Instant Access to (eBook PDF) Modern Systems Analysis and Design 8th Valacich ebook Full Chapters

Access (eBook PDF) Modern Systems Analysis and Design 8th Valacich immediately after payment at https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-modern-systems-analysis-and-design-8th-valacich. Explore additional textbooks and ebooks in https://ebookluna.com Download full PDF chapter.

1. Get the full ebook with Bonus Features for a Better Reading Experience on ebookluna.com
(eBook PDF) Modern Systems Analysis and Design 8th
Valacich
https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-modern-systems-
analysis-and-design-8th-valacich/
OR CLICK HERE
DOWLOAD NOW
Download more ebook instantly today at https://ebookluna.com

2. Instant digital products (PDF, ePub, MOBI) ready for you
Download now and discover formats that fit your needs...
(eBook PDF) Modern Systems Analysis and Design 9th Edition
https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-modern-systems-analysis-and-
design-9th-edition/
ebookluna.com
(eBook PDF) Systems Analysis and Design 11th Edition
https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-systems-analysis-and-
design-11th-edition/
ebookluna.com
(eBook PDF) Systems Analysis and Design 6th Edition
https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-systems-analysis-and-
design-6th-edition/
ebookluna.com
(eBook PDF) Systems Analysis and Design, 12th Edition
https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-systems-analysis-and-
design-12th-edition/
ebookluna.com

3. Essentials of Systems Analysis and Design 6th Edition
(eBook PDF)
https://ebookluna.com/product/essentials-of-systems-analysis-and-
design-6th-edition-ebook-pdf/
ebookluna.com
(eBook PDF) Systems Analysis and Design, Global Edition
10th Edition
https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-systems-analysis-and-design-
global-edition-10th-edition/
ebookluna.com
Systems Analysis and Design 12th Edition Scott Tilley -
eBook PDF
https://ebookluna.com/download/systems-analysis-and-design-ebook-pdf/
ebookluna.com
Modern Control: State-Space Analysis and Design Methods
1st Edition - eBook PDF
https://ebookluna.com/download/modern-control-state-space-analysis-
and-design-methods-ebook-pdf/
ebookluna.com
(eBook PDF) Systems Analysis and Design 10th by Kenneth E.
Kendall
https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-systems-analysis-and-
design-10th-by-kenneth-e-kendall/
ebookluna.com

6. vii
Preface xix
Part One Foundations For systems development
An Overview Of PArt One 2
1 the Systems Development environment 3
Learning Objectives 3
Introduction 3
A Modern Approach to Systems Analysis and Design 5
Developing Information Systems and the Systems Development Life Cycle 6
A Specialized Systems Development Life Cycle 12
The Heart of the Systems Development Process 13
The Traditional Waterfall SDLC 15
Different Approaches to Improving Development 16
Case Tools 16
Agile Methodologies 17
eXtreme Programming 19
Object-Oriented Analysis and Design 20
Our Approach to Systems Development 22
Summary 23
Key Terms 23
Review Questions 24
Problems and Exercises 24
Field Exercises 25
References 25
2 the Origins of Software 26
Learning Objectives 26
Introduction 26
Systems Acquisition 26
Outsourcing 27
Sources of Software 28
Choosing Off-the-Shelf Software 34
Validating Purchased Software Information 37
Reuse 37
Summary 40
Key Terms 40
Contents

7. viii Contents
Review Questions 41
Problems and Exercises 41
Field Exercises 41
References 41
BeC Case: the origins oF soFtware 43
Case Questions 43
3 Managing the Information Systems Project 44
Learning Objectives 44
Introduction 44
Pine Valley Furniture Company Background 44
Managing the Information Systems Project 46
Initiating a Project 50
Planning the Project 53
Executing the Project 58
Closing Down the Project 62
Representing and Scheduling Project Plans 63
Representing Project Plans 64
Calculating Expected Time Durations Using PERT 65
Constructing a Gantt Chart and Network Diagram at Pine Valley Furniture 66
Using Project Management Software 69
Establishing a Project Start Date 70
Entering Tasks and Assigning Task Relationships 70
Selecting a Scheduling Method to Review Project Reports 71
Summary 72
Key Terms 73
Review Questions 74
Problems and Exercises 74
Field Exercises 76
References 76
appendix: object-oriented analysis and design 78
Learning Objectives 78
Unique Characteristics of an OOSAD Project 78
Define the System as a Set of Components 78
Complete Hard Problems First 78
Using Iterations to Manage the Project 80
Don’t Plan Too Much Up Front 80
How Many and How Long Are Iterations? 81
Project Activity Focus Changes Over the Life of a Project 83
Summary 83
Review Question 83
Problems and Exercises 83
BeC Case: managing the inFormation systems 84
Case Questions 84

8. Contents ix
Part twO planning
An Overview Of PArt twO 86
4 Identifying and Selecting Systems Development Projects 87
Learning Objectives 87
Introduction 87
Identifying and Selecting Systems Development Projects 88
The Process of Identifying and Selecting IS Development Projects 89
Deliverables and Outcomes 93
Corporate and Information Systems Planning 94
Corporate Strategic Planning 95
Information Systems Planning 97
Electronic Commerce Applications: Identifying and Selecting Systems Development
Projects 104
Internet Basics 104
Pine Valley Furniture WebStore 105
Summary 106
Key Terms 106
Review Questions 107
Problems and Exercises 107
Field Exercises 108
References 108
BeC Case: identiFying and seleCting systems development
projeCts 110
Case Questions 110
5 Initiating and Planning Systems Development Projects 111
Learning Objectives 111
Introduction 111
Initiating and Planning Systems Development Projects 111
The Process of Initiating and Planning Is Development Projects 112
Deliverables and Outcomes 113
Assessing Project Feasibility 114
Assessing Economic Feasibility 115
Assessing Technical Feasibility 123
Assessing Other Feasibility Concerns 126
Building and Reviewing the Baseline Project Plan 127
Building the Baseline Project Plan 127
Reviewing the Baseline Project Plan 132
Electronic Commerce Applications: Initiating and Planning Systems
Development Projects 137
Initiating and Planning Systems Development Projects for Pine Valley Furniture’s WebStore 137
Summary 139
Key Terms 139

9. x Contents
Review Questions 140
Problems and Exercises 140
Field Exercises 141
References 141
BeC Case: initiating and planning systems development projeCts 143
Case Questions 143
Part three analysis
An Overview Of PArt three 146
6 Determining System requirements 147
Learning Objectives 147
Introduction 147
Performing Requirements Determination 147
The Process of Determining Requirements 148
Deliverables and Outcomes 149
Traditional Methods for Determining Requirements 150
Interviewing and Listening 150
Interviewing Groups 154
Directly Observing Users 155
Analyzing Procedures and Other Documents 156
Contemporary Methods for Determining System
Requirements 161
Joint Application Design 162
Using Prototyping During Requirements Determination 165
Radical Methods for Determining System Requirements 167
Identifying Processes to Reengineer 168
Disruptive Technologies 168
Requirements Determination Using Agile Methodologies 169
Continual User Involvement 169
Agile Usage-Centered Design 170
The Planning Game from eXtreme Programming 171
Electronic Commerce Applications: Determining System
Requirements 173
Determining System Requirements for Pine Valley Furniture’s
WebStore 173
Summary 176
Key Terms 176
Review Questions 177
Problems and Exercises 177
Field Exercises 178
References 179
BeC Case: determining system requirements 180
Case Questions 181

10. Contents xi
7 Structuring System Process requirements 182
Learning Objectives 182
Introduction 182
Process Modeling 182
Modeling a System’s Process for Structured Analysis 183
Deliverables and Outcomes 183
Data Flow Diagramming Mechanics 184
Definitions and Symbols 184
Developing DFDs: An Example 186
Data Flow Diagramming Rules 189
Decomposition of DFDs 190
Balancing DFDs 193
An Example DFD 195
Using Data Flow Diagramming in the Analysis Process 198
Guidelines for Drawing DFDs 198
Using DFDs as Analysis Tools 200
Using DFDs in Business Process Reengineering 201
Modeling Logic With Decision Tables 203
Electronic Commerce Application: Process Modeling Using Data Flow Diagrams 206
Process Modeling for Pine Valley Furniture’s WebStore 207
Summary 208
Key Terms 209
Review Questions 210
Problems and Exercises 210
Field Exercises 216
References 216
appendix 7a object-oriented analysis and design: use Cases 217
Learning Objectives 217
Introduction 217
Use Cases 217
What Is a Use Case? 217
Use Case Diagrams 218
Definitions and Symbols 219
Written Use Cases 222
Level 223
The Rest of the Template 223
Electronic Commerce Application: Process Modeling Using Use Cases 225
Writing Use Cases for Pine Valley Furniture’s Webstore 227
Summary 230
Key Terms 230
Review Questions 230
Problems and Exercises 230
Field Exercise 231
References 231
HOOSIER
BURGER

11. xii Contents
appendix 7B: object-oriented analysis and design: activity diagrams 232
Learning Objectives 232
Introduction 232
When to Use an Activity Diagram 235
Problems and Exercises 235
Reference 236
appendix 7C: object-oriented analysis and design 237
Learning Objectives 237
Introduction 237
Dynamic Modeling: Sequence Diagrams 237
Designing a Use Case with a Sequence
Diagram 239
A Sequence Diagram for Hoosier Burger 242
Summary 244
Key Terms 244
Review Questions 244
Problems and Exercises 244
Field Exercise 245
References 245
appendix 7D: Business process modeling 246
Learning Objective 246
Introduction 246
Basic Notation 246
Business Process Example 250
Summary 251
Key Terms 251
Review Questions 251
Problems and Exercises 251
Field Exercises 252
References 252
BeC Case: struCturing system proCess requirements 253
Case Questions 254
8 Structuring System Data requirements 255
Learning Objectives 255
Introduction 255
Conceptual Data Modeling 256
The Conceptual Data Modeling Process 257
Deliverables and Outcomes 258
Gathering Information for Conceptual Data Modeling 259

12. Contents xiii
Introduction to E-R Modeling 261
Entities 261
Attributes 263
Candidate Keys and Identifiers 264
Other Attribute Types 265
Relationships 266
Conceptual Data Modeling and the E-R Model 267
Degree of a Relationship 268
Cardinalities in Relationships 270
Naming and Defining Relationships 271
Associative Entities 272
Summary of Conceptual Data Modeling with E-R Diagrams 274
Representing Supertypes and Subtypes 274
Business Rules 275
Domains 276
Triggering Operations 278
Role of Packaged Conceptual Data Models: Database Patterns 279
Universal Data Models 279
Industry-Specific Data Models 279
Benefits of Database Patterns and Packaged Data Models 279
Electronic Commerce Application: Conceptual Data
Modeling 280
Conceptual Data Modeling for Pine Valley Furniture’s WebStore 280
Summary 284
Key Terms 284
Review Questions 285
Problems and Exercises 286
Field Exercises 288
References 289
appendix: object-oriented analysis and design: object modelling—Class diagrams 290
Learning Objectives 290
Introduction 290
Representing Objects and Classes 290
Types of Operations 291
Representing Associations 292
Representing Associative Classes 294
Representing Stereotypes for Attributes 295
Representing Generalization 295
Representing Aggregation 298
An Example of Conceptual Data Modeling at Hoosier
Burger 299
Summary 302
Key Terms 302

13. xiv Contents
Review Questions 303
Problems and Exercises 303
References 304
BeC Case: struCturing system data requirements 305
Case Questions 306
Part FOur design
An Overview Of PArt fOur 310
9 Designing Databases 311
Learning Objectives 311
Introduction 311
Database Design 311
The Process of Database Design 312
Deliverables and Outcomes 314
The Relational Database Model 317
Well-Structured Relations 317
Normalization 318
Rules of Normalization 319
Functional Dependence and Primary Keys 319
Second Normal Form 320
Third Normal Form 320
Transforming E-R Diagrams Into Relations 321
Represent Entities 322
Represent Relationships 322
Summary of Transforming E-R Diagrams to Relations 326
Merging Relations 326
An Example of Merging Relations 326
View Integration Problems 327
Logical Database Design for Hoosier Burger 328
Physical File and Database Design 331
Designing Fields 331
Choosing Data Types 332
Controlling Data Integrity 333
Designing Physical Tables 334
Arranging Table Rows 337
Designing Controls for Files 341
Physical Database Design for Hoosier Burger 342
Electronic Commerce Application: Designing Databases 343
Designing Databases for Pine Valley Furniture’s WebStore 344
Summary 346
Key Terms 347
Review Questions 348
Problems and Exercises 348
Field Exercises 349
HOOSIER
BURGER
HOOSIER
BURGER

14. Contents xv
References 350
BeC Case: designing dataBases 351
Case Questions 352
10 Designing Forms and reports 353
Learning Objectives 353
Introduction 353
Designing Forms and Reports 353
The Process of Designing Forms and Reports 355
Deliverables and Outcomes 356
Formatting Forms and Reports 360
General Formatting Guidelines 360
Highlighting Information 362
Color versus No Color 364
Displaying Text 365
Designing Tables and Lists 365
Paper versus Electronic Reports 369
Assessing Usability 371
Usability Success Factors 371
Measures of Usability 372
Electronic Commerce Applications: Designing Forms and Reports for Pine
Valley Furniture’s Webstore 373
General Guidelines 373
Designing Forms and Reports at Pine Valley Furniture 373
Lightweight Graphics 374
Forms and Data Integrity Rules 374
Stylesheet-Based HTML 375
Summary 375
Key Terms 376
Review Questions 376
Problems and Exercises 377
Field Exercises 377
References 378
BeC Case: designing Forms and reports 379
Case Questions 379
11 Designing Interfaces and Dialogues 381
Learning Objectives 381
Introduction 381
Designing Interfaces and Dialogues 381
The Process of Designing Interfaces and Dialogues 381
Deliverables and Outcomes 382
Interaction Methods and Devices 382
Methods of Interacting 382
Hardware Options for System Interaction 390

15. xvi Contents
Designing Interfaces 392
Designing Layouts 392
Structuring Data Entry 395
Controlling Data Input 397
Providing Feedback 398
Providing Help 400
Designing Dialogues 403
Designing the Dialogue Sequence 404
Building Prototypes and Assessing Usability 405
Designing Interfaces and Dialogues in Graphical Environments 407
Graphical Interface Design Issues 407
Dialogue Design Issues in a Graphical Environment 409
Electronic Commerce Application: Designing Interfaces and Dialogues for Pine Valley
Furniture’s Webstore 409
General Guidelines 410
Designing Interfaces and Dialogues at Pine Valley Furniture 411
Menu-Driven Navigation with Cookie Crumbs 411
Summary 412
Key Terms 412
Review Questions 413
Problems and Exercises 413
Field Exercises 414
References 414
BeC Case: designing interFaCes and dialogues 415
Case Questions 416
12 Designing Distributed and Internet Systems 417
Learning Objectives 417
Introduction 417
Designing Distributed and Internet Systems 417
The Process of Designing Distributed and Internet Systems 417
Deliverables and Outcomes 418
Designing LAN and Client/Server Systems 419
Designing Systems for LANs 419
Designing Systems for a Client/Server Architecture 421
Cloud Computing 425
What Is Cloud Computing? 425
Managing the Cloud 429
Service-Oriented Architecture 432
Web Services 433
Designing Internet Systems 434
Internet Design Fundamentals 435
Site Consistency 436
Design Issues Related to Site Management 438

16. Contents xvii
Electronic Commerce Application: Designing a Distributed Advertisement Server
for Pine Valley Furniture’s Webstore 441
Advertising on Pine Valley Furniture’s WebStore 441
Designing the Advertising Component 442
Designing the Management Reporting Component 443
Summary 444
Key Terms 444
Review Questions 446
Problems and Exercises 446
Field Exercises 447
References 448
BeC Case: designing distriButed and internet systems 449
Case Questions 449
Part FIve implementation and maintenanCe
An Overview Of PArt five 452
13 System Implementation 453
Learning Objectives 453
Introduction 453
System Implementation 454
Coding, Testing, and Installation Processes 455
Deliverables and Outcomes from Coding, Testing,
and Installation 455
Deliverables and Outcomes from Documenting the System, Training Users,
and Supporting Users 457
Software Application Testing 457
Seven Different Types of Tests 458
The Testing Process 461
Combining Coding and Testing 463
Acceptance Testing by Users 463
Installation 464
Direct Installation 464
Parallel Installation 465
Single-Location Installation 466
Phased Installation 466
Planning Installation 467
Documenting the System 468
User Documentation 468
Training and Supporting Users 470
Training Information Systems Users 470
Supporting Information Systems Users 471
Support Issues for the Analyst to Consider 473

17. xviii Contents
Organizational Issues in Systems Implementation 474
Why Implementation Sometimes Fails 475
Security Issues 477
Electronic Commerce Application: System Implementation and Operation
for Pine Valley Furniture’s Webstore 478
Developing Test Cases for the WebStore 478
Alpha and Beta Testing the WebStore 480
WebStore Installation 480
Project Closedown 481
Summary 481
Key Terms 482
Review Questions 483
Problems and Exercises 483
Field Exercises 484
References 484
BeC Case: system implementation 485
Case Questions 485
14 Maintaining Information Systems 486
Learning Objectives 486
Introduction 486
Maintaining Information Systems 486
The Process of Maintaining Information Systems 487
Deliverables and Outcomes 488
Conducting Systems Maintenance 489
Types of Maintenance 489
The Cost of Maintenance 490
Managing Maintenance 492
Role of Automated Development Tools in Maintenance 497
Website Maintenance 497
Electronic Commerce Application: Maintaining an Information System for Pine Valley
Furniture’s Webstore 499
Maintaining Pine Valley Furniture’s WebStore 499
Cannot Find Server 499
Summary 500
Key Terms 501
Review Questions 502
Problems and Exercises 502
Field Exercises 502
References 503
glossary oF terms 504
glossary oF aCronyms 511
index 512

18. xix
DesCriPtiOn
Modern Systems Analysis and Design, Eighth Edition, covers the concepts, skills, meth-
odologies, techniques, tools, and perspectives essential for systems analysts to suc-
cessfully develop information systems. The primary target audience is upper-division
undergraduates in a management information systems (MIS) or computer informa-
tion systems curriculum; a secondary target audience is MIS majors in MBA and MS
programs. Although not explicitly written for the junior college and professional
development markets, this book can also be used by these programs.
We have over 55 years of combined teaching experience in systems analysis and
design and have used that experience to create this newest edition of Modern Systems
Analysis and Design. We provide a clear presentation of the concepts, skills, and tech-
niques that students need to become effective systems analysts who work with others
to create information systems for businesses. We use the systems development life
cycle (SDLC) model as an organizing tool throughout the book to provide students
with a strong conceptual and systematic framework. The SDLC in this edition has five
phases and a circular design.
With this text, we assume that students have taken an introductory course on
computer systems and have experience designing programs in at least one program-
ming language. We review basic system principles for those students who have not
been exposed to the material on which systems development methods are based. We
also assume that students have a solid background in computing literacy and a gener-
al understanding of the core elements of a business, including basic terms associated
with the production, marketing, finance, and accounting functions.
new tO the eighth eDitiOn
The following features are new to the Eighth Edition:
• New material. To keep up with the changing environment for systems develop-
ment, Chapter 12 has undergone a complete and thorough revision. While
cloud computing is introduced in Chapter 2, it is given extensive coverage in
the revised Chapter 12. Service-oriented architecture has been reintroduced
to the book in the version of Chapter 12. Other new material includes expan-
sions of two of the appendices to Chapter 7. The appendices on activity dia-
grams and on Business Process Management Notation now include additional
text and figures. Throughout the book figures, tables, and related content
have been updated and refreshed.
• Updated content. Throughout the book, the content in each chapter has been
updated where appropriate. We have expanded our coverage of multiple top-
ics in Chapter 2. Examples of updates in other chapters include revising the
information on the information services (IS)/information technology job
market in Chapter 1. Another example is Chapter 13, where we have updated
and extended the section on information systems security. All screenshots
come from current versions of leading software products. We have also made
a special effort to update our reference lists, purging out-of-date material and
including current references.
Preface

19. xx preFaCe
• Dropped material. In our efforts to keep the book current and to streamline it,
the coverage of some things was dropped from this edition. Chapter 1 no lon-
ger includes Rapid Application Development. Chapter 12 no longer covers
data warehouses or data marts. Chapter 13 no longer includes a section on
Electronic Performance Support Systems.
• Organization. We have retained the organization of the book first introduced
in the Sixth Edition. We have 14 chapters and 6 appendices. The first appen-
dix follows Chapter 1. Four appendices follow Chapter 7, including the new
one on business process modeling. The sixth appendix follows Chapter 8.
This streamlined organization worked well in the Sixth and Seventh Editions,
so we decided to continue with it.
• Approach to presentation of object-oriented material. We retain our approach to
object-orientation (OO) from the last edition. Brief appendices related to
the object-oriented approach continue to appear immediately after related
chapters. The OO appendices appear as follows: Chapter 3 features a spe-
cial OO section on IS project management. Chapter 7 now has three OO
appendices: one on use cases; one on sequence diagrams; and one about
activity diagrams. (The fourth appendix to Chapter 7 is about Business
Process Management Notation, which is not part of UML, although it is
governed by the Object Management Group (OMG).) Chapter 8 has a
special section on object-oriented database design. The rationale for this
organization is the same as in the past: to cleanly separate out structured
and object-oriented approaches so that instructors not teaching OO can
bypass it. On the other hand, instructors who want to expose their students
to object-orientation can now do so with minimal effort devoted to finding
the relevant OO material.
• Updated illustrations of technology. Screen captures have been updated through-
out the text to show examples using the latest versions of programming and
Internet development environments (including the latest versions of.NET,
Visio, and Microsoft Office) and user interface designs. Many references to
websites are provided for students to stay current with technology trends that
affect the analysis and design of information systems.
themes of Modern Systems Analysis and Design
1. Systems development is firmly rooted in an organizational context. The suc-
cessful systems analyst requires a broad understanding of organizations, orga-
nizational culture, and organizational operations.
2. Systems development is a practical field. Coverage of current practices as well
as accepted concepts and principles is essential in a textbook.
3. Systems development is a profession. Standards of practice, a sense of con-
tinuing personal development, ethics, and a respect for and collaboration
with the work of others are general themes in the textbook.
4. Systems development has significantly changed with the explosive growth in
databases, data-driven systems architectures, rapid development, the Inter-
net, and Agile Methodologies. Systems development and database manage-
ment can be and should be taught in a highly coordinated fashion. The text is
compatible with the Hoffer, Ramesh, and Topi database text, Modern Database
Management, Eleventh Edition, also published by Pearson. The proper linking
of these two textbooks is a strategic opportunity to meet the needs of the IS
academic field.

20. Discovering Diverse Content Through
Random Scribd Documents

21. Kuorelammin isäntä pysähdytti hevosensa veräjän pieleen.
Poliisit ja koira hyppäsivät maahan.
Jykkälän isäntä katseli koiraa hetkisen ja tunsi jonkinlaista
pettymystä. Hän oli kuvitellut poliisikoiraa — no, eihän hän ollut
osannut siitä mitään selvää kuvaa mielessään luoda, mutta joksikin
aivan erikoiseksi, jo ulkomuodoltaan kunnioitusta rehellisissä
ihmisissä ja kammoa roistoissa herättäväksi hän oli sitä luullut. Ja
nyt olikin hänen edessään jokseenkin tavallinen koira.
Mutta se oli kuitenkin poliisikoira, jonka ihmeellisistä urotöistä hän
oli sanomalehdistä lukenut, ja hän sanoi samat sanat kuin Paakkulan
Juusokin oli sanonut:
— Vai tuo se sitten on se poliisikoira!
— Sehän se! vastasi Ratilainen.
Isäntä tervehti vieraita kädestä ja käski sisään.
Kyytimies kuitenkin sanoi, ettei hänellä ollut aikaa. Kyllä tässä on
jo muutenkin saanut päivänsä hukata "tyhjään emättömään".
Isäntä sanoi, että kai nyt sentään kahvia saisi olla kylmästä tultua,
ja taisteltuaan lyhyen, mutta ankaran taistelun sydämessään suostui
kuorelampilainen tarjoukseen ja meni poliisien ja isännän perässä
kamariin.
— Johan se tuo teidän koiranne kuuluu ennättäneen yhden
urotyön tällä matkalla tehdä, rupesi isäntä ylistämään Bellaa,
tarkoittaen koululla sattunutta kohtausta.

22. — No johan se! vahvisti kuorelampilainen ylistystä muistellen
äskeistä rytäkkää heidän porstuassaan.
Poliisit kun eivät tajunneet, mitä isäntä oikein tarkoitti, eivät
puolestaan vastanneet juuri mitään.
— Sillä tavalla kun aloittaa pienessä asiassa, niin kyllä siitä pian
saa suuremmassakin kuulla, jatkoi isäntä kehumistaan.
— Se on vissi se! vahvisti taas leppymätön kuorelampilainen. Kyllä
sitä tässä kohta tämän kylän koirien turkit pölisevät, niin että ilma on
karvoja sakeana.
— He, he, he! nauroi isäntä kohteliaisuuden vuoksi, vaikka ei
ymmärtänytkään kuorelampilaisen sukkeluutta. Mutta sitä minä vain
ihmettelen, että se heti osasi lurjuksen niskaan käydä, vaikka oli
juuri paikalle tullut.
Mutta siitä suuttui kuorelampilainen ja kysyi, että kuka se on
sanonut, että se lurjusta hätyytti. Kyllä vissiin poliisikoirassa
itsessään suurempi syy oli.
Isännästä tuntui, että asiassa oli jotain hämärää.
— No tottakai sitä lurjukseksi saa sanoa, kun se ne ruudut särki…
— Niin, vaan siitäpä se onkin kysymys, kuka ne särki. Ei suinkaan
meidän koira mene oman talon tavaroita rikkomaan.
Nyt alkoi vähitellen itsekullekin selvitä, että toinen puhui pellosta,
toinen pellon aidasta. Siitä syntyi molemminpuolisia selvittelyitä,
kunnes tuli ilmi, etteivät poliisit olleet koululla käyneetkään.

23. — Sittenpä tällä kylällä on useampia poliisikoiria, arveli isäntä.
— Kyllä on sitten tällä kylällä rosvoilla tiukat paikat, ihmetteli
kuorelampilainen.
Poliisit olivat ääneti hörppineet kahvinsa, mutta katsoivat nyt ajan
tulleen sekaantua keskusteluun.
— Ei tässä läänissä ole muita poliisikoiria kuin tämä Pella, ilmoitti
Ratilainen. Niin että kyllä se on akkojen lorua koko se koulun juttu.
Isäntä piteli kuitenkin puoliaan. Renki-Pekka oli asian kertonut,
eikä hänen tapansa ollut satuja keksiä.
Renki-Pekka kutsuttiin tuvasta, ja kertoi hän mitä asiasta tiesi. Oli
itse nähnyt poliisikoiran koulun pihalla ja herrasmiehen, joka kuului
olleen salapoliisi.
— Mikä liekin sitten petturi koko mies, arveli Ratilainen.
Poliisi Makkonen esitti toisen otaksuman:
— Mutta jos se olisi joku viipurilainen tahi helsinkiläinen etsivä,
jolla on ollut asiaa tänne päin.
Se tuntui mahdolliselta. Makkonen sanoi kuitenkin:
— Kyllä tässä on sentään paras käydä koululla ensin ottamassa
selvä asiasta.
Ja sille sanalle se jäi.
Hetken kuluttua tulivat poliisit ulos pihalle, Ratilainen taluttaen
Bellaa.

24. IX
— Nyt ne menevät! ilmoittivat ikkunoissa vahdissa olleet lapset
poliisien lähdön.
Tuvassaolijat työntyivät heti oven täydeltä ulos seuratakseen
poliisikoiran esiintymistä ja puuhia.
Poliisit olivat jo veräjällä menossa, kun huomasivat jäljessään
tulevan mies- ja poikajoukon.
Makkonen huusi tämän nähtyään:
— Mikäs kansainvaellus tämä on? Ei saa tulla perässä!
Joukko pysähtyi vähän hämillään, jääden katselemaan, miten
poliisit
Jykkälän isännän kanssa kääntyivät koululle menevälle tielle.
Mutta Kuorelammin kestikievarin isäntä, joka oli noussut
kärryilleen, huomautti halveksivasti:
— No on siinä miestä koko läjä — hyvääkin ihmettä
töllistelemässä!

25. Ja käänsi hevosensa kotimatkalle.
Väkijoukko tunsi itsensä loukatuksi, mutta ei kukaan keksinyt
sopivaa vastausta, ennenkuin kuorelampilainen jo oli kuulomatkan
ulkopuolella.
Koulun lähellä tuli proviisori Löfman vastaan koirineen, pyssy
olkapäällä riippuen.
— Sieltäpä se näyttää tulevan se toinen poliisijoukko, sanoi
Jykkälän isäntä Löfmanista ja hänen koiristaan.
— No jos nuokin ovat poliisikoiria, niin kyllä ei sitten tällä kylällä
paljon muita koiria olekaan, kun nytkin tulee samalla kujalla kolme
vastakkain, arveli Ratilainen.
— Hyvää päivää! sanoi Makkonen Löfmanin kohdalle tultuaan.
Löfman pysähtyi ja vastasi tervehdykseen.
— Koulultako herra tulee? kysyi Makkonen vähän epäröiden ja
luoden vieraaseen tutkivan silmäyksen.
— Koulultahan minä.
— Taitaakin herra olla se sama, joka siellä kuuluu poliisitutkintoa
pitäneen? jatkoi Makkonen tiedusteluaan.
— Minähän se olin! naurahti Löfman. Tai oikeastaan opettaja,
kuinka sen nyt vain ottaa.
— Niin, me vain kuultiin tuolla naapurissa, jatkoi Makkonen. Mistä
kaukaa tämä poliisi on tullut?

26. — Ei etempää kuin Savonlinnasta.
— Jokos sitä sielläkin on poliisikoiria? kysyi Makkonen epäilevästi.
— No siellähän nyt vasta onkin vaikka mitä…
Nyt katsoi Makkonen parhaaksi pamahduttaa valttinsa pöytään:
— Saisikohan nähdä herran poliisikortin?
Löfman ihmetteli:
— Mitä kuulustelijoita te oikeastaan olette?
— So, so, sanoi Makkonen kylmästi. Taidatte ollakin joku petturi.
Näyttäkää vain paperinne rimpuilematta!
— Onpas tämä nyt juutas! ällisteli proviisori. Mitäs väkeä te itse
olette?
— No me ollaan kyllä poliiseja kaupungista… ja tämä tässä on
poliisikoira, esitteli Makkonen Bellan.
— Vai olette te poliiseita, sanoi Löfman. No on tässä sitten
järjestysvaltaa liikkeellä yhden Kytölän kylän osalle.
— Mitenkäs se on niiden papereiden laita? kiirehti Makkonen.
— Menkää hiiteen papereinenne! sanoi Löfman suuttuen. Mitä
tekemistä teillä on minun kanssani? Alkakaa hyvän sään aikana
laputtaa, ennenkuin tässä tulee toinen ääni kelloon!
— Pidä varasi Ratilainen! sanoi Makkonen juhlallisesti. Tämä
näyttää olevan vakava asia.

27. — En minä mikään poliisi ole! ärjäisi Löfman kiukkuisesti.
— No sitähän minäkin olen koko ajan epäillyt, riemastui
Makkonen. Kuulkaa vieraat miehet päältä, että hän on itse
tunnustanut, ettei hän ole poliisi.
— Milloinkas minä olen itseäni poliisiksi väittänyt? sanoi Löfman
edelleen kiukkuisessa äänilajissa.
— Sepä ihme! vastasi Makkonen arvokkaasti. Mies pitää
poliisitutkintoja ja nyt on tässä meille puolen tuntia vakuuttanut
olevansa poliisi, mutta nyt sitten pölähdyttää päin naamaa, ettei hän
muka ole poliisiksi itseään väittänytkään. Herra ei taida tietää, että
laittomasti poliisina esiintymisestä on iso edesvastuu.
— Kuulkaas nyt hyvät miehet, sanoi Löfman koettaen rauhoittua.
Koettakaahan toki käsittää, etten minä ole nyt enempää kuin
muulloinkaan itseäni poliisiksi väittänyt…
— No kukas sitten?
— No kukas sitten? Tietysti te itse!
— Mekö itse? Älkää nyt helkk…
— Te juuri. Tehän minua rupesitte poliisiksi tituleeraamaan. Minä
en kieltänyt enkä myöntänyt. Luulin teidän leikkiä ymmärtävän.
— Laki ei leikkiä ymmärrä, sanoi Makkonen painavasti.
— Ei näy ymmärtävän, myönsi Löfman.
— Ja olkoonpa kuinka tahansa, niin olette te myöntänyt
pitäneenne koululla poliisitutkintoa.

28. — Sekin oli leikkiä.
— Vai oli sekin leikkiä. Te taidatte olla hyvin leikkisä mies? lisäsi
hän ivallisesti.
— Juuri kotitarpeiksi, myönsi Löfman.
— Se on vaarallista leikkiä, huomautti Makkonen vakavasti.
— Tokkopa tuo nyt niin vaarallista lie, väitti Löfman vastaan.
Sitäpaitsi oli koko juttu opettajan keksintöä. Hän pelotteli saunan
ikkunan rikkojat tunnustamaan sillä, että uskotteli koulupojille minun
olevan salapoliisin ja näiden koirien poliisikoiria. Mitäs pahaa siinä
nyt oikeastaan oli?
— No eihän siinä nyt juuri lainrikosta tainnut tapahtua, myönsi
Makkonen vihdoin armollisesti ajateltuaan asiaa. Kun nyt vain juttu
on sillä lailla, kuin te kerroitte.
— Kyllä se sillä lailla on.
— Ka, sittenpä meillä ei taida koululle muuta asiaa ollakaan, päätti
Makkonen kuulustelun. Jäniksiäkö se herra on menossa
säikyttelemään?
— Niitähän minä.
— No onnea ja lykkyä nyt sitten vain! toivotti Makkonen
vilpittömästi. Me käännytäänkin sitten Jykkälään. Ollaan tässä
lähdössä rosvojen jäljille, lisäsi hän selitykseksi Löfmanille.
Ja molemmin puolin erottiin sulassa sovinnossa.

29. X
Poliisit palasivat takaisin Jykkälään, ja Makkonen, vanhempi
konstaapeli, sanoi, että on tässä jo päivää alkuhommiin tarpeeksi
hukattu. On aika ryhtyä varkaiden takaa-ajoon.
Väkijoukko seisoskeli vielä pihalla, ja heille konstaapeli Ratilainen
antoi ystävällisen huomautuksen:
— Mitä te kaiken päivää turulla joutilaina seisotte? Menkää
viinamäkiinne ja muille töillenne!
— Eikö tässä enää rauhalliset ihmiset saa siivolla olla? kuului
kapinallinen kysymys miesjoukosta.
— Tarsitte siinä ja sotkette jäljet! kiljaisi Makkonen kiivastuen.
Mikä koira niistä sitten enää selvän saa, vaikka sillä olisi elehvantin
nokka!
— Ei suinkaan ne rosvot ole pihan halki kulkeneet, kun kerran ovat
pellon piennarta myöten päässeet tuvan ikkunaan ja siitä ulos,
vastusti toinen ääni joukosta.

30. — Suu kiinni! sanoi Makkonen jyrkästi, kun ei keksinyt muutakaan
vastausta tähän huomautukseen.
— Jos mentäisiin katsomaan sinne, missä varkaus on tapahtunut,
ehdotti hän sitten isännälle.
Ja väkijoukolle ilmoitti hän:
— Asiattomilta on pääsy laillisen edesvastuun uhalla kielletty!
— Maltetaanhan me pysyä täällä pihallakin, vakuutti eräs joukosta.
— Eikä ne kaiketi poliisitkaan siellä sisällä ikäänsä ole, lohdutteli
toinen. Jos nimittäin aikovat rosvot kiinni saada, lisäsi hän
varmuuden vuoksi.
Mutta isäntä meni poliisien kanssa kylmään tupaan.
— Onko täällä nyt kaikki siinä kunnossa, mihin rosvot tämän
huoneen jättivät? kysyi Makkonen.
— No ihan siinä samassa, vakuutti isäntä. Ei ole mitään liikuteltu
— ja akkoja kielsin täällä käymästä muuta kuin minkä ihan
välttämättömimmällä asialla.
— Tuosta ikkunasta ne ovat sitten tulleet, totesi Ratilainen ilmeisen
tosiasian katsellen rikottua ikkunaa.
— Siitä kai ne ovat tulleet, vahvisti isäntä, ja siitä myöskin
menneet, senkin korvennettavat!
— Tässä on tyhjä tikkuaski ikkunan luona, ilmoitti Makkonen, joka
teki tarkkoja tutkimuksia. Onko tämä talon tavaroita?

31. — Ei, sanoi isäntä, meillä käryytetään vain niitä tavallisia
Hallmannin tikkuja. Nämä mitä lienevät olleet mäntsäläläisiä — tai
muita ulkomaalaisia.
— No sitten se on jäänyt tänne rosvoilta. Ne ovat tehneet tikuilla
tulta täällä hamuillessaan.
Todistuksena tämän väitteen uskottavuudesta oli ympäri lattiaa
lyhyeksi poltettuja tulitikunpäitä.
— Ne ovat vääntäneet tuon tiinunkin kellariluukun päältä —
paholaiset, lausui isäntä.
— Se on hyvä juttu, sanoi Ratilainen. Sitten niiden on pitänyt
enemmältä kävellä tämän tiinun ympärillä, niin että siinä pitäisi
jälkien hyvin tuntua.
Bella sai tutustua permantoon tiinun luona. Se nuuhki sitä tarkasti,
ja
Makkonen yllytti:
— Hae rosvo, Pella, hae rosvo!
Sitten alkoi koira nykiä talutusnuoraansa ja Makkonen hellitti sitä
senverran, että Bella pääsi vapaasti liikkumaan.
Koira alkoi kulkea ympäri: lattiaa kuono maassa, meni uunin luo ja
pyrki sitten ovelle päin.
— Jopas taisi saada jäljistä kiinni, iloitsi isäntä. Ovella koira
haukahti lyhyesti.
— Se tahtoo porstuaan, tulkitsi Ratilainen.

32. — Olisivatkohan ne porstuassa käyneet? arveli Makkonen.
— On ne voineet käydä, päätteli isäntä. Ja ovat voineet sitä kautta
poiskin mennä, jos niikseen tulee. Mukavampihan se oli porstuan
kautta iso kantamus viedä kuin ruveta sitä ikkunasta laahaamaan.
— Niin, ja kun tiesivät koko talon nukkuvan, lisäsi Ratilainen.
Asia tuntui olevan selvä.
Mentiin porstuaan, koira edellä, miehet perässä, koira aina vain
kuono permannossa ja miesten suurella mielenkiinnolla seuratessa
sen pienimpiäkin liikkeitä. Porstuasta siirryttiin kuistille ja siitä
pihalle.
— Nyt sen näkee, ovatko nuo toljakkeet saaneet sotketuksi jäljet,
sanoi Makkonen, pihalla seisoskelevaa joukkoa tarkoittaen.
— Jokos se sai koira jäljen päästä kiinni? kysyi eräs joukosta.
Poliisit eivät vastanneet. Isäntä vain yliolkansa murahti että:
— Pianhan sen näkee…
Koira kääntyi kuistilta heti vasemmalle karjapihaan päin, kulki
nuuskien pitkin pihaton aitaviertä saunan eteen ja poikkesi siitä
karjatielle.
Isäntä pysähtyi saunan luona ja sanoi:
— Minulla ei ole aikaa tulla pitemmälle, mutta selväthän tässä ovat
tiet. Ja kun ei tiedä, miten pitkäksi teille se matka tulee…

33. — Niin, eihän sitä tiedä, myönsivät poliisit, vaikka tässä saisi
juosta siihen maailman toiseen laitaan. Minne tämä tie oikein viepi?
— Se menee tästä ensin meidän karjamaille, mutta sitten tulee
sieltä kyllä Korven kylä vastaan… ja sitten koko muu maailma…
— No osataanhan tässä sitten.
Isäntä toivotti onnea matkalle ja kääntyi takaisin pihaan, missä
paikalle saapunut Kinnari nauravalle väkijoukolle teki selkoa
Löfmanin "poliisikoiran" urotyöstä.
— Mutta kyllä tässä on toinen koira, vakuutti isäntä. Se kun kerran
vain nuuhkaisi, niin kohta oli jäljen päässä kiinni, ja niin läksi
rohkeasti kuin olisi syntymästään asti sitä tietä kulkenut…
Naapurit alkoivat hajaantua kukin taholleen, koska ei ollut
luultavaa, että poliisikoirasta toistaiseksi pitkään aikaan mitään
kuuluisi.
Poliisit sillä aikaa painuivat karjatietä myöten edelleen ja katosivat
lopuksi metsikköön.

34. XI
Juuso Paakkula oli tullut mökilleen, syönyt eilistä kalakukkoa,
ryypännyt kahvia palanpainikkeeksi, käynyt korjaamassa niityn aitaa,
palannut kotiin ja ryhtynyt paikkaamaan Jykkälän Annastiinan
lyhytvartisia navettalapikkaita.
Hänen vaimonsa Kaisa karttasi villoja.
— Kuuluikos sinne Jykkälään erikoisia? kysyi Kaisa.
— Kuuluihan sinne vähäsen.
— Joko ne rosvot on saatu kiinni?
— Eihän niitä vielä, mutta eivätkö nuo pian joutune kiinni, kun on
sinne tuotu oikein kaupungin poliisit ja poliisikoirat.
— Ohoh, vai että oikein kaupungin poliisit ja koirat! Itsekö se
isäntä ne on sinne toimittanut?
— Eikö tuo lie itse.
— Katsohan näet sitä Jykkälän isäntää, kun aloitti isoisesti!
ihmetteli Kaisa. Oikein poliisikoirat! Näitkö sinä ne koirat?

35. — Eihän niitä oikeastaan ollut kuin yksi koira ja kaksi muuta
poliisia. Sikolammin mäen alla ne minua vastaan tulivat. Minä
korjasin siinä kuorelampilaisen hevosen rinnustinta, kun se oli
auennut.
— Itsekö se oli kuorelampilainen kyydissä?
— Itsehän tuo taisi olla. Niitä oli kaksi poliisia, vaikk'ei niillä ollut
vormua, ja sitten vielä se poliisikoira. Se oli kanssa kärryissä niinkuin
iso herra.
— Vai oikein ne sitä koiraakin kärryissä kuljettivat! Minkä näköinen
se oli?
— Taisihan tuo olla semmoinen keskikokoinen lyhytkarvainen
koira.
Vähän hontelolta se minusta näytti, minkä kerkesin siinä sitä
katsella.
— Kun et kääntynyt takaisin Jykkälään katsomaan, miten ne sillä
koiralla…
— Mitähän katsomista tuossa sitten olisi ollut. Koira kuin koira. Ja
oli tuolla sitä väkeä jo minuttakin tarpeeksi… sitä oli siellä ukkoa kuin
kuntakokouksessa.
— Vai niin oli paljon tullut katsojia! ihmetteli Kaisa.
— Niinhän noita oli. Ne poliisit ihan noitumaan rupesivat, kun
kuulivat, että sinne oli niin paljon sitä väkeä kertynyt.
— No mitähän ne nyt siitä?

36. — Sanoivat, että sotkevat kaikki jäljet sekaisin… ja taitaahan se
vähän semmoista ollakin.
— Voipihan se olla… terveenäkö se oli se emäntä?
* * * * *
Poliisit seurasivat sillä aikaa koirineen jälkiä.
Jykkälän karjatien reunaa kulki seurue opotalle asti, missä poikkesi
heti oikealle ja läksi aitoviertä etenemään. Bella ryntäsi suoraan
eteenpäin maata tuskin nuuhkaistenkaan, niin että konstaapeli
Ratilainen, joka talutusnuorasta kiinnipitäen lönkytti puolijuoksua
perässä, huomautti hengästyneenä:
— Ihanpahan näet hikeen asti juoksuttaa, peijakas!
Johon Makkonen lisäsi:
— Hiton tuoreiltapa ne jäljet tuntuvat, kun ei sen tarvitse niitä
tuon enempää nuuhkia.
— Eikö liene jouduttu juoksemaan jäniksen jäljille… ei tämä ole
oikeata menoa, epäili Ratilainen.
Vähän matkan päässä oli noustava aidan yli, jonka jälkeen matka
jatkui pellon piennarta pitkin, kunnes taas oli noustava aidan yli
maantien vieressä.
— Riettaan kuvatus, kun hyppyyttää joka aidan yli! juonitteli
Makkonen
Bellalle.

37. Nyt oli tultu oikotietä sille samalle maantielle, jota myöten poliisit
olivat saapuneet Kytölän kylälle, ja Bella alkoi kulkea takaisinpäin
maantien reunaa pitkin.
— Näinköhän sinä juutas viet meidät takaisin kaupunkiin? alkoi
Ratilainen epäillä Bellan aikeita, kun oli kuljettu pari kilometriä
maantietä pitkin.
Melkein samassa poikkesi Bella kuitenkin eräälle metsätielle.
Siltäkin se pian pyörähti louhikkojen ja ryteikköjen välitse
mutkittelevalle jalkapolulle.
— No tämähän tuo jo alkaa viettää vähän kuin rosvojen pesälle
päin, arveli Makkonen.
Polun päässä aukeni metsä sen verran, että jätti tilaa pienelle
perunamaalle ja sen takana olevalle mökkirähjälle.
— Mitähän väkeä tuolta tulee? ihmetteli Kaisa nähdessään Bellan,
Ratilaisen ja Makkosen lähenevän mökkiä.
— Siinäpähän se nyt sitten on se poliisikoira, ilmoitti Juuso
Paakkula, joka oli juuri saanut toisen lapikkaan paikatuksi.
— Hyvä isä! siunasi Kaisa. Mitähän ne nyt tänne?
— Sittenpähän tuon kuulee, kun sisälle tulevat, murahti Juuso
levollisesti.
Pitkään ei sitä tarvinnut odottaakaan. Ovi avattiin, ja Bella
edellään työntyivät Ratilainen ja Makkonen sisään.

38. — Päivää! sanoivat poliisit, mutta Bella syöksähti kiivaasti
haukkuen
Juusoa kohti.
Juuso tempaisi rahin vierestä sen Jykkälän Annastiinan
paikkaamatta olevan lapikkaan ja hosui sillä Bellaa, uhaten:
— Tulepas päälle sinä vietävä, niin kuonoosi saat!
— Ka eikös tämä ole se sama mies, joka tuli meitä vastaan
maantiellä tänä aamuna? tunnusteli Makkonen.
Bella teki kiivaan rynnistyksen Juusoa kohti, jolloin Juuso suuttui ja
sanoi:
— Jos ette saa sitä koiraanne asettumaan, niin ajakaa se pellolle…
syöpi tässä viattoman ihmisen omassa mökissään kitaansa!
— So, soh! rauhoitti Ratilainen Bellaa vetäen talutusremmiä
lyhemmäksi.
— Niin, eikös se juuri tämä mies tullut tänä aamuna meitä
vastaan? uudisti Makkonen äskeisen kysymyksensä.
— Ka enkö tuota liene minä ollut.
— Saakeli sentään! kirosi Ratilainen. Nyt se on juoksuttanut tuo
koira meidät niitä sinun jälkiäsi myöten tänne hittoon asti… mitä
tekemistä sinulla oli siellä Jykkälän kylmässä tuvassa?
— Emäntä antoi voita, niin minä menin perässä, ettei emännän
tarvinnut ruveta sitä minulle kantamaan.

39. — Kyllä te olette yksiä tolvanoita niin emännät kuin isännätkin!
julmistui Ratilainen. Näillepä sitten vielä poliisikoirat, hyväkkäille!
Eivät ne ymmärrä sen vertaa kuin tuo lapikas tuossa, Tule pois
Makkonen!
Ja poliisit läksivät hyvästiä sanomatta ulos.
— Nuuhki nyt vietävä niitä samoja jälkiä myöten takaisin! ärjäisi
Ratilainen Bellalle, ettei tänne korpeen eksytä!

40. XII
Poliisit tulivat Jykkälään takaisin huonolla tuulella, ja perillä he
moitiskelivat sitä, että jäljet oli sotkettu. Mieliala lauhtui kuitenkin
jonkin verran, kun emäntä tarjosi ruokaa.
— Pitikin sen Juuson telläytyä minun perääni! päivitteli emäntä.
— Noh, eihän tuossa vielä kovin suurta väärää tullut, lohdutteli
Makkonen viimein.
Aterioitua päätettiin tehdä uusi yritys. Bella vietiin kylmän tuvan
ikkunan taakse, josta se alkoi johtaa etsiviä aivan päinvastaiseen
suuntaan kuin mihin ensin oli lähdetty.
Matka veti tällä kertaa pellon pientaria pitkin kylän laitaan, missä
Bella alkoi kulkea pitkin Kytölän joen vartta. Joen törmällä olevien
mökkien ikkunat ilmestyivät täyteen lasten kasvoja, ja Kinnarin
mökiltä kuului poliisien korviin poikien kimeä kiljunta: poliisikoira!
poliisikoira!
Kylän toisessa päässä vie joen yli sillan virkaa toimittava hirsi- ja
lautarytiskö, josta alkaa Törölän salolle vievä tie.

41. — No jo nyt joutuvatkin oikeille jäljille, kun Törölään läksivät!
ihastuttiin mökeissä. Sieltä ne olisivat Jykkälän sapuskat koirittakin
löytyneet!
Törölän rappeutunut talo on Törölän salolla noin puolen
peninkulman päässä Kytölästä. Törölän väki oli huononlaisessa
maineessa, ja kun ei sillä puolen maailmaa muita ihmisasuntoja
ollutkaan, niin levisi Kytölän kylälle heti sanoma siitä, että poliisikoira
johtaa poliiseita Törölään.
— Hyvähän se olisi, jos kiinni joutuisivat, toivottelivat kytöläläiset.
Sata vuotta on siinä paikassa rosvojen pesä ollut.
Sillä aikaa taivalsivat poliisit Törölään päin.
Puolimatkassa, sakeimmalla salolla, tuli heitä vastaan Törölän
ukon vävy Kusti Nieminen.
— Päivää! tervehtivät poliisit. Minne tämä tie viepi?
— Eipähän tämä sen etemmäksi kuin Törölään, vastasi Kusti ja
katseli uteliaana pitkää nahkavyötä, jonka toinen pää oli kiinni Bellan
kaulanauhassa ja toinen pää kääritty Ratilaisen käsivarren ympäri.
— Eikö siitä enää mene mitään tietä etemmäksi? tiedusteli
Makkonen.
— Taitaahan siitä jokin jalkapolku oikaista salon läpi sinne Sorjolan
järven puolelle — mutta muita teitä siellä ei enää ole. Minnekä ne
nämä vieraat ovat menossa?
— Eipähän siitä ole itselläkään tietoa… minne tämä koira vienee…

42. — Vai niin, vai koirako se…? Mikähän koira se sitten on? kysyi
Kusti.
— Ka tämähän se on se tämän läänin poliisikoira…
Kusti hätkähti.
— Virkamatkallakos sitä sitten…?
— Ka virka… Olisi kysymys muutamasta varkaudesta tuolla Kytölän
kylällä.
— No kyllä on sitten tullut koiralle erehdys… ei täälläpäin asu
muita kuin se Törölän joukko, ja se on hyvin rehellistä väkeä, eivätkö
liene uskovaisiakin, niin ettei niitä voi ensinkään epäillä, ilmoitti Kusti
kiireesti.
— Emme me ketään epäilekään, selitti Makkonen. Me vain
kuljetaan tämän koiran perässä, ja kehen se käy kiinni, niin sille me
pistämme raudat käsiin. Vaikka alkaisi piispaa haukkua, niin me
kohta niskaan…
— Vai niin on kovat järjestykset…
— Niinhän ne ovat. Jassoo, ettei tänne päin ole muuta kuin se…
mikä se nyt olikaan?
— Törölän talo. Eihän täällä muita… Jos tuo koira on rosvon jäljillä
ollut, niin ovat ne rosvot sitten painuneet siitä Törölän sivuitse
Sorjolan järven puolelle. Siellähän ne kuuluvat olevan Sorjolan järven
takana oikein rosvojen pesät.
Poliisit lähtivät jatkamaan matkaansa.

43. Kusti katseli heidän jälkeensä, ja kun poliisit olivat ehtineet
ensimmäisestä tien mutkasta kääntyä, läksi hän juoksemaan halki
metsän oikotietä Törölään päin, niin että risut jaloissa räiskivät.
* * * * *
Kytölän Mönkkösessä oli samana päivänä iltapuolella
raamatunselitys.
Leipuri Issakainen Sorjolasta oli ilmoittanut puhuvansa aineesta:
"Kansat ovat juopuneet vääristä opeista", ja koska oli tunnettua, että
Issakainen oli yhtä onnistunut saarnamies kuin epäonnistunut
leipuri, niin oli odotettavissa, että tilaisuuteen saapuisi kuulijoita se
tavallinen määrä, joka kytöläläisten hartauskokouksissa aina
nähdään, kun joku paremmista puhujista on sanaa selittämässä ja
veisuuta johtamassa, nimittäin parikymmentä akkaa ja pari kolme
ukkoakin.
Mutta kun tämä uskollinen seurakunta käveli kujosia pitkin
Mönkkölään, niin ei sen hämmästyksellä ollut rajoja, kun heidän
ohitsensa ajaa karahdutti pari hevoskuormaa Sulkkilan kylän väkeä,
Tujulan viinaanmenevä isäntä Kuorelammilta ja kokonaista kolme
hevoskuormaa Särkijärven suruttomuudestaan tunnettuja asukkaita.
Sitäpaitsi näkyi kytöläläisiäkin olevan tulossa enemmän kuin koskaan
ennen.
— Siellä taitaakin tänä iltana olla uusi saarnamies sen Issakaisen
mukana, arveli Malisen Riitta.
— Niin, ei tiedä vaikka olisi oikea lähetyssaarnaajakin, lisäsi
Miinalan vanhaemäntä jaksamatta kuitenkaan oikeastaan itsekään
uskoa moista onnenpotkausta mahdolliseksi.

44. Mutta jos Malisen Riitta ja Miinalan vanhaemäntä olisivat kuulleet
sen keskustelun, mikä neljännestunti takaperin oli tapahtunut
maantiellä Tujulan isännän ja Sulkkilan kylän "navan" Tahvo Koposen
välillä, niin olisi asia esiintynyt hieman toisessa valossa.
Tujulan isäntä oli tapansa mukaan ajanut kuin jehu, hevonen
melkein vaahdossa, ja tavoittanut edellä ajaneet sulkkilalaiset sekä
yrittänyt ajaa ohi, mutta onnistumatta tien kapeuden vuoksi.
Samassa oli hän tuntenut Tahvo Koposen ja huutanut tälle:
— Ka, Koponenhan se on! Kirkollepäinkö sinä olet menossa?
— Enkä kun tuonne vain Kytölän Mönkköselle.
— Raamatunselitykseenkö?
— Ka… niin, sinnehän minä… kun tuo eukko tahtoi, myönsi
Koponen hieman vastahakoisesti.
— No, sinnehän minäkin, huusi Tujulan isäntä, joka oli
jonkinverran maistanut ja puheliaalla tuulella. Vaikka luuletko sinä
Koponen, että minä sinne niiden Issakaisen lorujen tähden… ee-ho!
Vai minä antaisin sen Issakaisen sieluani höylätä — ei tule ne kalat!
Vaan minä läksin kuulemaan siitä poliisikoirasta. Ptruu-perr! Kuule,
tule sinä Koposen Tahvo tänne minun kärryilleni, niin on rutompi
ajaa kahden. Onhan sillä sinun konillasi vetämistä sinuttakin.
Koponen noudattikin kehoitusta ja muutti Tujulan isännän rattaille.
Viimemainitulla oli taskussaan puolen litran konjakkipullo, ja kun
Koponen oli saanut ryypyn, tunnusti hän:
— Sitähän minäkin läksin oikeastaan kuulemaan, mitä ne siitä
poliisikoirasta hölyävät… Eikös se Mönkkösen emäntä ole sen

45. Jykkälän Paavon sisar?
— Onhan se… kyllä se tietää Jykkälän asiat.
Issakainen oli ihastuksissaan kuulijain paljoudesta. Tuskin oli
hänellä koskaan ollut niin paljon sanankuulijoita. Isäntämiehiäkin oli
kymmenittäin. Tämä innostutti hänet saarnaamaan erinomaisesti,
mutta kuulijakunta oli koko ajan hyvin rauhaton. Kamarissa tarjottiin
näet toimituksen kestäessäkin kahvia parhaille vieraille, ja
isäntäväellä oli paljon kertomista poliisikoirasta, joka kiinnitti mieliä
verrattomasti enemmän kuin Issakaisen kaunopuheinen esitys
vääristä opeista ja niiden turmiollisista vaikutuksista. Kun yksi
kamarintäysi oli kahviteltu ja palannut kuulemaan, vieläkö Issakainen
puhui vääristä opeista, työntyi kamariin heti toinen ahdos, ja puheen
sorina oli niin äänekäs, että se vaikutti häiritsevästi ohjelman
suoritukseen tuvan puolella.
Mutta äkkiä tuli suuri hiljaisuus.
Issakainen oli ruvennut puhumaan poliisikoirasta.
Kamari tyhjeni silmänräpäyksessä. Kaikki tunkeutuivat tupaan.
— … ja eikö se todellakin, todellakin, rakkaat veljet ja sisaret, ole
surullinen todistus siitä, miten kauas me ihmiskurjat olemme
eksyneet oikealta tieltä, kun armollisen esivallan täytyy käyttää
järjettömiä luontokappaleita, sieluttomia koiria apunaan taistelussa
rikoksia, pahuutta ja syntiä vastaan! Eikö meidän sydämemme täydy
itkeä verta ajatellessamme, että ihmiset ajavat vääryyden ja
perkeleen asioita ja koirat ajavat oikeuden ja rehellisyyden asiaa!

46. Issakainen puhui mielenliikutuksesta vapisevalla äänellä, ja hänen
saarnansa loppuosa teki tärisyttävän vaikutuksen.

47. XIII
Törölän isäntä Törö-Jussi loikoi penkillä ja mietiskeli, olisiko
lähdettävä hakkaamaan havuja. Uunilla makasi vällyjen välissä Törö-
Jussin isä, puolisokea ukko, yskien ja väristen. Emäntä oli navetassa.
Silloin syöksyi vävy tupaan hengästyneenä ja kiljaisi:
— Nyt sukkelaan piiloon ne Jykkälän sapuskat! Poliisit ja
poliisikoirat ovat niskassa ihan tuossa paikassa.
Törö-Jussi kirosi pelästyneenä ja kysyi:
— Minnekä minä ne nyt sullon?
— Älä sinä liikuttele niitä ensinkään! Juokse sanomaan akallesi,
että viepi ne vaikka sinne vanhempaan latoon niitylle ja peittää
heiniin. Se koira s—na tulee sinun jälkiäsi myöten.
Törö-Jussi juoksi navettaan, ja hetken perästä kiirehti emäntä
aittaan, josta kantoi piikkohurstiin käärittyä taakkaa selässään
saunan sivuitse niitylle päin.
Törö-Jussi meni tupaan ja sanoi isäukolleen:

48. — Jos ne sinulta kyselevät, niin älä sano mitään. Älä aukaise
suutasi, ettet sotkeudu puheissasi! — heittäydy hölmöksi…
Ukko yski uunilla mitään vastaamatta, ja Törö-Jussi alkoi katsella
ikkunasta. Kusti oli juossut saman tien takaisin kuin oli tullutkin.
— Ei se akka ala joutua, murisi Törö-Jussi levottomana.
Emäntä ennätti kuitenkin takaisin, ennenkuin etsivät tulivat.
— Sinnekö sinä ne veit vanhaan latoon?
— Sinne… työnsin heinien alle ovenpieleen… ei ollut aikaa kätkeä
paremmin, läähätti emäntä.
— Mene nyt navettaan ja sano, jos mitä kysyvät, että minä kävin
tänä aamuna Kytölässä ja poikkesin Jykkälän kautta takaisin
tullessani.
— Hyvä isä kuitenkin! huokasi emäntä ja meni navettaan.
Törö-Jussi tuijotti kankein silmin ulos ikkunasta. Taivaalla ajelehti
mustia pilvenjönkäleitä, metsä huokaili raskaasti syksytuulessa, ja
pihaton veräjän vieressä aidanseipäässä oleva väkkärä vääntelehti
levottomana tuulenpuuskauksissa ja läpätti pahaenteisesti.
Nytpä saapuivatkin poliisit pihaan, katselivat jonkin aikaa
ympärilleen ja näyttivät neuvottelevan.
Sitten tulivat he tupaan.
Bella nosti heti Törö-Jussia vastaan mielenosoituksen, jonka
tarkoitusta ei ollut vaikea käsittää. Poliisit eivät kuitenkaan
päästäneet sitä Jussin kimppuun.

49. Jonkun sekunnin tuijottivat molemmat puolet toisiinsa.
Senjälkeen kysyi Makkonen:
— Onko tämä se Törölän talo?
— Ka tämähän se taitaa sen niminen olla, myönsi Jussi.
Bella vain riuhtoi ja haukkui. Ukkoa alkoi uunilla yskittää.
— Tekös tämän talon olette isäntä?
— Ka minähän se taidan olla.
— Tietääkös isäntä, mistä me nyt isäntää syytämme? jatkoi
Makkonen kuulusteluaan.
Vallitsi hetken vaitiolo. Bella rähisi entistä kiukkuisemmin.
— Ka, mistäpäs minä sen… lausui Törö-Jussi verkalleen. Yksi
saattaa syyttää yhdestä, toinen toisesta. Juutastako se tuo koira
minulle terhentää?
— Taikka emmehän me oikeastaan syytä ketään, lisäsi Ratilainen
selitykseksi. Emmekä epäile ketään. Vaan tuo koira kun ketä syyttää,
niin meidän pitää sitten niinkuin viran puolesta käydä asiaan käsiksi.
— Mikähän koira se sitten on? tiedusteli Törö-Jussi
välinpitämättömän näköisenä katsoa muljauttaen Bellaan.
— Joo, tämähän se on se tämän läänin poliisikoira, ilmoitti
Makkonen
Bellan arvon.

50. — Vai se se on se poliisikoira, ihmetteli Törö-Jussi. Eipähän näet
ole tullut perätyksi, onko niissä puheissa mitään perää, kun ne ovat
tuolla kylällä jotkut olleet tietävinään, että siellä kaupungissa olisi
semmoisiakin koiria. Tottahan se sitten taitaa kumminkin olla.
— No tottapa tietenkin, vakuutti Makkonen. Tässä on nyt yhdeksi
esimerkiksi ihan elävä ja hyvin etevä poliisikoira… ja se haukkuu
teitä.
— Niinhän tuo näkyy haukkuvan, myönsi Törö-Jussi
kiistämättömän tosiasian. Mitähän se mahtanee minusta haukkua?
aprikoi hän sitten.
— Me olemme pitäneet tuolla Kytölän kylällä poliisitutkintoa
muutaman varkauden johdosta… ei ole tainnut isäntä kuullakaan?
aloitti Makkonen kavalasti.
— Olenhan minä siitä vähän kuullutkin, valmistautui Törö-Jussi
torjumaan väijytystä, jota arvasi poliisien nyt ryhtyvän hänelle
laatimaan.
— Vai jo siitä täällä salollakin tiedetään! kummeksui Makkonen.
Soh, Pella, alahan asettua! Kyllähän me vähemmälläkin nähdään,
ketä sinä tarkoitat! Mitenkä siitä on tänne asti sana levinnyt?
— Sattuuhan sitä aina joku tuolla Sorjolan järven puolella asuva
poikkeamaan talossa, kun on ollut Kytölässä käymässä. Ja näkyyhän
tuota itsellekin tulevan joskus tarvis lähteä täältä korvesta ihmisiä
tapaamaan… jollei muuta varten niin ainakin suolan ostoon, selitteli
Törö-Jussi.

51. — Mitenkäs se sitten tämä Pella osasi teidän jäljillenne, kun me
siellä varkauspaikalla neuvoimme sitä rosvon jäljille? kävi Makkonen
suoraan asiaan käsiksi.
Törö-Jussi oli kuitenkin varustautunut hyökkäyksen varalta ja
selitteli edelleen rauhallisesti:
— Kun ei se sitten vain olisi löytänyt minun jälkiäni sieltä toisen
tuvan ikkunan takaa ja pellon pientareelta…
— Mitenkäs ne teidän jälkenne olivat sinne tulleet? kysyi
Makkonen hyvin viisaan näköisenä. Kävittekö te siellä?
— Ka, poikkesinhan minä siellä kirkolta tullessa… kun kuulin että
Jykkälään oli kutsuttu poliisikoira, niin poikkesin kylältä tullessa tänä
aamuna siellä Jykkälässä katsomassa, oliko siinä hölyssä mitään
perää.
— Olihan siellä niitä ukkoja muitakin, mutta en minä muista teidän
näköistä miestä siellä nähneeni, muisteli Makkonen. Vai muistatko
sinä Ratilainen?
— Ei, en minä muista! kielsi Ratilainen.
— Ei siellä silloin vielä muita ollutkaan. Minä poikkesin siellä vain
omia aikojani. Kuulihan se tämä isäukkokin, joka on tuolla uunilla,
että minä aamulla kerroin siellä poikenneeni.
Ukko yski uunilla ja vikisi:
— Joo… kyllä minä kuulin.
— Hm, sanoi Makkonen.

52. — Taitaa olla tämä asia taas yhtä pitkää kuin leveätäkin, epäili
Ratilainen. Piru näistä kytöläläisten asioista selvän ottakoon! huokasi
hän sitten.
— Ei kai isäntä pahaa tykkää jos me pidämme tässä
kotitarkastuksen, esitti Makkonen. Kun on kerran tultu tänne asti ja
kun virka vaatii…
Hetken aikaa vallitsi äänettömyys.
Sitten sanoi Törö-Jussi:
Ka, omassa vallassannehan tuo lienee… Aukihan tässä on kulku
vinniltä sillan alle asti. Sittehän sen näkee, kun tarkastaa.
Isäukko yski uunilla vahvistukseksi Jussin sanoille, ja poliisit
aloittivat kotitarkastuksen.
Tunnin kuluttua, kun Ratilainen hikisenä ja vaatteet mullan
ryvettäminä kömpi ylös tuvan permannossa olevasta luukusta, sanoi
Törö-Jussi, joka oli penkillä piippuaan imeksien seurannut
tarkastuksen menoa:
— Ei taida löytyä niitä Jykkälän tavaroita…
Ratilainen ei vastannut mitään.
— Katsoitko sinä tarkkaan sen sillan aluksen? kysyi Makkonen,
joka tuli sisään aitasta.
— Tarkastelinhan minä sitä…
— Navetan ja tallin parvi ja liiterit pitäisi vielä penkoa, järjesteli
Makkonen viranomaisten tehtäviä. Tässä tulee vähän häirinkiä talon

53. töille, pyyteli hän emännältä anteeksi, mutta ei tämä enää pitkään
kestä.
— Eihän tässä tämmöisessä talorötiskössä mitään niin erinomaisia
töitä olekaan, sanoi emäntä.
— Panisit akka vaikka kahvipannun tulelle, ettei tarvitsisi vieraitten
koko päivää kuivin suin olla, ehdotti Törö-Jussi vaimolleen.
— Sitähän minäkin tässä justiinsa arvelin, sanoi emäntä ja alkoi
liikutella kahvipannua pankon ääressä.
— Eipä sitä tämmöisille vieraille tavallisesti kahvia pistoovata,
huomautti Makkonen, niin että olisihan tässä nytkin kahvitta
välttänyt.
— Ei sattunut kotiin vehnäsiäkään, muisti emäntä huolestuneena,
kun ei tiedetty vieraita odottaa eikä ole tullut itsellä leivotuksi. Vähän
tipoja vain on, mutta ne taitavat olla jo hyvin kuivettuneita, kun siitä
on jo pari viikkoa, kun ne ostettiin kirkolla käydessä siitä Tossavaisen
paakarista…
— Vai vielä tässä tipoja ja muita vehnäsiä, vastusti Ratilainen, jolla
oli kova kahvin mieliteko. Ja likoaahan se kuivakin tipo, kun sitä
kahvissa liottelee.
— Likoaahan se tipo, vahvisti Törö-Jussikin.
— Vaan jos me tämän Ratilaisen kanssa sillä aikaa kävisimme
noita ulkohuoneita vähän tarkastamassa, niin sittehän se olisi sekin
tehty, esitti Makkonen.

54. — No kun ette kauan viivy, antoi emäntä luvan. Ei tämä kahvin
kiehauttaminen pitkää aikaa vie.
— Pianhan me ne on vilkaistu, sanoi Ratilainen. Kun ilkeäisi pyytää
emännältä jotain ruuan tähteitä tälle Pellalle. Eikö tuolla liene kova
nälkä.
— No johan toki! sanoi emäntä kerkeästi. Mielellänihän minä
annan syömistä tälle poliisikoiralle, kun se on niin viisaan ja
hyväntahtoisen näköinen luontokappale.
Poliisit läksivät lopettamaan tarkastuksensa, mutta Ratilainen käski
Bellan, joka yritti tulla heidän mukanaan, jäädä tupaan.
Poliisien lähdettyä alkoi emäntä kokoilla savivatiin ruuan tähteitä.
Törö-Jussi heristi nyrkkiään Bellalle ja sanoi:
— Vai vielä sinulle syömistä, kehvelin juoksulaalle! Puukon kun
työnnän kurkkuusi, niin herkeät sinä ihmisten jälkiä nuuskimasta!
— Hrrh! alkoi Bella murista. Sen kunnioitusta herättävät hampaat
paljastuivat, karvat pöyhistyivät, ja se kiinnitti Törö-Jussiin leimuavan
katseen.
— Kun olisi vaikka ketunmyrkkyä! vikisi ukko uunilta, niin siinä sille
olisi oikeata syömistä… vaan eipähän sen viisaus näy Törölän salolla
loppuun asti riittävän.
Ukko sai taas yskänkohtauksen, ja Törö-Jussi kiljaisi Bellalle:
— Älä katsoa naljota minuun hyvin pitkään, taikka kun otan tuolta
tuon tupakkapölkyn ja mätkäisen sen kalloosi, niin et ennätä