Fundamentals of Financial Accounting Canadian Canadian 4th Edition Phillips Solutions Manual

Fundamentals of Financial Accounting Canadian Canadian 4th Edition Phillips Solutions Manual
Fundamentals of Financial Accounting Canadian Canadian 4th Edition Phillips Solutions Manual
Fundamentals of Financial Accounting Canadian Canadian 4th Edition Phillips Solutions Manual

1. Fundamentals of Financial Accounting Canadian
Canadian 4th Edition Phillips Solutions Manual
download
https://testbankdeal.com/product/fundamentals-of-financial-
accounting-canadian-canadian-4th-edition-phillips-solutions-
manual/
Explore and download more test bank or solution manual
at testbankdeal.com

2. We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit testbankdeal.com
to discover even more!
Fundamentals of Financial Accounting Canadian Canadian 4th
Edition Phillips Test Bank
https://testbankdeal.com/product/fundamentals-of-financial-accounting-
canadian-canadian-4th-edition-phillips-test-bank/
Fundamentals of Financial Accounting Canadian 5th Edition
Phillips Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/fundamentals-of-financial-accounting-
canadian-5th-edition-phillips-solutions-manual/
Fundamentals of Financial Accounting 4th Edition Phillips
Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/fundamentals-of-financial-
accounting-4th-edition-phillips-solutions-manual/
Small Group and Team Communication 5th Edition Harris Test
Bank
https://testbankdeal.com/product/small-group-and-team-
communication-5th-edition-harris-test-bank/

3. Macroeconomics Australian 4th Edition Blanchard Test Bank
https://testbankdeal.com/product/macroeconomics-australian-4th-
edition-blanchard-test-bank/
Financial and Managerial Accounting 14th Edition Warren
Test Bank
https://testbankdeal.com/product/financial-and-managerial-
accounting-14th-edition-warren-test-bank/
Problem Solving with C++ 10th Edition Savitch Solutions
Manual
https://testbankdeal.com/product/problem-solving-with-c-10th-edition-
savitch-solutions-manual/
Accounting for Non Specialists Australian 7th Edition
Atrill Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/accounting-for-non-specialists-
australian-7th-edition-atrill-solutions-manual/
Applied Physics 11th Edition Ewen Test Bank
https://testbankdeal.com/product/applied-physics-11th-edition-ewen-
test-bank/

4. Essential Mathematics for Economic Analysis 5th Edition
Sydsaeter Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/essential-mathematics-for-economic-
analysis-5th-edition-sydsaeter-solutions-manual/

5. Phillips et al. Fundamentals of Financial Accounting, 3Ce Solutions Manual
Copyright McGraw-Hill Ryerson, 2012 Page 6-1
Chapter 6
Internal Control, Cash and Merchandise Sales
ANSWERS TO QUESTIONS

1. Service companies sell services and merchandising companies sell physical
products. Merchandising companies sell physical products that are purchased from
a supplier and manufacturing companies sell physical products that they made from
raw goods that they bought from suppliers. Retail merchandising companies sell
directly to consumers and wholesale merchandising companies sell to the retailers
rather than end consumers.

2. From the perspective of a CEO or CFO, internal control is a broad concept that
includes setting strategic objectives for the company, identifying risks facing the
company, hiring good employees and motivating them to achieve the company’s
objectives, and providing the resources and information they need to fulfill those
objectives.

3. Five common internal control principles are:
1) Establish responsibility. This means assigning each task to only one
employee.
2) Segregate duties. Do not make one employee responsible for all parts of a
transaction.
3) Restrict access. Do not provide access to assets or information unless it is
needed to fulfill assigned responsibilities.
4) Document procedures. Prepare documents to show activities that have
occurred.
5) Independently verify. Check others’ work.

4. Assigning each task to only one employee enables a manager to determine who is
responsible for any errors or thefts regarding the task.

6. Chapter 6 - Internal Control, Cash and Merchandise Sales

Phillips et al. Fundamentals of Financial Accounting, 3Ce Solutions Manual
Copyright McGraw-Hill Ryerson, 2012 Page 6-2
5. Cash-handling and cash-recording activities should be separated to remove the
opportunity for theft of cash and cover-up by altering the records. This separation
is accomplished best by assigning the responsibility for cash handling to individuals
other than those who have the responsibility for record-keeping. In fact, it usually
is desirable that these two functions be performed in different departments of the
business. A control commonly called segregation of duties involves assigning
responsibilities so that one employee can’t make a mistake or commit a dishonest
act without someone else knowing it.

6. Physically locking up valuable assets and electronically securing access to other
assets and information are good methods of restricting access.

7. Documentation allows companies to keep track of whether goods have been
shipped, customers billed, or cash received. This allows them to determine which
transactions have or have not been entered into the accounting system.

8. One way that independent verification can occur is to hire an independent auditor
to check the work of employees. Independent verification can also be made part of
a person’s job process, such as verifying that the items on a receipt are the items
actually received.

9. A mandatory vacation policy, particularly for employees who handle cash, acts as
a control because it is very difficult for employees to cover up theft while they are
away from the business.

10. Two limitations of internal control are that (a) controls may not be implemented
because their cost exceeds their benefits and (b) controls are susceptible to human
error or fraud, including people working together to defeat the control (collusion),
and managers disarming control systems (overriding).

11. The primary internal control goal for cash receipts is to ensure that the business
receives the appropriate amount of cash and safely deposits it in the bank.

12. The cash register performs three important functions: it restricts access to cash, it
documents the amount charged for each item sold, and it summarizes the total cash
sales. When cash is received by mail, a mail clerk performs functions similar to the
cash register.

13. Cash received in person is independently verified in two ways. First, the amount of
cash is counted by a supervisor who verifies the amount reported by the cashier on
a cash count sheet. Second, a staff member in the accounting department
compares cash register receipts to the cash count sheet (and to the bank deposit
slip).

7. Chapter 6 - Internal Control, Cash and Merchandise Sales

Phillips et al. Fundamentals of Financial Accounting, 3Ce Solutions Manual
Copyright McGraw-Hill Ryerson, 2012 Page 6-3
14. The primary internal control goal for cash payments is to ensure that the business
pays only for authorized transactions.

15. The purposes of a bank reconciliation are (a) to determine the “true” cash balance
and (b) to provide data to adjust the Cash account to that balance. A bank
reconciliation involves reconciling the balance in the Cash account at the end of the
period with the balance shown on the bank statement (which is not necessarily the
“true” cash balance) at the end the period.

16. Cash includes money and any instrument, such as a cheque, money order, or
bank draft, which banks normally will accept for deposit and immediate credit to
the depositor’s account. Cash Equivalents include short-term, highly liquid
investments purchased within three months of maturity.

17. In a perpetual inventory system, the inventory records show the number of units
and costs of each type of merchandise stocked, and are updated every time an item
is bought, sold, or returned. A periodic inventory system differs from a perpetual
system in several ways. The main distinction is that, rather than update the
inventory records immediately after each purchase and sale (as is done in a
perpetual system), a periodic system updates the inventory records only at the end
of the accounting period.

A perpetual inventory system provides better internal control over inventory
because it provides more timely information than periodic systems, allowing
companies to keep just the right quantity of products on the shelves for the right
amount of time. Another benefit of a perpetual inventory system is that it allows
managers to estimate “shrinkage.”

18. A physical count of inventory is needed in a periodic system to determine the quantity
of inventory on hand so that its cost can be determined and used to calculate and
adjust cost of goods sold. These adjustments can only be made in a periodic system
after a physical inventory count is completed.

In a perpetual inventory system, although goods sold are recorded as they occur, it
is still necessary to conduct a physical inventory count to ensure the inventory
records are accurate and properly reflect the effects of any shrinkage that has
occurred.

19. FOB shipping point and FOB destination define different points at which ownership
of merchandise transfers from the seller (merchandiser) to the buyer (customer).
This is significant in the context of the revenue principle because merchandisers
earn revenues at the point of sale. When merchandise must be transported a
distance to reach the customer, the terms of shipment will affect when revenue is
reported by the merchandiser. Under FOB shipping point, the sale is considered
complete when the goods leave the merchandiser’s shipping department. Under
FOB destination, the sale is considered complete when the goods reach the
destination (the customer).

8. Chapter 6 - Internal Control, Cash and Merchandise Sales

Phillips et al. Fundamentals of Financial Accounting, 3Ce Solutions Manual
Copyright McGraw-Hill Ryerson, 2012 Page 6-4
20. In a perpetual system, two journal entries are made when inventory is sold on
credit:
(1) record the increase in Sales Revenue and a corresponding increase in Cash
(for a cash sale) or Accounts Receivable (for a credit sale).
(2) record a reduction in Inventory and a corresponding increase in Cost of Goods
Sold.

21. When goods are damaged or otherwise unsatisfactory, a merchandiser may
accept the goods returned by the customer (a Sales Return) or may authorize
the customer to pay less than the original selling price without requiring that the
goods be returned (a Sales Allowance). In both cases, the selling price and the
account receivable from the customer are reduced. Only sales returns cause the
merchandiser to reverse the Inventory and Cost of Goods Sold accounts.

22. A sales discount is a cash discount given to a customer for prompt payment on
account. When merchandise is sold on credit, terms such as 1/10, n/30 are
sometimes specified. The 1/10 part means that if the customer pays within 10 days
of the date of sale, a 1 percent sales discount is given on the selling price. The
n/30 part means that if payment is not received within the 10-day discount period,
the full amount is due 30 days after the sale.

23. Terms of 1/10, n/30 mean that a 1 percent discount may be taken by the buyer if
payment is made within 10 days, otherwise the balance is due in 30 days (after
which interest may be charged). Terms of 2/10, n/45 offer a larger discount or longer
period to pay. The change in terms could cause either an increase or decrease in
the seller’s profits. By itself, a more generous sales policy could cost the company
in two ways: (1) if customers take advantage of the increased discount, from 1% to
2%, the company will report an increase in sales discounts (a contra-revenue), and
(2) if customers do not take advantage of the increased discount but instead take
longer to pay, the company will forgo the opportunity to use the cash that would
have been collected earlier. This lost opportunity could mean lower interest revenue
(if the cash had been invested) or higher interest expense (if the cash had been
used to pay down loans). The more generous sales policy could increase profits,
though, if it entices customers to buy more goods from our company. Ultimately,
the decision to switch should be based on a comparison of the gross profit to be
generated from any increased sales with the lost opportunities to collect a greater
proportion of the initial selling price and to use the cash that might have been
collected from customers within 30 days (rather than 45 days).

24. Sales Revenue represents the total selling price of all goods sold to customers. Net
Sales represents the company’s sales revenue after deducting sales returns and
allowances and sales discounts (which are recorded in contra-revenue accounts).

9. Chapter 6 - Internal Control, Cash and Merchandise Sales

Phillips et al. Fundamentals of Financial Accounting, 3Ce Solutions Manual
Copyright McGraw-Hill Ryerson, 2012 Page 6-5
25. Contra-revenue accounts are used (for recording sales discounts and sales returns
and allowances) so that a company can easily track the dollar amount of aborted
sales relating to discounts and returns and allowances. If these items were
deducted directly from Sales Revenue, it would be difficult to determine their
financial significance, which would make them more difficult to manage.

26. Gross Profit is Net Sales minus Cost of Goods Sold. The gross profit percentage is
computed by dividing the amount of Gross Profit by the amount of Net Sales and
expressing that amount as a percentage (by multiplying by 100). For example,
assuming Sales of $100,000 and Cost of Goods Sold of $60,000, the Gross Profit
would be $40,000 ($100,000 − $60,000). The gross profit percentage would be
($40,000/$100,000) x 100 =40%. This ratio may be interpreted to mean that out of
each $1 of sales, $0.40 was earned above the amount incurred to obtain the goods
that were sold.

10. Chapter 6 - Internal Control, Cash and Merchandise Sales

Phillips et al. Fundamentals of Financial Accounting, 3Ce Solutions Manual
Copyright McGraw-Hill Ryerson, 2012 Page 6-6
Authors' Recommended Solution Time
(Time in minutes)



Mini-exercises

Exercises

Problems
Skills
Development
Cases*

Continuing
Case
No. Time No. Time No. Time No. No. Time
1 3 1 10 CP6-1 10 1 20 1 10
2 5 2 10 CP6-2 20 2 20 2 15
3 5 3 15 CP6–3 20 3 30
4 5 4 15 CP6-4 20 4 20
5 5 5 15 CP6–5 15 5 30
6 5 6 15 CP6–6 10 6 15
7 3 7 5 PA6–1 10 7 35
8 5 8 10 PA6–2 20
9 5 9 10 PA6–3 20
10 5 10 15 PA6–4 15
11 5 11 10 PA6–5 15
12 5 12 15 PA6–6 10
13 3 13 10 PB6–1 10
14 3 14 15 PB6–2 20
15 5 15 10 PB6–3 20
16 5 16 15 PB6–4 15
17 6 17 10 PB6–5 15
18 3 18 15 PB6–6 10
19 3 19 15
20 3 20 10
21 3

* Due to the nature of cases, it is very difficult to estimate the amount of time students will
need to complete them. As with any open-ended project, it is possible for students to
devote a large amount of time to these assignments. While students often benefit from
the extra effort, we find that some become frustrated by the perceived difficulty of the
task. You can reduce student frustration and anxiety by making your expectations clear,
and by offering suggestions (about how to research topics or what companies to select).
The skills developed by these cases are indicated below.

Case
Financial
Analysis
Research
Ethical
Reasoning
Critical
Thinking
Technology Writing Teamwork
1 x
2 x
3 x x x x x
4 x x
5 x x x
6 x x
7 x x

11. Chapter 6 - Internal Control, Cash and Merchandise Sales

Phillips et al. Fundamentals of Financial Accounting, 3Ce Solutions Manual
Copyright McGraw-Hill Ryerson, 2012 Page 6-7

12. Chapter 6 - Internal Control, Cash and Merchandise Sales

Phillips et al. Fundamentals of Financial Accounting, 3Ce Solutions Manual
Copyright McGraw-Hill Ryerson, 2012 Page 6-8
ANSWERS TO MINI-EXERCISES

M6–1
1. S
2. WM
3. M
4. RM

M6–2
1. A – Establish responsibility
2. B – Segregate duties
3. D – Document procedures
4. C – Restrict access
5. E – Independently verify

M6–3

1. D – Document procedures
2. E – Independently verify
3. C – Restrict access
4. B – Segregate duties
5. A – Establish responsibility

M6–4

a) Segregate duties – The cashiers should not have access to the cash and also be
solely responsible for reconciling the cash register tape with the cash count
summary. This would allow them to take some of the cash and understate the
amount received and deposited. Internal control would be improved by limiting
the cashiers’ responsibilities to only handling the cash (and preparing a cash
count summary that is independently verified).
b) Segregate duties – The accounting department should not have access to and
responsibility for recording cash receipts. The receptionist should prepare the
cash receipts list before cash receipts are forwarded to accounting. Accounting
should compare the cash receipts list to the bank deposit to ensure all cash
receipts actually were deposited.
c) Independently verify – The accounting department does not compare cash
register totals, cash count sheets, and bank deposit slips to ensure that all cash
received is safely deposited in the bank. The accounting department should file
each type of documentation by day and, when all have been received for a
particular day, compare the amounts to verify that cash receipts have been
deposited in the bank.
d) Establish responsibility – If employees exchange jobs during a shift, no one will
be able to identify who has committed errors that arise. Where possible, each
duty should be assigned to only one employee.
e) Segregate duties – With the responsibility for authorizing price changes, cashiers
can reduce the amount charged for a cash sale and take that amount of cash

13. Chapter 6 - Internal Control, Cash and Merchandise Sales

Phillips et al. Fundamentals of Financial Accounting, 3Ce Solutions Manual
Copyright McGraw-Hill Ryerson, 2012 Page 6-9
without anyone detecting it. To improve this control, price changes should be
authorized by someone other than a cashier.

M6–5

1. C – Restrict access
2. A – Establish responsibility
3. E – Independently verify
4. D – Document procedures
5. B – Segregate duties


M6-6
a) Segregate duties – The warehouse manager should not be allowed to place and
receive orders because it would allow him to divert goods to a personal location
and have the company pay for them. Ordering responsibilities should be
assigned to someone who does not receive goods.
b) Independently verify – The owner does not review the documents before signing
the check, which would allow the accountant to issue a check for a non-business
purpose (or at an erroneous amount) without being detected. The owner should
review the documents and ensure they correspond to the check before signing it.
c) Restrict access – Any employee who enters the lunch room could prepare
unauthorized checks by accessing the check-signing machine and checks.
Access to equipment and supplies for preparing checks should be restricted only
to the employee who is responsible for issuing checks.
d) Establish responsibility – By allowing several different employees to approve
purchase orders, employees will not be able to identify who has failed to
independently verify errors should they arise. Where possible, the responsibility
for approving purchase orders should be assigned to only one employee.



M6–7

Reconciling Item Bank Statement Company’s Books
a. Outstanding cheques of $12,000 −
b. Bank service charge of $15 −
c. Deposit in transit of $2,300 +
d. Interest earned of $5 +


M6-8
Journal entries:
b) dr Office Expenses (+E, −SE) .................................. 15
cr Cash (−A) ...................................................... 15
To record service charge deducted by bank.

14. Chapter 6 - Internal Control, Cash and Merchandise Sales

Phillips et al. Fundamentals of Financial Accounting, 3Ce Solutions Manual
Copyright McGraw-Hill Ryerson, 2012 Page 6-10
(d) dr Cash (+A) .............................................................. 5
cr Interest Revenue (+R,+SE) ........................... 5
To record interest received from the bank.


M6-9
Beginning inventory $4,000
Purchases +41,000
Cost of Goods Sold –30,000
Ending balance 15,000
Inventory count –13,000
Shrinkage $2,000


M6–10
(a) Inventory balance $20,000
Inventory count –15,000
Shrinkage $5,000

(b) Previous COGS $100,000
Shrinkage cost 5,000
Revised COGS $105,000

(c) Sales revenue $150,000
Previous COGS 100,000 Gross profit percentage
Previous Gross Profit $50,000 = $50,000/$150,000 = 0.333 = 33.3%

(d) Sales revenue $150,000
Revised COGS 105,000 Gross profit percentage
Revised Gross Profit $45,000 = $45,000/$150,000 = 0.30 = 30.0%

15. Visit https://testbankdead.com
now to explore a rich
collection of testbank,
solution manual and enjoy
exciting offers!

16. Chapter 6 - Internal Control, Cash and Merchandise Sales

Phillips et al. Fundamentals of Financial Accounting, 3Ce Solutions Manual
Copyright McGraw-Hill Ryerson, 2012 Page 6-11

M6–11
Sales $3,000
Less 2% sales discount (60)
Net Sales 2,940
Cost of Goods Sold 2,000
Gross Profit $ 940


M6–12
At time of sale:

dr Accounts Receivable (+A) .................................... 3,000
cr Sales Revenue (+R,+SE) .............................. 3,000
To record sales on account.

dr Cost of Goods Sold (+E,–SE) ............................... 2,000
cr Inventory (–A) ................................................ 2,000
To record cost of goods sold.

At time of collection:

dr Cash (+A) ($3,000 x 98%) .................................... 2,940
dr Sales Discounts (+xR,–SE) ($3,000 x 2%) .......... 60
cr Accounts Receivable (–A) ............................. 3,000
To record receipt of payment for sales on account.



M6–13

Perpetual inventory systems provide more timely information than periodic systems,
allowing companies to keep just the right quantity of products on the shelves for the right
amount of time. Another benefit of a perpetual inventory system is that it allows managers
to estimate “shrinkage.” As a consequence, Nordstrom will be able to determine, on a
timely basis, whether greater security is required and, if so, in which specific departments.


M6–14

Recording revenue when goods reach the customer (the destination) is considered FOB
destination. If American Eagle were to ship as FOB shipping point, then American Eagle
would record its revenues earlier.

M6–15

Sales $2,000

17. Chapter 6 - Internal Control, Cash and Merchandise Sales

Phillips et al. Fundamentals of Financial Accounting, 3Ce Solutions Manual
Copyright McGraw-Hill Ryerson, 2012 Page 6-12
Less 2% sales discount (40)
Net Sales 1,960
Cost of Goods Sold 1,500
Gross Profit $ 460

At time of sale:

dr Accounts Receivable (+A) .................................... 2,000
cr Sales Revenue (+R,+SE) .............................. 2,000
To record sales on account.

dr Cost of Goods Sold (+E,–SE) ............................... 1,500
cr Inventory (–A) ................................................ 1,500
To record cost of goods sold.

At time of collection:

dr Cash (+A) ($2,000 x 98%) .................................... 1,960
dr Sales Discounts (+xR,–SE) ($2,000 x 2%) .......... 40
cr Accounts Receivable (–A) ............................. 2,000
To record receipt of payment for sales on account.


M6–16

(a) dr Accounts Receivable (+A) .................................... 700
cr Sales Revenue (+R,+SE) .............................. 700
To record sales on account.

dr Cost of Goods Sold (+E,–SE) ............................... 500
cr Inventory (–A) ................................................ 500
To record cost of goods sold.

(b) dr Cash (+A) ($700 x 98%) ....................................... 686
dr Sales Discounts (+xR,–SE) ($700 x 2%) .............. 14
cr Accounts Receivable (–A) ............................. 700
To record receipt of payment for sales on account.

M6–17

Sellall Department Stores
Income Statement
For the Year Ended December 31, 2014


Net Sales $37,880 (= 42,000 – 2,200 – 1,920)
Cost of Goods Sold 22,728
Gross Profit 15,152

18. Chapter 6 - Internal Control, Cash and Merchandise Sales

Phillips et al. Fundamentals of Financial Accounting, 3Ce Solutions Manual
Copyright McGraw-Hill Ryerson, 2012 Page 6-13
Selling, General, and Administrative Expenses 5,300 (= 2,400 + 300 + 2,600)
Income from Operations 9,852
Interest Expense (1,600)
Interest Revenue 200
Income before Income Tax Expense 8,452
Income Tax Expense 3,000
Net Income $ 5,452

M6–18

Gross profit
percentage
= Gross profit x 100 = $15,152 x 100 = 40.0%
Net Sales $37,880

Sellall Department Stores earned a higher gross profit percentage than the 24.5% earned
by Walmart. This indicates that Sellall includes more mark-up in the prices it charges
customers than does Walmart. This does not mean that Sellall is more successful
because Walmart may earn less on each sale, but it makes up for this through greater
sales volume.


M6–19

Ziehart Pharmaceuticals
Gross profit
percentage
= Gross profit x 100 = ($178,000 − $58,000) x 100 = 67.4%
Net Sales $178,000

Candy Electronics Corp.
Gross profit
percentage
= Gross profit x 100 = ($36,000 − $26,200) x 100 = 27.2%
Net Sales $36,000

Ziehart generated more gross profit per sales dollar as indicated by its larger gross
profit percentage. Ziehart generated 67.4 cents of gross profit for each dollar of sales,
compared to 27.2 cents of gross profit for each dollar of sales generated by Candy
Electronics.

We should not, however, jump to the conclusion that Ziehart is more successful on an
overall basis because gross profit does not take into consideration other operating
expenses, such as research and development, which may very well be larger for the
pharmaceutical company than the electronics company. Also, gross profit does not take
into consideration possible differences in financing and asset investments needed to
generate the sales and gross profit. If Candy requires a small investment in assets, it is
possible that Candy’s gross profit represents a greater return on its investment than
Ziehart’s.


M6–20
2008 2009

19. Chapter 6 - Internal Control, Cash and Merchandise Sales

Phillips et al. Fundamentals of Financial Accounting, 3Ce Solutions Manual
Copyright McGraw-Hill Ryerson, 2012 Page 6-14
Sales 5,000,000 5,000,000
Gross profit percentage x 0.664 x 0.654
Gross Profit 3,320,000 3,270,000
Operating Expenses 2,600,000 2,600,000
Income from Operations 720,000 670,000

Luxottica earned € 50,000 less operating income in 2009 than in 2008.


M6–21

To determine whether Progolf earned less gross profit per sale, we need to calculate
each year’s gross profit percentage (= Gross Profit / Net Sales).

(in millions) 2013 2014

Gross Profit $4.0 $3.6
Net Sales $8.6 $7.6

Progolf earned more gross profit per sale in 2014 than 2013, so the overall decrease in
gross profit from $4.0 million to $3.6 million must have been caused by the decline in
sales volume.
= 46.5% = 47.4%

20. Chapter 6 - Internal Control, Cash and Merchandise Sales

Phillips et al. Fundamentals of Financial Accounting, 3Ce Solutions Manual
Copyright McGraw-Hill Ryerson, 2012 Page 6-15
ANSWERS TO EXERCISES

E6–1

Req. 1

The control principle is segregation of duties and the objective is to prevent or detect
unauthorized activities involving the company’s assets.

Req. 2

Having one employee do both jobs would be less expensive, but it also would allow that
single employee to easily pocket the cash paid by a moviegoer without getting caught
because the employee could let the moviegoer into the movie without issuing a ticket
and without recording the sale.

E6–2

By failing to issue receipts for all donation transactions, the principle of documenting
procedures has been violated in two ways: (a) you didn’t ensure that adequate records
(of donations) were maintained, and (b) the failure to issue receipts makes it difficult to
know whether you used the company’s (donated) assets in an authorized manner.
Donations given without issuing receipts could be pocketed without anyone knowing it.
In the future, it would be advisable to require volunteers to issue receipts to all donors
and, as a check on this, to require that volunteers work in pairs. Even these principles
aren’t foolproof, as two volunteers could agree with each other (“collude”) to take
donations without issuing receipts.

E6–3

Req. 1

a. Establish responsibility
b. Document procedures
c. Document procedures
d. Restrict access
e. Segregate duties
f. Document procedures
g. Independently verify

21. Other documents randomly have
different content

22. — Kuinka voimme tietää, mikä hänelle on parasta? ihmetteli rouva
Sander neuvotonna.
— Lääkärin asia on ratkaista, arveli hänen miehensä. Neuvotko
sinä häntä muuttamaan Harjulle, Bentick?
— Neuvon, aivan ehdottomasti, vastasi tohtori.
— Silloin hän menee sinne, ratkaisi perheenisä. Erik nousi ylös.
— Minä menen sitten kotiin ja pidän huolta, että huone pannaan
kuntoon, sanoi hän.
— Tee niin. Huomenna minä tulen sinne Annan kanssa, sanoi
Sander ja meni heti hänen huoneeseensa kertomaan hänelle
päätöksestä.
Anna hämmästyi ehdotusta kovin eikä ensin tiennyt, mitä pitäisi
siitä, mutta ajateltuaan asiaa lähemmin hän tuli iloiseksi. Olisi
varmaankin ihanaa kulkea siellä ylhäällä syrjäisellä kauniilla Harjulla
yksin tuon tyynen turvallisen Erikin kanssa. Täällä kotona hän tahtoo
aina rasittaa itseään, ettei näyttäisi niin väsyneeltä ja huonolta, kuin
oli, ja se oli vaikeaa. Hän oli nimittäin varovainen, ettei turhaan
huolestuttaisi äitiään. Mutta Erik ei juuri ollut levoton luonteeltaan,
hänen tähtensä ei hänen tarvitsisi pysytellä jalkeilla enemmän kuin
jaksoi, ja se olisi lepoa.
49.

23. Ainainen hämärä vallitsi suorarunkoisten männynlatvojen alla,
mutta säteilevinä kesäkuun päivinä tuli hämärään kultaloistetta, ja
auringonsäteet lankesivat maahan ja runkoihin.
Näkymättömän, mutta läheisen kosken kohina kuului metsässä ja
sen juhlallinen sävel sekaantui laululintusten iloisiin liverryksiin.
Anna tuli hitaasti kävellen puiden välistä kohisevaa koskea kohti,
odottaen minä hetkenä tahansa valkoisen, kuohuvan kosken tulevan
näkyviin.
Hän oli yksin, mutta kuitenkin tavallaan seurassa. Erikin koira oli
näet hänen kanssaan. Sillä oli täysi työ omissa harrastuksissaan, ja
ne houkuttelivat sen joskus loitolle Annasta, eivät kuitenkaan
koskaan niin loitolle, että se olisi hänestä kokonaan haihtunut.
Annan tapa kantaa salaista surua oli toinen kuin Lucian. Lucia etsi
työtä, viihdykettä, ihmisiä — kaikkea sellaista, mikä saattoi auttaa
häntä välttämään yksinäisyyden ajatuksia. Annaa sitävastoin ehkäisi
näitä apukeinoja käyttämästä ruumiillinen heikkous. Hän yritteli
joskus jotakin työtä, mutta ei jaksanut mitään ja hänen piti pian
lakata. Seurakin häntä väsytti ja hauskutuksia hän ei ymmärtänyt.
Kaikki johti häntä yksinäisyyteen, ja se oli muutenkin hänen
luonteensa taipumus.
Hänen yksinäisyydessään täällä ylhäällä Harjulla oli hiljaisuutta ja
ajattelua. Hän ei välttänyt ajattelemasta sitä, mikä häntä raateli,
mutta hän ajatteli sitä Jumalan edessä ja hänen sanansa valossa.
Hänen rakkautensa suuri suru ja pettymys muuttui siten Jumalan
mielen mukaiseksi murheeksi kadottaen kaiken katkeruutensa.

24. Hän tunsi itsensä ikäänkuin eksyneeksi, joka oli kääntynyt takaisin
etsiäkseen oikeaa tietä ja hän alkoi tuntea jälleen itsensä. Kun
rakkaus, jota hän oli osoittanut ihmistä kohtaan, oli tullut petetyksi,
etsi hän jälleen ensimmäistä rakkauttaan, Herraansa ja mestariaan,
joka oli ollut hänen lapsuutensa ja ensi nuoruutensa rakastettu
yksinvaltias.
Kotona pappilassa hänellä ei ollut ollut ulkonaista lepoa, jota hän
olisi tarvinnut, eikä sisäistäkään, sillä siellä olivat hänen maallisen
rakkautensa synnyn muistot olleet hänen surumielisyytensä ja
hengellisen lohdutuksensa tiellä. Mutta täällä Harjulla Erikin luona ei
ollut mitään häiritseviä muistoja. Täällä hän ei ollut elänyt
päivääkään edellisestä elämästään, täällä oli uusi ympäristö ja
kodikasta rauhaa, missä hänen sisäisessä elämässään saattoi
esteettä puhjeta uusia oksia. Ja niitä puhkesi niin elinvoimaisesti,
että häntä itseään ihmetytti ja se tuotti hänelle outoa iloa.
Tultuaan valkoisen, aurinkohohteisen kosken luo istuutui hän
maahan selkä puunrunkoa vasten ja lepäsi hetkisen suljetuin silmin,
väsyneenä lyhyestä kävelystä.
Musti tuli juosten häntää huiskuttaen ja kysyvin katsein.
— Vai pysähdymmekö tähän? näytti hän kysyvän.
Ja kun se Annan liikkumattomuudesta ymmärsi, että niin oli
aikomus, kierteli se hieman ympäristössä, nuuski ja kotiutui, tuli
sitten taas ja heittäytyi pitkäkseen aurinkoiseen paikkaan, vainusi
sinne tänne ilmaan, heristi korviaan ja kuunteli, mutta kävi vähitellen
uneliaaksi, pani turvan etukäpälien väliin ja makasi katsellen, kunnes
silmät sulkeutuivat ja se nukkui.

25. Mutta Anna avasi hetkisen kuluttua kirjan, jota hän oli alkanut
täällä
Harjulla lukea.
Erikillä oli tallella opiskeluaikaiset kirjansa, ja niiden joukosta Anna
oli valinnut itselleen Martensenin "Etikan". Se oli hänellä aina
mukana, kun hän läksi metsään istuakseen siellä kuten nyt. Se oli
hänen paras seuransa.
Hän ei jaksanut lukea kauan yhtämittaa, mutta se ei ollut
tarpeenkaan. Palanen, toisinaan vain yksi lause saattoi antaa hänen
ajatuksilleen siivet. Hän kohoutui niinä hetkinä Jumalan luo ja näki
elämänsä pienine ja suurine tapahtumineen ylhäältä käsin. Kaikessa,
pienimmässäkin, oli syvä, kätketty tarkoitus, Jumalan hyvä tarkoitus,
vaikeimmassakin. Oli lohdullista voida käsittää se siten. Niin
enemmän kuin lohdullista, se oli voimaa, se oli uutta elämää.
50.
Aurinko paistoi Harjun matalaan, pitkähköön ruokasaliin, sen
säteet leikkivät leveillä lattialankuilla ja avoimessa, nyt kesän
lämpimän aikana käyttämättömässä takassa olevissa katajissa.
Huoneen keskellä olevan tukevan pöydän ääressä istui Erik
aamiaisateriallaan.
Hän soi itselleen aina hyvää aikaa ruokailuun ja osoitti kaikkea
kunniaa taloudenhoitajattarensa Augustan antimille.

26. Istuessaan siinä yksin ja tyytyväisenä, näki hän oven avautuvan ja
Annan tulevan sisään. Kun hän oli niin hento ja kapea, näytti hän
pitemmältä kuin oikeastaan olikaan. Poskien heikko puna auttoi ihon
kalpeaa läpikuultavuutta pääsemään vain paremmin näkyviin.
Silmien ilme oli sisäänpäinkääntyneempi kuin konsanaan, ja suun
ympärillä oleva raskasmielinen piirre vain syveni hänen
hymyillessään.
Mutta Erik ei ajatellut sitä, hän oli tottunut siihen ja tuli nyt vain
iloiseksi nähdessään hänen tulevan sisään, sillä tavallista ei ollut,
että Anna jaksoi nousta ylös tälle toisellekaan aamiaiselle.
— Luulen että alat voimistua, sanoi hän rohkaisevasti.
Veljellisen vapaasti hän istui edelleen ja ojensi kätensä Annalle.
Mutta hänen katseensa oli sydämellinen ja kädenpuristuksensa
lämmittävä.
— Ainakin niin, että olen voinut nousta ylös, vastasi Anna
istuutuen paikalleen pöydän ääreen, tervehdittyään ensin Erikiä.
Augustasta paistoi hyväntahtoisuus nuorta rouvaa kohtaan, jota
hän piti omana holhokkinaan, asetti hänen eteensä ruokaa ja kehoitti
häntä syömään. Anna teki parhaansa ollakseen Augustan ja Erikin
mieliksi, mutta hyvästä tahdostaan huolimatta hän ei voinut syödä
paljoa. Hän päätti ateriansa paljon ennen Erikiä, vaikka olikin
aloittanut tätä myöhemmin ja syönyt hyvin hitaasti. Mutta hän istui
pöydän ääressä ja jutteli Erikin kanssa.
Erik puhui maanviljelyksestään ja siitä, että hän toivoi
lähitulevaisuudessa voivansa ostaa Harjun.

27. — Sen täytyy tapahtua suurimmaksi osaksi lainan avulla, mutta
luulen saavani sellaisen hyvillä ehdoilla. Työllä ja säästäväisyydellä
saan sen sitten kyllä pian maksetuksi.
Hän näytti niin tyytyväiseltä ja turvalliselta, niin miehekkään
tyyneltä ja voimakkaalta, hänellä ei ollut muita pyyteitä kuin ne, mitä
hän itse voi täyttää.
Anna katsoi häneen melkein kateellisesti. Hän muisti sen ajan,
jolloin Erik oli ollut kaikkea muuta kuin sopusointuinen ja jolloin hän
oli etsinyt ja saanut Annan myötätuntoa ja osanottoa. Mutta hänellä
oli ollut selvä käsitys itsestään ja hän oli ymmärtänyt panna tahdon
voimansa liikkeelle muuttaakseen elämänsä sellaiseksi, että se sopi
hänelle. Hän ei varmaankaan tulisi tulevaisuudessakaan tekemään
mitään erehdyksiä, selvänäköinen, tyynesti ajatteleva ja
lujatahtoinen kun oli. Vain silloin, kun hän oli antanut toisen päättää
itsestään, hän varhaisimmassa nuoruudessaan oli joutunut väärälle
uralle. Nyt, kun hän itse määräsi omasta itsestään, hän ei
varmaankaan enää eksyisi. Mutta jäisikö hän aina yksikseen
kohtaloaan määräämään?
— Etkö koskaan ajattele meneväsi naimisiin? kysyi Anna, tultuaan
niin pitkälle äänettömissä, veljeä koskevissa mietteissään.
— Siihen on kyllä aikaa sitten kun Harju on minun.
— Eikö ole ketään, josta pidät?
— Kyllähän minulla on ajatukseni eräälle taholle, vastasi Erik viivy
telien.
— Kuka se on?

28. Erik hymyili hiukan.
— Miten huvitetuiksi te naineet tulettekaan niin pian kuin puhe
kääntyy naimisasioihin! Tuntuu siltä kuin te ette tulisi toimeen,
ennenkuin saatte kaikki naimattomat saman ikeen alle, jossa itse
rimpuilette.
Erikin viaton leikki sattui Annan salaiseen ja arkaan kohtaan. Ikeen
alle, niin, hän oli enemmän oikeassa kuin aavistikaan käyttäessään
sitä nimitystä, ajatteli Anna. Hänen hymynsä kuoli pois, vaikka hän
koetti pidättää sitä, ettei olisi herättänyt mitään epäilyä Erikissä.
— Minun harrastukseni sinun naimisiin-menoosi ei ole vain
naineen harrastusta naimattomaan nähden, vaan jotakin paljon,
paljon enemmän!
Oma tuska, jonka hän salasi, vaikutti, että hän niin kiihkeällä
tavalla ilmaisi sisarellisen hellyytensä veljeä kohtaan.
Erikiä ihmetytti, että hän puhui niin kiihkeästi, mutta hän pani sen
hänen heikkoutensa laskuun.
— Ymmärrän hyvin sen, laskin vain leikkiä, sanoi hän ystävällisen
rauhoittavasti.
— Etkö tahdo sanoa minulle, kuka hän on?
Erik epäröi.
— Eihän se liene tarpeellista, kun hän itse ei tiedä siitä mitään.
— Pitääkö hän sinusta?
— Sitähän en voi tietää, mutta luulen hänen pitävän.

29. — Mutta että uskallat viivytellä! Hän saattaisi ymmärtää väärin
äänettömyytesi ja luulla, ettet sinä välitä hänestä, ja ottaa toisen.
— Tehköön sitten niin. Silloin hän ei selvästikään ole minua varten.
— Miten levollisesti sinä asiata ajatteletkaan! Sinä et ole
rakastunut, kun voit noin puhua.
— Olen kyllä — omalla tavallani. Minä en kiehu. Mutta luulen
olevani uskollinen. On mielestäni paljon varmempaa rakentaa
avioliitto tyynelle lujatahtoiselle tunteelle kuin palavalle intohimolle.
Se sammuu aina, ja ellei siinä silloin ole alla mitään kunnollisempaa,
niin käy hullusti.
Anna ei vastannut tähän mitään. Heti sen jälkeen he nousivat
pöydästä, ja Erik meni työhönsä.
Erikin viime sanat tekivät Annan levottomaksi. Eikö hänen
rakkautensa
Allaniin ollut oikeaa lajia, koska sen täytyi muuttua pelkäksi tuskaksi?
Oli niin hyödytöntä ajatella sitä. Anna ei tahtonut tehdä sitä.
— Eikö Augustalla ole minulle tänään mitään keveää työtä? kysyi
hän pyytävästi.
Ei, Augustalla ei ollut.
— Rouva ei saa tehdä mitään. Rouva menee vain ulos ja istuu
metsässä, se on parasta, mitä hän voi tehdä, sanoi Augusta
suojelevan hyväntahtoisesti.
— Tottahan saan järjestää huoneeni, sanoi Anna ja meni sinne.

30. Mutta Augusta tuli pian jäljessä ja otti tehtävän häneltä. Ja vaikka
Anna hieman nurisi, oli hän kuitenkin iloinen saadessaan jättää sen,
sillä hän oli heti tuntenut, että se oli enemmän kuin hän jaksoi.
Millainen raukka hän olikaan! Mutta sehän oli hyvä! Sehän oli
takeena siitä, että hän ei suoriutuisi siitä, mikä oli odotettavissa.
Hän otti Raamattunsa ja Martenseninsa ja meni alas puutarhaan,
jossa Musti iloisesti haukkuen otti hänet vastaan. Musti tuli näet juuri
kotiin saatettuaan isäntäänsä jonkun matkaa vuorimiehen talolle
päin, jossa oli vihainen koira, ja sitä Musti ei tahtonut tavata. Musti
ilmeisesti arveli, että Anna tulisi yhtä iloiseksi kuin se itsekin
ollessaan jälleen kotona, ja se hyppi ja haukkui ihastuneena hänen
ympärillään. Anna taputti sitä ja puhui sille ystävällisesti, ja kun se
oli saanut osakseen sen ystävällisyyden, mikä sille oli tuleva, oli se
tyytyväinen ja jätti hänet rauhassa lukemaan.
Mutta lukeminen ei antanut hänelle sitä lepoa, mitä hän etsi.
Tuokion kuluttua hän meni jälleen huoneeseensa, istuutui siellä
olevan vanhan pianon ääreen, ja lauloi hiljaa nuoruutensa
lempivirttä:
"Puhtahaks minut, Herra, sä luo" j.n.e.
Vähempi ei riittänyt. Uusi sydän! Kuinka hän ikävöikään sitä!
Sydäntä, jota ei raastettaisi taivaan ja maan välillä, vaan joka olisi
kokonaan Jumalan eikä kenenkään muun! Sellaisin sydämin hän
vasta voisi rakastaa oikein ja tuntea rauhaa.

31. 51.
Harjun matala, pitkähkö päärakennus on oikeastaan
yksikerroksinen, vaikka kolme huonetta on pohjakerroksen päällä
katon alla, joka kulkee suorasti sivuilla ja kohoaa keskellä korkeaksi
harjaksi.
Suurimmassa näistä kolmesta huoneesta asuu Anna. Se on suuri
ja neliskulmainen ja, kuten kaikki Harjun huoneet, matala. Se ulottuu
rakennuksen etusivulta sen takasivulle ja siinä on molemmille
tahoille kaksi pientä matalaa ikkunaa.
Valkoiset huonekalut ovat antiikkiset. Erik on antanut ottaa pois
paksun, mutta virttyneen ja rikkinäisen vanhan silkin, millä ne olivat
verhotut hänen taloon muuttaessaan, ja päällystyttänyt ne
ruudukkaisella, kotikutoisella kankaalla.
— Tyyli on jotakin, josta en välitä, puolustihe hän ihmisten
huomautuksia vastaan. Ehjää ja puhdasta ja siistiä minä tahdon ja
mikä siihen lisäksi tulee, sen pidän tyhmänä ylellisyytenä.
— No silloin sanon vain, että Harjun vanhat, tyylikkäät huonekalut
ovat joutuneet hukkaan joutuessaan tuollaiselle ymmärtämättömälle
otukselle, oli Lucia selittänyt oikein kiihkoissaan.
Mutta Erik oli vain nauranut hänen ja muiden vastustuksille ja
tyynesti korjaillut puutteellisuuksia oman mielensä mukaan.
Anna oli hyvin tyytyväinen siihen, että Erik oli laitattanut suureen,
valkoiseen vierashuonesänkyyn resooripohjan, katsoipa sen sitten
olevan tyylikästä tai ei, ja hänen mielestään ruudukas
huonekalukangas oli kodikasta. Piano, joka oli vain tavallinen

32. vanhanaikainen eikä suinkaan mikään antiikkinen, seisoi nurkassa, ja
tuosta kaikkea muuta kuin tyylikkäästä huonekalusta Anna oli eniten
iloinen. Sillä kun hän jaksoi, oli hänestä niin mieleistä istua ja soittaa
ja laulaa itsekseen, etenkin pitkinä, valoisina kesäiltoina,
auringonpaisteen kahtena kultajuovana valuessa sisään läntisestä
ikkunasta leveille lattialankuille ja tilkkumatoille.
Eräänä iltana Annan siten itsekseen istuessa ja hiljaa soittaessa ja
laulaessa tuli Lucia. Nousematta ylös Anna ojensi käsivartensa
ystäväänsä kohti ja tämä syleili häntä sydämellisesti.
— Jatka! pyysi Lucia. Ja anna minun kuunnella. Ja hän painautui
mukavasti pitkän, melkein koko seinän täyttävän sohvan kulmaan.
Anna lauloi matalalla, puhtaalla äänellään pari lempilauluaan,
mutta tuli sitten Lucian luo sohvalle pannen päänsä ystävän polvelle.
Lucia hyväili noita laihtuneita poskia ja kiersi matalan, suoran
otsan ympärillä olevia pikku suortuvia sormiensa ympäri.
— Olen täällä appesi sijaisena, sanoi hän. Anna hymyili.
— Eikö hän sitten itse jaksa tulla tänne tarpeeksi usein? Hän oli
täällä toissapäivänä.
— Hänen pitäisi kai tulla useammin. Sinun olisi pitänyt voimistua
täällä, niin oli tarkoitus.
— Oliko?
Anna hymyili yhä sisäänpäinkääntynyttä hymyään.

33. — Sinä näytät siltä kuin sinulla olisi omat salaiset ajatuksesi,
huomautti Lucia kysyvin ilmein.
Anna ei vastannut, hän otti vain Lucian käden ja asetti sen
silmilleen.
Mutta Lucia otti sen pois ja katsoi tutkivasti noihin silmiin, jotka
ennen olivat olleet niin avoimet, mutta nyt näyttivät salaavan jotakin.
— Mitä sinulla on mielessä? kysyi Lucia.
Anna ei vastannut, käänsi vain päätään niin että Lucia saattoi
nähdä vain hänen profiilinsa.
— Anna, ethän mahtane olla huolissasi?
— Mistä?
— Siitä, mikä on odotettavissa.
— En, en yhtään.
— Mitä sinä sitten kannat itseksesi etkä puhu kenenkään kanssa?
kysyi
Lucia rakastetun ystävän rohkealla, tunkeilevalla hellyydellä.
Anna käänsi päätään ja katsoi suoraan Lucian kasvoihin. Hän ei
juuri hymyillyt, mutta hänen silmänsä loistivat.
— Saman kysymyksen minä voisin tehdä sinulle. Lucia punastui
tuota odottamatonta vastausta, ja muutaman sekunnin ajan he
katsoivat toisiinsa niin että sielu paljastui sielulle.

34. — Tiedätkö jotakin minusta? kysyi Lucia hillitysti, henkeään
pidättäen.
— Tiedän.
— Kuinka tiedät?
— Allan on kertonut minulle.
— Minkätähden?
— Hän luuli, ettei sinulla olisi mitään sitä vastaan. Hän teki sen
siitä syystä, että ymmärtäisin erään asian.
— Minkä?
— Sen, minkätähden hän ei voinut saada sinua. Anna puhui niin
hiljaa ja kiihkotta, ikään kuin asia ei olisi kuulunut hänelle, mutta
Lucia ei antanut pettää itseään. Hän kalpeni eikä löytänyt sanaakaan
sanottavaksi ja saattoi vain vavista tuon alttiin ja herkän sydämen
kärsimyksen tähden, jonka hän oli edeltäkäsin nähnyt, mutta jota
hän ei ollut voinut estää. Se oli siis tullut! Oliko mitään
mahdollisuutta sen korjaamiseen?
Niin hän kysyi itseltään ja hyväili erikoisen hellästi noita polvellaan
olevia ylöspäinkäännettyjä, hienoja kasvoja.
Ja Anna salli sen tapahtua. Hän otti Lucian kädenkin ja vei sen
hetkiseksi huulilleen ja suuteli sitä.
He ymmärsivät tänä hetkenä toisensa niin täydellisesti, että sanat
olisivat vain sekoittaneet sitä. Senvuoksi he olivat kumpikin kauan
aikaa vaiti.

35. — Elääkö hän vielä? kysyi Anna viimein.
— Kuka? kysyi Lucia havahtuen, sillä hän oli ajatellut yksinomaan
Annaa, tämän nähtävästi ajatellessa Luciaa. Ai hän! Elää.
— Ja sinä? Rakastat häntä yhä?
— Niin.
— Etkö koskaan voi kiintyä kehenkään muuhun?
Lucia pudisti päätään.
— Mutta miksi ette mene naimisiin? kysyi Anna hiljaa.
— Ei se käy.
Se ei ollut juuri kovinkaan valaisevaa, tuo vastaus, eikä se ollut
luottamuksen hetken arvoinen. Lucia tunsi sen ja lisäsi:
— Hän on — liian sairas.
— Mutta…
Anna ei lopettanut lausetta, mutta Lucia ymmärsi, mitä hän tahtoi
sanoa.
— Sinun mielestäsi minun pitäisi mennä naimisiin tullakseni hänen
sairaanhoitajattarekseen? Mutta se ei kävisi päinsä. Hän ei ole siihen
nähden kylliksi sairas.
Anna tunsi olevansa ymmällä ja myös hiukan pettynyt ystävänsä
suhteen.
Hän ei ymmärtänyt rakkautta, joka saattoi epäröidä antamisessa.

36. Lucia luki hänen ajatuksensa.
— Sinun mielestäsi olen itsekäs. Mutta se ei ole itsekkyyttä. Jos
ajattelisin vain itseäni, niin silloin en epäröisi.
Vihdoinkin Anna ymmärsi.
— Onko hänen sairautensa perinnöllinen?
Lucia nyökkäsi.
Pettymys, jota Anna oli hetken tuntenut sen takia, mitä hän luuli
itsekkäisyydeksi, vaihtui nyt osanoton ja ihailun laineeksi. Hän ojensi
käsivartensa ja veti Lucian pään luokseen.

37. — Sinä olet uljas ja niin voimakas! kuiskasi hän ihaillen, melkein
kateellisesti, ja hänessä läikähti kummallinen, selittämätön tuska
siitä, että hän, eikä tämä lujasieluinen olento, oli Allanin vaimo.
Hänen oma kuolemansa oli häämöittänyt hänen
mielikuvituksessaan varmana onnen tienä Allanille, jolle hän soi
parasta. Mutta nyt syttyi epäilys, tokko sekään auttaisi. Lucia oli
vaikeasti voitettavissa; oliko häntä ehkä mahdoton voittaa? Allan oli
kai huomannut niin olevan, koska hän ei ainoastaan ollut luopunut
kaikista yrityksistä Lucian voittamiseksi, vaan vielä sitonut itsensä ja
tehnyt siten enemmät yritykset itsellensä mahdottomiksi.
— Mutta, Lucia, kun et koskaan kuitenkaan voi tulla hänelle
miksikään, niin miksi et sitten voi tehdä jotakin toista miestä
onnelliseksi?
Lucia ihmetteli tuota taivuttavaa äänensävyä.
— Kenen puolesta sinä puhut? kysyi hän hymyillen.
Anna punastui syyllisenä. Hän huomasi, miten epänormaalia oli,
että hän puhui oman miehensä puolesta toiselle naiselle, ja miten
sen täytyi tuntua vielä enemmän oudolta Luciasta, joka ei voinut
tietää, kuinka Anna oli elänyt kuoleman toivossa.
Hän ei tiennyt, mitä vastata, ja hänen hämminkinsä vain eneni
Lucian ihmettelevän katseen tähden, kun onneksi tuon kriitillisen
tilanteen katkaisi kellon kilinä, joka kaikui läpi rakennuksen.
Anna nousi heti ylös ja järjesti hiuksiaan.

38. — Se on kahvikello. Erik odottaa meitä puutarhassa, sanoi hän
ilmeisesti keventyneenä.
He menivät yhdessä sinne, ja Lucia ihmetteli ääneti itsekseen,
veljensäkö puolesta Anna oli tahtonut puhua vaiko ehkä appensa.
Lucia oli tottunut siihen, että häntä soviteltiin yhteen milloin minkin
seudun naimattoman herran kanssa.
52.
— Erik, Allan kirjoittaa saavansa lomaa neljäksitoista päiväksi
alkaen ensimmäisestä päivästä kesäkuuta ja hän kysyy saako hänkin
asettua siksi aikaa tänne sinun luoksesi?
— No, sepä hauskaa! Silloin sinä kai olet iloinen! Anna ei
vastannut tähän kysymykseen suoraan.
Erik ihmetteli hieman sitä, varsinkin kun hän huomasi Annan
olevan pikemmin huolestuneen kuin iloisen näköinen. Mutta tämän
seuraavassa kysymyksessä hän luuli saaneensa siihen jonkinlaisen
selityksen.
— Eihän sinulla kai liene mitään sitä vastaan, että hän asuu täällä?
Augustasta on ehkä vaivalloista?
— Augusta kuuluu siihen kultaiseen naislajiin, joka rakastaa
vaivoja. Muuten hän on niin ihastunut sinuun, etten tiedä, mitä hän
tekisi hyväksesi. Ja mitä minuun itseeni tulee, on minusta vain hyvin
hauskaa pitää Allania kodissani. Hän ei ole ainoastaan lankoni, vaan,
kuten tiedät, myöskin nuoruudenystäväni.

39. — Sitten saan kirjoittaa, että hän on tervetullut?
— Niin, kirjoita vain! sanoi Erik sydämellisesti.
Anna meni vastaamaan miehensä kirjeeseen. Erik katsoi hieman
miettivänä hänen jälkeensä. Hän ei ollut kirkastunut Erikin
vastauksesta, pikemmin päinvastoin, aivankuin hän olisi toivonut
hänen tekevän esteitä. Mutta hän ajatteli kenties vain
luulottelevansa. Tietysti hänen täytyi olla miehensä tulosta vain
iloinen.
Anna istui huoneessaan pihanpuoleisen ikkunan ääressä kirjoittaen
Allanille. Hänen kirjeestään ei tullut pitkä. Hän ei kirjoittanut Allanille
tänä suvena pitkiä kirjeitä. Ne eivät sisältäneet mitään
tunteenpurkauksia eivätkä mietteitä, ne olivat vain kertovia, levollisia
ja asiallisia, ja niissä oli hyvin vähän häntä itseään.
Hän pani kirjeen kiinni ja kirjoitti osoitteen. Sitten hän istui
miettivänä leuka käden nojassa ja katsoi ulos ikkunasta, ihmetellen
itseään ja sitä muutosta, mikä oli hänen tunteessaan tapahtunut. Ei
hän ollut koskaan uskonut, että häntä häiritsisi tieto Allanin tulosta,
mutta nyt kävi niin. Olisihan hyvä, jos hän saattaisi viiletä häntä
kohtaan. Hänen rakkautensahan ei voinut muuta kuin olla vaivaksi
Allanille, kun tämä ei rakastanut häntä. Mikä olisi senvuoksi
parempaa kuin että se muuttuisi tyyneksi ystävyydeksi? Allan pitäisi
silloin hänestä enemmän, ja hän itse kärsisi vähemmän.
Paria päivää myöhemmin Allan tuli kuin raikas ja aurinkoinen tuuli.
Anna istui salissa, ja kuultuaan vaunujen pysähtyvän ulkona hän
nousi ylös mennäkseen häntä vastaan ystävällisenä ja viileänä. Mutta
hän istuutui uudelleen voimatonna. Kaikki, minkä hän oli luullut
kuolleeksi, heräsi, kun hän vain kuuli Allanin äänen, uudelleen eloon.

40. Hän kuuli hänen tervehtivän Erikiä ja leikittelevän Mustin kanssa,
joka haukkui ja hyppi hänen ympärillään; sitten ovi avattiin ja hän
tuli saliin.
Hänen katseensa lensi heti Annan luo sinne, missä tämä istui
korituolissa, kykenemätönnä äkillisen sydämentykytyksen tähden
nousemaan. Hilpeänä ja iloisena hän oli tullut sisään, mutta hänen
ilmeensä muuttui, kun hän näki Annan istumassa kalpeana ja
heikkona. Tuossa tuokiossa hän oli hänen luonaan.
— Valkolilja! mutisi hän nuhtelevasti. Luulin sinun saaneen väriä!
Hänen katseensa ja äänensä sävy oli aitoa, ja Anna ihmetteli,
olisiko
Allan voinut katsoa häneen siten, ellei hän olisi pitänyt hänestä.
Allan polvistui Annan viereen, ja tämä pani käsivartensa hänen
kaulalleen. Sehän näytti siltä kuin pitikin. Erik, joka oli seurannut
Allania huoneeseen, hymyili tyytyväisenä ja meni takaisin, jättäen
heidät kahden.
Allan katsoi vaimonsa kalpeisiin, henkevöittyneihin kasvoihin ja
tunsi olevansa julkea suudellessaan niitä. Anna tuntui jollakin tavoin
kaukaiselta ja kävi senvuoksi puoleensavetävämmäksi kuin
milloinkaan ennen.
Anna ihmetteli, mikä teki Allanin hyväilevän kunnioituksen niin
rakkauden kaltaiseksi. Rakkautta se ei voinut olla, senhän hän tiesi,
mutta että se oli vilpitöntä, sen hän kuitenkin tunsi.
— Miksi olet niin liljanvalkoinen, sano? Et ole kirjoittanut olevasi
huonompi.

41. — En olekaan muulloin. Nyt vain… Allanin silmiin tuli iloinen välke.
— Ahaa! Onko minua niin vaikea nähdä jälleen? Siitäkö kenkä
puristaa?
Anna punastui kätkien kasvonsa Allanin olkaa vasten, ja Allan
hyväili hänen päätään.
— Onko minua niin vaikea nähdä? Mutta se käy kai vaikeammaksi!
lohdutti hän hänelle ominaiseen hellyyden ja iloisuuden sekaiseen
tapaan.
Hän käänsi Annan pään niin, että saattoi nähdä häntä kasvoihin.
— Ahaa, nyt olen saanut väriä poskillesi, luullakseni! sanoi hän
riemuiten ja suuteli noita hieman vapisevia huulia.
Miten rakkauden kaltaista tämä olikaan! Anna ihmetteli yhä, että
se voi olla niin samanlaista, kun se ei kuitenkaan ollut sitä.
Erik tuli sisään, ja heti sen jälkeen Augusta kahvitarjottimineen.
Allan nousi notkeasti polvistuneesta asennostaan.
— Saat suoda anteeksi, että harjoitan hieman madonnan
palvontaa, sanoi hän Erikille.
Sitten hänen hymyilevät silmänsä siirtyivät Augustaan.
— Voi sentään, kotona leivottua leipää! Tuoretta!
Onko se minun kunniakseni? Augusta niiasi myhäillen.

42. — Kun tulee harvinainen vieras, niin tottahan nyt leivotaan, sanoi
hän ihastuneena siitä, että hänen työnsä huomattiin.
— Tartu kiinni, Jerker! sanoi Allan, ja sitten hän ja Erik nostivat
Annan hänen vastusteluistaan huolimatta korituolineen päivineen
pöydän luo.
— Kyllä minä jaksan nousta, et saa luulla minua niin surkeaksi.
— Oletko sitten toipunut säikähdyksestä nyt? kysyi Allan.
— Sinä olet niin tyhmä! vastasi Anna puoleksi hämillään, puoleksi
nauraen.
Allan tarjoili hänelle ja viekoitteli häntä syömään, hänen itsensä
syödessä tukevasti ja puheli jos jotakin hilpeään tapaansa ja nauroi
tarttuvaa nauruansa, niin että Annankin täytyi yhtyä siihen.
Mihin hänen surunsa ja kuolemankaipuunsa nyt häipyivätkään?
Hän oli eläytynyt niihin niin kiinni, mutta nyt ne häipyivät ja kävivät
olemattomiksi. Allanin säihkyvän iloisen luonteen ja
mukaansatempaavan persoonallisuuden rinnalla.
53.
"Ma myös en ilman ristiän' kans' olla saa, vaan kantaa ma
kaikki tahdon mielellän', mink' isä armias antaa. Ja lujana mä
taistelen uskossa ristin tiellä, ett' elon saisin siellä."

43. Hyvin hiljaa Anna lauloi itsekseen istuessaan vanhan pianon
ääressä huoneessaan.
Hän luuli olevansa yksin kotona, sillä hetkistä aikaisemmin hän oli
nähnyt Erikin ja Allanin menevän yhdessä pois. Hän ei tiennyt, että
Allan oli pian kääntynyt takaisia ja seisoi nyt puoliavoimessa ovessa
hänen takanaan ja kuuli hänen hiljaisen laulunsa.
Hän erotti sanat ja huomasi Annan äänessä sydämellisen kaihon
salaperäisyyden.
Annan laihtunut valkopukuinen olento näytti Allanista vaaleassa
päivänhämyssä melkein epätodelta. Hän tunsi pistoksen
sydämessään. Hän ei pitänyt siitä, että Anna näytti noin haihtuvalta,
ja että hän lauloi noin.
Allan kosketti lukkoa herättääkseen Annan huomiota, ja tämän
kääntyessä
Allan meni hänen luokseen.
— Mistä rististä sinä laulat?
— Meillä on kai jokaisella omamme, vastasi Anna vältellen.
— Sitä en juuri tiedä, vastasi Allan huolettomasti, ikäänkuin hän
puolestaan ei tietäisi siitä mitään.
Allanista tuntui niinkuin Anna olisi katsonut häneen jostakin
kauempaa, vaikka hän istui häntä niin lähellä, ja hän oli kiertänyt
käsivartensa Annan hartioiden ympäri.
— Heikkoutesiko sinusta tuntuu ristiltä? kysyi Allan.

44. Anna aikoi vastata myöntävästi päästäkseen enemmistä
kysymyksistä, mutta se ei olisi ollut totta, senvuoksi hän vastasi
kieltävästi: hän ei paljoa välittänyt heikkoudestaan.
— Mitä se sitten on?
Allan tunsi olevansa utelias. Vaikka Anna lauloi rististä, ilmeisesti
täydellä todella, ei hän näyttänyt alakuloiselta.
— Älä kysy! pyysi hän.
— Sinä tahdot pitää minut luottamuksesi ulkopuolella!
Anna katsoi häneen anteeksipyytävästi, peläten loukanneensa
Allania.
— En halua tarpeettomasti raskauttaa mieltäsi sellaisella, mitä et
voi auttaa, sanoi hän.
— Oletko sitten varma, etten voi auttaa?
— Olen.
Anna katseli pianon koskettimiin ja soitteli toisella kädellään.
— Tapasin äsken Lucia Vilden, sanoi Allan tuokion kuluttua.
Hänellä ei ollut aikaa tulla nyt tänne. Hän pyysi sanomaan sinulle
terveisiä.
Anna ei kohottanut katsettaan. Hän soitteli edelleen toisella
kädellään.
— Mistä te puhelitte?

45. — Sinusta tietysti. Mistäpä muusta olisimme puhelleet?
— Mitä te sanoitte minusta?
— Olimme yhtä mieltä siinä, ettemme ole tyytyväisiä sinuun. Hän
toivoi minun elvyttävän sinua.
— Mitä sinä siihen sanoit?
— Että sen voin ennen maailmassa tehdä, mutta että nyt näyn
kadottaneen valtani sinuun.
— Sanoitko todellakin niin?
— Eikö se sitten ole niin?
Tuo pikku sävelmä, jota Anna soitteli, kaikui hiljaisena huoneessa,
valmiina joka hetki katkeamaan.
— Toivoisin olevan niin! sanoi Anna hiljaa.
— Ettei minulla olisi mitään valtaa sinuun? kysyi Allan
hämmästyneenä.
— Niin, vastasi Anna niellen hermostuneesti. Hän oli lakannut
soittamasta, ja tuo laihtunut pieni käsi lepäsi voimatonna hänen
polvellaan.
— Vahingoitanko minä sitten sinua jotenkin? Hänen kysymyksensä
liikutti Annaa. Hän katsahti nopeasti Allaniin.
— Oi et, et sinä! Se on vain minun oma liioiteltu rakkauteni.
Ollessani kaikkein onnellisin, tuntui minusta toisinaan, etten
tarvinnut edes Jumalaakaan. Mutta tuntea ihmistä kohtaan niin

46. paljon, se on epäjumaloimista. Senvuoksi ymmärrän, että minun piti
kadottaa sinut.
— Et sinä ole minua kadottanut, sinähän omistat minut!
— Sinut, niin, mutta — en rakkauttasi.
— Joutavia! On monta rakkauden lajia. Sinä teet itsellesi ristin
muutamasta oljen korresta! Tottahan tiedät, että pidän sinusta. Olen
pitänyt sinusta siitä asti kun et ollut tuota korkeampi.
Hän mittasi kädellään kyynärän verran lattiasta. Ja sitten hän
nauroi — pientä hurmaavaa nauruaan.
— Mutta häijy saatoin olla sinulle jo silloin. Muistatko, kun
toisinaan huvittelin itseäni nostamalla sinut korkealle kivelle, josta et
itse voinut päästä alas? Jos tein joskus samaa muille tytöille,
suuttuivat he kuin kissat ja raapivat ja sähisivät, kun viimein
vapautin heidät. Mutta sinä itkit ja rukoilit niin hellyttävästi, etten
koskaan voinut kiusata sinua kauan. Ja kun nostin sinut alas, painoit
sinä käsivartesi niin kiitollisesti ja kovasti minun kaulani ympäri,
ajattelit vain, että minä vapautin sinut, ja unohdit aivan, että
minähän olin vanginnut sinut.
Anna hymyili lapsuudenmuistoille, joita Allan kertoi. Heidän
suhteellaan oli ainakin syvät juuret, vaikkapa olikin käynyt toisin kuin
hän oli uneksinut.
— Sinä et juuri ole sellainen nainen, joka herätät miehessä suurta
intohimoa, mutta sinä herätät hellyyttä, ja kukapa ties, eikö se ajan
pitkään ole suuremmanarvoista.

47. — Lucia on sitä lajia, joka herättää tuota suurta intohimoa, sanoi
Anna tyynen intohimottomasti, mikä herätti Allanin ihmettelyä ja
nostatti hänessä välitöntä kunnioitusta.
— Sellaisten ei pitäisi saada kulkea irrallaan, sanoi hän
huolimattomasti. Mutta tule nyt! Ulkona on aivan liian kaunista
ollaksesi nyt sisällä istumassa a laulaaksesi rististä. Tule ulos ja
kävele hetkinen vajonneen epäjumala-parkasi kanssa!
Niin Allan veti leikin naamion sen yli, mitä Annan sydän kätki
vakavuutta ja tunnetta.
54.
Ei Lucian olennossa enempää kuin hänen ulkonäössäänkään ollut
mitään yksitoikkoisuutta. Hän saattoi olla loistava ja hurmaava; hän
saattoi myös olla kuin sileäkarvainen kissa. Hänellä oli kauniit
päivänsä, jolloin hän vastustamattomasti veti puoleensa kaikkien
katseet, mutta hänellä saattoi myös olla rumat päivänsä, jolloin
ihmetellen täytyi kysyä itseltään, mikä hänessä hurmasi, kun hänen
kasvoissaan ei oikeastaan ollut yhtä ainoaa kaunista piirrettä.
Hänen pukunsa vaikuttivat tavattoman paljon asiaan. Jos hän sai
ne oikein makunsa mukaisiksi (eikä hän koskaan tyytynyt ennenkun
sai), silloin ne olivat yhtä hänen kanssaan, hän asui niissä, viihtyi ja
oli räiskyvän hyvällä tuulella. Mutta jos hänellä oli yllään esimerkiksi
epäonnistunut puku, silloin oli aivan kuin siinä olisi ollut jotakin
vastahakoista voimaa, se säteili epäsointua sekä häneen sisällepäin

48. että ulospäin muihin, hänen käytöksensä ja luonteensa olivat sen
vaikutuksen alaisia, hän kävi ikäväksi eikä voinut olla oma itsensä.
Tämän seikan perille oli Disa Clareus aikoja sitten päässyt, ja hän
huolehti Lucian puvusta yhtä paljon kuin tämä itsekin, etenkin silloin
kun odotettiin vieraita, sillä Disa nautti nähdessään ystäväänsä
ihailtavan ja pidettävän seuran sähköttävänä sieluna. Senvuoksi hän
tuli sekä tyytymättömäksi että hämmästyneeksi, kun hän eräänä
heinäkuun päivänä vieraita Borgiin odotettaessa näki Lucian tulevan
saliin yllään epäonnistuneena hylätty puku. Se kävi huonosti ylle,
siinä oli liian räikeä väri, se oli kaikin puolin epäonnistunut.
— Mutta Lucia, sinunhan piti antaa pois tuo leninki!
— En ole vielä tehnyt niin, kuten näet, vastasi Lucia levittäen
kädellään hamettaan ja katsellen sitä merkillisin tyytymättömyyden
ja tyydytyksen sekaisin ilmein.
— Mutta miksi olet ottanut sen yllesi juuri tänään? Ja miten ovat
hiuksesi noin? Sekin sopii sinulle huonosti, vastusteli rouva Clareus.
Lucia nauroi. Se kuulosti hieman väkinäiseltä ja hermostuneelta.
— Ehkäpä tahdon opetella hallitsemaan epäsuotuisia olosuhteita,
vastasi hän.
— Mene muuttamaan pukua ja laita tukkasi uudelleen! pyysi Disa.
— En ehdi. Pihalta kuuluu ajamista, niitä on alkanut tulla, vastasi
Lucia tekeytyen iloiseksi.
Hän oli oikeassa. Vieraat pappilasta, Forsista, Bergshamrasta ja
Harjulta tulivat melkein yht'aikaa. Koska oli kaunis kesäpäivä, ei

49. heillä ollut paljon päällysvaatteita riisuttavinaan, ja he olivat pian
salissa.
Kaikkien iloksi Anna oli tuntenut itsensä tänään sen verran
virkeäksi, että oli voinut tulla mukaan. Hän oli, kuten tavallisesti,
valkeisiin puettu, äitinsä salaiseksi mielipahaksi, sillä tämä piti
valkoista väriä epäkäytännöllisenä ja sitäpaitsi naineelle naiselle liian
nuorekkaana. Mutta Allan tahtoi mieluummin vaimonsa käyttävän
valkoista, sillä se väri sopi hänelle parhaiten sekä ruumiin että sielun
puolesta, arveli hän.
Vaikka Anna oli laiha, niin hän ei ollut kulmikas, hänen
olennossaan oli jotakin pehmeää ja plastillista, hänen käytöksessään
jotakin liikuttavan väsynyttä, ja täydellistä itsensä-unohtamista. Oli
aivan kuin hän olisi elänyt unessa, ympäröivään todellisuuteen
nähden vain osittain valveilla. Kaikessa hän oli Allanin vastakohta,
tämä kun oli vilkas, eloisa, iloinen ja kaikkea huomaava. Kun Lucia
näki heidän tulevan sisään yhdessä, iski häneen ajatus, miten Allan
oli aurinkoa kimaltelevan, kuuman päivän kaltainen, elämää ja ääniä
täynnä, ja Anna viileän, tähtikirkkaan ja hiljaisen yön kaltainen.
— Kaksi sellaista, joita muuten ei koskaan näe yhdessä, ajatteli
hän mennen heitä vastaan ja syleili Annaa ojentaen kätensä Allanille
tervehdykseksi. Käsivarsi edelleen Annan ympärillä hän seisoi sitten
ja puheli jotakin Allanin kanssa.
Hän tiesi, että Allanin täytyi huomata vastakohta Annan ja hänen
välillään, hänen kuihtuvan ihonsa ja Annan hehkeän kirkkaan ihon
välillä, hänen hullunkurisen vilkkautensa ja Annan olennon suloisen
hiljaisuuden välillä, — vastakohta, joka ulkonaisesti näkyi myöskin
hänen pukunsa räikeydessä ja Annan puvun puhtaassa valkeudessa.
Hänen täytyi myös nähdä tuo liikkuva rauhattomuus Lucian

50. monivärisissä, tänään kaiketi vihertävissä silmissä rumana
vastakohtana vaimonsa sisäänpäinkääntyneille sielukkaille sinisilmille.
Ovelan taitavasti Lucia korosti oman olentonsa epäedullista
käytöstapaa ja ulkomuotoa, ja hän teki sen niin kekseliäästi, että
tuskin terävinkään huomioiden tekijä saattoi aavistaa sen tapahtuvan
tahallisesti.
Anna ei huomannut mitään, hänelle Lucia oli aina sama, olipa
hänellä sitten kaunis tai ruma päivänsä. Allan sitävastoin oli heti
selvillä siitä, ettei hän koskaan ollut nähnyt Luciaa niin
epäedullisessa valossa kuin tänään, mutta myöskin siitä, ettei hän
koskaan ollut tehnyt voimakkaampaa vaikutusta häneen.
Hän nauroi aivan aiheettomasti.
— Mitä sinä naurat? kysyi Anna.
— Näen jotakin surullisen koomillista, sanoi Allan.
— Missä?
Anna katsoi ympärilleen, hän ei voinut huomata mitään
naurettavaa. Yhden havainnon hän teki, mutta se ei ollut naurettava,
hyvin ilahduttava vain, ja sitäpaitsi hän oli varma siitä, että yksin hän
oli sen huomannut. Allanilla ei ollut siihen avainta kuten hänellä. Hän
oli osunut sieppaamaan Erikin ja Liisa Jenningsin keskinäistä
ymmärrystä ilmaisevan katseen ja hän luuli nyt tietävänsä, ketä Erik
ajatteli. Tämä havainto kiinnitti hänen mieltään siinä määrin, että
hän unohti Allanin naurun. Eikä hän huomannut, että Allan antoi
katseensa lystikkäin ja arvostelevin ilmein kulkea Lucian kiireestä
kantapäähän ja että Lucia punastui yhtä aiheettomasti, kuin Allan
äsken oli nauranut.

51. Samassa tuli tohtori Bentick vanhempi tarjoamaan Lucialle
käsivartensa. Oltiin näet, menossa päivälliselle, ja hän oli saanut
Lucian pöytäkumppanikseen. Tohtorilla oli päivällisen kestäessä
hauskempaa kuin mitä hänellä oli ollut pitkään aikaan, sillä hänen
naisensa vei pistopuheissa hänestäkin voiton eikä koskaan jäänyt
hänelle vastausta velkaa.
Annan vastapäätä istuivat Liisa Jennings ja Erik. Hän tarkkasi heitä
salaa ja mitä lämpimimmin mielenkiintoisena. Toisinaan hän kuuli
palasia heidän keskustelustaankin. He puhuivat maanviljelyksestä ja
taloudesta. Hänen mielestään he sopivat niin hyvin toisilleen. He
olivat molemmat niin raikkaita, käytännöllisiä, luotettavia ja vähän
tunteellisia. He eivät vaatisi toisiltaan enemmän kuin heillä oli
antamista, mutta kumpikin he saisivat jakamattoman, uskollisen
sydämen. Liisa näytti niin hauskalta ja peräti terveeltä pyöreine,
punakoine kasvoineen, paksuine pellavankeltaisine hiuksineen, ja
uskollisine, avoimine sinisilmineen. Hän ei ollut kaunis, mutta
terveyden ja hyvän, tasaisen luonteen perikuva.
Erikin miehekkäillä, ahavoituneilla, laihoilla kasvoilla oli
juhlallisuuden ja suuren sisäisen tyytyväisyyden hohdetta. Hän istui
hyvin siinä Liisan rinnalla, hänellä oli nyt kaikkea, mitä hän
tilapäisesti toivoi ja toivottavissa kaikkea, mihin vain hänen
pyrkimyksensä tulisivat tähdätyiksi. Liisa ymmärsi häntä niin hyvin ja
hänellä oli samat harrastukset kuin Erikillä.
Erik osui kohtaamaan sisarensa katseen, huomasi tulleensa ilmi,
hymyili hieman ja nosti lasinsa.
— Anna tahtoo juoda kanssamme, hän sanoi hiljaa Liisalle.

52. Tämä käsitti sen aivan luonnollisesti ja nosti hymyillen lasinsa.
Anna oli heistä kolmesta ainoa, joka punastui.
— Olet arvannut? sanoi Erik Annalle vähäistä myöhemmin, kun oli
poistuttu ruokailuhuoneesta ja tultu ulos pihalle kahvia juomaan.
— Ethän ole pahoillasi siitä?
— En toki! Sinä olit ensimmäinen, joka onnittelit meitä, ja siitä
olen iloinen.
— Oletko puhunut hänen kanssaan?
— Tein sen tulomatkalla tänne.
— Hän on myöntynyt? Erik nyökkäsi.
— Miten tyynesti suhtaudut siihen! Eikö sinulla ole yhtään
sydämentykytystä?
— Sitä minulla ei ole koskaan päästyäni lukualalta. Muutoin
kosinta olikin vain muotoseikka, ymmärsimme toisemme yhtä hyvin
jo edeltäkäsinkin.
— Odotatteko nyt kunnes Harju tulee omaksesi, ennenkuin
menette naimisiin?
— En luule. Menemme luullakseni syksyllä naimisiin. Talvi-illat ovat
niin pitkät yksinäisyydessä. Ja me elämme kyllä vuokralla. Olemme
kumpikin säästäväisiä, eikä Liisalla ole mitään mahdottomia
elämänvaatimuksia. Hän on parhaiten tyytyväinen saadessaan tehdä
työtä.

53. — Olen niin iloinen, että se on hän, Erik! Te tulette tekemään
toisenne onnellisiksi, sillä te sovitte yhteen.
Hänen ääneensä tuli kaihoisaa surumielisyyttä, ikäänkuin hän olisi
ajatellut joitakin, jotka eivät sopineet yhteen. Erik sai myös
vaikutuksen sellaisesta syrjäajatuksesta, mutta se haihtui samassa,
ennenkuin hän edes ehti ajatella, että Anna olisi voinut tarkoittaa
Allania ja itseään.
Kahvinjuonnin jälkeen Lucia veti Annan muassaan syrjään.
— Sinä näytät väsyneeltä, sinun pitää tulla minun huoneeseeni
lepäämään, sanoi hän.
Anna tuli mielellään. Hän katseli ympärilleen Lucian huoneessa ja
hymyili, kuten hymyillään lapsellisuuksille.
— Muistan, minkälaisella hartaudella ennen astuin tähän
huoneeseen! sanoi hän.
— On hyvä, että olet nyt lakannut minua jumaloimasta, sanoi
Lucia järjestellen sohvan pieluksia.
— Pidän sinusta oikeastaan enemmän nyt, kun olen lakannut
sinua jumaloimasta, sanoi Anna ojentautuen kiitollisena pielustan
väliin.
— Pidätkö tosiaankin hyvin paljon minusta? kysyi Lucia, ikäänkuin
se yht'äkkiä olisi ollut hänestä hyvin kummallista.
— Pidän, pidän paljon!
— Mutta minkätähden oikeastaan?

54. — Sitä en tiedä, tiedän vain, että pidän sinusta.
— Tunteen laita on merkillinen, sanoi Lucia. Toisinaan ei voi
ymmärtää, miksi ei voi pitää tästä tai tuosta, vaikka siihen olisi
monta syytä. Ja sitten voi olla joku toinen, josta ei voi olla pitämättä,
vaikka siihen ei ole mitään syytä.
— Olisi hyvä, jos voisi joskus tuntea vähemmän, sanoi Anna
väsyneesti.
— Ethän kuitenkaan tahtone tuntea minua kohtaan vähemmän,
sanoi Lucia hymyillen.
— Oi en, en sinua kohtaan!
— Ketä kohtaan sitten? pääsi Lucialta. Seuraavana hetkenä hän
katui kysymystään.
Anna näytti miettivältä.
— En oikeastaan tahdo tuntea vähemmän ketään kohtaan, vaan
ainoastaan vähemmän itsekkäästi, sanoi hän vihdoin.
— Nyt sinun pitää levätä, mieluummin nukkua, mutta missään
tapauksessa et saa ajatella mitään, sanoi Lucia kietoen peiton Annan
jalkojen ympärille. Kas niin, nyt minä menen. Hyvää yötä, kultaseni!
Ja Lucia meni. Pihassa hän tapasi Allanin, joka myös tuli ulos
rakennuksesta. He menivät yhdessä etsimään muuta seuruetta, joka
oli hajaantunut puutarhaan.
— Olen juuri pannut Annan hetkiseksi sohvalleni, sanoi Lucia.

55. — Se oli kiltisti. Mutta sanokaa minulle, miksi olette tehnyt itsenne
tänään rumaksi?
— Vai olenko mielestänne ruma? Hän tuntui tyytyväiseltä.
— Ettekö ole omasta mielestänne? Olenko tavallista rumempi?
— Paljon rumempi. Se on niin harkittua, että teidän on täytynyt
tehdä tahallanne niin. Ihmettelen, minkätähden?
Hän katsoi miettivänä Luciaa. Lucia nauroi, suuttuneena siitä, ettei
voinut olla tuntematta olevansa hämillään.
— Ettekö ymmärrä, että tehdessänne itsenne minun tähteni
rumaksi mairittelette minua enemmän kuin jos tekisitte itsenne
sieväksi? kysyi Allan.
Hänen vilkkaissa silmissään välkehti pilaa ja hehkua.
— Miten itserakkaasti ajattelettekaan! Minkätähden laittaisin itseni
rumaksi tai sieväksi teitä varten? virkkoi Lucia ylpeästi.
Allan kumartui pikaisesti ja katsoi Luciaa kasvoihin.
— Te pelkäätte tuota valtaa, jonka väärinkäyttämisestä kerran
minua varoititte ja jonka tunnette niin hyvin senvuoksi, että teillä
itsellänne on sama valta? Mutta ellette tahdo tehdä miestä hulluksi,
niin elkää koskaan enää tehkö itseänne rumaksi häntä
parantaaksenne! Olkaa kohtuullisen — hän haki sanaa — olkaa
kohtuullisen hurmaavan tavaton!
Lucia hämmästyi hänen häikäilemättömyyttään, ja hän oli niin
suuttunut ja järkytetty, että voi tuskin puhua.

56. Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
testbankdeal.com