Geo-societal Narratives: Contextualising geosciences 1st Edition Martin Bohle

Geo-societal Narratives: Contextualising geosciences 1st Edition Martin Bohle
Geo-societal Narratives: Contextualising geosciences 1st Edition Martin Bohle
Geo-societal Narratives: Contextualising geosciences 1st Edition Martin Bohle

1. Visit ebookmass.com to download the full version and
explore more ebook or textbook
Geo-societal Narratives: Contextualising
geosciences 1st Edition Martin Bohle
_____ Click the link below to download _____
https://ebookmass.com/product/geo-societal-narratives-
contextualising-geosciences-1st-edition-martin-bohle/
Explore and download more ebook or textbook at ebookmass.com

2. Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
The Ecological and Societal Consequences of Biodiversity
Loss 1st Edition Forest Isbell
https://ebookmass.com/product/the-ecological-and-societal-
consequences-of-biodiversity-loss-1st-edition-forest-isbell-2/
Numbers and Narratives in Bangladesh's Economic
Development 1st Edition Rashed A. M. Titumir
https://ebookmass.com/product/numbers-and-narratives-in-bangladeshs-
economic-development-1st-edition-rashed-a-m-titumir/
Computational Geo-electromagnetics: Methods, Models, and
Forecasts: Volume 5 1st Edition Viacheslav V. Spichak
https://ebookmass.com/product/computational-geo-electromagnetics-
methods-models-and-forecasts-volume-5-1st-edition-viacheslav-v-
spichak/
The Ecological and Societal Consequences of Biodiversity
Loss 1st Edition Forest Isbell
https://ebookmass.com/product/the-ecological-and-societal-
consequences-of-biodiversity-loss-1st-edition-forest-isbell/

3. Data Assimilation for the Geosciences. From Theory to
Application 1st Edition Edition Steven J. Fletcher (Auth.)
https://ebookmass.com/product/data-assimilation-for-the-geosciences-
from-theory-to-application-1st-edition-edition-steven-j-fletcher-auth/
Narratives of Vulnerability in Mexico's War on Drugs 1st
ed. Edition Raúl Diego Rivera Hernández
https://ebookmass.com/product/narratives-of-vulnerability-in-mexicos-
war-on-drugs-1st-ed-edition-raul-diego-rivera-hernandez/
Governance and Societal Adaptation in Fragile States 1st
ed. Edition John Idriss Lahai
https://ebookmass.com/product/governance-and-societal-adaptation-in-
fragile-states-1st-ed-edition-john-idriss-lahai/
The Climate City 1st Edition Martin Powell
https://ebookmass.com/product/the-climate-city-1st-edition-martin-
powell/
GPS and GNSS Technology in Geosciences George P.
Petropoulos
https://ebookmass.com/product/gps-and-gnss-technology-in-geosciences-
george-p-petropoulos/

5. Edited by
Martin Bohle
Eduardo Marone
Geo-societal Narratives
Contextualising geosciences

6. Geo-societal Narratives

7. Martin Bohle • Eduardo Marone
Editors
Geo-societal
Narratives
Contextualising geosciences

8. ISBN 978-3-030-79027-1     ISBN 978-3-030-79028-8 (eBook)
https://doi.org/10.1007/978-3-030-79028-8
© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s), under exclusive licence to Springer
Nature Switzerland AG 2021
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the
Publisher, whether the whole or part of the material is concerned, speci cally the rights of
translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on
micro lms or in any other physical way, and transmission or information storage and retrieval,
electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology now
known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a speci c statement, that such names are
exempt from the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information
in this book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the pub-
lisher nor the authors or the editors give a warranty, expressed or implied, with respect to the
material contained herein or for any errors or omissions that may have been made. The
publisher remains neutral with regard to jurisdictional claims in published maps and institu-
tional af liations.
This Palgrave Macmillan imprint is published by the registered company Springer Nature
Switzerland AG.
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
Editors
Martin Bohle
Ronin Institute for Independent
Scholarship
Montclair, NJ, USA
International Association for
Promoting Geoethics (IAPG)
Rome, Italy
Eduardo Marone
International Association for
Promoting Geoethics (IAPG)
Rome, Italy
Centre for Marine Studies
Federal University of Paraná
Curitiba, Brazil
International Ocean Institute Training
Center for Latin America and the
Caribbean (IOITCLAC)
Pontal do Paraná, Brazil

9. This book is dedicated to the philosopher and physicist Mario Bunge
(1919–2020). He inspired us with his imperative ‘Enjoy life and help live’.
We learnt from him the rebellious character of philosophy and how much it
must be linked with the best of up-to-date science. He also inspired us to edit
this book, following his idea of a morally neutral science but reminding us
that social science shows that some moral codes are better than others. We are
happy with his call to give society something in exchange for the education
we were getting. Engaged by Bunge’s vision of tolerance regarding all
authentic philosophies, we wish to promote a rational debate among them.
As big questions come in bundles, we tried to tackle them systematically and
systemically because:
A philosophy without ontology is invertebrate; it is acephalous without
epistemology, confused without semantics, and limbless without
axiology, praxeology, and ethics.
(i)
The Editors, 31 March 2021
(i) Bunge, M. (2016). Between Two Worlds: Memoirs of a Philosopher-­
Scientist. Springer Biographies, Springer, 496 p. (p. 406).
The dedication uses excerpts from an interview published online at
Wissenschaft & Kommunikation (https://a-­g-­i-­l.de/mario-­bunge-­the-­big-­
questions-­come-­in-­bundles-­not-­one-­at-­time/) by H.W. Droste (accessed 23
February 2021).

10. vii
Geosciences, in the sense of the science of the Earth system, have many
roots with a variety of cultures, perceptions of what role the science should
and does play, how its internal organisation is set up, how the interaction
with neighbouring elds takes place, and, in particular, how the sciences
are responding to societal expectation, and how they perceive their role in
guiding societies in making the world a better place.
The classical eld of geosciences is geology, which helped understand
how Earth came into its present being and what massive changes it has
undergone. The timescales of these geological dynamics are usually very
long, and people with their relatively brief history have no role in these
dynamics. However, the added value of geological knowledge in assessing
signicant geo-risks and providing access to minerals and energy is of
immediate importance to societies.
Another classical eld of geoscience is geography, which deals primarily
with the inhabited world. It is the traditional eld, dealing with the inter-
action of Earth and people, less so as biological species than carriers of
culture, and giving people meaning of the Earth. For a long time, it was
mostly a description of stationary conditions, as manifested in climatic
determinism concepts, but also of signicant importance to history and
policymaking, for instance, when linked to colonialism.
At the other end of natural sciences, contributing to Earth science are
biology and ecosystem sciences, which have unveiled a wonderland of
complexity, non-linearity and high-dimensionality of ecosystems and their
responses to not only anthropogenic pressures. Their timescales are pri-
marily of the order of a few years, sometimes several decades of years.
Foreword

11. viii FOREWORD
These sciences have contributed to shifting at the centre of public
attention the societal concern towards the state and change of the envi-
ronment, at least in the West. Examples include the Club-of-Rome pro-
cess, with the expectation of running out of resources, with
Waldsterben (perishing of forests because of acid rain) and the expectation
of accelerating extinctions, the opposition to the use of nuclear energy.
Usually, humanities (Geisteswissenschaften), in this book referred to ‘people-­
sciences’, were hardly involved. The self-role of humanities to act as critical
commentators and sense-makers mainly was compromised by an adher-
ence to the Zeitgeist. However, science and technology studies (STS)
emerged and began to understand natural sciences, as done by actors, that
sciences are social processes [1].
The situation changed when climate science began its ascent. Driven
primarily by theoretical physicists, supported by meteorologists and ocean-
ographers, this  eld developed vigorously and quickly?and has increas-
ingly attracted the curiosity and attention of the public. The advent of the
IPCC
1
process accelerated the career of the climate change topic to
become a central global political issue, with regular UN conference ‘of the
Parties’, large and ubiquitous demonstration of Western youth, and an
uninterrupted ow of commercial references that whatever product of
daily life is ‘climate-friendly’ or even ‘climate-neutral’.
The tasks of determining what the ongoing climate change looks like,
how it is consistently explained (namely by the continued release of green-
house gases into the atmosphere), and what the future may look like have
since been answered and documented in the series of IPCC reports. Since
then, more and other questions have arisen as to what could be the impact
of these changes on ecosystems and societies, which measures are available
to limit climate change, and which measure would allow meeting the cel-
ebrated ‘Paris goal’ of a maximum change of 1.5–2 °C by 2100.
Consistent with this development, climate science found itself in a crisis
of uncertainty about the added value that science provides to society to
decide policies. While myriad challenging scienti c issues remain, such as
palaeoclimatology, theoretical issues of turbulence, the modelling of
marine and terrestrial ecosystems, or ongoing and future monitoring of
details of climate change and its impact, the community is losing its grip
on the public narrative, which drives (primarily Western) societies and
national as well as international policies.
1
 Intergovernmental Panel on Climate Change.

12. ix FOREWORD 
It is demonstrated by a series of ad hoc and certainly not representative
surveys among students and scholars during the past  ve years. They were
asked what they considered was the main task of the climate science com-
munity [2]. The observed differences may reect different attitudes in the
cultures of people and disciplines, but they may also be due to differences
in timing, age groups or random variations. The main result is that the
genuinely scienti c task is ticked off only rarely. Only the Chinese sample
focuses on that option, but this choice receives the least attention in all
European samples. Thus, in the various disciplinary groups, the scienti c
dimension does not attain much attention any more, but instead, ‘solve’
and ‘motivate’ are considered priorities. In the two samples drawn from
geology and environmental studies, the search for solutions is the focus,
while in climate science and geology, the majority understands the politi-
cal dimension as the main task.
Obviously, the added value of climate science increasingly turning into
Earth system science is unclear for students and young scholars.
It is in this  eld that the issue of geoethics is getting signi cant. What
the term geoethics stands for, the webpage
2
of the International Association
for Promoting Geoethics informs [3]:
– Geoethics consists of research and re ection on the values which underpin
appropriate behaviours and practices, wherever human activities interact
with the Earth system.
– Geoethics deals with the ethical, social and cultural implications of geoscience
knowledge, education, research, practice and communication, providing a
point of intersection for Geosciences, Sociology, Philosophy and Economy.
– Geoethics represents an opportunity for geoscientists to become more conscious
of their social role and responsibilities in conducting their activity.
Obviously, this is a big challenge, with a variety of issues, such as what
‘knowledge’ represents, what ‘geoscience knowledge’ covers, how to avoid a
Western-centred and thus postcolonial determination of ‘ethical, social
and cultural implications’, and how to overcome simplistic and naïve
views of natural scientists about societal dynamics.
This book makes a foray into this  eld of challenges. It will hopefully
help build a science-society interaction, which abstains from populisms,
helps maintain scienti c norms (such as Merton’s CUDOS, [4]) while
2
 https://www.geoethics.org/de nition.

13. x FOREWORD
allowing the rational use of scienti c insights when designing policies,
without downgrading the understanding that democracy lives from choos-
ing between options based on different societal values and interests.
On the other hand, it is not only how the achievements of geosciences
can make this world a better place, but also how to withstand the tempta-
tion to violate scienti c norms to have a more substantial impact on the
political Willensbildung (decision making) by accepting scientic knowl-
edge claims prematurely, and at the same time downplaying caveats or
masking speci c ideas and concepts.
Hamburg, Germany Hans von Storch
21 December 2020
References
1. Pielke, R.  A. (2007). The Honest Broker: Making Sense of Science in
Policy and Politic. Cambridge University Press.
2. von Storch, H., Chen, X.-E., Pfau-Efnger, B., et al. (2019). Attitudes
of Young Scholars in Qingdao and Hamburg About Climate Change
and Climate Policy  – The Role of Culture for the Explanation of
Differences. Advances in Climate Change Research, 10, 158–164.
https://doi.org/10.1016/j.accre.2019.04.001 and
von Storch, H. (2020). Surveying Opinions Among Environmental
Students on Climate Science and Baltic Sea Issues. Extended abstract,
3rd Baltic Earth Conference, 190–191.
3. Di Capua, G., Peppoloni, S., & Bobrowsky, P. (2017). The Cape Town
Statement on Geoethics. Annals of Geophysics, 60, 1–6. https://doi.
org/10.4401/ag-­7553
4. Bray, D., & von Storch, H. (2017). The Normative Orientations of
Climate Scientists. Science and Engineering Ethics, 23, 1351–1367.
https://doi.org/10.1007/s11948-­014-­9605-­1

14. xi
Contemporary societies massively apply geosciences know-how in busi-
ness, public undertakings and cultural activities. Therefore, this book tries
to initiate an exchange between scholars in ‘Earth sciences’ (geosciences)
and ‘People sciences’ [1], also, as said in the foreword, “to overcome simplis-
tic and naïve views of natural scientists about societal dynamics”. Geoscience
expertise needs comprehensive backing from understanding the social and
political facets of the human condition [2], respectively, human planet [3].
In times of anthropogenic global change, geoscience expertise shall
enable people to take care of seven-billion-plus fellow humans.
Consequently, scholars in ‘Earth sciences’ and ‘People sciences’ must coop-
erate to understand the societal contexts of the geosciences [4]. So far, and
like scientists from other disciplines, professional geoscientists have
engaged with the concept of ‘responsible science’ [5]. They studied the
social-ecological relevance of their discipline, what some [6] call ‘geoeth-
ics’. To strengthen these studies, here we propose a cross-disciplinary
exchange. ‘People scientists’ and ‘Earth scientists’, working together with-
out trespassing and in epistemic cooperation, offer narratives of various
philosophical, applied or political subjects to outline an interdisciplinary
inquiry.
Finally, some words to contextualise the book’s writing: The group of
authors was assembled in late 2019. The outlay of the book was agreed
Preface

15. Visit https://ebookmass.com today to explore
a vast collection of ebooks across various
genres, available in popular formats like
PDF, EPUB, and MOBI, fully compatible with
all devices. Enjoy a seamless reading
experience and effortlessly download high-
quality materials in just a few simple steps.
Plus, don’t miss out on exciting offers that
let you access a wealth of knowledge at the
best prices!

16. xii PREFACE
upon in early 2020. Although the essays relate only occasionally to the
COVID-19 pandemic, the turmoil of the years 2020–2021 stretched our
imagination [7].
Versmold, Germany Martin Bohle
Curitiba, Brazil Eduardo Marone
R eferences
1. Castree, N. (2017). Speaking for the ‘People Disciplines’: Global Change
Science and Its Human Dimensions. The Anthropocene Review, 4, 160–182.
https://doi.org/10.1177/2053019617734249
2. Hamilton, C. (2017). deant earth? the Fate of humans in the anthropocene.
Wiley, Polity Press.
3. Lewis, S. L., & Maslin, M. A. (2018). The Human Planet – How We Created
the Anthropocene. Penguin Random House.
4. Bohle, M., Preiser, R., Di Capua, G., et al. (2019). Exploring Geoethics – Ethical
Implications, Societal Contexts, and Professional Obligations of the Geosciences.
Springer International Publishing.
5. United Nations. (2013). World Social Science Report 2013. OECD Publishing.
6. Peppoloni, S., & Di Capua, G. (2015). The Meaning of Geoethics. In M. Wyss
& S. Peppoloni (Ed.), Geoethics (pp. 3–14). Elsevier.
7. Marone, E., & Bohle, M. (2020). Geoethics for Nudging Human Practices in
Times of Pandemics. Sustainability, 12, 7271. https://doi.org/10.3390/
su12187271

17. xiii
The editors would like to express their pleasure that this book became
possible. Happily, the co-authors were willing to cooperate, although they
never met face to face due to the COVID-19 pandemic. Most co-authors’
scienti c networks were segregated from each other before the publication
project. More than half of the connections among them went through the
editors’ weak links on (scienti c) social media platforms. The low fre-
quency of mutual citations in previous works, often the mere absence of
mutual citations, is a strong indicator of intellectual spread. A simple anal-
ysis of past cooperation indicates less than two bilateral links between
authors. The number drops below one when the editors are excluded from
the analysis. Therefore, the editors would like to thank all co-authors for
their willingness to engage in cooperation with unknown peers.
Correspondingly, the authors want to thank the publisher’s editors for
their trust in this untested partnership.
The editors believed this endeavour was possible. The International
Association for Promoting Geoethics (IAPG) offers an “intellectual dia-
logue space to re ect across disciplinary boundaries about the huge challenges
the Anthropocene is creating to planetary ecosystem structures and processes
and climate change while steering the course from analysis towards remedial
action and sustainability transitions” (personal communication
C.E. Nauen). Within this wider frame, Tony Milligan thanks Elise Haja
(language advisor) and the team members of the Cosmological Visionaries
project at King’s College London for improving comments and Jan
Kunnas for a helpful scepticism about a key claim. Vincent Blok would like
to thank Pieter Lemmens and Jochem Zwier for our fruitful discussions
Acknowledgements

18. xiv ACKNOWLEDGEMENTS
about Morton’s criticism of the world. Carsten Herrmann-Pillath acknowl-
edges his colleagues’ helpful scrutiny at the Max Weber Centre for
Advanced Cultural and Social Studies. The editors are grateful for the help
of Elise Haja. She adventured into understanding diverse shades of
English, the content of various schools of thought, and commenting on
what she found. Finally, as for any cooperative effort, success depends also
on friends and family members in a manner difcult to measure—in the
rst line, the understanding partners.

19. What is the didactic idea of this book? So far, geoscientists engaged with
the implications of ‘responsible science’ on their own. However, studying
the societal relevance of geosciences requires the interaction of Earth-
sciences/geosciences and people sciences, that is, the social sciences, polit-
ical sciences and humanities. Therefore, this book gathers scholars from
the people sciences to join geoscientists in studying geosciences’ societal
contexts. In that sense, this book offers an antithesis to simplistic views of
societal geo-dynamics (see Foreword).
What is the methodology of this book? The editors created an environ-
ment to extract novel ideas. They gathered a diverse group of authors
who, so far, did not cooperate. Ideas and opinions are juxtaposed, for
example, how to approach anthropocentrism in the Anthropocene. As
sketched in the  rst chapter, the emphasis was on breaking new ground in
a common quest for ‘societal geosciences’.
To contextualise the book’s writing further: The authors wrote their
essays during the  rst year of the SARS-CoV-2 pandemic. It was a unique,
thought-provoking circumstance that permeated the undertaking without
overwhelming the underlying didactic and methodology.
About the Book

20. xvii
Why Geo-societal Narratives?   1
Martin Bohle and Eduardo Marone
Current Definition and Vision of Geoethics  17
Silvia Peppoloni and Giuseppe Di Capua
Geoethics Beyond Enmeshment: Critical Reflections on the
Post-humanist Position in the Anthropocene  29
Vincent Blok
After the Permafrost: A Provisional Outline  55
Tony Milligan
A Critique of (Weak) Anthropocentric Geoethics  67
Giovanni Frigo and Luiz A. Ifanger
Exploring the Relevance of the Spiritual Dimension of
Noosphere in Geoethics  81
Francesc Bellaubi
How to Promote Responsible Conducts Towards the
Environment: A Semiotic Cultural Psychological Analysis  91
Alessia Rochira and Sergio Salvatore
Contents

21. xviii Contents
A Copernican Moment: Engaging Economic Ethics in
Orchestrating the Geocentric Turn in Economics 105
Carsten Herrmann-Pillath
Geoethics: A Reality Check from Media Coverage of the
Anthropocene 127
Leslie Sklair
Geoethics Versus Geopolitics. Shoring up the Nation in the
Anthropocene Cul-de-sac 135
Daniele Conversi
Sustainable Small-Scale Fishing and Artisanal Mining Need
Policies Favourable to a Level Playing Field 153
Cornelia E. Nauen
Climate Change, Uncertainty and Ethical Superstorms 167
Jan Kunnas
GAIA’s Futures in the Anthropocene: A Call for Evolutionary
Leadership 179
Claire Nelson
Geo-scientific Culture and Geoethics 191
Gabor Mihaly Nagy and Martin Bohle
Humanistic Geosciences: A Cultural and Educational
Construction 201
Eduardo Marone and Mario Bouzo
Geosciences and Geoethics in Transition: Research
Perspectives from Ethics and Philosophy of Science—A
Commentary 213
Thomas Potthast
Index 217

22. xix
Francesc Bellaubi is a researcher and senior advisor in natural resources
governance and environmental planning and policymaking, geoethics and
integrity. With a background in geology and mine engineering and a PhD
in Natural Sciences, he is a senior researcher at South Ural State University
and partner at Silene, a non-pro t association based in Catalonia, Spain,
aimed at the study, dissemination and promotion of the spiritual and
intangible cultural heritage values inherent in nature, particularly concern-
ing the conservation of nature and natural protected areas.
Vincent  Blok is an associate professor at the Philosophy Group,
Wageningen University (The Netherlands). In 2005 he received his PhD
in Philosophy at Leiden University with a specialisation in philosophy of
technology. He is involved in several (European) research projects at the
crossroads of environmental philosophy, philosophy of technology and
responsible innovation. His books include Ernst Jünger’s Philosophy of
Technology: Heidegger and the Poetics of the Anthropocene (2017) and
Heidegger’s Concept of Philosophical Method: Innovating Philosophy in the
Age of Global Warming (2020).
Martin  Bohle was af liated from 1991 to 2019 with the Directorate
General for Research and Innovation (DG RTD) of the European
Commission. He worked in operational and executive functions and as an
advisor to senior management. Before these experiences in science man-
agement, he worked at the University of Hamburg (Germany) and the
École Polytechnique Fédérale de Lausanne (PhD 1986, Switzerland).
He published works on the dynamics of coastal seas and lakes and
Notes on Contributors

23. xx NOTES ON CONTRIBUTORS
how to explore such systems for sustainable use. He got trained as a
physical oceanographer (Kiel University, Germany, 1980). As a
retired EU of cial (2019), he is authorised to be af liated with the
International Association for Promoting Geoethics (IAPG, Rome,
Italy) and the Ronin Institute for Independent Scholarship
(Montclair, NJ, USA). He is a lifetime member of the European
Geosciences Union and the American Geophysical Union;
ResearchGate: D-4508-2014, ORCID: 0000-0002-8794-5810. He
publishes works, since 2015, on geoethics and societal features of
geosciences.
Mario Bouzo holds degrees in Philosophy from the Universidad Nacional
de Cuyo, Argentina, and did his postgraduate studies in Germany. Apart
from teaching philosophy, he worked as the State Secretary of Education.
He is the director of the Instituto Superior de Enseñanza Privada
(Mendoza, Argentina). He is responsible for secondary level educa-
tion, which offers a programme that combines social sciences, humanities,
economy and management.
Daniele  Conversi works at the Universidad del País Vasco / Euskal
Herriko Unibertsitatea, Ikerbasque–Basque Foundation for Science.
Conversi researches on climate change and society, socio/political theory,
comparative democratisation and theory of nationalism. His projects
include ‘Cultural Homogenisation and Nation-Statism’, ‘Climate
Change, Culture Change’, ‘Democracy, Nationalism and Peace’ and the
‘Federalization of Spain’.
Giuseppe  Di  Capua is a research geologist at the Italian Institute of
Geophysics and Volcanology. His scienti c activity covers the  elds of
engineering geology, geohazards, georisks and geoethics. He develops
research on theoretical and practical aspects of geoethics, in particular, on
issues of sustainable and responsible use of georesources, and prevention
from natural risks. He is a founding member and treasurer of the
International Association for Promoting Geoethics; team/task leader
and member of the International Advisory Boards of European
Projects (such as ENVRIplus, EPOS SP, INTERMIN and SMART
Exploration); editor and author of books and articles on geoethics;
webmaster; member of the publications committee of the International
Union of Geological Sciences (IUGS); and member of the editorial board

24. xxi NOTES ON CONTRIBUTORS 
of the journal EPISODES. He is co-author of ‘The Cape Town Statement
on Geoethics’ and the White Paper on Responsible Mining.
Giovanni Frigo is an environmental ethicist working as a postdoctoral
researcher in the Institute for Technology Assessment and Systems Analysis
(ITAS) at the Karlsruhe Institute of Technology (KIT), Germany. He pur-
sued his BA in Philosophy and MA in Ethics at the University of
Verona, Italy, and the École des Hautes Études en Sciences Sociales in
Paris, France. He holds a PhD in Environmental Ethics and a gradu-
ate certi cate in Energy Engineering from the University of North
Texas (UNT), USA. Frigo’s interdisciplinary research aims to study the
links between ethics, ecological sciences and energy transitions.
Carsten Herrmann-Pillath has degrees in economics and Chinese stud-
ies. His primary  elds of research are economics and philosophy, institu-
tional change and economic development, international economics and
Chinese economy and culture, resulting in cross-disciplinary publications
in economics, humanities and sciences. He is a transdisciplinary researcher
aiming at a synthesis of the humanities and the sciences by taking econom-
ics as the interface. He is concentrating on elaborating the normative and
political implications, resulting in a critical theory of economics.
Luis A. Ifanger is a PhD candidate at the programme of Teaching and
History of Earth Sciences in the Institute of Geosciences at the University
of Campinas, Sao Paulo, Brazil. His background is in Earth sciences and
environmental education, which he developed at the University of Sao
Paulo (USP), Brazil. In 2017, he was a visiting scholar in both the Center
for Environmental Philosophy and the Department of Philosophy and
Religion at the University of North Texas (UNT). His research investi-
gates the intersections between geoscience education and environmental
ethics with a stress on the role of ethics in environmental education.
Jan Kunnas is a writer and entrepreneur whose aim is to help companies
to  nd their path in the continually changing landscape of the
Anthropocene. He was a postdoctoral researcher in the project Mistra
Arctic Sustainable Development, studying the development of forest laws
in Finland and Sweden and their execution in the Arctic. He is a researcher
at the School of Resource Wisdom of the University of Jyväskylä.
Eduardo Marone did his postdoctoral work at the Istituto Nazionale di
Oceanogra a e di Geo sica Sperimentale, Trieste, Italy, in 2010–2011,

25. xxii NOTES ON CONTRIBUTORS
having completed his doctorate in oceanography (physical oceanography)
at the University of São Paulo in 1991, and undergraduate and graduate
studies in physics at the Universidad Nacional de San Luis, Argentina. He
is a full professor at the Federal University of Paraná, which he joined in
1991. He was Vice-Director and Director of the Center for Marine Studies
and Head of the Civil Engineering Course, being Director of the
International Ocean Institute Training Centre for Latin America at the
Caribbean and the Brazilian section of the International Association for
the Promoting of Geoethics, and actual deputy-chief of the undergraduate
course on oceanography. He participated in international working groups
of SCOR, IOC/UNESCO and others. He was vice-chair of the Coastal
GOOS Programme Panel of IOC (C-GOOS), associate researcher of the
International Center for Theoretical Physics and member of the
Millennium Assessment as a leading author.
Tony Milligan is an ethicist with a specialisation in space and our human
future. He is the author of various books, including Nobody Owns the
Moon (2015), the co-editor of the White Paper on Astrobiology and
Society in Europe Today (2018) and co-editor of The Ethics of Space
Exploration (2016). In September 2020 he took up the position of senior
researcher on the Cosmological Visionaries: Shamans, Scientists, and
Climate Change at the Ethnic Borderlands of China and Russia proj-
ect. The project will carry out research in Siberia and Southwest China
and be based out of King’s College London and the University of
Manchester.
Gabor Mihaly Nagy is the principal adviser on ‘Knowledge Management’
in the Publications Ofce of the EU.  Previously, he was an adviser on
?Scienti c Culture’ in DG R&I of the European Commission. He was also
head of unit coordinating the management of calls of the ERC (European
Research Council). For almost two years, he also served as head of the
Scienti c Department of ERCEA (European Research Council Executive
Agency). Before joining the European Commission in 2007, Nagy was
head of department in the KFKI Atomic Energy Research Institute
(Budapest, Hungary) and authored numerous publications in physical
chemistry and material sciences.
Cornelia E. Nauen holds a PhD in Fisheries Science/Marine Ecology
from Kiel University, Germany. She worked in FAO’s Fisheries Department

26. Visit https://ebookmass.com today to explore
a vast collection of ebooks across various
genres, available in popular formats like
PDF, EPUB, and MOBI, fully compatible with
all devices. Enjoy a seamless reading
experience and effortlessly download high-
quality materials in just a few simple steps.
Plus, don’t miss out on exciting offers that
let you access a wealth of knowledge at the
best prices!

27. Other documents randomly have
different content

28. "Herra presidentti", hän kuiskasi horjuen, "herra presidentti,
sallikaa minun, herra presidentti, sallikaa minun vakuuttaa, että
tässä on kysymyksessä, jos saan vakuuttaa, hyvin valitettava
väärinkäsitys. Koskaan minä en yrittäisi, huomioonottaen minun
hyvintunnetun kansallisen mielialani —. Miten minä voisin!"
Hän odotti, mutta kukaan ei välittänyt hänestä.
"Jos minä katsoisin omaa etuani", hän alotti uudestaan, hieman
selvemmin, "sen sijaan että aina pidän kansallisia etuja silmällä, niin
minä en olisi tänään täällä, vaan herra Buckin luona. Sillä tuo herra
Buck, niin juuri, hän on vihjannut minulle, että minun pitäisi myydä
tonttini kaupungille vapaamielistä lastenseintä varten. Mutta tuon
pyynnön minä olen suuttumuksella torjunut ja olen suoraa päätä
tullut Teidän luoksenne, herra presidentti. Sillä parempi on, sen olen
sanonut, että minulla on keisari Wilhelm Suuren muistopatsas
sydämessäni kuin lastenseimi taskussani, sen olen sanonut ja sanon
täällä kuuluvalla äänellä!" Kun Diederich itse asiassa kohotti ääntään,
niin Wulckow kääntyi häneen päin. "Oletteko Te vielä täällä?" hän
kysyi. Ja Diederich, tointuen uudestaan: "Herra presidentti —"
"Mitäs Te vielä tahdotte? Minä en ylipäänsä tunne Teitä. En ole
koskaan ollut missään tekemisissä kanssanne."
"Herra presidentti, kansallistettujen ollessa kysymyksessä —"
"Tonttikeinottelijain kanssa minä en keskustele. Myykää tonttinne,
ja sitten, sitten myöhemmin me voimme jutella keskenämme."
Diederich, kalvenneena ja tuntien itsensä ikäänkuin likistetyksi
seinää vastaan: "Siinä tapauksessa meidän ehtomme jäävät

29. entiselleen? Rintatähti? Klüsingiä koskeva viittaus?
Kunniapuheenjohtaja?"
Wulckow rypisti kasvojaan. "Minun puolestani. Mutta myykää
heti!"
Diederich veti henkeään. "Minä teen sen uhrauksen!" hän selitti.
"Sillä korkeimman, mitä keisarille uskollisella miehellä on, minun
keisarille uskollisen mielialani täytyy olla kaiken epäilyn yläpuolella."
"No niin", sanoi Wulckow, sillä välin kuin Diederich vetäytyi pois,
ylpeänä lopputuloksen johdosta, joskin sen tunteen masentamana,
että presidentti liittolaisena ei sietänyt häntä sen paremmin kuin hän
itse omaa konemestariaan.
Salissa hän tapasi Emmin ja Magdan kahdenkesken selailemasta
erästä loistoteosta. Vieraat olivat poistuneet, rouva Wulckowkin oli
jättänyt heidät, sillä hänen täytyi pukeutua eversti Haffken rouvan
luona pidettävää illatsua varten. "Minun neuvotteluni presidentin
kanssa kävi kumpaakin osapuolta läpeensä tyydyttävällä tavalla",
vakuutti Diederich; ja ulkona kadulla: "Siitä sen näkee, mitä
merkitsee, kun kaksi lojaalista miestä keskustelee keskenään.
Meidän juutalaistuneessa liike-elämässämme sitä ei enää tunnet."
Emmi, niin ikään kääntyneenä, selitti, että tuli ottamaan
ratsastustunteja. "Jos minä annan sinulle siihen rahaa", sanoi
Diederich, mutta vain järjestyksen vuoksi, sillä hän oli ylpeä Emmin
puolesta. "Eikö luutnantti von Brietzenillä ole sisaria?" hän kysyi.
"Sinun pitäisi tulla tutuksi ja hankkia meille kutsut everstinnan
seuraaviin illatsuihin." Eversti meni juuri ylempänä ohitse. Diederich
katseli pitkään hänen jälkeensä. "Kyllä minä tiedän", hän sanoi,
"ettei pitäisi kääntyä; mutta tuo nyt on kuitenkin korkeinta, se vetää
puoleensa!"

30. * * * * *
Wulckowin kanssa tehty sopimus oli vain lisännyt hänen surujaan.
Talonmyynnin kouriintuntuvan velvoituksen vastikkeina oli vain
toiveita ja näköaloja: utuisia näköaloja, aivan liian rohkeita toiveita…
Oli jäätävän kylmä; Diederich meni sunnuntaina kaupungin puistoon,
missä jo kävi pimeäksi, ja eräällä yksinäisellä polulla hän tapasi
Wolfgang Buckin.
"Minä olen nyt tehnyt kuitenkin päätökseni", selitti Buck. "Minä
menen teatteriin."
"Entäs Teidän porvarillinen asemanne? Teidän naimisenne?"
"Minä olen sitä yrittänyt, mutta teatteri tuntuu
puoleensavetävämmältä. Siellä näytellään vähemmän komedioja,
nähkääs, siellä ollaan asioissa rehellisempiä. Naisetkin ovat
kauniimpia."
"Se ei ole minkäänlainen näkökanta", vastasi Diederich. Mutta
Buck ei laskenut leikkiä. "Minun täytyy myöntää, että tuo Gustea ja
minua koskeva huhu on minua huvittanut. Toiselta puolen: niin
mieletön kuin se onkin, se on kuitenkin olemassa, tyttö kärsii sen
johdosta, enkä minä voi kauemmin pitää häntä huonossa valossa."
Diederich loi häneen halventavan syrjäsilmäyksen, sillä hänestä
tuntui siltä, kuin Buck olisi ottanut tuon huhun tekosyyksi
vetäytyäkseen syrjään. "Tehän tiedätte kyllä", hän sanoi ankarasti,
"mitä Te sillä saatte aikaan. Kukaan muu ei tietenkään, ota häntä
enää helposti. Siihen tarvitaan jo, piruvieköön, koko joukon
ritarillisuutta."

31. Buck vahvisti tämän.
"Todella uudenaikainen, suurpiirteinen mies", hän sanoi
merkitsevästi, "tuntisi pakostakin erityistä tyydytystä saadessaan
sellaisissa olosuhteissa pelastaa tytön ja puolustaa häntä. Tässä
tapauksessa, missä myöskin on rahaa, jalomielisyys tulisi vasta viime
kädessä kysymykseen. Ajatelkaapas jumalantuomiota
Lohengrinissä."
"Miten niin, Lohengrinissä?"
Buck ei vastannut tähän mitään; kun he saapuivat Sachsentorille,
niin hän kävi levottomaksi. "Tuletteko kanssani sisälle?" hän kysyi. —
"Minne sitten?" — "Aivan lähelle, Schweinichenstrassen 77:ään.
Minun täytyy se toki sanoa hänelle, Te voisitte kenties silloin…"
Diederich vihelsi hampaittensa välistä.
"Te olette tosiaankin —. Te ette ole vielä hänelle mitään sanonut?
Sitä ennen Te kuulutatte sen kaupungilla? Teidän asianne, ystäväni,
mutta jättäkää minut leikin ulkopuolelle, minulla ei ole tapana
ilmoittaa toisten ihmisten morsiamille heidän kihlauksensa
purkumista."
"Tehkää yksi poikkeus", pyysi Buck. "Minusta kaikki kohtaukset
ovat elämässä niin raskaita."
"Minulla on periaatteita", sanoi Diederich. Buck palasi takaisin
asiaan.
"Teidän ei tarvitse sanoa mitään. Teidän tulee vain mykässä
roolissa tarjota minulle moraalista tukea."

32. "Moraalista?" kysyi Diederich.
"Tuon kohtalokkaan huhun niinsanoakseni edustajana."
"Mitäs Te sillä tahdotte sanoa?"
"Minä lasken leikkiä. Siinä me olemme, tulkaahan."
Ja Diederich, Buckin viimeisen puheenkäänteen satuttamana, meni
äänettömästi mukaan.
Rouva Daimchen oli mennyt ulos, ja Guste antoi odottaa itseään.
Buck meni katsomaan, mitä hän teki. Lopulta Guste tuli, mutta
yksinään. "Eikö Wolfgangkin ollut täällä?" hän kysyi.
Buck oli karannut!
"Tätä minä en käsitä", sanoi Diederich. "Hänellä oli kuitenkin
jotakin aivan tärkeätä asiata Teille."
Guste punastui näiden sanojen jälkeen. Diederich kääntyi ovea
kohden.
"Sitten minäkin sanon hyvästi."
"Mitä hän sitten tahtoi?" tiedusteli Guste. "Hänelle ei kuitenkaan
usein tapahdu, että jotakin tahtoisi. Ja miksi hän toi Teidät
mukanaan?"
"Sitä minäkään en käsitä. Vieläpä minä saan sanoa, että kokonaan
paheksin sitä, että hän tällaisessa tilaisuudessa käyttää todistajia.
Minun vikani se ei ole, hyvästi."
Mutta mitä neuvottomampana hän katsoi Gusteen, sitä
ahdistavammaksi tämä muuttui.

33. "Minun täytyy kieltäytyä", hän ilmiantoi lopulta, "polttamasta
suutani jonkun kolmannen henkilön asiassa, semminkin kun tuo
kolmas lähtee karkuun ja vetäytyy syrjään kaikkein ensimäisistä
velvollisuuksistaan."
Gusten aukireväistyt silmät näkivät noiden sanojen tulevan
yksitellen Diederichin suusta. Kun viimeinen oli tullut ulos, niin hän
pysyi silmänräpäyksen liikkumattomana, mutta sitten vei kädet
kasvoilleen. Hän nyyhkytti, näkyi, miten hänen poskensa pullistuivat
ja kyyneleet vuotivat hänen sormiensa välistä. Hänellä ei ollut
nenäliinaa; Diederich lainasi hänelle omansa, liikutettuna hänen
tuskansa johdosta. "Lopultakaan", arveli Diederich, "hänessä ei ole
niin paljon menetettävää." Mutta silloin Guste suuttui. "Sen sanotte
Te! Te, joka aina olette yllyttänyt minua häntä vastaan. Että hänen
nimenomaan on täytynyt lähettää Teidät, se tuntuu minusta
enemmän kuin kummalliselta."
"Mitäs Te sillä tarkoitatte, pyydän?" vastasi Diederich omasta
puolestaan. "Teidän piti kylläkin tietää yhtä hyvin kuin minunkin,
arvoisa neiti, mitä Teillä oli odotettavana tuolta puheenaolevalta
herralta. Sillä missä mieliala on löyhä, siellä on kaikki löyhää."
Kun Guste tarkasti häntä pilkallisesti, niin hän sanoi ankarammin:
"Minä ennustin Teille tämän kaiken oikein."
"Siksi, että se Teille niin soveltuu", vastaa Guste myrkyllisesti. Ja
Diederich sala-ivalla: "Hänhän on toimittanut niin, että minun pitäisi
sekottaa hänen keittopataansa. Ja jos tuo pata ei olisi ollut
käärittynä ruskeisiin lappuihin, niin hän olisi jo kauan sitten antanut
sen kiehua yli laitojensa."

34. Silloin Gusten kieli vasta laukesi. "Onkos Teillä aavistustakaan!
Sellaista se on, sitä minä en voi antaa hänelle anteeksi, sitä, että
kaikki oli hänestä aina samantekevää, vielä minun rahanikin!"
Diederich oli järkytetty, "Sellaisen kanssa ei pidä ryhtyä
mihinkään", hän huomautti. "Sellaiset eivät osaa mihinkään
pysähtyä, vaan luiskahtavat aina sormien välistä." Hän nyökäytti
painavasti. "Jolle raha on samantekevää, se ei ymmärrä elämää."
Guste hymyili kalpeasti. "Te ymmärrätte sen loistavasti."
"Toivokaamme", sanoi Diederich. Guste tuli lähemmäksi, vilkutti
hänelle viimeisten kyynelten lävitse.
"Oikeassapa olette ollut. Mitähän luulette, jos minä tekisin tästä
lopun?" Hän väänsi suutaan. "Minä en ole kuitenkaan häntä
ylipäänsä rakastanut. Olen vain odottanut tilaisuutta päästäkseni
hänestä eroon. Nyt hän on niin alhainen ja menee itsestään… Silloin
me teemme sen ilman häntä", hän lisäsi katsahtaen houkuttelevasti.
Mutta Diederich otti vain nenäliinansa takaisin, kaikesta muusta hän
näytti kiittävän. Guste käsitti, että Diederich ajatteli yhä vielä yhtä
ankarasti kuin silloin rakkaudenkammiossa; sitä nöyremmin hän
käyttäytyi.
"Te viittaatte siihen asemaan, missä minä nyt olen."
Diederich torjui. "Minä en ole mitään sanonut." Guste valitti hiljaa.
"Jos ihmiset puhuvat minusta halpamielisesti, sille minä en mahda
mitään!"
"Enkä minä."

35. Gusten pää painui. "No niin, täytyyhän minun se käsittää.
Sellainen kuin minä ei ansaitse enää, että kukaan todella hieno mies,
jolla on vakavat käsitykset elämästä, ottaisi häntä enää." Ja samalla
hän tirkisti kulmainsa alta sanojensa vaikutusta.
Diederich läähätti. "Saattaa olla niinkin —", hän alotti ja pysähtyi.
Guste pidätti henkeään. "Olettakaammepa kerta", sanoi Diederich
terävän painokkaasti, "että jollakin on päinvastoin mitä vakavimmat
käsitykset elämästä, että hän tuntee uudenaikaisesi ja
suurpiirteisesti, on täysin tietoinen siitä vastuunalaisuudesta, mikä
hänellä on itseään ja tulevia lapsiaan yhtä hyvin kuin keisaria ja
isänmaatakin kohtaan, ja että hän ottaa suojellakseen tuota
turvatonta naista ja kohottaa hänet rinnalleen."
Gusten ilme oli käynyt yhä hurskaammaksi. Hän pani kämmenensä
yhteen ja katsoi pää kallellaan Diederichiin, sisimmässään rukoillen.
Tämä ei näyttänyt vielä riittävän, Diederich vaati ilmeisesti jotakin
aivan erikoista: ja niin Guste heittäytyi polvilleen. Silloin Diederich
lähestyi häntä armollisesti: "Niin sen pitää olla", hän sanoi ja
salamoi.
Tässä kohden rouva Daimchen astui sisään. "No no", hän
huomautti, "mitäs nyt on tekeillä?" Ja Guste nopeaneuvoisesti:
"Jumalani, me etsimme minun sormustani, äiti", — minkä jälkeen
rouva Daimchenkin laskeutui lattialle. Diederich ei tahtonut olla
huonompi. Jonkun aikaa kestäneen mykän etsiskelyn jälkeen Guste
huusi: "Jo löytyi!" Hän nousi päättäväisesti ylös.
"Tiedäkin äiti, että minä olen muuttanut mieltäni."
Rouva Daimchen, joka vielä oli hengästyksissään, ei käsittänyt
heti. Guste ja Diederich koettivat yhteisvoimin selittää hänelle asiata.

36. Viimein hän tunnusti, että oli itsekin, kun ihmiset nyt kerta
juorusivat, jotakin sellaista jo ajatellut. "Wolfgang oli niinkuin hieman
nurisevainen, paitsi silloin kun oli jotakin juonut. Vain tuo perhe, sen
vertaiseksi Hesslingit eivät kohoa."
Sen tuli rouva Daimchen näkemään, väitti Diederich; ja hän julisti,
että mitään ei ollut lopullisesti päätetty, niin kauan kun ei oltu sovittu
kaikista käytännöllisistä seikoista. Gusten myötäjäisten määrä oli
näytettävä toteen asiakirjoilla, sitten hän vaati omaisuuden
yhteisyyttä — ja mitä hän myöhemmin teki rahoilla, siihen ei kukaan
saanut sekaantua! Jos esitettiin jokin vastaväite, niin hän tarttui
ovenripaan, ja joka kerta Guste sanoi äidilleen hiljaa ja tuskaisesti:
"Pitääkö sitten huomenna koko kaupungin venähyttää suunsa sen
johdosta, että olen päässyt irti toisesta ja toinenkin on taas heti
tipotiessään?"
Kun kaikki oli sovittu, niin Diederich oli rattoisalla tuulella. Hän jäi
Daimchenille illallisille ja tahtoi jo, muitta mutkitta, lähettää
palvelustytön hakemaan kihlajaisshamppanjaa. Tämä loukkasi rouva
Daimchenia, sillä luonnollisesti hänellä oli sitä jonkunverran kotona,
sillä herrat upseerit, joiden kanssa he seurustelivat, kaipasivat sitä.
"Ylipäänsä Teillä on enemmän onnea kuin ymmärrystä, sillä herra
luutnantti von Brietzenin Guste olisi myöskin saanut." Siihen
Diederich nauroi hyväntuulisesti. Kaikki kävi hyvin. Hänelle rahat ja
luutnantti von Brietzen Emmille!… Tultiin hyvin iloiselle tuulelle;
toista pulloa juotaessa morsiuspari horjui toisiaan vastaan
tuoleillaan, heidän jalkansa olivat toisiinsa kietoutuneet polvia
myöten, ja Diederichin kädet askartelivat siellä päin. Ylempänä rouva
Daimchen pyöritteli peukaloitaan. Äkkiä Diederich päästi jyrisevän
rojahduksen ja selitti, että otti siitä niskoilleen täyden

37. vastuunalaisuuden, että se oli aristokraattisissa piireissä tavallista,
hän kun seurusteli Wulckowien kanssa.
Mikä yllätys, kun Netzig sai kuulla tapausten käänteen!
Onnittelijain tiedustelun, mitä hän nyt tuli tekemään vaimonsa
puolellatoista miljoonalla, Diederich vastasi, että hän ei sitä vielä
ollenkaan tiennyt. Hän tuli kenties muuttamaan Berliniin,
suurisuuntaisille yrityksille se oli viisainta. Tehtaansa hän aikoi
tilaisuuden sattuessa myydä. "Paperiteollisuus käy paraikaa kriisin
läpi; tällä, keskellä Netzigiä sijaitsevalla latopahasella ei ole mitään
merkitystä minun olosuhteissani."
Kotona paistoi turhamielisyyden aurinko. Sisaret saivat lisää
taskurahoja, ja äidilleen hän, Diederich, soi niin monta liikuttavaa
kohtausta ja syleilyä kuin tämä vain suinkin saattoi toivoa; niin, hän
otti mielellään vastaan hänen siunauksensa. Niin usein kuin Guste
tulikin, hän esiintyi aina hyvän haltiattaren osassa: kädet täynnä
kukkia, makeisia, hopeaisia kukkaroita. Hänen rinnallaan Diederich
näytti kulkevan kukkien päällä. Päivät haihtuivat taivaallisen helposti
ostoksiin, shamppanja-aamiaisiin ja morsiusparin vieraissakäynteihin,
jonne mentäessä ylevä kuski istui ajajan istuimella ja sisällä
vaunuissa kihlautuneet olivat innostavassa keskinäisessä puuhassa.
Iloinen oikku, joka leikitteli heidän kanssaan, vei heidät eräänä
iltana Lohengriniin; molempien äitien oli täytynyt ymmärtää jäädä
kotiin. Morsiusparin luja tahto oli ollut säädyllisyyden uhmaamiseksi
istua kahden kesken näyttämöaitiossa. Seinällä oleva punainen,
leveä plyyssisohva, jolla saattoi istua kenenkään näkemättä, oli
litistynyt ja tahrainen, siinä oli jotakin viehättävän
kysymyksenalaista. Guste oli tietävinään, että tämä aitio kuului
herroille upseereille ja että he ottivat siellä näyttelijättäriä vastaan.

38. "Me olemme onnellisesti näyttelijättärien yläpuolella", selitti
Diederich ja antoi kuitenkin ymmärtää, että hän tosin joku aika sitten
jonkin teatterinaisen kanssa, jonka nimeä hän luonnollisesti ei voinut
mainita —. Gusten kuumeiset kysymykset keskeytti oikeaan aikaan
orkesterinjohtajan koputus. He asettuivat paikoilleen.
"Hähnisch on tullut vielä kuvottavammaksi", huomautti Guste heti,
ja hän nyökäytti johtajaa kohden, joka teki Diederichiin ylen
taiteellisen, joskin sairaan vaikutuksen. Mustat, hajalliset
hiussuortuvat keikkuivat, sillä aikaa kun hän löi tahtia kaikkine
jäsenineen, hänen kasvoillaan, minkä ihrat keikkuivat myöskin
mukana; ja hänen hännystakissaan ja housuissaan kävi aaltomainen
liike. Orkesterissa oli touhua, Diederich antoi kuitenkin ymmärtää,
että hän ei pannut suurta arvoa alkusoitolle. Ylipäänsä, arveli Guste,
kun oli nähnyt Lohengrinin Berlinissä! Esirippu nousi, ja hän jo hihitti
halveksivasti. "Jumalani, Ortrud! Hän on yöpuvussa ja kureliiveissä!"
Diederich piti kiinni enemmän tammen alla olevasta kuninkaasta,
joka ilmeisesti oli huomatuin persoonallisuus. Hänen esiintymisensä
ei vaikuttanut erittäin terävältä; Wulckow sai bassonsa ja
täyspartansa paremmin täyteen arvoonsa; mutta mitä hän sanoi, oli
kansalliselta kannalta tervehdittävää. "Valvoa valtakunnan kunniaa,
idässä ja lännessä." Hyvä! Niin usein kun hän sen saksaksi lauloi,
hän ojensi kätensä, ja musiikki vahvisti sitä omalta osaltaan. Muutoin
se korosti myöskin ytimekkäästi kaikkea sitä, mitä yleisön piti kuulla.
Ytimekkäästi, se oli oikea sana. Diederich toivoi, että hänellä olisi
ollut kanavoimiskiistassaan tällainen musiikki säestäjänään.
Torventoitottaja teki hänet sensijaan alakuloiseksi, sillä hän muistutti
hiuskarvalleen paksua Delitzschiä kaikessa menneessä
olutkunniallisuudessaan. Sen johdosta Diederich tarkasti lähemmin
vasallien kasvoja ja huomasi kaikkialla uusteutooneja. He olivat
saaneet suuremmat mahat ja parrat ja olivat läkkipeltinä varustaneet

39. itsensä kovaa aikaa vastaan. Kaikki eivät myöskään näyttäneet
olevan suotuisissa olosuhteissa; aatelismiehet näyttivät keskiajan
keskinkertaisilta virkamiehiltä nahkaisine kasvoineen ja
notkupolvineen, aatelittomat vielä vähemmän loistavilta; mutta
seurustelu heidän kanssaan olisi luistanut moitteettoman
muodonmukaisesti. Ylipäänsä Diederich huomasi, että tässä
oopperassa tunsi olevansa kuin kotonaan. Kilpiä ja miekkoja, paljon
rätisevää läkkipeltiä, keisarille uskollinen mieliala, tervehdyksiä ja
onnitteluja, korkealle kohotettuja lippuja ja saksalainen tammi: olisi
saattanut olla mukana näyttelemässä.
Mitä seurueen naiselliseen puoleen tulee, niin siinä oli toivomisen
varaa. Guste teki pilkallisia kysymyksiä: kuka nyt oli sitten tuokin,
jonka kanssa tuokin —. "Kenties kuttu riippuvaatteissa? Tai tuo
paksu lehmä, jolla on kultaiset renkaat sarvien välissä?" Ja Diederich
oli vähällä hyväksyä tuon tumman, kureliivillä varustetun naisen, kun
kuitenkin ajoissa huomasi, että hänkään ei ollut koko tärkeässä
asiassa virheetön. Hänen puolisonsa Telramund näytti lähinnä
omaavan siedettävät tavat, mutta tässäkin hyvin ilkeällä juorulla oli
osansa. Valitettavasti uhkasi saksalaista uskollisuutta, sielläkin, missä
se tarjosi niin loistavan kuvan, tummatukkainen juutalaisrotu.
Elsan esiintyessä oli ilman muuta selvää, millä puolella luokan
saatettiin olettaa olevan. Kunnon kuninkaan ei olisi tarvinnut käsitellä
asiata siinä määrin objektiivisesti: Elsan ilmeisesti germaanilainen
tyyppi, hänen lainehtivat, vaaleat hiuksensa, hänen hyvärotuinen
käyttäytymisensä tarjosivat etukäteen tietyt takeet. Diederich kiinnitti
häneen katseensa, tämä katsahti ylös ja hymyili rakastettavasi!
Diederich tarttui teatterikiikariin, mutta Guste riisti sen häneltä. "Siis
se on Merée?" sähisi Guste; ja kun Diederich hymyili
paljonpuhuvasti: "Sinulla on hieno maku, voin tuntea itseni siitä

40. imarrelluksi. Loppuunkulunut juutalainen!" — "Juutalainen?" — "Itse
hän nimittää itseään Meréeksi, mutta hänen nimensä on kuitenkin
Meseritz, ja neljänkymmenen ikäinen hän on." Nolona Diederich
tarttui kiikariin, jonka Guste pilkallisesti tarjosi hänelle, ja tuli itsekin
vakuutetuksi. No niin, näkyjen maailma. Pettyneenä Diederich nojasi
taaksepäin. Kuitenkaan ei hän voinut estää sitä, että Elsan siveä,
naisellisen hyväntuntemuksen aavistus liikutti häntä aivan yhtä hyvin
kuin kuningasta ja aatelisia. Jumalantuomio näytti Diederichistäkin
mainiolta, käytännölliseltä ratkaisutavalta, mikä ei saattanut ketään
huonoon valoon. Tosin nähtiin etukäteen, että aateliset eivät tulleet
sekaantumaan tuohon mätään asiaan. Täytyi jo ottaa laskiessa
huomioon jokin tavallisuudesta poikkeava; musiikki teki tehtävänsä,
se sai ennakolta arvaamaan kaiken. Diederichin suu oli auki ja silmät
niin tyhmänantavat, että Guste sai salaa naurutaudin. Nyt oli
Diederich niin kaukana, kaikki olivat niin kaukana, että Lohengrin
saattoi tulla. Hän tuli, säihkyt, lähetti pois taikajoutsenen, säihkyi
vielä hurmaavammin. Vasallit, aateliset, kuningas, kaikki joutuivat
saman hämmästyksen valtaan kuin Diederichkin. Turhaan ei ollut
olemassa korkeampia voimia!… Niin, kaikkein korkein voima
ruumiillistui täällä ja salamoi tenhoavasti. Joutsenen- tai
kotkankypärä: Elsa kyllä tiesi, miksi hän heittäytyi hänen edessään
polvilleen. Diederich puolestaan salamoi Gustea kohden, tältä hävisi
nauru. Gustekin oli kokenut, miltä tuntui, kun oli joutunut kaikkien
juorun esineeksi, kun oli vapautunut ensimäisestä eikä voinut enää
missään näyttää itseään ja olisi ylipäänsä ollut pakotettu lähtemään
tiehensä: ja sitten tuli sankari ja pelastaja, joka ei välittänyt koko
jutusta mitään, vaan otti omansa! "Niin sen pitää olla!" sanoi
Diederich ja nyökkäsi polvistuneeseen Elsaan päin — sillä välin kun
Guste, luomet luotuina alas, vaipui katuvassa alamaisuudessa hänen
olkapäätään vastaan.

41. Jatko voitiin sitten arvata. Telramund teki itsensä yksinkertaisesti
mahdottomaksi. Voimaa vastaan ei tietenkään voitu mitään. Sen
edustajaan, Lohengriniin, kuningaskin suhtautui korkeintaan kuten
paremmanpuoleinen liittolaisruhtinas. Hän lauloi esimiehelleen
voitonhymniä. Oikeamielisyyden juhlaa vietettiin lennokkaasti,
kumoukselliset saivat pudistaa saksalaisen tomun jaloistaan.
Toinen näytös — Guste söi edelleen makeisia, melkein
alttiiksiantautuneena — toi kohottavalla tavalla esiin sen
vastakohdan, mikä oli oikeamielisten loistavan juhlan välillä, mitä
vietettiin ilman mitään soraääntä palatsin ylevästi valaistuissa
suojissa, ja toiselta puolen niiden kahden kapinoitsijan välillä, jotka
kovin masennettuina makasivat kivilattialla. Diederich arveli jo
sopivassa tilaisuudessa itsekin käyttäneensä sanoja: "nouse, toverini,
häpeästäni." Hän johtui Ortrudista henkilökohtaisiin muistoihinsa;
vallan tavallinen luuska, siitä ei ollut mitään sanottavaa, mutta
jotakin liikahti hänessä, kun Ortrud takertui mieheensä ja valtasi
hänet. Hän uneksi… Elsaan, tuohon tyhmään hanheen nähden, jolle
hän teki mitä tahansa, Ortrudilla oli joitakin avuja, jotka ovat
ominaisia ponteville ja ankaroille naisille. Elsa voitiin tosin naida.
Diederich tirkisti Gusteen. "On olemassa onnea ilman katumusta,"
huomautti Elsa, ja Diederich Gustelle: "Toivokaamme sitä."
Tarpeekseen nukkuneille aatelisille ja vasalleille ilmoitti sitten
paksu Delitzsch, että he Jumalan armosta olivat saaneet itselleen
uuden ruhtinaan. Vielä eilen he olivat olleet uskollisia ja vilpittömiä
Telramundia kohtaan, tänään he olivat Lohengrinin uskollisia ja
vilpittömiä alamaisia. He eivät sallineet itselleen mitään mielipidettä
ja nielivät jokaisen ehdotuksen. "Valtiopäivät me saatamme vielä
samanlaisiksi," lupasi Diederich.

42. Mutta kun Ortrud lupasi Elsalle mennä luostariin, niin Guste
suuttui. "Se on hänelle tarpeetonta, siitä minä vihastun aina, kun
hänellä ei kuitenkaan enää ole mitään, ja ylipäänsä." — "Juutalaista
röyhkeyttä," mutisi Diederich. Muutoin hän ei voinut olla
huomaamatta Lohengrinia, lievästi sanoen, liian varomattomaksi,
kun hän jätti kokonaan Elsan ratkaistavaksi, pitikö hänen ilmaista
nimensä ja sen kautta saattaa koko asia kysymyksenalaiseksi, vai ei.
Niin paljon ei pitänyt vaatia naisilta. Ja miksi? Vasalleillehan hänen ei
tarvinnut todistaa, että hänen kätensä ja liivinsä olivat tahrattomat,
nurisija Telramundista huolimatta: heidän kansallista mielialaansa ei
voitu millään lailla epäillä.
Guste lupasi, että kolmannessa näytöksessä tuli esille kaikkein
kauneinta, mutta sitä varten hänen piti saada lisää makeisia. Kun
niitä tuotiin, niin häämarssi alkoi, ja Diederich lauloi mukana.
Juhlapukuiset vasallit menettivät ratkaisevasti vaikutuksestaan, kun
esiintyivät ilman läkkipeltiä ja lippuja, Lohengrinillekin olisi ollut
parempi, jos ei olisi näyttäytynyt ihokkaassa. Häntä katsellessaan
Diederich tuli taas uudestaan vakuutetuksi uniformun merkityksestä.
Onneksi naiset olivat poissa maidonhappamine äänineen. Mutta
kuningas! Hän ei osannut erota morsiusparista, lähenteli heitä ja
näytti kernaimmin tahtovan jäädä siihen katselijaksi. Diederich, jonka
mielestä kuningas oli koko ajan ollut liian sovittelevainen, nimitti
häntä nyt yksinkertaisesti nulkiksi.
Lopuksi hän löysi oven, Lohengrin ja Elsa heittäytyivät sohvalle
"hekumaan, jonka vain Jumala voi suoda." Ensiksi he kietoutuivat
toisiinsa vain yläruumiillaan, alemmat ruumiinosat pysyttelivät
mahdollisimman kaukana toisistaan. Mutta mitä enemmän he
lauloivat, sitä lähemmäksi he lipuivat toisiaan, — minkä ohessa
heidän kasvonsa kääntyivät usein Hähnischiin päin. Hähnisch ja

43. hänen orkesterinsa näyttivät saattavan heidät tuliseen kiihkoon: se
olikin käsitettävissä, sillä myöskin Diederich ja Guste läähättivät
yksinäisessä aitiossaan ja katselivat toisiaan kiihtynein silmin.
Tunteet kulkivat tenhosävelten tietä, joita Hähnisch aaltoilevin
jäsenin loihti esiin, ja kädet seurasivat niitä. Diederich antoi kätensä
vaipua Gusten selän ja tuolin väliin, syleili häntä alhaalta ja mutisi
hurmaantuneena: "Kun minä näin tämän ensi kertaa, niin minä
sanoin heti, että hän tai ei kukaan!"
Mutta silloin heidät herätti lumouksesta eräs välinäytös, joka näytti
varmasti antavan Netzigin taiteenystäville paljon puheenaihetta.
Lohengrin näytti metsästyspaitansa! Hän juuri viritti: "Atmest du
nicht mit mir die süssen Düfte" (Etkö hengitä kanssani sulotuoksuja),
silloin se tuli esiin ihokkaan alta, mikä avautui. Aina siihen asti kun
Elsa, silminnähtävästi kiihtyneenä, oli saanut sen napitetuksi, salissa
vallitsi vilkas levottomuus; sitten yleisö vaipui uudestaan lumouksen
valtaan. Guste tosin, joka oli niellyt makeista vääräänkurkkuunsa,
joutui erääseen arveluun! "Miten kauan tuo paita jo on ollut hänen
päällään? Ja ylipäänsä, hänellä ei ole mitään mukanaan, joutsen kun
ui tiehensä matkatavarain kanssa!" Diederich jätti hänet miettimään.
"Sinä olet aivan samanlainen hanhi kuin Elsakin," hän huomautti.
Sillä Elsa aikoi turmella kaikki asiansa sen tähden, ett'ei malttanut
olla kysymättä miehensä poliittisia salaisuuksia. Kumous kukistettiin
kokonaan, sillä Telramundin pelkurimainen murhayritys epäonnistui
Jumalan sallimuksesta; mutta naiset, Diederichin täytyi sanoa se
itselleen, vaikuttivat vielä kumouksellisemmin, jollei niiden suitsia
pidetty kireällä.
Muutoksen jälkeen tämä kävi täysin selväksi. Tammi, liput, kaikki
kansalliset värit olivat siinä taas, ja "für deutsches Land das
deutsche Schwert, so sei des Reiches Kraft bewährt" (Saksanmaan

44. puolesta Saksan miekka, sillä lailla valtakunnan voima tulee
osoitetuksi): hyvä! Mutta Lohengrin näytti nyt todellisesti päättäneen
vetäytyä syrjään julkisesta elämästä. "Kaikkialla minua epäiltiin," hän
saattoi myöskin sanoa. Vuoron perään hän syytti Telramund-
vainajata ja tainnoksissa olevata Elsaa. Kun kumpikaan heistä ei
väittänyt mitään vastaan, niin hän olisi ilman muuta pitänyt
oikeutensa; sitä paitsi hän oli todellisuudessa arvoasteessa ylinnä.
Sillä nyt hän ilmaisi itsensä. Hänen nimensä mainitseminen sai
aikaan koko kokouksessa, joka ei ollut koskaan kuullut mitään
hänestä, suunnattoman liikutuksen. Vasallit eivät voineet mitenkään
rauhoittua, kaikkea muuta he näyttivät odottaneen, mutt'ei sitä, että
hänen nimensä oli Lohengrin. Sitä kiihkeämmin he koettivat saada
rakasta valtiastaan ainakin tällä kertaa jättämään seurauksiltaan
tärkeän eroamisensa. Mutta Lohengrin pysyi käheänä ja
luoksepääsemättömänä. Muutoin joutsen jo odotti. Ortrudin
viimeinen röyhkeä työ sai hänet yleiseksi tyydytykseksi taittamaan
niskansa. Valitettavasti Elsakin heti sen jälkeen peitti taistelukentän,
jonka Lohengrin jätti taakseen voimakkaan kyyhkysen, eikä
lumouksesta päästetyn joutsenen vetämänä. Sen johdosta nuori,
vasta tavattu Gottfried tuli ruhtinaaksi, kolmanneksi kolmen päivän
sisällä, jolle aateliset ja vasallit vannoivat uskollisuutta, uskollisina ja
vilpittöminä, kuten aina.
"Se johtuu siitä," huomautti Diederich auttaessaan viittaa Gusten
päälle. Kaikki nämä ratkaisevat tapaukset, jotka olivat vallan
olemuksenilmaisuja, olivat kohottaneet ja syvästi tyydyttäneet häntä.
"Mistä se sitten johtuu," huomautti Guste valmiina väittämään
vastaan. "Vain siitä, että Elsa tahtoo tietää, kuka Lohengrin on. Ja
sitä hän voi kyllä vaatiakin, se nyt ei ole muuta kuin säädyllistä." —
"Siinä on korkeampi ajatus," selitti Diederich hänelle ankarasti.

45. "Gralin historia osoittaa, että kaikkeinkorkein herra ei ole lähinnä
jumalaa muille kuin omalle omalletunnolleen vastuussa. Niin, ja me
taas hänelle. Jos Hänen Majesteettinsa etu on kysymyksessä, niin
saat tehdä, mitä tahdot, minä en sano mitään, ja mahdollisesti —."
Yksi kädenliike ilmaisi, että Diederichkin senlaatuisessa ristiriidassa
arvelematta uhraisi Gusten. Tämä vihastutti Gustea. "Sehän on
murhaa! Miten voi sellaista hyväksyä, kun Lohengrin on tuntematon
nahjus. Ei edes hääyönä Elsa huomannut hänessä mitään!" Ja Guste
nyrpisti nenäänsä samalla lailla kuin silloin rakkaudenkammiosta
lähdettäessä, jolloin ei myöskään ollut tapahtunut mitään.
Kotimatkalla kihlautuneet rakensivat sovinnon. "Se on sitä taidetta,
jota me tarvitsemme!" huudahti Diederich. "Se on saksalaista
taidetta!" Sillä siinä ilmestyi hänelle sanoin ja sävelin kaikki
kansalliset vaatimukset täyttyneinä. Kapinoiminen oli siinä samaa
kuin rikos, olevainen ja lainmukainen joutui loistavan juhlimisen
alaiseksi, aatelille ja jumalanarmolle pantiin korkein arvo, ja kansa,
tuo tapausten ikuisesti yllättämä kuoro, tappeli kernaasti herrojensa
vihollisia vastaan. Sotainen pohja ja mystilliset huiput, nämä
molemmat havaittiin siinä. Sekin vaikutti tässä tutulta ja
sympaattiselta, että kauniimpana ja rakastetumpana puolena tässä
taideluomassa oli mies. "Ich fühl' das Herze mir vergehn, schau ich
den wonniglichen Mann (Minä tunnen sydämeni menehtyvän, kun
katson hekumaatarjoavaan mieheen)" lauloivat myöskin miehet
kuninkaan keralla. Niin oli musiikkikin osaltaan täynnä miehellistä
hekumaa, oli sankarillista ollessaan ylellistä ja palavassa himossaan
keisarille uskollista. Kuka pystyi sitä vastustamaan? Tuhatta sellaista
oopperanesitystä, eikä enää ollut olemassa ketään, joka ei olisi ollut
kansallismielinen! Ja Diederich lausui: "Teatterikin on yksi minun
aseistani." Tuskin yksi majesteettirikosjuttukaan saattoi niin
perinpohjin herättää porvarit unestaan. "Minä olen saattanut Lauerin

46. vankilaan, mutta sille, joka on kirjoittanut Lohengrinin, minä nostan
hattuani." Hän ehdotti suosionosoitussähkösanoman lähettämistä
Wagnerille. Gusten täytyi selittää hänelle, että se ei ollut enää
mahdollista. Jouduttuaan kerta näin korkealentoisiin ajatuksiin
Diederich lausui mielipiteensä taiteesta ylipäänsä. Taiteiden joukossa
oli arvoasteensa. "Korkeinta on musiikki, siksi se onkin saksalaista
taidetta. Sitten tulee draama."
"Miksi?" kysyi Guste.
"Siksi, että siihen usein voidaan sovittaa musiikkia, ja siksi, että
sitä ei tarvitse lukea, ja ylipäätään."
"Ja mikä tulee sitten?"
"Luonnollisesti muotokuvamaalaus, keisarinkuvien tähden. Muu
nyt ei ole niin tärkeätä."
"Entäs romaani?"
"Se ei ole mitään taidetta. Ainakaan, jumalankiitos, ei mitään
saksalaista: sen sanoo jo nimikin."
* * * * *
Ja niin oli hääpäivä saapunut. Sillä molemmilla oli kiire: Gustella
ihmisten tähden, Diederichillä poliittisista syistä. Suuremman
vaikutuksen aikaansaamiseksi oli päätetty, että Magdan ja Kienastin
piti samana päivänä viettää häänsä. Kienast oli saapunut, ja
Diederich tarkasti häntä usein levottomasti, sillä Kienast oli
leikkauttanut partansa, taivuttanut viiksensä kärjet silmäkulmiin asti,
ja hän salamoi myöskin. Magdan voitto-osuuden määrästä
keskusteltaessa hän osoitti pelottavaa liikeneroa. Diederich, joka oli

47. huolissaan asian päättymisen johdosta, vaikka olikin päättänyt
täyttää väsymättä velvollisuutensa omaa itseään kohtaan, syventyi
nyt useammin liikekirjoihinsa… Vieläpä hääpäivänäänkin hän istui
konttorissaan, vaikka oli jo vetänytkin hännystakin päälleen; silloin
hänelle tuotiin kortti: Karnauke, virkavapaa yliluutnantti. "Mitähän se
mies mahtaa tahtoa, Sötbier?" Vanha kirjanpitäjä ei liioin sitä tiennyt.
No saman tekevä. "Upseeria en voi työntää luotani." Ja Diederich
meni itse avaamaan.
Mutta ovelle ilmestyi tavattoman jäykkä herra, jolla oli päällään
vihertävä, vettätippuva kesäviitta, mikä oli kaulasta tiukasti
napitettu. Hänen suippokärkisten lakeerikenkiensä alle syntyi heti
lätäkkö, ja hänen maanviljelijänhatustaan, jota hän merkillisellä
tavalla piti päässänsä, valui vettä virtanaan. "Kuivatkaamme ensin
itseämme", hän sanoi ja läksi, ennenkuin Diederich oli sitä
myöntänyt, uunin luo. Sieltä hän sanoi sorahtaen: "Myytte, mitä?
Pula, miten?" Diederich ei heti käsittänyt; sitten hän loi levottoman
katseensa Sötbieriin. Vanhus oli jälleen käynyt käsiksi kirjeisiinsä.
"Herra yliluutnantti on varmastikin erehtynyt talon numerossa",
huomautti Diederich varovasti, mutta se ei auttanut. "Joutavia.
Tunnen asian. Ei mitään tyhjiä puheita. Korkeampi käsky. Turpa
tukkoon ja myykää, muuten piru perii."
Tämä puhe oli liian loukkaavaa; Diederich ei voinut olla
näkemättä, että tämän herran tavaton jäykkyys ei ollut todellista
hänen sotilaallisesta menneisyydestään huolimatta ja että hänen
silmänsä olivat lasimaiset. Samalla hetkellä kun Diederich pani tämän
merkille, Karnauke otti päästään viheriän hattunsa ja valutti siinä
olevan veden Diederichin hännystakkipaidalle. Tämä aiheutti
vastalauseen Diederichin puolelta, mutta luutnantti pani sen
pahakseen. "Olen käytettävissänne", hän sorautti. "Herrat von

48. Quitsin ja von Wulckow puhuttelevat Teitä minun välitykselläni."
Samalla hän vilkutti silmäänsä pinnistävästi — ja Diederich, jonka
valtasi hirvittävä epäluulo, unhoitti vihansa ja ajatteli vain sitä, miten
olisi pakottanut luutnantin poistumaan. "Me puhumme tästä ulkona",
hän kuiskasi hänelle ja toisella puolella olevalle Sötbierille: "Tuo
herra on mielettömästi humalassa, minun täytyy miettiä, miten
pääsisin hänestä irti." Mutta Sötbier puristi huulensa yhteen, rypisti
otsaansa, ja tällä kertaa hän ei tarttunut enää kirjeisiinsä.
Luutnantti meni suoraa päätä sateeseen, Diederich seurasi häntä.
"Ei sen vuoksi mitään vihamielisyyttä, puhuahan voimme toki." Vasta
sitten kun hänkin oli läpimärkä, onnistui hänen luotsata tuo herra
takaisin taloon. Tyhjän konehuoneen läpi yliluutnantti huusi: "Lasit,
naukku! Ostan kaikki, naukutkin!" Vaikka työmiehillä olikin lomaa
hänen häittensä johdosta, Diederich katseli pelokkaasti ympärilleen;
hän avasi sen koppilon oven, missä kloorisäkit olivat, ja toimitti
toivottomalla sysäyksellä tuon herran sinne sisälle. Siellä haisi
hirveästi, herra aivasteli useampaan kertaan ja sanoi sitten:
"Karnauke nimeni, miksi Te haisette tällä tavalla?"
"Onko tässä joku Teidän takananne?" kysyi Diederich. Herra pani
senkin pahakseen. "Mitäs Te sillä tarkoitatte?… Vai niin, ostan mitä
on." Diederichin katsetta seuraten hän tarkasti tippuvaa
kesäviittaansa. "Tilapäinen pula", hän sorahutti. "Toimin ritarien
asiamiehenä. Kunnianasia."
"Mitäs Teidän päämiehenne sitten tarjoaa?"
"Satakaksikymmentä koko kirstusta."
Ja kun Diederich suuttui tai vihastui ja selitti, että hänen
kiinteimistönsä arvo oli kaksisataatuhatta markkaa, niin yliluutnantti

49. Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebookmass.com