Introduction to Psychological Science Canadian 1st Edition Krause Solutions Manual

Introduction to Psychological Science Canadian 1st Edition Krause Solutions Manual
Introduction to Psychological Science Canadian 1st Edition Krause Solutions Manual
Introduction to Psychological Science Canadian 1st Edition Krause Solutions Manual

1. Introduction to Psychological Science Canadian
1st Edition Krause Solutions Manual download
https://testbankdeal.com/product/introduction-to-psychological-
science-canadian-1st-edition-krause-solutions-manual/
Find test banks or solution manuals at testbankdeal.com today!

2. Here are some recommended products for you. Click the link to
download, or explore more at testbankdeal.com
Introduction to Psychological Science Canadian 1st Edition
Krause Test Bank
https://testbankdeal.com/product/introduction-to-psychological-
science-canadian-1st-edition-krause-test-bank/
Introduction To Psychological Science Canadian 2nd Edition
Krause Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/introduction-to-psychological-
science-canadian-2nd-edition-krause-solutions-manual/
Introduction To Psychological Science Canadian 2nd Edition
Krause Test Bank
https://testbankdeal.com/product/introduction-to-psychological-
science-canadian-2nd-edition-krause-test-bank/
Wadsworth Guide to Research 2nd Edition Miller-Cochran
Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/wadsworth-guide-to-research-2nd-
edition-miller-cochran-solutions-manual/

3. Music Business Handbook and Career Guide 11th Edition
Baskerville Test Bank
https://testbankdeal.com/product/music-business-handbook-and-career-
guide-11th-edition-baskerville-test-bank/
Introduction to Chemical Principles 11th Edition Stoker
Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/introduction-to-chemical-
principles-11th-edition-stoker-solutions-manual/
Statistics A Gentle Introduction 3rd Edition Coolidge Test
Bank
https://testbankdeal.com/product/statistics-a-gentle-introduction-3rd-
edition-coolidge-test-bank/
Essentials of Human Development A Life Span View 2nd
Edition Kail Test Bank
https://testbankdeal.com/product/essentials-of-human-development-a-
life-span-view-2nd-edition-kail-test-bank/
Strategic Management Text and Cases 7th Edition Dess
Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/strategic-management-text-and-
cases-7th-edition-dess-solutions-manual/

4. Applied Calculus Brief 6th Edition Berresford Test Bank
https://testbankdeal.com/product/applied-calculus-brief-6th-edition-
berresford-test-bank/

5. Copyright © 2015 Pearson Canada Inc.
500
8/ THOUGHT AND LANGUAGE

TABLE OF CONTENTS
To access the resource listed, click on the hot linked title
or press CTRL + click
To return to the Table of Contents, click on click on ▲ Return to Table of Contents


MODULE 8.1: The Organization of Knowledge
 Lecture Guide: The Organization of Knowledge (p. 429)
 Resources Available (p. 434)
MODULE 8.2: Problem Solving, Judgment, and Decision Making
 Lecture Guide: Problem Solving, Judgment, and Decision Making (p.
435)
 Resources Available (p. 443)
MODULE 8.3: Language and Communication
 Lecture Guide: Language and Decision Making (p. 444)
 Resources Available (p. 453)
WORK THE SCIENTIFIC LITERACY MODEL
 MyPsychLab Video Series (p. 454)
 Work the Model Discussion topic and Writing Assignment with rubric
(p. 454)

FULL CHAPTER RESOURCES
 Lecture Launchers and Discussion Topics (p. 459)
 Classroom Activities, Demonstrations, and Exercises (p. 472)
 Handout Masters (p. 484)
 APS Readings from the Association of Psychological Science (p. 489)
 Forty Studies that Changed Psychology (p. 490)
 Web Resources (p. 491)
 Video Resources (p. 492)
 Multimedia Resources (p. 495)

6. Chapter 8: Thought and Language
Copyright © 2015 Pearson Canada Inc.
501
LECTURE GUIDE

I. MODULE 8.1: THE ORGANIZATI ON OF KNOWLEDGE (Text p. 315)
▲ Return to Table of Contents


Learning Objectives
 Know the key terminology associated with concepts and categories.
o See bold, italicized terms below.
 Understand theories of how people organize their knowledge about the world.
o First, certain objects and events are more likely to be associated in clusters. The priming
effect demonstrates this phenomenon. For example, hearing the word “fruit” makes it
more likely that you will think of “apple” than “table. More specifically, we organize our
knowledge about the world through networks consisting of categories with varying levels
of specificity. We usually think in terms of basic level categories, but under some
circumstances we can either be more or less specific.
 Understand how experience and culture can shape the way we organize our knowledge.
o There are a number of examples of how culture influences the way we categorize object.
For example, people from North American (and Westerners in general) tend to focus on
an individual, or focal objects in a scene, whereas people from Japan tend to focus on
how objects are interrelated.
 Apply your knowledge to identify prototypical examples.
o Students should be able to identify prototypical objects of common categories as well as
those created spontaneously.
 Analyze the claim that the language we speak determines how we think.
o Researchers have shown that language can influence the way we think at some level, but
it cannot entirely shape how we perceive the world. For example, people can categorize
colors even if they do not have specific words for them.

Concepts and Categories

1.) Cognition would not be possible without concepts and categories.

Concept (p. 315) is the mental representation of an object, event, or idea.

2.) Concepts are rarely independent.
i.) We do not have one concept for chair, table, etc.
a.) Instead, each concept can be divided into smaller groups with more precise labels
(e.g., wicker chair or dinner table).
b.) However, all of these items can be lumped into a single label, furniture.

3.) We form such groups through the process of categorization.

Categories (p. 315) clusters of interrelated concepts.

Classical Categories: Definitions and Rules

Classical Categorization (p. 315) this theory claims that objects or events are categorized
according to a certain set of rules or by a specific set of frames.

1.) Definitions are a great way of explaining how people categorize items.
i.) Knowing the definition of a triangle, we are able to identify triangles mixed in with other
shapes (figure 8.1).

7. IRM for Krause/Corts/Smith/Dolderman, An Introduction to Psychological Science
Copyright © 2015 Pearson Canada Inc.
502

2.) However, classical categorization doesn’t fully explain how we categorize, such graded membership
(Table 8.1).

Graded Membership (p. 315) the observation that some concepts appear to make better category
members than others.

i.) For example, researchers flashed sentences on a screen to which participants responded “yes”
or “no.”
a.) One sentence was, “A sparrow is a bird.”
b.) Another sentence was, “A penguin is a bird.”
ii.) Almost always, participants said yes faster about the sparrow being a bird.
a.) This goes against a classical, rule-based categorization system because both are birds.
b.) These results suggest that we have “best examples” for each category.

Prototypes: Categorization by Comparison

1.) The likely image that comes to mind at the suggestion to imagine a bird is what psychologists call a
prototype (figure 8.2).

Prototypes (p. 316) are mental representations of an average category member.

i.) Prototypes allow for classification by resemblance.
a.) For example, if you come upon a new creature in the woods and it has wings and flies,
you would likely categorize it as a bird.
ii.) Rules or definitions are not used; instead similarities in overall shape and function.

2.) The main advantage of prototypes is that they help explain why some category members make better
examples than others.
i.) For example, ostriches are birds just as much as blue jays, but they do not resemble the rest of
the family as well.

3.) We are likely to rely on rules (classical categorization) when there are complications and resemblances
(prototypes) when there are a few major distinctions between items.
i.) For example, a bat looks like a bird, but it gives birth because it is a mammal.

Networks and Hierarchies

1.) The connections among ideas can be represented in a network diagram (figure 8.3).

Semantic Network (p. 316) is an interconnected set of nodes (or concepts) and the links that join
them to form a category.

i.) Nodes are circles that represent concepts.
ii.) Links connect nodes together to represent the structure of a category as well as the
relationships among different categories.
a.) When concepts are closer together in the network diagram, we are quicker to identify
them as true.
b.) For example, “A robin is a bird” vs. “A robin is an animal.”

2.) These networks are organized in a hierarchy, moving from general to very specific.
i.) The basic level category consists of:
a.) The terms used most often in conversation.

8. Chapter 8: Thought and Language
Copyright © 2015 Pearson Canada Inc.
503
b.) The easiest to pronounce.
c.) Prototypes.
d.) The level at which most thinking occurs.

Working the Scientific Literacy Model: Categories and the Brain 1)What do we know about categories in the brain?
i) individuals can lose the ability to name items from specific categories
a) category specific visual agnosia (see Figure 8.4)
ii) suggests that different categories are organized based on sensory and functional features
iii) early attempts to explain the pattern suggested that we organize living and nonliving things
separately

2) How can science explain how categories are organized in the brain?
i) the living/non-living distinction does not hold up to scientific research
a) patients have disruptions within categories
ii) so many categories, how could each have its own brain region?
iii) research seem to indicate that experiences may shape how we categorize information

3) Can we critically evaluate this information?
i) although the case studies are curious, there is no definitive evidence that living and nonliving
items are stored separately, however some brain image studies suggest that different categories are stored
independently from one another in a healthy human brain.

4)Why is this relevant?
1) Knowing the map of the brain can have obvious implications for medical treatments

Categorization and Experience

1) our ability to form categories is based on experience
i) new stimuli are instinctively grouped with ones we have knowledge about
2) this is true for children and adults
3) sometimes previous experience can be problematic
i) medical students may be biased to diagnose a patient based on recent experience with a
disorder
ii) medical students more likely to base diagnoses on pictures they saw of skin conditions that
rules they knew about diagnosing
iii) expert physicians were not susceptible to this bias


Culture and Categories

1.) How we categorize objects depends greatly on what we have learned about these objects from others
in our culture.
i.) For example, researchers asked individuals from traditional villages to identify a variety of
plants and animals there were extremely relevant to their diet, medicine, and safety.
a.) These individuals referred to plants and animals at a more specific level than US
college students would.
ii.) Culture also influences how objects in our world relate to one another.

2.) Cultural differences in how people think and categorize items has led to the idea of linguistic
relativity.

9. IRM for Krause/Corts/Smith/Dolderman, An Introduction to Psychological Science
Copyright © 2015 Pearson Canada Inc.
504
Linguistic Relativity (or the Whorfian Hypothesis) (p. 321) the theory that the language we
encounter and use determines how we understand the world.

3.) Benjamin Whorf introduced linguistic relativity as a result of an experience he encountered inspecting
a fire.
i.) Whorf was a chemist, who investigated fires for an insurance company.
ii.) In his spare time he became an accomplished linguist.
iii.) He was investigating a fire that started because an employee through a cigarette butt by a
gasoline barrel labeled “empty.”
a.) The employee took empty to mean there was nothing in the barrel and so didn’t think
it was a fire hazard.
b.) However empty meant there was not a useable amount of gas in it, making it a fire
hazard.

4.) To support the Whorfian hypothesis, evidence would have to show that people from different cultures
not only speak differently about the same categories, but think, remember, and behave differently
regarding those categories.
i.) For example, the English language has several color names (e.g., black, green, blue red, etc.).
a.) There are also a variety of words to describe blends of these colors (e.g., blue-green or
sky-blue).
ii.) The Dani people of New Guinea have one word for blue-green, and no words to distinguish
what English speakers consider prototypically blue or prototypically green.

5.) However, the results are mixed as to whether such language differences affect the way individuals
categorize and remember colors.
i.) For example, when English speakers shop for paint they divide the blues into one pile and the
greens into another.
ii.) The Dani included both colors into one blue-green category.
iii.) However, when both groups were asked to use a verbal distractor (producing irrelevant
speech), it prevented them from using the color terms for the sorting task and there were no cultural
differences.

Biopsychosocial Perspectives: Cultural and Categorical Thinking
1.) Objects might be categorized differently by culture.
i.) For example, cows are sometimes referred to as “livestock” or “food animals” in the US.
ii.) Whereas neither category would apply in India where cows are viewed as sacred.

2.) How objects relate to each other can also differ greatly by culture.
i.) Americans tend to focus on an object, whereas Japanese people tend to view objects in relation
to their surroundings.
ii.) For example, researchers asked American and Japanese college students to take a picture of
someone from any angle, perspective, etc. they wanted (figure 8.5a).
a.) American students were more likely to take close-ups, whereas Japanese students
included surrounding objects.
iii.) American students are also more likely to group cows and chickens together (because both
are animals), whereas Japanese students are more likely to group cows and grass (because that’s what
they eat) (figure 8.5b).

3.) There is also a difference in brain functioning between cultures when viewing and categorizing objects
(figure 8.6).

10. Chapter 8: Thought and Language
Copyright © 2015 Pearson Canada Inc.
505
i.) For example, when Americans view a picture of an animal against a backdrop of trees and
grass, brain regions involved in processing both objects and background become active.
ii.) Whereas only the brain regions involved with background processes become action in East
Asians.

Myths in Mind: How Many Words for Snow?
1.) Early in the 19
th
century, anthropologist Franz Boas observed that the Inuit Eskimos had many
different words for snow.
i.) For example, aput means snow that is on the ground and gana means falling snow.

2.) This story was repeated and often exaggerated upon with claims that Inuit people had dozens of words
for different types of snow.
i.) It was thought that the Inuit perceived snow differently in comparison to those who are not
near snow year round.
ii.) Scholars used this example to argue that language determines how people categorize the
world.

3.) However, the reality is that the Inuit categorize snow the same way a person from the rest of Canada
does.
i.) For example, people in Alberta can tell the difference between snow on the ground and falling
snow, as well as sticky snow, drifting snow, yellow snow, and so on.
a.) In this case, the linguistic relativity hypothesis is incorrect.
b.) The difference in vocabulary for snow does not lead to differences in perception.


RESOURCES AVAILABLE FOR MODULE 8.1

Lecture Launchers
 Perception of Phonemes (adapted from Larkin, 2004)

 Talk That Talk, Baby
 The Influence of Language on Thought
 Eye-Tongue Coordination
 Nonverbal Gestures
 Who Talks More: Men or Women?

Classroom Activities, Demonstrations, and Exercises
 Context and Speech Perception
 Exploring Bilingualism
 Is Reading Automatic? A Survey
 Mondegreens! (based on Melucci, 2005)
 The McGurk Effect

11. IRM for Krause/Corts/Smith/Dolderman, An Introduction to Psychological Science
Copyright © 2015 Pearson Canada Inc.
506
II. MODULE 8.2: PROBLEM SOLVING, JUDGMENT, AND DECISION MAKING (Text p.
325)
▲ Return to Table of Contents

Learning Objectives
 Know the key terminology of problem solving and decision making.
o See bold, italicized terms below.
 Understand the characteristics that problems have in common.
o All problems have initial states and goal states. We use operators to achieve goal states.
Also, many problems include subgoals. Problems can range from well-defined to ill-
defined.
 Understand how obstacles to problem solving are often self-imposed.
o Many obstacles arise from the individual’s mental set, which occurs when a person
focuses on only one know solution and does not consider alternatives. Similarly,
functional fixedness can arise when an individual does not consider alternative used for
familiar objects.
 Apply your knowledge to determine if you tend to be a maximizer or a satisficer.
o Students should be able to rate their (dis)agreement with a number of statements, average
their score, and reflect on their score as to whether they are more of a maximizer or
satisficer.
 Analyze whether human thought is primarily logical or intuitive.
o This module provides ample evidence that humans are not always logical. Heuristics are
helpful decision-making and problem-solving tools, but they do not follow logical
principles. Even so, the abundance of heuristics does not mean that humans are never
logical; instead, they simply point to the limits of our rationality.

Defining and Solving Problems

1.) Despite how different problems may seem, they all share some key components.

Problem Solving (p. 325) means accomplishing a goal when the solution or the path to the
solution is not clear.

Problem-Solving Strategies and Techniques

1.) There appears to be two basic strategies we use to solve problems.
i.) One is more objective, logical, and slower.
a.) For example, listing and pros and cons of dating someone.

Algorithms (p. 325) are problem-solving strategies based on a series of rules.

ii.) The other is more subjective, intuitive, and quicker.
a.) For example, envisioning what it would be like to date the person.

Heuristics (p. 325) problem solving-strategies that stem from prior experiences and provide an
educated guess as to what is the most likely solution.

2.) For example, think about how you might play the children’s word-game known as hangman (figure
8.7).
i.) The goal state is to spell the word.
ii.) In the initial state, you have none of the letters or other clues to guide you.
iii.) Your obstacles are to overcome blanks without guessing the wrong letters.

12. Chapter 8: Thought and Language
Copyright © 2015 Pearson Canada Inc.
507
iv.) Using an algorithm, you could pick A, B, C, D, etc.
a.) But you would probably lose.
v.) Using another algorithm, you could determine which letters are most commonly used and
guess those.
a.) According to the Oxford English Dictionary, the most common letter is E followed by
A, R, and I.
iv.) Using a heuristic, you might discover the last letter is G and guess the next-to-last letter is N
because you know many words ending in –ing.

3.) Most problems can be solved with either algorithms or heuristics, or a combination of both.

Cognitive Obstacles

1.) Some of the simplest (and maybe most frustrating) forms of cognitive obstacles are self-imposed.
i.) Sometimes we have trouble “thinking outside of the box.”

2.) A great example of this is the nine-dot problem (figure 8.8).
i.) The goal is to connect all nine dots using only four straight lines and without lifting your pen
off the paper.
ii.) Most people impose limitations on where the lines can go, even though those limits are not
part of the rules.
a.) People assume the dots mark the boundaries that they must stay in, but solving the
problem requires to go outside the boundaries (figure 8.9).

3.) Routine solutions can be helpful, but they can also impose cognitive barriers.

Mental Set (p. 326) is a cognitive obstacle that occurs when an individual attempts to apply a
routine solution to what is actually a new type of problem.

i.) A mental set can also occur when an individual applies a routine solution when a much easier
solution is possible

3.) Another obstacle is when we can only think of one function for an operator.

Functional Fixedness (p. 326) occurs when an individual identifies a potential operator, but can
think of only its most obvious function.

i.) For example, imagine you are asked to tie two strings together that are hanging from the
ceiling (figure 8.11; answer figure 8.13).
a.) However, once you grab one string you cannot let go of it and you cannot reach the
second string. There is a table next to you with a pair of pliers, a piece of paper, and a ball of cotton.
b.) Many people don’t think of using the p liers as a weight on a string to get it to swing
into reach because that’s not a normal use for pliers.


Judgment and Decision Making

Representativeness and Availability

1.) We often misjudge probabilities and frequencies.
i.) For example,

Linda is 31 years old, single, outspoken, and very bright. She

13. IRM for Krause/Corts/Smith/Dolderman, An Introduction to Psychological Science
Copyright © 2015 Pearson Canada Inc.
508
majored in philosophy. As a student, she was deeply concerned
with issues of discrimination and social justice, and also participated
in antinuclear demonstrations. Which is more likely?
a. Linda is a bank teller.
b. Linda is a bank teller and is active in the feminist
movement.

ii.) In one study, more than 80% of students chose B, even though A is more likely.
iii.) This is because the world has a certain number of bank tellers (A), which is the base rate.
a.) Among this group, there will be a certain number who are also feminists (figure 8.12).
b.) The conjunction fallacy reflects the mistaken belief that finding a specific member in
two overlapping categories is more likely than finding any number of one of the larger, general
categories.

2.) The conjunction fallacy demonstrates the use of the representativeness heuristic.

Representativeness Heuristic (p. 327) making judgments of likelihood based on how well an
example represents a specific category.

i.) In the bank teller example, there are no descriptors of a bank teller, but there are for social
activism, which could represent a feminist.
a.) Therefore, the common judgment of B is based on representativeness.

3.) Another heuristic we use to make judgments involves examples that are readily available, giving us
the impression they happen frequently.

Availability Heuristic (p. 328) entails estimating the frequency of an event based on how easily
examples of it come to mind.

i.) For example, researchers asked volunteers which was more frequent in the English language:
a.) Words that begin with the letter K
b.) Words that have K as the third letter
ii.) Most chose A, even though the correct answer is B.
a.) However, it’s easier to recall words that start with K.

4.) Although heuristics can lead us to make inaccurate judgments, they also help us to make quick and
correct judgments.
i.) For example, the same participants were asked which was more common in the English
language:
a.) Words that begin with the letter K
b.) Words that begin with the letter T
ii.) Most subjects choose the correct answer, B.

5.) Real world examples of availability examples abound; we overestimate the risks of each event because
they easily come to mind.
i.) For example, police brutality, shark attacks, kidnapping, and terrorist attacks.

Anchoring Effects

1.) Some heuristics are based on how problems are presented.
i.) For example, judgments can be influenced by wording, the variety of multiple-choice options,
and frames of reference.

14. Chapter 8: Thought and Language
Copyright © 2015 Pearson Canada Inc.
509
Anchoring Effect (p. 329) occurs when an individual attempts to solve a problem involving
numbers and uses previous knowledge to keep (i.e., anchor) the response within a limited range.

2.) In one study, participants were asked to think aloud when answering, “When was George Washington
elected president?”
i.) Most thoughts included, “The US declared independence from England in 1776, and it
probably took a few years to elect a president, so Washington was elected in….1779.”
a.) In this case, the Declaration of Independence in 1776 serves as the anchor for
Washington’s election.

3.) Anchors are more effective when generated by the individual making the judgments, but they can also
have effects when introduced by the experimenter.
i.) For example, researchers asked the same question to two groups, using a different anchor:
a.) What percentage of African nations be longs to the United Nations? Is it greater than
or less than 10% ? What do you think the exact percentage is?
b.) What percentage of African nations be longs to the United Nations? Is it greater than
or less than 65% ? What do you think the exact percentage is?
ii.) Those in group A estimated the number to be about 25%, where those in group B guessed
around 45%.

Framing Effects

1) how a question is worded affects decisions
i) for example choices of options will vary depending on if a question is framed in terms of
saving lives or framed in terms of people dying even when the probability of death in each case is the
same
a)people favour options that involve saving over options that mention dying (se Figure
8.14)

Belief Perseverance (p. 331) occurs when an individual believes he or she has the solution to the problem
or the correct answer for a question, and accepts only evidence that will confirm those beliefs.

2) For example, you and several friends sit down to play poker with an old deck of cards.
i.) The first dealer counts the deck and gets 51 cards (short), but on the second count he gets 52
and begins to deal.
a.) The dealer exhibited belief perseverance by ignoring the first count of 51 counts and
accepting the 52 card count because this was the correct amount needed.

Confirmation Bias (p. 331) occurs when an individual searches for only evidence that will
confirm his or her beliefs instead of evidence that might disconfirm them.

3) Confirmation bias involves the search for a particular type of evidence, whereas belief perseverance
involves errors in the way of evaluating evidence that already exists.
i.) In the case of the dealer, he only sought out confirmatory evidence.

4) Confirmation bias and belief perseverance can act together to dramatically influence a person’s beliefs,
especially in relation to complex, emotionally charge areas (e.g., politics).
i.) We tend to treat evidence in ways that minimize negative or uncomfortable feelings while
maximizing positive feelings.
ii.) One study examined the brain regions and self-reported feelings involved in interpreting
information about presidential candidates during the campaigns.

15. Visit https://testbankdead.com
now to explore a rich
collection of testbank,
solution manual and enjoy
exciting offers!

16. IRM for Krause/Corts/Smith/Dolderman, An Introduction to Psychological Science
Copyright © 2015 Pearson Canada Inc.
510
a.) Participants were all deeply committed to either the Republican or Democratic
candidate, and they all encountered information that was threatening toward each candidate.
b.) Participants had strong emotional reactions to threatening information about their own
candidate, but not to the alternative candidate or a neutral person (e.g., TV news anchor) (figure 8.15).
c.) Brain scans showed that when the treat was directed at the participant’s candidate,
brain areas associated with ignoring or suppressing information were more active, whereas very few of
the typical detached, logical areas were activated.

Working the Scientific Literacy Model: Maximizing and Satisficing in Complex Decisions
1.) The advantage of living in a technologically advanced, democratic society includes the ability to make
so many decisions for ourselves.
i.) The downside is that there are usually too many choices to consider them all.
ii.) This results in two types of consumers:
a.) Satisficers are those who seek to make decisions that are “good enough.”
b.) Maximizers are those who attempt to ev aluate every option for every choice until they
find the perfect fit.

2.) What do we know about maximizing and satisficing?
i.) Given the time and effort put in seeking out the best option, many believe the maximizer
would be the most satisfied shopper, but this is often not the case.
a.) Paradox of choice: the observation that more choices can lead to less satisfaction.
ii.) In one study, researchers questioned recent college graduates about their job search process.
a.) Maximizers averaged 20% higher salaries, but were less happy about their jobs than
satisficers.

3.) How can scientists explain maximizing the satisficing?
i.) Scientists have participants read vignettes that include a trade-off between number of choices
and effort.
a.) For example,

Your cleaning supplies (e.g., laundry detergent, rags, carpet cleaner, dish soap, toilet
paper, glass cleaner) are runninglow. You have the option of going to the nearest grocery
store (5 minutes away), which offers 4 alternatives for each of the items you need, or you
can drive to the grand cleaning superstore (25 minutes away), which offers 25 different
alternatives for each of the items (for approximately the same price). Which store would
you go to?

b.) Maximizers are much more likely to spend the extra time and effort to have more
choices.
ii.) Another study told students they could sample only one piece of chocolate from either an
array of 6 pieces or 30 pieces
a.) Maximizers are happier when they can only chose from 6 pieces and satisficers are
happier when they chose from 30 pieces (Table 8.2).

4.) Can we critically evaluate this information?
i.) One reason for the dissatisfaction of maximizers might be because they invest more so they
expect more from the outcome.
a.) For example, if a maximizer and a satisficer both buy a digital camera for $75, the
maximizer will feel like s/he overpaid because of the extra time and effort put in to have the same
product.
ii.) However, it is important to note this is only correlational research.

17. Chapter 8: Thought and Language
Copyright © 2015 Pearson Canada Inc.
511
a.) People cannot be made maximizers or sa tisficers; they either already are or not.
b.) Therefore, we cannot say what causes what; it could be that maximizers tend to be
less satisfied, which leads to maximizing behaviour.

5.) Why is this relevant?
i.) Maximizing and satisficing behaviours can also be applied to taking a multiple choice exam.
a.) Do you select the first reasonable choice or do you compare them to one another
before making your choice?
b.) Once you make your choice, do you stick with it, believing it is good (satisficer) or
are you willing to change your answer to make the best possible choice (maximizing)?
ii.) Maximizing on tests appears to be the more effective choice.
a.) One study of 1,500 individual examinations showed that when people changed they
answers, they improved their score 51% of the time and hurt their score 25% of the time.


PSYCH @ Decision Making and Neuromarketing
1) early research suggested that marketers may be able to figure out a way to trigger the ‘buy button’ in
the human brain
2) does not turn out to be true
3) neuromarketers can use brain imaging to predict whether purchasers will like packaging and other
aspects of a product

RESOURCES AVAILABLE FOR MODULE 8.2

Lecture Launchers
 Do You Mentally “Hear” Yourself Reading?

 Problem Solving in Infants (from Malley-Morrison & Yap, 2001)
 Intuition
 Don’t Believe Everything You Read…Except This
 Functional Fixedness
 Hormones and Thinking Skills
 Fallacies in Reasoning

Classroom Activities, Demonstrations, and Exercises
 Top-Down Processing of Language (inspired by Warren & Warren, 1970)
 Linguistic Determinism, Linguistic Relativity, or Neither?
 Learning a Concept
 Mental Imagery
 Problem Representation
 Breaking Sets in Problem Solving
 Availability Heuristics
 Demonstrating Cognitive Biases
 Mental Sets in Everyday Life

Web Resources
 The Role of Language in Intelligence: http://ase.tufts.edu/cogstud/papers/rolelang.htm
 Anagram Server: www.wordsmith.org/anagram/index.html

Video Clips in MyPsychLab (ClassPrep)
 Deductive Reasoning (1:02)
 Artificial Intelligence (2:07)

18. IRM for Krause/Corts/Smith/Dolderman, An Introduction to Psychological Science
Copyright © 2015 Pearson Canada Inc.
512
III. MODULE 8.3: LANGUAGE AND COMMUNICATION (Text p. 336)
▲ Return to Chapter 8: Table of Content

Learning Objectives
 Know the key terminology from the study of language.
o See bold, italicized terms below.
 Understand how language is structured.
o Sentences are broken down into words that are arranged according to grammatical rules
(syntax). The relationship between words and their meaning is referred to as semantics.
Words can be broken down into morphemes, the smallest meaningful units of speech, and
phonemes, the smallest sound units that make up speech.
 Understand how genes and the brain are involved in language use.
o Studies of the KE family show that the FOXP2 gene is involved in our ability to speak.
However, mutation to this gene does not necessarily impair people’s ability to think.
Thus the FOXP2 gene seems to be important for just one of many aspects of human
language. Multiple brain areas are involved in language—two particularly important
ones are Broca’s and Wernicke’s areas.
 Apply your knowledge to distinguish between units of language such as phonemes and
morphemes.
o Students should be able to identify phonemes and morphemes from a list as well as
whether any can count as both.
 Analyze whether species other than humans are able to use language.
o Nonhuman species certainly seem capable of acquiring certain aspects of human
language. Studies with apes have shown that they can learn and use some of the ASK
signs or, in the case of Kanzi, use an artificial language system involving arbitrary
symbols (lexigrams). Critics have pointed out that many differences between human and
nonhuman use of language remain.

What Is Language?

Properties of Language



1.) There are a few basic features of language that make it unique from animal communication.
i.) We use it to communicate about objects and events that are not in the present time and place.
ii.) We use language to imagine things that are happening on another planet, things that are
happening inside of atoms, etc.
iii.) We can tell a friend we’re going to order a pizza later tonight and she will not think it’s
already there.
a.) If we told our dog we were going to give it a treat later tonight, it would here “blar
blar blar TREAT blar” and expect a treat right away.

2.) Languages can produce entirely new meanings.
i.) You alone can produce a sentence that has never been uttered before in the history of
humankind.
a.) As long as you use English words an d grammar, others who know the language
should be able to understand it.
ii.) In contrast, dog commands and most other animal signals stand alone.
a.) Pairing them together does not produce new meanings.
b.) Although dogs appear to understand many different words, they do not appear to
understand their relationships to other words when put into sentences.

19. Chapter 8: Thought and Language
Copyright © 2015 Pearson Canada Inc.
513
3.) Language is also unique because it is passed down naturally from parents to children.
i.) Generation of honeybees will do the same dances, but this is more of a biological process (not
because elder bees showed them).
ii.) Your dog may respond to a number of commands, but it will not train its puppies to sit, stay,
or roll over.

4) Just about the whole cortex is involved with language.
i.) Reading requires visual areas.
ii.) Listening involves auditory areas.
iii.) The memories that provide ideas and the words to talk about them are distributed throughout
the cortex.

5) The most unique and complex aspects of language are based in the left hemisphere (for most) in the
regions known as Wernicke’s area and Broca’s area (Module 3.3).
i.) Damage to these areas results in aphasias.

Aphasias (p. 337) are language disorders caused by damage to the brain structures that support
using and understanding language.

6) Located toward the middle, back portion of the temporal lobe, is Wernicke’s area.

Wernicke’s Area (p. 337) the area of the brain most associated with finding the meaning of
words.

i.) Damage to this area results in Wernicke’s aphasia: a language disorder in which a person has
difficulty understanding the words he or she hears.
a.) This problem involves semantics rather than syntax because the person can talk, but
the word choices make no sense.
b.) For example, a conversation with someone with Wernicke’s aphasia might look like:
Examiner: Do you like it here in Kansas City?
Person with aphasia: Yes, I am.
Examiner: I’d like to have you tell me something about your problem.
Person with aphasia: Yes, I, ugh, cannot hill all of my way. I cannot talk all of the things
I do, and part of the part I can go alright, but I cannot tell from the other people. I usually most of my
things. I know what can I talk and know what they are, but I cannot always come back even though I
know they should be in, and I know should something eely I should know what I’m doing …

ii.) Those who recover from this disorder report being able to hear someone speaking, but that
they couldn’t understand it—they couldn’t even understand their own speech.

7) Broca’s area appears adjacent to a strip of the brain known as the motor cortex that helps us control
body movements (figure 8.16).
i.) This area helps physically produce speech, but also in syntax and processing musical notes.

Broca’s Area (p. 337) is a frontal lobe structure that controls our ability to articulate speech
sounds that compose words.

ii.) A person with damage to this area will most likely be diagnosed with Broca’s aphasia.
a.) An individual can still speak, but it is very difficult and consists of limited single
words filled with pauses. Even gesturing with speech can be affected.
b.) A conversation with someone with Broca’s aphasia might look like:

20. IRM for Krause/Corts/Smith/Dolderman, An Introduction to Psychological Science
Copyright © 2015 Pearson Canada Inc.
514
Examiner: Tell me, what did you do before you retired?
Person with aphasia: Uh, uh, uh, pub, par, partender, no.
Examiner: Carpenter?
Person with aphasia: (Nodding to signal yes) Carpenter, tuh, tuh, twenty year.
iii.) Individuals with Broca’s aphasia can understand questions and come up with answers, but
just has trouble speaking.
a.) He had trouble saying “carpenter” and he missed the morpheme S from “twenty year.”

Language (p. 338) is a form of communication that involves the use of spoken, written, or
gestural symbols that are combined in a rule-based form.

Phonemes and Morphemes: The Basic Ingredients of Language

1.) The psychologists’ cooking analogy: We all start with the same basic language ingredients, but they
can be mixed together in an unlimited number of ways.

Phonemes (p. 339) are the most basic of units of speech sounds.

2.) Individual phonemes typically do not have any meaning by themselves.
i.) You cannot tell someone to T to get them to stop.
ii.) For example, the phoneme associated with the letter T is found at the end of pot or the
beginning of stop.
a.) Depending on the letters around T, you will have to move your tongue, lips, and vocal
cords slightly, which produces different sounds (but still a T sound).
b.) For example, try saying stop, stash, stink, and stoke.

Morphemes (p. 339) are the smallest meaningful units of a language.

3.) Morphemes can be simple words, suffixes, or prefixes.
i.) The word pig is a morpheme; it cannot be broken down into smaller units of meaning.
ii.) Morphemes can be combined following the rules of the language.
a.) For example, you can describe a person a person as piggish by combining the
morphemes pig and ish.
iii.) Our ability to combine units of sound into an infinite number of meanings (productivity)
differentiates language from other forms of communication.

4.) Lastly, there are words that make up language.

Semantics (p. 339) is the study of how people come to understand the meaning from words.

i.) Humans appear to have a knack for this kind of interpretation.
a.) We know tens of thousands of word s and can understand the meaning of new words
based on their morphemes.

Syntax: The Language Recipe

Syntax (p. 340) is the rules for combining words and morphemes into meaningful phrases and
sentences.

1.) Children master the syntax of their native language before they leave elementary school.
i.) They can string together morphemes and words.
ii.) They can tell the difference between well-formed and ill-formed sentences.
iii.) Despite mastering the rules at such an early age, most speakers cannot tell you what the rules
are.

21. Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

22. SEITSEMÄS LUKU.
Mutta sen minä sanon, että jos sinä sitten jonkun verran
matkustelet, niin sitä vastaan minulla ei ole muistuttamista, ja
minä tahdon järjestäytyä kotonani aivan yksin. — Unohtaako?
Jos sinä nyt kavahtaisit pystyyn, ja juoksisit ulos, ja
matkustaisit Sollebrunniin tänä yönä, unohtaisitko minut silti!
Heidän jäätyänsä yksin, kuten viime luvun lopussa kerrottiin, meni
Sara matkalaukkujen luo ja alkoi erottaa niitä kapineita, jotka olivat
Albertin omia. "Matkustatko heti tänä iltana, vaiko vasta
huomenaamuna?" sanoi Sara, kuitenkin puoliääneen.
"Minne, tarkoitat?"
"Enhän tiedä minne aikonet, Albert. Mutta olethan puhunut siitä
että poikkeisit Mariestadista eteläänpäin suurille maatiloille?"
"Vadsbon kihlakunnan, jossa minulla oli koko joukko toimitettavaa,
olemme jo enimmältä osalta läpikulkeneet. Saan korvata sen
paluumatkalla. Nyt minun tosin on mentävä Odensäkeriin, Sköfdeen,
niin, vieläpä Markaan ja Grolandaan saakka, joten sukkelin tie kai
olisi tässä ulkopuolella Lexbergin luona poiketa Kekestadiin päin eikä
seurata länsitietä Björsäterin kautta ja sitten Lidköpingiin. Mutta

23. minulla on myöskin toimitettavia Gräfsnäsissä, Sollebrunnin tienoilla,
ja sinne kulkee tie varsin mukavasti ja suorasti Lidköpingin kautta.
Miksen siis yhtä mielelläni heti paikalla voisi valita jälkimäistä
kulkutietä?"
"Miksen, sanot. Onhan sinulla oikeus valita kumman haluat?"
"Kyllä, Sara, asioitteni kannalta on minulla kyllä siihen vapaus…"
"Onko sitten muuta estettä? Kumpaa tahdot itse?"
"Sinä kysyt minulta, Sara, ja tiedät yhtä hyvin kuin minäkin, että
tahdon seurata sinua Lidköpingiin. Enkö saa nähdä pientä taloasi?
Pieniä huoneitasi toisessa kerrassa, jotka voidaan vuokrata par
exemple matkustavaisille? ja tuota isompaa huonetta pohjakerrassa,
jossa vastedes aiot pitää kauppapuotia, ja jo ehkä piankin, siinä
tapauksessa että äitisi…"
"Kaikkea tuotako tahdot todella nähdä?"
"Hyvä, rakas Sara, sinä hymyilet. Se on vakaa aikomukseni.
Minulla on monta matkaa tehtävänä täällä Västergötlannissa, edes ja
takaisin, kesällä ja ehkä koko vuoden kuluessa, jos onnistun
aikeessani päästä siirtymään Västgötadalin rykmenttiin, ja se riippuu
d'Orchimontista. jossakinhan minulla näillä kaikilla matkoilla on oleva
kotini — tavaraini tähden. Enkö voisi saada sinulta vuokrata noita
pikkuhuoneita toisessa kerrassa?"
"Lidköpingissäkö? Mutta ethän ole nähnyt niitä vielä. Säästä siksi!
Älä vuokraa, älä osta, ettei näkemätön kosta!"
Tämä kultainen ohje kävi runomittaan ja oli ensimäinen sitä lajia,
jonka kersantti kuuli Saran suusta. Mutta sanat sattuivat hyvin ja

24. niitä säesti suloinen, miltei hyväilevä äänenpaino. He seisoivat
molemmat huoneessa erään ikkunan luona, olivat uudelleen
kierittäneet kaihtimet ylös ja sammuttaneet kynttilät, hetkisen aikaa
ihaillakseen iltataivaan viehättävää ilmiötä, ennenkuin kävivät
makuulle.
"Lidköpingin pikkuhuoneissasi, Sara, on varmaan ruusukkaat
seinäpaperit? Se arveluni ei petä, ja siellä sisällä olet varmaankin
muinen sopivina hetkinä jauhanut liitua?…" Hän piti Saraa sylissään,
tämä katsoi kysellen hänen kasvoihinsa, nähdäkseen laskiko hän
pilaa unesta, jonka hän oli kertonut, — tuosta Arbogan unesta.
Mutta hän ei nyt huomannut mitään ilvettä, mitään ivaa hänen
huulillaan.
"Muinenko?" virkkoi Sara. "Se voi vielä monasti tapahtua. Minä en
aio ammatistani luopua."
"Mutta jos minä vuokraan huoneet?"
"Niin minä hoidan asioitani alhaalla pohjakerrassa itsekseni."
"Sinä et siis tahdo konsaan hoitaa mitään ylhäällä minun luonani?"
"Jos sinä jäät sinne jonkun verran asumaan, Albert, niin sinullekin
kai koituu paljon tehtävää omaan lukuusi ja joudut järjestäytymään
niinkuin tarve vaatii. Hyvä ruokapaikka on lähistössä, ja huokeaa
siivousta on helposti saatavissa, samoin pesua ja silitystä
hyväntahtoisilta ihmisiltä, joilla siitä on roponsa toimeentulokseen,
Albert. He voisivat enemmänkin ansaita, ellei ammattikuntia olisi.
Mutta sen minä sanon, että usein kuitenkin haluan kutsua sinut alas
pientä yksinkertaista einepalaa haukkaamaan, jos niiksi sattuu. Ehkä
sinäkin joskus kutsut minut sinne ylös? Mutten ikänä, en ikänä tahdo

25. ottaa sitä mikä sinun on tahi tuppautua talousasioihisi… ainoastaan
vastata sinulle, jos kysyt minulta neuvoa, jota sitten saat noudattaa
tai olla noudattamatta, miten haluat… ja kaikkein vähimmin koskaan
estän sinua työssäsi. Minä en ymmärrä sinun askaroimisiasi. Siinä on
koko paljon kirjoittelemisia ja tilittelemisiä, kenties, koska sinulla on
tekemistä inspeh — niin, sama se… Hörstadiuksen ja Selanderin ja
Silfverin kanssa — ehkäpä Kobergissa… mutta en minä milloinkaan
tahdo sinua siinä häiritä."
"Siitä kiitän sinua, Sara, se on hurjan hyvä asia. Mutta eikö ole
mitään, mikä voisi olla yhteistä ihmisten kesken, jotka…"
"Onhan paljonkin, niin, varsin paljon vielä jäljellä yhteisenä
pidettäväksi, paitsi tuollaiset, Albert. Saanko sanoa sinulle suoraan
niinkuin tarkoitan? Sillä minä olen ajatellut tätä… näinä päivinä…"
"Olen minäkin sitä ajatellut paljon, paljon, saat uskoa, siitä täytyy
tulla tärkein asiamme."
"Kuitenkin saamme varoa, ettei se menisi meiltä rikki liiallisesta
innosta. On puoleksi voitettu, jos asiat otetaan kevyesti ja viisaasti,
tiedätkös, aivan yksinkertaisesti, Albert. Ja juuri niin ne voidaan
ottaa, kun oikein pidetään toisistaan."
Kersantti ei häntä täysin ymmärtänyt, mutta hiveli kaunista
hiusrajaa hänen otsallansa. "Jatka, Sara! Sinun on puhuttava ensin."
Sara kohotti päänsä hänen rinnaltaan, johon se oli hetkisen
nojannut, tuumi kotvasen, mutta sanoi kumminkin: "Koska niin on,
että sinä pidät minusta ja minä sinusta, niin onhan meillä se
yhteistä. Se on paljo sekin, Albert. Ja se on enempi kuin monella on.
Mutta jos otamme pitääksemme paljon muutakin turhanpäiten

26. yhteisenä, niin kerronpa sinulle mitä siitä seuraa. Jos sinä ottaisit
pienen taloni, elinkeinoni, omaisuuteni, ja rahani — mitättömän
summan, mutta minkä saatan omistaa tai ansaita — niin, en tahdo
sinulta kieltää, että voisin käydä kiusalliseksi. Sillä ehket sinä
ymmärrä sellaista hoitaa. Arvatenkaan et tiedä sitä itsekään vielä,
kosket ole yrittänyt pitää taloa ja ammattia; ainakaan minä en sitä
tiedä. Ja on hyvin mahdollista, että levottomuuteni olisi aiheeton ja
että hoitaisit kaikki varsin hyvin; kuitenkin se levottomuus, Albert…
niin, tahdon kertoa sinulle, että niin pian kuin huomaisit minussa
sellaista, niin vimmastuisit. Silloin minä kulkisin itsekseni ja hautoisin
salaisia ajatuksiani. Toisena hetkenä luulisin tekeväni sinulle
vääryyttä; toisena hetkenä huomaisin, että ehkä saattaisin olla
oikeassa sittekin, ainakin eräissä asioissa. Näistä sielun ja mielen
tuskista ja taisteluista kuluisi aika, jota voitaisiin käyttää hyötyyn ja
ansioon. Ja että aika menisi hukkaan, olisi kuitenkin vähin asia.
Mutta, Albert, minä tulisin pisteliääksi. Sinä huomaisit minut
ärtyiseksi, ensin jonkun kerran, sitten useammin. Siitä tulisit itse
pisteliääksi. Taikka jos molemmat tukahuttaisimme mielipahat,
kulkisimme itseksemme ja nielisimme, kuten sitä sanovat, niin
mieliharmi sensijaan hiipisi sisällisesti luihin ja ytimiin, tärvelisi
terveyttä, ja me kuihtuisimme ruumiin ja sielun puolesta. Silloin
saisimme kai aloittaa runninjuontia Lundissa tahi ehkä tuhlata rahoja
mutakylpyihin, kuten olen kuullut kerrottavan Porlasta tai Lokasta:
sellaiseen, joka vähän hyödyttää, kun asiat on huonosti. Lisäksi
toinen seikka, Albert, jonka myöskin tahdon sinun hyvin
huomaamaan. Tuskista hipiäni pian riutuisi, silmät himmenisivät, ja
minusta tulisi rumempi kuin olen. Sitä sinulla ei olisi milloinkaan
sydäntä minulle sanoa, mutta sinusta usein tuntuisi siltä. Minä olisin
kylliksi viisas sen itse huomaamaan ja kulkemaan erilläni synkissä
mietteissäni siitä mitä minusta pitänet. Ja mitä et koskaan minulle

27. sanoisi, sen minä kuitenkin keksisin ja arvaisin itsekseni. Siitä kyllä
uneni huononisi, ja sitten päivä päivältä yhä enemmän kurtistuisin.
Albert, niin, rumuudella ei ole rajoja, kun sillä tavoin alkaa, sen olen
ihmisistä nähnyt. Ja miten sinun kävisi? Sinä koettaisit, jos olisit niin
hyvä kuin paras löydettävissä oleva, minua lohduttaa lempein
sanoin; mutta kuinka hyvin tarkoittaisitkin, kuuluisi se minun
korvissani hiukan tyhjältä, koska huomaisin, että valehtelisit sekaan
minua tyydyttääksesi. Se tulisi asiaa pahentamaan, muttei
parantamaan. Ja sinäkin varmaan kyllästyisit, sillä olet kaikissa
tapauksissa ihminen, Albert, sinä kuten minäkin. Sinä kai kuitenkin
vähemmän kyllästynet minuun rumentuneen ruumiillisen
ulkomuotoni vuoksi, kuin sisäisen ärtyisyyden, ikävyyden ja koko
sielullisen häijyyteni takia; ehkäpä minäkin kärsimyksestä lopulta
tulisin järjettömäksi ja salakavalaksi: siten kävisin sinulle yhä
sietämättömämmäksi. Ja se mitä tavallisesti sanotaan lupauksista ja
valoista muuttuu vain tyhjiksi sanoiksi, kun ei kuitenkaan kukaan
säilytä sitä, jota ei yksikään ihminen voi säilyttää, — minä puhun
siitä sisäisestä sydämen rakkaudesta johonkuhun henkilöön, mikä
tässä kohden on ainoa arvossapidettävä, mutta auttamattomasti
häviää, jos henkilö sielunsa sävyn puolesta käy sietämättömäksi.
Olen nyt maininnut kuinka minä voisin tulla sinulle vastenmieliseksi;
samoin kai voisi tapahtua, että sinäkin ehkä tulisit minulle
sietämättömäksi. Mikä lohdutus sitten on annetuista sanoista? Istua
onnettomana itsekseen ja kantaa jotakin nimeä. Se on kuin arvonimi
ilman ammattia. Se on kuin nimikilpi puodin ulkopuolella, ja kun
tulee puotiin ja kysyy tavaraa, niin ei tavaraa ole, josta kyltti puhuu.
Miten silloin menettelee? Silloin menee ulos suutuksissaan ja
sylkäisee nimikilpeen. Eikö se ole aika hupaista? Sitä minun on usein
mieliharmissani täytynyt muissa havaita, enkä sitä hyväksy. En toivo
sinulle enkä minulle niin käyvän, jos rakastat minua sielun puolesta…

28. silloin olen iloinen ja se on minulle kylliksi mitä siihen tulee, ja
hoidan itseäni kaiken muun puolesta itse, reippaana ja tyytyväisenä
ja uutterana; makaan hyvin öisin ja olen kaunis päivisin; sen minä
tiedän, ja sen olet näkevä. Mutta jos et minua rakasta… mitä minua
silloin auttaa kaikki muu, ja mitä minä muulla teen? Meille on
parasta ja hyödyllisintä vain se että rakkaus kestää, ja se voi sittekin
ehkä loppua; mutta ainakin on sellaista vältettävä, jonka saattaa
aavistaa tekevän kiusaa taikka voivan tehdä kiusaa, ja joka kaataa
rakkauden eikä sitä auta."
"Mutta, Sara, jos me olemme hyviä ja järkeviä ihmisiä, kuten
minusta kumpainenkin olemme, niin pitää meidän kai heti alusta
voida… ja sitten jatkaa… ja minun mielestäni meidän ei pitäisi
lukeutua niihin onnettomiin esimerkkeihin, jotka olet esittänyt?"
"Jos olemme hyviä ja järkeviä ihmisiä, kuten toivon meidän
Jumalan avulla ehkä olevan… niin, Albert, eihän enempää vaadita?
Emmehän silloin muuta tarvitse, kuin harjoittaa sitä mikä hyvyydestä
ja järkevyydestä seuraa toisiamme kohtaan ja kaikkia muita kohtaan,
niin pitkälle kuin ulotumme. Kuka voi sitä estää? Ajattele tarkoin…
jos nyt olemme hyviä ja järkeviä, eikö silloin ole kaikkein tärkeintä,
että niin jatkamme ja rakastamme toisiamme? Ja sen täytyy olla itse
asiana. Silloin on etenkin kaikkea sellaista kartettava, joka voi
turmella, tehdä häijyksi, hupsuksi ja tyhmäksi. Riippuu aina
Jumalasta, miten ihminen jatkaa olemistaan, ja moni voi langeta.
Mutta ainakaan meidän ei ole keskenämme aikaansaatava sellaista,
jossa on todennäköistä itua sydämen täyttämiseen sapella ja aivojen
sumentamiseen. Toiset sanokoot sitä kokeeksi, mutta minä nimitän
sellaisia pahoiksi ja epäviisaiksi yrityksiksi, joita ihmisten ei
oikeudenmukaisesti pitäisi toisilleen tehdä. Sillä jos Jumala itse antaa
jollekulle vaivan, jota ei voi välttää, se on silloin kärsivällisesti

29. kestettävä ja on sellainen koe. Mutta ihmiset olkoot
toimeenpanematta viheliäisiä temppuja, sellaiset ovat vältettävissä ja
vältettäviä, eivätkä ole kokeiksi mainittavia, varsinkin kun ne
useimmin vievät helvettiin, jonne kai mikään ystävällinen järjestö ei
halunne alamaisiansa vetää. Mutta jollet ajattele kuin minä, Albert,
niin sinulla on täysi vapautesi, ja…"
"Kaikissa tapauksissa", keskeytti kersantti, "olet siinä kohden
väärässä, Sara, että turmiota ja onnettomuutta on kaikissa
perheissä."
"Kaikissako?" kysyi hän. "Ei, olen nähnyt yhden tai pari perhettä,
jossa elävät hyvin, aika hyvin. Mutta se ei suinkaan johdu siitä, että
heidät on yhteenluettu, mikä ei muualla olekaan auttanut, vaan siitä,
että he sielultaan ja sydämeltään vetävät yhtä köyttä, ainakin sen
verran kuin tarvitaan, ja se aina auttaa, missä niin on."
"Yhteenluettu? Mitä sillä tarkoitat?"
"Että heidän ylitsensä on luettu, tietenkin. Albert rakas, taiat eivät
toimita mitään. On kerran päästävä niin pitkälle, että tässä asiassa,
kuten kaikissa muissa, pyritään siihen mikä todella johonkin kelpaa,
eikä rakenneta kelvottomalle. Siitä ei tule ainoastaan onnettomuutta,
vaan, mikä pahempi on, todellisia paheita. Sillä niin pian kuin ei
toisiaan rakasteta, on oikein ruma pahe että…"
"Taikojako? Mutta minä pidän koko paljon kauniista rukouksesta…
sellaisesta par exemple, jota käytetään, kun kaksi…"
Sara katsahti ylös, silmissä ihmeellinen ilme. "Jumala on
todistajani", virkkoi hän, tuskin kuultavasti, mutta mitä puhtaimmalla
äänellä, "Jumala tuntee, että rakastan rukouksia. Ja minä rukoilen,

30. Albert, ja aion rukoilla. Mutta voi, en minä käytä rukouksia
sellaiseen, johon ne eivät päde, sillä se on taikaa ja tyhjää ääntä,
ellei vielä pahempaa, nimittäin herjausta. Rukouksetko? Oi, hyvä
Jumala! Ei kaunein rukous muuta valkoista mustaksi, tai mustaa
valkoiseksi. Jos kaksi seisoo vierekkäin valehdellen jo silloin
kiintymystä toisiinsa, jota heissä ei ole, niin eihän rukous tee valhetta
tällöin totuudeksi? Taikka jos he eivät silloin seiso valehtelemassa,
mutta kuitenkin lupaavat sellaista, jota kenties sitten eivät lainkaan
jaksa pitää, eihän sitä voi ehkäistä mikään lukeminen heidän
ylitsensä? ja useimminhan tapahtuu etteivät he sittemmin pidä mitä
heidän käy mahdottomaksi pitää, mutta kumminkin näön vuoksi ovat
pitävinään, heille yhä enentyväksi kiusaksi ja valheeksi; mitä silloin
toimittikaan tuo viheliäinen rukous edeltäkäsin? Eihän se estänyt niin
käymästä? Ja kun he sitten kuitenkin jatkavat toistensa kanssa,
tulevat he yhä törkeämmiksi sielultaan ja ruumiiltaan… niin, oikeinpa
irstaiksi, se on tunnustettava… ja lopulta sellaisiksi, etteivät enää
lainkaan voi käsittää mitä puhdasta ja kaunista maailmassa on,
eivätkä ymmärrä mitään pohjaltaan järkevää ihmisestä, vaikka
heidän ylitsensä on luettu. Senhän alituiseen näkee, ja sen minä
sanon pahaksi tavaksi. Albert! eihän kannata käydä hyvästä, jalosta
tai onnellisesta, ellei sitä ole? Eikä ikänä toimita jonkin asian
saavuttamiseksi käyttää muuta kuin millä sen saavuttaa; niin
minusta tuntuu. Kun minulta puuttuu öljyä kittiin, enhän minä silloin
asetu lukemaan liidun yli, vaan menen ulos hankkimaan öljyä, jota
sekoitan liituun, ja se auttaa. Minä en koskaan käytä taikoja, Albert;
vaikka useat Lidköpingissä heittävät suolarakeita uuniin, kun heillä
on hammassärkyä, ja valavat lyijyä sairasten ihmisten yli, ja panevat
puikkoja puihin. Ja välistä he sanovat tulleensa terveiksi, mikä tosin
voi tapahtua, vaikkei se johdu puikoista, luullakseni. Siten, Albert,

31. tavataan myös yhteenluettuja, jotka ovat oikein siivoja ja elävät
hyvin; mutta se ei pohjaltaan johdu lukemisesta."
"No, mutta se ei ainakaan vahingoita."
"Kylläpä vainenkin. Sillä kun kerran on luettu kahden sellaisen yli,
jotka eivät kelpaa toisilleen muuhun kuin turmioon ja kurjuuteen,
niin tahdotaan ja väitetään kumminkin, että heidän edelleenkin on
oltava yhdessä ja murjottava toisiaan, vain tuon lukemisen tähden,
joka kerran turhaan tapahtui. Se minun nähdäkseni on varsin
vahingollista. On siis kai pahoin tehty käyttää rukouksia niin, etteivät
ne mitään hyvää toimita, vaan useimmissa tapauksissa aivan
kauheasti vahingoittavat. Oi, hyvä Jumala… siten käyttää rukousta,
joka on niin pyhää ja suloista, kun se joutuu oikealle kohdalleen! Sen
minä paraiten tiedän."
"Suloinen tyttö, milloin viimeksi rukoilit?"
"Arbogassa… Albert." Hän kuiskasi tämän ihan hiljaa, ja kuului
miltei siltä kuin olisi sana minun käynyt Albert-nimen edellä; mutta
koko ilme oli liiaksi tenhoava tallennettavaksi, vaikka tuo sekunnin
hetki oli liian syvästi viehättävä ikuisesti unohdettavaksi. Hän vaikeni.
Mutta hän lisäsi heti senjälkeen ääneen: "Sanon sen vielä kerran,
Albert: ellet ajattele niinkuin minä, niin sinulla on täysi vapautesi
itseesi ja asioihisi nähden. Sano se silloin suoraan, sillä minä soisin
siinä tapauksessa, että lähtisit yhtä hyvin tänä iltana tahi huomenna,
etkä tulisi mukaan Lidköpingiin, vaikka Jumala tietää, kuinka
mielelläni tahtoisin sinut matkaani hietaiselle kehnolle tielle."
"Tiellekö ainoastaan?"

32. Heidän lämpimät silmäyksensä sattuvat vastakkain; mutta he eivät
katsoneet kauan toisiinsa, ennenkuin silmäilivät ulos ruudusta
taivasta kohti, joka heistä ei näyttänyt tummentuneen, vaikka he
olivat viettäneet pitkän hetken hämärissä. Albert istahti tuolille
ikkunan luo, piti Saraa polvellaan ja muisti nyt tuolle puolen Bodarna
sitä hämärää Arbogan iltaa, jolloin hän myöskin istui ruudun ääressä,
turhaan yritellen siihen nimeänsä piirtää. Kuinka paljon olikaan siitä
saakka muuttunut! Mikä uusi aikakausi! Kuinka toisilla silmillä
kersantti katsoikaan Saraan, ja tämä näytti itse joutuneen toiseen
maailmaan. Kaikki ennen useinkin ilmennyt karskius, nokkeluus,
heilakkamaisuus oli häipynyt. Hänen ulkonäössään oli nyt tietoisen
naiskansalaisen leima; sama järkevyys kaikessa kuin ennen, mutta
järkevyys verhoutuneena sydämellisimmän kiintymyksen,
puhtaimman suloisuuden tuoksuun. Ihmeellisintä oli että se
täydellinen vapaus, jonka Sara kaikesta huolimatta hänelle jätti,
matkustaa pois hänen luotansa jos halusi ja milloin halusi,
vähääkään houkuttelematta kersanttia hylkäämiseen, teki neidon
hänen silmissään tuhatkertaisesi herttaiseksi, hentoiseksi ja
miellyttäväksi. — Ja herttaisuus on ainoa… ainoa… joka vetää
todelliseen rakkauteen. Tämä voi sittekin ehkä jäädä tulematta;
mutta jos mikään on mitään vaikuttava, niin se on yksinomaan
herttaisuus, — ajatteli hän.
"Mitä sinä katselet tuonne ylös taivaanlakeen, Sara?"
"Aprikoitsen lieneekö sinne pitkäkin matka."
Kersantti painoi hänet rintaansa vasten ja vastasi: "Me olemme jo
tiellä."
"Tielläkö vain?"

33. "Ei perillä… jos…"
"Albert!"
"Kerro minulle, Sara, vilpittömästi… sinä puhuit äsken siitä kuinka
ihminen sisäisistä huolista ja sielun tuskista voi tulla rumaksi, ja siinä
olit varmaan oikeassa. Me vältämmekin sellaista. Mutta, Sara,
kuulehan… sinä et voi koskaan tulla rumaksi. Se näyttää minusta
mahdottomalta…"
"Sielultamme, Albert, ei sinun eikä minun milloinkaan tarvitse tulla
rumiksi, ja se on minusta kylliksi. Mutta ruumiin puolesta tiedät kai
hyvin, että kun tulee vanhaksi, niin… tuskienkin riuduttamatta."
"Mitä merkitsevät vanhettuneet piirteet, kun hyvä ja tosi henki
kuvastuu puhtaana silmissä ja kaikkien juonteiden ilmeessä? Tämä
taivas se minua vetää ja hurmaa."
"Niin minustakin tuntuu. Jumalan kiitos, sinä et ole houkkio,
Albert."
"Ja ruumiinkin piirteet surkastuvat myöhään, vasta varsin
myöhään, jos niissä asuu hyvä, eloisa ja toimelias henki. Niin minä
uskon, Sara."
"Sen olen nähnyt Gustava tädistä", virkahti hän.
"Järjestäkäämme siis niin, Sara, että kumpainenkin meistä
hallitsee omaansa. Minä en siis anna sinun huolehtia asioistani,
niinkuin et sinäkään siirrä minulle valtaa omiin asioihisi nähden.
Olkoon meillä ainoastaan rakkautemme yhteisenä. Mutta ajatteles,
jos jompikumpi meistä joutuisi puutteeseen, niin etteivät omat varat
riittäisi elämään ja elatukseen?"

34. "Eikö sitten rakkaus tahdo antaa apua?" kysyi hän ja hypähti ylös.
"Jos sinä joutuisit hätään, Albert, enkö minä antaisi sinulle
varoistani, niin kauan kuin minulta liikenisi ja huomaisin ettet sinä
olisi huikentelija, kurja tuhlari. Ja jos tulisin hyvin köyhäksi, niin
voihan myöskin tapahtua, että sinä… että sinä tahtoisit lahjoittaa
minulle jotakin?"
"Hyvä Jumala, mitä kysytkin, Sara! Mutta kun meidän kesken on
molemmin puolin niin, eikö meillä silloin jo ole varamme yhteisinä?"
"Ei, siinä on äärettömän suuri erotus. Jos minä lahjaksi annan
sinulle jotakin, rahaa tai muuta, niin sinä sitten menettelet sen
kanssa ja käyttelet sitä aivan miten haluat. Siitä ei voi mitään
pahennusta syntyä: se jää sinun omaksesi, niinkuin sekin mitä
sinulla ennen oli. Ja jos sinä kysyt minulta neuvoa sen käytöstä, niin
minä vastaan, ja sinä sitten toimit neuvoonkin nähden niinkuin
sinusta parhaalta näyttää. Sillä tavoin ei lahja vähääkään häiritse
vapauttasi ja omintakeisuuttasi. Niinikään, jos sinä tahdot minulle
jotakin lahjoittaa, niin sinun on se annettava minulle samalla ehdolla,
pelkkänä sydämellisyyden antina, iloksi ja hyödyksi, jota saan
kääntää ja käyttää miten haluan ja tarvitsen. Sellaiset lahjat ja
vastalahjat ovat silloin ihmisille avuksi, mutta ei keskinäiseksi
turmioksi niinkuin se jokapäiväinen rettelöiminen, jota ihmisillä
muuten on runsain määrin keskenään."
"Eivätkö siis ihmiset koskaan voi hoitaa taloutta yhdessä?"
"Saattavathan he koettaa. Jos taloudenpito menestyy, niin voihan
sitä jatkaa, niinkuin jatketaan paljon muuta mikä menestyy. Jos sen
taas käy hullusti, niin onhan viisaasti tehty siitä lakata, kuten muusta
hullutuksesta. Mutta kahden välistä rakkautta, sitä on ylinnä kaikesta
pidettävä sellaiselta suojattuna ja rauhoitettuna. Sitä ei milloinkaan

35. ole saatettava kärsimään tai riippumaan ykdessäasumisesta tai
taloudenpidosta, ja miten siitä saattaa selviytyä. Minusta on parasta
etteivät he koskaan muuta yhteen, sen minä saan sanoa; koska
ihmiset, jotka toisiaan rakastavat, paljoa pikemmin ärsyttävät,
suututtavat ja vihdoin turmelevat toisensa, kuin muut, jotka eivät
välitä toisistaan ja sentähden katselevat monta asiaa
kylmäkiskoisesti. Mutta jos he vihdoin tahtovat koettaa sitä turhaa
huvitusta, että antavat kahden pään hallita maallisia asioita, joita
hoidetaan paraiten ja jotka pysyvät selvimpinä, kun niitä ei sekoiteta,
vaan hoidetaan kummankin henkilön puolelta erikseen, joka ohjaa
paraiten oman päänsä mukaan… niin olkoot ainakin niin viisaita, että
lopettavat sen, ennenkuin heidän rakkautensa haihtuu, kuten
helposti voi tapahtua! Sillä mikään lasi ei ole kauniimpi kuin sydämen
kiintymys, muttei mikään emalji hauraampi. Sen voin ymmärtää."
"Niin ollen kai olisi parasta, ettemme ainoastaan olisi asumatta
yhdessä, vaan ettemme myöskään näkisi toisiamme liian usein?"
"Sinähän aiotkin tehdä monta matkaa, Albert?" virkkoi Sara luoden
katseen, joka ei ollut läheskään tuskallinen.
"Niin minun täytyy. En voi sitä välttää."
"Kuinka iloisena ajattelenkaan sinua sitten poissaollessasi! Ja niin
kaunis, kuin silloin olet sielussani, olisi sinun vaikea olla, Albert, jos
jäisit kotiin. Mutta sinähän palaat! Ja joka kerta kaksin verroin
tervetulleena!"
"Mutta, hyvä Jumala…"
"Sillä tavoin on rakkaus kestävä. Sinä pääset minua näkemästä
kaikkina tyhminä, ikävinä, häijyinä… niin sellaisina hetkinä, jolloin on

36. aivan tarpeetonta toisiaan nähdä. Ja jos sinullakin on sellaisia toveja,
sillä olethan ihminen, Albert, niin minäkin pääsen sinua silloin
näkemästä."
"Mutta, elävä Jumala… Sara, minä en käsitä… mihin tämä johtaa?
Saattaahan keksiä sen että unohtaa toisensa?"
"Ne jotka sietämättömiin asti hankautuvat toisiansa vasten
alinomaa, ne unohtavat toisensa nopeimmin, Albert, tai jos he
toisiaan muistavat, niin se tapahtuu tuskaa muistellen, niinkuin
muistetaan sormen vihottumia."
"Hui toki!"
"He ovat läheisiä ruumiita mutta kaukaisia sieluja. Kuten sanotaan
raamatussa: he ylistävät minua huulillaan, mutta heidän sydämensä
on minusta kaukana."
"Sinä olet sittekin herännäinen!"
"Läheisistä sieluista kaukaisine ruumiineen minä, jos niiksi tulee,
kuitenkin enemmän pidän."
"Mutta eivätkö molemmat voi olla läheisiä?"
"Toisinaan, Albert. Nyt on meidän välimme sellainen. Mutta… ja
Lidköpingiin tahdon sinua seuraamaan. Mutta sen minä sanon, että
jos sitten jonkun verran matkustelet, sitä vastaan ei minulla ole
muistuttamista. Ja minä tahdon kotona järjestäytyä aivan yksin. —
Unohtaako? Jos sinä nyt kavahtaisit pystyyn ja juoksisit ulos ja
matkustaisit Sollebrunniin tänä yönä, unohtaisitko minua silti?"
"Sara, sinä seisoisit alati edessäni!"

37. "Ja minä näkisin sinut kaikista ikkunoistani. Koetapas! Matkustapas
suotta!"
"Salli minun viivähtää vielä hieman."
"Unohtaako? Kun kylmäkiskoisuus pääsee ihmisten väliin, silloinpa
unhotuskin luiskahtaa seuraan. Mutta matkat ja etäisyydet, mitä ne
merkitsevät? Maantiet eivät pysty asettamaan etäisyyttä sielujen
välille. No, en minä tahdo että olisit poissa puolta vuotta enempää,
sen kyllä tunnustan."
"Sinä hengität niin suloisesti!"
"Unohtaako?" sanoi hän jälleen hetkiseksi vaiettuaan. "Ehkä, jos
sattuu että rakkaus loppuu muutamilta, unhotuskin silloin voi
ilmaantua: mutta ainakin on varmaa — ja sen minä tiedän — ettei
sydämen iloista muistoa säilytä sellainen, mikä haaskaa pois itse
rakkauden. Sentähden…"
"Niin, en tahdo nähdä enkä käydä liian usein tervehtimässä sinua,
Sara. Mutta jos saan vuokrata pikkuhuoneesi ja siellä istua itsekseni
omassa työssä, niin ei mikään maailmassa, et sinä itsekään, voi
estää minua maalaamasta kuvaasi eteeni, ei toki siveltimellä, sitä en
osaa… voi, jospa osaisin!… Ja jos sairastuisit, silloin tahdon tulla alas
ja istua vuoteesi ääressä."
"Se riippuu taudista, Albert hyvä. Pidän mieluimmin Maijan
luonani, hän sen paremmin ymmärtää."
"Mutta… hyvä Jumala… jos… minä vain ajattelen… jos par
exemple minä itse sairastuisin?"

38. "Se on aivan toinen asia. Silloin minä tulen ylös sinun huoneisiisi ja
istun luonasi yöt päivät, jos tarvitaan, vuoteesi ääressä. Minä suljen
puodin ja kirjoitan sen ulkopuolelle: matkoilla. Siinä on tiedätkös se
ero, että jos mies on sairas… oikein, niin ettei se ole tyhjää lorua,
vaan että hän todella makaa vuoteessa… ei ole mitään
epämiellyttävää, ikävää tai rumaa olla siinä saapuvilla; se minusta
sopii. Mutta vuoteessa oleva, sairas naishenkilö, keuhkotautinen tai
sentapainen, hän on paras olemaan itsekseen, Albert. Kuitenkaan,
jos jotakin minulle tapahtuisi, ei minulla ole sitä vastaan sanottavaa,
että sinä viivyt kaupungissa… talossa… yläkerrassa. Jos…"
"Hyväinen aika! Mitä tarkoittaa kumma katsantosi?"
"Jos tällöin joutuisin kuoleman partaalle, silloin tahtoisin, Albert,
että sinä tulisit alas minun huoneeseeni… vähää ennen kuolemaani…
minun luokseni!… ja… sillä tätä kättä tahtoisin suudella kaikkein
viimeiseksi maailmassa." — — —

39. KAHDEKSAS LUKU.
Katso ympärillesi ja näytä iloiselta! Minä tahtoisin kokea sen suloisen
riemastuksen, että sinun kulkiessasi katua joka toinen tyttö
pysähtyisi ajatellen: Kah, kuinka kaunis upseeri tuossa ajaa!
Historian ja maantieteen, jotka aina ojentavat toisilleen kättä,
tulee tässäkin toisiaan auttaa; niin että kun edellinen viimeksi äkkiä
vetäytyi pois ja nyt väistyy taammaksi, alkaa jälkimäinen puhua, ja
puhuu seuraavasti: Mariestadin ja Lidköpingin välinen tie ulottuu
aina Mariestadista Lidköpingiin saakka. Tätä tietä alkoivat molemmat
matkustajat kulkea heti seuraavana aamuna, kastettuaan korppunsa
kahteen kauniiseen aitoporsliini-kuppiin.
Västergötlannin maantiede sanokoon mitä tahtoo ja haluaa
eteläisestä Venernin rannasta, varmaa on, että jollei katso tiehen,
joka siitä menee, niin se ei silmälle tunnu lainkaan epämiellyttävältä.
Molempain matkustajain päästyä Bresäteriin, virkkoi Albert: "Nyt on
kysymys siitä, onko meidän Forshemiin mennessä valittava
jumalallisen kaunis tie Kinnekullan kautta, joka kulkee halki
Österplanan pohjoisosan, sitten Medelplanaan ja Källbyhyn, jota tietä
ajamme ohi Hönsäterin, Hellekisin ja Råbäckin…"

40. "Råbäckinkö? Olen kuullut puhuttavan Råbäckistä! En ole ollut
siellä ennen", jatkoi Sara, "mutta miksi nyt sinne menisin, kun hän ei
enää asu siellä?"
"Kuka hän?"
"Siellä on enkeli asunut, mutta nyt muuttanut Vetterniin."
"Rouva… minä tiedän… en oikein muista nimeä."
"Minä en myöskään ole häntä nähnyt", jatkoi Sara, "mutta jos hän
vielä asuisi Råbäckissä, niin haluaisin mennä sitä tietä. Hyviä,
oivallisia kirjoja on hän lainannut Gustava tädille Lidköpingiin, ja niitä
olemme molemmat yhdessä lukeneet lomahetkinämme."
"Niitä minäkin tahdon lukea!" huudahti kersantti.
"Niin sinun pitääkin… mutta…"
"Niin, toinen tie jonka voimme valita", selitteli kersantti,
"sitävastoin kulkee alas Enebäckiin päin, Kullenin itä- ja
eteläpuolitse, halki Skälfvumin, ohi Husbyn, ja niin edelleen. Kumpaa
lähdemme?"
"Kuinka minä voin sen ratkaista? Sellaiseen en minä pysty."
"Mutta sinun pitää tietää, Sara, että Hellekis on Västergötlannin
mainioimpia paikkoja: kannattaisi kyllä mennä sitä tietä."
"Jos niin tahdot. Ja jos siellä on isoja taloja ja rakennuksia, niin
kelpaisi kyllä tutustua paikkaan, se voisi kerran tuottaa hyötyä."
Hieman alakuloisena kersantti kääri kokoon keskustelun runolliset
purjeet. Hän ei nyt muutamaan päivään ollut kuullut ammatin asioita

41. mainittavan, mutta huomasi heti että ne olivat tulossa. Ja kuinka hän
voisi siitä pahastua Saralle? Kumminkaan hän ei tahtonut että niin
jumalalliset paikat kuin Hönsäter, Hellekis ja Råbäck uhrattaisiin
pelkkien lasimestaritoivomusten päämääräksi. Hän päätti siis valita
arkisen valtatien Enebäckin kautta jättäen Kullenin oikealle.
— Hän on sentään ollut korkeammassakin vireessä, — jatkoi
kersantti itsekseen, — niin, parin päivän ajan, ja hänen
puheenaineensa, joskin aina toistensa kaltaisia mitä viisauteen tulee,
eivät kuitenkaan alati ole maistuneet kisälliltä naispukimissa. Hyvä,
viaton tyttö rukka! — lisäsi hän tuskin pidättäen kyyneltä, — hyvä,
rakas! Kuinka väärin sinua arvostelen! Eikö ole aika hyvä asia, että
olet niin järkevä? Sinä olet rehellisesti ja oivallisesti hoitava itseäsi ja
omi…
Hän riuhtaisi hevosia, ikäänkuin äkillinen säikäys olisi yllättänyt ja
hän pelkäisi niiden jonnekin karkaavan. Mutta hän malttoi mielensä
ja jatkoi itsekseen: — Kaikki mitä voin säästää ja panna talteen,
annan heille, ja senkin täydellisenä, puhtaana lahjana, aivan noin
kuin hän sen tahtoo, minun siihen lainkaan sekaantumatta (ellei
vapailla neuvoilla), kuinka hän sitä käyttelisi. Mutta? hyvä Jumala!
omikseni tahdon heitä sanoa: niin minun tulee, täytyy, niin varmasti
tahdon!
"Niin sinun tulee, ja minusta tuntuu silloin taivaalliselta ilolta kuulla
sinun niin sanovan." — Albert kavahti säikähtyneenä syrjään Saran
hiljaa näin puhuessa. Oliko hän haaveellisissa tuumissaan unohtanut
itsensä siihen määrin, että oli puhunut ääneen ja paljastanut
sisimmät ajatuksensa?
"Älä pelkää, Albert, minä kuulen sinun kuiskeesi, sinun
äänettömimmät kuiskeesi itsellesi; sillä olen sellainen, että kuulen."

42. "Suuri Jumala! Kuka sitten olet? Taidatko enemmän kuin muut?"
"Sinä ajat niin hyvin ja mainiosti, Albert; minä rakastan sinua."
"Sinä rakastat minua, mutta et vastaa minulle?"
"Mihin minä vastaisin?"
"Kuinka sinä äsken voit kuulla, mitä vain sieluni vavisten ajatteli?"
"Minä rakastan sieluasi, sentähden kuulen sielusi sanat."
"Mitä ihmettä?"
"Minä käsitän sinua, tarkoitan: ymmärrän ajatuksesi, vieläpä
senkin, mitä vastikään mielessäsi haudoit…"
"Mitä, ammatistako?"
"Niinpä niin… Albert… ikkunalasi ei ole niin halveksittavaa kuin
luulet, Albert. Se sinua talvisin suojaa ulkona olevalta pakkaselta, ja
antaa sinulle kuitenkin valoa samalla. Enin osa elämässä on muuten
sentapaista, että jos se lämmittää, ei sellainen tapahdu ilman
pimeyttä, taikka jos se valaisee, niin tämä harvoin tapahtuu ilman
pakkasta. Ikkuna yksistään… huomaa tarkoin, oma Albert… antaa
valoa pakkasen pääsemättä virtaamaan sisälle; ja se pitää lämmön
huoneessa, säilyttäen kuitenkin samalla valon. Niin on ikkunan laita,
ja se merkitsee enemmän kuin moni käsittää. Sentähden sinun ei
pidä ikkunaa halveksia, eikä vähäksyä Saran ammattia, jolla hän on
elättänyt itsensä ja kaikki Lidköpingin asukkaat, joita hänellä on
saattanut olla autettavina… ja hän auttaa vastakin… ja sinuakin,
Albert, jos joudut pulaan."

43. "Ei, Sara, sitä sinun ei koskaan tarvitse. Ahkeruus, suuri ahkeruus
ammatissani… sillä minullakin on ammatti!… hyvä, rakas tyttöni, nyt
minä tunnen taivaallisesi, mitä on olla ahkera… minun tulee ja minä
tahdon ansaita!… Tuo sana, joka ennen kuului korvissani niin
kehnolta! Ansaita minä tahdon! Tehdä työtä ja siten auttaa ei
ainoastaan itseäni, mutta… kaikkia Lidköpingissä olevia, joita minulla
saattaa olla autettavana. Ammatti ja ahkeruus… sinä, Sara, olet
opettanut minulle oikeat sanat!" Hän tarttui neitosen käteen.
Maantiede on raukka, joka alinomaa sallii historian itsensä yllättää.
Missä tuo jälkimäinen nyt taas veikään uudelleen voiton? Niin
tosiaan, matkalla Enebackeniin päin. No, ala siis siitä, ja pidä sitten
puoliasi, maantiede!
Enebacken… ja sitten tulevat Holmestadin, Götenedin, Skälfvumin
kirkot, ja vieläpä Vettlösa vähän matkan päässä vasemmalle:
anteeksi, Vättlosahan nimi kuuluu. Sittemmin kuljetaan niin, että
nähdään Husbyn ja vieläpä Klefvan kirkot ylempänä Kulleniin
puolella. Edelleen silmää kohtaa ennen pitkää Brobyn kirkko, Källbyn
kirkko, Skebyn kirkko… Onpa niitä käsittämättömän monta kirkkoa!
Mutta nyt ne loppuvat. Laaja, aava vesi aukenee oikealle ja valtaa
ajajan katseen hurmaavalla kauhistuksella: hän pelkää saavansa
koko Venernin ylitsensä, ainakin pyörännapaa myöten, eikä epäile,
että hyllyvä keltainen hietaranta, jota hän kulkee, kerran on
maannut aaltojen alla. Venern on haltiatar, joka on vetäytynyt
vähäisen syrjään. Kuka takaa, ettei se äkkiarvaamatta hyökkää
päälle ja peri takaisin vanhoja oikeuksiaan? Varsinkin pohjoismyrskyn
aikana on tämä kauhistuttavaa.
Tänään oli tuuli vaiti ja laine hymyili. Sara istui joka silmänräpäys
odotellen näkevänsä Lidköpinginsä. Hän tunsi mitä suloisimpia

44. sisäisiä muistoja.
Erästä asiaa on kuitenkin sallittava historian edustaa: nimittäin sitä
merkillistä onnea, mikä heillä oli kaiken matkaa, että saivat ajaa
parivaunuissa. Sillä muuten rattaat tavallisesti ovat uhkaamassa
useimpia matkustajia, jotka eivät kulje omin pyörin taikka seiso
omalla pohjalla vaunuissa. Rattailla on joskus ilkeätä ajaa. Oli siis
leppeä kohtalo tässä ollut määräämässä; ja ehkäpä lähin selitys on
se, minkä lääketieteilijät itse… jotka muuten eivät koskaan välitä
kohtalosta… väittävät luonnosta, nimittäin että se erinomaisesti ja
erikoisesti huolehtii naisesta; että se melkein arastelee häntä
vahingoittamasta; on kunnioittava, välttelevä ja varovainen. Tämä on
mystiikkaa, mutta pyhä ajatus. Väistyköön sentähden ihminenkin
yhtä kunnioittavasti syrjään. Polvistukaamme taivaan edessä, joka
tuntemattomana… väärin arvosteltuna… on ympärillämme, niin
läheisenä, niin hyvänä, niin salaperäisenä, niin unohdettuna, ja
kuitenkin niin alati pysyväisenä.
Parivaunujen saamisen onni johtui näille matkustajille usein siitä,
että kun Albert näki hevosten olevan hyviä, ei hän välittänyt vaatia
kyytimiestä, vaan ajoi yksin; josta talonpojat, nähdessään saavansa
kunnolliset ajajat, mielellään suostuvat kiittämäänkin. Siten olivat nyt
kersantti ja Sara kulkeneet yksin koko ajan.
Lidköping tuli. He alkoivat ajaa kaupungin ensimäistä katua,
leveätä, suurta, hyvää; mutta hieman epätasaisesti kivettyä. "Paras
Albert, salli minun astua tässä pois; tämä on lapsuuteni koti: minä
tahtoisin astua täällä jalan. Sinä voit ajaa, minä kävelen yksin."
"Ei, minä astun myös alas, käyn vieressä ja ajan."

45. "Eipä! Se näyttää pahalta. Ja sitten samalla, Albert, toinen asia.
Aja sinä yksin perille ravintolaan asti tuolle puolen toria. Minä menen
kotitalooni: tahdon tulla sinne ensin yksin. Tahdon nähdä miten on
äiti-raukkani laita."
"Minäkin tahdon hänet nähdä."
"Ei, Albert. Jos hän vielä elää, tuntisi hän kauhua sinut
nähdessään.
Sitä minä en tahdo."
"Hyvä Jumala! Mitä sanoikaan?"
"Sillä sinä et mitenkään voisi välttää itseäsi ilmaisemasta: sinä
käyttäytyisit minua kohtaan niin, että hän sinussa aavistaisi kosijan.
Hän vavahtaisi kuvitellessaan sinussa näkevänsä tyttärensä tulevan
miehen. Minulle kävisi vaikeaksi vakuuttaa hänelle, ettet
ikimaailmassa ole tuleva…"
"Häh!"
"Älä kuitenkaan mitään pelkää, Albert hyvä! Sinä tulet pian meille
kotiin, ja saat katsella huoneita, jotka aiot vuokrata. Mutta odota
kunnes annan sinut kutsua. Aja nyt katua suoraan eteenpäin. Ei ole
vaikeata löytää täällä Lidköpingissä. Poikkeamatta mihinkään tulet
tuossa tuokiossa sen sillan luo, josta olemme puhuneet, Lida-joen
yli… tuon, tiedäthän."
"Niin!"
"Sen yli ajat. Mutta katsele näköaloja oikealle ja vasemmalle, sillä
Lidaa ihanampaa jokea ei virtaa minkään kaupungin läpi. Vähän
edempänä, samaa tietä kulkien, tulet torille. Isompaa toria ei ole

46. maailmassa. Aja suoraan sen poikki etäimpänä vasemmalla
avautuvalle kadulle. Se vie toiselle tullille, josta tie kulkee
Göteborgiin. Kun nyt saavut sille kadulle, vain seuraavaan
poikkikujaan torilta katsoen, niin on ravintola siinä kulmassa. Poikkea
siihen, käske kantaa ylös kaikki kapineemme; ota kamari itsellesi
yöksi, tahi siksi kun sinut kutsutan. Minä lähetän kotoa jonkun
oppipojistani tavaroitani noutamaan; sinä kai tunnet ne erikseen?"
"Ei tosin liene S.V.-merkkiä kaikissa, mutta minä koetan."
"Sinä olet hajamielinen, Albert hyvä. Kun joudut perille, niin syö
vähäsen, vahvista itseäsi, äläkä ajattele niin paljon minua. Tunnet kai
omat tavarasi ainakin? Kaikki mikä ei ole sinun on minun… ja käske
pojan ne noutaa."
"'Mikä ei ole sinun, on minun'!"
"Mutta… älä ole alakuloinen, äläkä kalpea! Sinä olet siivossa
kaupungissa, ettäs tiedät. Katso ihmisiä, kulkeissasi katuja, niin
huomaat, että täällä melkein joka tyttö on miellyttävä… siitä on
Lidköping erikoinen… minä olen kaikkein vähäpätöisimpiä. Katso
ympärillesi ja näytä iloiselta! Tahtoisin tuntea sen salaisen
riemastuksen, että sinun kulkeissasi katua joka toinen tyttö
pysähtyisi ajatellen: kah, kuinka kaunis upseeri tuossa ajaa!"
Kersantti nyökkäsi jokseenkin hilpeästi jäähyväisiksi Saralle, joka
oli astunut alas. Hän ajoi eteenpäin, kuitenkin hitaasti, ja katsoi
usein taakseen jalkaisin astelevaan matkakumppaniinsa.
"Sinä ajat liian kehnosti", sanoi tämä viittoen. "Ei se sovi miehelle."
Kersantti läiskäytti silloin rivakasti ilmaan, hevoset porhalsivat
juoksuun. Sara Videbeck jäi kävelemään yksin.

47. Hän poikkesi alas jokivarsikadulle, joka johti hänen kotiinsa. Ei
ollut iltamyöhä, mutta kumminkin jo ilta. Useita pilviä liiteli
pitkulaisina, riekaleisina ja selittämättöminä haamuina siellä täällä
taivaanlaen yli; sadetta ei kuitenkaan näyttänyt olevan tulossa.
Aurinko leikitteli alhaalla lännessä yksivakaisten, arveluttavain,
hallavanharmaiden pilvimuodostumain kanssa.
Jalankulkija pysähtyi erään poikkikadun kohdalla, tavatessaan
vastaantulijoita, ja koetti heidän joukostaan keksiä tuttavia.
Pikkukaupungissa melkein kaikki ihmiset tuntevat toisensa. Sarakin
huomasi keitä nämä olivat, mutta vakaaseen keskusteluun
syventyneinä ja joltisenkin välimatkan päässä ollen he eivät häntä
havainneet. Hän tähysteli heidän eleitään, viittoiluaan ja
päänkäännnähdyksiään. Mutta kun he astuivat ohi, kulki hänkin
edelleen ja läheni seuraavaa kulmaa. Täällä hän taas äkkiä pysähtyi
ruumissaattueen saapuessa. Sellaisen kunnioittaminen oli häntä aina
pidättänyt. Sitä enemmän nyt, kun hän hämmästyneenä ja
kauhistuneena tunsi tässä saattueessa oman kisällinsä, mustiin
puettuna. Muutamat vanhemmista oppipojista kantoivat
ruumisarkkua. Se oli hänen äitinsä, sitä hän ei voinut epäillä.
Hän yritti hillitä poven hirmuista liikehtimistä, hengityksen
kiihtymystä, kun oli vältettävä sopimatonta esiintymistä kadulla.
Matkapukimissaan, joissa ei ollut merkkiäkään mustasta, ei hän
tahtonut näyttäytyä. "Äiti! Äiti! Enkö milloinkaan enää saa kasvojasi
nähdä?" huudahti hän, väänteli käsiään ja vetäytyi vielä syvemmäksi
siihen nurkkaan jossa seisoi, antaakseen surullisen saattueen kulkea
ohi. Hän oli kuulevinaan lukkarin saattueessa kolkosti mutisevan
naapurilleen: "viime sunnuntai-yönä."

48. Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
testbankdeal.com