Childdirected Speech In Qaqet A Language Of East New Britain Papua New Guinea Henrike Frye

Childdirected Speech In Qaqet A Language Of East New Britain Papua New Guinea Henrike Frye
Childdirected Speech In Qaqet A Language Of East New Britain Papua New Guinea Henrike Frye
Childdirected Speech In Qaqet A Language Of East New Britain Papua New Guinea Henrike Frye

1. Childdirected Speech In Qaqet A Language Of East
New Britain Papua New Guinea Henrike Frye
download
https://ebookbell.com/product/childdirected-speech-in-qaqet-a-
language-of-east-new-britain-papua-new-guinea-henrike-
frye-46409568
Explore and download more ebooks at ebookbell.com

2. Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
Little Girls Lost The Stories Of Four Of Australias Most Horrific
Child Murders And Their Helen Reade
https://ebookbell.com/product/little-girls-lost-the-stories-of-four-
of-australias-most-horrific-child-murders-and-their-helen-
reade-5082552
Directchill Casting Of Light Alloys Science And Technology John F
Grandfield
https://ebookbell.com/product/directchill-casting-of-light-alloys-
science-and-technology-john-f-grandfield-4318376
Physical Metallurgy Of Direct Chill Casting Of Aluminum Alloys
Advances In Metallic Alloys Dmitry G Eskin
https://ebookbell.com/product/physical-metallurgy-of-direct-chill-
casting-of-aluminum-alloys-advances-in-metallic-alloys-dmitry-g-
eskin-2260542
Child Psychology And Psychiatry Frameworks For Practice 2nd Ed 2nd
Edition David Skuse
https://ebookbell.com/product/child-psychology-and-psychiatry-
frameworks-for-practice-2nd-ed-2nd-edition-david-skuse-44869186

3. Child Family School Community 10th Edition Roberta M Berns
https://ebookbell.com/product/child-family-school-community-10th-
edition-roberta-m-berns-45036894
Child 44 Tom Rob Smith
https://ebookbell.com/product/child-44-tom-rob-smith-45114528
Child And Adolescent Psychopathology For School Psychology 1st Terry
Diamanduros
https://ebookbell.com/product/child-and-adolescent-psychopathology-
for-school-psychology-1st-terry-diamanduros-45572762
Child And Youth Welfare Law In Germany An Overview For Educators
Psychologists Paediatricians And Politicians Manfred Gnther
https://ebookbell.com/product/child-and-youth-welfare-law-in-germany-
an-overview-for-educators-psychologists-paediatricians-and-
politicians-manfred-gnther-46075664
Child Development In Russia Perspectives From An International
Longitudinal Study
https://ebookbell.com/product/child-development-in-russia-
perspectives-from-an-international-longitudinal-study-46135814

5. CHILD-DIRECTED
SPEECH IN QAQET
A LANGUAGE OF EAST NEW BRITAIN,
PAPUA NEW GUINEA

7. ASIA-PACIFIC LINGUISTICS
CHILD-DIRECTED
SPEECH IN QAQET
A LANGUAGE OF EAST NEW BRITAIN,
PAPUA NEW GUINEA
HENRIKE FRYE

8. Published by ANU Press
The Australian National University
Canberra ACT 2600, Australia
Email: [email protected]
Available to download for free at press.anu.edu.au
ISBN (print): 9781760465162
ISBN (online): 9781760465179
WorldCat (print): 1332766208
WorldCat (online): 1332763635
DOI: 10.22459/CDSQ.2022
This title is published under a Creative Commons Attribution-NonCommercial-
NoDerivatives 4.0 International (CC BY-NC-ND 4.0) licence.
The full licence terms are available at
creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/legalcode
Cover design and layout by ANU Press. Cover photograph Child in Kamanakam
by Carmen Dawuda.
This book is published under the aegis of the Asia-Pacific Linguistics Editorial Board
of ANU Press.
This edition © 2022 ANU Press

9. Contents
Acknowledgements vii
Part I: Setting the scene
1. Introduction 3
1.1 Overview 3
1.2 Child-directed speech 5
1.3 Qaqet Baining 10
1.4 Database and methods 16
1.5 Outlook 20
2. The language environment 21
2.1 Child rearing practices and frameworks of interaction 21
2.2 Assessing attitudes 24
2.3 The amount of input 54
2.4 Summary: Factors contributing to the language environment
of children in Raunsepna 60
Part II: Comparison of adult- and child-directed speech
3. Direct comparison of ADS and CDS: The Qaqet pear
story corpus 65
3.1 Methods of data collection 65
3.2 The data 71
4. Mean length of utterance 83
4.1 Previous research on MLU in CDS 83
4.2 Utterances 85
4.3 Words or morphemes? 87
4.4 Procedure and results 87
4.5 Summary: MLU in Qaqet CDS 90
5. Disfluencies 93
5.1 Previous research on disfluencies in CDS 93
5.2 A model of disfluency pauses with reference to Qaqet 95
5.3 Disfluency pauses: Comparison of CDS and ADS 98
5.4 Distribution of hesitations 101
5.5 Summary: Disfluencies in Qaqet CDS 104

10. 6. Prosodic features 107
6.1 Previous research on prosodic features of CDS 107
6.2 Method and results 109
6.3 Summary: Prosodic features of CDS in Qaqet 120
7. Directing attention: Speech acts in Qaqet CDS‑narratives 123
7.1 Previous research on speech acts in CDS 123
7.2 Data coding and selection 125
7.3 Functions of regulatory intonation units 128
7.4 Summary: Fulfilling a common task 137
8. Corrective input 139
8.1 Previous research on corrective input 139
8.2 Adults’ reactions to non-target-like child utterances 140
8.3 Summary: Imitation and recast 146
9. CDS and the Qaqet lexicon 149
9.1 Previous research on special babytalk words 149
9.2 Babytalk words in the CDS-pear stories 150
9.3 Summary 153
10. Conclusion 155
10.1 Hypothesis 155
10.2 Socio-economic background 156
10.3 Language attitudes 156
10.4 The amount of input 157
10.5 Structural features of Qaqet CDS 158
10.6 Limitations and future research 160
Appendix: Interview guideline and results 163
References 169
Index 185

11. vii
Acknowledgements
This work was not produced in empty space, but it was made possible by
the immense support I received from many different persons. I want to
thank all those people who cared for me and my research and shared their
time, ideas and resources with me. You taught me that neither distance
nor time pose limits to community and open-mindedness.
First, I am deeply grateful to the communities of Raunsepna, Lamarain
and Kamanakam. Thanks for sharing your time, thoughts, stories, your
houses, food and buai.
Numerous individuals contributed to this work, be it as participants in
audio and video recordings, culture experts, as transcribers or as translators.
For their efforts, their lessons, their care, their broad-mindedness and
their dedication, I would like to thank:
Afra Kularek, Afra Savangit, Alois Balar, Alois Kemsarlem, Andrew
Kaltumen, Angelika Kurlik, Anna Iarilmi, Anna Kaqetki, Anna Mitnik,
Anna Savandi, Batlius Kabainga, Ben Karliun, Bernard Kulap, Betty
Dangas, Bibiana Mali, Blasius Benga, Blasius Gesaqa, Boniface Lan,
Bonifaz Issa, Caroline Unsim, Caspar Mestaqaet, Caspar Panavu, Cecilia
Irlus, Christine Maqi, Christopher Kereku, Christopher Mitparlingi,
Christopher Philemon, Clement Muaqanem, Clementia Guailas, Damien
Kereku, Dorothy Naremitki, Erica Murumgi, Felix Danly, Francis
Kalang, Frances Ngeligi, Francisca Ngenara, Francisca Ngusurlki, Gloria
Kuanas, Henry Lingisaqa, Jacob Telile, Joana Samisin, Joana Standi,
John Landi, Josephine Rami, Lona Sinirang, Lucy Nguingi, Lucy Rluses,
Lucy Sutit, Lucy Tena, Lucy Topona, Marcella Tangil, Margret Mitil,
Maria Kademgi, Maria Karakmet, Maria Salap, Maria Savarin, Martha
Iaken, Martina Lurlki, Mathias Batnaqa, Michael Mestanat, Michael
Vaka, Michael Wasupka, Monica Ilas (from Lasrlem), Monica Ilas (from
Lualait), Monica Sandi, Monica Sunun, Patrick Lemigel, Paul Alin,

12. CHILD-DIRECTED SPEECH IN QAQET viii
Paula Nuvaqat, Peter Saminga, Philipp Ramit, Raphael Luangi, Raphael
Ngunaqa, Raphael Nuavet, Rebecca Savirian, Rita Salap, Robert Vaka,
Roberta Nakai, Rose Ngusurlki, Rose Boni, Sara Puatbum, Scolastica
Karikmetki, Selina Qiuaik, Susan Sakalkal, Theresia Tamian, Theresia
Kurukpet, Toni Alin, Utilia Avitki, and Vincent Depguasdarik
For their warm hospitality and generosity, I would like to thank Ludwina
and James Tapele and their family. I gratefully remember the support of
their deceased son Junior Danang.
I would like to thank the FMI (Filia Maria Immaculata) Sisters, especially
Sr Wilhelmina Sundu for allowing me to stay in the Raunsepna-convent,
and my house mates Sr Goretty Kuikui and Sr Roselyne Tarur for their
care, hospitality, curiosity and humour.
For their hospitality and generosity, I would like to thank Joana Pascan
and her family; Dorothy and Patrick Alvin; Emma and Thomas; Rose;
Sheila and Jefferson Marampau.
I acknowledge the Volkswagen-Stiftung making this research possible
through generous funding, and the a.r.t.e.s. Graduate School Cologne
and ANU Press for funding support.
For this work, I was so lucky to become part of the Department of
Linguistics at the University of Cologne. Numerous people there offered
their support, guidance and friendship, for which I am incredibly grateful.
Especially, I want express my deepest gratitude to the world’s best
supervisor, my mentor Birgit Hellwig, for having me on the bridge, my
second supervisor Nikolaus Himmelmann for his valuable comments, and
for telling me to stop splitting hairs (or intonation units), and Elena Lieven
from the University of Manchester for her willingness to engage with my
work, the long travel she took on to do so and her insightful feedback.
I am deeply grateful to Carmen Dawuda for her tremendous support, be
it on the other side of the corridor, office table or world; Steffen Reetz for
sharing this journey with me; Lena Wolberg for her wizardry in overcoming
bureaucratic obstacles; Sonja Eisenbeiss for her expertise and passion, and
for her generosity in sharing these with me; Christoph Bracks for taking
the time to truly engage with my ideas (and for tolerating my reactions to
his comments); Aung Si for believing in me and for literally hundreds of
commas; Ivan Kapitonov for providing stylistic advice; Gabriele Schwiertz

13. ixACKNOWLEDGEMENTS
for sharing her knowledge about phonetic analysis; Felix Rau and Volker
Unterladstetter for sharing their LaTeX-skills; Sonja Riesberg for sharing
her experience and insights; and Melanie Schippling, Lena Pointner and
Miyuki Hennings for the numerous times they supported my linguistic
analyses with their Qaqet skills and experience.
I want to thank Christian Lehmann for the dedicated training I received,
and for prompting my mood of determination.
For the kind support I received in the publication of this work I want to
thank Bethwyn Evans, Bruno Olsson and Angela Terrill.
I would like to thank my friends Agnes, Julia, Julian, Oliver and Susi for
their vivid interest, their brilliant thoughts and the countless occasions
they encouraged me.
I am deeply grateful to my parents for their unconditional love, trust and
support.
Danke für Wurzeln und Flügel.
Finally, I want to thank my husband Patrick for his company, his patience,
and his support and care.
Amatlungena!

15. Part I: Setting
the scene

17. 3
1
Introduction
1.1 Overview
Studying the linguistic environment of young learners is an indispensable
key to the understanding of child language acquisition. The language
children hear is the most important source of information they have to
acquire a linguistic system. They have to connect form, meaning and
diverse levels of interaction and identify the relevant cues that guide them
in this process. The linguistic matter that surrounds them is one of the
various forces spurring this development.
The study of child-directed speech (CDS) furthermore offers valuable
insights into adult language (e.g. adult speakers’ metalinguistic
knowledge, as reflected in corrections of young children; Hellwig & Jung
2020) and processes of language shift (e.g. the exact processes involved
in the interruption of intergenerational transfer of a language; Grenoble
& Whaley 2006). We must understand processes of language shift to
deal successfully with the rising loss of languages around the world.
While small, marginalised language communities often find themselves
confronted with the loss of their identity, linguists see the empirical base
of their theories disappear (Pye 2020). The goals of these two groups do
not always overlap but both could mutually benefit from responsibly
conducted language documentation that includes child language and
child-directed language. Currently, there are acquisition studies for
about 1–2 per cent of the world’s languages, and even this sample largely
consists of Indo-European languages (Stoll 2015: 114). These languages
not only have comparatively unusual linguistic features (Stoll 2015), but

18. CHILD-DIRECTED SPEECH IN QAQET 4
they are also mostly spoken in so-called WEIRD
1
(Western, educated,
industrialised, rich, democratic), that is, hegemonic societies. These have
been found to differ substantially from the majority of communities
around the world on various dimensions of social description (Henrich
et al. 2010). Thus, current theories of language development are based on
a sample biased towards a rather atypical part of the global population:
The vast majority of the world’s languages are spoken by small
populations that have fewer than a million speakers, lack socio-
economic power, typically are not literate, and do not share
Western cultural presuppositions. (Anand et al. 2011: 2)
Especially in rural, subsistence-based societies, the language environments
of children differ substantially from Western, urban settings (Lieven &
Stoll 2009). This variation in setting is reflected in the input of young
language learners. Yet, children from all linguistic backgrounds typically
acquire a language at roughly the same pace, following similar timetables
(Casillas et al. 2020a, 2020b). In order to gain a full picture of how they
achieve this, we must carefully examine the relationship between the
many factors relevant to child language development in diverse contexts.
Rowe and Snow (2020) recently proposed three dimensions to analyse input
to children: interactive features, linguistic features and conceptual features.
They review a large amount of literature that proves that features belonging
to each of these domains are helpful for child language acquisition. However,
they equally predict that these features will vary between languages, cultures
and other factors. Over the last few years, the study of child language
development in small-scale societies has grown, providing indispensable
contributions to the central questions of the field. However, much of this
research focuses on the cultural context of language acquisition and the
amount of language input. Nevertheless, our knowledge of the structural
variation in children’s input is still rather limited (Pye 2020; Hellwig &
Jung 2020; Vaughan et al. 2015). The relationship between language by and
with children is what ultimately influences theories of language learning.
Yet, as Hellwig and Jung (2020: 208) state, ‘this can only be the second
step, necessitating dedicated studies later on. A first step would be to map
cross-linguistic variation’.
1 The use of the term educated in this acronym is problematic. There are many other forms
of education besides the formalised education intended here. If I continue to use it nevertheless,
this does not mean that I want to devalue any form or construction of knowledge besides the
institutionalised one.

19. 51. INTRODUCTION
The present work aims to push the limits a bit further by describing the
register of child-directed speech in Qaqet (Baining). Spoken by about
10,000 people (Hellwig 2019: 1), Qaqet is a non-Austronesian language
of the Baining Mountains of East New Britain Province, Papua New
Guinea (see Figure 1.1). I collected the data for this study in Raunsepna,
a remote village where people largely carry out subsistence farming, while
also cultivating some cash crops. Children acquire Qaqet as their first and
dominant language, followed by the national languages Tok Pisin and
English. The central topic of this work is a direct comparison of language
directed at adults and language directed at children (24–60 months).
My  findings are supplemented by a description of the socio-cultural
context of children’s language socialisation.
Where evident, I will describe how those factors interact with the language
use evident in the comparative study. Moreover, I will attempt to make
suggestions with regard to the function of the relevant features in reference
to previous research.
In Section 1.2 I will outline the theoretical assumptions underlying my
investigation, while referring to previous research on language directed
at children.
1.2 Child-directed speech
This work draws on the assumption that input and interaction are the
driving forces behind child language acquisition, a position central to
the functionalist or usage-based approach to language acquisition.
In this section, I will illustrate the background of the current debates on
CDS. The central topic is the effect of CDS on child language acquisition,
connected to its universality and complicated by the immense amount of
variation found in communities around the world.
Functionalism is one of two major, but conflicting, theoretical approaches
to language acquisition. The other, nativism, assumes that children are born
with knowledge about a certain number of abstract rules and principles
that are universally shared by all languages in the world (Chomsky 1965,
1981). This theory arose as a reaction to the logical problem that children
hear only a finite number of sentences but are able to produce an infinite
number of utterances nevertheless.

20. CHILD-DIRECTED SPEECH IN QAQET 6
Figure 1.1: The Gazelle Peninsula in Papua New Guinea.
Source: Anne Wiesner, with permission.
Children’s language input has been described as ‘impoverished’ (Chomsky
1965), further disqualifying its relevance for language acquisition.
In reaction to this problem, nativist theories predict that, based on the
very small number of sentences children hear, they would only have to
activate the relevant features for their language in their innate grammar.
Piaget (1957) argued that there was no acquisition device necessary
but, on the contrary, general cognitive learning mechanisms would be
sufficient in order to acquire a language. Bruner (1974) and Vygotsky
(1978) emphasised the role of interaction and social learning in this
process. The ‘motherese-hypothesis’ (Snow 1972; Snow & Ferguson
1977; Nelson 1977) assumed that a specifically tailored input is the most
important factor in language acquisition. These works led to functionalist
or usage-based accounts of language acquisition (Tomasello 2003; Lieven
& Tomasello 2008; Tomasello 2009; Ambridge & Lieven 2013). These
propose that ‘children’s language acquisition is driven by – and hence
cannot be explained without reference to – their desire to use language
to perform communicative functions’ (Lieven & Stoll 2013: 3). Basic
cognitive abilities of children, mostly their intention-reading skills and

21. 71. INTRODUCTION
their ability to identify patterns, enable them to identify form-function
mappings in language (Tomasello 2003). For instance, joint attention,
that is, when a child focuses their attention on the same shared conceptual
ground as their conversational partner, can help the child identify the goals
of their conversational partner and draw conclusions about the functions
of the constructions they hear (Tomasello 2009).
While initially much emphasis was laid on children’s language input, the
children’s own role in this process was never neglected:
Language acquisition is the result of a process of interaction
between mother and child which begins early in infancy, to which
the child makes as important a contribution as the mother, and
which is crucial to cognitive and emotional development as well as
to language acquisition. (Snow 1977a)
However, later, following the ideas of Bruner (1985), the active role of
children in the process of language acquisition received more attention
(Gallaway & Richards 1994; Nelson 1996, 2007; de León Pasquel 2011).
In the current work, I assume that the interaction between caregivers and
children is of central importance in order to understand the nature of the
language directed towards children. What children hear differs on various
linguistic levels from the language directed at adults (Snow & Ferguson
1977; Gallaway & Richards 1994). CDS is shorter, clearer, less complex
and more grammatical than adult-directed speech (ADS). It contains
fewer hesitations, more imperatives and questions, its intonation patterns
are exaggerated, and it is more repetitive than ADS. The vocabulary is
restricted, containing reference mostly to the here and now, and less
diverse than adult-directed speech.
2
When adults speak with young children, many of these features figure
prominently in their language but they disappear as the child matures
(Phillips 1973; Harkness 1977), a process referred to as finetuning
(Snow 1996).
3
2 Summaries of the features of CDS are to be found in Snow (1972), Snow and Ferguson (1977),
Gallaway and Richards (1994), O’Grady (2005), Lieven and Stoll (2009), Saxton (2009) and
Vaughan et al. (2015). The detailed findings of previous research on the relevant features of CDS
(Section 1.5) are presented in the respective sections.
3 This does not mean, however, that caregivers modulate their speech consciously to provide
adapted language lessons for their children.

22. CHILD-DIRECTED SPEECH IN QAQET 8
There is broad evidence that several features of CDS support language
acquisition in various ways (Richards & Gallaway 1994). Reduced
complexity (e.g. of utterances, see Chapter 4) facilitates comprehension
by minimising the processing effort and necessary concentration span
(Newport et al. 1977). Explicit prompts to listen, content questions,
variation sets and a higher fundamental frequency (Warren-Leubecker
& Bohannon 1984) serve to attract and direct children’s attention:
focusing on the ‘relevant aspects of the context is a necessary condition
for the acquisition of a language and for successful communication’
(Richards & Gallaway 1994: 263). Prosodic features (see Chapter 6) such
as an exaggerated frequency range and hesitations potentially facilitate
identification of the boundaries of words and phrases, given that the
relevant modifications often occur at salient positions in the sentence
(Richards & Gallaway 1994; Snow 1972; Jones & Meakins 2013).
Negative evidence such as recasts (target-like repetitions of the children’s
non target-like utterances) provide the child with useful information
regarding the acceptability of her utterance (Cross 1977; Hoff-Ginsberg
& Shatz 1982; Barnes et al. 1983; Farrar 1990; Saxton 1997). Due to
their proximity (both within the sentence and also semantically) to the
utterance they refer to, recasts are also highly intelligible (Barnes et al.
1983; Saxton 1997).
As a consequence of this discovery, early research hypothesised that
CDS was necessary for language acquisition, and therefore universal by
definition (Snow & Ferguson 1977). However, the interplay of diverse
factors turned out to be more complex than assumed. I illustrate this by
referencing research on the effect of disfluencies on comprehension:
Disfluencies provide neither semantic nor syntactic information;
as a matter of fact, disfluencies provide the child with ‘false’
information […] Intuitively, therefore, it would seem that
disfluent speech should be hard for young children to process and
we might expect that speech addressed to young children would
be relatively free of disfluency. (Broen 1972: 4)
4
This view has been challenged by recent developments providing
evidence that certain types of disfluencies tend to occur ahead of ‘difficult
linguistic material’ (Clark & Fox Tree 2002; Owens et al. 2018; Thacker
et al. 2018: 5). Hesitation particles such as uh or uhm in English, for
4 Ellipsis that appear in square brackets indicate that the author has removed unnecessary text from
a quote; ellipsis that appear without square brackets are as they appear in the original quoted text.

23. 91. INTRODUCTION
example, often occur before words introducing new discourse referents
or referring  to infrequent ones (Nilsson Björkenstam et al. 2013).
Even toddlers of 28–32 months of age ‘use disfluencies online to compute
expectations about the speaker’s referential intentions’ (Kidd et al.
2011: 13). Hesitations, therefore, are not necessarily hard to process, and
fewer hesitations are not necessarily beneficial for comprehension.
If CDS was a necessary condition for language acquisition, we would
expect it to be universal. Due to a bias towards WEIRD languages
(see  Section 1.1), early research did not consider variations between
different languages. Evidence for this variation was provided by scholars
from the paradigm of language socialisation (Ochs & Schieffelin 1984;
Schieffelin & Ochs 1986), who not only demonstrated that the learning
environments of children differ extensively around the world, but that
this variation crucially affects language directed towards children (CDS).
Neither in Samoa (Ochs 1988) nor among the Kaluli of Papua New Guinea
(Schieffelin 1990) was a register of child-directed speech discovered.
On the contrary, children in both communities receive little direct input
and only rarely experience dyadic or coordinated joint attention.
5
Both
Schiefflin and Ochs demonstrated how the ideologies held within those
communities towards children and child language acquisition were
responsible for these linguistic practices. Similar evidence has since been
reported for many children from non-industrial societies. The complex
and varying relationships between socio-economic factors, caregiving-
styles, parental beliefs and actual language practice are the topic of
Chapter 2. The amount of variation between language environments is
substantial and far from being sufficiently explored.
Still, in recent years, there have been advances in mapping this diversity,
and drawing the relevant conclusions concerning the mechanisms of child
language acquisition. While in many societies, children receive only very
little directed speech, it is probable that all societies have their own special
ways of interacting with children; however, different languages yield
‘different ranges of modifications’ (Gallaway & Richards 1994: 257).
In many languages, the mean fundamental frequency is higher in CDS
than in ADS. Bryant and Barrett (2007) show that adult Shuar hunter
horticulturalists from Amazonian Ecuador can discriminate between
5 Dyadic joint attention happens between two people, while coordinated joint attention happens
when two people interact together with a concrete object.

24. CHILD-DIRECTED SPEECH IN QAQET 10
English ADS and CDS when listening to samples, and are better at
inferring speaker intentions from the CDS-samples. These findings were
replicated with adults from the Turkana society in northwestern Kenya
(Bryant et al. 2012), suggesting that the subjects know the relevant
registers from their own languages. Yet, Pye (1986a), for K’iche’ Maya,
and Defina (2020), for the Australian language Pitjantjatjara, both report
the mean fundamental frequency to be the same in CDS, and occasionally
even lower than in ADS. With regard to utterance type, Rowe (2008) and
Hoff-Ginsberg and Shatz (1982) found that a great prevalence of questions
is not only typical for CDS (in WEIRD languages), but is also associated
with growth in the vocabulary of children. However, Pye (1986a) reports
that K’iche’ CDS contained even fewer questions than ADS. Instead, he
found a large number of imperatives. Vogt et al. (2015) report equally
high amounts of imperatives for Changana in a rural community in
Mozambique, but much less in a nearby urban community.
From these few instances of possible variation, the following question
emerges: how do these input characteristics, which are so different from
those that have been reported to be salient, interact with children’s language
acquisition? Recent research has addressed the effect of CDS on vocabulary
size in communities where children receive little directed input. As children
in many societies only receive minimal directed input, it seems likely that
they are able to learn from overheard speech. The results, though, are
contradictory. Shneidman and Goldin-Meadow (2012) found that Yucatec
Mayan children did not profit from overheard speech despite receiving little
directed speech. Rural children in Mozambique (Mastin & Vogt 2015),
however, apparently learned new words from watching the actions of others.
Yet in both groups—Mayan children and children in Mozambique—
the total amount of language directly addressed to them correlated with
vocabulary growth. This highlights the central importance of CDS for
language acquisition and the urgent need to document its manifold faces.
1.3 Qaqet Baining
1.3.1 The Qaqet language
Qaqet is a non-Austronesian language and a member of the Baining
language family that consists furthermore of the distinct languages Mali,
Simbali, Kairak, Uramot and Makolkol (Stebbins 2009). The Baining

25. Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

26. V. ANTINAHUEL.
Äsken kertomiemme tapahtumien jälkeisenä päivänä valmistautuivat
Valentin ja Ludvig jatkamaan matkaansa. Don Tadeo ei tosin olisi
tahtonut laskea heitä luotaan, mutta hänen täytyi tällä kertaa tyytyä
mahdolliseen jälleennäkemiseen. Keskustelu hänen ja ranskalaisten
välillä kesti sangen kauan.
"No niin, en tahdo kauempaa pidättää teitä", sanoi hän vihdoin,
"sillä näen, että päätöksenne on peruuttamaton. Mihin suuntaan
aiotte matkustaa?"
"Hm", vastasi Valentin hymyillen, "me olemme, kuten kai tiedätte,
puoleksi onnenetsijöitä, ja mikä suunta hyvänsä kelpaa meille, jos se
vain vie meidät päämääräämme. Me ratsastamme kai etelään."
"Se sopii sangen hyvin", arveli don Tadeo. "Kuulkaahan minua,
ystäväni, Valdivian maakunnassa on suuri maatila, jossa käväisen
pian itse — mikä estää teitä kunnioittamasta minua läsnäolollanne.
Samalla voisitte myöskin tehdä minulle pienen palveluksen. Tarvitsen
juuri nyt luotettavan miehen, joka vie erään tärkeän kirjeen
araukanien ylipäällikölle. Jos te menette Valdiviaan, täytyy teidän

27. matkustaa Araukanian halki. Asia ei tuottaisi siis teille suuria
vaikeuksia."
"Todellakin, sehän sopii sangen hyvin!" sanoi Valentin. "Me
suostumme. Sitäpaitsi emme ole vielä koskaan nähneet villejä, joten
tehtävästä tulee olemaan meille vain hyötyä ja huvia."
"Sitä parempi… sallitteko minun antaa siis teille kirjeen?"
"Kenelle jätämme sen?"
"Sille Toquinille, josta äsken puhuin, — nimittäin Antinahuelille,
Auringontiikerille."
"Auringontiikerille. Ja missä oleskelee tämä herra, joka kantaa niin
peloittavaa nimeä?"
"Kunniani kautta, nyt kysytte minulta jo liikaa, señor Valentin. Sitä
en tiedä. Araukanit ovat paimentolaiskansaa, ja sentähden on usein
vaikea löytää heidän joukostaan sitä, jota etsii."
"Pyh, se kyllä onnistuu meille", vakuutti Ludvig. "Mutta missä on
kirjeenne?"
"Tässä!" sanoi don Tadeo vetäen esiin muutamia kokoonkäärittyjä
papereita. "Tehtävä, jonka uskon teille, on hiukan vaarallinen. Jos
nämä paperit löydettäisiin teiltä — tuhat tulimmaista, en tiedä mitä
siitä seuraisi!"
"Olkaa huoletta, vaara ei peloita meidänlaisia miehiä — te voitte
luottaa meihin."

28. "Kiitän teitä, señorit! Muutaman päivän perästä matkustan minäkin
Valdiviaan, ja kun siellä tapaamme taas toisemme, niin muistakaa,
että olemme ystävyksiä, älkääkä kieltäytykö ilmoittamasta minulle
uusia päätöksiänne."
Tuntia myöhemmin lähtivät Valentin ja Ludvig kartanosta kahdella
oivallisella hevosella, jotka heidän isäntänsä oli lahjoittanut heille.
Heidän vieressään juoksi Cesar iloisesti haukkuen.
Mitä matkan alussa tapahtui, tiedämme me jo, ja lukija sallikoon
meidän tehdä muutamia huomautuksia kertomuksemme
päähenkilöistä.
Tänä epäjärjestyksen ja laittomuuden aikana oli Chilessä kolme eri
puoluetta, jotka kukin pyrkivät omiin tarkoitusperiinsä. Ensiksikin don
Bustamenten, toiseksi Mustan Sydämen ja kolmanneksi Aukas eli
Vapaitten miesten puolue, joka oli mahtavampi kuin edellämainitut.
Tämän puolueen kannattajat olivat intiaaneja ja alue, joka kuului
sille, käsitti Araukanian neljä Ulta Mapus kuvernementtiä — se oli
maantieteellisesti paljon edullisemmassa asemassa kuin
naapurimaakunnat. Tätä melkein voittamatonta tasavaltaa hallitsi
Toquin Antinahuel. Erittäinkin se seikka, että araukanisotilaat
saattoivat johtajansa käskystä tarttua aseisiin ja muodostaa
muutamassa päivässä taistelukuntoisen armeijan, antoi hänelle
valtaa, joka oli yleisesti tunnustettu. Kenraali Bustamente oli jo tästä
syystä tehnyt Antinahuelille salaisia ehdotuksia, ja don Tadeo aikoi
tehdä samoin.
Mutta Toquin seurasi omia suunnitelmiaan. Hän oli ymmärtäväinen
ja viisas mies, joka ei antanut muutamien esteiden ja
epäonnistuneiden yritysten peloittaa itseään. Hänen päämääränään
oli koettaa työntää muukalaiset Kordillerein yli ja lahjoittaa

29. kansalleen aseman, joka sillä oli ollut ennen valkoihoisten tuloa
Chileen. Ja hän aikoi myös toteuttaa suunnitelmansa.
Kuunnellessaan toisten puolueiden ehdoituksia, mietti hän samalla
keinoa, jonka avulla hän voisi kukistaa molemmatkin. Tilanne oli
vakava, pian täytyi toimia — Antinahuel odotti vain oikeata hetkeä.
Ystävämme, Ludvig ja Valentin, saapuivat pian intiaanitoveriensa
opastamina kylään, jossa Toquin oleskeli. Trangoil Lanec ja Curumilla
jäivät kuitenkin Cesarin kanssa Mustan Käärmeen kylän ulkopuolelle,
sillä heidän mielestään oli edullisinta, ettei päällikkö aavistaisi heidän
ja ranskalaisten välistä ystävyyssuhdetta. Kun Ludvig ja Valentin
saapuivat kylään, seisoi Antinahuel juuri majansa ovella.
"Katsos", sanoi Valentin ystävälleen. "Tuo on kai pelätty
Auringontiikeri. Mikä jalo ryhti tällä miehellä onkaan."
"Niin, mutta hänen katseensa on petollinen, ja hän puristaa
huuliansa yhteen", sanoi toinen varoittavasti. "Minuun ainakin hän
tekee epäluotettavan vaikutuksen."
"Hm, oletko odottanut näkeväsi Apollon? Sinä saat aina liian
huonon vaikutuksen ihmisistä. Olen vakuutettu siitä, että tämä mies,
joka todellakin näyttää oikealta roistolta, on pohjaltaan kunnon
ihminen."
"Jumala suokoon minun olevan väärässä — mutta aavistan, että
teemme tyhmästi ruvetessamme tekemisiin tämän miehen kanssa.
Päämme voi joutua vaaraan."
"Ole rauhassa. Ainoa, jonka omistan, on pääni, ja sentähden olen
varovainen sen suhteen", sanoi Valentin hilpeästi. "Meidän täytyy
toimittaa tehtävämme. Eteenpäin siis!"

30. Hän kannusti hevostaan, ja Ludvig seurasi hänen esimerkkiään. He
ratsastivat päällikön majalle. Antinahuel katseli heitä tarkasti, vaikka
näytti siltä, kuin hänen huomionsa olisi ollut kiintynyt muutamiin
käskyihin, joita hän jakeli. Sitten lähestyi hän nopeasti ja tervehti
heitä kohteliaasti.
"Marry, marry — tervetuloa, muukalaiset! Veljeni astukoot
Antinahuelin majaan ja ilostuttakoot häntä läsnäolollaan!"
"Kiitos rakastettavista sanoistanne, mahtava päällikkö!" vastasi
Valentin. "Me käytämme hyväksemme tarjoustanne."
Ranskalaiset astuivat hevostensa selästä. Toquinin käskystä vietiin
nämä avaraan pihaan majan taakse.
Antinahuel osoittautui yhä sangen huomaavaiseksi ja kohteliaaksi,
hän pyysi vieraitaan istumaan, asetti mateetä — erästä teelajia —
heidän eteensä ja antoi sitten tuoda heille piiput, joista pian nousi
sinisiä savupilviä. Sitten alkoi vasta keskustelu. Kun muukalaiset
olivat vielä kerran kiittäneet päällikköä ystävällisestä vastaanotosta,
sanoi toinen heistä:
"Sallikaa meidän nyt selittää teille käyntimme syy, päällikkö. Kuten
kai arvaatte, emme ole tulleet tänne ilman syytä. Meidän on
suoritettava eräs tehtävä."
"Hyvä, minä kuuntelen", sanoi Antinahuel lyhyesti.
"Me emme, ikävä kyllä, voi tehdä teille selkoa mistään", selitti
Valentin. "Siihen pystyy kyllä tämä kirje, jonka saan täten antaa
teille."

31. Hän jätti kirjeen päällikölle. Tämä tarkasteli päällekirjoitusta,
käänteli paperia hetkisen sormiensa välissä ja sanoi vihdoin:
"Veljeni lukekoot. Valkonaamat ovat oppineempia kuin
intiaaniraukat, he tietävät kaikki."
Valentinin kasvoille levisi tietämättömyyden ja typeryyden ilme.
"Te pyydätte meiltä enemmän, kuin mihin me pystymme,
päällikkö."
Antinahuel heitti viekkaan, tulisen katseen nuoriin miehiin ja sanoi
omituisesti korostaen: "Ooh! Veljeni kieltäytyvät tekemästä minulle
tätä palvelusta?"
"Mitä te ajattelette, päällikkö. Me tekisimme sen mielellämme,
mutta olemme ranskalaisia, ja vaikka osaisimmekin puhua espanjaa,
emme voisi kuitenkaan lukea sitä."
Toquin näytti epäilevän näiden sanojen totuutta, ja toistettu paljon
sanova "ooh!" osoitti, ettei hän koettanut peittää epäilyään.
Halveksiva hymy leikki hänen huulillaan, sitten sanoi hän
välinpitämättömästi:
"Veljeni odottakoot. Tunnen erään soturin, joka ymmärtää
valkoihoisten merkit. Minä käsken häntä lukemaan tämän kirjeen."
Ranskalaiset kumarsivat, ja Antinahuel poistui.
"Minkätähden kieltäydyit lukemasta kirjettä?" kysyi Ludvig heti
toveriltaan.

32. "Minkätähdenkö? Kunniani kautta, sitä en tiedä itsekään. On kai
parasta, ettei päällikkö tiedä muutamia asioita. Sinun äskeiset sanasi
olivat totta. Olit aivan oikeassa väittäessäsi, ettemme voi uskoa
tähän veijariin."
"Mutta jos Toquin ei saa selvää kirjeestä?"
"Pyh, siitä ei sinun tarvitse olla huolestunut. Jos joku punaisista
miehistä osaa lukea kirjeen, niin on se hän itse. Hän tahtoi vain
nähdä, olimmeko selvillä asiasta."
"Todellakin, mutta…"
"Hiljaa, kuulen askeleita."
Päällikkö astui taas sisään.
"Minä tunnen nyt kirjeen sisällön", sanoi hän. "Kun veljeni
tapaavat sen lähettäjän, niin sanokoot hänelle, että lähden jo tänä
päivänä Valdiviaan."
"Tämän tehtävän suorittaisimme kyllä sangen mielellämme",
vastasi Valentin, "mutta on sangen epävarmaa, tapaammeko
miehen, josta puhutte."
"Kuinka, aikovatko veljeni jäädä tänne?" kysyi päällikkö luoden
ranskalaisiin epäileviä katseita.
"Emme. Niin mielellämme kuin tahtoisimmekin ottaa vastaan
tarjouksenne, täytyy meidän kuitenkin viipymättä matkustaa
eteenpäin. Jos te siis sallitte, lähdemme heti."

33. "Veljilläni on vapautensa. Antinahuelin maja on avoin. Mihin
suuntaan aikovat valkoiset veljeni lähteä?"
"Me ratsastamme Concepcioon."
"Hyvä, veljeni saavat rauhassa poistua. Jos he olisivat lähteneet
Valdiviaan, olisin minä tarjonnut heille seuraani."
"Tuhannet kiitokset ystävällisestä tarjouksestanne, päällikkö. Mutta
kuten näette, emme voi ottaa sitä vastaan."
Miehet vaihtoivat vielä muutamia kohteliaita sanoja, sitten lähtivät
Valentin ja Ludvig majasta. Saatuaan takaisin hevosensa nousivat he
niiden selkään ja ratsastivat tiehensä.
"Meidän täytyy kiirehtiä, jos tahdomme päästä tuon veijarin
edelle", sanoi Valentin. "Mahdollisesti olemme ennen häntä
Valdiviassa. Don Tadeo odottaa kai kärsimättömästi tuloamme."
He saapuivat pian ystäviensä luo, jotka olivat jo kauan aikaa
odottaneet heitä. Yhdessä näiden kanssa jatkoivat he ratsastustaan
vastakkaiseen suuntaan.
Antinahuel oli saattanut vieraansa majan ulkopuolelle. Kauan
seurasi hän heitä katseillaan ja vasta sitten, kun he katosivat
näkyvistä, meni hän hitain askelin takaisin majaansa.
"Nämä miehet pettävät varmaankin minua", sanoi hän itsekseen.
"Etteivät he muka osanneet lukea kirjettä, oli vain huono tekosyy. He
eivät myöskään ratsasta Concepcioon. Ooh, he eivät luota minuun —
no niin — Antinahuel on kyllä varuillaan."

34. Hän hymyili pirullisesti. Sitten kääntyi hän sotilaittensa puoleen ja
sanoi:
"Minun täytyy lähteä… heti! Tärkeät asiat vaativat minun
läsnäoloani
Valdiviassa. Kaksikymmentä soturia seuratkoon minua!"
Hän valitsi sotilaistaan kaksikymmentä luotettavinta miestä ja läksi
sitten viivyttelemättä matkalle.
Meidän täytyy nyt huomauttaa, ettei Antinahuel aikonut mennä
suoraan Valdiviaan — samannimisen maakunnan pääkaupunkiin —
vaan "Kuolleitten kentälle", joka sijaitsee araukanien alueella tunnin
matkan päässä siitä. Täällä piti hänen tavata kenraali Bustamente ja
neuvotella hänen kanssaan tärkeistä asioista.
"Kuolleitten kenttä" oli suuri tasanko, jossa kasvoi tiheää, korkeaa
ruohoa, ja jota ympäröivät metsäiset vuoret. Pieni joki jakoi sen
kahteen osaan. Tämän joen rannalla seisoi suuri koristettu teltta
molempia pelättyjä päällikköjä varten. Siellä täällä ruohostossa
kuljeskeli villilampaita, jotka katosivat heti kuullessaan epäilyttäviä
ääniä.
Se tapahtuikin nyt. Kahdelta eri suunnalta kuului yht'äkkiä
hevosten kavioiden kopsetta, ja paikalle ilmestyi kaksi pientä
joukkuetta, nimittäin kenraali Bustamente esikuntansa ympäröimänä
ja Antinahuel sotureineen.
Niin pian kuin joukot kohtasivat toisensa, ammuttiin laukaus —
merkiksi ystävällisistä aikeista — ja sotilaat ja intiaanit asettuivat heti
johtajiensa taakse, jotka hyppäsivät hevosiensa selästä.

35. Don Pancho Bustamente ja Antinahuel näkivät nyt ensi kerran
toisensa.
Kenraali oli korkeintaan nelikymmen-vuotinen mies, vaikkakin
hänen hiuksensa olivat jo hiukan harmaat. Hänen piirteensä olivat
säännölliset, ja hänellä oli petolinnun ilme. Antinahuel oli
korkeavartaloinen, hänen liikkeensä olivat keveät ja notkeat.
Oikeastaan ei hän näyttänyt taistelijalta, ja kuitenkin saattoi hän
hyvin kestää vertailua toisen voimakkaan ruumiin kanssa. Mutta
olipa Antinahuelilla ja don Bustamentella jotain yhteistäkin — se oli
tuo väijyvä, läpitunkeva katse, joka etsi aina heikkouksia vihollisessa.
Antinahuelin silmillä oli harvinainen loiste. Katse muuttui aina
tuliseksi, kun hän raivostui.
Alussa ujostelivat puolueenjohtajat toisiansa. He käyttivät
tyhjänpäiväistä puhuttelutapaa, ja syleiltyään toisiaan, kuten tavat
vaativat, antoivat he toisilleen lahjoja. Vihdoin pystytettiin kiviristi
paikalle, jossa Don Bustamente ja Antinahuel olivat syleilleet
toisiaan. Näin kiinnitettiin maahan molemminpuoliset
ystävyydensiteet, joita ei mikään voima voinut katkaista. Sitten
tuotiin esiin lammas, jonka läsnäoleva machi teurasti ristin vieressä.
Vasta senjälkeen menivät johtajat telttaan, jossa neuvottelun piti
tapahtua.

36. VI. KAPINA.
Sillaikaa olivat Valentin ja Ludvig saapuneet intiaaniystävineen
Valdiviaan ja löysivät sieltä heti isäntänsä maatilan. Don Tadeo, joka
oli erityisistä syistä tullut sinne tyttärensä ja muutamien
palvelijoittensa kera, oli jo odottanut heitä.
"Toivon, että olemme täsmällisiä", sanoi Valentin heidän
saavuttuaan
Mustan Sydämen johtajan luo.
"Kyllä, kiitos Jumalan, joka lähetti teidät luokseni niin sopivalla
hetkellä", vastasi tämä lämpimästi. "Mutta mitä tämä merkitsee —
teillähän on seuralaisia!"
"Aivan oikein, don Tadeo. Te voitte huoletta kohdella näitä
punanahkoja kuin ystäviänne, sillä he ovat tovereitamme. Saanko
luvan esitellä teille: Curumilla ja Trangoil Lanec, Syvä Laakso."
"Hyvä, hyvä — tervetuloa luokseni ystäväni — caballerot", sanoi
hän kääntyen taas ranskalaisten puoleen, "opittuani tuntemaan
teidät en ole salannut teiltä suunnitelmiani. Te tunnette myöskin
liittomme salaisuudet. No niin, tänä päivänä ratkaistaan kysymys

37. elämästä ja kuolemasta; muutamien tuntien kuluttua alkaa taistelu
Bustamentea vastaan, joka luulee olevansa voittamaton."
"Kuinka, onko Bustamente Valdiviassa?" kysyi Ludvig
kummastuneena.
"Ei Valdiviassa, vaan ei myöskään kaukana täältä, siitä olen saanut
varmoja tietoja. Tämä on antanut minulle syyn seurata häntä. Mutta,
ennen kaikkea, ystäväiseni, mitä sanoo Antinahuel?"
"Ei mitään. Hän lähtee Valdiviaan."
"Hm, sen arvasin. Hän hieroo sovintoa Bustamenten kanssa.
Minun täytyy siis luopua suunnitelmastani päästä hänen
liittolaisekseen. Mutta se taitaa ollakin parasta. Kietokoon hän vain
Bustamenten verkkoihinsa. Hänen hymyilynsä ei ole koskaan
kaukana tikarista."
"Samaa mieltä olen minäkin", myönsi Valentin. "Mutta mitä aiotte
nyt tehdä, don Tadeo?"
Tämä hymyili viekkaasti.
"Merkki on annettu, kohta syntyy pieni taistelu", sanoi hän
merkitsevästi. "Te luulette kai, että liittolaiset ovat Santiagossa. Ei,
he oleskelevat nyt aivan läheisyydessämme. Ettekö jo arvaa
suunnitelmiani."
"Kuinka? Tapahtuuko täällä kohta taistelu?"
"Kenties! Minä odottaisin suurella kärsimättömyydellä ratkaisua,
jollei eräs asia saattaisi sydäntäni raskaaksi."

38. "Puhukaa, don Tadeo!"
"Te tiedätte, että tyttäreni on seurannut minua tänne. Kuinka
kävisi, jos hänelle tapahtuisi sattumalta joku onnettomuus taistelun
aikana. Ne palvelijat, jotka otin tänne mukaani, eivät ole luotettavia,
ja saisin siis koko ajan olla levoton hänen kohtalostaan. Kumpi teistä,
caballerot, ottaisi tehtäväkseen suojella donna Rosariota minun
poissaollessani?"
"Minä, don Tadeo, jos teillä ei vain ole mitään sitä vastaan", sanoi
Ludvig. "Menkää, velvollisuutenne kutsuu teitä! Minä vannon, ettei
teidän tytärtänne uhkaa mikään vaara, niin kauan kuin minä elän, ja
ainoastaan minun ruumiini yli käy tie hänen luokseen!"
"Ottakaa vastaan kiitokseni, don Louis", sanoi Tadeo puristaen
liikutettuna hänen kättään. "Tiedän kyllä, että voin luottaa teihin.
Sitäpaitsi on sangen mahdollista, että tulen takaisin muutamien
tuntien kuluttua."
Sitten meni hän donna Rosarion luo ja selitti tälle, että hänen
täytyi poistua muutamiksi tunneiksi. Nuori tyttö tuli ensin hyvin
levottomaksi, mutta rauhottui heti, kun hänen isänsä lupasi niin
paljon kuin mahdollista väistää vaaroja, joita hän tulisi kenties
kohtaamaan. Pahat aavistukset vaivasivat kuitenkin don Tadeota,
vaikkei hän puhunutkaan niistä muille, vaan lähti vihdoin kaupungille
jätettyään tyttärensä kreivi Ludvigin turviin. Valentin, nuo kaksi
intiaanipäällikköä ja don Gregorio, joka myöskin oli vihdoin yhtynyt
seurueeseen, seurasivat häntä.
Valdivian kaupunki oli viime tuntien kuluessa muuttunut sangen
paljon ulkonäöltään. Korkeat katusulut, jotka olivat kuin maasta
nousseet, kävivät katujen poikki. Kaikkialla kimalteli auringossa

39. kiväärinpiippuja, pajunettejä ja keihäänkärkiä, ja kaikki kadut olivat
täynnä aaltoilevia ihmisjoukkoja.
Raatihuoneen edessä oleva paikka tarjosi mahtavan näyn. Sinne
tunkeutui myös don Tadeo seuralaisineen. Yli sata salaperäistä
olentoa, jotka seisoivat siellä täällä, lähestyi heti häntä saadakseen
käskyjä ja tehtäviä.
"No, mitä pidätte ratsastusretkestämme, don Valentin?" kysyi
puolueenjohtaja vihdoin.
"Suloista todellakin", vastasi tämä. "Mutta luulen, että saamme
pian kuulla laukausten pamahtelevan ja kuulien vinkuvan."
"Niin, niin", myönsi don Tadeo. "Joka tapauksessa tulette pian
mieltäkiinnittävän näytelmän todistajiksi. — Señorit", sanoi hän
kuuluvammalla äänellä ja kääntyi ympärillä olevien puoleen, "olkaa
valmiit, sillä taistelun hetki lähestyy. Onko kaikki kunnossa? Ovatko
kaikki miehet paikoillaan, ja ovatko katusulut jo tehdyt? Ovatko aseet
ja ampumatarpeet jaetut…? Hyvä! Rauhoittukaa siis!"
Vallitsi hetkellinen hiljaisuus. Äänettöminä katselivat kaikki, kuinka
rykmentti jalkaväkeä marssi esiin ja asettui raatihuoneen edustalle.
"Oh", mutisi Valentin, "asia alkaa jo tulla selväksi."
Raatihuoneen portit avattiin ja eräs mies puettuna kirjaimellisesti
kultaan tunkeutui rapuille loistavan esikunnan seuraamana. Hänen
annettua merkin päristettiin rumpuja kovasti; sitten vallitsi taas syvä
hiljaisuus. Kun ihmiset alkoivat vihdoin käydä kärsimättömiksi, oikaisi
äskenmainittu ylimys, senaattori Ramirez, vartaloansa ja alkoi puhua
korkealla ja selvällä äänellä:

40. "Valdivian maakunnan kansalaiset, kuulkaa Santiagon valtiollisen
senaatin päätöstä. Eri maakunnat Chilen tasavallassa muodostavat
toisistaan riippumattomia valtioita, jotka tänä päivänä yhdistetään, ja
jotka saavat yhteiseksi nimekseen: Eteläamerikalaisten yhdistyneiden
valtioiden liitto. Urhoollinen kelpo kenraali don Pancho Bustamente
on valittu tämän liiton hallitsijaksi ja päämieheksi. Kansalaiset,
huutakaa siis: Eläköön kenraali don Bustamente!"
Upseerit ja sotilaat, jotka seisoivat senaattorin ympärillä, toistivat
sanat täysistä keuhkoista. Mutta kansa oli vaiti. Senaattori aikoi juuri
antaa sille uuden kehoituksen, kun don Tadeo de Leon astui esiin ja
asettui vastapäätä häntä.
"Mitä haluatte?" kysyi kenraali kärsimättömänä.
"Vastata teidän julistukseenne!" vastasi Mustan Sydämen johtaja
pelottomasti. "Chilen kansan nimessä selitetään täten, että
Santiagon senaatti toimii isänmaata vastaan, eikä sillä ole siis
oikeutta tehdä minkäänlaisia päätöksiä. Don Pancho Bustamente on
tästä hetkestä lähtien menettänyt kaikki arvonimensä. Kansalaiset,
huutakaa siis minun kanssani: Eläköön vapaus! Eläköön Chile!"
"Eläköön vapaus! Eläköön Chile! Eläköön don Tadeo", kaikui
kaikkialla ja kuin kumea ukkosenjyrinä levisi tämä huuto kaupungin
syrjäisimpiinkin osiin.
Don Ramirez seisoi kalpeana raatihuoneen portailla.
"Sotilaat, vangitkaa kapinoitsija", olivat ainoat sanat, jotka hän sai
suustaan.

41. Muutamia sotilaita kiiruhti esiin, mutta nopeasti kuin ajatus
tarttuivat Valentin ja don Gregorio Peralta Tadeoon ja vetivät hänet
keskelle kansanjoukkoa.
Senaattori koetti salata hämmennystään. Ettei sankarinverta
virrannut hänen suonissaan, sen saattoi jokainen nähdä. Hänen
toistettu käskynsä "hallitsijan nimessä vangita kapinoitsija" kaikui
niin ponnettomasti ja lamautuneesti, että siihen vastattiin vihellyksin
ja uhkahuudoin.
"Tulta", huudahti nyt yksi komentavista upseereista, ja samassa
pamahti rätisevä yhteislaukaus. Useita ihmisiä kaatui kuoliaina ja
haavoittuneina maahan. Pian kuului toinenkin yhteislaukaus ja sitä
seurasi kolmas.
Tämä oli karkea erehdys. Ihmiset eivät yrittäneetkään hajaantua,
vaan valmistautuivat heti vastarintaan, ja vihollisen
keskeytymättömään ammuntaan alettiin jo vastata. Pian syttyi
verinen taistelu.

42. VII. DON PANCHO BUSTAMENTE
JOUTUU VIHOLLISEN KÄSIIN.
Meidän täytyy pyytää ystävällistä lukijaa palaamaan edellisessä
luvussa kuvattuihin tapahtumiin, nimittäin Antinahuelin ja kenraali
Bustamenten kohtaukseen.
Niin pian kun jälkimmäinen oli astunut Antinahuelin kanssa
telttaan, antoi hän verhon laskeutua oviaukon eteen ja aloitti heti
keskustelun.
"Istuutukaa, päällikkö, puhelkaamme rehellisesti ja suorasti
niinkuin hyvät ystävykset." Antinahuel nyökäytti päätään
myöntymyksen merkiksi. "Ennen kaikkea täytyy teidän saada tietää,
että Valdivian kansa juuri nyt huutaa minut erään uuden liiton
päämieheksi, joka on muodostettu kaikista Chilen valtioista. Chilen
kansa on väsynyt kaikkiin mutkitteluihin, jotka tuottavat
levottomuutta maalle, ja minä olen pakoitettu ottamaan sangen
raskaan taakan kannettavakseni."
Päällikkö hymyili omituisesti.
"Hyvä, Veljeni on viisas ja oikeudenmukainen. Mitä hän haluaa?"

43. "Tahdon vain kysyä, oletteko jo valmistautunut täyttämään
lupaustanne?"
"Lupaustani?" toisti päällikkö epäilevällä äänellä. "Antinahuel pitää
sanansa. Sen minkä hän on luvannut, sen hän myös täyttää."
"Te suostutte siis auttamaan minua suunnitelmieni
toteuttamisessa?"
"Veljeni käskeköön, minä tottelen."
Viimeiset sanat näyttivät tuntuvan kenraalista sangen
vastenmielisiltä. Hän tutki tarkkaavaisesti päällikön kasvonpiirteitä,
mutta nämä olivat aivan ilmeettömät.
"Kuulkaahan", sanoi kenraali lempeällä ja leppyisällä äänellä.
"Minulla ei ole aikaa seurata teidän mutkittelujanne, vastatkaa
minulle siis: kuinka monta sotilasta voitte varustaa aseilla
kahdenkymmenenneljän tunnin kuluessa?"
"Kymmenentuhatta."
"Ovatko kaikki kokeneita sotureita?"
"Antinahuel komentaa heitä", vastasi Toquin ylpeästi.
"Mitä vaaditte, jos minä käytän heitä omiin tarkoituksiini?"
"Veljeni tietää kyllä, mitä minä vaadin."
"Minä hyväksyn kyllä teidän ehtonne lukuunottamatta yhtä."
"Mitä?"

44. "Minä en voi antaa teille Valdivian maakuntaa."
"Siinä tapauksessa en minä auta veljeäni Bolivian valloituksessa."
"Mutta eihän se kuulu tähän. Minä voin kyllä kartuttaa Chilen
aluetta, mutta kunniani kieltää minua pienentämästä sitä."
Toquin näytti miettiväiseltä.
"Minä pidän sotaneuvottelun", sanoi hän vihdoin. "Sen eteen olen
asettava veljeni sanat."
Don Bustamente koetti salata raivoansa. "Lasketteko leikkiä,
päällikkö?" sanoi hän.
"Antinahuel on heimonsa Toquin, hän ei laske koskaan leikkiä",
vastasi intiaani ylpeästi.
Samassa kuului nelistävän hevosen kavioitten kopsetta. Kenraali
nousi ja meni teltan ovelle, johon heti ilmestyi eräs
ordonanssiupseeri. Miehen kasvot olivat hikiset ja hänen
univormunsa verinen.
"Mitä on tapahtunut, Diego", huudahti Bustamente jännittyneenä.
"Kenraali, kansa on tehnyt kapinan", sanoi upseeri läähättäen.
"Musta
Sydän on yllyttänyt heitä siihen."
"Haa", huudahti kenraali kiristäen hampaitaan silmittömän raivon
vallassa. "Eikö minun koskaan onnistu hävittää tuota Mustaa
Sydäntä. Mitä on tapahtunut?"

45. "Kansa on tehnyt katusulkuja. Don Tadeo de Leon on kapinan
johtaja. Tällä hetkellä taistellaan kaupungin kaikilla kaduilla
ennenkuulumattomalla raivolla. Osa sotajoukosta on yhtynyt
kansaan, ja minun täytyi juosta kuulasateen läpi antaakseni teille
tiedon tästä."
"Valgamedios", kirosi kenraali. "Minä olen hävittävä tämän
kaupungin perustuksiaan myöten."
"Ensin täytyy meidän valloittaa se, teidän ylhäisyytenne, ja siinäpä
onkin meille kylliksi työtä", sanoi Diego.
"Hyvä, hyvä. Anna torvensoittajan puhaltaa hyökkäysmerkki.
Jokainen ratsumies ottakoon jalkamiehen taaksensa satulaan.
Eteenpäin… tulen hetken kuluttua."
Diego poistui ja kenraali jäi jälleen yksin Antinahuelin kanssa.
"Veljeni on unohtanut ilmoittaa minulle päätöksensä", sanoi
Toquin.
"Saako Antinahuel Valdivian?"
"Kyllä, se tapahtukoon!" vastasi Bustamente. "Mutta teidän täytyy
ennen kaikkea auttaa minua kukistamaan don Tadeo!"
"Hyvä. Veljeni lopettakoon jo. Antinahuel on toimiva pian."
Päällikkö seurasi poisrientävää kenraalia kauan katseellaan, sitten
levisi äkkiä pirullinen hymy hänen kasvoilleen, ja hän mutisi
itsekseen: "Muukalaiset taistelkoot ensin keskenään, pian tulee
minunkin vuoroni ottaa osaa taisteluun."

46. Kalpein kasvonpiirtein ja katse tähdättynä alituisesti Valdivian
torneihin ja korkeimpiin rakennuksiin, jotka kohosivat yhä
korkeammalle taivaanrannassa, ratsasti don Bustamente sillaikaa
sotilaittensa etunenässä Valdiviaa kohti.
Puolen peninkulman päässä kaupungista pysähdytti kenraali
joukkonsa ja antoi sotilaiden levätä hetkisen. Hän jakoi heidät
kahteen joukkoon, joiden oli määrä hädän hetkellä auttaa toisiaan.
Keihäsmiehet saivat käskyn nousta satulaan ja tukea jalkaväkeä.
Ratsumiesjoukon tuli jäädä muutamien satojen metrien päähän
kaupungista yllättääkseen sieltä pakenevan vihollisen, jos hyökkäys
nimittäin onnistuisi.
Kun kaikki valmistukset olivat tehdyt, lausui Bustamente muutamia
tulisia sanoja sotilailleen. Sitten asettui hän joukkonsa eteen ja
rynnistys alkoi. Pian olivat he pistoolin kantomatkan päässä
kaupungista. Syvä hiljaisuus, joka vallitsi kaupungin ympäristöllä ja
muodosti täydellisen vastakohdan meluavalle kaupungille, tuntui
kenraalista hiukan omituiselta. Jospa tähän luonnottomaan
hiljaisuuteen sisältyikin joku ansa. Ajattelematta tätä kuitenkaan sen
enempää ratsasti hän kaupunkia kohti. Ensimmäinen osasto ei ollut
vielä kohdannut mitään esteitä ja toinen seurasi sitä.
Samassa kuului edestä, takaa ja molemmilta sivuilta kovaa
kirkunaa ja suuri ihmisjoukko aivankuin maasta nousseena ympäröi
äkkiä heidät. Don Bustamente oli saarrettu, hän oli mennyt kuin
rotta loukkoon.
Nyt seurasi epätoivoinen taistelu. Hämmästyneet sotilaat
muodostivat heti rintaman eteen ja taakse ja hyökkäsivät
raivokkaasti kaksinkertaista muuria vastaan, joka ympäröi heitä.
Mutta heidät työnnettiin verissä päin takaisin. Kenraali heitti

47. epätoivoisia katseita ympärilleen löytääkseen jonkun pelastavan
aukon tässä pajunettimuurissa, mutta turhaan, yhä tiukemmin
kietoutui verkko heidän ympärilleen, ja hetki lähestyi, jolloin heidän
oli pakko sortua ylivoiman alle.
Tällä ratkaisevalla silmänräpäyksellä keräsi don Bustamente
ympärilleen noin viisikymmentä uskollista sotilastaan, jotka olivat
päättäneet mieluummin kuolla kuin antautua, ja koetti viimeisen
kerran murtaa saarrosketjun. Taistelu jatkui kiiltävin asein. Kenraali
antoi sapelinsa heilahdella sinne tänne ja kohottautuen jalustimensa
avulla satulassa löi hän kuoliaaksi jokaisen, joka asettui hänen
tielleen. Mutta äkkiä tunkeutui taistelevien joukosta esiin mies, jonka
nähdessään kenraali antoi tahdottomasti aseensa vaipua. Se oli don
Tadeo de Leon, hänen verivihollisensa.
"Haa, sinä paholainen", huudahti Bustamente raivostuneena.
"Odotahan, tahdon käyttää tätä tilaisuutta hyväkseni ja lähettää
sinut takaisin helvettiin, mistä olet tullutkin!"
Hänen vastustajansa hymyili halveksivasti.
"Teidän hetkenne on lyönyt, don Pancho Bustamente", sanoi hän
kylmästi.
"Te olette joutunut Mustan Sydämen käsiin."
"Te ette ole saanut minua vielä käsiinne!" kirkui kenraali
raivostuneena. "Käykää päälle vaan. Jollen minä voikaan voittaa, niin
voin ainakin kuolla ase kädessä."
Don Tadeo antoi merkin. Samassa suhisi näkymättömän käden
heittämä suopunki ilmassa ja lensi kenraalin hartioille. Ennenkuin
tämä ennätti ajatellakaan puolustautumista, tunsi hän kovan

48. nykäyksen olkapäissään, kadotti tasapainonsa ja putosi hevosensa
selästä keskelle vihollisjoukkoa. Monta kättä tarttui häneen yhtaikaa
— ja tuossa tuokiossa oli hänet sidottu käsistä ja jaloista.
Nähdessään johtajansa joutuvan vangiksi kauhistuivat sotilaat ja
menettivät rohkeutensa, eivätkä he edes koettaneetkaan käyttää
aseitaan. Don Tadeo kääntyi nyt heidän puoleensa.
"Antautukaa!" huusi hän. "Päällikkönne on vankinamme, ja
toverinne" — hän osoitti kaupunkia — "eivät voi enää pitää kauan
puoliansa. Heittäkää siis aseenne pois, niin saatte pitää vapautenne
ja henkenne!"
Sotilaat eivät epäröineet enää, he heittivät aseensa maahan, ja
muuttaen täydellisesti ajatuskantaansa huusivat he yksiäänisesti:
"Eläköön Chile! Eläköön vapaus!"
"Hyvä", sanoi Don Tadeo tyytyväisenä. "Jättäkää kaupunki ja
asettukaa leiriin tunnin matkan päähän kaupungin portista, siellä
voitte odottaa lähempiä määräyksiäni."
Tämä tapahtui.
Mustan Sydämen johtaja oli puhunut totta: Taistelu Valdivian
kaupungissa olevia sotilaita vastaan ei kestänyt kauan. Kuin
kulovalkea levisi tieto don Bustamenten vangitsemisesta kaikkialle, ja
epäsankarillinen Don Ramirez oli ensimmäinen, joka henkeään
peläten — senaatin nimessä käski sotilaita antautumaan. Näin
päättyi kapina. Katusulut rikottiin ja verisen taistelun jäljet peitettiin
niin pian kuin mahdollista. Valdivia oli nyt kokonaan Mustan
Sydämen hallussa.

49. VIII. VÄLIKOHTAUS.
Sillaikaa kuin keskikaupungilla taisteltiin, tapahtui sen itäosassa eräs
paljon merkitsevä tapaus.
Tiedämme, että kreivi Ludvig oli saanut tehtäväkseen jäädä donna
Rosarion luo suojellakseen häntä. Seurattuaan ystäviään portille asti
palasi hän taloon. Hän tapasi nuoren tytön syventyneenä lukemiseen
ja aikoi jo vetäytyä takaisin, kun tämä sattumalta kohotti katseensa.
"Ah, señor!"
"Suokaa anteeksi, taisin häiritä teitä. Tiedätte kai, että isänne on
lähtenyt kaupungille tärkeitten asioitten vuoksi. Ikäväksenne täytyy
teidän siis viettää muutamia tunteja minun seurassani."
"Te teette vääryyttä itsellenne puhuessanne noin", vastasi Rosario
ystävällisesti. "Sellaisen miehen läsnäolo, jota isäni kutsuu
ystäväkseen, tuottaa vain hauskuutta minulle. Sitäpaitsi olen näinä
levottomina aikoina niin yksinäinen, että ilolla otan vastaan
tilaisuuden, joka tarjoaa minulle hiukan vaihdosta."
Näin sanoen ojensi nuori tyttö rakastettavasti hymyillen hänelle
kätensä ja vei hänet lähimmäiselle tuolille, jolle hänen täytyi
istuutua. Keskustelu oli pian käynnissä, ja kysymyksin ja vastauksin

50. kului tunti mitä hauskimmalla tavalla. Kova melu, joka näkyi
kuuluvan raatihuoneelta päin ja jonka syyn me jo tunnemme, sai
molemmat kuuntelemaan.
"Mitä tämä merkitsee?" kysyi donna Rosario levottomana.
"Alkavatkohan nuo kauheat veljesmurhat taas täällä?"
"Näihin murhiin on don Bustamente yksin syypää, señorita, hänen
syykseen lankeaa kaikki veri, joka tähän asti on vuotanut", sanoi
Ludvig mennen nuoren tytön kanssa ikkunan ääreen ja katsoen siitä
kadulle. "Toivokaamme, että asia saa tällä kerralla paremman
lopun."
"Onnettomuutta tuottava sota!" huokasi Rosario. "Milloinkahan se
vihdoinkin loppuu?"
"Se on Jumalan kädessä. Kenties aivan pian… ensin täytyy
oikeuden voittaa."
Seurasi hetkellinen hiljaisuus. Molempien ajatukset olivat — melun
tähden, joka levisi kadulta kadulle — saaneet uuden suunnan, ja
heidän kasvoillaan kuvastui nyt levottomuus ja uteliaisuus. Mutta
äkkiä häiritsi heidän mietiskelyjään kova isku oveen. Ludvig hyökkäsi
esiin, mutta ovi natisi jo saranoillaan ja murtui, ja voimakkaita
intiaaniolentoja tunkeutui huoneeseen.
Donna Rosario päästi kovan huudon ja pakeni huoneen perälle.
Kreivi Ludvig ryntäsi sillaikaa kahdella pistoolilla asestettuna
sisäänmurtautujia vastaan. Kaksi laukausta pamahti, mutta samalla
hoiperteli nuori mies taaksepäin useiden tikarien lävistämänä.
Suureksi tuskakseen näki hän intiaanien tarttuvan nuoreen tyttöön ja
laahaavan hänet pois.

51. "Murha! Murha!" karjui hän kaikin voimin laukaisten vielä kerran
pistoolinsa ja kaataen taas yhden intiaaneista lattiaan. Eikö häntä
kuultu, vai eikö häntä tahdottu kuulla? Väsyneenä suurista
ponnistuksistaan hoiperteli hän kuin juopunut sinne tänne. Hänen
korvissaan humisi, kaikki musteni silmissä, ja hän vaipui vihdoin
tajuttomana lattialle.

52. IX. VALMISTUKSIA TAKAA-AJOON.
Ensimmäiset, jotka palasivat taistelun loputtua don Tadeon
kartanolle, olivat Trangoil Lanec ja Curumilla. Mitä lähemmäksi taloa
he tulivat, sitä luonnottomammalta tuntui heistä kaikki. He
ihmettelivät kummallista hiljaisuutta ja omituista epäjärjestystä, joka
vallitsi talon ympäristössä. Tuhansista merkeistä, jotka eivät olisi
lainkaan herättäneet valkoisen miehen huomiota, he käsittivät, että
jotakin oli tapahtunut.
He kiirehtivät askeleitaan ja saapuivat vihdoin päärakennuksen
sisäänkäytävälle. Täällä oli selvästi taisteltu. Hevosien kavioiden
jälkiä oli maassa ja kirkas verijuova johti lähimmäiseen huoneeseen.
Oven edessä makasi Ludvig tyhjät pistoolit käsissään, puoliavoimin
huulin, vierellään intiaanin ruumis.
Päälliköt katselivat hetkisen toisiaan. "Kuollutko?" kysyi vihdoin
Curumilla, ja jotain liikutuksen tapaista soi tuon pelottoman intiaanin
äänessä.
"Kenties!"
Molemmat kumartuivat kaatuneen yli, kohottivat ylös
liikkumattoman pään ja paljastivat rinnan. Kaksi ammottavaa haavaa

53. tuli nyt näkyviin. Trangoil Lanec ja Curumilla eivät lausuneet
sanaakaan, vaan alkoivat hellästi hoitaa ystäväänsä. Kauan he saivat
ponnistella, mutta vihdoin huokasi nuori mies raskaasti, heikko
punastus levisi hänen kasvoilleen ja hän avasi silmiänsä useita
kertoja.
Kun Curumilla oli pessyt haavat, levitti hän niille paksun kerroksen
pureksittuja pomeranssinlehtiä. Ludvig koetti nyt nousta ylös, hänen
huulensa liikkuivat, ja niin heikolla äänellä, että intiaanit vaivoin
kuulivat sen, hän lausui yhden ainoan sanan: "Rosario". Sitten hän
vaipui jälleen lattialle.
"Niin, missä on valkea neito?" huudahtivat molemmat ulmenit
yhtäaikaa. He nousivat heti ylös ja alkoivat etsiä häntä. Mutta heidän
etsiskelynsä oli turha. He löysivät vaan muutamia tapettuja ja
skalppeerattuja palvelijoita. Nyt selvisi kaikki heille. Tyttö oli
ryöstetty, ja ryövärit olivat taloon tunkeutuessaan tappaneet sen
kaikki palvelijat. Nyt alkoivat intiaanit kansalleen ominaisella vaistolla
tarkastella maassa olevia merkkejä, jotka voisivat johtaa heidät
ryövärien jäljille. Etsiskelyihin kului noin tunti. Sitten palasivat
päälliköt jälleen haavoittuneen luo, asettuivat toisiansa vastapäätä ja
aloittivat neuvottelunsa.
"Veljeni on viisas päällikkö", sanoi Trangoil Lanec. "Sanokoon hän,
mitä hän on nähnyt."
"Curumilla on puhuva, kun hänen ystävänsä pyytää sitä", sanoi
toinen myöntävästi. "Viisi ratsastajaa on vienyt valkoisen neidon
pois. Nämä viisi ratsastajaa tulivat toiselta puolelta jokea. Hevosten
kavioitten jäljet ovat painuneet selvästi maahan ja kostuttaneet sen."

54. "Hyvä", sanoi Trangoil Lanec. "Veljelläni on guanakon silmät —
hän näkee kaikki."
"Näistä viidestä ratsastajasta, jotka tunkeutuivat taloon, on neljä
intiaania, viides on muukalainen, sen näkee selvästi hänen jäljistään.
Edelliset ovat yllättäneet valkoisen veljemme, joka tuskin sai aikaa
puolustautua. Valkoinen neitonen on viety pois, ja hänen suojelijansa
on ampunut yhden ryöväreistä."
Trangoil Lanec nyökkäsi taas. "Curumilla puhuu hyvin — olen
iloinen saadessani olla hänen ystävänsä. Mitä ovat ryövärit vielä
tehneet?"
"He ovat nousseet vankinsa kanssa hevostensa selkään ja
ratsastaneet pois vuoria kohti."
"Entäs valkonaama?"
"Valkonaama on kuollut. Punaiset miehet eivät tarvinneet häntä
enää, he ovat käyttäneet häntä ainoastaan päämääränsä
saavuttamiseen. Veljeni katsokoon tänne!" Päällikkö otti esiin erään
murskaksi lyödyn pistoolin jäännökset ja näytti niitä ystävälleen.
"Valkonaama makaa pensaikossa sadan askeleen päässä täältä."
"Curumilla on viisas päällikkö, hän on nähnyt oikein. Muukalainen
on kavaltaja — hän on saanut palkkansa. — Mitä aikoo veljeni nyt
tehdä?"
"Curumilla on nopea, hän ajaa ryövärejä takaa."
"Hyvä, veljeni menköön. Valkoinen tyttö on pelastettava."

55. Curumilla nousi hevosensa selkään ja jätti toverinsa lausuen lyhyet
jäähyväissanansa: "Venti Penni!" Sitten kannusti hän hevostaan ja
lähti.
* * * * *
Kun Curumilla oli lähtenyt, palasivat don Tadeo, Valentin ja Peralta
pitkän ajan kuluttua ensinmainitun kartanolle. Tulijoiden kasvot olivat
vääristyneet pelosta ja levottomuudesta. "Kuinka, päällikkö, onko
totta, mitä kansa sanoo?" huudahti don Tadeo levottomana.
"Tyttäreni on…?"
"On totta!" vastasi Trangoil Lanec lyhyesti.
Vahva mies kaatui maahan kuin salaman iskemänä. Hänen
ystävänsä ympäröivät hänet. Yleisen sekamelskan aikana kyseli
Valentin intiaanipäälliköltä lähempiä yksityisseikkoja ryöväyksestä.
"Valkoinen tyttö on kadonnut", selitti päällikkö. "Muutamat
intiaanisotilaat ovat ryöstäneet hänet meidän poissa ollessamme.
Valkoinen veljemme koetti puolustaa häntä, mutta kaatui lattialle
kahden tikarin lävistämänä."
"Voi, Ludvig, Ludvig", ähki Valentin tuskissaan. "Missä hän on?"
Trangoil Lanec osoitti huoneen perälle. Valentin riensi
haavoittuneen luo.
"Haa, kuollut, murhattu! — Voi", jatkoi hän yhteenpuristetuin
hampain, "milloinkahan saan tilaisuuden kostaa hänen kuolemansa?"
Päällikkö antoi hänelle merkin vaieta. "Se ei ole vaarallista", sanoi
hän. "Hän ei ole kuollut. Haavat ovat syviä, mutta vaarattomia —

56. viimeistään kahdeksan päivän kuluttua on hän jälleen terve. Nyt hän
nukkuu."
Valentin sulki intiaanin syliinsä ja puristi häntä mielipuolen ilolla
rintaansa vasten. "Jumala palkitkoon teitä, päällikkö, te lahjoitatte
minulle jälleen elämän", sanoi hän liikutettuna. "Voi, Rosario
raukka!"
Sillaikaa oli don Tadeo vähitellen toipunut. Surullinen tieto oli
hänelle niin odottamaton, että hän oli kadottanut tajuntansa. Nyt
koetti hän salata tunteitansa ja onnistuikin siinä niin hyvin, ettei
kukaan voinut nähdä liikutuksen kuvastuvan hänen piirteistään.
"Don Louis ei ole siis kuollut", sanoi hän osaaottavaisesti. "No niin,
se on enemmän kuin mitä uskalsimme toivoa. Nuori mies piti
sanansa, hän puolusti tytärtäni henkensä uhalla. Jospa hänen ei olisi
tarvinnut niin kalliisti maksaa velvollisuudentuntoansa."
Kädet ristissä rinnalla käveli hän edes takaisin huoneessa. Kaikki
ymmärsivät, mitä tämän miehen sisimmässä liikkui.
"Isäni on vahva", sanoi Trangoil Lanec. Hänen kasvoillaan kuvastui
kunnioitusta, jota hän aina tunsi Mustan Sydämen johtajaa kohtaan.
"Älköön hän vaipuko epätoivoon. Valkoinen neito on turvassa.
Curumilla seuraa häntä."
"Puhutteko totta, päällikkö? Seuraako Curumilla todellakin häntä?"
sanoi don Tadeo henkäisten syvään ja katsoen terävästi intiaaniin.
"Uskallan siis toivoa…?"
"Trangoil Lanec on ulmen", vastasi tämä ylpeästi. "Hän ei valehtele
koskaan, hän ei ole kaksikielinen. Curumilla seuraa ryövärejä. Isäni

57. on taas pian näkevä pienen lintunsa, joka laulaa hänelle kauniita
laulujaan!"
"Kiitän teitä, päällikkö", sanoi Tadeo lämpimästi.
"Mitä aiotte nyt tehdä?" kysyi don Gregorio Peralta. "Otatteko osaa
takaa-ajoon?"
"Jospa voisin?" sanoi tämä sydäntäsärkevällä äänellä. "Vastatkaa
minulle, don Gregorio. Enkö minä ole vastuunalainen kansastani,
joka asettaa kaikki toivonsa minuun? Saanko nyt katkaista ne
yhdyssiteet, jotka liittävät minut kansaani, nyt, kun kaikki riippuu
toimekkuudestani ja väsymättömästä työstäni. Niin hartaasti kuin
haluaisinkin, en voi kuitenkaan rientää Rosarioni avuksi!"
Näistä harvoista sanoista ilmeni isän suuri tuska, joka tietää
lapsensa olevan kotkan kynsissä, eikä voi kuitenkaan pelastaa häntä.
Kaikki läsnäolijat olivat syvästi liikutettuja tästä rakkauden ja
velvollisuuden välisestä taistelusta. Valentin katkaisi ensimmäisenä
hiljaisuuden ja kääntyi taas don Tadeon puoleen sanoen:
"Teidän tilanne on epätoivoinen, valitettavasti täytyy minun se
myöntää. Mutta tiedän, että te pysytte rohkeana, ettekä vaivu
epätoivoon. Tehkää siis velvollisuutenne ja uskokaa vain ystäviinne.
Sallikaa minun ottaa teiltä jäähyväiset lyhyeksi ajaksi."
"Aiotteko jättää meidät?" kysyi don Tadeo.
"Sen täytyy tapahtua. Näen, miten teidän sydämenne on
pakahtumaisillaan surusta, huolimatta suurista ponnistuksistanne
rauhoittaa sitä. Sentähden olen päättänyt joko tuoda teidän
rakastettavan tyttärenne luoksenne tai tuhoutua yrityksessäni."

58. "Mitä aiotte tehdä, don Valentin?" huudahti Don Tadeo. "En voi
sallia sellaista uhrausta."
"Pyh, antakaa minun toimia, señor! Olen yksinäinen kuin
murmelieläin, ja jos kerran saan jonkun ajatuksen päähäni, niin ei
sitä ole helppo ajaa pois sieltä. Te, päällikkö, seuraatte luonnollisesti
minua, sillä teidän kokemuksenne tulevat olemaan minulle suureksi
avuksi tällaisissa asioissa. Saammepahan nähdä, saako meidän
työmme yhdistettynä Curumillan kykyyn ja kuntoon mitään aikaan.
Antakaa minun vain syleillä Ludvig-raukkaani, ja sitten matkalle."
Hän kumartui ystävänsä yli, painoi suudelman hänen otsalleen ja
kuiskasi hiljaa: "Nuku, veljeni, minä valvon kyllä."
Haavoittuneen huulet liikkuivat: "Valentin, pelasta hänet", mutisi
hän.
"Niin, pelastakaa donna Rosario, rakas ystäväni, ja me olemme
teille iäisessä kiitollisuudenvelassa", sanoi myöskin don Peralta
ojentaen ranskalaiselle kätensä jäähyväisiksi. Valentin ja päällikkö
jättivät nyt nopein askelin kartanon Cesar mukanaan.

59. Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
ebookbell.com