Cell and Molecular Biology Concepts and Experiments 7th Edition Karp Solutions Manual

Cell and Molecular Biology Concepts and Experiments 7th Edition Karp Solutions Manual
Cell and Molecular Biology Concepts and Experiments 7th Edition Karp Solutions Manual
Cell and Molecular Biology Concepts and Experiments 7th Edition Karp Solutions Manual

1. Cell and Molecular Biology Concepts and Experiments
7th Edition Karp Solutions Manual download pdf
https://testbankdeal.com/product/cell-and-molecular-biology-concepts-
and-experiments-7th-edition-karp-solutions-manual/
Visit testbankdeal.com today to download the complete set of
test banks or solution manuals!

2. We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit testbankdeal.com
to discover even more!
Cell and Molecular Biology Concepts and Experiments 7th
Edition Karp Test Bank
https://testbankdeal.com/product/cell-and-molecular-biology-concepts-
and-experiments-7th-edition-karp-test-bank/
Cell and Molecular Biology Binder Ready Version Concepts
and Experiments 8th Edition Karp Test Bank
https://testbankdeal.com/product/cell-and-molecular-biology-binder-
ready-version-concepts-and-experiments-8th-edition-karp-test-bank/
Molecular Cell Biology 7th Edition Lodish Test Bank
https://testbankdeal.com/product/molecular-cell-biology-7th-edition-
lodish-test-bank/
International Business Competing and Cooperating in a
Global World 1st Edition Geringer Test Bank
https://testbankdeal.com/product/international-business-competing-and-
cooperating-in-a-global-world-1st-edition-geringer-test-bank/

3. Psychology An Exploration 3rd Edition Ciccarelli Test Bank
https://testbankdeal.com/product/psychology-an-exploration-3rd-
edition-ciccarelli-test-bank/
Biostatistics for the Biological and Health Sciences 2nd
Edition Triola Test Bank
https://testbankdeal.com/product/biostatistics-for-the-biological-and-
health-sciences-2nd-edition-triola-test-bank/
Linear Algebra 4th Edition Friedberg Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/linear-algebra-4th-edition-friedberg-
solutions-manual/
Calculus and Its Applications 14th Edition Goldstein Test
Bank
https://testbankdeal.com/product/calculus-and-its-applications-14th-
edition-goldstein-test-bank/
Statistics for the Behavioral Sciences 3rd Edition
Privitera Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/statistics-for-the-behavioral-
sciences-3rd-edition-privitera-solutions-manual/

4. Health Information Technology and Management 1st Edition
Gartee Test Bank
https://testbankdeal.com/product/health-information-technology-and-
management-1st-edition-gartee-test-bank/

5. 321
CHAPTER 8

CYTOPLASMIC MEMBRANE SYSTEMS: STRUCTURE, FUNCTION, AND
MEMBRANE TRAFFICKING


OBJECTIVES

▪ Emphasize the dynamic nature of the endomembrane system within the cell.
▪ Discriminate between regulated and constitutive secretion.
▪ Outline research techniques that have elucidated the structure and function of the endomembrane system.
▪ Clarify the history behind the discovery and description of endomembrane system organelles.
▪ Elucidate the structure and function of the rough and smooth endoplasmic reticulum.
▪ Point out the differences between the syntheses of secretory/integral membrane and domestic proteins.
▪ Outline the events in the synthesis and transport of membranes through the cell to the membrane.
▪ Elucidate the role and sites of glycosylation in the processing of secretory/integral membrane proteins.
▪ Elucidate the structure, function and polarization of the Golgi complex.
▪ Describe the role of the various types of coated- and non-coated-vesicles in membrane trafficking.
▪ Explain the signals used to target proteins to their appropriate cellular location.
▪ Describe the steps involved in the process of exocytosis and its triggers.
▪ Describe lysosomal structure and function and the diseases caused by lysosome malfunction.
▪ Distinguish between phagocytosis, bulk phase endocytosis and receptor-mediated endocytosis.
▪ Explain the role of receptors, coated pits, and clathrin-, COPI- and COPII-coated vesicles in the
internalization of extracellular materials.


LECTURE OUTLINE

An Overview of the Endomembrane System and Its Dynamic Nature

I. Before the 20th century - stained tissue sections hinted at an extensive membrane network in cytoplasm
A. 1940s - EM revealed diverse array of membranous structures in cytoplasm of most eukaryotes
1. Membrane-bound vesicles of varying diameter; containing material of different electron density
2. Long channels bounded by membranes that radiate through cytoplasm; form an interconnected
network of canals
3. Stacks of flattened, membrane-bound sacs (cisternae)
B. These studies & subsequent biochemical studies showed that eukaryotic cell cytoplasm was subdivided
into a variety of distinct membrane-bound compartments
1. Saw distinct organelles in diverse cells from yeast to higher plants and animals
2. The organelles may appear as stable structures, but, in fact, they are dynamic compartments that are
in continual flux
3. These organelles have distinct structures & functions but together form an endomembrane system; the
individual components function as part of coordinated unit
C. Mitochondria & chloroplasts are not part of this interconnected system
D. Current evidence suggests that peroxisomes have a dual origin
1. The basic elements of the boundary membrane are thought to arise from the endoplasmic
reticulum,……..
2. But many of the membrane proteins & soluble internal proteins are taken up from the cytoplasm

6. 322
II. These organelles are part of dynamic, integrated network; materials are shuttled between parts of cell
A. Transport vesicles shuttle things between organelles; form by budding from donor compartment
1. Vesicle implies a spherical-shaped carrier; cargo may also be transported in irregular or tubular
shaped membrane-bound carriers
2. But the term vesicle is often used, keeping in mind that they are not always spherical
B. Transport vesicles move in directed manner, often pulled by motor proteins operating on tracks formed
by microtubules & microfilaments of the cytoskeleton
C. When they reach their destination, they fuse with acceptor compartment, which receives vesicles' soluble
cargo & membrane wrapper
D. Exhibit repeated cycles of budding & fusion that move a diverse array of materials along numerous
pathways traversing the cell

III. Several distinct pathways through cytoplasm have been identified; they fall into two groups: a biosynthetic
(secretory) pathway & an endocytic pathway

IV. Biosynthetic (secretory) pathway – synthesis in ER (protein) or Golgi (lipid, carbohydrate); altered as pass
through Golgi, sent from there to various locations (membrane, lysosome, large plant cell vacuole, etc.
A. Many materials made in ER (proteins) & Golgi (complex polysaccharides) fated for secretion from cell
B. Two types of secretory activity - constitutive & regulated
1. Constitutive - synthesis & secretion into extracellular space occurs in continual, unregulated manner;
most cells do it to form extracellular matrix & plasma membrane itself
2. Regulated - secretory materials are often stored in large, densely packed, membrane-bound secretory
granules in cell periphery; secreted after correct stimulus
a. Endocrine cells release hormones
b. Pancreatic acinar cells release digestive enzymes
c. Nerve cells release neurotransmitters
C. Proteins, lipids & complex polysaccharides are transported through cell along biosynthetic or secretory
pathway; discussion will center on several distinct classes of proteins
1. Soluble proteins discharged from cell
2. Integral proteins of various membranes
3. Soluble proteins that reside within various compartments enclosed by endomembranes (like lysosomal
enzymes)

V. Endocytic pathway - moves materials or membrane surface into cell from outside to cytoplasmic
compartments (endosomes, lysosomes); movement direction is opposite to that of secretory pathway

VI. Proteins targeted to specific destinations through sorting signals located on them & receptors in transport
vesicle walls that recognize them (analogous to trucks carrying different cargo to various sites)
A. Both transport pathways require defined traffic patterns; ensure accurate delivery to correct sites
1. Ex. - salivary gland cell protein trafficking; salivary mucus proteins (made in ER) specifically targeted to
secretory granules; lysosome enzymes (also made in ER) specifically sent to lysosome
2. Different organelles also contain different integral membrane proteins; they must also be targeted to
particular organelle (lysosome, Golgi cisterna)
B. Targeting involves integral membrane proteins, secretory proteins, lysosomal proteins; they are routed to
their appropriate cellular destination by virtue of specific addresses (sorting signals)
1. Sorting signals are encoded in protein amino acid sequence or in the attached oligosaccharides
C. Sorting is facilitated by specific membrane or surface coat receptors for sorting signals found in particular
endomembranemembranes of endomembrane system or by coats that form on outer surfaces of transport
vesicles
1. Specific receptors reside on surface coats or in the membranes of budding vesicles
2. Ensures that protein is transported to the appropriate destination
3. For most part, machinery responsible for driving this complex distribution system consists of soluble
proteins that are recruited to specific membrane surfaces

7. 323
D. Great advances in experimental approaches have been made over last 2 or 3 decades in:
1. Mapping the traffic patterns that exist in eukaryotic cells
2. Identifying the specific addresses & receptors that govern the flow of traffic
3. Dissecting the machinery that ensures that materials are delivered to appropriate cellular sites


A Few Approaches to the Study of Cytomembranes

I. EM micrographs give detailed view of cell cytoplasm, but little insight into functions of the structures
A. Cells perform dynamic processes, but EM portrays only static scenes
B. Determining functions of cell organelles required new techniques & innovative experiments

II. Insights gained from autoradiography - can detect location of radioactively labeled materials in cell
A. Pancreas acinar cells have a particularly extensive endomembrane system; ideal for study by
autoradiography
1. The cells function primarily in synthesis & secretion of digestive enzymes
2. Enzymes are shipped via ducts from pancreas, where they are synthesized, to small intestine to
degrade ingested food matter
B. James Jamieson & George Palade (Rockefeller U.) - worked with pancreas acinar cells
1. Followed secretory protein from synthesis to secretion & determined individual steps even though all of
them occurred simultaneously
2. Able to observe steps of single cycle of secretion from start to finish
3. Autoradiography allows visualization of biochemical processes by allowing investigator to determine the
location of radioactively labeled materials within cell
C. Procedure - section tissues containing radiolabel & locate hot digestive enzymes with autoradiography
1. Incubate tissue slices with hot (radioactive) amino acids briefly —> incorporated into digestive enzymes
as they are made on ribosomes
2. Fix tissues; tissue sections containing radioactive isotopes were then covered with thin photographic
emulsion layer, which is thus exposed to radiolabel emanating from radioisotopes within tissue
3. Sites in cell with radiolabel are highlighted with developed silver grains in overlying emulsion
4. If label, wash & harvest immediately, label appears first over RER —> RER was site of synthesis

III. Insights from pulse-chase trials (Palade & Jamieson) - show secretory protein path after synthesis to their site
of discharge
A. Expose to hot amino acids briefly (pulse) followed by a wash to remove excess isotope from tissue
1. Pulse refers to the brief incubation with radioactivity during which labeled amino acids are incorporated
into protein
B. Transferred tissue to medium with unlabeled amino acids (chase), which lasts for varying time periods
1. During this period, protein synthesis continues using nonradioactive amino acids
2. The longer the chase, the farther the hot (radioactive) proteins made during the pulse will have traveled
from their synthesis site (the RER) within the cell
C. One can see wave of radioactivity moving through cell, discern pathway sequence - RER was synthesis site
& see rest of pathway from one location to the next until the process is complete
1. Defined the secretory (biosynthetic) pathway & tied a number of seemingly separate membranous
compartments into an integrated functional unit

IV. Insights gained from use of green fluorescent protein (GFP) – scientists can follow within their own eyes the
dynamic movements of specific proteins as they move within single living cell; do not have to kill cells
A. GFP is small protein from certain jellyfish that emits a green fluorescent light
1. Its gene has been isolated & can be fused to DNA encoding protein to be studied
2. The resulting chimeric (composite) DNA is introduced into cells that can be observed in scope
3. Once inside cell, chimeric DNA expresses chimeric protein consisting of GFP fused to end of protein to
be studied

8. 324
4. Usually, GFP stuck to end of a protein has little or no effect on its movement or function & protein under
study has no effect on fluorescence of attached GFP
B. Example: infect cells with vesicular stomatitis virus (VSV) strain in which a viral gene (VSVG) is fused to
GFP gene; viruses useful since they turn cells into factory for producing viral proteins
1. These viral proteins are carried like any other protein cargo through the biosynthetic pathway
2. Cell begins to make massive amounts of VSVG protein in RER
3. VSVG then goes to Golgi complex & eventually to the plasma membrane of the infected cell where they
are incorporated into viral envelopes
4. Can see relatively synchronous wave of protein movement (green fluorescence) soon after infection
5. Synchrony is enhanced by use of virus with mutant VSVG protein that cannot leave ER of infected cells
grown at elevated temperature (40°C)
6. When temperature is lowered to 32°C, the fluorescent GFP-VSVG protein that had accumulated in ER
moves synchronously to Golgi complex for various processing events & then to membrane
7. Mutants of this type that function normally at reduced (permissive) temperature, but not at elevated
(restrictive) temperatures are described as temperature-sensitive mutants

V. Insights gained from the biochemical analysis of subcellular fractions - cell homogenization & organelle
isolation techniques were pioneered by Albert Claude & Christian De Duve (1950s & 1960s)
A. Homogenize cells; form cytoplasmic membrane fragments, the ends of which fuse to form spherical vesicles
(<100 nm dia)
B. Vesicles formed from different organelles (nucleus, mitochondrion, plasma membrane, ER, etc.) have varied
properties, which allow their separation (cell fractionation) from one another
1. Endomembrane system (primarily ER, Golgi) vesicles form heterogeneous, similar-sized vesicles
(microsomes); rapidly (& crudely) purified, then separated further; often retain biological activity
2. Fractionate microsomes into smooth & rough membrane fractions by gradient techniques (Ch. 18)
3. Once isolated, one can determine the biochemical composition of various fractions
C. Example of uses & findings - vesicles from different parts of Golgi were found to have enzymes that add
different sugars to the ends of growing CHO chains of glycoprotein or glycolipids
1. Purify these enzymes from the microsomal fraction; use them as antigens to make antibodies & attach
gold particles to the antibodies, locations of which in Golgi membranes can be seen in EM
2. Revealed role of Golgi complex in stepwise assembly of complex carbohydrates
D. Example: identification of proteins in cell fractions taken to new level using sophisticated proteomic
technology; isolate organelle, extract & separate proteins & then identify them by mass spectrometry
1. Hundreds of proteins can be identified simultaneously, providing a comprehensive molecular portrait of
any organelle that can be prepared in a relatively pure state
2. For example, a simple phagosome, containing an ingested latex bead had >160 different proteins, many
of which had never before been identified or were not known to be involved in phagocytosis
3. Several proteins were included that were characteristic of ER, leading to new appreciation of the ER's
role in phagocytosis

VI. Insights gained from use of cell-free systems – isolated parts of cell studied for their capabilities
A. These cell-free systems (which do not contain whole cells) provide information about complex processes
that were impossible to study using intact cells
B. George Palade, Philip Siekevitz, et al. (Rockefeller University, 1960s) – studied properties of rough
microsomal fraction
1. Stripped rough microsomal preparation of its attached particles & found that isolated particles
(ribosomes) could synthesize proteins when provided with the required cytosol ingredients
2. Newly synthesized proteins were released into the aqueous fluid in test tube
3. When same experiments were conducted with complete rough microsomal fraction, the proteins were
not released into incubation medium but were trapped within membranous vesicle lumens
4. So microsomal membrane was not needed for protein synthesis, but for sequestering newly made
secretory proteins within ER cisternal space

9. 325
C. Over the past few decades, cell-free systems have been used to identify the roles of many of the proteins
involved in membrane trafficking; example below of budding from liposomes
1. Cell-free liposomes (vesicles whose walls consist of an artificial bilayer created from purified
phospholipids) used to study specific roles of proteins involved in budding
2. Incubate liposomes with purified proteins that normally comprise coats of cell transport vesicles
3. Without added coat proteins —> no vesicle budding; with it —> get budding
4. Such reconstitution of cellular processes in vitro from purified components has been useful in this &
other studies like……..
a. Determining the proteins that bind to the membrane to initiate vesicle formation
b. Determining those proteins responsible for cargo selection &
c. Determining those proteins that sever the vesicle from the donor membrane

VII. Insights gained from RNAi (RNA interference) – over past decade, thosed interested in searching for genes
affecting a particular cell process in plant or animal cells have taken advantage of this phenomenon
A. RNAi is a process in which cells produce small RNAs (called siRNAs) that bind to specific mRNAs &
inhibit the translation of these mRNAs into proteins
B. Researchers can synthesize a collection (library) of siRNAs that are capable of inhibiting the translation of
virtually any mRNA that is produced by a genome
1. Each mRNA represents the expression of a specific gene &, therefore, one can find out which genes are
involved in a particular process by determining which siRNAs interfere with that process
B. In one experiment, researchers set out to identify genes that were involved in various steps of the secretory
pathway, in a fashion similar to those who studied yeast mutants
1. They used a strain of cultured Drosophila cells & attempted to identify genes that affected the
localization of mannosidase II, an enzyme that is synthesized in the endoplasmic reticulum
2. Mannosidase II moves via transport vesicles to the Golgi complex, where it takes up residence
3. A control cell that is synthesizing a GFP-labeled version of mannosidase II shows fluorescence
becoming localized in the numerous Golgi complexes of the cell as would be expected
4. A cell that contains siRNA molecules exhibits a redistribution of the GFP-mannosidase into the ER so
that there is no fluorescence label in the Golgi complex
a. This type of phenotype is most likely caused by the absence of one of the proteins involved in the
transport of the enzyme from the ER to the Golgi complex
b. Of the 130 different siRNAs that were found to interfere in some way with the secretory pathway in
this study, 31 of them generated a phenotype similar to that described above
c. Included among these 31 siRNAs were numerous species that inhibited the expression of genes that
were already known to be involved in the secretory pathway
d. In addition, the study identified other genes whose function had been unknown & are now presumed
to be involved in these processes as well
5. Because it is easier to synthesize a small mRNA than to generate an organism with a mutant gene, RNAi
has become a common strategy to investigate the effect of a missing protein

VIII. Insights gained from study of mutant phenotypes – a mutant is an organism (or cultured cell) whose
chromosomes contain one or more genes that encode abnormal proteins
A. Mutant gene products vary from the normal; they can cause a characteristic deficiency in the cell carrying
the mutation, which is analyzed
1. Determining the precise nature of deficiency gives information on function of the normal protein
B. Randy Schekman, et al., Univ. of Ca. – Berkeley – studied genetic basis of secretion using yeast cells
1. Why he used yeast cells - few genes, small, single-celled & able to be cultured easily, can be grown as
haploid so mutants seen; haploid for majority of life cycle; allows easier deficiency detection
2. Gene mutation in haploid yields observable effect; can’t mask presence of abnormal gene with normal
one
3. Yeast ER simple & directly connected to outer membrane of nuclear envelope; vesicles bud from ER,
travel to Golgi cisternae where they fuse

10. 326
4. Find genes involved in secretory pathway by screening for mutant cells with abnormal distribution of
cytoplasmic membranes (SEC genes)
5. Found mutation in gene for protein involved in vesicle formation at ER membrane —> in absence of
vesicle formation, cells accumulated expanded ER cisternae
6. Found another mutation in gene encoding a protein involved in vesicle fusion —> if this gene is
defective, cells amass an excess number of unfused vesicles
7. Many mutants that disrupt secretory pathway have been found, cloned & sequenced; mutant proteins
have been isolated; homologous proteins (with related sequences) found in mammals

IX. Lessons learned from these techniques
A. Dynamic activities of endomembrane systems are highly conserved
B. Processes similar in all organisms (yeast, plant, insect & human cells); done with remarkably similar
proteins (despite their structural diversity, these cells have underlying molecular similarities)
1. Some proteins doing similar things in different (often widely divergent) species are interchangeable
2. Mammalian cell-free systems can often use yeast proteins to facilitate vesicle transport
3. Researchers can "cure" yeast biosynthetic pathway mutants by genetically engineering them to carry
normal mammalian genes


The Endoplasmic Reticulum (ER): Background Information and General Functions

I. History and general description - first detected in 19th century
A. Vague cytoplasmic network seen in stained cells (ergastoplasm)
1. In pancreas cells, ergastoplasm seen to disappear upon starvation & reappear when animal fed
2. Concluded ergastoplasm in pancreas makes digestive juices
B. Later seen in EM by Porter who renamed it endoplasmic reticulum

II. Endoplasmic reticulum (ER) is divided into 2 broad categories - rough & smooth; both enclose space so
cytoplasm divided into cytosolic & luminal (or cisternal) space; contents of the 2 spaces are quite different
A. Fluorescently labeled proteins & lipids can diffuse from one type of ER into the other, indicating that their
membranes are continuous
1. The 2 types of ER share many of the same proteins & engage in certain common activities (synthesis of
certain lipids & cholesterol)
2. At the same time, however, numerous proteins are found only in one or the other type of ER
3. Thus, RER & SER have important structural & functional differences, which can be traced to the
presence of different proteins in the 2 compartments
B. Smooth ER (SER) - typically tubular; interconnecting pipeline system; curves through cytoplasm; lacks
associated ribosomes
1. Membranous elements of the SER are highly curved & tubular, forming an interconnecting system of
pipelines curving through the cytoplasm
2. When cells are homogenized, it fragments into smooth-surfaced vesicles
C. Rough ER (RER) – extensive organelle defined by presence of ribosomes bound to its cytosolic surface; made
mostly of cisternae (interconnected network of flattened sacs); space inside appears continuous
1. RER is continuous with nuclear envelope outer membrane (it has ribosomes on cytosolic surface)
2. When cell is homogenized, RER fragments into rough-surfaced vesicles
3. Because they have different densities, rough & smooth vesicles can be readily separated by density
gradient centrifugation & then studied
D. Different cell types contain varying amounts of either one ER type or other; depends on cell activities
1. Cells that secrete large amounts of proteins (pancreas or salivary gland cells) —> lots of RER

III. Smooth ER functions - extensively developed in many cells (skeletal muscle, kidney tubules, steroid-
producing endocrine cells); its specific proteins vary cell-to-cell depending on functions of cell’s SER
A. Synthesis of steroid hormones in gonad & adrenal cortex endocrine cells

11. 327
B. Detoxification in liver of many organic compounds (barbiturates & ethanol), whose chronic use can lead to
SER proliferation in liver cells; detoxification carried out by oxygen-transferring enzymes
1. These oxygenases, like cytochrome P450s, convert these compounds into more hydrophilic
derivatives so that they can be more easily & readily excreted
2. Sometimes the oxygenases create carcinogens; relatively harmless benzo[a]pyrene formed when meat
charred on a grill is converted into potent carcinogen by SER detoxifying enzymes
3. Such enzymes have low substrate specificity; oxidize 1000s of different hydrophobic compounds
4. Cytochrome P450s metabolize many prescribed medications; genetic variation in these enzymes among
humans may explain differences between people in drug effectiveness & side-effects
C. Sequestering Ca
2+
ions within the cytoplasm of cells inside the cisternal space; release of these Ca
2+
ions
triggers specific cell activities
1. SER contains a high concentration of Ca
2+
-binding proteins
2. Regulated Ca
2+
ion release from SER of skeletal & cardiac muscle cells triggers specific cell responses,
like skeletal muscle cell contraction & fusion of secretory vesicles with plasma membrane
3. SER in skeletal & cardiac muscle cells is known as the sarcoplasmic reticulum

III. Rough ER functions - predominantly export or membrane protein synthesis (pancreatic acinar cells, mucus-
secreting cells of digestive tract lining; early studies done on these cells)
A. Organelles of protein-secreting, glandular epithelium cells are distinctly polarized along cell tall axis (from
basal to apical end); reflects flow of secretory products from synthesis to discharge
1. Nucleus & extensive RER cisternae found near cell basal surface near blood supply; RER is site of
synthesis proteins, carbohydrate chains & phospholipids that move through cytomembrane system
2. Golgi complex is located in central region of cell
3. Apical surface faces duct lumen that will carry secretory product out of organ
4. Cell apical end contains membrane-bound secretory vesicles whose contents are released upon arrival
of appropriate signal
B. It was found that RER is secretory protein synthesis site (starting point of biosynthetic pathway) in
pancreatic acinar cells
1. Other examples found later - intestinal goblet cells (secrete mucoproteins), endocrine cells
(polypeptide hormones), plasma cells (antibodies), liver cells (blood serum proteins)


The Endoplasmic Reticulum (ER): Synthesis of Proteins on Membrane -Bound vs.
Free Ribosomes

I. Further experiments revealed that polypeptides are synthesized at 2 distinct locales within cell
A. Some proteins are made on ribosomes attached to cytosolic surface of RER membranes
1. Proteins secreted from cells
2. Integral membrane proteins
3. Soluble proteins that reside within compartments of endomembrane system (ER, Golgi complex,
lysosomes, endosomes, vesicles, plant vacuoles)
B. It is estimated that roughly one-third of all polypeptides encoded by the human genome are synthesized on
“free” ribosomes (not attached to ER) & then released into cytosol, including:
1. Proteins destined to remain in cytosol (enzymes of glycolysis, cytoskeleton proteins)
2. Peripheral proteins of the cytosolic surface of membranes (spectrins, ankyrins; weakly associated with
the plasma membrane's cytosolic surface)
3. Proteins that are transported to nucleus
4. Proteins to be incorporated into peroxisomes, chloroplasts, mitochondria; latter 2 groups made in
cytosol & imported fully formed (posttranslationally) across membrane into appropriate organelle

II. Why are proteins made at different cell sites & how are they identified? - Signal Hypothesis; Günter Blöbel,
David Sabatini & Bernhard Dobberstein (Rockefeller U., early 1970s)

12. 328
A. Suggested & demonstrated that the site of protein synthesis is determined by information (amino acid
sequence) contained in N-terminal portion of protein (first part to emerge from ribosome)
1. Secretory proteins have N-terminal signal sequence that directs emerging protein & ribosome to ER
2. Signal sequence triggers attachment of protein-making ribosomes to ER & protein movement into
cisternal space through protein-lined, aqueous ER channel as it is being made (cotranslationally)
B. Some transport into ER is posttranslational - protein is made totally in cytosol & then imported into ER
1. Goes through same channels as in cotranslational pathway; similar to mechanism of mitochondrial &
peroxisomal transport
2. Pathway is used much more heavily in yeast than in mammalian cells for import into ER; yeast can
survive without cotranslational transport even though they grow more slowly than normal cells
C. Signal hypothesis has been substantiated by a large body of experimental evidence
1. Blöbel's concept that proteins contain their own "address codes" has been shown to apply in principle to
virtually all types of protein trafficking pathways throughout cell

III. Steps in synthesis of secretory/lysosomal/plant vacuolar protein on membrane-bound ribosomes
A. mRNA for secretory/lysosomal/plant vacuolar protein binds to free ribosome (same as those used for
domestic proteins) from pool; these ribosomes are not attached to a cytoplasmic membrane
B. N-terminal aminos emerge from ribosome with signal sequence (6-15 hydrophobic amino residues); targets
nascent polypeptide & ribosome for ER
1. The signal sequence targets the nascent polypeptide to the ER membrane (a nascent polypeptide is one in
the process of being synthesized & thus is not yet fully assembled)
2. Signal sequence leads to compartmentalization of polypeptide within ER lumen
3. Signal is usually found at or near N-terminus, but occupies an internal position in some polypeptides
C. Signal sequence is recognized by signal recognition particle (SRP) as it exits ribosome; SRP in
mammalian cells consists of 6 distinct polypeptides & a small RNA molecule (the 7S RNA)
1. SRP binds to nascent polypeptide's signal sequence & ribosome (Step 1), temporarily arresting further
synthesis of polypeptide
D. Bound SRP serves as tag allowing entire complex (SRP-ribosome-nascent polypeptide) to bind to SRP
receptor on ER cytosolic surface specifically; this binding occurs through at least 2 distinct interactions
1. First distinct interaction is between SRP & SRP receptor
2. The other interaction is between ribosome & translocon
E. The translocon is a protein-lined channel embedded in the ER membrane through which the nascent
polypeptide is able to move in its passage from the cytosol to the ER lumen
1. Prokaryotic translocon 3D structure was determined by X-ray crystallography & revealed presence of a
pore within translocon in shape of an hourglass
2. The pore had a ring of 6 hydrophobic amino acids situated at its narrowest diameter
3. In the inactive (nontranslocating) state, which was the state in which the structure was crystallized,
the opening in the pore ring is plugged by a short  helix
4. This plug is proposed to seal the channel, preventing the unwanted passage of calcium & other ions
between the cytosol & the ER lumen
F. Once the SRP-ribosome-nascent chain complex binds to the ER membrane (Step 2), the SRP is released
from its ER receptor & the ribosome is attached to translocon's cytosolic end & then……
1. The nascent polypeptide's signal sequence is inserted into the translocon's narrow aqueous channel
(Step 3)
2. It is proposed that contact of signal sequence with the translocon interior leads to displacement of the
plug & opening of the passageway
G. Growing polypeptide is then translocated through hydrophobic pore ring & into ER lumen (Step 4)
1. The pore ring seen in crystal structure has a diameter (5-8 Å), considerably smaller than that of a helical
polypeptide chain, so it is presumed that pore expands as nascent chain traverses channel
2. Expansion is possible because the residues that make up the ring are situated on different helices
H. Upon translation termination & completed polypeptide's passage through translocon, the membrane-bound
ribosome is released from ER membrane; helical plug is then reinserted into translocon channel

13. 329
IV. GTP is involved in secretory protein synthesis - several steps are regulated by its binding or hydrolysis
A. G-proteins (GTP-binding proteins) play key regulatory roles in many different cellular processes
1. G-proteins exist in at least 2 alternate conformations: active GTP-bound & inactive GDP-bound form;
the 2 conformations have different abilities to bind other proteins
2. Thus, G-proteins act like molecular switches turning specific processes on and off; the GTP-binding
proteintypically turns process on & hydrolysis of bound GTP to GDP turns process off
3. Also GTP-binding-proteins generally require accessory proteins to carry out their function
B. SRP & SRP receptor (2 major interactants in the above process) are both G proteins that interact with one
another in their GTP-bound states (unusual)
1. Hydrolysis of GTP bound to these two proteins occurs between steps 2 & 3 & triggers the release of the
signal sequence by the SRP & its insertion into the translocon

The Endoplasmic Reticulum (ER): Processing of Newly Synthesized Proteins in the
Endoplasmic Reticulum

I. As it enters RER cisterna, a nascent polypeptide is acted upon by a variety of enzymes located within either the
membrane or lumen of the RER
A. Signal peptide on N-terminus of nascent polypeptide is removed from most of the nascent proteins by a
proteolytic enzyme, the signal peptidase
B. Carbohydrates are added to nascent protein by enzyme oligosaccharyltransferase
1. Both signal peptidase & oligosaccharyltransferase are integral membrane proteins residing in close
proximity to translocon
2. Both enzymes act on the nascent proteins as they enter the ER lumen

II. The RER is a major protein processing plant
A. To meet its obligations, RER lumen is packed with molecular chaperones that recognize & bind to
unfolded or misfolded proteins & give them opportunity to attain their correct (native) 3D structure
B. The ER lumen also contains a number of protein-processing enzymes, like protein disulfide isomerase
(PDI)
1. Proteins enter ER lumen with their cysteine residues in the reduced (—SH) state, but theyleave the
compartment with many of these residues joined to one another as oxidized disulfides (—S-S—)
2. The formation (& rearrangement) of disulfide bonds is catalyzed by PDI
3. Disulfide bonds play an important role in maintaining the stability of proteins that are present at the
extracellular surface of the plasma membrane or secreted into the extracellular space

III. The ER is ideally constructed for its role as a port of entry for the biosynthetic pathway of the cell
A. Its membrane provides a large surface area to which many ribosomes can attach (an estimated 13
million/liver cell)
B. ER cisternae lumen provides local environment that favors protein folding & assembly
C. ER cisternae lumen also provides a compartment in which secretory, lysosomal & plant-cell vacuolar
proteins can be segregated from other newly made proteins
1. This segregation of newly made proteins in ER cisternae removes them from cytosol
2. It also allows them to be modified & dispatched toward their ultimate destination, whether outside the
cell or within one of the cytoplasm's membranous organelles


The Endoplasmic Reticulum (ER): Synthesis of Integral Membrane Proteins on
Membrane-Bound Ribosomes

I. Integral membrane proteins (other than those of mitochondria & chloroplasts) are also synthesized on
membrane-bound ribosomes of ER
A. These membrane proteins are translocated into ER membrane as they are synthesized (cotranslationally)
using the same machinery used for synthesis of secretory & lysosomal proteins

14. 330
1. Unlike soluble secretory & lysosomal proteins, however, which pass entirely through ER membrane
during translocation, integral proteins contain ≥1 hydrophobic transmembrane segments
2. These hydrophobic transmembrane segments are shunted directly from the translocon channel into the
lipid bilayer – how can this take place?
B. X-ray crystallographic studies of translocon showed translocon to have a clam-shaped conformation with a
groove or seam along one side of the wall where the channel might open & close
1. As protein moves through translocon, it is thought that lateral gate in channel continually opens &
closes; allows each nascent polypeptide segment to partition itself according to solubility properties
2. Each segment may stay in the aqueous compartment within translocon channel or move into the
surrounding hydrophobic lipid bilayer core
3. The segments of nascent polypeptide that are sufficiently hydrophobic will spontaneously dissolve into
lipid bilayer & ultimately become transmembrane integral membrane protein segments
C. This idea has received strong support from in vitro study in which translocons were given the chance to
translocate custom-designed nascent proteins containing test segments of varying hydrophobicity
1. The more hydrophobic the test segment, the greater the likelihood that it will pass through the wall of the
translocon & become integrated as a transmembrane segment of the bilayer

II. Single-spanning membrane proteins can have an orientation with their N-terminus facing either the cytosol or
the ER lumen (& eventually the extracellular space)
A. The most common determinant of membrane protein alignment is the presence of positively-charged amino
acid residues flanking the cytosolic end of a transmembrane segment
B. During membrane protein synthesis, the inner lining of translocon is thought to orient the nascent
polypeptide so that the more positive end faces the cytosol

III. In multispanning proteins, sequential transmembrane segments typically have opposite orientations
A. For these proteins, their arrangement within the membrane is determined by the orientation in which the first
transmembrane segment is inserted
1. Once that has been determined, every other transmembrane segment has to be rotated 180° before it can
exit the translocon
B. Studies performed with purified components in cell-free systems suggest that a translocon, by itself, is
capable of properly orienting transmembrane segments
C. It appears that translocon is more than a simple passageway through ER membrane; it is a complex machine
that can recognize various signal sequences & perform complex mechanical activities


The Endoplasmic Reticulum (ER): Membrane Biosynthesis in the ER

I. Membranes thought to arise only from pre-existing membranes (not de novo [new entities from pools of proteins
& lipids])
A. Membranes grow as newly made proteins & lipids are inserted into existing membranes in ER; each
compartment has unique membranes
1. Membrane components move from ER to virtually every other cell compartment
2. As membrane moves from compartment to compartment in cell, its proteins & lipids are modified by
enzymes residing in the cell's various organelles
3. Modifications contribute to giving each membrane compartment a unique composition & distinct
identity
4. These modifications are done by the same enzymes that modify secretory proteins that are free in the ER
lumen
B. Cell membranes are asymmetric; the 2 phospholipid layers (leaflets) have different compositions
1. Asymmetry is initially established in ER as lipids & proteins are inserted preferentially into one layer or
the other
2. Asymmetry is maintained while membrane passes through cell by budding from one compartment &
fusing to the next

15. 331
3. Thus, components situated at cytosolic surface of ER membrane can be identified on cytosolic surfaces of
transport vesicles, Golgi cisternae & internal (cytoplasmic) surface of plasma membrane
4. Similarly, components situated at luminal surface of ER membrane naintain their orientation & are found
at the external (exoplasmic) surface of the plasma membrane
5. In many ways, including high calcium concentration & abundance of proteins with disulfide bonds &
carbohydrate chains,……
a. The ER lumen (as well as other compartments of the secretory pathway) is a lot like the extracellular
space

II. Synthesis of membrane lipids
A. Most membrane lipids are produced entirely in ER membrane with following exceptions:
1. Sphingomyelin & glycolipids, the synthesis of which starts in ER & is completed in Golgi complex
2. Some unique mitochondrial/chloroplast membrane lipids (made by enzymes in those membranes)
B. Phospholipids are made by integral ER membrane enzymes whose active sites face cytosol
1. Newly synthesized phospholipids are inserted into the outer (cytoplasmic) leaflet of ER membrane
2. Some of the lipids move to inner leaflet aided by flippases (actively translocate them across bilayer)
3. Lipids are carried from ER to Golgi complex & plasma membrane as part of bilayers making up
transport vesicle walls
C. Membranes of different organelles have markedly different lipid composition (changes made as membrane
flows through cell) - what factors contribute to these changes?
1. Conversion of one type of phospholipid to another - most organelles have enzymes that modify lipids
already present in membrane (example – phosphatidylserine to phosphatidylcholine)
2. As membranes bud, some phospholipids preferentially included in forming vesicle, others excluded
3. Phospholipid-transfer proteins move specific phospholipids between membrane compartments through
aqueous cytosol & may move them from ER to other organelles (mitochondria, chloroplasts)

The Endoplasmic Reticulum (ER): Glycosylation in the Rough Endoplasmic
Reticulum

I. Most proteins made on RER are glycosylated & thus become glycoproteins, whether integral proteins of
membrane, soluble lysosomal or vacuolar enzymes or parts of ECM
A. Carbohydrate groups – have key roles in function of many glycoproteins (e. g., binding sites in their
interactions with other macromolecules as occurs during many cellular processes)
1. They also aid in proper folding of the protein to which they are attached
2. Sugar sequences that comprise glycoprotein oligosaccharides are highly specific
3. Sugar sequences from purified glycoprotein are consistent & predictable - how determined?
B. How is oligosaccharide sugar sequence assembled? – catalyzed by a family of membrane-bound enzymes
(glycosyltransferases)
1. Each of these glycosyltransferases transfers a specific monosaccharide from a nucleotide sugar
2. Donor is always a nucleotide sugar - GDP-mannose, GDP-fucose, UDP-galactose, UDP-N-
acetylglucosamine; acceptor of transferred sugar is growing end of carbohydrate chain
3. Sequence of sugar transfer during oligosaccharide assembly depends on the sequence of action of
glycosyltransferases participating in process
4. Glycosyltransferase sequence, in turn, depends on the location of specific enzymes within the various
secretory pathway membranes
5. Thus, sugar arrangement in oligosaccharide chains of a glycoprotein depends on the spatial localization
of certain enzymes in this assembly line

II. Carbohydrate chains are attached to protein by N-linkages (asparagine N atom) or O-linkages (to serine or
threonine O or collagen hydroxylysine residue) of both soluble & integral membrane proteins
A. These oligosaccharides differ in average size, sugar composition & path of synthesis & also share
properties like their high specificity

16. 332
B. N-linked basal (core) chain segment is assembled on lipid carrier not protein; then transferred as a block to
specific asparagine residues of polypeptide as it enters RER by oligosaccharyltransferase
1. Lipid carrier is dolichol phosphate; embedded in membrane (hydrophobic molecule built from >20
isoprene units) & sugars are added one at a time by membrane-bound glycosyltransferases
2. This part of glycosylation process is essentially invariant
3. In mammalian cells, it starts with transfer of N-acetylglucosamine 1-phosphate & then transfer of
another N-acetylglucosamine, then 9 mannose & 3 glucose units in a precise pattern
4. This preassembled block of 14 sugars is then transferred by oligosaccharyltransferase from dolichol
phosphate to nascent polypeptide as it is being translocated into ER lumen

III. Mutations that lead to total absence of N-glycosylation cause death of embryos prior to implantation;
A. Mutations leading to partial glycosylation pathway disruption in ER also cause serious inherited disorders
affecting nearly every organ system
B. These diseases are called Congenital Diseases of Glycosylation (CDGs) & they are usually identified
through blood tests that detect abnormal glycosylation of serum proteins
C. Example: One of these diseases, CDG1b can be managed through a remarkably simple treatment
1. It results from deficiency of the enzyme phosphomannose isomerase (catalyzes conversion of fructose-6-
phosphate to mannose-6-phosphate)
2. Its reaction is a crucial reaction in the pathway that makes mannose available for incorporation into
oligosaccharides
3. The disease can be managed by giving patients oral supplements of mannose; first tested in boy who was
dying from uncontrolled gastrointestinal bleeding (a usual complication of the disease)
4. Within months of taking mannose supplements, the child was living a normal life

IV. Shortly after it is transferred to the nascent polypeptide, the oligosaccharide chain undergoes a gradual process
of modification
A. This modification begins in the ER with the enzymatic removal of 2 of the 3 terminal glucose residues by
glucosidases
B. This sets the stage for an important event in a newly made glycoprotein's life
1. During this stage, the glycoprotein is screened by a system of quality control that determines whether or
not it is fit to move to the next compartment of the biosynthetic pathway
2. The screening process begins with each glycoprotein, which at this stage contains a single remaining
glucose, binding to an ER chaperone (calnexin or calreticulin)
3. Removal of remaining glucose by glucosidase II leads to release of glycoprotein from chaperone
C. If folding is incomplete or if protein is misfolded, it is recognized & bound by conformation-sensing enzyme
(called GT)
1. If GT binds to the glycoprotein, it adds a single glucose back to one of the mannose residues at the
exposed end of the recently trimmed oligosaccharide
2. GT recognizes incompletely folded or misfolded proteins because they display exposed hydrophobic
residues that are absent from properly folded proteins
3. Once the glucose residue is added, the tagged glycoprotein is recognized by the same chaperones giving it
another chance to fold properly
4. After some time with chaperone, the added glucose is removed & conformation-sensing GT checks
protein again to see if it has achieved its proper 3D structure (is it partially unfolded or misfolded?)
5. If 3D structure is right, protein continues on its way; if not, glucose is added & process repeats until
eventually, the glycoprotein has folded correctly or it remains misfolded & is destroyed
6. Studies suggest the "decision" to destroy the defective protein is governed by a slow acting enzyme in ER
a. It trims a mannose residue from an exposed end of the oligosaccharide of a protein that has been in the
ER for an extended period
b. Once one or more of these mannose residues has been removed, the protein can no longer be recycled
&, instead, is sentenced to degradation

17. 333
The Endoplasmic Reticulum (ER): Mechanisms That Ensure Destruction of
Misfolded Proteins

I. Misfolded proteins are not destroyed in ER, but are instead transported into cytosol by dislocation
A. It remains unclear whether misfolded proteins are dislocated back into cytosol through translocons that
brought them into ER or by way of a separate dislocation channel of uncertain identity
B. Once in cytosol, misfolded proteins are destroyed in proteasomes, which are protein-degrading machines;
this process ensures that aberrant proteins are not transported to other parts of cell
1. But this can have negative consequences; in most cases of cystic fibrosis, the plasma membrane of
epithelial cells is lacking the abnormal protein encoded by the cystic fibrosis gene
2. In these cases, the mutant protein is destroyed by the quality control process & thus fails to reach the
cell surface

II. Sometimes, misfolded proteins can be generated in ER at a rate faster than they can be exported to the
cytoplasm
A. The accumulation of misfolded proteins, which is a potentially lethal situation, triggers a comprehensive
"plan of action" within the cells known as the unfolded protein response (UPR)
B. The ER contains sensors that monitor the concentration of unfolded or misfolded proteins in ER lume
C. The prevailing model suggests that the sensors are normally kept in an inactive state by molecular
chaperones, particularly BiP
1. If circumstances lead to an accumulation of misfolded proteins, the BiP molecules in the ER lumen
become "tied up" as a result of their interaction with the misfolded proteins
2. This renders them (the BiP molecules) incapable of inhibiting the sensors; activation of the sensors
leads to a multitude of signals that are transmitted into both the nucleus & cytosol
3. This results in the expression of hundreds of different genes whose encoded proteins have the
potential to alleviate stressful conditions within the ER
D. Among the genes expressed are genes that encode:
1. ER-based molecular chaperones that can help proteins reach the native state
2. Proteins involved in the transport of the proteins out of the ER
3. Proteins involved in the selective destruction of abnormal proteins as described above
E. The UPR is more than cell-survival mechanism; it includes the activation of a cell-death pathway
1. It is presumed that the UPR gives the cell an opportunity to relieve itself of the stressful conditions
2. If these corrective measures are unsuccessful, the cell-death pathway is triggered & cell is destroyed

From the ER to the Golgi Complex: The First Step in Vesicular Transport

I. The exit sites of RER cisternae are typically smooth-surfaced (devoid of ribosomes) & serve as places where the
first transport vesicles in biosynthetic pathway are formed

II. Trip from ER to Golgi has been visualized in living cells by tagging secretory proteins with green fluorescent
protein (GFP)
A. After budding from ER membrane, transport vesicles are seen to fuse to each other to form larger vesicles &
interconnected tubules in region between ER & Golgi complex
B. This region is called ERGIC (endoplasmic reticulum Golgi intermediate compartment) & the vesicular-
tubular clusters that form there are called VTCs
C. Once formed, VTCs move farther away from the ER toward Golgi complex; other studies indicate that this
movement occurs along tracks composed of microtubules


The Golgi Complex

I. Discovered by Camillo Golgi (Italian biologist, 1898) – inventor of new types of staining procedures that he
hoped might reveal the organization of nerve cells within the central nervous system

18. 334
A. One stain used solution of silver nitrate applied to tissue that had been soaked in osmium & bichromate
1. Applied stain for several days to cerebellum nerve cells & saw darkly staining reticular network near the
cell nucleus; he got the Nobel Prize in part for this discovery in 1906
2. Later seen in other cell types & named Golgi complex; some believed it existed in living cells, others
thought it was an artifact (artificial structure formed during preparation for microscopy)
3. For decades, the reality of its existence was the center of a controversy
B. Existence confirmed beyond a reasonable doubt when it was clearly identified in unfixed, freeze-fractured
cells; it was no artifact

II. Characteristic morphology - flattened, disk-like membranous cisternae with dilated rims & associated vesicles
& tubules (smooth membranes so found with smooth microsomes)
A. Cisternae (typically 0.5 - 1.0 µm dia) arranged in orderly stack like pancakes; curved resembling a shallow
bowl; individual Golgi stacks often interconnected to form ribbonlike complex
1. In plants, a single Golgi stack is sometimes called dictyosome
B. Usually <8 cisternae are present per stack, but may have a few to several 1000 distinct stacks/cell; depends
on cell type
1. Mammalian cell Golgi stacks are interconnected by membranous tubules to form a single, large
ribbonlike complex situated adjacent to the cell's nucleus
2. Vesicles seem to bud from a peripheral tubular domain of each cisterna; many vesicles seem to have a
distinct protein coat

III. Golgi cisternae polarized - cis face (entry face closest to ER); trans face (exit face at opposite end of stack;
closer to plasma membrane)
A. Golgi complex is divided into several functionally distinct compartments arranged along a cis-trans axis;
new materials enter cis face & pass to trans face where they exit Golgi complex
1. cis-most face composed of interconnected network of tubules (cis Golgi network; CGN); CGN & seems
to be mostly a sorting station (ships some proteins on further into Golgi, some back to ER)
2. Bulk of Golgi complex consists of a series of large, flattened cisternae divided into 3 regions: the cis
cisternae, medial cisternae, trans cisternae
3. Trans-most face has distinct network of tubules & vesicles (trans Golgi network; TGN); also sorting
station; proteins placed into different vesicle types (either to membrane or elsewhere in the cell)
B. Membranous elements of Golgi complex may be supported mechanically by a peripheral membrane skeleton
or scaffold composed of a variety of proteins, including:
1. Members of spectrin, ankyrin, & actin families (these proteins are also present as part of the plasma
membrane skeleton)
2. The Golgi scaffold may be linked with motor proteins that direct the movement of vesicles & tubules
entering & exiting the Golgi complex
3. A separate group of fibrous proteins form a Golgi "matrix" that plays a key role in the reconstruction of
the Golgi complex following mitosis
C. Golgi complex composition is not uniform from cis- to trans-end; polarized; differences in composition of
membrane compartments (polarization) reflects primary processing plant role
1. Newly synthesized membrane proteins (also secretory & lysosomal proteins) leave the ER & enter the
Golgi complex at its cis-face & then pass across the stack to the trans face
D. As they move along the stack, proteins originally synthesized in RER are sequentially modified in specific
ways; for example:
1. Part of the protein's length may be trimmed by proteolytic enzymes
2. Amino acids may be modified (hydroxylation of lysine & proline residues of a collagen molecule)
3. The protein's carbohydrates are modified by a series of stepwise enzymatic reactions

IV. Glycosylation in Golgi complex - synthesis site of most of cell’s complex polysaccharides (animal ECM
GAGs; plant cell wall pectins & hemicellulose); key role in glycoprotein/glycolipid CHO assembly
A. In ER, glucose residues had just been removed (see above) from the ends of core oligosaccharide of N-
linked CHO chains

19. 335
1. As newly synthesized soluble & membrane glycoproteins pass though cis & medial Golgi cisternae,
most of the mannose residues are also removed from the core oligosaccharides
2. Other sugars are added sequentially by various glycosyltransferases to produce a variety of different
oligosaccharides
B. In Golgi, as in RER, sequences in which sugars are inserted into oligosaccharides is determined by spatial
arrangement of specific glycosyltransferases that contact new proteins as they pass through
1. Sialyltransferase (puts sialic acid at chain terminal position in animal cells) is found in trans end of Golgi
stack; expected if new glycoproteins were continually moving toward this part of organelle
2. In ER, a single core oligosaccharide is assembled; in Golgi complex, glycosylation steps can be quite
varied, producing carbohydrate domains of remarkable sequence diversity
3. Proteins in RER lack sugars that are normally added in medial & trans Golgi cisternae
C. Unlike N-linked oligosaccharides, whose synthesis starts in ER, those attached to proteins by O-linkages are
assembled wholly within Golgi complex

V. Vesicular transport within Golgi; how do materials move through Golgi? —> 2 contrasting theories
A. Cisternal maturation model (up to mid-1980s) – it was accepted that cisternae were transient structures; form
at cis face by ER/ERGIC vesicle fusion, travel to trans face & altered along the way
1. Cisternae mature & change in composition as they move through Golgi complex; each cisterna matures
into next cisterna along stack (origin of name)
2. Each cisterna was thought to physically move from the cis to the trans end of the stack, changing in
composition as it progressed
B. New model favored (mid-1980s until late-1990s) – cisternae of Golgi stack remain in place as stable
compartments held together by protein scaffold; known as the Vesicular Transport Model
1. Cargo (secretory, lysosomal, membrane proteins) is shuttled through Golgi stack from CGN to TGN in
vesicles that bud from one compartment & fuse with neighboring one farther along stack

VI. Acceptance of Vesicular Transport Model based largely on the following observations:
A. Each of the various Golgi cisternae of stack has distinct resident enzyme population; how could various
cisternae have such different properties if each gave rise to next in line as stated by other model?
B. Large numbers of vesicles are seen in electron micrographs to bud from rims of Golgi cisternae - James
Rothman, et al. (Stanford, 1983)
1. Using cell-free preparations of Golgi membranes, they showed that transport vesicles could bud from
one Golgi cisterna & fuse with another Golgi cisterna in vitro
2. Formed basis for hypothesis suggesting that inside cell, cargo-bearing vesicles budded from cis-cisternae
& fused with cisternae derived from a more trans position in stack

VII. Both models still have proponents, but consensus has shifted in past few years back to cisternal maturation
model; several major reasons summarized below:
A. Cisternal maturation (CM) model envisions a highly dynamic Golgi complex in which major elements of
organelle, the cisternae, are continually being formed at the cis face & dispersed at the trans face
1. According to this view, the very existence of the Golgi complex itself depends on the continual influx of
transport carriers from the ER & ERGIC
2. As CM model says, when transport carrier formation from ER is blocked either by cell treatment with
specific drugs or use of temperature-sensitive mutants, Golgi complex simply disappears
3. When the drugs are removed or the mutant cells are returned to the permissive temperature, the Golgi
complex rapidly reassembles as ER-to-Golgi transport is renewed
B. New evidence for CM model - certain materials that are produced in ER & then travel through Golgi complex
can be shown to stay in Golgi cisternae & never appear within Golgi-associated transport vesicles
1. Example: fibroblast studies – large complexes of procollagen molecules (extracellular collagen
precursors) move from cis cisternae to trans cisternae without ever leaving the cisternal lumen
C. Until mid-1990s, it was assumed that transport vesicles always moved in forward (anterograde) direction,
from cis origin to trans destination, but new evidence says that……
1. Some move in backward (retrograde) direction from trans donor to cis acceptor membrane

20. Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

21. ulinaksi. Kinailu muuttui rähinäksi, uhkaavaksi, ihmiset puolipedoiksi.
Joskus solmiutui vastustaja sanoissa ja vaikeni. Mutta sen sokea
pakkovakaumus yltyi sitä katkerammaksi, kyteväksi kekäleeksi.
Kuului vihaisia kehoituksia.
— "Ajakaa ne juuttaat ulos!"
— "Antakaa halkoa ryökäleille!"
— "Ohoh! Vai halkoa!" — huusi Horri. "Halossa on kaksi päätä ja
kansa se on, joka siitä paremmasta päästä pitelee."
— "Mikähän kansa sinäkin olet… Tukkilautan harakka!" — tarttui
eräs naisista.
— "Pankaa heinätukko akan suuhun!" — keskeyttivät tukkilaiset
edellisen. Melu yltyi. Vallan kultaomena näyttää kierivän vastustajille
kaikkine aarteinensa. Pimeästä eteisestä kuului uhkaavia ääniä.
Harhamasta ryöppysi taas ihmis-inho: "Raakimuksia koko joukko!" —
ajatteli hän ja vaikeni, odotellen melun asettumista. Aapo Horri
kiihtyi ja jatkoi:
— "Eivät ne ennen herrat näillä mailla liikkuneet, mutta kun kansa
otti vallan, niin tukka suorana juoksevat ja sanovat kansalle: 'prtui,
prtui, prtui!' Mutta selän takana on pussi valmiina, että kunhan vaan
kansa äänensä antaa, niin kyllä pussi on papinsäkin ilveille opetettu,
kyllä oma pussi osataan täyttää. Mutta köyhälistö ei lähde omaansa
riistäjien kädestä kerjäämään, vaan se ottaa!…"
— "Millähän sitä sinäkin otat. Ei ole miehessä muuta mieheksi
sanottavaa, kuin housut", — keskeytti Orri Horma.

22. — "Herroilla on kapitaali, mutta kansalla on voima", — kiivastui
Horri. Pariin sataan nouseva hurja tukkilaisjoukko huusi taas
voimakkaan hyvähuudon.
— "Voima!" — jatkoi vanha Horma. "Missähän se sinunkin voimasi
on?"
— "Entistä on kotona ja puurokupista sitä toista saadaan, kun
entinen loppuu", — kerskaili Aapo Horri.
— "Hyvä!… Oikein, Aapo!" — iloitsivat tukkilaiset.
— "Huutamatta siellä pedot!" — komensi isäntä.
— "Kunpa ensin puuroa hankkisit", — yritti joku tarvaalaisista
naisista.
— "On ennen hankittua… Ei kun otetaan riistäjiltä omansa pois",
— räyhäsi taas joku Aapo Horrin joukosta vastaukseksi.
Joukkoihmiset olivat jo savuavia kekäleitä. Vihaiset silmät kiiluivat
himmeästi valaistusta huoneesta ja sen miltei pimeästä eteisestä.
Jättiläisen näköinen Orri Horma lausui halveksivasti:
— "Otetaan!… Hyvähän sitä on ottaa, mutta millähän se otetaan."
— "Milläkö oma otetaan?… Häh?" — tarttui Aapo Horri röyhkeänä.
"Vai ei vanha tikka tiedä, millä toukka puusta noukataan… Pihdit ne
ovat, jotka pitävät ja käsivarsi vaan vetää, mutta käsivarren päässä
on kansa vetämässä. Risuja ne ovat herrojen ripakintut, kun kansa
ponnistaa, että pöksyt piukkavat… Näyttäkääpä pojat millä sitä
toukka puusta otetaan. Tupet tyhjäksi! Hei!"

23. Tukkilaiset vetäisivät pohjalaiset puukkonsa tupistaan ja
välkyttelivät niiden teriä. Kaikkialla, tuvassa ja eteisessä, välähtelivät
terävät puukonkäret ja hurjat katseet. Väki näytti yhteen sullotulta
villipetojen parvelta. Mutta puukko oli näillä seuduin tuttu ase. Sitä
oli niin usein käytetty, ettei näky säikäyttänyt toisia. Mielet olivat
lisäksi kiihtyneitä ja uhma nousi uhmaa vastaan. Orri Horma nousi
ryhdikkäänä ja huusi:
— "Tappeluako tahdotte?… Sitä saatte, jos haluatte, sillä mies se
on meidänkin housuissa, jos niiksi tulee."
Väki seisoi kahtena vihollisleirinä vastatusten. Harhamaa se näky
ihastutti. Siinä oli voimaa ja tunteiden kuohua. Hän katseli sitä
sivulta, kuin petoparven ottelua. Vähitellen alkoivat toki mielet
tyyntyä. Puukot työnnettiin tuppeihin ja kiista sai hetkeksi
rauhallisemman sävyn.
Aapo Horri puhui taas pitkälti yhteiskunnallisista parannuksista
hyvä- ja alashuutojen kilpaillessa. Orri Horma kysyi sen loputtua:
— "Sinäkö se luulet sitten olevasi puhdistamaan kutsuttu?…
Luuletko sinä, että likaisilla käsillä voidaan mitään puhdistaa?…
Ja sinun kätesi, Horri, ovat monenlaisessa ravassa."
— "Missä ravassa?" — kysyttiin Horrin joukosta. Horman Orri
jatkoi:
— "Minä en rupea suutani likaamaan selittelemällä sitä kaikkea,
mutta laiskuus niistä on yksi, ja se on paha rapa sen käsissä, joka
lähtee maailmaa parantamaan… Horri puhui tässä herroista ja
papinsäkistä, mutta eivätkö ne ole herroja kaikki, jotka laiskuudella

24. leipänsä ansaitsevat? Ja silloin on Horri itse suurimpia herroja, jos ei
kortinlyöntiä, jolla hän itseään on elätellyt, katsota työnteoksi…"
Horrin väki vaikeni. Orri jatkoi:
— "Horri puhui papinsäkistä, mutta viime aikoina on hänkin
sosialistisena saarnamiehenä pussiaan täyttänyt… Onko sillä papilla
ja papilla ero?… Eikö se Horri pappina puhdista maailmaa papeista ja
herrana herroista ja eikö se semmoinen puhdistaminen ole samaa,
kuin jos pesisi lattialle läikähtänyttä tervavettä tervalla?…"
Niin jatkui kinailua. Vallan kultaomena kieri ja ihmiset tavottelivat
sitä, kuin pedot lihamurua. Joukkotunteet ja joukkovakaumukset
roiskahtelivat vaahtona, sakeana, kuohuvana hyrskeenä ja ihminen
hävisi niiden kuohuun vähäisenä kuplana…
* * * * *
Puoliyö oli jo ohi. Harhaman puoluelaiset ryhtyivät perustamaan
paikkakunnan valtiollista järjestöä: "Salolan seuraa". Miehet ja naiset
kirjoittautuivat sen jäseniksi. Samaan aikaan pani Aapo Horri
toimeen rahankeräyksen oman puolueensa hyväksi. Hattu kulki
miehestä mieheen. Jokainen pani siihen, minkä voi. Nuori
sosialistinen palvelustyttö, Silva, huusi silloin väen joukosta:
— "Minulla ei ole mitä antaa, mutta joka panee minun puolestani
sosialisteille viisimarkkasen, se saa maata yön minun käsivarrellani."
— "Kelpaako hopeassa?" — kysyivät useat sosialistit yhtä aikaa.
— "Vaikka vaskessa", — vastasi Silva ja kohta oli joukko miehiä
rahoinensa hatun ympärillä.

25. — "Jo nyt tuli pestit monelta mieheltä!" — kerskui Aapo Horri.
"Kestääkö käsivarsi?"
— "Kestää aatteen puolesta… Ja öitä riittää", — innostui tyttö,
joka aatteensa puolesta luovutti käsivartensa. Vanhat
siveellisyyskäsitteet törmäsivät uutta vastaan.
— "Herra siunaa tätä turmelusta!" — valittelivat vanhat naiset
hämmästyneinä, Harhama katseli tyttöä kuin Looljaa. Horman Orri
kauhistui ja huusi:
— "Semmoisia riivatulta ne ovat… Myövät jo lihaansa… Porttoja ne
paholaiset ovat ja porton tekijöitä… Ja semmoinen joukko jos saisi
vallan, niin äpäräkasarmeilla ne täyttäisivät maat ja mannut."
— "Ja ne ne sitten lähtevät maailmaa puhdistamaan. Porttoudella
ja lialla ryvettävät kaikki", — kuului toisia ääniä. Aapo Horri jatkoi
keräystänsä rauhallisena.
— "Aapo Horrin työtähän se on koko turmelus… Pty-hyi!" — huusi
eräs perheen isä nyrkkiään näyttäen. Aapo Horri veti suunsa ilkeään
hymyyn ja lausui:
— "Älä mukise, puuron pilaaja, tai lyödään valtti pöytään ja
puhdistetaan teidän joukon nenän-alus!… Sieltä se Horrin Aapo on
konstit oppinut… Teidän talossa sitä on suutarin opissa oltu… Siellä
on opetettu vihkimättä henttua halaamaan ja neitosia portoiksi
pilaamaan."
— "Hampaat sietäisi ruotukselta suulakeen siirtää. Koitapas niistää
meikäläisten nenää!" — raivostui Orri Horma.

26. Mielten kauhu nousi vihan vaahtona. Aapo Horri puhui ilkeällä
äänellä:
— "No, kun käsketään, niin pitää totella", — ja Harhaman puoleen
kääntyen lisäsi hän: "Muistaako puhuja tikapuita Valkean talon ja
koivua Valkamalan akkunan alla?"
— "Mitä sitten?" — kysyi Harhama oudostuen kysymystä.
— "Muuten vaan kysyn, kun käsketään… Minä olen niissä istunut
suutarin-opissa", — vastasi Horri pirullisella eleellä. Harhama seisoi
mykkänä. Hän tunsi rinnassaan kuin puukon kären kaivelevan. Hän
muisti vakoilijat ja niistä johtuvat jutut Valkamalassa. Puolueen
kunnia vilahti hänen silmissänsä ensimäisenä. "Taas se jalkapuu!" —
pisti häntä ajatus. Vaivoin sai hän salatuksi hämmästyksensä ja kysyi
jyrkästi:
— "Mitä tähän asiaan kuuluvat koivut ja tikapuut? Seuralle olisi
valittava nyt toimikunta", — lisäsi hän nopeasti, tahtoen johtaa
mielet toisaalle. Mutta Aapo Horri seisoi nyt jo ase kädessä. Hän
jatkoi kovalla, pistelevällä äänellä:
— "Muistaako puhuja myös, miten rouva Esempio sattui aina
myöhästymään 'kylässä'…"
Harhama ei voinut sanaakaan vastata. Hänen kannattajansa olivat
ymmällä, koska eivät käsittäneet asiaa. Harhama tunsi jalkapuun
rutistavan. Hänen oma elämänsä kieri nyt keränä häntä vastaan ja
uhkasi häväistä sen puolueen, jonka luottamusmiehenä hän liikkui.
Aapo Horri jatkoi entiseen tapaansa, voiton ilolla:
— "Ei suinkaan puhuja ole unohtanut vihkimätöntä henttuansa?"

27. — "Riuttalan Helgaa", — lisäsi joku joukosta. Seurasi
naurunpurskahdus sosialistien joukosta. Harhaman päähän nousi
veri. Hän seisoi kuin maahan lyötynä. Eteisessä alkoivat jotkut
tukkilaiset laulaa hänestä ja rouva Esempiosta sepitettyä
häväistyslaulua:
    "Harhamalan akkunalla
    se herraslamppu palaa.
    Harhama se vihkimättä
    Riuttalan Helgaa halaa."
Laulua seurasi taas naurunhohotus. Harhaman puoluelaiset
istuivat hämmästyneinä. Tieto ei ollut vielä levinnyt näin kauvaksi
Harhaman ja rouva Esempion suhteesta. Aapo Horri, joka oli
oleksinut samassa kylässä, missä Valkamala on, oli nyt, kuultuansa
Harhaman tulon, valmistanut oman joukkonsa. Nauru jatkui.
Ilman selityksiä ymmärtävät kaikki, mistä on kysymys. Yhteinen
häpeä painaa kaikkia. Loukatun joukon närkästys kääntyy sekä Aapo
Horria, että Harhamaa kohtaan, mutta yhteisen asian tähden ja
joukkotunteen polttamana asettuivat tarvaalaiset Harhamaa
pelastamaan, kuin äänettömän sopimuksen mukaan. Eräs vaimoista
lausui:
— "Niistäisit omaa nenääsi… Varpalan tytön viettelit ja hylkäsit
isän niskoille…"
— "Teidän miehenne luona olen opissa ollut… Eihän se hänkään
Helgaa kelkassaan vetele. Sosialistit saavat yhteiskunnan
semmoisena, kuin te sen jätätte", — vastasi Aapo Horri purevasti,
painostaen viime sanojansa ja lisäten: "Ensin opetatte meille omat
tapanne ja sitten tulette parantajina meitä niistä soimaamaan."

28. Ilma tuntui aivan myrkytetyltä. Joukko-ihmiset kärsivät yhteistä
tuskaa ja häpeää, ilkkuvan vastustajansa edessä. Harhama ei
kärsinyt oman itsensä tähden. Hänellä ei mielestänsä ollut oman
itsensä edessä mitään kaduttavaa, hävettävää, mutta hän tuskastui
sen joukkonsa puolesta, joka oli koko illan häneen luottanut ja nyt
näki hänet sinä rikollisena, jota he halveksivat, vieläpä toisten
rikollisten esikuvana. Hän vuoroin lyyhistyi sisällisesti kokoon,
vuoroin nousi uhmaten, ajatellen:
— "Raakimuksia!… Elukoita ne ovat!" — Ja oitis alkoi hän vihata
omaa puoluettansa jonain jalkapuuna, joka häntä ahdistaa
lakkaamatta…
Syntyi pitkä, tuskallinen äänettömyys. Aapo Horrin väen silmät
loistivat ilosta. Tarvaalaisten hartioita tuntui painavan myllynkivi.
Kaikki vaikenivat. Kuului vaan sirkan sirinä. Viimein huokasi Orri
Horma, nousi ylös ja lausui hitaasti, surullisena:
— "Elämä on yhtä ainoaa tarhasta taistelemista, josta on haavat
ainoana voittona…"
Elämän hirviö tuntui seisovan ihmisten edessä ammottava kita
auki.
Harhama näki sen. Kuului joku katkera huokaus.
Ja taas sirisi sirkka ja yksi joukko kärsi ja toinen nautti siitä. Taas
kuului pieni naurunpurskahdus. Silloin nousi Harhamassa kaikki
hänen sairaloinen ihmisinhonsa ja ihmisten halveksiminen
ryöppyävänä vaahtona ja rapana. Hän katseli koko joukkoa, omiansa
ja vastustajiansa, kuin elukkaparvea, joka töllistelee suut auki. Hän
halveksi heitä ja nautti siitä tunteesta. Hän lausui halveksivalla
äänellä:

29. — "Elukoiden raakuuteen ei koskaan vastata sananruoskalla, vaan
heinäpussilla, tai patukalla…"
— "Suuria sanoja", — murahti joku Horrin joukosta.
Piinallinen äänettömyys jatkui. Harhama halusi päästä pois koko
joukosta. Luonteensa vastakohdat: raukkamaisuus ja ylvästely,
kiehuivat hänessä sekaisin. Yleisen tuskallisen mielialan ja
hiljaisuuden jatkuessa kehotti hän ehdottamaan järjestön virkailijat.
Eräs joukosta mainitsi tarpeellisen joukon nimiä ja ne hyväksyttiin
hyvä-huudoilla. Hän kehotti huutamaan eläköönhuudon uudelle
järjestölle. Väki nousi ylös ja huusi moninkertaisen korvia vihlovan:
eläköön! Aapo Horri kokosi joukkonsa ja antoi merkin ja viimeiset
eläköönhuudot sekaantuivat Internationalen mahtaviin säveliin.
Mutta Harhama tunsi tulen polttavan kantapäitänsä. Hän puki
kiireesti yllensä ja lähti, väkijoukon vielä laulaessa, öiselle
jalkamatkalle, kymmenen kilometrin päässä olevaan kylään. Hänen
takaansa kuului vielä kauvan häväistyslaulun hoilotus.
* * * * *
Pohjolan suuri talviyö kohosi erämaan yli, kuin kuoleman mykkä,
jääkylmä enkeli. Lumisade oli lakannut. Taivas oli se'es, tähtihiteillä
kylvetty, tumma, autio tanhua. Pureva pakkanen kirpeli ihoa kuin
veitsenterä ja tähtivalo pisteli, kuin neulankärillä ja tähtien välillä
ammottivat korkeudessa äärettömyyden kylmät, pimeät kuilut, joista
tuijotti kaikkeuden jäytävä, eloton salaperäisyys.
Harhama oli jo ehtinyt synkimpään korpeen. Kylmä puristi
jäntereistänsä viimeisiäkin voimiansa. Edessä oli suurenmoinen näky:
Pohjolan perukat koreilivat helmipakkasissansa, hohtivat kuurassa,

30. loistivat punaisina roihuvissa revontulissa. Kylmän kulkuset soivat
kaikkialla. Elämä oli sammunut. Koko luonnon yli oli vedetty luminen
ruumisliina, jolla elottomat pakkasensilmät kimaltelivat koristuksina.
Kaikki helotti kuoleman kylmissä koruissa. Luonnon suuri leikki
tempasi oitis Harhaman mielikuvituksen karkeloonsa. Hän ajeli jo
revontulien hulmuavia punareunoja pitkin ja elämän tomut ja kiistat
hävisivät kuin pimeys päivän kirkkauteen… ilmestyivät uudelleen
pölynä ja katkeroittivat hetkeksi mielen.
Hän istahti lumen peittämälle kivelle ja mietti äskeistä
tapahtumaa, katsellen samalla kaikkeuden yöpimeitä nieluja, joiden
pohjalta maailmat kiiluivat pikkuisina tähtitulina. Niistä nieluista
puhalsi äärettömyyden itseensä pakahtuva suuruus, sen kolkkous,
raudankova ja jääkylmä tunteettomuus ja kuoleman ja kaikenhäviön
haju. Elämä painui sen näyn edessä viheliäiseksi, maassa
matelevaksi mitättömyydeksi, inhottavaksi etanaksi. Hän muisteli
äskeistä joukkoa, kuin jotain äärettömän ilkeää, maata pitkin
vetäytyvää suolta ja mietti, mikä on ihmisen niin alas painanut.
Silloin enkeli Iiranto sävähti hänen vierellensä ruumiina jääheleä
pakkasen kylmyys ja hiuksina Harhaman viimeöiset unet otaksutuista
onnen ja jumaluuden maailmoista. Se hymyili hänelle. Sen hymynä
oli Harhaman uneksimien maailmoiden ihanuus ja sen
hengähdyksenä oli viha Jumalaa vastaan. Se kuiskaili Harhamalle:
— "Olisiko äskeistä tapahtunut, jos ei olisi ollut olemattoman
Jehovan käskyjä?…"
— "Ei", — vastasi Harhama, kuultuansa povensa kysymyksen.
Iiranto jatkoi:

31. "Eivätkö ne ole Jehovan pappeja, jotka kantavat veroa ihmisten
rakkaudesta?…"
— "Ne kirotut mustat korpit!" — uhmaili Harhama.
Iiranto hymyili, lausuen:
— "Ja jos nainen antaa ruumiinsa, maksamatta siitä papille,
houkuttelevat ne ymmärtämättömät ihmiset kivittämään sen
kapinoitsijan…"
— "Sinä olematon pelättihän se olet taas kaiken alkusyynä", —
supisi Harhama.
Ja yhtenä kiihkona nousi hän Jumalaa vastaan. Yhä kirkkaammaksi
hioi hän teoksensa runohelmiä. Hän kohotti loukatun rouva
Esempion, esempio-ihmisen loistavalle revontulitaustalle, sirotteli sen
taustan kirkkailla tähtikiteillä ja puki hänet ihmishyveen hienoimmilla
värivaipoilla luotavanansa olevan jumaluuden osaksi ja
vertauskuvaksi… Hän antoi hänen hoitaa ja availla siunauksen,
anteeksiantamuksen ja rakkauden ikuisia vesisuonia… Hän korotti
hänet kotilieden hyväksi hengeksi, uskollisuuden ja mielen
puhtauden vaalijaksi… Hän verhoili hänet vaimon purppuraisilla
ihanteilla.
Pakkanen yltyi… Kylmän kellot soivat yhä heleämpinä… Taivas
aivan helisi purevan pakkasen tähtitiu'uissa… Revontulet loimottivat
punaisina kylmän rovioina… Lapinrajojen talvinen luonto temmelsi
suuruutensa ja voimansa huipulla. Se tempasi suuruudellansa taas
Harhaman kylmille siivillänsä ja nosti hänet yhä ylemmä, niihin
korkeuksiin, joista hän voi nähdä luotavanansa olevan jumaluuden

32. hengen koko sen suuruudessa. Sille hengelle oli jo äärettömyys
ahdas, ijankaikkisuus liian lyhyt.
Yö kului. Hanki hohti… Ilma se'estyi yhä kirkkaammaksi…
Pakkanen puri yhä terävämmin… Taivaan tähtitiu'ut soivat
purevammin ja kylmän kellot kirpeämmin… Lapinrajojen taivaanlaki
vilkutteli tähtisumujansa, sen linnunrata kaartui ja koreili kirkkaana
harjana miljoonille maailmoille helmitettynä… Enkeli Iiranto seisoi
Harhaman vierellä ja lappoi hänestä hehkuvia mielikuvia, asetti niille
siiveksi hillittömän ajatuksen ja johti niiden lentoa kaikkeuden halki.
Ja yhä korkeammalle nosti se Harhaman riihatonta mielikuvitusta…
Hän antoi esempio-ihmisen liidellä hänen kanssansa, jumaluuden
sumuihin verhottuna, niihin maailmoihin, joissa ihmishenki on
pukeutunut maan ihmisille outoihin ruumiisiin… He kulkivat siellä
mielikuvituksen siivillä, jotka kiidättävät heitä tähdestä tähteen
nopeammin, kuin villiytyneinkään ajatus voi kulkea…
Jo saapuvat he vanhimpiin maailmoihin… Ne ovat kierineet
lukemattomia miljaardeja vuosia avaruuden rannattomassa
ontelossa, yhä kehittyen, yhä täydellistyen…
Jo nousi Harhama maihin niillä jumaluuden mailla, esempio-
ihmistä seuraten… Siellä avautuu paratiisi aamuarmaana… Se loisti,
kuin alttari, jonka edessä jumaluus sai kaivattunsa vihittävänä
morsianna… Ihmis-elämä oli ihanaa unta… Luonto helotti, kuin vihille
vietävä, jumaluuden kirkkaat kihlat käsissä… Peto mielisteli
lammasta ja tuuli heilutteli autereisia rauhanliinoja… Maan ihmisissä
syntyy aavistus siellä vallitsevasta onnesta… ihmisen jumalallisesta
tilasta… sen rauhasta ja ilosta… Aavistuksesta syntyy kaipuu… Se
syntyy siitä, kuin kevät talvesta… jano helteestä… nuoruus
lapsuudesta… Kaipuu synnyttää pyrkimyksen, kuin kukka

33. hedelmän… tytön kauneus rakkauden… hedelmän mehu himon… Ja
pyrkimys johtaa ihmisen jumaluuden yhteyteen, kuin vainu pedon
saaliin jälille…
Ja aavistus ilmenee mielikuvina… unina… unelmina… ikävänä… Se
kuletti häntä esempio-ihmisen mukana toisissa maailmoissa
näkemässä jumaluutensa korkeimmille kehitys-asteille päässyttä
ihmistä… sen onnea… sen autuutta ja riemua… Siten yhtyy
jumaluuden kehitys yhdeksi halki äärettömän kaikkeuden…
Enkeli Iiranto tanssi revontulien harjalla, ruumiina kiehtova
kunnianhimo, punavaippa hartioilla… Se kutitteli Harhaman
mielikuvitusta ja houkutteli sitä lentoon. Taivaalla paloivat kylmät
revontulet punaisempina entistänsä… Ne kukkivat taivaan
punakukkina… Niiden valossa kulki Harhama onnenmailla…
Kademielin katseli hän ihmis-onnea… ihaili ihmishyvettä. Jumaluuden
kaipuu oli sille sammunut… Rinta oli rauhallinen, mieli tyyni… Se
kaipuu oli sammunut, kuin miehessä morsiamen, neidossa sulhasen
ikävä, kun armaan ääni jo kuuluu lauluna metsän takaa ja lähestyy
ja yhä kaunistuu ja lämmin syli jo avautuu ja huuli lähestyy huulta ja
ikävöiminen muuttuu onneksi ja kaikki riutuu suudelmassa onnen iki-
uneen…
Yö hyräili vilua virttänsä. Yhä heleämpinä soivat taivaalla kylmän
tähtitiu'ut… Sen helmet hohtivat entistä kirpeämpinä… Mutta
Harhama ei huomannut enää sitä. Hän painui yhä syvemmälle niille
maille, joissa lukemattomia miljaardeja vuosia ikävöinyt ihmishenki
puhkeaa kukkana jumaluuden väreihin… pääsee ikuiseen onneen…
nukkuu ainaista autuaan unta… Hän laskee veneellä puhtaita
satuselkiä… Niiden vedenkalvon alla välkkyy jumaluuden suuri henki
kirkkaana vesikuvana… Se hohtaa haluttuna helmenä… hengen

34. kaivattuna kotina… sen omana neidonkuvana… Rantavuoret
kohottelivat huippujansa, pyrkien, kuin uhrisavu jumaluuden suuren
hengen luo… Niissä heräsi jo jumaluus ensi tietoisuuteensa… Saaret
kukkivat sille… sille laulaa sotka ylistystä ja alli yhtyi sen lauluun…
Ne lauloivat ihmiskielin ja puhtain mielin… Jumaluus oli tullut jo
tietoiseksi eläimissä.
Ja yhä etemmä solui vene allien laulaessa ja vuorien pyrkiessä
huulin jumaluuden rintoihin… ja enkeli Iirannon pitäessä perää,
purren kulkua ohjatessa. Jo tuli jumaluus tietoiseksi kukissa: kukka
tuli tietoiseksi jumaluudestansa… Se helottaa niiden väreissä… se
väreilee niiden armaassa tuoksussa… Se herää niissä tietoisuuteen
kuin lapsi unesta, pyrki suurempaan kauneuteen… tahrattomampaan
värihohtoon… viattomampaan tuoksuun… Se on jo niissä maan
ihmishengen tasalla… Mutta se ei tunne vielä pahetta, siis ei
hyvettäkään… Se on puhdas, kuin lapsi, viaton kuin metsän kukka…
Se ei ole vielä langennut: unohtanut jumaluuttansa… oppinut
erottamaan hyvää pahasta… Se on kuin alkutila, jossa valo ei ole
vielä pimeydestä eronnut… Se on kuin lapsi, joka ei tajua hyvän ja
pahan eroa…
Jo soluu vene Rakkauden selällä… Allit lauloivat siellä ulapalla… Ne
lauloivat jumaluuden kauneille kukille: rakkaudenkukille, joilla on
järven selkä siroteltu… rannat koristeltu… Ne tuoksuivat rakkautta,
puhdasta jumaluuden hyvettä. Jumaluus puhui esempio-ihmiselle
aavistuksena… ikävänä… pyrkimyksenä… mielikuvana:
— "Sinä tulet tänne joka vuosi henkenä, pisimmän päivän
aattona… poimit täältä rakkauden kukkia… sirotat ne maan lapsille…
puhallat niiden tuoksun heille jumalallisen rakkauden virikkeeksi…"

35. Ja alli lauloi amenensa ja esempio-ihminen taittoi kukkansa ja
ojensi sen hänelle, että hän sen lehtien puhtaista väreistä maalaisi
teoksessansa ihmisille sen uuden, puhtaan jumalallisen rakkauden
kuvan…
Niin kehittyy jumaluus tietoisuuteensa maassa asuvassa
ihmisessä… Se kehittyy kokonaisuuden kehityksen osana… Se lainaa
kehitysvoimaa toisissa maailmoissa kehittyneestä jumaluudesta… Se
lainaa sitä mielikuvien… aavistuksen… pyrkimyksen ja ikävöimisen
teitä…
Enkeli Iiranto keri Harhaman hurjat mietteet kerille ja ampui kerät
jousellansa Perkeleen ihailtaviksi. Itse leijaili se Harhaman pään
ympärillä, ruumiina kuunvalo, siipinä pakkasenhele ja kädessä soihtu
kavaluutta.
Yhä valtaavammin roihusivat kylmän revontuliroviot… Yö hengitti
entistä enemmän vilua… taivas tuikki kylmän kukissa heleämpänä…
punaisempana… Mutta Harhama ei niitä enää nähnyt, ei tuntenut.
Hän kulki edellensä iki-onnen mailla, tullen Puhdas-selälle… Sen
ranta on valkeana puhtaudenkukista… Selkä on joutsenilla siroteltu…
Kukat tuoksuvat jumaluuden puhtautta… joutsenet sitä laulavat.
Sävel suutelee kukkaa… kukka peseytyy sävelessä… Jumaluus löytää
niin omansa… nukkuu sen syliin… raukeaa sen suudelmaan.
Esempio-ihminen poimii kukan… Harhama maalailee sen väristä
teoksensa sivulle uuden ihmispuhtauden esikuvan…
Ja he tulevat ylemmä. Uskollisuuden selälle. Siellä kukkivat
tulipunaiset uskollisuuden kukat helmikirkkaalla vedenkalvolla…
Sinilinnut laulavat jumaluuden ylistystä ihmiskielin… Jumaluuden
kirkas vesikuva välkkyy vedessä… se helottaa taivaalla… hohtaa
mailla… Vene soluu sävelenä… Korkeudessa päilyy punerva pilvi…

36. Tyyni hymyilee rantamilla… rauha saarilla… onni kaikkialla…
Harhama saa taas kukan esempio-ihmiseltä… Sen väreillä maalaa
hän teoksensa sivulle uuden uskollisuuden ihanan kuvan… Hän
maalaa siitä kuvan, joka herättää ihmispovessa nukkuvan
jumaluuden tietoisuuteen…
Enkeli Iiranto istui helyissänsä hohtavan koivun oksalla, ruumiina
puun sinervä. Se näytti Harhamalle kuviteltujen maailmoiden
ihanuutta, sirotteli teoksen runomeret seppeleillä, kylvi ne
kultalumpeilla ja kutkutteli Harhamaa hymyllä:
— "Kääntyisitkö vielä takaisin ihmisten herjaajan ja rääkkääjän
olemattoman Jehovan pappien verojuhdaksi?…"
Se ajatuskin jo kauhistutti Harhamaa.
Yhä tiukemmin soitti kylmä kellojansa… Entistä vihaisempana
huokui hanki ja sen pakkasensilmät tuijottivat terävämpinä… Mutta
ne nostivat vaan Harhaman mielikuvituksen siipiä, puhalsivat häneen
voimaa kylmän palkeista, kun hän loi jumalaansa, kylmä korpi
ahjona, pakkanen sen ahjon tulena. Ne karkaisivat jumalan entistä
kirkkaammaksi… suuremmaksi…voimallisemmaksi… Hän soluu jo
veneessä Siunauksenselälle, Siellä koreilevat sinikukat, kirkkailla
rantavesillä… Purppurapunaiset sorsat laulavat, uiden selkävesillä…
Vedenkalvo välkkyy… Sinikukat nuokkuvat varsillansa. Ne kukkivat
tietoista jumaluutta… tuoksuivat sitä… nauttivat siten… Jumaluus
punottaa puolitietoisena aamusarasteessa… sorsan laulussa ja
sinikukkien tuoksussa ja värissä. Pahe on haihtunut sumuna… Kade
on kadonnut, kuin pimeä huoneesta valon sinne tulviessa…
Ihmiselämä on iloa… Se unohtaa itsensä jumaluuden puhtailla
rinnoilla, kuin nälkäinen lapsi, päästyänsä huulin kiini kauvan
ikävöityyn äidin rintaan… Siunausta laulaa lintu… tuoksuu kukka…

37. välkyttelee vedenkalvo… Kaikki jumaluuden hyveet helottavat
helminä koko luonnon kulmilla…
Ja taas saa Harhama kukan esempio-ihmisen puhtaasta kädestä.
Sen väreillä maalaa hän suuren sivun teokseensa. Ei ole ennen
siunausta niin ihanana esitetty, kuin nyt… Se on nyt viehättävä
ihmistä, kuin neidon kauneus… sen silmien sulo… mielen puhtaus…
kainous ja huulen mehu. Ja joka vuosi poimii esempio-ihmisen henki
sinikukan Siunauksenselältä ja jakaa sen värit maansa ihmispoloisille
tietoisen jumaluuden iduksi… Ja se väri itää ja itsetietoinen jumaluus
herää ihmisessä ja hänen omaperäinen hyveensä kirkastuu ja
puhdistuu ja hän lähenee ikäviensä päämäärää… pääsee siihen…
kaipaus sammuu… iki-ikävä saa haluamansa ja ihmisyys riutuu iki-
onnesta.
Jo veti aamurusko punaisen viirunsa taivaan reunalle… Jo soivat
kylmän kaikki viulut, jo välkkyivät sen kirkkaimmat veitsenterät…
Sen jääkukat hohtivat punakirkkaina… kylmät roviot roihusivat
ilmiliekkeinä… Mutta yhä matkusteli Harhama öisellä retkellänsä
jumaluuden sumumailla, tuntematta vilua, kuulematta kylmän
kelloja… Hän saapuu purppuraiselle Armonselälle… Siellä loistavat
revontulet tietoisina jumaluudestansa… Siellä helottaa
anteeksiantamus sievissä vesikukissa… helottaa tietoisena…
jumaluutena… korkeana hyveenä… Varsilehdet sitä punottavat,
verholehdet kertovat valkovärillänsä… Keltasorsat laulavat sitä samaa
hyvettä, uinuen veden kalvolla, joka välkkyy jumaluuden rintana.
Siellä ei kuulu herjausta… Kiro on siellä tuntematon, outo kuin valo
sokealle… Rannoilla asuvat ihmis-olennot, raviten itseänsä
jumaluuden suudelmilla.

38. Vesikukat nyökkäävät esempio-ihmiselle puhuen aavistuksella…
kaipuulla… ikävällä:
— "Ota meidät!… Vie oikea siunaus maasi ihmispoloisille!"
Ja esempio-ihminen taittaa kukan ja sirottaa siitä ensi lehden
herjaajillensa ja niille, jotka aina hänet kiroten ajavat kotoansa
jouluaaton iltapakkaseen… Hän taittaa uuden kukan ja sen väreistä
maalaa Harhama uuden anteeksiantamuksen ihmishyveen
esikuvaksi… Uusi loistava sivu syntyy teokseen… Kukat nyökkäävät
hyvästi ja keltasorsat laulavat esempio-ihmiselle kutsun tulla joka
vuosi poimimaan vesikukkia ja sirottamaan ne maansa lapsille
itsetietoisen jumaluuden synniksi…
Se oli jumaluuden käsky, joka tuli kaipuun ja ikävöimisen tietä…
Vene soluu edelleen keltasorsan laulun sävelen saattamana ja
Iiranto-enkelin perääpitäessä.
Enkeli Iiranto häilyi yhä Harhaman vierellä, kehräten hänestä
mielikuvia, lappoen niitä kuin kuontalosta tappuroita, ohjaten niiden
punoutumista ja lentoa. Aamurusko nosti jo purppuralievettänsä yli
vaarojen… Jo huuhteli se tähtiä pois taivaan keskimailta… Pakkanen
paukkui ja helisi ja välkytteli puukkojansa, pistäen joka taholta… Sen
kaikki kanteleet soivat… sen kaikki helmet hohtivat… Se seisoi
voimansa veitsenkärellä, koreana ja ylpeänä, kuin Pohjolan
jääkuningatar, kiteillen kylmän kirkkaissa tähtisiruissa. Mutta yhä
kuleksi Harhama korvessa, harhaillen etäisissä maailmoissa
etsimässä jumaluuden nisiä huulet palavina, sielussa ainainen poltto.
Jo soluu vene Laupeus-selaile… Vesi välkkyy siellä kuunvalona,
jossa ihana aurinko katselee kuvaansa ja näkee kuvanansa
jumaluuden kasvot ja ihastuu siitä ja kirkastuu, kuin tyttö lähteellä…

39. Punalinnut laulavat laupeuden ylistystä… Niiden laulu punoutuu
seppeleeksi… Tulevat pienet tuulilinnut ja vievät seppeleet
maailmoille, seppelöiden niillä maailmankurjuuden jumaluudeksi… Ja
rantakalliot osottavat seppelöityä kurjuutta purppurahuipuillansa ja
sanovat jumalansuuna:
— "Jos palvelette sitä, palvelette minua! Jumalaa…"
Ja vaatimattomana ja koruttomana seisoo maailmankurjuus
jumaluuden seppele päässä, laupeuden ruskottavien liljojen sille
kukkiessa… Se seisoo koruttomana ja suurena, kuin Routalan Timo,
elämän valkaisema tukka luonnollisena otsalle solahtaneena ja
tyytyväisenä, kuten jumaluus, joka ei voi itseänsä korkeampaa enää
toivoa…
Mutta Laupeuden selällä kukki jumaluus ainaisena ruskeissa,
koreissa kukissa. Ne kukat kumartavat maailmankurjuudelle… Sille
ne kukkivat… sille viheriöivät… sille tuoksuavat… Ja kun kurjuus
seisoo seppele päässä ja hivukset elämän valkaisemana pellavana,
itkevät ruskeat kukat sen lohdutukseksi ja punalinnut laulavat sille
puhtaita säveliä… Ja kukkien itkemät kastehelmet muuttuvat
jalokiviksi… kimaltelevat terälehdillä kirkkaina helminä ja kukat
nyökkäävät surullisina kurjuudelle ja kehoittelevat:
— "Tule ja poimi helmemme, sinä, jonka hiukset on elämä
puhdistanut lumivalkeiksi, sinä ainoa palveltava jumaluus,
jumaluuden korkein siveellinen kehittymä ihmisessä!…"
Ja köyhyys hymyilee vaatimattomana, jumaluuden, nöyryyden,
tyytyväisyyden vertauskuvana ja sanoo Routalan Timon tavoin:

40. — "Minä olen aina teidän luonanne, mutta se, joka on suurempi
minua, ja jonka luo minä ikävöin, ei ole aina… Viekää helmenne
Hänelle; Hän saakoon omansa. Onhan minulla oma hirsitaakkani…"
Ja silloin ruskeat kukat kumartavat sille jumaluudelle, joka nukkuu
maailmankurjuudessa lapsen viatonta unta. Punalinnut laulavat sen
ylistystä ja koko jumaluus puhuu: — "Ainoastaan sen, mitä olette
tehneet maailmankurjuudelle, olette tehneet minulle, sillä
maailmankurjuus olen minä…"
Ja ruskeat kukat kimeltelivät yhä kirkkaammissa kyynelissä, jotka
ovat jalokiviksi muuttuneet ja ne nyökkäävät esempio-ihmiselle:
— "Tule ja poimi helmeni ja ja'a ne köyhille! Uhraa köyhyydessä
lapsena uinuvalle jumaluudelle!"
Ja hän tottelee jumaluuden vaistoa ja poimii helmet ja sirottelee
ne maansa köyhille… Hän kylvää niillä Riuttalan metsät… Varpalan
torpan pellon pientaret… Routalan Timon tanhuat… Ja joka vuosi,
kun ruskeat kukat kimmeltelevät helmissänsä, tulee hän
Laupeudenselälle, kokoaa helmet helmaansa ja kylvää ne hyvänä
henkenä maansa metsiin maailmankurjuuden poimittavaksi. Rikkaat
poimivat ne helmet lasimaisina, mutta niiden palosta syttyy heihin
jumaluuden laupeus ja armeliaisuus ja he tekevät silloin kuten
raamatun Sakeus: jakavat kaikki omaisuutensa vaivaisille… Niin
herää ihmisessä uinuva jumaluus elävään työhön ja tietoisuuteen.
Ja Harhama kylvi teoksensa yhden sivun niillä helmillä. Niistä oli
tarttuva uusi laupeus ihmisiin, alkava itsetietoinen jumaluus. Hän
puki kurjuuden yhä loistavampiin jumaluuden vaippoihin, temmaten
niiksi vaipoiksi revontulen ihanimpia liepeitä ja aamuruskon nauhoja.
Hän vyötti sen sateenkaaren väreillä. Hän sirotteli sen vaipan

41. pakkasensilmillä ja urvuilla hohtavilla helmillä, asetti seppeleen
maailmankurjuuden päähän, osotti teoksellansa uutta jumalaa
ihmisille ja vakuutti:
— "Sen ainoastaan teette Jumalalle, minkä teette hänelle… Hän
on ainoa palvelusta tarvitseva Jumala…"
Auringon kehä kieri hitaasti taivaan rannan alta. Se oli
veripunainen, eloton, jääkylmä pakkasenpyörä. Pakkasen
puukkosade yltyi. Joka taholta pisti kirpelevä, terävä kylmänkärki,
joka urvun päässä helisi auringon punaama jäätiuku. Kaikkialla
kiilsivät kylmän helmet kirkkaina jalokivillä. Kerjäläispoika tuli tiellä
vastaan. Se katseli uteliaana Harhamaa, varhaista salotien kulkijaa,
ja antoi pakkasen helmien kiiltää rauhassa.

42. Kylä tuli vastaan. Kuului kaivonvintin kuiva narina. Akkunat kiilsivät
jäisinä, aidanseipäät kuuraisina. Jo saapui hän ensimäiseen taloon ja
astui puoli-jäisenä kurjaan tupaan, kirjoittamaan paperille öisen
mielikuvituksensa retkeilyjä, kylvämään sen sivuille luomiansa
jumaluuden helmiä…
Ja enkeli Iiranto seisoi alati hänen rinnallansa, ruumiina Harhaman
salaiset himot ja toiveet.
* * * * *
Viikko, toinen oli kulunut. Joka päivä uudistui sama näytelmä: joka
ilta tappeli Harhama jalkapuunsa puolesta. Yöt hän näki unia ja loi
niistä jumalaansa metsissä, kehräten unista aina uusia kuvia. Päivin
kirjoitti hän mietteitänsä paperille. Riidat riehuivat entistä
hurjempina. Hän istui niitä kuullessansa kuin neulan kärellä. Joka
hetki pelkäsi hän puolueensa häpeää. Aapo Horri kulki varjona hänen
vierellänsä.
Lopulta matkusti hän tapaamaan rouva Esempiota, aikoi puhua
hänelle kaikki ja ehdottaa, että suhde julkaistaisiin, vaikkapa
Armiiran perintö menisikin.
He tapasivat toisensa Kemissä. Rouva Esempion silmäkulmassa
näkyi vanhuuden ryppy. Kauvan katseli Harhama sitä ja mietti
lopuksi: "Miksi pitäisi minun kyntää se vako syvemmäksi,
paljastamalla raakimuksien häväistykset… On hän jo kyllänsä
kärsinyt…"
Ja hän puristi hänen kättänsä, silitti rypyn, vaikeni kaikesta ja lähti
taas siihen jalkapuuhun, joukkoajattelun puitteisiin, jonka oli luonut

43. vapautensa puolesta taisteleva yhteiskunta.
* * * * *
Korpi seisoi mykkänä. Korpin huuto kuului pahan enteenä.
Talvi kallistui jo keväänkorvalle. Päiväsydännä kimmelteli jääriite
puiden oksilla veden valelemana. Vaalit olivat tulossa ja Harhama
kulki viime matkojansa. Väliaika olikin kulunut suuremmitta häiriöittä.
Hän oli jo pitänyt mielestänsä viimeisen puheensa ja oli matkalla
kotiinsa, mieli hyvänä siitä, että oli jalkapuustansa päässyt.
Oli päivänpaisteinen sunnuntai. Hän hiihti suksilla suuren
Routakorven läpi, käyttäen oppaanaan aurinkoa. Erämaan rauha
haukotteli joka oksalla, kurkisteli joka kuusen latvassa, ja
äänettömyys kyykötti kaikkialla. Harhamasta tuntui, kuin kulkisi hän
kuoleman kotimailla. Hän nautti siitä ja nousi synkkyyden siivillä taas
mielikuvituksensa maailmoihin, jumala-sumujen keskelle. Musta
korppi seurasi häntä korven halki, lennellen hänen ympärillänsä.
Korvessa kohtasi Harhama tuntemattoman tukkityömiehen yksin
hiihtelemässä. Mies tervehti häntä, kysyen:
— "Ettekö te ole se herra Harhama?"
— "Kyllä."
— "Sitähän minä… Minä satuin kerta teitä kuulemaan. Eikö sitä nyt
joutaisi tukkilaisille puhumaan?"
— "Tietysti… Aivan mielelläni… Mutta missä ne tukkilaiset ovat?"
— vastasi Harhama.

44. — "Tästä vähän matkan päässä on sauna… Ne ovat sosialisteja
kaikki, mutta niissä on paljon uskonnollista väkeä… Harhaman pitäisi
niille juuri selittää meidän puolueen kanta uskontokysymyksessä ja
osottaa sosialistien jumalattomuus… Se vaikuttaa", — selitteli
tuntematon.
Harhama seurasi tuntematonta "saunalle". Se oli tilapäisesti
hylkypuista rakennettu, mullalla ja kuusen oksilla tilkitty suojus.
Sisältä oli se runsaasti kaksikymmentä metriä pitkä, soikea "basilika".
Ovensuussa oli sisään lämpenevä uuni. Lattiana oli maa, penkkeinä
muutamia hirsiä. Akkunaa ei ollut, vaan valaistiin "sauna"
pärevalkealla. Suojus oli niin matala, että pitkä mies sopi siinä
paraiksi seisomaan. Noin kolmesataa miestä oli koolla tässä
omituisessa saunassa, jonka edustalla paloi hiilihauta ja vähän
loitompana tappelivat korpit ja varikset hevosen raadosta. Kun
Harhama lähestyi saunaa, lausui eräs ulkona seisova mies
tovereilleen, niin että hän kuuli:
— "Se on Harhama. Se pakana puhuu hyvästi, vaikka on
tarvaalainen…
Tulikohan tuo meillekin puhumaan…"
Tukkilaiset kokoontuivat saunaan. Pitkä puinen suojus oli niitä
aivan täynnä. Silmät kiiluivat ja ihmiset näyttivät peikoilta pimeän
seasta. Harhama seisoi suojuksen perällä suurella kivellä, jota oli
myös pöytänä käytetty, ja puhui. Hän oli aina ihaillut tukkilaisten
rohkeaa, huoletonta elämää ja puhui heille sillä tavalla, että se
menisi heihin. Hän puhui niin repäisevästi kuin voi, jota hän ei ollut
koskaan ennen tehnyt, ja tempasi jo ensi sanoilla heidät mukaansa.
Hyvähuutojen räiskiessä jatkoi hän puhettaan tuntikauden ja
huumautui siitä lopulla itse. Se ei ollut enää mitään puolue-puhetta

45. ja ohjelman selvitystä. Se oli vallatonta, uhmailevaa, ilkamoivaa
köyhien evankeliumia, maailmankurjuuden psalmeja. Lopulta hän
aivan hurjistui ja soitteli huumaamaansa miesjoukkoa, kuin viulua.
Se oli ainoa kerta, jolloin hän oli puhunut täydestä sielustansa,
hillitsemättä henkensä voimia ja näyttelemättä tyyneyttä, joka häntä
aina oli kiusannut.
Hän aikoi jo lopettaa. Silloin äskeinen tuntematon kuiskasi hänelle
taas:
— "Puhukaa nyt uskonnosta!… ja Jumalasta!…"
Harhama vaikeni. "Minä Jumalasta?" — mietti hän. "Minä!"
Syntyi äänettömyys. Harhama mietti yhä. Kaikki odottivat.
Tuntematon jatkoi kuiskaten:
— "Se olisi niin tarpeellista… ja puolueelle eduksi…"
Silloin sumeni kaikki Harhaman silmissä ja sauna pimeni ja hän
taipui jalkapuunsa edessä, - kuin jonkun käden painamana,
ilkamoiden, hurjistuen, kuin inhoansa osottaen, tai jotain jota hän ei
käsittänyt, ei kysynyt. Hän sekottui ja selvisi ja taas sekottui ja
lopuksi kumarsi jalkapuutansa aivan kuin uhmaten.
Ei kumminkaan heti, eikä rehellisesti oman itsensä edessä. Ensin
hän petti itseänsä, petti törkeästi, pettääksensä sitten muita sillä
itsepetoksellansa. Hän ajatteli: "Enhän minä tarkota sitä Jumalaa,
vaan omaani… sitä oikeaa."
Hän alkoi puhua:
— "Minä tulen nyt erääseen arkaan asiaan."

46. Ja vielä pysähtyi hän ja mietti. Kuulijat odottivat… jännittyivät…
katsoivat Harhamaan, kuin odottaen kultaomenaa. Harhama kumarsi
syvemmä ja jatkoi:
— "Tulen uskonto-kysymykseen. Selitän siinä puolueemme
kannan. Meidät ja sosialistit erottaa siinä toisistamme periaate. Se
johtuu tästä: Sosialistit tahtovat kumota nykyisen
yhteiskuntajärjestyksen ja sanovat: Meillä on siinä kiusana uskonto,
joka opettaa ihmisiä kuuliaisiksi esivallalle. Siksi tahtovat he ensi
sijassa kumota uskonnon.
"Meidän puolue ajattelee samalla lailla kuin hekin, eli että uskonto
on yhteiskunnan yksi perustus. Ja kun me tahdomme nykyisen
järjestyksen säilyttää, on ensi työmme siis säilyttää sen perustus:
uskonto."
Hän pysähtyi, muisteli munkki Pietarin saarnaa ja jatkoi sen
ajatusta seuraten:
— "Sillä katsokaa! Teidän perunakuoppaanne ei vartioi kotona
esivallan vartija, poliisi, mutta sitä vartioi Jumalan käsky: Älä varasta!
Eikö se suojele omaisuuttamme enemmän kuin paksu lakiteos?"
Ja sitten puhui hän loistavilla sanoilla uskonnon puolesta, maalasi
sen ihmeen ihanilla väreillä, kuvaili sen jalokiveksi, valoksi, onneksi.
Sitten hän pysähtyi ja antoi miesten ajatella. Intohimoiset silmät
katsoivat häneen pimeästä kysyvinä. Yksi joukosta lausui:
— "Kyllä se on totta." Harhama kumarsi syvemmälle
jalkapuutansa, jatkaen:

47. — "Sillä eikö Jumalan lyhyt käsky: Älä tapa! — suojele teidän
henkeänne enemmän, kuin laki ja vankilat ja poliisit?"
Hän odotti taas kauvan vastausta. Miehet katsahtivat toistensa
silmiin kysyvinä.
— "Kyllä siinä on perää", — virkahtaa puoli-pimeästä joku.
— "Ei sitä ole tullut tuolla tavalla ennen ajatelluksi", — kuului
toisen ääni. Harhama kumarsi yhä hartaammin jalkapuiltansa, puoli-
ilkamoiden, puoli tosissansa. Hän jatkoi:
— "Mutta vielä on toinenkin syy, jonka tähden puolueemme on
asettunut suojelemaan uskontoa. Meidän aikana on paljon
nuorukaisia, jotka vakuuttavat, että Jumalaa ei ole. Mutta ajatelkaa
tätä hirvittävän suurta taivaan avaruutta! Onko kukaan käynyt
tutkimassa siitä joka kolon ja tähden ja kuun ja auringon että voisi
vakuuttaa, ettei Jumalaa ole missään?"
Väki ajatteli taas, kauvan ja äänetönnä. Harhama kuvaili heille
avaruuden niin huikaisevan suurena, että sen kuva masensi heidät
mitättömäksi tomuksi siinä. Villit katseet muuttuivat vakaviksi.
Harhama kumarsi jalkapuutansa yhä syvempään, täydellinen epäilijä,
Jumalan kuumeinen kieltäjä, puhui, kuin puoluemies, joka käyttää
uskontoa aseenansa. Tukkilaisista tuntui kuin puhuisi hän koko
sielunsa vakaumuksella. Hän jatkoi:
— "Mutta juuri silloin, kuin me kiellämme Jumalan, ilmestyy
Jumalan suuri haahmo eteemme ja sanoo: 'Minä olen Herra sinun
Jumalasi'!"

48. Saunan edessä palava hiilihauta tohahti. Suuren, uhmaavan
kuvauksen jälkeen, tuntui se kuulijoista Jumalan hengen
ilmestymiseltä. Kuulijoiden silmät kiiluivat pyöreinä. Harhamaa huvitti
joukkohartaus ja viehätti sen suuruus ja salaperäisyys. Hän kumarsi
jalkapuutansa edelleen, puhuen:
— "Se tapahtuu silloin, kun kuolema levittää edessämme mustia
siipiänsä ja avaa kamalan kitansa. Kuoleman musta korppi katsoo
ihmisen silmiin niin voimallisena ja niin armottomana kuin tiikeri
uhriansa, että rohkeinkin painaa sen edessä päänsä alas ja tuntee
avuttomuutensa ja voimattomuutensa…"
Hän kuvaili kuoleman suuruutta synkin värein. Kuulijat saivat sitten
pitemmän aikaa miettiä kuoleman armottomuutta ja voimaa. He
tunsivat jo voimattomuutensa sen edessä, näkivät sen mustan
haamun, sen luukynnet. Harhama jatkoi vaikuttavalla, tärisyttävällä
äänellä:
— "Kuoleman silmä katsoo meihin joka hetki synkkänä, kuin tuo
saunankarsina, sen luukynsi on aina valmiina. Katsokaa tuota
hevosen raatoa, josta korpit tappelevat! Sinne kulkee meidän
tiemme. Niin armoton on kuoleman koura…"
Kuulijat pöyristyivät. He tunsivat jo kuoleman korpin lähestyvän ja
varustavan kynsiänsä… Maailman rikkaudet himmenivät heidän
silmissänsä. Harhama kumarsi syvemmälle, petti itseänsä: oli
ilkamoivinansa, uhmailevinansa, tai tekevinänsä jotain
käsittämätöntä. Hän ei tahtonut tunnustaa että uhrasi luotavanansa
olevan jumaluuden toisen osan sen toisen osan: maailmankurjuuden
suosiolle ja jalkapuullensa ja hävitettävänänsä olevalle Jumalalle.
Hän jatkoi:

49. — "Miten sappikatkeraa ja raudan raskasta elämä lieneekin, lähtö
siitä tuntuu hirvittävältä, pohjattomaan tulikuiluun putoamiselta.
Ajatelkaa että te huomaatte vaipuvanne johonkin tuntemattomaan
pimeyteen… Täytyy sanoa hyvästi ystäville, omaisille ja kaikille, eikä
tiedä mikä siellä syvyydessä odottaa. Katsokaa tuota palavaa
hiilihautaa oven edessä!"
Ja ihmiset katsoivat sitä, näkivät tulen tupruavan nousten sen
salaperäisestä pohjasta. Harhama jatkoi:
— "Me seisomme joka hetki palavan sysimiilun huipulla.
Lakkaamatta palaa elämä jalkojemme alla ja me olemme
uppoamaisillamme kuoleman kitaan kuin sysimiilun tuleen."
Kuulijat kauhistuivat sitä ajatellessaan. Saunan pimeys ja palava
sysimiilu suurensivat hirmukuvan. He luulivat jo seisovansa
luhistumaisillansa olevan hiilihaudan huipulla, ja vaipuvansa sen
tulikitaan, sanoen kaikelle hyvästi.
Ja yhä hartaampana, nöyrempänä kumarsi Harhama. Hän petti
itseänsä entistä rohkeammin, törkeämmin hän onki ääniä itsellensä.
Hän kuvaili uskonnon ihanuutta, puki sen jalokiviin, toi sen
kauhistuneiden eteen armon astiat kädessä ja jatkoi:
— "Semmoisena hetkenä on ihminen valmis tarttumaan vaikka
olenkorteen, kuten hukkuva. Ja kun hukkuva saa olenkorren
käsiinsä, toivoo hän siitäkin vielä pelastusta, rauhottuu ja painuu sen
kanssa levollisena syvyyteen."
Ja sitten vilkutti hän sitä olenkortta, petti itseänsä yhä
häikäilemättömämmin. Hän kuvaili uskonnon kukkaveneeksi, johon
hätäytynyt nousee kuoleman hetkellä ja purjehtii rauhallisena niille

50. rannoille, joilla kukkii ijankaikkinen elämä ja avautuvat taivaan
ihanuudet. Hän lopetti:
— "Niin on kuolemassakin. Kuolemassa ei ole muuta olenkortta,
kuin se usko, että kun täältä lähdetään alkaakin uusi elämä, elämä
Jumalassa. Kun siitä saapi kuoleva kiinni, lähtee hän täältä
levollisena kuin kukkaveneessä, ikuisen elämän maille. Siksi tahtoo
puolueemme säilyttää ne uskonnolliset laitokset, jotka pitävät
ihmisissä vireillä uskoa tulevaan elämään, osottavat hänelle
pelastuksen kuolemasta. Se huolehtii että ihmisillä olisi se vene
valmiina sillä hetkellä, jolloin kaikki muu on tomua ja pimeää ja
kuoleman usvasyli avautuu…"
— "Oikein puhuttu… Oikein… Oikein… Oikein!" — vakuutti
miesjoukko vakavana, kun Harhama lopetti.
Syntyi hiljaisuus. Sitten lausui joku:
— "Kyllä se asia on niin."
Ja taas miettivät miehet kuolemaa ja sysimiilua ja korppeja.
— "Kyllä se Jumala olla pitää", — lopetti taas joku hiljaisuuden.
— "No kuinkas muuten!… Kukas se ihmissielusta murheen pitäisi,
jos ei Jumalaa olisi", — huokasivat taas jotkut.
Ja niin jatkoivat miehet synkän ja miettivän näköisinä. Harhama
nautti voitostansa. Syntyi hiljaisuus. Harhama nousi jalkapuutansa
kumartamasta, sen Jumalan puolesta puhumasta, jota vastaan hän
nousi joka hetki. Maailman köyhät katsoivat häneen taas kuin
Jeesukseen. Hän oli uhrannut yhden Jumalansa toisen tähden ja

51. Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
testbankdeal.com