Biogeochemical Cycles and Climate Han Dolman

Visit ebookmass.com to download the full version and
explore more ebook or textbook
Biogeochemical Cycles and Climate Han Dolman
_____ Click the link below to download _____
https://ebookmass.com/product/biogeochemical-cycles-and-
climate-han-dolman/
Explore and download more ebook or textbook at ebookmass.com

Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
The Climate Question: Natural Cycles, Human Impact, Future
Outlook Eelco J. Rohling
https://ebookmass.com/product/the-climate-question-natural-cycles-
human-impact-future-outlook-eelco-j-rohling/
VAUGHN Barb Han
https://ebookmass.com/product/vaughn-barb-han/
Asymmetrical Neighbors: Borderland State Building Between
China and Southeast Asia Enze Han
https://ebookmass.com/product/asymmetrical-neighbors-borderland-state-
building-between-china-and-southeast-asia-enze-han/
Printable Mesoscopic Perovskite Solar Cells 1st Edition
Hongwei Han
https://ebookmass.com/product/printable-mesoscopic-perovskite-solar-
cells-1st-edition-hongwei-han/

Climate Future: Averting and Adapting to Climate Change
Robert S. Pindyck
https://ebookmass.com/product/climate-future-averting-and-adapting-to-
climate-change-robert-s-pindyck/
The Criminalisation of Irregular Migration in Europe:
Globalisation, Deterrence, and Vicious Cycles Matilde
Rosina
https://ebookmass.com/product/the-criminalisation-of-irregular-
migration-in-europe-globalisation-deterrence-and-vicious-cycles-
matilde-rosina/
Social Welfare in Transitional China 1st ed. 2020 Edition
Keqing Han
https://ebookmass.com/product/social-welfare-in-transitional-
china-1st-ed-2020-edition-keqing-han/
Philosophy and Climate Change Mark Budolfson
https://ebookmass.com/product/philosophy-and-climate-change-mark-
budolfson/
Aerosols and Climate Ken S. Carslaw
https://ebookmass.com/product/aerosols-and-climate-ken-s-carslaw/

biogeochemical cycles and climate

Biogeochemical Cycles and Climate
Han Dolman
Vrije Universiteit Amsterdam
1

1
Great Clarendon Street, Oxford, OX2 6DP,
United Kingdom
Oxford University Press is a department of the University of Oxford.
It furthers the University’s objective of excellence in research, scholarship,
and education by publishing worldwide. Oxford is a registered trade mark of
Oxford University Press in the UK and in certain other countries
© Han Dolman 2019
The moral rights of the author have been asserted
First Edition published in 2019
Impression: 1
All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in
a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means, without the
prior permission in writing of Oxford University Press, or as expressly permitted
by law, by licence or under terms agreed with the appropriate reprographics
rights organization. Enquiries concerning reproduction outside the scope of the
above should be sent to the Rights Department, Oxford University Press, at the
address above
You must not circulate this work in any other form
and you must impose this same condition on any acquirer
Published in the United States of America by Oxford University Press
198 Madison Avenue, New York, NY 10016, United States of America
British Library Cataloguing in Publication Data
Data available
Library of Congress Control Number: 2018960484
ISBN 978–0–19–877930–8
DOI: 10.1093/oso/9780198779308.001.0001
Printed and bound by
CPI Group (UK) Ltd, Croydon, CR0 4YY
Links to third party websites are provided by Oxford in good faith and
for information only. Oxford disclaims any responsibility for the materials
contained in any third party website referenced in this work.

Preface
It was at the annual meeting of the European Geosciences Union in Vienna in 2014 that I
was approached by Sonke Adlung from Oxford University Press with the question if any
and, if so, what book was missing in my field of research. I think now that I did not
immediately reply, but that it took me some time before I was able to clearly identify
what was missing. The reasons for that lie in my experience of having taught Earth science
students the basic physics of climate for some time, and in the fact that Earth science
itself provides numerous beautiful examples of how that physics and biogeochemistry
operated in the geological past, aspects which I did not teach. I needed some time to
formulate the importance of presenting these together.
Most university courses present our students with a rather incomplete picture of the
climate of our planet. Meteorology students are made familiar with the physics of the inter-
action of greenhouse gases and radiation, and the thermodynamics and transport of the
atmosphere, but generally lack knowledge of the role of oceans and the interaction of the
biosphere with climate. They also miss a palaeoclimatological perspective. Earth science
students gain insight into long-term climate processes such as the geological thermostat,
the role of plate tectonics in climate and various other aspects of palaeoclimate and bio-
geochemistry but are hardly made familiar with the physics of atmosphere and ocean.
The societal implications of this development are severe. We can only understand
climate (change) as long as we can quantify the multitude of feedbacks between these
important physical and biogeochemical and biological processes. This requires under-
standing not only what processes change the rates and magnitudes of biogeochemical
cycles such as the carbon cycle, the nitrogen cycle and the water cycle but also how the
physics of motion, thermodynamics and radiation respond to those changes.
This book follows from these considerations. It is about the science of the interactions
and the exchange processes between reservoirs such as the ocean, the atmosphere, the
geosphere and the biosphere. It is less about the human impact, as there is already a
wealth of good textbooks that deal with issues of current climate change such as adapta-
tion, mitigation and impacts. The book is primarily aimed at Earth science students who
are at the advanced-bachelor’s or master’s level and have a basic understanding of alge-
bra, chemistry and physics. Its purpose is not at all to be complete. It aims rather to
provide a more integrated view of the climate system from an Earth science perspective.
The choices of the subjects are, however, my own and based on personal and probably
biased preferences. It is up to the reader to judge how well I succeeded in this compli-
cated attempt at integration.
The first three chapters offer a general introduction to the context of the book, out-
lining the climate system as a complex interplay between biogeochemistry and physics

viPreface
and describing the tools we have to understand climate: observations and models. They
describe the basics of the system and the biogeochemical cycles. The second part con-
sists of four chapters that describe the necessary physics of climate to understand the
interaction of climate with biogeochemistry and change. The third part of the book deals
with Earth’s (bio)geochemical cycles. These chapters treat the main reservoirs of Earth’s
biogeochemical cycles—atmosphere, land and ocean—together with their role in the
cycles of carbon, oxygen, nitrogen, iron, phosphorus, oxygen, sulphur and water and
their interactions with climate. The final two chapters describe possible mitigation and
adaptation actions, always with an emphasis on the biogeochemical aspects. I have tried
to make these last six chapters as up to date as possible by providing more references in
them than in the previous chapters.
I am grateful to Sonke Adlung for posing that initial question to me in 2014. He and
Ania Wronski at Oxford University Press have always been very supportive of the pro-
ject, even when the start was somewhat difficult. John Gash, former colleague and life-
long friend, edited the first draft. Various colleagues at the Department of Earth Science
of the Vrije Universiteit have provided feedback, both on ideas and on chapters. Gerald
Ganssen has always been a great stimulating force for this project and I very much
appreciate his role as discussion partner providing the larger-scale geological perspective.
I sincerely acknowledge the freedom I experienced in the Department of Earth Sciences
to be able to write and finish this book as I wished. Further support was received from
the Darwin Centre for Biogeology and the Netherlands Earth System Science Centre.
Several people have commented on individual chapters: Antoon Meesters, Jan Willem
Erisman, Joshua Dean, Sander Houweling Nick Schutgens, Appy Sluys and Jack
Middelburg. Ingeborg Levin and Martin Heimann read the near-final draft. It is fully
due to these people that several (embarrassing) errors have been corrected in time. I very
much appreciate the opportunity provided by the president of the Nanjing University of
Information Science and Technology and by Tiexi Chen and Guojie Wang to spend
some time at Nanjing in the spring of 2018, that allowed me to finish the book. Kim
Helmer was of great help in obtaining copyright permissions for the various figures used
in this book.
The writing of this book took quite some time, but was overall a very enjoyable experi-
ence. I like to thank my lifelong partner Agnes and my two sons Jim and Wouter for their
support. Words are simply not enough to express my gratitude to them.
Han Dolman
June 2018

Contents
1 Introduction 1
1.1 Biogeochemical cycles, rates and magnitudes 1
1.2 The geological cycle 2
1.3 The carbon cycle 3
1.4 Feedbacks and steady states 6
1.5 The greenhouse effect and the availability of water 10
1.6 The rise of oxygen 11
1.7 Non-linearity 13
2 Climate Variability, Climate Change and Earth System Sensitivity 16
2.1 Earth system sensitivity 16
2.2 Geological-scale variability 18
2.3 Glacial–interglacial variability 19
2.4 Centennial-scale variability 21
2.5 Earth system variability 23
3 Biogeochemistry and Climate: The Tools 29
3.1 Climate and biogeochemical observations and proxies 29
3.2 Physical climate observations 31
3.3 Climate records 33
3.4 Measuring the composition of the atmosphere 33
3.5 Isotopes 35
3.6 Ice cores 37
3.7 Ocean sediments 38
3.8 Earth system modelling 38
3.9 Inverse modelling 42
4 The Physics of Radiation 44
4.1 Radiation first principles 44
4.2 Scattering, absorption and emission 47
4.3 Two-layer radiation models 51
4.4 The greenhouse gas effect 52
5 Aerosols and Climate 58
5.1 Aerosols and climate 58
5.2 Sources and distribution of aerosols 60
5.3 Aerosol–climate interaction 62

viiiContents
5.4 Aerosol–radiation interaction 62
5.5 Aerosol–cloud interaction 65
5.6 Aerosol–surface interactions 68
5.7 Dust in the glacial–interglacial records 68
6 Physics and Dynamics of the Atmosphere 71
6.1 The atmosphere as a heat engine 71
6.2 Basic atmospheric thermodynamics 72
6.3 The tropospheric lapse rate and potential temperature 73
6.4 Moisture in the atmosphere 74
6.5 The equations of motion 77
6.6 The thermal wind equation 81
6.7 Weather systems and global climate 84
7 Physics and Dynamics of the Oceans 91
7.1 Earth’s oceans 91
7.2 Density, salinity and temperature 92
7.3 Ekman flow 95
7.4 Geostrophic flow in the ocean 98
7.5 The ocean circulation 100
7.6 Ocean and climate 103
8 The Hydrological Cycle and Climate 105
8.1 The global water cycle 105
8.2 Water vapour, lapse rate and cloud feedback 107
8.3 Transport of atmospheric moisture 112
8.4 Precipitation 114
8.5 Runoff and river discharge 115
8.6 Evaporation 119
8.7 Recycling of moisture 122
8.8 Frozen water 124
9 The Carbon Cycle 129
9.1 Carbon dioxide variability at geological timescales 129
9.2 The ocean carbonate system 132
9.3 The biological carbon pump 135
9.4 Ocean–air fluxes 136
9.5 Ocean carbon stocks 138
9.6 Terrestrial carbon 139
9.7 Terrestrial carbon fluxes 142
9.8 Terrestrial carbon stocks 143
9.9 Mean residence time of carbon on land 145
9.10 Geological carbon cycle 146
9.11 The Paleocene–Eocene Thermal Maximum 147

Contentsix
9.12 Carbon cycle in glacial–interglacial cycles 148
9.13 The modern anthropogenic perturbation 152
9.14 The future carbon cycle 155
10 Methane Cycling and Climate 159
10.1 Methane 159
10.2 The terrestrial methane budget 160
10.3 Decomposition 161
10.4 Methane sources 165
10.5 Methane in the geological perspective: the faint sun paradox 169
10.6 Methane in glacial cycles 171
10.7 The anthropogenic perturbation 172
10.8 Future methane emissions 173
11 The Nitrogen Cycle and Climate 176
11.1 The nitrogen cycle 176
11.2 Human intervention: the Haber–Bosch process 179
11.3 Atmospheric nitrogen 180
11.4 Terrestrial nitrogen cycle 181
11.5 Nitrous oxide 184
11.6 Nitrogen stimulation of plant growth 185
11.7 Oceanic nitrogen cycle 187
11.8 Nitrous oxide from oceans 189
11.9 The nitrogen cycle in geological times 190
11.10 Nitrogen in glacial–interglacial cycles 192
12 Phosphorus, Sulphur, Iron, Oxygen and Climate 194
12.1 Phosphorus, sulphur, iron and oxygen 194
12.2 The phosphorus cycle 195
12.3 Terrestrial phosphorus 196
12.4 Phosphorus at geological timescales 197
12.5 The iron cycle 200
12.6 The sulphur cycle 202
12.7 Iron, sulphur and oxygen in the geological past 203
12.8 Oxygen in the Pleistocene and the modern world 206
12.9 Oxygen in the modern ocean 208
13 The Future of Climate Change: Adaptation, Mitigation,
Geoengineering and Decarbonization 210
13.1 Mitigation, adaptation, geoengineering 210
13.2 Planetary boundaries and adaptation 211
13.3 Carbon cycle 213
13.4 Ocean acidification 219
13.5 Mitigation and negative emissions 220

Visit https://ebookmass.com today to explore
a vast collection of ebooks across various
genres, available in popular formats like
PDF, EPUB, and MOBI, fully compatible with
all devices. Enjoy a seamless reading
experience and effortlessly download high-
quality materials in just a few simple steps.
Plus, don’t miss out on exciting offers that
let you access a wealth of knowledge at the
best prices!

xContents
13.6 Geoengineering 222
13.7 Decarbonization of society 225
14 Reflections on the Anthropocene 227
References 231
Index 245

Biogeochemical Cycles and Climate. Han Dolman, Oxford University Press (2019). © Han Dolman.
DOI: 10.1093/oso/9780198779308.001.0001 1
Introduction
1.1 Biogeochemical cycles, rates and magnitudes
The movement of matter and transfer of energy around the planet plays a fundamental
role in Earth’s system. It ensures that Earth is habitable and also determines the availabil-
ity of key resources for human use. Take, for instance, the availability of fossil fuels such
as the hydrocarbons oil and gas. The large-scale exploitation of these fossil fuel reserves
has enabled Earth’s population to develop on an incredibly fast economic growth trajec-
tory that has brought us great wealth and progress. However, the waste products of this
fossil fuel use, primarily in the form of carbon dioxide and methane, are causing large-
scale perturbations in Earth’s climate. These have been assessed by the Intergovernmental
Panel for Climate Change (IPCC) in a series of groundbreaking assessment reports,
documenting rising sea levels, increasing temperatures, changing weather patterns, heat-
waves and drought. In geological history, some of the greenhouse gases that are now
playing havoc with the climate have played an essential role in regulating Earth’s temperature
and created the conditions for life to evolve. At these long timescales, without human inter-
ference, the carbon atoms in carbon dioxide and methane molecules would be continu-
ously recycled in Earth’s geological cycles. Variations in the rate of biogeochemical cycling
are key to understanding past climate variability and today’s climate change.
The rate and magnitude of biogeochemical cycling also determine the availability
of food for humans, as the large-scale application of artificial fertilizer shows. Haber
invented the process for the industrial production of ammonia from atmospheric nitro-
gen in 1908; since then, many more people on Earth have been fed, particularly in the
period after the Second World War. The concomitant population explosion has, however,
happened at the cost of substantial changes to the biogeochemical cycle of nitrogen and
to the environment, to the extent that now the nitrogen cycle is dominated by input from
anthropogenic processes. Environmental effects include contamination and eutrophica-
tion of freshwater bodies, and excessive atmospheric deposition and emissions of a
potent greenhouse gas, nitrous oxide.
The Russian scientist Vladimir Vernadsky is generally credited with defining the
notion of the biosphere in his landmark 1926 book, the Biosphere and the associated
biogeochemical cycling of material and energy within the biosphere (Vernadsky, 2012).
In his view, the biosphere is one of Earth’s concentric envelopes, containing not only life

2Introduction
but also the minerals that are cycled through the activity of life and geological processes.
He was the first to entertain the notion that the composition of the atmosphere was in
some way regulated by life. One could argue that he identified living matter as a geo-
logical force in its own right, a concept that has now found its human equivalent in the
modern concept of the Anthropocene (Crutzen, 2002).
The impact of biogeochemical cycles on climate and vice versa can conveniently be
phrased as three questions:
• How have the cycles of key nutrients, such as carbon, nitrogen and phosphorus,
and water changed, both in the geological past and, more recently, through the
impact of humans on the Earth system?
• How do these cycles interact with each other and the physical properties of climate?
• How can we use this knowledge to mitigate some of the impacts of the changing
biogeochemistry on climate, and Earth’s habitability and resilience?
This book is about these three aspects of biogeochemical cycling and Earth’s climate.
Understanding the exchange of materials and its relation to climate is important, in par-
ticular if these exchanges involve radiatively active trace gases such as carbon dioxide,
methane and nitrous oxide. Through their absorption characteristics in the infrared
radiation domain, these trace gases directly interact with the climate.
While the geological forces that have shaped the environment over millions and
billions of years impact the size and availability of fluxes and reservoirs, geology also
provides key signature information on changes in biogeochemical cycles, through long-
term records of the composition and abundance of specific minerals and isotopes in
sediments and rocks. These records are not always straightforward or easy to interpret;
however, the geological memory is an important asset in providing the larger picture
of the interaction between biogeochemistry and climate. We will take this double-sided
perspective in this book: Earth science is both our tool and our study object.
1.2 The geological cycle
One of the important characteristics of Earth is its continuous recycling of rocks, soils
and material through what is known as the geological cycle. The geological cycle is
traditionally described as a set of four related cycles: the tectonic cycle, the rock cycle,
the hydrological cycle and the biogeochemical cycles. The last two figure prominently in
this book. Virtually all of these cycles are, in some way, interlinked but they differ in the
timescales at which key processes occur. The tectonic cycle involves the creation and
destruction of the lithosphere (Earth’s outer layer, which is roughly 100 km deep)
through a process called plate tectonics. Not all planets have this phenomenon, at pre-
sent, it appears to be a unique feature of Earth. Planetary geologists still debate why
Earth is the only planet in the solar system with active plate tectonics. Plate tectonics
operates at timescales of tens of millions of years and involves the movement of large

The carbon cycle3
plates on a substrate of denser material at speeds of 0.020–0.150 m yr
−1
depending on
the plate and geological period. On the one hand, the tectonic cycle involves the creation
of new materials, or lithosphere, at oceanic ridges, in a process called ‘sea-floor spreading’.
On the other hand, it involves the destruction of these in ‘subduction zones’, where an
oceanic plate dives, or subducts, due to its larger density, beneath a lighter continental
plate. Subduction zones are the places with the most active volcanoes and where seismic
activity is strongest. Where tectonic plates of similar density meet, mountain ridges are
produced as a result of the collision; the Himalayas and the Rocky Mountains are prime
examples of this. Plate tectonics shapes the continents, oceans and mountain ridges of the
planet, and has an important impact on climate—not least because the placement of
continents affects the ocean circulation. Plate tectonics provides the critical recycling
mechanism for materials in Earth’s crust.
Trace gases such as carbon dioxide and methane, but also water vapour, define the
radiative properties of the atmosphere, keeping the global tropospheric temperature well
above freezing. On Earth, water can exist in its frozen, liquid and vapour forms and this
is a prerequisite for life as we know it. Carbon dioxide is only present in Earth’s atmos-
phere in small quantities, with its concentration typically expressed in parts per million.
This is fundamentally different to our neighbouring planets Venus and Mars, which both
have atmospheres comprising more than 95% carbon dioxide. It is estimated that, if
there had not been life on Earth, its atmosphere would contain 98% carbon dioxide. The
amount of carbon in Earth’s atmosphere is, however, marginal compared to the quan-
tities of carbon locked up in the deep Earth, sediments and ocean reservoirs.
It is worth emphasizing these differences between the carbon stocks of the surface
reservoirs and the stores of carbon in Earth’s core, mantle and continents. Earth’s core
is estimated to contain 4 billion petagrams of carbon (Pg C; 1 Pg = 10
15
grams), which
is 90% of the total amount of Earth’s carbon, an enormous 1 million times more than the
three surface reservoirs together (DePaolo, 2015). This deep carbon does not exchange
with the other reservoirs but has probably played an important role in establishing cli-
mate on the very young Earth, some 4.5 billion years ago. Earth’s mantle contains about
240–400 million Pg C, roughly 8%–9% of the total amount of Earth’s carbon. This car-
bon appears as diamonds and impurities in minerals. About a quarter, 60–70 million Pg,
of this is located in Earth’s crust, forming the continents and the ocean floor. Its main
forms are limestone and dolomite, and its pressurized form is marble. This carbon may be
released from the crust to the atmosphere through volcanism and geysers.
1.3 The carbon cycle
To illustrate the impact of biogeochemistry on climate, let us pay some further attention
to the carbon cycle. The biggest game-changing event in Earth’s biogeochemical history
was arguably the production of organic matter and oxygen by cyanobacteria, algae and
green plants (Langmuir & Broecker, 2012). In the presence of solar radiation,

66 6
22 6126 2
CO HO CHOO+→ + (1.1)

4Introduction
This equation is fundamental to our understanding of the carbon and oxygen cycle, past
and present, and we will come back to it numerous times in this book. It describes the
production of oxygen and sugars through oxygenic photosynthesis. The subsequent
reverse process, respiration, consumes oxygen and sugars in an exothermic reaction.
To a large extent, the balance of these two processes determines the size of surface res-
ervoirs of carbon and oxygen. However, interactions with other geological processes,
such as reactions with reduced materials from Earth’s crust (e.g. sulphur and iron) or
the burial of organic matter, can take carbon temporarily out of the equation and shift
the equilibrium towards the right, thus increasing the amount of oxygen. Of course, the
opposite can also happen. That part of the carbon cycle where this equation plays the
central role is named the organic carbon cycle (see Figure 1.1). We will see later that its
importance in regulating climate depends on the timescale we look at and that it cannot
explain all the variability of the geological record (see Chapter 9). For that, we also need
to look at another part of the carbon cycle.
This other part, the inorganic carbon cycle, is often called Earth’s geological thermo-
stat and is shown schematically in Figure 1.2. It describes how, in its solid form, calcium
carbonate is in a subtle exchange process with carbon dioxide in the atmosphere. The
rate of exchange between atmosphere, ocean and crust appears to control climate at
million-year timescales. It is dependent—as the name suggests—on the geological cycle,
but it is also dependent on the availability of liquid water in the hydrological cycle.
Weathering of exposed rock surfaces, either physically, by freezing and cracking, or
chemically, by dissolution, produces smaller particles of these rocks; these particles are
then transported by wind, water or ice. When these materials collate together and sink to
the floor of the ocean basins, sediments are produced. The weight of the new sediments
Ocean
Continental plate
Subduction
Volcanism
Oceanic plate
Continental plate
6H
2
O + 6CO
2
− C
6
H
12
O
6
+ 6O
2
6H
2
O + 6CO
2
− C
6
H
12
O
6
+ 6O
2
CO
2
Sedimentation
River transport
Figure 1.1 The organic carbon cycle based on the conversion of carbon dioxide and water into oxygen
and sugars (biomass). The speed at which the sediments are buried and subsequently returned to the
atmosphere through subducting plates that emit volcanic carbon dioxide links the organic carbon cycle
to the tectonic cycle.

The carbon cycle5
compacts the underlying layers further until sedimentary rocks are produced. These
then enter the tectonic cycle and may be transformed by heat and pressure into meta-
morphic rocks or lifted up to the surface by plate tectonics, where a new cycle of
weathering can start. The ocean, in particular the deep ocean, thus plays a key role in
linking the fast and slow carbon cycles.
A closer look at the chemistry of water, carbon and the rocks of the inorganic carbon
cycle shows the fundamental importance of this part of the carbon cycle on geological
timescales (Langmuir & Broecker, 2012). Water falling on Earth’s land surface lets rocks
and soil react chemically with the main minerals, calcium and silicate:
32 2
2233 44
HO COCaSiOC aH COHSiO
2+
++ →+ +
−
(1.2a)
Ca HCOC aCOH OCO
2
3322
2
+−
+→ ++ (1.2b)
Equation (1.2a) shows how water and carbon dioxide act together to dissolve the cal-
cium silicate (the mineral wollastonite) to produce calcium and carbonate ions and a
silicate. In today’s ocean, calcium is used to form the shells of small unicellular and
multicellular organisms that ultimately sink down to the ocean floor. In the absence of
these organisms, the calcium and bicarbonate ions react to give calcium carbonate that
then precipitates to the ocean floor (eqn (1.2b)).
The reason why these equations are so important in controlling Earth’s climate is that
the dissolution of one molecule of wollastonite occurs at the cost of precisely one
molecule of carbon dioxide (note that there are two molecules of carbon dioxide going
in on the left side of eqn (1.2a) but only one coming out on the right side of eqn (1.2b)).
This provides a mechanism for the effective removal of carbon dioxide from the
3H
2
O + 2CO
2
+ CaSiO3
fl Ca
2+
+ 2HCO
3
–
+ H
4
SiO
4
Ca
2+
+ 2HCO
3
–

fl CaCO
3
+ H 2
O +

CO
2

Ocean
Continental plate
Subduction
Volcanism
Oceanic plate
Continental plate
CO
2
Sedimentation
River transport
Figure 1.2 The inorganic carbon cycle containing the geological thermostat. The speed at which the
sediments are buried and subsequently returned to the atmosphere through subducting plates that emit
volcanic carbon dioxide then determines the net long-term balance of carbon dioxide in the atmosphere.

6Introduction
atmosphere by Earth’s crust. But this is not the full story: eqn (1a) also shows the
importance of water. If there is more water, that is, in the form of precipitation, the
weathering rate should go up and thus also the amount of carbon dioxide removed from
the atmosphere. Higher temperatures can lead to increased precipitation by increasing the
water-holding capacity of the atmosphere. If the atmospheric concentration of carbon diox-
ide increases, the temperature goes up and thus more carbon dioxide is removed. If the
temperature goes down, the opposite happens, and the carbon dioxide concentration in
the atmosphere, and the temperature, will go up. This feedback loop is thought to be the
main regulator of Earth’s climate at geological timescales and shows how intricately
water, the carbon cycle and climate are linked: the main thesis of this book. The fact that
it operates at a geological timescale makes testing and finding hard evidence problem-
atic, so it is best considered a (very) likely hypothesis (but see also Chapter 12).
The inorganic carbon cycle operates at timescales of millions to billions of years and
is of little use to the current increase in carbon dioxide due to the use of fossil fuels.
Indeed, on top of this slow inorganic cycle operates a much faster carbon cycle (Ciais
et al., 2013). Here, fluxes of carbon involve the uptake of carbon by plants through photo-
synthesis, its subsequent respiration (eqn (1.1)) both on land and in the ocean, and the
uptake of carbon dioxide by the ocean. The fluxes of this part of carbon cycle impact the
surface stores of Earth, the carbon reservoirs of ocean, land and atmosphere. By far
the largest amount of carbon is stored in the ocean, about 40,000 Pg C. The amount of
carbon stored on land is tiny in comparison, a mere 500 Pg C in the biomass and 3–4
times that in the soil (pre-industrial numbers), with an additional 1,700 Pg C locked up
in the soils of the permafrost areas, mostly in Siberia (see Chapter 10). In the atmos-
phere, the third exchange reservoir, the amount stored is comparable to that of biomass
on land, about 500 Pg C.
Compare these minute amounts with those we mentioned earlier for the deep Earth
and crust; they comprise a mere 1%–2% of the total carbon reserves of Earth. However,
the carbon in the smallest of these, the atmospheric reservoir, and in concentrations of
carbon dioxide in parts per million, provides the key to climate and how it changes in the
short term. In the longer term, the oceans’ uptake capacity and their ability to transport
carbon dioxide to their deeper layers, the ocean sediments, and, on a much longer scale,
tectonic movements and volcanism are the important players.
1.4 Feedbacks and steady states
Feedbacks such as that of the geological thermostat, as well as from the burial of organic
matter, play a crucial role in the complex system of Earth’s climate. A feedback either
dampens or strengthens an original signal. Negative feedbacks stabilize a system; posi-
tive feedbacks amplify initial perturbations. For a feedback to occur, several components
are needed: an initial signal, a process that responds to this signal, and an amplifying or
dampening mechanism. A classic example in climate science is the ice–albedo feedback.
Ice has a high albedo and thus reflects a large amount of sunlight, substantially more so than
open water or land. The ice surface therefore stays cool relative to open water or land.

Feedbacks and steady states7
If the temperature increases (the signal), more ice can melt (the process in the feedback
loop). This results in more open water and ice-free land, and even higher temperatures,
which cause even more ice to melt. This kind of feedback, where an initial signal is ampli-
fied over and over again, is a positive feedback loop. One example of a negative feedback
is growing-season phenology: here, warmer temperatures extend the growing season,
leading to more photosynthesis. The increased carbon drawdown can act to reduce the
amount of warming. Here, the signal is the temperature of the atmosphere, the process
is photosynthesis and the result is a dampening of the initial signal.
In a steady state, the size of the reservoir and the magnitude of the fluxes do not
change. Cycles involving exchange fluxes between reservoirs are often depicted with a
box model (Figure 1.3). The simplest cycle would involve two reservoirs, S
1
and S
2
,
between which fluxes are exchanged as F
1,2
and, vice versa, F
2,1
. In steady state condi-
tions, the following equation holds:

dS
dt
FF
1
12
0=− =
,2 ,1

(1.3)
In practice, all (bio)geochemical cycles have components, or storage reservoirs, on land,
in the ocean and in the atmosphere, thus adding a third reservoir to our simple box
model. This adds complexity in the form of new exchange and return fluxes, as now six
fluxes are important rather than two. It is difficult to generalize this, as adding new com-
ponents generally involves exchanges with one or two of the other reservoirs only. The
interplay between such a set of exchange fluxes determines the complexity and stability
of a cycle, as feedbacks may be strengthened or weakened by changes in the size of
the fluxes.
An important descriptor of the functioning of a cycle is the ratio between the size of the
reservoir (i.e. the mass) and the flux. If the fluxes are small compared to the size of
the reservoir, the process generally has little implication at short timescales. The reverse is
true if the flux is large compared to the size of the reservoir. This ratio is called the turnover
time. This is equivalent to the mean residence time under steady state conditions and
represents the average time it takes for a molecule to pass through the reservoir (e.g. Bolin
& Rodhe, 1973). The mean residence time, τ , is calculated as the ratio of the mass of the
reservoir to the sum of either input or output fluxes and assumes steady state conditions:
τ=
S
F
1
12,

(1.4)
S
1
F
1, 2
F
2, 1
S
2
Figure 1.3 Schematic drawing of a very simple geological cycle with two reservoirs and two reciprocal
exchange fluxes

8Introduction
In Table 1.1 the magnitude of the fluxes and reservoirs of the carbon cycle are given and
used to calculate the mean residence times, to indicate the stability of carbon in the res-
ervoirs. As the sizes of the fluxes and the reservoirs are similar, the lowest mean resi-
dence times for carbon are obtained for the atmosphere and the vegetation. The ocean
reservoir—given its enormous size—has a mean residence time for carbon of 500 years
for a molecule of carbon dioxide. It is important to realize that, although the lifetime of
an individual molecule of carbon dioxide in the atmosphere is relatively short, in most
cases this simply implies that a molecule is taken up by the ocean and land, and another
molecule swapped back. For the warming potential of carbon dioxide, the mean resi-
dence times of carbon in the reservoirs are thus less important than the absolute amounts.
The processes ensuring the uptake of carbon by vegetation and ocean are critically
important in determining the rate of change of the atmospheric carbon stock, and hence
climate change. We can illustrate this further by showing the impact of mean residence
times on the change of the size of the reservoirs after an initial pulse of carbon dioxide
for the normalized change in atmospheric content since the industrial revolution.
Figure 1.4 shows how the initial uptake takes place within the reservoir with the fastest
response time, in this case, the land system (taken as the mean residence time for soils,
from Table 1.1). We assume that

dS
dt
S=β

(1.5a)
SSe
t
=
−
0
β
(1.5b)
which shows that the rate of change in reservoir S, the atmosphere, in our case, is
assumed to be proportional to a constant β times the size of the reservoir. The mean
residence time is then the reciprocal of this constant. Note also that the mean residence
time is equivalent to the time it takes to drop to 0.31S, that is, 1/e of the initial value S
0
.
In this extremely simplified model, it would thus take the land about two hundred years
to get rid of the assumed pulse of anthropogenic carbon dioxide, provided it continues
to take up carbon. This is, of course, not quite realistic, because of the ultimately limited
capacity of the biosphere to absorb carbon. So, the decline will be much less rapid and,
importantly, feedbacks exist between the organic part of the carbon cycle and climate,
through the temperature and moisture sensitivity of respiration and photosynthesis,
Table 1.1 The fluxes, reservoir sizes and calculated the mean residence time (τ) for key reservoirs of the
carbon cycle. (Values from Ciais et al., 2013)
Reservoir Flux (Pg C yr
−1
) Size of Reservoir (Pg C) τ (years)
Atmosphere 190 589 3.1
Ocean 80 40000 500.0
Land vegetation 123 525 4.3
Soils 47 950 41.0

Feedbacks and steady states9
which renders this rough calculation even less accurate. The deep ocean removes carbon
at much longer timescales. At even longer, geological timescales, inorganic carbonate
sedimentation moves carbon from the ocean into the crust: these processes would take
several tens or hundreds of thousands of years to remove the pulse of human carbon
dioxide. Over the first 500 years after the pulse, this system would only remove 1% of the
initial pulse.
This model does not take into account the full buffering capacity of the ocean’s car-
bonate system. This may make the uptake of carbon considerable less than estimated
here (see Chapter 9). Despite these caveats, the calculations make several important
points. In the long term, Earth will recover from the pulse of fossil fuel emission humans
have injected into the atmosphere, initially through the action of both the land and the
oceans, and later primarily through the action of the larger reservoir, the ocean. However,
limits exist to the uptake capacity and rate of these systems; for the oceans, this will be a
very slow process. Interestingly, the uptake of carbon by land and ocean currently takes
‘care’ of about half our emissions, preventing a much stronger heating of the planet. We
will explore this feedback in more detail in Chapters 9 and 13.
50
60
70
80
90
100
40
30
20
10
0
05 0 100 150 200
Year since pulse
Fraction of CO
2
remaining in the atmosphere (%)
250 300
Land
Ocean
Carbonate system
350 400 450 500
Figure 1.4 Removal of carbon dioxide, expressed as the fraction of carbon dioxide remaining in the
reservoir after an initial pulse (100%) is fed through the main reservoirs: land, deep ocean and the
carbonate system. The mean residence times used are based on the values given in Table 1.1 and a
simple first-order differential equation in which the removal rate is set proportional to the size of the
reservoir and the reciprocal of the mean residence time, that is, eqns (1.5a) and (1.5b).

Visit https://ebookmass.com today to explore
a vast collection of ebooks across various
genres, available in popular formats like
PDF, EPUB, and MOBI, fully compatible with
all devices. Enjoy a seamless reading
experience and effortlessly download high-
quality materials in just a few simple steps.
Plus, don’t miss out on exciting offers that
let you access a wealth of knowledge at the
best prices!

Other documents randomly have
different content

et aikanansa pois kitke sitä taikka tukahduta…"
Martva hätäytyi… Hän muisti Oolavia… Lemmen suru leimahti
tuleksi… Sitä tulta sytytti Perkeleen palava katse… Hän aavisti
Oolavin tuottavan hänelle tuskaa, eikä tajunnut miten tuo tuotti, ei
mitä on se tuska… Sydän vavahti… Hän huudahti avuttomana:
— "Oi miksi minua noin pelottelet?…"
Lemmettäret surivat… Ei pyörähtänyt rukin runokiiju… Lumoavana,
kavalana selitti Perkele kiusattavalle:
— "Paras on kuulla totuus aikanansa… Huomenna on se ehkä liian
myöhä… Jos aikanansa tuskan idut poltat pois elämästä itse
elämällä, niin silloin aina kuolemaasi asti hymyilee onni aina
kukissaan… Ja silloin koko sinun elämäsi kylvää sinulle armaimpia
antimiaan: iloa, kukkia ja säveleitä, rakkautta, tanssia ja muuta… Siis
pidä huoli, ettei neitsyt-aika hyödyttä pääse käsistäsi pois!…"
Hän soitteli Martvan mieltä katseillansa ja äänellänsä… Hän loihti
hänen sieluunsa tuskan ja murheen kangastukset… Hätäytyneenä,
katse rukoilevana, huudahti jo Martva hänelle:
— "En minä kaipaa koskaan maailmassa iloa, tanssia ja säveleitä…
Vaan tuskaa, josta puhut, kyllä pelkään ja tahtoisin sen kauvas
karkottaa… En itsestäni mitään välittäisi, vaan tuskahan on raskas
muiden tähden: Suurimman osan saavat siitä toiset… Sen vuoksi
pelkään tuskaa päivät, yöt…"
Ohdakkeen kukka iloitsi ja kasvoi siementänsä… Suuri kiusaus
jatkui… Yhä lumoavampana puhui Perkele. Hän vakuutti hartaana,
kiehtovana:

— "Se ajatuksesi on suuri, jalo… On oikein että muista pidät
huolta… Vaan muista: kerran tulee tuskan hetki ja silloin saavat
sinun rakkaimpasi osansa kantaa sinun tuskistasi… On totta: tuska
painaa ystävää raskaammin kuin sen tuskan tuntijaa."
Kuin arka lintunen katseli Martva suurta henkeä… Hän hätäytyi ja
huudahteli suurten lumojen alaisena:
— "Voi miksi toisten, viatonten, täytyy minun tuskistani aina osa
saada!… Ah, jos ne tuskat heidän tähtensä voisin nyt kiertää, salata
tai karkottaa!…"
Luonto suri… Kukka koreili kastekyynelissänsä. Tuskankukkaset
hymyilivät kauneina… Ne olivat muuntuneet lemmenkukkasista…
Kylmänä kysyi Perkele:
— "Ja miksi et voi kiertää tuskiasi?…"
Kaikki suri, kaikki itki… Perkele loihti tuskantulet kiusattavan
nähtäviksi… Neidon voimat raukesivat… Hän vastasi avuttomana:
— "Miksi en voi kiertää tuskiani!… Mitenkä vastaan siihen… ah, en
osaa!… En, raukka, tiedä mitään pakopaikkaa, mihinkä silloin voisin
piiloutua, kun tuska ehkä saapuu minun luokseni… On kaikki outoa
ja hämärää!…"
Suuret lumot leijailivat Martvan päällä… Mieli värisi tuskantulelle.
Perkele puhui hänelle osan-otolla:
— "Sinua säälin sekä avun annan: Saat tästä tämän kulta-
avaimeni… Kun uhkaa tuska taikka epätoivo, niin avaa silloin tällä
avaimella se portti, joka Harhasaareen vie!"

Lemmettäret pidättivät henkeänsä… Luonto värisi odotuksesta… Ei
tiennyt mikään, kestäisikö ihmishenki kiusauksensa… Mutta se kesti:
Peljästyneenä, hätäytyneenä huudahti Martva:
— "En milloinkaan!… En koskaan elämässä… en tuskantulessakaan
mene Harhasaareen!… On Gabriel jo siitä varottanut… Hän kielsi
Harhasaareen menemästä!…"
Luonto huokasi… Kukka karisti kyyneleensä… Lemmettäret
pyöräyttivät runorukkinsa hyrisemään ilosta, kun oli voittanut
ihmishenki… Kiukkunsa salaten lausui Perkele, hämmästyneeksi
tekeytyen:
— "Onko totta mitä äsken sanoit!… Nyt, Martva, olet varmaan
erehtynyt? En usko, että Harhasaarta olisi hän kielletyksi voinut
valehdella… Näät, eihän Luoja ole raamatussaan moisesta
sanallakaan maininnut… Hyvän- ja pahantiedon puun Hän kielsi!… Ja
Harhasaarihan on aivan toista!… Kun sinne menet, niin saat silmin
nähdä taivaiset ihanuudet sekä onnen… Kas, siellä sulhasesi
odottaa…"
Hän katsoi kiusattavaan kavalana… Hän loihti hänen sieluunsa
outoja kuvia… Lumous ja tenho lähtivät hänestä… Martva tunsi sen
tenhon voiman. Hän hätäytyi ja selvisi vuoroon… Avuttomana seisoi
hän suurten voimien edessä. Kuin apua anoen vakuutti hän
Perkeleelle:
— "Ei Oolavini mene Harhasaareen… Hän lähti kotoansa tiedon
hakuun. Kun aika joutuu, palaa hän taas Litvaan. Hän silloin minulle
suuren ilon tuo…"
Kiehtovana, kavalana ja lumoavana tarttui Perkele siihen:

— "Kenties!… Kenties!… En tahdo sitä kieltää… Toki olisi syytä
pieni silmäys heittää myös Harhasaaren onnen kukkamaille… Kenties
jos siellä Oolavikin on…"
Hajanaisena, surullisena, mutta lumouksesta vapautuneena
huudahti siihen Martva:
— "Ei… ei… En usko moista, vaikka minulle sitä kuka vakuuttaisi…
Kun Harhasaari on kielletty, silloin ei mene sinne Oolavi, ei
koskaan…"
Luonto iloitsi… Perho leperteli kukkasessa… Lemmenrihmat
juoksivat taas puhtaina, runollisina… Harmistuneena yritti Perkele
uudestaan, vakuuttaen:
— "Tee ja usko mitä itse tahdot!… Toki uudistan nyt vielä
vakuutuksen: ei Harhasaarta ole kielletty koskaan… Jos astut
Harhasaareen, niin saat maistaa ikuisen, suuren, jumalaisen onnen…
Se saari on aivan täynnä hedelmiä: iloa, nautintoa, joka tukahduttaa
surusi: tuskan idun, sekä antaa onnen…"
Hänen äänensä huumasi kuin suloinen soitto. Hänen katseensa
kiehtoi kuin kaunis taika. Mutta Martva oli jo lumoista päässyt. Hän
vastasi voimistuneena:
— "Ei onni ole koskaan nautinnoissa, iloissa, eikä omien
toivonnassa… Korkein, jaloin mainen ihmisonni on hento, pieni,
kaunis korven kukka, joka ei koskaan menesty ja viihdy ilossa, eikä
elon hyörinässä… Se etsii rauhaisimman korvensilmän puhtaaksi
onnen paratiisiksensa… Ah hurskas nunnakin on onnellisin, kun saapi
olla yksin kammiossaan… Minulle ovat Litvan maat ja metsät se

korvensilmä, josta joka aamu ihanin onnenkukka puhkeaa… Miksi
silloin lähden suotta Harhasaareen!"
Hän oli voittanut kiusauksensa… Murheelliseksi tekeytyen lausui
Perkele hänelle:
— "Niin: avuksesi tulin ystävänä, vaan huomaan että minun
sanojani ja neuvojani nyt et uskokaan… Niin: ehkä vielä luulet
pettäjäksi!…"
Se koski Martvan mieleen. Anteeksi pyytäen, pahoilla mielin
keskeytti hän, huudahtaen:
— "Oi kuule!… Älä puhu sillä lailla!… Olen pahoillani nyt, kun luulet
että sinua epäilisin petturiksi… Ah, uskon sinun rehellisyyteesi. Vaan
miksi pahottaisin teoillani Jumalan mielen, Jumalan, joka minulle
pelkkää hyvää tehnyt on!… Hän hoivannut on koko elämäni… Nyt
puuttuu enää yksi: Oolavini… Hän senkin aivan pian kotiin tuopi…
Siis älä suutu, kun en tarjoomaasi avainta sinulta nyt ottaa voi!… En
tahdo mielipahaa milloinkaan Hänelle, Kaikkein-Parhaimmalle
tuottaa… Ei kukkakaan pahoita päivän mieltä, kun siltä kauniin
valolahjan saa… Ja minä olen enempi kuin kukka ja Luoja suurempi
kuin päiväpaiste… Vaan anteeksi… sinulla kait on pitkä matka. Oi, älä
huoli minun suruistani, vaan lähde kulkuasi jatkamaan."
Taivaalla hymisi silloin ihanin enkelilaulu… Siellä iloittiin
ihmishengen voitosta. Ilkeytensä ja vihansa salaten jätti Perkele
Martvan. Lähtiessään hän lausui itseksensä kiukkuisena:
— "Hän lausui kuten Jeesus kerran: 'Mene pois, Saatana'… No
hyvä!… Minä menen pois hänen luotaan, mutta hänen elämäänsä en
silti toki käsistäni päästä… ja luoksensakin pian palaan taas."

Mutta Lemmensaareen laskeutui Herran rauha, kuin sunnuntainen
kirkko-ajan hartaus, joka kesäpäivän tyynenä laskeutuu rauhallisten
maiden yli ja peittää vedet, joilta on arkipäivän äänet lakanneet
kuulumasta, jättäen ne hengen rauhaisiksi asuinmaiksi, missä
äänettömyys hohtaa kukassansa, kuten tuonen rauha
haudantakaisessa kauniissa paratiisin hämärässä… Ja siihen suureen
rauhaan laskeutui taivaan korkeudesta kaunis parvi enkeleitä siellä
puhdasta Martvaa hyvän tielle ohjaamaan…
Tienviereltä uusia tuttuja tarttui.
Elämäntie vieri. Kulkija eteni sen mukana. Tienvarsi vilisi jo uusista
tutuista.
Kylmä, sakea pakkasen usva pimensi öistä ilmaa, peittäen taivaan
tulina palavat tähdet. Ainoastaan joku kirkkain niistä tuikutti sumun
läpi heikkona, sammuvana kipinänä. Eloton pakkanen pureksi
korvanlehtiä kirpeästi kuin tulikipinä.
Eräässä hotellin yksityishuoneessa oli koolla viisi nuorta miestä,
Oolavi niiden mukana. Toiset neljä olivat jonkunlaista alinta
muunnosta siitä joukosta, joka kulkee itse ottamallansa nimellä
jeunesse d'orée. Joukon johtavana henkenä oli roteva Yrjö Harteva.
Toisena merkkimiehenä pidettiin Veikko Horsmaa. Aatu Voima ja
Väinö Ilanne olivat vielä heidän johdettavinansa. Yrjö Hartevasta oli
tapa sanoa, että hän on ammatiltansa herrasmies.
Korttipeli oli käynnissä. Huone oli sakeanaan tupakansavua
täynnä. Sähkövalokin valaisi himmeähkösti sen läpi. Keskellä

huonetta oli pöytä, jonka ympärillä seurue istui korttia lyömässä.
Ryyppylasit ja pari puolilleen juotua pulloa, sekä poroastiat, jotka
olivat kukkuroillansa tuhkaa, paperossin tyviä ja sikarin pätkiä,
täydensivät pöydän ja koko huoneen ylen runotonta kuvaa.
— "Kuka sekaa kortit?" — kysyi Harteva, viskaten korttipakan
pöydälle ja rehentelevänä heittäytyen tuolin selkämää vastaan.
— "Tuo tänne! Se on minun vuoroni", — lausui siihen Oolavi ja
alkoi sekottaa kortteja. Hänen sitä tehdessänsä selitteli Harteva,
jatkaen keskustelua:
— "Sinä, Oolavi, olet kerrassaan erehdyksissä, aivan peukaloasi
myöten. Anarkia, täysi anarkia, on ainoata oikeaa vapaamielisyyttä.
Sillä katso nyt, mitä on vapaamielisyys josta puhut: Jos se sanoo,
että anarkia ei ole oikea ja rupeaa sitä ahdistamaan, eikö se silloin
ole ahdasmielinen ja vanhoillinen?"
— "Se nyt on taas toinen asia", — väitti Oolavi.
— "Sotke kortteja äläkä minun selvää meininkiäni!" — kiivastui
Harteva jatkaen: "Entä jos vapaamielisyys on oikeaa, eikö sen pidä
vapaamielisesti myöntää, että vanhoillisetkin saavat olla ja hallita
miten haluavat?"
Oolavi mietti asiaa ja myönteli:
— "Kyllähän se on niinkin… jos sinun ajatustasi käyttää…"
Harteva sytytti sikarin, puhalsi paksun savupilven suustansa ja
järkeili edelleen:

— "Jos vapaamielisyys ei vapaamielisesti myönnä kaikkien olevan
oikeassa, vaan ahdasmielisesti karkaa muita vastaan ja väittää
ainoastaan itsensä oikeassa olevan, senkö juuttaan vapaamielisyyttä
se sitten on!… Ahdasmielisyyttähän se on, joka on vielä niin
raukkamaista, että ei uskalla tunnustaa olevansa ahdasmielisyyttä!…
Mikä se on valttia?… Ruutu!… Nyt tuli tupen rapina!… Yksi valtti vain
ja sekin huono… Pieti tulee, vaan tulkoon… Hei, pojat!"
— "Hei!" hihkaisi Horsma.
— "Lyö päälle!" — kehotti Voima uljaana.
— "Lyön kyllä!… Hei!" — ylpeili tanakka Ilanne lyöden kortin
pöytään.
— "Minä kaadan."
— "Niinpäs tuli pieti, kuin ennustin," — rehenteli Harteva jatkaen:
— "Voiko siis mitään vapaamielisyyttä olla… muuta kuin anarkia?"
— "Kyllä se, juukeli, siltä tuntuu, kun oikein ajattelee", —
myönnytteli Oolavi. Harteva sai siitä pontta puheeseensa ja vannoi:
— "No johan sinä lopultakin saat järjen päästä kiinni!… Olenhan
minä sinulle vakuuttanut, että ei voi olla muuta kuin anarkia ja sitten
sen vastakohta vanhoillisuus eli ahdasmielisyys… piru hänet vieköön!
Se sinun vapaamielisyytesi, jota Ounasto on sinulle syöttänyt, ei ole
muuta kuin anarkismin häntä, tai sitten ahdasmielisyyden saparo…"
— "Sekaa kortit, äläkä filosofoitse!" — käski Horsma.

— "Anna Yrjön filosofoida", — tarttui Oolavi. Kortteja sakatessansa
jatkoi Harteva:
— "Heitä sinä, Oolavi, siis hiiteen se Ounaston oppi!… Eihän
vapaamielisyys ole muuta kuin olematonta lirun-lorua…
mahdottomuutta, koska sen, ollakseen vapaamielinen, pitäisi antaa
kaikkien tehdä mitä tahtovat… Tyrannienkin ja anarkistien sen pitäisi
antaa tehdä mitä tahtovat, sillä muutenhan se olisi
ahdasmielisyyttä… Risti on valttia…"
Kortit läiskivät taas. Hei-huudot säestivät läiskettä, ja rahat
vaihtoivat omistajia. Kun rahat oli jaettu, kysyi Ilanne paperossi
hampaissa:
— "Etkö sinä, Yrjö, ole enää puoluekarvaltasi 'ei-mikään'… kun
kehut anarkismia?…"
— "Eee-i!… En minä viitsi sitäkään olla… Minä olen kääntynyt
anarkistiksi", — ylvästeli Harteva, lyöden kortteja pöytään.
— "No sitten litkat sen päälle… Yrjön laskuun pullo pöytään…
Hei, viinuri… Hei!" — huusi Ilanne riemuissansa.
— "Viinuri, hei! Pullo pöytään, viinuri!" — tarttui Voima tanakkana.
— "Viinuri! Pullo pöytään… Hoi, viinuri!" — kaikuivat sekavat,
riemuisat huudot.
— "Mikä hätä on herroilla?" — hätäili huoneeseen kiirehtinyt
viinuri.
— "Yrjöstä on tullut anarkisti… Tiedätkö että Yrjöstä on tullut
anarkisti… Yrjöstä tulee rosvo", — kaikuivat sekavat ilohuudot

vastaukseksi viinurille.
— "Tuo miehen kokoinen pullo pöytään!… Yrjö on kääntynyt ja nyt
juodaan maljat", — jatkui rähisevän joukon huuto.
— "Konjakkiako vai punssia?" — yritti viinuri.
— "Tuo molempia!" — komensi Harteva sikari hampaissa, selkä
kenossa istuen.
— "Kuule!… Ja tuo sitruunaa ja kuumaa vettä!" — kehoitti Ilanne
pois kiirehti pääviinuria.
— "Vai anarkisti sinusta tuli!" — ihmetteli Horsma.
— "Anarkisti… Ja se oli vähä rutto kääntyminen. Ei siinä siekailtu
monta minuuttia", — mahtaili Harteva. Ja korttejansa tarkastaen hän
selitti:
— "Minä luin sitä Harhama-ryökäleen kirjaa ja siellä oli niin
syötävän voimallinen kuvaus anarkismista, että minä sanoin jotta
antaapa Hartevankin panna pommit soimaan…"
Yleinen naurun hohotus kuului tupakan savun seasta. Kortit
läiskivät taas. Rahat vaihtoivat kukkaroita. Oolavi retusi jo muiden
mukana, vaikka siivommin, ikäänkuin epäröiden. Harteva kehotteli
häntä:
— "Tule sinä, Oolavi, minun kanssani samaan pyöveli-joukkoon,
sillä kyllä se anarkismi on oikea usko… Miehen pitää olla toista tai
toista päätä, mutta ei välillä heiluvaa… Ja anarkismi on kerrassaan
repäisevä meininki… Minä sanon sinulle, Oolavi: Minä olen joko selvä

tai sitten täyshumalassa, mutta en koskaan hutikassa, sillä se on sitä
keskiväliä eli vapaamielisyyttä…"
Oolavin levoton luonne huumautui aina repäisevästä. Harhaman
kuvaukset Nikolain voimasta olivat häntä juovuttaneet. Siten oli
hänen sielussansa valmistunut maaperä kylvölle. Oras ei tosin vielä
tahtonut nousta, ei edes itukaan maahan ottaa, mutta siemen ei
enää myös pudonnut kalliolle: Hän sieti jo Hartevan rehentelyjä.
Viinuri toi juomat pöytään. Kortit olivat jaetut, mutta Horsma
ehdotti:
— "Levätään nyt ja juodaan… Konjakkiako sinä, Oolavi, otat vai
likööriä?"
— "Vaikka konjakkia!" — vastasi Oolavi huolettomana.
— "Minä juon molempia sekaisin", — ylvästeli Harteva, ja Oolavilta
hän kysyi:
— "Oletko sinä milloinkaan koettanut, miten paljon sinä 'vedät'?"
— "En ole koettanut", — vastaili Oolavi, kuin sivumennen.
— "Sinun pitää koettaa", — tarttui Harteva jatkaen: "Toisin
sanoen: sinun pitää mitata miten paljon sinuun mahtuu… että tiedät
kokosi… Kerran me luimme, että oikea saksalainen ylioppilas vetää
korin olutta ja mittasimme onko suomalainen ylioppilas yhtä suuri…"
— "Oliko yhtä suuri?" — tokaisi Oolavi, joka ei tahtonut näyttää
aralta, kokemattomalta.

— "Suurempi oli häijy", — ylpeili Harteva, — "Yksi kori ja viisi
pulloa mahtui… Mutta kyllä olikin silloin täysi… Könönen, joka on
semmoinen lyhyt pallukka, niin, Könönen, kuule, paisui niin
pyöreäksi, että vieriteltiin miestä kuin oluttynnöriä lattialla… Jos olisi
vielä pullo lisätty, niin halki olisi pahuus paukahtanut…"
Yleinen naurun rähäkkä palkitsi puhujaa. Harteva innostui:
— "Jos ottaa kovalle viinaksetkin, niin kyllä niiltä mies voimat pois
nitistää. Yhden vuoden ahkeralla harjoituksella jo pääsee niin
pitkälle, että saa juoda kuin vettä, eikä mene päähän tippaakaan…"
— "Siis viina on muuttunut vedeksi", — pisti Voima naurun ja
rähinän seasta. Horsma oli istuutunut pianon ääreen, säesti sillä ja
lauloi täyttä kurkkua:
"Jos oisi täynnä viinaa kaivot ja lähteissä juoksisi viini, niin
saisivat rauhassa levätä aivot, ei riippua kirjassa kiini, kun ei
olis tarvis tutkinnolta, joitta nyt ei virkaa voida — ei tuomarin
virkaa, ei lääkärinkään — saada viinaa lypsämään."
Riemastunut seurue kertasi käheällä äänellä:
"Kun ei olis tarvis tutkinnoita, joitta nyt ei virkaa voida — ei
tuomarin virkaa, ei lääkärinkään — saada viinaa lypsämään."
Hoilotus ja nauru sekottuivat epäselväksi rähinäksi. Viini oli tehnyt
Oolavissa tehtävänsä ja yhteinen humu ja ilo alkoivat häntä
huumata, temmata mukaansa. Vähä kerrassaan valmistuneena alkoi
hän huomata, että elämässä on sitä mukaansa tempaavaa, jota hän
etsi Harhaman kirjan luettuansa: Hänelle alkoi jo, kuten
tuhlaajapojalle, kelvata ja maistua elämän rapa. Hänen veitsiterävä

järkensä ja luonteensa perinnäinen rehellisyys vaikuttivat, että hän
punnitsi asioita ja puheita ja voi siten vastakkaisissa asioissa
huomata kumoamatonta oikeaa, kuten nyt Hartevan todisteluissa
anarkismista, vapaamielisyydestä ja vanhoillisuudesta. Perinnäinen,
ehdoton totuus kietoutui siten hämäriin, sotkuisiin verkkoihin,
himmeni ja hukkui kokonaan ja epäilys alkoi orastaa yhä
kasvuvoimaisempana. Kepeistä asioista ja keskusteluista, samoin
kuin syvällisistäkin, jäi aina joku siemen, joka iti ja nousi elämän
suurkysymyksen oraalle. Kaikki kulki luonnollista tietä, kuten luonnon
valtakunnassa. Paha kehkeytyi hitaasti, mutta varmasti.
— "Kuka tekee työn?" — tiedusteli taas Harteva heittäen
korttipakan sekotettavaksi.
— "Väinön vuoro!" — kuului jonkun vastaus.
— "Älä valehtele, Aatun on nyt", — väitti Väinö Ilanne.
Syntyi pieni kinastelu. Aatu tenäsi vastaan, väittäen:
— "Minä tein viimeisen työn,"
— "Horsmapas sekasi viimeksi", — intti pari vastaan.
— "No, tuokaa sitten tänne, kun minä sekaan, ja rentonaan!" —
komensi Harteva.
Ja taas läiskivät kortit hei-huutojen säestyksellä. Rahoja
tasailtaessa tiedusteli Harteva Oolavilta:
— "Tunnetko sinä, Oolavi, jo korttitytöt?"

— "Oolaviko?… Oolavihan se teki niistä korttipakan", — vastasivat
toiset yhdestä suusta, ennen kun Oolavi ehti myöntää.
— "Älä nyt!" — ihmetteli Harteva silmät pyöreinä päässä. Oolavi
hymyili. Hän nautti sankaruudestansa.
— "Niiden korttipuvut ovat Oolavin ostamat", — selitti vielä
Horsma, rähinän seasta.
Harteva riemastui ja huudahteli:
— "No vie sua!… Joko sinä olet ehtinyt niin syvältä saada elämää
kiinni!… Mutta se oli mainio keksintö!… Sinusta, Oolavi, tulee kohta
mies."
— "Oooo! Sinä et, Yrjö-veikkonen, tiedäkään, mitä Oolavi jo
tietää!" — vakuutti innostunut Ilanne.
— "No, Oolavin malja sitten!… Juo, Oolavi", — räyhäsi Harteva.
Lasit tyhjennettiin. Eläköön-huudot kaikuivat savun seasta. Oolavi
oli ylpeä, kun oli suorittanut tehtävän, joka ihastutti toisia, etenkin
Hartevaa. Harteva selitteli:
— "Nyt niillä tytöillä onkin omat nimensä: Hertta — no se on
vanha nimi — se suurin tytön votkale on Ruutu ja ne toiset sitten
Risti ja Pata… Eilen tanssi Pata heipparillaa ja pormestari istui
silinteri päässä, kun yleisö oikein innostui: huudettiin niin turkasesti
'hyvä', että seinät soivat… Ja kukkia kun viskottiin, niin niitä tuli kuin
heinävihkoja… Forsmanin Pekka silloin innostui niin, että kiireessään
sieppasi pormestarin päästä silkkipytyn ja nakkasi sen näyttämölle,
että hei vaan!…"

— "Eikö naurettu pytylle?" — tiedusteltiin Hartevalta naurun
seassa.
— "Naurettiin… Niin nauroin minäkin, että tuppi heilui", — vakuutti
Harteva.
— "Entäs miten pormestarin älypytylle kävi?…"
— "Miten sille kävi!… Hyvästihän sille kävi: Pata potkaisi sen
takaisin, että komahti vain tyhjä pytty, ja pormestari sieppasi
omansa lennosta kiinni!" — selitti Harteva, välinpitämättömänä
rehennellen ja ihmetellen.
— "Pahuus kun minä en sattunut siinä ötäkässä olemaan", —
päivitteli Horsma päätään raapien. Kulauttaen lasinsa tyhjäksi, ilmotti
Harteva:
— "Tiedätkö, Oolavi, että pormestarin Bertta on sinuun pikiintynyt
korvalehtiään myöten?"
— "Älä nyt lorise!" — yritti Oolavi mielihyvillään.
— "Ja entäs Kauniston Esteri!… Se on kanssa!" — lisäsivät toiset
meluten ja räyhäten, Harteva jatkoi vakuutustansa. Lyöden nyrkkinsä
pöytään vannoi hän:
— "No kun minä sanon, niin se pitää paikkansa kuin taivaan
valtakunnan perustus, pyhä Pietari… Ja arvaa miten varmasta
paikasta minun tietoni ovat!"
— "Omasta päästäsi… Kellä on pata-ässä?" — vastasi Oolavi pelin
lomassa, tekeytyen välinpitämättömäksi, mutta itse asiassa, nauttien
ilmotuksesta.

— "Huonommasta lähteestä sentään", — ylpeili Harteva, selittäen:
"Renlund on Berttaa hakkaillut jo toista vuotta ja oli jo päässyt
salakihloihin asti, kun Bertta pyöräyttikin pojalle rukkaset ja komeat
pyöräyttikin…"
— "Onko Renlund saanut rukkaset!… Renlundin Kustiko on saanut
rukkaset… Älä nyt vain perättömiä valehtele!… No sitten saadaan
yksi mies lisää joukkoon!" — iloitsi koko joukko niin että ääntä tuli
yhtenä humuna ja rähäkkänä.
— "On saanut",— vakuutti Harteva, jatkaen: "Eilen jo tuli itse
luokseni ja pyysi ryypyille… Ja kun oli vähän aikaa kallistettu, niin
että Renlundilta kieli pääsi kahleistansa, niin sanoi että… niin
surkealla äänellä vielä sanoi, että: 'Minä juon nyt harmista, sillä
Bertta on nyt mennyt minulta ijäksi'… Kun minä syvemmältä häntä
tutkin, niin hän sanoi suoraan, että sinuun hän, Oolavi, katsoo
kierolla silmällä… Mutta älä sinä huoli Bertasta! Sen kanssa saat
pahankurisen anopin ja vähä rahaa!"
— "En minä huoli kenestäkään", — kerskui Oolavi.
— "Se on oikein!" — huusi riemastunut seurue, korttien läiskiessä.
— "Jää vainenkin pyhäksi vanhaksi pojaksi… Minäkin aijon siksi
munkiksi ruveta", — mahtaili Harteva, puhallellen pitkiä savuja ja
jatkaen:
— "Mutta naimisiin minä en silti mene… Ennen panttaan nahkani
pirulle, kuin rupean avioliitolla elämään…"
— "Älä nyt ylpeile!… Kun tulee viimeinen tiukka, niin menet vain
naimisiin kuin poika," — puuttui juopunut Horsma.

Harteva vannoi mahtipontisena:
— "En vaikka naukuisi… Ja tiukka ei tule, sillä minä rupean
virkamieheksi!"
Joukko hämmästyi. Joku huomautti:
— "Entäs tutkinto?…"
Harteva reuhasi edelleen:
— "Tämä poika ei huoli tutkintoviroista… Minä rupean
arvostelijaksi… herra arvostelijaksi…"
Yleinen naurun hohotus palkitsi puhujaa. Sen seasta kuului huuto:
— "Yrjö on herra arvostelija…"
— "Mitä sinä arvostelet?" — tiedusti Oolavi. Harteva teki mahtavan
liikkeen ja ylpeili:
— "Minä rupean arvostelijoiden arvostelijaksi… Arvostelijakeisari
minä olen… Ja kun minä arvostelen, niin siinä pitää jymyn kuulua!…
Minä arvostelen koko maailman, että rytisee… Hei vaan!"
— "He-hei!" — hihkaisi seura, kädet ojoina.
Korttipeli, juominen ja reuhaaminen jatkui aamuyöhön. Seurue
kävi
aina vain äänekkäämmäksi. Rahapanokset suurenivat, savu sakeni.
Miehet raatoivat savun seassa, kuin riihiväki pölyisessä riihessä.
Huudot, laulut ja pöyhkeilyt vuorottelivat. Pois lähtiessä selitteli
Harteva Oolaville:

— "Kadulla… minä… sanon kaa… ka… kadulla… kadulla pitää olla
herrasryhti: Astunta topakka… katse ylpeä… näin… vä… väh… vähä
yläviistoon… ja keppi kee-eppi tällä lailla… Edelleen… sikari aina
tässä asemassa soo… soor… sormien välissä… ja mahtia… maa…
ahtia sitä pitää olla… Se kaikki kuuluu korkeampaan sivistykseen… ja
varsinkin se koo… ko… korottaa miehen neron kurssia…"
Itäinen taivaanranta raottui jo aamuruskoksi, kun Oolavi saapui
asuntoonsa. Joku sanomattoman ilkeä, vastenmielinen tunne täytti
silloin taas koko hänen olemuksensa. Hän inhosi kaikkea. Kun hän
laski nyt rahojansa, huomasi hän menettäneensä yli kolmetuhatta
markkaa. Epätoivo valtasi hänet silloin, kuten jo usein ennen. Hän oli
jo menettänyt suuria summia, oli aina toivonut voittavansa ne
takaisin ja sitten lakkaavansa, saatuansa siten peitetyksi
pankkitalletuksiin tekemänsä vajauksen. Sielun ja ruumiin voimat
raukesivat hetkeksi kokonansa. Päihtymys meni ohi ja käsittämätön
tuska ja inho raateli häntä armottomin kynsin.
Tuskaisena tarkasti hän taas saapuneen postin ja luki Martvalta
tulleen kirjeen. Vaistomaisesti, kuten aina hätäytynyt, tarttui hän nyt
Martvaan, joka tuntui enkeliltä, ainoalta, joka hänet pelastaa. Ja
kumminkaan hänellä ei ollut enää voimaa eikä rohkeutta paljastaa
mitään, ei palata hänen luoksensa. Hän oli jo mennyt liian kauvas.
Siksi oli paluu vaikea. Hän yritti jo tunnustaa kaiken: kirjoitti kirjeen,
mutta kirje tulikin taas toisenlainen kuin hän olisi tahtonut. Hän
salasi kaiken. Hän sirotteli koko kirjeen lemmenkukilla ja puhtailla
ajatuksilla. Ainoa mikä siinä ilmaisi jotakin, olivat loppuun liitetyt
kaksimieliset sanat: "Kuten tiedät matkustan lukujeni vuoksi
Pietariin. Et tiedä miten sinua kaipaan ja miten tarvitsisin sinua
nähdä luonani ja puhua kanssasi."

Kokoon menehtyneenä, ikäänkuin mäsäksi lyötynä vajosi hän
istumaan, kutistui aivan lyyhyyn, kärsi ja kauhistui nykyistä tilaansa.
Se kauhu ja epätoivo masensi hänen voimiaan edelleen. Ruumiinkin
voimat loppuivat niin tyyten, ettei hän jaksanut enää liikahtaa,
hengitys muuttui kuumeiseksi, katse epätoivoiseksi. Hän alkoi hiota
ja vapista. Voimattomat kädet riippuivat polvilla rentoina ja alas
nuokahtanut pää painoi hartioitakin kumaraan.
Kun kiusaaja mustia kukkia kylvi.
Elämä ja kuolema kulkivat käsi kädessä. Kalman mailla ajatteli
neito surullista elämänlauluansa.
Oli tyynen kesäisen päivän kaunis sävy… Hautausmaalla
heilahtelivat tuonen liinat… Kuoleman kukat nyökyttivät siellä
surullisina… Päivä paistoi suruja maille ja kuoleman kaunis runous
puki kaiken rauhaisimpiin liinoihinsa… Ei risahtanut, ei hisahtanut…
Kuoleman hiiri kurkisti kivenkolosta ja Tuonen kissat hiipivät hiljaa
ruohokossa…
Kuoleman kauniina enkelinä seisoi Martva hautausmaalla… Hän
seisoi kauniin puun alla, sen runkoon hieman nojaten… Tuoni
tuoksui, kalma kylvi rauhojansa ja kuolema kehräsi elämänvirttä,
kehräsi sitä, kunnes katkesi säije.
Martva tajusi kuoleman suuren tarinan… Hän huomasi sen rukin
rullaavan, näki miten on heikko elämänrihma: Se juoksi miltei
näkymättömänä, solui kuoleman hyppysten lävitse… Kaikki kertoi
kuoleman suurta satua, lauloi sen rukin hyrinätä… Hauta ruohottui,

risti lahosi… Jotkut mätänivät jo maassa, toiset seisoivat kallellansa…
Kuoleman voittopatsaina odottivat ne omaa kuolemaansa…
Jo alkoi vavahdella Martvan mieli… Kuoleman rukit hyrisivät niin
surullisesti… Elämänrihma hienoni hienonemistansa ja solui
kuoleman rukin rullalle. Martva mietti elämän ja kuoleman suurta
tarua, kuunteli kalman kertomusta… Likimäisnä, hänestä hieman
oikealla, kohosi pieni, kaunis, vaatimaton Ranniston kanta-isän
hautaristi… Sen koristeena oli kukkasia… Ne kukat oli sinne Martva
eilen tuonut…
Päivä paistoi, kuoleman sirkka sirisi… Hienona hyminänä vieri
kuoleman suuri virsi… Martva mietti elämän surullista runoutta:
Elämä kaikkinensa avautui hänelle niin kuin kaunis kukannuppu… Se
tuoksui runollista ikävää… Hän käsitti paljon… Hän ymmärsi
elämän… Hän huomasi, että siitä puhkeaa ihana, armas kukka:
kuolonrauha… Se rauha hohti jo surukukkana hänen edessänsä… Se
koristi Litvan kaunista hautausmaata…
Tuuli nukkui… Tuoni ripsehti askareillansa… Kaunis enkeli suri
koivikossa, itkien Martvan kohtaloa. Koivu huokui hartautta… Tuonen
tytöt hiipivät kylmät sukat jalassa… Ne katselivat kaunista Martvaa ja
itkevää enkeliä… Enkeli laskeutui ristin juureen polvillensa ja rukoili
Martvan puolesta:
"Oi, Isä! Sääli Martva rukkaa! Et hälle kova olla saa! Sa
hoida häntä, ihmiskukkaa! Jo suru silmää sumentaa häneltä.
Toki kyyneleitään Sä ällös päästä vuotamaan, vaan anna
kuivin poskin teitään rakkaasi käydä ainiaan!"
Kirkonkello kumahti kauniiksi aameneksi… Se kumahti hiljaa sekä
kirkkaanheleänä… Sen ääni sointui rukoukseen, niinkuin nuoren

tytön kauneus sulautuu hänen ilta-ikäviinsä… Rauha värähti…
Tuonen lintunen nukahti… Kesä-illan kauneus vierähti korkeimmaksi
runoudeksi… Surullaan ja ihanuudellansa herkytteli se Martvan
mielen.
Jo oli hän miettinyt elämäntarunsa… Kuoleman maalla oli hän
katsellut elämänkukkaa… Hän oli nähnyt elämän runouden: onnen,
joka puhkeaa ikävästä… Hän oli tuntenut ikävän, joka puhkeaa jalon
sielun ylevyydestä… Elämänruno suureni… Se tuli surullisemmaksi…
Sitä miettiessänsä lausui hän ajatuksissansa:
— "Oi suuri Luoja, hyvä, jalo Isä!… Sinä olet minulle suonut
armossasi enemmän kuin olin toivonutkaan!… Sinä annoit minulle
kaiken mitä voidaan maan päällä edes uneksiakaan: Sinulta olen
saanut vanhempani… Lisäksi annoit lapsuuteni onnen, sen onnen,
jonka armaat, kauniit muistot nyt sielustani hiljaa kumpuavat kuin
armaat ihanimmat unennäöt… Niin: koko minun kaunis nuoruuteni
on ollut täynnä onnen antimia, jokainen aamuni on ollut runoutta…
Ne valkenivat ihmeen ihanina öisistä armaimmista unistani kuin päivä
aamuruskon punervasta… Sinulta sain myös suuren sielunrauhan;
sen päällä lahjanasi leijaelee armaisin surullinen ikävöinti… Niin:
kaiken, kaiken, annoit Sinä, Isä… Siis kiitos niistä lahjoistasi olkoon
Sinulle, Suuri henki, ainiaan!"
Kuolema istui kylmä kantele polvillansa… Mutta ei koskenut sormi
soiton kieleen… Kuolokin katseli kaunista neitoa… Siksi jouti soitto
jouten olla… Silmät maahan taas luotuina jatkoi Martva surullista
puhettansa:
— "Nyt tässä, rauhaisella kalman maalla taas kerron Sinulle, Isä,
huolistani… Et saa vain siitä, Isä, vihastua… En tiedä miten alkaa
puheluni… Jotakin hämärää on edessäni ja näen nyt jo jotain

surullista ja himmeätä… suurta… kaihoisata, jota en jaksa vielä
ymmärtää… Vaan kuinka liekin: Jos Sinä, Isä, tahdot Martvaasi
kerran myöskin koetella, kuin muinoin palvelijaasi Jobiakin, niin
kuule, hyvä, rakas Isä, ällös tee sitä toki liian ankarasti!…"
Enkeli kumartui itkemään… Kuoleman silmässä kiilsi kyynel…
Tuska vieri virtenä, suru säveleenä. Martva jatkoi surullisena:
— "Minä ehkä napisin nyt tässä äsken, vaan muutakaan en,
raukka, tehdä voi… Oi, Isä, näethän miten heikko olen. Siis
rankaisekin minua lempeästi!… En tahtoisi minä vitsaasikaan välttää,
jos luulisin vain kestäväni, mutta minä, kurja, pelkään omaa
heikkouttani… Sen vuoksi suo minun nurkua nyt näin."
Elämänkukkanuppu avasi lehtiänsä hänelle… Niiden alta näkyi
elämänturhuus ja kuoleman värit… Hän mietti… mietti kauvan. Sitten
lopetti hän surullisena rukoilunsa:
— "Muun kaiken saat, jos tahdot pois taas ottaa minulta niin kuin
lainan konsanaan — vain kaksi lahjaasi suo minulle jäädä: Ensiksi
Oolavi ja vanhempani, ja toiseksi järkkymätön usko Sinuun ja Sinun
johdantoosi elämässä… Niin: niitä et saa koskaan ottaa pois. Ja jos
tahdot minua milloin lyödä, niin kuivaa silloin myöskin kyyneleeni ja
älä salli niiden liian karvaiksi minulle, Isä, tulla milloinkaan!… Jos
olen heikko, toki omin voimin voin ehkä itkeä ne kyyneleeni, vaan
Sinulle kuuluu niiden kuivaaminen… Oi, kuule, Isä, kuule Martva-
rukkaa, äläkä salli kenenkään minun tähteni vitsaasi tuta, eikä
suruun jäädä!…"
Kuolema kumartui surullisena… Mykäksi kävi Tuonen kannel…
Kukka suri, päivä itki… Tuonelan pieni tyttö käveli koivikossa ja kylvi

sinne surukukkia helmastansa… Martvan mielessä värisi miete. Hän
hellitteli sitä hetken ja antoi sen sitten vierähtää surullisiksi sanoiksi:
— "Suo minun yhtä tässä hautausmaalla Sinulta, Isä, vielä pyytää
nyt: Suo elämästäni minun kerran jättää niin kaunis muisto, ett'ei
haudallani kiroa kukaan, vaan tuo siihen kukan tai lausuu siinä
pienen siunauksen… Niin, Isä… kuule… ole armollinen!… Martvaasi
älä hylkää milloinkaan!"
* * * * *
Suuri elämän sururuno oli loppuun lausuttu… Sirkka sirahti
kerran… Tuoni ripusti puuhun kanteleensa… Kuolo seisoi terävä
viikate kädessä…
Martva istahti pienelle hautakummulle… Siinä mietti hän sitä
himmeää, josta oli äsken puhunut… Ei liikahtanut taaskaan
tuulenhenki… Koivun oksilla riippui päivänpaisteen kirkas suruharso…
Se riippui repaleisena pukien koivun surun autereeseen… Oksalla
istui lintu äänetönnä, pää kallellaan… Kuolema runoili suruja, elämä
mielen apeaa ja koko luonnonsävy oli niin suruista ja kaihoisata kuin
olisi se itkuun pillahtamaisillaan…
Äkkiä värähti valo… Tuonelan neidot hiipivät hiljaa piiloihinsa…
Kaikki hiljeni, kaikki odotti… Tietä myöten lähestyi Perkele,
rauhallisena kulkijana, vyöllä Harhasaaren avain… Väsyneenä istahti
hän hautakummulle, matkasauvaansa nojaten… Oudostuneena
huudahti Martva hänelle:
— "Sinäkö yksinäinen taaskin täällä!… Missä olet nämä päivät
vaeltanut, kun näytät matkastasi väsyneeltä?"

Murheellisena, sauvaansa nojaten selitti Perkele hänelle:
— "Ah, minun kulkuni ja minun tieni!… Ne ovat niin kuin taivaan
tuulen polut… Ei niitä sido matkasuunnitelmat… Vapaasti kuljen…
Yhtä vapaasti myös surullisen luokse tieltä poikkeen."
Hänen äänensä lumosi kuin taikasoitto… Katse poltti neidon
povea…
Ihastuneena huudahti Martva:
— "Oi, onnellinen, kun saat kaikkialla suruista lohduttaa!…
Tuskainen, jonka löytää elämästä, on kaunein sekä kiitollisin kukka…
Ei kuihdu se, ei lakkaa tuoksumasta jaloa, suurta kiitollisuuttansa…
Ah, jospa minä kerran kastaa voisin sen iki-kauniin kukan
kyynelilläni!… Vaan luultavasti näillä matkoillasi on myöskin jotain
muuta tehtävää…"
Yhä lumoavampana kuului Perkeleen ääni, kun hän selitti:
— "On suurin tehtäväni ilmotella, mistä on se onni, tieto
saatavana, se onni, jota suuri ihmishenki alati ikävöi… Ah, miten
harva tässä elämässä sen onnen löytää!… Epätoivoissansa niin moni
siksi suistuu turmioon…"
Hänen äänensä väreili sääliä täynnä… Hänen suruinen katseensa
soitteli sydämen hellintä kieltä… Säälistä sulaen lausui Martva
hänelle:
— "Ai, miten suuren toimen Jumalalta oletkin saanut
suoritettavaksi!… Vaan tokko löydät ketään matkoillasi, joka ei tiedä,
että kaikki onni on saatavana aina Jumalassa?…"

Perkeleen silmäykset kiemahtelivat kuin kavalat käärmeet… Ne
kietoivat viattoman neidon. Kavalana vastasi Perkele:
— "On totta: Suurin osa ihmisistä sen kyllä tietää, mutta harva
muistaa nämä Jumalan sanat Aadamille: 'Otsasi hiessä täytyy sinun
syödä'… Niin moni luulee, että tämä käsky mukamas tarkottaisi
ainoastaan leipää!… Vaan minä sanon: Muista aina, Martva, että ne
sanat tarkottavat iloakin ja onnea ja juomaa… vaatteitakin…"
Suuri lumous sokaisi jo Martvaa… Ajatus raukesi… Hän epäröi…
Lumous lisääntyi… Ajatuksissansa lausui hän:
— "Sanasi ovat aivan uutta kuulla."
Suuret epäilyn voimat alkoivat raataa: ne hämärtivät sielun…
Martvan mieli hajosi, tuli herkäksi… Surulliseksi tekeytyen huokaili
Perkele:
— "Ah, moni uskoo, että ihmiselle on Luoja velvollinen
valmistamaan ilon ja onnen tässä elämässä: On moinen usko Luojan
kiusaamista… Se laiskuria kyllä lohduttaa…"
Elämän-ongelma himmeni… Outo ääni kutitteli korvaa…
Mietteissänsä lausui Martva:
— "En ole sitä ajatellut!"
Hän sotkeutui kiusaajan lumosanoihin. Yhä murheellisempana
huokaili
Perkele:
— "Ah, miten moni Häntä kiusaakaan!… Valmiiksi Häneltä monet
odottavat elämän onnea kuin kerran kansa mannaa… Ja kumminkin

on Luoja ihmiselle elämän valmistanut siksi maaksi, josta on se onni,
rauha etsittävä!… Niin: ohdakkeiden, orjantappuroiden seasta on se
onni otettava… Uskotko sitä, Martva?… vastaa nyt!…"
Kauneimmat soitot lumosivat Martvan mieltä… Hän näki itsensä jo
syyllisenä… Masentuneena lausui hän:
— "Nyt uskon, että sinä puhut totta… Oi, miten rohkeana, useasti
minäkin olen kiusannut jo Häntä rukoillen Häneltä valmista vain
aina!… Hän varmaankin on suuttunut jo minuun…"
Kyynel kierähti kauniiseen silmään… Povessa oli jo sydämen täysi
suruja… Kavalana lohdutteli Perkele:
— "Hän myös on hyvä sekä armollinen… Jos käännyt aikanansa,
sekä lähdet vihdoinkin oman käden varaan, niin… Hän silloin vielä
kaikki unohtaa…"
Kyynel kierähti… Mieli värähti… Hieman rauhottuen myönteli
Martva:

"Niin… Sen uskon. Hän on ihmeen hyvä… Vaan mitä pitää minun
tehdä nyt?"
Suuri henki tekeytyi miettiväksi.
— "En tiedä… Luulen toki, että sinun on lähdettävä nyt jo
kotoasi… Siis lähde nyt ja ota ilman Luojaa elämän ohdakkeista
onnen-rauha!… Niin tottelet myös Häntä: Jumalaa…"
Yhä masentui Martvan mieli… Kiusaajan ääni soi hänelle
soimaavana… Käsi herposi helmaan… Hän lausui miettivänä,
selitellen:
— "Ah, nyt en enää tiedä mitä tehdä… Ei linnunpoika tohdi
siivetönnä pesästä lentää… Täytyykö minun sitten turvatonna pois
isän luota maailmalle mennä?… Se kotoani lähtö olisi samaa kuin
Hänen, Luojan luota poistuminen…"
Pahastuneeksi tekeytyen lausui Perkele kuivasti:
— "Tee mitä tahdot!… Minun tehtävääni ei kuulu koskaan
kehotteleminen… On siinä kyllä, että näytän tien."
Kaukaa kuului suruinen soiton hyminä… Se toi mieleen uusia
suruja… Ihmishenki oli jo suurissa lumoissa… Mielipahoillaan lausui
Martva:
— "Ah, kiitos neuvostasi, tuntematon!… Vaan älä pahastu, jos
epäilenkin niin suurta asiata miettiessä… Näethän, miten avuton taas
olen… Siis älä suutu, mutta sääli minua!…"
Huoaten lausui siihen Perkele:

— "En pahastu suorasta puheestasi… Jo olen näillä matkoillani
saanut semmoisiin loukkauksiin tottuakin… Niin on se jo ollut, niin on
vielä nytkin: Jokainen puolustautuu verukkeilla, kun tahtoo jättäytyä
Isän varaan, peljäten että Sinain korpikulku on vaivaloinen omin
jaloin käydä… Jokaista miellyttävät Isän lihapadat…"
Hätäytyneenä puolustautui vielä lumottu ihmishenki… Anteeksi
pyytäen vaikersi Martva:
— "Älä soimaa, mutta ymmärrä minua!… Enhän minä tahdo
napista, enkä olla paha… Vaan isän luota lähtö oudostuttaa… Tai
pelkään, että se on ehkä väärä… Niin lähti Isän luota myöskin kerran
tuhlaajapoika kauvas maailmalle…"
Kerkeästi tarttui siihen suuri henki. Kavalana selitti hän:
— "Tuhlaajapoika lähti tuhlaamaan… Vaan annan sinulle toisen
esimerkin: Näes, Jeesus myöskin lähti Isän luota. Hän tuli lihaksi ja
kärsi, kuoli… Ei nurissut Hän sitä tehdessänsä!… Tekikö Hänkin
väärin mielestäsi?…"
Suuri lumous täytti Martvan sielun. Hämmästyksen lyömänä
huudahti hän:
— "Sitä en ole koskaan ajatellut!… Nyt kiitän tästä
huomautuksestasi!…"
Hän alkoi äsken kuulemaansa ajatella… Murhe täytti mielen
kokonaan… Hän mietti kotoa maailmalle lähtöä… Hän istui
hautakummulla kuin turvaton linnunpoika pesän reunalla… Siipi
tuntui vielä heikolta, maailma kylmältä… Ristin takaa kurkistelivat

häntä kuoleman neidot… Kaikki tuntui turvattomalta… Epäröiden
lausui hän silloin:
— "En tiedä mitä tehdä… Minä pelkään… Enhän minä, raukka, ole
suuri Jeesus… Oi! eivät Hänen työnsä minulle sovi."
Kerkeänä huomautti kiusaaja siihen:
— "Se huomautuksesi on aivan totta… Vaan tiedä myös: Hän antoi
esikuvan…"
Koko Martvan sielu tulvi täyteen elämän epäselvyyttä.
Hämmästyneenä huudahti hän kiusaajallensa:
— "Nyt muistan sen!… Ah, miten ihmeen hyvin tunnetkin sinä
koko pyhän kirjan!… Vaan sano mitä ihmeen tehtävätä minulla olisi
siellä elämässä?"
Kavalana vastasi hänelle Perkele:
— "Siellä odottaa sinua sulhasesi… Ethän tiedä, vaikka hän
tarvitsisi sinun apuasi!…"
Nopeasti huudahti siihen kiusattava:
— "Ei… ei!… Nyt erehdyt… Ei Oolavini milloinkaan kaipaa minun
apuani!… Se, joka laskee kuohuvimmat kosket, ei joudu koskaan
maailmalla hätään!"
Silloin Perkele alkoi loihtia hänen eteensä mustia kukkia… Hänen
enkelinsä sirotteli niitä neidon suurimmiksi suruiksi… Hän puhui
kavalana:

— "On nuori, kaunis mies maailmalla alati suuren vaaran
alaisena… Hän kulkee neidon paula kaulassansa… On neidon paula
pahin hirttonuora…"
Hautausmaan kukkaset alkoivat jo mustiksi muuttua… Järkkynyt
Martvan mieli ei kestänyt sitä suruista näkyä… Perkeleen silmäykset
sirottelivat häneen yhä uusia mustia kukkia… Hän huudahti jo
hätäytyneenä:
— "En usko sitä… Miksi Oolavista semmoista puhut?… Hän on
puhtain, jaloin kaikista ihmisistä maailmassa…"
Perkele loihti hänen eteensä hienot lemmen hämärät: Kauniissa
lehdossa, kaukana näkemän rajalla, käveli kaksi varjoa vieretysten…
Ei tuntenut vielä neito omaansa… Metsä oli hämärä, varjo himmeä…
Mutta hän aavisti sen Oolavin olevan… Pieni tyttönen sirotteli siellä
helmastansa mustan kukan siemeniä…
Kylmänä, kiehtovana selitti Perkele:
— "Niin, sulhasesi kyllä kosken laskee… Vaan nainen onkin rikkaan
miehen tiellä pahempi kivi kuin on kosken kari…"
Mustan kukan siemenistä nousivat jo kukan taimet… Hämärä
hälveni, varjot selkenivät… Martvan mieli otti suuria suruja…
Kiusaaja lisäsi kavalana:
— "Mies kyllä aina kiertää kosken kiven, vaan naista hän ei
konsanansa kierrä…"
Mustan kukan taimet kasvoivat… Jo pääsivät ne kukkanupulle…
Lehto oli niitä aivan mustanansa… Hämärä haihtui… Martva tunsi jo
Oolavinsa… Musta kukka vei häneltä mielen maahan…

— "Ah, nainen pettää kaikkein viisaimmankin", — huokasi silloin
suuri henki.
Mustan kukan umput alkoivat jo kukiksi puhjeta… Musta väri
koristi kaunista metsää, kyynel neidon silmää… Hätäytyneenä
huudahti Martva:
— "Oi, toteutuukohan pahan enne!… Tuottaako Oolavini minulle
tuskaa?… Ei Jumalaa hän toki unohtane!…"
Mustan kukan tuoksu täytti ilman… Tyttö kärsi… Kukka puhkesi
puhkeamistaan… Hämärä selkeni… Varjo häilähteli jo naisen
muodossa… Yhä sokaisten, yhä lumoten lausui Perkele:
— "Ah, suokoon Korkein hänelle viisautta jokaisen naisen
kavaluutta kiertää!… Ei hänelle muista turvaa lienekään!"
Musta kukka heloitti jo kauneimmillansa… Martva näki varjon
muuttuvan kauniiksi tytöksi… Silmä kertoi jo kyynelillänsä mitä oli
hänellä povessa… Avuttomana, rukoilevana lausui hän
kiusaajallensa:
— "Sääli minua, jätä soimaaminen!… Näethän kuinka raukka nyt
jo itken… Olen valmis uhraamaan nyt elämäni, jos sillä voin vain
hänet pelastaa… Olen valmis kosken kuohuun viskautumaan…"
Yhä kauniimpana kukki musta kukka… Sen värit koskivat kipeästi
neidon mieleen… Kyynel vuoti karvaimmillansa… Hämärä selkeni…
Kiusaaja loitsi Martvan eteen lemmen näyn: Oolavi käveli neiti
Iltamon keralla… Silmä puheli silmän, käsi käden kanssa…
— "Oi!" — huudahti heikosti Martva.

Mustat kukat kukkivat kauneina… Näky jatkui… Oolavi lauleli jo
neidollensa… Martva vapisi… Hän oli maan alle vajoamaisillansa…
Hädän-ilme kasvoillansa kavahti hän ylös… Hän oli valmis lähtemään
elämään… lähtemään sinne Oolavin avuksi… Lemmenkateisena
huudahti hän tuskaisen huudon:
— "Oolavi!… Oi, Oolavi! Nyt viepi jo minua koski!"
Kun morsian avuksi lähteä päätti.
Entisyyden iloja haudattiin. Lattialla tuoksuivat hautajaishavut.
Ranniston tuvan seinänsaumat katselivat surullisina, ollen kuin
murhetta täynnä. Kissa hyräili lattialla. Päivä paistoi ikkunasta. Se
paistoi surullisena, paistoi kuin mielipahoillansa. Elämän kellot soivat,
vaan ei ollut iloa niissä. Tuntui kuin olisi tuvassa äsken ollut
hautajaiset.
Martva oli juuri vatvonut villat sekaantumaan ja istui nyt, kartaten
niistä lepeitä. Kartta liikkui kepeästi. Pii otti piihin hellävaroen, tuskin
hennoten siihen kosketella. Karttaajan mieli oli suruja täynnä ja siitä
oli tupakin surunsa saanut.
Kartatessansa hyräili Martva laulua: "Ja kuoleman nunnaksi
morsian lähti". Hän lauloi:
    "Etäällä kauniissa linnassansa
    kuningas istuvi loistossaan.
    On nuori morsian rinnallansa
    ja häitä suuria laitetaan.

Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebookmass.com

Biogeochemical Cycles and Climate Han Dolman

About This Presentation

Slide Content

Tags

Categories

Download

Quick Actions

Statistics

Related Slideshows

Biogeochemical Cycles and Climate Han Dolman

About This Presentation

Slide Content

Slide 1

Slide 2

Slide 3

Slide 6

Slide 8

Slide 9

Slide 10

Slide 11

Slide 12

Slide 13

Slide 14

Slide 15

Slide 16

Slide 17

Slide 18

Slide 19

Slide 20

Slide 21

Slide 22

Slide 23

Slide 24

Slide 25

Slide 26

Slide 27

Slide 28

Slide 29

Slide 30

Slide 31

Slide 32

Slide 33

Slide 34

Slide 35

Slide 36

Slide 37

Slide 38

Slide 39

Slide 40

Slide 41

Slide 42

Slide 43

Slide 44

Slide 45

Slide 46

Slide 47

Slide 48

Slide 49

Slide 50

Slide 51

Slide 52

Slide 53

Slide 54

Slide 55

Slide 56

Slide 57

Slide 58

Slide 59

Slide 60

Tags

Categories

Download

Quick Actions

Statistics

Related Slideshows

Earthquakes_Type of Faults_Science G8.pptx

Quiz #1 Science 10 in the first quarter for jhs

Astronomy history from long ago till doday

Great history of astronomy from long ago till today

EARTHQUAKE-DRILL.powerpoint.............

History of astronomy from old times to the present times