että entinen prefektikin on tullut
kristityksi?" kysyi tyranni kiivastuen ja jatkoi vihansa yhä paisuessa:
"Sitä uskottomuutta, sitä kavaluutta! Lopulta ei voi luottaa enää
kehenkään! Prefekti, toimita heti, että koko joukkio vangitaan; pidä
myös huolta siitä, etteivät koulumestari ja Torkvatus pääse
pakenemaan!" Kun tuomari siihen huomautti, ett'ei Torkvatus enää
muka kuulu kristittyihin, vastasi keisari ärevästi: "Mitä se minuun
kuuluu? Vangitse vain kaikki, jotka saat käsiisi, äläkä heitä
hellävaroin kohtele! Ymmärsitkö? Ja korjatkaa nyt luunne pois!
Illallinen odottaa minua".
Niine hyvineen saivat isä ja poika lähteä. Vaikka kyllä kaikkia
lääkkeitä koeteltiin, ei viimemainittu kumminkaan saanut unta
silmiinsä tuskilta ja kuumeelta, vaan jätti hän seuraavana aamuna
vuoteensa väsyneenä ja uupuneena; kuitenkin pyysi hän isäänsä heti
lähettämään hänet Campaniaan. Hän hehkui halusta saada pelastaa
kunniansa ja tyydyttää kostonhimonsa sekä samalla päästä
kärsimästä pilkkaa, jonka alaiseksi hän kaikissa tapauksissa
kotikaupungissaan oli joutuva.
Me annamme hänen lähteä matkaan ja katsomme sill'aikaa,
kuinka hänen etevimmän apumiehensä tällä välin on käynyt. Kun
Fulvius lupauksensa mukaan oli jättänyt vangitun sokean tytön
oikeuden haltuun, riensi hän, niinkuin hänellä oli tapana aina tehdä,
kertomaan seikkailujaan Eurotaalle.
"Hyvinpä vähän tuosta kaikesta on meille tuloa", huomautti
vanhus, järkähtymättömällä tyyneydellä kuunneltuaan päivän
tapahtumia.

44. "Ei etua pienintäkään, se minun täytyy myöntää, mutta ainakin
hyviä toiveita tulevaisuuteen nähden", kuului vastaus.
"Millä tavalla?" kysyi Eurotas. "Siten, että jalo Agnes on minun
vallassani. Sittenkuin olen saanut tietää hänen olevan kristityn,
täytyy joko hänen itsensä tahi hänen omaisuutensa tulla omakseni".
"Valitse sitte jälkimäinen", vastasi vanhus, entinen ilme
kasvoissaan.
"Se tie on lyhyin ja helpoin".
"Mutta kunniani!" vastasi Fulvius. "Enhän saata suostua ottamaan
vastaan rukkasia, niinkuin olen sinulle kertonut".
"Se on kuitenkin jo tapahtunut, ja tämä häpeällinen hylkääminen
vaatii kostoa. Pidä mielessäsi, ett'ei sinulla ole hetkeäkään aikaa
tuhlata hullutuksiin! Rahavarasi ovat melkein lopussa. Sinun täytyy
ottaa ratkaiseva askel".
"Mutta olisihan sinullekin, Eurotas, mieluisempaa, jos voisin saada
tuon rikkauden rehellisellä tavalla, enkä halpamaisilla keinoilla
anastaisi sitä", lausui Fulvius. Sana "rehellisellä" pani ilkamoisen
hymyn väreilemään vanhuksen huulilla. "Hanki omaisuus haltuusi
millä keinoin hyvänsä, kunhan se tapahtuu lyhyintä ja varminta tietä!
Eihän minun liene tarvis muistuttaa sinua sopimuksestamme, jonka
tuntenet tarpeeksi hyvin. Joko pääsee perheemme entiseen
arvoonsa ja entiseen loistoonsa tahi sammuu sen nimi sinussa ja
sinun kanssasi. Se ei saa kauemmin elää häpeässä ja köyhyydessä".
"Minä tiedän sen jo, tiedän sen; ei sinun tarvitse joka päivä
muistuttaa minulle asioiden tukalaa tilaa", vastasi Fulvius käsiään

45. väännellen ja joka jäsenessään vavisten. "Anna minulle vain aikaa,
niin kääntyy vihdoin kaikki hyväksi".
"Aikaa kenties niin kauan, kunnes kaikki toiveet ovat häipyneet?"
vastasi Eurotas kylmästi. "Nyt juuri on asemamme kaikkea muuta
kuin loistava. Mutta, lienee ehkä jo aika, että tulet tietämään ken
oikeastaan olen", pitkitti hän.
"Etkö ollut ennen isäni uskollinen palvelija, jonka hoitoon hän
uskoi minut?" kysyi Fulvius ihmeissään.
"En isäsi palvelija, vaan hänen vanhin veljensä, ja siksi juuri
perheen pää", oikaisi Eurotas. "Siitä asti kuin isäni huolimattomuus
ja tuhlaavaisuus saattoi perheemme loiston ja rikkauden häviöön, ei
ajatuksillani ja toiveillani ole ollut kuin yksi tarkoitusperä, nimittäin
sen entiselleen saattaminen. Luullen isäsi, minun nuoremman
veljeni, paremmin pystyvän tätä päämäärää saavuttamaan, luovuin
minä eräillä ehdoilla oikeudestani ja omaisuudestani. Noihin ehtoihin
kuului, että sinun tulisi olla minun holhoukseni alaisena ja henkisen
kehityksesi yksinomaan minun johdettavissani. Sinä tiedät, kuinka
olen sinua kasvattanut, kuinka olen ahkeroinut yksinomaan istuttaa
sinuun sitä, ett'ei sinulla valitessasi keinoja päämäärämme
saavuttamiseksi saa olla mitään epäröimisiä".
Jännitetyllä tarkkaavaisuudella, hämillään ja kovasti häpeissään oli
Fulvius kuunnellut tätä paljastusta; mutta synkeä vanhus jatkoi,
tähystellen häntä terävin, läpitunkevin silmin: "Ethän kai ole
unhottanut, minkä hirvittävän rikoksen kautta saatoimme perheen
omaisuuden hajanaiset jäännökset sinun käsiisi".
Fulvius hytkähti, kuullessaan tämän muistutuksen, peitti kasvot
käsiinsä ja pyysi: "Oi, älä mainitse sitä, Eurotas! Taivaan nimessä,

46. säästä minua siitä!"
"Hyvä on", aloitti vanhus taas kylmäkiskoisella äänellä, "tahdon
puhua lyhyesti. Muista, veljenpoika, että se, joka ei pelkää rikoksien
kautta saavuttaa loistavaa tulevaisuutta, hän ei myöskään saa
kauhistua, katsellessaan jotakin mennyttä, mikä samallaisten
keinojen kautta on tätä tulevaisuutta valmistanut. Tulevaisuushan on
ennen pitkää sekin kuuluva menneisyyteen. Samoin kuin on
olemassa jonkinlaista rehellisyyttä rikoksissakin, samoin tahdomme
mekin vilpittömästi ja rehellisesti lausua ajatuksemme
sopimuksestamme, ja siten myös toimia. Sinut on luonto varustanut
runsaissa määrin itsekkyydellä ja viekkaudella, jota vastoin minä olen
saanut rohkeutta ja tunnottomuutta noitten ominaisuuksien
käyttämisessä. Kohtalomme ovat erottamattomasti toisiinsa
punoutuneet — me joko yhdessä rikastumme tai yhdessä
syöksymme turmioon".
Fulvius oli vaiti, mutta hän kirosi sydämessään sitä päivää, jolloin
hän tuli Roomaan, ja vielä enemmän sitä hetkeä, joka niin vahvoilla
siteillä oli kiinnittänyt hänet tähän hirvittävään, ankaraan mieheen.
Niin mielellään kuin hän olisikin pudistanut päältään nämä kahleet,
tunsi hän kuitenkin olevansa ikäänkuin taikavoiman kautta kytketty
kiinni Eurotaaseen, ja hän oli setänsä suhteen niin voimaton kuin
lammas jalopeuran kynsissä. Apein mielin heittäytyi hän vuoteelleen,
mutta haki turhaan toivottua lepoa. — —
Mutta mitä on sillä välin tullut Torkvatuksesta? Emme huoli laveasti
kertoella hänestä, vaan ainoasti lyhykäisesti viitata niihin tuskallisiin
hetkiin, jotka hän vietti harhailemalla kolkoissa maanalaisissa
käytävissä likellä niitä, jotka lepäsivät rauhassa vainajain
kaupungissa, hän, luopio, petturi, Jumalasta eksynyt. Kuolema

47. lakkaamatta silmien edessä, helvetti sydämessä, oi, se oli
ahdistuksen ja epätoivon tila, jota ei käy kuvaaminen!
Oli jo myöhä ilta, kun hän vihdoinkin oli näkevinään valoa
häämöttävän kaukaa. Hän ei ollut erehtynyt. Kun hän viimeiset
voimansa ponnistaen oli kohoutunut hiukan, tuli hän siihen
vakaumukseen, että se oli hautajais-saatto, joka läheni. Laulaen ja
rukoillen pantiin ruumis sille valmistettuun hautaan, joka oli aivan
likellä eksyksiin joutunutta. Hänet huomattiin vasta sitten kun hän
hiljaa oli kysynyt lähinnä seisovalta, ketä siinä haudattiin.
"Säveän, sokean Cecilian, joka tän'aamuna joutui sotamiesten
käsiin, on
Jumala ottanut tykönsä kotiin", oli vastaus.
"Siinä tapauksessa minä olen hänen murhaajansa!" sanoi onneton
kumealla äänellä ja heittäytyi kovasti parkuen ja vaikeroiden
maahan. Syvästi liikutettuina piirittivät hänet kantajat ja ne jotka
olivat saattaneet tuota hiljaista tyttöstä hänen viimeiseen
leposijaansa. Niitten joukossa oli myös Sebastianus, joka
järkähtynein mielin nosti ylös itsesyyttäjän ja harvaan ja juhlallisesti
lausui hänelle nämä sanat: "Sitten tulkaa ja katsokaamme kummalla
oikeus on, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne veriruskeita olisivat,
niin ne tulevat lumivalkeiksi; ja vaikka ne olisivat ruusunkarvaisia,
tulevat ne kuitenkin villan kaltaisiksi".
Vanha piispakin lausui muutamia vakaita sanoja tuolle murretulle,
mutta huolehti myös siitä, että jotakin virvoketta tarjottiin hänelle,
jota hän niin hyvin tarvitsi. Koska Torkvatus osoitti sydämestään
katuvansa ja näytti kovasti pelkäävän tuota hyvin tunnettua
kiusaajaa ja kiusauksia, uskottiin hän kunnian-arvoisan Diogeneen ja
hänen poikainsa turviin. Nämä hankkivat hänelle turvapaikan erään

48. kristillisen naapuriperheen kodissa. Mielellämme tahdomme noitten
uskollisten ystävien tavalla toivoa, että hänen katumuksensa on
vilpitön, ja että hän, syvän lankeemuksensa nöyrryyttämänä,
tästälähin tositeossa on tuottava kristitylle nimelleen kunniaa.
Neljästoista Luku.
Pankratius rakkaudentöitten harjoittajana.
Varhain seuraavana aamuna oli keisarillinen tribuni nuoren
Pankratius ystävänsä luona. Kuten tiedämme, oli hän kuullut mitä
keisari oli määrännyt Corvinuksen tehtäväksi sekä arvoisan
Chromatiuksen ja hänen talonväkensä että vanhan opettajan
Cassianuksen suhteen. Hän oli nyt tullut kehoittamaan nuorukaista,
että tämä koettaisi välttää prefektin julman pojan pauloja ja
varottaisi ystäviä.
Siihen ei innokasta Pankratiusta tarvinnut kehottaa kahtamiseen.
Uskomattoman lyhyessä ajassa oli hän suoriunut matkakuntoon, ja
Rooman asukasten vielä maatessa sikeätä unta, ratsasti hän,
sanottuaan sydämelliset jäähyväiset hellälle äidilleen, pois Appiuksen
tietä, poiketakseen sitten vähemmin käytetylle ja sentähden
turvallisemmalle tielle. Corvinus ei kuitenkaan pitänyt liikaa kiirettä.
Luonnollisesti tahtoi hän itse olla johtamassa sitä joukkoa, joka
lähetettiin Campaniaan suorittamaan ilmeisesti kunniakasta, paljon
tuottavaa ja mieluista keisarillista käskyä; mutta osaksi rikkipiestyjen
hartiainsa, osaksi tarpeellisten valmistusten tähden, saattoi hän
vasta parin kolmen päivän perästä lähteä Roomasta. Siitä oli
seurauksena, että kristityt sanansaattajat ennättivät melkoisen

49. matkan vainoojistaan edelle, vaikka olivatkin kulkeneet pitkää
kiertotietä.
Pankratius ja hänen seuralaisensa eivät suinkaan tavanneet
ystäviänsä huvilassa kokonaan valmistaumattomina. Sanansaattajat
otettiin kuitenkin mitä sydämellisimmin vastaan, ja sittekun
Sebastianuksen kirje oli luettu julki, tultiin hartaasti rukoiltua ja
vakaasti harkittua siihen päätökseen, että Chromatius seuraisi
Fabiolan ystävällistä kutsua ja pysyttelisi toistaiseksi piilossa
ystävättären huvilassa. Fabiola oli nimittäin, itsekään tietämättään
miksi, kutsunut Chromatiusta viettämään jonkun ajan hänen
huvilassaan. Niinikään aikoivat talon muutkin jäsenet eri tahoilta
hakea itselleen turvapaikkoja, ja itse huvila jätettiin muutamien
luotettavien kristittyjen orjien huostaan.
Kun sanansaattajat olivat suoneet itselleen ja hevosilleen
tarpeellista lepoa, valmistausivat he matkaa jatkamaan ja lähtivät
Fundiin, samaa tietä, jota Torkvatus hiljakkoin oli kulkenut.
Väsyneinä ratsastajat poikkesivat vähäliikkeiseen, halvannäköiseen
majataloon kaupungin ulkopuolella. Kyselemällä Pankratius pian löysi
vanhan opettajansa asunnon. Varsin iloissaan tämä syleili rakastettua
oppilastaan. Pankratius kertoi ukolle, mitä varten hän oli tullut, ja
koetti mitä vakuuttavimmin kehottaa häntä lähtemään pakoon tai
ainakin hakemaan itselleen piilopaikkaa. Mutta kaikki entisen
oppilaan rukoukset ja kuvailut jäivät tuloksia vaille; ukkoa ei saatu
pakotuumiin taipumaan, ja Pankratiuksen ei auttanut muu kuin
suruisena lähteä majataloonsa ja jos mahdollista siellä odottaa asian
päättymistä.
Tällä aikaa oli Corvinus valittuine seuralaisineen ennättänyt
"kuvapatsaitten huvilalle" ja tunkeutui odottamatta veräjästä sisään

50. taloon. Mutta täällä oli joka paikka autiona. Hän kolusi kyllä kaikki
solat ja sopet, mutta ei suureksi kiusakseen löytänyt mitään, ei
elävää olentoa eikä minkäänlaista kirjoitusta tahi kirjateosta, mikä
olisi viitannut kristillisyyteen. Vihdoin hän sai käsiinsä orjan, joka
työskenteli puutarhassa. Tältä kysyi hän äreissään, missä hänen
herransa oleskelee.
"Isäntä ei sano orjalle, minne hän menee", vastasi puhuteltu
murteellisella latinankielellä.
"Sinä teet pilaa minusta", yrmyili Corvinus. "Sano, mitä tietä hän
ratsasti pois ystävineen".
"Tuota tietä läpi veräjän", oli vastaus.
"Ja mihin se vie?"
"Näetkö tuolla?" vastasi puhuteltu. "Näetkö veräjän? Sen näet
kyllä, mutta mitään muuta et näe. Niin on minunkin laitani. Minä
teen työtä tässä, enkä näe muuta kuin mitä veräjän sisäpuolella on".
"Voinethan ainakin sanoa, milloin he lähtivät?" jatkoi Corvinus.
"Tarkoitatko, sittenkun ne kaksi olivat tulleet Roomasta?"
"Mitkä kaksi?" kysyi Corvinus.
"Toinen oli pulska nuorukainen, joka lauloi niin kauniisti; toinen oli
suuri vahva mies, jolla oli jättiläisen voimat. Näetkö tuon nuoren
puun tuolla nurmikolla? Sen tempasi hän ylös juurineen yhtä
helposti, kuin minä nostan tämän lapioni maasta".

51. Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebookultra.com