Biology The Core 2nd Edition Simon Solutions Manual

Biology The Core 2nd Edition Simon Solutions Manual
Biology The Core 2nd Edition Simon Solutions Manual
Biology The Core 2nd Edition Simon Solutions Manual

1. Biology The Core 2nd Edition Simon Solutions
Manual download
https://testbankdeal.com/product/biology-the-core-2nd-edition-
simon-solutions-manual/
Explore and download more test bank or solution manual
at testbankdeal.com

2. We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit testbankdeal.com
to discover even more!
Biology The Core 2nd Edition Simon Test Bank
https://testbankdeal.com/product/biology-the-core-2nd-edition-simon-
test-bank/
Biology The Core 1st Edition Simon Test Bank
https://testbankdeal.com/product/biology-the-core-1st-edition-simon-
test-bank/
Campbell Essential Biology 5th Edition Simon Solutions
Manual
https://testbankdeal.com/product/campbell-essential-biology-5th-
edition-simon-solutions-manual/
Income Tax Fundamentals 2014 32nd Edition Whittenburg Test
Bank
https://testbankdeal.com/product/income-tax-fundamentals-2014-32nd-
edition-whittenburg-test-bank/

3. QuickBooks Online Plus A Complete Course 2017 2nd Edition
Horne Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/quickbooks-online-plus-a-complete-
course-2017-2nd-edition-horne-solutions-manual/
Elementary Survey Sampling 7th Edition Scheaffer Solutions
Manual
https://testbankdeal.com/product/elementary-survey-sampling-7th-
edition-scheaffer-solutions-manual/
International Business Competing in the Global Marketplace
11th Edition Hill Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/international-business-competing-in-
the-global-marketplace-11th-edition-hill-solutions-manual/
Guiding Childrens Social Development and Learning 9th
Edition Kostelnik Test Bank
https://testbankdeal.com/product/guiding-childrens-social-development-
and-learning-9th-edition-kostelnik-test-bank/
Intimate Personal Violence in Canada Canadian 1st Edition
Bake Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/intimate-personal-violence-in-canada-
canadian-1st-edition-bake-solutions-manual/

4. Better Business 4th Edition Solomon Test Bank
https://testbankdeal.com/product/better-business-4th-edition-solomon-
test-bank/

5. Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. 75
CHAPTER 6
DNA: The Molecule of Life
Learning Outcomes
In this chapter students will:
6.1 Describe the structure of the DNA molecule and how this structure allows for the
storage of information, the replication of DNA, and protein synthesis.
(Modules 6.1, 6.2)
6.2 List the similarities and differences between the various nucleic acid molecules.
(Modules 6.3, 6.6)
6.3 Describe the process of protein synthesis, including how the genetic information is
transferred during transcription and translation. (Modules 6.3–6.7)
6.4 Define gene expression, and describe the various ways in which cells are able to
regulate gene expression, including signal transduction. (Modules 6.8, 6.9)
6.5 Differentiate between the categories of mutations and the relative effects of each on the
expression of genes. (Modules 6.10–6.12)
6.6 Describe how certain mutations can result in cancer, and what can be done to treat
cancer or prevent it. (Module 6.12)
6.7 Describe how scientists manipulate DNA to produce genetically modified products.
(Modules 6.13–6.15)
6.8 Describe how scientists can analyze DNA profiles and how this information is applied.
(Modules 6.16–6.18)
6.9 Summarize the practice of gene therapy: what it is, how it works, its successes, and its
failures. (Module 6.19)
Module Outlines
6.1 DNA is a polymer of nucleotides.
• CORE IDEA: A molecule of DNA is a double helix made of two intertwined
polynucleotide strands. Each strand is a long string of nucleotides. Each nucleotide
consists of the same sugar and phosphate, and one of four possible bases.
A. DNA history
1. In the early 1900s, biologists hypothesized a molecule acted as a chemical basis of
inheritance.
2. By the 1950s, scientists had identified the hereditary material as DNA
(deoxyribonucleic acid) and its 3-D structure.
3. DNA is one type of nucleic acid.
B. The double helix
1. Every living cell contains chromosomes.
a. Humans have 46 chromosomes.
2. Each chromosome consists of one molecule of DNA plus organizing proteins.
3. Overall structure of DNA is a double helix.
a. Two strands wrap around each other.

6. 76 INSTRUCTOR’S GUIDE FOR SIMON, BIOLOGY: THE CORE, 2e Copyright © 2017 Pearson Education, Inc.
b. Hydrogen bonds between bases hold the two strands together.
4. The precise chemical structure of DNA is common to all life on Earth.
C. Nucleotides
1. Each molecule of DNA is made of individual subunits called nucleotides.
2. Each nucleotide is composed of the following:
a. A five-carbon sugar (deoxyribose in DNA)
i. Identical in all organisms
b. A negatively charged phosphate group
i. Identical in all organisms
c. A base
i. Varies—adenine (A), guanine (G), thymine (T), and cytosine (C)
ii. All genetic information is encoded in this four-letter alphabet.
3. Polynucleotide
a. One molecule of DNA contains two polynucleotides wrapped around each other.
i. This forms a double helix.
b. Each polynucleotide is a strand of individual nucleotides.
c. Any combination of the four bases is possible along its length.
4. Sugar-phosphate backbone
a. A polynucleotide consists of bases attached to a sugar-phosphate backbone.
b. The backbone alternates sugar and phosphate groups that form a long chain.
c. The backbone is identical among all DNA molecules.
i. It is the bases that change from one molecule to the next.
5. Base pairs
a. Each nucleotide contains one of four bases.
i. Adenine (A), guanine (G), thymine (T), and cytosine (C)
b. Each kind of base can form only hydrogen bonds with only one other kind of base.
i. A with T
ii. G with C
c. The hydrogen bonds within base pairs hold the two strands of the double helix
together.
d. Due to the base-pairing rules, the sequence of one strand dictates the identity of the
nucleotides on the other strand.
6.2 During DNA replication, a cell duplicates its chromosomes.
• CORE IDEA: Genetic instructions are passed down via DNA replication: The double
helix of a DNA molecule is peeled apart, and each separated strand serves as a template
to build a new strand following the base-pairing rules.
A. Duplicating DNA
1. For the continuity of life, a complete set of genetic instructions in the form of DNA
must pass from one generation to the next.
B. Semi-conservative replication
1. During DNA replication, the two strands of the original DNA molecule separate.
2. Each DNA strand serves as a template to guide the production of the other strand.
a. Base-pairing rules dictate that A can pair only with T, and G can pair only with C.
3. In the end, two new DNA molecules are produced.
a. Semi-conservative—each contains one newly created strand and one strand from
the original molecule.
C. The process of DNA replication
1. The double helix is peeled apart.
a. Helicase attaches to the origins of replication in the DNA.

7. Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. Chapter 6 DNA: The Molecule of Life 77
b. Helicase peels apart the two DNA strands and forms replication bubble.
c. This exposes the bases.
2. New strands are synthesized.
a. DNA polymerase builds a new DNA molecule that is complementary to the
existing strand.
b. Base-pairing rules dictate that A can pair only with T, and G can pair only with C.
c. This happens on both original DNA strands simultaneously.
3. DNA fragments are fused together.
a. DNA polymerase creates the new DNA molecule in fragments.
b. DNA ligase joins individual fragments of DNA.
6.3 DNA directs the production of proteins via RNA.
• CORE IDEA: DNA and RNA are both nucleic acids with some common features and
some differences. Within a cell, DNA acts as the molecule of heredity by directing the
production of RNA, which in turn directs the production of proteins.
A. Nucleic acids
1. A molecule of DNA (deoxyribonucleic acid) shares many structural similarities with
a molecule of RNA (ribonucleic acid).
a. Both are nucleic acids.
b. Both are polymers of nucleotides.
i. Each nucleotide consists of a sugar, a phosphate, and a base.
2. DNA and RNA have three important structural differences.
a. Number of strands
i. DNA—double-stranded (double helix)
ii. RNA—single-stranded
b. Sugar
i. DNA—deoxyribose (missing one oxygen compared to ribose)
ii. RNA—ribose
c. Base
i. DNA—adenine (A), guanine (G), thymine (T), and cytosine (C)
ii. RNA—adenine (A), guanine (G), and cytosine (C), but uracil (U) instead of
thymine (T)
B. The flow of genetic information
1. DNA is the molecule of heredity because it directs the production of proteins.
2. DNA first directs the production of RNA.
3. RNA then controls the manufacture of proteins.
4. Proteins perform the majority of cellular functions.
a. Proteins are responsible directly or indirectly for physical traits.
6.4 Genetic information flows from DNA to RNA to protein.
• CORE IDEA: Genetic information flows from DNA to messenger RNA in the nucleus
through the process of transcription. At the ribosomes in the cytoplasm, each mRNA
codon is translated into an amino acid of a protein.
A. Every trait you were born with is encoded by the DNA of your genes.
1. DNA itself does not produce your appearance.
2. DNA directs the production of proteins.
3. Proteins are responsible for your physical traits.
B. Flow of genetic information through the cell
1. Transcription—DNA to RNA
a. This occurs in the nucleus.

8. 78 INSTRUCTOR’S GUIDE FOR SIMON, BIOLOGY: THE CORE, 2e Copyright © 2017 Pearson Education, Inc.
2. Translation—RNA to protein
a. RNA leaves nucleus through nuclear pores.
b. This occurs in the cytoplasm on ribosomes.
C. Transcription overview
1. Flow of genetic information starts in the nucleus with DNA.
2. DNA directs production of RNA through the process of transcription.
3. Transcription makes mRNA (messenger RNA).
4. It follows base-pairing rules:
a. C is transcribed to G, and G is transcribed to C.
b. T is transcribed to A, but A is transcribed to U (uracil).
5. mRNA exits the nucleus and travels to the ribosome.
D. Translation overview
1. In translation, mRNA serves as instructions to build a sequence of amino acids.
2. mRNA contains successive codons—a sequence of three nucleotides—which
specifies one amino acid.
3. Ribosomes read each codon and attach the proper amino acid to a growing chain.
4. The resulting string of amino acids is a polypeptide.
6.5 Transcription creates a molecule of RNA from a molecule of DNA.
• CORE IDEA: During translation, the DNA double helix separates, and one strand is
used to generate a molecule of RNA. The RNA is processed to become messenger RNA,
which then exits the nucleus via a nuclear pore.
A. Transcription
1. Transcription is the transfer of information from DNA to messenger RNA (mRNA).
2. It occurs in the nucleus of eukaryotic cells.
B. RNA polymerase binds a promoter.
1. RNA polymerase binds to the promoter (DNA sequence).
2. Promoter acts as a “start here” signal marking the beginning of a gene.
3. By controlling whether or not RNA polymerase can bind, promoters turn genes on or
off.
C. RNA polymerase synthesizes a molecule of RNA.
1. After RNA polymerase binds to the promoter, it peels open the double helix.
2. One strand serves as a template for the formation of RNA.
3. RNA polymerase moves down the DNA.
a. It follows base-pairing rules.
b. C is transcribed to G, and G is transcribed to C.
c. T is transcribed to A, but A is transcribed to U (uracil).
4. As completed RNA peels away, DNA strands rejoin.
5. Transcription ends when RNA polymerase reaches a DNA “stop” sequence—
terminator.
D. RNA splicing
1. In eukaryotic cells, the RNA is processed before it leaves the nucleus.
2. RNA splicing
a. Introns: Stretches of RNA that do not code for amino acids are removed.
b. Exons: Stretches of RNA that do code for amino acids remain in the RNA.
3. One mRNA may be spliced in multiple ways to code for multiple proteins.
4. In addition, extra nucleotides are added as a “cap” and a “tail” to the RNA.
E. The mRNA leaves the nucleus.
1. The finalized RNA molecule is now called messenger RNA (mRNA).
2. mRNA leaves the nucleus through nuclear pores.

9. Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. Chapter 6 DNA: The Molecule of Life 79
6.6 Translation involves the coordination of three kinds of RNA.
• CORE IDEA: Translation is accomplished by ribosomes, made from rRNA and protein.
Ribosomes use two kinds of RNA to produce a string of amino acids. The genetic code
dictates the correspondence between RNA triplets and amino acids.
A. Translation
1. Translation is the process through which messenger RNA (mRNA) is used to
produce a molecule of protein.
2. Translation takes place in the cytoplasm on ribosomes.
B. Ribosomes
1. Ribosomes are cellular structures that perform the translation of mRNA
polynucleotides into amino acid polypeptides.
2. Ribosomes are made of ribosomal RNA (rRNA) and proteins.
a. Each ribosome consists of two subunits that join to form the functional ribosome.
3. Within each ribosome are binding sites for mRNA (carrying the message) and transfer
RNA (tRNA).
a. tRNA brings the amino acids that match the codon to the ribosome.
4. The ribosome reads the mRNA three nucleotides at a time—codon.
5. Each codon encodes one amino acid.
C. Transfer RNA
1. tRNAs (transfer RNAs) have an anticodon at one end.
a. Follows base-pairing rules
b. C with G, and G with C
c. U with A, and A with U
2. The other end of the tRNA holds the amino acid that corresponds to that codon.
D. The genetic code
1. The correspondence between an RNA codon and its amino acid is called the triplet
code.
2. Every RNA codon encodes just one possible amino acid.
3. A given amino acid may be encoded by multiple codons.
4. There is one start codon (AUG) that signals the start of the genetic message.
5. There are three stop codons that signal the end of the message.
6. Each codon between start and stop codons encodes one amino acid.
6.7 Translation creates a molecule of protein via the genetic code.
• CORE IDEA: Translation begins when the ribosome assembles from its subunits at the
start codon of an mRNA. Elongation then proceeds, adding one amino acid at a time.
When a stop codon is reached, the ribosome machinery disassembles.
A. Translation
1. Ribosomes use information coded in messenger RNA (mRNA) to create
corresponding amino acid polypeptides.
2. Each ribosome contains binding sites for the mRNA and molecules of transfer RNA
(tRNA).
B. Initiation—Ribosome assembles.
1. Ribosomes exist as two separate components: the large and small subunits.
2. Translation begins when mRNA binds to a small ribosomal subunit.
3. A tRNA then binds the start codon of mRNA.
a. Start codon binds to anticodon of tRNA carrying amino acid methionine.
b. Start codon is UAC.
4. Large subunit then binds, creating a complete ribosome.

10. 80 INSTRUCTOR’S GUIDE FOR SIMON, BIOLOGY: THE CORE, 2e Copyright © 2017 Pearson Education, Inc.
C. Elongation—Polypeptide grows longer.
1. Additional amino acids are added one by one.
2. The anticodon of the incoming tRNA carrying its amino acid pairs with the mRNA
codon via the RNA base-pairing rules.
3. The new amino acid is added to the end of the growing polypeptide chain.
4. The old empty tRNA (from the previous step) exits the ribosome.
5. The ribosome moves the remaining tRNA to the spot just vacated.
6. The process continues, with each entering tRNA bringing a new amino acid to be
added.
D. Termination—Ribosome disassembles.
1. Elongation continues until the ribosome reaches a stop codon on the mRNA.
2. Stop codons do not code for amino acids, indicating the end of translation.
a. Stop codons are UAA, UAG, and UGA.
3. The completed polypeptide is freed, the ribosome splits back into subunits, and
mRNA and tRNA are released.
4. The released mRNA may then begin another round of translation, producing another
protein.
6.8 Gene expression is regulated in several ways.
• CORE IDEA: Through gene regulation (the turning on and off of genes), cells control
gene expression (the production of proteins). There are several points along the path from
DNA to RNA to protein that can be regulated.
A. Gene expression
1. Every cell in your body contains every one of your genes.
2. Each cell type looks and acts differently because each produces different proteins.
3. Gene regulation: Mechanisms that turn on and off certain genes in a particular cell.
4. Genes contain information used to produce proteins.
5. Turning a gene off means that gene expression—the flow of genetic information from
DNA to RNA to protein—is not being completed.
B. Gene regulation in action
1. If you examined genes from a set of cells, you would see that certain genes are turned
on in some cells and not others.
Gene type Intestinal cell Nerve cell White blood cell
Gene for glucose-
digesting enzyme
Active Active Active
Antibody gene Active
Lactase gene Active
Hemoglobin gene
2. In the examples used, only intestinal cells produce the digestive enzyme lactase.
3. None of the cell types shown produce hemoglobin.
C. X chromosome inactivation
1. If a chromosome is condensed, the genes it contains are inaccessible and will not be
used to produce proteins.
2. X chromosome inactivation: In female mammals, one X chromosome in each body
cell is highly compacted and almost entirely inactive.
3. Ensures that males (who have only one X chromosome) and females (who have two)
have the same number of active genes.
4. The inactive X condenses down into a Barr body.

11. Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. Chapter 6 DNA: The Molecule of Life 81
D. Control of gene expression
1. Transcription factors
a. In a typical eukaryotic cell, the majority of genes are “off”—not being used to
produce proteins.
b. Transcription factors are proteins that bind to the DNA before transcription can
begin.
2. Control of RNA
a. Before leaving the nucleus, RNA can be altered in several ways.
b. A cap and tail are added.
c. Introns (noncoding regions) are spliced out and exons (coding regions) may be
rearranged.
i. This produces several possible messenger RNAs from a single gene.
d. microRNAs (small RNA molecules) bind to mRNA, preventing them from
producing protein.
3. Protein control: Initiation, activation, breakdown
a. Translation (where messenger RNA is used to produce proteins) offers more places
for regulation.
b. The cell can control whether translation proceeds, how proteins are modified after
translation, and when proteins are broken down.
6.9 Signal transduction pathways can control gene expression.
• CORE IDEA: Cells can communicate with each other via molecules that trigger signal
transduction pathways in the receiving cell. The result is gene regulation. Such
communication is particularly important in the developing embryo.
A. Multicellular life depends on cell-to-cell signaling.
B. Signal transduction
1. Within multicellular organisms, cells typically communicate with each other by
producing signal molecules that exit one cell and bind to a receptor protein on the
outside of another cell.
2. Binding triggers a signal transduction pathway—a series of relay molecules that
convey a message from the outside of the cell into the cell’s cytoplasm and nucleus.
3. The signal usually results in the turning on or off of one or more genes.
C. Cell-to-cell signaling in a developing embryo
1. Development is the growth of an animal from an embryo into an adult.
2. It involves cell division (to increase body size) that must be carefully coordinated.
3. Chemical signals are passed between neighboring cells to properly control the
formation of organs as well as the overall organization of the body.
4. Induction occurs when one group of cells influences the development of an adjacent
group of cells.
a. It switches genes on or off in target cell.
b. Inductive signals can cause cells to change shape, migrate, or even destroy cells (as
in removal of webbing in the developing hand).
5. Homeotic genes are master control genes.
a. Homeotic genes are master control genes.
b. In developing embryos, they produce protein signals that turn groups of other genes
on or off.
b. Homeotic genes help establish the overall structure of an organism.
c. For example, specific homeotic genes direct which end of the embryo will be the
head, while others direct which body parts will develop in which locations.
i. The mutant fly has an extra set of wings due to mutation in a homeotic gene.

12. 82 INSTRUCTOR’S GUIDE FOR SIMON, BIOLOGY: THE CORE, 2e Copyright © 2017 Pearson Education, Inc.
6.10 Mutations can have a wide range of effects.
• CORE IDEA: Mutations, changes to the nucleotide sequence of DNA, can occur
spontaneously or be caused by mutagens. Point mutations occur at a single nucleotide,
whereas insertions and deletions can affect many mRNA codons.
A. Mutations
1. A mutation is any change in the nucleotide sequence of DNA.
2. Occasionally, mutations lead to improvements that make an organism better suited to
its environment.
a. These are the raw material of evolution by natural selection.
3. More often, mutations are harmful and will not enhance the survival of the affected
organism.
4. Some mutations involve a single nucleotide change, while others affect a larger
number of nucleotides.
B. Mutagens
1. Some mutations are spontaneous.
a. Due to errors during DNA replication
2. Other mutations are caused by mutagens—physical or chemical factors in the
environment that can damage DNA.
3. Many mutagens are carcinogens—cancer-causing agents.
a. Exposure to ultraviolet radiation, X-rays, tobacco products, and high-fat foods
increases risk.
b. Avoiding mutagens can help reduce the risk of developing cancer.
i. Apply sunscreen when outdoors, and include vitamins C and E from fresh fruits
and vegetables into a daily diet.
Mutations
Point mutations Frameshift mutations
Silent Missense Nonsense Insertions Deletions
C. Point mutations
1. A point mutation is the substitution of one DNA nucleotide for another.
2. Silent mutation does not change amino acid produced, so protein is unchanged.
a. Some amino acids are encoded by more than one RNA sequence.
3. Missense mutation substitutes one amino acid for another, so protein is changed.
a. Change in protein may be small or large depending on which amino acid is
substituted.
4. Nonsense mutation changes an amino acid codon to a stop codon, producing a
shortened protein.
a. A shortened protein is almost always defective.
D. Frameshift mutations
1. After a DNA gene is transcribed in messenger RNA, it is read as a series of codons.
a. A codon is three consecutive nucleotides.
2. Insertion mutations add nucleotides.
3. Deletion mutations delete nucleotides.
4. If an insertion or deletion throws off the reading frame, it is called a frameshift
mutation.
a. They often result in completely different and usually defective proteins.

13. Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. Chapter 6 DNA: The Molecule of Life 83
6.11 Loss of gene expression control can result in cancer.
• CORE IDEA: Cancer is caused by out-of-control cell growth due to a breakdown of the
cell cycle control system. This can occur when proto-oncogenes (such as genes that code
for growth factors and tumor suppressors) are mutated to oncogenes.
A. Cancer
1. Cell division is a normal, necessary process that produces new cells from preexisting
cells.
2. Cell cycle control system controls the rate and timing of cell division.
3. A cell occasionally loses the ability to control its cell cycle.
4. A tumor is a mass of body cells growing out of control.
5. Cancer is a tumor that spreads to other tissues.
B. Proto-oncogenes and oncogenes
1. The cell cycle control system regulates the timing of cell duplication.
2. The cell cycle control system consists of proteins that integrate information from the
environment and communicate “start” and “stop” signals to the nucleus.
3. A mutation in a gene producing one of these proteins can cause the cell to fail to
respond to one of these signals.
4. A cell with such a mutation runs through the cycle again and again, producing new
cells when it should not.
5. A proto-oncogene is a normal, necessary gene that produces a protein that properly
regulates the cell cycle.
6. An oncogene is a mutated proto-oncogene that produces an abnormal protein that fails
to regulate the cell cycle.
a. The result is out-of-control growth.
C. Growth factors
1. A proto-oncogene is a gene that produces a protein that normally regulates the cell
cycle.
2. A proto-oncogene may produce a growth factor.
a. Growth factor is a protein that stimulates cell division.
b. Growth factors normally stimulate growth only when it is appropriate.
c. A mutation in a growth factor gene can make a protein that promotes cell division
when it should not.
i. A tumor may result.
D. Tumor suppressor genes
1. Tumor suppressor genes normally code for proteins that inhibit cell division.
2. A mutation that deactivates a tumor suppressor gene may result in uncontrolled
growth.
6.12 Cancer is caused by out-of-control cell growth.
• CORE IDEA: All tumors start in a single cell. If a tumor cannot move beyond its
original location, it is benign; if it is capable of spreading, it is malignant and causes
cancer. There are several ways to prevent and treat cancer.
A. Progression of cancer
1. Cancer is caused by abnormal growth of the body’s own cells.
2. Cancer always begins when DNA within a single cell undergoes a series of mutations.
a. Proto-oncogenes mutate into oncogenes.
b. Transformation is conversion of a normal cell into a cell that multiplies
continuously.

14. 84 INSTRUCTOR’S GUIDE FOR SIMON, BIOLOGY: THE CORE, 2e Copyright © 2017 Pearson Education, Inc.
3. If the mutated cell is not destroyed by the immune system, its descendants will form a
tumor.
4. Cancers are named for the place where they originate.
a. Lung cancer starts in the lung.
b. A cancer may spread from where it originates.
5. Metastasis is the spread of cancer cells from their site of origin through the body.
6. Types of cancer
a. Benign tumor (sometimes called a cyst or polyp) is one that cannot spread from its
original location.
i. They can be dangerous if their growth disrupts the organ in which they are
located (e.g., brain or intestine).
ii. They are not usually fatal because they do not spread.
b. A malignant tumor is one that can spread to other parts of the body.
i. Genetic and cellular changes enable it to spread.
ii. Malignant tumors are cancer.
iii. The spread of tumors is called metastasis.
B. Cancer treatment
1. Surgery
a. If a tumor is benign, surgery is often sufficient to remove it.
b. If a tumor is malignant, surgery to remove as much as possible is combined with
the next treatments.
2. Radiation therapy exposes specific areas to high-energy radiation.
a. Such radiation disrupts cell division to kill cancer cells.
b. Can also damage normal body cells.
3. Chemotherapy uses drugs to disrupt cell division.
a. Affects cells through the body.
b. May have negative side effects.
C. Cancer prevention
1. Some mutations that lead to cancer are inherited and can’t be prevented.
2. Some mutations that lead to cancer are spontaneous and can’t be prevented.
3. Most cases of cancer are caused by carcinogens.
a. Carcinogens are agents that promote the development of cancer.
4. Factors to reduce your cancer risk and increase your odds of survival if you do get it:
a. Healthy diet
b. Protection from sun—UV radiation
c. Not smoking
d. Regular screenings
e. Exercise
6.13 Genetic engineering involves manipulating DNA for practical purposes.
• CORE IDEA: Genetic engineering, the manipulation of genes for practical purposes, is
an application of biotechnology. A typical genetic engineering challenge is to clone a
gene in order to produce large quantities of a desired protein.
A. DNA can be mixed and matched.
1. A gene from one species may be cut and pasted into the DNA of a different species.
a. Chemical language of DNA is identical in all life.
B. How to clone a gene
1. Gene cloning: A gene that synthesizes the protein is . . .
a. Isolated—cut out gene of interest using restriction enzyme.

15. Visit https://testbankdead.com
now to explore a rich
collection of testbank,
solution manual and enjoy
exciting offers!

16. Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. Chapter 6 DNA: The Molecule of Life 85
b. Inserted into a piece of bacterial DNA called a plasmid—also cut with same
restriction enzyme.
i. Cutting with the restriction enzyme produces sticky ends.
ii. Both the gene of interest and the plasmid will have complementary sticky ends.
iii. DNA ligase is used to paste together the fragments of DNA.
c. A plasmid with gene of interest inserted is called a recombinant plasmid.
2. As the bacteria multiply, large amounts of the gene, and thus protein, are produced.
3. See the human insulin example on pages 138–139.
C. Genetic engineering
1. Biotechnology is the manipulation of organisms or their components to make useful
products.
2. DNA technology is a set of methods for studying and manipulating genetic material.
3. Genetic engineering is the direct manipulation of genes for practical purposes.
D. Restriction enzymes
1. Restriction enzymes are used to cut DNA at only specific nucleotide sequences.
2. Each kind of restriction enzyme recognizes just one short sequence of DNA—
restriction site.
3. Restriction fragments have sticky ends.
4. Fragments cut with the same enzyme will have complementary sticky ends.
6.14 DNA may be manipulated in many ways within the laboratory.
• CORE IDEA: Scientists can manipulate DNA in various ways: it can be cut with
restriction enzymes, isolated from a cell and put into a genomic library, visualized using
nucleic acid probes, synthesized directly, or produced from a cell’s messenger RNA.
A. Genomic libraries
1. It is often useful to start with a whole genome—an organism’s entire set of DNA.
a. There are 3 billion nucleotides in humans.
2. From the genome, recombinant DNA—a DNA molecule containing nucleotides from
more than one source—can be made.
3. The entire genome is cut up with restriction enzymes to create a large set of
fragments.
4. Each fragment is inserted into a separate plasmid.
a. A plasmid is a small circular bit of bacterial DNA.
b. DNA ligase is used to join fragment to plasmid.
5. A genomic library is a collection of cloned DNA fragments that includes an
organism’s entire genome.
6. Once created, a genomic library can be used to hunt for and manipulate any gene from
the starting organism.
B. Nucleic acid probes
1. A researcher may wish to select just one DNA fragment from an entire genomic
library.
2. A nucleic acid probe can be used.
a. A nucleic acid probe is a complementary molecule made using radioactive or
fluorescent building blocks.
3. Because the sequence of the probe is complementary, the probe binds to the fragment
of interest and helps to visualize it.
C. DNA synthesis
1. DNA can be created from scratch using an automated DNA synthesizer.
2. These machines produce customized DNA molecules of any sequence.
3. Sequences can be joined to produce DNA molecules of any length.

17. 86 INSTRUCTOR’S GUIDE FOR SIMON, BIOLOGY: THE CORE, 2e Copyright © 2017 Pearson Education, Inc.
D. Complementary DNA
1. Within a cell, transcription produces mRNA from the DNA.
2. The mRNA is used to produce proteins.
3. Reverse transcriptase can synthesize DNA molecules from mRNA.
4. Complementary DNA (cDNA) represents just the genes that were being transcribed
in the cell at the time.
6.15 Plants and animals can be genetically modified.
• CORE IDEA: Genetic engineers can use plasmids to create transgenic plants and
animals. While GM plants currently make up a significant part of our food supply, GM
animals do not. The use of such organisms carries risks and benefits.
A. Genetically modified organisms (GMOs)
1. Genetically modified organisms (GMOs) are ones that have acquired one or more
genes by artificial means.
2. Transgenic organism: Gene transferred from another species.
a. A goat carrying a gene from a human.
3. Production of transgenic GMOs is one of the most widespread applications of genetic
engineering.
B. Transgenic plants
1. Genetically modified food crops can be produced by inserting a desired gene into a
plasmid.
a. A plasmid is a small, circular, independently replicated piece of DNA originally
isolated from a bacterium.
b. Recombinant plasmid carries the gene of interest.
2. Plasmid acts as a temporary DNA carrier to insert a gene of interest into the genome
of a plant.
3. The genetically modified plant then expresses the trait from the newly inserted gene.
4. Genetically modified food crops are widely consumed in the United States.
5. Some agricultural scientists hope the GM crops can increase food production, pest
resistance, and the nutritional value of crops.
6. Examples
a. Bt corn has a gene for an insecticide from the bacterium Bacillus thuringiensis.
b. Golden rice contains daffodil genes that produce beta-carotene. This rice could help
with vitamin A deficiency and resulting blindness.
c. A GM papaya variety resistant to the devastating ring spot virus was introduced in
Hawaii.
C. Transgenic animals
1. There is a millennia-old tradition of selectively breeding farm animals.
2. Scientists are working on various genetic modifications to food animals to make them
healthier or more productive.
3. To date, none of these animals are in our food supply.
a. In late 2015, the Food and Drug Administration approved a transgenic salmon for
consumption. It may be years before such fish are available for consumption.
4. Pharmaceutical companies have produced various GMOs that secrete medically useful
human proteins.
a. Procedure for producing Erythropoietin in goats is diagrammed on page 143.
D. Safety and ethical concerns
1. Use of GMOs has rapidly replaced traditional plant and animal breeding programs in
agriculture.

18. Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. Chapter 6 DNA: The Molecule of Life 87
2. Regulations are still being drafted, so it is important for all citizens to be educated
about the possible risks and benefits of this technology.
3. See the table of pros and cons on page 143.
6.16 PCR can be used to multiply samples of DNA.
• CORE IDEA: Each round of the polymerase chain reaction (PCR) uses ingredients—
heat-stable DNA polymerase enzyme, DNA nucleotides, a sample to be studied, and
primers that target a specific sequence—to precisely double the amount of DNA.
A. PCR
1. Polymerase chain reaction (PCR) is a laboratory technique by which a specific
segment of DNA can be targeted and copied quickly and precisely.
2. Using PCR, a scientist can obtain enough DNA from a trace amount of blood or tissue
to allow further analysis.
3. Starting with just a single copy, automated PCR can generate billions of copies of a
DNA segment with a high degree of accuracy.
B. The PCR technique
1. In PCR, a sample of DNA is subjected to rounds of heating and cooling in a machine
called a thermal cycler.
2. The quantity of the desired region of DNA is doubled in each round.
3. DNA polymerase, a naturally occurring enzyme, is used to synthesize a new DNA
strand that is complementary to a single-stranded DNA sample.
a. DNA polymerase used was originally isolated from hot springs bacteria so it can
tolerate the high temperatures that would inactivate other organisms’ enzymes.
4. Technique
a. A double-stranded DNA molecule starts the process.
b. The sample is heated to near boiling.
i. Heat causes the hydrogen bonds that hold the double helix together to break apart.
c. The DNA strands separate due to high heat.
d. A heat-stable DNA polymerase is used to rebuild each of the missing strands.
e. The mixture is cooled, allowing the double-helix hydrogen bonds to re-form.
f. Each cycle doubles the amount of DNA.
g. Repeat the steps for the next cycle.
C. How DNA segments are targeted and copied
1. An investigator does not copy the entire DNA sample obtained (e.g., from a crime
scene).
2. PCR copies one specific region with the DNA.
3. Primers are used to target specific regions.
a. Primer: Short, chemically synthesized, single-stranded DNA molecules with
sequences that are complementary to sequences at each end of the target DNA
sequence.
4. DNA polymerase binds the primers and synthesizes to new DNA molecules using free
nucleotides included in the mixture.
5. By adding the correct primers and other needed ingredients, a large sample of the
DNA within a specific region can be obtained.
6. The DNA produced is then used for further analysis.
6.17 DNA profiles are based on STR analysis.
• CORE IDEA: DNA profiling can prove that two DNA samples came from the same
individual. PCR creates a sample of DNA containing specific short tandem repeats that
vary widely among people. Gel electrophoresis visualizes these sites.

19. 88 INSTRUCTOR’S GUIDE FOR SIMON, BIOLOGY: THE CORE, 2e Copyright © 2017 Pearson Education, Inc.
A. DNA profiling
1. DNA profiling is a set of laboratory techniques that allows an investigator to
determine with certainty whether two samples of DNA came from the same
individual.
B. Short tandem repeats
1. DNA profilers focus on specific sites within the genome that are known to vary
considerably from person to person.
2. Short tandem repeats (STRs) are sites where a short nucleotide sequence is repeated
many times in a row.
a. They are scattered throughout the genome.
b. Locations within the chromosome and the repeated sequences are the same from
individual to individual.
c. The number of repeats varies widely with the human population.
C. STR analysis
1. STR analysis is the current method for generating a DNA profile.
2. A comparison of the lengths of short tandem repeats is made at 13 predefined sites
within the human genome.
3. These sites vary so widely that no two humans have ever had the same number of
repeats at all 13 sites.
a. Exception: identical twins
4. Method
a. DNA is collected from the crime scene and the suspect.
b. PCR is used with specific primers to copy just the STR sites.
c. PCR produces large amounts of DNA from the STR sites.
d. Samples are analyzed by gel electrophoresis.
D. Gel electrophoresis
1. Gel electrophoresis allows visualization of DNA samples based on length.
2. DNA samples are loaded into the top of a gel.
3. Current is applied.
4. All DNA molecules are negatively charged so they migrate through the gel toward the
positive pole.
5. A dense thicket of fibers within the gel slows the migrations.
6. As a result, smaller pieces of DNA migrate toward the bottom of the gel faster than
larger pieces.
7. When the power is turned off, the DNA stops migrating.
8. Staining reveals the locations of the bands.
9. The banding pattern is compared to determine if the suspect’s sample matches the
crime scene sample.
6.18 Whole genomes can be sequenced.
• CORE IDEA: By digesting a cell’s DNA with enzymes and sequencing the fragments,
the entire genome of an organism can be determined. The human genome contains
21,000 genes that encode for 100,000 different proteins.
A. Genome sequencing
1. In 1995, a team of biologists announced that they had determined the DNA sequence
of the entire genome of Haemophilus influenza, a disease-causing bacterium.
2. This was the first successful experiment in genomics, the science of studying the
complete set of genes (genomes) and their interactions.
3. Many detailed genomes from a variety of species, including our own, have been
sequenced.

20. Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. Chapter 6 DNA: The Molecule of Life 89
B. The Human Genome Project
1. In 2003, researchers announced that they had sequenced virtually all of the genes from
a human.
2. The Human Genome Project found that our chromosomes contain about 21,000
genes within about 3 billion DNA nucleotides.
3. Human genome can be compared with other organisms.
a. Compare the number of nucleotides.
b. Compare the number of genes: Rice has 42,000; mice have 22,000; humans have
21,000.
4. See human genome facts on page 148.
C. Whole-genome shotgun method
1. The whole-genome shotgun method sequences the entire genome of an organism
using several separate techniques.
2. Method
a. Genome(s): DNA is obtained from one or more individuals.
b. DNA fragments: DNA is digested with a variety of restriction enzymes, which chop
the DNA into small segments.
c. Sequences of DNA: Sequence of each DNA fragment is determined by an
automated sequencing machine.
d. Overlapping sequences: Computer programs use overlapping regions from each
fragment to determine the original order of the sequences.
e. Final sequence: The complete genome is uploaded to a database.
D. Proteomic
1. DNA ultimately controls cells.
2. Proteins actually perform the tasks that keep all cells functioning.
3. Proteomics is the field that examines the complete set of proteins encoded by a
genome.
4. The number of human proteins (about 100,000) far exceeds the number of genes
(about 21,000).
6.19 Gene therapy aims to cure genetic diseases.
• CORE IDEA: Human gene therapy involves the production of a recombinant retrovirus
carrying an RNA version of a normal human gene. The virus can infect bone marrow
cells, transferring the proper gene to a diseased individual.
A. Gene therapy
1. Many human diseases are caused by a mutation in a single gene.
2. Gene therapy is the alteration of a person’s genes in order to treat a disease.
3. It works in theory, and some people have been cured.
B. Obtaining a healthy gene
1. Gene therapy begins by isolating a normal gene from a healthy person.
2. Enzymes are used to produce an RNA version of the target DNA gene.
3. This RNA gene is then combined with an infectious, but harmless, retrovirus (a virus
with an RNA genome).
4. The retrovirus most commonly used is a crippled version of the cold virus.
C. Injecting the healthy gene
1. Once the recombinant retrovirus has been engineered to carry the healthy gene, that
gene needs to get inside a diseased person’s cells.
2. Bone marrow cells are ideally suited for this purpose because they multiply for a long
time.
a. Take bone marrow cells from the patient.

21. Other documents randomly have
different content

22. haluavansa ampua nuo kaksi miestä. Hän halusi ampua heidät,
mutta ajatteli, että se olisi varsin kamalata. Mielessä kamppailivat
hänen epäjohdonmukaisen sivistyksensä kaksi eri puolta.
Myymälän lähellä kissa ilmestyi jälleen näkyviin, ilmeisesti maitoa
himoten. Tämä kartutti suuresti hänen omaa nälkäänsä. Hän alkoi
etsiessään puhella ja seisoi hetken kuluttua paikallaan huutaen
herjaussanoja. Hän puhui sodasta ja ylpeydestä ja imperialismista.
"Jokainen muu prinssi olisi kuollut miestensä ja laivojensa keralla!"
hän karjui.
Koneen ääressä puuhailevat saksalaiset kuulivat tuon tuostakin
hänen äänensä veden kohinan ylitse. Heidän katseensa yhtyivät ja
he hymyilivät hieman.
Ensin Bert aikoi istuutua virvokemyymälään heitä odottamaan,
mutta sitten hänen mieleensä juolahti, että tällöin hän voisi saada
molemmat liian lähelle itseään. Hän kulki Luna saaren kärkeen
punnitsemaan asemaansa.
Se oli alussa näyttänyt verrattain yksinkertaiselta, mutta kun hän
sitä mietiskeli, niin mahdollisuudet kasvoivat ja lisääntyivät.
Molemmilla oli miekka — jommallakummalla ehkä revolverikin.
Ja jos hän ampuisi molemmat, hän ei kenties löytäisi milloinkaan
ruokavarastoa!
Tähän asti hän oli kuljeskellut kivääri kainalossa ja omasta
mielestään peräti turvallisena; mutta entäpä jos he näkisivät kiväärin
ja päättäisivät hyökätä salaa hänen kimppuunsa? Vuohisaarella on
melkein kaikkialla väijymäpaikkoja, puita, kallioita, viidakkoja ja
kumpuja.

23. Eikö olisi parasta mennä nyt murhaamaan molemmat?
"Min' en voi", Bert sanoi hyläten sen ajatuksen. "Minun pitää
terästää luontoani."
Mutta hän teki erehdyksen pyrkiessään suoraan heidän luotaan.
Se selvisi hänelle äkkiä. Hänen oli pidettävä heitä silmällä, vakoiltava
heitä. Silloin hän kykenisi paremmin arvaamaan, mitä he aikoivat
hänelle tehdä. Ellei hän vakoilisi heitä, he rupeisivat pian
vakoilemaan häntä. Tämä tuntui niin peräti järkevältä, että hän
ryhtyi heti menettelemään sen mukaan. Hän harkitsi pukuaan ja
heitti kauluksensa ja ilmapurjehtijan kielivän lakin kauas veteen.
Takkinsa kauluksen hän käänsi ylös estääkseen likaista paitaansa
välkkymästä. Taskuihin kätketyt työaseet ja mutterit kalisivat hyvin
helposti, mutta hän järjesti ne paremmin ja kääri niiden ympärille
muutamia kirjeitä ja nenäliinansa. Näin meneteltyään hän lähti
varovaisesti ja äänettömästi astumaan, kuunnellen ja tähystellen
joka askeleella. Vastustajiaan lähetessään hän kuuli kovaa ähkinää ja
natinaa. Hän tapasi heidät aasialaisen lentokoneen kimpussa. Takit
ja miekat olivat riisutut, ja he tekivät uutterasti työtä. Nähtävästi he
koettivat kääntää sitä, mutta sen pitkä pyrstö teki sen hyvin
hankalaksi puiden välissä. Hän paiskautui pitkälleen heidät
huomatessaan, ryömi pieneen syvennykseen ja vahti sieltä heidän
ponnistuksiaan. Ajan kuluksi hän kohotti tuon tuostakin kivääriään,
tähdäten vuoroin kumpaankin.
Tämä vahtiminen oli hänestä varsin jännittävää, jopa niinkin
mielenkiintoista, että hän oli ajoittain huutamaisillaan heille neuvoja.
Hän käsitti, että saatuaan koneen käännetyksi he tarvitsivat heti
hänen anastamiaan muttereita ja työaseita. Silloin he lähtisivät häntä
etsimään. He päättelisivät aivan varmaan, että hän kuljetti niitä

24. mukanaan tai oli kätkenyt ne jonnekin. Panisiko hän kiväärinsä
piiloon ja vaihtaisi nämä työaseet ruokaan? Hän tunsi olevan
mahdotonta luopua pyssystä nyt, kun hän kerran oli tottunut sen
turvalliseen seuraan. Kissa saapui paikalle, piti kovaa menoa hänen
ympärillään ja nuoli ja puri hänen korvaansa.
Aurinko kapusi keskitaivaalle, ja kerran sinä aamuna hän näki
kaukana etelässä aasialaisen ilmalaivan, joka kulki nopeasti itään
päin. Saksalaisilta se jäi huomaamatta.
Vihdoin lentokone oli käännetty ja törrötti pyörillään koukut
yläkoskelle päin. Saksalaiset pyyhkivät kasvojaan, pukivat ylleen takit
ja miekat, juttelivat ja käyttäytyivät kuin miehet, jotka saattoivat
kehua suorittaneensa aamun kuluessa oivan työn. Sitten he lähtivät,
prinssi edellä, astumaan rivakasti virvokemyymälää kohti. Bert
seurasi, mutta havaitsi mahdottomaksi hiipiä kyllin nopeasti ja hiljaa
ennättääkseen saada selville ruuan kätköpaikan. Hän tapasi heidät
istumassa myymälän seinustalla lautaset polvillaan ja rasia suolattua
lihaa sekä lautasellinen korppuja välissään. He näyttivät olevan
varsin hilpeällä tuulella, ja kerran prinssi nauroikin. Kun Bert näki
heidän syövän, häneltä sekaantuivat suunnitelmat. Hurja nälkä ajoi
häntä. Hän ilmestyi äkkiä heidän eteensä noin kuudenkymmenen
jalan päähän, kivääri kädessä. "Kädet ylös!" hän komensi kovalla,
raivoisalla äänellä.
Prinssi vitkasteli, mutta sitten lensi koholle kaksi paria käsiä.
Kivääri oli kummallekin täydellinen yllätys.
"Pystyyn", sanoi Bert… "Kahveli pois!" He tottelivat jälleen.
"Entäs nyt?" Bert arveli itsekseen. "Luullakseni ulos näyttämöltä.
—

25. Tuota tietä", hän sanoi. "Menkää!"
Prinssi totteli huomattavan vikkelästi. Ennättäessään aukeaman
päähän hän lausui nopeasti jotain linnunnaamaiselle upseerille ja
molemmat lähtivät, kokonaan arvokkuutensa unohtaen, juoksemaan!
Bertin mieleen iski järkyttävä ajatus.
"Hyvä jumala!" hän huusi suunnattomasti harmissaan. "Minun olisi
pitänyt ottaa heiltä miekat. Hei, kuulkaapas!"
Mutta saksalaiset olivat jo ennättäneet näkyvistä ja lymyilivät
epäilemättä puiden seassa. Bert rupesi sadattelemaan, meni sitten
myymälän luo, tarkasteli pikaisesti, oliko pelättävissä sivuhyökkäystä,
asetti kiväärin sopivaan paikkaan ja ryhtyi tyhjentämään prinssin
lautasta, kuunnellen jännittyneenä ennen jokaista suupalasta. Hän
oli lopettanut prinssin annoksen, antanut lautasen kissan nuoltavaksi
ja tarttui juuri toiseen lautaseen, kun se särkyi hänen käteensä. Hän
tuijotti ja rupesi verkalleen tajuamaan, että hän oli silmänräpäystä
varemmin kuullut viidakosta paukahduksen. Sitten hän hypähti
pystyyn, sieppasi kiväärin toiseen, liharasian toiseen käteen ja
pakeni myymälän ympäri aukeaman toiselle puolelle. Tällöin
viidakosta kuului toinen pamahdus, ja jotain viuhahti hänen korvansa
ohitse.
Hän ei herennyt juoksemasta, ennenkuin oli päässyt lähelle Luna
saarta omasta mielestään lujaan puolustusasemaan. Siellä hän
kyyristyi huohottaen piiloon.
"Niillä oli sittenkin revolveri!" hän läähätti… "Lieneekö kaksikin?
Jos on — niin, hyvä jumala! silloin olen mennyttä miestä!

26. "Missä se kissa on? Taitaa pistellä poskeensa lihaa, senkin viikari."
9.
Näin alkoi sota Vuohisaarella. Sitä kesti päivän ja yön, ja tämä
vuorokausi oli pisin Bertin elämässä. Hänen täytyi maata pitkällään
maassa, kuunnella ja vaania. Lisäksi hänen oli rakennettava
suunnitelmia. Nyt oli selvää, että hänen oli surmattava nuo kaksi
miestä, jos sopiva tilaisuus ilmestyisi, ja että hekin koettivat surmata
hänet. Voittosaaliina oli ensiksi ruokavarasto ja toiseksi lentokone
sekä epäilyttävä etuoikeus käyttää sitä. Jos joutuisi tappiolle,
menettäisi varmaan henkensä; joka onnistuisi, pääsisi tiehensä
jonnekin putouksen toiselle puolelle. Bert koetti jonkun aikaa
kuvitella, minkälaista siellä olisi. Hänen mieleensä johtui monta
mahdollisuutta; siellä voisi kohdata erämaita, kiukkuisia
amerikkalaisia, japanilaisia, kiinalaisia — ehkäpä punaihoisiakin!
Vieläkö sellaisia oli olemassa?
"Tuli mitä tuli, sitä ei voi auttaa", Bert sanoi. "Ei siitä pääse
minnekään!"
Kuuluiko ääniä? Hän huomasi käyneensä tarkkaamattomaksi.
Jonkun aikaa hän jännitti kaikkia aistimiaan. Putouksen kohina pani
pään pyörälle, siihen sekoittui kaikellaisia ääniä, luuli kuulevansa
askeleita, puhetta, huutoja ja itkua.
"Typerä koski", Bert virkkoi. "Siinä ei ole mitään järkeä; kohisee
vain kohisemistaan."
Mutta se oli nyt samantekevää! Mitä mahtoivat saksalaiset
hommailla?

27. Menisivätköhän ne takaisin lentokoneen luo? He eivät voisi tehdä
mitään, koska hänellä oli mutterit, ruuvit, ruuviavain ja muut
työaseet. Mutta entä jos he löysivät ne aseet, jotka hän oli
piilottanut puuhun! Hän oli tietenkin kätkenyt ne hyvin, mutta he
saattaisivat löytää ne. Eihän siitä voinut olla niin varma. Hän koetti
muistella tarkalleen, kuinka hän oli ne kätkenyt. Hän koetti vakuuttaa
itselleen, että ne olivat hyvässä, varmassa piilossa, mutta hänen
muistinsa rupesi kujeilemaan. Oliko hän todellakin jättänyt
ruuviavaimen varren näkösälle, kiiltämään oksahaarukasta?
Ssh! Mikä se oli? Liikahtiko joku tuolla pensastossa? Ei! Oliko siellä
kissa? Ei! Se oli vain mielikuvitusta, ei se ollut kissakaan.
Saksalaiset rupeisivat varmasti kaipaamaan ja etsimään työaseita
ja tarpeita, jotka hänellä oli taskussaan; se oli selvää. Sitten he
päättelisivät, että hän oli ne ottanut, ja lähtisivät häntä hakemaan.
Hänen tarvitsi sen vuoksi vain pysyä hiljaa suojapaikassaan, niin hän
saisi heidät käsiinsä. Oliko tässä suunnitelmassa mitään heikkoa
kohtaa? Ottaisivatko he lentokoneesta irti enemmän osia ja
rupeisivat sitten häntä väijymään? Ei, sitä he eivät tekisi, koska heitä
oli kaksi yhtä vastaan; heillä ei ollut mitään syytä pelätä, että hän
lähtisi matkaansa lentokoneella tai edes lähestyisikään sitä, ja sen
vuoksi he eivät ryhtyisi sitä vahingoittamaan. Se oli hänen
mielestään selvää. Mutta entä jos he väijyisivät häntä ruuan
lähettyvillä. No, sitä he eivät voineet tehdä, koska tiesivät hänellä
olevan suolattua lihaa; rasiassa oli siksi paljon, että se riittäisi
kohtuullisesti käytettynä useita päiviä. Luonnollisesti he saattoivat
koettaa, eikö häntä käynyt uuvuttaminen —
Hän havahtui hätkähtäen Hän oli juuri keksinyt asemansa heikon
kohdan. Saattoihan hän vaipua uneen!

28. Tuon ajatuksen tarvitsi vaikuttaa vain kymmenen minuuttia, kun
hän jo tajusi, että pian hän nukahtaisi!
Hän hieroi silmiään ja käsitteli kivääriä. Hän ei ollut koskaan ennen
huomannut Amerikan auringon ja ilman suunnattoman uuvuttavaa
vaikutusta, Niagaran kohinan uneen vaivuttavaa, raskauttavaa
voimaa. Tähän asti ne olivat yleensä tuntuneet virkistäviltä…
Ellei hän olisi syönyt niin paljon ja niin joutuisasti, ei olo tuntuisi
niin raskaalta. Lienevätkö vegetarianit aina virkeitä?…
Hän havahtui jälleen hätkähtäen.
Uneen hän varmasti vaipuisi, ellei hän ryhtyisi johonkin, ja jos hän
nukahtaisi, niin voisipa veikata kymmenen yhtä vastaan, että he
tapaisivat hänet kuorsaamassa ja lopettaisivat hänet muitta mutkitta.
Hän nukahtaa ehdottomasti, jos hän istuu liikkumattomana ja hiljaa.
Parempi oli, hän vakuutti itselleen, ryhtyä itse vaaralliseen
hyökkäykseen. Tämä uneliaisuus tekisi hänestä lopun, sen täytyi
tuhota hänet ajan mittaan. Noilla toisilla ei ollut mitään hätää, toinen
voi nukkua toisen vartioidessa. Ja niinhän he menettelisivät aina:
toinen tekisi kaikkea, mitä he halusivat, toinen lymyilisi lähellä
valmiina ampumaan. Siten he saattaisivat vaikkapa pyydystää hänet
satimeen. Toinen voisi olla syöttinä.
Se pani hänet ajattelemaan syöttejä. Aika hölmö hän oli ollut
heittäessään lakkinsa koskeen. Se olisi ollut erinomainen kepin
päässä — varsinkin yöllä.
Hän huomasi haluavansa juotavaa, mutta tukahdutti tämän
toivomuksen joksikin aikaa pistämällä suuhunsa kiven. Ja sitten
palasi unen tarve uudelleen.

29. Hän käsitti, että nyt täytyi ryhtyä hyökkäämään.
Monen suuren kenraalin tavoin hänkin huomasi, että kuormasto,
s.o. hänen liharasiansa, haittasi suuresti liikkeitä. Lopulta hän päätti
pistää lihan irtonaisena taskuunsa ja jättää rasian jälelle. Tämä
järjestely ei kenties ollut juuri ihanteellinen, mutta sotaretkellä on
tehtävä uhrauksia. Hän ryömi kolmisenkymmentä jalkaa, ja sitten
aseman tukaluus lamautti hänet joksikin aikaa.
Iltapäivä oli tyyni. Putouksen kohu vielä ikäänkuin korosti tuota
suunnatonta hiljaisuutta. Hän koetti parhaansa mukaan saada
surmatuksi kaksi häntä parempaa ihmistä. Ja hekin tavoittelivat
hänen henkeään. Mitä he mahtoivat tehdä tämän hiljaisuuden
takana?
Entä jos hän yllättäisi heidät äkkiä, laukaisisi ja ampuisi harhaan?
10.
Hän ryömi ja pysähtyi kuuntelemaan, ryömi uudelleen yöhön asti,
ja epäilemättä Saksan Aleksanteri seuralaisineen teki samoin. Jos
nämä sotaliikkeet olisi sinisillä ja punaisilla viivoilla merkitty isolle
Vuohisaaren kartalle, niin varmaankin huomaisimme niiden monessa
kohdin leikkaavan toisiaan. Kumpikaan puoli ei kuitenkaan nähnyt
vastustajaansa koko tuona loppumattoman pitkänä päivänä, joka
vaati yhtämittaista, väsyttävää valppautta. Bert ei tietänyt
milloinkaan, kuinka lähellä tai kaukana hän oli. Yön tullen hän
oleskeli Amerikan putouksen likellä; uni oli kaikonnut, mutta sen
sijaan oli jano ruvennut vaivaamaan. Hänen mieleensä juolahti
ajatus, että vastustajat saattoivat majailla Hohenzollernin
jäännöksessä, joka oli ajautunut Vihersaaren rantaan. Hän kävi

30. yritteliääksi, ei koettanutkaan enää lymyillä, vaan kulki pienen sillan
ylitse. Hän ei tavannut siellä ketään. Ensi kertaa hän nyt saapui
noiden suunnatonten ilmalaivan sirpaleiden luo, ja jonkun aikaa hän
tutki niitä uteliaana hämärässä valossa. Keulahytti oli melkein ehyt,
ovi oli kallistunut alaspäin ja yksi nurkka painunut veteen. Hän ryömi
sisään, joi ja sai sitten mainion päähänpiston: sulki oven ja laskeutui
sille lepäämään.
Mutta nyt hän ei voinut nukkua ensinkään.
Hän torkkui aamupuolelle asti ja huomasi herätessään auringon
olevan korkealla. Nautittuaan aamiaiseksi suolattua lihaa ja vettä hän
istui pitkän ajan iloiten turvallisesta asemastaan. Lopulta hän kävi
yritteliääksi ja rohkeaksi. Hän päätti viipymättä ratkaista tämän asian
tavalla tai toisella, sillä hän oli jo kyllästynyt alituiseen ryömimiseen.
Hän lähti liikkeelle aamuauringon valossa, kivääri kädessä, ja tuskin
yrittikään astua pehmeästi. Hän kulki virvokemyymälän ympäri
tapaamatta ketään ja sitten metsän halki lentokonetta kohti. Siellä
hän huomasi linnunnaamaisen upseerin istuvan käsivarret ristissä
maassa, puuta vasten nojaten. Mies nukkui; pää oli vaipunut rinnalle
ja side valahtanut toisen silmän päälle.
Bert pysähtyi äkkiä ja jäi kivääri valmiina seisomaan noin
neljänkymmenen jalan päähän. Missä oli prinssi? Silloin hän näki
olkapään pistävän esiin erään puun takaa. Bert astui varovaisesti viisi
askelta vasemmalle ja sai täten tuon suuren miehen näkyviinsä. Hän
seisoi nojaten puuta vasten, revolveri toisessa, miekka toisessa
kädessä, ja haukoitteli haukoittelemistaan. Bertin mielestä ei käynyt
ampuminen haukoittelevaa miestä. Hän lähestyi vastustajaansa
kivääri koholla. Prinssi huomasi hänet, haukoitteleva suu sulkeutui

31. kuin loukku, ja hän suoristui jäykäksi. Bert seisahtui äänetönnä.
Molemmat katselivat hetkisen toisiaan.
Jos prinssi olisi ollut viisas mies, niin luullakseni hän olisi
kyyristynyt puun taakse. Sen sijaan hän päästi kovan huudon ja
kohotti revolverinsa ja miekkansa. Silloin Bert painoi automaatin
tavoin liipaisinta.
Tällöin hän näki ensi kerran läheltä, miten happea sisältävä luoti
vaikuttaa. Prinssin keskikohdalta leiskahti iso liekki, häikäisevä loimu,
ja kuului kuin tykin jymähdys. Bertin kasvoihin osui jotain kuumaa ja
märkää. Sitten hän näki sokaisevan savu- ja höyryryöpyn lävitse
jäseniä ja murskautuneen ruumiin tupsahtavan maahan.
Bert oli niin hämmästynyt, että hän seisoi suu ammollaan, ja
linnunnaamainen upseeri olisi voinut iskeä hänet maahan taistelutta.
Mutta sen sijaan tämä lähti mutkitellen juoksemaan viidakon halki.
Bert heräsi ja ryhtyi ajamaan takaa, vaikk'ei häntä lainkaan
haluttanut surmata uudelleen. Hän palasi tuon muodottoman
lihakasan luo, joka oli aivan äskettäin ollut kuuluisa prinssi Karl
Albert. Hän tarkasteli kärventynyttä ja veriläikkien tahrimaa
ruohikkoa, lähestyi varovaisesti ja otti käteensä kuuman revolverin,
jonka patruunasäiliöt olivat räjähtäneet rikki. Silloin hän huomasi
kissan iloisena ja ystävällisenä hiipivän häntä kohti. Hänestä tuntui
kerrassaan sopimattomalta, että niin nuori olento sai nähdä niin
kammottavan kohtauksen.
"Kuuleppas kisu", hän sanoi, "tämä paikka ei sovi sinulle."
Hän harppasi kolmella askeleella hävityksen näyttämön poikki,
sieppasi kissan sievästi kiinni ja lähti kulkemaan virvokemyymälää
kohti, kissan hyrrätessä äänekkäästi hänen olkapäällään.

32. "Sinäpä et näy välittävän koko asiasta", hän huomautti.
Hän hommaili jonkun aikaa myymälän ympärillä ja keksi viimein
ruokavarat katolta. "Peräti merkillistä", hän sanoi kaataessaan
maitoa astiaan, "ettei kolme miestä voi tällaiseen pesään
jouduttuaan puuhata yhdessä. Mutta hän rupesi liiaksi mahtailemaan
prinssiydellään!
"Kylläpä elämä sentään on kummallista!" hän tuumaili, istuen
pöydällä syömässä. "Olen nähnyt hänen kuvansa, kuullut hänen
nimensä pienestä pitäen. Prinssi Karl Albert! Ja jos joku olisi kertonut
minulle, että kerran ampuisin hänet mäsäksi, niin en totta tosiaan
olisi uskonut moista lorua.
"Sen Margaten miehen olisi pitänyt sanoa se minulle. Hän ilmoitti
vaan, että rintani oli heikko.
"Tuo toinen veijari ei pystynyt paljon mihinkään. Mitähän hänelle
olisi tehtävä?"
Hän tarkasteli metsää terävin silmin ja kopeloi polvilleen
asettamaansa kivääriä. "Ei tämä tappaminen ole hauskaa työtä,
kisu", hän virkkoi. "Kurt oli oikeassa, täytyy ensin tahriutua vereen.
Tuntuu siltä, että se on tehtävä jo nuorena… Jos tuo prinssi olisi
tullut luokseni ja sanonut: 'Terve mieheen!' niin kättä olisin
paiskannut. Entä tuo toinen mies, joka lymyilee metsässä! Hänellä
on jo haava päässään ja toinen jalkakin on vialla. Ja palohaavojakin
hänellä on. Hyvänen aika! Vasta on kulunut kolme viikkoa siitä, kuin
näin hänet ensi kerran, ja silloin hän oli ylväs ja hieno — kädet
täynnä hiusharjoja ja muuta rojua, ja sadatteli minua. Oikea hieno
herra! Nyt hän on puolittain metsäläinen. Mitä minun pitää tehdä
hänelle? Mitä hemmettiä minun pitää tehdä hänelle? En voi jättää

33. hänelle tuota lentokonetta, se on hiukkasen liian hyvä hänelle, ja
ellen häntä tapa, niin hän kuolee nälkään tällä saarella…
"Hänellä on sitäpaitsi miekkakin."…
Paperossin sytytettyään hän jatkoi syvällistä mietiskelyään.
"Sota on typerää leikkiä, kisu. Se on typerää leikkiä! Me tavalliset
ihmiset — me olimme narreja. Me luulimme noiden suurten herrain
tietävän, mitä he tekivät — mutta eivätpä tietäneetkään. Katsohan
nyt tuotakin miestä! Hänellä oli koko Saksa takanaan, ja mitäs hän
on tehnyt? Tyhmyyksiä — hävittänyt ja murskannut, ja tuolla hän nyt
on! Liekö jälellä muuta kuin saappaat! Hirvittävä verilätäkkö hän on!
Prinssi Karl Albert! Ja kaikki ne miehet, joita hän johti, ja kaikki
laivat, ilmalaivat ja lentokoneet, missä ne nyt ovat? Hujan hajan
ympäri maailmaa. Ja yhä vaan tapellaan ja tapetaan ja poltetaan;
hän on syössyt koko maailman loppumattomaan sotaan!
"Minun täytynee surmata tuo toinenkin mies. Minun täytynee.
Mutta sellainen työ ei ole lainkaan mulle mieleen, kisu!"
Jonkun aikaa hän etsiskeli pitkin saarta haavoittunutta upseeria ja
keksi hänet lopulta pensaikosta Riddlerappusten läheltä. Mutta
nähdessään tuon kumaraisen ja sidotun olennon nilkuttavan pakoon
hän kävi jälleen ylen pehmeäksi; hän ei voinut ampua eikä ryhtyä
ajamaan takaa. "Min' en voi", hän sanoi, "se on mahdotonta. Minulla
ei ole sisua siihen! Menköön tiehensä."
Hän lähti astumaan lentokonetta kohti…
Linnunnaamaista upseeria hän ei nähnyt sen koommin, eipä edes
merkkiäkään hänen läsnäolostaan. Iltapuolella hän rupesi

34. pelkäämään salaväijytyksiä ja etsiskeli tunnin ajan, mutta turhaan.
Hän nukkui hyvässä puolustusasemassa Kanadan putoukseen
pistävän kallioniemen äärimmäisessä kärjessä, ja yöllä hän heräsi
mielettömän kauhun valtaamana ja laukaisi kiväärinsä. Se oli suotta,
mutta hän ei saanut enää unta silmiinsä. Aamulla hän oli omituisen
levoton tuon kadonneen miehen tähden ja haeskeli häntä kuin
eksynyttä veljeä. "Jos osaisin saksaa", hän sanoi, "niin hoilaisin
hänelle. Tähän on syynä vain kielentaitamattomuus. Eihän sitä osaa
selittää."
Myöhemmin hän huomasi, että joku oli koettanut päästä siltaan
syntyneen aukon yli. Köysi, johon oli sidottu paino, oli heitetty
toiselle puolelle ja oli tarttunut rautaristikkoon. Toisen pään oli virta
vienyt putoukseen päin.
Mutta linnunnaamainen upseeri kierteli jo suunnattomassa
Whirpool nimisessä akanvirrassa parin englannin peninkulman
päässä, seuranaan joukko aineksia, jotka ennen olivat muodostaneet
luutnantti Kurtin, kiinalaisen ilmapurjehtijan, lehmän y.m.s. Tuo suuri
yhtymyspaikka, jossa herkeämättä, hyödytönnä kiertää joukko
romua ja musertuneita esineitä, ei ole milloinkaan ennen ollut niin
täynnä eriskummallisia ja surkeita jäännöksiä. Ne kiersivät
kiertämistään, ja jokainen päivä toi yhä uusia lisiä: onnettomia
eläimiä, veneiden ja lentokoneiden sirpaleita, loppumattomat määrät
asukkaita suurten järvien partailla sijaitsevista kaupungeista. Paljo
saapui Clevelandista. Kaikki kokoontui tuohon paikkaan ja pyöri siellä
pyörimistään, ja yläpuolelle kertyi päivä päivältä yhä runsaammin
lintuja.

35. KYMMENES LUKU.
Maailma sodan aikana.
1.
Bert viipyi vielä kaksi päivää Vuohisaarella ja kulutti koko
varastonsa paitsi paperosseja ja kivennäisvettä, ennenkuin sai kyllin
rohkeutta koetellakseen aasialaista lentokonetta. Eikä hän silloinkaan
oikeastaan lähtenyt sillä lentoon, vaan se pikemmin lensi tiehensä
vieden hänet mukanaan.
Kesti vain tunnin verran siirtää ruhjoutuneen lentokoneen siipilistat
eheämpään ja panna paikoilleen mutterit, jotka hän oli itse
irroittanut. Kone oli käyttökunnossa ja erosi vain vähäisen
senaikuisen moottoripyörän koneesta. Loppuaika kului pitkälliseen
aprikoimiseen, vitkasteluun ja epäröimiseen. Pääasiallisesti hän näki
loiskahtavansa virtaan ja huristavansa alas putousta kohti,
haparoiden ja vajoten; mutta olipa hän myöskin näkevinään itsensä
ilmassa, missä hän lensi nopeasti kykenemättä laskeutumaan
maahan. Hänen mielensä oli niin kiintynyt lentämiskysymykseen,
ettei hän tullut sanottavasti ajatelleeksi, miten kävisi muukalaiselle,

36. joka suosituspapereitta saapui aasialaisella lentokoneella sodan
raivostuttaman väestön keskuuteen.
Hän oli yhä hiukan huolissaan linnunnaamaisen upseerin tähden.
Hän kuvitteli, että tämä kenties makasi pahoin runneltuna jossain
kolossa, ja vasta perin pohjin etsiskeltyään hän karkoitti tuon
kiusallisen ajatuksen. "Jos hänet löytäisin", hän mietiskeli, "niin mitä
voisin hänelle tehdä? Avutonta miestä ei käy ampuminen mäsäksi.
Mutta en ymmärrä, kuinka häntä muuten voisin auttaa?"
Sitten kissa rupesi vaivaamaan hänen korkealle kehittynyttä
sosiaalisen vastuunalaisuuden tunnettaan. "Se kuolee nälkään, jos
jätän sen tänne… Sen pitäisi pyydystää hiiriä… Onko täällä niitä?…
No, lintuja… Se on liian nuori… Se on minun kaltaiseni, se on
hiukkasen liian sivistynyt."
Viimein hän pisti sen povitaskuunsa, ja se kiintyi heti
tarkastelemaan suolatun lihan rippeitä, joita se siellä tapasi.
Kissa povessaan hän istuutui lentokoneen satulaan. Iso, kömpelö
laite se oli — ei rahtuakaan polkupyörän kaltainen. Mutta sen
hoitaminen oli jotensakin helppoa. Kone käymään — noin,
ponnahdus ylöspäin, niin että pyörä tulee kohtisuoraan — noin,
gyroskooppi toimimaan — noin, ja sitten — sitten — tämä vipu vain
ylös.
Kankeanpuoleinen se oli, mutta äkkiä se kääntyi —
Isot kaartuvat siivet lyödä lepattivat kummallakin sivulla
pelottavasti, läiskivät ilmaa ankarasti.

37. Seis! Se kulki virtaa kohti, pyörä oli jo vedessä. Bert ähkyi
sydämensä pohjasta ja ponnistelihe siirtääkseen vivun takaisin
entiseen asentoon. Hei, jopa alkoi kohota! Kone nosti tihkuvan
pyöränsä aallokosta, ja hän kulki ylöspäin. Nyt ei voinut pysähdyttää,
ei auttanut pysähdyttää. Hetken kuluttua Bert lentää leiskutteli
putouksen yläpuolella, istuen jäykkänä, tuijottavin silmin ja
kalmankalpein kasvoin, nytkähdellen siipien iskiessä ja kohoten
kohoamistaan.
Lentokonetta ja ilmapalloa ei käynyt lainkaan vertaaminen toisiinsa
arvokkuuden ja mukavuuden puolesta. Jälkimäinen oli muulloin paitsi
toisinaan laskeutuessaan virheettömän hienokäytöksinen
kulkuväline; tämä taasen oli hyppivä muuli, muuli, joka kapsahti
koholleen eikä tullut milloinkaan uudelleen alas. Joka kerta, kun nuo
omituisen muotoiset siivet iskivät, se poukahdutti Bertin ylöspäin ja
istutti puoli sekuntia myöhemmin hänet jälleen sievästi satulaansa.
Eikä ilmapallossa kuljettaessa tunnu tuultakaan, koska pallo on osa
tuulesta; lentäminen sitävastoin on alituista hurjaa vedon
synnyttämistä ja tuuleen puskemista. Tämä tuuli koetti ennen
kaikkea sokaista hänet, pakottaa hänet sulkemaan silmänsä. Jonkun
ajan kuluttua hän huomasi parhaaksi tarrautua kiinni polvillaan ja
jaloillaan, muuten hän olisikin hölskynyt kahdeksi puolikkaaksi. Ja
hän kohosi kolmen, kuuden, yhdeksän sadan jalan korkeuteen
kuohuvan, vaahtoavan veden yläpuolelle — yhä vain ylemmäksi. Se
oli kylläkin hyvä, mutta miten päästä vaakasuorasti kulkemaan? Hän
koetti ajatella, kulkivatko nämä laitteet vaakasuorasti. Eivät! Ne
lentää leiskuivat ylöspäin ja pyyhälsivät sitten alaspäin. Hän aikoi
kohota vielä jonkun aikaa. Kyyneleitä virtasi hänen silmistään. Hän
pyyhki niitä kädellään, jonka hän arkaillen hellitti koneistosta.

38. Kumpi oli edullisempaa: laskeutua maahan vaiko veteen —
tuollaiseen veteen?
Hän lentää leiskutteli ylöspäin Buffaloa kohti. Oli joka tapauksessa
rauhoittavaa, että putous ja vesien hurjat ryöpyt olivat jääneet
taakse. Hän lensi suorassa linjassa ylöspäin, sen hän saattoi nähdä.
Miten päästä kääntymään?
Hetken kuluttua hän oli melkein kylmän tyyni, ja hänen silmänsä
alkoivat tottua ilman viimaan, mutta ylen korkealle hän kohosi. Hän
kallisti päätään eteenpäin ja tähysteli silmiään räpytellen seutua. Hän
voi nähdä aina Buffaloon saakka, jota nyt rumensi kolme suurta
mustunutta raunioarpea, vieläpä sen takana sijaitsevat kukkulat ja
lakeudetkin. Lienenkö jo puolen peninkulman korkeudessa, ehkä
enemmänkin? hän uteli itsekseen. Niagaran ja Buffalon välillä oli
erään rautatie-aseman lähellä joitakuita ihmisiä talojen keskellä, ja
sitten näkyi enemmän väkeä. He kulkivat muurahaisten lailla
uutterasti milloin ulos, milloin sisään. Hän näki kahden automobiilin
liukuvan tietä myöten Niagaran kaupunkia kohti. Sitten ilmaantui
kauas etelään iso aasialainen ilmalaiva, joka pyrki itään päin. "Herra
armahda!" Bert huudahti ja koetti täydellä todella saada suuntaansa
muuttumaan. Mutta ilmalaiva ei välittänyt hänestä, ja hän kohosi
nytkähdellen edelleen. Maailma muuttui yhä avarammaksi ja
karttamaisemmaksi. Aivan lähellä hänen yläpuolellaan levisi utuinen
pilvikerrostuma.
Hän päätti irroittaa siipiha'an. Vipu hangoitteli jonkun aikaa
vastaan, taipui sitten, ja silmänräpäyksessä koneen pyrstö pyllähti
pystyyn ja siivet levittäytyivät jäykiksi. Kaikki muuttui heti nopeaksi,
pehmeäksi ja hiljaiseksi. Hän liukui vinhaa vauhtia alaspäin hurjaa
tuulenpuuskaa vasten, silmät melkein ummessa…

39. Muuan pieni vipu, joka oli tähän asti ollut itsepintainen, osoittautui
nyt taipuvaiseksi. Hän siirsi sitä hiukan oikealle, ja hurrr! — vasen
siipi oli jollain salaperäisellä tavalla supistunut reunastaan, ja hän
pyyhälsi ympäri ja alaspäin, kiertäen suunnatonta spiraalia oikealle.
Muutaman hetken hän tunsi avuttomana turmion olevan lähellä. Hän
siirsi ponnistaen vivun takaisin keskikohdalle, ja siivet muuttuivat
jälleen yhtäläisiksi.
Hän siirsi sitä vasemmalle ja tunsi kiertävänsä takaperin. "Liian
paljon!" hän huohotti.
Hän huomasi syöksyvänsä vinhaa vauhtia alaspäin muuatta
rautatielinjaa ja eräitä tehdasrakennuksia kohti. Ne näyttivät kiitävän
häntä kohti nielaistakseen hänet. Hän tunsi samaten kuin henkilö,
jonka polkupyörä hyökkää mäkeä alaspäin. "Äläs!" hän huusi, ja
ponnistaen kaikki voimansa hän sai tykyttävän koneen uudelleen
toimimaan ja siivet leiskumaan. Hän liiteli alas ja ylös ja alkoi jälleen
nousta nytkähdellen ja värähdellen.
Taasen hän kohosi korkealle, kunnes näki laajalti yli New Yorkin
valtion länsiosan, liukui sitten pitkään alaspäin, jälleen ylös, sitten
alas. Pyyhältäessään neljännespeninkulman korkeudessa erään kylän
ylitse hän näki ihmisiä juoksevan tiehensä — ilmeisesti hänen
haukkamaisen kulkunsa vaikutuksesta. Hänen päähänsä juolahti
ajatus, että häntä kohti oli ammuttu.
"Ylös!" hän sanoi ja kävi jälleen vivun kimppuun. Se siirtyi
ihmeellisen tottelevaisesti, ja äkkiä siivet näyttivät taipuvan keskeltä.
Mutta kone oli ääneti! Se oli pysähtynyt. Hän työnsi vivun takaisin
pikemmin vaistomaisesti kuin tarkoituksella. Mitäpä tehdä?

40. Paljo tapahtui muutaman sekunnin kuluessa, mutta nopea oli
hänen mielensäkin, varsin sukkelaan hän ajatteli. Ylöspäin hän ei
voinut päästä, hän liukui alas ilman halki; hänen oli törmättävä
johonkin.
Hän kulki nopeasti, kenties kolmekymmentä engl. peninkulmaa
tunnissa, yhä alaspäin.
Tuo lehtikuusimetsikkö näytti perin pehmeältä melkein kuin
sammalvuoteelta!
Pääsisiköhän sinne? Hän ryhtyi ohjailemaan. Oikealle —
vasemmalle!
Hurrr! Räiskis! Hän liukui puiden latvojen yli, kynti niiden lävitse,
pyllähti keskelle viheriäisiä teräviä lehtiä ja mustia oksia. Äkkiä kuului
rätinää, ja hän putosi satulasta eteenpäin. Oksia katkeili ja
muutamat iskivät häntä ankarasti kasvoihin…
Hän oli joutunut rungon ja satulan väliin ja oli, mikäli saattoi
huomata, vahingoittumaton. Hän koetti muuttaa asemaansa, mutta
alkoi liukua ja pudota oksien lomitse. Vihdoin hän sai kiinni jostakin
ja huomasi pysähtyneensä alimmille oksille lentokoneen alle. Ilma oli
täynnä miellyttävää pihkaista tuoksua. Hän tuijotti hetkisen
liikkumatonna ja kapusi sitten varsin varovaisesti oksa oksalta alas
pehmeään, neulasten peittämään maahan.
"Hyvin kävi", hän virkkoi, katsellen vääntyneitä siipiä.
"Putosin pehmeään paikkaan!"
Hän hieroi leukaansa kädellään ja mietiskeli, "Hitto vieköön, kyllä
minä sentään olen oikein onnen poika!" hän sanoi, silmäillen

41. metsikön miellyttävää pohjaa, jolla välkkyi auringonpälviä. Sitten hän
huomasi povessaan hurjaa liikettä. "Herranen aika!" hän huudahti,
"taidatpa olla puolitukehtunut", ja veti kissanpojan esiin taskustaan
ja nenäliinastaan. Se oli pahoin nutistunut ja iloitsi suuresti
nähdessään jälleen päivänvalon. Sen pikku kieli pisti esiin hampaiden
lomitse. Hän laski sen maahan, se juoksi kymmenkunnan askeletta,
ravisti itseään, venyttelihe ja istuutui peseytymään.
"No, entäs nyt?" Bert kysäsi tähystellen ympärilleen, ja sitten,
harmistunein elein: "Perhana! Minun olisi pitänyt ottaa se pyssy
mukaani!"
Hän oli asettanut sen puuta vasten istuutuessaan lentokoneen
satulaan.
Hän oli jonkun aikaa ymmällään syvän hiljaisuudet tähden, ja
sitten hän tajusi, ettei putouksen kohina kaikunutkaan enää hänen
korvissaan.
2.
Bertillä ei ollut varsin selvää käsitystä siitä, minkälaisia ihmisiä hän
kohtaisi tässä maassa. Hän ties olevansa Amerikassa. Amerikkalaiset
hän tiesi suureksi ja mahtavaksi kansakunnaksi; he olivat
käytökseltään kuivia ja leikillisiä, kuuluivat rakastavan käyräpuukkoa
ja revolveria ja puhuvan nenä-äänellä. He olivat myöskin perin
rikkaita, käyttivät kiikkutuoleja, sijoittivat istuessaan jalkansa
harvinaisen korkealle ja pureskelivat tupakkaa, kumia ja muita
aineita väsymättömän uutterasti. Heidän keskuudessaan eli
punaihoisia sekä hullunkurisia, nöyriä neekereitä. Tämän hän oli
oppinut kansankirjaston kaunokirjallisesta osastosta. Muuten hänen

42. tietovarastonsa oli varsin vähäinen. Sen vuoksi hän ei
hämmästynytkään kohdatessaan aseellisia miehiä.
Hän päätti erota ruhjoutuneesta lentokoneestaan. Kuljettuaan
jonkun aikaa metsän halki hän osui tielle, joka näytti hänestä
huomattavan leveältä, mutta huonosti rakennetulta Englannin teihin
verrattuna. Ei ollut pensasaitaa, ei ojia eikä selvää jalkapolkuakaan
erottamassa sitä metsästä. Edessään hän näki miehen, jolla oli
kivääri kainalossaan. Tämä katseli häntä uteliaana ja hätkähti
kuullessaan hänen puhuvan.
"Voitteko sanoa, missäpäin minä nyt olen?" kysyi Bert.
Mies silmäili häntä ja varsinkin hänen kumisaappaitaan synkän
epäluuloisena. Sitten hän vastasi omituisella vieraalla kielellä, joka
sivumennen sanoen oli tshekin kieltä. Nähdessään Bertin
kummastuneet kasvot hän katkaisi selityksensä äkkiä sanoen
murteellisesti: "En puhu englantia."
"Soo!" virkahti Bert. Hän tuumaili ankarasti hetkisen ja lähti sitten
tiehensä.
"Kiitos", hän sanoi olkansa ylitse. Mies katseli kotvan hänen
selkäänsä, sai jotain päähänsä ja yritti tehdä jonkun liikkeen,
huokasi, jätti sen sikseen ja jatkoi myöskin kulkuaan kasvoillaan
masentunut ilme. Hetken kuluttua Bert saapui erään ison puutalon
luo, joka sijaitsi yksinään puiden keskellä. Hänestä se näytti
alastomalta, tyhjältä laatikolta; seiniä ei verhonnut ainoakaan
köynnöskasvi, ei mikään pensasaita tai kivimuuri erottanut sitä
ympäröivästä metsästä. Hän pysähtyi portaiden eteen. Talo näytti
autiolta. Hän aikoi astua oven luo kolkuttamaan, mutta äkkiä ilmestyi
sivulta iso musta koira, joka asettui häntä tarkastelemaan. Se oli

43. roteva, vahvaleukainen eläin, ja sillä oli piikkinen kaulanauha. Se ei
haukkunut eikä lähestynyt, se vain pörhisti rauhallisena karvojaan ja
päästi yhden ainoan äänen, ikäänkuin lyhyen, syvän yskähdyksen.
Bert epäröi ja jatkoi sitten matkaansa. Hän pysähtyi
kolmenkymmenen askeleen päähän ja tirkisteli ympärilleen puiden
lomitse. "Ei olisi pitänyt jättää sitä kissaa", hän sanoi.
Syvä suru painoi hänen mieltänsä jonkun aikaa. Musta koira tuli
metsään nähdäkseen hänet paremmin ja päästi jälleen tuon hillityn
yskähdyksensä.
"Kyllä se suoriutuu," Bert päätteli… "Se pyydystää ruokansa…"
"Kyllä se suoriutuu", hän toisti kotvan kuluttua epävarmasti. Mutta
hän olisi kääntynyt takaisin, ellei tuota mustaa koiraa olisi ollut tiellä.
Kun talo koirineen oli kadonnut näkyvistä, hän poikkesi metsään ja
palasi hetken kuluttua siloitellen taskuveitsellään tukevanpuoleista
sauvaa. Nähdessään tien ohessa varsin mukavan kiven hän poimi
sen ja pisti taskuunsa. Sitten hän saapui kolmen tai neljän talon luo,
jotka olivat puusta rakennetut kuten ensimäinenkin ja sijaitsivat yhtä
omituisissa paikoissa. Niiden takaa näkyi sikolättejä ja tonkiva musta
sika, jonka kintereillä pyöri reipas, seikkailunhaluinen porsasparvi.
Erään talon portailla istui kesyttömän näköinen vaimo, jolla oli
mustat silmät ja takkuinen musta tukka; hän imetti lasta, mutta
nousi Bertin huomattuaan, meni sisään ja kuului salpaavan oven.
Sitten ilmestyi sikolääväin luo muuan poika, mutta hän ei
ymmärtänyt Bertin tervehdystä.
"Luullakseni tämä on Amerikkaa!" Bert sanoi.

44. Taloja alkoi olla tiheämmässä, ja hän kulki kahden peräti hurjan
näköisen ja likaisen miehen ohi puhuttelematta heitä. Toisella oli
kivääri, toisella kirves, ja he silmäilivät halveksien häntä ja hänen
sauvaansa. Sitten hän saapui eräälle poikkitielle, jonka sivua kulki
yksiraiteinen rata, ja siinä oli kulmassa ilmoitustaulu: "Odottakaa
tässä junaa".
"No, sepä on hyvä", arveli Bert.
"Kuinkahan kauan tässä pitäisi odottaa?" Hänen mieleensä
juolahti, että nykyisenä sekasortoisena aikana liikenne saattoi olla
lamassa, ja koska oikealla näkyi olevan enemmän taloja kuin
vasemmalla, hän kääntyi oikealle kädelle. Hän tapasi erään
neekerivanhuksen. "Halloo!" sanoi Bert. "Huomenta!"
"Hyvää päivää, herra!" neekeri vastasi melkein uskomattoman
täyteläisellä äänellä.
"Mikäs tämän paikan nimi on?" Bert kysyi.
"Tanooda, herra!" sanoi neekeri.
"Kiitos", virkkoi Bert.
"Kiitos itsellenne, herra!" neekeri vastasi sydämellisesti.
Bert saapui talojen luo, jotka olivat rakenteeltaan edellisten
kaltaisia, mutta näiden seiniä koristivat englannin- ja
esperantonkieliset ilmoitukset. Sitten hän näki erään rakennuksen,
jota hän arveli ryytikaupaksi. Se oli ensimäinen asumus, jossa
muukalainen saattoi odottaa vieraanvaraisuutta, ja sisäpuolelta
kuului omituisen tuttua ääntä. "Hyvänen aika!" hän sanoi taskujaan
kopeloiden. "En ole tarvinnut rahaa kolmeen viikkoon. Kuinkahan

45. lienee — Grubbilla oli suurin osa. Ähäh!" Hän veti esiin kourallisen
rahoja ja katseli niitä, siinä oli kolme pennyn rahaa, kuuden pennyn
lantti ja shillinki. "Hyvä on", hän sanoi kiinnittämättä huomiota
rahojen laatuun.
Hän lähestyi taloa, ja tällöin ilmestyi ovelle tukeva, harmaa mies
paitahihasillaan, ryhtyen tarkastamaan häntä ja hänen nuijaansa.
"Huomenta", lausui Bert. "Voinko saada jotain syötävää?"
Luojalle kiitos, mies vastasi selvällä, hyvällä amerikan kielellä:
"Voitte kyllä, tulkaa sisään", ja astui edellä myymälään.
Tämä näytti hänestä Bun Hillin oloihin verrattuna erittäin valoisalta
ja tilavalta. Vasemmalla oli pitkä myymäläpöytä ja sen takana
laatikoita ja muita tarpeita, oikealla joukko tuoleja, useita pöytiä ja
kaksi sylkyastiaa, perällä tynnyreitä, juustoja ja siankyljyksiä. Erään
pöydän ympärillä istui pieni ryhmä miehiä, ja puolivälissä
neljättäkymmentä oleva nainen nojasi kyynärpäillään
myymäläpöytään. Jokaisella miehellä oli kivääri, ja myymäläpöydän
takaa pisti esiin pyssynpiippu. He kuuntelivat kaikki
välinpitämättöminä halpahintaista, terävä-äänistä gramofonia, joka
sijaitsi läheisellä pöydällä. Sen kurkusta kaikui sanoja, jotka
herättivät Bertissä kalvavan koti-ikävän, palauttivat hänen mieleensä
päivänpaisteisen rannan, ryhmän lapsia, kaksi punaista polkupyörää,
Grubbin ja lähenevän ilmapallon:
    Ting-a-ling-a-ting-a-ling-a-ting-a-ling-a-tang.
    Mitä tukkaneulat maksaa nyt?
Muuan tukevaniskainen olkihattuinen mies, joka pureskeli jotain,
pysäytti koneen, ja kaikki käänsivät katseensa Bertiin. Ja kaikkien
silmät olivat väsyneet.

46. "Voimmeko antaa tälle herralle jotain syötävää, äiti?" kysyi isäntä.
"Hän saa mitä haluaa", sanoi vaimo liikahtamatta, "korpusta
alkaen aina tukevaan ateriaan asti." Hän koetti tukahduttaa
haukoitustaan kuten ihminen, joka on valvonut kaiken yötä.
"Haluaisin murkinoida", Bert selitti, "mutta minulla ei ole
sanottavasti rahaa. En maksaisi enempää kuin killingin."
"Hä?" virkkoi isäntä terävästi.
"Killingin", sanoi Bert ja tajusi äkkiä joutuneensa ikävään pulaan.
"Jahah", sanoi isäntä, unohtaen hetkeksi kohteliaisuuden; "mutta
mitäs helvettiä se killinki sitten on?"
"Hän tarkoittaa kvartteria" [Quarteriksi nimitetään Amerikassa 25
centin rahaa. Suom. muist.], selitti eräs älykkään näköinen nuori
mies, jolla oli yllään ratsastussäärykset.
Bert koetti salata hämmästystään ja otti esille rahansa. "Tämä on
killinki", hän sanoi.
"Mistä osasta Amerikkaa te oikeastaan tulette?" kysyi isäntä.
Bert pisti killingin taskuunsa vastatessaan: "Niagaralta."
"Milloin te sieltä lähditte?"
"Vasta tunti sitten."
"Vai niin", sanoi isäntä ja kääntyi ymmällään hymyillen toisten
puoleen. "Vai niin."

47. He tekivät samalla haavaa useita kysymyksiä.
Bert vastasi pariin. "Nähkääs", hän selitti, "olen ollut Saksan
ilmalaivaston mukana. Ne ottivat minut erehdyksestä mukaansa ja
toivat tänne."
"Englannistako?"
"Niin — Englannista. Saksan kautta. Olin mukana, kun taisteltiin
aasialaisten kanssa, ja jäin pieneen saareen, joka on keskellä
putousta."
"Vuohisaareenko?"
"En tiedä sen nimeä, mutta siellä löysin lentokoneen ja lähdin sillä
lentämään ja tulin siten tänne."
Kaksi miestä nousi katsellen häntä epäluuloisesti. "Missä se
lentokone on?" he kysyivät; "ulkonako?"
"Se on tuolla metsässä — noin puolen peninkulman päässä."
"Onko se kelvollinen?" kysyi muuan paksuhuulinen mies, jolla oli
arpi kasvoissa.
"Tulin maahan jotensakin kovasti —."
Kaikki nousivat seisomaan, kerääntyivät hänen ympärilleen ja
puhuivat sikin sokin. He tahtoivat häntä opastamaan heidät heti
lentokoneen luo.
"Kuulkaas", sanoi Bert, "kyllä opastan — mutta en ole saanut
eilisestä suuhuni muuta kuin kivennäisvettä."

48. Muuan laiha, sotilaan näköinen nuori mies, jolla oli olkavyö ja
ratsastussäärykset, puuttui nyt ensi kerran puheeseen ja lausui
itsetietoisella äänellä: "Antakaa hänelle ruokaa, Mr. Logan — minä
maksan. Haluan kuulla tuon jutun tarkemmin. Sitten käymme
katsomassa konetta. Tekisipä mieleni sanoa, että kerrassaan
merkillinen sattuma on viskannut tuon herran meidän
keskuuteemme. Taidamme ottaa tuon lentokoneen jos sen
löydämme — tämän paikan puolustusta varten."
3.
Niin Bert pääsi jälleen selville vesille. Hän istui syöden kylmää
lihaa, hyvää leipää ja sinappia, juoden oivallista olutta ja jutellen
yksinkertaisen tarinansa suurin piirtein ja hänen kaltaiselleen
luonteelle ominaisella vajavaisuudella. Hän kertoi, kuinka hän oli
erään "tuttavan herran" kera lähtenyt merenrannalle terveyttään
hoitamaan, kuinka muuan mies saapui sinne ilmapallolla ja putosi
korista ulos juuri kuin hän keikahti sisään, kuinka hän oli ajautunut
Saksaan, kuinka saksalaiset nähtävästi olivat erehdyksestä luulleet
häntä joksikin toiseksi, "vanginneet" hänet ja tuoneet New Yorkiin,
kuinka hän oli käynyt Labradorissa, joutunut Vuohisaarelle ja jäänyt
sinne yksikseen. Prinssin ja Butteridgen hän jätti mainitsematta, ei
ensinkään petollisessa tarkoituksessa, vaan sen vuoksi, että tunsi
olevansa kykenemätön kertomaan niistä asioista vakuuttavasti. Hän
tahtoi, että kaikki näyttäisi luonnolliselta ja uskottavalta, halusi
esiintyä luotettavana, säädyllisenä englantilaisena, jolle saattoi
turvallisesti suoda virvokkeita ja apua.
Kun hän katkonaisessa kertomuksessaan ennätti New Yorkiin ja
Niagaran taisteluun, kuuntelijat ottivat äkkiä esille sanomalehtiä,
joita oli pöydällä, alkoivat keskeyttää häntä ja kysellä näistä hirveistä

49. Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
testbankdeal.com