Chemistry in Focus A Molecular View of Our World 6th Edition Tro Solutions Manual

Chemistry in Focus A Molecular View of Our World 6th Edition Tro Solutions Manual
Chemistry in Focus A Molecular View of Our World 6th Edition Tro Solutions Manual
Chemistry in Focus A Molecular View of Our World 6th Edition Tro Solutions Manual

1. Chemistry in Focus A Molecular View of Our World
6th Edition Tro Solutions Manual download
https://testbankdeal.com/product/chemistry-in-focus-a-molecular-
view-of-our-world-6th-edition-tro-solutions-manual/
Find test banks or solution manuals at testbankdeal.com today!

2. We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit testbankdeal.com
to discover even more!
Chemistry in Focus A Molecular View of Our World 6th
Edition Tro Test Bank
https://testbankdeal.com/product/chemistry-in-focus-a-molecular-view-
of-our-world-6th-edition-tro-test-bank/
Chemistry in Focus A Molecular View of Our World 5th
Edition Tro Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/chemistry-in-focus-a-molecular-view-
of-our-world-5th-edition-tro-solutions-manual/
Chemistry in Focus A Molecular View of Our World 5th
Edition Tro Test Bank
https://testbankdeal.com/product/chemistry-in-focus-a-molecular-view-
of-our-world-5th-edition-tro-test-bank/
Human Intimacy Marriage the Family and Its Meaning 11th
Edition Cox Test Bank
https://testbankdeal.com/product/human-intimacy-marriage-the-family-
and-its-meaning-11th-edition-cox-test-bank/

3. Elementary Statistics Picturing The World 7th Edition
Larson Test Bank
https://testbankdeal.com/product/elementary-statistics-picturing-the-
world-7th-edition-larson-test-bank/
Introduction to Clinical Pharmacology 9th Edition Visovsky
Test Bank
https://testbankdeal.com/product/introduction-to-clinical-
pharmacology-9th-edition-visovsky-test-bank/
Enjoyment of Music 12th Edition Forney Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/enjoyment-of-music-12th-edition-
forney-solutions-manual/
Medical Surgical Nursing Care 4th Edition Burke Test Bank
https://testbankdeal.com/product/medical-surgical-nursing-care-4th-
edition-burke-test-bank/
International Financial Reporting Standards An
Introduction 3rd Edition Needles Test Bank
https://testbankdeal.com/product/international-financial-reporting-
standards-an-introduction-3rd-edition-needles-test-bank/

4. Maders Understanding Human Anatomy and Physiology 9th
Edition Longenbaker Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/maders-understanding-human-anatomy-
and-physiology-9th-edition-longenbaker-solutions-manual/

5. 71
CHAPTER 8

NUCLEAR CHEMISTRY

ANSWERS TO QUESTIONS:

1. Radioactivity is the result of nuclear instability. An unstable nucleus will “decay” to achieve
stability, releasing parts of its nucleus in the process. The released particles have extremely
high energy and they collide with matter to produce large numbers of ions. Ions can damage
biological molecules, which are contained in living organisms.

2. a) Bequerel was involved in the discovery of radioactivity. He found that a mineral containing
uranium could produce its image on a photographic plate in the absence of light. He
attributed this phenomenon to a spontaneous emission of radiation by the uranium.
b) Marie and Pierre Curie were also involved in the discovery of radioactivity. The Curies
deduced that radioactivity was a product resulting from changes within the atom itself.
They determined that radioactivity was not characteristic only of uranium but was also a
property of other elements. A major contribution of their work was the discovery of two
new radioactive elements, polonium and radium.
c) Rutherford did much of the early work on characterizing the components of radioactivity.
He named  and  particles and the -ray. His most significant contribution was the
discovery of the atomic nucleus, which, ironically, resulted from studying the results of
colliding nuclear decomposition products,  particles, with thin metal foils.
d) Fermi explored the possibility that radioactive nuclei might absorb particles to form heavier
elements. This process might lead to the synthesis of synthetic elements. Bombardment
actually gave rise to lighter nuclei and the potential of nuclear fission was discovered. He
also carried out the first controlled fission reaction.
e) Hahn, Meitner, and Strassman explored the earlier suggestion of Fermi regarding neutron
bombardment of uranium. They showed that lighter elements are formed by bombarding
uranium with neutrons with the release of large amounts of energy.
f) Oppenheimer directed the Manhattan Project, which involved the construction of the first
nuclear bomb.

3. An alpha particle consists of two protons and two neutrons; it is a helium nucleus. A beta
particle is an energetic, fast moving electron. A gamma ray is an energetic photon. Both alpha
and beta particles are matter while gamma rays are electromagnetic radiation. Their ranking in
terms of ionizing power is as follows:
 particle >  particle >  ray
Their ranking in terms of penetrating depth is as follows:
 ray >  particle > particle

6. Chapter 8 Instructor’s Manual
72
4. The half-life of an element is the time required for half the nuclei in a sample to decay. The
shorter the half-life, the more unstable the radioactive element and the more rapid is the rate
of decay.

5. Radon gas is found in the soil near uranium deposits as well as the surrounding air. It represents
a potential hazard because it is an unstable intermediate in the uranium radioactive decay
series. Being both radioactive and a gas, radon poses a special health threat.

6. Nuclear fission is the process by which an atom splits to form lighter elements, neutrons, and
energy. Certain heavy elements are unstable and when bombarded with neutrons, undergo
nuclear fission. The decay of U-235 is an example of a nuclear fission reaction.
energyn3KrBan U
1
0
96
36
140
56
1
0
235
92


7. Albert Einstein wrote a letter to President Roosevelt describing the use of fission in the
construction of very powerful bombs. American scientists were concerned that Nazi Germany
would build a fission bomb first since that was where the fission process was discovered.
President Roosevelt was convinced and decided that the United States must beat Germany to
the bomb.

8. Critical mass is the smallest amount of mass required to produce a self-sustaining nuclear chain
reaction. If the sample is too small, too many neutrons escape before they have a chance to
cause a fission event, and the process stops. If more than one neutron from each fission event
causes another fission event, the process rapidly escalates and the heat buildup causes a violent
explosion.

9.
a) Los Alamos, New Mexico is the location where America’s best scientists gathered to
design the nuclear bomb.
b) Hanford, Washington is the location where plutonium was manufactured.
c) Oak Ridge, Tennessee is the place where uranium was processed and enriched.
d) Alamogordo, New Mexico is the location where the first atomic bomb was tested.

10. “Tickling the dragon” were experiments in which masses of uranium or plutonium were
combined in an instant approaching the critical mass. The results of these experiments were
used in calculations to determine the best design for the fission bomb.

11. During the fission reaction carried out by Fermi, a critical mass was achieved resulting in a
self-sustaining reaction. Fission was occurring in a controlled manner. Since each fission event
generates more neutrons than are required to produce it, there is the potential for a rapidly
escalating process. This design of the atomic bomb ensures that this escalation is optimized
and that it occurs in a confined space to produce an explosion.

7. Chemistry in Focus, 6
th
edition Tro
73
12. The “little boy” design involved two sub-critical masses of uranium placed at either end of a
steel cannon-like barrel. An explosive accelerated one of these masses into the other one,
resulting in criticality. The “fat man” design involved squeezing sub-critical mass of plutonium
into criticality by an implosion. Thus, several explosives were placed strategically around a
plutonium sphere and simultaneously detonated. The objective was to compress the plutonium
and achieve criticality.

13. The scientists working on the Manhattan Project rationalized that the fission bomb would be
better served for humanity in the United States versus Germany. The United States
Government would scrutinize its control better than Nazi Germany.

14. See figure 8-6. Energy generated by the controlled fission reaction is used to boil water,
producing steam, which then turns the turbine on a generator to produce electricity. The control
rods (usually boron or cadmium) are movable and are used to maintain the rate of the fission
reaction at the desired level; the reaction is slowed by the insertion of additional rods and
accelerated by the retraction of rods.

15. Mass defect is the difference between the experimentally measured mass of a nucleus and the
sum of the masses of the protons and neutrons in the nucleus. The nuclear mass is always lower
than the combined masses of the individual particles due to mass being converted into energy
when the particles are bound together in the nucleus. Nuclear binding energy is the energy
related to the mass defect and represents the energy that holds a nucleus together.

16. The energy associated with nuclear reaction comes from the conversion of mass to energy
according to Einstein’s equation, E = mc
2
.

17. “The China Syndrome” is a dramatic phrase used to describe the potential for an overheated
reactor core melting through the reactor floor and into the ground, (or all the way to China).

18. The two main problems associated with nuclear power are waste disposal and the possibility
of accidents.

19. All nuclear waste is now being stored on the location where it was produced. The United States
Government now has a program to begin building permanent disposal sites for the storage of
nuclear waste. These underground storage facilities would keep the nuclear waste materials
isolated from the public and the environment.

20. The accident of Three-Mile Island occurred because of a cooling system failure in the reactor
core due to operator error. Due to a loss of water from the reactor, the core temperature
increased dramatically, causing it to melt partially. The reactor was brought under control
before it melted the reactor floor. However, a radioactive mixture of gases accumulated within
the reactor. These gases were vented to the atmosphere, releasing some radioactivity. However,
the amount of radiation released was insignificant compared to natural events or other
background radiation (e.g. cosmic rays).
The accident at Chernobyl, USSR, involved conducting experiments to lower maintenance
costs. However, in order to conduct their experiments, the reactor operators had to shut off the

8. Chapter 8 Instructor’s Manual
74
reactor core’s safety features; unfortunately, the experiment did not work and fission reaction
went out of control. This resulted in the reactor lid blowing off due to the build-up of heat and
the graphite core began to burn, spewing radioactive debris into the atmosphere. Many people
were exposed to high levels of radiation. The incident that occurred at Chernobyl is very
unlikely in the U.S. due primarily to power plant design. In addition, reactor cores in the U.S.
are not made of graphite, which is a flammable substance.

The accident in Fukushima was caused when a massive earthquake triggered a tsunami that
damaged the nuclear plant’s cooling system. Although the nuclear reactors were shut down
properly following the earthquake, the lack of cooling caused the reactor cores to overheat,
.which led to a build-up of steam and hydrogen that resulted in two hydrogen explosions. These
explosions damaged the buildings and the containment structures for the reactors. Leakage of
water from the storage ponds where fuel rods were stored caused these to overheat, with the
release of more hydrogen and another explosion. While there has been substantial release of
radioactivity into the environment from Fukushima, the amount was far less than from the
Chernobyl disaster.

21. Fusion is a nuclear reaction in which nuclei of light atoms combine (fuse together) to form
heavier nuclei. Since the heavier ones are more stable (up to iron), a large amount of energy is
liberated in the process. The following nuclear equation describes a typical fusion reaction:
n He H H
1
0
4
2
3
1
2
1


22. Two technical difficulties are presented in a controlled fusion reaction. Firstly, very high
temperatures must be generated to initiate the fusion process, and this requires a tremendous
amount of energy. Therefore, in order to be useful, the energy generated by the fusion process
must exceed the quantity invested to initiate it. Secondly, at the high temperatures at which
fusion occurs, there are no materials in existence that can contain the reaction, thus
necessitating clever alternatives to achieve containment.

23. Since nuclei are positively charged and repel each other, a large amount of energy must be
invested in order to achieve nuclear fusion. Q is the ratio of the energy obtained from the fusion
process to the energy invested to achieve it. For nuclear fusion to be viable, Q must be greater
than 1. The highest value obtained to date is 1.25 at the JT-60 Tokamak in Japan. Future
experiments planned in Europe in a collaborative experiment using the ITER expect to achieve
Q > 10. Whether this is successful won’t be known until operation begins in 2019.

24. External radioactivity can often be stopped by clothes on our bodies or by the skin. However,
internal radioactivity is particularly hazardous because the particles have direct access to vital
organs. This is most evident in the case of alpha particles, which have very low penetration
depths but very high ionizing power.

25. Low-level exposure of radiation does damage some of the cells in the body, but these cells can
repair the damage without any adverse effects. At high-level exposure of radiation, many times
the cells cannot repair the damage; some cells may die or become altered in some way. This
alteration may lead to abnormal growth, resulting in cancerous tumors. In addition, radiation

9. Chemistry in Focus, 6
th
edition Tro
75
sickness can occur, a condition in which the intestinal lining is damaged. Immune systems can
also become damaged which allows infection to grow.

26. Genetic defects have occurred in the offspring of laboratory animals upon exposure to high
levels of radiation. However, the results of scientific studies of humans have not revealed an
increase in genetic defects by radiation exposure. Few studies of humans exist due to the
impossibility of deliberately exposing human subjects to high radiation doses.

27. Both these dating methods rely on the decay of a radioactive nucleus with a known half-life.
The time frame for dating is dictated by the length of the half-life. For C-14, it is a few thousand
years, whereas for U-238 it is several billion years.
Carbon-14 dating is based on the radioactivity of the isotope C-14, which decays via -particle
production:
N e C
14
7
0
1
14
6



Carbon-14 is continuously produced in the upper atmosphere by the collision of high-energy
neutrons with nitrogen-14. The amount of C-14 in the atmosphere is approximately constant
as the rates of decay and formation are equal. A living plant consumes carbon dioxide in
photosynthesis and incorporates the carbon, including C-14, into its molecules. While living,
the ratio of C-14 to C-12 in the plant remains the same as in the atmosphere. However, when
the plant dies, C-14 is no longer replenished and the C-14:C-12 ratio decreases because of
radioactive decay of C-14. By studying the C-14:C-12 ratio in an artifact, it can be determined
how old the plant is.
Geologists have used U-238 in order to determine the approximate geological history of the
earth. Uranium-238 decays to the stable lead-206 isotope. The ratio of lead to uranium can then
be used to estimate the age of a rock. Thus, all rocks on earth that contain uranium also contain
lead.

28. According to U-238 dating techniques, the earth is about 4.5 billion years old. Three important
assumptions are made when performing this calculation:
1. It is assumed no lead was originally present (the rock contained only uranium).
2. All of the
Pb
206
82
formed over the years has remained in the rock.
3. The number of isotopes in the intermediate stages of decay between
U
238
92
and Pb
206
82
is
negligible.
The last assumption is valid because once an
U
238
92
isotope starts to decay, it reaches Pb
206
82

relatively fast; the half-life of U-238 is very long compared with the other nuclei.

29. By tightly focusing the beam, radiation can be applied to a very localized area of the body. In
addition, radioactive compounds that are preferentially absorbed by certain tissues or organs
may be administered into the body.

30. One way to obtain an image of a specific internal organ or tissue is to introduce a radioactive
element into the patient. This radioactive element (as a part of a compound) will concentrate
in the area of interest. Detectors outside the body can scan over a region and record the activity
so that a complete activity image may be reconstructed.

10. Chapter 8 Instructor’s Manual
76
SOLUTIONS TO PROBLEMS:

31.
a)
HeRaTh
4
2
226
88
230
90

b)
HePbPo
4
2
206
82
210
84

c)
ePaTh
0
1
234
91
234
90 

d)
e At Po
0
1
218
85
218
84 


32.
a)
HePoRn
4
2
216
84
220
86

b) ePoBi
0
1
212
84
212
83 

c)
HeRnRa
4
2
220
86
224
88

d)
ePbTl
0
1
208
82
208
81 


33.
a) eUPa
0
1
233
92
233
91 

b)
HePaNp
4
2
233
91
237
93

c) eAmPu
0
1
241
95
241
94 


34.
a)
HeAtFr
4
2
217
85
221
87

b) ePoBi
0
1
212
84
212
83 

c) HeTlBi
4
2
208
81
212
83


35.
PbPoBiPbPo
206
82
210
84
210
83
210
82
214
84




36.
Rn Ra Th Ac Ra
220
86
α224
88
α228
90
β228
89
β228
88


37.
223 223 0 219 4 215 4
87 88 -1 86 2 84 2
Fr Ra+ e Rn+ He Po+ He 

38.
215 211 4 211 0 211 0
83 81 2 82 -1 83 -1
BiTl+HePb+eBi+e

39. The number of half-lives is
32 days/8.04 days is very slightly less than 4 half-lives
Initial amount = 20.0 g
After one half-life = 20.0 g 2 = 10.0 g
After two half-lives = 10.0 g/2 = 5.00 g
After three half-lives = 5.00 g/2 = 2.50 g
After four half-lives = 2.50 g/2 = 1.25 g

11. Chemistry in Focus, 6
th
edition Tro
77
If exactly 4 half-lives had elapsed then 1.25 g would remain. Since 32 days is very slightly less
than 4 half-lives, then the amount remaining would be very slightly more than 1.25 g .

40. The number of 6-hour half-lives in 24 hours is 4, therefore the amount of Tc-99 left after 24
hours is:
30.0 g/2 = 15.0 g after 1 half-life
15.0 g/2 = 7.50 g after 2 half-lives
7.50 g/2 = 3.75 g after 3 half-lives
3.75 g/2 = 1.88 g after 4 half-lives

41. The total amount of I-131 that decayed in problem 39 is:
20.0 g – 1.25 g = 18.75 g
The total number of atoms decayed is:
I atoms1062.8
I mol 1
I atoms10022.6
I g 131
I mol 1
g 75.18
22
23



The total amount of alpha particles emitted in 32 days is:
particles alpha1062.8
131-Iofatom1
particle alpha 1
131-I of atoms1062.8
2222


42.
The total amount of Tc-99 that decayed in problem 40 is:
30.0 g – 1.88 g = 28.1 g
The total number of atoms decayed is:
Tc of atoms 101.71
Tc mole 1
atomsTc106.022
Tc g 99
Tc mole 1
μgTc101
Tc g 1
Tc μg 28.1
17
23
6





The total number of gamma ray photons emitted in 24 hours is:
1717
1071.1
99-Tcato m 1
ray gamma 1
Tc atoms 1071.1  gamma ray photons emitted

43.
n2Zr Ten U
1
0
97
40
137
52
1
0
235
92

44.
n2Sr Xen U
1
0
90
38
144
54
1
0
235
92
 Two neutrons will be produced from this fission reaction.

45.
n He H H
1
0
3
2
2
1
2
1

46.
He H H
4
2
1
1
3
1


47.
59.2 %
radon. todue isradiation theof % 2.59%100
mSv/yr 3.80
mSv/yr 25.2


12. Chapter 8 Instructor’s Manual
78
48. 16 %
rays-X medical todue is exposure theof % 16 % 100
mSv/yr 3.6
mSv/yr 57.0


49. For this and subsequent questions, it is easiest to construct a table showing the amount of C-
14 in the fossil relative to the initial amount as a function of time.
Number of Half-Lives %C-14 Age of Fossil (yrs) 0 100. 0
1 50.0 5,730
2 25.0 11,460
3 12.5 17,190
4 6.25 22,920
12.5 % of C-14 relative to living organisms represents the ratio present after 3 half-lives. Since
it would take three half-lives for the level of C-14 to reach 12.5 %, the fossil must be 17,190
years old.

50.
Because it takes 2 half-lives to reach a C-14 level of 25 %, the fossil must be 11,460 years old.

51.
Since the half-life of C-14 is 5730 years, an ancient scroll that is found to contain 50% of the
C-14 that is currently found in living organisms would be 5730 years old.

52.
Because it takes four half-lives for the C-14 to decay to 6.25 % of that found in living
organisms, the skeleton must be about 23,000 years old.

53.
Like question 49, it is best to construct a table showing percentages of each element as a
function of time.
Number of half-lives %Uranium %Lead Age of Fossil (yrs)
0 100 0 0 1 50 50 4.5 x 10
9

2 25 75 9.0 x 10
9

3 12.5 87.5 13.5 x 10
9
Since the percent compositions fall between 1 and 2 half-lives, we can safely conclude that the
meteorite is younger than 9.0 x 10
9
years. (An exact calculation can be performed but it requires
use of equations not covered in this textbook.)

54.
Using the table from problem 53 it is easy to see that the rock containing 50% uranium and
50% lead must be 4.5 x 10
9
years old.

55.
1/8 is equivalent to 12.5 %. Therefore three half-lives must elapse, which leads to a total of 18
hours if the half-life is 6.0 hours. Note that the amount of the initial dose does not affect the
calculation; it will take 18 hours for a dose of any size to decay to 1/8
th
the initial value.

56.
92 days is equivalent to four half-lives when the half-life is 23 days. 6.25 % of the isotope will
remain. Amount remaining = 0.0625 x 2.88 µg = 0.180 µg.

13. Chemistry in Focus, 6
th
edition Tro
79
SOLUTIONS TO POINTS TO PONDER

57.
Answers will vary.

58.
Gamma rays would be most suitable for this application because they have the highest
penetration depth and will not be absorbed extensively by the body, and so will exit the body
and can be detected.

59.
As in question 58, gamma rays have the greatest penetration depth and may penetrate a metal
cabinet whereas alpha and beta particles will not. If there is any radiation external to the
cabinet, it will be in the form of gamma rays.

62.
Could terrorists build a nuclear bomb from waste uranium? A nuclear bomb requires a critical
mass of the isotope U-235. The uranium used in a nuclear plant is much lower than the U-235
content of weapons-grade enriched U. Waste from nuclear power plants is of little value to
weapons makers. The main threat lies in the theft of weapons-grade uranium from nuclear
weapon stockpiles.

63.
The observation of mass into energy in a nuclear process means that the Law of Conservation
of Mass cannot be applied universally, but only applies to chemical reactions. Lavoisier is not
wrong in the context of chemistry. The law is not useless and is implicit every time a
calculation is made in stoichiometry. It cannot be applied to the description of nuclear
processes however.

64. – 68. Answers will vary.

SOLUTIONS TO FEATURE PROBLEMS:

69. The missing particles would consist of 5 reds and 7 grays.



70. The missing particles would consist of 9 reds and 7grays.


71.
Answers will vary.

He B N
4
2
12
5
16
7

He FNa
4
2
16
9
20
11


14. Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

15. miehelle, joka aikoo kuninkaana hallita maata ja valtakuntaa. Ehkäpä
ei olisi kovinkaan onnekasta, jos Kaarle-kuningas tällä hetkellä
nousisi valtaistuimelle. Sen mukaan mitä olette minulle kertonut, on
hänellä vielä paljon oppimista.
— Niin on, myönsi Edvard Armitage. — Ja silmäni eivät ole
auenneet yksin tässä suhteessa viimeisten tapahtumain aikana. Olen
ikäväkseni huomannut, että kuninkaan sotajoukossa ja hänen
miehissään tapaa sangen vähän oikeata ritarillista mieltä.
Itsekkyyttä, itsetyytyväisyyttä ja ahdasmielisyyttä olen nähnyt
melkein yksinomaan. Miehistö oli haalittu kokoon sieltä täältä — se ei
voinut voittaa. Yhteistuntoa tarvitaan, ennenkuin Cromwellin
kaltainen mies kukistetaan — sen olen oppinut ymmärtämään, ja
senvuoksi kuuntelen nyt mielelläni sitä sananpartta, jota ennen
halveksin: aika neuvon tuo!

16. NELJÄSKOLMATTA LUKU.
Lambertin ratsuväki.
Seuraavana päivänä Edvard pukeutui metsästyspukuunsa ja meni
metsänvartijantalolle. Metsäpäällikkö suostui mielellään siihen, että
molemmat nuoret pakolaiset asuivat Klara Ratcliffin autiossa
mökissä; hän neuvoi kuitenkin heitä lähtemään maasta, niin pian
kuin mahdollista. Kun Edvard tuli kotiin, olivat kaikki koolla; Alfred ja
Pablo olivat jo käyneet järjestämässä Klaran taloa uusia vieraita
varten.
— Kuulepas, Alfred, nyt sinun todellakin täytyy kertoa meille, mitä
olet saanut toimeen, sillä aikaa kuin olin sodassa, pyysi Edvard.
— Oh, minulla ei tosiaankaan ole paljon kerrottavaa. En ole
tavannut ihmissieluakaan koko aikana. Mutta laiskoja emme ole
olleet!
— Se ei olisikaan teidän tapaistanne. Sanopas minulle, mitä
hevosia tuolla tallissa on?

17. — Niin, nyt saat kuulla. Ja Alfred kertoi ilosta säteillen, kuinka
hyvällä menestyksellä hän ja Pablo olivat pyytäneet hevosia. Edvard
kuunteli hartaasti, ja kun Alfred oli päättänyt kertomuksensa, sanoi
hän:
— Sepä oli oikea mestarinäyte, Alfred. Minä olen aina sanonut —
sinä et ole luotu elämään tällaisissa ahtaissa oloissa.
— Älä sano niin, veljeni. Minä luulen päinvastoin, että olen osunut
oikealle paikalleni. Mutta sinä — sinä olet nyt vasta löytänyt oman
itsesi, nyt kun olet ollut maailmalla. Etpä aavista, kuinka suuresti olet
muuttunut.
— Sen kyllä uskon, vastasi Edvard. — Ja kuitenkin täytyy minun
myöntää, etten likimainkaan ole tyytyväinen siihen, mitä olen nähnyt
ja kokenut. Mieleni paloi ennen seikkailuihin — nyt on intoni
jäähtynyt, minä en enää lainkaan halua taistelun tuoksinaan ja
meluun. Nyt olen nähnyt, miten väärän kuvan me luomme
itsellemme maailmasta, ennenkuin olemme sitä kokeneet. Petosta ja
valhetta, tyhjyyttä ja…
— Entä nämä kaksi ystävääsi? kysyi Alfred. — Nehän ovat kelpo
nuorukaisia, eikö totta?
— Niin ovat. Mutta vain harvat ovat kuten he, arveli Edvard, jonka
mieli oli katkeroitunut kaikesta siitä uskottomuudesta ja
halpamielisyydestä, jota hän oli viime aikoina kokenut. Hän koetti
kuitenkin väkisin karkoittaa sellaiset ajatukset mielestään ja alkoi
kertoa veljelleen, millä tavalla metsäpäällikkö oli vastaanottanut
cromwellilaiseksi pukeutuneen kirjurinsa.

18. — Sanopas minulle, Edvard, puhkesi Alfred äkkiä sanomaan, —
etkö luule, että me ennen pitkää saamme vieraiksemme parven
oikeita Cromwellin sotureita?
— Luulen kyllä. He hakevat kai koko maan ristiin rastiin
löytääkseen Kaarle-kuninkaan, ja minua kummastuttaa todellakin,
etteivät he jo ole saapuneet Uuteenmetsään.
— Mitä on meidän tekeminen, jos he tulevat tänne?
— Olipa onni, että muistutit minulle siitä. Metsäpäällikkö ja minä
olemme näet jo neuvotelleet siitä asiasta, ja tässä saat nähdä —
Edvard otti kirjesalkkunsa esille ja veti siitä ison arkin paperia, tässä
on minulla käskykirje, jossa sinut nimitetään kuninkaalliseksi
metsänvartijaksi — ei, metsänvartijaksi parlamentin ja Cromwellin
palveluksessa. Ja tässä, toinen kirje vedettiin esille, tässä on itse
ydin: "Uudenmetsän metsänvartijan, Alfred Armitagen, on
velvollisuus ottaa taloonsa ja ravita 2 — sanoo kaksi — niistä
sotamiehistä, jotka lähetetään etsimään maanpetturia Kaarlea,
Toiseksi kutsuttua. Käskystä Stone." Mitä siihen sanot? Sinä
ymmärrät tietysti tarkoituksen: Chalonerin ja Grenvillen täytyy yhä
edelleenkin näytellä osaansa ja esiintyä keropäinä. Kuulepas, missä
ovat vaatteeni, jotka teetin kirjuriksi ruvetessani?
— Nekö, ne ovat arkussani samassa kunnossa, mihin ne jätit,
vastasi
Alfred. — Tytöt aikoivat kyllä ommella niistä itselleen puvut, mutta
siitä ei tullut mitään. Mutta mitä muutoin arvelet Alicesta ja
Editistä? He ovat kasvaneet, eikö totta?
— Niin, ja ovat kai edistyneet suuresti, arvaan minä. Mutta eikö
heidän jo olisi aika nähdä jotain muutakin kuin vain maitokiuluja,

19. patoja ja lattiaharjoja? Eikö meidän pitäisi huolehtia siitä, että he
saisivat oppia sellaisiakin taitoja, jotka sopivat nuorille aatelisnaisille?
— Kyllä, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty.
— Niin onkin, ja se kiusaa minua. He elävät täällä kuin kaksi
talonpoikaistyttöä — kuinka he sitten tulevat toimeen hovissa?
— Hovissa? Oletko varma siitä, että he koskaan sinne joutuvat?
Sinä uskot siis yhä, että onni vielä kerran käy meille suotuisaksi.
— Uskon, mitä uskon. Minä toivon.
Edvard vaipui syviin ajatuksiin. Hänen veljensä häiritsi hänen
ajatuksiaan kysymällä metsäpäällikön tyttärestä.
— Kate on yhtä kaunis ja hyvä kuin aina ennenkin, kuului Edvardin
vastaus, — hän on nyt täysikasvuinen neito.
— Entä Klara? kysyi Alfred.
— Niin, Klara voi myöskin hyvin; hän kukoistaa kuin ruusu… Mutta
kas, siinä on Chaloner! Kertokaamme hänelle suunnitelmamme, jotta
hän tietää käyttäytyä sen mukaan, kun Cromwellin urkkijat tulevat.
Nuori kavaljeeri oli veljesten kanssa samaa mieltä, keropäitä ei
ollut hänen mielestään vaikea vetää nenästä. — Meidän on vain
päätettävä mitä vastaamme, jos he alkavat kysyä mihin rykmenttiin
kuulumme. Maltahan… luulenpa, että on parasta, että esiinnymme
Lambertin rakuunoina.
— Päätetty. Mutta minä neuvoisin vielä sinua satuloimaan oman ja
Grenvillen hevoset ja sitomaan ne portaitten eteen. Se saattaa asian

20. uskottavammaksi. Ja tee se nyt heti. Kenties saapuvat vieraamme jo
tänään.
— Niin, Cromwellin on tapana liikkua rivakasti. Saa nähdä,
onnistuuko kuninkaan paeta. Pelkään enemmän hänen tähtensä kuin
omasta puolestani.
— Minä en voi hyväksyä sitä, että hän sillä tavalla hiipi pois
meidän luotamme, huomautti Edvard.
— Ehkä se kuitenkin oli viisainta, arveli Chaloner. — Muista, kuinka
epäluotettavia hänen miehensä olivat. Nyt hän luottaa vain itseensä.
Toivokaamme, että hänen käy hyvin… Se vain on selvää: me emme
niinkään pian tule vetämään miekkaamme huotrasta kuninkaan
puolesta. Minä puolestani lepäänkin mielelläni vähän aikaa… tai
oikeammin, en ole aikonut laiskoitella täällä, aion ruveta maata
viljelemään teidän apunanne. Mitä arvelet, Edvard? Tahdotteko sinä
ja veljesi ottaa minut päivätyöläiseksi tänne?
Edvard purskahti nauruun. — Ei, Chaloner, sanoi hän. — Sinä
kyllästyisit pian tähän elämään. Olet tottunut elämään aivan toisissa
piireissä: kaipaat eloa ja toimintaa.
— Enpä luule. Mutta tämän yhteydessä täytyy minun puhua sinulle
seikasta, joka minua suuresti täällä on kummastuttanut. Mitenkä voit
sallia suloisten sisartesi aamusta iltaan toimittaa raskaita ja karkeita
askareita? Heidän pitäisi oikeastaan kasvaa aivan toisissa oloissa.
— Hm, Edvard katsahti hymyillen veljeensä. — Alfred ja minä
puhuimme siitä juuri. Mutta mitä tehdä? Niin — jospa minulla vielä
olisi isäini talo. Mutta siitä ei enää kannata puhua. Nyt sitävastoin

21. pelkään, että joku niistä keropäistä, joita vastaan taistelimme
Worcesterin luona, saa Arnwoodin palkinnoksi urotöistään…
Chaloner keskeytti hänet. — Kuulehan, Edvard! Minun on
kiittäminen sinua hengestäni… niin, tiedän kyllä, ettet tahdo kuulla
siitä ystävyydentyöstä puhuttavankaan, mutta minä olen sittenkin
sinulle velkaa. Ja senvuoksi sanon sinulle: jos sisaresi joskus
tarvitsevat toisen kodin, niin muista tätejäni Boltonissa. Heidän
talossaan he viihtyisivät hyvin. Minä kirjoitan vanhuksille pari sanaa.
Saatko kirjeen menemään Boltoniin?
Edvard kiitti ystäväänsä sydämellisesti hänen ystävällisestä
tarjouksestaan, mutta ei sanonut voivansa suostua siihen, ennenkuin
hän oli kuullut, mitä vanhat neidit sanovat ehdotuksesta.
— Mitäkö he sanovat? He suostuvat tietysti. Muutoin…
Hänen puheensa keskeytyi, Pablo tuli juoksujalkaa metsästä aivan
hengästyneenä.
— Sotamiehiä! hän läähätti. — Paljon sotamiehiä, ratsastavat
täyttä laukkaa… koko metsä vilisee!
Nyt olivat hyvät neuvot kalliit. Tuossa tuokiossa talutettiin hevoset
oven eteen; Chaloner ja Grenville menivät sisään, heittäytyivät
vuoteelle ja alkoivat kuorsata. Edvard vaihtoi vaatteensa
kirjurinpukuun; se antoi hänelle hiukan enemmän arvokkuutta.
Hetkisen kuluttua huomasi Alfred, joka oli tähystämässä, parven
hevosväkeä nelistävän taloa kohti. Osastonpäällikkö ratsasti aivan
Alfredin luo ja kysyi häneltä, kuka hän oli.
— Minä olen metsänvartija, herra soturi, vastasi Alfred nöyrästi.

22. — Tämä on kai siis sinun talosi. Kuka siinä asuu paitsi sinua?
— Kyllä se on minun taloni. Ja siinä asuu nykyään kaksi
ratsastajaa, jotka ovat etsimässä Worcester-pakolaisia, nämä kaksi
hevosta ovat heidän. Ja tuo hevonen on metsäpäällikkö Stonen
kirjurin, joka on täällä tuomassa kirjeitä esivallalta.
Edvard astui nyt ulos ja tervehti ratsumiehiä. Hän neuvoi heitä
mieluimmin tutkimaan metsän eteläosaa. — Täällä ei todellakaan ole
pakolaisia; metsäpäällikkö pitää kyllä siitä huolen.
— Mihin rykmenttiin kuuluvat nuo miehet?
— Luulen heidän olevan Lambertin joukkoa, vastasi Edvard, —
mutta voivathan he itse tulla puhumaan puolestaan. Mene
kutsumaan heitä ulos, sanoi hän Alfredille.
— Kyllä, herra kirjuri, mutta on vaikea saada heitä jalkeille, he
vetävät sikeintä untaan ja ovat kovin väsyneitä pitkästä
ratsastuksestaan. Mutta kyllä minä…
— Ei, arveli upseeri, — nukkukoot vaan. Minulla on kiire enkä
luultavasti kuitenkaan tunne heitä, koska he ovat Lambertin väkeä.
Käännös oikeaan ja eteenpäin! hän komensi sotamiehiään ja ratsasti
pois tervehtien Edvardia. Pian olivat hän ja hänen joukkonsa
kadonneet näkyvistä.
— Kas niin, nyt olemme heistä päässeet, sanoi Edvard. — Mutta
kyllä niitä vielä tulee toisia. Pidä sinä, Pablo, vain silmäsi auki.
Noin kolme tai neljä päivää vilisi metsä vielä sotamiehiä, mutta
ystävämme suoriutuivat pulasta hyvin Edvardin ja metsäpäällikön
avulla, ja pian he taas saattoivat hengittää vapaasti. Chalonerille ja

23. Grenvillelle ostettiin metsästyspuvut Lymingtonista, ja pian he
muuttivat asumaan Klaran taloon. Jäähyväishetkellä Chaloner antoi
Edvardin mukaan tädilleen osoitetun kirjeen, ja vielä samana päivänä
ratsasti Edvard viemään sitä herra Stonelle. Metsäpäällikkö lupasi
toimittaa sen perille.
— Muutoin kirjeistä puhuttaessa — tässä on pitkä kirje itse
Cromwellilta, jossa hän suuresti kiittää intoani ja taitoani. On
häpeällistä, että meidän täytyy alentua moiseen petokseen.
Omatuntoni ei sitä hyväksy.
Ja metsäpäällikkö ravisti päätään ja vaipui syviin ajatuksiin.

24. VIIDESKOLMATTA LUKU.
Edvardin sydänsuru.
Edvard ja metsäpäällikkö pelkäsivät joka päivä saavansa kuulla
uutisia Kaarle-kuninkaan vangitsemisesta. Mutta viikot vierivät, ja
heidän pelkonsa osoittautui turhaksi. Viimein he kuten kuninkaan
muutkin uskolliset puoluelaiset rauhoittuivat arvaten, että nuoren
pakolaisen oli onnistunut paeta Kanaalin yli Ranskan rannikolle.
Mutta Edvardin mielen täyttivät pian uudet ajatukset ja arvelut.
Hän alkoi soimata itseään siitä, että hän petti metsäpäällikköä
salaamalla oikean syntyperänsä. — Täällä minä kuljen ja näyttelen
metsänvartijanpoikaa ja kirjuria, ja pian lähetetään sisareni
aateliskartanoon kasvatettaviksi! Mitähän metsäpäällikkö siitä sanoo?
Sillä hän saa sen tietysti joka tapauksessa tietää tyttäreltään. Minun
ei mitenkään kauemmin pitäisi salata sukuperääni häneltä, joka on
ollut niin ystävällinen minua kohtaan ja osoittanut minulle niin suurta
luottamusta. Mutta ikävä on noin vain ilman muuta mennä
suvustaan ja yksityisistä asioistaan hänelle kertomaan.
Kauan mietittyään hän päätti uskoa asiansa Katelle. Molempain
nuorten väli oli hyvin tuttavallinen — niin, kenties hiukan

25. sydämellisempikin. Edvardille oli yhä enemmän selvinnyt, kuinka
kallis Kate hänelle oli. Armeijassa ollessaan hän alati muisteli Katea,
ja vaikka hän matkallaan oli nähnyt monta kaunista ja hienoa naista,
ei kukaan heistä ollut hänen mielestään niin hyvä ja kaunis kuin
metsäpäällikön suloinen tytär. Mutta uskaltaisiko hän puhua
tunteistaan Katelle? Hänhän oli vain yhdeksäntoistavuotias ja köyhä
kuin kirkonrotta.
— Hänelle minä puhun, ajatteli Edvard Beverley. — Jos minä
ilmaisen sukuni ja nimeni hänen isälleen, voi hän siitä saada
ikävyyksiä. Mutta jos ilmaisen itseni hänen tyttärelleen, on asia aivan
toinen. Minä puhun siis Katelle.
Näin risteilivät Edvardin ajatukset yhäti samassa asiassa, ja aina
oli Kate niiden keskuspisteenä. Kului kuitenkin muutamia päiviä,
ennenkuin hän sai tilaisuuden olla Katen kanssa kahdenkesken, ja
kun hän viimein tapasi hänet eräänä iltana metsäpolulla, ei hän
uskaltanut avata sydäntään, vaan kulki ääneti tytön rinnalla.
Kate huomasi kyllä, että häntä jokin asia painoi. — Te olette niin
totinen, Edvard! Harvoin te enää olette iloinen. Mikä teitä vaivaa?
kysyi hän ystävällisesti.
— Niin, Kate, minulla on niin paljon ajattelemista… Minä kaipaan
ystävää, ystävän neuvoja.
— Ystävää! Eikö isäni ole ystävänne?
— On, mutta asia on sitä laatua, etten voi siitä hänelle puhua.
Minä tahtoisin kyllä sen mielelläni tehdä, mutta en uskalla, koska se
voisi häntä vahingoittaa. Tämä salaisuus…

26. — Salaisuus? toisti Kate. — Ei suinkaan se koske kuningasta.
Tiedättekö kenties, missä hän piilee, tai muuta sellaista? Jos niin on,
antaisin teille seuraavan neuvon: Sallikaa isäni jäädä salaisuutenne
ulkopuolelle — ja samoin minunkin. Olette oikeassa: hänelle olisi
vain vahingoksi saada jotain tietää. Tiedän, kuinka vastenmielisesti
isä pettää ja valehtelee. Niin, että jos rahtuakaan meistä välitätte…
Edvard keskeytti hänet. — Enkö minä välitä! Minä… Te ette tiedä,
kuinka suuressa arvossa teitä pidän, Kate. Olen ajatellut teitä niin
paljon siitä päivin kuin matkustin, ja jos te aavistaisitte, kuinka
syvästi teitä rakastan…
— Minä kiitän teitä ystävällisistä tunteistanne, herra Armitage,
keskeytti Kate hänet punastuen, — mutta mehän puhuimme
salaisuudestanne.
— Herra Armitage! lausui Edvard. — Hyvin te osaatte näillä parilla
sanalla huomauttaa minua halvasta syntyperästäni. Olin kyllin tyhmä
unohtaakseni sen.
— Te käsitätte minut väärin, Edvard, minä kutsuin teitä herra
Armitageksi vain osoittaakseni, että ylen kohteliaat sananne eivät
minua miellytä. Mutta kas, siinä tuleekin isäni.
Herra Stone astui heidän luokseen. — Olen hakenut teitä, Edvard,
olen saanut ilahduttavia uutisia Lontoosta; mutta tulkaa
huoneeseeni, niin saatte kuulla.
He kulkivat kotiinpäin, ja kun he olivat saapuneet metsäpäällikön
huoneeseen, sanoi tämä Edvardille:

27. — Nyt saatte kuulla hyviä uutisia, Edvard! Parlamentti on
vihdoinkin palkinnut minua pitkästä ja uskollisesta palveluksestani.
Tässä he heittävät syliini maatilan, jota jo kauan olen halunnut. Hän
ojensi Edvardille kirjeen, jossa parlamentti määräsi metsäpäällikkö
Stonen Arnwoodin herraskartanon omistajaksi. Kirje oli Cromwellin
allekirjoittama.
Edvard kalpeni ja laski kirjeen pöydälle sanaakaan sanomatta.
— Olen ajatellut, että ratsastaisimme sitä katsomaan, te ja minä,
huomenna, jatkoi herra Stone.
Edvard ei vastannut.
— Voitteko pahoin? kysyi metsäpäällikkö kummastuneena.
— Ei minua mikään vaivaa, mutta — niin, suoraan sanoen, en olisi
uskonut, että te halusitte ottaa vastaan sellaista palkkaa. Ja sen
lisäksi herraskartanoa, joka niin laittomasti on otettu takavarikkoon!
Edvard lämpeni puhuessaan isänkodistaan.
— Laittomasti? toisti herra Stone hieman pitkään. — Minä olen
päinvastoin valinnut juuri tämän maatilan, siksi ettei ole ketään
elossa, jolla siihen olisi perintöoikeus. Useimmat muut maatilat ovat
toisessa asemassa; Ratcliffin omaisuus esimerkiksi kuuluu oikeuden
mukaan pikku Klaralle. Mutta kun minä saan Arnwoodin, en sillä
loukkaa kenenkään oikeutta.
Edvard mietti hetkisen. Sitten hän sanoi:
— Otaksukaamme, ettei Beverleyn suku olisikaan kokonaan
kuollut. Ajatelkaahan, jos jonakin päivänä ilmaantuisi kartanolle
laillinen perillinen. Tahtoisitteko silloin luovuttaa Arnwoodin hänelle?

28. — Sen tekisin, Edvard, vastasi metsäpäällikkö vakavasti.
— Siinä tapauksessa peräytän sanani, herra Stone, sanoi Edvard.
— Koska niin ajattelette, toivotan teille onnea, ja olen iloinen, että
teistä on tullut Arnwoodin isäntä.
— Minua ilahduttaa, että katsotte asiaa siltä kannalta. Ja
kuitenkaan, lisäsi metsäpäällikkö, minulle tuskin tulee tilaisuutta
täyttää lupaustani. Eversti Beverleyn lapsethan hukkuivat liekkeihin,
ja Arnwood jää arvattavasti tyttäreni perinnöksi.
Herra Stonen sanat leikkasivat kuin veitsen isku Edvardin sydäntä.
— "Perinnöksi tyttärelleni", kohisi hänen korvissaan — "perinnöksi
tyttärelleni". Nyt hän ei enää uskaltanut ajatellakaan Katea, olisihan
näyttänyt siltä kuin hän olisi halunnut herraskartanoa. Arnwood!
Hänen isänperintönsä, joka lain mukaan oli hänen!
— Ah, huokasi Edvard illalla vuoteessaan, — jospa en koskaan olisi
lähtenyt pienestä metsänvartijanmökistäni! Tänne en enää tahdo
jäädä. Alfredin ja minun pitää lähteä avaraan maailmaan onneamme
koettamaan heti, kun sisaremme ovat joutuneet hyviin käsiin!
Aamun koitteessa hän nousi vuoteeltaan, pukeutui ja ratsasti
sisariansa tervehtimään. He huomasivat kyllä, että hänellä oli ollut
ikävyyksiä, vaikka hän koettikin näyttää iloiselta. Kim he olivat
syöneet aamiaisen, viittasi Edvard Alfredille, ja veljekset menivät
ulos.
— Mikä Herran nimessä sinua vaivaa, Edvard? kysyi Alfred.
— Se on pian sanottu, vastasi Edvard, ja sitten hän kertoi Alfredille
kaikki, mitä oli tapahtunut, ja kysyi veljensä mieltä vaikeassa

29. asemassaan.
— Niin, sanoi Alfred, — jos Kate pitää sinusta, niin olisi asia pian
ollut ratkaistu, mutta sinähän arvelet, ettei hän sitä tee. Hän ei
sallinut sinun puhua, sanoit?
— Niin, hän teki minulle ymmärrettäväksi, että olin vain "herra
Armitage", ja että minun oli paras pysyä loitolla hänestä.
— Luuletko tyttöjen aina tarkoittavan, mitä he sanovat?
— Kate ainakin tekee niin, siitä olen varma. Ei, minä en ole
erehtynyt. En! Hän on syvästi kiitollinen minulle siitä, että olen
pelastanut hänen henkensä, mutta siinä onkin kaikki.
— Mutta ehkä hän muuttaisi mieltään, jos saisi tietää, että olet
Edvard Beverley?
— Jos niin olisikin, tuntuisi minusta liian nöyryyttävältä tietää, että
minä vain säätyni nojalla hänet voittaisin. Ei, Alfred, jos sinä olet
samaa mieltä kuin minä, niin lähdemme kauas pois täältä. Alice ja
Edit voivat kai lähteä Chalonerin tätien luo Boltoniin, minä rupean
jonkin vieraan vallan sotapalvelukseen — yhdentekevää minne. Sinä
— sinähän voit…
Alfred oli tähän asti kuunnellut rauhallisesti, mutta nyt hän
keskeytti veljensä sanoen: — Niin, minä jään tänne — ainakin
toistaiseksi, kunnes saan sinusta tietoja.
— Niinkuin haluat, vastasi Edvard. — Kun vain saan Alicen ja Editin
hyviin käsiin, lähden jo heti seuraavana päivänä. Minun on tuskallista
enää jäädä metsäpäällikön luo.

30. Kun Edvard illansuussa palasi kotiin metsäpäällikönasunnolle, oli
sinne saapunut kirje Chalonerille. Sitäpaitsi tiesi herra Stone kertoa
suuren uutisen: kuningas Kaarle oli päässyt Kanaalin yli ja oli nyt
Ranskassa.
Vietettyään unettoman yön ratsasti Edvard heti aamun valjetessa
Klaran entiselle asunnolle, jossa Chaloner ja Grenville nyt asuivat.
Siellä hän sai tietää kirjeen sisällön. Vanhat Conynghamen neidit
iloitsivat tyttöjen tulosta ja lupasivat lähettää vaununsa Lontooseen
heitä noutamaan. — Iloissaan tästä ystävällisestä vastauksesta
Edvard lähti kertomaan uutista sisarilleen.
Vaikka Alicelle ja Editille kyllä jo ennen oli puhuttu heidän
mahdollisesta lähdöstään, herätti Edvardin uutinen heissä kuitenkin
suurta surua. Varsinkin pikku Edit oli lohduton ajatellessaan eroa
rakkaista veljistään, Pablosta, vasikoista, varsoista ja pikku
kananpojista, ja hän vuodatti katkeria kyyneleitä. Heidän oli määrä
matkustaa parin päivän kuluttua ja kun Edvardin heti taas täytyi
lähteä toimeensa, täytyi Alfredin pitää huolta kaikista
matkavalmistuksista. Koko seuraavan päivän hän hääräsikin hiki
hatussa, laittoi tyttöjen tavarat kokoon, sitoi matkalaukut ja järjesti
heidän raha-asiansa. Viimein päästiin niin pitkälle, että hän saattoi
ratsastaa Lymingtoniin tilaamaan vaunuja, jotka veisivät heidät
Lontooseen seuraavana päivänä. Varhain aamulla he sitten lähtivät.
Alfred oli ajomiehenä. Ajettuaan kolme päivää he saapuivat
pääkaupunkiin, missä vanhojen neitien kamarineitsyt otti Alicen ja
Editin haltuunsa. Alfred heitti hyvästi itkeville sisarilleen, jotka
Conynghamien suku vaunuissa jatkoivat matkaansa Boltoniin, ja
palasi takaisin yksinäiseen kotiinsa.

31. Veljekset olivat päättäneet yhtyä metsänvartijantalolla, mutta kun
Alfred saapui kotiin, ei Edvardia näkynyt. Pahaa aavistaen Alfred
satuloitsi heti hevosensa ja ratsasti metsäpäällikön talolle. Lähellä
rakennusta hän tapasi Oswaldin, joka kertoi hänelle, että Edvard oli
sairastunut kovaan kuumetautiin, hän oli kolme-neljä päivää ollut
tajuton ja houraili kovasti.
Alfred hyppäsi hevosen selästä maahan ja pyysi Sampsonin
viemään hänet veljensä huoneeseen. Kun hän astui sisään makasi
Edvard vuoteellaan tiedotonna. Kyynelsilmin heittäytyi Alfred
polvilleen veljensä vuoteen ääreen. — Veliraukkani! hän huudahti, —
onneton se päivä, jolloin astuit tähän taloon!
Hetkisen kuluttua Edvard alkoi hourailla. Hän huusi Kate Stonea,
kutsui itseään Edvard Beverleyksi ja puhui isästään ja Arnwoodista.
Alfred oli ollut noin tunnin verran veljensä luona, kun lääkäri astui
sisään. Hän koetteli suonta ja sanoi:
— Pitäkää tarkoin silmällä, ilmestyykö hikoilemisen merkkejä,
peittäkää hänet sitten tarkoin ja jos hän oikein vahvasti hikoilee,
vastaan minä hänen hengestään.
Kahden tunnin kuluttua sairas alkoi hikoilla. Alfred peitti hänet
hyvästi, ja pian nousi hiki kaikista huokosista. Edvard rauhoittui ja
vaipui kohta syvään, virkistävään uneen.
— Jumalan kiitos, huudahti Alfred iloisena, — on siis toivoa.
— Toivoa! Onko toivoa? toisti ääni hänen takanaan. Alfred loi
soimaavan silmäyksen Kateen, joka Klaran seurassa oli hiipinyt
sisään. Kate oli hänen mielestään tavallaan syypää Edvardin tautiin.

32. — Niin, on toivoa, vastasi hän. — Toivoa, että hän voi tulla kyllin
terveeksi voidakseen lähteä pois tästä talosta, johon hän
onnettomuudekseen on astunut.
Kate ei vastannut. Hän vaipui polvilleen vuoteen ääreen ja rukoili
hiljaa kyynelsilmin. Alfred häpesi kovia sanojansa. Nyt astui
metsäpäällikkökin sairasta katsomaan. Hän kysyi ystävällisesti
Alfredin sisaria, mutta nuorukainen vastasi lyhyesti, että he olivat
matkustaneet muualle ystävien luo, jotka olivat luvanneet pitää
heistä huolta. Herra Stone hämmästyi suuresti.
— Sehän oli suuri uutinen, sanoi hän. — Onko mahdollista saada
tietää, kenen luo he ovat lähteneet?
Alfred vastasi vältellen, että hän oli vienyt sisarensa Lontooseen
kaukaisten sukulaisten luo, jotka olivat luvanneet huolehtia heidän
tulevaisuudestaan.
Koko yön istui Alfred veljensä luona, mutta vasta aamunkoitteessa
Edvard heräsi. Samassa kun hän avasi silmänsä, tunsi hän Alfredin,
mutta hän oli vielä liian heikko puhumaan; hän joi vain kulauksen
vettä ja vaipui sitten takaisin tyynylle uudestaan nukkuen.
Hiukan myöhemmin astui Oswald huoneeseen.
— Kuulin, että vaara nyt on ohitse, sanoi hän. — Te olette
valvonut koko yön, sallikaa minun nyt tulla paikallenne. Menkää
vähän jaloittelemaan raittiiseen ilmaan, se virkistää teitä.
— Minä teen niin, Oswald. — Lähettäkää minulle sana, kun veljeni
herää.

33. Alfred lähti huoneesta. Tuntui virkistävältä hengittää raitista ilmaa,
kun koko yön oli viettänyt sairashuoneessa. Hetkisen kuluttua hän
kohtasi Klaran.
— Kuinka voitte, Alfred? sanoi Klara, ja kuinka jaksaa veljenne
tänään?
— Hän on parempaan päin.
— Mutta, Alfred, jatkoi Klara, — miksi sanoitte eilen illalla, että
Edvard on onnettomuudekseen astunut tähän taloon?
— Minä sanoin vain, mitä ajattelin.
— Mutta miksi ajattelette niin, Alfred? Millä lailla on Edvard voinut
tulla täällä onnettomaksi? Kate itki niin katkerasti eilen illalla, kun
olitte sanonut niin. Ettehän ennen ollut samaa mieltä?
— En, Klara. Enkä nytkään voi selittää syitäni. Jättäkäämme siis
asia sikseen.
Klara oli vaiti hetken aikaa, sitten hän sanoi:
— Kate kertoi, että Alice ja Edit ovat lähteneet pois. Onko se totta?
— On kyllä.
— Mutta miksi ette ilmoittanut siitä Katelle ja minulle, että
olisimme saaneet tulla heittämään heille hyvästi. Mihin he ovat
lähteneet?
— Sitä en voi sanoa, ja sehän on yhdentekevää. Kate ja te olette
molemmat liian hienoja neitejä välittääksenne näin mitättömistä
olennoista kuin me olemme.

34. Klara purskahti kyyneliin.
— Te olette hyvin paha, Alfred, nyyhkytti hän, — teillä ei ole
oikeutta lähettää sisarianne pois meidän luotamme. Näin sanoen
Klara juoksi sisään yhä vielä nyyhkyttäen.

35. KUUDESKOLMATTA LUKU.
Erehdyksiä.
Alfred palasi takaisin veljensä huoneeseen. Edvard oli valveilla ja
keskustelussa Oswaldin kanssa. Hän puristi kiihkeästi Alfredin kättä
ja lausui: — Rakas Alfred, toivon pian olevani niin terve, että voin
lähteä tästä talosta. Pelkään metsäpäällikön vaativan selitystä sekä
sisariemme äkilliseen lähtöön että moneen muuhun seikkaan. Ja sitä
minä mieluummin vältän. Metsäpäällikköä emme voi oikeastaan
moittia siitä, että hän vastaanottaa Arnwoodin, eihän hän tiedä, että
Beverley-suvun perillisiä on elossa, mutta minä en enää tahdo
nauttia hänen luottamustaan. Pyydän siis sinua, ettet koskaan jätä
minua kahdenkesken metsäpäällikön kanssa, ettei hänellä ole
tilaisuutta kysyä minulta seikkoja, joista en tahdo puhua. Puhuin
juuri tästä Oswaldillekin.
— Luota minuun, Edvard, olen aivan samaa mieltä, vastasi Alfred.
Ja hän pitikin lupauksensa niin hyvin, ettei metsäpäällikkö
kertaakaan saanut puhutella Edvardia kahdenkesken, vaikka hän
nähtävästi sitä halusi ja usein kävi Edvardia tervehtimässä.

36. Edvard parani nopeasti. Kohta hän jo sai kävellä, mutta siitä eivät
muut tienneet kuin Alfred ja Oswald. Edvard aikoi näet
metsäpäällikön väen tietämättä poistua hänen kodistaan, heti kun
hän oli siihen kyllin vahva. Eräänä iltana pimeän tultua toi Pablo, jolle
Oswald oli vienyt sanan, kaksi hevosta. Oswald vei ne talliin, ja
seuraavana aamuna varhain hiipivät molemmat veljet hiljaa portaita
alas, nousivat hevosen selkään ja lähtivät metsäpäällikön talosta.
Oswald yksin tiesi heidän matkastaan.
— Alfred, sanoi Edvard, — minusta tuntuu kuin olisi tautini
haihduttanut kaikki suruni. Nyt kaipaan vain työtä. Chaloner ja
Grenville ovat myöskin kyllästyneet hiljaiseen elämäänsä. Mitä sinä
aiot? Lähdetkö mukaamme vai jäätkö tänne?
— Olen tarkoin punninnut ehdotustasi, vastasi Alfred, — ja olen
päättänyt jäädä. Sinulta kuluu nyt paljon rahoja, muista, että sinun
tästälähin tulee esiintyä Beverleynä ja elää siis säätysi mukaisesti.
Minä jään siis tänne ja koetan saada maatilamme sellaiseen
kuntoon, että voin lähettää sinulle vuosittain rahasumman.
Veljekset keskustelivat vielä kauan yhteisistä asioistaan ja
tulevaisuudestaan. Seuraavana aamuna lähtivät Edvard, Alfred,
Grenville, Chaloner ja Pablo Southamptoniin. Illalla matkustajat
astuivat laivaan ja saapuivat seuraavana aamuna pieneen
merikaupunkiin Ranskan rannikolla. Alfred ja Pablo sitävastoin
palasivat alakuloisina kotiin.
— Ah, Alfred-herra, sanoi Pablo, — Alice-neiti ja Edit-neiti olla
poissa, minä toivoisin olla heidän luonaan. Herra Edvard poissa,
toivoisin olla hänen luonaan. Te jäätte kotiin, toivoisin olla teidän
luona. Pablo ei voi olla kolmessa paikassa yhtaikaa.

37. — Ei, Pablo, parasta on siis, että jäät sinne, missä sinusta on
enimmän hyötyä.
— Niin, minä tiedän sen, te tarvitsette minua. Neiti Alice, Edit ja
Edvard-herra eivät minua tarvitse.
— Niin, Pablo, me jäämme metsään ja viljelemme maata. Minä
aion ruveta kasvattamaan hevosia, joita sitten myyn Lymingtonissa.
Mitä siitä arvelet?
Pablo hyväksyi heti tuuman, ja pian olivat molemmat nuorukaiset
innokkaassa keskustelussa uusista parannuksista ja muutoksista,
joita aikoivat panna toimeen "maatilallaan".
Mutta palatkaamme metsäpäällikön talolle. Aamulla Edvardin
lähdettyä, heti kun metsäpäällikkö oli noussut vuoteeltaan, koputti
Oswald hänen ovelleen. Hän ojensi herra Stonelle kirjeen, jonka
Edvard oli kirjoittanut ennen lähtöään. Metsäpäällikkö avasi kirjeen,
ja suuri oli hänen hämmästyksensä ja suuttumuksensa, kun hän oli
sen lukenut. Kirjeessään Edvard sydämellisesti kiitti metsäpäällikköä
ja hänen tytärtään kaikesta ystävällisyydestä ja hyvyydestä. Kirje
päättyi seuraaviin sanoihin: "Minun täytyy lähteä teille hyvästiä
jättämättä. Älkää minua siitä syyttäkö, on sattunut seikkoja, joita en
voi enkä tahdo lähemmin selittää. Minä matkustan nyt Ranskaan ja
rupean siellä sotapalvelukseen. Teille ja perheellenne toivotan onnea
ja menestystä, ilolla ja kiitollisuudella olen aina muistava niitä päiviä,
jotka teidän kodissanne vietin."
— Matkustanut? Onko hän todellakin matkustanut? huudahti herra
Stone.
— Kyllä, herra, aamuhämärässä.

38. — Ja miksi ei minulle ilmoitettu sanaakaan?
— Minä tunsin herra Edvardin ennen teitä, herra, vastasi Oswald.
— Siinä tapauksessa olisitte voinut lähteä hänen mukaansa, lausui
metsäpäällikkö ankaralla äänellä.
— Olette ehkä oikeassa, herra, vastasi Oswald ja lähti huoneesta.
Metsäpäällikkö oli vihoissaan. Kaikki hänen suunnitelmansa olivat
rauenneet. Hän luki uudestaan Edvardin kirjeen. "On sattunut
seikkoja, joita en voi enkä tahdo lähemmin selittää." Tätä en
ymmärrä, minun täytyy kysyä Kateita.
Herra Stone avasi oven ja kutsui tyttärensä huoneeseen.
— Kate, sanoi herra Stone, — Edvard on lähtenyt täältä tänä
aamuna, tässä on häneltä kirje. Lue se, ja ilmoita minulle, jos siinä
on jotain, jota sinä voit minulle selittää.
Kun Kate oli lukenut kirjeen, vierähti kyynel hänen poskelleen. Hän
peitti kasvot käsiinsä, mutta kyyneleet vuotivat sormien lomitse.
Hetkisen kuluttua sanoi metsäpäällikkö:
— Kate, onko jotain tapahtunut sinun ja Edvard Armitagen välillä?
Kate itki ääneen. Viime aikojen mielenliikutukset olivat olleet
hänelle liian voimakkaat, nyt hän ei enää jaksanut hillitä suruaan.
Metsäpäällikkö antoi hänen itkeä rauhassa vähän aikaa, sitten hän
hellästi pyysi tytärtään uskomaan hänelle huolensa.
Arastellen ja kyynelsilmin Kate kertoi, että Edvard oli sanonut
hänelle rakastavansa häntä, ja että hän oli keskeyttänyt nuorukaisen

39. puheen, osaksi kainoudesta, osaksi siitä syystä ettei hän muuta
uskaltanut, koska ei tuntenut isän mieltä. — Minä ajattelin, ettet sinä
kuitenkaan koskaan antaisi ainoata tytärtäsi köyhälle
metsänvartijalle, nyyhkytti hän.
— Minä en moiti sinua, tyttäreni, sinä luulit tekeväsi oikein, mutta
sinä olet kuitenkin erehtynyt.
— Erehtynyt? Mitä tarkoitat?
— Tarkoitan, että hartain toivoni on ollut nähdä sinut Edvardin
vaimona. Mutta minä tahdoin, että olisit rakastanut häntä hänen
itsensä tähden.
— Niin teenkin. Minä en vain uskaltanut suostua ilman sinun
myöntymystäsi, kuiskasi Kate.
— Syy on tavallaan minun, sanoi hänen isänsä. — Minun olisi
pitänyt puhua sinulle suoraan. Katsopas, Kate, minä olen jo kauan
aavistanut, että Edvard Armitage on Edvard Beverley, jonka luultiin
saaneen surmansa Arnwoodin palossa.
Kate katsahti kummastuneena isäänsä.
— Minä aavistin sen hänen jalosta ulkomuodostaan, jota ei karkea
puku voinut peittää. Kerran tapasin erään Benjamin nimisen miehen,
joka oli ennen palvellut Arnwoodissa ja kysyessäni eversti Beverleyn
lasten nimiä, hän luetteli aivan samat nimet mitkä ystävillämme
Uudessametsässä oli. Kirkonkirjoista sain lopullisen vahvistuksen
luulolleni, siitä näin, että eversti Beverleyn neljä lasta: Edvard,
Alfred, Alice ja Edit olivat aivan samanikäiset kuin sisarukset
metsänvartijantalossa. Saatuani tämän tietää, otin Edvardin luokseni

40. ja iloitsin siitä, että teistä heti tuli hyvät ystävät. Senvuoksi koetin
niin hartaasti saada Arnwoodin haltuuni voidakseni antaa sen
oikealle omistajalleen. Hänelle en voinut sitä suorastaan lahjoittaa
parlamentin ja Cromwellin tähden. Mutta kun tiesin, että hän rakasti
sinua, mainitsin hänelle ohimennen, että annan Arnwoodin sinulle
myötäjäisiksi — ajattelin, että kaikki asiat siten järjestyisivät oikein
päin.
— Nyt selviää minulle kaikki, sanoi Kate. — Ja nyt hän on lähtenyt
pois, emmekä enää koskaan saa häntä nähdä. Oi, minä olen hyvin
onneton!
— Toivokaamme parasta, Kate. Te olette molemmat nuoria —
aivan liian nuoria — ja kaikki voi vielä kääntyä hyväksi. Minä lähden
tapaamaan Alfredia, tahdon puhua hänelle suoraan.
— Entä Alice ja Edit — mihin he ovat joutuneet?
— Heistäkin voin antaa sinulle tietoja. Ystävämme Langton, jolle
asiasta kirjoitin, sanoo, että he ovat hänen ystäviensä, kahden
ystävällisen neidin luona Boltonissa ja voivat hyvin.
Jo seuraavana päivänä ratsasti herra Stone metsänvartijantalolle.
Alfred oli tapansa mukaan ahkerassa työssä, mutta vastoin
tavallisuutta hyvin vakava. Hän tervehti kylmästi herra Stonea, mutta
kun hän oli kuullut herra Stonen selityksen, myönsi hän, että Edvard
ja hän olivat olleet väärässä. Heti kun metsäpäällikkö oli ratsastanut
pois, alkoi Alfred kirjoittaa veljelleen, joka nyt täydellä todella oli
ulkona maailmalla. Hän kirjoitti pitkän, pitkän kirjeen, ja vielä
samana päivänä toimitti herra Stone sen Ranskaan Chalonerin
jättämän osoitteen mukaan.

41. SEITSEMÄSKOLMATTA LUKU.
Iloa ja riemua.
Saavuttuaan Pariisiin Edvard pyrki heti Kaarle-kuninkaan puheille,
joka lupasi toimittaa nuorukaisen armeijaan.
— Kenenkä johdettavaksi mieluummin antaudutte, Condén vai
Turennen — molemmat ovat suuria sotapäälliköitä?
— Kummanko teidän majesteettinne neuvoo minun valitsemaan?
kysyi
Edvard.
— Minä puollan Condéta. Hän on juuri palannut Vincennes'tä ja
varustautuu uudelleen. Minä annan teille suosituskirjeen.
Seuraavana aamuna lähti Edvard Condén prinssin puheille.
— Teillä on hyvät suositukset ollaksenne niin nuori. Te taistelitte
siis Worcesterin luona? Minä otan teidät palvelukseeni. Voitteko
hankkia minulle useampia maanmiehiänne? sanoi prinssi.
— Tiedän ainoastaan kaksi, mutta heistä vastaan kuin itsestäni.

42. — Tuokaa nämä upseerit luokseni huomenna tähän aikaan,
monsieur
Beverley — au revoir.
Edvard riensi kertomaan uutisiaan Chalonerille ja Grenvillelle, jotka
olivat hyvin tyytyväiset. Seuraavana aamuna Edvard esitti heidät
prinssille, joka heti otti heidät palvelukseensa. Kuukauden kuluttua
saivat nuorukaiset jo koetella miekkojaan Condén armeijassa, joka
taisteli vaihtelevalla onnella toista suurta sotapäällikköä, Turenneä ja
hänen armeijaansa vastaan.
Jonkin ajan kuluttua sai Edvard Alfredin kirjeen, joka sisälsi
selityksen metsäpäällikön ja Katen käytökseen. Edvardista tuntui
kuin olisi raskas kivi vyörynyt hänen sydämeltään. Hän ei kuitenkaan
vielä tahtonut palata Englantiin sotakentältä. Prinssi Condé johti
Espanjan sotilaita sodassa Alankomaita vastaan, ja Edvard tahtoi
seurata sotapäällikköään. Mutta hän kirjoitti ystävällisen kirjeen
kotiin herra Stonelle, että kaikki väärinkäsitykset olivat hälvenneet,
Katelle hän lähetti vain sydämelliset terveisensä.
Sodassa taistelivat Chaloner, Grenville ja Edvard kunnialla Condén
lipun suojassa. Tuon tuostakin he kuulivat uutisia Englannista — eikä
aina hyviä. Niinpä karkoitti Ranskan kuningas vuonna 1654
Cromwellin vaikutuksesta Kaarle Toisen Ranskasta. Maanpakolainen
kuningas lähti Espanjaan, ja näyttipä siltä, kuin ei hän koskaan tulisi
istumaan isäinsä valtaistuimella. Cromwell, joka nyt oli protektori,
hallitsi Englannin kansaa rautakädellä, mutta kuoli vähän aikaa
nimityksensä jälkeen.
Silloin alkoivat nuoret sotilaat ikävöidä takaisin isänmaahansa, ja
heti kun rauha oli tehty, he erosivat sotajoukosta ja riensivät
kuninkaansa luo, joka parhaillaan oleskeli Alankomaissa. Hän

43. vastaanotti heidät ystävällisesti, ja häneltä he kuulivat, että
Cromwellin nuori poika Richard, joka oli nimitetty protektoriksi isänsä
kuoleman jälkeen, oli kieltäytynyt tästä arvosta, ja Englannin kansa
aikoi senvuoksi jälleen palauttaa kuningasvallan.
Niin kävikin. 15 p. toukokuuta Kaarle Toinen sai sanan, että hänet
oli julistettu Englannin kuninkaaksi. Hän purjehti Schevelingistä
isäinsä maahan, ja Doverin luona kohtasi hänet kenraali Monk. 29 p.
samaa kuuta kuningas saapui Lontooseen kansan riemuhuutojen
kajahtaessa.
Kuninkaan rinnalla, hänen komean seurueensa etumaisina,
ratsastivat Edvard Beverley, Chaloner ja Grenville. Kun juhlasaatto
hitaasti kulki katuja pitkin, oli kaikissa ikkunoissa juhlapukuisia
naisia, jotka huiskuttivat nenäliinojaan tervehdykseksi
maanpakolaiselle kuninkaalle ja hänen onnettomuustovereilleen.
— Edvard! huudahti Chaloner äkkiä. — Tunnetko noita kahta
suloista neitoa tuolla ikkunassa?
— Missä? Ei, en muista heitä ennen nähneeni?
— Etkö tunne omia sisariasi? Heidän takanaan seisovat molemmat
vanhat tätini.
He lähestyivät nyt ikkunaa ja Edvard tunsi todellakin sisarensa. —
Niin, oletpa oikeassa, Chaloner. Mutta kuinka he ovat muuttuneet!
huudahti Edvard. — Ovatko he todellakin samat pikku tytöt, jotka
viimeksi näin köyhässä metsänvartijantalossamme!
— Niin, he ovat todellakin viehättäviä, mutta niinhän he aina ovat
olleetkin, vastasi Chaloner.

44. Nyt he ratsastivat ohitse, ja samassa äkkäsi Edit veljensä.
— Alice, tuossa ratsastaa Edvard! huudahti hän niin äänekkäästi,
että kuningaskin sen kuuli.
Alice ja Edit huiskuttivat nenäliinojaan, mutta pian heidän täytyi
liikutuksesta peittää kasvonsa.
— Ovatko he teidän sisarianne, Beverley? kysyi kuningas.
— Kyllä, teidän majesteettinne.
Kuningas kohosi satulassaan ja tervehti neitosia.
Sisariltaan Edvard sai sittemmin tietää, että metsäpäällikkö Stonen
tytär myöskin oleskeli Lontoossa ja että hän usein kävi
Conynghamen neitien luona tervehtimässä entisiä ystäviään. Hän oli
entistään ihanampi ja kosijoita hänellä oli tusinoittain.
— Entä Alfred? Kuinka hän jaksaa? kysyi Edvard.
— Mainiosti. Hän hoitaa Arnwoodia toistaiseksi. Entinen kotimme
on nyt rakennettu uudelleen. Se kuuluu olevan oikea linna, kertoi
Alice.
— Niin, arveli Edvard, — sehän on tietysti hyvin hyvä — mutta
minua se ei liikuta. Minä tiedän kyllä, millä ehdoilla herra Stone
tahtoo sen minulle lahjoittaa, mutta vaikka pidänkin Katesta yhtä
paljon kuin ennen, en voi vastaanottaa sillä tavalla isänperintöäni,
johon minulla on laillinen oikeus.
Alice pudisti hymyillen päätään. — Sinäpä olet jäykkäniska,
Edvard.

45. Sinulla on kaksi toivomusta — saada Arnwood suvullemme takaisin
ja
Kate vaimoksesi. Mutta kun molemmat tarjotaan sinulle yhtaikaa,
sanot
sinä: "ei kiitos". Sinä tahdot kummankin erikseen.
— Odotahan! Kuningas antaa kyllä minulle Arnwoodin takaisin.
Silloin ei minun tarvitse vastaanottaa sitä lahjana herra Stonelta.
— Älä usko liiaksi ruhtinaihin, veliseni, sanoi Alice. — Jos kaikki
aateliset tässä maassa tulisivat vaatimaan takaisin entiset linnansa ja
talonsa, saisi kuningas paljon tekemistä. Sitäpaitsi se olisi väärin
herra Stonea kohtaan, joka niin tarmokkaasti on toiminut kuninkaan
puolesta.
— Sinä olet oikeassa, Alice, myönsi Edvard.
Edvard oleskeli nyt paljon hovissa, jossa yhtämittaa juhlittiin.
Kateä hän ei tavannut, mutta hän näki hänet hovijuhlassa, jossa
hänen suloinen olentonsa herätti kuninkaankin huomiota.
Alfredilta, joka Edvardin tulosta kuultuaan oli rientänyt häntä
Lontooseen tapaamaan, kuuli Edvard, että herra Stone aikoi
luovuttaa hänelle Arnwoodin.
— Mutta luuletko, että hänen tyttärensä vielä huolii sinusta? kysyi
Alfred.
— Mitä sillä tarkoitat, Alfred? Olemmehan rakastaneet toisiamme
nuoruudestamme asti.
— Niin, mutta siitä on seitsemän pitkää vuotta. Ja voisihan sattua,
että Kate Stone olisi kyllästynyt odottamiseen ja olisi kiintynyt

46. johonkin toiseen sillä aikaa. Kuka tietää, kenties olen väärässä.
— Kenties olet oikeassakin, sanoi Edvard surullisesti.
Mutta Edit oli toista mieltä. — Kate pitää kyllä vielä sinusta,
lohdutti hän. — Kysypäs häneltä.
Edvard Beverley kysyi jonkin ajan kuluttua, ja Kate oli todellakin
ollut uskollinen rakkaudessaan nuoreen "metsänvartijaan".
Vuoden kuluttua vietettiin kolminkertaiset häät. Morsiuspareina
olivat: Edvard ja Kate, Chaloner ja Alice ja Grenville ja Edit.
Kuningas, joka talutti morsiamia, lausui: — Näin palkitaan
uskollisuus.
Alfred eli vielä jonkin aikaa naimatonna. Hän harrasti yhä vielä
innolla maanviljelystä ja menestyi hyvin. Hän sai ensin veljeltään
maksutta vuokratilan ja sai pian niin paljon rahoja kokoon, että osti
itselleen oman maatilan. Sitten hän meni naimisiin Klara Ratcliffin
kanssa, jota hän aina oli ihaillut.
Vanha metsänvartijantalo joutui hyviin käsiin. Se lahjoitettiin
Pablolle, joka hänkin meni naimisiin ja sai paljon pieniä
mustalaislapsia. Oswald jätti toimensa Uudessametsässä ja tuli
Arnwoodiin Edvardin palvelukseen. Janekin muutti Arnwoodiin, eli
hyvin vanhaksi ja kävi yhä äreämmäksi vuosi vuodelta.
Tähän päättyy Edvard Beverleyn ja hänen sisarustensa tarina.
Usein he vielä vanhoilla päivilläänkin muistelivat uurasta ja onnellista
elämäänsä köyhässä metsänvartijantalossa, jolloin he vielä olivat —
Uudenmetsän lapsia.

47. *** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK UUDENMETSÄN
LAPSET ***
Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S.
copyright law means that no one owns a United States copyright in
these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it
in the United States without permission and without paying
copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of
Use part of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything
for copies of this eBook, complying with the trademark license is
very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as
creation of derivative works, reports, performances and research.
Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given
away—you may do practically ANYTHING in the United States with
eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject
to the trademark license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE

48. THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

49. Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
testbankdeal.com