Introduction to Plasma Physics 1st Edition Gerard Belmont

Introduction to Plasma Physics 1st Edition Gerard Belmont
Introduction to Plasma Physics 1st Edition Gerard Belmont
Introduction to Plasma Physics 1st Edition Gerard Belmont

1. Visit ebookmass.com to download the full version and
explore more ebook or textbook
Introduction to Plasma Physics 1st Edition Gerard
Belmont
_____ Click the link below to download _____
https://ebookmass.com/product/introduction-to-plasma-
physics-1st-edition-gerard-belmont/
Explore and download more ebook or textbook at ebookmass.com

2. Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
An Introduction to Thermal Physics 1st Edition Daniel
Schroeder
https://ebookmass.com/product/an-introduction-to-thermal-physics-1st-
edition-daniel-schroeder/
Fusion Reactor Design: Plasma Physics, Fuel Cycle System,
Operation and Maintenance 1st Edition Takashi Okazaki
https://ebookmass.com/product/fusion-reactor-design-plasma-physics-
fuel-cycle-system-operation-and-maintenance-1st-edition-takashi-
okazaki/
The Physics of Everyday Phenomena _ a Conceptual
Introduction to Physics (2022) TENth Ed 10th Edition The
Physics Of Everyday Phenomena : A Conceptual Introduction
To Physics https://ebookmass.com/product/the-physics-of-everyday-phenomena-_-a-
conceptual-introduction-to-physics-2022-tenth-ed-10th-edition-the-
physics-of-everyday-phenomena-a-conceptual-introduction-to-physics/
Introduction to Health Physics, Fifth Edition Thomas E.
Johnson
https://ebookmass.com/product/introduction-to-health-physics-fifth-
edition-thomas-e-johnson/

3. Introduction to Health Physics, Fifth Edition Thomas E.
Johnson
https://ebookmass.com/product/introduction-to-health-physics-fifth-
edition-thomas-e-johnson-2/
The physics of everyday phenomena : a conceptual
introduction to physics 10th Edition W. Thomas Griffith
https://ebookmass.com/product/the-physics-of-everyday-phenomena-a-
conceptual-introduction-to-physics-10th-edition-w-thomas-griffith/
Plasma Etching Processes for CMOS Devices Realization 1st
Edition Nicolas Posseme
https://ebookmass.com/product/plasma-etching-processes-for-cmos-
devices-realization-1st-edition-nicolas-posseme/
Introduction to Bioplastics Engineering 1st Edition Ashter
https://ebookmass.com/product/introduction-to-bioplastics-
engineering-1st-edition-ashter/
The Sun : a Guide to Stellar Physics. 1st Edition Engvold
https://ebookmass.com/product/the-sun-a-guide-to-stellar-physics-1st-
edition-engvold/

6. Introduction to Plasma Physics

7. Series Editor
Laurence Rezeau
Introduction to Plasma Physics







Gérard Belmont
Laurence Rezeau
Caterina Riconda
Arnaud Zaslavsky

8. First published 2019 in Great Britain and the United States by ISTE Press Ltd and Elsevier Ltd
Apart from any fair dealing for the purposes of research or private study, or criticism or review, as
permitted under the Copyright, Designs and Patents Act 1988, this publication may only be reproduced,
stored or transmitted, in any form or by any means, with the prior permission in writing of the publishers,
or in the case of reprographic reproduction in accordance with the terms and licenses issued by the
CLA. Enquiries concerning reproduction outside these terms should be sent to the publishers at the
undermentioned address:
ISTE Press Ltd Elsevier Ltd
27-37 St George’s Road The Boulevard, Langford Lane
London SW19 4EU Kidlington, Oxford, OX5 1GB
UK UK
www.iste.co.uk www.elsevier.com

Notices
Knowledge and best practice in this field are constantly changing. As new research and experience
broaden our understanding, changes in research methods, professional practices, or medical treatment
may become necessary.

Practitioners and researchers must always rely on their own experience and knowledge in evaluating and
using any information, methods, compounds, or experiments described herein. In using such information
or methods they should be mindful of their own safety and the safety of others, including parties for
whom they have a professional responsibility.

To the fullest extent of the law, neither the Publisher nor the authors, contributors, or editors, assume any
liability for any injury and/or damage to persons or property as a matter of products liability, negligence
or otherwise, or from any use or operation of any methods, products, instructions, or ideas contained in
the material herein.

For information on all our publications visit our website at http://store.elsevier.com/
© ISTE Press Ltd 2019
The rights of Gérard Belmont, Laurence Rezeau, Caterina Riconda and Arnaud Zaslavsky to be identified
as the authors of this work have been asserted by them in accordance with the Copyright, Designs and
Patents Act 1988.

British Library Cataloguing-in-Publication Data
A CIP record for this book is available from the British Library
Library of Congress Cataloging in Publication Data
A catalog record for this book is available from the Library of Congress
ISBN 978-1-78548-306-6

Printed and bound in the UK and US

9. Introduction
It can be said that the “plasma” state constitutes the “fourth state of matter”. It is
less well-known than the other three states of matter (solid, liquid and gas) because
it is less present in our immediate environment. However, it must be known that
neutral matter, which constitutes the largest part of this environment, is an exception
in the universe. In most of the latter, matter consists either totally or partially of
charged particles (particularly, electrons and protons) which are free and not bound
within neutral atoms and molecules; these charged particle gases are called
“plasmas”. Their main property, which distinguishes them from neutral gases, is that
they closely interact with the electromagnetic field, on the one hand, because the
movement of particles is governed by fields, and on the other hand, because the
ensemble of particles is itself a source of fields by the charge density and the
currents that these movements cause.
Plasma physics is thus at the intersection of statistical physics and
electromagnetism:
– for the physics of natural plasmas, its most developed fields of application are
external geophysics (ionosphere/magnetosphere of the Earth and other planets,
aurora borealis, etc.), solar and stellar physics (solar corona, solar wind, etc.) and
astrophysics (galactic jets, etc.);
– for laboratory plasmas, they play a very important role in studies concerning
nuclear fusion, either by magnetic confinement (tokamaks) or by inertial
confinement (laser fusion) and in the production of energy particles via plasma
accelerator;
– partially ionized gases also constitute the state of matter encountered in
discharges (lightning, neon tubes, etc.) as well as in many technological applications
(surface treatment, deposition, etching, etc.).

10. 1
What Is Plasma?
The plasmas, which will be presented in this chapter, resemble gases, but
because they are constituted of free charged particles, the physics that govern their
dynamics is radically different. First, the charged particles’ motion is determined by
electromagnetic fields, and second, the fields are created by charge and current
densities caused by these particles. This coupling will be illustrated in a simple
example, called “plasma oscillation”. In this fundamental example, we will see how
all field fluctuations are accompanied by matter movements and, vice versa, how
every matter movement is accompanied by a field fluctuation.
1.1. Under what conditions is matter in the plasma state?
The term “plasma” was introduced for the first time by I. Langmuir in 1928
when he studied the ionized gas behavior in discharge tubes because the ion
oscillations observed in these tubes were reminiscent of the oscillations observed in
a gelatinous environment (plasma means gelatinous matter, or matter that can be
modeled, in Greek). Plasma then appears as a “fourth” state of matter, a gaseous and
ionized medium in which particle dynamics is dominated by electromagnetic forces:
other forces, such as gravity, are often negligible in this kind of system. Neutral
media are, in fact, also made up of electrons and protons, which are charged
particles; however, in this type of medium, they are bound within globally neutral
atoms and molecules. What distinguishes plasma from neutral media is the presence
of “free” charged particles, that is, particles that can move independently (in
opposite directions according to the sign of their charge), thus creating currents and
deviations from neutrality. The term “plasma” may in fact be extended to all media
(equivalents of gases, as well as liquids and solids) in which there are such

11. 2 Introduction to Plasma Physics
free charged particles. We will limit ourselves in this book essentially to plasmas,
which are the equivalents of gases and which must be named, more precisely,
“weakly correlated plasmas“. We will therefore consider media that are sufficiently
tenuous.
The development of plasma physics followed these first discoveries, in
conjunction with research on radio-communications. As early as 1901, G. Marconi
observed the reflection of the waves on what he thought was the atmosphere, but it
was in fact the ionosphere. The idea that our atmosphere is ionized from a certain
altitude was brought up by E. Appleton in 1925; he thus launched the study of
natural plasmas, which has gradually become that of astrophysical plasmas. In the
laboratory, studies have continued beyond discharges, particularly with research on
electron beams as sources of coherent radiation (klystrons), and they have
progressed to a much more intensive stage with the initiation of research on
controlled nuclear fusion, circa 1955. More recently, work has been undertaken to
study the interactions between plasmas and surfaces, leading to surface treatments
in mechanics or microelectronics thanks to plasmas. It has also been shown that
laser-created plasmas can behave as sources of rapid particles or radiation, that is, as
miniature accelerators, which offer an alternative to traditional accelerators. Plasma
research is therefore very active in the fields of astrophysics, fusion and industrial
applications.
Under the “normal” temperature and pressure conditions in which we live,
particles are naturally bound in the form of neutral atoms and molecules (although,
in the rest of the universe, this “fourth” state of matter is the normal state). To create
plasma from such a neutral gas, it is necessary to provide energy to remove one or
more electrons from each atom. It is therefore necessary that sufficient energy be
provided to the atoms so that they are partially, or even totally, ionized. This energy
can be provided in many ways.
1.1.1. Electric discharges
As I. Langmuir first showed, a gas can be ionized and a plasma created when we
produce an electric discharge in it. Such plasmas are indeed present in our familiar
surroundings, for instance, in certain types of lamps, neon signs and lightning (see
Figure 1.1). Others are also created in the same way for research purposes, as will be
seen in the following (see Figure 1.2).

12. What Is Plasma? 3

Figure 1.1. Lightning (source: Y. Faust). For a color version
of this figure, see www.iste.co.uk/belmont/plasma.zip

Figure 1.2. Discharge in a helium jet at atmospheric pressure. The discharge
propagates to the surface of a glass cell in which a second discharge in
helium at low pressure is initiated (source: O. Guaitella). For a color
version of this figure, see www.iste.co.uk/belmont/plasma.zip
1.1.2. Heating
In nature, ionization is often produced by thermal collisions between atoms (or
molecules) if their temperature is high enough. For a set of atoms maintained in
local thermodynamic equilibrium by collisions, when the atoms’ average kinetic
energy kBT becomes of the order of the atom’s ionization energy (≈eV), the fraction

13. 4 Introduction to Plasma Physics
of ionized atoms becomes significant. The effect of temperature on the ionization
state of a gas was first described by astrophysicist M. Saha in 1920, and is
summarized with the equation called “Saha’s ionization equation”, which provides,
in the hypothesis of a weakly ionized plasma in a thermodynamic equilibrium state,
the atom density in each ionization state as a function of the ionization energies and
the temperature. Figure 1.3 is a combination of images of the solar corona taken by
the EIT telescope aboard the SOHO probe. These images show the presence of
ionized chemical elements that can only exist at very high temperatures. From these
observations, we therefore immediately deduce an order of magnitude of the
temperature of the solar corona and the confirmation that the medium is indeed
composed of plasma.

Figure 1.3. Image of the solar corona realized in four ultraviolet wavelengths
(source: SOHO/EIT consortium. SOHO is a collaborative ESA/NASA mission).
For a color version of this figure, see www.iste.co.uk/belmont/plasma.zip
NOTE.– Often in plasma physics, temperature is indicated by the energy associated
with it in eV; the conversion factor is 1 eV = 11,605 K ≈ 10
4
K.

14. What Is Plasma? 5
1.1.3. Radiation absorption
A third way to ionize atoms may be via radiation absorption. The absorption of a
photon by an atom can produce an ion and an electron. If the recombination is slow
enough, plasma is formed. An example of plasma created in this way at low
temperature is that of the Earth’s ionosphere or that of any other planet with an
atmosphere (Figure 1.4). Solar ultraviolet radiation is absorbed by the atmosphere’s
upper layers and ionizes the atoms and molecules these layers are made of. The
terrestrial ionosphere has a maximum electron density of around 300 km. It is larger
during the day, when the atmosphere is hit by the Sun’s radiation, which confirms
the plasma’s creation mechanism. The electrons present on the night side were
created on the day side and are driven by the atmosphere’s rotation.

Figure 1.4. Density and temperature profiles in the terrestrial ionosphere.
For a color version of this figure, see www.iste.co.uk/belmont/plasma.zip
1.1.4. Different types of plasmas
The plasma state therefore groups very different media. In the natural state,
plasmas are present everywhere in the universe, including at less than a hundred
kilometers above our heads. The ionosphere is an example of partially ionized

15. Visit https://ebookmass.com today to explore
a vast collection of ebooks across various
genres, available in popular formats like
PDF, EPUB, and MOBI, fully compatible with
all devices. Enjoy a seamless reading
experience and effortlessly download high-
quality materials in just a few simple steps.
Plus, don’t miss out on exciting offers that
let you access a wealth of knowledge at the
best prices!

16. 6 Introduction to Plasma Physics
plasma, where atoms and neutral molecules coexist with electrons and ions, and give
rise to a large number of chemical reactions. At a higher altitude (magnetosphere),
the ionization becomes total. Many other astrophysical plasmas are also completely
ionized.
Artificial plasmas can also be produced, with a wide range of accessible physical
parameters, depending, for example, on whether one considers discharge plasmas or
fusion plasmas (the temperature must be very high to reach fusion).
We will also distinguish between magnetized and non-magnetized plasmas. The
external magnetic field in plasma is often introduced, by means of coils or magnets,
in order to keep it confined in an experimental device. Charged particles move along
the magnetic field lines in their gyration movement (see Chapter 2); it is then
possible to impose magnetic field configurations such that the particles do not
escape (or such that very little escape) from the confinement device. Such plasma
“contains” a magnetic field constraining the movement of the particles, and it is said
to be magnetized. In nature, too, we find magnetized plasmas, either by the magnetic
field associated with a star, a planet or the interstellar medium, or by a magnetic
field auto-generated by the plasma itself. In the absence of such a field, we will refer
to non-magnetized plasmas.
Hot or cold plasma? The literature often assigns the qualifiers “hot” or “cold” to
plasma. These terms are, however, imperfectly defined, and may cover different
notions. Most of the plasmas created in the laboratory (by discharge in particular)
can be called cold plasmas, in which the ionization rates are low and the temperature
of the ions is in equilibrium via collisions with that of the neutrals, and are thus
close to the ambient temperature ~273 K. On the contrary, the electrons of these
plasmas have much higher temperatures (of the order of at least a few electron volts)
and undergo few collisions with ions and neutrals. Their dynamics is then mainly
governed by the electromagnetic field. In this sense, hot plasma is, in contrast,
highly ionized plasma in which the temperatures of ions, as those of electrons, can
be much higher than the ambient temperature. This definition is, of course, very
empirical and leaves a fuzzy notion about how to name certain environments with
“intermediate” behaviors. Another, more theoretical way of attributing the qualifiers
“hot” or “cold” to plasma (or, more precisely, to a plasma population), is to look at
the importance of the pressure gradient in the balance of the voluminal forces acting
on the plasma. This definition will be used systematically in this book. It will be said
that the plasma is cold when the pressure term is negligible compared to the other
forces involved (the electric field, for example) and hot when, on the contrary, this
pressure term cannot be neglected.

17. What Is Plasma? 7
Figure 1.5 groups together the orders of magnitude characteristic of some
plasmas in order to fix ideas on what “plasma” can be. For comparison, we
recall that the atmosphere in which we live has a density (of neutrals) of about 3 ×
10
25
m
−3
for a temperature of 273 K. Thus, we can see that the conditions that we
will discover by exploring plasmas can be radically different from those we are
familiar with. Note that, in this figure, the flame and the metal are present although
they are not really plasmas. The flame is so weakly ionized that its behavior is
similar to that of a gas. The electron gas in a metal has a quantum behavior, which
also makes it a very special case.

Figure 1.5. Order of magnitude of temperatures and densities of some plasmas. The
logarithmic scales show the extent of the range of parameters found in nature
and in laboratory plasmas. The lines in bold represent the plasmas for which the
inter-particular distance d is equal to the Landau length r0 (blue), the Debye length
λDe (yellow) or the de Broglie wavelength λdB (red
value of the average free path of the electrons (see section 1.2 for the discussion on
these lines). For a color version of this figure, see www.iste.co.uk/belmont/plasma.zip

18. 8 Introduction to Plasma Physics
1.2. Plasma diagnostics: remote or in situ
The observation of plasmas can be done indirectly, such as, for example, when
Marconi discovered the ionosphere. It is the effect of plasma on wave propagation
that shows the existence of this plasma. Indeed, like most gases, plasmas are not
visible. Visible plasmas are those that emit light via an excitation–de-excitation
mechanism of their neutrals and ions. As an example, we can refer to auroras, with
their amazing colors.
The aurora in Figure 1.6 is associated with a ray of atomic oxygen. At about
100 km of altitude, the composition of the atmosphere is very different from what it
is on the ground and atomic oxygen is one of the most abundant elements. The
electrons that create the aurora are precipitated along the magnetic field lines
(see Chapter 2) and they excite the atmosphere’s molecules, which are then
de-excited by emitting light. The colors of the auroras depend on the altitude and
reflect the atomic composition.

Figure 1.6. Green aurora (source: F. Mottez, Tromsø, Norway, 2013).
For a color version of this figure, see www.iste.co.uk/belmont/plasma.zip
However, not all radiation is visible and some plasmas emit in wavelengths that
are invisible to the eye but are accessible thanks to measurements by spectroscopy.

19. What Is Plasma? 9
Figure 1.3 was obtained from non-visible radiation emitted by the Sun, converted
into false colors. Among these radiations, we find emission lines of iron: the figure
thus demonstrates the presence of iron in the corona. Spectroscopy thus provides
access to the composition, density and temperature conditions of the plasma. It
actually allows us to obtain much more information: for example, the Zeeman effect
can be used to measure the magnetic field in the plasma by splitting the emission
lines (Figure 1.7). The polarization of the transmitted waves can also be used to
obtain the direction of the magnetic field in the plasma.

Figure 1.7. On the left is the image of a sunspot. The black line is the slit of a
spectrograph, which makes it possible to draw the spectrum on the right. Two lines
cross the entire image. In the central part (which corresponds to the spot), we see
that the line on the left-hand side separates and that the one on the right-hand side
widens. It is therefore in the spots that the field is the most intense (source:
J.F. Donati). For a color version of this figure, see www.iste.co.uk/belmont/plasma.zip
Spectroscopy is a means of obtaining information on the plasma by observing it
at a distance. Measurements can also be made in the plasma itself (referred to as “in
situ” measurements). The oldest sensor is probably the Langmuir probe. It is a small
electrode that is introduced into the plasma and whose potential is varied. The
current–voltage characteristic of the probe makes it possible to obtain information
on the plasma’s density and temperature. This instrument is commonly used both in
laboratory plasmas and on space missions that explore natural plasmas in the solar
wind and planetary environments. Onboard these missions are also instruments that
measure electrical and magnetic fields (Figure 1.8), both continuous (DC) and
alternating (AC specific to plasmas but are necessary to
know all the parameters that intervene in the physics of the medium. There are also
particle detectors that are more sophisticated than the Langmuir probe that provide
access to the plasma’s composition (see Chapter 3).

20. 10 Introduction to Plasma Physics

Figure 1.8. AC magnetic field sensor with flux feedback. Qualification
model (QM PP for the MMS (NASA
(Right
of this figure, see www.iste.co.uk/belmont/plasma.zip
This in situ observation of plasmas is inseparable from the progress of space
exploration. The first measurements were made in the 1960s by instruments carried
on rockets (see Figure 1.9). They were followed by satellite missions around the
Earth, and then around the other planets of the solar system.

Figure 1.9. Dragon rocket (LPP collection l versions of this series were
launched during the austral summer 1966–1967 from the Dumont d’Urville base by
the CNES. The instruments are at the extremities of the arms that are deployed after
launching. For a color version of this figure, see www.iste.co.uk/belmont/plasma.zip
This space exploration continues and several examples of measurements will be
used throughout this book.

21. What Is Plasma? 11
1.3. Effects that dominate physics
In a neutral gas, collisions and external forces such as gravity govern the overall
dynamics of the fluid. Under the usual conditions of temperature and pressure (those
that we call “normal”), these collisions are so numerous that we hardly deviate from
equilibrium. These collisions also ensure diffusion and transport when the system is
out of equilibrium. The collisions we are talking about in this case are collisions
between neutral particles; they are therefore governed by short-range forces that can
be modeled, without making too much of an oversimplified approximation by the
so-called “billiard balls” model.
In totally ionized plasma, the interactions that occur between particles are
electromagnetic and, therefore, fundamentally different. Unlike interactions between
neutral particles, these interactions are of long range, the field created by a charge
only decreasing by a factor of 1/r
2
. A given particle may be sensitive to a very close
neighbor (“close binary interaction”), but it is a negligible effect in weakly
correlated plasmas; it is especially sensitive to all the others, much more distant, via
the electromagnetic fields that they create. On a certain scale (very small but
sufficient to have a statistic relating to a large number of particles), we can
distinguish a completely collective “mean” field and a field that varies randomly,
described as “thermal noise”. This random part is responsible for what we call
“collisions” in these plasmas. This point will be specified in Chapter 3. In the case
of partially ionized plasma, which we will not deal with here, the two types of
collisions (with neutrals and between charged particles) intervene in the physics of
the medium.
When we more precisely quantify the relative effects of the mean field and the
thermal noise (Chapter 3), we see a very important characteristic scale of the
plasma: the Debye length. Concerning the mean field, we will now show that this
scale manifests itself in a simple way when a charged body is placed in plasma: a
“sheath” is formed, which “screens” the electric field created by this charged body,
that is, beyond which this field tends towards zero. This sheath’s thickness is the
Debye length λD. This length is important because it characterizes the plasma’s
tendency to maintain quasi-neutrality at scales larger than λD.
1.3.1. Screening phenomenon
Consider an isolated sphere charged with a charge q. Its electrostatic potential is
given by:
Λ8∂L
?
8,?

22. 12 Introduction to Plasma Physics
The same sphere in plasma will tend to attract particles of the opposite sign and
repel particles of the same sign until equilibrium, where the thermal movement of
the particles compensates the force of the electric field. The result is that the
potential of the charged sphere in the plasma is given by:
Λ8∂L
?
8,?
ΛA
≠?≠? ω?⁄

(This so-called Debye–Hückel potential was initially established in chemistry to
characterize the sheath occurring around an electrode in an electrolyte.)
In plasma, in relation to the mass of electrons, which are much lower than that of
ions, we can consider that screening is essentially due to electrons (although,
in fact, ions also participate). We therefore define the Debye electronic length
λ
Hc=?
?,i>X
lc
.
, which is the reference screening scale in the plasma. Another
example of screening is shown in Figure 1.10, in which the effect of plasma
screening around charged conductive wires is shown. In the center of the figure are
the conductive wires, around which there is a sheath of width λD. On a smaller scale
or in the same order as the Debye length, we can clearly see a charge accumulation
of sign opposite to that of the charged wires, but at a greater distance, the plasma is
neutral. This illustrates the fact that, in plasma, the effect of a deviation from
neutrality can only have a limited range in the steady state.

Figure 1.10. Debye screening around the wires. The sheath boundaries are
explicitly shown with a globally neutral plasma around it. This is the first figure
with the word plasma, published in an article by Hull and Langmuir (1928)

23. What Is Plasma? 13
1.3.2. Binary interactions or collective forces?
The role of collisions between neutral and charged particles is described by the
notion of the mean free path. The mean free path is the distance over which the
trajectory of a test particle significantly deviates from its “ideal” trajectory, due to
the only collective field. In a neutral gas, its meaning is simple: the particle
trajectory is a broken line whose sections have an average size called the average
free path. However, in a plasma, the trajectory is completely different and the mean
free path estimation can be tricky due to interactions with distant particles caused by
Coulomb force, which is a long-range force. Figure 1.11 depicts such a trajectory:
the particles can approach each other but they never really meet.


Figure 1.11. Electron (or ion) trajectory shape in a plasma (bottom). The
characteristic distances are represented: l is the mean free path, d is the average
distance between particles and r0 is the Landau length. (Top) For comparison, the
situation in a neutral gas; the mean free path is the average distance traveled
between two shocks of billiard ball type. For a color version of this figure, see
www.iste.co.uk/belmont/plasma.zip
Among these collisions, both close and distant collisions occur a priori. In fact,
the weight of the latter is much greater and the close (binary) collisions are
negligible in a weakly correlated plasma (which is the general framework of this
book). To characterize the close interaction, we can calculate the Landau length.
This distance is that at which two particles must approach to have interaction energy
equal to their average kinetic energy, kBT, where kB is the Boltzmann constant and T

24. 14 Introduction to Plasma Physics
is the temperature. If we consider an electron, the Landau length is ΛN
4=
2
0
4
B
e
kTπε
;
it is in some way the particle size if considering the electrostatic interaction. This
allows us to define an effective section σ = πr0
2
and the mean free path for the close
interaction:
ΛH∂L
5
?
=
5:
,
.
(???)
.
??
0

where n is the particles’ density in the system. The higher the density, the smaller
the mean free path and the more important the collisions. On the other hand, high
temperatures correspond to large mean free paths, and therefore to few collisions.
A more in-depth estimate
1
, which also takes into account distant interactions, is
based on Rutherford scattering and calculates the charged particle from all other
plasma particles. It shows that the collision cross-section increases and is about
σ≈ 4 lnΛ πr0
2
, where lnΛ, called Coulomb logarithm, is given by ? ∝ J?
?
7
. This
parameter Λ takes into account the distant interactions by assuming a screening
phenomenon at the Debye length (with λD >> r0). It is very large in weakly
correlated plasmas: lnΛ varies from 5 to about 30. With this assumption, the
calculation of the mean free path is as follows:
l=
≠8≠?≠?
,
.
(i>X)
.
lc
0
jl?

Comparing this result with the mean free path calculation based only on close
interactions in the previous paragraph, we note that the long-range effect of the
Coulomb force is to reduce the mean free path by a factor of 4 lnΛ (factor of about
20–120). More detailed considerations on the notion of collision will be given in
Chapter 3.
The lines drawn in fine lines in Figure 1.5 give the typical values of mean free
path according to plasma characteristics. It is found that for most astrophysical
plasmas, l is of the order of magnitude of considered regions’ size. Collisions are
therefore very often completely negligible, as soon as the phenomena studied are of
a smaller scale than this global scale.
In plasma of density n, the average distance d between particles is n
−1/3
. The two
distances d and r0 can be compared as a function of density and temperature. The
blue line drawn in Figure 1.5 is obtained for d = r0. It can be seen that almost all the
plasmas are situated on the left-hand side of the line (r0 < d) and are so diluted that


1 For detailed calculation, see, for example, (Delcroix and Bers 1994, Chapter 3).

25. What Is Plasma? 15
the probability of a close binary encounter is totally negligible. In the opposite side
of the spectrum, we have strongly correlated plasmas: the potential energy of
interaction between particles is then greater than the average kinetic energy. This
case will not be dealt with in this book.
We therefore mainly assume the following inequality: r0 << d << λDe. These are
plasmas for which we have a large number of particles in a sphere of radius equal to
the Debye length (nλDe
3
>> 1 or d << λDe). This allows us to introduce a parameter
called the plasma parameter:
3 3/2
00
3
41
=
De DeDe
rrd
g
dn
π
λλλ
 
== ∝ 


This parameter is small (g << 1). The line λDe = d is shown in Figure 1.5 (yellow
line). We see that most of the plasmas mentioned are on the left-hand side of this
line and thus fall into this category of weakly correlated plasmas. For these plasmas,
the collective motion of charged particles dominates, and we can neglect the effect
of collisions between particles, that is, the effect of thermal noise on the trajectories.
If we have the opposite situation, that is, g >> 1, then we will get a situation where
the plasmas are strongly correlated: indeed, we can easily show that g >> 1 implies
r0 >> d.
1.3.3. Role of quantum effects
Plasma electrons are fermions and we know that if they find themselves too close
to each other, the quantum effects will intervene. These effects can be characterized
by the Fermi energy:
?
?=
?
.
k7
.
?o
.//
<
.
??

The comparison between thermal energy and Fermi energy is equivalent to the
comparison between the distance d between particles and the de Broglie wavelength;
it leads to the drawing of the red line in Figure 1.5. It is recalled that the de Broglie
wavelength for a set of electrons at temperature T is defined by ?
??=ℎ/?ΛG
?Λ6ΛI
?.
It can be seen that for most plasmas, on the left-hand side of the line, the thermal
energy is several orders of magnitude higher than the Fermi energy. The point
that represents a typical metal is well below this line, which corresponds to the
well-known fact that quantum effects are fundamental for understanding metallic
behavior. Plasmas in the interior of some stars may be sensitive to quantum effects,
and they are thus called degenerates. They will not be studied in this book.

26. Visit https://ebookmass.com today to explore
a vast collection of ebooks across various
genres, available in popular formats like
PDF, EPUB, and MOBI, fully compatible with
all devices. Enjoy a seamless reading
experience and effortlessly download high-
quality materials in just a few simple steps.
Plus, don’t miss out on exciting offers that
let you access a wealth of knowledge at the
best prices!

27. Other documents randomly have
different content

28. — Minä olen Kaarle Edvard, Englannin kuningas. [1688 karkoitetun
Kaarle II:n poika, joka ranskalaisten avustamana teki muutamia
epäonnistuneita maallenousun yrityksiä Englantiin; kuoli Roomassa
1788.] Isältäni perin oikeudet kruunuun ja olen siksi käynyt sotaa
niiden puolesta. Kahdeksalta sadalta liittolaiseltani on suorastaan
revitty sydän ulos rinnasta ja pommitettu heitä sillä poskille. Minäkin
olen istunut vankeudessa. Nyt olen menossa Roomaan tervehtimään
kuninkaallista isääni, joka myös samoin kuin minä ja iso-isäni on
valtaistuimeltaan syösty. Näin olen joutunut Venezian
karnevaalijuhliin.
Neljäs ryhtyi nyt puheisiin ja sanoi:
— Minä olen Puolan kuningas. [August III, Saksin vaaliruhtinas,
1733 valittu Puolan kuninkaaksi, karkoitettu valtakunnastaan
seitsemänvuotisen sodan aikana.] Huonon sotaonnen vuoksi olen
kadottanut perintömaani ja samanlaiset vastoinkäymiset kohtasivat
myös isääni. Alistun Sallimuksen tahdon alle samoin kuin sulttaani
Achmed, keisari Ivan ja Kaarle-Edvard, joille kaikille Jumala suokoon
pitkän ijän! Ja minä olen tullut Veneziaan karnevaalia viettämään.
Viides sanoi:
— Minä olen myöskin Puolan kuningas [Stanislaus Leczinski, 1704
valittu Puolan kuninkaaksi, pakeni Poltavan taistelun jälkeen
Ruotsiin. 1733 valitsi hänet eräs puolue uudestaan kuninkaaksi,
mutta hän ei voinut pitää puoliaan August III:tta vastaan. Luopui
kruunusta 1735, sai herttuakunnakseen Lothringin, jota hän hallitsi
niin hyvin, että sai lisänimekseen "Hyväntekijä". Kirjoitti filosofisia
teoksia ja hänen hovinsa Lunevillessä oli kirjallisten henkilöiden
kokouspaikka. Voltaire kirjoitti siellä Zadigin.] ja olen kadottanut
valtakuntani kokonaista kaksi kertaa; Mutta sallimus on sensijaan

29. lahjoittanut minulle toisen valtion, jossa olen tehnyt enemmän hyvää
kuin mitä kaikki sannaattien kuninkaat yhteensä ovat tehneet
Weichselin rannoilla. Minäkin alistun Kaitselmuksen tahdon alle ja
olen tullut Veneziaan karnevaalia viettämään.
Nyt oli kuudennen hallitsijan vuoro puhua.
— Hyvät herrat, sanoi hän, minä en tosin ole niin korkea herra
kuin te kaikki muut, mutta siitä huolimatta olen ollut kuningas yhtä
hyvin kuin kukaan teistä. Minä olen Teodor, ja minut on kerran valittu
Korsikan kuninkaaksi. [Parooni Teodor von Neuhof (1686-1756)
auttoi korsikalaisia 1735 vapaustaistelussa Genuaa vastaan, mutta
hänen täytyi paeta sieltä jo seuraavana vuonna. Nousi jälleen 1747
Korsikan rannalle, mutta ei saavuttanut menestystä. Hän lähti sitten
Lontooseen, jossa hänet pantiin velkavankeuteen.] Minua on kerran
nimitetty teidän majesteetiksenne ja nyt minua tuskin viitsitään
puhutella herraksi. Olen lyöttänyt rahaa ja nyt minulla ei ole niin
pennin pyöreää. Minulla on ollut kaksi valtiosihteeriä käytettävänäni
ja nyt on minulla tuskin edes palvelijaa. Olen istunut oikealla
valtaistuimella ja kuitenkin olen pitkän aikaa saanut virua Lontoossa
vankilan oljilla. Ja pelkään pahasti, että minua täälläkin odottaa
sama kohtalo, vaikka olen samoin kuin kaikki muutkin Teidän
Majesteettinne tullut Veneziaan karnevaalia viettämään.
Nuo viisi muuta kuningasta kuuntelivat tätä puhetta jalomielisellä
myötätuntoisuudella. Jokainen heistä antoi kuningas Teodorille
kaksikymmentä sekiiniä pukujen ja paitojen ostoon.
Candide lahjoitti hänelle kahden tuhannen sekiinin arvoisen
timantin.

30. — Kuka hän on, sanoivat nuo viisi kuningasta, tuo yksinkertainen
moukka, jolla on varaa antaa sata kertaa enemmän kuin kellään
meistä ja joka lisäksi vielä tekee sen?
Kun he nousivat pöydästä, tuli heitä vastaan neljä vastasaapunutta
pikkuruhtinasta, jotka myöskin olivat huonon sotaonnen vuoksi
kadottaneet valtakuntansa ja jotka sentähden tulivat Veneziaan
karnevaalia viettämään.
Mutta Candide ei kiinnittänyt enää minkäänlaista huomiota näihin
uusiin tulokkaisiin. Hän ei ajatellut mitään muuta kuin että miten hän
niin pian kuin suinkin pääsisi Konstantinopoliin rakasta
Kunigundaansa tapaamaan.

31. SEITSEMÄSKOLMATTA LUKU.
Candiden matka Konstantinopoliin.
Uskollinen Cacambo oli jo turkkilaisen laivakapteenin kanssa
sopinut siitä, että tämä ottaisi Candiden ja Martinin mukaansa
Achmed-sulttaanin laivaan. He heittäytyivät siis polvilleen hänen
Korkean Kurjuutensa jalkoihin ja lähtivät laivaan.
Matkalla sanoi Candide Martinille:
— Me olemme siis tänä iltana aterioineet kuuden viralta pannun
kuninkaan seurassa ja yhdelle heistä oli minulla vielä kunnia antaa
almu. Ehkäpä on maailmassa paljon muita yhtä onnettomia ja
onnettomampiakin ruhtinaita. Ja minä olen kadottanut ainoastaan
sata lammasta ja nyt saan rientää Kunigundan syliin! Rakas Martin-
ystäväni, kyllä Pangloss sittenkin oli oikeassa: kaikki on maailmassa
hyvin.
— Toivoisin, että niin olisi.
— Mutta, sanoi Candide, oli tuo sentään joka tapauksessa melkein
uskomaton seikkailu, mikä meillä oli Veneziassa. Onko koskaan vielä

32. kuultu tai nähty, että kuusi viraltapantua kuningasta olisi syönyt
yhteistä illallista samassa kapakassa.
— Ei tuo nyt ole sen kummempaa kuin moni muukaan niistä
tapahtumista, mitä meille on sattunut, sanoi Martin. Viraltapannut
kuninkaat ovat hyvin tavallisia ilmiöitä ja mitä taas tulee siihen
kunniaan, että olemme saaneet syödä heidän seurassaan, niin on se
niin mitätön, ettei siihen voi kiinnittää mitään huomiota.
Heti kun Candide oli päässyt laivaan, lankesi hän vanhan
palvelijansa ja ystävänsä Cacambon kaulaan.
— No, sanoi hän, kerro nyt, mitä Kunigunda tekee. Onko hän
edelleenkin sama ihanuuden ihmekukka kuin ennen? Rakastaako
hän minua edelleenkin? Miten hän voi? Olet varmaankin ostanut
hänelle palatsin Konstantinopolissa?
— Rakas isäntäni, vastasi Cacambo, Kunigunda pesee astioita
Propontiksen rannalla eräälle prinssille, jolla ei ole niitä suinkaan
liiaksi. Hän on orjattarena erään Ragotski-nimisen entisen hallitsijan
talossa, jolle Suur-Turkki antaa kolme taaleria päivittäin hengen
ylläpitimiksi. Mutta mikä on paljon surullisempaa, on se seikka, että
hän on kadottanut kauneutensa ja tullut hirvittävän rumaksi.
— Oli hän sitten ruma tai kaunis, sanoi Candide, niin olen
kumminkin kunniallinen mies ja minun velvollisuuteni on rakastaa
häntä aina. Mutta miten on hän voinut joutua niin halpaan asemaan,
vaikka hänellä oli rahaa noin viisi tai kuusi miljoonaa, jotka sinä veit
hänelle?
— Oli kyllä rahaa, sanoi Cacambo, mutta sillä ei pitkälle potkittu.
Ensin minun piti antaa kaksi miljoonaa senor don Fernando d'Ibaraa

33. y Figueora y Mascarenes y Lampourdos y Souzalle, Buenos-Ayreksen
kuvernöörille, saadakseni tämän luovuttamaan pois nti Kunigundan.
Ja eräs merirosvo kaappasi meiltä muitta mutkitta loput. Tämä
merirosvo vei meidät sitten Cap Matapaniin, Miloon, Nikosiaan,
Samokseen, Petraan, Dardanelleihin, Marmaramerelle ja Skutariin.
Kunigunda ja muori ovat molemmat tuon ruhtinaan palveluksessa,
josta juuri puhuin, ja minä olen viralta pannun sulttaanin orjana.
— Mikä kauhistava onnettomuuksien ketju! huudahti Candide.
Mutta kaikesta huolimatta on minulla vielä muutamia timantteja
jälellä ja niillä voin helposti ostaa Kunigundan vapaaksi. Mutta onpa
sentään suuri vahinko, että hän on tullut niin rumaksi.
Sitten hän kääntyen Martinin puoleen, kysyi:
— Kuka teidän mielestänne nyt on eniten surkuteltava, keisari
Achmed, keisari Ivan, kuningas Kaarle Edvard vai minä?
— Sitä en voi sanoa, vastasi Martin, sitä varten pitäisi minun voida
katsoa suoraan teidän sydämiinne.
— Ah, sanoi Candide, olisipa Pangloss vain täällä, niin hän kyllä
tietäisi sen ja ilmoittaisi sen meille.
— En kyllä tiedä, sanoi Martin, millä vaa'alla teidän Panglossinne
olisi mahtanut punnita ihmisten onnettomuuksia ja määrätä heidän
kärsimyksensä asteita. Ainoa, minkä minä uskallan väittää, on se,
että maan pinnalla on miljoonia sata kertaa surkuteltavampia ihmisiä
kuin Kaarle Edvard, keisari Ivan ja sulttaani Achmed.
— Paljon mahdollista, sanoi Candide.
Pari päivää myöhemmin saavuttiin Mustan meren kanaaliin.

34. Ensi töikseen Candide osti vapaaksi Cacambon, joka tuli hänelle
hyvin kalliiksi. Sitten hän hetkeäkään viivyttelemättä astui
seuralaisineen erääseen kaleerivenheeseen soudattaakseen itsensä
Propontiksen rannalle ja päästäkseen tapaamaan rakasta
Kunigundaansa, oli hän sitten kuinka ruma tahansa.
Soutajien joukossa oli kaksi vankia, jotka toimittivat tehtävänsä
kovin huonosti ja joiden paljaita olkapäitä itämainen laivuri vähän
päästä hutkaisi palmikoidulla nahkaruoskallaan. Täten tuli Candide
kohdistaneeksi heihin enemmän huomiota kuin muihin kaleeriorjiin ja
hän lähestyi heitä vastustamattoman säälin tunteen pakottamana.
Heidän epäinhimillisiksi vääristyneissä piirteissään oli jotakin, joka
hämärästi muistutti Panglossia ja neiti Kunigundan veljeä, tuota
onnetonta jesuiittaa ja paroonia. Tämä yhdennäköisyys liikutti ja
murhetutti syvästi Candiden mieltä ja hän katseli heitä vieläkin
tarkkaavaisemmin.
— Omituista, sanoi hän Cacambolle, jollen omin silmin olisi nähnyt
mestari Panglossin riippuvan hirressä ja jollen onnettomuudekseni
olisi omin käsin sattunut tappamaan paroonia, niin luulisinpä
melkein, että he tuossa soutavat tätä kaleeria.
Kuullessaan Candiden mainitsevan paroonin ja Panglossin nimeä,
huudahtivat nuo molemmat pakkovangit suurella äänellä, antoivat
airojensa pysähtyä ja jäivät liikkumattomina penkille tuijottamaan.
Laivuri hyökkäsi heti heidän kimppuunsa ja ruoska alkoi taas läiskyä
heidän yllään.
— Lopettakaa, lopettakaa, herra, huusi Candide, minä annan teille
niin paljon rahaa kuin vain ikinä tahdotte!
— Mitä? Onko se todellakin Candide, sanoi toinen vangeista.

35. — Mitä? Onko se todellakin Candide, toisti myös toinen.
— Onko tämä unta, sanoi Candide, vai olenko todellakin valveilla?
Olenko todellakin kaleerilaivassa? Onko tuo sama herra parooni,
jonka minä tapoin? Ja tuo toinen sama mestari Pangloss, jonka näin
riippuvan hirressä?
— Samat miehet olemme, vastasivat he.
— Mitä kuulenkaan! Tuoko siis on se suuri filosofi! sanoi Martin.
— Kuulkaa, herra laivuri, sanoi Candide, kuinka suuren
lunastussumman tahdotte hra von Thunder-ten-Tronckhista, joka on
yksi keisarikunnan ensimäisiä parooneja, ja hra Panglossista, joka on
Saksanmaan syvin metafyysikko?
— Kristitty koira, vastasi laivuri, koska nämä kaksi kristittyä koiraa,
jotka tuossa soutavat kaleeria, ovat kerran parooneita ja
metafyysikoita, jotka ammatit epäilemättä ovat hyvin arvossa
pidettyjä heidän omassa maassaan, niin saat antaa heistä
viisikymmentä tuhatta sekiiniä.
— Saatte ne, herra, ja viekää minut salamannopeasti takaisin
Konstantinopoliin! Tai ei, viekää minut neiti Kunigundan luo.
Mutta itämainen laivuri oli jo Candiden ensimäistä käskyä totellen
kääntänyt veneensä kokan kohti kaupunkia ja soutualus halkoi vettä
nopeammin kuin lintu lentää.
Candide syleili kerta toisensa jälkeen paroonia ja Panglossia.
— Ja kuinka en siis olekaan tappanut teitä, rakas paroonini? Ja
kuinka olette vielä hengissä, rakas Panglossini, vaikka olette hirtetty?

36. Ja minkätähden olette molemmat Turkissa kaleerisoutajina?
— Onko totta, että rakas sisareni on myöskin tässä maassa? kysyi
parooni.
— On, vastasi Cacambo.
— Ja te olette siis todellakin minun rakas oppilaani Candide?
huudahteli Pangloss.
Candide esitti heille Martinin ja Cacambon, ja kaikki syleilivät
toisiaan ja kaikki puhuivat yht'aikaa. Kaleeri kiiti eteenpäin kuin
tuulispää ja tuossa tuokiossa he olivatkin jo satamassa.
Lähetettiin sana eräälle juutalaiselle, että tämä heti paikalla
saapuisi kauppoja hieromaan. Hän tuli ja Candide möi hänelle
viidestä kymmenestä sekiinistä erään timantin, jonka arvo oli sata
tuhatta sekiiniä, mutta juutalainen vannoi Abrahamin nimessä, ettei
hän mitenkään voinut antaa enempää. Candide lunasti sitten
viivyttelemättä paroonin ja Panglossin vapaiksi. Viimeksimainittu
heittäytyi vapauttajansa jalkoihin huuhdellen niitä kyynelillään;
toinen kiitti häntä pienellä päännyökkäyksellä luvaten maksaa
hänelle tuon summan takaisin ensi tilassa.
— Mutta onko todellakin mahdollista, että sisareni on täällä
Turkissa? kysyi hän.
— Ei mikään ole sen mahdollisempaa, vastasi Cacambo, koska hän
kerran pesee transsylvanialaisen ruhtinaan lautasia.
Lähetettiin vielä hakemaan kaksi juutalaista ja Candide möi vielä
kaksi timanttia ja kaikki astuivat jälleen erääseen toiseen kaleeriin ja
lähtivät Kunigundaa vapauttamaan.

37. KAHDEKSASKOLMATTA LUKU.
Mitä Candidelle, Kunigundalle, Panglossille, Martinille ynnä muille
tapahtui.
— Siis vielä kerran, suokaa minulle anteeksi, kunnianarvoisa isäni,
sanoi Candide paroonille, että silloin viimeksi työnsin sapelin
vatsaanne.
— Älkäämme puhuko siitä enää, sanoi parooni; myönnän, että
minäkin olin vähän liiaksi kuumaverinen. Mutta koska te tahdotte
tietää, mitä kohtalon oikkua saan kiittää siitä, että nyt olen
kaleerivankina, niin kuulkaa: senjälkeen kun kollegion apteekkari-veli
oli lääkinnyt haavani, hyökkäsi kimppuuni joukko espanjalaisia, jotka
ottivat minut mukaansa ja heittivät minut Buenos-Ayreksen vankilaan
juuri samoihin aikoihin kun sisareni lähti sieltä pois. Pyysin päästä
takaisin Roomaan isä ylikenraalin luo, ja minut nimitettiin
Konstantinopolissa olevan Ranskan lähettilään hovisaarnaajaksi.
Tuskin olin vielä ollut viikkoakaan tuossa virassa, kun eräänä iltana
tapasin muutaman erittäin kaunistekoisen nuoren ikoglanin. Oli hyvin
kuuma, tuo nuori mies tahtoi kylpeä; käytin tilaisuutta hyväkseni ja
menin myöskin kylpemään. En nimittäin tiennyt, että kristitty, jos

38. hänet vain tavattiin alastomana nuoren mahomettilaisen parissa, oli
tehnyt itsensä syypääksi kuolemanrikokseen. Eräs kadi määräsi
minulle sata kepinlyöntiä jalkapohjiin sekä tuomitsi minut
kaleerivangiksi. En luule, että vielä milloinkaan maailmassa on tehty
verisempää vääryyttä. Mutta tahtoisinpa kovin kernaasti tietää,
minkätähden sisareni on erään turkkilaisten turviin paenneen
transsylvanialaisen ruhtinaan kyökkipiikana.
— Mutta kuinka on mahdollista, että minulla jälleen on ilo nähdä
teitä, rakas Panglossini?
— Totta on, sanoi Pangloss, että olette nähnyt minun roikkuvan
hirressä. Oikeastaanhan minut olisi pitänyt polttaa, mutta kuten
muistatte oli kova rankkasade juuri silloin kun minua yritettiin
paistaa. Ja myrsky yltyi niin, ettei tulen sytyttämisestä voinut olla
puhettakaan. Ja kun ei parempaakaan keksitty, vedettiin minut
hirteen. Eräs haavalääkäri osti ruumiini, vei minut kotiinsa ja alkoi
leikellä minua vetäen ensin nahan auki navasta solisluuhun. Eipä
juuri voi tulla huonommin hirtetyiksi kuin mitä minä olin tullut. Pyhän
inkvisitsionin määräysten ylin toimeenpanija, joka oli muuan
alidiakoni, poltti todellakin ihmisiä aivan mallikelpoisen hyvin, mutta
hän ei ollut tottunut hirttämään. Nuora oli märkä eikä liukunut
tasaisesti, vaan takertui solmulle. Joka tapauksessa hengitin vielä ja
heti ensimäisestä ristileikkauksesta parahdin niin pahasti, että
haavalääkäri kaatui selälleen kauhistuksesta ja luullen leikelleensä
itse perkelettä hän puolikuolleena pelosta lähti pakoon sellaisella
kyydillä että hän vielä kerran portaissa kaatui. Tuon metelin
kuullessaan kiiruhti hänen vaimonsa viereisestä huoneesta
katsomaan mikä oli hätänä, ja kun hän näki minut pöydällä
leikattuna, pelästyi hän vielä enemmän kuin hänen miehensä ja lähti
hänen jälessään pakoon kaatuen hänen päälleen. Kun he vähän

39. olivat tointuneet ensimäisestä säikähdyksestään, sanoi lääkärin
rouva lääkärille:
— Ukkoseni, kuinka sinun päähäsi pälkähtikin ruveta leikkelemään
vääräuskoista? Etkö sinä tiedä, että tällaisten ihmisten ruumiissa
asuu aina perkele. Minä menen kiireesti hakemaan pappia, että hän
ajaisi ulos perkeleen.
Tämän ehdotuksen kuullessani säikähdin kovasti ja kooten kaikki
voimani sain huudetuksi: "Armahtakaa minua!" Vihdoin tuo
portugalilainen parturi [parturit toimittivat siihen aikaan
haavalääkärin tehtäviä] tuli vähän rohkeammaksi; hän neuloi jälleen
yhteen nahkani ja hänen vaimonsa hoiti minua, joten jälleen parin
viikon kuluttua olin jalkeilla. Parturi hankki minulle paikankin, pääsin
nimittäin hänen toimestaan erään Veneziaan matkustavan
maltalaisritarin palvelijaksi. Mutta kun isännälläni ei ollut millä
maksaa minulle, rupesin erään venezialaisen kauppiaan palvelukseen
ja seurasin häntä Konstantinopoliin.
Eräänä päivänä pisti päähäni mennä sisälle erääseen moskeaan.
Siellä ei ollut ketään muuta kuin eräs vanha imam ja eräs hyvin sievä
ja nuori nainen, joka paraikaa hartaasti luki paternosteriaan. Hänen
povensa oli aivan paljaana ja oli siihen pistetty kaunis kimppu
tulpaaneja, ruusuja, vuokkoja, leinikoita, hyasintteja ja kevätesikoita.
Hän antoi kukkavihkonsa pudota; minä nostin sen ylös ja annoin sen
hänelle takaisin erittäin kunnioittavalla hartaudella. Tämä toimitus
kesti kuitenkin niin kauan, että imam suuttui ja nähdessään, että
minä olin kristitty, huusi apua. Minut vietiin kadin luo, joka annatti
minulle sata piiskaniskua jalkapohjiin ja lähetti minut
kaleeriorjuuteen. Minut kytkettiin juuri samaan kaleeriin ja samalle
penkille kuin herra paroonikin. Samassa kaleerissa oli vielä neljä

40. marseillelaista nuorukaista, viisi napolilaista pappia, kaksi korfulaista
munkkia, jotka kaikki vakuuttivat, että sellaista sattui täällä jok'ikinen
päivä. Hra parooni väitti, että hänelle oli tapahtunut suurempi
vääryys kuin minulle; minä taaskin puolestani väitin, että oli paljon
luvallisempaa kiinnittää kukkavihko jonkun naisen rintaan kuin olla
ilkialastomana jonkun ikoglanin kanssa. Niin me kiistelimme
lakkaamatta ja saimme kumpikin kaksikymmentä pampun lyöntiä
joka päivä siihen asti, kunnes vihdoin syyn ja seurausten
katkeamaton virta johdatti teidät kaleeriimme ja päästi meidät teidän
avullanne vapauteen.
— Mutta kuulkaa nyt, rakas Panglossini, sanoi hänelle Candide,
ajattelitteko silloinkin, kun teidät hirtettiin, leikeltiin, ruoskittiin
puolikuolleeksi ja kun teidät vietiin kaleeriorjaksi, että kaikki kävi
parhain päin tässä maailmassa?
— Mielipiteeni maailman menosta on aina ollut sama ja
muuttumaton, vastasi Pangloss, sillä minähän olen filosofi eikä
minun sovi peruuttaa mielipiteitäni. Eikä Leibnitz saata sitäpaitsi
mitenkään olla väärässä, eikä voi olla mitään sen kauniimpaa asiaa
kuin maailman ennakolta määrätty sopusointuisuus, kaikkeus ja
atoomit.

41. YHDEKSÄSKOLMATTA LUKU.
Kuinka Candide jälleen löysi Kunigundan ja muorin.
Sillä välin kun Candide, parooni, Pangloss, Martin ja Cacambo näin
kertoilivat toisilleen seikkailujaan ja keskustelivat maailman menon
järjellisyydestä tai ei-järjellisyydestä, väitellen syistä ja seurauksista,
henkisestä ja aineellisesta pahasta, vapaudesta ja
välttämättömyydestä ja niistä lohdutuksen mahdollisuuksista, joita
turkkilaisten kaleeriin kytketyllä ihmisellä on käytettävänään, joutui
matka ja he saapuivat Propontiksen rannalle, transsylvanialaisen
ruhtinaan asunnolle.
Ensimäiset olennot, jotka he täällä näkivät, olivat juuri Kunigunda
ja muori, jotka levittelivät pyyheitä nuoralle kuivamaan.
Tämä näky saattoi paroonin kalpenemaan. Itse Candidekin, tuo
hellä rakastaja, peräytyi vaistomaisen kauhun valtaamana kolme
askelta taaksepäin nähdessään kauniin Kunigundan seisovan siinä
edessään ahavan ruskettamana, punareunaisin silmin, kuivunein
rinnoin, ryppyisin poskin, karkein ja sierettynein käsivarsin, mutta
kohteliaisuudesta hän kuitenkin sitten astui lähemmäksi. Kunigunda

42. syleili Candidea ja veljeään. Muorikin sai tervehdyssyleilyn. Candide
osti molemmat vapaiksi.
Lähellä oli pieni vuokratalo; muori ehdotti, että Candide tyytyisi
ensi aluksi siihen, siksi aikaa, kunnes seurueen asiat saataisiin
paremmin järjestetyiksi.
Kunigunda ei tiennyt, että hän oli tullut rumaksi, sillä kukaan ei
ollut sitä hänelle ilmoittanut. Hän muistutti Candidea lupauksistaan
niin tiukassa äänilajissa, että tuo hyvä Candide ei tohtinut panna
vastaan. Hän teki senvuoksi paroonille tiettäväksi, että hän aikoi
naida hänen sisarensa.
— Sellainen halpamaisuus hänen puoleltaan ja sellainen
hävyttömyys teidän puoleltanne ei tule ikipäivinä kysymykseenkään.
Tällaista häväistystä en mitenkään voi ottaa edesvastuulleni;
eiväthän sisareni lapset silloin pääsisi edes Saksan aatelisiin
luostarikouluihin. Ei, sisareni ei milloinkaan saa mennä naimisiin
muun kuin jonkun keisarikunnan paroonin kanssa.
Kunigunda heittäytyi hänen jalkoihinsa ja huuhteli niitä
kyynelillään, mutta hän pysyi järkähtämättömänä.
— Hullu ylimys, sanoi Candide hänelle, minä olen vapauttanut
sinut kaleeriorjuudesta, olen maksanut lunnaasi, olen maksanut
sisaresi lunnaat. Hän oli täällä astiain pesijänä, hän on ruma ja minä
hyvyydessäni otan hänet sittenkin vaimokseni ja sinä kehtaat vielä
muka vastustaa!
Jos antaisin vihalleni valtaa, tappaisin sinut vieläkin kerran!

43. — Saat tappaa minut kuinka monta kertaa tahansa, sanoi parooni,
mutta sisartani et saa niin kauan kuin minä elän.

44. KOLMASKYMMENES LUKU.
Loppupäätelmä.
Candidella ei sydämensä syvyydessä ollut mitään halua naida
Kunigundaa. Mutta paroonin ääretön röyhkeys sai hänet uhallakin
pitämään kiinni naimissuunnitelmasta ja toiselta puolen ahdisti
Kunigunda häntä tällä asialla niin ankarasti, ettei hän voinut
kieltäytyä.
Hän kysyi neuvoa Panglossilta, Martinilta ja uskolliselta
Cacambolta.
Pangloss loisti tiedoillaan selittäen pitkästi ja perinpohjaisesti, ettei
paroonilla ollut minkäänlaista määräämisvaltaa sisarensa yli, ja että
tämä saattoi kaikkien keisarikunnan lakien mukaisesti solmia
Candiden kanssa vasemman käden avioliiton. Martin olisi tahtonut
heittää paroonin mereen. Cacambo ehdotti, että hänet annettaisiin
takaisin kaleerilaivurille, jonka nöyryytyksen jälkeen hänet
lähetettäisiin ensimäisellä laivalla Roomaan, isä ylikenraalille.
Tämä ehdotus saavutti yleisen hyväksymisen; myöskin muori oli
sen puolella. Kunigundalle ei siitä sanottu mitään. Pienellä

45. rahasummalla oli kaikki järjestetty. Ja kaikki iloitsivat siitä, että he
kerrankin olivat saaneet puijata jesuiittaa ja rangaista ylpeydestä
saksalaista paroonia.
Nyt olisi ollut luonnollista, että Candide, kun hän vihdoinkin niin
monien vastoinkäymisten jälkeen oli päässyt naimisiin
rakastajattarensa kanssa, yhdessä filosofi Panglossin, filosofi
Martinin, varovaisen Cacambon ja muorin kanssa olisi Inka-kansan
maasta tuomillaan timanteilla elänyt hyvin ja viettänyt mitä
miellyttävintä elämää. Mutta juutalaiset olivat niin vetäneet häntä
nenästä, ettei hänelle ollut jäänyt mitään muuta kuin tuo pieni
vuokratalo. Hänen vaimonsa, joka päivä päivältä kävi yhä
rumemmaksi, tuli riitaiseksi ja sietämättömäksi; muori oli vanhuuden
raihnas ja vielä pahempituulinen kuin Kunigunda. Cacambo, joka teki
puutarhatöitä ja kävi myymässä vihanneksia Konstantinopolissa, oli
liialla työllä rasitettu ja kiroili lakkaamatta kohtaloaan. Pangloss oli
epätoivoissaan siitä, että hän ei saanut loistaa jossakin Saksan
yliopistossa; Martin puolestaan taas oli vahvasti vakuutettu siitä, että
kaikkialla on yhtä paha olla, ja hän ottikin senvuoksi kaikki asiat
kärsivällisesti.
Joskus Candide ja Martin ja Pangloss vielä väittelivät
metafysiikasta ja moraalista. Talonsa ikkunoista he näkivät useasti,
kuinka sen ohitse liukui laivoja täynnä effendejä, pashoja ja kadeja,
joita vietiin maanpakoon Lemnokseen, Mytileneen ja Erzerumiin. He
näkivät myös, kuinka sijalle saapui uusia effendejä, uusia pashoja ja
uusia kadeja, jotka asettuivat karkoitettujen paikalle ja jotka
vuorostaan taas karkoitettiin. Ja he näkivät myös paljon huolellisesti
hakattuja päitä, joita kuljetettiin Korkealle Portille. Nämä näyt
antoivat uutta vauhtia heidän keskusteluilleen.

46. Mutta aina silloin kun väittely taukosi, valtasi heidät niin ääretön
ikävystyminen ja elämän inho, että muori eräänä päivänä sanoa
tokaisi suoraan:
— Enpä tosiaan tiedä, mikä on pahempaa: sekö, että joutuu sata
kertaa mustien merirosvojen raiskattavaksi, saa toisen
pyllynpuoliskonsa poisleikatuksi, juoksee kujaa bulgarialaisten luona,
tulee ruoskituksi ja hirtetyksi autodafeessa, makaa elävänä
leikkelypöydällä, soutaa kaleeria, lyhyesti sanoen kokee kaikki ne
surkeudet mitä me olemme kokeneet tai sekö, että on täällä eikä tee
mitään?
— Sepä onkin tärkeä kysymys, sanoi Candide.
Tämä kysymys herätti heissä jälleen uusia mietelmiä ja Martin
etenkin oli sitä mieltä, että ihminen oli luotu elämään joko ainaisen
levottomuuden kouristuksissa tai ainaisen ikävystymisen
horroksessa. Candide ei oikein voinut yhtyä tähän mielipiteeseen,
mutta hän ei myöskään voinut esittää mitään parempaakaan.
Pangloss myönsi, että hän aina oli hirvittävästi kärsinyt, mutta että
koska hän kerran oli vakiinnuttanut sen mielipiteen, että kaikki
maailmassa meni ihailtavan hyvin, pysyi hän siinä edelleenkin,
vaikkei enää siihen uskonutkaan.
Tapahtui sitten eräs seikka, joka lopullisestikin tuntui vahvistavan
todeksi Martinin inhoittavat periaatteet ja joka oli omiaan tekemään
Candiden entistä enemmän epävarmaksi ja viemään Panglossin
filosofian kokonaan luisulle pinnalle.
Eräänä päivänä nimittäin he näkivät Paquetten ja veli Girofléen
saapuvan heidän maataloonsa mitä kurjimmassa tilassa. He olivat
hyvin pian tehneet lopun saamistaan kolmesta tuhannesta

47. piasterista, he olivat eronneet, jälleen sopineet ja riitautuneet taas
uudelleen, joutuneet vankeuteen ja karanneet sieltä. Lopuksi oli veli
Giroflée mennyt Turkin uskoon. Paquette jatkoi ammattinsa
harjoittamista kaikkialla, minne he tulivat, mutta ei ansainnut sillä
enää mitään.
— Enkös juuri sanonut sitä, sanoi Martin Candidelle, että
lahjarahanne olisivat pian tuhlatut ja saattaisivat heidät vain entistä
kurjemmiksi. Teillä itsellänne ja Cacambolla on ollut miljoonia
piastereita taskussanne, ettekä te ole ollenkaan sen onnellisempia
kuin veli Giroflée ja Paquette.
— Kas vaan, kas vaan, sanoi Pangloss Paquettelle, taivas on siis
taas johdattanut teidät luoksemme. Lapsi-raukka, tiedättekö, että
olette tullut minulle hyvin kalliiksi, olette maksanut minulle
nenänpään, toisen silmän ja toisen korvan. Ja miltä te itse näytätte!
Voi, voi, tätä maailmaa!
Tämä uusi tapaus antoi heille entistä enemmän filosofeeraamisen
aihetta.
Naapuristossa asui eräs hyvin kuuluisa dervishi, jota pidettiin
Turkin parhaimpana filosofina. He lähtivät kysymään neuvoa häneltä.
Pangloss johti puhetta ja sanoi hänelle:
— Mestari, me tulemme kysymään sinulta, minkätähden niin
ihmeellinen eläin kuin ihminen on luotu.
— Mitä sinä sillä tiedolla teet, sanoi hänelle dervishi, mitä se
sinuun kuuluu?

48. — Mutta, pyhä isä, sanoi Candide, on kuitenkin niin hirvittävästi
paljon pahaa maan päällä.
— Entä sitten, sanoi dervishi, jos on pahaa ja hyvää? Kun Hänen
Korkeutensa suvaitsee lähettää jonkun laivan Egyptiin, mitä välittää
hän siitä, onko laivarotilla hyvä tai paha olla.
— Mitä siis tehdä? kysyi Pangloss.
— Vaieta, sanoi dervishi.
— Minä luulin kuitenkin, sanoi Pangloss, että minulla olisi ilo vähän
keskustella kanssanne syistä ja seurauksista, parhaasta kaikista
mahdollisista maailmoista, pahan alkuperästä, sielun olemuksesta ja
edeltäpäin säädetystä sopusointuisuudesta.
Nämä sanat kuullessaan dervishi sulki oven hänen nenänsä
edestä.
Tämän keskustelun aikana oli levinnyt sellainen uutinen, että
Konstantinopolissa oli juur'ikään kuristettu kaksi visiiriä ja yksi mufti
ja että myöskin useampia heidän ystävistään oli seivästetty. Tämä
tapaus herätti kaikkialla muutaman tunnin ajan suurta huomiota.
Kun Pangloss, Candide ja Martin palasivat pieneen taloonsa,
tapasivat he erään vanhan, hyväntahtoisen näköisen vanhuksen,
joka vilvoitteli ovensa edustalla oranssipuiden siimeksessä.
Pangloss, joka oli yhtä utelias kuin puheliaskin, kysyi häneltä, mikä
tuon vastakuristetun muftin nimi oli.
— Minulla ei ole siitä aavistustakaan, vastasi tuo kunnon mies, en
ole vielä elämänijässäni tiennyt ainoankaan muftin tai visiirin nimeä.
En tiedä mitään siitä tapauksesta, josta minulle puhutte, mutta

49. minusta tuntuu, että ne ihmiset, jotka ylipäänsä sekaantuvat yleisiin
asioihin, saavat välistä kurjan lopun ja että he nähtävästi
ansaitsevatkin sen. Mutta en koskaan viitsi ottaa selvää siitä, mitä
Konstantinopolissa tapahtuu; minä vain viljelen puutarhaani ja
lähetän sinne kaupan sen hedelmiä.
Nämä sanat sanottuaan hän pyysi vieraita astumaan sisälle
taloonsa. Hänen kaksi poikaansa ja kaksi tytärtään tarjosivat heille
useamman laatuisia itse valmistamiaan soseita,
seetripuunkuorihillolla täytettyä kaimakia, oransseja, sitrooneja,
lemooneja, ananasseja, taateleita, pistasioita, puhdasta
mokkakahvia, joka ei ollut Batavian ja saarien huonolla kahvilla
sekotettua. Senjälkeen voitelivat tuon hyvän mahomettilaisen
tyttäret Candiden, Panglossin ja Martinin parrat hyvänhajuisilla
öljyillä.
— Teillä mahtaa olla, sanoi Candide turkkilaiselle, hyvin laajat ja
komeat maat?
— Minulla ei ole muuta kuin kaksikymmentä auran-alaa, vastasi
turkkilainen, joita viljelen lapsineni. Työ pitää meistä kaukana kolme
suurta onnettomuutta: ikävystymisen, paheen ja puutteen.
Kotiin palatessaan otti Candide turkkilaisen sanat syvän
tutkistelemuksen alaiseksi ja sanoi Panglossille ja Martinille:
— Tuo kunnon vanhus näyttää minusta hankkineen itselleen paljon
paremman kohtalon kuin ne kuusi kuningasta, joiden kanssa meillä
oli kerran kunnia illastaa.
— Korkea asema, sanoi Pangloss, on aina kovin vaarallista, siitä
ovat kaikki filosofit yksimielisiä. Sillä Aod murhasi moabiittein

50. kuninkaan Eglonin, Absalom joutui riippumaan hiuksistaan ja sai
kolme keihään pistosta ruumiiseensa, Baza murhasi kuningas
Nadabin,
Jerobeamin pojan, Zambri kuningas Elan, Jehu Ochosiaan, Jojada
Attalian, kuninkaat Joakim, Jekonias ja Zedekias joutuivat orjiksi.
Tiedätte myös, millaisen lopun saivat Kroisos, Astvages, Dareios,
Dionysos Syrakusalainen, Pyrrhos, Perseus, Hannibal, Jugurtha,
Ariovisus, Caesar, Pompeijus, Nero, Oto, Vitellius, Domitianus,
Englannin Rikhard II, Edvard II, Henrik VI, Rikhard III, Maria
Stuart, Kaarle I, Ranskan kolme Henrikiä, keisari Henrik IV.
Tiedätte…
— Tiedän myös, sanoi Candide, että meidän tulee viljellä
puutarhaamme.
— Olette oikeassa, sanoi Pangloss, sillä kun ihminen pantiin
Edenin yrttitarhaan, pantiin hänet sinne ut operaretur eum,
viljelemään sitä, joka seikka jo todistaa, että ihminen ei ole luotu
lepoa varten.
— Tehkäämme siis työtä, älkäämmekä viisastelko, sanoi Martin. Se
on ainoa keino tehdä elämä siedettäväksi.
Koko tuo pieni seura suostui tähän kiitettävään ehdotukseen.
Jokainen rupesi käyttämään niitä kykyjä mitä hänellä oli.
Ja pieni maatila tuotti hyvin. Kunigunda oli kyllä, sitä ei käy
kieltäminen, hyvin ruma, mutta hänestä tuli erinomainen pasteijain
leipoja. Paquette harjoitti korukirjailua, ja muori piti huolta heidän
vaatteistaan. Kaikki olivat jollakin lailla hyödyksi, yksinpä veli
Girofléekin, josta tuli hyvä puuseppä ja lopulta oikein kunniallinen
ihminenkin.

51. Pangloss sanoi välistä Candidelle:
— Tässä parhaassa kaikista maailmoista ovat kaikki tapaukset
katkeamattomassa ketjussa. Sillä ellei teitä rakkautenne vuoksi neiti
Kunigundaan olisi ajettu pois eräästä kauniista linnasta ja ellette
samassa tilaisuudessa olisi saanut vahvoja potkuja takapuoleenne,
ellette olisi joutunut inkvisitsionin käsiin, ellette olisi jalan vaeltanut
halki Amerikan, ellette olisi tuikannut miekkaanne paroonin
sydämeen, ellette olisi kadottanut kaikkia ihanan Eldoradon lampaita,
niin ette nyt söisi tässä seetripuunkuorihilloa ja pistasioita.
— Se oli kyllä hyvin sanottu, vastasi Candide, mutta ennenkaikkea:
viljelkäämme puutarhaamme!

52. *** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK CANDIDE; ELI,
AVOSYDÄMISEN JA VILPITTÖMÄN NUOREN MIEHEN IHMEELLISET
SEIKKAILUT ***
Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S.
copyright law means that no one owns a United States copyright in
these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it
in the United States without permission and without paying
copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of
Use part of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything
for copies of this eBook, complying with the trademark license is
very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as
creation of derivative works, reports, performances and research.
Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given
away—you may do practically ANYTHING in the United States with
eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject
to the trademark license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE

53. THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

54. PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work (or
any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and
Redistributing Project Gutenberg™
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree
to and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be
bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund
from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in
paragraph 1.E.8.
1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people
who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a
few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic
works even without complying with the full terms of this agreement.
See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with
Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project
Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below.

55. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the
collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the
individual works in the collection are in the public domain in the
United States. If an individual work is unprotected by copyright law
in the United States and you are located in the United States, we do
not claim a right to prevent you from copying, distributing,
performing, displaying or creating derivative works based on the
work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of
course, we hope that you will support the Project Gutenberg™
mission of promoting free access to electronic works by freely
sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated
with the work. You can easily comply with the terms of this
agreement by keeping this work in the same format with its attached
full Project Gutenberg™ License when you share it without charge
with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also
govern what you can do with this work. Copyright laws in most
countries are in a constant state of change. If you are outside the
United States, check the laws of your country in addition to the
terms of this agreement before downloading, copying, displaying,
performing, distributing or creating derivative works based on this
work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes
no representations concerning the copyright status of any work in
any country other than the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must
appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™
work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears,
or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is
accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed:

56. This eBook is for the use of anyone anywhere in the United
States and most other parts of the world at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away
or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License
included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you
are not located in the United States, you will have to check the
laws of the country where you are located before using this
eBook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived
from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a
notice indicating that it is posted with permission of the copyright
holder), the work can be copied and distributed to anyone in the
United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must
comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through
1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project
Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted
with the permission of the copyright holder found at the beginning
of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project
Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a
part of this work or any other work associated with Project
Gutenberg™.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1

57. with active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg™ License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form,
including any word processing or hypertext form. However, if you
provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work
in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in
the official version posted on the official Project Gutenberg™ website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or
expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or
a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original
“Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must
include the full Project Gutenberg™ License as specified in
paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works
provided that:
• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive
from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the
method you already use to calculate your applicable taxes. The
fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark,
but he has agreed to donate royalties under this paragraph to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty
payments must be paid within 60 days following each date on
which you prepare (or are legally required to prepare) your
periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked
as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation at the address specified in Section 4, “Information

58. about donations to the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who
notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt
that s/he does not agree to the terms of the full Project
Gutenberg™ License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg™ works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in
the electronic work is discovered and reported to you within 90
days of receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg™ works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™
electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend
considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe
and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating
the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project
Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may
be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to,
incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a
copyright or other intellectual property infringement, a defective or

59. Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebookmass.com