Intermediate Accounting 2014 FASB Update 15th Edition Kieso Solutions Manual

Intermediate Accounting 2014 FASB Update 15th Edition Kieso Solutions Manual
Intermediate Accounting 2014 FASB Update 15th Edition Kieso Solutions Manual
Intermediate Accounting 2014 FASB Update 15th Edition Kieso Solutions Manual

1. Download the full version and explore a variety of test banks
or solution manuals at https://testbankbell.com
Intermediate Accounting 2014 FASB Update 15th
Edition Kieso Solutions Manual
_____ Tap the link below to start your download _____
http://testbankbell.com/product/intermediate-
accounting-2014-fasb-update-15th-edition-kieso-solutions-
manual/
Find test banks or solution manuals at testbankbell.com today!

2. We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit testbankbell.com
to discover even more!
Solutions for Intermediate Accounting 15th Edition by
Kieso
http://testbankbell.com/product/solutions-for-intermediate-
accounting-15th-edition-by-kieso/
Intermediate Accounting Kieso 15th Edition Test Bank
http://testbankbell.com/product/intermediate-accounting-kieso-15th-
edition-test-bank/
Intermediate Accounting Kieso 13th Edition Solutions
Manual
http://testbankbell.com/product/intermediate-accounting-kieso-13th-
edition-solutions-manual/
Test Bank For Social Psychology 10th Editionby Elliot
Aronson
http://testbankbell.com/product/test-bank-for-social-psychology-10th-
editionby-elliot-aronson/

3. Solutions Manual to accompany Bond Markets, Analysis and
Strategies 8th edition 013274354x
http://testbankbell.com/product/solutions-manual-to-accompany-bond-
markets-analysis-and-strategies-8th-edition-013274354x/
Solution Manual for Auditing: The Art and Science of
Assurance Engagements, Canadian 12/E 12th Edition Alvin A.
Arens, Randal J. Elder, Mark S. Beasley, Ingrid B.
Splettstoesser http://testbankbell.com/product/solution-manual-for-auditing-the-art-
and-science-of-assurance-engagements-canadian-12-e-12th-edition-alvin-
a-arens-randal-j-elder-mark-s-beasley-ingrid-b-splettstoesser/
Test Bank for Primary Care Art and Science of Advanced
Practice Nursing Chapters 3, 5-24, 3rd Edition : Dunphy
http://testbankbell.com/product/test-bank-for-primary-care-art-and-
science-of-advanced-practice-nursing-chapters-3-5-24-3rd-edition-
dunphy/
Exploring Microeconomics 7th Edition Sexton Test Bank
http://testbankbell.com/product/exploring-microeconomics-7th-edition-
sexton-test-bank/
CDN ED Psychology Themes and Variations 3rd Edition Weiten
Test Bank
http://testbankbell.com/product/cdn-ed-psychology-themes-and-
variations-3rd-edition-weiten-test-bank/

4. Health Psychology An Introduction to Behavior and Health
Brannon 8th Edition Test Bank
http://testbankbell.com/product/health-psychology-an-introduction-to-
behavior-and-health-brannon-8th-edition-test-bank/

5. (For Instructor Use Only) 2-1 Copyright © 2013 John Wiley & Sons, Inc. Kieso, Intermediate Accounting, 15/e, Solutions Manual 2-1 Copyright © 2013 John Wiley & Sons, Inc. Kieso, Intermediate Accounting, 15/e, Solutions Manual (For Instructor Use Only)



Intermediate Accounting 2014 FASB
Update 15th Edition Kieso Solutions
Manual

Full download chapter at: https://testbankbell.com/product/intermediate-accounting-2014-
fasb-update-15th-edition-kieso-solutions-manual/



CHAPTER 2

Conceptual Framework for
Financial Reporting



ASSIGNMENT CLASSIFICATION TABLE (BY TOPIC)
Brief Concepts
Topics Questions Exercises Exercises for Analysis


1.

Conceptual framework–
general.

1, 7

1, 2

2.

Objective of financial
reporting.


2


1, 2


3

3.

Qualitative characteristics
of accounting.


3, 4, 5, 6, 8

1, 2, 3, 4


2, 3, 4


4, 9

4.

Elements of financial
statements.


9, 10, 11

6, 10, 12


5


5.

Basic assumptions.


12, 13, 14

5, 7


6, 7


6.

Basic principles:
a. Measurement.



15, 16, 17, 18


8, 9, 11



6, 7



5
b. Revenue recognition. 19, 20, 21, 22, 23 8 7 5
c. Expense recognition. 24 8, 11 6, 7 5, 6, 7, 8, 10
d. Full disclosure. 25, 26, 27 8, 11 6, 7, 8 10

6. (For Instructor Use Only) 2-2 Copyright © 2013 John Wiley & Sons, Inc. Kieso, Intermediate Accounting, 15/e, Solutions Manual 2-2 Copyright © 2013 John Wiley & Sons, Inc. Kieso, Intermediate Accounting, 15/e, Solutions Manual (For Instructor Use Only)




7.

Accounting principles–
comprehensive.


9, 10


8.

Cost constraint.


28, 29, 30


3, 6, 7


11

9.

Assumptions, principles,
and constraints.


10


6, 7

7. (For Instructor Use Only) 2-3 Copyright © 2013 John Wiley & Sons, Inc. Kieso, Intermediate Accounting, 15/e, Solutions Manual 2-3 Copyright © 2013 John Wiley & Sons, Inc. Kieso, Intermediate Accounting, 15/e, Solutions Manual (For Instructor Use Only)



ASSIGNMENT CLASSIFICATION TABLE (BY LEARNING OBJECTIVE)

Learning Objectives Questions Brief

Concepts for
Analysis
Exercises
Exercises



1.

Describe the usefulness of a
conceptual framework.

1

1, 2

CA2-1

2.

Describe the FASB’s efforts to
construct a conceptual framework.


CA2-1, CA2-
2, CA2-3

3.

Understand the objectives of
financial reporting.

2


1, 2


CA2-2, CA2-
3

4.

Identify the qualitative
characteristics of accounting
information.

3, 4, 5, 6, 8

1, 2, 3, 4, 5


2, 3, 4


CA2-4, CA2-
5

5.

Define the basic elements of

7, 10, 11,

6, 12


5

financial statements. 26, 27

6.

Describe the basic assumptions of

9, 12, 13,

7, 10, 11


6, 7

accounting. 14, 25

7.

Explain the application of the basic

15, 16, 17,

8, 9, 11


6, 7, 8, 9,


CA2-5, CA2-
principles of accounting. 18, 19, 20, 10 6, CA2-7,
21, 22, 23, CA2-8, CA2-
24, 26, 27, 9, CA2-10,
28, 29, 30 CA2-11

8.

Describe the impact that the cost
constraint has on reporting
accounting information.

28, 29, 30

11


3, 6, 7


CA2-11

8. (For Instructor Use Only) 2-4 Copyright © 2013 John Wiley & Sons, Inc. Kieso, Intermediate Accounting, 15/e, Solutions Manual 2-4 Copyright © 2013 John Wiley & Sons, Inc. Kieso, Intermediate Accounting, 15/e, Solutions Manual (For Instructor Use Only)



ASSIGNMENT CHARACTERISTICS TABLE
Level of Time
Item Description Difficulty (minutes)


E2-1
E2-2

Usefulness, objective of financial reporting.
Usefulness, objective of financial reporting, qualitative

Simple
Simple

15–20
15–20
characteristics.
E2-3 Qualitative characteristics. Moderate 25–30
E2-4 Qualitative characteristics. Simple 15–20
E2-5 Elements of financial statements. Simple 15–20
E2-6 Assumptions, principles, and constraint. Simple 15–20
E2-7 Assumptions, principles, and constraint. Moderate 20–25
E2-8 Full disclosure principle. Complex 20–25
E2-9 Accounting principles–comprehensive. Moderate 20–25
E2-10 Accounting principles–comprehensive. Moderate 20–25

CA2-1


Conceptual framework–general.


Simple


20–25
CA2-2 Conceptual framework–general. Simple 25–35
CA2-3 Objective of financial reporting. Moderate 25–35
CA2-4 Qualitative characteristics. Moderate 30–35
CA2-5 Revenue recognition principle. Complex 25–30

CA2-6


Expense recognition principle.


Complex


20–25
CA2-7 Expense recognition principle. Moderate 20–25
CA2-8 Expense recognition principle. Moderate 20–30
CA2-9 Qualitative characteristics. Moderate 20–30
CA2-10 Expense recognition principle. Moderate 20–25
CA2-11 Cost Constraint. Moderate 30–35

9. (For Instructor Use Only) 2-5 Copyright © 2013 John Wiley & Sons, Inc. Kieso, Intermediate Accounting, 15/e, Solutions Manual 2-5 Copyright © 2013 John Wiley & Sons, Inc. Kieso, Intermediate Accounting, 15/e, Solutions Manual (For Instructor Use Only)



SOLUTION TO CODIFICATION EXERCISES



CE2-1


(a) The master glossary provides three definitions of fair value that are found in GAAP:

Fair Value—The amount at which an asset (or liability) could be bought (or incurred) or settled in a
current transaction between willing parties, that is, other than in a forced or liquidation sale.

Fair Value—The fair value of an investment is the amount that the plan could reasonably expect to
receive for it in a current sale between a willing buyer and a willing seller, that is, other than in a
forced or liquidation sale. Fair value shall be measured by the market price if there is an active
market for the investment. If there is no active market for the investment but there is a market for
similar investments, selling prices in that market may be helpful in estimating fair value. If a market
price is not available, a forecast of expected cash flows, discounted at a rate commensurate with
the risk involved, may be used to estimate fair value. The fair value of an investment shall be reported
net of the brokerage commissions and other costs normally incurred in a sale.

Fair Value is the price that would be received to sell an asset or paid to transfer a liability in an
orderly transaction between market participants at the measurement date.

(b) Revenue—Revenue earned by an entity from its direct distribution, exploitation, or licensing of a
film, before deduction for any of the entity’s direct costs of distribution. For markets and territories
in which an entity’s fully or jointly-owned films are distributed by third parties, revenue is the net
amounts payable to the entity by third party distributors. Revenue is reduced by appropriate
allowances, estimated returns, price concessions, or similar adjustments, as applicable.

The glossary references a revenue definition for the SEC: (Revenue (SEC))—See paragraph
942-235-S599-1, Regulation S-X Rule 9-05(c)(2), for the definition of revenue for purposes of
Regulation S-X Rule 9-05.

This definition relates to segment reporting requirements for public companies.

(c) Comprehensive Income is defined as the change in equity (net assets) of a business entity during
a period from transactions and other events and circumstances from nonowner sources. It
includes all changes in equity during a period except those resulting from investments by owners
and distributions to owners.


CE2-2


The FASB Codification’s organization is closely aligned with the elements of financial statements, as
articulated in the Conceptual Framework. This is apparent in the lay-out of the “Browse” section, which
has primary links for Assets, Liabilities, Equity, Revenues, and Expenses.

10. (For Instructor Use Only) 2-6 Copyright © 2013 John Wiley & Sons, Inc. Kieso, Intermediate Accounting, 15/e, Solutions Manual 2-6 Copyright © 2013 John Wiley & Sons, Inc. Kieso, Intermediate Accounting, 15/e, Solutions Manual (For Instructor Use Only)



ANSWERS TO QUESTIONS


1. A conceptual framework is a coherent system of interrelated objectives and fundamentals that can
lead to consistent standards and that prescribes the nature, function, and limits of financial account-
ing and financial statements. A conceptual framework is necessary in financial accounting for the
following reasons:
(1) It enables the FASB to issue more useful and consistent standards in the future.
(2) New issues will be more quickly solvable by reference to an existing framework of basic theory.
(3) It increases financial statement users’ understanding of and confidence in financial reporting.
(4) It enhances comparability among companies’ financial statements.

2. The basic objective is to provide financial information about the reporting entity that is useful to
present and potential equity investors, lenders, and other creditors in making decisions about
providing resources to the entity.

3. “Qualitative characteristics of accounting information” are those characteristics which contribute to
the quality or value of the information. The overriding qualitative characteristic of accounting infor-
mation is usefulness for decision making.

4. Relevance and faithful representation are the two primary qualities of useful accounting information.
For information to be relevant, it should should be capable of making a difference in a decision by
helping users to form predictions about the outcomes of past, present, and future events or to confirm
or correct expectations. Faithful representation of a measure rests on whether the numbers
and descriptions match what really existed or happened.

5. The concept of materiality refers to the relative significance of an amount, activity, or item to
informative disclosure, proper presentation of financial position, and the results of operations.
Materiality has qualitative and quantitative aspects; both the nature of the item and its relative size
enter into its evaluation.

An accounting misstatement is said to be material if knowledge of the misstatement will affect the
decisions of the average informed reader of the financial statements. Financial statements are
misleading if they omit a material fact or include so many immaterial matters as to be confusing. In
the examination, the auditor concentrates efforts in proportion to degrees of materiality and relative
risk and disregards immaterial items.

The relevant criteria for assessing materiality will depend upon the circumstances and the nature
of the item and will vary greatly among companies. For example, an error in current assets or current
liabilities will be more important for a company with a flow of funds problem than for one with
adequate working capital.

The effect upon net income (or earnings per share) is the most commonly used measure of
materiality. This reflects the prime importance attached to net income by investors and other users
of the statements. The effects upon assets and equities are also important as are misstatements
of individual accounts and subtotals included in the financial statements. The auditor will note the
effects of misstatements on key ratios such as gross profit, the current ratio, or the debt/equity
ratio and will consider such special circumstances as the effects on debt agreement covenants
and the legality of dividend payments.

11. (For Instructor Use Only) 2-7 Copyright © 2013 John Wiley & Sons, Inc. Kieso, Intermediate Accounting, 15/e, Solutions Manual 2-7 Copyright © 2013 John Wiley & Sons, Inc. Kieso, Intermediate Accounting, 15/e, Solutions Manual (For Instructor Use Only)



Questions Chapter 2 (Continued)


There are no rigid standards or guidelines for assessing materiality. The lower bound of materiality
has been variously estimated at 5% to 20% of net income, but the determination will vary based
upon the individual case and might not fall within these limits. Certain items, such as a questionable
loan to a company officer, may be considered material even when minor amounts are involved. In
contrast a large misclassification among expense accounts may not be deemed material if there is
no misstatement of net income.

6. Enhancing qualities are qualitative characteristics that are complementary to the fundamental
qualitative characteristics. These characteristics distinguish more-useful information from less-
useful information. Enhancing characteristics are comparability, verifiability, timeliness, and
understandability.

7. In providing information to users of financial statements, the Board relies on general-purpose financial
statements. The intent of such statements is to provide the most useful information possible at
minimal cost to various user groups. Underlying these objectives is the notion that users need
reasonable knowledge of business and financial accounting matters to understand the information
contained in financial statements. This point is important. It means that in the preparation of financial
statements a level of reasonable competence can be assumed; this has an impact on the way and
the extent to which information is reported.

8. Comparability facilitates comparisons between information about two different enterprises at a
particular point in time. Consistency, a type of comparability, facilitates comparisons between
information about the same enterprise at two different points in time.

9. At present, the accounting literature contains many terms that have peculiar and specific meanings.
Some of these terms have been in use for a long period of time, and their meanings have changed
over time. Since the elements of financial statements are the building blocks with which the statements
are constructed, it is necessary to develop a basic definitional framework for them.

10. Distributions to owners differ from expenses and losses in that they represent transfers to owners,
and they do not arise from activities intended to produce income. Expenses differ from losses in
that they arise from the entity’s ongoing major or central operations. Losses arise from peripheral
or incidental transactions.

11. Investments by owners differ from revenues and gains in that they represent transfers by owners
to the entity, and they do not arise from activities intended to produce income. Revenues differ
from gains in that they arise from the entity’s ongoing major or central operations. Gains arise from
peripheral or incidental transactions.

12. The four basic assumptions that underlie the financial accounting structure are:
(1) An economic entity assumption.
(2) A going concern assumption.
(3) A monetary unit assumption.
(4) A periodicity assumption.

13. (a) In accounting it is generally agreed that any measures of the success of an enterprise for
periods less than its total life are at best provisional in nature and subject to correction.
Measurement of progress and status for arbitrary time periods is a practical necessity to serve
those who must make decisions. It is not the result of postulating specific time periods as
measurable segments of total life.

12. (For Instructor Use Only) 2-8 Copyright © 2013 John Wiley & Sons, Inc. Kieso, Intermediate Accounting, 15/e, Solutions Manual 2-8 Copyright © 2013 John Wiley & Sons, Inc. Kieso, Intermediate Accounting, 15/e, Solutions Manual (For Instructor Use Only)



Questions Chapter 2 (Continued)


(b) The practice of periodic measurement has led to many of the most difficult accounting prob-
lems such as inventory pricing, depreciation of long-term assets, and the necessity for
revenue recognition tests. The accrual system calls for associating related revenues and
expenses. This becomes very difficult for an arbitrary time period with incomplete transactions
in process at both the beginning and the end of the period. A number of accounting practices
such as adjusting entries or the reporting of corrections of prior periods result directly from
efforts to make each period’s calculations as accurate as possible and yet recognizing that
they are only provisional in nature.

14. The monetary unit assumption assumes that the unit of measure (the dollar) remains reasonably
stable so that dollars of different years can be added without any adjustment. When the value of
the dollar fluctuates greatly over time, the monetary unit assumption loses its validity.

The FASB in Concept No. 5 indicated that it expects the dollar unadjusted for inflation or deflation
to be used to measure items recognized in financial statements. Only if circumstances change
dramatically will the Board consider a more stable measurement unit.

15. Some of the arguments which might be used are outlined below:
(1) Cost is definite and reliable; other values would have to be determined somewhat arbitrarily
and there would be considerable disagreement as to the amounts to be used.
(2) Amounts determined by other bases would have to be revised frequently.
(3) Comparison with other companies is aided if cost is employed.
(4) The costs of obtaining replacement values could outweigh the benefits derived.

16. Fair value is defined as “the price that would be received to sell an asset or paid to transfer a
liability in an orderly transaction between market participants at the measurement date.” Fair value
is therefore a market-based measure.

17. The fair value option gives companies the option to use fair value (referred to as the fair value
option as the basis for measurement of financial assets and financial liabilities.) The Board believes
that fair value measurement for financial instruments provides more relevant and understandable
information than historical cost. It considers fair value to be more relevant because it reflects the
current cash equivalent value of financial instruments. As a result companies now have the option
to record fair value in their accounts for most financial instruments, including such items as
receivables, investments, and debt securities.

18. The fair value hierarchy provides insight into the priority of valuation techniques that are used to
determine fair value. The fair value hierarchy is divided into three broad levels.

Fair Value Hierarchy

Level 1: Observable inputs that reflect quoted prices for Least Subjective
identical assets or liabilities in active markets.

Level 2: Inputs other than quoted prices included in Level 1 that
are observable for the asset or liability either directly or
through corroboration with observable data.
Level 3: Unobservable inputs (for example, a company’s own
data or assumptions).
Most Subjective

13. (For Instructor Use Only) 2-9 Copyright © 2013 John Wiley & Sons, Inc. Kieso, Intermediate Accounting, 15/e, Solutions Manual 2-9 Copyright © 2013 John Wiley & Sons, Inc. Kieso, Intermediate Accounting, 15/e, Solutions Manual (For Instructor Use Only)



Questions Chapter 2 (Continued)

As indicated, Level 1 is the most reliable because it is based on quoted prices, like a closing stock
price in the Wall Street Journal. Level 2 is the next most reliable and would rely on evaluating similar
assets or liabilities in active markets. At the least-reliable level, Level 3, much judgment is needed
based on the best information available to arrive at a relevant and reliable fair value measurement.

19. The revenue recognition principle requires that companies recognize revenue in the accounting
period in which the performance obligation is satisfied. In the case of services, revenue is recognized
when the services are performed. In the case a selling a product, the performance obligation is met
when the product is delivered. Companies follow a five-step process to analyze revenue
arrangements to determine when revenue should be recognized: (1) Identify the contract(s) with
the customer; (2) Identify the separate performance obligations in the contract; (3) Determine the
transaction price; (4) Allocate the transaction price to separate performance obligations; and (5)
Recognize revenue when each performance obligation is satisfied.

20. A performance obligation is a promise to deliver a product or provide a service to a customer. The
revenue recognition principle requires that companies recognize revenue in the accounting period
in which the performance obligation is satisfied. In the case of services, revenue is recognized
when the services are performed. In the case of selling a product, the performance obligation is met
when the product is delivered.

21. The five steps in the revenue recognition process are:

Step 1 Identify the contract(s) with the customer. A contract is an agreement between two
parties that creates enforceable rights or obligations.

Step 2 Identify the separate performance obligations in the contract. A performance
obligation is ether a promise to provide a service or deliver a product, or both.

Step 3. Determine the transaction price. Transaction price is the amount of consideration that
a company expects to receive from a customer in exchange for transferring a good or
service.

Step 4. Allocate the transaction price to separate performance obligations. This is usually
done by estimating the value of consideration attributable to each product or service.

Step 5. Recognize revenue when each performance obligation is satisfied. This occurs
when the service is provided or the product is delivered.

Note that many revenue transactions pose few problems because the transaction is initiated and
completed at the same time.

22. Revenues are recognized when a performance obligation is met. The most common time at which
these two conditions are met is when the product or merchandise is delivered or services are
rendered to customers. Therefore, revenue for Selane Eatery should be recognized at the time the
luncheon is served.

23. The president means that the “gain” should be recorded in the books. This item should not be
entered in the accounts, however, because it has not been realized.

24. The cause and effect relationship can seldom be conclusively demonstrated, but many costs
appear to be related to particular revenues and recognizing them as expenses accompanies
recognition of the revenue. Examples of expenses that are recognized by associating cause and
effect are sales commissions and cost of products sold or services provided.

14. (For Instructor Use Only) 2-10 Copyright © 2013 John Wiley & Sons, Inc. Kieso, Intermediate Accounting, 15/e, Solutions Manual 2-10 Copyright © 2013 John Wiley & Sons, Inc. Kieso, Intermediate Accounting, 15/e, Solutions Manual (For Instructor Use Only)



Questions Chapter 2 (Continued)

Systematic and rational allocation means that in the absence of a direct means of associating
cause and effect, and where the asset provides benefits for several periods, its cost should be
allocated to the periods in a systematic and rational manner. Examples of expenses that are
recognized in a systematic and rational manner are depreciation of plant assets, amortization of
intangible assets, and allocation of rent and insurance.

Some costs are immediately expensed because the costs have no discernible future benefits or
the allocation among several accounting periods is not considered to serve any useful purpose.
Examples include officers’ salaries, most selling costs, amounts paid to settle lawsuits, and costs
of resources used in unsuccessful efforts.

25. The four characteristics are:
(1) Definitions—The item meets the definition of an element of financial statements.
(2) Measurability—It has a relevant attribute measurable with sufficient reliability.
(3) Relevance—The information is capable of making a difference in user decisions.
(4) Reliability—The information is representationally faithful, verifiable, and neutral.

26. (a) To be recognized in the main body of financial statements, an item must meet the definition of
an element. In addition the item must have been measured, recorded in the books, and passed
through the double-entry system of accounting.
(b) Information provided in the notes to the financial statements amplifies or explains the items
presented in the main body of the statements and is essential to an understanding of the per-
formance and position of the enterprise. Information in the notes does not have to be quanti-
fiable, nor does it need to qualify as an element.
(c) Supplementary information includes information that presents a different perspective from that
adopted in the financial statements. It also includes management’s explanation of the financial
information and a discussion of the significance of that information.

27. The general guide followed with regard to the full disclosure principle is to disclose in the financial
statements any facts of sufficient importance to influence the judgment of an informed reader.
The fact that the amount of outstanding common stock doubled in January of the subsequent
reporting period probably should be disclosed because such a situation is of importance to present
stockholders. Even though the event occurred after December 31, 2014, it should be disclosed on
the balance sheet as of December 31, 2014, in order to make adequate disclosure. (The major
point that should be emphasized throughout the entire discussion on full disclosure is that there is
normally no “black” or “white” but varying shades of grey and it takes experience and good
judgment to arrive at an appropriate answer).

28. Accounting information is subject to the cost constraint. Information is not worth providing unless
the benefits exceed the costs of preparing it.

29. The costs of providing accounting information are paid primarily to highly trained accountants who
design and implement information systems, retrieve and analyze large amounts of data, prepare
financial statements in accordance with authoritative pronouncements, and audit the information
presented. These activities are time-consuming and costly. The benefits of providing accounting
information are experienced by society in general, since informed financial decisions help allocate
scarce resources to the most effective enterprises. Occasionally new accounting standards require
presentation of information that is not readily assembled by the accounting systems of most
companies. A determination should be made as to whether the incremental or additional costs of
providing the proposed information exceed the incremental benefits to be obtained. This deter-
mination requires careful judgment since the benefits of the proposed information may not be readily
apparent.

15. (For Instructor Use Only) 2-11 Copyright © 2013 John Wiley & Sons, Inc. Kieso, Intermediate Accounting, 15/e, Solutions Manual 2-11 Copyright © 2013 John Wiley & Sons, Inc. Kieso, Intermediate Accounting, 15/e, Solutions Manual (For Instructor Use Only)



Questions Chapter 2 (Continued)

30. In general, conservatism should not be the basis for determining the accounting for transactions.

(a) Acceptable if reasonably accurate estimation is possible. To the extent that warranty costs can
be estimated accurately, they should be matched against the related sales revenue.

(b) Not acceptable. Most accounts are collectible or the company will be out of business very soon.
Hence sales can be recorded when made. Also, other companies record sales when made rather
than when collected, so if accounts for Landowska Co. are to be compared with other companies,
they must be kept on a comparable basis. However, estimates for uncollectible accounts should
be recorded if there is a reasonably accurate basis for estimating bad debts.

(c) Not acceptable. A provision for the possible loss can be made through an appropriation of
retained earnings but until judgment has been rendered on the suit or it is otherwise settled, entry
of the loss usually represents anticipation. Recording it earlier is probably unwise legal strategy
as well. For the loss to be recognized at this point, the loss would have to be probable and
reasonably estimable. (See FASB ASC 450-10-05 for additional discussion if desired.) Note
disclosure is required if the loss is not recorded; however, conservatism is not part of the
conceptual framework.

16. (For Instructor Use Only) 2-12 Copyright © 2013 John Wiley & Sons, Inc. Kieso, Intermediate Accounting, 15/e, Solutions Manual 2-12 Copyright © 2013 John Wiley & Sons, Inc. Kieso, Intermediate Accounting, 15/e, Solutions Manual (For Instructor Use Only)



SOLUTIONS TO BRIEF EXERCISES



BRIEF EXERCISE 2-1
(a) 5. Comparability
(b) 8. Timeliness
(c) 3. Predictive value
(d) 1. Relevance
(e) 7. Neutrality



BRIEF EXERCISE 2-2


(a) 5. Faithful representation
(b) 8. Confirmatory value
(c) 3. Free from error
(d) 2. Completeness
(e) 4. Understandability



BRIEF EXERCISE 2-3


(a) If the company changed its method for inventory valuation, the consis-
tency, and therefore the comparability, of the financial statements have
been affected by a change in the method of applying the accounting
principles employed. The change would require comment in the auditor’s
report in an explanatory paragraph.


(b) If the company disposed of one of its two subsidiaries that had been
included in its consolidated statements for prior years, no comment as
to consistency needs to be made in the CPA’s audit report. The compara-
bility of the financial statements has been affected by a business trans-
action, but there has been no change in any accounting principle
employed or in the method of its application. (The transaction would
probably require informative disclosure in the financial statements).

17. (For Instructor Use Only) 2-13 Copyright © 2013 John Wiley & Sons, Inc. Kieso, Intermediate Accounting, 15/e, Solutions Manual 2-13 Copyright © 2013 John Wiley & Sons, Inc. Kieso, Intermediate Accounting, 15/e, Solutions Manual (For Instructor Use Only)



BRIEF EXERCISE 2-3 (continued)


(c) If the company reduced the estimated remaining useful life of plant
property because of obsolescence, the comparability of the financial
statements has been affected. The change is not a matter of consistency;
it is a change in accounting estimate required by altered conditions and
involves no change in accounting principles employed or in their
method of application. The change would probably be disclosed by a
note in the financial statements. If commented upon in the CPA’s report,
it would be as a matter of disclosure rather than consistency.

BRIEF EXERCISE 2-4
(a) Verifiability
(b) Comparability
(c) Comparability (consistency)
(d) Timeliness



BRIEF EXERCISE 2-5


Companies and their auditors for the most part have adopted the general rule
of thumb that anything under 5% of net income is considered not material.
Recently, the SEC has indicated that it is okay to use this percentage for
the initial assessment of materiality, but other factors must be considered.
For example, companies can no longer fail to record items in order to meet
consensus analyst’s earnings numbers, preserve a positive earnings trend,
convert a loss to a profit or vice versa, increase management compensation,
or hide an illegal transaction like a bribe. In other words, both quantitative
and qualitative factors must be considered in determining when an item is
material.


(a) Because the change was used to create a positive trend in earnings,
the change is considered material.


(b) Each item must be considered separately and not netted. Therefore
each transaction is considered material.


(c) In general, companies that follow an “expense all capital items below
a certain amount” policy are not in violation of the materiality concept.
Because the same practice has been followed from year to year,
Damon’s actions are acceptable.

18. (For Instructor Use Only) 2-14 Copyright © 2013 John Wiley & Sons, Inc. Kieso, Intermediate Accounting, 15/e, Solutions Manual 2-14 Copyright © 2013 John Wiley & Sons, Inc. Kieso, Intermediate Accounting, 15/e, Solutions Manual (For Instructor Use Only)



BRIEF EXERCISE 2-6


(a) Equity
(b) Revenues
(c) Equity
(d) Assets
(e) Expenses
(f) Losses
(g) Liabilities
(h) Distributions to owners
(i) Gains
(j) Investments by owners


BRIEF EXERCISE 2-7
(a) Periodicity
(b) Monetary unit
(c) Going concern
(d) Economic entity


BRIEF EXERCISE 2-8


(a) Revenue recognition
(b) Expense recognition
(c) Full disclosure
(d) Measurement (historical cost)


BRIEF EXERCISE 2-9


Investment 1—Level 3
Investment 2—Level 1
Investment 3—Level 2


BRIEF EXERCISE 2-10


(a) Net realizable value.


(b) Would not be disclosed. Liabilities would be disclosed in the order to
be paid.

19. (For Instructor Use Only) 2-15 Copyright © 2013 John Wiley & Sons, Inc. Kieso, Intermediate Accounting, 15/e, Solutions Manual 2-15 Copyright © 2013 John Wiley & Sons, Inc. Kieso, Intermediate Accounting, 15/e, Solutions Manual (For Instructor Use Only)



BRIEF EXERCISE 2-10 (continued)


(c) Would not be disclosed. Depreciation would be inappropriate if the
going concern assumption no longer applies.


(d) Net realizable value.


(e) Net realizable value (i.e., redeemable value).


BRIEF EXERCISE 2-11
(a) Full disclosure
(b) Expense recognition
(c) Historical cost



BRIEF EXERCISE 2-12


(a) Should be debited to the Land account, as it is a cost incurred in acquir-
ing land.


(b) As an asset, preferably to a Land Improvements account. The driveway
will last for many years, and therefore it should be capitalized and
depreciated.


(c) Probably an asset, as it will last for a number of years and therefore
will contribute to operations of those years.


(d) If the fiscal year ends December 31, this will all be an expense of the
current year that can be charged to an expense account. If statements
are to be prepared on some date before December 31, part of this cost
would be expense and part asset. Depending upon the circumstances, the
original entry as well as the adjusting entry for statement purposes
should take the statement date into account.


(e) Should be debited to the Building account, as it is a part of the cost of
that plant asset which will contribute to operations for many years.


(f) As an expense, as the service has already been received; the contri-
bution to operations occurred in this period.

20. Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content

21. syvyytensä, joita ilman se ei voi puolustaa asemaansa kaiken
keskuksena ja olla ihmisille korottavan ja onnellistuttavan totuuden
varmana vakuutena. Nykyajan keskitasotilan voi sanoa olevan yhtä
epäileväisellä kannalla siihen nähden, onko todellisuudella mitään
syvyyttä ja voiko ihminen muuttamalla olevat olot siirtäytyä luovien
perusvoimien maailmaan, kuin uskonnon perustotuuksiin nähden.
Yllämainitut vaatimukset ovat erikoisten ajankohtien tuote,
ihmiskunnan harvinaisten sunnuntai- ja juhlapäivien aikaansaannos,
jolloin kohtalon erikoinen mielisuosio herättävien ja innostusta
virittävien olojen pohjalla antoi suurten persoonallisuuksien elää
samoihin aikoihin. Sellaisissa oloissa, luomisen innossa ja tulessa
näkymätön maailma voi tulla itsestään selväksi totuudeksi ja elämän
eittämättömäksi kotimaaksi; tällöin se voi saada puolellensa ihmisen
kaiken voiman ja hänen alttiin antautumisensa; vain tällöin oli
henkinen luominen samalla siveellinen, koko ihmisen kohottamista
tarkoittava teko. Mutta nuo luovien voimien ajat olivat ohimeneviä,
niitä ei voitu parhaimmallakaan tahdolla pitää ominaan tai tarpeen
mukaan käytäntöön ottaa; tuon luomistyön paljastama
maailmankuva menetti värinsä ristiriitaisten vaikutelmien edessä,
näkyväinen maailma ei näyttänytkään enää pelkältä näkymättömän
maailman ilmenemykseltä ja siitä kehkeytyneeltä, vaan sillä oli oma,
hengenelämän arvoihin nähden kokonaan piittaamaton luonteensa;
paljoa jäykempi vastarinta kohtasi ihmisen pyrkimyksiä ulkona isossa
luonnossa, hänen omassa sielunelämässään ilmeni paljon
kovakorvaisuutta henkisille tarkoitusperille, kritiikin teroittamin silmin
katseltuna se näytti suurten vastakohtien repimältä ja herpaisemalta,
kykenemättömältä kohoutumaan järjenelämän kaikkeahallitsevaan
yhteyteen. Ulkoa tulevaa vastustusta tämä elämänsuunnittelu
henkisen voimansa avulla tosin voi olla kykenevä kestämään;
vaikeinkin asia on kestettävissä, kun se samalla on kehoitushuuto

22. ylevän mielenlaadun osoittamiseen. Mutta jos sisäisessä ihmisessä
ilmenee ristiriitoja, jos ihminen tuntee itsensä särjetyksi ja
voimattomaksi, jos se, mikä tuntuu alhaiselta, pitää häntä
kahleissaan ja herpaisee kaiken ylöspäinpyrinnän, silloin
ehdottomasti koko kokonaisuus joutuu hyllyvälle pohjalle, silloin
ihminen kadottaa luottamuksen saavuttaa luovien perusvoimien
valtakunta. Vieläpä on niin, että saipa hän turvatuksi mitä tällaisia
saavutuksia tahansa, ne eivät kuitenkaan tunnu tyydyttävän hänen
sielunsa syvintä kaipuuta ja etsintää; näin ollen koko tuo kulttuuri
uhkaa muuttua aivan toisenlaisen elämän mukana seuraavaksi ja
vain puitteena kulkevaksi ilmiöksi ja ihmisen on silloin mahdoton
siinä nähdä elämän kysymyksen varmaa ratkaisua.
Näillä perusteilla on immanenttista idealismia jo vanhastaan
vastustettu, mutta vasta nykyaika on tämän vastustuksen tuonut
julki täysin kehitettynä, Ja tämän se on tehnyt vaatiessaan täyttä
huomiota sellaisille seikoille kuin ovat olioiden sokean tosioloisuuden
koko painava valtavuus, inhimillisessä olemassaolossa ilmenevä
järjettömyys, inhimillisen keskinkertaisuuden piittaamattomuus
korkeimpien tarkoitusperien edessä; se on edelleen tehnyt sen
osoittamalla ihmiskykyjen rajoituksen, joka ehdottomasti näytti
meiltä riistävän osanoton maailmanelämään. Nykyaikaisen itseyden
tunnon voimakas kehittyminen tempaa ihmisen irti perinnäisistä
yhteyksistä ja asettaa hänet maailman rinnalle ikäänkuin jonakin
erikoisena ja sille vastaisena olentona. Hänen näyttää kyllä olevan
mahdollista laajentaa oman olemassaolonsa äärettömiin saakka
laajennettavissa olevaa kehää, mutta ei koskaan mahdollista päästä
sen yli uuteen olokohtaan. Kuinka silloin henkinen luomistyö saisi
aikaan käänteen koko olemassaolossa ja avaamalla kaikkeuden
syvyydet antaisi elämälle tarkoituksen?

23. Tällaisten epäilysten ja järkytysten mukana ei tosin kokonansa
häviä tuon immanenttisen idealismin teho. Mutta niin pian kuin se ei
enää vaikuta sisästä käsin ja maailmanelämän voimana, niin pian
kuin se, sen sijaan että se itse olisi luova voima, muuttuu
perinnäisten saavutusten pelkäksi omaksumiseksi,
edelleenkehittamiseksi, nauttimiseksi, väljähtyy henkinen luomistyö
ehdottomasti pelkäksi muodolliseksi toiminnaksi. Niin varmasti kuin
tällä onkin oma arvonsa laajasuuntaiseen elämään liittyvänä, se ei
kuitenkaan voi omaehtoisesti antaa täyttä sisällystä elämälle ja sitä
tyydyttää. Tällainen muodollinen toiminta voi kyllä tarjota paljon
nautintoa ja valistusta, tehdä elämän rikkaaksi ja liikehtiväksi,
runsaudellaan luulotella vievänsä inhimillisen olemassaolon
syvänteiden yli. Mutta kun se ei voi saattaa ihmistä koko elämää
käsittävään ja sitä kohottavaan tekoon, eikä varmaan suhteeseen
maailmankaikkeuteen, kun se ei avaa hänelle mitään suuria ja
ehdottomuudellaan vaativia tehtäviä, vaan jättää kaiken mielihalun
ja taipumuksen varaan, ei se mitenkään voi tehdä elämää
elämisenarvoiseksi. Vieläpä on niin, että tuo muodollinen sivistys,
sellaisena kuin se ylimalkaisesti katsottuna esiintyy, potee sisäistä
näennäisyytttä ja epätotuutta. Sanotaan: ihmisen tulee lämmetä
henkisten arvojen ja hyvyyksien vuoksi, "harrastaa", niinkuin sana
kuuluu; hän ei uskottele vain toisille, vaan itsellensäkin hän
uskottelee, että hän kaiken tämän muka tekee täydestä sydämestä.
Itse asiassa on koko tuolla elämänalalla hänelle vain vähäinen tai,
ainakin, sivuseikan arvo luonnollisen ja sosiaalisen itsesäilytyksen
tarkoitusperien ja arkipäiväisten harrastusten ja intohimojen rinnalla.
Keskinäisen yhteiselämän koko taito on yhtämittaa suunnattuna
siihen, että tuo suuri ristiriita saataisiin peitetyksi ja siedettävä
näennäisyys ylläpidetyksi. Mutta näennäisyyden varaan emme voi
elämäämme heittää, emmekä saada pelkästä sivuseikasta voimaa

24. surujen ja ahdingon voittamiseksi, tukea vapautuaksemme
sietämättömäksi käyneestä tyhjyydestä. Todellista tyydytystä ei nyt
eikä koskaan anna ihmiselle muodollinen sivistys, joka vain on
toisasteista elämää.
Uskonto ja immanenttinen idealismi ovat yhdessä kohden saaneet
tehdä saman kokemuksen, molemmat ne näyttävät osoittavan, että
pyrkimys uuden maailman saavuttamiseen houkuttelee ihmiset
harhaan ja ettei se kykene estämään sortumasta pelkiksi kuvitteluiksi
niitä kauniita toiveita, joita se elämälle avaa. Suurten toiveiden
raukeamisen täytyy tuoda mukanansa jyrkkä vastavaikutus, syvä
mielenmasennus ja mitä synkimmät epäilykset. Olisiko luonto tehnyt
ihmisen sellaiseksi, että hänessä nousee ja täytyy nousta
toivomuksia ja toiveita, jotka eivät suurimmallakaan
voimainponnistuksella ole toteutettavissa? Olisiko vain harhakuva
häntä pilkkaamassa, kun hän pitäen välittömintä aistillista
olemassaoloa vähäpätöisenä ja riittämättömänä pyrkii sen yläpuolelle
ja uskon voimalla tai henkisellä luomistyöllä tahtoo saavuttaa uuden
olopiirin? Mutta ollakseen pelkkää mielikuvittelua ovat nämä henkiset
liikkeet toki saaneet aivan liiaksi paljon aikaa, liiaksi paljon panneet
liikkeelle voimia, liian paljon rikastuttaneet ja syventäneet elämää.
Uskonto loi itsenäisen sisäisen maailman ja sen mukana antoi
korkean ja ehdottomasti itsenäisen arvon puhtaalle mielenlaadulle,
se antoi elämälle vakavuutta ja ylevyyttä, kalsean kielteisyyden läpi
autuaaseen olemassaolon myöntämiseen kilvoitellessaan se sai
aikaan voimakasta jännitystä ja draamallista eloa, se antoi kaikkein
ensimäisenä sielulle todellisen historian ja teki tämän historian
kaiken tapahtumisen keskipisteeksi, se mursi luonnollisen
olemassaolon ahtauden ja kalseuden herättäessään rakkauden ja
iäisyyden valtaavan kaipuun. Immanenttinen idealismi vaati ihmisen

25. kaikki voimat täyteen toimintaan juurruttaen niihin samalla
pyrkimyksen sopusointuiseen yhteenliittymiseen, se kohotti ihmisen
yli kaiken hänen oman erikoisluontonsa pienuuden läheiseen
vuorovaikutukseen kaikkeuden kanssa, liittämällä yhteen totuuden ja
kauneuden se synnytti samalla ylevä- ja voimakasluontoisen elämän.
Kaikki tämä on herättänyt vaatimaan elämältä suuria. Jos siis
vaikutukset pysyvät, mutta koko rakennusta kannattanut perustus
luhistuu, mikä on silloin oleva suhteemme näihin kehityksen tuloksiin
ja vaatimuksiin? Ovatko ne irroitettavissa itse perustuksesta ja
voimassapidettävissä ilman sisäistä yhteyttä? Eikö tällainen
irroittaminen riistä niiltä koko niiden elävää sisällystä, eikö niistä
häviä koko niiden pakoittava ja kannattava voima? Näin ne jäävät
verettömien haamujen tavoin leijailemaan edessämme, kyllin
voimakkaiksi katkeroittaakseen meiltä näkyväisen maailman
tarjoaman ilon, mutta aivan liian heikoiksi omasta voimastaan
avatakseen meille uuden maailman ja siten antaakseen meidän
pyrkimyksellemme tarpeenmukaisen päämäärän ja elämällemme
tarkoituksen.
Nämä ovat huolia, joista ihmiskunnan pitkän päälle on mahdoton
vetäytyä syrjään. Lähinnä se voi etsiä huojennusta siten, että se ne
lykkää mahdollisimman paljon taka-alalle ja kääntää harrastuksensa
toiseen suuntaan. Näin menettelee nykyaika, näin tapahtuu eritoten
paljon puheen aiheena olleessa lännen vuosisadan käänteessä
idealismista realismiin. Väsymys sisäisen elämän kysymyksiin leviää
leviämistään, nuorekkaalla innolla ja voimalla ihmiskunta käy käsiksi
näkyväiseen maailmaan, joka yhä runsaampana ja runsaampana
avautuu ihmisten eteen, ja odottaa jos mistään, niin ainakin sen
elämään antautumisesta löytävänsä elämän tarkoituksen ja arvon.
Vasta tällainen käänne näyttää voivan vapauttaa elämän
tähänastisesta tyhjyydestä ja antaa sille lihaa ja verta; samalla kuin

26. ihmisen subjektiiviset toivomukset väistyvät olevaisuuden
järkkymättömän järjestyksen edestä, seuraa tästä välttämättömyys
kieltäytyä paljosta ja kesken kaikkea ulkonaista laajentumista elämä
saa sisäisesti ahtaammat rajat. Mutta näiden rajojen sisällä se
saavuttaa täyden ennakkoluulottomuuden ja yleisyyden, sen ei ole
tarvis, kuten vanhemmissa elämänsuunnitteluissa, paloittaa
todellisuuden yhteyttä hyvään ja pahaan, yhtä vähän kuin sen
tarvitsee mitään julistaa kielletyksi tai jättää surkastumaan, se voi
noudattaa jokaista viehätettä, empimättä kehittää kaikkia voimia.
Eikö tällaisen katsomuksen piirissä olisi mahdollisuuksia uusille
elämän synteeseille, löytääkö elämä kenties niistä täyden
oikeutuksen iloiseen itsetehostukseen, jota sille vanhemmat
elämänsuunnittelut kuvittelivat voimatta antaa varmuutta? Kaikissa
tapauksissa ihmiskunta on tämän tarkoitusperän hyväksi paljon
vaivaa nähnyt ja se on tällöin kulkenut kautta monen kehitysasteen
ja saanut koetella useita eri muovailuyrityksiä. Tarkastakaamme
näitä yrityksiä.
Uudemmat elämänmuodostukset.
Työkulttuuri.
Niin arveluttavana kuin meille esiintyykin nykyajan henkinen
järkkyminen, emme kuitenkaan voi kieltää, että sen rinnalla on
reippaassa käynnissä paljonlupaava rakennustyö. Yhdeksästoista
vuosisata on suorittanut perinpohjaisen suunnan muutoksen
näkymättömästä maailmasta näkyväiseen, sellaisena kuin tämä tulee

27. selvästi näkyviin siinä, että realismi on tieltänsä työntänyt idealismin
vakaumukset. Nuorella innolla ja voimalla ihmiset käyvät käsiksi
näkyväiseen maailmaan; kuta enemmän he sen tekevät itselleen
kotimaaksi, sitä lujemmaksi varmistuu heissä luottamus, että siitä on
löydettävissä tarkoitus ja arvo koko elämälle. Iloisella luottamuksella
käydään käsiksi työhön. Vankkumattoman lujalta tuntuu ihmisistä se
pohja, jolla he seisovat, kaikki ennakkoluulojen varjot, kaikki
taikauskon sumut ovat hälvenneet, kirkas päivänpaiste valaisee
yltympärinsä koko olevaisuutta ja näyttää sen väärentämättömän
luonnon, kaikille tahoille toiminnalle avautuu vapaa ja rajoittamaton
työmaa, vasta tällöin elämä näyttää ravistavan päältään kaiken
hämäryyden ja arvoituksellisuuden ja pääsevän täysin valveille,
täyteen todellisuuteen. Lisäksi kaikella sillä, mitä näin on saavutettu,
on tuoreen näkemisen ja ensikäden keksimisen viehätys.
Tälle uudelle elämälle näkyväinen maailma on saanut
verrattomasti suuremman merkityksen kuin mikä sillä oli edellisille
aikakausille. Se ei ole vain ennen aavistamattomasti suuressa
luonnossa ja ihmisen omassa historiassa avautunut hänen
ymmärrykselleen, se on myöskin tarjonnut yhä enemmän
liittymäkohtia hänen työlleen, yhä enemmän ja enemmän hän
kohoaa passiivisesta tilasta aktiivisesti ottamaan osaa ympäröivän
maailman elämään, asiainolon, jota hän ennen piti välttämättömänä
kohtalona, hän nyt voi omin voimin muuttaa ja parantaa; ihmistä
painavaan kurjuuteen ja hätään, erhetykseen ja harhaluuloon uusi
aika käy rohkeasti käsiksi ja koettaa ne saada kokonansa
poistetuiksi; kautta koko rintaman nostetulle järjellisyyden taistelulle
järjettömyyttä vastaan avautuu äärettömiä tehtäviä ja näköaloja.
Tämän uuden elämän ytimeksi tulee työ, s.o. toiminta, joka käy
käsiksi tehtäväänsä ja muodostaa esineensä ihmisen tarkoitusperien
mukaiseksi. Mutta se ei ole työlle mahdollista siinä korostetussa

28. mielessä, jota nykyaika vaatii, sen yhä enemmän ja enemmän
mukaantumatta luonnon ja kunkin esineen lakien mukaan, sen
omaksumatta näitä itselleen ja siten saamatta esineellistä luonnetta.
Näin tiede ja tekniikka, näin myöskin poliittinen ja käytännöllinen
toiminta osoittavat työn itsenäistymistä yksilöiden mielipiteitä ja
taipumuksia vastaan, yhä enemmän ja enemmän työ pyrkii luomaan
itselleen omat erikoiset tuotteensa ja kehittämään omat lakinsa ja
vireillepanevat voimat; näin se antaa ihmisen pyrkimykselle lujat
tukeet ja yhtämittaisen eteenpäin pääsemisen varmuuden. Jos
elämän on mahdollista näissä luotteissa saavuttaa tarkoitusta, niin se
voi sen saada yksinomaan työltä. Sen se näyttää antavan tekemällä
inhimillisen toiminnan noiden lujien luotteittensa kautta verrattomasti
tuotantokykyisemmäksi ja antamalla niissä myöskin yksityisen
ihmisen aikaansaannokselle samaten kuin kullekin silmänräpäykselle
erikoisen arvon, se kasvattaa ihmissuvun yhteenkuuluvaisuustunnon,
se yhdistää aikakaudet yhteisen työn loimilla ja pitää yksilönkin
elämän koossa, se osoittaa ihmiselle hänen suuruutensa ja samalla
hänen rajansa, se säilyttää iloisen mielen silloinkin, kun se nyt
kohtaa rajoja, avaamalla yhä uusia mahdollisuuksia, se lieventää jo
sillä, että se ryhtyy taisteluun, kohtalon jäykkyyttä. Kaikella tällä se
synnyttää miehekkään, selväpiirteisen, tarkoituksestaan tietoisen
elämän ja sen se tekee oman näköpiirimme sisällä, joutumatta
uskonnon ja metafysiikan pulmallisiin ongelmoihin. On siis oikeutettu
kysymys, eikö tällaisesta muodostelusta ole löydettävissä elämälle
täysi tyydytys ja tarkoitus. Tämä olisi kyllä mahdollista, jos sielu olisi
alennettavissa sivuseikaksi, jos ihminen koskaan voisi lakata
pyrkimästä olemuksensa sisäisen yhteyden saavuttamiseen ja tämän
yhteyden tarpeen tyydyttämiseen. Mutta kun tämä ei ole niin
yksinkertainen asia, ilmenee heti pulmia, jotka saattavat työn kaikki
saavutukset kysymyksenalaisiksi ja estävät pääsemästä tarkoitettuun

29. loppupäätökseen. Ihmisen pyrkimykset olivat lähinnä suunnattuina
yksinomaan työhön ja sen tuloksien täyttämät, vieläpä huumaamat;
ei ollut alussa rahtuakaan epäilystä siitä, ettei tästä myöskin koituisi
siunausta sielun voinnille, sen sisäiselle ololle. Mutta kuta
suurempipiirteiseksi työ kasvoi ja kuta itsenäisemmäksi se ihmisiin
nähden tuli, sitä torjumattomammaksi tulivat tällaiset epäilykset, sitä
jyrkemmät ristiriidat kohosivat työn vaikutusten ja sielun vaatimusten
välille. Sielun täytyy kustakin aikaansaannoksesta alinomaa palata
takaisin omaan itseensä, sen täytyy kysyä, mitä siitä voitetaan sen
omaksi hyvinvoinniksi, sen oman olon hyväksi, sen täytyy käsitellä
tätä omaa vointiaan kaikista päämääristä korkeimpana; työ
sitävastoin jättiläismäisine liitoksineen ja koneistoineen on täysin
piittaamaton siitä, mitenkä työntekijän sielun laita on. Työlle
työntekijä voi olla vain välikappale, jonka se ottaa palvelukseensa tai
hylkää aivan vain omien tarkoitusperiensä mukaan, hän on sille vain
työkalu, tajunnalla varustettu työkalu. Pitääkö sielu sellaisen
kohtelun kärsivällisesti hyvänään, eikö luontainen onnen ja ylemmän
elämän kaipuu nouse vastustamaan sellaista alennustilaa? Sekin vie
ankaraan ristiriitaan, että työ yhä haaraantumistaan
haaraantuessaan ja erikoistuessaan vaatii toimintaan yhä
pienemmän alan ihmisen voimista jättäen kaikki muut sitävastoin
surkastumaan. Mutta sielu voi menestyä vain siten, että sen kaikki
voimat herätetään eloon, siitä tuollainen surkastuminen tuntuu
sietämättömältä tappiolta. Lisäksi se tarvitsee menestyäkseen
rauhallista muodostumista ja sisäistä pysymistä, työ muuttaa elämän
hengästyneeksi rientämiseksi ja tavoittelemiseksi, se ei tunne mitään
seisahtumista eikä lepoa. Näinpä ollen sielu helposti voi työssä
nähdä vastustajansa ja itsesäilytysvaistonsa ajamana ryhtyä
taisteluun sitä vastaan. Minkälaisia järkytyksiä siitä voi koitua
elämälle, siitä antavat meille räikeän ja selvän kuvan sosiaaliset

30. liikkeet. Mutta tämä kysymys kurottaa tuolle puolen sosiaalisen alan
elämän kokonaisuuteen, kauttaaltansa uhkaavat siellä, missä kaikki
yksinomaisesti on suunnattuna työhön, sen tulokset kääntyä sielulle
tappioksi, keskellä kaikkia työn voittoja on olemassa se arveluttava
vaara, että elämänenergiat, persoonallisuudet ja niiden mukana
henkinen elämä vaimentuvat.
Elämänarvon probleemi joutuu tällaisessa elämämme
hajaannuksessa kokonansa epävarmalle pohjalle. Me voimme ajaksi
vajottaa itsemme työhön ja unohtaa itsemme, mutta tehdä työtä
lopultakin vain sitä tehdäksemme on aivan mahdotonta; Voltairen
ohje, että tulee tehdä työtä sitä aprikoimatta, alentaisi ihmisen
pelkäksi juhdaksi. Mitäpä on kaikesta työstä, jollei sen tulos tule
myöskin ihmisen koko olemuksen hyväksi? Senkin voi täydellä
selvyydellä nähdä nykyisestä asiantilasta, ettei työn edistyminen vie
sielua edes todellisuuden elävöimiseen ja sen omaksumiseen, sielu
ja maailma eivät tässä yhdy eläväksi yhteydeksi eikä ihminen ryhdy
eheänä kokonaisuutena kilvoitteluun yhdeksi kokonaisuudeksi
käsitetyn maailman kanssa sen sisäisesti käsittääkseen ja itselleen
omistaakseen, vaan esineiden maailma jää, huolimatta sielumme
suunnattomasta ahertelusta, sille vieraaksi, suuri voimain liikkeelle
pano ei anna elämälle mitään sisällystä ja niiden alojen, jotka ennen
kaikkea ovat henkisen luomistyön varassa, uskonnon, taiteen,
filosofian, täytyy lamautua ja ehtyä.
Näin työn ja sielun välinen ristiriita särkee elämän palasiksi ja
jättää meidät tilaan, jota emme voi hyväksyä lopulliseksi. Erilaisia
teitä pulasta pääsemiseksi on ajateltavissa. Meidän on lähinnä
käsitteleminen sitä, joka vastaa nykyaikaisen pyrkimyksen
pääsuuntaa. Mutta se merkitsee ryhtymistä asettamaan elämä,
ankarammin kuin oli laita edelläesitetyssä työkulttuurissa, kokonansa

31. keskelle välitöntä olemassaoloa ja etsimään sille tästä ristiriidatonta
yhteyttä ja kaikkea vallitsevaa tarkoitusperää. Tämä ajatuksenjuoksu
näkee sietämättömäksi käyneen pulmallisuuden perustuksen olevan
etupäässä siinä, että vanhempien elämänsuunnittelujen jatkuva
vaikutus ylläpitää ihmisen sielussa vaatimuksia ja yllykkeitä, jotka
ovat suoranaisessa ristiriidassa uudenaikaisen elämänsuunnan
kanssa ja niin ollen tuhoavat elämän eheyden. Siis täytettäväksi jää
se vaatimus, että tuo kaikki on perusteellisesti poisjuuritettava ja
annettava elämälle sisällys kokonansa kokemusmaailman
mahdollisuuksista.
Vasta tällä vaatimuksella esiintyessään kysymyksessä oleva
probleemi on tullut ratkaisevaan kohtaan, tässä täytyy tapahtua
selvä ratkaisu joko myönteiseen tai kielteiseen suuntaan. Ei missään
muussa nykyajan elämä niin voimakkaasti ja tunnusmerkillisesti tuo
julki kokonaiskäsitystään, kuin siinä, että elämä saa tarkoitusta ja
arvoa ollenkaan turvautumatta yläpuolella olevaan maailmaan,
ollenkaan menemättä tämän välittömän olemassaolon rajojen tuolle
puolen, ilman mitään ajatusmaailman taustaa, vieläpä ettei sitä
missään muualla ole löydettävissäkään kuin juuri näiden rajojen
sisältä. Tällaisessa pyrkimyksessä koettaa muodostaa koko
olemassaolon piirin yhdenlaiseksi, lukemattomat yksilöt enemmän
kuin missään muussa kohden yhtyvät yhdenlaatuiseen etsintään ja
yksin toivein, tästä nykyaikainen pyrkimys etupäässä saa voiman
kiihottaa eteenpäin ja uudeksi muuttaa. Siis mitä valtavin yritys
asettaa elämä kokonansa keskelle kokemusta samalla kuitenkaan
luopumatta tarkoituksen ja arvon vaatimuksesta; saavuttaako tämä
yritys päämaalinsa vai onko todellisuus sellainen, että yritys raukeaa
tyhjiin, on kysymys, jonka vain oma elämänkokemus voi ratkaista.
Aina sen mukaan miten tämä ratkaisu lankeaa, ratkeaa kysymys
elämän pääsuunnasta; jos se on kielteinen, niin täytyy meidän

32. luopua kaikista toiveistamme löytää olemassaololle tarkoitusta, tai
me olemme pakoitetut siirtymään uusille yläpuolella pelkän
olemassaolon kulkeville urille. Kaikissa tapauksissa tämä kysymys on
huolellisen ja ennakkoluulottoman punnitsemisen arvoinen. Sillä sitä
ei aseta vain yksityinen ihminen, vaan sen asettaa koko ihmiskunta,
eikä se aseta sitä satunnaisesta oikusta, vaan hetkellisistä ja
yksilöllisistä mielipiteistä ja -johteista kokonansa riippumatta
maailman historian kulun pakoituksesta. Ei näet voine kukaan kieltää
sitä, että aikaisemmat ratkaisut ovat ylimaailmallisuutensa takia
menettäneet ennen vallinneen varmuuden ja selvyyden; päivä
päivältä käy yhä selvemmäksi, ettei se vanhan ja uuden sekoitus,
joka on vallitsemassa nykyajan elämässä vastakkaisine liikkeineen
anna elämälle mitään tarkoitusta; ja niinpä on historiallisesti hyvinkin
oikeutettua pyrkiä päämaaliin ankarasti pysymällä tämän välittömän
maailman rajojen sisäpuolella. Tokko se sitten onnistuu, on toinen
kysymys.
Välittömään maailmaan supistuvan kulttuurin elämänkuvat.
Kahdella tavoin nykyaika on käynyt etsimään elämälle yhteyttä
välittömän olemassaolon pohjalta ja, jos se on ollenkaan
mahdollista, saamaan sille tarkoitusta, erityisesti poistamaan
sietämättömäksi käynyttä subjektin ja objektin välistä ristiriitaa. Joko
etsittiin subjektia ylempänä elämänkulkua, maailmanelämää, johon
ihminen kokonansa vajoaa ja joka ei jätä subjektille rahtuakaan
itsenäisyyttä, tai subjekti tekeytyi todellisuuden vallitsevaksi
keskipisteeksi, ja maailma tuli vain ihmiselämän puitteiksi, pelkäksi
ihmisen menestyksen välikappaleeksi. Me saamme nähdä, että

33. näiden molempien vastakohtien sisällä tapahtuu uusia
ajatussuuntien haaraantumisia ja että syntyy runsas määrä omituisia
elämänmodosteluja; samalla saamme nähdä, ettei mikään näistä
suunnitteluista ole pelkän teorian ja mietinnän ulkonainen tulos,
vaan että päin vastoin kullakin niistä on takanansa
maailmanhistoriallisessa työssä osallisena olleet liikkeet ja
aikaansaannokset.
Naturalistinen ja intellektualistinen elämänprobleemin ratkaisu.
Kuta enemmän uskonnon ja immanenttisen idealismin
maailmankuvat menettivät tenhoaan, sitä enemmän luonto on
kohonnut ihmisen koko maailmaksi ja samalla hänen omaksi
olemuksekseen, ei luonto sellaisena, mitä se itsessään on — sillä se
on nykyajankin silmissä kokonansa luoksepääsemätön syvyys ja
hämärä salaisuus —, vaan sellaisena kuin se ihmisestä käsin
katsottuna, mekaanis-kausaalisena kokonaisuutena näyttää. Joskaan
luonnontiede ei välittömästi vaadi tällaista luonnon ja maailman
yhdenvertaisiksi asettamista, — tämä on naturalistisen filosofian
tunnustus eikä luonnontieteellinen oppi —, luonnontiede on
kuitenkin tämän ajatuskannan juurena ja nykyaikaisessa elämässä
luonnontiede tukee tällaista katsomusta. Uuden ajan valistussuunta
esiintyi tekemällä jyrkän eron luonnon ja sielun välillä; kuta
ankarammin uusiaika vaati sieluttoman luonnon tunnustamista, sitä
kiivaammin se piti kiinni sielun subjektiivisesta olosta. Mutta jo
alunpitäen luonnon ääretön valtakunta oli kokonaisvaikutukseltaan
yksityisiä, hajallaan olevia sieluja paljoa voimakkaampi; lakkaamatta
kasvaessaan täytyi tämän valtakunnan yhä enemmän ja enemmän
vetää sielukin puoleensa; se ei ole vain osoittanut sielun olennaisesti
olevan yhä enemmän ja enemmän riippuvaisen luonnollisista

34. edellytyksistään vaan se on myöskin koettanut muodostaa sen
sisäistä laatua itsestänsä käsin ja vihdoin viimein koettanut saada
sen kokonansa kuulumaan vain avarampaan luotokäsitteeseen. Yhä
voimakkaammaksi tuli aikojen kuluessa taipumus käsitellä kaikkea
tiedettä luonnontieteenä ja kaikkea todellisuutta luontona. Ja jos
vielä olikin jonkun verran eroa olemassa ja epäilystä tällaisen
ratkaisun oikeutukseen, niin se näytti häviävän mekaanisen
kehitysopin esiintyessä, joka uskoi täysin voivansa sovittaa ihmisen
luontoon ja vieläpä sisäistä yhteyttä ja sisäisiä voimia kokonansa
vailla olevaan luontoon. Mutta nyt oli myöskin ryhdyttävää ja voitiin
ryhtyä antamaan ihmiselämälle, joka ei ollut muuta kuin pelkkä
palanen luonnonkulkua, pätevää sisällystä ja osoittamaan se
elämisen arvoiseksi.
Ei ole kiellettävissä, että tällainen yritys, huolimatta yllämainitusta
historiallisesta valmistuksesta, on jyrkässä ristiriidassa juurtuneen
ajatustavan kanssa. Tähän ajatustapaan liittyi paljon sellaista, joka
oli omiansa suosittelemaan ihmisen mahdollisimman jyrkkää
eroittamista luonnosta: siihen ei kehoittanut vain, jolleikaan
oikeutettu, niin ainakin ymmärrettävä ihmisen itsetunto, vaan
myöskin taipumus näin kohottamalla ihminen eri tasolle asettaa
hänen toiminnalleen korkeat tarkoitusperät ja antaa hedelmällisiä
herätteitä; ylevää ja jaloa mielenlaatua osoitti se, että ajatukset
ihmisestä olivat mahdollisimman suuret ja korkeat. Tämän
ajatuskannan sisältämä vastustus on sen kumottava, joka ihmisen
kokonansa asettaa luonnon puitteisiin ja käsittää hänen elämänsä
pelkäksi luonnontapahtumiseksi. Mutta sellaiseen kumoamiseen hän
voi ryhtyä siitä vakaumuksesta lähtien, että tuo vastustus on vain
sisäisesti jo voitetun elämäntavan jälkikaikua. Tämä vakaumus antaa
hänelle toiveita siitä, että se, mitä näennäisesti menetetään, on
tuova mukanansa todellista voittoa. Tässäkin kaiken ratkaisee asian

35. totuus, se jo olisi riittävä voittamaan kaikki ihmisen tuumat ja
yritykset.
Mutta kuinka on tämän totuuden laita? Voiko tässä tarjottu
elämänkuva käsittää ihmisen kaikki voimat ja kokemukset ja saada
ne täysin soveltumaan hänen erikoisluonteensa mukaisiksi?
Eittämättä tässä tarjolla olevalla elämällä yleisin piirtein katsottuna
on suuret edut puolellaan ja niiden kautta valtava vaikutus
nykyaikaisen ihmisen sieluun; kaikki pulmat, kaikki kaksinaisuus
näyttää tässä poistuvan ja elämä muodostuvan mitä
yksinkertaisimmaksi, suuret yhteydet ympäröivät ihmistä ja niiden
elämään hän voi ottaa osaa, vankalla pohjalla on tällöin, kuten
näyttää, hänen elämänsä, ja sitä johtaa varma välttämättömyys.
Kaikki tähänastinen hämäryys näyttää häviävän ja koko olemassaolo
astuvan kirkkaaseen päivänvaloon. Samalla tämä uusi elämä tuo
nykyisissä elämänmuodoissa paljon työtä ja taistelua. On
kysymyksessä sitkeä taistelu toiseen maailmaan uskovaa harhaluuloa
vastaan. Samaten kuin tämä harhaluulo oli tunkeutunut kaikille
aloille, samaten se on kaikilta aloilta perinjuurin poisperattava ja ne
uuden ajatuskannan mukaan uudelleen muodostettava. Me
tiedämme, kuinka suuresti tällainen vakaumus ja taisteluun vaatimus
viehättää laajoja piirejä meidän aikoinamme ja kuinka se varsinkin
saa puolelleen ylöspäin pyrkivät kansanjoukot, joille on aivan
ominaista tehdä lopullisen pätevyyden vaatimuksella esiintyviä
ratkaisuja tällaisten yleisvaikutelmien nojalla.
Pulma on edessä vasta seikkaperäisempään muodosteluun
ryhdyttäessä; silloin saadaan pian nähdä, että naturalistinen
maailmankatsomus ja sen edellyttämä ominainen elämänmuodostus
myöskin asettaa elämälle määrätyt rajat; se sulkee pois paljon
sellaista, mikä kuitenkin kenties on enemmän kuin vanhentuneiden

36. ajatussuuntien jälkikaikua enemmän kuin pelkkää harhaluuloa ja
taikauskoa. Elämä, joka kokonansa soveltautuu mekaanisen
luonnonjärjestyksen puitteisiin, tuntee yksityisten olokohtien
rinnakkaisuuden, mutta ei mitään kaikenkäsittävää yhteyttä,
yhtyminen ei voi sen kannalta olla muuta kuin ulkonaista
kokoonkasaumista ja yhteenasettelua, ei milloinkaan sisäistä
yhteyttä, elämänkehkeäminen ei ole mitään muuta kuin olonalkeiden
itsesäilytystä toisiaan vastaan, ja elämä kulkee kokonansa
mekaanisissa vuorosuhteissa. Tämän rinnakkaisolon kiinteistä
suhteista ei yksityisolion mitenkään ole mahdollista päästä irralleen,
siinä määrin on kaikki elämä välillistä ja sidottua, alkuperäisyydelle,
omintakeisuudelle ja vapaalle ratkaisulle ei ole pienintäkään sijaa.
Kaikki tapahtuminen on pelkkää tosiasiain kulkua, kysymyksistä
sellaisista kuin miksi? ja mitä varten? ei tahdota tietää mitään. Ei ole
enää olemassa sellaisten arvojen vastakohtia kuin hyvä ja paha,
vaan on kysymys enemmästä tai vähemmästä voiman määrästä.
Meidän päivinämme voi tuskin enää olla erimielisyyttä siitä, että
ihmiselämä suuresti vastaa tätä kuvaa, että myöskin sielunelämä on
paljoa enemmän luonnonelämän pelkkää kehittämistä kuin
aikaisemmin osattiin otaksua. Mutta siitä on kysymys, tokko tässä
onkin kaikki ja tokko se määrää koko elämän luonteen. Missä
elämältä puuttuu kaikki sisäinen yhteys, kaikki sisästäpäin tulevat
herätteet ja kaikki vapaus, missä elämä kokonansa muuttuu
ulkokohtaisten suhteiden pelkäksi yhtymäksi ja soveltautumiseksi
vaihteleviin olemassaolon ehtoihin, siellä ei ainoastaan, kuten onkin
itsestään selvää, ole lopussa kaikki uskonto, siellä yhtä suurella
välttämättömyydellä lakkaavat myöskin moraali ja oikeus, siellä
täytyy tieteen ja taiteen muuttua yksityisten mielteiden ja
aistimusten rinnakkainsattumiseksi, siellä käsitteet sellaiset kuin
persoonallisuus, luonne, mielenlaatu käyvät pelkiksi puheenparsiksi,

37. harhaluulon ja taikauskon tuotteiksi yhtä hyvin kuin uskonnolliset
vakaumukset. Ja mikä tehtävä jää tässä piirissä inhimilliselle
toiminnalle, jos enää ollenkaan voi puhua tehtävästä ja toiminnasta?
Luonto sekä ihmisessä että hänen ulkopuolellaan kulkee omaa
varmaa latuaan, pakoittavat vietit ovat suuntaamassa kaikkia
liikkeitä, oikeastaan ihminen ei toimi, vaan hänessä tapahtuu jotakin,
joka hänelle on pohjaltaan vierasta. Hänen tajuntansa voi vain olla
mukana ja katsella, mutta ei tarttua asiainkulkuun ja sitä uudestansa
muodostella. Näin tulisi ihminen ja hänen sielunelämänsä pelkäksi
katselijaksi, oikean todellisuuden varjoksi, jolleivät oman olemuksen
piiristä kohoavat erhetykset ja harhaluulot vaatisi häntä työhön ja
taisteluun. Tämä taistelu, taistelu luonnon yläpuolelle pyrkivää
ihmistä vastaan, taistelu taikauskoa ja inhimillistä luulottelua vastaan
jää tämän naturalistisen elämän ainoaksi liikkeenvirittäjäksi. Jos
voitto olisi jo saavutettu, valistus täydellinen ja ihminen palautettu
oikeaan asemaansa luonnon keskuudessa, niin eipä ole silloin
nähtävissä, mitä hänelle enää jäisi tehtävää. Elämä olisi tällöin
saatettu sisäiseen lepotilaan, ja kaikki muu jäisi luonnon eikä
ihmistahdon suoritettavaksi. Näin ollen tulisi pyrkimyksen
korkeimmaksi päämääräksi kaiken henkisen elämän poistaminen.
Voiko ihminen semmoisena, miksi maailmanhistoriallinen työ on
hänet tehnyt, tällä tavoin palata luonnon tasolle, luopua kaikesta,
mikä on häntä siitä eroittamassa, ja tällöin uskoa saavuttaneensa
oikean olemuksensa, onnellisuusvaatimuksensa tyydytetyksi? Me sitä
tuskin uskomme, me emme sitä jo senkään vuoksi usko, että
luontoon palaamisen vaatimus todistaa olennaisesti toisenlaatuista
sielullista elämää, kuin mitä pelkkä luonto voi itsestään kehittää.
Miksikä naturalisti sellaisella innolla ja mielenhehkulla vaatii ihmistä
palaamaan luontoon ja miksikä hän elämänsä päätehtäväksi asettaa
tämän tarkoitusperän saavuttamisen? Tokihan siksi, että hän uskoo

38. tällaisen palaamisen ihmisen onnellisuudelle ja oman pyrkimyksensä
totuudelle välttämättömäksi. Mutta voiko hän suunnitella ja tavoitella
sellaisia päämääriä yhdeksi yhteydeksi käsittämättä sekä
pyrkimyksen esinettä että itse pyrkimystä ja eikö elämä samalla
kehitä itsestään esille, kohoten yksityisten olokohtien kosketusta
ylemmäs, sisäisyyttä? Eikö lisäksi käsite totuus jo olennaisesti sisällä
pelkän tosiasiallisuuden rajain yli siirtymistä? Se joka vaatii totuutta
ja sitä tavoittelee, on enemmän kuin pelkkä palanen luontoa.
Myöskin totuuteen ja onnellisuuteen pyrkimisessä kohoaa
ihmisolemuksen syvyydestä jyrkkiä ristiriitoja, jollaisia luonnon
yhtämittaisuus ei tunne eikä voi sietää. Kun naturalisti ei havaitse,
että hänen oma menettelytapansa särkee ja kumoaa hänen
teoriansa, niin se vain osoittaa, kuinka itsestään ymmärrettävä
hänelle on sisäisen maailman ja henkisen elämän olopiiri, joka on
tulos koko historiallisesta kehityksestä. Sillä yhä enemmän ja
enemmän se on vastoin aistillista luontoa rakentanut ihmiselle oman
valtakunnan aistimellista luontoa vastaan; tästä valtakunnasta käsin
ja siinä hän myös kokee luontoa. Nykyaikana luonto kyllä on saanut
paljoa suuremman merkityksen inhimilliselle hengenelämälle ja tämä
elämä on osoittautunut olevansa paljoa läheisemmin luontoon
kiedottuna kuin varhaisempina aikoina, mutta siitä huolimatta se ei
mitenkään muutu pelkän luonnon aikaansaannokseksi; jos se siksi
muuttuisi, niin olisi silloin mennyttä sekä kaikki kulttuuri että kaikki
tiede kuin myös sisäisesti yhtenäisen vakaumuksen mahdollisuus. Ja
sellainenko asiaintila, joka sitä enemmän tuhoaa itseään, kuta
johdonmukaisemmin se itseään kehittää, jonka sisällys ja muoto ovat
keskenään jyrkässä ristiriidassa, senkö tulisi antaa meidän
elämällemme ja sen pyrkimykselle tarkoitus! Miltä näyttää tämä
naturalismin niin innokkaasti ja hartaasti ihmiskunnan
omaksuttavaksi ylistämä elämä yleisesti katsottuna? Ihmiselämän

39. piiri mitättömän pieni äärettömän kaikkeuden rinnalla ja sen keskellä
ypöyksinänsä, ihmisen tekeminen ja tekemättä jättäminen aivan
yhdentekevää tuon kaikkeuden edessä, ihmisessä itsessään ei
mitään sisäisen yhteyden mahdollisuutta, ei mitään keskinäisen
rakkauden ja kunnioituksen mahdollisuutta, ei mitään
luonnonviettien pakon voittamismahdollisuutta, kaikki toiminta
elämänsäilytyksen painon alaista, joka vie meidät yhä ankarampaan
taisteluun toisiamme vastaan, taisteluun, joka ei kykene antamaan
minkäänlaista sisäistä voittoa, minkäänlaista sisäistä tulosta; kaikkien
näiden kieltämysten etujen rinnalla yksinomaisena
aikaansaannoksena vapautus harhaluulosta ja taikauskosta, ihmisen
ja luonnon yhteenkuuluvaisuuden täydellinen oivaltaminen. Mutta
kuinka korkealle sitten arvioikin tällaisen valistuksen, niin voiko se
ihmistä jalostaa, auttaa häntä sisäiseen vaurastumiseen ja hänen
henkisen erikoisluonteensa kehittämiseen, kartuttaa hänen voimiaan,
saattaa hänet suhteeseen toisiin samankaltaisiin olentoihin tai
maailmankaikkeuteen, antaako se hänelle yleensä tilaisuutta
minkäänlaiseen itsenäiseen toimintaan? Ja voiko ihmiselämä ilman
tätä kaikkea olla elämisenarvoinen? Se voi olla sitä ainoastaan sille,
jolla on vain hyvin vähäiset vaatimukset, tai joka katkaisee
ajatuksenjuoksunsa keskitiehen, tai yhtämittaa täydentää omat
väitteensä juuri sillä tai kierrättää juuri siihen, jonka oikeutusta
samalla mitä suurimmalla innolla vastustetaan. Ken ajattelee
loppuun saakka, hän voi maaliin päästyään löytää vain pelkän
tyhjyyden, hän ei mitenkään voi välttää perinpohjaista
elämänkieltämistä, hänen täytyisi lopulta päätyä täydelliseen
epätoivoon. Vain taisteluntuoksina kilvoittelussa sitä vastaan, mitä
naturalismi väittää harhaluuloksi ja taikauskoksi, voi ihmiselle
uskotella, että hän pääsee kohoamaan yli oman tyhjyytensä ja
kykenemättömyytensä minkäänlaiseen henkiseen luomistyöhön.

40. Naturalismi ei siis kykene ratkaisemaan elämänprobleemia. Mutta
vastarintaa vaille olemme tähän saakka jättäneet sen väitteen, että
sillä on puolellaan meitä välittömimmin lähellä oleva maailma; niin
kauan kuin tämä väite jää vaille vastustusta, voi kaikki se, mikä
johtuu tuloksena henkisestä työstä, näyttää vain toisarvoiselta ja
jälkeenpäiseltä. Mutta onko juuri nykyajan pohjalta katsoen niin
varmaa ja ratkaistua, että aistillinen olemassaolo muodostaa elämän
välittömimmän ja lujan perustuksen? Varmasti tämä olemassaolo on
ihmiselle välittömin ja epäilemättömin, niinkauan kuin hän
kokonansa antautuu aistillisten vaikutelmien ja tuntemusten valtaan,
niinkauan kuin hän ei ajattele, niinkauan kuin hänen ajattelunsa ei
kohoa sidonneisuudestaan itsenäisyyteen. Lisäksi myöskin
inhimillinen ajattelu yhä vielä jää epäitsenäiseen asemaan; se ei
sellaisenaan suinkaan kohoa luonnon puitteiden yläpuolelle.
Kokemus osoittaa meille runsasta älyllistä kehitystä jo näidenkin
puitteiden sisäpuolella; viisautta, viekkautta, taitavuutta j.n.e. ei
todellakaan puutu eläimelliseltä elämältä. Mutta kaikki älyllinen
aikaansaannos ei tässä ole enempää kuin puolustuskeino ja ase
luonnollisen itsesäilytyksen palveluksessa, se edistää yksilön tai lajin
pysyväisyyttä, se ei johda yläpuolelle luonnon viettielämän uusille
urille ja omiin tarkoitusperiin. Tällaisen rajoituksen vallitessa äly jää
pelkäksi ruumiillisten etujen vastikkeeksi; minkä toiselle olennolle
tarjoaa voimakkaan ruumiin turva, toiselle notkeus ja vikkelyys, sen
voi toiselle tarjota hänen viekkautensa ja älykkäisyytensä. Näin on
laajoin piirtein katsottuna myöskin ihmisen laita; hänen älynsäkään
ei ensikädessä ole enempää kuin välikappale olemassaolon ankaraa
taistelua varten. Mutta se ei ole sitä kokonansa, vaan ihmisessä
tapahtuu käänne siihen suuntaan, että ajattelu hänessä kykenee
ponnistautumaan erilleen tuosta sidonneisuudestaan, asettautumaan
vastakohdaksi aistilliselle olemassaololle ja asettamaan tämän

41. kokonaisuudessaan levollisen tarkastelunsa alaiseksi. Niin
vähäpätöiseltä kuin ajattelu ensiksi tässä itsenäistymisessään
näyttääkin, niin tuo aluksi mitätön kipinä kykenee sytyttämään
valtavan tulen, joka voi kasvaa äärettömäksi ja sulattaa aistillisen
olemassaolon jäisen jäykkyyden. Ei ole kiellettävissä, ettei tässä ole
tällainen perustavaa laatua oleva käänne. Ihminen ei ajattele vain
luonnon sisäpuolella, vaan itse luonto on hänen ajatustoimintansa
esineenä, hän tekee sen itselleen probleemiksi, hänellä on kokemus
maailmasta ja samalla hän kohoaa sen yläpuolelle. Tämä ei olisi
hänelle mitenkään mahdollista, jos hänen ajattelunsa olisi pelkästään
passiivista ja epäitsenäistä laatua oleva kyky. Samalla kuin tuo
mahdollisuus jo todistaa itsenäistä toimintaa, samalla siinä ilmenee
olennaisesti toisenlainen elämä kuin mikä luonnon alalla on tarjolla.
Silminnähtävästi on tästä käänteestä seurauksena asiain
muuttuminen siihen suuntaan, että tästä lähin ajatteleminen tulee
elämän lähtökohdaksi, sen ensimäiseksi olokannaksi;
voitonriemuisalla voimalla ja sille itsestään kuuluvana ominaisuutena
ajattelu vaatii itselleen tosi välittömyyden ja myöntää pätevyyden
vain sille, mikä sille vakuuttavasti on osoittanut itsensä. Näin ajattelu
muuttuu kaiken mitaksi ja tuomariksi, aistillinen olemassaolo astuu
tällöin syrjään, se menettää niin sanoaksemme
kouraantuntuvaisuutensa ja muuttuu vaikeaksi käsitteeksi, se alenee
pelkäksi ilmiöksi, jonka todellisen sisällyksen ensin on osoitettava
itsensä ilmeiseksi. Näin ei tapahdu vain yksilössä, vaan aistillisen
olemassaolon yläpuolelle kohoutuminen ja elämän suunnan
kääntyminen käy läpi koko ihmiskunnan, se on kaiken kulttuurin sekä
edellytys että tulos. Sillä mitenkä olisi päästävissäkään mihinkään
kulttuuriin, mitenkä voisi syntyäkään ajatus sellainen kuin kulttuuri
ilman ajatustoiminnan itsenäistymistä erilleen aistillisuuden
vaikutuksesta ja ilman tämän niihin kohdistuvaa vastavaikutusta?

42. Nykyaika todistaa erikoisella selvyydellä ajatustyön yhtämittaista
eteenpäinkulkua ja siitä aiheutunutta olemassaolomme toisenlaiseksi
muuttamista. Tässä ajattelu ylpeänä ja rohkeana asettuu maailman
rinnalle, kehittää omasta luonnostaan asiain ytimiin käypiä
vaatimuksia ja pitää mitä suurimmalla tarmolla kiinni siitä, että koko
olevaisuus muodostuisi niiden mukaan. Tämä muuttaa luotteitansa
myöten koko elämän verraten siihen, mitä se varhaisempina aikoina
on ollut. Sillä nykyänsä ajattelu kevein siivin rientää edellä, tuomalla
esiin aatteita ja periaatteita se ravistelee elämän olevasta olotilasta
hereille ja koettaa osoittaa sen ilmiöt sisäisestä välttämättömyydestä
kohonneiksi. Nykyajan liikkeille antaa niiden valtaavan voiman ja
rajun intohimon etupäässä se, että niissä taistellaan periaatteiden
toteuttamisesta; vieläpä pyrkimykset aineellisen hyvinvoinnin
korottamiseksi valtaavat ja vallitsevat mielet etupäässä aatteillaan ja
periaatteillaan. Ajatuksen maailma se siis kannattaa ja vallitsee
aistillista olemassaoloa.
Ei ole kiellettävissä, että ajattelun kehityksessä kulkee mahtava
elämänvirtaus koko ihmiskunnasta lähtien yksilön sieluun saakka,
tämä virtaus joutuu mitä jyrkimmin naturalistista suuntaa vastaan,
toisen puolustaessa oikeuksiaan toistansa vastaan elämää vedetään
vastakkaisiin suuntiin, se joutuu aivan erilaisten virikkeiden alaiseksi
ja koko sen olemus järkytetyksi.
Luonnossa, sellaisena kuin se vallitsee nykyajan ihmistä, meitä
kohtasi pelkän ja sokean tosiasiallisuuden valtakunta, tätä
tosiasiallisuutta tulee naturalismin vakaumuksen mukaan kaiken
inhimillisen toiminnan noudattaa, tieteenkään tehtävänä ei ole
selvittely vaan kuvailu. Ajattelu sitä vastoin tahtoo luoda
sisällyksensä omasta työstään tai ainakin sen avulla päästä perille;
siksi sen täytyy pitää kiinni selvittelystä ja päätelmien tekemisestä,

43. se koettaa esiintyviä tosiasioita jaoitella ja uudelleen muodostella, se
ei milloinkaan ole tunnustava tällaisessa työssä löytämiänsä rajoja
lopullisiksi. Luonnon jäykän tapahtumainketjun ulottamisesta elämän
kaikkeuteen koituu sille täten kiusallinen este, vieläpä sisäinen
tuhoutuminen; ainakin täytyy ajattelun nähdä pulmallinen ristiriita
siinä, että ihmisen hämäräperäisen pakon vaatimuksesta täytyy
nimittää määrättyä osaa todellisuudesta omakseen, omaksi
minäkseen, seurata sitä sekä ilolla että surulla, kärsiä oman
olemuksensa seuraukset, ilman että hän mitenkään on tässä
kaikessa osallisena omalla toiminnallaan, omalla ratkaisullaan. Sillä
ollessaan pelkkä luonnonolento ihminen näyttelee vain hänelle
osoitettua osaa. Mutta ajattelevana olentona ihminen ei voi
elämäänsä ja oloansa katsella eläimen naivisuudella, hän ei voi
luopua vertailemasta, aprikoimasta ja kysymästä, ja jollei hän saa
mitään vastausta, niin hänen täytyy tuntea itsensä syvästi
nöyryytetyksi. Jo tällaisia probleemeja ja ristiriitoja synnyttäessään
ajattelu osoittautuu itsenäiseksi voimaksi vastoin koko luontoa.
Se osoittautuu lisäksi tällaiseksi sisäiseltä kutoumukseltaan. Me
huomasimme luonnossa, semmoisena kuin se naturalismin mukaan
on, vallitsevan pelkän yksityisten olokohtien ja ilmiöiden
rinnakkaisuuden; mutta ajattelulle sitävastoin on olennaista
moninaisuuden yhteyden käsittäminen, se kykenee suunnittelemaan
kokonaiskuvan ja pitämään siitä kiinni, se valaa kaikkeen, mihin se
käy käsiksi, sen vaatimuksen, että tästä on muodostettava
kokonaisuus. Tässä kaikki olonalkeet saavat tarkoituksensa ja
arvonsa siitä, mikä asema niillä on kokonaisuudessa, tässä
eteneminen ei tapahdu pelkän rinnakkainasettelun avulla, vaan siten,
että selvennetyn kokonaiskäsityksen avulla päästään yhä
korkeampaan kokonaiskäsitykseen. Samaten kuin ajattelu
muodostautuu tarkoin jäsennetyksi järjestelmäksi, samoin se

44. kohdistaa järjestelmällisyyden vaatimuksen koko elämän avaralle
alalle. Joskaan se ei puhtaasti voi toteuttaa tätä vaatimustansa sen
vuoksi, että kokemus on yhtämittaista, ja siihen nähden, mitä sen
oma äärettömyyden kaipuu vaatii, niin joka tapauksessa lähtee siitä
voimakas liike; jo pyrkimyksessään sisäiseen yhtenäisyyteen elämä
osoittaa kohonneensa yläpuolelle luonnossa vallitsevan
rinnakkaisuuden ja todistaa ajattelun voimaksi, jolla on oma
itsenäinen laatunsa.
Siinäkin luonnollinen olemassaolo ja ajatustyö joutuvat
sovittamattomaan ristiriitaan, ettei edellisessä jää sisäisyyden
ajatukselle vähintäkään sijaa, kun taas viimemainitussa sillä on
varma valta-asema. Nykyajan tieteellisen luonnonkuvan
edellytyksenä on kaikkien sisäisen maailman suureiden ja voimien
karkoitus luonnosta; sikäli kuin tämä määrää itse todellisuuden
muodostusta, täytyy elämän kokonansa kohdistua ulospäin, se voi
olla tekemisissä vain ulkokohtaisten suhteiden kanssa eikä koskaan
itsensä ja oman olokantansa kanssa. Mutta tällainen itseensä
kohdistuminen on ajatustoiminnassa ilmeinen. Sillä siinä on sen
liikkeellepaneva voima, että ajattelu koettaa kohoutua toteutumiseen
ja selvyyteen; kun se pyrkii vaatimustensa tuottamien
johtopäätösten täydelliseen kehittämiseen, kun se huomaa ristiriidat
sietämättömiksi, niin aina se on tekemisissä oman olokantansa
kanssa; silminnähtävästi tässä saavutetaan elämän sisäinen
itsenäisyys ja tällainen sisäinen itsenäisyys käy vaatimukseksi
kaikkialla, minne ajattelu ulottaa toimintansa. Pelkästään
toiskohtaiseen ja ulospäin suunnattu elämä käy sille sietämättömäksi
ulkonaisuudeksi.
Kaikki nämä vastakohdat vaikuttavat suoraan todellisuuden
peruskäsitteeseen ja elämän perusmuotoon ja saattavat meidät

45. yhteentörmätessään kiusalliseen epävarmuuteen. Näyttäytyy, että
juuri välitön olemassaolo, johon ihmiskunta oli turvautunut
löytääkseen lujaperusteisen, eheäluotteisen elämän, on
kaksimielinen, käsitettävissä kahdella vastakkaisella tavalla, ja että
pyrkimyksemme täten voi saada kaksi aivan päinvastaista suuntaa.
Nähdään välittömyyttä olevan kahta lajia, toinen aistillisen
kokemuksen, toinen itsenäistyvän ajattelun, kumpikin selittää
olevansa elämän varsinainen olokanta, kumpikin voi niinkauan
tuntea itsensä varmaksi ja vastustamattomaksi kuin se pysyy omassa
itsessään. Mutta kummallekaan se ei ole iänkaiken mahdollista, ei
kumpikaan voi ihmistä kokonansa omaksensa vallata, yhäti on
olemassa ajelehtimista puolelta toiselle. Me näimme ajattelun
vapautuvan irti aistillisuudesta ja kohoavan sen yläpuolelle, mutta
emme voi kieltää, että on olemassa ajautumista ajattelusta aistillisen
maailman puolelle. Ajattelu, kuten näimme, muutti elämän
peruspohjan ja todellisuuden peruskäsitteen; jo se että me
kykenemme tekemään luonnon ajattelumme esineeksi, osoitti, että
todellisuus on enemmän kuin pelkkä luonto. Mutta niin pian kuin
ajattelu tahtoo olla todellisuuden kaikkeus ja elämän yksinomainen
muodostaja, tulee sen rajoitus näkyviin. Missä ikinä tällaiseen
pyrittiin, kuten esim. mitä rohkeimmin filosofisessa mietiskelyssä ja
kohtuullisemmin kaikissa valistuspyrinnöissä, siellä elämä heti lankesi
kaava- ja varjomaisuuteen, silloin nähtiin, että ajattelu omasta
voimastansa kyllä kykeni luomaan sarjan muotoja, voimatta
kuitenkaan antaa niille elävää sisällystä. Milloin tämä näytti
ammennetulta pelkästään ajattelun omasta voimasta, silloin ajattelu
huomaamatta ammensi olemuspohjaisemmasta ja syvemmin
perustellusta todellisuudesta ja oli itse pelkkänä välikappaleena
kohottamassa tuota todellisuutta täydelliseen selvyyteen ja
itsetoimintaan.

46. Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
testbankbell.com