How Do You Know If You Are Making A Difference A Practical Handbook For Public Service Organisations Sarah Morton Ailsa Cook

How Do You Know If You Are Making A Difference A Practical Handbook For Public Service Organisations Sarah Morton Ailsa Cook
How Do You Know If You Are Making A Difference A Practical Handbook For Public Service Organisations Sarah Morton Ailsa Cook
How Do You Know If You Are Making A Difference A Practical Handbook For Public Service Organisations Sarah Morton Ailsa Cook

1. How Do You Know If You Are Making A Difference A
Practical Handbook For Public Service
Organisations Sarah Morton Ailsa Cook download
https://ebookbell.com/product/how-do-you-know-if-you-are-making-
a-difference-a-practical-handbook-for-public-service-
organisations-sarah-morton-ailsa-cook-51810146
Explore and download more ebooks at ebookbell.com

2. Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
Everything You Should Know About The Coronavirus How It Spreads
Symptoms Prevention Treatment What To Do If You Are Sick Travel
Information Centers For Disease Control Prevention
https://ebookbell.com/product/everything-you-should-know-about-the-
coronavirus-how-it-spreads-symptoms-prevention-treatment-what-to-do-
if-you-are-sick-travel-information-centers-for-disease-control-
prevention-46369020
I Could Do Anything If I Only Knew What It Was How To Discover What
You Really Want And How To Get It Barbara Sher
https://ebookbell.com/product/i-could-do-anything-if-i-only-knew-what-
it-was-how-to-discover-what-you-really-want-and-how-to-get-it-barbara-
sher-23917170
How Do You Know Youre Not Wrong Paul Copan
https://ebookbell.com/product/how-do-you-know-youre-not-wrong-paul-
copan-52703626
How Do You Know Reading Ziauddin Sardar On Islam Science And Cultural
Relations Ziauddin Sardar
https://ebookbell.com/product/how-do-you-know-reading-ziauddin-sardar-
on-islam-science-and-cultural-relations-ziauddin-sardar-2100254

3. How Do You Know Hes Real Celebrity Reflections On True Life E With God
1st Edition Amy Hammond Hagberg
https://ebookbell.com/product/how-do-you-know-hes-real-celebrity-
reflections-on-true-life-e-with-god-1st-edition-amy-hammond-
hagberg-1815220
How Do You Know Its Spring Ruth Owen
https://ebookbell.com/product/how-do-you-know-its-spring-ruth-
owen-117021432
How Do You Know When Youre Really In Love An Lds Guide To Dating
Courtship And Marriage Robert K Mcintosh
https://ebookbell.com/product/how-do-you-know-when-youre-really-in-
love-an-lds-guide-to-dating-courtship-and-marriage-robert-k-
mcintosh-46332724
How Do You Know Gods Your Father A 6week Nohomework Bible Study Kay
Arthur
https://ebookbell.com/product/how-do-you-know-gods-your-
father-a-6week-nohomework-bible-study-kay-arthur-46418190
How Do You Know A Guide To Clear Thinking About Wall Street Investing
And Life Christopher W Mayer
https://ebookbell.com/product/how-do-you-know-a-guide-to-clear-
thinking-about-wall-street-investing-and-life-christopher-w-
mayer-53645020

5. How Do You
Know If You
Are Making
a Difference?
A Practical
Handbook for Public
Service Organisations
Sarah Morton and
Ailsa Cook
MORTON+COOK_FC.indd 1MORTON+COOK_FC.indd 1 01/02/2022 12:3501/02/2022 12:35

6. HOW DO YOU KNOW IF YOU
ARE MAKING A DIFFERENCE?
A Practical Handbook for Public
Service Organisations
Sarah Morton and Ailsa Cook

7. First published in Great Britain in 2023 by
Policy Press, an imprint of
Bristol University Press
University of Bristol
1–​9 Old Park Hill
Bristol
BS2 8BB
UK
t: +​44 (0)117 374 6645
e: bup-​[email protected]
Details of international sales and distribution partners are available at
policy.bristoluniversitypress.co.uk
© Bristol University Press 2023
British Library Cataloguing in Publication Data
A catalogue record for this book is available from the British Library
ISBN 978-1-4473-6193-0 paperback
ISBN 978-1-4473-6194-7 ePub
ISBN 978-1-4473-6195-4 ePdf
The right of Sarah Morton and Ailsa Cook to be identified as authors of this work
has been asserted by them in accordance with the Copyright, Designs and Patents
Act 1988.
All rights reserved: no part of this publication may be reproduced, stored in a
retrieval system, or transmitted in any form or by any means, electronic, mechanical,
photocopying, recording, or otherwise without the prior permission of Bristol
University Press.
Every reasonable effort has been made to obtain permission to reproduce copyrighted
material. If, however, anyone knows of an oversight, please contact the publisher.
The statements and opinions contained within this publication are solely those of
the editors and contributors and not of the University of Bristol or Bristol University
Press. The University of Bristol and Bristol University Press disclaim responsibility for any
injury to persons or property resulting from any material published in this publication.
Bristol University Press and Policy Press work to counter discrimination on grounds
of gender, race, disability, age and sexuality.
Cover design: Hayes Design and Advertising
Bristol University Press and Policy Press use
environmentally responsible print partners.
Printed and bound in Great Britain by CMP, Poole

8. We dedicate this book to:
Sarah’s father, Richard Morton who taught her to look
for the evidence behind any claim.
And Ailsa’s daughter, Esther, who asks the
best questions.

10. v
Contents
List of figures and tables vi
Acknowledgements viii
Preface ix
1 Why is it so hard to know if you are making a difference? 1
2 Why complexity thinking can help you
understand public services
13
3 What data and evidence do you need to see what
difference you are making?
30
4 Owning your initiative’s outcomes and impacts 43
5 Embrace the complex context 60
6 Clarify the change you want to see 76
7 Get going on your data, evidence and feedback
improvement journey
101
8 Tracking progress towards outcomes and impacts 121
9 Telling the story of the difference your work makes 136
10 Using this approach in different contexts and sectors 152
11 Becoming an outcome-​ and impact-​ focused
organisation
162
References 170
Index 176

11. vi
List of figures and tables
Figures
1.1 Work and organisations where outcome and impact
mapping and tracking works
6
1.2 New thinking for public service design, development
and delivery
8
2.1 Defining complex 17
2.2 Designing work on the complex– simple scale 22
2.3 Understanding cause and effect: contribution vs
attribution
26
3.1 New thinking for complexity- informed data and
evidence
35
3.2 Qualitative data myths and busts 38
4.1 Showing the relationship between inputs, processes,
outputs and outcomes
50
4.2 Different levels of outcomes 53
4.3 Linking population and programme outcomes 54
4.4 Outcome myths vs reality 55
4.5 New thinking for outcomes 57
5.1 The ISM model adapted from Darnton and Horne
(2013)
64
6.1 Example outcome map: a wellbeing service links
activities to outcomes
79
6.2 Our headings for outcome and impact mapping and
tracking
82
6.3 Annotated pathway – demonstrating non- linearity
and time
87
6.4 Wellbeing Service outcome map and pathways 89
6.5 Pathway 1: Support people to improve their wellbeing91
6.6 Pathway 2: Capture and share learning from the
project
92

12. List of figures and tables
vii
6.7 Nested outcome maps from strategy to project levels 95
6.8 Outcome mapping and pathways for a partnership 96
6.9 An outcome map for a simple intervention
(a children’s forest school)
100
7.1 Data audit on two columns of an outcome map 105
7.2 Using a pathway as a framework for data collection 107
7.3 Different kinds of data across outcome levels 108
7.4 From individual to organisational data 110
7.5 Quick feedback form 112
7.6 Simple feedback example from Brook 114
7.7 Simple feedback example from Brook (continued) 114
7.8 Simple feedback airport example 115
7.9 Information sharing feedback pop-​ up, Health
Technology Wales
118
8.1 Illustration of steps and stepping stones in an
outcome map pathway
126
9.1 Rating progress and confidence in evidence 140
10.1 Pathway for embedding outcome and impact
evaluation
156
Tables
1.1 The practitioners of public service reform 10
2.1 Components of complex systems 19
3.1 Comparing purpose and uses of qualitative and
quantitative data
38
8.1 Suggested criteria for progress towards outcomes
or impacts
129
8.2 Suggested criteria for confidence in data 130
8.3 Example qualitative and quantitative data for
person-​ centred service across outcomes
134

13. viii
Acknowledgements
There are many people who have helped make this book a
reality. Our lovely team members at Matter of Focus have helped
by supporting us to develop this approach and reviewing the
work: Charlie Mills has been our internal editor, Kathleen Taylor
proofread, helped with case studies and compiled references, and
Alex Perry has done some wonderful work to make the diagrams
and tables look good and assisted with proofreading. All of our
clients since we set up Matter of Focus in 2017 have helped in
developing this approach, and we particularly want to thank those
that have agreed to let us highlight their work in these pages.
A special thanks to Leah Black from WHALE Arts who coined
the term ‘owning your outcomes’ that we have built on in this
text. Thanks to the Policy Press for commissioning this, and for
their support through the process. Thanks to Yasmin Yarwood
for professional copy-​ editing and proofreading. Finally, thanks
to our families who have had to put up with our obsession with
impact, outcomes and evidence, and have given us the time and
space to write a book and run a business through the pandemic.

14. ix
Preface
Thank you for picking up this book. We want to set the scene
in this preface by explaining why we wanted to write it; that
is, how we met, what we both brought with us and how that
was developed through working together on one of our early
projects. We have used a fictionalised version of the project we
introduce here throughout the rest of the book as an example.
It explains why it’s often hard to demonstrate impact.
It started when we met through our connections with the
University of Edinburgh. Ailsa had been working in the personal
outcomes space, leading a master’s programme for health and
social care managers and a programme of action research
exploring meaningful and measurable outcome recording and
assessment. Sarah was working in the research and evidence to
action space, working with organisations to use research and
evidence to drive change, and developing understanding through
research and practical projects about what evidence use looks
like in the real world. What we shared was a commitment to
using our skills to make a difference to the problems we saw
organisations facing, and to bringing robust academic thinking
to very practical issues. We have come to consider ourselves
practical academics –​ pracademics!
In particular, Ailsa was acutely aware that organisations in
health and social care were troubled by the issues of meaningfully
assessing outcomes, and Sarah had been experimenting with
contribution analysis as a way of understanding research impact
and wider change processes. Once we started talking about
bringing these two issues together, and trying it out with some
of our projects, we could really see the potential. We started
working together in 2014 and set up our company, Matter of
Focus, in 2017 as a vehicle to develop the approach, bring it
to more people and create tools to make it genuinely practical

15. How do you know if you are making a difference? x
for organisations to use. We want to tell you about one of our
early projects together as a way of illustrating the issues that we
help teams to face.
In the first year of our company, we worked with a local
wellbeing service that assisted people through a personal
outcomes approach –​ defining with people what was important
to them and encouraging them towards their own goals. This
service was doing all the things seen as appropriate in current
thinking: taking an asset-​ based approach, being outcome focused
and developing a preventative service. People running this
service saw great transformation in people’s lives. People using
the service also reported how much it helped them. Everyone
thought they were reaching people otherwise not getting a
service, and the local GP services were really impressed and
keen to develop and extend the work.
But despite all this good news, the service was under threat.
It had been funded with one-​ off investment from money for
transforming primary care. To continue, the service needed to
make the case to the Health and Social Care Partnership and
GP practices and demonstrate that it was making the desired
difference. Despite having lots of expertise in data and evidence,
the team were finding this hard to do. The usual approaches to
evidencing how good the service was and its value for money
were both hard to implement and didn’t reflect the difference
everyone could see on the ground.
The service sat across health and social care and so faced being
judged in two ways: by a set of standards developed for clinical
interventions and adapted for use in public health, and by the
local authority on best value and accountability in public service.
These two subtly different ways of thinking and measuring sat
uneasily with the service. These were the expected ways of
doing things, and while decision makers weren’t wedded to these
approaches to demonstrating impact, this is what they were used
to, and what their systems were built around.
What was wrong with these existing ways of understanding
and measuring change? The public service system homed in
on delivering outcomes and reducing costs. Targets were set
for the local Health and Social Care Partnership to be judged
against, so it was easiest to invest in services that contributed

16. Preface
xi
most directly to these targets. This service was upstream and
preventative and therefore didn’t directly contribute to targets
that were more about key areas of stress in the system, such
as reducing admissions to hospital, with constant pressures on
budgets. While officially interested in preventative work, there
are difficulties in funding it in the short term because providing
services to people who had been excluded increases immediate
costs. Further down the line, their health and wellbeing would
improve and they would be less likely to need acute services,
but unless there was a longer-​ term budgeting vision on reducing
costs, this would not help.
It was also hard to evidence benefits through a health
improvement lens. Public health seeks to identify effective
interventions that can be rolled out more widely, so the drive is to
prove impacts using approaches developed for clinical trials. That
means counting interventions, ensuring fidelity to interventions
and then counting outcomes. Doing this for a tailored personal
outcome service is almost impossible as outcomes can’t be set,
nor easily aggregated when they are tailored to each person using
the service. It was appropriate to deliver for each person in the
way they needed –​ that’s what was at the heart of this approach.
It was not about how many appointments, but the quality of the
conversation and ongoing support –​ things that are much less
easily measurable or captured in standard indicators established
to show fidelity to a process.
Some of these types of measures had been agreed when the
service was established but practitioners found them frustrating –​
they felt they were ‘feeding the machine’ and the measures didn’t
get meaningful information but took up precious time and
resources to record the data and ensure consistency. We have
seen this many times in our work –​ the reporting requirements
just don’t fit the work being done. Here, staff felt that some
questionnaires were deficit led and demeaning, and cut across
their asset-​ based approach. They felt that getting before and after
measures got in the way of what they knew to be good practice
in delivering a person-​ centred service. They could see that how
people they supported felt about outcomes changed over time;
they would often score themselves lower as trust developed and
they gained insight into themselves and what they wanted in life.

17. How do you know if you are making a difference? xii
Our approach, the one set out in this book, offered this service
a different way of doing things. We worked together over six
months to embed an alternative impact assessment approach
that was more aligned to the work being done. The approach to
cause and effect was appropriate to the work in hand; that is, it
recognised the complex and relational nature of this service. We
co-​created an outcome map that put relationships at the heart of
change. Together, we defined and discussed the complexity of
this kind of service delivery, recognising and acknowledging the
risks and assumptions that underpinned the work. We supported
them to interrogate and reflect on the data and information they
had already captured about the service, and to stop collecting
data that wasn’t helping them learn or understand change. We
identified new ways of collecting more qualitative data that could
meaningfully supplement their understanding. We developed
space for sense-​ making by bringing this together to understand
and report on the difference the service made, what was going
well and where they could learn. Because this approach fitted
the work being done, it created a compelling contribution story
that the funders were happy to accept as an alternative way of
reporting on this work.
All of our work since then has had similar themes: projects,
teams and organisations who value relationship-​ based ways of
working to tackle complex problems, and often taking asset-​
based, collaborative approaches, innovating new ways of doing
things and focusing on prevention. They sense that numbers
don’t tell the story but lack alternative ways of working. They
need to make the case for what they do and want methods that
back what matters to them and the people they work with.
Often, they feel they have to ‘feed the machine’ with numbers,
categories and data that seem meaningless, generally a waste of
time and sometimes destructive.
Our journey in establishing a practical but robust way of
understanding if you’re making a difference has been honed
through work with many projects like these over the last five
years, along with the development of a software product that
upholds this way of doing things. We wanted people to have an
alternative to numbers-​ based software –​ something meaningful,
and even fun to use, that championed learning and reflection. It

18. Preface
xiii
has been a steep learning curve for us, but we are now officially
tech entrepreneurs as well as pracademics! We are proud to have
created something that helps people use qualitative and mixed
data well in this difficult and challenging work.
If you see elements of your own work in the service described
above, or you have faced any of the challenges we have outlined,
this book is for you! If you are interested in how we develop
a wider range of approaches to making a difference –​ making
the best difference possible –​ and being able to demonstrate
that impact, then this book is for you too. We hope you enjoy
it. We welcome conversation about what we all need to do to
keep making a difference to the people and communities we
care about.
Sarah Morton and Ailsa Cook
March 2022
newgenprepdf

20. 1
1
Why is it so hard to know if you are
making a difference?
Do you really know if your organisation, project, programme,
service or initiative is making a difference? And are you able to
confidently share the story of the difference you’re making with
funders, commissioners and other stakeholders? We suspect
that if you are reading this book, the answers to these
questions might not be as strong as you would like.
You are not alone. This is an issue that has taxed governments,
philanthropists, public service organisations big and small and
evaluators all over the world for many years.
We engage with teams who strongly believe in the work they
do and know implicitly that it does make a difference. However,
when they need to report on the difference they’re making,
they struggle to bring together and evidence a story that paints
a realistic picture of their contribution to change.
If you work in public services in the public or third sector and
this sounds familiar, then this book is for you.
This chapter explores why it is so hard to know if projects,
programmes, partnerships and organisations are making a
difference, and what is needed to go on the journey to be able
to make evidenced claims that really demonstrate impact.
Specifically, this chapter covers:
• why it is so hard to know the difference you are making;
• the benefits of knowing the difference you are making;
• what you need to go on this journey; and
• our approach to understanding if you are making a difference.

21. How do you know if you are making a difference? 2
By reading this chapter we hope you will understand why we are
writing this book, and what we are going to cover in the rest of
the chapters, including an orientation to where you might focus
your reading, depending on what you want to know.
Why it is so hard to know the difference you are making
Traditionally, public service systems have been focused on
activity and outputs, rather than process and outcomes. This
flows into the data and evidence that are captured. There aren’t
many well-​ developed and embedded ways of understanding the
difference an initiative makes. Indeed, there is often disagreement
about what is the right approach. As a result, organisations face
different demands for different kinds of data, which makes it
hard to commit to any one approach.
Many of us are working in public service systems that are going
through a shift in thinking. This is a very welcome shift away
from single services to partnerships and alliances; from simple
delivery to holistic and people centred. This includes many new
ways of working, with more focus on how problems are shifted
across a system, and the input of intermediary organisations
and boundary spanners, with communications and influencing
work taking place alongside service and practice delivery and
development. These new ways of working push the boundaries
of current evaluative practice.
Evaluating complex, people-​ based change is inherently
hard. It is something that evaluators and academics have been
wrestling with for years (Patton, 2011). There have been two
main responses to this evaluation challenge. One is to develop
elaborate measurement approaches, which can be effective if
very well resourced over large sample sizes, but these approaches
are not applicable to everyday evaluation for people working in
public services and wanting to learn, improve and evaluate on
the job. The other response is overly simplistic and focuses on
capturing simple numerical data and a case study. This might
be adequate for some services; for example, if the work is very
static, it might be good enough to persuade others you are doing
a good job. But this kind of simple measurement is not enough
to really know you’re making a difference.

22. Why is it so hard to know?
3
The good news is that we know from our experience of
working with more than 130 organisations over the past five
years that it is possible to know you are making a difference and
to share this confidently and clearly with others. The bad news
is that there are no magic wands.
If your work focuses on educating, empowering, inspiring, supporting,
encouraging or influencing people, then simplistic, quantitative
approaches can’t tell the story of what difference the work makes, nor
how it makes that difference.   
While the idea of being able to count the impact of work is
seductive, the reality is that focusing only on numbers obscures
the very aspect of this kind of work that makes it so special –​
the people.
Equally, understanding how an initiative contributes to change
is not something that can be handed over wholesale to an external
consultant or evaluator. Drawing on external evaluators can be
very helpful in bringing additional expertise and capacity, but
handing evaluation over to someone else is only a sticking plaster.
It might enable an organisation to tell a good story once, but we
would argue that public service organisations need approaches
that help them make decisions every day.
The benefits of investing in knowing the difference you
are making
In this book we outline an approach to describing and evidencing
the difference you are making that builds on everyday practice.
We believe that knowing you are making a difference is critical
to making a difference and delivering what is needed to tackle
enduring problems. Here are some of the benefits of taking the
time to understand the difference being made:
• Getting funding: creating a robust and credible plan to
illustrate how any work will make a difference, with evidence
to support it, will be attractive to funders.

23. How do you know if you are making a difference? 4
• Sustaining and scaling up initiatives: by being able to
evidence that new or existing ways of working are making
a difference.
• Making better decisions: having a clear vision helps to
know where to invest and where not to invest. Having
real-​time data on progress helps to understand where action
is needed.
• Responding to multiple demands for data: streamlined
data systems make it easier to get the granular intelligence
needed more quickly.
• Confident staff: people want their work to be meaningful.
Being able to see the difference it makes helps all staff, but
can be particularly important to staff who are removed from
direct benefit because they work in information services, as
intermediaries or in other non-​ frontline roles.
• More influence: being able to illustrate whether an initiative
makes a difference is good but showing how it makes that
difference is key to having influence. That means creating a
rich repository of information that can be shared with others
to support the spread of practice and to demonstrate to policy
makers and funders the effectiveness of the work.
• Becoming a learning organisation: considering the
difference an initiative makes is the first step to becoming
a learning organisation. It provides opportunities for
reflection and sharing learning, including about what has and
hasn’t worked. It helps bring critical thinking to the work
being done.
• Becoming an outcome-​ focused organisation:
understanding what success looks like becomes a virtuous
habit. Setting out a vision for change spreads to other areas
of work; for example, thinking about what is important to
people, what is needed from meetings and being more focused
on what is important about the contribution any work is
trying to make.
• Making the best contribution possible: together, all of this
enables organisations to make the best contribution possible
to outcomes with the resources they have available. It helps
avoid getting stuck down dead ends and keeps the focus on
the changes that matter to improving outcomes.

24. Why is it so hard to know?
5
Our approach will equip organisations and teams to realise these
benefits through outcome and impact mapping and tracking.
We have seen this many times, and we want people reading this
book to benefit by starting on their own journey. We know
this works for any initiative where simple numbers can’t tell
the whole story. Figure 1.1 sets out the types of initiatives we
know can benefit.
So, if you are interested in getting to grips with knowing
whether an initiative that fits into these descriptions is making a
difference, then we invite you to join us on this journey towards
getting the understanding, data and evidence you need.
What you need to go on this journey
There is no quick fix to do this work (it wouldn’t need a whole
book if there were), but there are things that can help on this
journey. We set these out in practical ways across the book
and in Chapter 10 draw together what it looks like in different
organisations and settings. So, to orientate you at the start of
this book, and maybe the start of your own journey, we want
to mention some of the things that we know people we have
worked with needed to make this as smooth as possible.
A strategic approach
We have learnt that understanding the difference any initiative
makes is as much a strategic as a practical or even technical task.
This requires leadership: to span old and new ways of thinking,
and to navigate jargon. Having a clear sense of the difference any
initiative wants to make and then assessing progress towards it is
a great way of holding onto ownership of what is important to
the work, however challenging the external context.
Embedding learning and evaluation into organisational
practice
Taking an embedded approach to evaluation –​ so that learning
while doing is in the culture of the work –​ means that
understanding the difference an initiative makes can be more

25. Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

26. Katsellessaan sieltä tuttuja maisemia ja antaessaan tuulen kuivata
hiestyneitä ohimoitaan, tunsi hän yht'äkkiä savun hajua. Hän teroitti
huomiotaan, tunnusteli, kuunteli ja katseli.
Savu tuli selvästi tuolta Nälkäkorvesta päin. Juho arvasi asian ja
lähti kulkemaan sinne varovaisesti ja hiipimällä. Hän meni hyvin
hitaasti, kuin intiaani sotapolulla. Korpi tiheni tihenemistään, suuret
kuuset kasvoivat valtaisena muurina hänen ympärillään, pitkät
naavat hiljaa heiluen tuulessa kuin parrat. Äkkiä kuuli Juho edestään
risun rasahduksen, tunsi voimakasta savun katkua ja kuuli vihdoin
matala-äänistä puheen sorinaa. Hän hiipi lähemmäksi puiden
suojassa, kunnes näki vihdoin koko tehdasalueen. Aivan oikein! Asia
oli niin, kuin hän oli mielessään jo arvannut.
Sattuma oli tuonut hänet sille paikalle, josta jo muutaman
kuukauden kuluessa oli kirkas siunaus vuotanut koko Soljalan
seutukunnalle. Hiljaisena virtana se oli valunut isäntien ja itsellisten
kurkkuihin, näkyvänä seurauksena jokunen humalainen lauantai-
yönä kylän raitilla, pari tappelua sekä muutama puukotus. Mutta
näkymättömänä seurauksena siitä oli se yleinen, vähitellen kypsynyt
mielipide, että herrat laatikoot lakejansa Helsingissä miten haluavat,
me korpien kansa täällä käytännössä ratkaisemme, mitä me niistä
herrain laeista noudatamme. Se oli tullut näkyviin kieltolain
toteuttamisessa ja vaikuttaisi varmasti lain kunnioituksen
höllentymiseen yleensä. Katkeruudella oli Juho monta kertaa sen
mielessään todennut. Hänen käsityksensä mukaan oli lainlaatijan
tehtävä kulloinkin tulkita ne oikeuskäsitykset, jotka kansan
keskuudessa kehitys ja käytäntö olivat olosuhteiden pakosta ja
mukana jo voimaan saattaneet, mutta ei ennakolta koettaa lain ja
rangaistuksen kirjaimella iskeä käytäntöön teorioja, joilla ei vielä
ollut kehityksen ja yleisen halun ja pyrkimyksen vaatimusta

27. perustanansa. Siirtyminen kieltolakiin ilman totuttavaa väliastetta oli
ollut erehdys. Mutta, ja siinä ilmeni taas jyrkkänä Juhon käsitys
kansalaisen velvollisuuksista valtiotansa ja sen ylläpitäviä voimia
kohtaan, kun eduskunta sen kerran oli laiksi säätänyt, oli sitä myös
ehdottomasti noudatettava, siksi kunnes sama eduskunta toisin
päättäisi. Ja kansan edesvastuuntuntoisten ainesten
välinpitämättömyyden tässä suhteessa tulkitsisivat
edesvastuuttomat, repivät piirit, vastaisuudessa monella tavalla
omien lainrikkomustensa puolustukseksi.
Juho oli arvannut oikein, keitä keittäjätkin olivat. Rellu-Heikki ja
Mattilan Salmo siinä keittovehkeittensä ääressä puuhailivat. Pataan
ammennettiin juuri parhaillaan uutta rankkiannosta ja Salmo laitteli
jäähdyttäjään uutta kylmää vettä. Kuusen juurelle oli tehty
havukotus ja sen edessä suitsusi nuotion jäännös ja kiehua molski
perunapata. Rankkiamme ja pienet nassakat, kannon päässä
puujalkainen pikari ja pullo, täydensivät paikan kalustoluetteloa. Näki
selvään, että siinä oli asuskeltu ja toimittu jo kauan. Rankkiammeen
kyljessä huomasi Juho naapurinsa puumerkin. Hänen poskiaan
rupesi kuumentamaan.
— Jaa-ah! sanoi hän painavasti ja astui esille piilostaan.
— Perr…! kirahti Salmo, jyrkkäpiirteinen, havutukin kyljestä
veistetty vanhapoika, ja lähti siltä sijaltansa pakoon, niin että
kuusikko lakosi hänen edessään. Juhoa nauratti. Hänestä oli hyvä,
että Salmo näin kiireesti vetäysi erilleen pelistä, sillä hän piti hiukan
Salmosta. Kun hän kerran oli nuhdellut Salmoa juopottelusta, oli
tämä ikäänkuin siveellisesti suutahtaneena sanonut:
— Kyllä sitä tarttee olla joskus päissään — se on Jumalankin tahto
näissä hämäläisissä maalaisoloissa!

28. Mutta Rellu-Heikki, Juhon mäkitupalaisia, joka kierteli maailmalla,
mutta ei välittänyt mistään kunnollisesta työstä, jos suinkin siitä
pääsi, herpausi patansa ääreen sanattomaksi ja jalattomaksi,
rankkikauha tutisten kädessä. Juho tiesi vanhastaan, että Rellu-
Heikki, joka oli väliaikoina kiivas sosialisti ja maailmanparantaja,
halveksi täydellisesti kaikkia porvarillisen yhteiskunnan lakeja ja
asetuksia, jotka hänen mielestään olivat vain herrain keksintöjä
köyhän kansan vapauden rajoittamiseksi ja kuristamiseksi. Koko
hänen elämänsä oli ollut yhtämittaista ylitsekäymistä ja "rellausta",
ilman pienintäkään kunnon miehen yritystä. Paljon oli Juholla jo ollut
harmia hänestä ja hänen joukostaan, ja usein hän oli miettinyt, millä
saada Heikistä sellainen ote, joka pitäisi. Hän tiesi, että sakot ja
pienet vankilassa-käynnit eivät mieheen tehonneet, vaan tarvittiin
hänen luontonsa lannistamiseksi joku tuntuvampi opetus, sellainen
jyrkkä seinä, joka kerralla löisi hänet maahan ja täyttäisi hänen
sielunsa ikuisiksi ajoiksi arkuudella ja pelolla. Juho tunsi siinä häntä
katsellessaan, että yhteiskunnan oli turha koettaa kasvattaa moisia
miehiä käräjätuvilla, pykälillä ja vankiloilla. Ei, vaan toisenmoista
voidetta siinä tarvittiin.
Ja Juho ei siekaillut. Pistäen pyssynsä syrjään tarttui hän
kauhistunutta Heikkiä kaulukseen ja viskasi hänet ruotona
tantereeseen. "Herra Jumala, älkää tappako!" parkaisi Heikki, mutta
Juho otti tyynesti hänen tuppivyönsä ja sitoi hänen kätensä. "En
minä tapa", sanoi hän, "mutta selkään minä annan. Niin totta kuin
olet vaimoasi, lapsiasi, koko seutukuntaa pahuudellasi, laiskuudellasi
ja rikoksillasi koko ikäsi kiusannut, välittämättä ja parantumatta
saamistasi nuhteista ja rangaistuksista, niin totta tulet tällä hetkellä
saamaan kaikista kolttosistasi täyden maksun. Ja nyt viimeksi tästä
viinanpoltosta. Neljäkymmentä paria laskettiin ennen Suomen lain
mukaan roiston selkään, ja harvat olivat lisää pyytäneet, vaikka

29. sattui lieväkätinenkin piiskuri antajaksi — pyytänetkö sinä nyt, kun
hulja on Soljalan isännän kourassa." "Älä s—na lyö! Linnaan sinut
toimitan pahoinpitelystä." "Linnaan olet itse kypsä jo aikoja sitten",
vastasi Juho, "ja sinne olisi velvollisuuteni sinut saattaakin, mutta
akkasi ja mankuvien kakaroittesi vuoksi en sitä tee. Mutta sen sijaan
teen sinusta kurjasta lurjuksesta vihdoinkin miehen, ja se koulu
alkaa nyt tällä keinolla. Kovasti sinulla on sisua ja uhmaa, mutta
tahdonpa koettaa, enkö saa luontoasi murretuksi. Tahdon
tunnustuttaa sinulla kaikki syntisi ja pehmittää sisusi kuin kuontalon,
nähdäkseni, löytyykö sinusta sielua ja ihmistä. Miksi et halunnut
ottaa vastaan palstatilaa kuten muutkin?" "En minä jaksa maatyötä
tehdä, minä olen kivulloinen." "Kivulloinen! Kylläpä silloin voimia ja
terveyttä riittää, kun on johonkin roistontyöhön ryhdyttävä."
Ja huolimatta Heikin huudoista, kirouksista ja uhkauksista sitoi
Juho hänet petäjän kylkeen, riisui selän paljaaksi ja leikkasi itselleen
notkean koivuvitsan. Heikki huomasi hänen lujan päätöksensä ja puri
hampaansa yhteen. Jos Juho olisi nyt hänet siihen ampunut, olisi
hän kuollut uhmaillen ja armoa pyytämättä, ansaiten itselleen
sankaruuden maineen, kuten niin monet, mutta tässä olikin edessä
toinen leikki.
Aluksi Heikin uhma kasvoi ja purkautui ilmoille hirveinä
uhkauksina, kirouksina ja huutoina, mutta sitten se rupesi
muuttumaan. Hänen sieluunsa kohosi ennen tuntematon hätä ja
masennus, ja hän rupesi hartaasti pyytämään armoa. Hän tunnusti
varastaneensa Juholta kaksi lammasta ja vasikan, kaivaneensa
säännöllisesti itselleen joka syksy uudet perunat Juhon maasta ja
lupasi parannusta aina ja iankaikkisesti. Mutta Juho ei hellittänyt
määrästään. Vihdoin tunsi Heikki, kuinka jotakin hänen sisässään
katkesi, kuinka koko maailman meno ja elämä tuntui hänestä

30. inhoittavalta, kauhealta kidutukselta, josta hänen täytyi päästä eroon
hinnalla millä hyvänsä. Hänen huuliaan kuivasi, sydänalaa ellotti,
selkä kihelmöi kuin tuhannen tulisen raudan alla. Hän ummisti
silmänsä ja pyörtyi. Silloin oli myös Juhon mitta täysi.
Hän heitti Heikin maahan kuin tappurakuontalon, kaatoi
ämpärillisen kylmää vettä hänen selkäänsä ja jätti hänet siihen. Hän
oli tuntenut lyödessään synkkää ja taipumatonta vihaa kaikkea sitä
roistomaisuutta vastaan, joka yhteiskunnan ja yksilöiden
ponnistuksista, uudistuksista, avusta ja parannuksista huolimatta
pesiytyi ja sikiytyi kaikkialla — hänenkin isiltä perimällään pyhällä
maalla. Kuin irvistelevät hornanhenget tuntuivat nuo kurjistumisopin
palvojat ympäröivän kaikkialla oikean rehellisen työn ja ahkeruuden.
Jos mäkitupalainen heräsi, ryhtyi pyytämään elämältä jotakin, siisti
tupansa ja pihansa, laittoi sinne silmäinsä iloksi ikkunansa alle
pienen kukkaistutuksen, teki ahkerasti työtä, säästi vanhan päivän
varaa, tunsi hän pian, kuinka hän vierautui vertaisistaan, kuinka
hänet vähitellen leimattiin porvariksi ja köyhälistön asian pettäjäksi.
Koko tuo joukkokunta, joka eturivissä määkyi porvarillisen
yhteiskunnan vanhoillisuutta ja taantumuksellisuutta, oli opetettu
nauttimaan omasta kurjuudestaan, palvoi ja edisti sitä, ja muodosti
niin ollen pahimman esteen todelliselle edistykselle, yhteiskunnan
pimeimmän lauman, johon uuden ajan näytti olevan melkein
mahdotonta päästä käsiksi. "Mutta minä", vannoi Juho, "minä
ainakin hävitän maaltani koko pesuuden. Jokaista laiskuria ja
maailmanparantajan vaatteissa esiintyvää lurjusta vastaan julistan
täten leppymättömän sodan. Minä vainoan häntä niin kauan, kunnes
hän joko ottaa kirveen ja kuokan kädestäni tahi häviää pois
alueeltani, sillä tämän jälkeen en kärsi siinä ympäristössä, joka
minusta riippuu, ainoatakaan syöpäläistä ja loiseläintä."

31. "Ja nämä s—n vehkeet minun vielä piti maallani nähdä
helvetinlientänsä tisleeraamassa!" Hän raivostui, tarttui kirveeseen ja
ruhjoi hurjalla vimmalla kappaleiksi koko tehtaan, säästämättä
ainoatakaan pulloa ja nassakkaa, pikaria tahi pataa. Poksahdellen
katkesivat vanteet suuresta rankkitynnyristä, jonka hapan ja
poreileva sisällys levähti lakeana virtana mättäiden väliin. "Latki nyt
sieltä rankkiasi, senkin juopporatti!" äsähti hän mielessään naapurin
isännälle, korjatessaan talteen sen laudan, jossa oli hänen
puumerkkinsä. "Kyntäisit edes peltosi kunnollisesti, hoitaisit elikkosi
ja huolehtisit taloudestasi niinkuin miehen pitää, etkä
viinanpersoudessa palkkaisi kylän hulttioimia puuhiisi", haukkui hän
edelleen naapuriaan. "On siinäkin mies! Päissään tuhertaa harva se
viikko, ettei tahdo omin voimin pihan yli päästä, akka on kalpea ja
laiha kuin mikäkin kaukalo, ja lapset mankuvat ympärillä ryysyisinä
kuin mierolaisella. Ja talo on rempallaan, niin että uuninpiiput
katoilta tippuvat, pellot eivät kohta ole pellon näköisiäkään! On
suunnaton synti sillä tavalla asua maataan, joka kuitenkin on
pohjalaadultaan tilojen parhaimpia. Mutta annas kun tulee joku
puoluekokous tahi muu sellainen tilaisuus, niin kylläpäs olet
ensimäisenä siellä määkymässä edistyksestä ja valistuksesta, suu
selällään kuin lämpiävän saunan ovi. Mihin joutuu tämä maa, elleivät
nuo ainekset sekä porvarien että punikkien joukossa herää ja opi
Jumalaansa tuntemaan…"
Hän oli näissä puuhissaan ja kiihtyneissä mietteissään unohtanut
kokonaan Heikin, mutta tulikin siitä äkkiä herätetyksi. Hän kuuli
takaansa omituisen ähkäyksen ja heittäysi salamannopeasti syrjään.
Heikin puukko pyyhkäisi vain hiukan Juhon olkapäätä ja oman
iskunsa vauhdista kaatui raukea ja voimaton mies maahan. Juho
väänsi puukon hänen kädestään. Heikki makasi silmät ummessa, suu
vaahdossa ja vääristyneenä. Juho kääri olkapäänsä, johon oli tullut

32. pieni lihahaava, paitansa hihaan, katsoi Heikkiin ja mietti. Mies oli
siis halunnut murhata hänet.
Silloin Juho rupesi häntä haukkumaan. Hän maalasi karkein ja
jyrkin sanoin Heikin eteen koko hänen kurjuutensa ja kataluutensa,
osoittaen sitovasti, kuinka hän oli tähän kaikkeen itse syypää. Hän
pilkkasi Heikin raukkamaisuutta ja huonoutta, kun antaa yhden
miehen pieksää itseään tuolla tavalla, edes uskaltamatta yrittääkään
lujempaa vastarintaa. Sitten hän rupesi puhumaan hänen
vaimostaan ja hänen lapsistaan, kuvasi räikeästi sen kurjuuden,
jossa nämä elivät, osoitti, kuinka vaikea heitä oli sellaisissa oloissa
estää joutumasta rikollisuuden teille. Sitten hän kääntyi kuvaamaan
sitä, kuinka edullista oli sekä taloudellisesti että siveellisesti elää
omalla palstalla, ja kuinka helposti Heikki, jonka lapset jo paljon
pystyisivät työssä auttamaan, saisi kaikki hauskaan ja hyvään
kuntoon, ja kuinka hänen elämällään olisi sen jälkeen kokonaan
toinen sisällys ja päämäärä. Hän, Juho, auttaisi Heikkiä anteliaasti
alkuun, jos tämä vain ryhtyisi työhönsä tarmokkaasti ja ahkerasti.
Hän saisi nähdä, että jo vuoden päästä hänellä olisi omanansa
näppärä pienoistalous, jonka turvin hänelle koituisi huoleton
jokapäiväinen leipä hänen tarvitsematta turvautua rikoksiin ja
laittomuuksiin. Se olisi ainoa keino, jolla hän saattaisi pestä pois
piiskan jäljet selästään ja katsoa ihmisiä silmiin avonaisesti ja
häpeilemättä. Hänen oli turha hautoa mitään kostoa, sillä siitä ei
koituisi hänelle mitään hyvää. Juholle oli ollut aikoja sitten selvillä
hänen ylitsekäymisensä sekä todistajat niihin, ja lisäksi oli nyt tullut
tämä viinanpoltto, joka uudistuneena rikoksena ei ollut enää leikin
asia sekään. Mutta kaikki saisi jäädä unheeseen, jos Heikki tästä
alkaen heittäisi relluamisen, rupeaisi tekemään tarmolla työtä ja
antautuisi Juhon johdettavaksi. Kun hänenlaiselleen ei näyttänyt muu

33. auttavan, täytyi hänen alistua siihen ainoaan, mikä tuntui tepsivän,
nimittäin ankaraan, kiinteään kuriin.
Kun Juho vihdoin lähti, jäi Heikki paikoilleen makaamaan,
silmissään outo ja mietiskelevä ilme. Mutta Juhon mielessä väikkyi
tapahtuma kuin persoonallisena, ankarana otteluna itse saatanan
kanssa, viinapannun ääressä, suomalaisen korven kohisevassa
pimennossa.

34. XVII.
Juhon kotiin tullessa rupesi jo hämärtämään. Tuuli oli kiihtynyt
myrskyksi, joka vinkuen ja pauhaten syöksyi yli Soljalan aavan
peltolakeuden. Taivaalla kulki vinhaa vauhtia repaleisia
pilvenriekaleita. Sydämessä asui orpouden ja turvattomuuden tunne,
joka riemulla ja nautinnolla kuvaili kodin liettä ja sen lämpimyyttä.
Päästyään metsän reunasta kylän aukeamalle huomasi Juho jo
kaukaa tutun ja rakkaan olennon, joka valkea liina päässä ja yllään
kudottu villainen röijy viivähteli tiellä ja hänet huomattuaan rupesi
kiiruhtamaan häntä vastaan.
— Hyvä isä! Missä sinä olet ollut koko pitkän päivän? Ja mikä
sinulla on olkapäässäsi?
Evan terävä silmä oli heti huomannut Juhon kädessä ja olkapäässä
jäykkyyttä. Mutta Juho vastasi vältellen, sillä hän ei tahtonut
sekoittaa vaimoaan koko juttuun. Hän selitti haavan pieneksi puun
kaatumisesta johtuneeksi naarmuksi ja johti heti puheen toisaalle
näyttäen laukusta komeata saalistaan. "Voi!" sanoi Eva siihen. Sitten
pujotti hän kätensä Juhon kainaloon ja niin lähtivät he yhdessä kotiin
päin.

35. Pirtissä oli jo valkea, kun he tulivat pihalle. Akkunasta näkyi,
kuinka väki oli ryhmittynyt pöytäinsä ääreen, toiset tehden käsitöitä,
toiset nähtävästi lueskellen. Näky oli kodikas ja hauska. Mutta sitten
vasta tuntui elämä Juhosta ihanalta, kun hän sisään päästyään sai
Evalta kuivan takin, jalkaansa kuivat sukat ja tohvelit sekä eteensä
maukkaan aterian, jossa oli erikoisia pieniä herkkupaloja. "No kylläpä
minua nyt palvellaan — oikein ujostuttaa", sanoi Juho. "Se on niin
hauskaa", sanoi Eva, "se kuuluu naisen luontoon." Juho katseli häntä
kirkas loiste silmissään. "Olet käynyt hiukan kalpeaksi ja rasittuneen
näköiseksi viime aikoina", sanoi hän. "Ei se vaarallista ole", vastasi
Eva tullen hänen luokseen ja katsoen häntä läheltä syvälle silmiin.
"Se on sinun syytäsi", lisäsi hän. Juho veti hänet luokseen. "Ihanko
totta?" kuiskasi hän. "No aivan varmaan — olen ollut jo
pahoinvoipakin."
Molemmat tunsivat uuden ihmeellisen onnen kajastusta. Juho
istui, söi ja mietti. Tässä on hän ja tuossa on hänen pieni, mutta
terhakka vaimonsa. Muutaman kuukauden perästä meillä on lapsi.
Tämä on meidän maailmamme ja tässä on hauska elää. Silloin
minäkin saan sanoa: "Minulla on poika" tahi "minulla on tyttö".
"Tietääkö Leena?" kysyi hän. "Kyllä kai se on arvannut, koska
naureskelee vain minun pahoinvoinnilleni ja sanoo sitä hauskaksi
sairaudeksi." "Muista nyt, ettet saa rasittaa itseäsi", varoitteli Juho.
"En en", lupaili Eva, "joko olet syönyt?" "Kyllä ja koreat kiitokset!"
"No tule sitten, niin näytän sinulle jotakin."
He menivät yhdessä Juhon kamariin. Siellä pisti Eva Juhon käteen
paksukantisen, tukevan kirjan, jonka kanteen oli sievästi kirjoitettu:
"Emännän kirjanpito". Juho katseli sitä ihmeissään.

36. Siinä oli alussa ensinnäkin täydellinen kalustoluettelo, ei
ainoastaan tärkeimmistä tavaroista, vaan vieläpä pienemmistäkin
esineistä, kaikista, joilla oli jotakin arvoa ja merkitystä taloudessa. Se
ei rajoittunut ainoastaan asuinrakennukseen, vaan käsitti kaikki,
karjatalousastioista ja -esineistä alkaen. Juho huomasi, että
valmistaessaan tämän luettelon oli Eva saanut perinpohjaisen
yleissilmäyksen koko talon elämään, että hän nähtävästi oli nyt
parhaiten koko väestä perillä sen yksityiskohdista.
— Taidatkin pian ottaa emännän ohjat täydelleen haltuusi? kysyi
Juho.
— Olen ottanut jo, vastasi Eva. Minulta lähtevät jo käskyt ja
määräykset, vaikka ennen niiden antamista vielä neuvottelenkin
Leenan kanssa. Leena puuhaa vain kuten emäntäpiika ainakin. Ja
luulenpa, että työ minun alueellani käykin eri vauhtia. Palvelijattaret
ovat kuin varpaillaan ja hyörivät kuin mehiläiset. Joka päivä teen
oikean "emännän kiertueen" taloni kaikkiin paikkoihin. Mutta
kuuleppas, isäntä?
— Jaa mitä?
— Tiedätkö, montako kirvestä ja kuokkaa sinulla on? Oletko
selvillä kaikista alaasi kuuluvista työkaluista, missä niitä säilytetään ja
miten työväkesi niitä pitävät?
— Ky-ylläh! En minä niitä nyt niin äkkiä voi luetella, mutta kyllä ne
minulla ovat selvillä kaikki.
— Siinäpäs se on! Vaikka olet olevinasi niin etevä isäntä, ei sinulla
ole omalta alueeltasi mitään kunnollista kalustoluetteloa. Mutta nyt
se onkin sinun tehtävä. Ja pirtin etehiseen olen laitattanut

37. säilytyspaikan lapioille, kuokille, rautakangeille ja sellaisille
työkaluille, joiden ei tarvitse pelätä ruostumalla pilautuvan. Kirveet
säilytetään verstaassa. Aurat ja äkeet voit säilyttää siellä, missä ne
nyt ovat, mutta eivätkö mielestäsi kylvö- ja niittokoneet voi pilautua
ruostumisesta?
— Kyllä-äh! Ei se niille hyvää tee.
— No siis, kun et niitä enää tänä syksynä tarvitse, täytyy ne
tarkoin puhdistaa ja kuivata sekä sitten rasvata ruostuvat osat
paksulti vaseliinilla.
— Kyllä kai se parasta on. Jos niin tulisi joka vuosi tehdyksi,
kestäisivät ne paljoa kauemmin.
— Siinäpäs se on. Kalustoluetteloon merkitään kaikki tarkoin ja
vielä, mitä ne ovat maksaneet. Kun uusia esineitä ostetaan, viedään
ne heti samaan luetteloon ja hinta myöskin. Olen nähnyt kirjoistasi,
että olet arvioinut ja laskenut metsäsi?
— Olen kyllä. Ammattimies oli laskemassa ja luokittelemassa kaikki
hirsipuut sekä suunnittelemassa metsän käytön. Mitään summittaista
hakkuuta ei meillä tehdä.
— No hyvä. Voit siis tehdä talostasi täydellisen tilinpäätöksen?
— Tietysti. Teen sen joka syksy, kun vuodentulon kokonaismäärä
on selvillä.
— Ja voittoa tulee?
— Tulee varmasti ja runsaastikin. Toivolan suo on kyllä maksanut
paljon, mutta sen voikin hyvällä syyllä inventoida juuri siitä

38. summasta, jonka se on vienyt, joten se ei vaikuta lopputulokseen.
— Entä nämä minun puuhani?
— Kun niiden tuottamaa parannusta ja arvon lisäystä ei voi eikä
pidä kirjoihin merkitä, ovat ne suoranaisia kulunkeja ja vähentävät
siis täsmälleen omalla summallaan vuoden voittoa. Mutta tuo summa
on toistaiseksi siksi vaatimaton, ettei se mitään ratkaisevaa merkitse.
— Luulisitko, että voisi vielä niitä kulunkeja vähän lisätä?
— Niin, lisätäkö? Kyllä, kunhan se tapahtuu viisaasti ja
säästäväisesti.
Eva taputti iloisena käsiään.
— Hyvä on! Nyt minä tiedän, sanoi hän. Oletko tullut ajatelleeksi,
että palvelusväen vaatetus on nykyisin paljoa huonompi kuin ennen.
Leena kertoi, että vanhoina aikoina Soljalassa annettiin väelle palkan
lisäksi vuodessa kaksi paitaa ja kengät. Nyt maksetaan kyllä paljoa
suurempi rahapalkka, mutta ei anneta vaatteita. Kun laskee, mitä ne
nykyisin tulevat maksamaan, huomaa helposti, ettei tuolla palkalla,
vaikka se onkin suuren näköinen, paljon saa niitä hankituksikaan.
Kun lisäksi väki on itse huolimatonta ja välinpitämätöntä, on tästä
kaikesta seurauksena, että he ovat aina puettuina suorastaan
ryysyihin. Suvellahan siitä ei ole terveydelle mitään vaaraa, mutta
talvella kärsivät he varmasti kovasti. Ja muutenkin on alentavaa
ihmiselle esiintyä tuollaisissa ryysyissä, eikä se ole kunniaksi
talollekaan. Et usko, kuinka tavattoman huonossa kunnossa heidän
vaatteensa ovat, alusvaatteet ja kaikki.

39. — Niin ovat, ikävä kyllä, sanoi Juho vakavasti. Olen usein
miettinyt, miten sen asian voisi auttaa, mutta en ole sopivaa keinoa
huomannut.
— Mutta minäpä olen, sanoi Eva. Kuule nyt, miten se asia
tulevaisuudessa järjestetään. Villat ja pellavat käytetään tästä lähtien
tarkoin talon omiin tarpeisiin. Nyt kun alkavat pitkät puhteet,
järjestän kaikille naisille kehruuksia ja kutomista, sikäli kuin lankoja
valmistuu. Värjään ne itse kasvipainimilla — kivisammaleella
esimerkiksi tulee kauniin ruskeata, tummaa tahi vaaleata, miten
haluamme. Saatpahan nähdä, että saamme kauniita kankaita ja
hyviä paitoja sekä sukkia.
— Mutta väki ei rupea enää puhdetöitä tekemään. Uuden
työpäivälain vuoksi on sitä melkein mahdoton heiltä vaatiakaan.
Hyvä on, kun viitsivät edes rikkinäisen aisan tahi katkenneen suitsen
korjata. Ja sitäpaitsi: eihän sentään voi tällaiselle väenpaljoudelle
nykyisten palkkojen lisäksi ilmaiseksi vaatteita antaa?
— Ei annetakaan ilmaiseksi. Joka lankakilosta, kangasmetristä ja
sukkaparista maksan heille pienen korvauksen. Se innostaa heitä
työhön, joka tulee sujumaan hyvin heti, kun he lisäksi huomaavat,
minkä ilon käsityötaito ihmiselle tuottaa. Olen käynyt käsityökoulun
ja tiedän, kuinka hauskaa ja innostavaa esimerkiksi kankaan
kutominen on. Lasken sitten tarkoin raaka-aineitten kohtuullisen
kauppahinnan, valmistuksesta maksamani palkkion sekä pienen
prosentin käytetylle työajalle, ja hinnoittelen varastooni ja
varastokirjaani joka kangaspakan ja sukkaparin tarkoin omaan
itsekustannushintaan. Ja huomaa nyt: näitä tavaroitani myyn sitten
väelle lisäämällä omaan hintaan kohtuullisen koron pääomalle, ja
vielä: kerta vuodessa kustannan taloon räätälin ja ompelijattaren,

40. jolla väki saa ilmaiseksi teettää, jos lunastaa talon aineet. Sen heille
kyllä kannattaa kustantaa, vai mitä?
— No kyllä.
— Huomaatko nyt, kuinka moninkertaisen hyödyn tästä
menettelystä saa. Se ei merkitse meille sanottavia kuluja ollenkaan,
mutta sillä kehitetään väen työtaitoa, lisätään heidän viihtymisen
tunnettaan, parannetaan heidän olosuhteitaan. He oppivat ahkeriksi
ja taitaviksi ihmisiksi, ja heidän ajatuksensa pysyvät tämänkin ajan
kaukana kaikesta joutavasta. Kun he lisäksi saavat työstänsä pienen
korvauksen ja tietävät, että he lopuksikin tekevät sitä vain omaksi
hyödyksensä, tulevat he varmaan ilolla esityksiini suostumaan. Ja
muuten, Juho, meidän väki tekeekin mielellään kaikki, mitä pyydän.
— Kukapa ei tekisi, sinä velho!
— Mitä kenkiin tulee, laskemme tarkoin omain vuotain hinnan ja
myymme nahkaa väelle hyvin kohtuullisella korolla. Jos he haluavat
sitä käyttää, kuten toivon, kustannamme kerta vuodessa taloon
suutarin myös. Eikö niin?
— Olkoon menneeksi! Missä räätäli on, sinne pitää myös suutarin
tuleman, nauroi Juho.
— Mutta navettaan olen jo tilannut muutamia pareja hyvin
paksupohjaisia puukenkiä, jotka sopii pistää kenkäin päälle kuin
tohvelit. Niistä on se etu, etteivät kengät kastu eivätkä likaudu, ja
säilyvät sen vuoksi puolta kauemmin. Muuten aion talven varrella
opettaa väelle, miten kenkiä on hoidettava, että ne kestäisivät
kauan. Isä opetti sen meille ja hoiti itse aina kenkämme, sillä se
huvitti häntä.

41. Juho nauroi.
— Mitähän kaikkea sinä vielä keksit! No miten niitä kenkiä sitten
on hoidettava?
— Heti kun uusista kengistä pohjista on kulunut pinta pois, pitää
niitä ruveta voitelemaan tavallisella keitetyllä pellavansiemenöljyllä,
maaliöljyllä. Lopuksi ei nahka enää sitä vedä itseensä, vaan öljy
kuivaessaan kovettaa sen kivikovaksi. Kuten tiedät, on maaliöljy siitä
harvinainen, että se kuivaa ja kovettuu, ja siihen perustuu sen
edullinen käyttö kengänpohjiinkin. Terva, traani ja muut rasvat eivät
kovetu, eivätkä siksi ole yhtä hyviä. Pirttipiian huoleksi annan tämän
kenkien hoidon, samoinkuin sukkainkin parsimisen. Mutta mitä aiot
ruveta miehillä teettämään?
— Tulin juuri ajatelleeksi, että mahdollisesti täytynee ruveta
sovittamaan tuota sinun korvausjärjestelmääsi miestenkin
puhdetöihin. Paljon on talossa kaikenlaista puutyötä tehtävänä, joka
on tahtonut jäädä, kun väki on ollut halutonta, mutta ehkä se tällä
tavalla käy. Täytyy ruveta sitä asiaa järjestämään.
— Varmasti se käy, sanoi Eva innokkaasti. Olen huomannut, että
heidän haluttomuutensa on hyvinkin helposti voitettavissa ja että he
ovat suorastaan innostuneita näihin meidän uusiin puuhiimme.
Kuuluvat kylällä kerskailevan, että eri komento on nyt Soljalassa.
Mutta kaukana olemme vielä päämäärästämme. Vielä ovat kaikki
entiset alustalaisesi, joille nyt olet palstoja puuhaamassa, uudelle
uralleen saattamatta, vielä on koko puutarha-asia vireille panematta.
— Ensi viikollahan tulee puutarhuri perustusta suunnittelemaan.

42. — Niin meille, mutta entäs kaikille niille, jotka asuvat maallamme
tahi ovat saaneet meiltä palstatilan?
— No vähitellen.
— Vähitellen! Niin te aina sanotte, mutta se "vähitellen" merkitsee
meidän kansallemme ainakin vuosisataa. Elleivät ne, joista
tuollaisten ihmisten elämän edistys riippuu, nimittäin maanviljelijät,
itse herää, ja kiireesti, tarmolla ja puoleksi pakottamalla pane alkuun
kaikkia jokapäiväisessäkin elämässä tarpeellisia uudistuksia, jäävät
ne toteuttamatta kymmeniksi vuosiksi. Minä ainakin tunnen Soljalan
emäntänä olevani kuin kaikkien tilallani asuvien ja palveluksessani
olevien äiti, jonka vastuulla heidän sekä henkinen että taloudellinen
menestyksensä on. En tahdo säästää mitään vaivoja ja uhrauksia
saattaakseni heidän elämänsä sellaiselle uralle, että vähitellen onni
ja tyytyväisyys astuisi vihan ja kurjuuden sijaan. Kallein omaisuus,
jonka Luoja on ihmiselle antanut, on maa. Korkeammassa
katsannossa se kuuluu todellakin kaikille ihmisille, mutta että se tulisi
viljellyksi, on se täytynyt jakaa. Mutta siksipä onkin sillä, joka siitä
palan on saanut, ankara velvollisuus täytettävänään. Hänen on kuten
Goethe sanoo ihmisestä, oltava "jalo, avulias ja hyvä". Hänen on
Suomessakin kaikesta lopuksi vastattava, maansa ja kansansa
onnesta ja onnettomuudesta.
Eva oli sekä innostunut että kiihtynyt. Rakastettavalla
epäjohdonmukaisuudella hän sitten muutti puheen aihetta.
— Kuule, sanoi hän, kun nyt olet katsonut näille mäkitupalaisillesi
palstat, niin et suinkaan aio antaa heidän ominpäinsä töllejänsä
sinne uudelleen kyhätä?
— Kyllä heitä täytyy muutossa auttaa, vastasi Juho.

43. — Tietysti, mutta sitä en tarkoita. Luulen vain, että jos he saavat
jälleen ominpäin töllinsä pystyttää, tulee niistä luultavasti entistäkin
huonompia ja kurjempia. Selvää on, mitä se vastaisuudessa
vaikuttaa koko heidän talouteensa ja elämäänsä. Minusta tuntuu,
että meidän velvollisuutemme olisi nyt valvoa, että heidän pienet
rakennuksensa tulevat ajanmukaiseen kuntoon ja että he saavat
sinne tiloja sen verran kuin heidän tuleva pieni maataloutensa vaatii.
Jos he sitä varten tarvitsevat hirsiä ja päreitä sekä muuta
puutavaraa, täytyy sinun niitä heille antaa ja ottaa hintaa
mahdollisimman vähän. Kun sinulla nyt syystöiden loputtua on
hiukan enemmän aikaa, pitäisi sinun käydä katsomassa heidän
rakennuksensa, suunnitella niihin tarpeelliset korjaukset ja
uudistukset sekä katsoa, että perustukset ja asemat uusilla palstoilla
tulevat oikein valituiksi. Muistakin samalla pitää huolta, että päivän
puolelle rakennusta tulee sopiva pieni puutarhana ja että navetta ja
tunkio eivät tule keskelle parhainta pihamaata. Kun näin osoitat yhä
lisäharrastusta heidän elämälleen ja eteenpäin pääsemiselleen,
innostaa se heitä itseään voittamaan alkuvaikeudet, mitkä muuten
saattaisivat tuntua hyvinkin masentavilta. Teethän niin, Juho?
Juho kaappasi hänet syliinsä.
— Teenpä varmasti, sanoi hän hymyillen. Mitä vielä käskette,
armollinen majesteetti?
— Hyi sinua, sanoi Eva. Tuleppas tänne, niin näytän sinulle jotakin.
Ja hän vei Juhon laatikolleen. Siellä oli jo sievässä järjestyksessä
pieniä myssyjä, paitoja ja pusseja sekä kapalovöitä. Ne olivat niin
pieniä, että Juho ihmeissään niitä katseli.

44. — Eivät suinkaan nämä minkään lapsen päälle sovi? Nukelle kai
sinä ne olet aikonut?
Evan kasvoilla oli valoisa hymy. Hän nojautui mieheensä, joka sulki
hänet syliinsä kalleimpana aarteenaan, sydämessä ihmeellinen, laaja
ja syvä, sopusointuinen onnen tunne.
Niin loppui heiltä tämä sisältörikas Suomen syksyinen päivä.
Myrsky rynnisti ulkona uupumattomalla, herkeämättömällä voimalla,
mutta ei päässyt sisään, ei häirinnyt, vaan lisäsi Soljalan kodin
lämpöä ja rauhaa.

45. XVIII.
Soljalan sikalassa vallitsi suuri hämmästys ja mieltenkuohu. Sikalan
valtiatar, mahtavapiirteinen Saara, oli aikaisin eräänä kuuraisena ja
kylmänä marraskuun aamuna kadonnut, tulematta enää takaisin.
Kadonneet olivat myös useimmat nuoremmasta siskoparvesta,
kadonnut suurihampainen ja käyräkärsäinen valtauros, jonka äreä
tuuli oli usein aiheuttanut perheen keskuudessa painostavaa ja
pelkäävää mielialaa. Ja heidän lähdettyään oli Pahna-Liisa ikäänkuin
surumielisesti ruoputtanut erään nuoren, vasta täydelliseen kypsyys-
ikään kehittyneen sisaren ruusunpunaisia korvantaustoja ja sanonut:
"Kunhan tulet äitiisi, mokoma möllikkä, niin ei lopu vinkuminen
Soljalan sikalasta." Ja samalla oli hän sysännyt syrjään erään nuoren
veljen, joka viime aikoina oli omaksunut kummastuttavia
seurustelutapoja, ja sanonut äkäisesti: "Pysytkö karsinassasi, senkin
viikari, äläkä alvariinsa siihen tuppaa!"
Molemmat kunnianarvoiset vanhemmat olivat jalolla uhrilla, antaen
henkensä, lopullisesti täydentäneet ja kruunanneet elämänsä
kutsumuksen ja tarkoituksen. Heidän henkensä oli ollut aina
sopusoinnussa materian, aineen kanssa; ilman ristiriitoja, vakaasti ja
järkähtämättä, olivat he pyrkineet päämaaliinsa ja sen myös
loistavasti saavuttaneet. Mikä eheä elämä! Mikä kaunis kuolema! Ja

46. mikä siunausrikas vaikutus heidän jälkimuistollansa! Valtavina
kinkkuina, nuhteettomina liikkiöinä, maukkaina kotletteina ja
kankeina makkaroina olivat jalot vainajat poislähtönsä jälkeenkin
hyödyttämässä ja voimistuttamassa katkerassa elon taistelussa
ahertavaa ihmiskuntaa, ja kun he vihdoinkin aineen kiertokulun
täydelleen läpi käytyään muuttuivat maaksi, heilimöi heidän
henkensä hersyvänä viljana, kultaisina kukkasina heidän
haudallansa. Kepeät mullat!
Saara ja hänen puolisonsa olivat poistuneet jalossa, heidän
vertaisessaan seurassa. Soljalan suuri sonni, Hermanni, oli viime
aikoina tuntenut elämäänsä kyllästymistä ja voimainsa vähenemistä.
Monta vuotta se oli kuin itämainen sulttaani hallinnut haaremissaan,
jylhäpiirteisenä, juhlallisena, järkkymättömän vakaana täyttäen
pyhää tehtäväänsä. Laajalti oli levinnyt sen maine ja kaukaistenkin
valtakuntain ruhtinaat lähettivät tyttäriänsä hänen luokseen
saadakseen tiloillensa hänen jälkeläisiänsä. Mutta hänen
alamaistensa lukumäärän lisäytyminen ja yhä suurenevat
hallitsijavelvollisuutensa olivat kuluttaneet hänen jättiläismäiset
voimansa ja hän oli päättänyt luovuttaa valtansa kahdelle
seuraajallensa arvossa ja kunniassa. Hän jätti jälkeensä hyvän ja
voimakkaan, ehkä hiukan äreän hallitsijan muiston.
Ja niin tuli talvi pimeinensä ja luminensa. Hiljaisina höytyvinä niitä
tipahteli päivästä päivään, haudaten vähitellen alleen Soljalan laajat
vainiot, tasoittaen ja vaatettaen kaikki sileään, puolueettomaan
valkoiseen. Kipeästi kirahteli pakkanen, kuura koristeli rakennukset,
puut, kaikki, ja pakkastiaiset tulivat ihmisasunnoille talimurusen
korjuuseen. Mutta turhaan koetti talvi lannistaa Soljalan talon
hengen virkeyttä uneliaisiin kahleisiinsa.

47. Juho oli lähettänyt metsästä tuomansa rankkiammeen laudan
omistajallensa mukana sellaiset terveiset, että jos vasta haluttaa
viinaa poltattaa, on paras järjestää tehdas omalle maalleen ja vielä
niin hyvin, ettei hän, Juho, sitä löydä. Sillä — ja sen hän oli
ilmoittanut julkiseksi tiedoksi — koska väkijuomain käyttö oli laissa
kielletty, aikoi hän lakia noudattaa ja estää sen rikkomiset, missä
vain voi. Rellu-Heikin selkä oli parantunut pian ja nyt oli Heikki jo
Juhon ohjeiden mukaan saanut uudet perustukset huoneilleen
valmiiksi ja kohta piti sinne muutettaman. Kyräävä ja
kostonhimoinen katse oli vähitellen sulanut Juhon hyvyyden ja
avuliaisuuden tieltä ja toivo hauskemmasta ja onnellisemmasta
tulevaisuudesta rupesi häntä jo elähdyttämään ja innostamaan.
Mäkitupalaisrypäästä oli hävinnyt entinen laiskuus, ja yritteliäisyys oli
astunut sijaan. Niin saattoi Juho tyytyväisellä mielellä ajatella, että
seuraavana keväänä jo alkaisi monessa korven kolkassa hänenkin
tilallaan kuokkamiehen tärkeä työ. Hän ihmetteli, ettei hän ollut
aikaisemmin siihen ryhtynyt. Hänelle tuotti suurta nautintoa
suunnitella heidän pieni taloutensa niin, että siitä tuli samalla sekä
käytännöllinen että hauska, ohjata heitä iltapuhteilla tekemään sieviä
ja yksinkertaisia huonekaluja, ja yleensä keskusteluilla ja
käytännöllisillä neuvoilla antaa heidän elämälleen uusia päämääriä.
Evan osuus mäkitupalaisten kasvattamisessa ei ollut suinkaan
pienempi. Jo siitä hetkestä alkaen, jolloin hänen Soljalaan tultuaan
ensimäinen akka oli ilmestynyt naukumaan ja mankumaan keittiön
ovensuuhun, oli hän vähitellen ruvennut ottamaan selvää heidän
elämästään ja olosuhteistaan. Hän oli viikko viikolta ottanut heistä
yhä tarkempaa selkoa, kunnes hän tunsi kaikki heidän etunsa ja
varjopuolensa. Silloin hän oli ruvennut alituisilla käynneillä heidän
tölleissään sekaantumaan heidän elämäänsä. Hän auttoi heitä
auliisti, mutta samalla hän pani avulleen ankarat ehdot, jotka

48. koskivat usein pieniäkin asioita ja joiden täyttämisestä hän piti
tiukkaa vaaria. Niin alkoi luja ja kiinteä taistelu siisteydestä ja
puhtaudesta, lapsenhoidosta, ahkeruudesta ja huolellisuudesta
yleensä. Eva huomasi, että jos ennakkoluulot olivat lujia varsinaisella
talonpoikaisväestöllä, niin vielä lujempia ne olivat näillä töllien
asukkailla. Kaikesta siitä sosialistisesta sanomalehdistöstä ja
kirjallisuudesta, jota he parinkymmenen vuoden aikana olivat
päivittäin ahmineet, ei heille ollut jäänyt mitään muuta kuin
tyytymättömyys omaan asemaan sekä kateus ja viha parempiosaisia
kohtaan. Ja tuo tyytymättömyys omaan asemaan oli taitavasti
kasvatettu sellaiseksi, ettei siihen sisältynyt mitään vipusinta ruveta
omin voimin ja tarmokkaasti työskentelemään aseman
parantamiseksi, vaan oli se sinänsä sosialistisen kiihoituksen
päämäärä. Päinvastoin saattoi huomata, että jos joku heistä yritti
tehdä jotakin elämänsä kohentamiseksi, tätä pidettiin köyhälistön
taholla ikäänkuin heidän asialleen vahingollisena. Käytännöllisenä
johtopäätöksenä tästä oli se, että ihmisen suurinta siunausta ja
elämän mahdolliseksi tekijää, työtä, ruvettiin halveksimaan ja
vihaamaan. Kun sen lisäksi kaikki hienompi hengen elämä oli heistä
sammutettu, uskonnolliset tunteet tehty naurunalaisiksi, ja
"materialistinen historian käsitys" ymmärretty siten, että kaikelle
sekä menneisyydessä että nykyisyydessä etsittiin raaimmat ja
alhaisimmat vaikutteet, ja kun lopuksi vuosikymmenien työllä oli
saatu heistä tyystin nujerretuksi kansallistunne, korvaamalla se
kansainvälisen köyhälistön yhteisellä kurjistumistunteella, saattoi
arvata, että "Jumalan kuvasta ihmisessä" ei ollut enää paljoa jäljellä.
Näiltä onnettomilta oli lyhyesti sanoen heidän omassa
tietoisuudessaan riistetty heidän ihmisarvonsa.
Kauhulla oli Eva tämän huomannut. Hän oli paljon keskustellut
siitä Juhon kanssa ja pannut merkille, että Juholle oli kyllä tämä

49. kaikki ollut aikoja sitten selvillä, mutta että hän oli jotenkuten
tuntenut itsensä voimattomaksi siihen nähden. Hän oli huomannut,
ettei tämän vihan ja kurjuustunteen poistamiseksi auttanut mikään
lainsäädäntötyö, sillä nuo sielut olivat kaiken muun ohella
kadottaneet uskonsa sellaiseen. Sen hedelmät saattoivat koitua
parantavaksi lääkkeeksi vasta miespolvien vanhentuessa, ja siihen
mennessä saattoi tapahtua arvaamattomia onnettomuuksia. Ei ollut
enää aikaa odottaa, vaan oli ryhdyttävä työhön heti.
Eva ymmärsi, että nuo maaseudun irtolaispiirit olivat kuin syvällä
meren pohjassa, että kaikki se valistustyö, jota maassa tehtiin, väreili
pinnalla heidän päänsä yläpuolella. He elivät omaa pimeää
elämäänsä manalan kaamean fosforivalon ympäröiminä,
neuvojinansa ja sielunsa ruokkijoina henget infernosta. Ainoat, jotka
todella voisivat tunkeutua heidän piiriinsä, olisivat ne, joiden kanssa
he olivat joka päivä tekemisissä, työnantajat, maanomistajat. Heillä
oli tilaisuus pitempiaikaiseen ja pysyvään vaikutukseen näiden piirien
keskuudessa ja heille lankesi myös suuri osa edesvastuusta, mitä
tulee näiden kehittymiseen ja toimintaan yhteiskunnassa.
"Mutta kuinka te olette menetelleet?" puhkesi Eva moittimaan
miestänsä. "Ensiksikin te olette unohtaneet, että teidän on
kohdeltava väkeänne ja alustalaisianne rakkaudella, alttiudella ja
uhraavaisuudella, että teidän on ollut velvollisuutenne alati muistaa,
mitä yhteiskunnan edistys ja uusi aika aatteineen vaativat teiltä
heihin nähden. Toimettomina te olette sallineet heidän keskuuteensa
vuodatettavan myrkkyä vuosi toisensa jälkeen. Te olette joutuneet
kuin piiritettyjen asemaan, hätääntyneet, vetäytyneet linnaanne,
ollenkaan muistamatta aseitanne. Sen sijaan että te olisitte
hyökänneet, on teidän päällenne hyökätty. Mutta se aika on nyt ohi.
Hyvyyden, uhraavaisuuden ja uuden ajan edistyksen aseet

50. kädessänne teidän on nyt ryhdyttävä vuorostanne hyökkäämään ja
te saatte nähdä, että siinä taistelussa pimeyden voimain on
mahdotonta ajanoloon omiansa puolustaa. Kuta kiinteämmin ja
yksityiskohtaisemmin jokainen maanomistaja irtolaistensa parasta
harrastaa, koettaen kehittää heissä ammattitaitoa, ahkeruutta ja
elämänhalua, ja silmämääränä muodostaa heistä, jos suinkin
mahdollista, pieniä omalla palstalla eläviä talouksia, sitä
toivottomammaksi käy sosialismin taistelu maaseudulla. Sen
kannattajissa on toisin sanoen saatava elpymään kurjistumistilan
sijaan persoonallinen onnen tunne, ja niin pian kuin se on herännyt,
on tyytymättömyys ja yhteiskuntavastainen henki hävinnyt. Kuka sen
voisi maalla tehdä, elleivät isännät ja emännät? Heidän tulee käsittää
velvollisuutensa laajemmin kuin tähän asti."
"Mahdotonta on keretä kaikkeen", huomautti Juho. "Ja kansa on
sellaisen hengen vallassa, ettei siltä saa mitään kiitosta. Se on kuin
luihu koira, joka kyllä ottaa kädestä leivänpalan, mutta on valmis heti
puraisemaan takaapäin."
"Kiitosta siltä ei pidä pyytääkään", vastasi Eva, "vaan
uupumattomalla ahkeruudella on ladottava teko teon päälle, ja
varmasti maaperä kerran tulee lannoitetuksi. Kysymys on
hedelmättömästä, ohdakkeita kasvavasta, hyvin matalaan
muokatusta pellosta. Vuosi vuodelta täytyy siitä varovasti kyntää ylös
kuollutta jankkoa, ahkerasti siihen talvisin vetää mutaa ja lantaa, sitä
uupumatta komposteerata, kunnes muutaman vuoden perästä siitä
on paisunutkin talon paksumultaisin pelto, joka kantaa satoisan
viljan. Tuommoista peltoa ei saa hedelmälliseksi millään
määräyksillä, vaan siinä auttaa ainoastaan ankara, persoonallinen
työ."

51. Tietysti Juho myönsi niin olevan, eikä hän voinut muuta kuin
syrjästä ihmetellä vaimonsa laajakatseisuutta ja tarmoa. Se tempasi
hänetkin mukaansa ja hän tuli käyttäneeksi aikansa entistä
tarkempaan sekä tilansa että hänestä riippuvien ihmisten hyödyksi.
Mutta Eva olikin kaikkine puuhineen ottanut itselleen urakan, joka
kysyi kaikki hänen aikansa ja voimansa. Ei tullut kysymykseenkään
enää aamuisin vuoteessa venyminen, vaan aikaisin, usein ennen kuin
kukaan muu talon väestä, kopisivat Evan askeleet keittiön puolella.
Emännän huolet olivat nyt jo siirtyneet kokonaan hänelle, ja vanha
Leena oli mielihyvällä alistunut suorittamaan ja valvomaan hänelle
määrättyjä vanhan ja jo lepoa tarvitsevan uskotun palvelijan
tehtäviä. Ja Evan emännyyteen ei ollut mitään sanomista.
Päinvastoin Juhon täytyi tunnustaa, että kaikki tehtävät tulivat
suoritetuiksi sellaisella järjestelmällisyydellä ja kaukonäköisyydellä,
ettei sitä juuri voinut selittää muuten kuin opintojen ja sivistyksen
tuomaksi. Erikoisesti kummastutti Juhoa se vaikutus, joka Evalla oli
työväkeen. Se, että hänenlaisensa sivistynyt nainen, kaunis, hieno ja
vihanta herrastyttö, näin tarmokkaasti oli ymmärtänyt ryhtyä
talonpoikaisen emännän tehtäviin, että hän muutamassa
kuukaudessa oli muuttanut kaikki heidän elämänehtonsa ja olonsa
hauskoiksi ja kodikkaiksi, että hän söi heidän kanssaan samassa
pöydässä ja osanotolla perehtyi kunkin heidän asioihinsa, oli jotakin
niin uutta, että he kokonaan hämmästyivät. Ja kun Eva toiselta
puolen tiukasti vaati omantunnontarkkaa velvollisuuksien
täyttämistä, siistiä ja nuhteetonta käytöstä, armotta vetäen heidät
tilille jokaisesta pienestäkin ylitsekäymisestä, oli se heistä kaiken
tämän vuoksi ihan paikallaan. Kuinka voisi heidän nuori emäntänsä
muuten menetelläkään! He suorastaan rakastuivat häneen kaikki ja
tekivät työnsä sellaisella tarmolla ja käskemättömällä huolenpidolla,
ettei siihen ollut mitään sanomista. Kun Eva kerran oli miesten

52. kuullen moittinut pihamaan epätasaisuutta ja harmitellut ainaista
siinä olevien kivien kiertämistä, olivat miehet eräänä iltapäivänä
lopettaneet työnsä vainiolla hiukan aikaisemmin ja ilmestyneet
pihalle kivien kimppuun. Siitä ei tullutkaan mitään haluttoman ja
vetelän palkkalaisen työtä, vaan ryntäsivät miehet kankineen ja
lapioineen kivijärkäleitä hajoittamaan, hautaamaan, särkemään ja
pois vetämään kuin isänmaan verivihollista vastaan. Se oli kuin
jännittävää taistelua, viehättävää urheilua, josta jälki näkyi heti. Ja
Eva osoitti puolestaan panevansa arvoa tällaiselle miesten
omakohtaiselle harrastukselle: jonkun aikaa pihalla raadettuansa
huomasivat miehet, kuinka vanha Leena ilmestyi paikalle suuri
kahvitarjotin kädessään ja kuinka vihdoin Eva itse saapui heidän
luokseen jokaiselle ystävällinen ja kiittävä sana sanottavana. Tämä
oli tietysti omiansa väkeä rohkaisemaan ja innostamaan, ja Juho
huomasi pian, kuinka väen kohonnut työtarmo ja saavuttamat
tulokset nopeasti korvasivat kaikki ne kustannukset, jotka Evan
uudistukset olivat maksaneet.
Juholla ja Evalla oli tullut tavaksi usein iltaisin pistäytyä väen
puolella pakinoimassa. Siellä olikin hauska istahtaa, sillä entisen
loikoilevan, syljeskelevän ja torkkuvan joukon sijasta surahteli siellä
nyt saha, sihahteli höylä, surisi rukki ja piukki pirta toimeliaitten ja
iloisten ihmisten minkä mitäkin puuhatessa. Joku istui kirja tahi
sanomalehti kädessä, virittäen usein sieltä löytämänsä aiheen
johdosta tärkeän keskustelun, jossa vakavasti punnittiin totuuksia
maan ja taivaan välillä. Nämä hetket olivat Evalle mitä hauskimmat,
sillä ne muistuttivat hänen mieleensä jotakin sellaista entistä, ehyttä
ja runollista suomalaista kotitunnelmaa, jolloin vielä isä veisti
kirvesvartta äidin väätessä värttinätä. Näiden yhteishetkien, jolloin
kohdattiin toisensa kuin tasavertaisina illan pimeyttä ja yksinäisyyttä
voittamaan, kasvattava merkitys oli ilmeinen. Tympeä ja vihamielinen

53. henki katosi Soljalan ilmapiiristä vähitellen kokonaan ja koko sen
alueelle ilmestyi kuin taikavoimalla ahkeria, eteenpäin pyrkiviä ja
omista suunnitelmistaan aina jännitystilassa olevia ihmisiä.
Evan suunnitelmat ja puuhat levisivät pian koko kylän ja pitäjän
tietoon, herättäen paljon riitaa ja väittelyä. Jakauduttiin kahteen
puolueeseen, joista toinen asettui ymmärtävälle kannalle, mutta
toinen piti Evan puuhia talonpoikaistaloon sopimattomina. Emännät
alkoivat tehdä Evan luo asiaa saadakseen omin silmin nähdä, mitä
kaikkea Soljalassa puuhattiin, ja lopputuloksena oli useimmiten
siunailu ja huokailu, että "kyllähän rikkaan sopii" ja "ei se meillä
kannata", "turhaahan se kaikki tuollainen on" j.n.e. Mutta kun he
olivat keskustelleet Evan kanssa jonkun aikaa ja päässeet
ymmärtämään, että yksityiskohdissa oli joka talon järjestettävä
olosuhteensa omain erikoisedellytystensä mukaan, koska kunkin
talon elämä oli aina hiukan erilainen kuin toisen, tulivat he
miettiväisiksi ja mielen pohjalla heräsi ensimäinen uudistuksen halun
itu. Kotiin tultua kävi tavallisesti niin, että elämä ja olosuhteet
tuntuivatkin nyt entiseen verraten ihmeellisen harmailta ja ikäviltä.
Kun sen lisäksi väki rupesi kaikkialla vetämään sitä virttä, että
"kannattaapahan Soljalassa" ja "niin Soljalassa tehdään", paisui Evan
uudistuksista painajainen koko seudulle, ja moni muutos rupesi
tuntumaan sekä välttämättömältä että hauskalta.
Niin pääsi vähitellen paikkakunnalla alkuun se, jonka olisi pitänyt
olla jo ammoin luonnollinen asia: taistelu kaikkia epäkohtia vastaan
ei ainoastaan suurissa, vaan vieläpä elämän kaikista pienimmissäkin
asioissa. Ja elämän viihtyisyys ja onni rakentuukin enimmäkseen
pienistä muruista, jotka liittyvät toisiinsa kauniiksi kokonaiskuvaksi
kuin mosaiikkiteos. Elleivät nämä jokapäiväisen olemisen tuhannet
pienet sirpaleet hioudu sievästi ja luontevasti toisiinsa sopiviksi, ei

54. henki saa onnen tuomaa löytöretkeilyn halua uusille ja
tuntemattomille aloille, joilla suuremmat elämän salaisuudet ovat
hakijaansa odottamassa.

55. XIX.
Kun puutarhuri oli käynyt syksyllä Soljalassa suunnittelemassa
puutarhan ja siinä oli tehty kaikki ne työt, istutukset, lannoitukset ja
muut, jotka syksyllä on tehtävä, oli Eva kutsunut Soljalaan koolle
kaikki alustalaisensa ja töllien omistajat, joilla vain oli vähäisenkin
maata tupansa ympärillä. Siellä oli sitten puutarhuri pitänyt
esitelmän pikkupuutarhan perustamisesta, hoidosta ja merkityksestä
taloudessa. Hän oli osoittanut, kuinka puolikin kapanalaa
järjestettynä oikeitten periaatteiden mukaan saattoi tuottaa
perheelle aivan kummastuttavan paljon tärkeitä ja maukkaita
ravintoaineita, ja kuinka pieneltäkin alalta saattoi vuosittain sen
lisäksi myydä niin paljon, että suoranaiset kulut tulivat enemmän
kuin korvatuiksi. Tämän jälkeen oli Eva aloittanut keskustelun siitä,
mikä on syynä, ettei puutarhanhoito ole päässyt leviämään kansan
keskuuteen. Kiskoen vastaukset ukkojen ja eukkojen leuoista kuin
hohtimilla saatiin vihdoin selville, että varsinaisena syynä oli
saamattomuus, eikä mikään muu. Kasviksia oli aina totuttu pitämään
"lehmänruokana" eikä niiden käyttöä oltu ymmärretty. "Kun ei ole
ennenkään mitään puutarhaa ollut ja toimeenpahan on tultu." Mutta
silloin tuli Juho Evan avuksi. Tuo saamattomuuden ja torkkuvaisen
menneisyyden ylistys oli viime aikoina ruvennut häntä erikoisesti
harmittamaan ja hän oli siitä lausunut jyrkät sanat. Pöllöttelevin

56. Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
ebookbell.com