Explorations An Introduction to Astronomy 7th Edition Arny Solutions Manual

Explorations An Introduction to Astronomy 7th Edition Arny Solutions Manual
Explorations An Introduction to Astronomy 7th Edition Arny Solutions Manual
Explorations An Introduction to Astronomy 7th Edition Arny Solutions Manual

1. Explorations An Introduction to Astronomy 7th
Edition Arny Solutions Manual download
https://testbankdeal.com/product/explorations-an-introduction-to-
astronomy-7th-edition-arny-solutions-manual/
Explore and download more test bank or solution manual
at testbankdeal.com

2. Here are some recommended products for you. Click the link to
download, or explore more at testbankdeal.com
Explorations An Introduction to Astronomy 7th Edition Arny
Test Bank
https://testbankdeal.com/product/explorations-an-introduction-to-
astronomy-7th-edition-arny-test-bank/
Explorations Introduction to Astronomy 8th Edition Arny
Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/explorations-introduction-to-
astronomy-8th-edition-arny-solutions-manual/
Explorations Introduction to Astronomy 8th Edition Arny
Test Bank
https://testbankdeal.com/product/explorations-introduction-to-
astronomy-8th-edition-arny-test-bank/
3 2 1 Code It 5th Edition Green Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/3-2-1-code-it-5th-edition-green-
solutions-manual/

3. Human Anatomy 8th Edition Martini Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/human-anatomy-8th-edition-martini-
solutions-manual/
Principles of Corporate Finance Concise 2nd Edition
Brealey Test Bank
https://testbankdeal.com/product/principles-of-corporate-finance-
concise-2nd-edition-brealey-test-bank/
Calculus Concepts and Contexts Enhanced Edition 4th
Edition Stewart Test Bank
https://testbankdeal.com/product/calculus-concepts-and-contexts-
enhanced-edition-4th-edition-stewart-test-bank/
College Accounting A Practical Approach 13th Edition
Jeffrey Slater Test Bank
https://testbankdeal.com/product/college-accounting-a-practical-
approach-13th-edition-jeffrey-slater-test-bank/
Payroll Accounting 2019 5th Edition Landin Test Bank
https://testbankdeal.com/product/payroll-accounting-2019-5th-edition-
landin-test-bank/

4. Compensation 11th Edition Milkovich Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/compensation-11th-edition-milkovich-
solutions-manual/

5. Chapter 10 The Outer Planets
1
© 2014 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in
any manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
CHAPTER 10 THE OUTER PLANETS

Answers to Thought Questions

1. If Jupiter were closer to the Sun it would become hotter. The hydrogen and helium in the
atmosphere would move faster, causing some of it to be lost. With enough heating, it might
evaporate down to a rocky/iron body similar to, but larger than the Earth. [Consider the
implications of this idea, in the context of migrating planets].

2. Europa’s and Enceladus’s relatively crater-free surfaces imply that some process has
resurfaced them and destroyed old craters. One possibility is that liquid water has erupted
from their interiors and flooded parts of their surfaces, covering old craters, and then freezing
into a new solid surface.

3. Overall it would be a lot like having a comet in orbit. The average densities of Callisto and
Ganymede are 1.94 and 1.85 g/cm
3
, and Tethys and Dione, which appear in Figure 10.19 to
strongly resemble our Moon, have an average density even less (0.98 and 1.49 g/cm
3
). The
Moon’s average density is 3.34 g/cm
3
. The Moon is made of rock; the gas giant moons are
made largely of ices. If one were in orbit around the Earth, some of these ices would melt
from the combination of increased sunlight and also perhaps from tidal heating from
interaction with the Earth. Exactly how much melting would occur would depend in part on
how effectively the surfaces absorbed sunlight (the average temperature on the Moon is still
less than freezing) but once the process started, it would releasing methane, ammonia, and
water. Evaporated water, methane, and/or carbon dioxide if any formed or was present could
potentially form a thin atmosphere that could create a greenhouse effect to further melt the
surface and replenish the atmosphere. The surface features would disappear as the surface
melted, and some of the gases would be lost to space, much like a comet tail, which would be
quite a sight. The moons would show phases and cause tides similar to our Moon. With a
mass about twice that of the Moon, Ganymede would cause tides twice as strong at the same
distance. Callisto is only about 40% more massive than the Moon so its tides would be a little
stronger. Tethys and Dione each have about 1% as much mass as our Moon, so their tides
would be very weak (weaker, in fact, than the Sun’s). Over time, the objects would shrink as
their icy layers evaporated, leaving behind a much smaller rocky core.

4. The Roche limits are 2.44 times the planet’s radii:
Planet Limit Interior Moons in Table 7
Saturn – 147053 km Pan, Atlas, Prometheus, Pandora
Uranus – 62364 km Cordelia, Ophelia, Bianca, Cressida

Objects can survive inside the Roche limit if they are held together by a force other than their
own gravity. These moons would be expected to small and irregular, since if they were large
enough for gravity to smooth them into spheres, they would be subject to destruction by the
tidal forces. These bodies must be held together by the (chemical) strength of the rock or ice
that makes them up.

6. Chapter 10 The Outer Planets
2
© 2014 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in
any manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.

5. Titan’s features are similar in shape to those found on the Earth. More or less, material in
the atmosphere appears to “rain” out of clouds and drain across the surface, reshaping rocks
and forming rivers and lakes. Winds push the dunes around. The “volcanoes” erupt gases and
material which resurfaces the moon. However, all of this occurs at much lower temperatures
than for the terrestrial analogs. The rocks are made of very cold ice. At such temperatures, ice
is as hard as steel or rock on Earth. The liquid in the lakes is made of hydrocarbons—
ethane—not water (oxygen and hydrogen). Most different of all, the volcanoes do not erupt
hot, molten rock, but are eject more or less cold molten hydrocarbons and water (though they
are hotter than the surrounding surface and atmosphere). The “volcanoes” are more like
Earth’s geysers than its volcanoes.

6. The Earth’s sky is blue because small particles in the atmosphere scatter short wavelengths
of light (blue light) more effectively than they scatter longer wavelengths (red light). The
effect is most pronounced at sunset: the Sun appears reddish, because blue light is scattered
out of the line of sight, but the opposite side of the sky looks blue (scattered sunlight). The
situation is similar on Uranus, but the scattering particles are methane crystals, not dust, and
that causes an important difference. As seen from outside, ice crystals of methane in the
atmosphere scatter and reflect blue sunlight, making the atmosphere appear blue. However,
the ice crystals also strongly absorb the red photons, unlike the scattering particles in Earth’s
atmosphere. Whereas the Sun appears redder from the Earth’s surface because blue light is
scattered out of the line of sight, from deep in Uranus’ atmosphere, the Sun should actually
appear bluer than it would otherwise because the red photons have been absorbed. However, it
seems unlikely that one would be able to see the Sun itself through the methane-ice clouds
and haze. The scattering of blue light by the ice crystals suggests that at least in the upper
atmosphere, the sky would appear blue from inside as well—but again, hazy and cloud-filled.

7. Uranus’s moons orbit its equator. Though tilted the system is extremely regular. The
moons are made of more or less the same kinds of material as other gas giant moons (and gas
giants, minus the hydrogen and helium)—frozen volatiles and rock. Together these details
imply that, similar to how the Earth’s moon was formed, material that splashed out of Uranus
during a major collision coalesced into the orbiting moons. If the moons had formed prior to
the collision, tidal forces and the angular momentum of the Uranus-moon systems would have
opposed the forces in the collision trying to “tip” the planet (think of tilting a gyroscope).
Some of the moons might have been ejected and others could have irregular orbits. [However,
if Uranus was tipped slowly, through gravitational interaction with Saturn, the same tidal
forces might have helped also slowly tip the moons’ orbits.]

8. Uranus and Neptune are less massive than Jupiter and Saturn, and have lower escape
velocities. Even though these planets are colder, the lighter gases can still escape their weaker
gravitational fields.

9. Wind systems on the gas giants are driven by heat escaping from the interior; the bands
result from the planets’ rapid rotation and the Coriolis effect. Neptune, being more massive,
should have more internal heat than Uranus, but it is also farther from the Sun, so it is colder
at the surface. This large temperature difference drives the circulation more strongly than it

7. Chapter 10 The Outer Planets
3
© 2014 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in
any manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
would be driven on Uranus. Uranus, being tipped, has disruptions to this kind of heat-flow
driven circulation because of its extreme seasons. It seems possible that Uranus might exhibit
atmospheric patterns more like the other gas giants during the parts of its orbit when one
hemisphere is not perpetually pointed at the Sun.

10. STUDENTS’ OPINIONS WITH EXPLANATION.

Answers to Problems
1. The time, t, it takes light to travel a distance, D, is t = D/c, where c is the speed of light, 3
× 10
5
km/s. Using the average distances from the Sun from the Appendix,

Jupiter: t = D/c = (778.3 × 10
6
km) / 3 × 10
5
km/s = 2.5 × 10
3
s = 42 minutes
Uranus: t = D/c = (2870 × 10
6
km) / 3 × 10
5
km/s = 9.6 × 10
3
s = 160 minutes

Since it would take twice this time to know if a command sent to a satellite was received and
acknowledged, clearly equipment sent to the outer solar system needs to be highly
automated—satellites could move pretty far off course just during the time to send and receive
one command! Likewise, manned missions would have to make time-sensitive decisions on
their own.

2. Again, we need to use t = D/v. This time the distance traveled is Jupiter’s circumference at
the equator; the time is the period of rotation.
Distance = circumference = 2πR = 2π × 71492km = 449197 km.
v = D/t = 449197 km / 9.9 hr = 45373 km/hr.
3. Let’s use Europa to calculate Jupiter’s mass using the moon’s orbital data. The modified
form of Kepler’s third law is M = 4

d
3
/GP
2
with M in kg, P in seconds and d in meters. For
Europa, d = 671 × 10
3
km and P = 3.55 days × 24 hr/day × 3600s/hr = 306,720 s.
M = 4

d
3
/GP
2

= 4

(671 × 10
3
km × 10
3
m/km)
3
/ (6.67×10
-11
m
3
kg
-1
s
-2
× 306720
2
s
2
)
= 4

(×10
26
)/(6.27

kg
-1
)
= 1.9 × 10
27
kg
This is the same value as given in the Appendix for the mass of Jupiter.

4. There are several ways to solve this problem. First, through direct calculation:

Jupiter’s density, , is 1.33 g/cm
3
. Saturn has a total mass of 5.68 × 10
26
kg = 5.68 × 10
29
g. If
Saturn was a sphere with Jupiter’s average density, the volume of that sphere would be
V = M/ = 5.68 × 10
29
g / (1.33 g/cm
3
) = 4.27 × 10
29
cm
3
.
The radius of a sphere of this volume is:
r = [(3V/(4)]
3
= [(3 × 4.27 × 10
29
cm
3
/(4)]
3
= 4.67 × 10
9
cm = 46,700 km.
Jupiter’s radius is 71,492 km, so Saturn’s radius would be about 65% as large. (Saturn’s
actual radius is 60,268 km, so it would be 77% the size it currently is.)

8. Chapter 10 The Outer Planets
4
© 2014 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in
any manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
The answer can also be found by using proportional reasoning. If Saturn and Jupiter have the
same density, then the volume will depend only on the mass. The volume of a sphere grows as
radius cubed. The ratio of Saturn’s mass to Jupiter’s mass is
5.68 × 10
26
kg / (1.90 × 10
27
kg) = 5.68 × 10
26
kg / (19.0 × 10
26
kg)
= 5.68 / 19 = 0.2989.
Therefore, if Saturn had Jupiter’s density, it’s volume would be 0.2989 times the volume of
Jupiter, so the radius would be (0.2989)
1/3
= 0.669 times the current radius of Jupiter, about
71,492 km × 0.669 = 47800 km.

Alternatively, one can start with the ratio of densities, with the ratio of Jupiter’s density to
Saturn’s being (1.33 g/cm
3
)/(0.69 g/cm
3
) = 1.927. For Saturn to have the same density as
Jupiter, it would be 1.927 times the old density. Since Saturn’s mass is assumed to stay the
same, Vnew = Vorginal/1.927. Since V= 4/3r
3
, and volume depends on the cube of the radius,
rnew = roriginal/(1.927)
1/3
= 0.804 roriginal. Thus, the new radius would be about 80 percent of
Saturn's current radius, or about 60,268 km × 0.804 = 48,500 km. This is 68% of Jupiter’s
radius.

The slightly different answers are the result of rounding and the way that the assumption that
Jupiter and Saturn are perfect spheres (which is not true) affects the individual calculations.

5. Saturn is 8.5 AU from Earth.
d = 8.5 AU × 1.5 × 10
11
m/AU × 1km/1000m= 1.275 × 10
9
km
The rings are 270,000 km in diameter. The angular size formula is
A = (360°)(D)/(2d) = (360°) (270000 km)/( 2 × 1.275 × 10
9
km) = 1.21 × 10
-2
°
At 60 arc minutes per degree, this is 0.67 arc minutes, or 40 arc seconds.

6. Calculate the period of Saturn’s inner and outer rings: a = 90,000 km and 136,000 km.
Saturn’s mass is 5.68 × 10
26
kg.
P
2
= 4

d
3
/(GM)
= 4

(90000 × 1000 m)
3
/ (6.67×10
-11
m
3
kg
-1
s
-2
× 5.68×10
26

kg)
= 2.418 × 10
8
s
2
P = 15,550 s = 4.3 hours

P
2
= 4

d
3
/(GM)
= 4

(136,000 × 1000 m)
3
/ (6.67×10
-11
m
3
kg
-1
s
-2
× 5.68×10
26

kg)
= 2.62 × 10
9
s
2

P = 51,197 s = 14.2 hours
The rings can’t be solid: all parts of a solid object have to have the same period or it would
shear apart.

7. Assume Enceladus is a sphere.
V = 4/3πR
3
= 4/3π(499 km/2)
3
= 4/3π(499 × 10
5
cm/2)
3
= 6.51 × 10
22
cm
3

D = M/V = (1.08 × 10
23
g) / (6.51 × 10
22
cm
3
) = 1.66 g/cm
3
.

9. Chapter 10 The Outer Planets
5
© 2014 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in
any manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
The density is 1.66 g/cm
3
. This is a higher density than ice, indicating that in addition to icy
materials, Enceladus must have some silicates and possibly even some iron. The rock and/or
iron in Enceladus’ apparent composition may contain some radioactive isotopes that provide
some internal heat in the form of radioactive decay. This could provide the energy to create
tectonic activity on the surface, explaining areas of smooth terrain that apparently have been
(relatively) recently renewed.

10. Use the equation from Chapter 3 to find the surface gravity of Neptune. Insert Neptune’s
mass and radius from the appendix:
M = 1.02 × 10
26
kg. R = 24,764 km
gsurface = GM/R
2

= 6.67 × 10
-11
m
3
kg
-1
s
-2
× 1.02 × 10
26
kg / (24,764 km × 10
3
m/km)
2

= 11.1 m/s
2

This is pretty close to the surface gravity on the surface of the Earth (9.81 m/s
2
).

Answers to Test Yourself
1. (c) They are made of hydrogen, helium, and hydrogen-rich compounds.
2. (d) Rock and iron. It is likely to have a “small” core, similar to a terrestrial planet, but
under huge pressure and high temperatures.
3. (d) Inside the Roche limit, tidal stresses will break apart a body that is only held together
by gravity.
4. (e) The source is gravitational energy released by sinking material.
5. (b) The rotation axis has a large tilt.
6. (a) Miranda has a wide variety of difficult-to-explain surface features.
7. (a) A day. All the gas giants have rotation periods less than the Earth’s.

10. Other documents randomly have
different content

14. The Project Gutenberg eBook of Seitsemän:
Titanic-novelleja

15. This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.
Title: Seitsemän: Titanic-novelleja
Author: Aino Kallas
Release date: November 8, 2017 [eBook #55913]
Language: Finnish
Credits: E-text prepared by Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SEITSEMÄN:
TITANIC-NOVELLEJA ***

16. E-text prepared by Tapio Riikonen
SEITSEMÄN
Titanic-novelleja
Kirj.
AINO KALLAS
HELSINGISSÄ, KUSTANNUSOSAKEYHTIÖ OTAVA, 1914.

17. SISÄLLYS:
Maailman-ajatus.
Luomakunnan huuto.
Seitsemän.
Filemon ja Baukis.
Jumalan jalka.
Olemattoman odotus.
Johannes Sarkan uni.

18. MAAILMAN-AJATUS.
Heitä oli pelastusveneessä yksinomaan naisia ja lapsia,
lukuunottamatta kahta miestä, joista he toisen olivat valinneet
veneensä päälliköksi, luvaten yhteisesti totella hänen johtoaan.
Tämä mies oli kokki, ja hänen valkea nuttunsa hohti, kun hän seisoi
veneen perässä, antaen käskynsä tyynesti ja täsmällisesti. He
luottivat häneen kaikki, kuten olisivat muuten luottaneet kehen
hyvänsä, joka vain olisi ottanut johdon käsiinsä, mutta hänen
valkeassa nutussaan oli jotain erikoisen rauhoittavaa, ja monet
antoivat katseensa levähtää siinä.
He olivat melkein kauttaaltaan välikannen matkustajia,
siirtolaisvaimoja lapsineen, joukossa puolikymmentä vallasnaista,
jotka jakelivat runsaammista vaatevaroistaan ulkolaidoilla seisoville.
Useimmat olivat vain puolipukeissa, tuntien kylmyyden yhteisesti,
ikäänkuin olisivat olleet yksi ainoa ruumis, eikä heillä ollut muuta
keinoa sitä vastaan, kuin lyöttäytyä lujasti yhteen, lämmittäen
toisiaan värjöttävien ruumiittensa koko pituudella. He uskalsivat
tuskin hievahtaa, veneen ollessa uppoamiseen asti täynnä, ja
ankarampi aallokko olisi ollut heidän perikatonsa. Mutta meri oli
tyyni, ja he ajelehtivat sinne, tänne pimeässä, sillä heidän soutonsa

19. oli epätasaista ja tahditonta, ja heidän aironsa kalahtelivat alituisesti
vastakkain, soutajain tottumattomuuden takia.
He olivat päässeet pelastusveneeseen ilman minkäänlaista
valintaa, senmukaan kuinka kannelle ennättivät, eikä yksikään heistä
olisi voinut sanoa, miksi juuri hän oli pelastunut eikä joku muu.
Heidän joukossaan oli useita vaimoja, jotka oli eroitettu miehistään
vapaaehtoisesti tai väkisin, ja äitejä, joilla oli vain osa lapsistaan
mukana. Mutta ei kukaan näistä vaimoista vaikertanut, yhtävähän
kuin orpolapsetkaan, jotka viime tingassa oli heitetty yli partaan
vastaan kurkoittavien vieraitten vaimojen käsiin.
Sensijaan seisoessaan täpötäydessä veneessä, alkoi heistä
vähitellen tuntua luonnollisimmalta asialta maailmassa, että juuri he
olivat pelastuneet eivätkä sadat muut. Jokainen heistä alkoi erikseen
tuntea etuoikeutuksensa ja paremmuutensa muitten edellä eikä enää
pitänyt vain sattumana, että juuri hän oli ennättänyt parahiksi
pelastusveneeseen. Ja yhdistävä, läpitunkeva kylmyys vaikutti, että
he laajensivat itsekukin tämän tunteen yli koko venekunnan,
ikäänkuin olisivat muodostaneet yhdessä etuoikeutettujen parven,
joilla varmasti oli suurempi oikeus elää, kuin kaikilla niillä sadoilla,
jotka olivat hukkuvat tänä yönä.
Mutta he eivät sitä sanoneet eivätkä ilmaisseet muulla, kuin vielä
läheisemmällä yhteen likistäymisellä, sillä he olivat hyvin vaiteliaita
kaikki ja tuiki haluttomia puhumaan. Eikä heidän veneestään
kuulunut muuta, kuin joskus rintalapsen kitinää ja hoitajan
hyssytyksiä ja päälliköksi valitun kokin komentosanoja, jonka valkea
nuttu hohti viheriän lyhdyn valossa.
Tällä pelastusveneellä oli nimittäin lyhty, viheriä lyhty. Joku oli
löytänyt sen penkinalustaa kopeloidessaan ja sanonut: "täällä on

20. lyhty!" jonka jälkeen he olivat kovin ilostuneet, kiinnittäneet sen
veneen keulaan ja sytyttäneet. Lyhdyn löytö oli rauhoittanut heitä
enemmän, kuin jos olisivat keksineet astiallisen juomavettä tai
laivakorppuja, joita he turhaan hakivat. Se oli kiinnepiste heille tässä
puolipimeydessä, jota tähtien tavaton ja harvinainen kirkkaus ei
jaksanut hälventää, ja heidät valtasi varma turvallisuuden tunto,
niinpian kuin he näkivät sen leijailevan ylös, alas päittensä tasalla,
ystävällisenä, värillisenä laikkana suuressa värittömyydessä.
Tuon tuostakin se houkutteli jonkun muun vesille lasketun
pelastusveneen heidän läheisyyteensä, ja he kuulivat melkein aina
samat kysymykset: "Montako teitä on?" "Mikä on numeronne?" Ja
kokki vastasi heidän kaikkien puolesta: "Vene on täpötäynnä!" Ja
hetken päästä hän taas käski: "Soutakaa!"
Silloin he soutivat, huonosti ja taitamattomasti, ilman muuta
päämäärää, kuin päästä mahdollisimman kauaksi Titanicista, ettei
sen imupyörre heitä mukanaan veisi. Heidän veneensä eteni, mutta
aivan hitaasti, ja Titanicin upotessa he olivat vielä lähellä.
Mutta mitään imupyörrettä ei syntynytkään. He odottivat
hyökyaaltoa, keula edellä, kun he meren asetuttua yhtäkkiä kuulivat
satojen hukkuvien avunhuudot. Silloin monet vaimot alkoivat huutaa
mukana, päästäkseen kuulemasta, mutta jotkut väittivät äänekkäästi
kuulevansa omien miestensä avunpyynnöt ja rukoilemalla rukoilivat
soutamaan kohti huutoja. Mutta toiset sanoivat: "Oletteko hulluja,
vene on täpötäynnä!" Ja kokki huusi lujalla äänellä, joka kaikui yli
huutavan meren: "Soutakaa! Soutakaa henkenne edestä!"
Silloin he ymmärsivät, mikä vaara piili näissä huudoissa, jotka
eivät ottaneet lakatakseen, ja oman pelastuksensa riippuvan siitä,
että he mahdollisimman nopeasti pääsisivät niistä erilleen.

21. Ja he alkoivat soutaa, vimmatusti ja melulla, päästäkseen
kuulemasta huutoja, mutta niitä oli kaikkialla, koko meri oli niitä
täynnä, koko meri eli ja purki hätäänsä ilmoille. Silloin he rukoilivat
ääneen ja hartaasti, että jääkylmä vesi pian tekisi lopun näistä
hirveistä huudoista, mutta osa tukki korvansa sormillaan tai huusi
itse, ja jos olisi ollut tilaa, niin olisivat he heittäytyneet veneen
pohjalle pitkin pituuttaan. Yhtäkaikki he eivät päässeet kuulemasta
huutoja, joitten joukossa oli heidän miestensä, veljiensä, poikiensa,
isiensä ja ystäväinsä. Jos heistä tähän asti kaikki yölliset tapahtumat
olivat tuntuneet vain uninäytelmältä, niin valveutuivat he nyt
jokikinen todellisuuteen. Ne, jotka airoissa soutivat, taisivat edes
tukehduttaa tuskansa vetojen väkevyyteen, mutta kiihoitus ja kauhu
tekivät heidän soutonsa kahta kurjemmaksi, eivätkä he päässeet
paljoakaan eteenpäin.
Silloin tuntui heistä yhtäkkiä, kuin olisi muuan huuto nopeasti
lähennyt. Se oli hyvin voimakas ja venytetty, ikäänkuin olisi tullut
väkevistä ja terveistä keuhkoista, ja läheni yhä heidän venettään. He
ymmärsivät, että heidän viheriä lyhtynsä oli antanut heidät ilmi, ja
silloin huusi kokki: "Sammuttakaa lyhty!"
Joku naisista yritti tarttua lyhtyyn, mutta se oli jo liian myöhäistä,
hukkuva oli jo saavuttanut heidät. Ne, jotka seisoivat veneen
vasemmalla ulkolaidalla, näkivät yhtäkkiä vähäisen välimatkan
päässä veneestä valkealta kumottavan pelastusrenkaan, jonka
yläpuolella näkyi miehen pää ja osa hartioita.
Mies ei huutanut enää, vaan nähdessään ponnistuksensa
päämäärän näin lähellä, käytti koko voimansa uintiin. Hän ui hyvin ja
tottuneesti, eivätkä hänen liikkeensä näyttäneet vielä lainkaan
uupuneilta. Mutta päästyään aivan lähelle venettä, hän hetkeksi

22. keskeytti uintinsa ja kellui vähän aikaa ikäänkuin henkeä haukkoen,
ja veneessä olijat taisivat täysin selvästi nähdä hänet viheriän lyhdyn
ja tähtien tuikkeen himmeässä sekavalossa.
Kokki huusi niille, jotka soutivat: "Soutakaa! Käännös oikealle!" Ja
kääntyen mieheen päin, joka yhä kellui vaiti veden pinnalla, hän
huusi: "Vene on täynnä! Ei ole tilaa." Mutta silloin mies otti äkkiä
vauhtia, saavutti parilla otteella uudestaan veneen, jonka soudossa
ei ollut minkäänlaista järjestystä, ja huusi hengästyneesti, mutta
nuorella ja voimakkaalla äänellä:
"Pelastakaa minut! Kuuletteko, ystävät, pelastakaa minut!"
Kokki vastasi silloin mykistyvien naisten puolesta:
"Vene on täynnä. Yksi henki lisää, ja me hukumme kaikki!"
Ja naisille hän huusi käskevästi, niin että he sen tunsivat joka
hermossaan:
"Soutakaa!"
Silloin he yrittivät soutaa ja ajatella yksinomaan airoaan, ikäänkuin
ei olisi ollut olemassa huutoa eikä hukkuvaa, vaan ainoastaan raskas
airo, jonka piti sukeltaa veteen ja taas takaisin. Ja muut, jotka
seisoivat toimettomina veneessä, ahdettuina yhteen, käänsivät pois
kasvonsa, etteivät näkisi, tyrmistyneinä kauhusta, mutta haluten
hartaasti elää, itsekukin kohdastansa.
Mutta mies, väistäen sulavasti airojen iskut, ui yhtäkkiä ensimäisen
hankaparin väliin veneen peräpuolelle, niin etteivät airot voineet
liikahtaa, kolhaisematta päähän häntä, ja taas hän kellui aivan

23. veneen partaalla, ja kaikkien täytyi tahtomattaankin nähdä, kuinka
nuorena ja väkevänä hänen päänsä kohosi hartioista.
Ja he kuulivat kukin hänen huutonsa, jonka hän yhä uudisti:
"Ystävät, armahtakaa! Vesi on jääkylmää!"
Sen kuullessaan he itse hyrisivät vilusta, hampaitten lyödessä
loukkua, eikä kukaan heistä tiennyt, mitä heidän tuli tehdä.
Silloin hän huusi heille uudestaan, mutta tällä kertaa melkein
käskevästi:
"Minulla on ajatus. Minä keksin… Ajatus…"
Mutta he näkivät hänen kasvojensa sinertyvän kylmästä, ja hänen
päänsä oli läpeensä vettyneen tukan peitossa, ja se oli raskas ja
väsynyt ja aivan heidän airojensa tavoitettavissa.
Veneen päälliköksi valittu kokki huusi silloin korkealta
seisomapaikaltaan veneen perältä:
"Vene on uppoamiseen asti täynnä! Onko joku, joka haluaa
vapaaehtoisesti luovuttaa sijansa?"
Silloin he alkoivat kaikki liikehtiä veneessä ja työnnellä toisiaan,
mutta hiljaa ja vain kyynäspäillään, peljäten veneen kaatuvan. Ja he
yrittivät nähdä toistensa kasvot pimeydessä, odottaen, että joku
tarjoutuisi. Heidän joukossaan oli muuan vanha nainen, joka kävi
yhdeksättäkymmentä ja oli kannettu laivan kannelle, ja hän oli
monien lasten äiti, isoäiti ja isoäidinäiti, pysyen pystyssä vain
senkautta, että ympärillä seisojien ruumiit häntä kannattivat, estäen
häntä kokoon lysähtämästä. Ja jotkut sanoivat hänelle: "Anna sijaa,

24. sinun elämäsi on lopussa." Mutta hän vastasi, sammaltaen
hampaattomalla suullaan:
"Antakaa itse sijaa, minä tahdon elää. Te olette murhamiehiä!"
Eikä kukaan tohtinut häneen kajota. Sillaikaa hukkuva huusi
yhtämittaa:
"Ystävät, ystävät…! Vesi on jääkylmää! Pelastakaa minut!"
Ja yhä uudestaan, ikäänkuin se olisi ollut jokin taikasana, hän
kertasi: "Minulla on ajatus… Pelastakaa ajatus!" Silloin muuan
siirtolaisvaimo, joka seisoi keskellä venettä, tarttui kahta lähinnä
seisovaa naista olkapäistä, hinaten itsensä heidän hartioilleen, niin
että hänen verevä ja karhea päänsä oli näkyvissä yli muitten, ja
huusi:
"Mikä ajatus? Me emme tarvitse ajatusta! Meillä on lapsemme."
Ja eräs ulkolaidalla seisova nainen, joka oli siunatussa tilassa ja
otti sijaa kahden edestä, lisäsi siihen:
"Me synnytämme poikia, jotka keksivät uudestaan sinun
ajatuksesi!"
Ja he tunsivat yhtäkkiä vihamielisyyttä häntä kohtaan, joka luuli
syntymättömän ajatuksensa tärkeämmäksi kuin kaikkien heidän
elävän elämänsä.
Silloin hukkuva, huomaten avunanontansa turhaksi ja peljäten
kangistuvansa jäisessä vedessä, ui epätoivoisesti vauhtia ottaen
äkkiä lähemmäksi, ja vaimot näkivät hänen oikeanpuolisen kätensä
hellittävän pelastusrenkaasta ja iskeytyvän veneen laitaan, lujin,
valkoisin sormin, jotka koukistuivat käyriksi kuin merikokon kynnet,

25. ennenkuin kukaan ennätti estää. Samassa tuokiossa vene nopeasti
kallistui, nielaisi vettä, ja oikeanpuolisella laidalla seisovat naiset
heittäytyivät vaistomaisesti koko ruumiinsa painolla oikealle.
"Irroita kätesi!" huusi kokki.
Hän huusi saman uudestaan kaksi kertaa englanniksi ja toisti sen
lopulta tuskastuneena kaukaisen kotimaansa kielellä.
Mutta käsi ei hellittänyt otetta. Päinvastoin, se näytti juottuvan
kiinni veneeseen, yhtä lujana osana kuin hangat tai koukut,
imeytyvän irroittamattomasti kuin mustekalan imuhaara, ja vene oli
joka hetki vaarassa upota.
Silloin kokki huusi äkkiä läähättävällä ja käheällä äänellä:
"Lyökää häntä, — lyökää häntä!"
Sinä silmänräpäyksenä mies kurkoitti toisenkin kätensä, jossa oli
suuri, punaisella kivellä koristettu sormus. Kaikki näkivät tämän
sormuksen viheriän lyhdyn valossa, jossa se hohti kuin veritäplä.
Ja ikäänkuin tämän suuren, punaisen kiven näky olisi herättänyt
heissä äkillisen raivon, tarttuivat soutajat kukin airoonsa, ja iskivät,
tähdäten tuota punaista, hohtavaa täplää, ja sitten lyöden
umpimähkään, mihin sattui.
Valkeitten, käyrien sormien ote herposi yhtäkkiä, he näkivät pään
retkahtavan taaksepäin ja jäävän yhä kellumaan pelastusvyön
varassa.
Silloin heitä yhtäkkiä värisytti kuin horkassa, ja itsekukin kääriytyi
tiukasti vaatekappaleihinsa, kellä niitä oli.

26. Kokki huusi: "Soutakaa!"
Ja he soutivat.
He soutivat aivan äänettöminä, eikä yksikään yrittänyt puhua, ja
heidän viheriä lyhtynsä nousi ja laski veneen mukana.
Niin he soutivat koko yön, kunnes joku heistä äkkiä sanoi:
"Katsokaa, aurinko nousee!"
Ja he näkivät idässä vaalean ja rusoittavan kajastuksen, jonka oli
määrä tuoda heille pelastus, ja heidän kasvonsa kääntyivät
kiitollisessa odotuksessa kohti nousevaa päivää, ja itsekukin
kohdastansa tunsi oman pelastuksensa ihmeen.
Eikä yksikään ajatus, ei ihanin eikä ihmeellisin, olisi voinut heissä
avarruttaa sitä autuutta, minkä yksinkertainen ja tuiki tavallinen tieto
siitä, että he elivät, olivat olemassa ja näkivät nousevan päivän, joka
oli herättävä heille pelastuksen punaisesta helmastaan.

27. LUOMAKUNNAN HUUTO.
Olin suljettuna muitten koirain keralla erityiseen komeroon; mutta
kuinka sinne olin joutunut, ja mitä tämä kaikki merkitsi, en tietänyt.
Meitä oli paljon, enkä ehtinyt edes tehdä tuttavuutta kaikkien
kanssa; paitsi sitä useimmat torkkuivat päivät pitkään. Alussa häiritsi
alhaalta tuleva jyske suuresti oloamme, päätämme huimasi oudolla
ja vastenmielisellä tavalla, tunsimme halua pureskella toisiamme, ja
olimme perin kurjia ja viheliäisiä, heilahdellen seinästä toiseen. Mutta
jo seuraavana päivänä muuttui olomme täysin siedettäväksi; me
totuimme sekä jyskeeseen että heilahteluun, makasimme paljon ja
söimme välillä. Emäkoira imetti pentujaan, joita oli neljä kappaletta;
niitten suupielet kuolasivat alati maitoa.
Ainoastaan minua kidutti levottomuus, josta en päässyt. Minua
vaivasi aika-ajoin samanlainen tunne, kuin pimeinä öinä, jolloin
kuulematta oikeastaan risahdustakaan, yhtäkkiä säpsähdän
lämpimältä makuusijaltani ja karkaan kylmään yöhön, haukkuakseni
jotain, mitä ei ole olemassakaan. Olen sen useasti kokenut. En
vainua mitään, en kuule mitään ja kuitenkin haukun, ulvon kauhusta,
joka panee minut vapisemaan.

28. Samantapaista oli nytkin oloni. Söin ja join ja olin kylläinen enkä
palellut, mutta tunsin vastustamatonta halua kynsiä ovea ja ulista…
Kadehdin tovereitani, jotka nukkuivat, ja imeväisten pentujen sekä
heidän emänsä uneliasta hyvinvointia, ja kuononi oli usein kuuma ja
kuiva, uneni rauhaton. Muistan kerran nujertaneeni nuoren
kalkkunan ja sen johdosta joutuneeni epämääräiseksi ajaksi
kahleisiin; aivan samanlainen levottomuus ruumiissa minä sillä
kertaa siirtelin makuusijaani auringon mukaan.
Silloin, eräänä yönä, kun useimmat meistä nukkuivat, unia
nähden, tunsimme äkkiä kaikki sysäyksen, joka tuli jostain altamme,
niin että horjahdimme, vierimättä kuitenkaan edes
makuusijoiltamme. Jotkut meistä vingahtivat, suurimman osan
jatkaessa heti untansa. Mutta minä, joka olin valveilla, kuulin äkkiä
jyskeen lakkaavan, heilahtelu taukosi, ja tuli yhtäkkiä aivan hiljaista,
niin hiljaista, että minun täytyi hiipiä oven taakse ja sitä hiljalleen
kynsiä. En ymmärrä, mikä tässä hiljaisuudessa teki minut
levottomaksi, tunsin vain uneni olevan ohitse. Kaipasin jollain lailla
jyskettä, ja sen taukoominen häiritsi minua, niin olin ennättänyt
siihen tottua. Muut koirat olivat syvässä unessa, eikä miltään puolen
ollut mitään oudostuttavaa kuultavissa, yhtä vähän kuin
hajuaistinikaan ilmaisi minulle mitään, mikä olisi ollut omiaan
levottomuutta aiheuttamaan.
Tosiasia on vain, etten enää voinut nukkua, vaikka en tiennyt syytä
siihen. En käsittänyt mitään, yhtävähän kuin olin varsinaisesti
käsittänyt mitään tähänkään saakka siitä, missä olin, tai mitä
ympärilläni tapahtui. Seisoin täten, kuono vasten ovea, kun yhtäkkiä
säpsähdin, luullen kuulleeni Isäntäni kutsun.

29. Oven takaa kuului suurena sekasortona erinlaisia Isäntäin ääniä ja
heidän jalkainsa käyntiä, ja me heräsimme kaikki, herkät kuten
olemme, ja vingahdimme vastaukseksi. Me emme voineet muuta
ymmärtää, kuin että meitä kutsuttiin, ja niin kuuntelimme yhtenä
ryhelmänä, valmiina syöksymään ulos, niin pian kuin ovi avautuisi.
Sitä ei kuitenkaan tapahtunut, vaan sekä huudot että jalkain töminä
häipyivät ohi, huolimatta meidän hartaasta vastauksestamme.
Vähän ajan kuluttua alkoivat ne uudelleen, ja me heristimme taas
korviamme, nukkumista enää muistamatta. Emme päässeet
tunteesta, että jotain aivan erikoista oli tekeillä. Meidät valtasi
levottomuus, kuten pahan sään edellä ja ukkosilmaa vainutessa, ja
me vastasimme Isäntäin huutoihin yhteisellä, odottavalla ulinalla.
Mutta kukaan ei avannut ovea. Huudot kulkivat ohi, häipyivät ja
alkoivat taas, jyske vain pysyi yhä poissa.
Yhtäkkiä oli meistä, jotka seisoimme oven takana, ikäänkuin maa
olisi ollut märkää, se tuntui käpäliimme ilkeän kylmältä ja kostealta,
ja painaessamme kuonomme sitä vastaan, tunsimme selvästi
kosteuden.
Hyyristyimme makuusijoillemme emmekä osanneet mitään
itsellemme selvittää. Aavistimme vain kuin jotain salaperäistä ja
meille vihamielistä ympärillämme, vaikka vainumme ei ilmaissut
mitään.
Silloin tunsin yhtäkkiä kylkeni alla saman kylmän kosteuden, jonka
äsken olin maassa havainnut. Hyppäsin ulvahtaen pystyyn ja astuin
suoraan veteen, joka nyt ulottui minulle nilkkaan asti.

30. Silmänräpäyksessä olimme kaikki jaloillamme, emäkoirakin
penikkoineen. Juoksentelimme sinne, tänne nuuskien, komeromme
oli valoisa, niin että näimme aivan selvästi suljetun oven, ja veden,
joka kimalsi jaloissamme. Jotkut meistä koettivat sitä latkia, mutta
luopuivat heti yrityksestä.
Yhtäkkiä näimme, mitenkä makuusäkkimme kaikki ikäänkuin
irtaantuivat, alkaen hiljalleen kellua vedessä. Silloin me syöksyimme
kaikki suljetun oven taakse, kuopien sitä kynsillämme ja ulisten
kaikki yhtaikaa.
Me emme tienneet, miksi niin epätoivoisesti pyrimme pois,
emmekä mitä yhä kohoava vesi merkitsi, mutta meidän täytyi
pakostakin kynsiä ja ulista.
Emäkoira nosteli milloin toista, milloin toista pentuaan
hampaillaan, ja ne vikisivät surkeasti. Yksi pennuista oli kiivennyt sen
selkään, kykkien ohutkarvaisena ja suuripäisenä, ja nuoleskellen
vilusta väristen emonsa niskaa.
Kuulimme silkkikoiran korahtelevan heikosti, ja voimatta auttaa,
näimme veden tavoittavan sen ruusuista kuonoa.
Ja kaiken aikaa oli meissä pakahduttava, hirveä ahdistus, vaikka
emme mitään käsittäneet; me tahdoimme Isäntäimme luo ja
kutsuimme heitä surkeasti, vastausta saamatta.
Emäkoira seisoi yhä hievahtamatta, uskaltamatta liikahtaa, ja vesi
kohosi yhä. Kaksi pentua olivat jo kadonneet, en tiedä minne. Silloin
selkään kiivennyt pentu äkkiä horjahti, kierähtäen veteen, ja kun
emä yritti sille avuksi, pääsi toinenkin pentu putoamaan hänen
hampaistaan. Molemmat pennut uiskentelivat nyt vedessä, vinkuen,

31. Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
testbankdeal.com