Canadian financial accounting cases Second Edition Lento

Canadian financial accounting cases Second Edition Lento
Canadian financial accounting cases Second Edition Lento
Canadian financial accounting cases Second Edition Lento

1. Canadian financial accounting cases Second
Edition Lento download
https://ebookmeta.com/product/canadian-financial-accounting-
cases-second-edition-lento/
Download more ebook from https://ebookmeta.com

2. We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit ebookmeta.com
to discover even more!
Introduction to financial accounting : concepts, cases
and exercises 2nd Edition Simone Domenico Scagnelli
https://ebookmeta.com/product/introduction-to-financial-
accounting-concepts-cases-and-exercises-2nd-edition-simone-
domenico-scagnelli/
Financial Accounting Robert Libby
https://ebookmeta.com/product/financial-accounting-robert-libby/
FINANCIAL ACCOUNTING 10th Edition Libby.
https://ebookmeta.com/product/financial-accounting-10th-edition-
libby/
Lifeboat 1st Edition Micheline Lee
https://ebookmeta.com/product/lifeboat-1st-edition-micheline-lee/

3. Occupational Therapy in Mental Health A Vision for
Participation 2e 2nd Edition Catana Brown Virginia C
Stoffel Jaime Muñoz
https://ebookmeta.com/product/occupational-therapy-in-mental-
health-a-vision-for-participation-2e-2nd-edition-catana-brown-
virginia-c-stoffel-jaime-munoz/
Unsupervised Machine Learning for Clustering in
Political and Social Research 1st Edition Philip
Waggoner
https://ebookmeta.com/product/unsupervised-machine-learning-for-
clustering-in-political-and-social-research-1st-edition-philip-
waggoner/
The Defining Decade Why Your Twenties Matter and How to
Make the Most of Them Now Revised Updated Edition Meg
Jay
https://ebookmeta.com/product/the-defining-decade-why-your-
twenties-matter-and-how-to-make-the-most-of-them-now-revised-
updated-edition-meg-jay/
Unnatural Magic Bargains with Beasts 1 1st Edition
Stacia Stark
https://ebookmeta.com/product/unnatural-magic-bargains-with-
beasts-1-1st-edition-stacia-stark/
The Death of Sex and the Demise of Monogamy (4th,
Revised Edition) Sam Vaknin
https://ebookmeta.com/product/the-death-of-sex-and-the-demise-of-
monogamy-4th-revised-edition-sam-vaknin/

4. Magnetic Small-Angle Neutron Scattering: A Probe for
Mesoscale Magnetism Analysis 1st Edition Michels
https://ebookmeta.com/product/magnetic-small-angle-neutron-
scattering-a-probe-for-mesoscale-magnetism-analysis-1st-edition-
michels/

7. CANADIAN FINANCIAL
ACCOUNTING CASES
Second Edition
Camillo Len to, Ph.D., CPA, CA, CBV, CFE
Associate Professor (Accounting)
Faculty of Business Administration
Lakehead University
Jo-Anne Ryan, Ph.D., CPA, CA
Associate Professor (Accounting)
Faculty of Management
Laurentian University

8. Copyright © 2016 by John Wiley & Sons Canada, Ltd
All rights reserved. No part of this work covered by the copyrights herein may be reproduced or used in any form or by
any means—graphic, electronic, or mechanical—without the prior written permission of the publisher.
Any request for photocopying, recording, taping or inclusion in information storage and retrieval systems of any
part of this book shall be directed in writing to �e Canadian Copyright Licensing Agency (Access Copyright). For an
Access Copyright Licence, visit www.accesscopyright.ca or toll-free, 1-800-893-5777.
Care has been taken to trace ownership of copyright material contained in this text. �e publishers will gladly
receive any information that will enable them to rectify any erroneous reference or credit line in subsequent editions.
Library and Archives Canada Cataloguing in Publication
Lento, Camillo, 1981-, author
Canadian �nancial accounting cases / Camillo Lento,
Jo-Anne Ryan.—Second edition.
ISBN 978-1-119-27792-7 (paperback)
1. Accounting—Case studies. I. Ryan, Jo-Anne, author
II. Title.
HF5636 L46 2016 657’.044 C2016-902139-4
Production Credits
Executive Editors: Zoë Craig and Emily McGee
Senior Marketing Manager: Anita Osborne
Editorial Manager: Karen Staudinger
Developmental Editor: Daleara Hirjikaka
Production Editor: Gail Brown
Media Specialist, Content Management & Technology: Meaghan MacDonald
Cover and Interior Design: Joanna Vieira
Cover Image: ©Orchidpoet/Getty Images
Typesetting: � omson Digital
Printing and Binding: ePAC
Questions from the Uniform Final Examination have been reprinted (or adapted) with permission from the Char­
tered Professional Accountants, Canada (CPA Canada). Any changes to the original material are the sole responsibility
of the author (and/or publisher) and have not been reviewed or endorsed by CPA Canada.
Printed and bound in the United States of America
1 2 3 4 5 EP 20 19 18 17 16
John Wiley & Sons Canada, Ltd.
90 Eglinton Avenue East, Suite 300
Toronto, Ontario, M4P 2Y3 Canada
Visit our website at: www.wiley.com

9. ABOUT THE AUTHORS
Camillo Lento is Associate Professor in the Faculty of Business Administration at Lakehead Univer­
sity’s �under Bay, Ontario, campus. Camillo earned his Ph.D. in Accounting from the University
of Southern Queensland (Australia), and a Master of Science in Management and Honours Bach­
elor of Commerce from Lakehead University. Camillo is a Chartered Professional Accountant,
Chartered Accountant (Ontario), Chartered Business Valuator, and Certi�ed Fraud Examiner.
Camillo teaches various �nancial accounting and auditing courses, including contemporary issues
in accounting theory, advanced topics in accounting, intermediate accounting, and introductory
accounting. In addition, he has been a seminar leader, examination marker, and case preparer for
the current CPA Ontario Professional Education Program and the Institute of Chartered Accoun­
tants of Ontario legacy program.
Camillo’s research interests include various issues related to accounting education. Speci� cally,
Camillo’s research focuses on accounting students’ use of technology inside and outside of the
classroom, along with the impacts of technology and other factors on academic dishonesty.
Camillo is a Contributing Editor for Canadian MoneySaver magazine and has authored numerous
articles on personal tax planning matters that have been featured in �e Globe and Mail’s Canada
Business (online), and MoneySense.
Camillo has more than 10 years’ experience working with a mid-sized public accounting � rm. His
public practice experience includes a variety of assurance engagements, the valuation of privately
owned businesses, corporate and personal tax compliance, the assessment of personal injury dam­
ages, and business interruption claims.
Jo-Anne Ryan is Associate Professor at Laurentian University in Sudbury, Ontario and Chair of
the Accounting Department. She currently teaches upper year accounting and assurance courses.
She has an HBComm in Accounting from Laurentian University and is a Chartered Professional
Accountant and Chartered Accountant (Ontario), having articled with KPMG LLP. She earned a
Ph.D. in Accounting from the University of Birmingham, United Kingdom.
Jo-Anne has over 16 years of experience in the classroom. She works closely with CPA Ontario
and CPA Canada in various capacities. She has been a reviewer for the CPA Preparation Courses
(PREP) and the National Facilitator for their Assurance Module within PREP. She has been a facili­
tator at the Chartered Accountants’ legacy School of Accountancy. She has received several awards
for excellence in teaching. Her academic research focuses on the use of investor relations websites
to transmit accounting information to stakeholders and the impact of emerging technologies on
organizations, auditors, and education.
Outside the classroom, Jo-Anne has been a guest speaker at several Rotary functions and has
volunteered her time on several boards and at charity events.

10. ACKNOWLEDGEMENTS
Camillo would like to thank his wife, Angela, and family for all of their support.
�e authors would like to thank the following for their valuable contributions to the second edition
of Canadian Financial Accounting Cases:
Je� rey Botham
Kristie Dewald
Darrell Herauf
Nathalie Johnstone
Bruce McConomy
Ruth Ann Strickland
�e authors also thank the following for their valuable contributions to the �rst edition of Canadian
Financial Accounting Cases:
Stephanie McGarry
Laura Simeoni
Sara Stonehouse
Irene Wiecek
�e authors would like to thank the following reviewers for their insightful suggestions:
Robert Ducharme, University of Waterloo
Jocelyn King, University of Alberta
Heather Sceles, Saint Mary’s University
Joel Shapiro, Ryerson University
Rik Smistad, Mount Royal University

11. TABLE OF CONTENTS
SECTION 1 INTRODUCTION 1
Introduction 1
�e Case Framework Approach 5
A Walk-&#5505128; rough Example <
of Case Analysis 15
What Happens A&#6684788;er the Case is Written: <
&#5505128; e Debrief 23
SECTION 2 FINANCIAL
STATEMENT PREPARA­
TION AND ANALYSIS 27
Apartment HoldCo. 27
Credit Decisions and the Statement <
of Financial Position 29
Equity Investments and the <
Income Statement 31
Gamma Systems Ltd.: An Introduction to <
Financial Statement Information 33
&#5505128;e London Tour Company 35
Shutterbug 37
Sky Watchers Ltd. 42
&#5505128;e Louisiana Grill 46
SECTION 3 INTRODUCTORY =
CASES 51
Barrie Trucking Company 51
Diamonds Ski and Cottage Rentals 53
Georgian Brick and Cement <
Company 58
Iced Confections Inc. 59
Play Tennis Now Inc. 61
Sam’s Seaplane Rides 63
Seb’s Funhouse 64
Sarah Smith Sporting 67
Shetland K-9 Academy 69
&#5505128; e Masters 71
SECTION 4 INTERMEDIATE
ACCOUNTING I CASES 73
Alexander Properties 73
Body and Soul Fitness Centre 77
Boreal Farms and Nursery 79
Chaser Industries 83
Fantasyfootball.net 85
Forestry Limited 87
Forgurt Ice Creams 88
Kentuckyville Slugger 89
Marko Pharma Ltd. 91
Meltdown Incorporated 93
Munich IT Solutions 96
North Shore Car Dealers 99
Realty Income Ltd.: Construction Phase 100<
Realty Income Ltd.: Operating Phase 101
Rosetta Inc. 102
Taiga Pulp and Paper Ltd. 106
Tammy’s Toy Shop 110<
Zenith Security Ltd. 113
SECTION 5 INTERMEDIATE
ACCOUNTING II =
CASES 117
Antique Automotive Restoration 117
Auto Parts Inc. 122
Back-It-Up Corporation 125
Car-Tunes Ltd. 131
Children’s Alpine Outerwear 134
Dryden Natural Springs 137
FastTrack Service Company 139
Gem Shine Car Wash 140<
Maple Gold Corp. 142
North American Gold and Silver 149
Pyramid Holdings Limited 150<

12. vi Table of Contents
Sandwich Hut 154
Sit-up Fitness Centre
Snap It Technologies
Tap ‘n Pay
Technotronics Electronics Limited
155
157
161
164
Tele&#6684780; ix, Inc.
Transcan Airways
Westside Grocery Store
165
171
174
SECTION 6 ADVANCED
FINANCIAL
ACCOUNTING 179
Blue Mountain Bike and Ski Shop
Eagle Bay Community Museum
Fun Life Inc.
179
182
184
Hillview Gardens Retirement Living
Little Ones Daycare Centre
Northeast Community College
PAN Medical Products Ltd.
188
196
202
208
Pure Essentials Inc. 210�
Sports for All 219
SECTION 7 CAPSTONE CASES 223
Buy&#5505128; ings.com 223
Canadian Airborn Technologies 228
Casper’s Deli and Bakery 234
General Household Appliances 238
Harry’s Haunted Hotel 243
Mobile Madness Inc. 247
Overlook Video Stores Inc. 249
QUBI Entertainment Ltd. 254
Toronto Mavericks 260
Tully’s Outdoors Inc. 264
Vulcanzap Inc. 267
Westhouse Publishing Enterprises 271
World Wrestling Superstars 275
Xtreme Go-Karts Inc. 282

13. Section 1: Introduction /
INTRODUCTION
1
THE CASE FOR CASES
Professional accountants continue to be recognized for their strong technical knowledge. A strong techni­
cal background is still a foundational trait for professional accountants in protecting the public interest.
Professional accounting bodies across the globe are recognizing the increased importance of higher-order
cognitive skills such as critical thinking, problem solving, and analytical ability. Many accounting profes­
sors continue to struggle to &#6684777;nd ways to focus on the development of higher-order skills in undergraduate
programs.
Case analysis is an important tool for developing these higher-order skills for &#6684777;nancial reporting. At
the introductory level, short case studies expose the students to a realistic situation and stress the impor­
tance that numbers do not always &#6684777;t neatly into formulas. At the intermediate and advanced levels, more
complex cases encourage integrated thinking. Not only do cases mirror real-life decision-making, they
encourage critical thinking and help develop professional judgement. Furthermore, they allow students to
test their true knowledge of journal entries and accounting theory by attempting to apply the latter in real-
life situations.
Cases can be used to help students develop higher levels of knowledge as measured by Bloom’s tax­
onomy.
1
For example, consider Table 1, which applies Bloom’s taxonomy to accounting education.
TABLE 1 – BLOOM’S TAXONOMY AS IT APPLIES TO ACCOUNTING EDUCATION
Bloom’s
Taxonomy—
Category
Example of Category
Recall data or information
Understand the meaning, translation,
interpolation, and interpretation of
instructions and problems. State a
problem in one’s own words.
Example of Financial
Accounting Knowledge
• Debits increase assets
and decrease liabilities
• Credits increase liabilities
and decrease assets
• Identifying the
accounting issue
Educational Tools
Available
• Matching (e.g., terms to
de&#6684777; nitions)
• True and False questions
• Multiple choice questions
• Exercises and problems
on individual topics
Knowledge
Comprehension
Application
Use a concept in a new situation or
unprompted use of an abstraction.
Apply what was learned in the
classroom into novel situations in the
workplace.
• Recording journal entries
• Recording journal entries
• Exercises and problems
on individual topics
1
Bloom, B. S. (1956). Taxonomy of Educational Objectives, Handbook I: &#5505128;e Cognitive Domain. New York: David McKay Co Inc.

14. 2 Canadian Financial Accounting Cases
Analysis
Synthesis
Evaluation
Separate material or concepts
into component parts so that its
organizational structure may be
understood. Distinguish between
facts and inferences.
Build a structure or pattern from
diverse elements. Put parts together
to form a whole, with emphasis on
creating a new meaning or structure.
Make judgements about the value of
ideas or materials.
• Applying technical GAAP
knowledge to speci&#6684777; c
situations
• Exercises and problems
on individual topics
• Cases (e.g., applying
technical knowledge to
case facts to analyze
accounting issues)
• Understanding how
various accounting
issues come together
to make a signi&#6684777; cant
impact on the users and
preparers
• Cases (e.g., calculate or
revise the earnings per
share estimate based on
an analysis of various
individual accounting
issues)
• Developing professional
judgement
• Selecting between
alternatives that are
equally valid and within
the boundaries of GAAP
• Cases (e.g., require
students to analyze
alternatives and make
a recommendation
based on the users and
reporting landscape)
In order to solve problems, memorized knowledge of journal entries and generally accepted accounting
principles (GAAP) are important. However, Table 1 reveals that a student who has memorized this informa­
tion has only climbed up half the mountain. Students must also be able to apply the knowledge in situations
where there is uncertainty. &#5505128;is is where cases become important in developing problem-solving skills, criti­
cal thinking, and professional judgement.
WHAT’S IN A CASE?
What makes a case, a case? Many people have di&#6684774;erent views on this. Most cases involve some sort of real-
life scenario where there are one or several issues or problems. You would be expected to identify the issues,
understand the implications of the issue, analyze the issue, and then recommend a course of action. &#5505128; e
cases may involve quantitative analysis, qualitative analysis, or both analyses.
What makes a case more challenging is the “required” information. Some cases will specify what you
should do (e.g., calculate the future tax expense or identify which amortization method the company should
use). Others leave the “required” section more open by requesting that you discuss the issues. In the latter,
you must decide, for instance, if the future tax expense needs to be calculated in the &#6684777;rst place or whether the
choice of amortization methods is even an issue. &#5505128;erein lies the challenge. What is the issue? How should
the case be approached?
A successful accountant should not only be able to solve problems that have been identi&#6684777;ed for her, but
more importantly, she should be able to identify the problems in the &#6684777; rst place.
It is rare in real life that someone will present you with a problem and provide all the facts needed to
solve it. In many cases, identifying the problem and gathering relevant information is a large part of the task.
Accountants are also required to communicate their &#6684777;ndings and recommendations back to their man­
ager, their partners, and their clients. Cases require you to determine who the report or memo needs to be
addressed to, and how to write this in an appropriate and professional manner.
You must also learn to consider the impact of the environment on your decision-making, including the
people involved, such as the &#6684777;nancial statement preparers and users. Di&#6684774;erent people think in di&#6684774; erent ways
depending on their own perspectives. What is right or good for one person may not be right or good for
another. For instance, assume that two people are discussing the weather. Both comment that they hope the
weather will be good tomorrow. One might be hoping it stays sunny because she has to drive to Montreal.
&#5505128;e other might be hoping it snows because he plans to do a lot of skiing. &#5505128;ey both want “good weather”

15. 3 Section 1: Introduction
but each one has a completely di&#6684774; erent de&#6684777;nition of what “good weather” is at that time. “Good” &#6684777; nancial
reporting might mean one thing to one person and a completely di&#6684774;erent thing to another.
Cases sensitize you to these things. Because this way of thinking is o&#6684788; en di&#6684774;erent from what you are
used to, you may have problems analyzing cases at &#6684777;rst. However, you will eventually catch on and &#6684777; nd that
the study of accounting is more ful&#6684777;lling as a result of the use of cases. It is easier to approach this material
with a completely open mind than to try to make it &#6684777;t into a preconceived notion of accounting that may be
more narrowly focused.
With cases, there is rarely a single acceptable answer or recommendation. &#5505128;ere may be several, even for
the same issue. &#5505128;e important thing is how you support your answer or recommendation.
For the most part, each case has a common set of learning objectives with the intent of developing
problem-solving and critical thinking skills, and professional judgement. &#5505128;e common learning objectives
are as follows:
» To develop an ability to identify and assume an assigned role;
» To identify and rank the importance of explicit issues;
» To understand the importance of hidden (undirected) issues that arise from a detailed analysis;
» To identify accounting issues (GAAP compliance issues), assess their implications, generate alterna­
tives, and provide recommendations within the bounds of GAAP to meet the client’s needs;
» To understand how accounting standards a&#6684774; ect &#6684777;nancial measures (ratios, covenants, etc.); and
» To prepare a coherent report and integrated analysis that meets speci&#6684777;c user needs.
In addition to the above noted learning objectives, each case will have its own additional learning objec­
tives that are based on the speci&#6684777;c technical accounting issues in the case.
THE PURPOSE OF THIS CASEBOOK—STUDENTS AND
INSTRUCTORS
&#5505128;e purpose of this casebook is to use cases to:
» Develop problem-solving skills, critical thinking abilities, and professional judgement; and
» Promote an understanding of the decision usefulness approach to accounting.
Accordingly, all of the cases require the student to understand the implications of &#6684777; nancial reporting
decisions on the users of the &#6684777;nancial statements. A thorough user analysis is required for each case.
For the instructor: &#5505128;e casebook provides a wide variety of cases that can be used in several classroom
settings. Some cases are short, and focus on a few issues. &#5505128;ese cases are well suited to be used as in-class
discussion tools. Other cases are longer, more complicated, and deal with several issues. &#5505128;ese cases are
more suited to be used as assignments or exams.
What’s new in this edition? Most of the cases in this edition are new cases. As in the previous edition,
each case comes with a full suggested solution and many have been classroom tested. All solutions highlight
key Chartered Professional Accountants of Canada CPA Canada Handbook sections, key areas addressed in
each case, and a di&#438093348969;culty level to assist instructors in choosing the appropriate case. Each case is now linked
to the current CPA Competency and Knowledge Supplement Map and many of the cases now have detailed
solutions and sample marking keys to guide you through the case. Cases have been added that focus on more
advanced topics such as consolidation and integration across competency areas.
For the student: &#5505128;e cases allow you to assume a wide variety of roles, and place you in di&#6684774; erent set­
tings. Common reporting objectives, such as a focus on the debt to equity ratio, management bonuses, and
purchase price calculations, are coupled with less common reporting objectives, such as government grant
applications, debt versus equity investment decisions, and assessments of the creditworthiness of a company.

16. 4 Canadian Financial Accounting Cases
Why is this important? As professionals, you will be faced with daily issues and decision-making. While it is
not possible to provide you with this practice in actual situations, these cases will enable you to go beyond
the numbers and integrate the quantitative applications you learn in your textbooks with the qualitative
issues that ultimately occur in management decision-making.
Ultimately, the goal of this casebook is to enhance the learning in introductory, intermediate, and ad­
vanced accounting courses by exposing the students to situations that cannot be addressed in standard
&#6684777;nancial accounting textbooks.
CONCLUSION
&#5505128;is chapter presents the case for cases by introducing the purpose of and need for case analysis. Before at­
tempting to analyze a case, students are encouraged to read the following three chapters. Chapter 2 provides
a summary of the case framework approach. Chapter 3 provides a sample case and Chapter 4 discusses the
critical aspect of debrie&#6684777; ng.

17. THE CASE FRAMEWORK
2
APPROACH
&#5505128;ere is no one way to answer a case, but there are some guidelines and tips that can assist you. &#5505128;e best way
to improve your case writing is to practise! Developing your own personal case framework can help you to
approach each case with con&#6684777;dence. In this chapter we start with an illustration of a case-writing approach
and then walk you through it. We end this important section with the same framework in a blank format.
We encourage you to use this and develop your own approach that works. Let’s begin by looking at that
framework in Figure 1.
THE FRAMEWORK EXPLAINED
In order to answer a case study satisfactorily, we must &#6684777;rst understand the environment within which the
analysis takes place. A good question to ask is as follows: Is there anything about the environment or any
background information that might cause us to identify di&#6684774;erent issues, or to view the issues di&#6684774; erently, or
to respond di&#6684774;erently? Let’s examine the sections in the framework more closely.
Step 1: Assess the Reporting Framework
1. Identify the role that you are playing.
Usually, most cases require that you assume a role. Who are you in the case? From whose perspective
will you be answering the case? Di&#6684774;erent people have di&#6684774;ering opinions and views on things.
If your role is that of an independent advisor (e.g., a chartered professional accountant hired by the
shareholders), you might think di&#6684774;erently than an employee who works for the company. As an em­
ployee, you might be concerned with keeping your job and, therefore, would want to keep your boss
happy by giving her what she wants. As an outside professional, hired by the shareholders, you might
focus more on keeping the shareholders happy. Keeping the boss happy and keeping the shareholders
happy might not result in the same course of action.
Consideration should also be given to ethics and legal liability. Outside consultants who o&#6684774; er advice
might later be sued if the advice is relied on and results in a loss to the company, shareholders, or other
users. &#5505128;erefore, outside consultants must assess the risk of each engagement. For higher risk engage­
ments, they might take a more conservative position and give more conservative advice.
Many situations involve ethical dilemmas where the individual must make decisions that either will
harm himself or harm others and a choice must be made. Sometimes, doing the right thing may result

18. 6 Canadian Financial Accounting Cases
Figure 1 – The Case-Writing Framework

19. 7 Section 1: Introduction
in personal loss. Humanize the analysis by thinking about what you would do in the situation. For in­
stance, accruing a large loss might result in lower net income and, hence, a lower bonus for the control­
ler. On the other hand, not accruing the loss may mislead users.
Remember that the &#6684777;nancial statements are a re&#6684780;ection of the successes and failures of the company
and of management in that they reveal whether management is ful&#6684777;lling its stewardship function.
&#5505128;erefore, in preparing the statements, management might be concerned about disclosing negative
items.
TIP – Put yourself in the shoes of the person whose role you are playing. &#5505128;ink about how you would
react in a situation and what factors would in&#6684780;uence your decision. Would you put your own needs
ahead of those of other users?
TIP – Preparers of &#6684777;nancial information may be biased and this must be considered in any analysis.
2. Assess the users and their needs and any constraints and assess the business environment.
2.1 Identify users and their needs.
&#5505128;ere are unlimited numbers of potential users and uses of &#6684777; nancial statements. Recall from your
accounting studies the de&#6684777;nition of relevance. Relevant information impacts a user’s decision.
Relevant information provides both feedback value (con&#6684777;rming past events) and predictive value
(aiding in assessing future events).
Table 2 presents a brief summary of the most common users and their needs.
TABLE 2 – USERS AND THEIR USES OF FINANCIAL STATEMENTS
Users User Needs
Banks and other creditors
Potential equity investors
• Predictive
o Cash &#6684780;ow prediction for debt repayment
• Feedback
o Compliance with covenants (debt to equity ratio covenant,
working capital covenant, etc.)
• Predictive
o Cash &#6684780;ow prediction for dividend payments
• Feedback
o Performance evaluation (time series analysis over time and
cross-sectional analysis against competitors)
Current equity investors • Predictive
o Cash &#6684780;ow prediction for dividend payments
• Feedback
o Assessment of management stewardship
Governments and funding agencies • Predictive
o Determine whether future funds should be provided
• Feedback
o Assessment of the use of funds provided (effectiveness and
ef&#6684777;ciency of funds provided)
Tax authorities • Starting point for the assessment of taxable income
Suppliers • Determine creditworthiness for extending credit for supplies
Employees • Predictive
o Cash &#6684780;ow prediction for bonuses

20. Discovering Diverse Content Through
Random Scribd Documents

21. sukupuolta, seisoivat tällähaavaa lady Henrietten edessä ja kilpailivat
siitä, kumpaisen etuutena olisi saada häneltä hymyily osakseen.
Nuori ja kaunis prinsessa nojaili kultaompeleiseen
samettipielukseen ja antoi sormiensa veltosti riippua veteen asti; hän
oli huolettomasti kuuntelevinaan laulua ja soittoa, niitä kuulematta,
ja seurasi noiden kahden hovimiehen haastelua olematta sitä
tarkkaavinansa.
Seikka oli nimittäin sellainen, että lady Henriette, tämä Ranskan ja
Englannin sulojen viehkeän yhtymän edustaja, ei ollut vielä
rakastunut, joten hän oli julma keimailussaan. Niinpä ei myhäily, tuo
nuorten tyttöjen luonteva suosionosoitus, kirkastanutkaan hänen
kasvojaan, ja jos hän toisinaan kohotti katseensa, suuntasi hän sen
niin tiukasti jompaan kumpaan keikariin, että heidän kyllä rohkeaksi
karaistunut mielistelynsä hämmentyi ja arastui.
Huvipursi pitkitti yhä kulkuaan, soittajat panivat parastaan, ja
hovimiehet alkoivat hengästyä kuten hekin. Mutta huviretki kävi
nähtävästi yksitoikkoiseksi prinsessalle, sillä äkkiä hän ravisti
kärsimättömästi päätänsä ja sanoi: "No, riittää jo; palatkaamme,
hyvät herrat."
"Voi, madame", pahoitteli Buckingham, "olemme kovin
onnettomia, kun meidän ei ole onnistunut tehdä retkeilyä mieluisaksi
teidän korkeudellenne."
"Äitini odottaa minua", vastasi lady Henriette. "Ja tunnustan teille
suoraan, messieurs, että minua ikävystyttääkin."
Tämän julman sanan virkkaessaan prinsessa yritti katseellaan
lohduttaa kumpaistakin nuorta herrasmiestä, joita tuollainen

22. suorapuheisuus näytti tyrmistyttäneen. Silmäys teki tehonsa,
molempien kasvot kirkastuivat; mutta ikäänkuin kuninkaallinen
keimailijatar olisi arvellut osoittaneensa liiallista suosiollisuutta
halpoja kuolevaisia kohtaan, hän heti liikahti syrjään, kääntyi selin
kahteen puhuttelijaansa ja näytti vaipuvan unelmoimiseen, jossa
heillä ilmeisesti ei ollut mitään osaa.
Buckingham puri huultansa pahastuneesti, sillä hän oli todella
rakastunut lady Henrietteen ja otti senvuoksi prinsessan esiintymisen
aina vakavalta kannalta. Rochester puri niinikään huultansa, mutta
kun hänen järkensä aina vallitsi sydäntä, pidätteli hän siten vain
häijyä naurunpurkausta. Prinsessa oli nuorista ylimyksistä kääntänyt
katseensa harhailemaan pitkin rantarinteen heleänvihreää
kukkanurmikkoa, ja huomasi silloin etäällä Parryn ja d'Artagnanin.
"Kuka tuolla tulee?" hän kysyi.
Aatelismiehet pyöräyttivät päänsä sille suunnalle nopeasti kuin
salama.
"Parry", vastasi Buckingham, "pelkkä Parry vain."
"Anteeksi", huomautti Rochester, "mutta minä olen näkevinäni
hänellä kumppanin."
"Niin, siltä näyttää", vahvisti prinsessa raukeasti. "Mutta
sanokaahan, mylord, mitä merkitseekään tuo 'pelkkä Parry vain'?"
"Minun nähdäkseni, madame", vastasi Buckingham nyreästi, "tuo
uskollinen Parry, harhaileva Parry, iänikuinen Parry ei ole kovinkaan
tärkeä henkilö."

23. "Te erehdytte, herttua: Parry, harhaileva Parry, kuten te sanotte,
on aina harhaillut sukuni palvelukseksi, ja tuon vanhuksen
näkeminen on minulle aina hauskaa."
Lady Henrietten mielentila kehittyi sievien ja olletikin keimailevien
naisten tavalliseen tapaan: oikullisesta hän kävi vastustushaluiseksi,
ja pantuaan teikarin kokemaan oikullisuutta hän nyt tahtoi
nöyryyttää hovimiestäkin vastaväitteillään. Buckingham kumarsi
mitään vastaamatta.
"On totta, madame", myönsi Rochester kumartaen vuorostaan,
"että Parry on palvelijain esikuva; mutta hän ei enää ole nuori, ja me
voimme mieltyä ainoastaan hauskoihin näkyihin. Mitä huvittavaa on
vanhassa ukossa?"
"Riittää, mylord", lausui lady Henriette kuivasti, "tämä puheenaine
loukkaa minua."
Sitten hän lisäsi kuin itsekseen puhuen:
"On tosiaan ihan kummallista, kuinka vähän veljeni ystävät
välittävät hänen palvelijoistaan!"
"Voi, madame", huudahti Buckingham, "teidän korkeutenne
lävistää sydämeni omien käsienne muovaamalla tikarilla!"
"Mitä merkitseekään tuollainen ranskalaisen madrigaalin kuosiin
sommiteltu lauselma? En käsitä sitä, herttua."
"Tarkoitin lausua, madame, että te itse, niin suopea, herttainen ja
hienotuntoinen kuin olettekin, olette usein nauranut — pyydän
anteeksi, piti sanomani myhäillyt — tuon kelpo Parryn joutaville

24. jaarituksille, vaikka teidän armonne tänään onkin ihmeteltävän
herkkä hänen puolestaan."
"No niin, mylord", vastasi lady Henriette, "jos olen tässä kohden
joskus horjahtanut, on kuitenkin sopimatonta muistuttaa minua
siitä."
Ja hän käännähti kärsimättömästi.
"Kunnon Parry luullakseni tahtoo puhutella minua. Lord Rochester,
tahdon poiketa maihin."
Rochester kiirehti toistamaan prinsessan käskyn. Minuutin kuluttua
saima pysähtyi rantaan.
"Lähtekäämme, messieurs", lausui lady Henriette astuen ottamaan
vastaan Rochesterin tarjoaman käsivarren, vaikka Buckingham paljon
likempänä osoitti samaa kohteliaisuutta. Rochesterin huonosti salattu
ylpeys vihlaisi kovaonnisen Buckinghamin sydäntä tuskallisena
survaisuna, kun loordi vei prinsessan pikku sillalle, jonka
palveluskunta oli työntänyt kuninkaallisesta huvipurresta kanavan
kaltaalle.
"Minne teidän armonne menee?" kysyi Rochester.
"Näettehän sen, mylord, — kunnon Parrya kohti, joka harhailee,
kuten mylord Buckingham sanoo, etsiessään minua meidän
onnettomuuksissamme vuodatettujen kyynelten himmentämillä
silmillään."
"Voi, hyvä Jumala", virkahti Rochester, "kuinka surkealla päällä
teidän korkeutenne tänään onkaan! Tuntuu tosiaan siltä kuin me
teidän silmissänne näyttäisimme naurettavilta hupsuilta."

25. "Puhukaa omalta osaltanne, mylord", keskeytti Buckingham
närkkäästi; "minulle hänen korkeutensa on niin karsas, etten näy
hänelle olevan yhtään mitään."
Kumpainenkaan ei vastannut, lady Henriette vain näytti vetävän
kumppaniansa joutuisampaan käyntiin. Buckingham jäi taammaksi ja
käytti tätä eristäytymistä äkänsä purkamiseksi nenäliinaan, jota hän
pureskeli niin raivokkaasti, että hieno batisti jo kolmannesta
hampaiden hyökkäyksestä oli siekaleina.
"Parry, hyvä Parry", huusi prinsessa hennolla äänellään, "tule tätä
kautta; näen sinun etsivän minua ja odotan."
"Kah, madame", sanoi Rochester armeliaasti auttaakseen
toveriansa, jonka mainitsimme jääneen jäljemmäksi, "jollei Parry näe
teidän korkeuttanne, niin sokeallekin kelpaisi päteväksi oppaaksi
hänen seuralaisensa, jonka silmät leimuavat tänne asti kuin
johtelevana kaksoismajakkana."
"Valaisten kerrassaan komeata ja sotaista olemusta", virkkoi
prinsessa yhäti kiusanhaluisena kaikessa, lausuttiinpa hänelle mitä
hyvänsä.
Rochester kumarsi.
"Siinä on sellainen voimallisen soturin ilmestys, jollaisia ei näe
muualla kuin Ranskassa", lisäsi prinsessa osoittaen
rankaisemattomuudestaan varman naisen itsepintaisuutta.
Rochester ja Buckingham katselivat toisiaan kuin sanoaksensa: —
Mutta mikä häntä vaivaakaan?

26. "Kuulustakaahan, herttua, mitä Parry tahtoo", käski lady Henriette
nyt
Buckinghamia; "menkää."
Nuori mies katsoi tätä määräystä suosiollisemman mielialan
ilmaukseksi; reipastuen hän juoksi Parryn luo, joka d'Artagnanin yhä
saattamana hitaasti lähestyi ylvään kumppaninsa rinnalla. Parry
käveli verkkaan iällisyytensä painostamana. D'Artagnan asteli
hiljalleen ja ylevästi niinkuin tulikin esiintyä sellaisen d'Artagnanin,
joka nojausi kolmannesmiljoonan varallisuuteen, — ilman pöyhkeilyä,
mutta myös vähääkään arastelematta. Prinsessa oli pysähtynyt
marmorirahille istumaan ikäänkuin uupuneena muutamista
askelistaan, ja suurella kiireellä toteuttaessaan hänen määräyksensä
oli Buckingham enää vain jonkun askeleen päässä Parrysta, ennen
kuin tämä tunsi hänet.
"Ah, mylord", huohotti palvelija hengästyksissään, "suvaitseeko
teidän armonne noudattaa kuninkaan tahtoa?"
"Millä tavoin, herra Parry?" kysyi nuori mies, jonka
kylmäkiskoisuutta lievensi halu olla prinsessan mieliksi.
"No, hänen majesteettinsa pyytää teidän armoanne esittelemään
herran lady Henriette Stuartille."
"Herra kenet, ensiksikin?" tiedusti herttua korskeasti.
D'Artagnania oli helppo pahastuttaa, kuten tunnettua; herttuan
sävy närkästytti häntä. Hän tähysti hovimiestä tiukasti, ja
kuroutuneiden silmäkulmien alta välähti kaksi salamaa. Mutta hilliten
mielensä hän samassa vastasi rauhallisesti:

27. "Herra chevalier d'Artagnanin, mylord."
"Suokaa anteeksi, monsieur, mutta tuosta en saa selville muuta
kuin nimenne."
"Tarkoitatte?"
"En toisin sanoen tunne teitä."
"Minä olen teitä onnellisempi, monsieur", vastasi d'Artagnan, "sillä
minulla on ollut kunnia tuntea paljonkin teidän sukuanne ja eritoten
kuuluisa herttua-isänne."
"Isäni?" sanoi Buckingham. "Tosiaan, monsieur, nyt olenkin
muistelevinani… Herra chevalier d'Artagnan, sanoitte?"
D'Artagnan kumarsi.
"Omassa persoonassaan", hän vahvisti.
"Suokaa anteeksi, ettekö te olekin niitä ranskalaisia, joilla oli
joitakin salaisia välejä isäni kanssa?"
"Aivan, herra herttua, niitä ranskalaisia minä olen."
"Sallikaa minun siis lausua teille ihmetykseni siitä, monsieur, että
isäni ei eläissään kuullut puhuttavan teistä."
"Ei kylläkään, monsieur, mutta hän kuuli kuolemansa hetkellä;
minä hänelle toimitin Anna-kuningattaren kamaripalvelijan
välityksellä varoituksen vaarasta, joka häntä uhkasi, — valitettavasti
viesti saapui liian myöhään."

28. "Eipä väliä, monsieur", sanoi Buckingham, "käsitän nyi että kun
kerran aloitte tehdä palveluksen isälleni, katsotte voivanne pyytää
pojan suojelusta."
"Ensiksikään, mylord", vastasi d'Artagnan tyynesti, "en pyydä
kenenkään suojelusta. Hänen majesteettinsa kuningas Kaarle II, jolle
minulla on ollut kunnia tehdä muutamia palveluksia (minun sietänee
sanoa teille, monsieur, että elämäni onkin kulunut sellaisessa),
kuningas Kaarle II tahtoo kunnioittaa minua erityisellä suopeudella ja
on lausunut haluavansa, että minut esitellään hänen sisarelleen lady
Henriettelle, koska muka saattaa koitua onnekseni osoittautua
hänellekin vastedes hyödylliseksi. Mutta tietäessään teidän olevan
tällähaavaa hänen korkeutensa seurassa, kehoitti hän minua Parryn
opastuksella kääntymään asiassa teidän puoleenne. Ei siinä ole sen
ihmeellisempää. En pyydä teiltä yhtään mitään, ja jos te ette
suvaitse esitellä minua hänen korkeudelleen, täytyy minun
mielipahaksenne sivuuttaa teidät ja rohjeta esittäytyä itsekseni."
"Ainakaan, monsieur", huomautti Buckingham, joka ei hevillä
jättänyt viimeistä sanaa toiselle, "ette perääntyne antamasta
selvitystä kysymykseen, jonka olette omilla sanoillanne aiheuttanut."
"En milloinkaan peräänny, monsieur", vastasi d'Artagnan.
"Kun siis olette ollut salaisissa väleissä isäni kanssa, niin kyennette
mainitsemaan jonkun erityisen yksityiskohdan?"
"Ne välit ovat jo kaukana meistä, monsieur, sillä te ette ollut vielä
syntynytkään, eikä tosiaankaan maksa vaivaa herättää niitä muistoja
joidenkuiden vaivaisten timanttikoristeiden takia, jotka sain häneltä
viedäkseni Ranskaan."

29. "Ah, monsieur", huudahti Buckingham vilkkaasti lähestyen
d'Artagnania ja ojentaen hänelle kätensä, "te se siis olitte, te, jota
isäni niin hartaasti etsi ja jolla oli niin paljon odotettavana meiltä!"
"Odotettavana, monsieur! Sepä tosiaan onkin minun alani, ja
odotellut olen kaiken ikäni."
Sillävälin oli prinsessa kyllästynyt muukalaisen pysähdykseen ja
lähtenyt lähestymään seuruetta.
"Ette toki jää odottamaan esittelyä, jota minulta pyydätte,
monsieur", virkkoi Buckingham.
Sitten hän kääntyi kumartamaan lady Henriettelle ja lausui:
"Madame, kuningasveljenne toivomuksen mukaisesti on minulla
kunnia esitellä teidän korkeudellenne herra chevalier d'Artagnan."
"Jotta teidän korkeudellanne olisi tarpeen tullen vankka tuki ja
taattu ystävä", lisäsi Parry.
D'Artagnan kumarsi.
"Teillä on vielä jotakin sanottavaa, Parry?" kysyi lady Henriette
hymyillen d'Artagnanille, vaikka osoittikin sanansa vanhalle
palvelijalle.
"Niin, madame, kuningas haluaa, että teidän korkeutenne säilyttää
tarkoin muistissanne herra d'Artagnanin nimen ja ansiot, joita hänen
majesteettinsa sanoo saavansa kiittää kuningaskuntansa
takaisinperimisestä."

30. Buckingham, prinsessa ja Rochester katselivat toisiansa
hämmästyksissään.
"Tuo", virkkoi d'Artagnan, "on toinen pikku salaisuus, josta minä
kaiken todennäköisyyden mukaan en kersku hänen majesteettinsa
kuningas Kaarle II:n pojalle niinkuin tässä äsken timanttikoristeista
teille."
"Madame", lausui Buckingham, "monsieur on jo toistamiseen
johdattanut mieleeni tapauksen, joka niin suuresti kiihdyttää
uteliaisuuttani, että rohkenisin pyytää teiltä lupaa viedä hänet
hetkiseksi syrjään seurastanne, puhutellakseni häntä erikseen."
"Tehkää se, mylord", myöntyi prinsessa, "mutta toimittakaa hyvin
pian takaisin sisarelle tämä veljen paras ystävä! Ja hän tarttui jälleen
Rochesterin käsivarteen, samalla kun Buckingham pisti kätensä
d'Artagnanin kainaloon.
"Voi, kertokaa minulle siis, chevalier", kärtti herttua, "koko tuo
timanttiseikkailu, jota Englannissa ei lähemmin tunne kukaan, ei
edes sen miehen poika, joka siinä oli päähenkilönä."
"Mylord, yhdellä ainoalla henkilöllä oli oikeus kertoa koko se
seikkailu, joksi sitä nimitätte, ja hän oli teidän isänne; hän on
harkinnut oikeaksi pysyä vaiti, minä pyydän saada noudattaa hänen
esimerkkiään."
Ja d'Artagnan kumarsi sävyltään miehenä, johon oli ilmeisesti
mahdoton saada vaikutetuksi.
"Koska asian laita on sellainen, monsieur", sanoi Buckingham,
"niin suokaa minulle anteeksi tungetteluni, ja jos minäkin jonakuna

31. päivänä matkaisin Ranskaan…"
Hän kääntyi luomaan viimeisen silmäyksen prinsessaan, joka ei
näkynyt olevan hänestä millänsäkään, vaan tuntui kokonaan
syventyneen keskusteluunsa Rochesterin kanssa. Buckingham
huokasi.
"Jos mitä?" tiedusti d'Artagnan.
"Niin, jos minäkin jonakuna päivänä matkaisin Ranskaan…"
"Sinne te lähdette, mylord", tokaisi d'Artagnan hymyillen, "sen
takaan."
"Miksi niin?"
"Hoo, minulla on ihmeellistä ennustusvaistoa, ja tulevaisuutta
aavistellessani petyn harvoin. No, jos siis tulette Ranskaan…"
"Niin, monsieur, kuninkaat tavoittelevat kallisarvoista
ystävyyttänne, joka toimittaa heille kruununsa, mutta minäkin
rohkenisin pyytää teiltä rahtusen siitä suuresta harrastuksesta, jota
olette osoittanut isääni kohtaan."
"Mylord", vastasi d'Artagnan, "uskokaa, että katson liialliseksi
kunniakseni, jos te siellä suvaitsette vielä muistaa tämän
tapaamisemme. Ja nyt, sallikaa…"
Palaten sitten lady Henrietteä kohti hän lausui:
"Madame, teidän korkeutenne on Ranskan tytär, ja siinä
ominaisuudessanne toivon näkeväni teidät jälleen Pariisissa.
Onnekas on minulle se päivä, jolloin teidän korkeutenne jonkun

32. käskyn antamisella minulle osoittaisi, että te ette ole kokonaan
unohtanut korkean veljenne suosituksia."
Ja hän kumarsi nuorelle prinsessalle, joka kuninkaallisen
armollisesti ojensi hänelle kätensä suudeltavaksi.
"Ah, madame", sanoi Buckingham hiljaa, "mitä pitäisikään tehdä
saadakseen teidän korkeudeltanne tuollaisen suosionosoituksen?"
"Totisesti, mylord", vastasi lady Henriette, "kysykää herra
d'Artagnanilta, — hän selittää teille."
36.
Miten d'Artagnan haltiattaren tavoin loihtii kuusisesta arkusta
huvilan.
Kuninkaan huomauttelu Monkin itserakkaudesta oli hyvinkin
pahasti huolestuttanut d'Artagnania. Luutnantti oli koko ikänsä
osannut mitä varovaisimmin valita vihollisensa, ja leppymättömien ja
voittamattomien suuruuksien kanssa hän oli käynyt kilpasille
ainoastaan milloin hän ei ollut millään verukkeella voinut sitä välttää.
Mutta näkökannat muuttuvat paljon elämässä. Se on taikalyhty,
johon ihmissilmä vuosittain vaihtaa kuvat. Siitä johtuu, että sen
vuoden viimeisen päivän, jonka kuluessa kaikki on kuvastunut
ruusunhohteessa, eroittaa vain yksi yö seuraavasta vuodesta, joka jo
ensimmäisenä päivänään saa maailman näyttämään mustalta.
Kun d'Artagnan lähti kymmenen rehentelijänsä kanssa Calaisin
satamasta, oli hän yhtä huolettomasti valmis käymään jotakuta

33. Goliatia, Nebukadnesaria tai Holofernestä vastaan kuin mittelemään
miekkoja ensikertalaisen kanssa tai kuuntelemaan majatalonsa
emännän suukopua. Hän muistutti silloin varpushaukkaa, joka
nälkiinnyksissään hyökkää oinaan kimppuun. Nälkä sokaisee. Mutta
kylläisellä, rikkaalla, voitollisella ja vaikean pulman selvittämisestä
ylpeällä d'Artagnanilla oli liian paljon menetettävänä, hänen
ollakseen visusti harkitsematta vastoinkäymisen mahdollisuuksia.
Esittelystänsä palatessaan hän senvuoksi vain kaiken aikaa pohti,
miten kohditella sellaista mahtimiestä kuin Monkia, jonka edessä itse
Kaarle kursaili, niin kuningas kuin olikin — sillä vastikään
valtaistuimelle nousseena saattoi äskeinen suojatti vielä kerran
tarvita suojaajaa, joten Kaarle ei siis suinkaan asettuisi jyrkästi
kieltävälle kannalle, jos tulisi kysymykseen sotapäällikön pikku
tyydytykseksi karkoittaa d'Artagnan rangaistussiirtolaan tai sulkea
hänet johonkin Middlesexin torniin tai hukuttaa hänet matkalla
Doverista Boulogneen. Sellaisia tyytyväisyytensä todistuksia
kuninkaat kyllä mutkattomasti antavat varakuninkailleen.
Kuninkaan ei edes tarvinnut toimivasti esiintyä tällaisessa
jälkinäytöksessä, jossa Monk saisi kostonsa. Kuninkaan osa voisi
yksinkertaisesti supistua siihen, että hän antaisi anteeksi Irlannin
varakuninkaalle sen kaiken, mihin tämä ryhtyisi d'Artagnania
vastaan. Albemarlen herttuan omantunnon rauhoittamiseen ei
tarvittaisi muuta kuin hymyillen lausutut te absolvo, tai pergamentin
alareunaan piirretyt harakanvarpaat: Charles the king, ja näillä
kahdella lausutulla tai kolmella kirjoitetulla sanalla olisi d'Artagnan-
poloinen ainiaaksi haudattu kekseliäisyytensä raunioihin.
Ja sitten oli toinen seikka kylläkin huolestuttava niin
eteensäkatsovalle miehelle kuin muskettisoturimme oli: hän tunsi

34. olevansa yksin, eikä Atoksen ystävyys riittänyt rauhoittamaan häntä.
Jos olisi ollut kysymys kunnollisista miekaniskuista, olisi
muskettisoturi luonnollisesti luottanut ystävänsä apuun, mutta
arkaluontoisissa tekemisissä kuninkaan kanssa, kun onneton sattuma
kenties kelpaisi Monkin tai Kaarle II:n puhdistautumiseen, tunsi
d'Artagnan Atoksen kyllin hyvin, ollakseen varma siitä, että tämä
uskoisi jälkeenjääneen vilpittömyyteen ja tyytyisi vuodattamaan
runsaita kyyneliä vainajan haudalla, jos vainajaksi nimittäin joutuisi
hänen ystävänsä, sekä kuittaisi asian sitten sepittämällä
hautakirjoitukseksi mitä komeimpia korusanoja.
— Ehdottomasti, — ajatteli gascognelainen edellä selostamamme
hiljaisen mietiskelyn tuloksena, — ehdottomasti minun täytyy sopia
herra Monkin kanssa ja hankkia varma todistus siitä, että hän on
täydellisesti välinpitämätön menneisyyden suhteen. Jos — mistä
Jumala varjelkoon — hän on vielä yrmeä ja umpimielinen, silloin
jätän rahani Atoksen huostaan ja jään itse Englantiin ottamaan
lopullisen selon hänen todellisesta mielentilastaan; tarkkasilmäisenä
ja nopsajalkaisena livahdan tieheni ensimmäisen vihamielisyyden
oireen ilmetessä ja kätkeydyn Buckinghamin herttuan luo, joka
tuntuu olevan pohjaltaan hyvä ihminen; vieraanvaraisuuden
palkkioksi kerron hänelle silloin koko timanttijutun, kun asia voi nyt
enää haitata vain vanhan kuningattaren mainetta ja sopiikin otaksua
hänen olleen muinoin niin komean ylimyksen kuin Buckinghamin
herttuan rakastajatar, koska hän nykyään on Mazarinin kaltaisen
raihnaan saiturin puoliso. Mordioux, se on päätetty asia! Monkia en
päästä voittajakseni. Kas, nytpä johtuikin mieleeni vielä aatos!
Aatoksiahan d'Artagnanilta ei yleensä puuttunutkaan, kuten
tiettyä. Se johtui siitä, että hän äänettömissä yksinpuheluissaan
napitti takkinsa leukaan asti, eikä mikään niin elvyttänyt hänen

35. mielikuvituksensa lentoa kuin tämä valmistautuminen jonkunlaiseen
taisteluun, muistuttaen toimitusta, jolla oli roomalaisten keskuudessa
nimenä accinctio. Hän saapui hyvin kiihtyneenä Albemarlen herttuan
asuntoon. Hänet johdettiin varakuninkaan luo niin joutuisasti, että
häntä selvästi pidettiin huonekuntaan kuuluvana henkilönä. Monk oli
työhuoneessaan.
"Mylord", aloitti d'Artagnan, ja hänessä kuvastui se avomielisyys,
jota gascognelainen niin hyvin osasi esittää viekkailla kasvoillaan,
"mylord, tulen pyytämään neuvoa teidän armoltanne."
Sisällisesti yhtä umpinaiseksi sonnustautuneena kuin puhuttelija
ulkonaisesti vastasi Monk:
"Lausukaa pyyntönne, hyvä ystävä."
Ja hänen kasvojensa ilme ei ollut vähemmän avomielinen kuin
d'Artagnaninkaan.
"Ensiksi, mylord, luvatkaa minulle vaitiolonne ja suopeutenne."
"Lupaan teille mitä pyydätte. Mistä on kysymys, sanokaa!"
"No niin, mylord, minä en ole oikein tyytyväinen kuninkaaseen."
"Kas, niinkö? Ja miksi, jos suvaitsette selittää, hyvä luutnantti?"
"No, hänen majesteettinsa toisinaan laskettelee pilaa, joka tuottaa
pahoja vaurioita meille miekkamiehille."
Monk ponnisti kaikkensa ollakseen kavaltamatta ajatustansa,
mutta d'Artagnan väijyi häntä niin hellittämättömän tarkkaavasti,

36. että hänen silmäänsä ei välttänyt melkein huomaamaton punehdus
herttuan poskilla.
"Mutta minä puolestani", sanoi Monk mitä luonnollisimmin, "en ole
pilan vihaaja, hyvä herra d'Artagnan; sotamieheni voisivat kertoa
teille, että minä monta kertaa leirissä aivan välinpitämättömänä ja
tavallaan nautinnoksenikin kuuntelin ivalauluja, joita Lambertin
armeijasta kaikui meille ja jotka varmaan olisivat kuumentaneet
herkkäluontoisemman sotapäällikön korvia."
"Niin kyllä, mylord", lausui d'Artagnan, "minä tiedän, että te olette
täydellinen, — että te jo kauan olette ollut inhimillisten heikkouksien
yläpuolella; mutta kaikki pila ei ole samanlaista, ja mitä minuun
tulee, vimmastun totisesti ihan silmittömäksi eräänlaisesta pilasta."
"Saisiko tietää, millaista se onkaan, my dear?"
"Sellaista, joka kohdistuu ystäviini tai kunnioittamiini henkilöihin,
mylord."
Monk liikahti huomaamattomasti, mutta sen huomasi kuitenkin
d'Artagnan.
"Ja missä kohden", kysyi Monk, "missä kohden voi neulanpisto,
joka raapaisee lähimmäistänne, syyhyttää teidänkin nahkaanne?
Sanokaa minulle se."
"Mylord, minä selitän asian yhdellä lauseella: oli kysymys teistä."
Monk astahti d'Artagnania kohti.
"Minusta?" hän sanoi.

37. "Niin, ja juuri sitä minä en voi käsittää; mutta kenties en
tunnekaan kuninkaan luonnetta. Kuinka voi kuninkaalla olla sydäntä
naljailuun miehestä, joka on tehnyt hänelle niin monta suurta
palvelusta? Miten voi selittää sen, että hänestä on hupaista usuttaa
yhteen sellainen jalopeura kuin te ja minunlaiseni hyttynen?"
"En minäkään voi käsittää, että hän tekisi niin", sanoi Monk.
"Kuitenkin se on totta! Lyhyeen sanoen, kun kuningas oli minulle
velkaa palkkion, olisi hän voinut palkita minut soturina, keksimättä
mokomaa lunnasjuttua, joka loukkaa teitä, mylord."
"Ei", vastasi Monk nauraen, "se ei vähääkään loukkaa minua, sen
vannon."
"Ei minun osaltani, sen kyllä huomaan; te tunnette minut, mylord,
minä olen niin vaitelias, että hautaa voisi pitää juorukellona minuun
verraten. Mutta… ymmärrättekö minua, mylord?"
"En", väitti Monk itsepintaisesti.
"Jos joku toinen tietäisi sen salaisuuden, jonka minä tiedän…"
"Minkä salaisuuden?"
"Voi, mylord, sen onnettoman Newcastlen salaisuuden."
"Ahaa, kreivi de la Fèren miljoonasta?"
"Ei, mylord, ei; tarkoitan teidän ylhäisyyttänne vastaan
tapahtunutta salahanketta."
"Se oli hyvin harkittu kepponen, chevalier, siinä kaikki, Ja siitä ei
ole sen enempää sanomista. Te olette soturi, sadalla kertaa sekä

38. urhoollinen että älykäs, niin että teissä yhdistyy Fabiuksen ja
Hannibalin kunto. Niinpä olettekin käyttänyt keinojanne, voimaa ja
viekkautta; siihen ei ole mitään sanomista, ja minun asiani olisi ollut
pysyä varuillani."
"Ah, minä tiedän sen, mylord, en odottanutkaan vähempää teidän
tasapuolisuudeltanne; ja jos olisikin kysymyksessä ainoastaan
kiinnijoutumisenne, mordioux, se ei merkitsisi mitään, — mutta…"
"Mitä sitten?"
"Poisviemisenne olosuhteet."
"Mitkä olosuhteet?"
"Te tiedätte kyllä, mitä tarkoitan, mylord!"
"En, toden totta!"
"Kiusana on… mutta siitä on perin vaikea puhua."
"Kiusana on?"
"No, ka, se lemmon laatikko!"
Monk punastui huomattavasti.
"Se viheliäinen kirstu", jatkoi d'Artagnan, "kuusinen arkku,
muistattehan?"
"Oh, sen olin unohtanut!"
"Tuo honkalipas", pitkitti d'Artagnan, "hengitysreikineen. Totisesti,
mylord, kaikki muu menettelisi, mutta kirstu, kirstu! Se kuitenkin oli

39. aivan liian ilkeätä pilaa."
Monk vääntelehti joka puolelle.
"Ja kuitenkaan ei siinä ole mitään", jatkoi d'Artagnan, "että minä
käytin sellaista keinoa, — minä seikkailijain päällikkö, sillä aseman
suuri merkitys lieventää hiukan kevytmieliseltä näyttänyttä
menettelytapaani, ja olenhan sitäpaitsi ymmärtäväinen ja vaitelias
mies."
"Oh", sanoi Monk, "olkaa varma siitä, että minä tunnen teidät
hyvin, herra d'Artagnan, ja että pidän teitä arvossa."
D'Artagnan ei päästänyt Monkia näkyvistään, urkkien häneltä
kaikkea, mitä kenraalin sielussa liikkui hänen puhuessaan.
"Mutta minusta ei olekaan kysymys", lisäsi hän.
"Kenestä sitten on kysymys?" kysyi Monk, joka alkoi käydä
kärsimättömäksi.
"On kysymys kuninkaasta, joka ei voi pitää suutansa kiinni."
"No, entä jos hän todella puhuisikin?" sanoi Monk sopertaen.
"Mylord", haastoi d'Artagnan, "minä pyydän, älkää teeskennelkö
miehelle, joka puhuu niin suoraan kuin minä. Teillä on oikeus lausua
suuttumuksenne niin säästävässä muodossa kuin tahdotte. Lempo
soikoon, olittehan suljettuna kirstuun kuin mikäkin harvinainen
luonnonesine, ja se ei voinut olla oiva sija teidänlaisellenne
mahtimiehelle, joka leikkii kruunuilla ja valtikoilla kuin mustalainen
viskelee palloja; tiedätte toki että kaikki vihollisenne nauraisivat sille
pakahtuakseen, ja te olette niin suuri, niin ylväs ja jalomielinen, että

40. teillä täytyy olla niitä paljon. Se salaisuus saisi puolet ihmiskuntaa
kieriskelemään hohotuksensa väänteissä, jos teidät esitettäisiin
tuohon arkkuun sullottuna. Ja soveliasta ei ole, että sillä tavoin
naurettaisiin valtakunnan toiselle arvohenkilölle."
Ajatellessaan saavansa nähdä itsensä kuvattuna kirstussa Monk ei
enää ollenkaan kyennyt peittämään mielialaansa.
Kuten d'Artagnan oli viisaasti oivaltanut, naurunalaiseksi
joutuminen teki häneen sellaisen vaikutuksen, jota sodan vaarat,
kunnianhimoiset pyrkimykset tai kuoleman kammo eivät olleet
voineet saada aikaan.
— Hyvä! — tuumi gascognelainen, — hän pelkää; olen pelastunut.
"No, mitä kuninkaaseen tulee", sanoi Monk, "niin olkaa vain
huoletta hänen suhteensa, hyvä d'Artagnan; minä vannon, ettei
kuningas leikittele Monkilla!"
Hänen silmiensä välähdys ei välttänyt d'Artagnanin huomiota.
Monk lievensi kuitenkin heti sävyään.
"Kuninkaalla", hän jatkoi, "on liian jalo luonne, kuninkaalla on liian
ylevä sydän, hänen suodakseen pahaa kenellekään, joka on tehnyt
hänelle hyvää."
"Niin kylläkin", huudahti d'Artagnan. "Olen aivan samaa mieltä
teidän kanssanne kuninkaan tunteista, mutta en hänen maltistaan;
hän on hyväsydäminen, mutta kevytmielinen sukkeluuksissaan."
"Kuningas ei ole kevytmielinen Monkia kohtaan; saatte luottaa
siihen."

41. "Te olette siis huoletta, te, mylord?"
"Ainakin siltä taholta, kyllä, täydellisesti."
"Ahaa, minä ymmärrän, te olette huoletta kuninkaan osalle?"
"Kuten sanoin."
"Mutta te ette ole yhtä rauhallinen minun suhteeni?"
"Luulin vakuuttaneeni teille, että luotan teidän ystävällisyyteenne
ja vaiteliaisuuteenne."
"Kaiketikin, kaiketikin; mutta kenties ajattelette erästä seikkaa…"
"Mitä niin?"
"Että minä en ole yksin, — että minulla on tovereita, ja millaisia
tovereita ne ovatkaan!"
"Oh, niin, minä tunnen heidät!"
"Valitettavasti, mylord, ja hekin tuntevat teidät."
"No!"
"No, ka, he ovat Boulognessa ja odottavat minua."
"Ja te pelkäätte…?"
"Niin, pelkään todellakin, että he minun poissaollessani…
Turkanen, jos vain olisin heidän luonansa, voisin kyllä vastata heidän
vaitiolostaan!"

42. "Enkö ollut oikeassa, kun sanoin, että jos vaaraa todella on
olemassa, se ei tulisi hänen majesteettinsa taholta, joskin hän on
hiukan taipuisa naljailuun, vaan pikemminkin toverienne piiristä,
joiksi niitä sanotte!… Joutua kuninkaan kiusoiteltavaksi, se vielä on
siedettävää, mutta armeijan renttujen… God damn!"
"Niin, minä käsitän, se on sietämätöntä, ja juuri sentähden nyt
tulinkin kysymään, ettekö pidä parhaana, että minä lähden Ranskaan
niin pian kuin mahdollista."
"Kyllä, jos luulette, että teidän läsnäolonne…"
"Tepsii kaikkiin noihin veijareihin? Aivan varmasti, mylord."
"Läsnäolonne ei kuitenkaan voi estää huhua leviämästä, jos se on
jo päässyt liikkeelle."
"Eikä ole, ei se vielä ole puheena, mylord, siitä menen takuuseen.
Joka tapauksessa olen vakaasti päättänyt erään seikan."
"Minkä sitten?"
"Että murskaan kallon ensimmäiseltä, joka on levittänyt sellaista
juttua, ja vielä hänen ensimmäiseltä kuuntelijaltaankin. Sitten tulen
takaisin Englantiin hakemaan suojaa ja kenties tointakin teidän
armoltanne."
"Niin, tulkaa vain takaisin, tulkaa!"
"Valitettavasti, mylord, tunnen täällä ainoastaan teidät, ja voisi
sattua, etten teitä enää tapaisikaan tai että unohdatte minut
suuruudessanne."

43. "Kuulkaa, herra d'Artagnan", vastasi Monk, "te olette peräti
miellyttävä aatelismies, teillä on paljon järkeä ja rohkeutta. Te
ansaitsette mahdollisimman suurta menestystä: tulkaa minun
kanssani Skotlantiin, ja minä vannon toimittavani teille
hallintoalueellani uran, jota ken hyvänsä voisi kadehtia."
"Oi mylord, tällä hetkellä se on mahdotonta. Minulla on nykyään
pyhä velvollisuus täytettävänä: teidän kunnianne vartioiminen;
minun tulee huolehtia, ettei yksikään koiranleuka pääse
sumentamaan nimenne loistoa aikalaistenne ja kenties
jälkimaailmankin silmissä."
"Jälkimaailman, herra d'Artagnan?"
"Niin, epäilemättä! Koko jutun pitää kaikissa kohdissaan pysyä
salassa tulevaisilta sukupolvilta, sillä myönnättehän, että jos tuo
viheliäinen tarina kuusisesta kirstusta pääsee leviämään, niin silloin
sanottaisiin, että te ette alamaisvelvollisuudesta ja vapaasta tahdosta
asettanut kuningasta takaisin valtaan, vaan kaupan hieromisella,
johon teidät kovisteltiin Scheveningenissä? Turhaan saisin minä
silloin selitellä asiain todellista menoa ainoana mukanaolleena
todistajana; minuakaan ei uskottaisi, vaan sanottaisiin, että minäkin
olen saanut osani saaliista ja pitänyt hyvänäni."
Monk rypisti kulmiaan.
"Maine, kunnia, rehellisyys", sanoi hän, "te olette vain tyhjiä
sanoja!"
"Sumua", vahvisti d'Artagnan, "sumua, jonka läpi ei milloinkaan
näe oikein selvästi."

44. "No niin, matkustakaahan sitten Ranskaan, hyvä herra
d'Artagnan", virkkoi Monk; "menkää sinne, ja tehdäkseni Englannin
teille paremmin asuttavaksi ja mieluisammaksi pyydän teitä
vastaanottamaan minulta muistolahjan."
"No, jo nyt jotakin!" ajatteli d'Artagnan.
"Minulla on Clyde-virran rannalla", jatkoi Monk, "pieni maatalo,
puiden ympäröimä cottage, joksi sellaista täällä nimitetään. Taloon
kuuluu noin sata tynnyrinalaa maata. Annan sen teille."
"Oi, mylord…"
"Hitto, siellä olette kotonanne, ja sieltä saatte turvapaikan, josta
äsken puhuitte."
"Minä… minäkö joutuisin niin suureen kiitollisuudenvelkaan teille,
mylord! Minua todella hävettää!"
"Ei, ei, monsieur", tokaisi Monk viekkaasti hymyillen, "minähän
jään ainiaan kiitolliseksi teille."
Ja puristaen muskettisoturin kättä hän lisäsi:
"Lähden heti laadittamaan lahjoituskirjan."
Samassa hän meni ulos.
D'Artagnan katseli hänen jälkeensä mietteissään ja
liikuttuneenakin.
"Siinäpä on kuitenkin kunnon mies", tuumi hän. "On vain ikävä
tietää, että hän toimii siten pelkästään pelosta eikä kiintymyksestä
minua kohtaan. No, vielä minä hänessä herätän ystävyydenkin!"

45. Sitten hän tuokion mietittyänsä virkahti:
"Pyh! Mitä se hyödyttää? Hän on englantilainen!"
Ja hänkin poistui nyt, hiukan hämmentyneenä tästä sisällisestä
taistelusta.
"Minä olen siis tilanomistaja", ajatteli hän. "Mutta miten lemmossa
voin jakaa huvilani Planchetin kanssa? Pitäisikö luovuttaa hänelle
tilukset ja itse ottaa rakennukset, tai saisiko hän linnan ja minä… Hyi
olkoon! Herra Monk ei suvaitsisi, että minä maustekauppiaan kanssa
jakaisin talon, jossa hän itse on asunut! Siihen hän on liian ylpeä.
Sitäpaitsi, miksi puhua hänelle siitä? En ole yhtiön rahoilla hankkinut
tuota kiinteimistöä, vaan yksinomaan älylläni; se siis kuuluu
oikeudenmukaisesti minulle. Ja nyt tavoittamaan Atosta."
Hän suuntasi askeleensa kreivi de la Fèren asunnolle.
37.
Miten d'Artagnan selvittää yhtiön sitoumukset ennen kuin
vakaannuttaa varapuolen.
"Ehdottomasti", tuumi d'Artagnan, "minä olen nyt vauhdissa. Se
onnentähti, joka kerran loistaa kaikkien ihmisten elämässä, — joka
loisti Jobille ja Irikselle, juutalaisista onnettomimmalle ja
kreikkalaisten köyhimmälle, on vihdoin noussut valaisemaan
minullekin. Minä en tee mitään tyhmyyksiä, minä käytän sitä
hyödykseni; kyllin myöhään jo maltun järkeväksi."

46. Hän aterioitsi sinä iltana peräti hyvällä tuulella ystävänsä Atoksen
seurassa; hän ei puhunut tälle odottamastansa lahjoituskirjasta,
mutta ei syödessään kuitenkaan voinut olla kyselemättä toveriltaan
maatalon tuloista, siemenviljasta ja istutuksista. Toinen vastaili
sävyisästi, kuten aina. Hän otaksui, että d'Artagnan aikoi lyöttäytyä
tilanomistajaksi; kuitenkin hän aina väliin kaipasi ennen niin hilpeän
veikkosensa vilkkautta ja hupaisia sutkauksia. D'Artagnan todella
käyttikin lautaselle hyytynyttä rasvaa numeroiden piirtämiseen,
laskien niistä suurenmoisia summia.
Määräys tai oikeammin lupa saapua laivaan ilmoitettiin heille
illemmalla. Kreivin saadessa siitä kirjelmän ojensi toinen
sanansaattaja d'Artagnanille pienen pergamenttitukon, joka oli
somistettu kaikilla englantilaisten kiinteimistöpaperien virkasineteillä.
Atos yllätti hänet selailemassa noita eri asiakirjoja, jotka yhdessä
vahvistivat hänet skotlantilaisen herrastilan omistajaksi.
Ymmärtäväinen — toiset olisivat sanoneet jalomielinen — Monk oli
muuttanut lahjoituksen kaupaksi ja tunnusti vastaanottaneensa
viisitoistatuhatta livreä tilan hintana.
Sanansaattaja oli jo poistunut. D'Artagnan luki lukemistaan, Atos
katseli häntä hymyillen. Olkansa yli vilkaistessaan d'Artagnan näki
tuollaisen hymyn ja pani koko pinkan takaisin koteloon.
"Suo anteeksi", sanoi Atos.
"No, sinä et lavertele, veikkonen", vastasi luutnantti; "aioinkin…"
"Ei, älä kerro minulle mitään, minä pyydän: luottamustehtävät
ovat niin pyhiä, että niiden saajan ei sovi hiiskua niistä sanaakaan
edes veljelleen tai isälleen. Niinpä minäkin, joka nyt puhun kanssasi
ja rakastan sinua hellemmin kuin veljeä, isää ja koko maailmaa…"

47. "Paitsi Raouliasi?"
"Rakastan kyllä vielä enemmän Raoulia, jahka hänestä tulee täysi
mies ja näen hänen kehittävän kaikin puolin luonnettaan ja
toimintaansa… niinkuin olen nähnyt sinun sukeutuvan parhaalle
tasollesi, hyvä ystävä."
"Tarkoitat siis, että sinullakin on luottamustehtävä, jota et ilmaise
minulle?"
"Niin, hyvä d'Artagnan."
Gascognelainen huokasi.
"Oli aika", pahoitteli hän, "jolloin sinä olisit laskenut valtuutesi
avoimena tuohon pöydälle ja sanonut: 'D'Artagnan, lue tuo töherrys
Portokselle, Aramiille ja minulle'."
"Se on totta… Oi, se oli nuoruuden, luottamuksen ja
jalomielisyyden aikaa, jolloin veri sääsi lämmetessään intohimosta!"
"No niin, Atos, tahdotko, että sanon sinulle erään seikan?"
"Puhu pois, veikkonen."
"Se oli kyllä ihanaa aikaa, tuo jalomielisyyden ja kuohuvan veren
valtakausi; eittämättömästi se jätti kauniita muistoja. Mutta silti en
ollenkaan kaipaa sitä. Sen laita on ihan kuten koulupäivien… Olen
useinkin siellä täällä tavannut jonkun tyhmyrin, joka on ylistellyt
noita läksyjen, patukan ja kuivien leipäkannikkain aikoja… Minä
puolestani en totisesti ole milloinkaan pitänyt siitä kehitysjaksosta, ja
niin toimelias ja kohtuullinen kuin olinkin (sinä tiedät, Atos, enkö
todella ollut), ja niin vaatimattomassa asussa kuin aina esiinnyinkin,

48. pidin kuitenkin Portoksen kirjailtuja pukineita parempina kuin omaa
risaista levättiäni, joka talvella läpäisi ahavan ja kesällä auringon.
Näetkös, ystäväiseni, minä aina epäilen henkilöä, joka on
mieluummin valitsevinaan työlään elämän kuin hyvät päivät.
Menneenä aikana on elämäni ollut vaivalloista; jokainen kuukausi
näki minulla läven lisää nahassani ja asetakissani, kultakolikon
kerrallaan vähentyneeksi viheliäisestä kukkarostani. Siitä
onnettomasta vaappumisesta kohtalon kiikkulaudalla en kaipaa
mitään, en ikinä mitään muuta kuin ystävyyttämme, sillä minulla
sykkii sydän, ja on ihmeellistä, että tätä sydäntä ei ole kuivettanut
köyhyyden tuuli, joka puhalsi kauhtanani reikien läpi, tai puhkaissut
yksikään niistä jos minkin asepajan miekoista, jotka rihnustelivat
vaivaista kettäni."
"Ystävyyttämme sinun ei tarvitse kaivata", huomautti Atos, "se ei
kuole ennen meitä itseämme. Ystävyys nojautuu muistojen ja
tapojen yhteisyyteen, ja jos äsken hiukan ivasitkin minun vanhaa
tottumustani, joka sai minut epäröimään Ranskan-matkani
tarkoituksen kertomisessa…"
"Minäkö?… Voi taivas, jospa tietäisit, hyvä, rakas veikkonen,
kuinka turhanaikaisiksi kaikki tämän maailman lähetystoimet ovat
minulle tästälähtein käyneet!"
Ja hän sulloi asiakirjat avaraan taskuunsa.
Atos nousi pöydästä ja kutsui isännän maksaakseen aterian.
"En siitä asti kun tulin ystäväksesi", virkkoi d'Artagnan, "ole
koskaan maksanut osuuttani. Usein avasi Portos, toisinaan Aramis ja
melkein aina sinä kukkaronne jälkiruokaan päästyä. Nyt olen rikas ja
tahdon koettaa, onko tällainen maksaminen todellakin sankarillista."

49. "Tee niin", mukausi Atos pistäen kukkaron takaisin taskuunsa.
Ystävykset läksivät sitten satamaan, d'Artagnanin malttamatta
pidättyä vilkumasta taakseen, pitääkseen silmällä rakkaitten
rahojensa kuljetusta. Yö oli juuri levittänyt paksun huntunsa
Thamesin kellahtavan veden yli; purjehduksen valmisteluna kuului
sitä tynnyrien kolinaa ja väkipyörien kitkettä, joka niin usein oli
saanut muskettisoturien sydämen sykkimään voimakkaammin, silloin
kun meren vaarat kuitenkin olivat vähäisimpiä, mitä he retkillään
uhmasivat. Tällä kertaa heidän piti mennä suureen laivaan, joka
odotti heitä Gravesendissä, ja Kaarle II, joka aina oli huomaavainen
pikku seikoissa, oli lähettänyt huvipurrella kaksitoista skotlantilaisen
kaartinsa miestä kunniavartioksi lähettiläälle, jonka hän toimitti
Ranskaan. Puolenyön aikana toi pursi matkustajat laivaan, ja kello
kahdeksan aamulla astuivat lähettiläs ja hänen ystävänsä laivasta
Boulognen laiturille. Sillä välin kun kreivi hommasi Grimaudin kanssa
hevosia, lähteäkseen suoraa päätä Pariisiin, riensi d'Artagnan
majataloon, missä hänen pikku armeijansa piti määräyksen mukaan
olla odottamassa. Nämä herrat olivat juuri aamiaisekseen
nauttimassa ostereita, kalaa ja mausteviinaa, kun d'Artagnan
ilmestyi. He olivat hyvin iloisella päällä, mutta kukaan ei ollut vielä
ehtinyt järjen rajojen ulkopuolelle. Ihastuneella hurrauksella he
tervehtivät kenraaliansa.
"Tässä nyt olen", sanoi d'Artagnan; "sotaretki on loppunut. Tulin
suorittamaan jokaiselle sen palkanlisäyksen, joka oli luvassa."
Miesten silmät säihkyivät.
"Lyönpä vetoa, ettei rikkaimmallakaan teistä ole enää sataa livreä
taskussaan?"

50. "Se on totta!" kajahti yhteen suuhun.
"Hyvät herrat", jatkoi d'Artagnan, "kuunnelkaa nyt viimeistä
ohjetta. Kauppasopimuksemme on päättynyt sen kaappauksen
ansiosta, jolla saimme haltuumme Englannin pätevimmän
rahamiehen, — sillä nyt minun pitänee ilmaista teille, että
sieppaamamme mies oli kenraali Monkin rahastonhoitaja."
Sana rahastonhoitaja teki hyvän vaikutuksen hänen joukkoonsa.
D'Artagnan huomasi, että ainoastaan Mennevillen silmät eivät
ilmaisseet täydellistä luottavaisuutta.
"Tämän rahastonhoitajan", pitkitti d'Artagnan, "minä vein
puolueettomalle alueelle Hollantiin. Sain hänet allekirjoittamaan
sopimuskirjan, toimitin hänet takaisin Newcastleen, ja kun hänen
täytyi olla tyytyväinen menettelyymme hänen suhteensa, koska
honkakirstuakin kannettiin aina täräyttelemättä ja se sitäpaitsi oli
sisustettu pehmeäksi, niin pyysin häneltä teille lahjapalkkiota. Tässä
se on."
Hän heitti jokseenkin pullean rahamassin pöytäliinalla. Kaikki
kurkoittivat vaistomaisesti kätensä.
"Malttakaas hetkinen, kiltit karitsaiseni", sanoi d'Artagnan; "jos
asialla on hyvä puolensa, niin kuuluupa siihen hankaluutensakin."
"No, ka!" mutisi seurue.
"Me olemme nyt sellaisessa asemassa, veikkoset, jossa ihminen
tarvitsee kaikkea älyänsä. Suoraan sanoen me häilymme hirsipuun ja
Bastiljin välillä."
"Jo nyt!" kuului joukosta.

51. "Se on helposti käsitettävissä. Kävi pakolliseksi selittää kenraali
Monkille hänen rahastonhoitajansa häviämisen aihe; sitä varten
odotin kuningas Kaarle II:n aavistamattoman valtaannousun virallista
hetkeä, hän kun on ystäviäni…"
Armeija vaihtoi tyytyväisiä silmäyksiä d'Artagnanin ylpeän katseen
kanssa.
"Ja heti kuninkaan noustua valtaistuimelleen minä luovutin
Monkille takaisin hänen toimitsijansa, tosin hiukan kynittynä, mutta
palautinpa hänet kuitenkin. Mutta antaessaan minulle anteeksi,
kuten todellakin kävi, ei kenraali Monk voinut olla virkkamatta
minulle seuraavia sanoja, jotka minä neuvon jokaisen teistä
kaivertamaan syvälle silmiensä väliin pääkallon holvin alle: 'Hyvä
herra, leikki sijansa saa, mutta minä en ole luonteeltani pilanteon
suosija; jos kepposestanne (te ymmärrätte, herra Menneville)
kirpoaa sanaakaan teidän tai toverienne huulilta, on hallintoni
alueella Skotlannissa ja Irlannissa seitsemänsataaneljäkymmentäyksi
tammipalkeista rakennettua hirttolavaa, jotka on niitattu
rautapulteilla ja voidellaan joka viikko. Minä lahjoittaisin yhden näistä
hirttolavoista kullekin teistä, ja painakaa mieleenne, herra
d'Artagnan', lisäsi hän (painakaa tekin se mieleenne, hyvä
Menneville), 'että minulle jäisi vielä seitsemänsataakolmekymmentä
pikku huvituksiini. Sitäpaitsi'…"
"Uhuh", huudahtivat apurit, "vieläkö lisää?"
"Pahin on jäljellä: 'Herra d'Artagnan, minä lähetän Ranskan
kuninkaalle kysymyksessäolevan sopimuksen ja pyydän häntä
ensiksikin kuljetuttamaan Bastiljiin ja sitten lähettämään minulle
kaikki ne, jotka ovat ottaneet osaa retkeen; sen pyynnön kuningas
varmasti ottaa täyttääkseen.'"