Evaluation for Inclusive and Sustainable Rural Transformation 1st Edition Oscar A. García

Evaluation for Inclusive and Sustainable Rural Transformation 1st Edition Oscar A. García
Evaluation for Inclusive and Sustainable Rural Transformation 1st Edition Oscar A. García
Evaluation for Inclusive and Sustainable Rural Transformation 1st Edition Oscar A. García

1. Evaluation for Inclusive and Sustainable Rural
Transformation 1st Edition Oscar A. García
download
https://ebookmeta.com/product/evaluation-for-inclusive-and-
sustainable-rural-transformation-1st-edition-oscar-a-garcia/
Download more ebook from https://ebookmeta.com

2. We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit ebookmeta.com
to discover even more!
Inclusive Green Growth: Challenges and Opportunities
for Green Business in Rural Africa Calvin Atewamba
https://ebookmeta.com/product/inclusive-green-growth-challenges-
and-opportunities-for-green-business-in-rural-africa-calvin-
atewamba/
A Better World Inc Corporate Governance for an
Inclusive Sustainable and Prosperous Future 2nd Edition
Alice Korngold
https://ebookmeta.com/product/a-better-world-inc-corporate-
governance-for-an-inclusive-sustainable-and-prosperous-
future-2nd-edition-alice-korngold/
Meeting Challenges for Rural Tourism through Co
Creation of Sustainable Tourist Experiences 1st Edition
Elisabeth Kastenholz
https://ebookmeta.com/product/meeting-challenges-for-rural-
tourism-through-co-creation-of-sustainable-tourist-
experiences-1st-edition-elisabeth-kastenholz/
Linux Administration A Beginner s Guide 8th Edition
Wale Soyinka
https://ebookmeta.com/product/linux-administration-a-beginner-s-
guide-8th-edition-wale-soyinka/

3. Beyond Basic Dog Training 3rd Edition Diane I. Balman
https://ebookmeta.com/product/beyond-basic-dog-training-3rd-
edition-diane-i-balman/
Amazing Animals Bugs Skip Counting Logan Avery
https://ebookmeta.com/product/amazing-animals-bugs-skip-counting-
logan-avery/
Little Love Tokens A Short Curvy Girl Hometown Hero
Second Chance Romance Dogwood Falls Book 2 1st Edition
Carly Keene
https://ebookmeta.com/product/little-love-tokens-a-short-curvy-
girl-hometown-hero-second-chance-romance-dogwood-falls-
book-2-1st-edition-carly-keene/
His Muse 1st Edition Cassie Mint
https://ebookmeta.com/product/his-muse-1st-edition-cassie-mint/
Design of Structural Elements Concrete Steelwork
Masonry and Timber Designs to Eurocodes 4th Edition
Chanakya Arya
https://ebookmeta.com/product/design-of-structural-elements-
concrete-steelwork-masonry-and-timber-designs-to-eurocodes-4th-
edition-chanakya-arya/

4. The Learned King: The Reign of Alfonso X of Castile
Joseph F. O'Callaghan
https://ebookmeta.com/product/the-learned-king-the-reign-of-
alfonso-x-of-castile-joseph-f-ocallaghan/

6. Evaluation for Inclusive and
Sustainable Rural Transformation
Written by a team of expert practitioners at the Independent Office of Evaluation
of IFAD, this book gives an overview of evaluation practice at IFAD.
It looks at how evaluation practice has evolved to reflect, respond to and
inform changing expectations of development assistance. It reveals how evalu-
ation products and methodologies have benefited from key reviews, revisions and
lessons learned, and also how they have progressively strengthened IFAD’s
capacity to assess its operations and better understand its results. The book
concludes with reflections on some of the challenges that lie ahead, including
how the independent evaluation function can continue to evolve to meet future
challenges and enhance the impact of development initiatives on people’s lives.
This valuable insight into practice will be of interest to researchers, prac-
titioners and policymakers in development economics, development studies and
rural studies.
Oscar A. Garcı´ais Director of the Independent Office of Evaluation of IFAD.
Osvaldo N. Feinsteinis a member of the International Evaluation Advisory
Panel of the United Nations Development Programme’s Independent Evalu-
ation Office and Professor at the Evaluation Master of Madrid Complutense
University.

7. World Bank Series on Evaluation & Development
1. Evaluation and Development
The Institutional Dimension
Edited by Robert Picciotto and Eduardo Wiesner
2. Involuntary Resettlement
Comparative Perspectives
Edited by Robert Picciotto, Warren van Wicklin and Edward Rice
3. Evaluation and Poverty Reduction
Edited by Osvaldo N. Feinstein and Robert Picciotto
4. Making Development Work
Development Learning in a World of Poverty and Wealth
Edited by Nagy Hanna and Robert Picciotto
5. Managing a Global Resource
Challenges of Forest Conservation and Development
Edited by Uma J. Lele
6. Evaluation and Development
The Partnership Dimension
Edited by Andres Liebenthal, Osvaldo N. Feinstein and Gregory K. Ingram
7. Evaluating Development Effectiveness
Edited by Osvaldo N. Feinstein
8. Evaluating Climate Change and Development
Edited by Rob D. van den Berg and Osvaldo N. Feinstein
9. Evaluation for Inclusive and Sustainable Rural Transformation
Oscar A. Garcı´a and Osvaldo N. Feinstein
For more information about this series, please visit: www.routledge.com/World-
Bank-Series-on-Evaluation–Development/book-series/TRANWBSED

8. Evaluation for Inclusive
and Sustainable Rural
Transformation
World Bank Series on Evaluation and
Development, Volume 9
Oscar A. Garcı´a and
Osvaldo N. Feinstein

9. First published 2019
by Routledge
711 Third Avenue, New York, NY 10017
and by Routledge
2 Park Square, Milton Park, Abingdon, Oxon, OX14 4RN
Routledge is an imprint of the Taylor & Francis Group, an informa business
2019 Taylor & Francis
The right of Oscar A. Garcı´a and Osvaldo N. Feinstein to be identified as
authors of this work has been asserted by them in accordance with sections 77
and 78 of the Copyright, Designs and Patents Act 1988.
All rights reserved. No part of this book may be reprinted or reproduced or
utilised in any form or by any electronic, mechanical, or other means, now
known or hereafter invented, including photocopying and recording, or in
any information storage or retrieval system, without permission in writing
from the publishers.
Trademark notice: Product or corporate names may be trademarks or registered
trademarks, and are used only for identification and explanation without intent
to infringe.
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
A catalog record for this title has been requested
ISBN: 978-1-138-60904-4 (hbk)
ISBN: 978-0-429-46640-3 (ebk)
Typeset in Bembo
by Sunrise Setting Ltd, Brixham, UK

10. Contents
List of Illustrations vii
List of Contributions viii
Foreword ix
Preface xi
Disclaimer xiii
Acknowledgements xiv
Abbreviations and Acronyms xv
1 Introduction 1
2 Evolution of the Independent Evaluation Function
at IFAD 8
A. Key Phases 8
B. Key Structural Features 17
C. Evolving Methodology 20
D. IOE Evaluation Products 36
3 Influential Evaluations 53
A. Background 53
B. External Review of the Results and Impact of IFAD
Operations (2002) 53
C. United Republic of Tanzania Country Portfolio Evaluation
(2002/2003) 54
D. Independent External Evaluation of IFAD (2004/2005) 54
E. Corporate-Level Evaluations 55
F. African Development Bank (AfDB)–IFAD Joint
Evaluation on Agriculture and Rural Development
in Africa (2010) 66

11. 4 Evaluations of Inclusive Development 69
A. Evaluation and Gender Mainstreaming 69
B. Evaluation and Indigenous Peoples 79
C. Evaluation and Pastoral Development 80
D. Evaluation of Rural Youth Interventions 82
5 Evaluations for Sustainable Development 85
A. Evaluation and Natural Resources Management 85
B. Evaluation and Environment Conservation in China 86
C. Evaluation and Water Conservation and Management 87
6 Learning and Knowledge Management 89
A. Focus Groups to Facilitate Learning and Monitoring 89
B. President’s Report on the Implementation Status of Evaluation
Recommendations and Management Actions (PRISMA) 89
C. Knowledge Management and the Philippines Country Strategy
and Programme Evaluation 93
7 Partnerships in Evaluation 96
A. Evaluation Cooperation Group 96
B. Rome-Based Agencies Collaboration 96
C. United Nations Evaluation Group 97
D. Evaluation and Global or Regional Associations 97
E. Evaluation Partnership with Switzerland 98
F. Cooperation for Evaluation Capacity Development 98
G. Wilton Park 99
8 The Way Forward 100
A. Agenda 2030 and the Sustainable Development Goals 100
B. Evaluation and the Sustainable Development Goals 102
C. The Opportunities and Challenges of New Technologies 103
D. The Private Sector 107
E. Towards 2030 107
Appendix 1: Evaluation Methodology 110
Appendix 2: Evaluation Criteria, Key Questions
and Ratings 133
Index 143
viContents

12. Illustrations
Chart
4.1 Number of GEWE practices in the sample classed by categories
and areas 75
Figures
2.1 Key milestones and evaluations in the evolution of IOE 18
2.2 Theoretical map of the correspondence between COSOP
objectives and lending and non-lending activities 44
3.1 Scheme of the typical process of evaluations at institutional level 55
3.2 Notional results chain for IFAD’s engagement with fragile states 62
4.1 Main elements of policy on gender equality and women’s
empowerment 70
6.1 Outline of key interactions with partners in an evaluation process. 90
Tables
2.1 Main modifications between the first and second editions
of the Evaluation Manual 22
2.2 Definition and rating of the evaluation criteria used by IOE 25
A1.1 The most frequently used data collection methods 116
A2.1 Rating system 140
A2.2 Score descriptors 141

13. Contributions (in order of appearance)
First Phases of the Evaluation Function at IFAD
Osvaldo Feinstein
The Importance of an Independent Evaluation Function
Luciano Lavizzari
Reflections on the Journey of the Office of Evaluation from a Studies-Oriented
Unit to a Fully-Fledged Independent Outfit
Mona Bishay
IFAD’s Evaluation Committee: Focusing on What Works, What Does Not
Work, and How IFAD Can Better Serve People Living in Rural Poverty
Margot Skarpeteig
The Harmonization Agreement between Independent Evaluation and Self-
Evaluation in IFAD
Ashwani K. Muthoo
Innovating through Evaluation Work
Paolo Silveri
IOE’s First Impact Evaluation
Fabrizio Felloni
Country Programme Evaluations
Khalid El Harizi
Do Empowered Rural Women Organizations in Nepal and Papua New Guinea
Address Child Undernutrition?
Per Eklund
PRISMA Closes the Learning Loop
Caroline Heider

14. Foreword
Over the years, independent evaluation has helped increase the impact of IFAD’s
operations for sustainable and inclusive rural transformation. The Fund’s evalu-
ation function has evolved over many years, beginning with an internal moni-
toring and evaluation unit within IFAD. The creation in 2003 of a fully-fledged
independent office reporting directly to the Executive Board was a major
milestone. It brought IFAD into line with the practice of other international
financial institutions. Since then, the role of the Independent Office of Evaluation
(IOE) has become increasingly robust as it strives to ensure accountability,
learning and transparency.
Independent evaluation has been found to be critically important to
development. In the case of IFAD, the way the Fund operates reflects the key
insights and findings presented in independent evaluations, and the implemen-
tation of evaluation recommendations by IFAD and its partners in development
in their activities. For example, one of the first influential evaluations was the
Tanzania Country Portfolio Evaluation in 2002–2003, which highlighted the
need for IFAD to establish a more permanent country presence. Today, IFAD has
40 country offices worldwide.
Perhaps most significantly, the Independent External Evaluation of IFAD
undertaken between 2004 and 2005 resulted in an action plan to enhance IFAD’s
development effectiveness that led to the move to direct supervision of projects,
and a wide range of important structural and organizational changes, new cor-
porate policies, and the streamlining of internal processes and procedures. All of
these actions have made IFAD a stronger organization, better able to deliver
development results and value for money.
The annual corporate-level evaluations of IFAD’s policies, strategies, business
processes and organizational aspects provide an ongoing source of ideas on how
to make IFAD work better and deliver more. They have resulted in tangible
operational changes related to such areas as direct supervision, field presence,
efficiency, gender, natural resource management, rural finance, working in
fragile situations, and the Performance-based Allocation System, to name a few.
As IFAD grows and changes to maximize its impact on the Sustainable
Development Goals, the independent evaluation function will continue to be
an indispensable tool. Its methodological rigour and focus on learning and

15. accountability should enable IFAD to further develop better instruments and
policies to pursue its goals of promoting rural transformation and strengthening its
investment in rural people.
Gilbert F. Houngbo
President of the International Fund for
Agricultural Development (IFAD)
xForeword

16. Preface
Better results, better lives. This, in short, is the vision that has inspired the work of
IFAD and, hence, the ongoing evolution of independent evaluation of the Fund’s
efforts. Independent evaluation has come to be recognized as a powerful
instrument to enhance the effectiveness of international development efforts in
support of sustainable and inclusive rural transformation, especially in the context
of the 2030 sustainable development agenda.
The Independent Office of Evaluation of IFAD (IOE) aims to promote
accountability and learning through independent, credible and useful evalu-
ations, in keeping with its mandate. IOE evaluates IFAD-funded projects and
programmes, provides assessments of what works and what does not, identifies
the factors leading to good performance, and determines to what extent IFAD’s
policies and strategies are successful in tackling poverty alleviation in rural areas.
More importantly, evaluation should be able to respond to the ‘why?’ question.
Applying internationally recognized principles, norms and standards, IOE uses its
analytical rigour to understand the context, conditions and factors that lead to
changes in development situations under IFAD-financed operations.
IOE conducts its work with an eye to increasing the impact of IFAD’s work,
spurring innovation in evaluation methodologies, and stimulating learning,
growth and dynamic partnerships. There is much to be learned from an overview
of evaluation at IFAD, which has evolved over the years to offer new and better
ways to assess the impact and accountability of development projects, pro-
grammes and policies.
Between 1983 and 2015, IOE conducted more than 400 evaluations at the
country, corporate, thematic and project levels. In that time, evaluation at IFAD has
gone from being a management support function to a fully-fledged independent
evaluation outfit, with a direct reporting line to the Fund’s Executive Board.
In the years to come, evaluation practice will need to keep pace with changing
conditions and new challenges in order to meet the increasing global demand for
credible, useful and quick results in development. There have been dramatic
shifts in the ways in which countries achieve economic growth while striving to
protect limited natural resources. Private sector and market-oriented develop-
ment initiatives have gained prominence in the development arena, as has
recognition of the importance of engaging community-based organizations.

17. Successful action in the future will require flexible, adaptive and proactive
institutions that can make use of the knowledge and information gained through
evaluation. As Director of IFAD’s Independent Office of Evaluation, I am
pleased to say that the evaluation function at IFAD has contributed significantly to
improving the Fund’s policies and strategies. I appreciate the Fund’s solid
commitment to further improving its operations by understanding the results and
impact of its work through the evaluation process.
This publication offers an overview of how the mission and methodologies of
independent evaluation at IFAD have evolved. It shows how evidence-gathering
has grown to better inform and engage development actors, including those in
government and in rural communities. Additionally, it offers informative
examples of influential evaluations and highlights from IOE’s Evaluation Manual.
This book also offers reflections on how the independent evaluation function can
continue to evolve to meet future challenges and enhance the impact of
development initiatives on people’s lives.
Oscar A. Garcı´a
Director
Independent Office of Evaluation of IFAD
xiiPreface

18. Disclaimer
The Independent Office of Evaluation of IFAD (IOE) conducts evaluations of
IFAD-financed policies, strategies and operations to promote accountability and
learning. The main purpose is to contribute to improving IFAD’s and its partners’
performance in reducing rural poverty in recipient countries. IOE’s independent
evaluations assess the impact of IFAD-funded activities and give an analysis of
successes and shortcomings – to tell it the way it is – as well as identify factors
affecting performance. Based on the key insights and recommendations drawn
from evaluation findings, IOE also shares IFAD’s knowledge and experience in
agriculture and rural development with a wider audience.
The views expressed in this publication do not necessarily reflect those of
IFAD’s Member States or their representatives to its Executive Board. The
designations employed and the presentation of material in this publication do not
imply the expression of any opinion whatsoever on the part of IFAD concerning
the legal status of any country, territory, city or area or of its authorities, or
concerning the delimitation of its frontiers or boundaries. The designations
‘developed’ and ‘developing’ countries are intended for statistical convenience
and do not necessarily express a judgement about the stage reached by a particular
country or area in the development process.

19. Acknowledgements
This publication was prepared by Osvaldo Feinstein, Professor in the Evaluation
Master’s Programme of the Complutense University of Madrid, and Oscar A.
Garcı´a, Director of the Independent Office of Evaluation of IFAD (IOE). They
were ably supported by Charmaine Wilkerson, IOE consultant, who contributed
to writing the first draft, and Melba E. Alvarez-Pagella, former IOE Evaluation
Communication and Knowledge Management Officer, who coordinated the
production and contributed to the revision. Brett Shapiro, IOE consultant,
edited a preliminary version of the document.
Special thanks are extended to Mona Bishay, Per Eklund, Khalid El Harizi,
Fabrizio Felloni, Caroline Heider, Luciano Lavizzari, Ashwani K. Muthoo and
Margot Skarpeteig for sharing their valuable experiences related to IOE’s work
and evolution.

20. Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content

21. "Kaiketi hänellä on apureita, mutta sitä samaa Venäjän puolelta
tuotua pirtua kuuluu sielläkin Riipinjärvellä olleen", selitti taas toinen.
Ja pitkäviiksinen poliisi jatkoi:
"Kerran kuluneella viikolla olisimme saavuttaneet, mutta osui
tulemaan se kova pyry ja peitti jäljet… Oli ollut kolmella porolla
liikkeellä…"
"Sepä mato on mieheksi, jota ei saavuteta… Onko sitä lupa kiinni
panna?" kysyi Simo.
"Kiinni se on määrätty pantavaksi. Sillä on paljon muitakin
kolttosia, paitsi sitä, että nyt on monta vuotta viinaa pitkin Lappia
myyskennellyt. Kirjaton varas ja uskotaanpa hänen työkseen sekin
viime miestappo Sassalissa", selitti pitkäviiksinen.
"Semmoisia lurjuksiahan niitä on paljon niiden etelän puolen
miesten joukossa", sanoi Simo synkästi. "Niille pitäisi olla semmoinen
tuomio, että henki pois, jos eivät elä ihmisiksi ja siivosti."
"Sehän niille parasta olisi. Mutta ei ole laki semmoinen. Mutta jos
nyt käsiin sattuu, niin tarttuu se nyt pitemmäksi aikaa… on sillä siksi
ansioita", puheli pitkäviiksinen.
"Tunnetteko miestä?" kysyi Simo.
"On se nähty… Sen nimi on Sakari Kippari… Sanotaan muuten
Paksu-Sakariksi…"
Simo kalpeni, mutta pysyi kuitenkin rauhallisena ja sanoi:

22. "Jo taidatte olla väärillä jäljillä… Paksu-Sakarihan on jo monta
vuotta sitten puukotettu kuoliaaksi… Luutkin jo lahonneet…
Rantamaulan Aapo kertoi nähneensä…"
"Puukotettu sitä kyllä on kolmisen vuotta sitten, mutta ei sitä
tapettu ole", alkoi toinen poliiseista selittää. Hän, joka jo oli ollut
tukkiyhtiön poliisina toistakymmentä vuotta, tiesi kyllä. Paksu-Sakari
oli juuri sama pirtunkauppias, jota hakivat… Aapo oli erehtynyt…
Simo istui sanatonna eikä virkkanut mitään.
"No, erehtynyt se sitten on Aapo", sanoi hän pitkän ajan perästä.
* * * * *
Seuraavana aamuna ani varhain, kun kuun neljännes pilkisteli
kylmiltä laitumiltaan, oli Simo jo vaatteissaan ja lähtövalmiina.
Illalla oli hän paahtanut omat ja poliisienkin sukset ja luvannut
lähteä oppaaksi. Hän se tiesikin kaikki loukot ja kaikki oikopolut
osasi. Tiesi taipaleella, jolle olivat lähdössä, olevan Riipin-Heikin
torpan, pienoisen Riipinjoen varrella keskellä synkintä kiveliötä.
Mutta Heikin asunnon kautta tiesi hän tänä talvena olleen teitä joka
haaralle niin rantamaille kuin tukkityömaillekin, niin suoraan itään
kuin viistoon pohjoiseenkin. Simo oli kuullut sen kautta kulkeneen
kaikenlaisia rihkamakauppiaitakin, joten oli hyvin uskottavaa, että
Paksu-Sakarikin oli sitä käyttänyt.
Simo selitti tietojansa poliiseille innokkaasti. Illalla vielä, kun
poliisit häntä oppaaksi pyysivät, oli hän ollut välinpitämätön koko
hommasta, oli tosin puoleksi luvannutkin, mutta arvellut samalla,
että kyllä osaisivat Riipinjärvelle, kun hän vain kävisi opastamassa

23. taipaleelle. Mutta kuultuaan, ketä poliisit olivat etsimässä, innostui
hän, lupasi lähteä ei ainoastaan oppaaksi, vaan vieläpä avuksi
Sakaria kytkemäänkin.
Oli hänkin, Simo, tuntenut Sakarin, mies oli käynyt tässä
Utuniemessäkin sinä talvena, kun Hanhikerossa oli kruununhakkuu.
Kyllä hän miehen tuntisi kilometrien päähän.
Simo oli lähtövalmiina jo silloin, kun poliisit pauloittivat kenkiään.
Hän oli toimittanut illalla paahdetut sukset jo pihalle jäähtymään ja
kertoi, että ei ollut tosin oikein hyvä hiihtokeli, mutta ei
huonoinkaan.
Hän liikkui notkeasti ja paloi lähtöinnosta. Pitkäviiksinen poliisi
kehui ja ihmetteli Simon kokoa ja voimaa. Semmoisia miehiä kun
olisi joka kylässä yksi, eivät viinakauppiaat pääsisi pakoon
livahtamaan. Toinen kertoi pitkäviiksiselle, että tämä Utuniemi juuri
oli se paikka, jossa ennen vanhaan Lapin noita oli asunut ja jonka
hengen vieläkin sanottiin niemen nenässä kummittelevan. Oli
pitkäviiksinenkin kuullut siitä puhuttavan. Oli kuullut senkin, että
isäntä, tämä Simo, oli maantasalle noidan entisen kiukaan
hajoittanut. Ja kun hän nyt näki Simon voimakkaan, pitkän varren,
kovat, kulmikkaat kasvot, teräsharmajat silmät, joissa rohkeat ilmeet
vaihtelivat, uskoi hän, että tämä mies uskaltaisi mihin hyvänsä.
"No nyt, miehet, suksille!" sanoi Simo, kun palasi ulkoa,
honkahalkoja sylissään. "Karhu on kierroksessa… Kun jäljille
osuttaisiin…"
Ja poliisien vielä viimeistellessä pukujaan kertoi hän
karhunpyynnistään, niitä sanoi viisi eläessään kiertäneensä ja
ampuneensa.

24. "Tämmöistä otusta en ennen ole ollut ajamassa", sanoi hän.
"Mutta eiköhän yhteen osuta…"
Simo ei enää ollut opas, vaan puhui aivan sillä lailla kuin hän
liittyisi poliiseille apumieheksi Sakaria hakemaan.
Utuniemeen jäivät kotimiehiksi vain molemmat piiat ja alaikäinen
poika
Lassin-Uno, joka oli isänsä puolelta vähän sukua Simolle.
Oli aika pakkanen, kun miehet pihalle tulivat ja suksillensa
nousivat. Tummalta taivaalta kiiluivat tuhannet tähdet, valju kuu oli
laskeunut metsänrannan taakse, mutta taivaanrannat punoittivat ja
ilma tuntui helähtelevän.
Simo oli laukkuunsa evääksi ottanut ilmassa kuivatun poronlavan,
vähän leipää ja voirasian. Mutta laukun alle selkäänsä asetti hän
pitkän karhupyssynsä.
Simo läksi edellä. Hän potkaisi menemään venevalkamaan vievää
myötälettä järvelle, oikaisi siitä suoraan Veksalahteen, jonka
etelälaidasta lähti kruunun ja Utuniemen leveä linja suorana
kiveliöön päin.
Hän oli kuin syntynyt suksilleen, notkeasti liikkui jalka, keveästi
sompa, eivätkä hänen jalkavat suksensa lumeen uponneet, vaan
tekivät tasaisen ladun, jota pitkin poliisit perässä hiihtivät,
pitkäviiksinen jälkimmäisenä. Veksalahden pohjukasta alkoi heti
vankkaa petäjikköä, jonka läpi linja suorana kulki. Oli hyvin hämärää
linjalla, johon ei muuta sopinut näkymään kuin tumman taivaan
tähdet. Huurteisena, molemmin puolin linjaa, seisoi metsä, hiljaisena
kuin jäinen hautaholvi.

25. Mutta latu nousi nousemistaan, männikkö harvenemistaan
harveni, päivä alkoi tuntua, tähdet himmenivät ja harvenneen
metsän läpi alkoi näkyä lumisia vaarain lakia. Simo hiihteli hyvän
matkaa toisten edellä ja päästyään korkean vaaran laitaan, johon
linja näytti loppuvan, pysähtyi jälessään tulevia vartomaan.
Hänen mielensä oli oudosti kuohuksissa. Sydämen pohjalla raivosi
hillitön viha, ja mieltä polttivat koston kuumat liekit. Hän oli näinä
vuosina elänyt siinä varmassa uskossa, että Paksu-Sakari oli kuollut;
hän oli koettanut unhottaa sen iljettävän miehen piirteet ja pyyhkiä
pois kaiken entisen… Mutta nyt äkkiä saikin tietoonsa, että mies,
joka hänen elämäänsä oli lyönyt umpeen menemättömät haavat,
vielä eli täällä ehkä hyvinkin lähellä ympäristöllä ja voisi jonakin
päivänä ilmestyä Utuniemeenkin… ja tehdä samat työt
toistamiseen… Hän oli niin kuohuksissaan, että hiki tippui otsalta,
kämmenet syyhyivät, eikä hän tahtonut malttaa toisten tuloa
odottaa… Hän ei jaksanut ajatella muuta kuin kostoaan, ei kyennyt
mitään oman järkensä voimalla punnitsemaan. Verinen vääryys, joka
oli häntä kohdannut, vaati hyvitystä…
Kun jälessä tulevat saavuttivat Simon, oli päivä jo valjennut.
Aurinko nousi etelän vaarojen takaa, ja koko kiveliön valtasi kirkas
valo.
He hiihtivät kukkulan huipulle, johon rajalinja päättyi. Siitä näkyi
ensin pitkä, harvametsäinen vaarankylki ja sen alta aukea vuoma.
Vuoman toisesta laidasta siinsi lumisia metsiä ja metsien takaa
tunturin huippuja. Simo viittasi sinne päin, suurta, synkkää
sydänmaata kohden.
Pitkäviiksinen poliisi pudisti päätään. Häntä pelottivat nämä
äärettömät, asumattomat erämaat.

26. Simo viittasi erästä kukkulaa kohden, joka oli muita matalampi ja
jonka huipulta siinsi komea puisto, kuin tummana tukkana jättiläisen
päälaelta. Sen vaaran takana oli Riipin-Heikin torppa, johon nyt
ensiksi menisivät… Siitä sitten jatkaisivat matkaansa, sinne päin,
jossa uskoivat otuksen kohtaavansa.
Simo potkaisi menemään myötämäkeä, välttäen puut ja pahimmat
rotkot. Vaikka ei keli ollutkaan liukas, saivat sukset myötäleessä
vihaisen vauhdin, jota riitti aina vuomalle asti… Vuomalla oli lumi
kovaa ja tuulen reikimää. Siinä luisti suksi liukkaasti. Simo hiihti niin,
että kun hän vuoman toisessa laidassa silmäsi taakseen, tärppivät
poliisit vielä puolivälissä vuomaa…
Vuomalta alkoivat rotkoiset maat, paunikot ja kuusikkokorvet,
jotka lumen peitossa nukkuivat kuin ikuista untaan. Vihdoin, kun
vaivaloinen hiihto korven poikki loppui, tuli aukeampia ahoja,
hiekkakukkuloita ja niiden harjoilla solkikoivikoita…
Simo tiesi Riipinjoen olevan lähellä ja painui menemään sitä
suuntaa, jossa joenuoman arveli likimpänä olevan.
Hän saapui jyrkkärantaiselle, kapealle, pikkukoskistaan,
luikertelevista mutkistaan kuuluisalle Riipinjoelle, joka toi asutuilta
seuduilta vetensä ja ne synkän sydänmaan läpi kuljetti suurempiin
alavesiin. Heti kun hän joen jyrkkää törmää oli laskenut sen uomalle,
näki hän jäljet, jotka näyttivät vievän joen uomaa pitkin
myötävirralle ja Riipinjärvelle päin. Simo näki heti, että siitä oli aivan
äskettäin kulkenut kaksi poroa, joilla toisella oli ollut perässään
kelkka ja toisella tavallinen lappalaisveturi. Sekä kelkassa että
veturissa oli ollut painoa aikalailla, sillä jäljet olivat syvät.

27. Kun jälessä tulevat ehtivät näkösälle, lähti Simo hiihtämään joen
uomaa pitkin. Hän ei ollut näitä maita koskaan Riipinjoelle kulkenut,
mutta korkeasta, puuttomasta vaarasta, joka kohosi hänen
edessään, tiesi hän, ettei Riipin-Heikin asunto enää ollut kaukana.
Simo hiihti nyt nopeampaan. Päivä alkoikin jo käydä illaksi, hämy
lisääntyi ja pakkanen tuntui kiihtyvän. Hiukset ja parta kuurassa
Simo lylyään lykkeli, ja hänen mielensä paloi kuin liekeissä.
Mutkikkaana ja jyrkkärantaisena painui joki suoraan pohjoista
kohden. Kerran se jo näytti puskevan suoraan suureen, jyrkkään
vaaraan, joka näytti olevan aivan lähellä ja jonka Simo tiesi olevan
Riipinvaaran. Vaaran alle päästyään teki joki taas äkkimutkan ja
putosi vihaisena koskena alempana olevaan pieneen järveen.
Simo huomasi järven vaaranpuoliselta rannalta tulevan muitakin
jälkiä, jotka liittyivät niihin, joita hän seurasi. Näytti että sitä jälkeä
pitkin oli kulkenut kaksi suksilla ja kolmas porolla.
Simo seisahtui taas vartomaan. Hän tiesi, ettei Riipin-Heikin pirtille
enää voinut olla pitkää matkaa.
Hetken perästä näkikin hän poliisien laskevan järvelle. He olivat
hiihtäneet voimainsa takaa ja ihmettelivät Simon vauhtia, sillä
Simolla, joka latua aukaisi, oli raskaampi hiihto kuin heillä.
Simo selitti heille, että jokea pitkin oli poroilla kuljetettu jotakin
kuormaa. Jäljet olivat verekset… eivät voineet olla vanhemmat kuin
tämänpäiväiset… Valtatien varrelta oli tätä Riipinjokea pitkin
verrattain lyhyt matka ensimmäisille tukinhakkuupaikoille…

28. Poliisitkin, vaikka olivatkin väsyksissä, alkoivat innostua, ja heitä
ihmetytti se into, joka Simoa kannusti. Semmoista miestä he eivät
olleet uneksineetkaan kohtaavansa näissä kiveliöissä, joissa melkein
kaikki suojelivat viinakauppiaita.
Oli ehtinyt tulla aivan hämärä. Tähdet syttyivät ja revontulet
roihusivat. Pakkanen yhä kiihtyi ja Lapin taivas riemuitsi…
Kun he nousivat järveltä maalle, kääntyi joki viistoon länttä
kohden, vaaran laidasta loittoutuen. He hiihtivät joen törmää, joka
oli luonnostaan aukea, seuraten äskeisiä jälkiä.
Hetken päästä näkyi metsän läpi tuli kiiluvan, vuoroin
himmeämmin, vuoroin kirkkaammin.
Riipin-Heikin asunto oli suurista hongista salvettu uusi rakennus.
Kun miehet saapuivat pihalle, näkivät he kaksi poroa syömässä
jäkälää pirtin edustalla. Rekiä ja pulkkia ei näkynyt. Sisälläolijat olivat
kuulleet pakkaslumen pihalla narisevan, sillä juuri kun Simo aikoi
portaille, tuli mies lakittomin päin ovesta ulos… Mutta palasi pian
takaisin pirttiin temmaten oven kiinni, että paukahti.
Oli muuten aivan pimeä, mutta revontulten syttyessä näkivät
äsken tulleet, ettei pihalla muita poroja ollut.
Simo astui edellä pirttiin. Avonaisen takan luona istui loisteen
lämpimässä kolme miestä, kaikki Simolle outoja. Ne näyttivät vasta
aterioineen ja kokoilivat eväitään laukkuihinsa. Vaikkei Simo ollut
vielä miehiä puhutellut, tunsi hän heidät etelän puolen miehiksi.
Hän tiedusteli mökin isäntää Riipin-Heikkiä.

29. Poliisit olivat tulleet hänen jälessään pirttiin ja istuneet loisteen
lämpimään.
"Olipa se taivalta", sanoi pitkäviiksinen.
"Eikä olla vielä kuin puolivälissä", lisäsi toinen.
Mutta Simo teki jyrkän kysymyksen, tiesivätkö miehet, missä
isäntä oli. Mutta miehet vastasivat kierrellen. Silloin alkoivat poliisit
heiltä tiedustella, mitä miehiä olivat ja millä asioilla kulkivat.
Miehet hätääntyivät ja selittivät olevansa laukkukauppiaita ja
menevänsä tukkityömaille Pikku-Raahonjärven seuduille.
"Missä tavarat?"
He näyttivät kaikki myytävänsä, jotka laatikoissa ja säkeissä ollen
olivat kannetut pirttiin.
Mutta mökkiin oli saapunut kolmaskin poro ja hiihtomies, jäljistä
päättäen aivan äsken, tänä päivänä. Missä kolmas poro oli ja mies?
Simo sen kysymyksen teki ja miehet näyttivät hölmistyvän.
"Ei tässä ole meidän olomme aikana ketään käynyt", sanoi eräs
miehistä.
Mutta Simon vanha viha etelän puolen miehiä kohtaan nousi
voimaansa ja hän karjaisi niin että pirtti helisi:
"Totuus julki!"
Hänen äänessään helähti semmoinen voima ja päättäväisyys, että
poliisitkin säpsähtivät.

30. "Sanokaa pois totuus!" käski pitkäviiksinenkin.
Äsken puhunut mies silmäsi poliisien aseisiin ja Simon pitkään
pyssyyn.
Miehet alkoivat kuin yhdestä suusta kertoa mitä tiesivät. He olivat
jo aamupäivällä mökkiin saapuneet. Isäntä oli silloin kotona. He
saivat häneltä jäkäliä ja päättivät levähtää itse ja levähdyttää
porojaan. Mutta vähän aikaa heidän tulonsa jälkeen oli samalta
suunnalta saapunut poro, jolla veturissa oli kaksi isoa säkkiä. Toinen
mies oli ajanut poroa, suksilla hiihtäen, toinen oli hiihtänyt perässä…
He eivät tienneet mitä miehiä olivat, mutta isännän kanssa olivat
kuiskailemalla puhelleet ja seurauksena oli ollut, että isäntä, Riipin-
Heikki, lähti omalla porollaan edellä ajamaan… ja isännän poron
veturiin oli toinen säkillinen nostettu… Iltahämyssä olivat lähteneet…
"Minkänäköisiä miehiä ne olivat?"
Sekä Simo että poliisit tekivät kysymyksen yhtaikaa.
"Etelän puolen miehiä ne taisivat olla", alkoi eräs miehistä selittää.
"Olin minä ymmärtävinäni, että jotakin ne pelkäsivät, koska isäntää
aivan kahden kesken puhuttelivat… Taidatte olla niiden hakijoita…"
"Oliko se toinen paksu, kenoselkäinen mies?" kysyi Simo äkkiä,
keskeyttäen miehen selityksen.
"Olipa niin. Semmoinen punakasvoinen ja vaaleaviiksinen…"
Simo ja poliisit silmäsivät toisiaan. Simon harmaissa silmissä
leimahti kuin salama.

31. Hän hypähti ylös istumasta kuin olisi sähköiskun saanut.
"Heti perään, muutoin se pääsee käsistämme!" sanoi hän vihasta
vapisevalla äänellä.
Poliisitkin saivat uutta intoa, ja revontulten valossa lähtivät miehet
hiihtämään pakkasyöhön pitkälle, talottomalle taipaleelle.
Simo lykkäsi heti pihasta lähtien täyteen vauhtiin. Ja metsän
rannassa, josta alkoi melko kova porotie, katosi hän näkyvistä ja
häipyi kuin otus lumiseen kiveliöön.

32. XI
Alan toista viikkoa on Utuniemen Simo kiveliöitä hiihtänyt. Hänen
vimmansa ja vihansa on niin suuri, ettei hän tunne väsymystä.
Joskus on hän ollut hyvinkin lähellä saalistaan. Mutta aina on otus
edellä paennut tai osannut piilottautua. Poliisit ovat seuranneet
Simon jälkiä, mutta eivät ole onnistuneet häntä saavuttamaan.
Jo ovat viimein sattuneet samalle ladulle Simo ja Paksu-Sakari,
synkän synkälle erämaan taipaleelle, joka on kahden kylän välissä.
Simo on saanut vihiä, että Paksu-Sakari on kylästä lähtenyt, sitten
kun oli saanut myydyksi viinaksensa. On kuullut senkin, että Sakari
jo on ollut semmoisessa uskossa, että takaa-ajajat ovat väsyneet,
kun ovat jäljiltä eksyneet. Se tieto häntä kannustaa.
Ja vaikka on tulipalo-pakkanen ja ilta käsissä, lähtee Simo
taipaleelle ja jättää terveiset poliiseille, että tulkoot perässä. Ennen
loppuu Lapin yö, ennen päivät pitenevät ja aurinko korkeammalta
paistaa kuin hän Paksu-Sakaria väsyy kiertämästä. Kukaan ei tiedä
syytä, minkä vuoksi hän niin väsymättömästi ajaa takaa, ei kukaan
aavistakaan, mitkä voimat häntä taipaleella auttavat. Poliiseille on
vain oppaaksi tullut, mutta parhaaksi kiinnipyytäjäksi osoittautuukin.
Kummailevat sitä kylissä ihmiset, ja ihmeenä sitä poliisitkin pitävät.

33. Mutta he eivät ole saavuttaneet Simoa, vaikka ovat poroillakin
perässä viillättäneet. Niin ne kaksi heidän edellään pakenevat kuin
lentävät linnut.
Simo seuraa suksenlatua, jota tietää Paksu-Sakarin hiihtäneen.
Vinhasti hän vielä sompaa liikuttaa ja keveästi näyttää suksi
luistavan. Latu painuu painumistaan kiveliöön, kiertää vaaroja ja
oikaisee puuttomien vuomien poikki. Sompien sijoista näkee Simo,
että kiire on ollut Sakarillakin, vinhasti on sauvoillaan työnnellyt…
Kun Simo saapuu laajan jänkän laitaan, nousee kuu kokonaisena
ja kiiltävän kirkkaana, niin kirkkaana kuin se ainoastaan Lapissa voi,
ja valaisee koko talvisen, kuolemanvalkoisen kiveliön. On kuin
kirkkaalla päivällä, ja kun Simo tähystää jänkän toiseen laitaan,
näyttää siellä, juuri metsän rannassa, joku liikkuvan. Mutta ei erota
silmä, onko hiihtäjä vai joku muu liikkuva, sillä metsänranta
varjostaa.
Simo saa uutta vauhtia ja vihaisesti työntelee hän pitkin laajaa
jänkkää. Tämä erämaan taival on hänellekin outo. El ole näissä
kiveliöissä Simokaan koskaan hiihdellyt, vaikka nuorempana
eräretkillään oli hiihtänyt tuolla puolen vedenjakajan, josta Taka-
Lappi alkoi. Mutta ilmansuunnat hän tuntee ja tietää nyt hiihtävänsä
suoraan itää kohden.
Kun hän saapuu jänkän laitaan, alkaa siinä taajaa korpea, ja latu
näyttää nousevan vastamaisille maille. Hänen edessään kohoaa
valkoisena lumilinnana yksinäinen tunturin huippu, joka kirkkaassa
kuutamossa kuin kipunoitsee. Latu lähtee kiertämään tunturin
pohjoispuolitse. Tulee vastaan jyrkkärantainen metsäjoki, joka
luikertelee tunturin jalkain juuritse. Ympäristö on aukeaa, ja lumen
alta pistäiksen joku pitempi kanto. Hän arvaa, että näillä seuduilla on

34. takavuosina käynyt tukinhakkuu. Kun latu nousee korkeammalle,
jossa solkikoivujen seassa törröttää vielä joku kelohonka, huomaa
Simo jäännöksiä tukinajajain käyttämistä maakodista ja hongista
salvatuista talli-pahasista.
Tallin oven kynnyksellä on edellä hiihtävä istahtanut. Simo
tarkastaa jälkiä ja huomaa sikaarinpätkän, joka on viskattu vähän
loitommaksi. Mutta ei malta Simo viivähtää. Parantaa vain vähän
suksensa varpaallista ja lähtee uudestaan painamaan. Pian on hän
kiertänyt tunturin ja saapuu taas joen uomalle. Jo huomaa hänen
silmänsä pienoisen heinäladon, joka kyyröttää suuren kuusen
vieressä, joen törmällä, missä on aukeampi niityksi raivattu paikka.
Siitä arvaa hän lähestyvänsä asutuita seutuja, ehkä jotakin
uudistaloa…
Virkein mielin hiihtää hän eteenpäin, nyt joen uomaa noudattaen.
Aamupuoleen katoaa kuu näkyvistä, mutta sen valo tuntuu
vieläkin jostakin tunturien takaa tai taivaan verhojen lomitse. Latu on
noussut korkealle mäelle, jolta kulovalkea aikoinaan on metsän
polttanut, niin ettei näy muuta kuin jokunen mustarunkoinen puu,
joka on jäänyt siihen palamatta törröttämään. Aamun valjussa
valossa näyttävät ne aavemaisilta, kuivuneet oksat kuin rukoillen
ojennettuina taivasta kohden.
Simo pysähtyy siihen ja katselee alas laaksoon, josta sieltä täältä
joen varrelta kumottaa ihmisasuntoja. Hän nostaa lakkiaan kuumia
ohimoitaan jäähdyttääkseen…
Kummallinen, outo raukeus valtaa silloin äkkiä hänen mielensä.
Tuntuu kuin katkeilisivat mielen jänteet toinen toisensa perästä.
Sydän herpoaa ja kamala painostus valtaa hänet. Hän herää kuin

35. jostakin kauheasta unesta ja kuin havahtuen muistaa, mitä varten on
toista viikkoa kiveliöitä hiihtänyt…
Tulee kalvava katumus kaikesta ja hänestä tuntuu niinkuin nyt
pelkäisi jotakin… niinkuin suurempi voima häntä ahdistaisi…
Hänen väsyneessä mielessään kuuluu kuiske: et onneasi sillä saa
takaisin, jos hänet murhaatkin!
Mutta silloin hän suuttuu omille haaveilleen, koettaa jännittää
mielensä jouset uudestaan, terästää tahtoaan, muistaa häväistystä,
jonka toinen on tehnyt… Mutta hänen mielensä jouset eivät enää
kimpoa ja tahdon teräs vastaa pehmeältä kuin meltorauta…
Ja syvältä sielun pohjalta nousee kuin rauhan sanomana kuiske
korvaan: kiitän, hyvä Jumalani, etten tehnyt mitä aioin!
Hän seisoo yhä suksillaan ja yhä raukeus, joka hienosti hivelee
sydäntä, valtaa hänet. Ei koskaan hän ole semmoista tuntenut…
Mistä tämä kaikki nyt äkkiä tuli? Nyt juuri, kun hän jo oli tahtonsa
perille pääsemässä?
Hän painaa lakin päähänsä ja potkaisee myötämäkeen menemään.
Mäen alla on valtatie, joka yhdistää kaksi kyläkuntaa toisiinsa. Simo
laskee yli tien ja pysähtyy mökin viereen tien poskeen.
Mökin edustalla on kahdet sukset kinoksen nokassa ja sauvat
pystyssä niiden vieressä. Ovi on kiinni, mutta pienen ikkunan
yläruudusta, joka ei ole jäässä, pilkahtelee liesitulen loimu, väliin
himmeämmin, väliin kirkkaammin. Kummallinen aavistus johtuu
Simolle mieleen.

36. Hän nousee suksiltaan ikkunan kohdalla ja kurkistaa sisään… Äkkiä
lähtee hän kuin takaa-ajettuna hiihtämään kylää kohden.
Vasta kylässä, kun päivä alkaa tuntua, saattaa hän levollisemmin
ajatella. Niinkuin silloin, kun hän tälle retkelle läksi, hän ei mitään
muuta ajatellut eikä tuntenut kuin janoavaa kostoansa, niin hän nyt
ei muuta tunne kuin vaisua iloa siitä, ettei mitään tullut tehdyksi.
Mutta sitä, mikä muutoksen hänen mielessään on tehnyt, hän ei
ymmärrä. Oli kuin kaukainen ääni, jonka sanoista ei selvää saanut,
olisi huurteisesta yöstä huutanut ja kieltänyt lähestymästä.
* * * * *
Asutuita seutuja, valtateitä noudattaen, tulee Simo takaisin
Utuniemeensä. Kuta likemmäksi kotiansa hän saapuu, sitä
paremmalta hänestä olo tuntuu. Hän on kyllä voipunut ja väsyksissä,
mutta hänen mielensä on terve. Koko taipaleen on hän miettinyt
mielensä muutosta ja kysyy itseltään, mistä laskeusi se
voimattomuus koko olemukseen, ettei saattanutkaan tehdä sitä,
mikä oli palavana liekkinä sydäntä polttanut. Hän ei siihen vastausta
saa, mutta sen hän ymmärtää ja tuntee, että merkillinen muutos
hänessä on tapahtunut.
Hän on tahallaan välttänyt niitä kyliä ja taloja, joissa hänet
tunnetaan. On levähtäessään poikennut autioihin mökkeihin eikä ole
retkestään mitään kertonut. Pimeänä iltana hiihtää hän kotinsa
pihalle. Pirtistä loistaa iloinen takkavalkea, joka valaisee lumisen
pihan melkein navettaan asti. Hänestä tuntuu niinkuin olisi ollut
kokonaisen vuoden poissa kotoa. Hänessä itsessään kai on muutos
tapahtunut, sillä ei suinkaan talo ole ehtinyt parissa viikossa niin
paljoa muuttua.

37. Hän koettaa innostua työhönsä ja vastaa kotiväkensä kysymyksiin
lyhyesti ja vältellen. Talossa ei ole hänen poissaollessaan kukaan
käynyt, eikä ole kuulunut mitään Rantamaulasta, jossa Selma
emäntä vielä oleskelee.
Mutta eräänä päivänä näkee Simo kaksi miestä hiihtävän pihaan,
venevalkamasta ja järveltä päin. Hän tuntee heti molemmat miehet:
Romppainen ja Rantamaulan Aapo, joka koko talven on ollut
Romppaisen apurina.
Heti kun miehet ovat sisälle päässeet, käsineensä kuivumaan
asettaneet
ja Aapo terveiset Selmalta ja Rantamaulasta sanonut, alkavat he
puhua
Paksu-Sakarista. He tietävät koko asian, poliisien ja Simon retket
Sakarin perässä.
Simo hiukan nolostuu, mutta ei virka mitään.
"Poliisit sen lopulta saivat kiinni", juttelee Romppainen. "Lienetkö
vielä sitä kuullutkaan?"
"En ole kuullut", vastaa Simo vähän vilkkaammin.
"Sinun perässäsi olivat poliisit hiihtäneet ja osuneet yhteen Paksu-
Sakarin kanssa Simuna-Antin mökillä, josta sinäkin olit ohi mennyt",
jatkaa Romppainen. "Olivat pelanneet korttia kaikessa rauhassa.
Tapeltu oli, mutta käsirautoihin saivat Sakarin… Nyt se kyllä pysyy ja
ikitielle joutuu… Pääsivät nyt ihmiset sitä pelkäämästä… Kuuluu
olevan monta miestappoakin Sakarin tilillä ja muita kolttosia siihen…"

38. Simo kuuntelee Romppaisen selitystä ja muistaa selvän selvästi
Paksu-Sakarin kasvot, jotka ikkunan läpi näki liesitulen valossa.
"Vai jo lopulta osuivat yhteen", sanoo hän sitten melkein
välinpitämättömällä äänellä. "Kova se olikin edellä pakenemaan…"
"Sille oli aina ilmoitettu, missä kiinniottajat ovat tulossa", tiesi
Romppainen. "Sillä on jo siksi hyviä ystäviäkin ympäri Lappia, ja
senvuoksi ehti aina edellä…"
Ja Romppainen kertoo siinä minkä mitäkin Paksu-Sakarin
elämästä. Niin kauheaa rikosta ei ole, jota ei Sakari olisi tehnyt näinä
vuosina, joina on täällä Lapin rajoilla ollut.
"Kaiketipa kaikista töistään palkkansa saapi", sanoo Simo, mutta ei
näytä erinomaisemmin välittävän siitä, että Sakari nyt lopultakin on
kiinni saatu.
Mutta kun ovat aikansa Paksu-Sakarista puhelleet, alkaa
Romppainen
Simon kanssa taas metsäkauppoja hieroa…
Romppaiselle on tehty vuode kamariin, mutta Simon ja Aapon
vuoteet ovat pirtissä.
Romppainen kuuluu jo nukkuvan. Simo ja Aapo riisuvat kenkiään
takan luona, jossa puut jo ovat punertavana hiilloksena.
"Oli se hyvä, ettet sattunut yhteen sen Sakarin kanssa", sanoo
Aapo hiljaisella äänellä ja ikäänkuin jatkaen päivällistä keskustelua.
"Selman vuoksi oli hyvä", lisää hän vielä.
"Tiesikö Selma?" kysyy Simo vähän hätkähtäen.

39. "Sattui olemaan kulkevia poromiehiä, ja ne toivat tiedon, että olit
lähtenyt poliiseille oppaaksi Riipin kiveliöön… Siitä tuli Selma
semmoiseen hätään, ettei sanoa osaa. Se pelkäsi sinun lähteneen
Sakaria takaa ajamaan, — niinkuin sitten lähditkin, — ja aivan uskoi,
että jos kohtaat, niin… Semmoisia uskoi ja pelkäsi… Ei uskallettu
Selmalle sanoa, että todella olit Sakarin perään lähtenyt, vaikka
siitäkin kyllä tietoja meille tuli… Oli se niin levotonta aikaa… Ja
minun täytyi sitten omin päin sanoa, että kotona kuulut olevan… Ei
rauhoittunut sittenkään… Ei ennenkuin sitten vasta, kun tuli varma
tieto, että poliisit olivat Sakarin kytkeneet…"
Aapo ei huomaa, että Simo on kalvennut, — hiillos on jo alkanut
mustua, niin että miehet istuvat puolipimeässä.
"Puhuiko Selma mitään Jantukan kiroista?" kysyi Simo, ääni vähän
vapisten.
"Puhui… Silloin kun pahinta pelkäsi, hän sanoi, että jos Sakarin
tapat, niin Jantukan kiroissa olet, ja sitten ei enää ole toivoakaan
niistä irti päästä… Semmoisia lapsellisia pelkäsi eikä ketään ottanut
uskoakseen, vaikka kuinka olisi vakuutettu…"
Simo hengittää keveämmin. Ei ole Selma kuitenkaan puhunut
Aapramin kuolemasta mitään eikä omasta onnettomuudestaan
maininnut!…
"Mutta sitten kun tuli tieto, että poliisit ovat Sakarin elävänä kiinni
saaneet, niin alkoi itkeä ilosta ja sanoi, että Jantukan kirot alkavat
nyt Utuniemestä kaikota… Niin kummia se uskoi… Pelättiin jo, että
kuinka käy, kun vielä on raskaana…"

40. "Entäs nyt… Kuinka nyt voi, kun tänne läksit?" kysyy Simo, nyt jo
rohkeammin.
"Parhaat terveiset lähetti ja toivoi sinun keväthankien aikana
käyvän Rantamaulassa… Ikävän sanoi jo olevan tänne Utuniemeen…
Lehmiään ja lampaitaan muisteli, että miten tulevat hoidetuiksi, kun
itse kotoa poissa on…"
Vuoteeseensa kävi Simo, mutta makasi valveilla ja mietiskeli. Oli
montakin seikkaa, jotka mietityttivät, monta kysymystä, joihin
vastausta etsi. Hän muisti sisko-vainajaansa Elsaa, joka tuli sokeaksi,
muisti äitiään, joka Jantukan kiroja oli pelännyt… ja Selmaa, joka
kaikki oli Jantukan kiroiksi uskonut. Olisiko niihin hänenkin lopulta
uskominen? Jantukkako olisi voinut kaikki hengellään aikaan saada?
Oliko Jantukka hänetkin saanut sokaistuksi, että antoi pojan hukkua?
Ja Jantukkako pani hänet ajamaan takaa Sakaria?
Hän mietti ja mietti. Mutta vaikka selvä järki sanoi, että kaikki mitä
heidän osalleen oli kovaa sattunut oli sattumaa, onnettomuutta, jota
ei voinut välttää enempää kuin voi välttää kuolemaa, joka tulee
milloin tahtoo, tunsi hän jonkunlaista pelkoa siitä, että Jantukan kirot
olivat voineet olla onnettomuuteen johtamassa…
Mutta mistä tuli sitten se voimattomuus ja tarmottomuus kalpeana
kuutamoisena aamuyönä, jona hän oli Paksu-Sakarin kimppuun
hyökkäämässä? Mistä kuului huuto korviin ja mistä ääni sydämeen,
joka vavahteli? Oliko hänkin ollut Jantukan kiroissa ja juuri sinä
aamuhetkenä niistä päässyt? Jolloin tuntui niinkuin pitkästä
painajaisen ahdistamasta unesta olisi herännyt?
Niitä hän mietiskeli ja kysymyksiinsä vastausta etsi. Mutta selville
ei hän päässyt. Ja hänelle tuli halu puhua kaikki tunteensa

41. vaimolleen, selittää kaikki niinkuin hän nyt tunsi. Ehkä Selma oli juuri
näitä samoja asioita miettinyt, mutta ei ollut niitä Simolle saattanut
kertoa. Ehkä olisi pitänyt pelastaa se poika? Ehkä hän juuri pojan
hukkumisella oli kaivanut omaa hautaansa taikka vaimonsa hautaa?
Hänen oli paha olla, ja hän päätti heti aamun valjetessa lähteä
hiihtämään vaimonsa luokse Rantamaulaan. Hänen mielensä oli
levoton. Omatunto soimasi. Ei rauhaa ollut odotettavissakaan. Silloin
johtui hänen mieleensä, että piti mennä samaa tietä kirkolle asti,
suoraan papin puheille ja kertoa kaikki…
Mutta kukaan ei ollut osannut aavistaakaan, mitä Utuniemessä oli
tapahtunut. Uskotaanko hänen kertomustaan? Kun ei kukaan tiedä
siitäkään, miten Selmalle Veksalahdessa on käynyt? Jos hyvinkin
luulevat, että hänkin on joutunut Jantukan kiroihin ja nyt ruvennut
hänkin vuorostaan hourimaan? Voivat niinkin päin asiat kääntää, ja
kuinka sitten käy? Eihän hän siten rauhaan pääsisi, ja häpeä olisi
sitäkin suurempi…
Levottomana, aamun tuloa odotellen, Simo valvoi ja vasta
aamupuoleen yötä nukkui ja nukkui raskaasti vielä silloinkin kun
Romppainen kömpi kamarista ja alkoi taas metsäkauppoja hieroa.
Mutta kun Romppainen ja Aapo parin päivän päästä lähtivät
talosta Pikku-Raahonjärvelle päin ja metsäkaupat vielä, Simon
tahdosta, oli lykätty kesään asti, meni Simo ensi töikseen niemen
juurelle sen rutoläjän luo, jonka alle Aaprami-vainajan vaatteet oli
kätkenyt. Hän kaivoi käärön lumen alta, pudisti pois lumen ja risut ja
vei käärön sisälle. Ja avasi sen ja latoi vaatteet samalla lailla
limikkäin Selman lipaston laatikkoon, niinkuin ne olivat siinä limikkäin
sievässä läjässä olleetkin.

42. Ja lähti sitten painumaan järveä pitkin Rantamaulaan vaimonsa
puheille.

43. XII
Kesä on taaskin tullut.
Simo on kevätkylvönsä tehnyt ja on nyt lähdössä Rantamaulaan
Selmaa noutamaan.
Keväällä, juuri silloin kun järvi loi jäitään, on Selma synnyttänyt
vankan pojan, vaikka Simo vasta ohrankylvön aikana on siitä tiedon
saanut. Ei ole ollut ketään kulkijaa, jonka matkassa ilosanoma
Simolle olisi lähetetty. Mutta nyt ovat kevätkalan pyytäjät vasiten
sanansaatantaan Utuniemeen soutaneet ja iloisen uutisen Simola
kertoneet.
Hymy kasvoillaan, kirkkain silmin ja kiireisin liikkein hommaa Simo
järvelle. Suuren kolmilaidan on vesille vetänyt ja purjeen kuntoon
asettanut. Nämä viime viikot ovatkin olleet hänelle raskaat elää, kun
tiesi Selman synnytyksen ajan lähenevän eikä hän rospuuton aikana
järvelle päässyt eikä mitään saanut kuulla Selman olosta. Hänen
ilonsa on niin suuri, että hän unhottaa kaikki entiset.
"Terve ja vankka poika niinkuin honganoksa", ovat kalamiehet
terveiset tuoneet.

44. Simo hymähtää, kun venevalkamassa purjetta pystyyn nostaa.
Kipakka pohjoinen, peräntakainen puhaltaa… saisi laskea selkävesiä
koko välin. Ja sekin on hänestä jo onnen merkki, ettei tuule vihainen
vastainen nyt, kun hänen on niin kova kiire. Purje pullistuu ja raskas
kolmilaita alkaa viiltää Kotinientä kohti.
Pitkä mela kainalossaan istuu Simo veneen perässä. Onnellisessa
mielessään hän nyt taas, monen raskaan vuoden perästä, haaveilee
sitä aikaa, jolloin tämä lapsi on täytenä miehenä… Hänen kuvansa
ovat iloiset ja hauskat. Metsärahoilla hän laajentaisi yhä viljelyksiään
ja panisi toiset puolet pojan varalta säästölaitoksiin…
Kevenneet ovat muutenkin hänen murheensa. Kevättalvella, kun
hän Selman puheilla Rantamaulassa kävi ja asiansa, tunteensa ja
tuskansa puhui, että rantamaille kirkonkylään aikoi ja kaikki papin
tiedoksi kertoisi, kielsi Selma ja lohdutteli. Ei hänen kertomustaan
kukaan uskoisi. Jumala, joka tiesi hänen tekonsa, oli ainoa, joka
anteeksi antaisi ja katuvan rauhaan päästäisi. Niin oli Selma puhunut
ja siihen uskoon pitkän taistelun perästä tullut. Monta päivää ja yötä
olivat siitä puhuneet ja vihdoin, kun Simo takaisin Utuniemeen läksi
ja Selma jai Rantamaulaan synnyttämistä varten, oli hänen helpompi
elää ja hän pystyi taas työhönsä niinkuin ennenkin.
Ja mieleen ne asiat nytkin johtuvat, kun kolmilaita viiltää keskeltä
järven selkää, että vaahto molemmin puolin kuohuu. Mieleen ne
johtuvat, ja raskas siellä on paino vieläkin syvällä sydämen pohjalla,
niin hän tuntee. Mutta toiselta puolen täyttää ilo hänen mielensä,
niin että jälkimmäinen tuntuu vahvemmalta…
"Terve ja vankka poika."

45. Kalamiesten sanoman mukaan oli poika jo neljännellä viikolla. Oli
odotettu pastoria tulevaksi järvikyliin ja silloin ristittäisiin… Sen
vuoksi pitäisi Simon joutua niin pian kuin mahdollista, vielä että
ehtisi ristiäisiin, — semmoiset terveiset oli Selma lähettänyt ja kovin
ikävöinyt oli jo kotiakin.
Pian hän sinne nyt joutuukin, tuuli puskee, purje pullistuu,
kolmilaita kiitää kuin lentävä lintu…
Simo kääntää keulaa jo itärannalle päin. Järven päässä jo siintävät
rantaniittyjen ladot, mutta itse kylää ei vielä kuitenkaan näy.
Ei tullut kalamiehiltä tarkemmin kysytyksi, olivatko nähneet pojan
ja joko Selma oli vuoteestaan noussut. Ja äkkiä johtuu Simon
mieleen kysymys: Minkähän näköinen on? Onko minun vai onko
Selman?
Kummallisesti se kysymys kaivaa mieltä. Eikä hän saata kieltää,
että hänen mielessään pyörii Aaprami-vainajan kasvojen ilme siltä
hetkeltä, jona Selma lapsen hänelle nähtäväksi paljasti…
Hänen mielensä vavahtaa ja sydän lyö levottomasti.
Merkillisesti se onkin jäänyt hänen mieleensä, se hetki ja ne lapsen
kasvot. On aivan kuin olisivat tuossa silmäin edessä, valkoisen,
ohuen nauhalakin ympäröiminä…
Silloin juuri alkaa kylä näkyä, yhteinen venevalkama ja veneiden
pitkä rivi… Joku miehenpuoli kävelee Rantamaulasta rantaan päin.
Lähempänä rantaa tyyntyy tuuli, ja Simon kolmilaita lähenee
laiskasti venevalkamaa. Mutta itse hän istuu vaihtelevin tuntein,
polttavin mielin, veneen perässä.

46. Selma on portailla vastassa. Hän on jo aivan terve. On vain ikävä
ollut
Simoa ja kotia.
"Täällä se on", kuiskaa Selma ja menee itse edellä porstuan
perässä olevaan kamariin. Ikkuna on peitetty liinaisella, niin että
huoneessa on miellyttävä hämärä.
Simon sydän lyö niin, että tahtoo haljeta, ja melkein henkeään
pidättäen seuraa hän Selmaa, voimatta mitään sanoa.
Valkoisessa vasussa se nukkuu, ohut peite kohotettuna kasvojen
yli.
"Täällä se on", kuiskaa Selma, varovasti nostaen peitettä kasvojen
päältä.
Simo kumartuu katsomaan. Lapsi nukkuu. Hän katselee hetken
lasta ja silmää sitten Selmaan.
Nehän ovat aivan samanlaiset kasvot kuin Aaprami-vainajankin!
Simo tarttuu Selman käteen.
"Selma! Selma… Sillähän on Aaprami-vainajan kasvot!…"
"Niin ne ovat, mutta silmät ovat aivan kuin sinun silmäsi", sanoo
Selma tyynin äänin ja liikkein.
Simo tuijottaa lapseen, kauhu kasvoillaan.
"Ja vartalo pitkä!… Katsos tänne!"
Simo ei vain tahdo säikähdyksestään selvitä.

47. Mutta Selman kasvoilla on iloinen hymy.
"Nyt olemme päässeet Jantukan kiroista! Nyt en enää usko enkä
luule mitään! Yhtä kuitenkin pyytäisin? panemmeko hänen
nimekseen Aaprami?"
Simo miettii hetken, pari kertaa nousee rinta raskaasti ja sieraimet
levenevät. Mutta sitten silmää hän lapseen, joka on herännyt ja
katselee sinisin silmin eteensä…
Simon rinta tyyntyy, kasvoille ilmestyy onnellinen hymy, kun hän
Selman silmiin katsoen sanoo:
"Olkoon Aaprami."
Selma laskee kätensä Simon kuumalle otsalle ja kuiskaa:
"Nyt on Utuniemi oma kotimme! En enää noidan kiroja pelkää!"

48. *** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK NOIDAN KIROT:
KUVAUS LAPIN RAJOILTA ***
Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S.
copyright law means that no one owns a United States copyright in
these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it
in the United States without permission and without paying
copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of
Use part of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything
for copies of this eBook, complying with the trademark license is
very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as
creation of derivative works, reports, performances and research.
Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given
away—you may do practically ANYTHING in the United States with
eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject
to the trademark license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE

49. THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

50. PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work (or
any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and
Redistributing Project Gutenberg™
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree
to and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be
bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund
from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in
paragraph 1.E.8.
1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people
who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a
few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic
works even without complying with the full terms of this agreement.
See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with
Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project
Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below.

51. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the
collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the
individual works in the collection are in the public domain in the
United States. If an individual work is unprotected by copyright law
in the United States and you are located in the United States, we do
not claim a right to prevent you from copying, distributing,
performing, displaying or creating derivative works based on the
work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of
course, we hope that you will support the Project Gutenberg™
mission of promoting free access to electronic works by freely
sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated
with the work. You can easily comply with the terms of this
agreement by keeping this work in the same format with its attached
full Project Gutenberg™ License when you share it without charge
with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also
govern what you can do with this work. Copyright laws in most
countries are in a constant state of change. If you are outside the
United States, check the laws of your country in addition to the
terms of this agreement before downloading, copying, displaying,
performing, distributing or creating derivative works based on this
work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes
no representations concerning the copyright status of any work in
any country other than the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must
appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™
work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears,
or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is
accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed:

52. This eBook is for the use of anyone anywhere in the United
States and most other parts of the world at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away
or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License
included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you
are not located in the United States, you will have to check the
laws of the country where you are located before using this
eBook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived
from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a
notice indicating that it is posted with permission of the copyright
holder), the work can be copied and distributed to anyone in the
United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must
comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through
1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project
Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted
with the permission of the copyright holder found at the beginning
of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project
Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a
part of this work or any other work associated with Project
Gutenberg™.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1

53. with active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg™ License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form,
including any word processing or hypertext form. However, if you
provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work
in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in
the official version posted on the official Project Gutenberg™ website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or
expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or
a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original
“Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must
include the full Project Gutenberg™ License as specified in
paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works
provided that:
• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive
from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the
method you already use to calculate your applicable taxes. The
fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark,
but he has agreed to donate royalties under this paragraph to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty
payments must be paid within 60 days following each date on
which you prepare (or are legally required to prepare) your
periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked
as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation at the address specified in Section 4, “Information

54. about donations to the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who
notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt
that s/he does not agree to the terms of the full Project
Gutenberg™ License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg™ works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in
the electronic work is discovered and reported to you within 90
days of receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg™ works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™
electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend
considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe
and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating
the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project
Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may
be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to,
incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a
copyright or other intellectual property infringement, a defective or