Fascist Pigs Technoscientific Organisms and the History of Fascism 1st Edition Tiago Saraiva

Fascist Pigs Technoscientific Organisms and the
History of Fascism 1st Edition Tiago Saraiva pdf
download
https://ebookgate.com/product/fascist-pigs-technoscientific-
organisms-and-the-history-of-fascism-1st-edition-tiago-saraiva/
Get Instant Ebook Downloads – Browse at https://ebookgate.com

Instant digital products (PDF, ePub, MOBI) available
Download now and explore formats that suit you...
Analysing Fascist Discourse European Fascism in Talk
and Text 1st Edition Ruth Wodak
https://ebookgate.com/product/analysing-fascist-discourse-
european-fascism-in-talk-and-text-1st-edition-ruth-wodak/
Marxism fascism and totalitarianism chapters in the
intellectual history of radicalism 1st Edition Gregor
https://ebookgate.com/product/marxism-fascism-and-
totalitarianism-chapters-in-the-intellectual-history-of-
radicalism-1st-edition-gregor/
The Fascist Nature of Neoliberalism 1st Edition Andrea
Micocci
https://ebookgate.com/product/the-fascist-nature-of-
neoliberalism-1st-edition-andrea-micocci/
The Unmaking of Fascist Aesthetics 1st Edition Kriss
Ravetto
https://ebookgate.com/product/the-unmaking-of-fascist-
aesthetics-1st-edition-kriss-ravetto/

The Nature Of Fascism 1st Edition Roger Griffin
https://ebookgate.com/product/the-nature-of-fascism-1st-edition-
roger-griffin/
Industrializing Organisms Introducing Evolutionary
History Hagley Perspectives on Business and Culture 1st
Edition Susan Schrepfer
https://ebookgate.com/product/industrializing-organisms-
introducing-evolutionary-history-hagley-perspectives-on-business-
and-culture-1st-edition-susan-schrepfer/
Real Pigs Shifting Values in the Field of Local Pork
Brad Weiss
https://ebookgate.com/product/real-pigs-shifting-values-in-the-
field-of-local-pork-brad-weiss/
Fascism The Career Of A Concept 1st Edition Paul
Gottfried
https://ebookgate.com/product/fascism-the-career-of-a-
concept-1st-edition-paul-gottfried/
Gravity and the behavior of unicellular organisms 1st
Edition Donat-Peter Häder
https://ebookgate.com/product/gravity-and-the-behavior-of-
unicellular-organisms-1st-edition-donat-peter-hader/

Fascist Pigs

Inside Technology
edited by Wiebe E. Bijker, W. Bernard Carlson, and Trevor J. Pinch
A list of the series appears at the back of the book.

Fascist Pigs
Technoscientific Organisms and the History of Fascism
Tiago Saraiva
The MIT Press
Cambridge, Massachusetts
London, England

© 2016 Massachusetts Institute of Technology
All rights reserved. No part of this book may be reproduced in any form by any
electronic or mechanical means (including photocopying, recording, or information
storage and retrieval) without permission in writing from the publisher.
Set in Stone Serif and Stone Sans by Toppan Best-set Premedia Limited. Printed and
bound in the United States of America.
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
Names: Saraiva, Tiago, author.
Title: Fascist pigs : technoscientiﬁc organisms and the history of fascism /
Tiago Saraiva.
Other titles: Technoscientiﬁc organisms and the history of fascism |
Inside technology.
Description: Cambridge, MA : MIT Press, [2016] | Series: Inside technology |
Includes bibliographical references and index.
Identiﬁers: LCCN 2016013114 | ISBN 9780262035033 (hardcover : alk. paper)
Subjects: LCSH: Agriculture and politics–Europe. | Agriculture and politics–Africa.
| Fascism–Europe. | Fascism–Africa. | Plant breeding–Political aspects–Europe. |
Plant breeding–Political aspects–Africa. | Animal breeding–Political aspects–
Europe. | Animal breeding–Political aspects–Africa.
Classiﬁcation: LCC HD1531.5 .S27 2016 | DDC 338.1/84–dc23 LC record available
at https://lccn.loc.gov/2016013114
10 9 8 7 6 5 4 3 2 1

for Vanessa, Francisco, and António

Contents
Acknowledgments ix
Introduction 1
I Nation
Introduction 17
1 Wheat: Food Battles, Elite Breeds, and Mussolini’s Fascist Regime 21
2 Wheat: The Integral Nation, Genetics, and Salazar’s Corporatist
Fascist State 43
3 Potatoes: Pests, Plant Breeding, and the Growth of the Nazi State 71
4 Pigs: The Bodenständig Scientific Community in Nazi Germany 101
II Empire
Introduction 137
5 Coffee, Rubber, and Cotton: Cash Crops, Forced Labor, and Fascist
Imperialism in Ethiopia, Mozambique, and Eastern Europe 143
6 Sheep: Fascist Settlers and the Colonization of Africa and Europe 185
Conclusion 235
Notes 243
Index 321

This book owes much to many people. As with all the other subjects I’ve
explored as an academic, it all started with conversations with Antonio
Lafuente, an endless source of new ideas. In early 2004, just before I fin-
ished my dissertation in the history of science department of the Span-
ish Council of Scientific Research (CSIC) in Madrid, Antonio and I became
increasingly interested in the theme of the mobilization of science in the
twentieth century and in the particular forms that “Big Science” assumed in
Spain and Portugal under those countries’ fascist regimes. In the following
years, I would return to Madrid and present early versions of the chapters
of the present book at the CSIC, where I benefited from discussions with
its distinguished community of historians of science and science studies
scholars, namely Juan Pimentel, Javier Ordoñez, Alberto Corsín Jiménez,
Leoncio-López-Ocón, Jesus Bustamante, and Javier Moscoso.
It was because of that early interest in “Big Science” and fascism that I
applied to the Portuguese Science and Technology Foundation (FCT) for a
postdoctoral research grant that would fund my early investigations of the
history of Portuguese state laboratories. Maria Paula Diogo welcomed me at
the Interuniversity Center for History of Science and Technology (CIUHCT)
of the University of Lisbon and the New University of Lisbon, and in the fol-
lowing years she would become my main interlocutor among the expand-
ing community of Portuguese historians of science and technology. I have
presented my work at several CIUHCT seminars, and I am very grateful to
all the faculty members and students who took part, especially Ana Simões,
Henrique Leitão, Ana Paula Silva, Ana Carneiro, and Maria Luísa Sousa.
Considering the difficult budgetary situation of Portugal in the aftermath
of the 2008 financial crisis, I have been amazed by how Maria Paula Diogo
and Ana Simões were able to direct the main center of the discipline in
the country, promoting excellent research, constantly supporting a large
cohort of young scholars, organizing important international events, and
Acknowledgments
Acknowledgments
Acknowledgments

x Acknowledgments
maintaining a vibrant intellectual agenda around issues of knowledge pro-
duction in peripheral contexts. I am also thankful to historians of science
and technology and STS scholars working in other institutional settings in
Portugal, namely Ana Cardoso de Matos, Fátima Nunes, Ana Luísa Janeira,
Maria Fernanda Rollo, João Arriscado Nunes, and Tiago Santos Pereira.
That same postdoc grant also funded my first stay at the history depart-
ment of the University of California Los Angeles (UCLA), to which I was
attracted by the work of M. Norton Wise. Norton’s ability to intertwine the
technicalities of concrete historical scientific practices with general con-
cerns of history (empire, state formation, romantic culture, Nazi ideology)
has been an inspiration for my own work ever since. I would return twice
to UCLA as a visiting professor (in 2007–08 and in 2011) and would benefit
greatly from the friendship and scholarship of Norton and Elaine Wise,
Theodore Porter, Mary Terall, Soraya de Chadarevian, Sharon Traweek, and
Kevin Lambert. UCLA graduate students and postdocs in the history depart-
ment and at the Institute for Society and Genetics were uniquely stimu-
lating. Robert Schraff, Lino Camprubí, and Carrie Friese were particularly
generous in their intellectual interactions. Stevan S. Dubljevic was my daily
interlocutor in Los Angeles, and many of the hypotheses put forward in
this book were first expressed in long conversations with him and Vladan
Jankovic, with the help of some very cheap pinot noir.
In 2008, while at UCLA, I was given a chance to organize, together with
Norton Wise, a workshop on genetics and the political economy of fascism.
The intense discussions among the participants were particularly important
for the formulation of many of the methodological and historiographic
questions addressed in this book. I am very grateful to Jonathan Harwood,
Francesco Cassata, Gesine Gerhard, Lino Camprubí, Lourenzo Fernández
Pietro, Bernd Gausemeier, and Christophe Bonneuil.
It was at UCLA that I decided to transform a project originally dedi-
cated exclusively to the Portuguese context into one that would include
the Italian and German fascist regimes. The abundant resources of UCLA’s
Charles E. Young Research Library and easy access to the whole Univer-
sity of California library system—the largest academic library system in the
world—helped to enlarge my historical ambitions and imagination. I owe
to California’s public system of higher education the privilege of consulting
in my office, for extended periods of time, the complete series of journals
published by the Portuguese National Agricultural Experiment Station, the
German Imperial Biological Institute, the Italian colonial agricultural ser-
vices, and the Mozambican Center for Scientific Research of Cotton.

Acknowledgments xi
In the years 2005–2012, while at the Institute of Social Sciences (ICS) of
the University of Lisbon as a research scholar, I came across a major school
of research in the history of fascism. My insistence in this book on the
importance for historians of science of engaging with political, social, eco-
nomic, and cultural historians of fascism is a direct result of my exposure
to ICS scholarship. The more generic points made about fascism in the text
emerge from dialogues with the ICS historians Manuel Lucena, António
Costa Pinto, Pedro Lains, Jaime Reis, Luís Salgado de Matos, José Luis Car-
doso, Dulce Freire, and José Sobral. I am particularly indebted to Manuel
Villaverde Cabral for many long conversations on the importance of con-
sidering a continuum of fascist experiences across Europe. I am sure he will
recognize his influence in my obsession with fascist “ideology of the land.”
At the ICS, Hermínio Martins read my work closely and offered innu-
merable suggestions on readings and research paths. The reference to the
French Greenshirts that opens the introduction to this book stems from his
comments on my chapters on the Italian and Portuguese wheat battles. I
was thrilled to be able to discuss questions of biopolitics with a scholar who
not only produced one of the most influential early interpretations of the
Portuguese fascist regime, but was one of the international pioneers of the
field of Science and Technology Studies. In August of 2015, I received the
terrible news that Hermínio Martins had passed away.
The ICS is a thriving community of STS scholars with whom I carried
on a constant conversation. My close friends Cristiana Bastos and Ricardo
Roque bear considerable responsibility for my heavy emphasis on colonial-
ism in this book. They practice a very original mix of STS and postcolo-
nial studies, and they, together with Ângela Barreto Xavier, inspired me
to explore the African trail. My chapter on the trans-imperial travels of
karakul sheep was written in close dialogue with their work and benefited
immensely from the postcolonial studies seminar at the ICS put together by
Ricardo and Ângela. The seminar provided invaluable regular interaction
with a very stimulating group of scholars: Filipa Lowndes Vicente, Cristina
Nogueira da Silva, Cláudia Castelo, Marcos Cardão, and Miguel Bandeira
Jerónimo. Conversations with João Pina-Cabral and Paulo Granjo were also
important to my exploration of Portuguese colonialism.
In my ICS years I was part of the institute’s research group on sustainabil-
ity headed by Luísa Schmidt, who brought together sociologists, anthro-
pologists, geographers, and historians to form a thriving cross-disciplinary
community dedicated to the social dimensions of the environment. Luísa
has a unique talent for managing large research teams, finding funding
sources, and identifying meaningful topics while creating a collegial and

xii Acknowledgments
joyful working atmosphere. It was a privilege to work with her, and this
book owes much of its engagement with environmental history to her. Ana
Delicado, Mónica Truninger, and José Gomes Ferreira all contributed sig-
nificantly to making me more aware of the environmental dimensions of
my work.
As I write these acknowledgments, I realize how much this book was
molded by ICS scholarship. The book’s combination of history of fascism,
STS, postcolonial studies, and environmental history is due in large part to
the ICS’s excellence in those fields of inquiry.
The ICS was my institutional home for seven years, and the book has
profited immensely from the unique privileged conditions it offers its mem-
bers. The institute is particularly good at combining academic excellence
with total freedom of research. I couldn’t be more grateful for its enduring
support as materialized in the actions of its three directors, Manuel Vil-
laverde Cabral, Jorge Vala, and José Luís Cardoso. António Martinho, Maria
Eugénia Rodrigues, Andrea Rojão Silva, Elvira Costa, Madalena Reis, and
Paula Costa always offered me the best possible conditions for my research
work.
The book benefited from generous research grants from the Portuguese
Foundation for Science and Technology that supported my travels to
archives and libraries in Italy and Germany and the organizing of a large
international workshop on science and fascism in 2007. That workshop,
held under the auspices of the Journal of History of Science and Technology,
provided an occasion for establishing an early dialogue with scholars inter-
ested in these topics, namely Susanne Heim, Mark Walker, Thomas Wieland,
Nuno Luís Madureira, Yiannis Antoniou, Roberto Maiocchi, Antoni Malet,
Fátima Nunes, Fernanda Rollo, and Augusto Fitas.
Early versions of various chapters were discussed at several other aca-
demic events. Jonathan Harwood and Staffan Müller-Wille organized an
important workshop, held in 2008 at the Max Planck Institute of History
of Science in Berlin, that explored new directions in the history of plant
breeding. I am particularly thankful for the comments made by Barbara
Hahn, Hans-Jörg Rheinberger, Nils Roll-Hansen, Harro Maat, Barbara Kim-
melmann, R. Steven Turner, and Thomas Wieland. In 2010, Sara Pritchard,
Dolly Jørgensen, and Finn Arne Jørgensen put together, at Trondheim in
Norway, a groundbreaking workshop bringing together STS and environ-
mental history. I would like to acknowledge their comments and insights
as well as those offered by Sverker Sörlin and Clapperton Mavhunga. In
2011, I benefited from comments made by Frank Uekötter, Stuart McCook,
John Soluri, Paul Sutter, Michitake Aso, Marina Padrão Temudo, and

Acknowledgments xiii
John R. McNeill during a conference called Comparing Apples, Oranges,
and Cotton: Environmental Histories of the Plantation, held at the Rachel
Carson Center in Munich.
The annual meetings of the Society of History of Technology (SHOT)
and the History of Science Society (HSS) have been important venues for
presenting and discussing my work, and I am grateful to many members of
those two societies, including John Krige, Thomas Zeller, David Edgerton,
Edmund Russell, Barbara Hahn, Paul Josephson, Deborah Fitzgerald, Asif
Siddiqi, Prakash Kumar, Gabrielle Hecht, Jenny Leigh Smith, Bruce Hevly,
Rosalind Williams, Mark Walker, Eda Kranakis, Nil Disco, Mats Fridlund,
Arne Kaijser, Thomas J. Misa, and Steven Usselman.
It was at a SHOT meeting that Wiebe Bijker first urged me to submit
my manuscript to the MIT Press. I am delighted to be able to publish my
work in the Inside Technology series and to have it appear side by side
with many of the books that defined the way I think about technology and
society. I thank Wiebe for such a great opportunity. I also thank W. Bernard
Carlson, the co-editor of the series. In addition, I want to acknowledge the
great work of Katie Helke in getting the manuscript into publishable form,
and the many criticisms, suggestions, and commentaries of the anonymous
reviewers.
Invitations from Shane Hamilton to a history seminar at the University
of Georgia and from John Tresch to a workshop in history and sociology of
science, medicine, and technology at the University of Pennsylvania were
particularly useful. At the latter workshop, Robert Kohler was generous
enough to engage in a deep and illuminating discussion on how fascist my
pigs were.
A large part of the final manuscript was prepared while I was at the Uni-
versity of California at Berkeley as a visiting assistant professor at the kind
invitation of Cathryn Carson. At UC Berkeley I had the privilege of discuss-
ing my research at length not only with Cathryn but also with Massimo
Mazzotti, Carolyn Merchant, Thomas W. Laqueur, Brian Delay, and James
Vernon.
Since starting at Drexel University in the fall of 2012, I have profited
immensely from perceptive and critical readings by my colleague and friend
Amy Slaton. Amy was patient and generous enough to work through every
chapter of the book with me, pushing for bolder claims and more relevant
arguments. The introduction benefited greatly from her exceptional schol-
arly talents. It has been a treat to sustain a daily conversation with another
scholar who gets as excited as I do about the standardization processes of
mundane things, be they pigs or cement, oranges or engineering curricula.

xiv Acknowledgments
I have found at Drexel’s history department a distinctively collegial
atmosphere, and I feel honored by the way its faculty members have wel-
comed me. I am particularly thanful to Donald Stevens, Kathryn Steen,
Lloyd Ackert, Debjani Bhattacharya, Alden Young, Eric Brose, Jonson
Miller, and Jonathan Seitz. Scott Gabriel Knowles has been an exceedingly
encouraging presence in his triple role as department head, historian of
technology, and friend. Melissa Mansfield always finds a way of graciously
handling bureaucratic problems that otherwise might be insurmountable.
Donna Murasko, as dean of the Drexel College of Arts and Sciences, has
granted constant institutional support for my research.
I have learned more from interactions with my graduate students than
they will ever suspect. I am genuinely moved by the decisions by Marta
Macedo, Maria do Mar Gago, Blanca Uribe, and Isabel Bolas to trust me
as their dissertation advisor. I am glad to admit that many of the findings
presented in this book will soon be considered démodé as a result of their
groundbreaking research on cocoa, coffee, cattle, and cement.
Finally, I want to express my deep gratitude to Francisco for urging me
to accept the challenge of American academia, and to António for being
willing to join me in the adventurous and demanding move to the United
States. All this was only possible through Vanessa’s enduring love. When
writing, there are always multiple interlocutors inside one’s head. The
most interesting things readers might find in this book are due to Vanessa’s
constant presence.

In 1935 Georges Canguilhem published a pamphlet titled Fascism and the
Peasants, which he had written for the Vigilance Committee of Antifascist
Intellectuals, a group formed by the Parisian intelligentsia in reaction to the
fascist attempt of seizing political power in France one year earlier.
1
That
early work by one of the most distinguished figures in the venerable French
tradition of historical epistemology warned against the fascist agrarian
ideology represented in France by the Greenshirts and their leader, Henri
Dorgères.
2
It made explicit that the Greenshirts’ back-to-the-land project—
with its slogan “D’abord la terre!” (“The land first!”)—was in fact a very
modern project that essentialized peasant culture and replaced the multi-
plicity of living things that thrived in the French countryside with normal-
ized entities. Canguilhem denounced the Greenshirts as a fascist move to
control peasants’ lives and subordinate them to a centralized state.
3
Michel Foucault, perhaps Canguilhem’s most influential commentator,
noticed that it was no coincidence that several epistemologists were active
antifascists and members of the French Resistance after Hitler’s invasion of
the country in 1940.
4
Jean Cavaillés (the philosopher who founded the resis-
tance network Libération), shot by the Nazis in 1944, was later celebrated
by his colleague and friend Canguilhem as a “philosopher-mathematician
loaded with explosives.”
5
Canguilhem himself joined Libération in 1943
and fought as a partisan in the mountains of Auvergne. The continuity
between secluded theoretical scholarly work and armed resistance against
fascism was clear to Foucault: epistemologists, through their questioning of
modes of reasoning, had a privileged understanding of fascism as a totali-
tarian attempt to control every dimension of life, an extreme case of bio-
politics.
6
If Canguilhem dealt with rationality through concepts such as
“the pathological” and “resistance,” he could not avoid being on the front
line against political regimes that promised to totally eliminate the chance
of error, which, according to his views, constituted the possibility of life
Introduction
Introduction
Introduction

2 Introduction
itself. The confrontation with fascism was thus central in establishing an
epistemological tradition that questioned forms of thinking about and tin-
kering with life.
This book takes up that tradition to explore fascism as biopolitics. Build-
ing on Canguilhem’s and Foucault’s conviction that management and
control of life were central to fascism, it follows an alternative track.
7
It
investigates the making and growing of animals and plants embodying fas-
cism. It details how technoscientific organisms designed to feed the national
community envisaged by fascists became important elements in the institu-
tionalization and expansion of the regimes of Mussolini, Salazar, and Hit-
ler. The point is not to replace humans with non-humans in explanations
of historical change, but to extend the notion of biopolitics and suggest
that we must seriously integrate the latter in history to be able to under-
stand how social collectives came into being and how they evolved.
8
Fascist
collectives were not only formed through the interventions in human life
identified by Foucault and his disciples—hygiene, reproduction, and race.
9

They also included organisms that breeders of plants and animals produced
through new practices of the sciences of heredity—life forms as important
as human bodies in making fascism.
For such purposes Canguilhem’s pamphlet holds a few more precious
insights. First, it deals simultaneously with the agricultural policies of the
fascist regimes in Italy and Germany, emphasizing the continuities between
those two regimes and the ideology of the French Greenshirts. Second, and
perhaps more important, it includes in its discussion of fascism the new
varieties of wheat that increased yields at the expense of milling properties.
Canguilhem establishes a direct relation between large farmers’ interests in
increasing productivity through new strains of wheat and the appearance
of a generic fascist discourse promising the nation’s attachment to the land
while ignoring the diverse concrete situations that constituted the peasant
world. This book builds on Canguilhem’s attention to specific technosci-
entific organisms to explore the historical dynamics of fascism. In part I,
wheat, potatoes, and pigs will guide us through the early stages of the insti-
tutionalization of fascism in Italy, Portugal, and Germany. In part II, sheep,
cotton, coffee, and rubber will take us into the violent colonial expansion
of the three regimes in Africa and in eastern Europe.
Hans-Jörg Rheinberger has recently revisited Canguilhem’s work and has
disclosed far-reaching consequences of Canguilhem’s apparently limited
considerations on the object of history of science.
10
Canguilhem’s recog-
nition that “there can be no history of truth that is exclusively a history
of truth, nor a history of science that is exclusively a history of science”

Introduction 3
demands, according to Rheinberger, a focus on the social and technologi-
cal concerns from which the sciences arise.
11
Canguilhem’s discussion of
Claude Bernard’s experimental medicine is particularly illuminating in this
respect in that it invokes “the demiurgic dream dreamed by all industrial
societies in the mid-nineteenth century, the period when the sciences,
thanks to the applications of them, became a social force.”
12
The claim
thus goes beyond accepting that one must know the social and economic
contexts to understand the history of science. One should also recognize
the creative power of the experimental sciences and their ability to blur
the distinction between knowledge and creation: new things are brought
into existence changing those contexts; they constitute a “social force” in
themselves. That was what Canguilhem hinted at when connecting the
production of new strains of wheat with the rise of fascism in the French
countryside. But only in that early pamphlet did he specify the concrete
ways in which scientific and technological things changed major political
contexts.
This book recovers that early engagement by Canguilhem and aims at
understanding how new strains of wheat and potatoes, new pig breeds, and
artificially inseminated sheep contributed in significant ways to material-
ize fascist ideology. These organisms are taken as “technoscientific thick
things” that, in contrast to the thin scientific objects isolated from society
of traditional accounts, bond science, technology, and politics together in
a continuum.
13
This is not a study about what happened to scientists under
fascism, but one that, by following the historical trajectories of technosci-
entific things, reveals how new forms of life intervened in the formation
and the expansion of fascist regimes. It doesn’t take fascism as the histori-
cal context in which certain scientific undertakings have place, preferring
instead to focus on the ways technoscientific organisms became constitu-
tive of fascism.
14
Fascism as Alternative Modernity
In spite of the long and respectable pedigree of historical studies that have
explored the relation between science and Nazism, to my knowledge there
is no single work in history of science dealing with science and fascism
more broadly.
15
When the word ‘fascism’ shows up in narratives produced
by historians of science, it refers to singular fascist regimes (Hitler’s, Mus-
solini’s, or Franco’s), always taken separately.
16
This is surprising when we
consider the large literature in European history that discusses fascism as a
widespread phenomenon and as a historical concept in its own right.
17
As

4 Introduction
“the major political doctrine of world-historical significance created during
the twentieth century,” fascism is undoubtedly an essential part of Euro-
pean modern history.
18
If every developed nation in the world with some
degree of political democracy had some kind of fascist movement in the
interwar years, the vast majority of European countries went a step further
in their relation with fascism. Adding to the two canonical cases of Italy
and Germany, where fascist movements seized power, we can’t avoid fas-
cism when dealing with the political regimes of Dolfüss in Austria, Horthy
in Hungary, Antonescu in Romania, Metaxas in Greece, Pétain in France,
Franco in Spain, and Salazar in Portugal. There is, of course, no consensus
in the historiography on the proper typology of all these different regimes.
But independent of labeling them as fascist or not, historians agree that
they all had significant fascist dimensions, forming what Roger Griffin
describes as “para-fascism” and Michael Mann calls “hyphenated fascist
regimes”: Metaxas’ “monarcho-fascism,” Dolfüss’ “clerico-fascism,” and so
on.
19
Not only does the inclusion of the Portuguese case in this book pres-
ent a national context normally absent from the history of science and
the history of technology; in addition, it has the advantage of placing the
argument in this wider context of Europe’s experience with fascism.
20
The
Portuguese fascist regime is in many ways exemplary of dynamics common
to those hyphenated or para-fascist cases. Also, the longevity of the Portu-
guese dictatorship (1926–1974) and the imperial dimensions of Salazar’s
New State contribute decisively to make it a historical object to consider
side by side with Nazi Germany and Fascist Italy. Historians of science and
technology commonly argue for more attention to their disciplines from
those interested in general history, but historians of science and technology
have been largely absent from the significant debates concerning the his-
tory of fascism. This book seeks to overcome that limitation by considering
the connected experiences with fascism of three different countries.
In thinking about science and fascism it is worth considering how, in
the last few decades, the historiographical status of fascism has changed
from a temporal hiatus in which irrationality reigned into an integral part
of the human experience with modernity.
21
Roger Griffin is the author who
has most consistently argued for the need to perceive fascism as a modern-
ist political ideology promising to counter the unsettling effects of mod-
ernization in which, as Marx put it, “all that is solid melts into the air.”
22

Taking fascist talk seriously, as Griffin does, makes it possible to identify
a coherent political project of national rebirth promising a sense of tran-
scendence and purpose to societies allegedly under the modern menaces of
individualism, social anomy, alienation, and instability.
23
Breaking with the

Introduction 5
past, manufacturing new historical traditions, and imagining alternative
futures were not gestures limited to the modernist artistic avant-garde.
24

Fascists also deserve to be counted among the modernists due to their radi-
cal and revolutionary commitment to national renewal, aimed at counter-
vailing the acute sense of crisis of interwar Europe.
25
Whereas Mussolini
insisted that “all the political experiments of the contemporary world are
anti-Liberal,” Salazar, having considered “the great laboratory of the world
today” (that is, in 1934), predicted “within twenty years, if there is not
some retrograde movement in political evolution, there will be no legisla-
tive assemblies left in Europe.”
26
In this view of fascism as modernism, fascism is much more than a rad-
icalized version of old-fashioned conservatism; it is an all-encompassing
modernist social experiment with the purpose of inventing a new national
community. Fascists were not reactionaries struggling to freeze history;
they were radical experimenters in political conformations. The past cer-
tainly played a role, but it was a new, streamlined past invented by the pro-
pagandists of the different regimes. Roman legionaries, Teutonic knights,
and Portuguese sailors of the Age of Discovery were brought to life in exhi-
bitions, radio broadcasts, and films.
27
But no one thought of actually adopt-
ing their lifestyles; they served as modern myths binding the collective
together. Mass cultural rituals, eugenic measures, urban planning, welfare
policies, censorship, transportation networks, and military power were all
elements of the modernist experimental gesture of forming a new national
community, an alternative modernity to Bolshevism and liberal democracy.
It is hard to avoid discomfort when applying the notion of “alternative
modernity” to fascism—all the more so when considering that many of
those who use that term do it with emancipatory intentions, highlighting
the multiple forms modernity may assume in the global South, beyond the
Western versions of modernization theory.
28
Nevertheless, as S. N. Eisen-
stadt has convincingly shown when discussing the modern features of cur-
rent religious fundamentalism, there is no necessary goodness attached
to “alternative modernity” (he actually prefers “multiple modernities”).
29

There is also no goodness in a fascist alternative modernity and its totalistic
attempt of transforming man and society—an attempt in which the author-
ity of the dictator replaced political democracy and those who because of
race or politics were not considered to belong to the national community
were deprived of citizenship and eventually eliminated.
But if we take this notion of fascism as alternative modernity as valid,
as I think we should, the role of historians of science and technology in
producing a better understanding of the phenomenon becomes clearer.

6 Introduction
Their engagement with the “detail, ambiguity, and variety” of practices and
objects of scientists and engineers may contribute decisively to overcom-
ing the limits of accounts of modernity based on naive notions of how
science and technology interact with society.
30
In fact, Michael Thad Allen
and Thomas Zeller have already demonstrated the advantages of looking in
depth at technology when describing the particular version of modernity
associated with Nazis. Whereas Allen, focusing on labor management tech-
niques, replaced Hannah Arendt’s figure of the perpetrator of genocide as
a personification of the banality of evil with the SS member as a modern-
ist bureaucrat driven by his enthusiasm for efficiency and racial utopian
visions, Zeller detailed the contested process of making Hitler’s Autobahnen
fit the larger project of shaping a “Volk community that claimed to equalize
social differences, smooth out distinctions of class and estate, and be racially
homogeneous.”
31
In both cases, the old paradox of reactionary modern-
ism that suggested an unsolved problematic contradiction at the heart of
Nazi ideology between romanticism and technical rationality gave way to
an image of technologies embodying fascist alternative modernity.
32
More
recently, Lino Camprubí has made an important addition to this literature
by looking at the co-evolution of engineering and the Francoist regime and
showing how typical fascist notions of Spanish national redemption were
embodied in technological undertakings.
33
Moreover, such approaches res-
onate nicely with the important trend in history of science of overcoming
the traditional opposition between romanticism and scientific knowledge,
a trend that emphasizes how machines were historically able to materialize
romantic social utopias, or (to stick to the vocabulary) how scientific instru-
ments and technology embodied romantic alternative modernity.
34
In the
same vein, this book delves into the alternative fascist world that science
produced, not the alternative science that fascism produced.
Food and the Fascist Organic Nation
Feeding the organic nation played a decisive role in fascist alternative
modernity. For fascists, the nation deserved all sacrifices and made alle-
giances to class or ideology irrelevant.
35
Social and cultural historians
have detailed how imagined national communities came into being in
the nineteenth century through the invention of a national culture and
its dissemination in classrooms, in the press, in world exhibitions, or in
army barracks.
36
Building on the different local nationalistic ideologies thus
formed, fascists all across Europe developed a radicalized integral form of
nationalism by adhering to a biological conception of the nation as organ,

Introduction 7
body, or race.
37
Liberal regimes were accused of failing in their duties toward
the nation and of having led it to the verge of extinction in World War I.
Once the conflict ended, veterans were quick to call for a constant mobi-
lization to defend this menaced national body, eliminating the traditional
distinctions between reserve and action and between peace and war.
38
And
if not every fascist regime put as much emphasis as the Nazis did on the
dangerous intrusion of inferior races, none ignored the alleged menace of
food scarcity. Hunger, experienced throughout Europe during World War I,
made plausible depictions of the nation through the figure of the endan-
gered body.
39
As Nazi propaganda emphatically put it, Germans were “the
children of the potato,” having had their existence menaced in World War
I as much by the epidemics of late blight that afflicted the potato crop as
by enemy weapons.
40
Though questions of race have traditionally contributed to establish-
ing differences between fascist regimes, with Germany as an outlier, food
points instead at the many commonalities of fascist experiences. In other
words, in fascist studies food is a lumper whereas race is a splitter.
41
This is
important for the present book, since the narrative not only makes com-
parisons between the three countries but also insists on the importance of
following concrete trans-national historical dynamics connecting the three
fascist regimes under study.
Indeed, as is detailed in part I, every fascist regime of the interwar
period became obsessed with projects for making the national soil feed
the national body. Food was central to translating the fascist ideology of
the organic nation into concrete policies. National independence from the
vagaries of international markets was to be achieved through campaigns
for food production such as the Battaglia del Grano (Battle of Wheat), the
first mass mobilization of fascist Italy launched in 1925, which was soon
reproduced in Portugal (1929) and later in Germany (1934). The notion of
total mobilization, which in the early 1930s Ernst Jünger transferred from
the trenches of World War I to the whole of society, had its most obvious
manifestation in these inaugural fascist campaigns.
42
Peasants, chemical
industries, machine builders, agricultural scientists, radio broadcasters, and
fascist intellectuals were all mobilized to protect the national community.
The Portuguese Wheat Campaign’s revealingly martial slogan proclaimed
“Our land’s bread is the border that best protect us!” This book argues that
it hasn’t been sufficiently appreciated that one of the first steps in the
fascist experiment of forming an organic community was to put in place
campaigns for the production of food and raw materials to guarantee the
survival and growth of the national body.

8 Introduction
It may be argued that thinking about the biological nation through food
rather than through race projects a more acceptable version of fascism,
ignoring its more violent aspects. After all, food-supply issues, in contrast
to racial degeneration, constituted real problems challenging all European
societies in the interwar years. But food was also crucially linked to ambi-
tions of territorial expansion, with colonization taken as the only long-term
solution for survival and growth of the national body in a world dominated
by imperial blocs. Counter-intuitively, the fascist nationalistic obsession
with self-reliance, first expressed in internal production campaigns, also
naturalized the need to grab land. In the hostile world of the fascist credo,
only imperial nations could be considered truly independent. This expan-
sionist drive constitutes the framing of part II of the book.
Fascism was responsible for the last large colonial land grab by Euro-
pean nations: while Italy invaded Ethiopia and strengthened its presence
in Libya, Germany transformed eastern Europe into a Continental ver-
sion of Heart of Darkness.
43
Portugal had already secured its empire in the
nineteenth-century scramble for Africa, but the new fascist regime would
greatly intensify its colonial presence. Focusing on food and land will thus
also lead us into the violent features of fascism that justify much of the
enduring scholarly and popular interest in the phenomenon. Hitler’s visions
of Germany’s expansion into the east were, from the beginning, articulated
in terms of guaranteeing new soil for “pure stock” German peasants, mak-
ing agriculture a central dimension of the dynamics that would lead to the
Holocaust.
44
Italy and Portugal’s imperial experiences didn’t have the same
combination of racial policy and territorial expansion as Nazi Germany’s.
Race certainly played a role, but in neither case can one identify an explicit
decision to eliminate a “race” comparable to that made at the infamous
Wannsee Conference.
45
But, similarly to the Nazi example, it is also in the
colonies that one stumbles into both regimes darkest stories. As we will
see in part II, agriculture is key to understand the genocides perpetrated in
Africa under Mussolini and Salazar dictatorships.
There are, to be sure, a number of volumes dedicated to the agricultural
policies of the different fascist regimes.
46
But agriculture’s lower cultural
status, associated with misperception of its low-tech nature, has apparently
inhibited the more ambitious historians of generic fascism from including
it in their discussions.
47
Who wants to deal with pigs and potatoes when
one can explore film, sports, and architecture? Historians of agriculture
haven’t helped. Gustavo Corni and Horst Gies’s still-canonical study of
the food policies of the Third Reich, for example, teaches us more about
the many flaws of Nazi agricultural bureaucracy and its repeated broken

Introduction 9
promises than about the importance of food for the institutionalization
and dynamics of the regime.
48
In common with many other authors, Corni
and Gies emphasize the apparent contradiction between fascist praise of
traditional peasant culture and modern demands for productivity, ignoring
that what was at stake was a single modernist project of inventing a new
organic national community. This book intends to overcome the common
perception among fascist studies that talk of soil and peasantry is atavistic
and in conflict with more modern sensibilities.
49
I suggest that the “ideol-
ogy of the land” already present in the very first formulations of the fascist
credo, and famously summarized by the Nazi dictum “Blut und Boden”
(“Blood and soil”) and the slogan “Bisogna ruralizzare l’Italia” (“Italy must
be ruralized”), was as modernist as the aviation craze of fascist Italy or the
smooth lines of the German Autobahn.
50
Model Organisms, Industrialized Organisms, and Fascism
The bulk of my narrative is concerned with examining the modernist nature
of the fascist “back to the land” movement by following the new organisms
that promised to root Italians, Portuguese, and Germans in their respective
national soils and to sustain them in their imperial possessions. It empha-
sizes the fact that such organisms were technoscientific organisms—modern
products of scientific breeding operations. The Ardito strain of wheat with
which Mussolini fought his Battaglia del Grano was a new variety devel-
oped by Italian geneticists that promised Italy self-sufficiency in grain. The
sheep that bolstered Heinrich Himmler’s dreams of thriving German settler
communities in eastern Europe’s steppes were standardized animals com-
ing from the Institute of Animal Breeding of the University of Halle. And
the same goes for the pigs, potatoes, cotton, and coffee gathered in the text.
We already know how plant breeding thrived as scientific field in the
context of the Nazi political economy and how it earned generous sup-
port from Hitler’s regime.
51
But the more significant studies on this topic
either dismiss the relation between “Blut und Boden” ideology and breed-
ers’ activities or consider modernization efforts in agriculture only as a
matter of preparedness for war.
52
Taking agriculture as seriously as fascist
ideologues—Nazis included—actually did, and placing it at the center of
their modernist experiment of inventing a national community instead of
just seeing it as a proxy for other projects, make the importance of breeders’
new organisms more obvious. Technoscientific organisms were to embody
the fascist response to the major problem of how European societies should
live in the new global economy of food.
53
When fascists came to power,

10 Introduction
as we shall see, breeders were happy to tailor their creations to serve fas-
cist ideology. But before that, breeders’ organisms were already making
fascist radical visions of the national body thriving on the national soil into
plausible policies. Breeders’ animals and plants were not just tools of fas-
cism; they were major elements in imagining a fascist alternative modernity.
Since the 1990s, historians of science have been exploring standard-
ized life forms in order to understand processes of production of biological
knowledge. Widespread circulation of standardized model organisms has
been significantly identified with the expansion of communities of research-
ers built around them. Robert Kohler’s fruit flies, Karen Rader’s mice, and
Angela Creager’s Tobacco Mosaic Virus are now common elements in his-
torians’ accounts of the development of the biological sciences.
54
Hans-Jörg
Rheinberger, with his “epistemology of the concrete,” has been exception-
ally productive in revealing how work on model organisms has led to new
epistemic things.
55
These model organisms constitute “future generating
machines” whose manipulation, Rheinberger writes, “can generate insights
into the constitution, functioning, development, or evolution of an entire
class of organisms.”
56
Rheinberger’s work points not only at the relevance of
such organisms as crucial objects for historians of the life sciences but also
at a way of writing history of science as organism-centered narratives. The
structure of the present book, with its chapters organized around different
domesticated plants and animals, owes much to Rheinberger’s collection of
model organisms.
57
As the expanding literature on the “cultural history of heredity” has
eloquently demonstrated, focusing on organisms doesn’t imply a narrow-
ing of historians’ perspectives, having led instead to an appreciation of the
“economic and social preconditions for the coming into being of genetics,
such as the beginning of agro-industrial mass production of organic raw
materials and foodstuffs, as well as of drugs and vaccines, toward the end
of the nineteenth century.”
58
This body of scholarship suggests that the his-
tory of model organisms and that of industrialized organisms go hand in
hand.
59
To illustrate this, it suffices to point out that two basic concepts of
the new science of genetics at the beginning of the twentieth century, the
“pure line” and the “clone,” were direct products of breeders’ practices.
60

The “pure line” will have a prominent presence throughout the present
book because of its role in forming the modernist belief in the unlimited
human ability to tinker with life.
By the late nineteenth century, a growing number of breeders were ram-
bling around farmers’ fields, identifying interesting plants, and reproducing
them through self-fertilization, carefully documenting the characteristics of

Introduction 11
the progeny.
61
Through this so-called pedigree selection, breeders produced
what Wilhelm Johannsen would famously call “pure lines”—alleged homo-
zygotic stable varieties selected for some important feature such as pest
resistance, early ripening, or milling properties.
62
They then combined dif-
ferent properties by crossing different pure lines to obtain the hybrids that
made them famous in the seed market. Whereas chemists demonstrated
their demiurgic power by creatively combining elements to produce new
compounds, breeders promised endless innovation in the production of
living things by hybridizing pure lines.
63
A significant point that comes out of the history of breeders’ practices is
the problematic relationship between science and technology in different
contexts for the historical actors in question.
64
The gives and take (interme-
diated by market dynamics) between scientific experts equipped with the
modern tools of genetics and practical breeders basing their decisions in
allegedly traditional modes of classification has been particular prominent
in the literature.
65
All the organisms I deal with in this book were domes-
ticated animals and plants, and I will follow the processes through which
they became scientific objects, mainly through the extended use of record-
ing practices by academic breeders, and how these processes contributed to
their industrialization. In the case of Karakul sheep, the blurring of the sci-
entific and the technical was more evident. As sheep were being standard-
ized for the production of fur coats, scientists also used them to illuminate
more general properties in development genetics: they were simultaneously
industrialized organisms and model organisms. The notion of technoscien-
tific organisms tries to capture all these nuances: technologies of organism
production that were changed through scientific practices, or science-based
technologies; scientific practices that built on non-academic breeding tech-
niques, or technology-based sciences; and plants and animals that were
both industrialized and model organisms, or technoscience.
This book draws heavily on previous histories of the breeding of plants
and animals in taking seriously the “complex interplay of social and bio-
logical considerations in organismal design.”
66
But, again, it insists that it
is not enough to talk of a generic process of modernizing life production,
because to do so misses the particular forms modernity assumed in different
historical contexts. Pure lines and hybridization demanded recording prac-
tices first associated with seed companies and later with state-funded agri-
cultural experiment stations. The need for a meticulous track of progeny,
central to the new science of heredity, has thus been rightly associated with
such general trends as bureaucratization, standardization, industrializa-
tion, and commercialization—in one word, modernization.
67
Less noticed

12 Introduction
are the alternative modernities that standardized forms of life have helped
constitute. To put it bluntly, it would be misleading to treat as residual
effects the contributions of breeders’ creatures to capitalist relations of
American liberal democracy, to sustaining communist forms of produc-
tion in Soviet Russia, or, as this book argues, to informing fascist sociability
across Europe.
68
If above I called attention to the somewhat naive accounts
of science and technology in general historians’ discussions of modernity,
here I am pointing at the need to complicate the notions of modernity used
by historians of science and technology. A persistent notion that permeates
most narratives is that the rise of Mendelian genetics in the early twentieth
century went hand in hand with the industrialization and commodifica-
tion of organisms, leading to corporate or state control of life—something
that alienated people in general and peasants in particular.
69
In such grand
narratives, concrete political regimes are minor details of a more general
process of modernization. This reminder is particularly important in a text
dealing with fascism. Adorno and Horkheimer had famously equated capi-
talism and fascism through their analysis of instrumental reason in Dialectic
of Enlightenment.
70
In California the two exiled philosophers from Hitler’s
regime not only denounced the totalitarian dimensions of the Enlighten-
ment tradition, scandalously perceiving in the French revolution a precur-
sor to Nazism; they also urged intellectuals to uncover how fascism was
present at the heart of Western democracies, including the United States.
Since then, scholars inspired by critical theory have been justifiably eager to
denounce the dangers associated with biopolitics in democratic societies.
71

But it is not because both fascist and liberal democratic regimes undertook
biopolitics that they became indistinguishable. It is not because both stan-
dardized life that they became identical.
72
The thesis I put forth in this book
is actually the opposite: that the increasing ability to tinker with plant and
animal life—my extended version of biopolitics—enabled the materializa-
tion of different political projects, alternative modernities, good and bad,
fascism being clearly among the bad ones.
73
Differences are erased in ahistorical analyses limited to signaling the
occurrence of biopolitics. One has to engage with the actual history of
technoscientific organisms in order to understand the different nature of
the newly formed social collectives. As a case in point, as this book details,
animal performance records developed by academic breeders were being
used in the 1930s in New Deal America and in Nazi Germany to make deci-
sions about pig breeding, but while these practices led to leaner animals
in the United States, they led to fatter ones in Germany. Leaner American
hogs increased the market value of farmers’ produce through their higher

Introduction 13
protein content, thus avoiding the growing competition with cheap fats
from vegetable origin. American standards measured the value of animals
in a capitalist society, saving farmers from the Depression. Fatter German
animals were to contribute to the Nazi autarky effort by reducing the need
to import vegetable oils and by producing fat from national sources. Ger-
man standards measured the contribution of animals to the national com-
munity. And pigs were not only expected to cover the German national fat
deficit; they also had to be fed on potatoes and beets from the national soil.
They had to be bodenständig (rooted in the soil)—a major concept guid-
ing animal breeders in the Nazi regime, “Blood and Soil” ideologues, and
Martin Heidegger, the philosopher who infamously asserted that rooted-
ness in the soil distinguished the German Volk from uprooted Jewry.
74
In
the years after World War I, scientists’ new standards allowed fascist ideo-
logues to imagine a national community thriving on the productivity of
the national soil and settling new territories—a bodenständig community.
After seizing power in 1933, the Nazis would put in place a mammoth state
structure—the Reichsnährstand—to see to it that only animals and plants
complying with bodenständig standards were to be reproduced. Pigs not
contributing to the feeding of the national body through the national soil
were to be eliminated, as in fact progressively happened in the Nazi years.
Only fat bodenständig pigs were fascist pigs, and they were the only ones
that deserved to be part of the new fascist collective.
Fascist Ontology and the Structure of the Book
This book is more concerned with the historical importance of organisms
for fascist regimes than with the alleged specific characteristics of doing
science under fascism. Fascism is not taken as a pre-given context in which
some scientists operated, but as a historical context to which scientists’
practices and objects contributed; the argument is less about fascist episte-
mology than about fascist ontology.
Such a formulation is a direct reference to the alleged recent ontologi-
cal turn in Science and Technology Studies (STS) and the increased interest
in studying the being of entities (ontology) at the expense of inquiring
about modes of knowing entities (epistemology).
75
STS scholars, building
on their sensitivity toward the multiple ways that science and technology
bring new things into being, seem particularly well equipped to follow the
entanglements between humans and nonhumans producing new social
collectives. The literature is now full of boundary objects, assemblages, and
biosocialities, all signaling such entanglements and the variable ontologies,

14 Introduction
multiple natures, or multiverse thus formed.
76
In contrast to older studies
that showed how pre-given social contexts shaped scientific objects, we
have a myriad of ontological investigations focused on world-making prac-
tices.
77
The above-mentioned remarks by Canguilhem on the continuity
between knowing and creation, already suggest that the strict separation
between epistemology and ontology is hard to maintain; an overlapping
that characterizes Canguilhem’s work and that one finds in many of the
works forming the canon in history of science.
78
The very same notion of
technoscience, pointing at knowledge production more as a mode of inter-
vention than as revelation or discovery, leads to a conflation of epistemol-
ogy and ontology.
79
The simple point here is to take the arguments about the generative
power of science and technology and apply it to the formation of fascist
collectives, counting pigs and sheep among their members.
80
I parallel the
modernist design of a fascist organic collective with the world-making
processes one lately finds described in STS literature. Mass mobilizations,
new state structures, organic communities, and imperial expansionism—
important parts of the fascist world—were imagined and enacted through
the breeders’ new organisms: wheat, potatoes, pigs, sheep, coffee, rubber,
and cotton. The study of the making and growing of such organisms can
thus been described as a study in fascist ontology.
Part I of the book follows a traditional division by country: Italy, Portu-
gal, and Germany. The order corresponds loosely to the chronological suc-
cession of the seizures of power by Mussolini, Salazar, and Hitler. Chapters
1–4 describe the intertwining of geneticists’ work with efforts to institu-
tionalize the new regimes by rooting national communities in the coun-
tries’ soils. Chapters 1 and 2 highlight the role of new strains of wheat
in the Battle of Wheat in Italy and the Wheat Campaign in Portugal, the
first mass mobilizations in both regimes. By following the trajectory of the
Ardito wheat, the geneticist Nazareno Strampelli’s most famous creation, it
is possible not only to reveal how the fascist state reached different parts of
Italy but also to reveal how Mussolini’s first campaign traveled to Portugal.
When examining the Portuguese case, the narrative explores how new stan-
dardized forms of wheat contributed to the development of all-embracing
corporatist state agencies, a critical subject in the new fascist social order:
corporatism promised a society built on organic units and “economic soli-
darities” in contrast to the alleged artificiality of liberal ideology based on
individuals as well as to the Bolshevik obsession with social classes.
Corporatism also figures in chapters 3 and 4, which deal with the Ger-
man Battle of Production and the activities of the Reichsnährstand, the

Introduction 15
institutional form of the ideology of Blut und Boden and the organiza-
tion responsible for organizing the peasant world with a policy declaration
on every issue related to food production. The technoscientific organisms
structuring the narrative are potatoes in chapter 3 and pigs in chapter 4.
The research dynamics at the Imperial Biological Institute (Biologische
Reichsanstalt für Land- und Forstwirtschaft, abbreviated BRA) coping with
the multiple pests afflicting German potato fields (wart, Colorado beetle,
late blight, viruses) is put in relation with the growing infrastructure of the
Reichsnährstand in an exemplary case of co-production of science and the
state: each new experimental system at the BRA corresponded to an expan-
sion of the power and reach of the Reichsnährstand. As for pigs, the subject
of chapter 4, the development by academic animal breeders of performance
records allows us to follow their transformation into organisms embodying
fascism through standards measuring their Bodenständigkeit (rootedness in
the soil)—a major concept in Nazi ideology.
Part II of the book deals with the expansionist ambitions of the three
regimes, placing Germany’s brutal invasion of eastern Europe in a con-
tinuum with European colonial history. Chapter 5 considers coffee, rub-
ber, and cotton, three typical elements of colonial plantation stories, and
delves into Italian occupation of Ethiopia, German imperial rule in eastern
Europe, and Portuguese colonialism in northern Mozambique. The planta-
tion schemes, which had plant breeders’ artifacts as their material basis,
made massive use of forced labor to serve the imperial economy. Without
ignoring the different levels of violence unleashed by the three fascisms,
the text suggests that we can gain significant insight into the history of
fascism by considering their empires together. I take seriously Heinrich
Himmler’s intention of making Auschwitz the Agricultural Experiment Sta-
tion for the colonization of the east, and I compare the work done there on
a rubber substitute with the work done at the Portuguese Cotton Research
Center in Mozambique and the work done at Italian coffee experiment sta-
tions in Ethiopia.
Chapter 6 is the most original in terms of methodology, for it takes a
single technoscientific organism—Karakul sheep—and follows that organ-
ism’s role in the settlement of the frontier for the three fascist empires. As
we shall see, the Karakul sheep’s ability to thrive under harsh environmen-
tal conditions and its high value in the fur market made it a perfect com-
panion species for white settler’s imperial expansion. The Animal Breeding
Institute at the University of Halle is dealt with as a center of circulation,
establishing standards and producing the rams to be used not only in white
settlers farms in German possessions in eastern Europe but also in Italian

16 Introduction
settlement schemes in Libya and Ethiopia, and in Portuguese colonization
of Southwestern Angola. The various local Karakul sheep experiment sta-
tions located in frontier spaces are treated as experiments in colonial socia-
bility, revealing the connections between sheep breeding and the genocides
perpetrated by the three regimes.
It is, of course, possible to produce other fascist ontologies. Here is
another one: horses, mice, dogs, birds, reindeer, and flies. This was precisely
the ontology devised by Curzio Malaparte in Kaputt (1944) to describe the
hunger, slaughter, and devastation that occurred across eastern Europe
in World War II.
81
The contradictory and controversial novelist, an early
enthusiast of the fascist movement who took part in Mussolini’s March
on Rome in 1922 and who after falling from grace with the Duce was sent
into internal exile from 1933 to 1938, found in nonhuman animals a lit-
erary way to deal with the apocalyptic reality unleashed by Nazi imperial
expansion. Animals weaved together Jewish ghettos, mass executions,
battle scenes, Nazi leaders’ lavish courts, and bombed cities in a text that
blended journalism, history, and fiction. For his many readers, Malaparte’s
cynical style and fantastic compositions—the white marble sheet of the
iced Lake Ladoga in northwestern Russia, from which emerged hundreds
of dead horses’ heads; the “anti-armored-car” dogs that terrified German
Panzer divisions in the Ukrainian steppe; the Naples flies thriving on heat
and corpses multiplied by a never-ending war—captured the scandal of the
Third Reich more accurately than the works of conventional writers did.
And it was through animals (mice) that Malaparte produced one of the
first accounts of the systematic character of Nazi persecution of Jews across
Europe.
82
Mimicking Malaparte’s gesture, I have opted to bring into the narrative
organisms with the power to exemplify different dimensions of fascism.
The choice of technoscientific animals and plants was determined by their
historical significance in constituting a fascist alternative modernity, by
their ability to embody fascism. They form a bestiary combining historians
of science and technology and STS scholars’ organism-centered narratives
with political and cultural historians’ more general concerns with the his-
torical nature of fascism.

That the survival of the organic nation depended as much on weaponry as
on food was the lesson learned from the food crisis of World War I by every
radical right-wing movement in Europe. The Fascists’ argument was simple:
Not only had dependence on cheap cereals from the Americas impover-
ished peasants, driving them out of the fields; it had also exposed European
countries’ vulnerability in case of war. Geopolitical considerations were
intertwined with the concrete bodily experience of hunger to make the
case that the organic nation could grow only on the national soil. Charac-
teristically, fascists championed a turn to autarky by increasing domestic
production and supporting peasant populations.
What might be perceived as a traditionalist back-to-the-land movement
made sense only because of science. As the chapters in this part of the book
make clear, technoscientific organisms made the radical nationalism of
Mussolini, Salazar, and Hitler plausible. A new class of organisms promised
to increase the productivity of the national soil, now allegedly able to feed
the organic nation and to free it from constraints imposed by the British
Empire or the United States. Large-scale campaigns for food production, the
first mass mobilizations of the three regimes, were based on new strains of
wheat, potatoes, and pigs. The limits of fascism in improving peasants’ con-
ditions and in countervailing urbanization are well known, but in the three
cases considered in this book liberal capitalism disappeared from the coun-
tryside and was replaced by gigantic bureaucratic structures controlling the
production, the processing, and the distribution of food.. By following the
trajectories of new strains of wheat resistant to lodging, potatoes immune
to late blight, and fat bodenständig pigs, the narrative explores how cam-
paigns turned into state structures, illuminating the process of making a
fascist state. The aim is to understand how fascist alternative modernity
first came into being by cultivating the national soil with technoscientific
organisms.
I Nation

18 Introduction to Part I
Chapters 1 and 2 consider the importance of the geneticist Nazareno
Strampelli’s wheat “elite races” for the Italian “Battle of Wheat” (1925) and
the Portuguese “Wheat Campaign” (1929) and for the institutionalization
of the regimes of Mussolini and Salazar. Chapters 3 and 4 develop a similar
argument for Nazism and the “Battle for Production” (Erzeugunsschlacht)
launched in 1934, a year after Hitler’s seizure of power. Grain was also
important in Germany’s food policy, but the technoscientific organisms
through which I will follow the entanglements between standardizing life
and Nazism are pigs and potatoes. I argue that these two organisms were
at the core of a major effort by the Nazi regime to root Germans in the
national soil—an effort that was aimed at transforming German society
into a national community, a Gesellschaft into a Gemeinschaft.
1
This focus on the transition from impersonal social bonds into com-
munitarian ties is in tune with the rich literature dealing with fascism as
a modern political religion. In the 1990s, some historians claimed that by
looking at the cultural dimensions of the phenomenon we had reached a
consensus on its contested nature, defining fascism as a “palingenetic myth
of rebirth.”
2
This myth of rebirth of a race, a culture, a nation, or all three
together after a perceived period of decadence and degeneracy was taken
as powerful enough to produce the internal cohesion of a movement com-
mitted to the creation of a “new man” defined as an alternative both to the
individualism of liberal ideology and the social classes of Marxism. Coun-
tering the uprooting effects of modernization processes, fascism constituted
a “third way” that offered its followers the opportunity to participate in an
allegedly authentic brotherhood based in a new secular religion of organic
nationalism. There is, to be sure, much to commend this interpretation.
First, it moved us away from crude approaches, typical of Marxist scholar-
ship, that took fascism as a simple radicalization of the all-encompassing
struggle between workers and capitalists, with fascists seen as merely the
violent faction of the latter.
3
But perhaps more important, it challenged
historians to explain in detail the processes by which the new alternative
fascist modernity was built.
Historians who have followed the consensus too closely tend to use, nev-
ertheless, a crude notion of culture. In too many narratives we are left with
no more than a set of values and beliefs that are supposed to characterize
fascism movements and regimes. Following Durkheim’s research agenda,
if the social scientist is able to properly identify those shared beliefs, the
collective representations, the actual effects of fascist rule in the world are
supposed to follow automatically. In such a dualist approach, one never
understands very well how the ethereal realm of ideas and the low sphere of

Introduction to Part I 19
materiality interact, the relation between the two being established through
direct correspondence: these beliefs entail those actions. The actual pro-
cesses through which detached radical worldviews operate in the world are
seen as unproblematic. In this book, in order to overcome the Durkheim-
ian dualistic framework, I intend to explore how certain things embody
fascism.
4
Wheat, potatoes, pigs, and all the other things I discuss in this book are
not to be understood as mere symbols of fascist ideology. Yes, there was a
lot of propaganda about food, but the main question here is how the mak-
ing and growing of new strains of plants and animals could embody a new
political regime. We now know that concrete building and labor practices
were attached to the high rhetoric of Albert Speer’s architectural designs,
and that Himmler’s SS and its system of concentration camps grew on sup-
plying forced labor and building materials for erecting imposing stadiums
and government buildings.
5
The buildings were not just representations of
grandeur, community, or hierarchy; they also performed fascism through
the violent building processes that brought them into being. More to the
point, fascism was performed through the existence of these things. In part
I of the book, the things are wheat, potatoes, and pigs, and it is argued
they perform fascism and thus are properly considered fascist wheat, fascist
potatoes, and fascist pigs.

The Italian War for Bread Independence
Mussolini’s dream was a clear one: “The Italian land giving bread to all Ital-
ians!”
1
Freeing Italy from the “slavery of foreign grain” was a crucial issue
in the political economy of the fascist regime that came to power in 1922.
2

Fascists envisaged Italy as an autarkic economy, able to release itself from
dependency on the “plutocratic states” that dominated the world econ-
omy: the British Empire and the United States. The closing of the gap with
industrialized nations and the building of a Great Italy was to be achieved
by a nationalistic development policy promoting domestic industries pro-
ducing for internal markets and making intensive use of the country’s own
resources.
3
Early on, two big steps were taken in this direction: the Battaglia
del Grano (Battle of Wheat) in 1925 and the Battaglia della Lira (Battle of
the Lira) in 1926. The latter may be summarized as the stabilization of the
lira at the high exchange rate of 90 lira to the pound sterling, making it
impossible for Italian exports to compete in world markets. Together with
the strong lira came an elaborate new system of tariff protection for national
industries, with a proliferation of institutes and committees that allowed
the state a degree of control over the economy previously unknown.
4
The
Battle of Wheat, on the other hand, was supposed to put an end to the
foreign-exchange deficit of the post–World War I years, half of it directly
caused by grain imports that made Italy the third-largest wheat importer
in the world, behind only the United Kingdom and Germany. The victory
would be declared the moment Italian fields would produce 15 quintals
per hectare (22 bushels per acre), an increase in productivity by one third
in comparison to the post–World War I values and well above the produc-
tivity of the US for the years 1923–1927 (14½ bushels per acre). This new
mythical number, 15 quintals per hectare, in conjunction with quota 90,
1 Wheat: Food Battles, Elite Breeds, and Mussolini’s Fascist
Regime
Chapter 1
Wheat: Food Battles, Elite Breeds, and Mussolini’s Fascist Regime

22 Chapter 1
allegedly would cover the national deficit in wheat without a need to
increase the area dedicated to its cultivation.
5
No historian of fascist Italy ignores the much-publicized images of Mus-
solini threshing wheat while stripped to the waist and wearing futuristic
goggles, simultaneously playing two of his best-known roles: the First Peas-
ant of Italy and the Flying Duce.
6
In 1926, the first summer of the Battle of
Wheat, Illustrazione Italiana published photos of the dictator amid tractors,
harvesting wheat, or driving a mechanical sowing machine. The appear-
ance in the mass media of images of the leader among agriculture workers
would become an annual ritual of fascist Italy that would culminate in the
1938 documentary film Il Duce inizia la trebbiatura del grana nell’Agro Pon-
tino (The Duce Launches the Threshing in the Pontine Ager). After the narrator
reminded the audience of the 200,000 quintals of wheat produced that year
in the recently reclaimed Pontine Marshes, the camera tracked Mussolini,
who was said to have threshed about 11 quintals in just an hour.
7
In typical
fascist manner, this cult of the leader was combined with the organization
of mass events, such as demonstrations of wheat threshing in Rome’s cen-
tral squares and the grandiose national exhibitions of grain held in 1927
and 1932. It is no exaggeration to state that the Battle of Wheat was the
first mass propaganda act of Mussolini’s regime, mobilizing film directors,
photographers, radio speakers, journalists, and even priests to spread the
new gospel.
8
In spite of the consensus around the importance of the Battle of Wheat
for the regime’s imagery, the general historiographical verdict about its
effects tends to assume a negative tone.
9
The campaign is perceived as the
price paid by the National Fascist Party to guarantee support from backward
southern landowners who would not survive without generous state sub-
sidies in the form of high duties on foreign cereals.
10
Historians have also
identified the modern capitalist landowners of the northern fertile areas of
the Po Valley as major beneficiaries of the regime of wheat autarky, making
big profits on the backs of underpaid wage laborers. Although the regime
promised to defend small landowners and sharecroppers as the backbone of
the national community, this middle stratum of Italian peasantry migrated
in increasing numbers to urban centers during the fascist years. The cam-
paign was also funded by consumers paying higher prices for bread, for Ital-
ian wheat was always more expensive than North American or Argentinean
grain sold in international markets. This negatively affected not only the
domestic budget of city dwellers, particularly industrial workers, but also
that of small farmers inhabiting Italian mountain regions where meager
grain production, insufficient for local consumption, required them to buy

Wheat: Food Battles, Elite Breeds, and Mussolini’s Fascist Regime 23
Figure 1.1
Armando Bruni, “Mussolini threshing wheat at the Agro Pontino” (1935).
(Fondo Armando Bruni / Rcs Archive)
their bread at climbing prices. The Battle of Wheat is also held responsible
for an excessive obsession with wheat production that undermined the pre-
vious diversity of Italian agriculture, penalizing fruit, vegetable, and wine
production and contributing to accelerate soil erosion through the cultiva-
tion of poor thin soils. Ten years after the launching of the Battle of Wheat,
Italy produced 40 percent more wheat but had increased its food deficit in
other items, especially meat. To summarize, the “mission accomplished”
banner heralded by Mussolini in 1933, when productivity rose above 15
quintals per hectare, is seen as another act of propaganda by a regime exag-
gerating its feats while hiding the many problems caused by its policies.
My intention here is not to dispute this historiographical consensus over
the many failures of the Battle of Wheat. I am interested, instead, in empha-
sizing how the campaign constituted one of the first materializations of the
fascist regime, with scientists, especially geneticists, playing a major role in
the process of building the New State. We can get a first hint of this interac-
tion between science and politics just by looking at the constitution of the
Permanent Wheat Committee founded in 1925 to command the battle.
11

The Duce himself headed the new organism formed from a mix of high-
ranking state officials (Minister of the National Economy Giuseppe Belluzo,

Discovering Diverse Content Through
Random Scribd Documents

heti, että hänellä oli lapsi odotettavissa, ja sehän kyllä teki koko
muutoksen käsitettäväksi ja antoi myöskin syytä uskoa, että tuo
kaunis mies, jota hän rakasti, kaikesta vastarinnasta huolimatta oli
saanut hänet vaimoksensa. Koetin salata häneltä, kuinka surkealta
hän minusta näytti, ja toivotin hänelle onnea sen johdosta että hän,
kuten otaksuin, oli saanut tahtonsa täytetyksi ja omaksensa sen, jota
oli toivonut. Hän vastasi lyhyesti että niin oli ja silmäili minua,
ikäänkuin koettaen johtaa mieleensä tuon kaukaisen ajan, jolloin
hänestä oli tuntunut toivottavalta se, mitä nyt omisti.
Antoniuksenpäivänä, kun hän ja hänen sisarensa koristivat
pyhimyksen kuvaa liljoilla, olivat he pyytäneet häneltä palkinnoksi
sitä, että Nanni ei saisi lasta, koska muutoin hyveenpalkinto jäisi
häneltä saamatta, mutta että Vittoria sen sijaan saisi, niin ettei äidille
jäisi muuta neuvoksi kuin antaa hänen mennä naimisiin Pasqualen
kanssa. Pyhimys soi summakaupalla hedelmällisyyttä, mikä aluksi
pani Nannin pahasti kauhistumaan; mutta tuon kekseliään pikku
olennon onnistui kumminkin välttää vaarat ja saada hyveenpalkinto.
Vittoriasta sitä vastoin, jonka rukous oli tullut kuulluksi, oli avioliitto
pian tehnyt onnettoman, työssä rasittuneen, vaieten kärsivän
vaimon. Muutoin ei hänellä lainkaan ollut tarkoituksena moittia
pyhää Antoniusta, päinvastoin hän kertoessaan lystikkäällä tavallaan
noista seikoista kävi vilkkaammaksi, niin että hän vähän punehtui ja
jälleen kävi kauniiksi kuten muinoin. Sanoin hänelle, että kun hän oli
mennyt naimisiin salaa minulta, niin en ollut voinut antaa mitään
häälahjaa, vaan että jos hän suostuisi siihen, niin antaisin sen sijaan
kumminlahjan ja katsoin täten olevani kutsuttu ristijäisiin. Odotetulle
pienokaiselle, sanoi Vittoria, pantaisiin nimeksi Antonio tai Antonia,
pyhimyksen kunniaksi, jonka lahja se oli; siksi saisin
kummitoverikseni hänen Antonietta nimisen ystävättärensä. Häpesin
nähdessäni kuinka ihastuksissaan Vittoria oli tarjouksestani, sillä

minun täytyi tunnustaa että tuon ilon tuottamisesta koituisi minulle
vain varsin vähän vaivaa ja kustannuksia, — ja kumminkin olin
tahallani pysytellyt erilläni ja koettanut vieraantua noista
ihmisraukoista, peläten että jos osottaisin heille vielä rahtusenkaan
hyväntahtoisuutta, saisin maksaa heidän ilonsa liian kalliisti.
Päästäen muutamia huokauksia päätin siis jälleen antautua.
Riemuportinkadun vaikutuksille alttiiksi ja menin tapaamaan
Farfallaa, joka heti kertoi minulle kaikesta, mitä halusin saada tietää
Vittoriasta. Äidin ennustukset olivat kaikki tyyni toteutuneet aivan
pian häiden jälkeen; nuoren vaimon täytyi kärsiä puutetta, nälkää,
vilua, pahoinpitelyä ja jos jonkinlaista nöyryytystä. Tosin ei Vittoria
koskaan valittanut, ja ennen hän olisi temmannut kielen suustansa
kuin tunnustanut millaisessa kurjuudessa eleli; mutta kaikkea ei hän
kumminkaan voinut salata, ja naapureilta oli Farfalla kuullut lisää.
Pasquale teki vain harvoin työtä, joten hänen vaimonsa täytyi olla
tehtaantyössä hankkimassa jokapäiväistä leipää, sillä välin kuin hän
vetelehti kaupungilla tai satamassa ja illoin istuskeli ravintoloissa.
Aluksi oli Vittoria koetteeksi mennyt noutamaan häntä kotiin, mutta
siitä mies vain yltyi vihaan, jota antoi vaimonsa tuntea mitä
halpamaisimmalla tavalla; niinpä täytyi Vittorian puolet yöt kyyryttää
talon edustalla odottamassa miestänsä palaavaksi, kun tällä oli
hallussansa avain eikä hän suostunut antamaan sitä.
Kiukustuneena kysyin nyt Farfallalta, miksi hän ei pitänyt
tyttärensä puolta tai, jos hän ei uskaltanut antautua tekemisiin
Pasqualen kanssa, miksi Carmelo, joka oli kylläkin voimakas, ei
vaatinut häntä tilille teoistansa. "Jos Vittoria tulisi luokseni", sanoi
Farfalla, "jakaisin hänen kanssansa sen vähän, mitä minulla on;
mutta hän on liian ylpeä tunnustaaksensa kurjuutensa, ja sitä paitsi
hän vieläkin on rakastunut tuohon heittiöön." Carmelo oli sitä vastoin
jo aikaisemmin uhannut, ettei enää katsoisi Vittoriaa sisareksensa,

jos hän menisi naimisiin tuon miehen kanssa, ja hän pysyi nyt
sanassansa ja vakuutti, että vaikka tietäisi Vittorian makaavan
vuoteessansa nälkään kuolemaisillaan, niin hän ei kumminkaan
menisi hänen luoksensa edes tarjoamaan leivänpalaa. Ikäänkuin
poikaansa puolustaaksensa lisäsi Farfalla: "Onhan totta että
Vittorialla on ollut tarjona moni kunnon mies, joka olisi valmistanut
hänelle varsin mukavan elannon. Mutta kunnosta hän vähät välitti,
hän ei suostunut ottamaan ketään muuta kuin tuon paholaisen, siis
lienee ollut sallittu että hänen jo täällä piti kärsiä helvetin tuskia, ja
tekisimme turhaa työtä, jos koettaisimme päästää hänet niistä."
Maaliskuun alussa synnytti Vittoria tytön, jolle jo aikoja ennen olin
rakastettuni avulla hankkinut runsaat vaatevarat, kaikki tyyni siihen
tapaan kuin varakkaissa perheissä käytetään. Siinä olin osannut
oikeaan: Vittoria oli ihastuksissaan eikä väsynyt katselemasta noita
pikkuisia vaatekappaleita, ja hänen mieheensä teki tuo arvokas lahja
sellaisen vaikutuksen, että hän kohteli häntä paremmin. Ajatus, että
tulisin tuntemaan tuon miehen, josta olin kuullut niin paljon
puhuttavan, teki minulle helpommaksi tyytyä siihen että minun oli
mentävä ristijäisiin; enhän näet, kun kerran ajattelemattomasti olin
kutsuttanut itseni niihin, voinut Vittoriaa syvästi loukkaamatta
peruuttaa puheitani ja kieltäytyä tulemasta. Minkähän näköinen
olikaan oikein tuo Pasquale, jota virkeä, vertaistensa miesten
suosima tyttö piti maailman kauneimpana, mutta jota hänen leppeät
veljensä ja hyväluontoinen äitinsä kiihkeästi inhosivat? Kuvailin
mielessäni että hän olisi jokseenkin sellainen, jommoisena
näyttämöillämme esitetään vampyyrejä ja muita sentapaisia
sankareita: musta, kalpea, silmät hehkuvat ja niiden katse
salaperäisen synkkä. Mustuuden suhteen en ainakaan ollut
erehtynyt. Ei voi olla olemassa mitään mustempaa kuin hänen
tukkansa, joka kiemurteli lukemattomina pehmeinä, harvinaisen

kauniina kiharoina, sekä hänen tuuheat viiksensä; sen lisäksi oli
hänen poskillaan tuollainen sinertävä parranjälki, joka naisten
silmissä kuuluu olevan niin vietteleväinen. Hänen silmänsä olivat
myöskin pikimustat ja kiilsivät kuin tallottu hiili — mitä yleensä
pidettäneen kauniina; minä puolestani pidän enemmän sellaisista
silmistä, joiden hohde on himmeämpi, niin että niihin voi katsoa.
Mutta synkkämielisyyttä ne eivät kuvastaneet, vaan ainoastaan
velttoutta ja ikävystymistä. Kalpea ei hän myöskään ollut, vaan
päinvastoin oli hänen kasvojensa pinta verevä, ruskeahtava. Suuta
voi tuskin nähdä viiksiltä; mutta siitä kumminkin läksi tuo
epämiellyttävä ilme, joka olisi tehnyt minuun vastenmielisen
vaikutuksen, vaikka en olisi tiennytkään mitään hänen luonteestansa.
Kun hän joskus hymyili, oli hänen hymyilyssään jotakin julmaa ja
hyeenamaista, niin että minusta tuntui kuin hän olisi irvistellyt
uhataksensa kiiltävillä hampaillansa; hän näytti minusta silloin kuin
pedolta, joka äkkiä on muuttunut ihmiseksi eikä enää syö raakaa,
höyryävää lihaa, mutta on säilyttänyt pedon luonnon ja nauttii
ajatellessaan raatelua. Kuvailen mielessäni että samanlaisen
vaikutuksen kuin hän teki kansa, joka muinoin täytti keisarillisen
Rooman sirkukset ja riemuitsi nähdessään verisiä
gladiaattoritaisteluita ja kristittyjen kiduttamista, itse lyykistyneenä
tyrannin jalkojen juureen, laiskana ja veltostuneena.
Tuon miehen omaiset eivät kuuluneet Roomalaiskaupungin
asukkaisiin. Hänen isänsä oli ollut jokin alhainen virkamies, äiti eli
eläkkeestä, jonka sai hänen jälkeensä, ja sitten oli vielä olemassa
vanhempi veli, joka kuljetti jotakin likiseuduilla käyvää laivaa ja jota
siksi kohdeltiin ylen kunnioittavasti ja nimitettiin kapteeniksi. He
pitivät Vittoriaa hänen köyhyydestänsä huolimatta suuressa arvossa,
ilmenipä heidän käytöksessään häntä ja Farfallaa kohtaan ujoa
arkuuttakin, sillä heidän oikeudentuntonsa sanoi heille, että tuossa

naimiskaupassa oli tyttö joutunut tappiolle. Hänen tähtensä olisivat
he muutoin panneetkin avioliittoa vastaan, mutta he toivoivat että
Vittorian onnistuisi saattaa tuo kunnoton mies paremmalle tolalle;
olihan varsin usein nähty heikkojen naisten kykenevän ohjaamaan
mitä hillittömimpiäkin miehiä. Tuo toivo, joka aluksi ei ollut
toteutunut, heräsi nyt lapsen synnyttyä uudelleen; heistä ei näet
muuta ollut ajateltavissakaan, kuin että isänrakkaus saisi hänessä
hereille työhalua ja kiinnittäisi häntä kotiin. He antoivat nuorelle
äidille ylen paljon lahjoja, sellaisiakin, jotka heidän olosuhteisiinsa
katsoen olivat vallan suurenmoisia, ja kapteeni lupasi toimittaa
ristijäisaterian, joka pitäisi kylläisenä vielä koko viikon. Vittoria itse oli
vuoteessa jokseenkin sairaana, mutta sen ei katsottu mitenkään
tarvitsevan estää riemuitsemista ja mässäämistä.
Kirkollisen toimituksen kestäessä, jota tällä kertaa ei suorittanut
Jurewitsch, vaan eräs toinen pappi, vallitsi vakava, juhlallinen
mieliala; varsinkin tuohon pieneen, paksuun, päivettyneeseen
kapteeniin vaikutti Jumalan näkymättömän läsnäolon tunteminen,
niin että hän pysytteli jäykkänä ja vakavana ja osotti käytöksessään
enemmän arvokkaisuutta kuin pappi, joka näytti käsittävän
tehtävänsä jokseenkin jokapäiväiseltä kannalta. Juhlatoimituksella oli
vähän surunvoittoinen leima kastettavan tilan takia, sillä
kokematonkin voi huomata, ettei lapsukaisesta olisi eläjäksi. Se oli
pienen pieni, ryppyinen olento, joka ehkä vastasyntyneeksi lienee
ollut kylläkin kaunis — ainakin vakuutti kapteeni sitä niin varmasti,
etten uskaltanut sanoa sanaakaan vastaan, vaikka se minusta oli
kuin karvaton ja hännätön apina. Epäilemättä oli ainakin sen
muodotonta päätä peittävien silkiltä kiiltävien mustien kiharoiden
katsottava voivan käydä kauneudesta. Tuskallista oli kuulla, kuinka
se alinomaa päästi hiljaisia itkuntapaisia valitusääniä, jotka
muistuttivat meren pulpahtelua, kun se on tyyni ja vain hiljaa,

melkein huomaamattomasti, tuon tuostakin hieman huuhtaisee
rantaa. Sietämättömiä olivat nuo äänet, ja kumminkin haluaisin
sanoa että niistä syntyi surullisin, unohtumattomin sävel, minkä
koskaan olen kuullut. Ei kukaan sanonut mitään tuosta seikasta,
vaikka se näytti rasittavan pappiakin ja saattavan hänet
jouduttamaan toimitusta; tämän kestäessä oli kapteenin
arvokkaisuus ja hartaus lisääntymistään lisääntynyt, muuttuen
lopuksi synkkämielisyydeksi, ja hän katsoi vaikeroivaa myttyä yhtä
mittaa läpitunkevalla katseella, mutta apua ei siitä lähtenyt. Silloin
sattui lystikäs tapaus: Kun nimittäin lapsi annettiin vieressäni
seisovan kumminsa, Vittorian ystävättären Antonietta'n syliin, vaikeni
se äkkiä, päästi syvän, syvän kevennyksen huokauksen, koetti avata
pikku silmänsä selki selälleen ja katseli ylitsensä kumartuneen
nuoren tytön ystävällisiä kasvoja. Tuo sai aikaan suuren vaikutuksen,
varsinkin siksi, kun Antonietta oli erinomaisen miellyttävä olento —
kookas ja solakka, hilpeä, hyvä ja lempeä, niin että oli helppo
kuvailla mielessään hänestä virtaavan rauhoittavaa, parantavaa
voimaa. Samoin kuin lapsen keveni nyt muidenkin läsnäolevain mieli;
kapteenikin hymyili, mutta pysyi kumminkin entisessä juhlallisessa
asennossaan. Kauan emme kumminkaan saaneet nauttia
helpotuksesta, sillä heti kun lapsi otettiin Antonietta'n sylistä, alkoi se
vaikeroida uudelleen — mikä tosin soveltuikin jatkoksi edelliseen
näytelmään. Tuskin olimme päässeet ulos kirkosta, kun kaikki
alkoivat laskea sukkeluuksia Antonietta'sta; varsinkin teki kapteeni
parastansa, pannen pilojansa, jotka tosin olivat jokseenkin typeriä ja
väliin epähienojakin, mutta eivät koskaan rivoja, ja joille täytyi
nauraa, vaikkei niissä olisi ollut mitään sukkelaa tai edes
naurattavaa. Antonietta nauroikin heti kun hän vain alkoikaan
lauseen, mutta ei tuollaista typerää ja vastenmielistä naurua, jolla
monet naiset pyrkivät viehättämään miehiä, vaan naurua, jolla oli

tarkoituksensa itsessänsä. Se ei ollut äänekästä, eikä hiljaista, — se
lirisi ja lorisi kuin päivänpaisteinen lähde, ja jokaista täytyi sen
raikkauden miellyttää. Antoniettaa nimitettiinkin
Roomalaiskaupungissa naurukyyhkyseksi, niin vaikutti hänen
naurunsa omituinen viehättäväisyys kaikkiin. Iloisuus oli hänellä
elinehto; mutta ihme kyllä oli hänen kasvojensa ilme, kun ne olivat
levossa, pikemmin surumielinen, ja vasta kun ne joutuivat
liikkeeseen levisi niille päivänpaisteinen hohde. Tukahduttava ilma,
kuumuus, melu, joka minua rasitti ristijäisaterialla ollessamme, kävi
siedettävämmäksi, kun hän oli mukana: kun katsoin häneen tai
kuulin hänen naurunsa, tuntui minusta siltä kuin olisin molemmin
käsin ammentanut vettä lähteestä ja valanut sitä ylitseni. Hänen
elämänsuhteistansa sain tietää sen verran, että hän elätti itsensä
liinaompeluksella ja että hän oli harvinaisen säntillinen ja
säästäväinen. Hän oli antanut kummityttärelleen lahjaksi kauniit
kultavitjat, ja niiksi oli hän alkanut säästää rahaa heti kun oli saanut
tietää Vittorian odottavan lasta. Kuten itse kertoi oli hän
kuukausimääriä päivä päivältä syönyt vain paljasta leipää, vieläpä
väliin ollut jonkun päivän aivan syömättäkin, saadaksensa tarvittavat
rahat kokoon, mikä seikka ei lainkaan näyttänyt hämmästyttävän
muita läsnäolevia kuin minua. Hän oli kihloissa erään nuoren miehen
kanssa, jolla jo oli vakinainen paikka ja johon hän lienee ollut kovin
rakastunut, toisten pilapuheista päättäen. Luonteva ja hilpeä tapa,
millä Antonietta yhtyi tuohon leikinlaskuun, sekä hänen
ulkomuodossaan ja koko olennossaan ilmenevä rauhallisuus erottivat
hänet huomattavasti noista kiihkeäluontoisista naisista, joita
Vanhassakaupungissa yleensä olin oppinut tuntemaan. Pasqualea
kohtaan ei hän näyttänyt tuntevan mielisuosiota eikä
vastenmielisyyttä, ja yhtä välinpitämätön näytti tämäkin olevan
häntä kohtaan — samaten kuin koko seuruettakin kohtaan. Hän näet

ei lainkaan yhtynyt keskusteluun eikä nauruunkaan, nähtävästi siksi
ettei tuollainen ajanvietto häntä huvittanut. Käsittämätöntä oli
kuinka paljon hän voi juoda muuttumatta sisällisesti tai ulkonaisesti;
ei hän käynyt kalpeammaksi eikä punaisemmaksi, ja hänen mustien
silmiensä ilme pysyi yhä vain yhtä alakuloisena ja ikävystyneenä.
Kerran vain, kun juotiin lapsen malja ja hän kilisti lasia Antonietta'n
kanssa, loi hän häneen katseen, niin omituisen kiihkeän ja palavan,
että tuntui kuin sen olisi täytynyt polttaa. Mutta Antonietta ei
huomannut sitä, ja nähtävästi Pasquale ei ollut sillä tarkoittanutkaan
mitään; ainakin huomasin sittemmin, että hänellä yleensä oli tapana
äkkiarvaamatta singahuttaa tuollaisia katseita keneen milloinkin
sattui.
Ei voinut kyllin ihmetellä sitä että Pasquale ja kapteeni olivat
veljekset, niin miellyttävästi, jopa suorastaan viehättävästi vaikutti —
ainakin minuun — kapteenin sydämellisyys, suopeus ja vilpittömyys.
Nuo ominaisuudet täyttivät niin runsaissa määrin hänen mieltänsä,
että ne lakkaamatta tulvehtivat esiin ja pitivät hänen
ympäristössänsä mielihyvän tunnetta vireillä. Vaikka pöytäkeskustelu
nähtävästi tuotti hänelle suurta huvia, käväisi hän kumminkin
alinomaa Vittorian vuoteen ääressä kehuskellen tarjoamassa tälle
parhaita herkkupaloja, — joita tämä tietysti ei saanut syödä.
Palatessaan toi hän aina lapsukaisen mukanansa sylissään, mutta
hän ei pidellyt sitä vanhain poikain tapaan kömpelösti ja pelokkaasti,
vaan niin taitavasti kuin mitä harjaantunein hoitajatar. Kuinka
kurjalta lapsukainen näytti, jonka vavahtelevat kädet muistuttivat
läpikuultavia valkoisia hämähäkkiä, sitä hän ei näyttänyt huomaavan,
ja oli liikuttavaa kuulla hänen esittävän tuolle pikku olennolle, joka
töin tuskin vielä oli elpynyt eloon ja nähtävästi jo oli sen
jättämäisillään, kuinka ihanan tulevaisuuden hän sille valmistaisi.
Näytti aivan siltä kuin hän olisi ollut sen isä, eikä Pasquale, ja kun

yhdessä menimme kotiin, lausuin ilmi mielipahani siitä, ettei todella
ollut niin. "Ei", sanoi hän, "naimisiin minä en mene, sillä vaikka en
olekaan ihmisvihaaja, niin vihaan kumminkin naisia." Lausuin hyvin
hämmästyneenä, että olinhan kumminkin nähnyt kuinka
ystävälliseen tapaan hän oli pitänyt huolta Vittoriasta, ja hänen
lastansa, joka oli tyttönen sekin, näytti hän rakastavan hellästi.
"Lapset", sanoi hän tarmokkaasti, "eivät ole naisia, vaan paratiisin
enkeleitä, pieniä Jumalan holhotteja. Mitä Vittoriaan tulee, niin
täytyisi olla kivestä ja raudasta, ellei säälisi häntä, kun hänellä on
miehenä sellainen lurjus kuin veljeni on. Ja jo tässäkin voitte
huomata yhden syyn, miksi vihaan naisia. On näet jo hullua sekin,
kun miehet rakastuvat noihin apinoihin, joita nimitetään tytöiksi;
mutta miksi rakastuvat tytöt meihin miehiin? Eikö heille siedä olla
suuttunut tuosta mielettömyydestä, jonka suhteen he ovat niin
itsepintaisia?" Sanoin että jos joku tyttö rakastuisi häneen, niin se ei
minusta suinkaan olisi tyhmää eikä käsittämätöntä, vaan päinvastoin
sangen järkevää. Hän sanoi: "Jos sellaista huomaisin, olisi ensi
tunteeni halu antaa hänelle aika selkäsauna." Samassa hän pysähtyi
paikalleen ja kääntyi katsomaan minuun, niin että näin aivan
edessäni hänen ruskeat, hyvyydestä loistavat, luottamusta
herättävät kasvonsa. Kun hän itse oli puhunut totisena ja
vakuuttavasti, niin en minäkään nauranut, vaan lausuin vain että olin
pahoillani hänen naimattomuudestansa, kun hän nähtävästi piti
lapsista eikä niitä voinut saada vaimotta. "Niin", sanoi hän
miettiväisesti, "lapset ovat Jumalasta, mutta naiset pahasta."
"Entä me miehet?" kysyin minä. "Me miehet olemme maata,
pelkkää maata", sanoi hän, pudistaen paheksivasti päätänsä, jota
peittivät tuuheat kiharat, kiiltävän mustat kuten hänen veljensäkin;
"toiset hietaa, toiset savea, toiset lokaa. Mutta onhan jalompiakin
kivilajeja piisorassa", lisäsi hän hymyillen, luoden minuun suopean

katseen. Vaikka hän oli monta vuotta nuorempi minua, kohteli hän
minua hyväntahtoisen opettavaisesti, kuten kehittymätöntä
nuorukaista. Olisin kernaasti sanonut hänelle, että hän mielestäni oli
puhdasta kultaa, mutta en sitä kumminkaan tehnyt, koska pelkäsin
saattavani hänet hämilleen.
Ja kumminkin olisivat ehkä kaikki Vanhankaupungin naiset
pikemmin rakastuneet hänen veljeensä kuin häneen. Niin — niin
kummallista ja kammottavaa kuin se onkin, niin voin kuvailla
mielessäni, että Lisabella huumauksissa ollen voisi suudella
Pasqualen julmaa suuta, mutta en, että hänen povessansa voisi edes
hetkeksikään herätä lemmentunne kapteenia kohtaan,
puhumattakaan siitä että hän voisi mennä naimisiin hänen
kanssansa. Kuinka tuo on käsitettävä? Onko se mielettömyyttä,
kuten kapteeni sanoi? Pahansuopuuttako vaiko viisautta luonto
osottaa saattaessaan naiset hylkäämään hyvän puutarhurin
huolenpidon ja vaalinnan ja valitsemaan kiduttajan ja vitsauksen?
Mutta siihen, miten Antonietta'n pian sen jälkeen kävi, oli
varmaankin toiset, joskin yhtä salaperäiset syyt.

X
Käsittämätön oli kohtalo, joka pian saattoi hänet perikatoon.
Mahdoton olisi minun sanoa mistä se oikeastaan aiheutui tai katsoa
hänen ansainneen sen: se ei johtunut hänen luonnostaan ja
kumminkin hän itse sen loi, se yllätti hänet kuin katolta putoava
tulikivi, eikä sitä kumminkaan voisi sanoa sattumaksi. Kuten jo
mainitsin, oli Antonietta jo kauan ollut kihloissa nuoren, kelvollisen,
työteliään miehen kanssa, jota hän rakasti hellästi. Nyt mies äkkiä
hylkäsi hänet, kuten sanoi siksi, että Antonietta seurusteli liian
hilpeästi ja vapaasti jokaisen kanssa. Varsinainen mustasukkaisuus ei
voinut olla kysymyksessä, kun Antonietta ei ollut suosinut ketään
erityisesti eikä suinkaan pitänyt salassa että rakasti sulhastansa, ja
hän maineeltansa oli niin nuhteeton kuin tuskin kukaan muu
Roomalaiskaupungin tytöistä. Ei sulhanen ollut häntä soimannutkaan
muusta kuin hänen iloisuudestansa, erittäinkin tuosta viehättävästä
kyyhkysnaurusta, joka houkutteli kaikki muutkin nauramaan hänen
mukanansa ja pitämään hänestä. Häneltä puuttui vakavuutta, oli
mies sanonut, ja ilman sitä ei tytöstä voinut tulla kelpo vaimoa;
eihän avioliitto ollut naurun asia, kaikki aikanansa — eikä ole sopivaa
että tytöllä on joka ikiselle varattuna pilapuheita ja nauraa ja
suopeita sanoja, sillä silloin kaikki ihmiset ovat hänelle yhdenarvoisia,

ja samanlaisia katseita kuin hän luo mieheensä suo hän myöskin
räystäspääskyselle ja kirkonovella seisovalle vaivaiselle kerjäläiselle.
Vaikka tuo kaikki minusta tuntui jokseenkin typerältä, tein
kumminkin parastani voidakseni sitä käsittää, ja lopuksi minusta
tuntui siltä että tuollaisessa mustasukkaisuudessa kumminkin oli
jotakin hienoa, jonka täytyi hämmästyttää, kun sitä tapasi tuohon
säätyyn kuuluvissa ihmisissä. Olihan tässä kumminkin kysymyksessä
toisenlainen, ylevämpi rakkaus, joka ei tyytynyt ruumiilliseen
uskollisuuteen, vaan tahtoi myöskin yksin omistaa sen, mikä
rakastetussa oli hienointa, hänen henkensä sisällyksen, hänen
suopean hellyytensä. Kun ilmaisin Farfallalle nuo ajatukseni,
mahdollisimman helppotajuisessa muodossa, loi hän minuun
hymyilevän katseen, joka selvästi osotti hänen mielessänsä nauravan
minulle. Hän sanoi että joko sulhanen oli juropää ja äkämys, joka
todella piti Antonietta'n hilpeyttä kevytmielisyytenä, taikka piili
kaikkien noiden puheiden takana vain miehen äärimmilleen kiihtynyt
intohimo. Ja jälkimäinen olettaminen hänestä näytti
todenmukaisemmalta. Antonietta oli hyvin säädyllinen, siveä tyttö,
jommoisia ei enää usein tavannut; niin sydämellisesti kuin hän
rakastikin sulhastansa, ei hän kumminkaan ollut tahtonut pitää
luvatonta yhteyttä hänen kanssansa, ja se ärsytti sulhasta niin, että
hän lopuksi purki kihlauksen. "He olivat nimittäin", sanoi hän, "olleet
melkein vuoden kihloissa, ja yhä olivat asiat samalla kannalla, — ja
tuo on enemmän kuin mieheltä voi odottaa. Jos nykyaikoina tyttö
tahtoo mennä avioliittoon, niin täytyy hänellä ensin olla armastelija;
mutta kauemmin kuin muutamia viikkoja ei yksikään heistä välitä
hänestä, ellei hän suostu täyttämään hänen tahtoansa. Se on
luonnossa, eikä sen vastustamisesta ole apua."

Nuo Farfallan puheet minua harmittivat — tuo, mitä hän sanoi
miehistä, ja hänen avulias puolustelunsa. Huomautin, että hän oli
sanonut, että niin oli nykyaikoina, ja kysyin, olivatko miehet sitten
ennen olleet toisenlaisia. "Nähkääs", sanoi hän, "me olimme vielä
tyhmiä ja kokemattomia; nykyajan ihmiset eivät enää pelkää syntiä.
Emme me, mieheni ja minä, ennen häitä pitäneet yhteyttä, ja
senhän kyllä tiedätte, ettei hän ollut paraimpia."
Kysyin nyt, luuliko hän että hänen miehellään oli ollut toisenlainen
luonto kuin nykyajan miehillä. Hän mietti hetken ja sanoi sitten:
"Asianlaita oli siten, että hän kihlausaikanammekin kävi muiden
naisten luona eikä siis katsonut olevan syytä yllyttää äitini vihaa, sillä
hän oli varsin ankara. Siis toistan sen mitä alussa sanoin, että luonto
on sellainen ja siihen täytyy tyytyä."
Mietin mielessäni että niin kauan kuin hyväksyy kaiken, mikä
johtuu luonnosta, niin saa nähdä vain turmelusta ja halpamaisuutta,
mutta en lausunut tuota ajatustani ilmi, kun Farfalla kumminkin joka
sanakiistassa osasi viedä voiton, vaan sanoin vain, ettei ollut
uskottavissa että mies semmoisesta syystä hylkäisi tuollaisen
herttaisen kunnon tytön. Olisivathan he voineet mennä avioliittoon.
Kysyin, miksi he eivät olleet sitä tehneet ja mitä he oikeastaan olivat
odottaneet.
"Täällä Vanhassakaupungissa", selitti Farfalla, "ei kukaan mene
naimisiin, ennenkuin lapsi on tiedossa. Sitä ennen he epäröivät;
kummallakin on rahanansionsa ja joltinenkin toimeentulo. Miksi he
panisivat sen alttiiksi? Mutta jos lapsi on odotettavissa, niin on asia
ratkaistu, ja heidän täytyy tyytyä kohtaloonsa ja tulla toimeen,
olkoonpa heillä rahaa tai ei."

Siihen sanoin: "Mutta tässähän asiat olivat toisella kannalla. He
rakastivat toisiansa, tyttö ei tahtonut antautua täydelleen
rakastetullensa ennen häitä, ja kun miehellä oli palkkansa ja
Antonietta oli säästäväinen ja järjestystä rakastava, niin olisivat he
paljoa pikemmin voineet uskaltaa mennä naimisiin kuin monet muut,
jotka jättävät asian Jumalan tuomion ratkaistavaksi. Miksi he sitten
eivät valinneet tuota keinoa, joka olisi molempia tyydyttänyt?"
"Niin, niin", sanoi Farfalla, "kun vain jokainen olisi itse niin hyvin
selvillä itsestään, kuin muut! Varmaankin tuo mies todella luuli, ettei
hän voinut kärsiä Antonietta'n hilpeyttä. Ehkä hänen kuuma verensä
oli ärsyttänyt häntä jo kauan, jättämättä häntä lainkaan rauhaan;
hän oli huonolla tuulella ja häntä harmitti tytön hilpeys ja hänen
iloinen naurunsa. Hän nuhteli häntä, mutta Antonietta, joka ei
käsittänyt hänen nyreytensä todellista syytä, piti hänen nuhteitansa
kohtuuttomina ja mielettöminä; luontonsa mukaisesti hän ei niitä
liioin pannut sydämellensä, vaan nauroi niille, sitten seurasi sana
sanasta, ja niin he joutuivat erilleen, ilman että kumpikaan oikein
tiesi, miksi."
Vanhassakaupungissa arveltiin yleisesti ettei iloluontoinen
Antonietta kovin liiaksi surisi kihlauksensa purkamista, sillä voisihan
hän milloin tahansa saada toisen sulhasen, joka lisäksi ehkä
paremmin käsittäisi hänen arvonsa kuin edellinen. Mutta päinvastoin
tyttö antautui rajattoman surun valtaan, joka tosin ei ilmennyt
äänekkäissä valituksissa, vaan saattoi hänet sellaiseen tilaan kuin
häntä olisi kohdannut nuijanisku ja koko hänen elintoimintansa
pysähtynyt. Hänen ystävättärensä koettivat häntä lohduttaa ja
johtaa hänen ajatuksensa toisaanne, mutta kun ei siitä näyttänyt
olevan apua, luopuivat he yrityksistänsä, tuumien että olisi parasta
antaa hänen jonkun aikaa olla yksin, kunnes hänen onnistuisi

kukistaa surun valta, ja hän taas olisi sama iloinen Antonietta kuin
ennenkin.
Mutta nythän juuri hänen iloisuutensa oli tuottanut hänelle
turmiota, hänen naurunsa, tuo terveyden ja mielenrauhan raikas
ilmaisu, se juuri oli saattanut hänet kadottamaan lemmittynsä. Että
tämä oli häntä alkanut vihata syystä, joka saattoi kaikki muut häntä
rakastamaan, sitä hän ei voinut käsittää, — hän vain kammon
valtaamana hämmästeli tuota tuikeata tosiseikkaa. Kun hän sitten
pyrki hakemaan selvitystä siihen, mitä oli tapahtunut, menivät hänen
ajatuksensa kokonaan sekaisin, ja hän menetti luottamuksen omaan
itseensä; ehkäpä hän todella olikin, ajatteli hän, kevytmielinen,
pintapuolinen, kykenemätön todellisesti rakastamaan, vaikka tähän
saakka olikin pitänyt itseänsä hyvänä ja luotettavana ja vaikka
sydäntä nyt niin kirvelsi. Varmaankin tuo hänen kärsimänsä loukkaus
oli niin turmiokas juuri siksi, että se oli ensimäinen häntä kohdannut
ja yllätti hänen vilpittömän, viattoman mielensä kammottavan äkkiä
kuin päällekarkaus. Hänen ensimäinen taitamaton yrityksensä tunkea
sydämensä sisimpiin sopukkoihin, tutkia omaa itseänsä, tuntui
hänestä kuin rikokselta, kuin tunkeumiselta pyhäkköön, kirkon
ryöstämiseltä ja häväisemiseltä, vaikkei hän tietysti itse ollut täysin
selvillä siitä. Järkytetty oli hänen mielensä, hän oli poissa
suunniltaan, ristiriitaisten tunteiden vallassa, — muutoin ei olisi ollut
mahdollista se, mikä tapahtui seuraavana yönä: että hän pimeässä
myöhään illalla harhaili pitkin katuja — mitä ei vielä koskaan ollut
tehnyt — ja meni sitten ravintolaan Pasqualen kanssa, joka
sattumalta näki ja tunsi hänet ja juotettuaan hänet juovuksiin vietteli
hänet. Tuo oli noita tapahtumia, joita ei voi selvittää mikään muu
kuin juuri niissä ilmenevä ristiriitaisuus. Äkillisen tuskan jähmettämä
veri oli ehkä jälleen käynyt eloisaksi, ja raivoisana kuin vesi, kun sen
alaa rajoittavat tokeet on puhkaistu, otti se valtaansa hänen

sydämensä ja ajatuksensa. Ken voi koskaan täydelleen tajuta
kohtalon tarkoitusta? Miksi sattui hänen tiellensä tuo mies, joka
hyeenan tai haaskakotkan vainulla heti tunsi, että tässä oli jotakin
elinvoimansa menettänyttä, pilaantumaan tuomittua, tunsi tuon
heikon, vasta syntymäisillään olevan mädännyksenhajun? Väliin
saattaa rakkaudensuru ihmiset heittäytymään mereen; tämä
lapsellinen, naurusuinen tyttö heittäytyi inhottavaan liejuiseen
lätäkköön.
Tuon surullisen yön jälkeisenä päivänä kulki Antonietta hitaasti ja
hyvin suorana, mutta muutoin tavallisen näköisenä erästä sataman
lähellä olevaa vilkasliikenteistä katua pitkin. Äkkiä hän kuuli
nimeänsä huudettavan, ja tuntiessaan Pasqualen äänen vavahti hän
hieman, mutta ei katsahtanut taaksensa, vaan kulki edelleen,
hieman nopeammin vain kuin ennen. Silloin alkoi Pasquale, kulkien
hänen jälkeensä, laulaa nähtävästi hyvin tuttua, rivoa laulua, jonka
sisältö oli jotenkin tähän tapaan: Pullo viiniä oli Antonietta'n hinta.
Enemmänkin olisin maksanut tuosta viehättävästä tytöstä, mutta kun
ken pitää tavaransa halpana, niin ei kukaan tyrkytä hänelle lisää.
Huviksensa hän sitten vihelsi luoksensa muutamia katupoikia,
heitti heille kuparirahoja ja käski heidän kulkea jonkun matkaa tytön
jäljessä, laulaen tuota häväistyslaulua. Sitä ei noille lurjuksille
tarvinnut kahdesti sanoa, vaan he juoksivat, laulaen räikeällä,
kirkuvalla äänellä, Antonietta'n jälkeen, joka ei luonut heihin
katsettakaan, ei jouduttanut kulkuansa, ei sanonut heille sanaakaan.
Eräs herra, jota tuo rähisevä poikaparvi vaivasi, karkotti heidät, ja
Antonietta kulki nyt kenenkään häntä häiritsemättä edelleen, kunnes
hänelle tuli vastaan kaksi hänen ystävättäristänsä, jotka edellisenä
päivänä olivat turhaan koettaneet häntä lohduttaa eivätkä olleet sen
jälkeen nähneet häntä. Vaikka tytöt eivät voineet odottaakaan muuta

kuin että hän olisi surullinen, pelästyivät he kumminkin hänet
nähdessään: hänen ulkomuotonsa oli kuin sen, joka on nähnyt
aaveen toisesta maailmasta. He olivat aikeissa kiiruhtaa hänen
luoksensa kysymään, mikä hänen oli, mistä hän tuli, mikä häntä oli
pelästyttänyt, mutta samassa Antonietta huomasi heidät ja hymyili
heille, jolloin hänen kasvojensa ilme muuttui, niin että edellinen
havainto heistä tuntui erehdykseltä ja he arvelivat varjon tai heidän
oman mielikuvituksensa pettäneen heidät. Antonietta puristi heidän
kättänsä ja kysyi vilkkaasti, minne he olivat matkalla, ja kun he
vastasivat olevansa menossa työhön, sanoi hän että oli juhlapäivä —
oli nimittäin jonkun suositun pyhimyksen päivä — ja heidän pitäisi
siksi levätä ja pitää hauskaa hänen kanssansa — hän maksaisi kestit.
Toiset suostuivat siihen, varsinkin kun heitä ilahdutti nähdä
Antonietta jälleen noin reippaana. He lausuivat ilmi riemunsa siitä,
että hän niin pian oli vapautunut surusta, mutta ihmettelivät
kumminkin mielessään, kuullessaan hänen puhuvan siitä levollisesti
kuin aivan vähäpätöisestä, miltei unohdetusta asiasta. Se oli tullut
niin äkkiarvaamatta, siksi hän ei eilen ollut voida selvitä siitä, sanoi
hän, ja siihen toiset sanoivat että siihen saakkahan hänen aina oli
käynytkin hyvin, vaan että hän varmaan nytkin pian olisi entisellään,
hän kun aina osasi kääntää kaikki parhain päin ja ottaa asiat oikealta
kannalta.
Sillä välin olivat he saapuneet erääseen puutarharavintolaan, ja
Antonietta tilasi viiniä ja leipää; he istuivat yksin lehdettömässä
puutarhassa, — kevät oli näet tuskin vielä alkanutkaan. Antonietta
tyhjensi nopeasti yhdellä kertaa koko lasin, mutta ei juonut sitten
enää ollenkaan ja puhui tuskin enää sanaakaan, mutta toiset eivät
sitä tarkanneet, kun viini oli saattanut heidät hilpeälle tuulelle ja he
itse naureskelivat ja juttelivat herkeämättä. Vasta noin puolen tunnin
kuluttua heidän huomionsa kiintyi siihen, että Antonietta oli niin

äänetön, ja he kysyivät häneltä syytä siihen. Mitään vastaamatta
tuijotti tämä heihin hetken, silmät avo auki, sitten seurasi äänekäs
nyyhkytys, hänen päänsä ja käsivartensa vaipuivat pöydälle, ja hän
tyrskähti sydäntä särkevään itkuun. Pelästyneitten tyttöjen puheisiin
ja kysymyksiin hän ei vastannut muutoin kuin vain valittamalla
katkonaisin sanoin, että kaikki oli niin viheliäistä — maailma, elämä,
ihmiset, hän itse. Kun toiset, lainkaan ymmärtämättä mitä hän
tarkoitti, hartaasti pyysivät häntä hillitsemään itseänsä, ettei
ohikulkijani huomio kiintyisi häneen, nousi hän paikaltaan, antoi
heille rahakukkaronsa ja pyysi heitä menemään sisään maksamaan
isännälle hänen puolestansa sekä tuomaan hänelle sitten lasillisen
kylmää vettä. He menivät toimittamaan asian, mutta tulivat
viivähtäneeksi, kun jäivät vielä tuumimaan, kuinka Antonietta'n
omituinen käytös olisi käsitettävä. Sillä välin oli hän lähtenyt pois,
eivätkä he enää saavuttaneet häntä, varmaankin siksi että hän pian
oli kääntynyt sivukadulle, saadaksensa kulkea yksin.
Myöhemmin kävi selville, että useat henkilöt olivat matkalla
nähneet hänet, ja heidän huomionsa oli kiintynyt häneen siksi että
hän kulki tietänsä katsahtamattakaan ylös ja itkien ääneen koko
ajan. Toiset olivat katsoneet solakan tytön jälkeen, joka kulki keskellä
katua, hitaasti, pää syvälle vaipuneena, ja he olivat tuumineet,
olisiko heidän kysyttävä syytä hänen suruunsa; mutta nähtävästi nuo
äänekkäät nyyhkytykset, jotka kuuluivat keskellä töllisteleväin
ihmisten meluamista ja naurua, olivat tehneet niin valtavan
vaikutuksen yksin raaimpiinkiin ja julkeimpiin, että hän sai kulkea
tietänsä kuin yöllinen haamu, jota kukaan ei uskalla puhutella ja
jonka tieltä eläimetkin vaistomaisesti väistyvät.
Vanhankaupunginkin lävitse hän sai kulkea kenenkään
häiritsemättä, vaikka monet tuttavat näkivät hänet; jokaisesta oli —

niin eri lailla kuin he ilmaisivatkin ajatuksensa — tuntunut siltä, että
tuollaiseen suruun ei pitäisi sanoin kajota. Tuo oli sellainen näky,
kuin ensimäinen ihminen olisi vaeltanut paratiisista, jossa ei suruja
ollut, kurjuuden maahan, tehden kirouksen tien ikuisiksi ajoiksi
kyynelten laaksoksi. Pysähtymättä lainkaan nousi itkevä tyttö,
saavuttuaan Riemuportinkadun varrella olevalle asunnollensa,
viidennessä kerroksessa olevaan huoneeseensa, meni avoimen
akkunan luo ja heittäytyi siitä alas kadulle. Eräs vaimo, joka oli
nähnyt hänen tulevan sisään, sanoi että siitä hetkestä, jolloin hän
meni sisään, siihen kuin hän oli alhaalla kuolevana, oli voinut kulua
korkeintaan kaksi minuuttia. Ihmiset, jotka kiiruhtivat esiin ja
kumartuivat häntä katsomaan, näkivät että hän vielä kerran aukaisi
silmänsä avo auki, he kuulivat lyhyen, hiljaisen nyyhkytyksen, ja
sitten oli kaikki lopussa.
Antonietta'n surullinen kuolema ei lainkaan käynyt Pasqualen
sydämelle, vaan hän kertoi tovereillensa seikkaperäisesti, mitä oli
tapahtunut ennen hänen kuolemaansa; ilman tuota hänen
suulauttansa olisi asia pysynytkin salassa. Mutta kun kihlauksen
purkaminen oli käynyt sen edellä, oli helppo esittää asia siten, kuin
itsemurha olisi johtunut siitä, ja siinä muodossa se esitettiin varsinkin
Vittorialle, jolta tahdottiin salata, miten hänen miehensä oli siinä
osallisena. Hänelle oli äskettäin toimitettu tieto siitä, että Pasquale
muinoin oli asunut yhdessä rakastajattaren kanssa, joka sitten, kun
Pasquale oli kyllästynyt häneen, tämän pilkallisen ja julman kohtelun
takia oli hirttäytynyt. Nyt ei kumminkaan ollut tuossa juoruilevassa
Roomalaiskaupungissa ketään, joka olisi käyttänyt tilaisuutta
hyväksensä antaaksensa hänelle uuden pistoksen, ehkä siksi että
Antonietta oli ollut hänen rakkain ystävättärensä. Sitä paitsi hän oli
juuri tähän aikaan sairashuoneessa, sillä hänet oli täytynyt viedä
sinne, kun hänen tilansa, joka oli entisestään huonontunut kun

hänen lapsensa sittemmin kuoli, kävi yhä arveluttavammaksi ja
häneltä kotona puuttui hoitoa.
Muutaman viikon kuluttua lääkäri, joka oli häntä hoitanut, päästi
hänet kotiin, koettaen samalla teroittaa Pasqualen mieleen, että
häntä vielä pitkät ajat olisi kohdeltava hyvin hellävaroin — mitkä
puheet menivät aivan hukkaan. Varsin pian hänen täytyi jälleen
palata sairashuoneeseen, ja hän oli sellaisessa tilassa, että
huomattiin leikkaus välttämättömäksi. Mutta siihen ei tahdottu
ryhtyä, ennenkuin hän olisi vähän vahvistunut, sillä hänen
heikkoutensa takia olisi helpoinkin leikkaus voinut käydä
vaaralliseksi. Tällä aikaa kävivät sukulaiset ja tuttavat häntä
tervehtimässä, ja hän kuunteli heidän puheitansa ja lohdutuksiansa
heikosti hymyillen, mutta ei valittanut koskaan kärsimyksiänsä.
Kerran vain hän erään ystävättären kuullen sanoi, siihen tapaan
kuin se, joka herää sikeästä unesta ja hämmästelee itseänsä ja
ympäristöänsä: "Minulla on ollut niin paljon kärsimyksiä", monta
kertaa peräkkäin ja sellaisella äänenpainolla, että toinen, joka oli
melkein lapsi vielä, kauhistui elämän synkkiä mahdollisuuksia.
Muutoin ei hän koskaan valittanut, ei koskaan lausunut moitesanaa
miehestään, ei edes maininnut kärsineensä loukkauksia hänen
puoleltansa. Siitä syystä luultiin aluksi että Vittoria vielä oli häneen
rakastunut, mutta kun mies, joka ei aluksikaan ollut käynyt kovin
usein häntä tervehtimässä, lakkasi kokonaan käymästä, huomattiin
tuo otaksuminen vääräksi. Oli silminnähtävää että Vittorialle oli
mieleen, että hän pysyi poissa, ja rauhallisena hän kuunteli Farfallan
kertomuksia Pasqualen viimeisistä hämmästyttävistä teoista. Hän oli
näet myynyt kappale kappaleelta kaiken heidän yhteisen
omaisuutensa: liinavaatteet, talouskalut, huonekalut, lopuksi
vuoteetkin, ja näytti siis siltä ettei hän enää aikonut jatkaa

yhdyselämää. Ehkä hän toivoi Vittorian kuolevan leikkauksen
johdosta, tai ehkei hänellä ollut muita tuumia eikä tarkoituksia kuin
hankkia rahaa; työtä ei hän ollut tehnyt pitkiin aikoihin, ja hän
oleskeli ravintoloissa enemmän kuin koskaan. Minusta oli
käsittämätöntä, kuinka nuo ihmiset, jotka muutoin olivat niin kiivaita
ja kostonhimoisia, sallivat Pasqualen menetellä noin anteeksi
antamattomalla tavalla omaisuuden suhteen, joka vain varsin
vähäiseksi osaksi oli hänen, ja arvelin sen olevan selitettävissä vain
siten, että he tahtoivat päästä hänestä erilleen eivätkä halunneet
antautua mihinkään tekemisiin hänen kanssansa.
Kun kävin tervehtimässä Vittoriaa sairashuoneessa, kohta sen
jälkeen kuin leikkaus oli suoritettu, näytti hän niin huonolta että
tuskin rohkenin onnitella häntä leikkauksen onnistumisen johdosta.
Istuessani hänen vuoteensa ääressä ja katsellessani tuota kituvaa,
väsymyksestä välinpitämätöntä vaimoa, joka vasta oli
kahdenkymmenen tienoilla, tuli mieleeni kaikenlaisia surullisia
ajatuksia: mikä ihana, leimuileva liekki tuossa olikaan tukehtunut
tuhkaan; mitä olikaan ollut hänen elämänsä sisällys: valtavia,
epämääräisiä toiveita, intohimoista tahtomista, ja toteutumisen
jälkeen kaikki lopussa! Tuossa oli hän kuihtuneena, rikkaläjään
heitettynä, — yksin tomussa kuin siipirikko lintu, joka ei voi seurata
tovereitansa. Ei hänelle ollut jäänyt edes lastakaan, ei mitään muuta
tuosta inhottavasta avioliitosta kuin katkeria, tuskallisia muistoja.
Ollen katoolilainen ei hän voisi mennä uusiin naimisiin; siis täytyisi
hänen viettää yksin elämänsä, jonka olisi pitänyt vasta olla
alkamaisillaan, — ellei antautuisi kevytmielisyyteen ja häpeään.
Minun on heti lisättävä että pian huomasin että nuo surulliset
mielikuvani eivät olleet todellisuuden mukaisia. Hyvä hoito,
täydellinen sisäinen ja ulkonainen lepo saattoi Vittorian toipumaan

nopeasti, ja pian oli hän jälleen aivan terve. Sairashuoneen nuoret
lääkärit, joita hänen kauneutensa ja lystikkäät puheensa miellyttivät,
pysähtyivät usein hänen vuoteensa ääreen, joka taholta tuli hänen
osaksensa hyväntahtoisuutta ja ystävällistä huolenpitoa, ja tämä
päivänpaiste, jossa hänen oli niin hyvä olla, loi menneisyyteenkin
valoa ja saattoi sen tuntumaan vähemmin toivottomalta. Hän alkoi jo
vähitellen laskea leikkiä miehestään ja kaikesta mitä oli saanut kärsiä
hänen tähtensä ja sanoi että oli onni että hän oli kadonnut teille
tietymättömille — eivät edes hänen omaisensakaan tienneet, missä
hän olosteli, — ja iloitsi ajatellessaan että nyt asettuisi asumaan
yhdessä sisarensa Nannin kanssa, jonka mies oli suurimman osan
vuotta poissa kotoa. Hän kävi punaposkiseksi ja lihavammaksi kuin
ennen; Farfallasta hän oli kauniimpi kuin koskaan. Minusta sitä
vastoin hänessä ei ollut enää jäljellä sitä, mikä vielä vuosi sitten oli
minua niin viehättänyt: olihan hänellä vielä samat suuret,
elämänhalusta loistavat silmät ja kukoistava, kaunispiirteinen muoto,
mutta sittenkin minusta oli kuin jotakin olisi sammunut, muuttunut,
kadonnut. Ehkä se johtui vain siitä, että hän silloin tahtoi jotakin,
kiihkeästi, mistä hinnasta hyvänsä, valmiina uhraamaan kaikki, —
jota vastoin hän nyt tahdotonna antautui tuulen ajeltavaksi, kuin
lehdet, jotka kerran ovat olleet vihreitä, mutta lopuksi heitetään
kosteaan, ruskeaan kasaan, missä mätänevät.
Kapteeni oli niitä ihmisiä, joihin ei vaikuta ulkonainen kauneus eikä
myöskään sen katoaminen. Yhtä väsymättömästi hän kävi
tervehtimässä Vittoriaa leikkauksen edellä kuin sen jälkeen, toi
hänelle lahjoja, lohdutteli häntä, rohkaisi häntä. Hän lausui hänelle:
"Kun menit naimisiin veljeni kanssa, niin et ajatellut sitä, että joka
pikeen tarttuu, se tahraa itsensä. Nyt sinua täytyy puhdistaa kuin
pientä lasta, eikä se käy kyyneleittä; mutta sitten unohdamme kaikki
tyhmyytemme ja alotamme elämän uudelleen järkevämmin." Hän

vaati häntä sitten vakaasti lupaamaan, ettei enää koskaan antautuisi
tekemisiin hänen veljensä kanssa, jota vastoin itse lupasi olla isänä
hänelle. Ollessani yksin kapteenin kanssa sanoin hänelle, että oli
kumminkin vahinko ettei hän voinut mennä naimisiin Vittorian
kanssa, joka nähtävästi oli hänelle hyvin rakas. Mutta hän katsoi
minuun pelästyneenä ja huudahti: "Mieluummin saisi haikala minut
nielaista! Naiset ovat ainoat olennot maailmassa, joita vihaan!" —
mutta lisäsi hetken kuluttua kyynelsilmin: "Tuon kauniin pienen
lapsen olisin kernaasti ottanut huostaani; miksi sen täytyi kuolla,
ennenkuin oli kertaakaan nauranut tässä maailmassa?" Vittoria sitä
vastoin oli jo tyytynyt lapsensa kuolemaan, pitipä sitä suorastaan
onnenakin, koska hänen nyt olisi helpompi tulla toimeen, kun
tarvitsisi elättää vain itsensä.

XI
Kuten tunnettua, on aikoja, jolloin kissat tepastelevat kuutamossa
katoilla, ja joka, kujasta ja sopukasta kuuluu niiden
lemmennau'untaa. Roomalaiskaupungin nuorison saivat tuollaiset
tunteet valtaansa varsinkin kahtena ensimäisenä lämpimänä
kevätkuukautena, kuten luonnollista oli, sekä keinotekoisten
kiihdytysten avulla laskijaisen aikoina, jolloin sydämen
lämmittämiseen käytettiin auringonpaisteen ja huumaavan
kevätilman asemesta kuumia tanssisaleja, missä musiikki soi. Tosin
ei laskijaisena oikeastaan ollutkaan kysymyksessä sydän, vaan
ihmiset antautuivat huumauksen valtaan, karaistuaksensa
kestämään talven kurjuutta, kun tuima tuuli tunki kylmiin huoneisiin,
jotka olivat täynnä työttömiä, viinalta haisevia miehiä, huolestuneita
vaimoja ja kapaloissaan vaikeroivia, äskensyntyneitä lapsia. Väliin tuli
tähän aikaan vuodesta muutamia auringonpaisteisia, lämpimiä
päiviä, ikäänkuin ihanoita muukalaisia autioon saareen, missä heidät
seppelöidään ja hillittömään riemukarkeloon yhtynyt, heitä jumaloiva
kansa heidät piirittää, — ja silloin oli huume sitä suloisempi. Eräänä
sellaisena päivänä tuli pikku Annetta parka Farfallan tykö ja pyysi
tältä paria kirjavaa silkkiliinaa, jommoisia Nannin mies,
laivanlämmittäjä, toi kaukaisilta matkoiltaan ja joita säästäväinen
Farfalla pitkät ajat oli säilyttänyt hallussansa. Anetta aikoi illalla

mennä naamijaistanssijaisiin ja koristautua liinoilla. Farfalla ihmetteli
sitä että Anetta, joka ei ollut vielä vuottakaan ollut leskenä ja oli niin
kiihkeästi surrut miestänsä, nyt halusi mennä tanssijaisiin, sekä
myöskin sitä että hän tuli kerjäämään toiselta, lisäksi sellaiselta
köyhältä vaimolta kuin häneltä, paria kurjaa liinaa. Tiedettiin
nimittäin yleisesti, että Anetta yhä vielä sai apua kirkkoherra
Jurewitschilta, niin ettei hänen olisi tarvinnut mennä työhönkään,
ellei se olisi ollut hänelle välttämätöntä ajan kuluksi. Mutta Anetta
parasta oli se vähän, mikä Farfallasta olisi ollut ääretön rikkaus. Hän
ei osannut järjestää elämäänsä järkevästi; sen sijaan että olisi
pysynyt kotona ja ylläpitänyt talouttansa sillä mitä sai kirkkoherralta,
hän maksoi eräälle naapurivaimolle siitä että tämä piti vähän silmällä
hänen lapsiansa ja katsoi että ne saivat ruokaa, ja sitten hän osteli
lapsille kaikenmoista, minkä ne yksin jätettyinä heti turmelivat.
Vanhassakaupungissa tiesivät kaikki että Jurewitsch antoi
Anetta'lle rahaa ja että hän lisäksi kävi usein häntä tervehtimässä ja
viipyi kauan aikaa hänen luonansa. Hän sanoi rahan olevan tulon
keräyksestä, jonka hän oli pannut toimeen Anetta'n hyväksi, mutta
sitä ei kukaan uskonut, sillä olihan usein ennenkin kuollut miehiä,
jotka jättivät jälkeensä lesken ja orpoja, eikä hän ollut osottautunut
noin toimeliaan avuliaaksi. Kun Anetta sitä paitsi, vaikka olikin
kansanmaun mukaan liian hento ja kalpea — sillä ainoastaan suuri
ilo tai mielenkiihko kohotti hänen poskilleen punan, — kumminkin
lapsellisessa avuttomuudessaan kieltämättä oli varsin suloinen, niin
oli otaksuminen, että kirkkoherran harras osanotto perustui
rakkaussuhteisiin, varsin lähellä. Anetta vakuutti joka tilaisuudessa
pontevasti, ettei sellaisesta ollut kysymystäkään, ja että Jurewitsch
oli mitä jaloin, epäitsekkäin, täydellisin ihminen, ja varsinkin naiset
olivat varsin valmiit häntä uskomaan. Usein nousivat, hänen kiivaasti
puolustaessaan Jurewitschin kunniaa, hänen silmiinsä kyyneleet,

mikä aiheutui siitä että hän puoleksi tietämättään suri sitä että tuo
mies oli sellainen eikä toisenlainen. Sielunpaimenen tehtävien
suorittaminen ei ollut Jurewitschille helppoa, ja taitamattomia olivat
myöskin hänen yrityksensä avustaa Anettaa niin aineellisesti kuin
henkisesti, — mutta eivät ne muutoinkaan olisi olleet hyväksi. Kun
hän puhui, tuijotti Anetta suu avoinna hänen kauneisiin kasvoihinsa,
käsittämättä mitään hänen puheistansa ja odottaen vain sanoisiko
hän: "Rakastan sinua, ole omani!" Silmänräpäystäkään epäröimättä
hän olisi heittäytynyt hänen syliinsä, — ja kun Jurewitsch ei suonut
hänen tunteillensa mitään muuta tyydytystä kuin että tullessaan ja
mennessään hieman kosketti hänen kättänsä pitkällä kapealla
kädellänsä, joka aina oli kylmä ja tuntui kuin täytetyltä sormikkaalta,
niin kävi Annetta'n kaiho ja hellyys vähitellen hillittömäksi ja
muodostui sairaloiseksi intohimoksi.
"Mitäpä sinä naamijaisista", sanoi Farfalla lempeästi. "Minä olen
elänyt näin vanhaksi käymättä niissä koskaan. Seuraavana aamuna
on pääsi niin raskas ettet kykene työhön." Pikku Anetta istuutui
keittiönpöydälle, sillä Farfalla toimiskeli lieden ääressä, ja tuijottaen
säkenöiviin hiiliin hän sanoi: "Minun täytyy taas kerran saada olla
iloinen." "Mutta iloinenhan sinä aina olet", vastasi Farfalla, "niin
lastesi seurassa kuin työssä ollessasi." "En minä sellaista iloa
tarkoita", sanoi Anetta; "tarkoitan aivan toisenlaista, — hurjaa,
huumaavaa iloa, joka panee pään sekaisin ja saattaa unohtamaan
itsensä ja koko maailman." "Ei sellaista iloa ole olemassakaan", sanoi
Farfalla nauraen. "Onpa kyllä", väitti pikku Anetta, ja hänen suuret
siniset silmänsä mustenivat sisällisen hehkun vaikutuksesta; mutta ei
hän selittänyt, missä tuo ilo olisi löydettävissä ja mistä hän sen tunsi.
Farfalla tuumaili että mitähän kirkkoherra, joka oli hänelle niin
hyvä ja jolle hän varmaankin oli hyvin rakas, tuosta sanoisi. Aluksi,

sanoi Anetta huoaten, oli hänkin sitä luullut, ja täytyihän hänen
vieläkin uskoa niin olevan, sillä miksikä hän muutoin antaisi hänelle
niin paljon rahaa. Mutta ehkä hän ei tahtonut sanoa sitä, kun oli
pappi, vaan meni siksi aina tiehensä mitään puhumatta ja jutteli
enemmän lasten kanssa kuin hänen kanssansa. Yleensä ei hänen
seurassaan, niin kaunis kuin hän olikin, voinut joutua tuollaisen
huimaavan ilon valtaan, kuin viini olisi kohonnut päähän.
Naamijaisten jälkeisenä päivänä tuli Anetta vastaan Farfallalle, ja
hän näytti uniselta ja väsyneeltä, kuin pohmelossa olevalta. "No,
oliko sinulla hauska?" kysyi Farfalla. Anetta nyökäytti päätänsä
hymyillen ja suhahti ohitse. Muutaman viikon jälkeen tuli hän sitten
kalpeana ja kurjana ja alakuloisena Farfallan tykö, istuutui nurkkaan
ja itki, ja vasta pitkän ajan perästä Farfallan onnistui ystävällisillä
kehotuksillaan saada hänet puhumaan ja purkamaan sydämensä.
Kaivolta vettä noutaessaan oli hän kuullut toisten juttelevan eräästä
miehestä, jonka kanssa hän oli tanssinut naamijaisissa ja josta hän
ei tiennyt paljon muuta, kuin mikä hänen nimensä oli. "Se on viides",
oli eräs vaimo sanonut, tarkoittaen äskensyntynyttä lasta, "nimittäin
viides, jonka hänen vaimonsa on hänelle synnyttänyt, — toisten
lukua hän ei tiedä." Siten sai Anetta tietää tuon, mitä ei ollut
lainkaan aavistanutkaan, nimittäin että hän oli nainut mies, — mikä
seikka oli saattanut hänen mielensä kuohuksiin, siksi että hän oli
toivonut häntä itselleen. Farfalla kysyi, oliko mies antanut hänelle
joitakin lupauksia. Ei, ei hän ollut luvannut mitään, eikä hän edes
tiennyt Anetta'n nimeäkään, ja sattumalta oli Anettakin saanut tietää
hänen nimensä; mutta Annetta'lla oli odotettavissa lapsi, ja sen isä
oli tuo mies, jota hän ei ollut nähnyt koskaan muulloin kuin noissa
naamijaisissa. "Ja sinä luulit että hän menisi naimisiin sinun
kanssasi?" kysyi Farfalla hämmästyneenä. "En juuri luullut, vaan
toivoin", vastasi Anetta hiljaa.

Farfalla nauroi hänelle ja nuhteli häntä, mutta hän olisi kumminkin
halunnut auttaa häntä jollakin tavalla, ja hän ehdotti että Anetta
koettaisi uskotella papille, että tuo naamijaislapsi oli hänen. Mutta
sitä sanoi Anetta mahdottomaksi; eihän heidän välillänsä ollut
koskaan ollut minkäänlaista rakkaussuhdetta.
"Ja te kehotatte tuota heikkoluonteista olentoa sellaiseen
konnamaiseen, katalaan tekoon?" sanoin vihoissani. "Kehotatte
häntä pettämään hyväntekijänsä mitä hävyttömimmällä tavalla,
ehkäpä syöksemään hänet ainaiseen onnettomuuteen?" Farfalla
purskahti ääneen nauramaan ja sanoi: "No, mitä väärää siinä olisi?
Jos kerran olisi mahdollista että Anetta synnyttäisi hänelle lapsen,
niin eikös olisi hänelle parahiksi, jos hänelle uskoteltaisiin, että tuo
lapsi on hänen?" Sitä hän ei lainkaan hävennyt, että oli syyttömästi
epäillyt Jurewitschia.
Sillä välin oli Vittoria päässyt pois sairashuoneesta ja toimitettu,
suureksi mielihyväksi itselleen ja sisarelleen, Nannin luo, jonka mies
oli melkein aina matkoilla. Sairashuoneessa oli häntä neuvottu
toistaiseksi pysymään erillään raskaammasta työstä, mutta muutoin
vakuutettu että hän oli yhtä terve kuin ennenkin ja pysyisikin
terveenä, sillä edellytyksellä ettei enää saisi lapsia. Sen suhteen
olivat sekä hän itse että hänen omaisensa aivan rauhalliset, sillä
hänen miehensähän oli kadonnut jäljettömiin, eikä Vittoriakaan
puolestaan enää ollenkaan välittänyt hänestä, vaan oli luvannut
Farfallalle, Nannille, anopillensa ja ennen kaikkea kapteenille, oikein
vakuudeksi kättä lyöden, ettei enää antautuisi mihinkään tekemisiin
hänen kanssansa, mitä ikinä hän lupaisikaan tai kuinka koettaisi
puolustautua. Uusiin naimisiinhan hän ei voisi mennä, ja sitä paitsi
hän sanoi olevansa kyllästynyt miehiin, eikä häntä myöskään enää
haluttanut uudistaa äitinä tekemiänsä kokemuksia. Farfalla, joka aina

pyrki mukaantumaan oleviin oloihin, oli erittäin tyytyväinen tuohon
asiain tilaan, ja hänellä oli varsin suuria toiveita Carmelosta ja
Vittoriasta, jotka olivat työteliäitä ja ansaitsivat hyvin, mutta
kuluttivat vähän, ja jotka siis pitäisivät hänestä huolta, kun hän tulisi
vannaksi ja työhön kykenemättömäksi. Ensi aikoina hän alinomaa
kertoeli Vittorian uuteen kukoistukseen puhjenneesta kauneudesta ja
hänen hilpeydestänsä, sekä hänen ja hänen sisarensa mukavasta ja
rauhallisesta elämästä, mutta sitten nuo puheet kuivuivat
kuivumistaan, ja kun alussa kesää kerran tiedustelin häneltä
Vittorian vointia, kohautti hän olkapäitään ja sanoi: "Hän on jo
muutaman viikon asunut yhdessä miehensä kanssa." En ollut vielä
koskaan ennen nähnyt Farfallaa häpeissään, mutta nyt hän loi
katseensa maahan ja halusi silminnähtävästi lopettaa tuon
keskustelun. Nyt tulin myöskin ajatelleeksi sitä, että hän viime
aikoina oli ollut kalpea eikä niin virkeä ja leikkisä kuin ennen. Kysyin,
kuinka hän oli voinut sallia tuon tapahtua ja miksi kapteenikaan ei
ollut sitä estänyt. Ennen olisi pitänyt vaikka panna Vittoria lukon
taakse; ehkäpä mies oli käyttänyt väkivaltaakin. Siihen Farfalla sanoi
että Vittoria oli toiminut oman tahtonsa mukaan, lainkaan
välittämättä toisten vastustelemisista. Pasquale oli äkkiä ilmestynyt
Vanhaankaupunkiin; missä hän sillä välin oli olostellut, sitä ei
tiedetty. Hän oli saanut selville Vittorian asunnon, oli kirjoittanut
hänelle ja tavannut häntä sekä helposti saanut hänet houkutelluksi
muuttamaan luoksensa. Kaikki sisarukset olivat nyt, kuten jo
edeltäkäsin olivat uhanneet, lakanneet seurustelemasta Vittorian
kanssa; kapteenikin oli kovasti suutuksissaan hänelle. Hän
puolestaan, lisäsi Farfalla lyhyesti, tapasi häntä joskus; mitäpä apua
siitä olisi, jos hän olisikin vihoissaan? Jo oli myöskin lapsi tiedossa.
Carmeloon yksin pani nyt tuo vaimo parka toivonsa, tietämättä
että, tämäkin jo oli aikeissa käydä hänelle uskottomaksi. Riccardolta

sain tietää että tuo mies, joka ei koskaan ollut vähääkään välittänyt
naisista, nyt oli rakastunut mielettömästi ja silmittömästi — ja lisäksi
vielä tyttöön, jota nähdessään ennen olisi syläissyt, nimittäin
Galantaan. Mustasukkaisuus Riccardoa kohtaan, suuttumus siitä että
tyttö ei hänestä välittänyt, täydelleen muuttunut mielentila, johon
hän huomasi joutuneensa, — kaikki tuo oli saattanut hänet niin
kokonaan pois suunniltansa, että hän niistä, joilla ei ollut tietoa
asiain oikeasta tilasta, tuntui olevan päästä vialla tai sairasmielinen,
kuten oikeastaan olikin. Työhön hän ei mennyt enää juuri koskaan,
mutta ei tullut kotiinkaan, vaan harhaili kaupungin ympäristöissä
ilman mitään päämäärää tai istuskeli ravintoloissa juopottelemassa,
niin että lopuksi joutui niin kiihkeään mielentilaan, ettei vaaratta
voinut häntä puhutella. Farfallalle tuosta koitui paljon kärsimyksiä,
vaan hän ei kertonut siitä minulle mitään, vaan koetti salata sitä
minulta, vaikka puute, johon hän kyllä oli tottunut, nyt alkoi käydä
sietämättömäksi, kun hänellä ei ollut Carmelon raha-ansiota
käytettävänään.
Galantassa tapahtui sillä välin ihmeellinen muutos. Jo silloin kuin
Torquato suunnitteli hankkeita Riccardon henkeä vastaan, oli Galanta
vastustanut häntä, ja kun hän sai tietää hänen surmanneen pikku
Berengarin — sillä sehän hänen oli helppo ymmärtää että murhaaja
oli Torquato — nousi hänen sydämensä kapinaan. En tahtoisi sanoa
että hän vihasi Torquatoa, siksi että tämä oli tehnyt tuon rikoksen, —
päinvastoin hän itse teossa rakasti häntä kuten ennenkin; mutta
hänen mielensä valtasi epätoivoinen kammo ja inho, ja kuten
kuolemaisillaan oleva eläin hän piiloutui ihmisiltä ja antautui
yksinäisyydessä rajun tuskan valtaan. Oikeudessa hän kieltäytyi
lausumasta mitään veljensä suhteista murhaan, olipa hänen
eduksensa tai vahingoksensa, ja pysyi vain koko ajan sanoissaan,
että Torquato oli lähtenyt hänen luotansa monta viikkoa sitten eikä

ollut sen jälkeen antanut mitään tietoa itsestänsä. Kun Galantan
maine ei ollut hyvä, ja hän siihen saakka oli asunut yhdessä
Torquaton kanssa ja elänyt sovussa hänen kanssansa, pidätettiin
häntä hyvin epäluulonalaisena päivämääriä tutkimusvankilassa, ja
sillä ajalla hän eräällä ripeällä ja hurjalla teolla voitti
Vanhankaupungin asukasten suosion, vaikka nämä aina olivat olleet
hänelle vihamielisiä.
Siihen aikaan oli nimittäin vireillä oikeudenkäynti erästä kreivitärtä
vastaan, jota syytettiin nelivuotisen tytärpuolensa murhaamisesta
taikka hänen kuolemansa tahallisesta tuottamisesta. Molemmat,
kreivitär ja lapsi, olivat varsin tutut Vanhankaupungin asukkaille. He
asuivat nimittäin siellä kreivittären puolison omistamassa
sukutalossa, ja tuo perhe muodosti muutamain muiden ohella
Vanhankaupungin harvalukuisen ylhäisön. Jos nuo ihmiset todella
olisivat olleet ylhäisiä ja varakkaita, niin olisivat köyhät epäilemättä
rakastaneet ja kunnioittaneet heitä; mutta väitettiin, että he
omistivat vähemmän kuin Pakanakaupungin kurjin roskaväki ja
hankkivat elantoonsa tarvittavat varat tekemällä velkaa, ja että
kreivitär oli alhaista syntyperää, — mikä oli huomattavissakin
huolimatta kaikesta hänen kauneudestansa, joka oli saattanut kreivin
naimaan hänet. Hän oli uhkea nainen, hänellä oli verevät kasvot ja
säihkyvät tummat silmät, mutta ilolla hän olisi vaihtanut kaikki nuo
edut, joista kyllä tiesi ja joilla ylvästeli, tuohon sanoin
kuvaamattomaan hienouteen ja sulouteen, jota huomasi
nelivuotisessa lapsipuolessaan ja joka puuttui häneltä itseltään.
Luultavasti oli tuo kateus, kreivittären itsensä sitä tietämättä,
alkuaihe hänen vihaansa pienokaista kohtaan, ja vähäinen perintö,
joka tyttösen oli saatava äiti vainajansa jälkeen, sekä se seikka, ettei
kreivitär itse saanut lapsia, lienee vähemmässä määrässä ohjannut

Welcome to Our Bookstore - The Ultimate Destination for Book Lovers
Are you passionate about books and eager to explore new worlds of
knowledge? At our website, we offer a vast collection of books that
cater to every interest and age group. From classic literature to
specialized publications, self-help books, and children’s stories, we
have it all! Each book is a gateway to new adventures, helping you
expand your knowledge and nourish your soul
Experience Convenient and Enjoyable Book Shopping Our website is more
than just an online bookstore—it’s a bridge connecting readers to the
timeless values of culture and wisdom. With a sleek and user-friendly
interface and a smart search system, you can find your favorite books
quickly and easily. Enjoy special promotions, fast home delivery, and
a seamless shopping experience that saves you time and enhances your
love for reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebookgate.com

Fascist Pigs Technoscientific Organisms and the History of Fascism 1st Edition Tiago Saraiva

About This Presentation

Slide Content

Tags

Categories

Download

Quick Actions

Statistics

Related Slideshows

Fascist Pigs Technoscientific Organisms and the History of Fascism 1st Edition Tiago Saraiva

About This Presentation

Slide Content

Slide 1

Slide 2

Slide 3

Slide 6

Slide 7

Slide 8

Slide 9

Slide 10

Slide 12

Slide 14

Slide 15

Slide 16

Slide 17

Slide 18

Slide 19

Slide 21

Slide 22

Slide 23

Slide 24

Slide 25

Slide 26

Slide 27

Slide 28

Slide 29

Slide 30

Slide 31

Slide 32

Slide 33

Slide 34

Slide 35

Slide 36

Slide 37

Slide 38

Slide 39

Slide 41

Slide 42

Slide 43

Slide 44

Slide 45

Slide 46

Slide 47

Slide 48

Slide 49

Slide 50

Slide 51

Slide 52

Slide 53

Slide 54

Slide 55

Slide 56

Slide 57

Slide 58

Slide 59

Slide 60

Slide 61

Slide 62

Slide 63

Slide 64

Slide 65

Slide 66

Slide 67

Slide 68

Slide 69

Slide 70

Slide 71

Slide 72

Slide 73

Slide 74

Slide 75

Slide 76

Tags

Categories

Download

Quick Actions

Statistics

Related Slideshows

8-top-ai-courses-for-customer-support-representatives-in-2025.pptx