Financial Accounting in an Economic Context 9th Edition Pratt Solutions Manual

Financial Accounting in an Economic Context 9th Edition Pratt Solutions Manual
Financial Accounting in an Economic Context 9th Edition Pratt Solutions Manual
Financial Accounting in an Economic Context 9th Edition Pratt Solutions Manual

1. Download the full version and explore a variety of test banks
or solution manuals at https://testbankfan.com
Financial Accounting in an Economic Context 9th
Edition Pratt Solutions Manual
_____ Tap the link below to start your download _____
https://testbankfan.com/product/financial-accounting-in-an-
economic-context-9th-edition-pratt-solutions-manual/
Find test banks or solution manuals at testbankfan.com today!

2. We have selected some products that you may be interested in
Click the link to download now or visit testbankfan.com
for more options!.
Financial Accounting in an Economic Context 9th Edition
Pratt Test Bank
https://testbankfan.com/product/financial-accounting-in-an-economic-
context-9th-edition-pratt-test-bank/
Financial Accounting in an Economic Context 8th Edition
Pratt Solutions Manual
https://testbankfan.com/product/financial-accounting-in-an-economic-
context-8th-edition-pratt-solutions-manual/
Financial Accounting in an Economic Context 8th Edition
Pratt Test Bank
https://testbankfan.com/product/financial-accounting-in-an-economic-
context-8th-edition-pratt-test-bank/
Quantum Mechanics A Paradigms Approach 1st Edition
McIntyre Solutions Manual
https://testbankfan.com/product/quantum-mechanics-a-paradigms-
approach-1st-edition-mcintyre-solutions-manual/

3. Principles of Macroeconomics 8th Edition Mankiw Test Bank
https://testbankfan.com/product/principles-of-macroeconomics-8th-
edition-mankiw-test-bank/
Internet And World Wide Web How To Program 5th Edition
Paul Deitel Test Bank
https://testbankfan.com/product/internet-and-world-wide-web-how-to-
program-5th-edition-paul-deitel-test-bank/
Introducing Comparative Politics Concepts and Cases in
Context 4th Edition Orvis Test Bank
https://testbankfan.com/product/introducing-comparative-politics-
concepts-and-cases-in-context-4th-edition-orvis-test-bank/
Cost Accounting Foundations And Evolutions 7th Edition
Kinney Test Bank
https://testbankfan.com/product/cost-accounting-foundations-and-
evolutions-7th-edition-kinney-test-bank/
Basic College Mathematics 10th Edition Lial Test Bank
https://testbankfan.com/product/basic-college-mathematics-10th-
edition-lial-test-bank/

4. Clinical Procedures for Medical Assistants 9th Edition
Bonewit Test Bank
https://testbankfan.com/product/clinical-procedures-for-medical-
assistants-9th-edition-bonewit-test-bank/

5. 1
CHAPTER 7
MERCHANDISE INVENTORY
BRIEF EXERCISES
BE7–1
The inventory purchases made by Hewlett-Packard during 2012 can be calculated as follows:
Beginning inventory $ 7.5 billion
+ Purchases X
– Cost of Goods Sold 59.5
=Ending Inventory $ 6.3 billion
Purchases = $58.3 billion
BE7–2
a. From the footnote it is apparent that Johnson & Johnson is a manufacturer. A retailer or a service
company would not have accounts called Raw materials and supplies or a Goods in process within the
detail of their inventory. These accounts are only used by manufacturing companies.

b. From this disclosure it appears that Johnson & Johnson uses the FIFO inventory cost flow assumption.
If a company uses LIFO it must disclose the amount of the LIFO reserve imbedded in the valuation of
the inventory.

BE7–3
If General Electric used the FIFO inventory cost flow assumption instead of LIFO, its inventory balance
for 2012 would be ($15.4 + 0.398) = $15.798 billion. This disclosure is useful to financial statement
users because it can make it easier to compare GE’s results with a company that uses a FIFO
assumption. It also tells the reader the financial statement and tax liability impact on GE if it were to
switch to a FIFO assumption.

EXERCISES
E7–1
(1) Since the goods were shipped FOB shipping point, legal title to the goods passes to the buyer when the
goods are shipped on December 30, 2014. Since Dallas is the buyer, Dallas has legal title to the
inventory as of December 31, 2014. Further, Dallas rightfully included the items in its inventory. There
will be no misstatement on any of the financial statements.

(2) The goods were shipped FOB shipping point, so legal title passes to the buyer when the goods are
shipped on December 31, 2014. Since Dallas is the seller, not the buyer, legal title passed from Dallas
on December 31, 2014. Dallas, wrongfully included the items in its ending inventory. This would result
in an overstatement of inventory on the balance sheet. Assuming

6. E7–1 Concluded
that Dallas has properly recorded the sale but did not yet record the COGS, there will be an
understatement of COGS on the income statement and an overstatement of net income and retained
earnings.

(3) Since the goods were shipped FOB destination, legal title to the goods passes to the buyer when the
goods reach their destination on January 2, 2015. Since Dallas is the seller, not the buyer, Dallas has
legal title to the inventory as of December 31, 2014. Dallas has rightfully included the items in its
inventory. Assuming no other entries regarding the sale have been made, there will not be any
misstatement on any of the financial statements.

(4) The goods were shipped FOB destination, so legal title to the goods passes to the buyer when the
goods reach their destination on December 31, 2014. Since Dallas is the buyer, Dallas has legal title to
the inventory as of December 31, 2014. Dallas has rightfully included the items in its inventory, and
assuming that the goods were correctly included in purchases as of December 31, 2014, there will not
be any misstatement on any of the financial statements.

(5) The goods were shipped FOB destination, so legal title to the goods passes to the buyer when the
goods reach their destination on January 3, 2015. Since Dallas is the buyer, Dallas does not have legal
title to the inventory as of December 31, 2014. Dallas has wrongfully included the items in its ending
inventory. This would result in an overstatement of inventory on the balance sheet. Assuming that
Dallas has also improperly recorded the purchases, there will be no effect on the COGS or the net
income.


E7–2
10/10 Inventory (+A) ................................................................................... 76,000
Accounts Payable (+L) ................................................................ 76,000
Purchased inventory on account.

10/11 Inventory (+A) ................................................................................... 36,000
Accounts Payable (+L) ................................................................ 36,000
Purchased inventory on account.

10/20 Accounts Payable (–L) ....................................................................... 76,000
Cash (–A) .................................................................................... 74,480
Inventory (–A) ............................................................................ 1,520*
Paid supplier.
_________________
* $1,520 = $76,000  2% discount

10/30 Accounts Payable (–L) ....................................................................... 36,000
Cash (–A) .................................................................................... 36,000
Paid supplier.

7. E7–3
3/3 Inventory (+A) ................................................................................... 50,000
Accounts Payable (+L) ................................................................ 50,000
Purchased inventory on account.

3/10 Inventory (+A) ................................................................................... 140,000
Accounts Payable (+L) ................................................................ 140,000
Purchased inventory on account.

3/20 Accounts Payable (–L) ....................................................................... 140,000
Cash (–A) .................................................................................... 135,800
Inventory (–A) ............................................................................ 4,200*
Paid supplier.
_________________
* $4,200 = $140,000  3% discount

4/25 Accounts Payable (–L) ....................................................................... 50,000
Cash (–A) .................................................................................... 50,000
Paid supplier

E7–4
12/31/10:
Ending inventory:
Cost of Goods Sold = Goods available for sale – Ending Inventory
$13,831 = $16,986 – Ending Inventory
Ending Inventory = $3,155

12/31/11:
Goods available for sale:
Goods available for sale = Cost of Goods Sold + Ending Inventory
Goods available for sale = $15,693 + $3,416
Goods available for Sale = $19,109

Purchases:
Purchases = Goods available for Sale – Beginning Inventory*
Purchases = $19,109 - $3,155
Purchases = $15,954

* Beginning inventory for 2011 is the Ending Inventory for 2010

12/31/12:
Goods available for sale:
Goods available for sale = Beginning Inventory** + Purchases
Goods available for sale = $3,416 + $16,106
Goods available for sale = $19,522

8. **Beginning inventory for 2012 is the Ending inventory for 2011


Ending inventory:
Ending Inventory = Goods available for sale – Cost of goods sold
Ending Inventory = $19,522 - $15,685
Ending Inventory = $3,837

E7–5
With the perpetual method, the balance in the Cost of Goods Sold account is perpetually updated for
sales of inventory, as is the balance in the Inventory account for sales and acquisitions of inventory.
This implies that the balance in Cost of Goods Sold should correspond to a balance in the Inventory
account of $52,000, and that no entry is necessary at the end of the year to record Cost of Goods Sold.

Ending Inventory = Beginning Inventory + Net Purchases – Cost of Goods Sold
$52,000 = $32,000 + ($85,000 + $4,300) – Cost of Goods Sold
Cost of Goods Sold = $69,300

However, since the physical count indicates that Telly's has $2,000 less inventory than is recorded in its
Inventory account, the following adjusting entry is necessary at the end of the year.

Inventory Shrinkage (E, –SE) ............................................................. 2,000
Inventory (–A) ............................................................................ 2,000
Incurred inventory shrinkage.

E7–6
a. Error in Ending Inventory in 2011: The $50 understated error in the Ending inventory means that
the Ending Inventory should have been $220 + $50 = $270. This would change the Cost of goods sold to
$1,109 - $270 = $839 which would then increase the Gross profit to $530 ($1,369 - $839).


b. Error in Ending Inventory in 2012: = The 2011 error in the Ending Inventory changes the
Beginning Inventory in 2012 and the Goods Available for sale to $270 + $983 = $1,253. To calculate the
Cost of Goods Sold the Ending Inventory for 2012 is deducted from the revised Goods Available for
Sale: $1,253 – ($244 - $50) = $1,059. The gross profit would then be $1,443 - $1,059 = $384.



c. 2011 2012
Original Cost of Goods Sold $889 $ 959
Corrected Cost of Goods Sold $839 $1,059

E7–7
a. Net cash from operating activities is the sum of all cash inflows
and outflows that are related to the daily running of the company’s business operations. Net
income is the difference between revenues (which do not have to be collected in cash) and
expenses (which do not have to be paid out in cash). It is very possible for a company to show a
positive cash from operations even though its net income is negative; it is possible that many of the
expenses (which were subtracted from revenue to get net income) did not require a cash outlay,

9. just as it is possible that cash inflows exceeded sales for the period (because, for example, cash was
also collected from sales from the prior period).
b. The basic form for the journal entry is:
Inventory Write Down Expense (E, -SE)
Inventory (-A)
As shown, this expense will reduce net income, retained earnings and stockholders’ equity but will
NOT reduce cash. To reconcile net income (revenue minus expenses) with cash from operations
(all cash flows related to operations), all non-cash expenses should be added back in the statement
of cash flow.

c. If Sony’s change to inventory (160,432) is being added back to
net income in the statement of cash flow, then the change must represent a “source” of cash,
which would mean that the inventory decreased from one year to the next. When assets decrease,
they free up cash, while asset increases “use” cash.



E7–8
a. If Marian wants to maximize profits and ending inventory, she should sell the customer the lowest
priced coat (i.e., Coat 4). If she sells Coat 4, Marian would report the following gross profit and ending
inventory.



Gross Profit Ending Inventory
Revenues $ 12,000 Coat 1 $ 8,400
COGS of Coat 4 6,800 Coat 2 7,100
Gross profit $ 5,200 Coat 3 7,600
Total $ 23,100

Marian may have several reasons to maximize profits and ending inventory. If Marian's Furs has
borrowed money and entered into debt covenants, the debt covenants may contain clauses stipulating
a certain current ratio, debt/equity ratio, and so forth. By maximizing profits and inventory, Marian can
also minimize the probability that she will violate one of these ratios, thereby decreasing the chance
that she will violate her debt covenants. Further, if Marian has a bonus linked to accounting earnings,
she could maximize her bonus by maximizing profits.

b. If Marian wants to minimize profits and ending inventory, she should sell the customer the highest
priced coat (i.e., Coat 1). If she sells Coat 1, Marian would report the following gross profit and ending
inventory.

Gross Profit Ending Inventory
Revenues $ 12,000 Coat 2 $ 7,100
COGS of Coat 1 8,400 Coat 3 7,600
Gross profit $ 3,600 Coat 4 6,800
Total $ 21,500

The most likely reason Marian would want to minimize profits and ending inventory is to minimize
taxes. Minimizing profits would minimize current tax payments, thereby minimizing the present value

10. of tax payments. Further, some states charge taxes on a company's assets, thereby providing an
incentive to minimize assets.


E7–9
a. FIFO cost flow assumption:

Cost of Goods Sold = (75 units  $450) + (50 units  $500) + (5 units  $600)
= $33,750 + $25,000 + $3,000
= $61,750

Gross Profit = Sales – Cost of Goods Sold
= (130 units  $1,000) – $61,750
= $68,250

Ending Inventory = (60 units  $600)
= $36,000

Averaging cost flow assumption:

Cost per Unit = [(75 units  $450) + (50 units  $500) + (65 units  $600)] ÷ (75
units + 50 units + 65 units)
($33,750 + $25,000 + $39,000) ÷ 190 units
= $514.47 per unit (rounded)

Cost of Goods Sold = (130 units  $514.47)
= $66,881.10




Gross Profit = Sales – Cost of Goods Sold
= (130 units  $1,000) – $66,881.10
= $63,118.90

Ending Inventory = 60 units  $514.47
= $30,868.20

LIFO cost flow assumption:

Cost of Goods Sold = (65 units  $600) + (50 units  $500) + (15 units  $450)
= $39,000 + $25,000 + $6,750
= $70,750

Gross Profit = Sales – Cost of Goods Sold
= (130 units  $1,000) - $70,750
= $59,250

Ending Inventory = (60 units  $450)
= $27,000

11. E7–9 Concluded

b. If the monitors are identical, customers would be indifferent between any two monitors. Hence, Vinnie
could simply give a customer the monitor that allows him to either minimize or maximize cost of goods
sold, thereby maximizing or minimizing gross profit.

If Vinnie wants to maximize net income, he would first sell to customers the lowest-priced monitors,
followed by the second lowest-priced monitors, and so forth. Since the cost of the monitors is
increasing, this strategy is identical to the FIFO cost flow assumption. Therefore, the highest gross profit
Vinnie could report is $68,250 (from part [a]). Vinnie may want to maximize net income for several
reasons. First, if Vinnie receives any incentive compensation, such as a bonus that is tied to net income,
then he can maximize his compensation by maximizing net income. Second, if Vinnie has any existing
debt covenants, they may specify a maximum debt/equity ratio. By increasing net income, Vinnie
would increase equity, thereby decreasing his debt/equity ratio. In this manner, Vinnie decreases the
probability that he will violate the debt covenant. Finally, if Vinnie is in the process of trying to obtain
debt, potential creditors may use net income as a factor in determining whether or not to loan money
to Vinnie or what interest rate to charge.

If Vinnie wants to minimize net income, he would first sell to customers the highest-priced monitors,
followed by the second highest-priced monitors, and so forth. Since the cost of the monitors is
increasing, this strategy is identical to the LIFO cost flow assumption. Therefore, the lowest gross profit
Vinnie could report is $59,250 (from part [a]). The most likely reason Vinnie would want to minimize
net income is for tax purposes. If he uses the same set of books for tax and financial reporting
purposes, then by minimizing book income, Vinnie minimizes taxable income. Minimizing taxable
income, in turn, minimizes the present value of cash outflows for taxes.

E7–10
2013 FIFO Weighted Average LIFO

Cost of goods sold 160 170 180
Gross profit (Sales – COGS) 290 280 270
Ending inventory 180 170 160

2014 FIFO Weighted Average LIFO

Cost of goods sold 245 262.5 290
Gross profit (Sales – COGS) 455 437.5 410
Ending inventory 290 262.5 225


If the business is growing (inventory levels rising) and the cost of inventory is increasing, then if LIFO is
chosen, the company will lower its net income which will reduce its tax liability. This increases the
cash flow of the company. Using FIFO will increase its reported net income and tax liability but will
also increase its current assets. This choice impacts the company’s operating and liquidity ratios.

12. E7–11
a. LIFO cost flow assumption:

Year Calculation Amount
2011 5,000 units  $12 $ 60,000
2012 (12,000 units  $16) + (4,000 units  $12) 240,000
2013 2,000 units  $18 36,000
2014 10,000 units  $21 210,000
2015 (2,000 units  $23) + (3,000 units  $18)
+ (1,000 units  $12) 112,000
Total $ 658,000

FIFO cost flow assumption:

Year Calculation Amount
2011 5,000 units  $12 $ 60,000
2012 (5,000 units  $12) + (11,000 units  $16) 236,000
2013 (1,000 units  $16) + (1,000 units  $18) 34,000
2014 (4,000 units  $18) + (6,000 units  $21) 198,000
2015 (4,000 units  $21) + (2,000 units  $23) 130,000
Total $ 658,000

13. E7–11 Concluded
Averaging cost flow assumption:

Year Calculation Amount
2011 Cost/unit = $120,000 ÷ 10,000 units
= $12 per unit
C O G S = 5,000 units  $12 $ 60,000
2012 Cost/unit = [(5,000  $12) + (12,000  $16)] ÷ 17,000 units
= $14.82 per unit
C O G S = 16,000 units  $14.82 237,120
2013 Cost/unit = [(1,000  $14.82) + (5,000  $18)] ÷ 6,000 units
= $17.47 per unit
C O G S = 2,000 units  $17.47 34,940
2014 Cost/unit = [(4,000  $17.47) + (10,000  $21)] ÷ 14,000 units
= $19.99 per unit
C O G S = 10,000 units  $19.99 199,900
2015 Cost/unit = [(4,000  $19.99) + (2,000  $23)] ÷ 6,000 units
= $20.99 per unit
C O G S = 6,000 units  $20.99 125,940
Total $ 657,900
(rounded)

b. Over the life of a company, Cost of Goods Sold would be the same regardless of the cost flow
assumption employed. Over the life of a business, all the units of inventory will be sold. Consequently,
all costs associated with inventory will be expensed. The choice of a cost flow assumption affects only
the allocation of inventory costs to particular accounting periods; it does not affect total inventory
costs.

c. Assume that accounting earnings equals tax earnings. Over the life of a business, a company's total
earnings are the same regardless of the cost flow assumption employed. Therefore, a company's total
tax liability over the company's life is the same, regardless of the cost flow assumption employed, as
long as tax rates are unchanged. The choice of a cost flow assumption does, however, affect the
allocation of inventory costs to particular years. These different cost allocations give rise to different
earnings in particular years. The different earnings amounts under different cost flow assumptions then
give rise to different tax liabilities (i.e., cash outflows) in particular years. Due to the time value of
money, the timing of cash flows affects the present value of the total tax payments.

In periods of inventory build-up, the LIFO cost-flow assumption will result in lower earnings while FIFO
will result in higher earnings. The opposite is true in times of inventory liquidation. Consequently, LIFO
results in lower tax payments when a company builds up its inventories and FIFO results in higher tax
payments. The timing of the tax payments means that the present value of tax payments under LIFO is
less than the present value of tax payments under FIFO. In times of deflation, the opposite situation
arises. The present value of tax payments under FIFO is less than the present value of tax payments
under LIFO.

14. E7–12
a. Inventories on LIFO basis ............................................................. $15,547
Add: Adjustment to LIFO basis ..................................................... 2,750
Inventories on FIFO basis ............................................................. $ 18,297

b. Accumulated tax savings can be computed by multiplying the tax rate by the total decrease in net
income due to LIFO adoption.

Accumulated Tax Savings = Tax Rate  (2012 LIFO Reserve)
= .31  ($2,750)
= $852.50

c. The 2012 reported net income under the FIFO cost flow assumption would be $5.907.32 ($5,681 +
($2,750 – 2,422)(1-.31)) if Caterpillar had chosen to change from LIFO to FIFO years earlier.

d. The information generated in parts (a), (b), and (c) could be useful to the users from several
perspectives. First, users could use the information to compare Caterpillar with other companies
within the industry that use FIFO cost flow assumption. Second, the users can readily see the tax
savings that the company has generated as a result of its choice of LIFO cost flow assumption.
Thirdly, along with other information, users can use this information to assess the quality of
earnings of Caterpillar.

e. Under IFRS the last-in, first-out (LIFO) inventory cost flow assumption is prohibited. The cost of
inventory generally is determined using the first-in, first-out (FIFO) or averaging assumption.
Caterpillar would have to abandon its LIFO method and the related benefits.


E7–13
a. Loss on Inventory Write-down (Lo, –SE) ................................................... 12
Inventory (–A) ..................................................................................... 12
Wrote inventory down to market value.

Cash (+A) ............................................................................................. 50
Sales (R, +SE) ....................................................................................... 50
Sold Item #1.

Cost of Goods Sold (E, –SE) ....................................................................... 28
Inventory (–A) ..................................................................................... 28
Recorded cost of goods sold for Item #1.

Cash (+A) ............................................................................................. 50

15. Sales (R, +SE) ....................................................................................... 50
Sold Item #2.

Cost of Goods Sold (E, –SE) ....................................................................... 40
Inventory (–A) ..................................................................................... 40
Recorded cost of goods sold for Item #2.



E7–13 Concluded
b. 2014 2015 Total
Item #1 $12 loss $22 profit $10 profit
Item #2 0 10 profit 10 profit

c. As demonstrated in Part (b) for Item #1, a company can trade off a loss in one period for increased
profits in a later period. This implies that if a company is having a good year, it can hide some of those
profits by writing down its inventory and then recognize increased profits in future periods when the
company's profits may be lower.

E7–14
a. Unilever is a manufacturer. Manufacturing companies carrying raw materials inventory in addition
to finished goods inventory, while retailers only carry finished goods.
b. Unilever uses the First-In, First-Out (FIFO) method; under IFRS, the Last-In, First-Out (LIFO) method
is prohibited.
c. An inventory writedown is an adjustment to the carrying value of inventory when the market value
has decreased below the cost of the inventory. An inventory recovery is an adjustment to the
carrying value of inventory when the market value of inventory previously written down has
increased; the recovery restores some of the amount previously lost due to the writedown. The
appropriate journal entries for the writedown and recovery are:

Inventory Writedown Expense (E, -SE) 131
Inventory (-A) 131

Inventory (+A) 71
Inventory Recovery (R, +SE) 71

d. If Unilever used U.S. GAAP instead of IFRS, the company would have the option to use LIFO as an
inventory method. Secondly, the company would use a different market valuation for its inventory
when determining the amount of any writedown expense. (Under GAAP, the market value is
normally the replacement cost; under IFRS, the market value is normally the realizable value, the
amount at which the inventory could be sold.) Finally, the company would not be allowed to book
the recovery of inventory value; under GAAP, inventory may be written down but is never allowed
to be written up in value.

16. PROBLEMS
P7–1
11/15 Inventory (+A) ................................................................................... 8,000
Accounts Payable (+L) ................................................................ 8,000
Purchased inventory on account.

11/26 Inventory (+A) ................................................................................... 12,000
Accounts Payable (+L) ................................................................ 12,000
Purchased inventory on account.

12/2 Accounts Payable (–L) ....................................................................... 8,000
Cash (–A) .................................................................................... 8,000
Paid supplier.

12/2 Accounts Payable (–L) ....................................................................... 12,000
Cash (–A) .................................................................................... 11,760
Inventory (–A) ............................................................................ 240
Paid supplier.


P7–2
a. 3/5 Inventory (+A) ............................................................................ 30,000
Accounts Payable (+L) ......................................................... 30,000
Purchased inventory on account.

3/10 Inventory (+A) ............................................................................ 60,000
Accounts Payable (+L) ......................................................... 60,000
Purchased inventory on account.

3/13 Accounts Payable (–L) ................................................................ 30,000
Cash (–A) ............................................................................. 29,400
Inventory (–A) ..................................................................... 600
Paid supplier.

17. 7/18 Accounts Payable (–L) ................................................................ 60,000
Cash (–A) ............................................................................. 60,000
Paid supplier.








P7–2 Concluded
b. 3/10 Inventory (+A) ............................................................................ 60,000
Accounts Payable (+L) ......................................................... 60,000
Purchased inventory on account.

3/19 Accounts Payable (–L) ................................................................ 40,000
Cash (–A) ............................................................................. 39,200
Inventory (–A) ..................................................................... 800*
Paid supplier.
_____________
* $800 = ($60,000  2/3)  2% discount

8/7 Accounts Payable (–L) ................................................................ 20,000
Cash (–A) ............................................................................. 20,000
Paid supplier.

P7–3
The correct amount that should be reported for Cost of Goods Sold is calculated using the following
formula.

Error in Ending Inventory = Error in Beginning Inventory + Error in Purchases – Error in
COGS
2010:
$500 = $0 + $0 – Error in COGS
Error in COGS = ($500). Therefore, COGS as reported is understated $500.
Correct COGS = $4,366 + $500 = $4,866

2011:
($150) = $500 + $0 – Error in COGS
Error in COGS = $650: COGS as reported is overstated $650.
Correct COGS = $5,068 – $650 = $4,418

2012:
$320 = ($150) + $0 – Error in COGS
Error in COGS = ($470). Therefore, COGS as reported is understated $470.

18. Correct COGS = $4,796 + $470 = $5,266

The restated income statements follow:.

2012 2011 2010
Sales $ 22,603 $ 24,287 $ 23,076
Cost of goods sold 5,266 4,418 4,866
Gross profit $ 17,337 $ 19,869 $ 18,210
Expenses 13,718 14,871 13,640
Net income $ 3,619 $ 4,998 $ 4,570

P7–4
a. Cost of Goods Available for Sale = Cost of Goods in Beginning Inventory + Cost of
Goods Purchased
= (15,000 units x $1) + (6,000 units  $1.30) + (9,000
units  $1.50) + (7,000 units  $1.60)
= $47,500

Number of Units Available for Sale = Number of Units in Beginning Inventory + Number
of Units Purchased
= 15,000 + 22,000
= 37,000 units

FIFO:
Ending Inventory = (7,000 units  $1.60) + (4,000 units  $1.50)
= $17,200

Cost of Goods Sold = Cost of Goods Available for Sale – Ending Inventory
= $47,500 – $17,200
= $30,300
LIFO:
Ending Inventory = (11,000 Units  $1.00)
= $11,000

Cost of Goods Sold = Cost of Goods Available for Sale – Ending Inventory
= $47,500 – $11,000
= $36,500

Averaging:
Cost per Unit = Cost of Goods Available for Sale ÷ Number of Units Available for Sale
= $47,500 ÷ 37,000 Units
= $1.284 per Unit

Ending Inventory = Number of Units in Ending Inventory  Cost per Unit
= 11,000 units  $1.284 per unit
= $14,124

Cost of Goods Sold = Cost of Goods Available for Sale – Ending Inventory
= $47,500 – $14,124

19. = $33,376














P7–4 Continued

Lumbermans and Associates
Income Statements
For the Year Ended December 31, 20XX

FIFO Averaging LIFO
Sales $ 55,000 $ 55,000 $ 55,000
Cost of goods sold 30,300 33,376 36,500
Gross profit $ 24,700 $ 21,624 $ 18,500
Other expenses 15,000 15,000 15,000
Income before taxes $ 9,700 $ 6,624 $ 3,500
Income taxes 2,910 1,987 1,050
Net income $ 6,790 $ 4,637 $ 2,450

b. By using LIFO rather than FIFO, Lumbermans and Associates would save $1,860 ($2,910 – $1,050) in
taxes.

c. Ending inventory at market value = 11,000 units  $1.35 per unit = $14,850

Lower-of-cost-or-market value:
FIFO Averaging LIFO
Cost $ 17,200 $ 14,124 $11,000
Market value 14,850 14,850 14,850
Excess of cost over market
value (cannot be negative) 2,350 0 0

FIFO method:
Loss on Inventory Write-down (Lo, –SE) ........................................................ 2,350
Inventory (–A) .......................................................................................... 2,350
Adjusted inventory to LCM.

Averaging method: No entry is necessary.

LIFO method: No entry is necessary.

20. d. Cost of Goods Available for Sale = Cost of Goods in Beginning Inventory + Cost of
Goods Purchased
= (15,000 units  $1.60) + (6,000 units  $1.40) +
(9,000 units  $1.30) + (7,000 units  $1.20)
= $52,500

Number of Units Available for Sale = Number of Units in Beginning Inventory + Number of
Units Purchased
= 15,000 + 22,000
= 37,000 units






P7–4 Concluded
FIFO:

Ending Inventory = (7,000 units  $1.20) + (4,000 units  $1.30)
= $13,600

Cost of Goods Sold = Cost of Goods Available for Sale – Ending Inventory
= $52,500 – $13,600
= $38,900

LIFO:

Ending Inventory = 11,000 units  $1.60
= $17,600

Cost of Goods Sold = Cost of Goods Available for Sale – Ending Inventory
= $52,500 – $17,600
= $34,900

Averaging:

Cost per Unit = Cost of Goods Available for Sale ÷ Number of Units Available for Sale
= $52,500 ÷ 37,000 units
= $1.419 per unit

Ending Inventory = Number of Units in Ending Inventory  Cost per Unit
= 11,000 units  $1.419 per unit
= $15,609

Cost of Goods Sold = Cost of Goods Available for Sale – Ending Inventory
= $52,500 – $15,609
= $36,891

Lumbermans and Associates
Income Statements

21. For the Year Ended December 31, 20XX

FIFO Averaging LIFO
Sales $ 55,000 $ 55,000 $ 55,000
Cost of goods sold 38,900 36,891 34,900
Gross profit $ 16,100 $ 18,109 $ 20,100
Other expenses 15,000 15,000 15,000
Income before taxes $ 1,100 $ 3,109 $ 5,100
Income taxes 330 933 1,530
Net income $ 770 $ 2,176 $ 3,570

LIFO gives rise to the highest net income in this case. Under FIFO, the oldest costs flow into COGS
before the most recent costs. Under LIFO, the most recent costs flow into COGS before the older costs.
Under the averaging method, all the costs are averaged to determine COGS. In this case, the cost of the
inventory is decreasing, so the LIFO cost flow assumption uses lower, newer costs in computing COGS
than the other two methods. Since these lower costs flow into COGS under LIFO, the older, higher costs
flow into ending inventory.


P7–5
a. Cost of Goods Available for Sale = Cost of Goods in Beginning Inventory + Cost of
Goods Purchased
= (500 units x $70) + (1,000 units  $75) + (3,000 units 
$80) + (4,000 units  $82)
= $678,000

Number of Units Available for Sale = Number of Units in Beginning Inventory + Number
of Units Purchased
= 500 + 8,000
= 8,500 units

Units Sold = 6,000 units
Units remaining in Inventory = 2,500 units

FIFO:
Ending Inventory = 2,500 units  $82
= $205,000

Cost of Goods Sold = Cost of Goods Available for Sale – Ending Inventory
= $678,000 – $205,000
= $473,000
LIFO:
Ending Inventory = (500 units  $70) + (1,000 units x $75) + (1,000 units x $80)
= $190,000

Cost of Goods Sold = Cost of Goods Available for Sale – Ending Inventory
= $678,000 – $190,000
= $488,000

Averaging:

22. Cost per Unit = Cost of Goods Available for Sale ÷ Number of Units Available for Sale
= $678,000 ÷ 8,500 Units
= $79.76 per Unit

Ending Inventory = Number of Units in Ending Inventory  Cost per Unit
= 2,500 units  $79.76 per unit
= $199,400

Cost of Goods Sold = Cost of Goods Available for Sale – Ending Inventory
= $678,000 – $199,400
= $478,600














P7–5 Continued

Laundryman’s Corporation
Income Statements
For the Year Ended December 31, 20XX

FIFO Averaging LIFO
Sales $ 900,000 $ 900,000 $ 900,000
Cost of goods sold 473,000 478,600 488,000
Gross profit $ 427,000 $ 421,400 $ 412,000
Other expenses 125,000 125,000 125,000
Income before taxes $ 302,000 $ 296,400 $ 287,000
Income taxes 90,600 88,920 86,100
Net income $ 211,400 $ 207,480 $ 200,900

b. By using LIFO rather than FIFO, Laundryman’s would save $4,500 ($90,600 – $86,100) in taxes.

c. Ending inventory
FIFO Averaging LIFO
Cost 2,500 units @ $82 2,500 units @ $79.76 500 units @ $70
1,000 units @ $75
1,000 units @ $80
Market /unit $78 $78 $78

Writedown 2,500 x ($82 - $78) 2,500 x ($79.76 - $78) 1,000 x ($80 - $78)

23. FIFO method:
Loss on Inventory Write-down (Lo, –SE) ........................................................ 10,000
Inventory (–A) .......................................................................................... 10,000
Adjusted inventory to LCM.

Averaging method:
Loss on Inventory Write-down (Lo, –SE) ........................................................ 4,400
Inventory (–A) .......................................................................................... 4,400
Adjusted inventory to LCM.

LIFO method:
Loss on Inventory Write-down (Lo, –SE) ........................................................ 2,000
Inventory (–A) .......................................................................................... 2,000
Adjusted inventory to LCM.






P7–5 Concluded

d. Cost of Goods Available for Sale = Cost of Goods in Beginning Inventory + Cost of
Goods Purchased
= (500 units x $80) + (1,000 units  $78) + (3,000 units 
$77) + (4,000 units  $75)
= $649,000

Number of Units Available for Sale = Number of Units in Beginning Inventory + Number of
Units Purchased
= 500 + 8,000
= 8,500 units

Units Sold = 6,000 units
Units remaining in Inventory = 2,500 units
FIFO:

Ending Inventory = (2,500 units  $75)
= $187,500

Cost of Goods Sold = Cost of Goods Available for Sale – Ending Inventory
= $649,000 – $187,500
= $461,500
LIFO:

Ending Inventory = (500 units  $80) + (1,000 units x $78) + (1,000 units x $77)
= $195,000

Cost of Goods Sold = Cost of Goods Available for Sale – Ending Inventory
= $649,000 – $195,000
= $454,000

24. Averaging:

Cost per Unit = Cost of Goods Available for Sale ÷ Number of Units Available for Sale
= $649,000 ÷ 8,500 units
= $76.35 per unit

Ending Inventory = Number of Units in Ending Inventory  Cost per Unit
= 2,500 units  $76.35 per unit
= $190,875

Cost of Goods Sold = Cost of Goods Available for Sale – Ending Inventory
= $649,000 – $190,875
= $458,125

























Laundryman’s Corporation
Income Statements
For the Year Ended December 31, 20XX

FIFO Averaging LIFO
Sales $ 900,000 $ 900,000 $ 900,000
Cost of goods sold 461,500 458,125 454,000
Gross profit $ 438,500 $ 441,875 $ 446,000
Other expenses 125,000 125,000 125,000
Income before taxes $ 313,500 $ 316,875 $ 321,000
Income taxes 94,050 95,063 96,300
Net Income $219,450 $221,812 $224,700



Because Cost of Goods Sold is the lowest under LIFO due to deflation, LIFO yields the highest net
income in this case. Under FIFO, the oldest costs flow into COGS before the most recent costs. Under
LIFO, the most recent costs flow into COGS before the older costs. Under the averaging method, all the
costs are averaged to determine COGS. In this case, the cost of the inventory is decreasing, so the LIFO
cost flow assumption uses lower, newer costs in computing COGS than the other two methods. Since
these lower costs flow into COGS under LIFO, the older, higher costs flow into ending inventory.


P7–6
a. LIFO cost flow assumption:

(1) 1/3 Purchases (+A) ...................................................................... 140,000

25. Another Random Scribd Document
with Unrelated Content

26. Siis omaa kieltään lempi käyttäköön,
Puhukoon silmä itse puolestansa
Ja valtamieheen älköön turvatko.
On kauneus velho, jonka taika muuttaa
Voi lihanhimoks hartaan ystävyyden.
Se jokahetkinen on kokemus;
Vaan tuot' en varonut. Hyvästi, Hero!
(Benedikt palaa.)
BENEDIKT. Kreivi Claudio?
CLAUDIO. Niin, se olen.
BENEDIKT. Tahdotteko tulla kanssani?
CLAUDIO. Minne?
BENEDIKT. Lähimmän pajupuun luo,
[10] omissa asioissanne, kreivi
hyvä. Millä tavalla aiotte kantaa seppeltänne? Kaulassako niinkuin
koronkiskuri kultavitjojaan?
[11] Vai kainalossako niinkuin luutnantti
vyöhyttään? Tavalla tai toisella tulee teidän sitä kantaa, sillä prinssi
on siepannut Heronne.
CLAUDIO. Onneksi olkoon kauppa!
BENEDIKT. Mutta niinhän te puhutte kuin kunniallinen karjakauppias;
noinhan nekin sanovat, kun ovat myyneet härän. Mutta olisitteko
uskonut, että prinssi teille tekisi mokoman kolttosen?
CLAUDIO. Pyydän, antakaa minun olla rauhassa.
BENEDIKT. Hoo, nythän hosutte kuin sokea mies; poika varasti teiltä
ruoan, ja te lyötte ovipieltä.
CLAUDIO. Jos ette te mene, niin menen minä.
(Menee.)
BENEDIKT. Voi, tuota haavoitettua lintuparkaa! Nyt hän kai ryömii
piiloon kaislistoon. — Mutta että se neiti Beatrice tunsi minut, eikä
tuntenut! Prinssin narri! — No niin, suittavat siksi minua sanoa, kun

27. olen iloinen poika, — niin! — mutta ei, teenhän näin sulaa vääryyttä
itselleni; sellaisessa huudossa en toki ole; Beatricen halpa, katkera
mieli se vain tahtoo käydä yleisestä mielipiteestä ja saattaa minut
näin huutoon. Hyvä, kyllä hänelle sen vain kostan.
(Don Pedro tulee.)
DON PEDRO. Signor, missä on kreivi? Oletteko nähnyt häntä?
BENEDIKT. Totta puhuen, prinssi hyvä, olen juuri näytellyt rouva
Faman osaa. Tapasin hänet tässä niin alakuloisena kuin hakomaja
yrttitarhassa.
[12] Sanoin hänelle, — ja luulenpa sanoneeni totuuden
— että teidän armonne on päässyt tuon nuoren neitosen suosioon;
tarjouduin saattamaan häntä pajupuun luo, joko sitoakseni hänelle
seppeleen, koska oli saanut rukkaset, tai kiertääkseni hänelle vitsan,
koska oli ansainnut selkäsaunan.
DON PEDRO. Selkäsaunan! Mitä pahaa hän on tehnyt?
BENEDIKT. Typerän koulupojan rikoksen, joka, ilmi-iloissaan siitä,
että on löytänyt linnunpesän, näyttää sen kumppanilleen, ja tämä
sen häneltä varastaa.
DON PEDRO. Sanotko luottamusta rikokseksi? Rikos on varkaan.
BENEDIKT. Eipä sittenkään olisi ollut hullummaksi, vaikka olisi vitsa
kierretty ja seppele myös; seppeleen hän olisi voinut itse pitää, ja
vitsa olisi ollut teitä varten, joka ymmärtääkseni olette hänen
linnunpesänsä varastanut.
DON PEDRO. Minä vain opetan hänen lintujaan laulamaan ja annan
ne sitten takaisin omistajalle.
BENEDIKT. Jos niiden laulu sointuu yhteen teidän puheenne kanssa,
niin puhutte, totta tosiaan, niinkuin kunnon mies.
DON PEDRO. Neiti Beatricella on vähän kania teihin. Se herra, joka
tanssi hänen kanssaan, kertoi hänelle, että te olitte kovin häntä
loukannut.
BENEDIKT. Oh! Hän piteli minua pahemmin, kuin mitä pölkkykään
voisi kestää; tammikin, jossa vain on yksi ainoakin vihreä lehti, olisi

28. hänelle vastannut; itse naamarinikin alkoi saada eloa ja hämmästellä
hänen kanssaan. Hän luuli minua toiseksi ja sanoi, että olin prinssin
hovinarri, että olin ikävämpi kuin sakea sumuilma; ja näin sitä sateli
satelemistaan päälleni ivaa niin mahdottomalla nopeudella, että
seisoin siinä kuin mies pilkkataulun edessä, johon kokonainen
armeija ampuu. Hän haastaa tikareita, ja joka sana on kuolinpisto;
jos hänen hengityksensä olisi yhtä kauhistavaa kuin hänen
puheensa, niin ei voisi hänen läheisyydessään elää, hän levittäisi
ruttoa aina pohjantähteen asti. Häntä en naisi, vaikka hän toisi
myötäjäisinä kaikki, mitä Aatamilla oli ennen syntiinlankeemusta.
Hän voisi panna Herkuleen kääntämään paistinvarrasta, jopa
pakottaa häntä pilkkomaan nuijansakin valkean viriksi. Ei, älkää
puhuko hänestä; hän on itse helvetin Ate, vaikka kauniissa
vaatteissa. Rukoilen Jumalaa, että joku tietäjä manaisi hänet täältä
pois; sillä, toden totta, niin kauan kuin hän on täällä, on yhtä
rauhallista elää helvetissä kuin kirkossa, ja ihmiset tekevät ehdollaan
syntiä, että vain sinne pääsisivät; niin, totisesti, meteli, kauhu ja
sekasorto kulkee hänen jäljissään.
(Claudio, Beatrice, Hero ja Leonato tulevat.)
DON PEDRO. Kas, tuossa hän tulee.
BENEDIKT. Ettekö, teidän armonne, voisi lähettää minua jollekin
käskylle maailman ääriin? Menen vaikka Antipodeihin halvimmalle
asialle, mikä mieleenne johtuu; noudan teille hammastikun Aasian
perimmästä sopukasta; toimitan teille mitan pappi Johanneksen
jalasta;
[13] tuon teille karvan suurkaanin parrasta; menen
lähettiläänä linnunkotolaisten luo ennen, kuin vaihdan kolmea sanaa
tuon harpyijan kanssa. Eikö teillä ole minulle mitään tointa?
DON PEDRO. Ei muuta kuin pyyntö saada nauttia hupaista
seuraanne.
BENEDIKT. Hyvä Jumala, täällä on ruokaa, joka ei maistu minulle; en
voi kärsiä pippuroittua kieltä.
(Menee.)

29. DON PEDRO. Nähkääs nyt, neitiseni, olette menettänyt signor
Benediktin sydämmen.
BEATRICE. Niin tosiaankin, armollinen prinssi, hän lainasi sen minulle
hetkeksi aikaa, ja minä annoin hänelle korkoa lainasta, kaksinaisen
sydämmen yksinäisen sijaan; hän kyllä sen sitä ennen kerran voitti
minulta takaisin väärillä noppasilla, jonka vuoksi teidän armonne
hyvin voi sanoa, että olen sen menettänyt.
DON PEDRO. Olette hänet maahan masentanut, neitiseni, maahan
masentanut.
BEATRICE. Sitä en sallisi hänen minulle tehdä, armollinen herra, sillä
siten saattaisi minusta tulla narrien äiti. — Tässä tuon teille kreivi
Claudion, jota lähetitte minun hakemaan.
DON PEDRO. No, mitä kuuluu, kreivi? Miksi niin surullinen?
CLAUDIO. En ole surullinen, prinssi hyvä.
DON PEDRO. Mikä sitten? Sairasko?
CLAUDIO. En sairaskaan, prinssi.
BEATRICE. Kreivi ei ole surullinen, eikä sairas, ei iloinen, eikä terve,
vaan makea, kreiviseni, makea kuin appelsiini ja hieman samaa
luulevaisuuden karvaa.
DON PEDRO. Toden totta, neitiseni, luulenpa että selityksenne on
oikea, vaikka vannon että, jos niin on laita, hänen epäluulonsa on
väärä. Katsos, Claudio, minä olen kosinut sinun nimessäsi, ja kaunis
Hero on sinun; olen puhunut hänen isänsä kanssa ja saanut hänen
suostumuksensa; määrää vain hääpäivä, ja Jumala sinua siunatkoon!
LEONATO. Ottakaa, kreivi, tyttäreni ja hänen kanssaan koko
omaisuuteni. Hänen armonsa on kaupat valmistanut, ja taivaan armo
sanokoon siihen aamenen.
BEATRICE. Puhukaa, kreivi, teidän on vuoro.
CLAUDIO. Vaitiolo on ilon paras julistaja. En olisi suuresti onnellinen,
jos voisin sanoa, kuinka suuresti. — Neiti, niinkuin te olette minun,

30. niin olen minä teidän; annan pois itseni teistä, ja olen ihastunut
vaihtoon.
BEATRICE. Puhu, serkku, tai jos et voi, niin paina suukko hänen
suulleen, ettei hänkään voi puhua.
DON PEDRO. Toden totta, neitiseni, teillä on hilpeä sydän.
BEATRICE. Niin kyllä, armollinen prinssi, kiitos sille pikku hupsulle, se
pysyttelee aina huolista alla tuulen. — Serkku kuiskaa hänelle
korvaan, että hän on hänen sydämmessään.
CLAUDIO. Niin tekeekin, serkku.
BEATRICE. Hyvä Jumala, sitä naimista! Näin toinen toisensa jälkeen
pääsee hunnun alle, paitse minä; minä olen ahvakko,
[14] minä saan
istua nurkassa ja huoata ja voihkata miestä!
DON PEDRO. Neiti Beatrice, minä hankin teille miehen.
BEATRICE. Mieluummin ottaisin jonkun teidän isänne hankkiman.
Eikö teidän armollanne ole veljeä teidän näköistä? Isänne on
hankkinut komeita aviomiehiä, jos vain tyttö riepu niitä tavoittaisi.
DON PEDRO. Tahdotteko minut, neiti?
BEATRICE. En, hyvä prinssi, silloin täytyisi minun hankkia toinen
arkipäiviksi; teidän armonne on liian kallis jokapäiväiseksi pidoksi. —
Mutta pyydän, suokaa anteeksi, hyvä prinssi; minussa on
synnynnäinen halu puhua vain hullutuksia eikä mitään saaliista.
DON PEDRO. Vaitiolonne minua enimmin harmittaa; hilpeys sopii
teille paraiten; olette epäilemättä syntynyt iloisella hetkellä.
BEATRICE. En suinkaan, armollinen prinssi, äitini voivotteli; mutta
silloin juuri sattui tähti tanssimaan, ja sen alla minä synnyin. —
Toivotan onnea, hyvät serkut!
LEONATO. Beatrice, tahdotko pitää huolta siitä, josta oli puhetta.
BEATRICE. Tuhannesti anteeksi, setä hyvä! Teidän armonne luvalla.
(Menee.)

31. DON PEDRO. Totta tosiaankin, hilpeähenkinen tyttö.
LEONATO. Niin, prinssi hyvä, raskasmielistä ainesta hänessä ei ole
paljon; hän ei ole totinen muulloin kuin nukkuessaan, eikä aina
silloinkaan; sillä tyttäreltäni olen kuullut, että hän usein uneksii
hullutuksia ja herää omaan nauruunsa.
DON PEDRO. Hän ei kärsi kuulla puhuttavankaan miehestä.
LEONATO. Ei mitenkään, hän ilkkuu kaikkia kosijoitaan, niin että
hukkaavat aivonsa.
DON PEDRO. Hänpä olisi erinomainen vaimoksi Benediktille.
LEONATO. Jumala varjelkoon, hyvä prinssi; viikossa he saisivat
pakinallaan toinen toisensa hulluksi, jos naimisiin joutuisivat.
DON PEDRO. Kreivi Claudio, milloin aiotte mennä vihille?
CLAUDIO. Huomenna, armollinen prinssi: aika liikkuu sauvain
nojassa, kunnes rakkaus pääsee kaikkiin oikeuksiinsa.
LEONATO. Ei, rakas poikani, ei ennen kuin ensi maanantaina, tästä
päivästä viikon päästä; sittenkin on liian vähän aikaa minulla
valmistaa kaikki mieleni mukaan.
DON PEDRO. Näen että pudistat päätäsi näin pitkälle lykkäykselle;
mutta lupaan sinulle, Claudio, ettei aika tule meille pitkäksi. Aion
tällä väliajalla toimittaa yhden Herkuleen suurtyön, se on: saattaa
Benediktin ja Beatricen päättömästi rakastumaan toisiinsa. Tahtoisin
mielelläni tehdä heistä parin, enkä epäile siinä onnistuvani, jos te
kolme tahdotte auttaa minua ja toimia neuvoni mukaan.
LEONATO. Minä olen valmis, prinssi, vaikka menisi minulta
kymmenen unetonta yötä.
CLAUDIO. Minä myöskin, armollinen herra.
DON PEDRO. Ja myöskin te, ihana Hero?
HERO. Teen kaikki, mitä säädyllisyys sallii, auttaakseni serkkuani
saamaan hyvän miehen.

32. DON PEDRO. Ja Benedikt ei ole vähimmin toivehikkaita aviomiehiä
mitä tunnen. Sen verran voin häntä kehua, että hän on jaloa sukua,
taatusti urhoollinen ja varmasti rehellinen. Neuvon teitä, neitiseni,
kuinka teidän tulee taivuttaa serkkuanne rakastumaan Benediktiin; ja
minä, teidän molempain avulla, valmistan niin Benediktiä, että hän,
sukkelasta älystään ja sirosta maustaan huolimatta, rakastuu
Beatriceen. Jos tämän saamme aikaan, niin ei ole Cupido enää
mikään jousimies, sillä me olemme ne varsinaiset lemmenjumalat.
Tulkaa tänne sisään, niin esitän teille tuumani.
(Menevät.)
Toinen kohtaus.
Toinen huone Leonaton talossa.
(Don Juan ja Borachio tulevat.)
DON JUAN. Se on totta; kreivi Claudio aikoo naida Leonaton
tyttären.
BORACHIO. Niin on, prinssi; mutta minä voin panna mutkan hänen
aikeelleen.
DON JUAN. Joka mutka, joka salpa, joka este on minulle lääkettä;
olen sairas suuttumuksesta häneen, ja kaikki, mikä ehkäisee hänen
taipumustaan, on minulle mieleistä. Miten voit tehdä tämän naimisen
tyhjäksi?
BORACHIO. En rehellisellä tavalla, prinssi, mutta niin salakavalasti,
ettei mitään epärehellisyyttä minussa huomata.
DON JUAN. Sano lyhyesti, miten.
BORACHIO. Muistaakseni kerroin teidän armollenne vuosi takaperin,
että olen hyvissä väleissä Margareetan, Heron kamarineitsyen,
kanssa.
DON JUAN. Muistan sen.

33. BORACHIO. Voin kuinka myöhään yöllä hyvänsä asettaa niin, että
hän katsoo ulos neitinsä kamarin ikkunasta.
DON JUAN. Mitä henkeä on tuossa, että se voisi olla tämän naimisen
surma?
BORACHIO. Tässä on ainekset; myrkyn saatte itse valmistaa.
Menkää veljenne, prinssin, luo; hokekaa hokemistanne, että hän on
tahrannut kunniansa, naittaessaan kuuluisan Claudion — ylistäkää
tätä pilviin asti — pahamaineisen leikon kanssa, semmoisen kuin
Hero.
DON JUAN. Mitä todistuksia on minulla siihen?
BORACHIO. Todistuksia kyllin, pettääksenne prinssiä, kiduttaaksenne
Claudiota, kukistaaksenne Heron ja tappaaksenne Leonaton. Mitä
muuta vaaditte?
DON JUAN. Teen vaikka mitä, kun vain saan heitä suututtaa.
BORACHIO. No siis, etsikää sopivaa tilaisuutta saadaksenne puhua
kahdenkesken Don Pedron ja kreivi Claudion kanssa; sanokaa heille,
että tiedätte Heron minua rakastavan; näyttäkää innokkaasti
harrastavanne sekä prinssin että Claudion parasta, ja uskotelkaa että
huolenpito veljenne kunniasta, joka on tämän naimiskaupan
aikaansaanut, ja hänen ystävänsä maineesta, joka on neitseellisen
ulkokultaisuuden pauloihin joutumaisillaan, on pakottanut teidät
tämän ilmaisemaan. He tuskin teitä uskovat, asiaa tutkimatta;
tarjoutukaa silloin hankkimaan todistuksia ja niin kouraan tuntuvia,
että saavat omin silmin nähdä minut hänen kamarinsa ikkunassa ja
omin korvin kuulla minun kutsuvan Margareetaa Heroksi ja
Margareetan kutsuvan minua Claudioksi: ja tämä kaikki on tapahtuva
hääpäivän edellisenä iltana. Minä puolestani toimitan niin, että Hero
silloin on poissa, ja niin todennäköisiä todistuksia Heron
uskottomuudesta on tuleva ilmi, että luulevaisuus saa varmuuden
nimen, ja kaikki hääpuuhat menevät myttyyn.
DON JUAN. Toimeen ryhdyn, koitukoon siitä, vaikka kuinka paljon
onnettomuutta. Tee taidolla tehtäväsi, tuhannen tukaattia saat
palkaksesi.

34. BORACHIO. Jos vain te pysytte lujana syytteessänne, niin ei minun
taitoni tule minulle häpeäksi.
DON JUAN. Menen heti ottamaan selkoa hääpäivästä.
(Menevät.)
Kolmas kohtaus.
Leonaton puisto.
(Benedikt tulet.)
BENEDIKT. Poika!
(Hovipoika tulee.)
HOVIPOIKA. Signor!
BENEDIKT. Huoneeni ikkunalla on kirja, tuo se minulle tänne
puistoon.
HOVIPOIKA. Tässä olen jo, armollinen herra.
BENEDIKT. Sen kyllä tiedän; mutta tahdon sinut täältä pois ja tänne
takaisin. (Hovipoika menee.) Ihmetten ihme, että mies, vaikka
näkee, kuinka narrimaisesti monet muut rakastuessaan käyttäytyvät,
ja vaikka on nauranut moisille muiden tyhmille hassutuksille, itse
rakastuu ja joutuu oman pilkkansa syntipukiksi! Ja semmoinen mies
on Claudio. Muistan hyvin sen ajan, jolloin ei muu soitto hänelle
kelvannut kuin rumpu ja torvi, ja nyt kuuntelisi hän mieluummin
tamburiinia ja huilua. Muistan senkin ajan, jolloin hän saattoi
jalkaisin kävellä kymmenen peninkulmaa nähdäkseen kauniin
asevarustuksen, ja nyt hän saattaa maata kymmenen yötä valveilla
miettimässä uuden takkinsa kuosia. Ennen hän oli suorapuheinen ja
oikoinen kuin kunnon mies ja kelpo sotilas, ja nyt hän on ruvennut
sanojansa seulomaan; hänen puheensa on niinkuin täyteen päntätty
kestipöytä, jossa on jos jonkinlaista vierasta kaasia. Tokkopa minä
koskaan voisin noin muuttua, niin kauan kuin nämä silmät on
päässäni? Kukapa sen tietää? — Minä en sitä luule. En tahdo

35. vannoa, ettei lempi voisi muuttaa minua osteriksi; mutta sen voin
valallani vakuuttaa, että ensin sen täytyy minut osteriksi muuttaa,
ennenkuin se voi minusta tehdä tuollaisen narrin. Toinen tyttö on
kaunis, siitä en välitä; toinen on älykäs, siitä en välitä; kolmas on
siveä, siitä en välitä; ei, ennenkuin kaikki viehätykset yhtyvät
yhdessä tytössä, ei, yksikään tyttö minua viehätä. Rikas hänen pitää
olla, se on tietty; älykäs, muuten en hänestä huoli; siveä, muuten en
hänestä anna ropoakaan; kaunis, muuten en viitsi häneen
katsoakaan; lempeä, muuten älköön tulko lähellenikään; jalo,
muuten en häntä ota, vaikka hän olisi enkeli; sävykäs puhutella ja
soitannossa taitava; hiukset saavat olla minkä väriset Jumala tahtoo.
[15] Haa! prinssi ja Monsieur Amoroso! Kätkeydyn tänne lehtimajaan.
(Menee syrjään.)
(Don Pedro, Leonato ja Claudio tulevat ja heidän
jäljissään Balthasar soittoniekkojen kanssa.)
DON PEDRO.
No, tahdotko nyt kuulla soitantoa?
CLAUDIO.
Oi, tahdon, prinssi. Niin on ilta tyyni,
Kuin vaieten se sulosointaan uinuis.
DON PEDRO.
Kah! Näetkös missä piilee Benedikt?
CLAUDIO.
Oo, kyllä näen; kun päättynyt on soitto,
Niin selvän siitä ketust' otamme.
DON PEDRO.
Balthasar, laula laulus vielä kerran.
BALTHASAR.
Näin halpaa ääntä älkää pakotelko

36. Pilaamaan toistamiseen sävelmää.
DON PEDRO.
Se taituruudenhan on tuntomerkki
Noin kursastellen peittää lahjojaan.
No, laula pois, en pitemmältä kosi.
BALTHASAR.
Kun kosinnasta puhutte, niin laulan.
Monikin rakastaja sitä kosii,
Jot' ei hän tahdo: kuitenkin hän kosii
Ja rakkautta vannoo.
DON PEDRO.
Laula nyt;
Ja kauemmin jos aiot kursastella,
Niin tee se virsin.
BALTHASAR.
Virren virikkeeksi
Viriä mulla vain on virttynyttä.
DON PEDRO.
Kas, tuopa mies se osaa virttä laittaa:
Virttynyt viri virren virikkeeksi!
(Soittoa.)
BENEDIKT (syrjässä). No, divina musica! Nytkös hänen sielunsa on
haltioissaan! — Eikö ole kummaa, että lampaan suolet voivat sielun
kiskoa ihmisen ruumiista? — Ei, ennemmin sitten torvisoittoa!
BALTHASAR (laulaa).
Äl' itke, impi armoton,
Ei miesten vala paina;
He läikkyvät kuin laine on

37. Ja häälyväiset aina.
Siis ällös vaan
Sa surkokaan,
Iloitse, tanssi, leiju,
Ja heitä huolet unholaan
Ja laula: heijuu, heiju!
Pois itkulaulu iloton,
Pois synkkä suruvirsi!
Niin viekkahat ne miehet on
Kuin kevähällä kirsi.
Siis ällös vaan
Sa surkokaan,
Iloitse, tanssi, leiju,
Ja heitä huolet unholaan
Ja laula: heijuu, heiju!
DON PEDRO. Toden totta, hyvä laulu.
BALTHASAR. Ja huono laulaja, armollinen herra.
DON PEDRO. Kuinka? Ei suinkaan; laulathan hyvin kyllä hätävaraksi.
BENEDIKT (syrjässä). Jos hän olisi koira ja olisi noin ulvonut, niin
olisivat hänet hirttäneet. Jumala varjelkoon, ettei hänen käheä
äänensä tietäisi pahaa! Yhtä mielelläni kuuntelisin huuhkainta,
ennustakoonpa sitte vaikka mitä onnettomuutta.
DON PEDRO (Claudiolle). Olette oikeassa. — Kuules, Balthasar!
Toimita meille oikein oivallista soittoa; sillä huomisiltana tulee sen
soittaa Hero neidin kamarin ikkunan alla.
BALTHASAR. Parastani koetan, armollinen herra.
DON PEDRO. Tee se; hyvästi! (Balthasar ja soittoniekat menevät.)
Tulkaa, Leonato! Mitä vast'ikään minulle kerroitte? Ettäkö veljenne
tytär Beatrice on rakastunut signor Benediktiin?
CLAUDIO. Oh! Vai niin! — (Syrjään Pedrolle.) Joutuun, joutuun, lintu
istuu! — En olisi koskaan luullut, että se neiti voisi ketään miestä

38. rakastaa.
LEONATO. En minäkään. Mutta ihmeellisintä on, että hän voi niin
hurmaantua Benediktiin, jota hän, ulkonaisesta käytöksestä
päättäen, aina on näyttänyt inhoavan.
BENEDIKT (itsekseen). Onko se mahdollista? Onko tuuli sillä ilmalla?
LEONATO. Tosiaankaan en tiedä mitä siitä ajatella, hyvä prinssi;
mutta se, että hän voi noin silmittömiin häntä rakastaa, se on järjelle
käsittämätöntä.
DON PEDRO. Kenties hän vain teeskentelee.
CLAUDIO. Niin, se on todellakin luultavaa.
LEONATO. Hyvä Jumala! Vai teeskentelee! Ei ole vielä milloinkaan
teeskennelty intohimo ollut niin ilmielävän intohimon näköinen kuin
tuo hänessä.
DON PEDRO. No, mitä intohimon oireita hän osoittaa?
CLAUDIO (hiljaa). Nyt syötti koukkuun! Kala käy onkeen.
LEONATO. Mitäkö oireita, prinssi? Hän istuu tuossa — (Claudiolle)
onhan tyttäreni teille kertonut, kuinka.
CLAUDIO. On oikein.
DON PEDRO. Kuinka? Kuinka? Sanokaa! Te minua hämmästytätte.
Olin aina luullut, että hänen sydäntään ei mitkään lemmen
hyökkäykset voisi valloittaa.
LEONATO. Minä sen olisin vaikka vannonut, teidän armonne,
vallankin mitä Benediktiin tulee.
BENEDIKT (syrjässä). Pitäisin tätä pilkantekona, jos tuo valkoparta ei
sitä sanoisi; koiruus ei totisesti voi piillä tuollaisen arvokkaisuuden
verhossa.
CLAUDIO (hiljaa). Nyt se on käynyt koukkuun. Jatkakaa, jatkakaa!
DON PEDRO. Onko hän Benediktille tunteitaan ilmaissut?

39. LEONATO. Ei, ja vannoo ettei koskaan sitä tekisi; ja se se häntä
vaivaa.
CLAUDIO. Se on totta, ihan totta; samaa kertoi tyttärenne; "pitääkö
minun", hän sanoo, "joka niin usein olen häntä pilkallisesti kohdellut,
kirjoittaa hänelle, että häntä rakastan?"
LEONATO. Ja sen hän sanoo, kun parhaillaan kirjoittaa hänelle
kirjettä; sillä hän nousee ainakin parikymmentä kertaa yössä ja istuu
siinä sitte paitasillaan ja kirjoittaa kokonaisen arkin täyteen. —
Tyttäreni on kaikki kertonut.
CLAUDIO. Kun nyt puhutte arkista, muistuu mieleeni sievä pila,
jonka tyttärenne meille kertoi.
LEONATO. Oo! — ettäkö, kun hän oli sen täyteen kirjoittanut ja luki
sen läpi, hän tapasi Benediktin ja Beatricen arkista? —
CLAUDIO. Niin aivan.
LEONATO. Ja sitten repii hän kirjeen tuhansiksi penninkokoisiksi
palasiksi, ja toruu itseään siitä, että voi olla niin julkea ja kirjoittaa
henkilölle, jonka tietää häntä siitä pilkkaavan: "arvostelen häntä",
hän sanoo, "oman itseni mukaan, sillä minä häntä pilkkaisin, jos hän
minulle kirjoittaisi; niin, sen tekisin, vaikka häntä rakastankin."
CLAUDIO. Ja sitten hän lankee polvilleen, itkee, huokaa, lyö
rintojaan, repii hiuksiaan, rukoilee, sadattelee: "Oi, armas Benedikt!
Anna, Jumala, kärsivällisyyttä!"
LEONATO. Niin hän todellakin tekee, tyttäreni on sen kertonut: ja
hän on niin hurmauksen vallassa, että tyttäreni väliin pelkää, että
hän epätoivossaan tekee itselleen tuhoja. Se on aivan totta.
DON PEDRO. Olisi hyvä, jos Benedikt saisi siitä tietää jonkun toisen
kautta, sillä tyttö ei itse tahdo sitä ilmoittaa.
CLAUDIO. Mitä hyvää siitä? Hän vain kääntäisi asian pilkaksi ja
kiusaisi tyttöpahaista vielä pahemmin.
DON PEDRO. Jos hän niin tekisi, niin olisi laupeuden työ hirttää
hänet. Se on erinomaisen suloinen tyttö ja ihan epäilemättä

40. hyvämaineinen.
CLAUDIO. Niin, ja tavattoman älykäs.
DON PEDRO. Kaikessa muussa paitse siinä, että rakastaa Benediktiä.
LEONATO. Oi, hyvä prinssi, kun äly ja veri taistelevat noin hennossa
ruumiissa, niin on kymmenen todistetta yhtä vastaan siitä, että veri
vie voiton. Surkuttelen häntä sitä suuremmalla syyllä, kun olen
hänen setänsä ja holhoojansa.
DON PEDRO. Jospa se tyttö olisi minuun noin hassumaisesti
rakastunut! Minä olisin silloin heittänyt kaikki arvelut ja ottanut hänet
aviosiipakseni. Pyydän kuitenkin, puhukaa Benediktille asiasta ja
kuulkaa mitä hän siihen sanoo.
LEONATO. Luuletteko, että siitä olisi hyvää?
CLAUDIO. Hero pitää varmana, että Beatrice kuolee siihen paikkaan;
sillä hän sanoo, että hän tahtoo kuolla, jos Benedikt ei häntä
rakasta, ja että hän ennen tahtoo kuolla kuin ilmaista rakkautensa;
ja vaikkapa Benedikt häntä kosisikin, niin tahtoisi hän ennen kuolla
kuin uhrata rahtuakaan tavaksi tulleesta kiistämishalustaan.
DON PEDRO. Siinä hän tekee oikein; jos hän panisi tunteensa
tarjolle, niin on sangen luultavaa, että Benedikt häntä pilkkaisi; sillä
miehellä on, niinkuin kaikki tiedämme, ylimielinen luonne.
CLAUDIO. Hän on muuten sangen hieno mies.
DON PEDRO. Hänellä on todellakin sangen miellyttävä ulkomuoto.
CLAUDIO. Niin, jumaliste, onkin, ja, minun nähdäkseni, hyvä äly.
DON PEDRO. Niin todellakin; hänestä väliin kirpoo säkeniä, jotka
näyttävät älyn leimauksilta.
LEONATO. Ja luullakseni hän on urhoollinenkin.
DON PEDRO. Niinkuin Hektor, sen ma takaan; ja siitä päättäen,
miten hän taisteluissa suoriutuu, täytyy myöntää hänet älykkääksi;
sillä hän joko suurella varovaisuudella niitä karttaa tai tosikristillisellä
pelolla niihin alistuu.

41. LEONATO. Jos hän pelkää Jumalaa, niin tulee hänen välttämättä
pitää rauha; jos hän rauhan rikkoo, niin täytyy hänen pelolla ja
vavistuksella ryhtyä taisteluun.
DON PEDRO. Sen hän tekeekin; sillä se mies pelkää Jumalaa, vaikka,
hänen karkeasta pilastaan päättäen, kukaan ei sitä hänestä luulisi.
Sittenkin surkuttelen veljenne tytärtä. Mennäänkö Benediktiä
etsimään ja sanomaan hänelle, että tyttö häntä rakastaa?
CLAUDIO. Ei, hyvä prinssi, ei millään muotoa. Tytön haaveet kyllä
kuolevat, kun hän saa järkeviä neuvoja.
LEONATO. Ei, se on mahdotonta; ennen hänen sydämmensä kuolee.
DON PEDRO. Kuulkaamme, mitä muuta tyttärellänne on kerrottavaa;
se sillaikaa ehtii jäähtyä. Pidän paljon Benediktistä ja toivoisin, että
hän kaikessa nöyryydessä tutkisi itseään, nähdäkseen kuinka perin
kelvoton hän on saamaan niin kelpo naista.
LEONATO. Suvaitsetteko, prinssi hyvä? Päivällinen olisi valmis.
CLAUDIO (syrjään). Jos ei tuo mies tämän jälkeen silmittömästi
hullaannu tyttöön, niin en ikinä usko todennäköisyyksiin.
DON PEDRO (hiljaa). Nyt on sama paula tytölle viritettävä, ja se
tulee tyttärenne ja hänen kamarineitsyensä toimeksi. Hullunkurisuus
on siinä, että kumpikin heistä on vakuutettu toisen rakkaudesta,
vaikkei asiassa ole mitään perää. Sitä kohtausta tahtoisin nähdä;
siitä tulee oikea pantomiimi. Nyt lähetämme Beatricen kutsumaan
Benediktiä päivälliselle.
(Don Pedro, Claudio ja Leonato menevät.)
BENEDIKT (tulee esiin). Tämä ei voi olla pilantekoa; keskustelu oli
vakavaa laatua. He ovat tietonsa saaneet Herolta. Näyttävät
surkuttelevan neitiä, ja hänen intohimonsa näyttää olevan täydessä
jänteessä. Rakastaa minua! No, siihen on vastattava. Kuulen jo,
kuinka minua morkataan: sanovat että tulen kopeaksi, jos huomaan
että hän minua rakastaa; sanovat edelleen, että hän ennen kuolee,
kuin antaa mitään vihiä rakkaudestaan. — En ole ikinä aikonut
naida; mutta kopeaksi eivät saa minua sanoa. — Onnelliset ne, jotka

42. itse kuulevat, mistä heitä moititaan, ja sen mukaan voivat tehdä
parannusta. Sanovat että neiti on kaunis: se on totuus, jonka itse
voin todistaa; ja hyväntapainen: kyllä niin, sitä en voi valheeksi
väittää; ja älykäs muussa, pait siinä että rakastaa minua: — no,
totisesti se ei ole mikään todistus hänen älystään, mutta ei se juuri
tyhmyyttäkään osoita sillä minä tulen vuorostani häneen hirveästi
rakastumaan. Tosin saanen siitä kuulla moniaita ilkeitä pistosanoja ja
kuluneita kokkapuheita, minä kun olen niin kauan pauhannut
naimista vastaan; mutta voihan se maku muuttua. Ihminen voi
nuorena pitää ruoasta, jota hän vanhana ei voi kärsiä. Niinkö ne
pilkkapuheet ja harkkasanat ja mokomatkin aivojen paperikuulat
voisivat miestä pelottaa mielitekojensa reitiltä? Ei, maailma on
kansoitettava. Kun sanoin, että kuolisin poikamiehenä, niin en luullut
eläväni siksi, että joutuisin naimisiin. — Tuossa tulee Beatrice. Kaunis
tyttö kautta päivän kirkkauden! Vainuanpa jo vähän lemmen oireita
hänessä.
(Beatrice tulee.)
BEATRICE. Vasten tahtoani ovat lähettäneet minut pyytämään teitä
päivälliselle.
BENEDIKT. Kaunis Beatrice, kiitän teitä vaivastanne.
BEATRICE. En ole nähnyt enemmän vaivaa näistä kiitoksista, kuin te
näette vaivaa minua kiittäessänne; jos se olisi vaivalloista ollut, niin
en olisi ollenkaan tullut.
BENEDIKT. Teitä siis huvittaa tämä lähetys!
BEATRICE. Niin, juuri sen verran, kuin voitte ottaa veitsen kärkeen
myrkyttääksenne kyyhkysen. Teillä ei liene ruokahalua, signor!
Nöyrin palvelijanne!
(Menee.)
BENEDIKT. Haa! "Vasten tahtoani ovat lähettäneet minut pyytämään
teitä päivälliselle"; — tuossa on kaksinainen ajatus. "En ole nähnyt
enemmän vaivaa näistä kiitoksista, kuin te näette vaivaa minua
kiittäessänne"; — siliä hän tahtoo sanoa: kaikki vaiva, minkä näen

43. teidän puolestanne, on yhtä helppoa kuin kiittäminen. — Jos ei
minun tule häntä sääli, niin olen konna; jos en häntä rakasta, niin
olen juutalainen. Menen hankkimaan hänen kuvansa.
(Menee.)

44. KOLMAS NÄYTÖS.
Ensimmäinen kohtaus.
Leonaton puisto.
(Hero, Margareeta ja Ursula tulevat)
HERO.
Salihin juokse, hyvä Margareeta;
Nepaani Beatricen siellä tapaat
Puheissa Claudion ja prinssin kanssa.
Kuiskaile hälle, tääll' ett' astelemme
Minä ja Ursula ja hänest' yksin
Vain haastelemme; sano kuunnelleesi
Ja käske, että hiipii tänne lehtoon,
Miss' auringossa nousseet kuusamat
Auringon peittää, — niinkuin suosikki,
Jonk' armo nosti suureks, suuruudessaan
Pimittää nostajaansa. — Siellä piilköön
Ja puhettamme kuulkoon. Siinä toimes;
Tee hyvin tehtäväsi; mene nyt.
MARGAREETA.
Hän paikalla on täällä, sen ma lupaan.
(Menee.)
HERO.
Niin, Ursula, kun tulee Beatrice,
Niin täällä puistoss' ees taas astellen
Me Benediktist' yksin puhelkaamme.
Kun hänet mainitsen, niin kiitä häntä

45. Enemmän, kuin mit' ansaitseekaan miehet.
Ma sitten kerron, kuinka pikeentynyt
On Beatriceen Benedikt. Näin vuollaan
Se pikku lemmettären viekas nuoli,
Mi kuullessa jo haavoittaa. Nyt ala.
(Beatrice hiipii lehtimajaan.)
Kas, tuolla Beatrice maata myöten
Kuin hyyppä hiipii meitä kuullakseen.
URSULA.
On hauskin näky ongella, kun kala
Hopeavirtaa kulta-airoin halkoo
Ja ahnaast' ahmii petollisen syötin.
Niin mekin pyydämme nyt onkeen häntä,
Mi kurkkaa tuolla kuusanlehdossa.
Ei pelkoa, ett' osastani eksyn.
HERO.
Lähemmä, korvans' ettei hiukkaakaan
Jää viekkaan syötin makeutta vaille. —
(Lähestyvät lehtimajaa.)
Ei, Ursula, hän ylpeä on liiaks.
Ja sydän häll' on kesytön ja vauhko
Kuin villihaukan.
URSULA.
Niinkö tottakin on
Benedikt pikeentynyt Beatriceen?
HERO.
Niin sanoo prinssi ja myös sulhaseni.

46. URSULA.
Sen käskivätkö tytön tiedoks saattaa?
HERO.
He sitä pyysivät, mut minä neuvoin,
Ett', ystävä jos heille Benedikt,
Halunsa hänen käskisivät voittaa
Ja sit' ei Beatricen tiedoks antaa.
URSULA.
Miks niin? Se herra eikö ansaitse
Aviovuodetta niin onnen täyttä,
Kuin Beatrice suinkin laittaa voi?
HERO.
Kautt' Amorin! Hän kyllä ansaitsee
Sen kaiken, minkä miehelle voit suoda;
Mut naisen sydänt' ei lie toista luotu
Kovemmast' aineesta kuin Beatricen.
Jos silmänsä hän mihin luo, niin säihkyy
Siit' iva, ylenkatse; älyns' arvaa
Niin suureks, ett' on hänen silmissään
Muu kaikki halpaa; rakastaa ei voi hän,
Ei taipua, ei muihin mukaantua,
Vain itseään hän ihailee.
URSULA.
Niin kyllä;
Siis Benediktin rakkaudesta hänen
Ei tule tietää; pilkaks kääntäis kaikki.
HERO.
Niin, oikein. Viel' en ole nähnyt miestä
Niin viisast', ylvää, kaunista ja nuorta,
Jot' ei hän nurin kääntäis: jos on vaalas,
Niin kutsuu häntä siskokseen; jos tumma,

47. Niin luonto, narrin piirtäessään, ruman
On tehnyt tolpan; jos on hoikka, niin on
Kuin peitsi huonopontinen; jos lyhyt,
Kuin kömpelösti tehty paran kuva;
Jos puhelee, niin on kuin tuuliviiri,
Jos vaiti on, niin seisoo niinkuin pölkky.
Näin kaikest' esiin kääntää nurjan puolen,
Eik' anna hyveelle ja totuudelle,
Mit' ansio ja luonnollisuus vaatis.
URSULA.
Ei varmaan hyväks ole moinen moite.
HERO.
Ei, moinen tavaton ja tyly käytös,
Kuin Beatricen, ei voi hyväks olla.
Mut sano hälle se! Jos minä puhun,
Niin hengiltä mun nauraa, sielun ruumiist'
Ivaten ilkkuu, kompillaan mun tappaa.
Siis Benedikt, kuin tuhkan alla tuli,
Huokauksiin hiljaa hivukoon ja kuolkoon.
Parempi kuolla niin, kuin pilkkaan kuolla,
Jok' yhtä pahaa on kuin kuolla kutkuun.
URSULA.
Ei, puhu pois, niin kuulet mitä sanoo.
HERO.
Ei, ennen menen Benediktin luo
Ja käsken hänen voittaa rakkautensa;
Aionpa lisäks serkkuani hälle
Siivosti panetella. Sin' et arvaa,
Kuink' yksi sana myrkyttää voi lemmen.
URSULA.
Ei, tuo ois suuri vääryys serkullenne.

48. Niin vastoin järkeään ei voi hän tehdä, —
Jos muuten on niin älykäs ja sutka,
Kuin sanotaan, — ett' antais rukkaset
Moiselle miehelle kuin Benedikt.
HERO.
Italiassa hänellä ei vertaa,
Jos Claudiotani en ota lukuun.
URSULA.
Oi, älkää, neiti, suuttuko, jos sanon
Mit' ajattelen: Signor Benedikt,
Mit' älyyn tulee, muotoon, henkeen, mieleen,
Mies ensimmäinen on Italiassa.
HERO.
Niin, häll' on verrattoman hyvä maine.
URSULA.
Ja verrattomasti sen ansaitseekin.
Mut kosk' on häänne, neiti?
HERO.
Milloin vain;
Kentiesi huomenna. Mut tule sisään,
Niin näytän pukuni ja kysyn mieltäs,
Mik' oisi niistä somin häähameeksi.
URSULA (hiljaa).
Nyt tarttui hän; nyt ansass' on, sen takaan.
HERO (hiljaa).
Niin kyllä, niin; se Amor pitää puoliaan;
Se milloin paulaa käyttää, milloin nuoltaan.
(Hero ja Ursula menevät.)

49. BEATRICE.
Mi polte korvissani! Tosiaankin!
Ivasta, korskasta mua moititaan!
Pois, uhma, siis ja immen korska vaankin!
Kiitosta niillä harvoin voitetaan.
Benedikt, lemmi vain, ma vastaan ennän,
Sydämmen villin kätes kesyttää;
Jos mua lemmit, syliisi ma lennän,
Ja pyhä liitto meidät yhdistää.
Sun sanovat sen ansainneen; no niin,
Sen tiesin, ennenkuin se sanottiin.
(Menee.)
Toinen kohtaus.
Huone Leonaton talossa.
(Don Pedro, Claudio, Benedikt ja Leonato tulevat.)
DON PEDRO. Jään tänne vain häittenne ajaksi, sitten lähden
Aragoniaan.
CLAUDIO. Minä saatan teitä sinne, prinssi hyvä, jos suvaitsette.
DON PEDRO. Ei, se yhtä paljo himmentäisi avioliittonne uutta loistoa,
kuin jos näyttäisin lapselle uutta pukua ja kieltäisin häntä sitä
käyttämästä. Pyydän vain saada Benediktin seurakseni, sillä hän on
kiireestä kantapäähän asti sulaa iloisuutta. Hän on kahdesti tai
kolmesti katkaissut Cupidon jousenjänteen, ja tuo pikku peeveli ei
tohdi häneen enää ampua. Hänellä on sydän eheä kuin kello, ja
lerkkuna on hänen kielensä, sillä mitä hänen sydämmensä ajattelee,
sen hänen kielensä ilmoittaa.
BENEDIKT. Hyvät herrat, en ole enää, mikä olin ennen.
LEONATO. Sitä minäkin; näytätte alakuloisemmalta.

50. CLAUDIO. Varmaankin hän on rakastunut.
DON PEDRO. Sekö heittiö rakastunut! Ei ole hänessä pisaraakaan
oikeata verta, tunteakseen oikeata rakkautta. Jos hän on
alakuloinen, niin hän on rahan tarpeessa.
BENEDIKT. Hammastani pakottaa.
DON PEDRO. Vedä pois se.
BENEDIKT. Hirteen!
CLAUDIO. Ensin se pitää hirttää, sitten vetää.
DON PEDRO. Mitä! Kannattaako hampaan pakotuksesta huokailla?
LEONATO. Se on kai hökää vain, tai ehkä on niissä mato.
BENEDIKT. Niin, kuka hyvänsä voi tuskan voittaa, paitsi se, joka
tuskan tuntee.
CLAUDIO. Niinkuin sanoin, hän on rakastunut.
DON PEDRO. Hänessä ei ole merkiksikään himoa muuta kuin himo
pukeutua muukalaisiin vaateparsiin; tänään esimerkiksi hän on
hollantilaisena, huomenna ranskalaisena, tai kahden maan puvussa
yhtähaavaa, esimerkiksi saksalaisena vyötäisistä alaspäin,
roimahousuina koko mies, ja espanjalaisena lanteista ylöspäin, ei
mitään takkia. Jos ei hänellä ole himoa tällaisiin narrimaisuuksiin,
niinkuin hänellä todella näyttää olevan, niin ei hän ole mikään
lemmenhimon narri, niinkuin te tahdotte todeksi näyttää.
CLAUDIO. Jos hän ei ole rakastunut johonkin naiseen, niin ei vanhat
merkit pidä paikkaansa. Hän harjaa joka aamu hattuaan; mitä se
muuta tietää?
DON PEDRO. Onko häntä nähty parturin luona?
CLAUDIO. Ei, mutta parturi on nähty hänen luonaan, ja hänen
poskiensa vanha kaunistus on jo joutunut pallojen täytteeksi.
LEONATO. Tosiaankin, hän näyttää nuoremmalta kuin ennen, nyt
kun parta on poissa.

51. DON PEDRO. Ja sitten hän vielä käyttää myskiä; oletteko jo hajulla?
CLAUDIO. Toisin sanoen: tuo herttainen poika on rakastunut.
DON PEDRO. Paras todistus on hänen alakuloisuutensa.
CLAUDIO. Ja milloinka hän ennen piti tapana pestä kasvojaan?
DON PEDRO. Niin, tai maalata poskiaan? Siinä suhteessa tiedän kyllä
mitä hänestä puhutaan.
CLAUDIO. Entä hänen säkenöivä älynsä, joka nyt on pujahtanut
luutun kieleen ja nyt on näppäinten hallittavana.
DON PEDRO. Tosiaankin, tämä kaikki osoittaa, että hänen laitansa
on surkea. Lyhyesti sanoen: hän on rakastunut.
CLAUDIO. Niin, ja minä tiedän myös, kuka häntä rakastaa.
DON PEDRO. Sen minäkin tahtoisin tietää. Lyön vetoa, että se on
joku, joka ei häntä tunne.
CLAUDIO. Tuntee, ja kaikki hänen huonot puolensa; ja kaikesta
huolimatta kuolee hänen edestään.
DON PEDRO. Hän on haudattava, kasvot ylöspäin.
BENEDIKT. Mutta tämä kaikki ei auta hampaanpakotukseen. — Hyvä
vanhus, pyydän, tulkaa vähäisen syrjään; olen miettinyt kokoon
kahdeksan tai yhdeksän järkevää sanaa, jotka tahdon teille sanoa, ja
joita noiden tolvanain ei tarvitse kuulla.
(Benedikt ja Leonato menevät.)
DON PEDRO. Niin totta kuin elän! Hän anoo ukolta Beatriceä.
CLAUDIO. Ihan varmaan. Hero ja Margareeta ovat tällä välin asiansa
toimittaneet Beatricen kanssa, ja nyt nuo kaksi karhua eivät kai
pureksi, kun tapaavat toisiaan.
(Don Juan tulee.)
DON JUAN. Jumalan rauha, herrani ja veljeni!
DON PEDRO. Hyvää päivää, veliseni!

52. DON JUAN. Jos teille soveltuisi, tahtoisin puhua kanssanne.
DON PEDRO. Kahdenko kesken?
DON JUAN. Jos niin suvaitsette; mutta kreivi Claudio saa kyllä
kuunnella, sillä se, mitä aion puhua, koskee häntä.
DON PEDRO. Mistä on puhe?
DON JUAN (Claudiolle). Aiotteko, teidän korkeutenne, huomenna
pitää häitä?
DON PEDRO. Tiedäthän, että aikoo.
DON JUAN. Sitä en tiedä, kun hän saa tietää, mitä minä tiedän.
CLAUDIO. Jos on jotakin estettä, niin pyydän, että sen ilmoitatte.
DON JUAN. Luulette kenties, että en ole ystävänne; se nähdään
jäljestäpäin, ja tulette luulemaan minusta parempaa, kun kuulette
mitä nyt ilmoitan. Mitä veljeeni tulee, niin luulen, että hän pitää
paljon teistä ja että hän sydämmen rakkaudesta on auttanut teitä
näissä avioliiton puuhissa. Totisesti, huono teko koko kosinta!
Huonosti käytetty vaiva!
DON PEDRO. Kuinka niin? Mitä on tapahtunut?
DON JUAN. Tulin tänne teille sitä kertomaan. Erityisseikkoihin
puuttumatta — sillä hänestä on liiankin kauan huhuja liikkunut, —
neiti on uskoton.
CLAUDIO. Kuka? Heroko?
DON JUAN. Juuri hän; Leonaton Hero, teidän Hero, joka miehen
Hero.
CLAUDIO. Uskotonko?
DON JUAN. Se sana on liian hyvä kuvaamaan hänen huonouttaan;
voisin sanoa häntä pahemmaksikin; keksikää joku pahempi nimitys,
niin sovitan sen häneen. Ihmetelkää vasta sitte, kun olette
lisätodistuksia saanut; tulkaa tänä yönä mukaani, niin saatte nähdä,
kuinka kavutaan sisään hänen kamarinsa ikkunasta, ja ihan hänen
hääpäivänsä aatto-yönä. Jos sittekin vielä häntä rakastatte, niin

53. naikaa hänet huomenna; mutta parempi olisi kunniallenne, jos
muuttaisitte mieltä.
CLAUDIO. Olisiko tuo mahdollista?
DON PEDRO. Minä en tahdo sitä uskoa.
DON JUAN. Jos ette tohdi uskoa mitä näette, niin älkää myöskään
tunnustako mitä tiedätte. Jos tulette mukaani, niin näytän teille mitä
on tarvis; ja kun olette enemmän kuulleet, niin toimikaa sen
mukaan.
CLAUDIO. Jos tänä yönä näen jotakin semmoista, jonkatähden en
voi huomenna häntä naida, niin seurakunnan nähden, siinä paikassa,
missä olisi määrä meidät vihkiä, tahdon häntä solvaista.
DON PEDRO. Ja koska minä häntä sinun puolestasi kosin, niin
yhdessä sinun kanssasi minäkin tahdon häntä solvaista.
DON JUAN. En tahdo häntä sen enempää panetella, kunnes saan
teidät todistajikseni. Malttia vain keskiyöhön saakka; silloin asia
ilmenee.
DON PEDRO. Oi, mikä kovan onnen käänne!
CLAUDIO. Oi, mikä odottamaton onnettomuus!
DON JUAN. Oi, onneks ehkäistyä häpeää! Niin sanotte, kun saatte
lopun nähdä.
(Menevät.)
Kolmas kohtaus.
Katu.
(Moilanen, Muikkari ja vartiomiehiä tulee.)
MOILANEN. Oletteko taattuja, kelpo miehiä?
MUIKKARI. Niin kyllä; olisi muuten surkeata, jos joutuisivat
ijankaikkiseen pelastukseen ruumiin ja sielun puolesta.

54. MOILANEN. Ei, se olisi liian helppo rangaistus heille, jos näyttäisivät
olevan vikapäät lainkuuliaisuuteen, kun ovat ulosvalitut prinssin
vahdiksi.
MUIKKARI. Hyvä, antakaa heille heidän ortelinsa, naapuri Moilanen.
MOILANEN. Roo riimo, kuka on teidän mielestänne enimmin ansioton
tulemaan konstaapeliksi?
1 VARTIJA. Pekka Kauranen, hyvä herra, ja Yrjö Sysinen, sillä he
osaavat kirjoittaa ja lukea.
MOILANEN. Tulkaa lähemmäksi, naapuri Sysinen. Jumala on teille
siunannut hyvän nimen. Hyvä katsanto on onnen lahja, mutta luku-
ja kirjoitustaito tulee luonnosta.
2 VARTIJA. Jotka kumpikin, herra konstaapeli, —
MOILANEN. On teillä; sitähän tahdoitte sanoa, tiedämmä. Hyvä; siis
mitä katsantoonne tulee, nähkääs, niin antakaa Jumalalle kiitos, ja
älkää siitä kerskatko; ja mitä lukuja kirjoitustaitoonne tulee, niin
säästäkää se toiseen aikaan, jolloin semmoisia turhuuksia ei tarvita.
Täällä arvellaan teistä, että olette kyvyttömin ja sopivin mies
vahtikonstaapeliksi; sen vuoksi teidän tulee kantaa lyhtyä.
[16] Tämä
on teidän ortelinne: teidän pitää panna kaikki maankiertäjät
korkkaaliin; teidän pitää huutaa jok'ikiselle: seis, prinssin nimessä!
2 VARTIJA. Mutta jos ei joku tahdo seistä?
MOILANEN. No, nähkääs, silloin ette välitä hänestä, vaan annatte
hänen mennä, ja huudatte heti muut vahtimiehet kokoon ja kiitätte
Jumalaa, että olette siitä lurjuksesta päässeet.
MUIKKARI. Jos ei hän seiso, kun käsketään, niin ei hän ole prinssin
alamaisia.
MOILANEN. Niin oikein, ja muihin kuin sellaisiin, jotka ovat prinssin
alamaisia, ei teidän pidä sekaantua. — Ette myöskään saa nostaa
melua kaduilla, sillä jutteleminen ja jaaritteleminen vahdissa on
siedettävä, ja sitä ei saa suvaita.

55. Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
testbankfan.com