Tiedätkö, miten olisi käynyt, jolleivät he olisi löytäneet Smainia?
Gebr olisi ruvennut samalla tavalla kiduttamaan meitä, sinuakin.
Minua kauhistuttaa pelkkä ajatus, että hän olisi ruoskinut sinua ja
kidutettuaan meidät kuoliaiksi kääntynyt takaisin Fashodaan ja
sanonut meidät kuolleen kuumeeseen… Nel, minä en tehnyt sitä
raakuudesta, vaan ajattelin vain sinun pelastumistasi. Sinun
parastasi minä vain ajattelin.
Hänen äänestään saattoi kuulla, että hän oli todella surullinen. Nel
oli nähtävästi ymmärtänyt, koska hän nojautui tiiviimmin häneen.
Stas jatkoi:
— Minä olen sama kuin ennenkin, suojelen sinua ja pidän sinusta
huolta. Niin kauan kuin he elivät, emme voineet ajatella
pelastumista, mutta nyt voimme paeta Abessiniaan. Abessinialaiset
ovat mustia ja villejä, mutta kristittyjä, ja he vihaavat dervishejä. Jos
sinä vain pysyt terveenä, niin kyllä se onnistuu, sillä Abessinian
rajalle ei ole kovinkaan pitkää matkaa. Mutta vaikka se ei
onnistuisikaan, vaikka joutuisimmekin Smainin käsiin, niin luulen,
ettei hän kostaisi meille. Hän ei ole ikinä nähnyt Gebriä eikä
beduiineja, hän tunsi vain Chamiksen, mutta mitäpä hänestä.
Voimmehan jättää sanomatta, että Chamis oli mukana. Jos
onnistumme pääsemään Abessinian rajalle, olemme pelastuneet,
mutta vaikkemme pääsisikään sinne, niin sinun ei missään
tapauksessa kävisi huonommin, vaan paremmin, sillä noin julmia
ihmisiä kuin nämä olivat ei muualla ole… Älä pelkää minua, Nel…
Tyttö kuunteli ja katsoi poikaa arastellen. Nähtävästi hän aikoi
sanoa jotakin, mutta hän ei saanut sitä sanotuksi. Vihdoin hän kallisti
päätään niin, että hänen hiuksensa valuivat hänen kasvoilleen ja
virkkoi hiljaa, hieman vapisevalla äänellä: