(Ebook) Science Frontiers: 1946 to the Present by Spangenburg, Ray, Moser, Diane Kit ISBN 9780816048557, 081604855X

(Ebook) Science Frontiers: 1946 to the Present by Spangenburg, Ray, Moser, Diane Kit ISBN 9780816048557, 081604855X
(Ebook) Science Frontiers: 1946 to the Present by Spangenburg, Ray, Moser, Diane Kit ISBN 9780816048557, 081604855X
(Ebook) Science Frontiers: 1946 to the Present by Spangenburg, Ray, Moser, Diane Kit ISBN 9780816048557, 081604855X

1. Visit ebooknice.com to download the full version and
explore more ebooks or textbooks
(Ebook) Science Frontiers: 1946 to the Present by
Spangenburg, Ray, Moser, Diane Kit ISBN
9780816048557, 081604855X
_____ Click the link below to download _____
https://ebooknice.com/product/science-frontiers-1946-to-the-
present-2178474
Explore and download more ebooks or textbooks at ebooknice.com

2. Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
(Ebook) Biota Grow 2C gather 2C cook by Loucas, Jason; Viles, James
ISBN 9781459699816, 9781743365571, 9781925268492, 1459699815,
1743365578, 1925268497
https://ebooknice.com/product/biota-grow-2c-gather-2c-cook-6661374
(Ebook) Matematik 5000+ Kurs 2c Lärobok by Lena Alfredsson, Hans
Heikne, Sanna Bodemyr ISBN 9789127456600, 9127456609
https://ebooknice.com/product/matematik-5000-kurs-2c-larobok-23848312
(Ebook) Modern science, 1896-1945 by Moser, Diane Kit; Spangenburg,
Ray ISBN 9780816048540, 9780816068814, 0816048541, 081606881X
https://ebooknice.com/product/modern-science-1896-1945-5430756
(Ebook) SAT II Success MATH 1C and 2C 2002 (Peterson's SAT II Success)
by Peterson's ISBN 9780768906677, 0768906679
https://ebooknice.com/product/sat-ii-success-
math-1c-and-2c-2002-peterson-s-sat-ii-success-1722018

3. (Ebook) Barbara McClintock: Pioneering Geneticist (Makers of Modern
Science) by Ray Spangenburg, Diane Kit Moser ISBN 9780816061723,
0816061726
https://ebooknice.com/product/barbara-mcclintock-pioneering-
geneticist-makers-of-modern-science-1676444
(Ebook) Niels Bohr: Atomic Theorist by Spangenburg, Ray, Moser, Diane
Kit ISBN 9780816061785, 0816061785
https://ebooknice.com/product/niels-bohr-atomic-theorist-1997638
(Ebook) Wernher Von Braun: Rocket Visionary (Makers of Modern Science)
by Ray Spangenburg, Diane Kit Moser ISBN 9780816061792, 0816061793
https://ebooknice.com/product/wernher-von-braun-rocket-visionary-
makers-of-modern-science-1911490
(Ebook) Master SAT II Math 1c and 2c 4th ed (Arco Master the SAT
Subject Test: Math Levels 1 & 2) by Arco ISBN 9780768923049,
0768923042
https://ebooknice.com/product/master-sat-ii-math-1c-and-2c-4th-ed-
arco-master-the-sat-subject-test-math-levels-1-2-2326094
(Ebook) Cambridge IGCSE and O Level History Workbook 2C - Depth Study:
the United States, 1919-41 2nd Edition by Benjamin Harrison ISBN
9781398375147, 9781398375048, 1398375144, 1398375047
https://ebooknice.com/product/cambridge-igcse-and-o-level-history-
workbook-2c-depth-study-the-united-states-1919-41-2nd-edition-53538044

6. SCIENCE
FRONTIERS

8. SCIENCE
FRONTIERS
SCIENCE
FRONTIERS
1946 to the Present
Ray Spangenburg
Diane Kit Moser

9. Science Frontiers: 1946 to the Present
Copyright © 2004, 1994 by Ray Spangenburg and Diane Kit Moser
This is a revised edition of THE HISTORY OF SCIENCE FROM 1946 TO THE
1990s
Copyright © 1994 by Ray Spangenburg and Diane Kit Moser
All rights reserved. No part of this book may be reproduced or utilized in any form
or by any means, electronic or mechanical, including photocopying, recording, or
by any information storage or retrieval systems, without permission in writing from
the publisher. For information contact:
Facts On File, Inc.
132 West 31st Street
New York NY 10001
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
Spangenburg, Ray, 1939–
Science Frontiers, 1946 to the present / Ray Spangenburg and Diane Kit Moser.
p. cm. — (History of science)
Revised ed. of: The history of science from 1946 to the 1990s.
Includes bibliographical references and index.
ISBN 0-8160-4855-X
1. Science—History—Juvenile literature. 2. Life sciences—History—Juvenile liter-
ature. [1. Science—History.] I. Moser, Diane, 1944– II. Spangenburg, Ray, 1939–
History of science from 1946 to the 1990s. III. Title.
Q126.4.S63 2004
509′.045—dc22 2003024290
Facts On File books are available at special discounts when purchased in bulk
quantities for businesses, associations, institutions, or sales promotions. Please call
our Special Sales Department in New York at [phone] or [phone].
You can find Facts On File on the World Wide Web at http://www.factsonfile.com
Text design by Erika K. Arroyo
Cover design by Kelly Parr
Illustrations by Sholto Ainslie
Printed in the United States of America
MP Hermitage 10 9 8 7 6 5 4 3 2 1
This book is printed on acid-free paper.

10. In Memory of
Morgan Sherwood
and his love of the ever-human
struggle to become rational
n

12. Preface xi
Acknowledgments xvii
Introduction xix
PART I
The Physical Sciences, 1946 to the Present 1
1
The Subatomic World:A Swarm of Particles 3
Beginning the Search 3
Triumph of the Chip and the Digital Computer 10
Quantum Joined to Maxwell’s Theory 12
Parade of Particles 16
Richard Feynman’s Legacy 18
Lasers: Quantum Physics at Work 20
The Structure of the Nucleus 23
Superconductors 24
Tools of Science: The Particle Accelerator 26
2The Realm of Quarks 30
Looking at Strangeness 32
A Left-Handed World 33
The Corker: The Quark 37
Flavor and Color 41
Grandly Unifying 44
3Stars, Galaxies, the Universe, and How
It All Began 47
More Things than Are Dreamt Of . . . 48
CONTENTS

13. New Ways of Seeing 50
Focus on NASA’s Great Observatory Series 55
What Happens Inside Stars? 56
Stellar Evolution: Cecilia Payne Gaposchkin 58
New Methods, New Discoveries 59
Science at Its Worst—And Best:
Cold Fusion Fever 60
Quasars 62
Milton Humason: Born Skywatcher 63
A Bug in the Data 64
Listening for Life 64
Extrasolar Planets 68
In the Beginning . . . 68
The Microwave Background 69
Black Holes 70
Missing Mass 72
Pulling It All Together . . . ? 75
4Exploring the Solar System 78
The Moon: Closest Neighbor 79
Gerard Kuiper: Planetary Scientist 82
Veiled Venus 83
The Greenhouse Effect on Venus 85
Scorched Mercury 86
Mars, the Red Planet 87
The Asteroids 92
Jupiter the Giant 93
Collision Course 97
Saturn and Its Rocky Rings 98
Mysterious Uranus 100
Neptune, Outer Giant 102
Pluto, the Far Traveler 104
How It All Began 105
What Is It Worth? 106
5Mission to Planet Earth 108
The View from Above 108
Drifting Continents 111
Dirty Death of the Dinosaurs 113

14. Hole in the Ozone 118
Earth’s Greenhouse Effect 120
PART II
The Life Sciences, 1946 to the Present 123
6
The Architects of Life:Proteins, DNA,
and RNA 125
The Double Helix 126
The RNA Story 134
Genetic Code 135
7The Origins and Borderlines of Life: From
Soup to Viruses and Designer Genes 137
The Primordial Soup 138
In the Beginning . . . Clay? 142
Life Processes: Growth Factors 143
Teaching Evolution 144
Viruses: At the Threshold of Life 146
Retroviruses 149
Stealthy and Insidious: The Story of AIDS 151
Birth of Genetic Engineering 156
Barbara McClintock and the Case of the
Shifting Gene 158
Genetic Markers and the Human Genome 160
Life and Death of a Famous Ewe 163
8Where Did Humans Come From? The Search
Continues 167
The Famous Leakey Luck 168
Tools of Science: How Old IsIt? 170
Piltdown Man Revisited 172
“Handy Human” 175
Lucy 175
Turkana Boy 177
The Black Skull 178
Unsolved Mysteries and Later Finds 178
Hot Debate 179

15. PART III
Science and Society, 1946 to the Present 183
9
Hot and Cold on Science 185
10Science, Postmodernism, and “The New Age” 193
Conclusion: Voyaging Ever Further 204
Chronology 207
Glossary 221
Further Reading and Web Sites 225
Index 235

16. xi
What I see in Nature is a magnificent structure that we can com-
prehend only very imperfectly, and that must fill a thinking per-
son with a feeling of “humility.”
—Albert Einstein
SCIENCE, OF ALL HUMAN ENDEAVORS, is one of the greatest
adventures: Its job is to explore that “magnificent structure” we call
nature and its awesome unknown regions. It probes the great mys-
teries of the universe such as black holes, star nurseries, and
quasars, as well as the perplexities of miniscule subatomic parti-
cles, such as quarks and antiquarks. Science seeks to understand the
secrets of the human body and the redwood tree and the retrovirus.
The realms of its inquiry embrace the entire universe and everything
in it, from the smallest speck of dust on a tiny asteroid to the fleck
of color in a girl’s eye, and from the vast structure of a far-off galaxy
millions of light years away to the complex dynamics that keep the
rings of Saturn suspended in space.
Some people tend to think that science is a musty, dusty set of
facts and statistics to be memorized and soon forgotten. Others con-
tend that science is the antithesis of poetry, magic, and all things
human. Both groups have it wrong—nothing could be more growth-
oriented or more filled with wonder or more human. Science is con-
stantly evolving, undergoing revolutions, always producing “new
words set to the old music,” and constantly refocusing what has
gone before into fresh, new understanding.
Asking questions and trying to understand how things work are
among the most fundamental of human characteristics, and the
history of science is the story of how a varied array of individuals,PREFACE

17. xii Science Frontiers
teams, and groups have gone about finding answers to some of the
most fundamental questions. When, for example, did people begin
wondering what Earth is made of and what its shape might be? How
could they find answers? What methods did they devise for coming
to conclusions and how good were those methods? At what point did
their inquiries become scientific—and what does that mean?
Science is so much more than the strange test tubes and odd
apparatus we see in movies. It goes far beyond frog dissections or
the names of plant species that we learn in biology classes. Science
is actually a way of thinking, a vital, ever-growing way of looking at
the world. It is a way of discovering how the world works—a very
particular way that uses a set of rules devised by scientists to help
them also discover their own mistakes because it is so easy to mis-
construe what one sees or hears or perceives in other ways.
If you find that hard to believe, look at the two horizontal lines
in the figure above. One looks like a two-way arrow; the other has
inverted arrowheads. Which one do you think is longer (not includ-
ing the “arrowheads”)? Now measure them both. Right, they are
exactly the same length. Because it is so easy to go wrong in mak-
ing observations and drawing conclusions, people developed a sys-
tem, a “scientific method,” for asking “How can I be sure?” If you
actually took the time to measure the two lines in our example,
instead of just taking our word that both lines are the same length,
then you were thinking like a scientist. You were testing your own
observation. You were testing the information that both lines “are
exactly the same length.” And you were employing one of the
Looks can be deceiving. These
two lines are the same length.

18. strongest tools of science to perform your test: You were quantify-
ing, or measuring, the lines.
More than 2,300 years ago, Aristotle, a Greek philosopher, told
the world that when two objects of different weights were dropped
from a height, the heaviest would hit the ground first. It was a com-
monsense argument. After all, anyone who wanted to try a test could
make an “observation” and see that if you dropped a leaf and a stone
together that the stone would land first. Try it yourself with a sheet
of notebook paper and a paperweight in your living room. (There is
something wrong with this test. Do you know what it is?) However,
not many Greek thinkers tried any sort of test. Why bother when the
answer was already known? And, since they were philosophers who
believed in the power of the human mind to simply “reason” such
things out without having to resort to “tests,” they considered obser-
vation and experiments intellectually and socially beneath them.
Centuries later, though, Galileo Galilei came along, a brilliant
Italian pioneer in physics and telescopic astronomy. Galileo liked to
figure things out for himself, and he did run some tests, even though
he had to work around some limitations. Like today’s scientists,
Galileo was never content just to watch. He used two balls of differ-
ent weights, a time-keeping device, and an inclined plane, or ramp.
Accurate clocks and watches were not yet invented, but he worked
around that problem by rigging his own device. One at a time, he
allowed the balls to roll down the ramp and carefully measuredthe
time they took to reach the end of the ramp. He did this not once but
many times, inclining planes at many different angles. His results,
which still offend the common sense of many people today, indi-
cated that, in Aristotle’s example, after adjusting for differences in air
resistance, all objects released at the same time from the same height
would hit the ground at the same time. In a perfect vacuum (which
scientists could not create in Galileo’s time), all objects would fall at
the same rate! You can run a rough test yourself (although it is by no
means a really accurate experiment) by crumpling notebook paper
into a ball and then dropping it at the same time as the paperweight.
“Wait!” you might justifiably say. Just a minute ago, you dropped
a piece of paper and a paperweight and so demonstrated Aristotle’s
premise when the two objects hit the ground at different times. Now
when we do the same thing over again, the two objects hit the
ground at about the same time and we demonstrate that Galileo was
right and Aristotle was wrong. What makes the difference? You have
Preface xiii

19. it: The second time, you crumpled the paper so that it had the same
shape as the paperweight. Without crumpling the paper, you would
have to make an adjustment for the increased air resistance of an
8
1
⁄2-by-11-inch sheet of paper as opposed to a paperweight that had
less surface area.
Galileo’s experiments (which he carefully recorded step by step)
and his conclusions based on these experiments demonstrate an
important attribute of science. Anyone who wanted to could dupli-
cate the experiments and either verify his results or, by showing
flaws or errors in the experiments, prove him partially or wholly
incorrect. Since his time, many, many scientists have repeated his
experiment and, even though they tried, no one ever proved Galileo
wrong. There is more. Years later, when it was possible to create a
vacuum (even though his experiments had been accurate enough to
win everybody over long before that), his prediction proved true.
Without any air resistance at all and even with much more sophisti-
cated timing devices, his experiment came out as predicted.
Galileo had not only shown that Aristotle had been wrong. He
demonstrated how, by observation, experiment, and quantification,
Aristotle, if he had so wished, might have proved himself wrong—
and thus changed his own opinion! Above all else the scientific way
of thinking is a way to keep yourself from fooling yourself—or from
letting nature (or others) fool you.
Of course, science is much more than observation, experimenta-
tion, and presentation of results. No one today can read a newspa-
per or a magazine without becoming quickly aware of the fact that
science is always bubbling with “theories.” “Astronomer Finds Evi-
dence That Challenges Einstein’s Theory of Relativity,” announces a
magazine cover. “State Board of Education Condemns Books That
Teach Darwin’s Theory of Evolution,” reads a newspaper headline.
What is this thing called a “theory”? The answer lies in a process
known as the “scientific method.”
Few scientists pretend anymore that they have the completely
“detached” and objective scientific method proposed by the philoso-
pher Francis Bacon and others at the dawn of the Scientific Revolu-
tion in the 17th century. Bacon’s method, in its simplest form,
proposed that an investigator trying to find out about nature’s
secrets had an obligation to think objectively and proceed without
preformed opinions, basing conclusions on observation, experi-
ments, and collection of data about the phenomena under inquiry. “I
xiv Science Frontiers

20. make no hypothesis,” Isaac Newton announced after demonstrat-
ing the universal law of gravity when it was suggested that he might
have an idea what gravity was.Historians have noted that Newton
apparently did have a couple of ideas, or “hypotheses,” as to the pos-
sible nature of gravity, but for the most part he kept these conjec-
tures private. As far as Newton was concerned, there had already
been enough hypothesizing and too little attention paid to the care-
ful gathering of testable facts and figures.
Today, though, we know that scientists may not always follow
along the simple and neat pathways laid out by the trail guide
known as the “scientific method.” Sometimes, either before or after
experiments, a scientist will get an idea or a hunch (that is, a some-
what less than well thought out hypothesis) that suggests a new
approach or a different way of looking at a problem. Then the
researcher will run experiments and gather data to attempt to prove
or disprove this hypothesis. Sometimes the word hypothesisis used
loosely in everyday conversation, but in science it must meet an
important requirement: To be valid scientifically a hypothesis must
have a built-in way it can be proved wrong if, in fact, it is wrong.
That is, it must be falsifiable.
Not all scientists actually run experiments themselves. Most the-
oreticians, for instance, map out their arguments mathematically.
But hypotheses, to be taken seriously by the scientific community,
must always carry with them the seeds of falsifiability by experiment
and observation.
That brings us to the word theory.To become a theory, a hypoth-
esis has to pass several tests. It has to hold up under repeated exper-
iments and not done just by one scientist. Other scientists, working
separately from the first, must also perform experiments and obser-
vations to test the hypothesis. Then, when thoroughly reinforced by
continual testing and appraising, the hypothesis may become known
to the scientific and popular world as a “theory.”
It is important to remember that even a theory is also subject to
falsification or correction. A good theory, for instance, will suggest
“predictions”—events that its testers can look for as further tests of
its validity. By the time most well-known theories, such as Einstein’s
theory of relativity or Darwin’s theory of evolution, reach the text-
book stage, they have survived the gamut of verification to the extent
that they have become productive working tools for other scientists.
But in science, no theory can be accepted as completely “proved”; it
Preface xv

21. must remain always open to further tests and scrutiny as new facts or
observations emerge. It is this insistently self-correcting nature of sci-
ence that makes it both the most demanding and the most productive
of humankind’s attempts to understand the workings of nature. This
kind of critical thinking is the key element of doing science.
The cartoon-version scientist, portrayed as a bespectacled, rigid
man in a white coat and certain of his own infallibility, couldn’t be
further from reality. Scientists, both men and women, are as human
as the rest of us—and they come in all races, sizes, and appearances,
with and without eyeglasses. As a group, because their methodol-
ogy focuses so specifically on fallibility and critical thinking, they are
probably even more aware than the rest of us of how easy it is to be
wrong. But they like being right whenever possible, and they like
working toward finding the right answers to questions. That’s usu-
ally why they became scientists.
Science Frontiers: 1946 to the Presentand the four other vol-
umes in The History of Science look at how people have developed
this system for finding out how the world works, making use of both
success and failure. Throughout the series, we look at the theories
scientists have put forth, sometimes right and sometimes wrong.
And we look at how we have learned to test, accept, and build upon
those theories—or to correct, expand, or simplify them.
We also examine how scientists have learned from others’ mis-
takes, sometimes having to discard theories that once seemed logi-
cal but later proved to be incorrect, misleading, too limited, or
unfruitful. In all these ways they have built upon the accomplish-
ments of the men and women of science who went before them and
left a long, bountiful legacy from which others could set out for new
discoveries and fresh insights.
Each volume of this new edition offers expanded coverage,
including more about women in science; many new photographs
and illustrations; and a new section, “Science and Society” that
examines the interface between science and cultural and social
mores and historical events. Sidebars called “Side Roads of Science”
examine weird beliefs and pseudoscientific claims of the times. Each
volume concludes with a glossary, a chronology, and expanded
sources for further exploration, including Web sites, CD-ROMs, and
other multimedia resources, as well as recent related books and
other print resources.
xvi Science Frontiers

22. xvii
WE COULD NOT HAVE WRITTEN this book or the others in this
series without the help, inspiration, and guidance offered by many
generous individuals over nearly two decades of writing about sci-
ence and science history. We would like to name a few of them; for
those we have not space to name please accept our heartfelt thanks,
including the many scientists we have interviewed. Their work has
helped us better understand the overall nature of science.
We would like to express our heartfelt appreciation to James
Warren, formerly of Facts On File, whose vision and enthusiastic
encouragement helped shape the first edition; Frank K. Darmstadt,
executive editor, whose boundless energy and support made all this
book and its companions happen against impossible odds; and the
rest of the Facts On File staff. A special thank you as well to Heather
Lindsay of AIP Emilio Segrè Visual Archives, Lynne Farrington of
the Annenberg Rare Book and Manuscript Library, Tracy Elizabeth
Robinson and David Burgevin of the Smithsonian, and Shirley
Neiman of Stock Montage, Inc. Our heartfelt gratitude also to
Frances Spangenburg, even though she will never read this one, for
her unflagging encouragement at every step of our writing careers.
And finally, our gratitude and affection to the late Morgan Sher-
wood and his wife, Jeanie Sherwood, for their warmth and generos-
ity and their gift of Morgan’s fine, extensive library on pseudoscience
and the history of science.
ACKNOWLEDGMENTS

24. THE YEAR 1945 WAS BOTH A BITTER and jubilant time. A terri-
ble war had finally ground to an end—a world war that had annihi-
lated millions of Jews, destroyed much of Europe, unhinged large
parts of Asia and the Pacific, decimated two cities of Japan, and
killed millions of other soldiers and civilians. At last, with great
relief, the world could get back to the business of living. And scien-
tists could get back to doing science.
But the political ambience in which they worked was not peace-
ful, and the world psyche after World War II was deeply shaken.
The atomic bomb, with its enormous destructive capacity and its
deadly radiation aftermath, had been unleashed, and the world
could not escape the new anxieties created by the bomb’s existence.
By 1949 the Soviet Union, with its declared aggressive policies,
had tested an atomic bomb, and a race began between the United
States and the USSR to see who could stockpile the most arms. In
the United States some people began building bomb shelters in
their backyards, and air raid drills remained part of every public
school routine throughout the 1950s. The Soviet Union established
what came to be called an Iron Curtain in Eastern Europe, a closed-
door policy of noncooperation, whereby freedom of travel and eco-
nomic exchange were prohibited. So, though World War II had
finally ended, a new kind of conflict, known as the cold war, began
almost immediately.
In 1950 war broke out when North Korean troops, bolstered by
China, invaded South Korea, which was defended by United Nations
INTRODUCTION
xix
From 1946 to the Present:
The Continuing Quest

25. Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

29. The Project Gutenberg eBook of Maantien
varrella: Huvinäytelmä neljässä näytöksessä

30. This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.
Title: Maantien varrella: Huvinäytelmä neljässä näytöksessä
Author: C. Hostrup
Translator: C. Edv. Törmänen
Release date: August 23, 2016 [eBook #52883]
Language: Finnish
Credits: Produced by Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MAANTIEN
VARRELLA: HUVINÄYTELMÄ NELJÄSSÄ NÄYTÖKSESSÄ ***

31. Produced by Tapio Riikonen
MAANTIEN VARRELLA
Huvinäytelmä neljässä näytöksessä, seitsemässä muutoksessa.
Kirj.
C. HOSTRUP
Mukaellen suomentanut C. Edv. Törmänen
Hämeenlinna, A. W. Lindgrenin kirjapaino, 1878.

32. JÄSENET:
 STRÖMBERG, entinen kauppias, maanviljeliä.
 LAURA, hänen tyttärensä.
 SIEVÄ, hänen veljensä-tytär, Savosta.
 STENFORS, entinen kanslisti.
 PETTERSSON, nimismies.
 BRIITA, hänen vaimonsa.
 HEILIÖ, | ylioppilaita.
 SALMELA, |
 RISTO MARTTINEN, "Risto-sihteerin" nimellä, karannut vanki.
 MATTI, talonpoika.
Tapaus Wäinölän kartanossa ja sen ympäristössä, Länsi-Suomessa.

33. ENSIMÄINEN NÄYTÖS.
Metsä.
Ensimmäinen kohtaus.
Matti ja Risto (talonpojan puvussa; makaavat nurmella,
jälkimmäinen syöden).
MATTI. Noo, käypä kaupaksi!
RISTO. Älä kummeksi. — Minä vakuutan: Kun puolitoista
vuorokautta täytyy hiipiä pensaasta pensaasen, piiloitellen itseään
ihmisten silmistä, saamatta edes haistaakkaan ruokaa, — silloin ei
enää liikoja herkkuja vaadi. — Äsken, kun sinut tapasin, oli minun
niin hirmuinen nälkä, että olisin ollut mies syömään sinutkin
suolinesi, sorkkinesi. Mutta älä toki pelkää, sen teen ainoastaan
vihon viimeisessä hätätilassa.
MATTI. Niin, "syöpi nälkäinen jänistäkin."
RISTO. Kas niin, kiitoksia vain ruuasta!
MATTI. Terveydeksi! — Annas pussi tänne sitten.

34. RISTO. Älä vaivaa itseäs minun tähteni. Kyllä minä pidän sen, niin
pääset sinä turhasta puuhasta.
MATTI. Älä hemmetissä! — Tiedätkö mitä, — siinä on minun
ruokani!
RISTO. Pyyhi leukaas! Nyt se on minun! Ja annoinhan mä sulle
siitä jo makson, sekä rahaa että tavaroita.
MATTI. Niin kai, ihania tavaroita! Ja ne kaksi markkaa, ne sinä
varmaankin kaappasit joltakin matkustavalta.
RISTO. Enpähän; ne minä kunnialla kerjäsin kruunun
palveluksessa, tiedä se. Äläkä halveksi tavaroitakaan: Minun
univormuni oli vielä vallan puhdas ja eheä; ja entä tuo rautanen
sukkanauhani, mitäs siitä sanot?
MATTI. Hm, mokoma pieni kahleenpätkä, — mitä minä sillä teen?
RISTO. Hyi, häpeä, Matti: Sinä olet kiittämätön kappale! Sitä
kahletta olen minä laahannut muassani pilkat matkat, ja aivan sinun
tähtesi. Sillä kun Venkka-Jussi heitti rautansa suohon, mietin minä
itsekseni: rauta on rahan arvoinen, ja tosin ovat ystävät hyviä
kapineita hätätilassa, mutta ne eivät — piru vie — anna mitään
ilmaiseksi. Eikö totta, Matti?
MATTI. Saattaapa niinkin olla, — Mutta mitäs sinä nyt ai'ot,
minulta et ainakaan enää saa mitään.
RISTO. Kuuleppas, Matti, minä ai'ou nyt, mitä pikemmin sitä
parempi, pötkiä tipotieheni. Minä heitän hiiteen koko nykyisen
ammattini, se ei lyö leiville kauvan. — Aamulla — vähää jälkeen kuin
sinulta sain nämät ryysyt — mietin, näet, tilaisuutta päästäkseni pois

35. näiltä mailta. Samassa tapasin vanhan tuttavan, joka nyt on
tyyrmannina Engelsmannin laivalla. Luottamuksella kerroin hänelle
koko aikeeni. Mutta, kuultuaan asian oikean laidan, hän alkoi
vikurrella ja pistellä esteitä, vaikka prikillä nyt juuri kuuluu
tarvittavan mies lisää. Hän on ahnas koko mies, sen tiesin, senvuoksi
lupasin hälle kaksikymmentä markkaa ja — kas, se auttoi!
MATTI. Mutta mistä sinä nyt ai'ot siepata nuo kaksikymmentä
markkaa?
RISTO. Ne sinun pitää heilahuttaa mulle.
MATTI. Erehdyt, veikkoseni, siinä olet laskenut vallan väärää
lukua.
RISTO. Enpähän. Sun täytyy! — Sinun avuttasi joudun minä
kiikkiin, mutta sitten en ai'o säästää sinunkaan turkkiasi. Minä osaan
oikeudessa kertoa yhtä ja toista sinustakin, ystäväiseni.
MATTI. Niin, mutta sinäpä et ilmaisekkaan minua.
RISTO. Ilmaisenpa, kuin ilmaiseukin. — Ellet nyt vain auta minua,
pääset itse heti kruunun vormuun.
MATTI. Mitä vielä! Sittehän ei sulla enään olisikaan olopaikkaa, kun
jälleen pääset irti.
RISTO. Hmhm! Sinä näytät tuhmemmalla, kuin todella olet. Sinulta
minä tosin kernaammin tahtoisin rahat; sillä kun niitä ottaa oudoilta,
herättää se aina huomiota. Mutta olkoon sitten! — Mikä on teidän
nimismiehen nimi?

36. MATTI. Mikäkö hänen nimensä! Niin, — sitäpä min'en muista;
mutta falleksmanniksi ne häntä haukkuvat.
RISTO. Onko se muuten kelpo mies? Tarkka poliisi?
MATTI. Niin no — kelpo mies — — saattaa olla. — Mutta ei hän
niin vaarallisen tarkka poliisi ole, sillä hän on niin saakelin tuhma.
Rouva oikeastaan toimittaakin kaikki virkakomennot.
RISTO. Sepä hyvä. Hän siis pian saadaan harhateille. Mikä on tuo
suuri kartano tuolla metsän takana?
MATTI. Sekö? Se on meidän kartano — Väinölä; se jossa
komesrooti asuu.
RISTO. Mikä komesrooti?
MATTI. Min' en, tottamaar', tiedä, mikä komesrooti se on, mutta
komesrooti se vain on, ja tääll' ei ole muita senlaisia. Suomalaiset
sanovat häntä "Römpeliksi", mutta sitä hän ei voi kärsiä. Hänellä on
rahoja yltäkyllin; sieltä sinä helposti saatat siepata ne
kaksikymmentä markkaa.
RISTO. Tuskin vain. — Kuuleppas, Matti! Varkaan elinkeino on toki
mitä saastaisin.
MATTI. Hahaha! Saattaa olla. Mutta miksikä olet sinä valinnut juuri
sen keinon?
RISTO. Oi — älä puhu noin! Me, ihmiset, tulemme toki aina siksi,
meidän pitää tulla. Sallimus — tai miksi häntä kutsutaan, jolla on
ylimmäinen hallitus — se ei kysy neuvoa meiltä. Se panee meidät
liekaan määrätylle tilkulle, jolla voimme liikkua ainoastaan

37. liekanuoran mitan. Minä olen luonnoltani aina ollut suuritarpeinen, se
ei ole minun vikani. Palkkani kauppakirjurina ei koskaan riittänyt.
Pidin isäntäni häpeänä, että hänen palveliansa olisivat ryysyherroja.
Siksipä otinkin kassasta lisäpalkkaa varsinaisen palkkani
korvaukseksi. Mutta häpeätäpä siitä sain, enkä muuta.
MATTI. Niin, silloinhan sinua ensikerran nipistettiin varkaudesta.
Mutta miks'et sitte jättänyt koko oman luvan-kauppaa hornan
nieluun?
RISTO. Jospa olisin voinut! Mutta usko pois, ystäväni, joka kerran
on varkaanluolassa käynyt, se ei saata pysyä sieltä poissa; täytyy
matkustaa pois koko maailmasta tai ainakin synnyinmaastansa,
saattaakseen alkaa elämänsä alusta jälleen. Ja moiselle matkalle
pitää sinun nyt auttaa minua.
MATTI. En!
RISTO. Voithan toki lainata mulle kaksikymmentä markkaa, sinä
jöröpää; minä maksan ne sulle jälleen, ja kasvut, vieläpä kasvujenkin
kasvut.
MATTI. En!
RISTO. No, mene sitte helvettiin!
MATTI. En!
RISTO. Min'en huolikkaan sinusta enää mitään, sillä sinä olet vain
turhanpäiväinen jankuttaja.
MATTI. Oo, ainoastaan tarpeen mukaan.

38. RISTO. Ja mokoma lurjus saa käydä vapaana, kun meitä, jotka
emme salaa ammattiamme, meitä ahdistetaan, kuni hiiriä.
MATTI. Niin, Ristoparka, kyllähän se on pirun ilkeätä.
RISTO. Matti hoi! Minä pyydän nyt viimeisen kerran: Anna mulle
kaksikymmentä markkaa!
MATTI, En, en minä, — minun ei kannata, Risto!
RISTO. Varo itseäs, Matti! (Tarttuu Matin niskaan). Sinun käy
huonosti!
MATTI. Ai — hoi! Päästähän toki irti! (Riistää, itsensä irti).
Hyvästi, Risto!
(Juoksee pois).
Toinen kohtaus
Risto (yksin).
RISTO. Hm — —! Se lienee toki ihmisen kurjin kohtalo, kun täytyy
varastaa, saattaakseen olla varastamatta. Eikä ole ainoatakaan,
jonka luoksi voisi mennä, sanoen: "Min'en tahdo enään olla varas,
sillä minä tiedän sen olevan tuhminta, mihin ihminen voipi ryhtyä.
Sentähden: — Tahdotteko pelastaa ihmis-hengen ja sielun, — se
maksaa teille ainoastaan kaksikymmentä markkaa?" — Ei, eipä,
jumal' avita, löydy sitä ihmistä, joka antaisi viisi penniäkään, heti
odottamatta siitä markan edestä mairitusta, — sieluni kautta,
semmoista ei löydy koko maan pinnalla! — Hahaha! Nyt on
nuuskioilla hätä, kun tietävät Risto-sihteerin olevan tipo-tiessään! —

39. Oi, jospa toki olisinkin kaukana, kaukana täältä! (kuultelee) Tuoll' on
joku! — Vaanimaan, vanhus, — ehk' on kala apajassa.
(Menee).
Kolmas kohtaus.
Salmela (yksin).
SALMELA (kesä-matkapuvussa, valkoinen juuri-hattu päässä,
matkalaukku kädessä, tulee). Täss' on viileä! — Ja tääll' on kaikki
niin kaunista! — Tässä voin levähtää hetkisen rauhassa, (istuu).
Kauvan olenkin jo kaivannut yksinäisyyttä. — Olen jo kokonaista pari
päivää ollut Heiliön hilpeyden orjana. — Minä tunsin usein palavan
halun vaipua oikein syviin ajatuksiin noissa jylhissä metsissä, joiden
lävitse matkailimme, pohjastapitäin päästäkseni luonnon
salaisuuksien perille; mutta Heiliön läsnä-olo ja ääretön puheliaisuus
on aina pilannut jok'ainoan raittiin vaikutuksen. — Toivonpa nyt toki
kestävän vähän aikaa, ennenkuin hän minut täältä löytää. —
(Heittäikse pitkäkseen). Tuolta pilkistelee sininen taivas. Oi, minä
saattaisin näin lepäillä koko päivän, tuijottaen tuonne puiden
latvoihin, — — Mikähän lie tuo musta, joka istun tuolla? Varmaankin
varis, — — Kas niin, nyt se lensi pois.
Neljäs kohtaus.
Salmela. Heiliö.
HEILIÖ (Myöskin matkapuvussa, tulee viimeisten lauseiden aikana,
kantaen jotain nenäliinassaan). Niin! anna sinä linnun lentää vain,
hahaha!

40. SALMELA (hypähtää ylös närkästyneenä). Kas niin! Siihen meni
rauhallinen yksinäisyyteni.
HEILIÖ. Hahaha! Aina haaveksiva.
SALMELA. Aina kuivakielinen…
HEILIÖ. No, no, vaari-hyvä! Ei sitä tarvinnut nenään pistää. Sinä
olet, mielestäni, näinä kahtena viimeisenä päivänä muuttunut varsin
naurettavaksi. (Totisena). Niin, minä olen melkein varma siitä, ett'et
enään oikein kärsi minua.
SALMELA (ystävällisesti). Suo anteeksi! Tiedäthän — — —
HEILIÖ. Hiiteen koko historiat toistaiseksi, — ruvetkaamme nyt
vain ruualle! (Istuu, levittää nenäliinan). Tee hyvin! Ota eteesi! Täss'
on ruokalajit.
SALMELA. Viinamarjoja! Kuinka niitä olet saanut?
HEILIÖ (syöden). Olen varastanut.
SALMELA. Varastanut?
HEILIÖ (syöden). Varkain varastanut, niin! Noo, syö sinä vain! Sitä
paremmalta ne maistuvat. Huomasithan kai tuon suuren puutarhan
tuolla aivan metsän reunassa; ainakin minun nälkäinen vatsani,
jonka tänään täytyi päivällisestä luopua, heti huomasi sen herkulliset
marjat. Kun ei ollut puutarhassa ketään, jolta olisi saanut pyytää
lupaa, otin ne omin luvin. Siinä koko juttu! No, syö sinä vain!
SALMELA (syöden). Mutta siitä saattais olla huonot seuraukset.

41. HEILIÖ. Se on minun asiani. Jalkamatkalla käypi kaikki kaupaksi,
— viinamarjat myöskin. Mutta tottakin, — annappas nyt kuulla,
miksikä äsken olit niin äkäinen.
SALMELA. No, herranpäivät, tiedäthän, että välin haluan olla
yksinäni.
HEILIÖ. Niin, mutta mistäs se halu on tullut? Matkailumme ensi
päivinä olit sinä yhtä iloinen, avosydäminen ja puhelias, kuin
minäkin; sinä olit oikein maan-kuleksian humöörillä. Mutta nyt, —
kun minä olen villaton, rupeat sinä suruiseksi; kun minun mieleni
halajaa iltaruokaa, haaveksit sinä iltaruskoa (pistää viimeisen marjan
suuhunsa) — terveeksi! — ja sen lisäksi olet sinä muuttunut niin
riivatun syvämietteiseksi. Kaikkea pitäisi muka tarkastaa ihan joka
taholta, perinpohjin kourin tunnustella; mutta siihenpä meill' ei ole
aikaa ollenkaan.
SALMELA. Luonnon tarkastelemista vartenhan me juuri
matkailemmekin,
HEILIÖ. Emmepä. Matkailumme tarkoitus on pyrkiä huvista huviin.
— Heitä sinä hornan tuuttiin kaikki haaveksimisesi. Nyt pitää
tarkasteltaman rahavarojen hallintoa. Siis — kassa auki, herra
kassööri!
SALMELA (ottaa esiin lompakon). Täss' on lompakko!
HEILIÖ. Minä tarkastelen ensiksi ropomme — (ottaa pikkurahat
taskustaan) viisikolmatta penniä eli, toisin sanoen, "suutarin-
markka!"
(Avaa lompakon). Nyt pitää tarkastaa, kuinka kauvas näillä päästään.
—

42. Tämä lokkero on typi tyhjä, — ne lienevät tuossa naapuri-
"osastossa".
— Se — se on myöskin tyhjä. (Naurattavalla toivottomuudella).
Salmela! Tääll' ei ole mitään!
SALMELA. Eikö mitään? Pitäähän siellä toki olla viidenmarkan
seteli.
HEILIÖ. Pitääkö — —? Ei — tää — tää on myöskin autio ja tyhjä.
—
Ehkä se on pudonnut sinun lakkariisi?
SALMELA. Ei, — siell' ei ole mitään. — — On tosiaankin, — tuo
franskalainen kulta-raha.
HKTLIö. Niin, se ei meitä paljon hyödytä täällä talonpoikien
joukossa; sinun olisi pitänyt vaihtaa se Naantaalissa. — No, entäs
sitte! Mitäs nyt tehdään?
SALMELA. Niin, min'en tiedä muuta neuvoa, meidän pitää heti
lähteä
Helsinkiin, — mutta millä sinnekkään päästään?
HEILIÖ. Eipäs! — Kiitoksia paljon! — Hiisikö nyt menis Helsinkiin,
kun sieltä vain saa poissa olla. — Käykäämme vain jonnekkin tätä
"franskalaista" suomentamaan.
SALMELA. Ei, siihen mull' ei ole halua.
HEILIÖ. Eikä mullakaan. — Mutta kuuleppas! Aletaanpas
hieromaan tuttavuutta jossain perheessä tässä naapuristossa.
SALMELA. Ei, veliseni, — siihen minuss' ei ole miestä.

43. HEILIÖ. Niin, mutta — mitäs nyt tehdään? (Lehdittelee lompakon
muistikirjaa). Hm! Tännekkään ei ilmesty pienintä hituakaan. — Ei,
— — hä? Kuivettunut ruusu?!
SALMELA (tavoittaen sitä). Ruusu! Annappas se tänne!
HEILIÖ (piilottaa sen). Kas vain! Vai kokoot sinä ruusujakin! —
Mistä tämän olet saanut?
SALMELA. Anna se tänne!
HEILIÖ. Enpä, junkkari, ennenkuin täydellisesti olet ripittänyt itses.
Vai niin, — sinulla on siis ollut salaisia seikkailuja?
SALMELA. Ei salaisuutta eikä seikkailuakaan. Sinä päivänä, kuin
söimme päivällistä tuolla naapuripitäjään kestikievarissa, ja sill'aikaa
kuin sinä olit tuvassa vartioimassa kananmunain keittämistä,
makasin minä metsässä maantien varrella, kun avoimet vaunut
kulkivat sivuitseni — — —
HEILIÖ. Ja niissä —- —?
SALMELA. Istui monta ihmistä, joihin en suurin huomiotani
kiinittänyt.
Mutta niiden joukossa oli tyttönen, kaunein kuin koskaan olen
nähnyt.
HEILIÖ. No, ja hän kääntyi, luoden sinuun silmäyksen, joka — —
—
SALMELA. Ei, — hän ei edes nähnytkään minua, mutta sitä
rauhallisemmin saatoin minä iloiten ihaella hänen taivaallisen suloisia
kasvojaan.

44. HEILIÖ. No, mutt' entä ruusu?
SALMELA. Se oli hänen kädessään toisien kukkien joukossa; hän
kadotti sen aivan lähelle minua.
HEILIÖ. Ja sitte?
SALMELA. Siinä koko juttu.
HEILIÖ. Vai siinä koko juttu? (Antaa hänelle ruusun). Ole hyvä! Vai
ei muuta! No, sellaisia seikkailuja ehkä sattuu joskus minullekkin, —
Mutta etkö edes saanut tietää, mistä tuo tyttö oli kotoisin?
SALMELA. Eräs mies sanoi vaunujen olevan Wäinölän kartanosta.
HEILIÖ. Wäinölän! Ahaa, — sentähden sinä siis niin
välttämättömästi tahdoitkin nähdä Wäinölän kartanon, joka muka on
niin ihmeen ihanalla paikalla. Hahaha! Sinä olet oivallinen! — Ja
sentähden tulit yht'äkkiä niiu riivatun juhlalliaeksi ja haaveksivaksi,
— hahaha! Sepä hauskaa. — Niin, mutta totisiakin puhuen, —
meidän pitäisi toki nähdä tuo Wäinölä, se ei liene kaukana tästä.
SALMELA. Niin, mutta mistä rahoja saadaan?
HEILIÖ. No, turha rahoista! Onhan sinun ruususi kokonaan
käpristynyt, sinä tarvitset uuden. — Ken tuolta tulee?
Viides kohtaus.
Entiset. Risto.
RISTO (tulee). Päivää kans! Anteeks' ja'! E's sunkaan tee ol'
nähny' yht' flikkaa täst' ohi juokseva'n?

45. HEILIÖ. Ken sen piti olla?
RISTO. Oo, ei ollu'k ku' Rantelli'n flikka vaa'n, ku'm mu'n piti
hakemaa'n; se saakel' o'j jättänyt lampaat tonn' aira'v vieree'j ja
menny't tiehees.
HEILIÖ. Häntä emme ole nähneet. Kuuleppas, saatatko sanoa,
kuinka pitkä matka tästä on Wäinölän kartanoon?
RISTO. Wäinölää'v vai'. Juu, kyl' mää sen tierä'n. Olettek's tee' k
kaupungist' vai?
HEILIÖ. Olemme. — Kuinka pitkä matka tästä on Wäinölään?
RISTO. Ommar' sinn' koko matka.
HEILIÖ. Kuinka pitkä? Onko sinne peninkulma?
RISTO. Eimar' sentään, ei sinne penikulmaa sentään ol'. — Vai
nii'n — te olette menoss Wäinölää'n.
HEILIÖ (kärsimätönnä). Niin, niin! — No, onko sinne neljännes?
RISTO. Jaa, neljäsosa penikulmaa? —- ooja' — kyll' sinne'n
neljäsosa penikulmaa sentään o'; se on tuoll' mettän toisell' puoll'.
HEILIÖ. Kuka on Wäinölän omistaja?
RISTO. Noo — vai nii'n — ettek's tee tunne' herraa?
HEILIÖ. Emme suinkaan me tuttuja kyseleisi. Kuka sen omistaja
on?
RISTO. No he, komesrooti.

46. HEILIÖ. Kuka "komesrooti"?
RISTO. Jaa, sitämar' määkän en kuolemaksen' tiedä, mikä
komesrooti hän' o'n, mutt' täällä ei ol' muuta semmost' ku' hä'n.
Muutamat sanoo hänt' herr Römpeliks', mut' sitä hän ei oikei'v voi
kärsii.
HEILIÖ (eriks. Salmelalle). "Komerserooti", Strömberg arvattavasti,
— no, siinäpä heti jotain. (Ään. Ristolle). Minkälainen mies se
muuten on?
RISTO. Hmh, se o'n hyvin korja mies, hyvin ystävälline'n mies.
(Huomaa muistikirjan maassa). No, älkääs ny'h helretis', onk's toi
kirja vai'? Siin o'n kultaaki'n pääll'.
SALMELA (ojentaa sen hälle). Se on mnistikirja, tahdotteko katsoa
sitä? olkaa hyvä.
RISTO. Oo, vai o' se muistokirja? Vojk' siit' ottaa' p plarit pois'
kans'? — Ohho'j jos ihmisel' sentään olis tommost' kultareunast'
paperii!
HEILIÖ. Mihin sinä sitä tarvitsisit?
RISTO. Noo, — mää kirjoittaisi' v vaa'm piene'v värsy'm Maijal', —
se o'm mu'm morsjameen.
HEILIÖ. Mitä? Osaatko sinä kirjoittaa värssyjäkin?
RISTO. Jaa-a' — (Luonnollisella äänellä its.). Onnettomasta
kirjoitustaidostanihan minä tuon tunnetun "sihteerin" nimen sainkin!
(Ään. jälleen murteella) Mul' o'n noi'n suur' kirja koton' kaunii värsyi
täys'.

47. SALMELA. No, jos tahdotte lehden, niin olkaa hyvä! (Antaa hätte
lehden).
RISTO. Suurkiitos, paljon kiitoksii!
SALMELA. Onko teillä millä kirjoittaa? Meillä on kaksi lyijykynää, te
saatte toisen (Antaa sen).
RISTO. Kiitoksii, kiitoksii! Ho, koska te Wainölään tahrotte, nii'm
menkää vaan ton mettän läpi, kyll' tee's siel' vastaanotetuks' tulette.
Ja nyt mää saa'l luvan sanoo hyväst' ja'' kiitoksiipaljo'!
HEILIÖ. Kuule, odotappas, tarvitsethan toki muutaman pennin
vaivoistasi — — — (Kourii taskujaan, eriks. Salmelalle). Kuuleppas,
sinä veit "suutarinmarkan"!
SALMELA (antaa rahan Ristolle). Olkaa hyvä, kiitoksia
kertomastanne!
RISTO (menee).
Kuudes kohtaus.
Salmela. Heiliö, (lopulla) Risto.
HBILIÖ. No, Salmela, mitäs nyt tehdään?
SALMELA. Lähdetään Wäinölään tietysti.
HEILIÖ. Bravo! Olethan toki tullut järkiisi jälleea!
SALMELA. Mutta kuinkahan me pääsemme tuttavuuteen siellä?

48. HEILIÖ. Se on helpointa. Voimmehan me pelata pikku komedian.
SALMELA. Ei, velikulta, siinä minä varmaankin pelaan itseni penkin
alle; sillä min' en voi pelata muuta, kuin omaa itseäni.
HEILIÖ. No, mennään nyt vain! Ja tee sinä mitä tahdot; minä
tiedän kyllä mitä minä teen.
(Menevät).
RISTO (tulee esiin; luonnollisella äänellään). Ja nytpä tiedän
minäkin, mitä minä teen!
(Menee).
Muutos.
Huone Wäinölässä. Avoimista perä-ovista ja ikkunoilta näkyala
merelle päin.
Seitsemäs kohtaus.
Laura. Stenfors (tulevat eri sivuilta).
STENFORS. Laura! No, taivaalle kiitos, että vihdoinkin tapasin
teidät!
LAUEA. Minut? Olemmehan me olleet yhdessä koko päivän.
STENFORS. Sanotteko sitä yhdessä olemiseksi? Te olette istunut
aivan äänetönnä, ja minun on täytynyt puhella isänne ja serkkunne
kanssa, ja on ollut pakko näyttää iloiselta, peittääkseni
levottomuuttani.

49. LAURA. Mutta te olette välin niin kummallinen. Kuinka te voitte
aivan rauhallisena tehdä pilkkaa kunnianarvoisista ihmisistä, niinkuin
esim. — — —
STENFORS. Älkäähän toki olko noin ankara! Mitä ihminen voipi,
kun on pakoitettu puhelemaan, vaikk'ei ollenkaan ole halua siihen?
LAURA. Niin, mutta ei toki pitäisi antaa tyytymättömyytensä
kohdsta varsin viattomia ihmisiä.
STENFORS. Te olette aivan oikeassa. Ja olettehan jo ennenkin
huomauttanut mua tuosta rumasta viasta, ja minä lupaan itseni
parantaa. — kunpahan te vain pitäisitte vähänkin minusta, — Laura,
kun te vain pikkuisenkaan rakastaisitte minua.
LAURA (hiljaa). Olettehan te antanut mulle miettimisaikaa.
STENFORS. Minun asemani te tunnette. Miettikää viikko, —
kuukausi, jos mielitte. Min'en tahdo häiritä vapaata valitsemistanne.
LAURA. Uskokaa, minä kunnioitan tuota jalomielisyyttänne. Mutta
esityksenne tuli niin äkkiä, ja — — —
STENFORS. Ettehän mua toki synkkään toivottomuuteen heittäne
— — —?
LAURA. Kunhan vain saisin rauhassa koota aatoksiani!
STENFORS. Te arvelette siis — — —
LAURA. Hyvästi!
(Menee).

50. Kahdeksas kohtaus.
Stenfors.
STENFORS. Tuo on sievä tyttö, ja hänen teeskentelemisensäkin
koristaa häntä. Joka kerta, kun näen hänet, kasvaa toivoni. — Hoo!
Kun nyt vain pian päästäisiin päivälliselle; se on todellakin
maaelämän ainoa huvi. — Jos tämä olisi minun kartanoni, elettäisiin
täällä vallan toisella tavalla. No, no, — eipä tiedä, mitä vielä voipi
tapahtua. Laura kyllä jo pian antautuu, kun vain säännöllisesti pidän
häntä vireillä. Täytyy takoa niinkauvan, kuin rauta kuuma on. — Ja
Aino? — — Ainolle pitää mun aikoinaan antaa viittaus; — huomaan
nyt aivan selvään, että se rakkaus oli vain kuvittelua, — luulettelua.
Yhdeksäs kohtaus.
Stenfors. Sievä.
SIEVÄ. Herra Stenfors! Ettepäs osaa arvata, mitä minä nyt teille
tuon.
STENFORS. Tiedänpä, Sievä-neiti — tiedänpä kyllä.
SIEVÄ. No, sanokaa sitte, — koska tiedätte!
STENFORS. Te suotte mulle suloisen silmäyksen.
SIEVÄ. Mitä pakinaa tuo! Kuinka niin luulette?
STENFORS. Kaikki naiset tekevät siten, niin — minä tarkoitan:
Kaikki sievät naiset.

51. SIEVÄ. Ei mikään estä sievääkään olemasta järkevä. — Mutta
koska te olette noin herkkä-uskoinen, niin ettepä saakkaan
kirjettänne!
STENFORS. Saanpa! Lyödäänkö vetoa?
(Sieppaa sen hänen kädestään).
SIEVÄ. No — no! Vähän — siistimpiä tapoja, jos pyytää saan! —
Niin, niin, kyllä te heti huomasitte, keltä se on, mutta — minä
huomasin myöskin.
STENFORS. Vai niin?
SIEVÄ. Niin, näettekös, minulla on merkit, jotk'eivät koskaan petä.
— Hahaha! — Näkeehän heti käsi-alasta, ett'ei se ole mies-
puoliselta, — eikä teillä ole sisaria — — —
STENFORS. Tätiä sitä enemmän, jotka yhä laittavat mulle saarnoja
— —
SIEVÄ. Mutt' ei ruusupaperille. Näettekös, siin' on pieni ero värissä
— — —
STENFORS. Onko punainen teidän mielestänne niin ilkeä?
SIEVÄ. No, älkää ollenkaan olko olevinanne; ikäänkuin ette tietäisi
punaisen aina merkitsevän rakkautta.
STENFORS. Vai rakkautta?
SIEVÄ. Ja katsokaapa, tuohon on tipahtanut lakkaakin syrjälle, se
merkitsee, että kirje on tervetullut.

52. STENFORS. Ei, Sievä-neitiseni; nyt on terävä älynne vienyt teidät
varsin harhaan; sillä tuo kirje sisältää jälleen varmaankin jonkun
paastosaarnan, johon minulla ei ole tarpeeksi hartautta.
SIEVÄ. Oo, — älkää koettakokkaan narrata minua! — Antakaas
kun katson — ainoastaan allekirjoitusta!
STENFORS. Olkaa hyvä, — jos saatte sen käsiinne, (pistää sen
lompakkoonsa) mutta toistaiseksi pistetään se talteen!
Kymmenes kohtaus.
Entiset. Pettersson. Briita.
BRIITA (miehelleen). Sidoitkos Pollen kiini, ettei se — — —
PETTERSSON. Ei se karkaa, se on niin autuaallisen rauhallinen
raavas.
STENFOES. Hauskaa jälleen nähdä herrasväkeäkin!
PETTERSSON. Niin, näettekös, minun tuli pikkuisen ikävä teitä,
sillä — —
BRIITA. Noo, kas vain, Sievä-neiti! Kuinkas Silmukki jaksaa?
SIEVä. Kiitos kysymästä!
BRIITA. Joko se on ruvennut hyvin lypsämään?
PETTERSSON. Niin, näettekös, minun journaalistani on lehti
päässyt irti; minä en saa päähäni kuinka se on päässyt irti, mutta irti
se on — — —

53. STENFORS. Ehkä hiiret ovat sen nakertaneet?
PETTERSSON. Hiiret — —? Kas niitä peijakkaan piikki-nokkia!
Niiden työtä se varmaan onkin! — Niin, — nyt min'en tiedä, kyllä tuo
lehti vielä jälellä on, mutta min'en saa päähäni, miten se jälleen
paikoilleen sijoitettaisiin — jott'ei vain häiriötä syntyisi. Jos te
senvuoksi — — —
STENFORS. Aivan kernaasti, kun vain lopetan toimeni täällä —
(its.) siihen, mistä aloitinkin — —
BEIITA (on puhellut hiljaa Sievän kanssa). Ettekös tekin, herra
Stenfors, myönnä, ett'ei turnipseista ole minnekkään?
STENFORS (alkaa käydä levottomaksi). Saokaa anteeksi, min'en
ole niitä maistanut! (Its.) Missä se Laura viipynee? Hän oli äsken
vähän kummallinen!
PETTERSSON (on näyttänyt ankaran mietiskelevältä). Hm! Hiiret?
— —
Kaikenlaisia pahantekiöitä niitä sentään onkin!
BRIITA. Minun pitää nyt samalla hankkia alku tuommoisia puntari-
päisiä lampaita täältä Wäinöläatä; ne kuuluvat olevan kelpo rotua.
PETTERSSON. Mutta kuinkas me nyt saamme lampaita
muassamme kulkemaan,
Briitakulta?
BRIITA. Kuinkas muuten kuin sylissä; sinä otat emälampaan, minä
otan pässin.
PETTERSSON. Mutta kukas sitten ajaa Pollea?

54. Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebooknice.com