iOS 5 Programming Cookbook Solutions Examples for iPhone iPad and iPod touch Apps 1st Edition Vandad Nahavandipoor

iOS 5 Programming Cookbook Solutions Examples for iPhone iPad and iPod touch Apps 1st Edition Vandad Nahavandipoor
iOS 5 Programming Cookbook Solutions Examples for iPhone iPad and iPod touch Apps 1st Edition Vandad Nahavandipoor
iOS 5 Programming Cookbook Solutions Examples for iPhone iPad and iPod touch Apps 1st Edition Vandad Nahavandipoor

1. Visit ebookfinal.com to download the full version and
explore more ebooks or textbooks
iOS 5 Programming Cookbook Solutions Examples for
iPhone iPad and iPod touch Apps 1st Edition Vandad
Nahavandipoor
_____ Click the link below to download _____
https://ebookfinal.com/download/ios-5-programming-cookbook-
solutions-examples-for-iphone-ipad-and-ipod-touch-apps-1st-
edition-vandad-nahavandipoor/
Explore and download more ebooks or textbook at ebookfinal.com

2. Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
iOS 8 Swift Programming Cookbook Solutions Examples for
iOS Apps 1st Edition Nahavandipoor
https://ebookfinal.com/download/ios-8-swift-programming-cookbook-
solutions-examples-for-ios-apps-1st-edition-nahavandipoor/
Beginning iOS Apps with Facebook and Twitter APIs for
iPhone iPad and iPod touch 1st Edition Chris Dannen
https://ebookfinal.com/download/beginning-ios-apps-with-facebook-and-
twitter-apis-for-iphone-ipad-and-ipod-touch-1st-edition-chris-dannen/
Programming iOS 4 Fundamentals of iPhone iPad and iPod
Touch Development 1st Edition Matt Neuburg
https://ebookfinal.com/download/programming-ios-4-fundamentals-of-
iphone-ipad-and-ipod-touch-development-1st-edition-matt-neuburg/
iOS 4 in Action Examples and Solutions for iPhone iPad
Jocelyn Harrington
https://ebookfinal.com/download/ios-4-in-action-examples-and-
solutions-for-iphone-ipad-jocelyn-harrington/

3. iPhone and iPad Apps Marketing Secrets to Selling Your
iPhone and iPad Apps Que Biz Tech 1st Edition Jeffrey
Hughes
https://ebookfinal.com/download/iphone-and-ipad-apps-marketing-
secrets-to-selling-your-iphone-and-ipad-apps-que-biz-tech-1st-edition-
jeffrey-hughes/
iPhone and iPad Apps for Absolute Beginners 1st Edition
Dr. Rory Lewis (Auth.)
https://ebookfinal.com/download/iphone-and-ipad-apps-for-absolute-
beginners-1st-edition-dr-rory-lewis-auth/
iOS Wow Factor UX Design Techniques for iPhone and iPad
1st Edition Tim Wood
https://ebookfinal.com/download/ios-wow-factor-ux-design-techniques-
for-iphone-and-ipad-1st-edition-tim-wood/
Bash Cookbook Solutions and Examples for bash Users 1st
Edition Albing
https://ebookfinal.com/download/bash-cookbook-solutions-and-examples-
for-bash-users-1st-edition-albing/
iPad and iPhone Kung Fu Tips Tricks Hints and Hacks for
iOS 7 1st Edition Keir Thomas
https://ebookfinal.com/download/ipad-and-iphone-kung-fu-tips-tricks-
hints-and-hacks-for-ios-7-1st-edition-keir-thomas/

5. iOS 5 Programming Cookbook Solutions Examples for
iPhone iPad and iPod touch Apps 1st Edition Vandad
Nahavandipoor Digital Instant Download
Author(s): Vandad Nahavandipoor
ISBN(s): 9781449311438, 1449311431
Edition: 1
File Details: PDF, 24.94 MB
Year: 2012
Language: english

6. iOS 5 Programming Cookbook
Vandad NahavandipoorBeijing•Cambridge•Farnham•Köln•Sebastopol•Tokyo

7. iOS 5 Programming Cookbook
by Vandad Nahavandipoor
Revision History for the :
See http://oreilly.com/catalog/errata.csp?isbn=9781449311438 for release details.
ISBN: 978-1-449-31143-8
1318287906

8. To Agnieszka Marta Dybowska.

10. Table of Contents
Preface . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . ix1.
The Basics . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1
1.1
Creating a Simple iOS App in Xcode 2
1.2
Understanding Interface Builder 7
1.3
Compiling iOS Apps 13
1.4
Running iOS Apps on the Simulator 15
1.5
Running iOS Apps on iOS Devices 17
1.6
Packaging iOS Apps For Distribution 21
1.7
Declaring Variables in Objective-C 27
1.8
Comparing Values in Objective-C with an If Statement 29
1.9
Implementing Loops with For Statements 32
1.10
Implementing While Loops 35
1.11
Creating Custom Classes 37
1.12
Defining Functionality for Classes 42
1.13
Defining Two or More Methods with the Same Name 46
1.14
Allocating and Initializing Objects 49
1.15
Adding Properties to Classes 51
1.16
Moving from Manual Reference Counting to Automatic Reference
Counting 54
1.17
Typecasting with Automatic Reference Counting 59
1.18
Delegating Tasks with Protocols 63
1.19
Determining Whether Instance or Class Methods are Available 71
1.20
Determining Whether a Class is Available at Run Time 74
1.21
Allocating and Making Use of Strings 75
1.22
Allocating and Making Use of Numbers 79
1.23
Allocating and Making Use of Arrays 81
1.24
Allocating and Making Use of Dictionaries 86
1.25
Allocating and Making Use of Sets 89
1.26
Creating Bundles 92
1.27
Loading Data From the Main Bundle 93
1.28
Loading Data From Other Bundles 97
iii

11. 1.29Sending Notifications with NSNotificationCenter 100
1.30
Listening for Notifications Sent From NSNotificationCenter 104
2.
Implementing Controllers and Views . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 109
2.1
Displaying Alerts with UIAlertView 110
2.2
Creating and Using Switches with UISwitch 121
2.3
Picking Values with UIPickerView 126
2.4
Picking Date and Time with UIDatePicker 136
2.5
Implementing Range Pickers with UISlider 144
2.6
Grouping Compact Options with UISegmentedControl 151
2.7
Presenting and Managing Views with UIViewController 159
2.8
Implementing Navigation with UINavigationController 163
2.9
Manipulating a Navigation Controller’s Array of
View Controllers 170
2.10
Displaying an Image on a Navigation Bar 171
2.11
Adding Buttons to Navigation Bars with UIBarButtonItem 172
2.12
Presenting Multiple View Controllers with UITabBarController 182
2.13
Displaying Static Text with UILabel 191
2.14
Accepting User Text Input with UITextField 196
2.15
Displaying Long Lines of Text with UITextView 208
2.16
Adding Buttons to the User Interface with UIButton 214
2.17
Displaying Images with UIImageView 220
2.18
Creating Scrollable Content with UIScrollView 226
2.19
Loading Web Pages with UIWebView 231
2.20
Presenting Master-Detail Views with UISplitViewController 237
2.21
Enabling Paging with UIPageViewController 245
2.22
Displaying Popovers with UIPopoverController 251
2.23
Displaying Progress with UIProgressView 262
2.24
Listening and Reacting to Keyboard Notifications 264
3.
Constructing and Using Table Views . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 281
3.1
Instantiating a Table View 281
3.2
Assigning a Delegate to a Table View 284
3.3
Populating a Table View with Data 286
3.4
Receiving and Handling Table View Events 290
3.5
Using Different Types of Accessories in a Table View Cell 291
3.6
Creating Custom Table View Cell Accessories 294
3.7
Displaying Hierarchical Data in Table Views 297
3.8
Enabling Swipe Deletion of Table View Cells 299
3.9
Constructing Headers and Footers in Table Views 302
3.10
Displaying Context Menus on Table Views Cells 314
3.11
Moving Cells and Sections in Table Views 319
3.12
Deleting Cells and Sections from Table Views 326
iv | Table of Contents

12. 4. Storyboards . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 329
4.1
Creating a Project with Storyboards 330
4.2
Adding a Navigation Controller to a Storyboard 333
4.3
Passing Data From One Screen to Another 346
4.4
Adding a Storyboard to an Existing Project 349
5.
Concurrency . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 353
5.1
Constructing Block Objects 358
5.2
Accessing Variables in Block Objects 362
5.3
Invoking Block Objects 369
5.4
Dispatching Tasks to Grand Central Dispatch 370
5.5
Performing UI-Related Tasks with GCD 371
5.6
Performing Non-UI-Related Tasks Synchronously with GCD 376
5.7
Performing Non-UI Related Tasks Asynchronously with GCD 379
5.8
Performing Tasks After a Delay with GCD 385
5.9
Performing a Task at Most Once with GCD 388
5.10
Grouping Tasks Together with GCD 390
5.11
Constructing Your Own Dispatch Queues with GCD 394
5.12
Running Tasks Synchronously with Operations 397
5.13
Running Tasks Asynchronously with Operations 404
5.14
Creating Dependency Between Operations 411
5.15
Creating Concurrency with Timers 413
5.16
Creating Concurrency with Threads 418
5.17
Invoking Background Methods 424
5.18
Exiting Threads and Timers 425
6.
Core Location and Maps . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 429
6.1
Creating a Map View 431
6.2
Handling the Events of a Map View 435
6.3
Pinpointing the Location of a Device 436
6.4
Displaying Pins on a Map View 439
6.5
Displaying Pins with Different Colors on a Map View 443
6.6
Displaying Custom Pins on a Map View 449
6.7
Converting Longitude and Latitude to a Meaningful Address 452
6.8
Converting Meaningful Addresses to Longitude and Latitude 455
7.
Implementing Gesture Recognizers . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 457
7.1
Detecting Swipe Gestures 459
7.2
Detecting Rotation Gestures 461
7.3
Detecting Panning and Dragging Gestures 465
7.4
Detecting Long Press Gestures 467
7.5
Detecting Tap Gestures 470
7.6
Detecting Pinch Gestures 472
Table of Contents | v

13. 8. Networking, JSON, XML and Twitter . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 475
8.1
Downloading Asynchronously with NSURLConnection 475
8.2
Handling Timeouts in Asynchronous Connections 478
8.3
Downloading Synchronously with NSURLConnection 479
8.4
Modifying a URL Request with NSMutableURLRequest 482
8.5
Sending HTTP GET Requests with NSURLConnection 483
8.6
Sending HTTP POST Requests with NSURLConnection 486
8.7
Sending HTTP DELETE Requests with NSURLConnection 489
8.8
Sending HTTP PUT Requests with NSURLConnection 491
8.9
Serializing Arrays and Dictionaries into JSON 494
8.10
Deserializing JSON into Arrays and Dictionaries 496
8.11
Integrating Twitter Functionality Into Your Apps 499
8.12
Parsing XML with NSXMLParser 508
9.
Audio and Video . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 515
9.1
Playing Audio Files 515
9.2
Handling Interruptions While Playing Audio 517
9.3
Recording Audio 518
9.4
Handling Interruptions While Recording Audio 525
9.5
Playing Audio over Other Active Sounds 526
9.6
Playing Video Files 530
9.7
Capturing Thumbnails from a Video File 534
9.8
Accessing the Music Library 537
10.
Address Book . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 547
10.1
Getting a Reference to Address Book 550
10.2
Retrieving All the People in the Address Book 552
10.3
Retrieving Properties of Address Book Entries 553
10.4
Inserting a Person Entry into the Address Book 558
10.5
Inserting a Group Entry into the Address Book 562
10.6
Adding Persons to Groups 565
10.7
Searching the Address Book 569
10.8
Retrieving and Setting a Person’s Address Book Image 573
11.
Camera and the Photo Library . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 581
11.1
Detecting and Probing the Camera 583
11.2
Taking Photos with the Camera 588
11.3
Taking Videos with the Camera 592
11.4
Storing Photos in the Photo Library 595
11.5
Storing Videos in the Photo Library 598
11.6
Retrieving Photos and Videos from the Photo Library 600
11.7
Retrieving Assets from the Assets Library 601
11.8
Editing Videos on an iOS Device 609
vi | Table of Contents

14. 12. Multitasking . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 615
12.1
Detecting the Availability of Multitasking 616
12.2
Completing a Long-Running Task in the Background 617
12.3
Receiving Local Notifications in the Background 621
12.4
Playing Audio in the Background 630
12.5
Handling Location Changes in the Background 633
12.6
Saving and Loading the State of Multitasking iOS Apps 636
12.7
Handling Network Connections in the Background 639
12.8
Handling Notifications Delivered to a Waking App 642
12.9
Responding to Changes in App Settings 644
12.10
Opting Out of Multitasking 647
13.
Core Data . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 649
13.1
Creating a Core Data Model with Xcode 653
13.2
Generating Class Files for Core Data Entities 658
13.3
Creating and Saving Data Using Core Data 661
13.4
Reading Data from Core Data 663
13.5
Deleting Data From Core Data 666
13.6
Sorting Data in Core Data 669
13.7
Boosting Data Access in Table Views 671
13.8
Implementing Relationships in Core Data 683
14.
Dates, Calendars and Events . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 691
14.1
Retrieving the List of Calendars 694
14.2
Adding Events to Calendars 696
14.3
Accessing the Contents of Calendars 700
14.4
Removing Events from Calendars 705
14.5
Adding Recurring Events to Calendars 709
14.6
Retrieving the Attendees of an Event 714
14.7
Adding Alarms to Calendars 719
14.8
Handling Event Changed Notifications 721
14.9
Presenting Event View Controllers 724
14.10
Presenting Event Edit View Controllers 729
15.
Graphics and Animations . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 733
15.1
Enumerating and Loading Fonts 745
15.2
Drawing Text 747
15.3
Constructing, Setting, and Using Colors 749
15.4
Drawing Images 754
15.5
Drawing Lines 759
15.6
Constructing Paths 766
15.7
Drawing Rectangles 771
15.8
Adding Shadows to Shapes 776
Table of Contents | vii

15. 15.9Drawing Gradients 783
15.10
Displacing Shapes Drawn on Graphic Contexts 792
15.11
Scaling Shapes Drawn on Graphic Contexts 796
15.12
Rotating Shapes Drawn on Graphic Contexts 800
15.13
Animating and Moving Views 802
15.14
Animating and Scaling Views 812
15.15
Animating and Rotating Views 814
16.
Core Motion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 817
16.1
Detecting the Availability of an Accelerometer 819
16.2
Detecting the Availability of a Gyroscope 821
16.3
Retrieving Accelerometer Data 822
16.4
Detecting Shakes on an iOS Device 825
16.5
Retrieving Gyroscope Data 830
17.
iCloud . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 833
17.1
Setting Up Your App For iCloud 834
17.2
Storing and Synchronizing Dictionaries in iCloud 840
17.3
Creating and Managing Folders for Apps in iCloud 845
17.4
Searching for Files and Folders in iCloud 852
17.5
Storing User Documents in iCloud 862
Index . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 879
viii | Table of Contents

16. Preface
I started developing iPhone applications in late 2007. Between then and now, I have
worked on various iPhone OS applications for different companies across the globe.
As you might have already guessed, iOS is my favorite platform and Objective-C is my
favorite programming language. I find that Objective-C helps programmers write clean
code and iOS helps developers write user-friendly and useful applications.
I have coded in other programming languages such as Assembly (using NASM and
TASM) and Delphi/Pascal for many years, and I still find myself going through disas-
sembled Objective-C code to find out which method of doing a certain thing or
accomplishing a certain result in Objective-C is better optimized on a certain device
and/or operating system.
After becoming comfortable with the iOS SDK, I gradually built up a thirst to write a
book about the iOS SDK, and with the help of wonderful people at O’Reilly, you are
now reading the result of the several hundred hours that have been put into writing
new material for iOS 3 and iOS 4, editing, reviewing, revising, and publishing.
So, please go ahead and start exploring the recipes. I hope you’ll find that they are easy
to cook and digest!
Audience
I assume you are comfortable with the iOS development environment and know how
to create an app for the iPhone or iPad. This book does not get novice programmers
started, but presents useful ways to get things done for iOS programmers ranging from
novices to experts.
Organization of This Book
In this book, we will discuss frameworks and classes that are available in iOS 3 and iOS
4. In some recipes, you will find code that runs only on iOS 4 and later; in those recipes,
I note that you will need the iOS 4 SDK or later to compile the example code.
ix

17. Here is a concise breakdown of the material each chapter covers:
Chapter 1, The Basics
Explains how Objective-C classes are structured and how objects can be instanti-
ated. The chapter talks about properties and delegates as well as memory man-
agement in Objective-C. Even if you are competent in Objective-C, I strongly
suggest that you go through this chapter, even if you are skimming through it, to
understand the basic material that is used in the rest of the chapters.
Chapter 2, Implementing Controllers and Views
Describes various approaches to constructing your iOS application’s user interface
by taking advantage of different tools the SDK provides. This chapter also intro-
duces you to features that are only available on the iPad, such as the popover and
split view controllers.
Chapter 3, Constructing and Using Table Views
Shows how you can work with table views to create professional-looking iOS
applications. Table views are very dynamic in nature, and as a result, programmers
sometimes have difficulty understanding how they should work with them. By
reading this chapter and having a look at and trying out the example code, you will
gain the knowledge that is required to comfortably work with table views.
Chapter 6, Core Location and Maps
Describes how you should use Map Kit and Core Location APIs to develop
location-aware iOS applications. First you will learn about maps, and then you will
learn how to detect a device’s location and tailor your maps with custom annota-
tions. You will also learn about geocoding and reverse geocoding, as well as some
of the methods of the Core Location framework, which are only available in the
iOS 4 SDK and later.
Chapter 7, Implementing Gesture Recognizers
Demonstrates how to use gesture recognizers, which enable your users to easily
and intuitively manipulate the graphical interface of your iOS applications. In this
chapter, you will learn how to use all available gesture recognizers in the iOS SDK,
with working examples tested on iOS 3 and iOS 4 on different devices such as the
iPhone 3GS, iPhone 4, and iPad.
Chapter 8, Networking, JSON, XML and Twitter
Demonstrates how to download data from a URL and parse XML files. You will
learn about synchronous and asynchronous connections and their pros and cons.
You will also learn about caching files in memory and on disk to avoid consuming
the possibly limited bandwidth of an iOS device on which your application could
be running.
Chapter 9, Audio and Video
Discusses the AV Foundation and Media Player frameworks that are available on
the iOS SDK. You will learn how to play audio and video files and how to handle
interruptions, such as a phone call, while the audio or video is being played on
x | Preface

18. both iOS 3 and iOS 4. This chapter also explains how to record audio using an iOS
device’s built-in microphone(s). At the end of the chapter, you will learn how to
access the iPod Library and play its media content, all from inside your application.
Chapter 10, Address Book
Explains the Address Book framework and how to retrieve contacts, groups, and
their information from the Address Book database on an iOS device. The Address
Book framework is composed entirely of C APIs. Because of this, many Objective-
C developers find it difficult to use this framework compared to frameworks that
provide an Objective-C interface. After reading this chapter and trying the exam-
ples for yourself, you will feel much more confident using the Address Book
framework.
Chapter 11, Camera and the Photo Library
Demonstrates how you can determine the availability of front- and back-facing
cameras on an iOS device. Some of the recipes in this chapter are specific to iOS
4, with the rest working on both iOS 3 and iOS 4. You will also learn how to access
the Photo Library using the Assets Library framework which is available in iOS 4
and later. At the end of the chapter, you will learn about editing videos right on an
iOS device using a built-in view controller.
Chapter 12, Multitasking
Explains, with examples, how to create multitasking-aware applications that run
beautifully on iOS 4. You will learn about background processing, from playing
audio and retrieving users’ locations in the background, to downloading content
from a URL while your application is running in the background.
Chapter 13, Core Data
Describes how to maintain persistent storage for your iOS applications using Core
Data. You will learn how to add to, delete from, and edit Core Data objects and
how to boost access to data in a table view. In addition, you will learn how to
manage relationships between Core Data objects.
Chapter 14, Dates, Calendars and Events
Demonstrates the use of the Event Kit and Event Kit UI frameworks, which are
available on iOS 4 and later, in order to manage calendars and events on an iOS
device. You will see how to create, modify, save, and delete events. You will also
learn, through examples, how to add alarms to calendar events and how to set up
CalDAV calendars so that you can share a single calendar among multiple devices.
Chapter 15, Graphics and Animations
Introduces the Core Graphics framework. You will learn how to draw images and
text on a graphics context, grab the contents of a graphics context and save it as
an image, and much more.
Chapter 16, Core Motion
Explains the Core Motion framework, which is new in iOS 4. Using Core Motion,
you will access the accelerometer and the gyroscope on an iOS device. You will
also learn how to detect shakes on a device. Of course, not all iOS devices are
Preface | xi

19. equipped with an accelerometer and a gyroscope, so you will also learn how to
detect the availability of the required hardware.
Additional Resources
From time to time, I refer to official Apple documentation. Some of Apple’s descriptions
are right on the mark, and there is no point in trying to restate them. Throughout this
book, I have listed the most important documents and guides in the official Apple
documentation that every professional iOS developer should read.
For starters, I suggest that you have a look at the “iPhone Human Interface Guidelines”
and the “iPad Human Interface Guidelines.” These two documents will tell you every-
thing you should know about developing engaging and intuitive user interfaces for the
iPhone/iPod and the iPad. Every iOS programmer must read these documents. In fact,
I believe these documents must be read by the product design and development teams
of any company that develops iOS applications.
iPhone Human Interface Guidelines
http://developer.apple.com/library/ios/#documentation/userexperience/conceptual/
mobilehig/Introduction/Introduction.html
iPad Human Interface Guidelines
https://developer.apple.com/library/ios/#documentation/General/Conceptual/iPad
HIG/Introduction/Introduction.html
I also suggest that you skim through the “iOS Application Programming Guide” in the
iOS Reference Library for some tips and advice on how to make great iOS applications:
https://developer.apple.com/library/ios/#documentation/iPhone/Conceptual/iPho
neOSProgrammingGuide/Introduction/Introduction.html
One of the things you will notice when reading Chapter 12 is the use of block objects.
This book concisely explains block objects, but if you require further details on the
subject, I suggest you read “A Short Practical Guide to Blocks,” available at this URL:
https://developer.apple.com/library/ios/#featuredarticles/Short_Practical_Guide
_Blocks/index.html%23/apple_ref/doc/uid/TP40009758
https://developer.apple.com/library/ios/#documentation/Cocoa/Conceptual/KeyVa
lueCoding/KeyValueCoding.html
Throughout this book, you will see references to “bundles” and loading images and
data from bundles. You will read a concise overview about bundles in this book, but if
you require further information, head over to the “Bundle Programming Guide,” avail-
able at this URL:
https://developer.apple.com/library/ios/#documentation/CoreFoundation/Conceptu
al/CFBundles/Introduction/Introduction.html
xii | Preface

20. Conventions Used in This Book
The following typographical conventions are used in this book:
Italic
Indicates new terms, URLs, filenames, file extensions, and directories
Constant width
Indicates variables and other code elements, the contents of files, and the output
from commands
Constant width bold
Highlights text in examples that is new or particularly significant in a recipe
Constant width italic
Shows text that should be replaced with user-supplied values
This icon signifies a tip, suggestion, or general note.
Using Code Examples
This book is here to help you get your job done. In general, you may use the code in
this book in your programs and documentation. You do not need to contact us for
permission unless you’re reproducing a significant portion of the code. For example,
writing a program that uses several chunks of code from this book does not require
permission. Selling or distributing a CD-ROM of examples from O’Reilly books does
require permission. Answering a question by citing this book and quoting example
code does not require permission. Incorporating a significant amount of example code
from this book into your product’s documentation does require permission.
We appreciate, but do not require, attribution. An attribution usually includes the
title, author, publisher, and ISBN. For example: “iOS 4 Programming Cookbook, by
Vandad Nahavandipoor (O’Reilly). Copyright 2011 Vandad Nahavandipoor, 978-1-
449-38822-5.”
If you feel your use of code examples falls outside fair use or the permission given here,
feel free to contact us at [email protected].
We’d Like to Hear from You
Every example and code snippet in this book has been tested on the iPhone 4, iPad,
iPhone 3GS, and iPhone/iPad Simulator, but occasionally you may encounter
problems—for example, if you have a different version of the SDK than the version on
which the example code was compiled and tested. The information in this book has
Preface | xiii

21. also been verified at each step of the production process. However, mistakes and over-
sights can occur, and we will gratefully receive details of any you find, as well as any
suggestions you would like to make for future editions. You can contact the author and
editors at:
O’Reilly Media, Inc.
1005 Gravenstein Highway North
Sebastopol, CA 95472
[phone] (in the United States or Canada)
[phone] (international or local)
[phone] (fax)
We have a web page for this book, where we list errata, examples, and any additional
information. You can access this page at:
http://oreilly.com/catalog/9781449388225
There is also a companion website to this book where you can see all the examples with
color-highlighted syntax:
http://www.ios4cookbook.com
To comment or ask technical questions about this book, send email to the following
address, mentioning the book’s ISBN number (9781449388225):
[email protected]
For more information about our books, conferences, Resource Centers, and the
O’Reilly Network, see our website at:
http://www.oreilly.com
Safari® Books Online
Safari Books Online is an on-demand digital library that lets you easily
search more than 7,500 technology and creative reference books and vid-
eos to find the answers you need quickly.
With a subscription, you can read any page and watch any video from our library online.
Read books on your cell phone and mobile devices. Access new titles before they are
available for print, and get exclusive access to manuscripts in development and post
feedback for the authors. Copy and paste code samples, organize your favorites, down-
load chapters, bookmark key sections, create notes, print out pages, and benefit from
tons of other time-saving features.
O’Reilly Media has uploaded this book to the Safari Books Online service. To have full
digital access to this book and others on similar topics from O’Reilly and other pub-
lishers, sign up for free at http://my.safaribooksonline.com.
xiv | Preface

22. Acknowledgments
I have always loved writing and running my programs on computers. I look at pro-
gramming as a way to speak to whatever computer the program runs on. To me,
programming is a way to actually connect with the computer and give it instructions
and listen to what it says in return.
I have been exceptionally lucky to have almost always found the right people to help
me find the right path in whatever journey I’ve started in my life. First and foremost, I
would like to thank my beloved fiancée, Agnieszka Marta Dybowska, for her uncon-
ditional love and support throughout the years and for the many hours she had to
spend without me while I was working on this book. Your strong enthusiasm for writing
and journalism has greatly moved me, and I sincerely hope that one day you will gather
enough material to be able to write your book.
I also want to thank Brian Jepson (whose many hidden talents are yet to be discovered!)
for giving me a chance to work on this book. This book would have been impossible
if it wasn’t for Brian’s consistent urge to improve the outline and the table of contents
that I originally sent him. This reminds me to thank Andy Oram, whom I would like
to call the virtual second writer of this book. Andy’s perfectionism and his undeniable
desire to finely form every single sentence you read in this book are absolutely impres-
sive. I must also thank Sarah Kim and Rachel James for helping me update my profile
page on O’Reilly’s website. I also appreciate Meghan Blanchette’s help in doing the
initial paperwork for this book.
I want to say a big thank you to my technical reviewers, Eric Blair and Alasdair Allan,
for all their helpful insight. Kirk Pattinson, Gary McCarville, and Sushil Shirke are
among the people who have greatly influenced me to become who I am today. Thank
you to Sushil for being a great mentor and colleague and for providing continuous
support. Thanks to Kirk for believing that I was up to the challenge of working on some
high-profile iOS applications. Thank you to Gary for his support while I worked on
this project, and for being a wonderful mentor.
Last but not least, I would like to sincerely thank Apple and its employees for making
such a wonderful operating system and SDK. It’s truly a great pleasure to work with
the iOS SDK, and I hope you, the reader, will enjoy working with it as much as I do.
Preface | xv

24. CHAPTER 1
The Basics
1.0 Introduction
A lot has changed in iPhone, iPad, and iPod Touch programming since the introduction
of iOS 5. The whole runtime and the way we write Objective-C code has dramatically
changed. ARC (Automatic Reference Counting) is now introduced into the LLVM
Compiler, which in some ways gives us more flexibility and in other ways makes the
runtime more fragile. In this chapter, we will get down and dirty with objects and how
we can use them using the modern Objective-C runtime under ARC.
Objects are defined according to classes, and therefore these two terms are commonly
used interchangeably. But actually, a class is just a specification for defining objects;
each object is said to be an instance of its class. Each class—and therefore the objects
that are created from that class—is a set of properties, tasks, methods, enumerations,
and much more. In an object-oriented programming language, classes can inherit from
each other much like a person can inherit certain traits and characteristics from his
parents.
Objective-C does not allow multiple inheritance. Therefore, every class
is the direct descendant of, at most, one other class.
The root class of most Objective-C objects is the NSObject class. This class manages the
runtime capabilities offered by iOS; as a result, any class that directly or indirectly
inherits from NSObject will inherit these capabilities as well. As we will see later in this
chapter, objects that inherit from NSObject can take advantage of Objective-C’s dis-
tinctive memory management model.
1

25. 1.1 Creating a Simple iOS App in Xcode
Problem
You've started to learn iOS Programming and you want to create a really simple iOS
Project and app in Xcode.
Solution
Create a new iOS Project in Xcode and then run it in the iOS Simulator using Command
+Shift+R.
Discussion
I'll assume you have a Mac and you have already installed the Xcode set of tools. Now
you want to create an iOS Project and run that App on the iOS Simulator. This process
is really straightforward:
1. Open Xcode if you don't have it open yet.
2. Select File on the menu bar, select New, and then select New Project. You will be
greeted with a screen similar to that shown in Figure 1-1.
Figure 1-1. The New Project dialog in Xcode
2 | Chapter 1: The Basics

26. Discovering Diverse Content Through
Random Scribd Documents

27. Vihdoin lausui eräs joukossa istuva vanha herra oikein mehevän
loppuponnen koko juttuun, joka ponsi jääköön tässä mainitsematta,
ja eräs rouva (ei hänen omansa, vaan jonkun toisen) ihastui siitä niin
hurjasti, että minusta näytti, kuin olisi hän tuskalla voinut hillitä
itseään kavahtamasta tuon sukkelan herran kaulaan. Luultavasti hän
sen jälestäpäin tekikin jossain toisessa tilaisuudessa, jossa kysymys
yhteiskunnan pyhästä pohjalaitoksesta ei ollut niin tärkeä.
Mutta minä riensin sieltä hiki otsani poimuissa pois, ja tuntui kuin
minut olisi sieltä potkittu ja mukiloitu ulos, niinkuin pyhäin joukosta,
johon en ollut kelvollinen tulemaan.
* * * * *
Minua on aina suuresti huvittanut maalaiselämä, ja on minulla
paljon kokemusta kaikenlaisissa maatalouden askareissa. Sen vuoksi
hain kerran isännöitsijän tointa eräässä suuressa kartanossa luullen
olevani vanhana maanmiehenä pätevä hakemaan sitä. Lähetin kaikki
mahdolliset paperit ja »suositukset» patruunalle ja anoin
nöyrimmästi päästä huomioon otetuksi.
Ei kuulunut mitään vastausta.
Tein vartavasten matkan itse paikalle katsomaan, kuinka asian
laita olisi.
Kartano oli komea, ainoastaan ovikello ja portieri puuttuivat.
Astuin eteiseen ja avasin siitä umpimähkään sen oven, jolle vaistoni
vei minut, huomaamatta ensiksi käyttää rystöäni ovipeilissä.
Vastapäätä ovea istui pöydän takana lihava herrasmies, niinkuin
viiden karpion jyväsäkki, pää paljas niinkuin minullakin, mutta

28. naama sileä ja punakka. Hänellä oli pitkä sikaari hampaissa,
vasemmassa kädessä joku paperi, mutta oikean käsivartensa oli hän
kietaissut nuoren, reippaan näköisen naisen vyötäröille, joka seisoi
hänen vieressään pöydän takana ja silmäili eteenpäin kumartuneena
samaa paperia, jota herrakin.
Olen maailmassa nähnyt ja kokenut yhtä ja toista, ja yhdeksi
pahimmista ja loukkaavimmista asioista tiedän sen, kun joku
aavistamattomasti tulee häiritsemään ihmisiä heidän tärkeissä
toimissaan. Käännyin siis ovea kiinnivetäissäni silmänräpäyksessä
selin huoneessa olijoihin, ja vasta tämän kömpelön ja kollomaisen
tempun tehtyäni näytin heille kumartain etupuoleni.
Heidän äskeinen asentonsa oli siinä lyhyessä hetkessä koko lailla
muuttunut. Herra piteli molemmin käsin paperia ja nainen seisoi pari
askelta sivummalla, totisen ja virallisen näköisenä, mutta jonkun
verran hermostunutta punaa kasvoillaan.
— Onko minulla kunnia puhutella patruunaa itseään — — —?
— Kyllä — — — olkaa hyvä, istukaa hetkiseksi. Meillä on tässä
juuri meijerin kuukaustili silmäiltävänä.
Hän osoitti ovipielessä olevaa tuolia, minusta nähden hieman
tuskallisella käden liikkeellä.
— Jaha — puhui hän, kolistellen tuhkaa sikaristaan —
kaksitoistatuhatta neljäsataa neljätoista kiloa maitoa à yksitoista
penniä — ja voita — — —joo, kyllä tämä lyö yhteen —
nettomarkoissa tuhat kuusisataa — — — ja teidän
kuukausipalkkanne — — —

29. Hän otti pöytälaatikosta rahaa ja ojensi naiselle, joka kumarsi,
vetäytyi selkä edellä pöydän takaa pois ja lähti huoneesta,
katsomatta ollenkaan minuun. Ohitseni astuissaan sipsahutti hän
ainoastaan jalkaansa lattiaan, juuri kuin olisi unohtanut nostaa sitä
tarpeeksi korkealle.
Minä puhuin asiani.
— Tässä on ollut vähän vaikea valinta, selitteli patruuna. — Teillä
on kyllä mainiot paperit ja suosituksiakin — olette oppinut mies —
mutta todistuksistanne ei käy ollenkaan selville, oletteko vanha mies
vai nuori — minä haluaisin vanhaa.
Hytkähdin mielihyvästä. Kerrankin siis ikäni antaisi minulle
etusijan.
— Niinkuin patruuna näkee, en ole enää poikanulikka — — —
— Sen kyllä näen, mutta te ymmärrätte minua väärin. Tarkoitan,
oletteko perheellinen mies vaiko naimaton.
Siinä se oli!
Koetin selitellä asiaa oman käsityskantani mukaan, vaan se ei
auttanut.
— Jaa jaa, sanoi patruuna jotensakin tiukasti ja rypisti silmiään,
joita hiukan näkyi paksulihaisten poskipäitten takaa — löytyy asioita,
nähkääs — — ikävyyksiä saattaa tapahtua, katsokaas, hm! Minulla
on nuori meijerska — karjakot ovat nuoria, hm! Minä tahdon, että
talossani vallitsee järjestys sekä siivo ja hyvä henki. — — — Niin,
hyvästi, hyvästi! Suokaa anteeksi, olisin pyytänyt teitä jäämään

30. päivällisille, mutta rouvani ei satu olemaan kotona — te ymmärrätte,
niin, hyvästi, hyvästi — — —!
* * * * *
Minulla ei ole oikeutta olla vanha, sen olen aina ja joka kohdassa
huomannut, mutta tuhatta hullummasti saattaa käydä, jos joskus
erehdyksessä satun muistamaan itseni vielä nuoreksi.
Sellainen erehdys sattui minulle tässä aivan hiljattain. Olin
kaupungissa käydessä joutunut nuorten seuraan, jossa rakkaus ja
sulo ja iloinen huolettomuus vallitsivat ja jossa palavien povien
salainen tuli levitti mehevätä lämpöä ympäristöön niinkuin
näkymätön kiuvas.
Minun tuli siinä niin leppoisan lämmin olla, minunkin poloisen,
jäseneni nöyrtyivät, nuortui vereni, ja unohdin kokonaan olevani
vanha. Aloin lörpötellä ja nauraa niinkuin muutkin, iskeä
merkitsevästi silmää ja tehdä sulavia kumarruksia.
Kuinka ollakaan, silmäni sattuivat kohtaamaan erään nuoren
kaunottaren, joka istui yksinään eräässä sivuhuoneessa, erillään
muusta joukosta. Yht'äkkiä tuli mieleeni joku välttämätön asia kulkea
sen huoneen läpi, jossa hän istui, ja ohikulkeissani tuntui minusta,
niinkuin hän olisi katsellut minua sangen suurella huomiolla,
vakavana ja melkein surumielisen näköisenä, istuissaan siinä
välinpitämättömänä muun seuran ilakoimisesta.
Oliko hän nuori?
Jaah, sitä on nykyajan naisista monasti melkein mahdoton
vakuuttaa, ja tiennee sen useimmissa tapauksissa ainoastaan

31. papinkirja sekä asianomainen itse.
Oliko hän kaunis?
Minun silmissäni hän oli todellinen kaunotar, vaikka muitten
mielestä ehkä unohdettu kaunotar, koska hän istui yksin. Mutta sen
parempi minulle. Minä menin ja istuin rohkeasti hänen rinnalleen,
eikä hän siitä näyttänyt ollenkaan säikähtävän.
Se seikka lisäsi vielä rohkeuttani, ja nyt olin mielestäni jo niinkuin
viisikolmatta vuotias. Häntä näytti huvittavan jutella kanssani ja
minusta alkoi tuntua niinkuin me olisimme olleet vanhat tutut, jopa
oikeat ystävät. Kohta olin jo niinkuin tuossa kuudentoista korvilla,
esitin lähempää tuttavuutta hänen kanssaan ja taisin alkaa löpistä
jotain muutakin — — — mutta hetken kuluttua nousi hän kiivaasti
ylös ja puhui itkevällä äänellä, yli olkansa, jotain häväistyksestä, ja
heitti vielä poistuessaan matkan päästä minulle seuraavat lohdulliset
sanat: »sedän olisi pitänyt puhua tuollaista asiaa
neljännesvuosisataa sitten — vaikka minun mammalleni — silloin se
olisi ollut ehkä jonkun verran järjellistä — — —».
Hän meni jäykkänä saliin, mutta hänen itkevät silmänsä ja kiivaasti
kohoileva povensa olivat tainneet paljastaa minun syyllisyyteni, sillä
ovelle ilmestyi ihmeellistä liikettä, ja minä huomasin olevani
jotensakin samallaisessa asemassa kuin valokuva panoraamassa.
En oikein muista, kuinka siitä suoriuduin, mutta kun vapisevin
käsin ja hermostuneella kiireellä etsin hattuani eteisessä, kuulin
salista repäisevän naurun rähäkän ja aina välillä jotain puhetta »siitä
vanhasta hassusta», ja eräs todella nuori herrasmies tuli seisomaan
salin ovelle, arvatenkin pitämään silmällä minun hattuvalintaani.

32. Oih, sinä petollinen Eevan tytär, joka katseellasi sait minun niin
kokonaan unohtamaan ikäni! Miksi katsoit minuun ollenkaan?
Kangastiko sinun sielusi surumielisiin kuvastimiin joku nuorukainen,
jota ajatellessasi vaan sattumalta käänsit silmäsi minuun, vai olisiko
sinun rintaasi pujahtanut ohi menevä säälin tunne minun
surkastunutta olemustani kohtaan?
Tähän suuntaan mietiskellen astuskelin murhemielisenä katua
ylös, toista alas, ja tulin lopulta täysin selville siitä, että pahin vaara
minua uhkaa silloin, jos erehdyn kuvittelemaan itseäni nuoreksi. Sillä
vihdoin huomasin minä seisovani sporttikaupan edustalla
miettimässä ensi kertaa ijässäni jonkunlaisen ampuma-aseen ostoa
— — —
Mutta eihän minulla ole oikeutta olla vanhakaan, siitäkin olen yhtä
täysillä perillä. Onko minulla oikeutta olla mitään? Siinä pulmallinen
kysymys.
Tämä on todella pirullinen tila, johon olen joutunut ja jossa minun
täytyy elää, tämä tällainen tyhjä ja pohjaton keskiväli. Suo siellä ja
suo täällä. »Todelliset» vanhat eivät tunnusta minun vanhuuttani ja
»todelliset» nuoret kutsuvat minua sedäksi. Tämä on totisesti vaikea
asema.

33. SILMÄLASIT
— Onkohan sinulla vaan minun silmälasini taas nenälläsi siellä? huusi
setä avoimesta kammarin ovesta emännälleen toiseen huoneeseen,
kun huomasi hänen istuvan siellä kiikkutuolissa ja lasit päässään
tarkastelevan sukankudinta, josta luultavasti oli silmä pudonnut.
Itse puuhasi hän kammarissaan puhdistaen pyssyään, rasvaillen ja
hangaten sitä, niin että hiki valui otsasta.
Hän ei ollut kenenkään oikea setä, sillä hänellä ei ollut edes veljeä
eikä sisarta, mutta sedäksi häntä sentään kaikki lähemmät tuttavat
kutsuivat, ja varsinkin oli hän »setä» kaikille viina- ja jahtiveikoille,
mitä paikkakunnalla oli, ja vielä kaikille niillekin, jotka
etäisemmiltäkin seuduilta sattuivat sellaisilla asioilla pitäjässä
liikkumaan. Eikä niitä ollutkaan vähän, sillä kymmenet
kaupunkilaisherrat kulkivat joka syksy paikkakunnalla
sunnuntaimetsästyksillä, ja kaikkien niitten kanssa oli setä tullut
lähempään tuttavuuteen. Ja jos milloin metsälle mentiin, tai jos
suurempi juominki sattui, erittäinkin herrain kesken, siellä oli setä
aina mukana, usein kutsuttuna, mutta useammin vielä kutsumatta,
niinkuin sattumalta joukkoon joutuneena. Ja aina se setä sattuikin
siihen, missä miestä tarvittiin, sillä hän oli pitäjän jahtivouti ja oli

34. virkansa johdosta yhä liikkeellä, milloin milläkin kulmalla laajaa
seurakuntaa.
Oli elokuun yhdeksännen päivän ilta ja puoliyöstä alkaen loppui
hyödyllisen metsänriistan rauhoitusaika. Sitävarten setä nyt pani
aseitaan täydelliseen kuntoon, vaikka kyllä hän pyssyistään piti
suuren huolen ainakin ja teki niillä tavantakaa koeampumisia
asuntonsa portailla aitan seinään, jota väliä oli tasan kaksikymmentä
askelta.
— Te olette kelvottoman muistamattomia, te vaimoihmiset. Sinä
olet joka päivä kuullut, että minun silmälaseihini ei saa kajota, ja
joka ikinen päivä sinä niitä sentään pitelet, kuljettelet niitä ja lopulta
sotket ne pois oikeilta paikoiltaan, tai pistät väärään koteloon, niin
että kun minun pitäisi ottaa kirjoituslasini, niin saankin päähäni
jahtilasit, ja jos milloin metsälle lähden, niin eikö pidä sattua niin
kirotusti, että silloin melkein aina kirjoituslasit joutuvat mukaani.
Emäntä ei vastannut mitään, kutoi vaan tyynenä sukkaansa
katsellen silmälasien yli ikkunasta pihalle, ja sellainen välinpitämätön
äänettömyys suututti setää vielä enemmän, niin että hän jatkoi
torumistaan äityvällä voimalla. Mutta emäntä tiesi, että
vastaansanomisesta saattoi nousta vielä pahempi rähäkkä, ja
senvuoksi koetti hän olla äänettä niinkauvan kuin mahdollista.
Vihdoin nosti hän päänsä kutimesta ja asetti silmälasit nenältään
pöydälle.
— No ole nyt jo tuossa! — Niinkuin sinä et näkisi ilman silmälaseja
kantaa vallesmannin eväslaukkua ja viinapulloja, vanha houkko,
vastasi hän sedän pitkään moitesaarnaan väsyneesti naurahtaen,

35. nousi tuolistaan ja meni koettamaan uunin suulle villavaatteella
peitettyä kahvipannua, vieläkö se olisi kuuma.
Tästä vastauksesta olisi tainnut olla ikävät seuraukset, mutta setä
oli siksi juhlallisella tuulella, siksi jahtitunnelmain vallassa ja
touhuissaan, että hän malttoi mielensä ja meni jotensakin
rauhallisena itse ottamaan lasit pöydältä, mihin emäntä oli ne
laskenut. Sitten puhaltaa hohotti hän niihin kummaltakin puolen, otti
pyyheliinan seinältä ja alkoi sillä hangata niitä.
— Vai sinä tahtoisit tehdä minusta vallesmannin eväslaukun
kantajan, puhui hän laseja hangatessaan. — Minähän olen herra
niinkuin hänkin, sen kyllä tiedät.
— Minä herra, sinä herra, kumpi meistä kontin kantaa, hymähti
emäntä. —
Mutta sinä kannat aina.
— No jos joskus kannankin, niin en kanna renkinä hänen eväitään,
vaan teen sen hyvähyvyyttäni, niinkuin palveluksena vertaiselleni
kumppanille — ja samasta pullosta otan ryypyn ja otan osaa jahtiin
niinkuin muutkin herrat. — Kas niin, nyt ne ovat kirkkaat. Pitäisit ne
puhtaina edes siitä hyvästä, että niitä aina käytät.
Hän asetti lasit päähänsä ja katsoi kämmeneensä, kuletti
kämmentään etäämmälle ja toi sen taas ihan nenänsä eteen
kallistellen päätään ja rypistellen otsaansa, siristellen silmiään ja
avaten ne taas selki selälleen. Sitten tähysteli hän kotvan aikaa
ikkunasta aitan seinää, otti lasit päästään ja tähysteli välillä paljain
silmin. Meni sitten ottamaan kammarinsa pöydältä kotelosta toiset
lasit ja teki niillä samat temput. Pani ne pois ja asetti taas
ensimmäiset lasit nenälleen.

36. — Nämä ne sittenkin ovat jahtilasit, puhui hän puolittain itsekseen.
— Kumma kuinka ihmisen silmät saattavat heiketä. Pitäisi melkein
saada uudet lasit joka vuosi. Ensi syksynä nämä ovat parahultaiset
kirjoituslaseiksi, mutta ei näillä silloin enää ole metsälle mentävä.
Hän tähysteli taas aitan seinää, vuoroin toisesta, vuoroin toisesta
ikkunan ruudusta. Sitten hypähti hän ottamaan pyssyn, vanhan
kaksipiippuisen, suustaruokittavan haulikon, jonka juuri oli
puhdistanut, ja alkoi sillä tähtäillä ikkunasta ulos.
— Vaan jos se liikkuisi — sanoi hän omissa ajatuksissaan ja alkoi
viipottaa pyssyn piippua puolelta toiselle. Mutta piippu sattuikin liian
lähelle akkunaa ja akkunalaudalla kasvava väkevä tuoksuinen
pelargooni putosi lattialle, niin että ruukku särkyi, ja suuri parvi
kärpäsiä surahti lentoon.
— Hyh! Sinä olet hurja niine pyssyinesi. Vanha mies niinkuin
poikanulikka! huusi emäntä ja riensi korjaamaan kasviaan. — Kun
tuolla kerran saisi edes otuksen!
Se oli vanha laulu, jonka säveltä setä ei saanut muuttumaan. Hän
närkästyi siitä niinkuin aina ennenkin, mutta hän nieli
närkästyksensä, pisti lasit povelleen, kokosi metsästyskojeensa kaikki
ja lähti vallesmannille, johon häntä oli kutsuttu jo yöksi jahdin
alkajaisiin, sillä sinne oli käveltävää useita virstoja.
Topakkana hän astui maantietä, taluttaen vitjoista luppakorvaa
narttua, »tianaa», joka oli vallesmannin koiran pentu. Ja
metsämiestä oli hän kiireestä kantapäähän, jalassa pitkävartiset
saappaat, niin roimat, että hänen lyhyt vartalonsa upposi niihin
melkein vyötäreitä myöten, päässä sulitettu hattu, varustettu
kahdella pitkällä kukkometson sulalla, jotka setä kerran metsää

37. käydessään oli lintujen kuopimapaikalta löytänyt. Ja saappaitten ja
hatun välillä oli viheriää ja keltaista, ja kiiltävää metallia. Siinä
pyssyt, ruutisarvet ja haulikukkarot, siinä torvet ja pyypiiskut ja
kupeella mäyrännahkainen laukku, kukin kappale erivärisessä
kantimessaan roikkumassa.
Uljas oli setä päältä nähden, mutta sisässä alkoi sentään liikkua
levottomia ajatuksia. Ne olivat olleet lähes vuoden unohduksissa,
mutta nyt ne taas tulivat esiin, aivan samallaisina, yhtä kiusoittavina
ja hermostuttavina, kuin joka ikinen syksy ennenkin.
Hänellä oli ollut mielessään ihana ajatus, kaunis kuva ikänsä
kaiken, mutta ei se ollut vielä koskaan toteutunut oikealla jahdilla, ei
silloin, kun jänis vauhdilla kiitää koirain edellä, ei miesjoukossa
milloinkaan, niinkuin hän olisi tahtonut.
— Mutta mitä, jos se huomenna tapahtuisi — mietti hän.
Ja tällainen oli hänen mielikuvansa.
Hän pääsee hyvään kohtaan seisomaan, sivummalle toisista, niin
etäälle, ettei kukaan näe, ei kuule häntä. Jänis on tehnyt aimo
sivuharppauksen, eksyttänyt koirat — jos hän itse voisi jollain tavoin
saada koirat jäämään hyvin kauvas jälelle, jos olisi jotain keinoa
siihen, niin silloin se tulisi hiljempää. — Se tulla löllöttelee häntä
kohti polkua pitkin — ei kuin ahoa, aukeata ahoa, se on vielä
parempi — hän on näreen takana piilossa ja antaa sen tulla ihan
lähelle — sitten — hän hiljalleen viheltää — hyvin hiljaa vaan, ettei
kuule muut kuin jänis pitkillä korvillaan — se istahtaa ja alkaa
suutaan mutistellen kuulostaa, — — — hänellä on pyssy vakavasti
näreen oksalla — ja sitten — hei! — — — sitten se kerrankin
tapahtuu ja hän saa huutaa miesjoukossa, niinkuin ne toisetkin

38. huutavat jäniksen kaatuessa. — Ja kun ne toiset tulevat luo, utelevat
ja kyselevät, että mistä päin se tuli, kuinka se kävi — niin, kuinka se
kävi? — Se kävi siten, että jänis meni sellaista hiiden hamppua — se
meni vilauksessa tuosta noin, ei hän enää ennättänyt nähdä kuin
vähän häntää, mutta hän jälkeen heitti, ja — — —
Setä seisoi keskellä maantietä, vihelteli ja tähtäsi vasemman
kätensä etusormella tien sivussa olevaa kantoa, suu hymyssä,
melkein nauravana. Sitten napsahutti hän peukaloa ja keskistään ja
äännähti: — noin!
— Mitä siellä on, kun komsarjus noin viittoo? kysäsi samassa ääni
hänen takanaan.
Siinä oli torppa tien sivussa ja muuan mies oli sieltä rientänyt
jälessä ja saavuttanut sedän hänen huomaamattaan.
— Minä tässä vaan koirani kanssa reistailen, vastasi setä jonkun
verran hämillään. Hänen päähänsä lennähti ajatus, että noin ne
saattavat nähdä toiset metsämiehetkin. Sitä pitää varoa. — Minä ja
vallesmanni menemme aamulla jahtiin ja taidamme ottaa
akronoomin mukaan myös, sanoi hän sitten virallisen painavasti.
— Niinpä näkyy, niinpä näkyy, puhui mies ja alkoi kulkea sedän
mukana.
— Oliko sinulla asiaa mitä? kysyi setä sellaisella äänenpainolla,
josta selvästi ilmeni, ettei hän sallinut kenen tahansa kulkea
rinnallaan ilman asiata.
— Olihan minulla vähän asiaa ja siksipä juuri mukaan riensinkin,
kun näin, että komsarjuksen matka oli tänne päin. Tuo Nummelan

39. Jussi on ollut minulle vähän velassa ja toi tässä viime viikolla
velkakirjan, jonka poikansa on kirjoittanut — sen poika käy
kansakoulussa — mutta siinä kirjassa ei ole todistajaa. Ajattelin, että
poikettaisiin nyt yhdessä Nummelaan, niin komsarjus todistaisi. Kirja
on minulla mukana.
— Äs! Ei minulla ole tässä aikaa poikkeilemaan, sanoi setä
kärsimättömästi. — Eikä ole edes kirjoituslaseja mukanani. Minulla
on vaan jahtilasit.
— Sepä sattui hullusti, sanoi mies. — Mutta eiköhän tuota sentään
nimeään osanne piirtää vanhaa tottunuttaan?
— Ei se niin vaan käy. Velkakirja on tärkeä paperi.
Mies seurasi häntä kumminkin aina Nummelan kohdalle saakka,
joka oli torppa sekin, pirtin ovi aukeava melkein suoraan maantielle.
Siinä rupesi hän uudestaan pyytämään setää velkakirjaansa
todistamaan. — Se olisi hänelle kovin tärkeä asia, sillä muuten
saattaa käydä niin onnettomasti, että Jussi kieltää koko velan. —
Piirtäisi vaikka sormeaan myöten nimensä paperiin. Ja hän pyysi ja
pyysi.
Mutta Nummelan isäntä olikin nähnyt miehet maantiellä ja astui
pirtistään ulos.
— Kyllä asia on, niinkuin naapuri on puhunut, sanoi hän, mutta ei
sattunut tähän silloin ketään todistajaa. Jos nyt herra komsarjus olisi
hyvä ja astuisi sisään, niin voitaisiin tässä ottaa pieni tiraus
kaupantekijäisiksi, koska sattuu olemaan hiukan kotosalla. Kyllä minä
otan koiran ja pistän tuohon — noh, katsos sitä, äkäinenpä sinä —.

40. — Tiana, soh, hyi! äyhkäsi setä. — Ne nuo narttukoirat. — Tiana
häär hyi haraskissa susipraskan sööka täär pasop — — — se on
siellä vallesmannilla kasvatettu, niin ei tahdo oikein totella muuta
kuin ruotsalaista komentoa.
He astuivat pirttiin ja saarnamies otti velkakirjan taskustaan,
levittäen sen pöydälle.
— Jaa, jos minä siitä jotain sanon, niin valehtelen, naurahti setä
katsellen seisaallaan paperia pöydällä. — Mutta numerot sentään
näen — seitsemänkymmentä viisi — ja kuusi korkoa.
— Niin on.
Setä asetti silmälasit nenälleen, vei paperin kädessään niin etäälle
kuin ylettyi, väänsi vielä niskaansa taapäin ja koetti lukea.
— »Minä allekirjoittanut — — —»
— Ei, siinä seisoo »minä Jussi Nummela», oikaisi Nummelan pieni
poika, joka seisoi seinemmällä.
Setä mutisti suutaan niin että huuliparta liikahti, ja katsoi lasiensa
ylitse poikaan.
— Meidän poika, se käy kansakoulua. Tämä on sen tekemä tämä
kirja, selitti isäntä.
— No jo minä ajattelin. Niin, niin, kyllähän ne tätä nykyä niitä
koulujaan käyvät, mitä heissä sitten oppinevat. Mutta kunhan
vanhaksi tulet, kunhan tänne pääset, niin laseja saat käyttää sinäkin,
vaikka kävisit kymmentä koulua. Ja voi käydä silmiesi kanssa vielä
niin hullusti kuin minunkin, ettet tule edes yksillä laseilla toimeen.

41. Katsokaas, en minä oikeastaan näillä laseilla näe lukea enkä
kirjoittaa, vaikka koetteeksi pistin päähäni. Nämä ovat jahtilasit ja
näillä näkee vaan etäälle. Toiset jäivät tietysti kotiin, sillä eihän niitä
molempia osaa yht’aikaa mukaansa ottaa. Jos olisi kirkas valo ja
paperi tuolla tuvan toisessa seinässä, niin sitten kyllä näkisin
näilläkin.
Nummela naurahti salavihkaan, sedän huomaamatta, ja lausui
vakavana:
— Jos herra komsarjus sentään tahtoisi itse lukea paperin, niin
minä pidän sitä täällä ikkunan luona —
— Oh, pöhkö! Mitä apua siitä olisi, sittenhän pitäisi kynänvarren
kuitenkin olla niinkuin humaliston riu’un. Lukekoon poika sen, kun on
kirjoittanutkin.
Poika luki kirjan ja setä veti rohkeasti seisaallaan siihen muutaman
paksun koukeron ja vakuutti, että kyllä se näkyy ja kyllä hänen
nimensä tunnetaan, jos paperi oikeuksiinkin joutuisi. Olivatko he
koskaan nähneet esimerkiksi tuomarin nimikirjoitusta? Niin korkeasti
oppinut herra, ja kulkee pännineen paperilla kuin harakka.
Ja kun oli otettu Nummelan vanhanaikaisesta kanttiinipullosta
hiukan asian vahvistukseksi, rupesi setä puhumaan aamulla
alkavasta jahdista ja kaikista ihmeistä, mitä siellä tulisi tapahtumaan.
— Nähkääs, kun minä ja vallesmanni — Ette te talonpoikaiset ja
oikeaan jahtiin tottumattomat miehet käsitä sitä huvia, kun täydestä
juoksusta vaan keikautetaan — noin — — —
* * * * *

42. Aamulla istuvat metsämiehet, setä, vallesmanni ja akronoomi
kahden suuren ahon välisessä notkelmassa kapulasillalla, joka siihen
on rakennettu karjan ylikäytäväksi. He ovat olleet liikkeellä jo
hämäristä alkaen, kulkeneet mäkiä ja niittyjen noroja torvien
räikinällä ja kovalla metelillä, mutta koirat eivät ole löytäneet
ainoaakaan jänistä.
Kaiken muun sälyn lisäksi, jota riippuu sedän kupeilla ja sivuilla, on
hänen selässään vielä koko aamun keikkunut viilekkeistä suuri,
pullea reppu.
Nyt on reppu keskellä siltaa suu auki, ja miehet istuvat ympärillä.
— Vika on koirissa, sanoo setä suutaan massauttaen ja laskien
kädestään siltapuulle tyhjän tinapikarin, joka oli otettu käsille
metsäonnen parantamiseksi. — Vika on koirissa, huomaattehan sen.
Tiana se seh! huutaa hän koiraansa, joka nuuskii näreitten juuria
aholla. — Tiana häär, seh, seh! — Aivanhan tämän turpa on
tulikuuma. — Noh, tiana, sööka nyt, sööka nyt — hu tu tu, kissa,
kissa! — Sittenhän on ihme, ellei tästä — — —
— No nyt!
— Hei!
— Pass opp!
— Ei, ei! Elä sinne!
— Mene sinä tuonne!
— Minä menen sinne. Minun on valta määrätä, se on minun
koirani!

43. — Mene vaikka helvettiin, minä menen kuitenkin tänne!
— Soh, soh sitä hätää! Nyt kaasitte matin.
Toinen koira oli ulahtanut jossain ahon laidassa ja sillalla syntyi
täydellinen sekasorto. Kaksi pitkäkoipista miestä reuhtoi siinä
niinkuin äkillisessä mielen häiriössä, hyppeli edestakaisin ja tölmi
toinen toistaan ja välillä setää, joka heidän keskellään tulisella
kiireellä kokoili eväitä ja koetti saada laukun suuta kiinni.
Hetken kuluttua ei toisista kuulunut, ei näkynyt mitään, setä
yksinään vaan seisoi karjatiellä kapulasillan päässä ja hankasi
silmälasejaan, kiihkeästi ympärilleen vilkuillen.
Koirain haukunta kulkea remusi ympäri ahoja ja poikkesi toisinaan
etemmäksi metsään, mutta vihdoin alkoi se kuulua hyvin läheltä.
Setä oli tuskin saanut lasit nenälleen ja hanat vireeseen, kun jänis jo
tulla viiletti karjatietä pitkin ja sen kiivaasta tulosta saattoi heti
huomata, että sillä oli aikomus kulkea suoraan poikki sillan.
— Voi sen vietävää, millä vauhdilla tulee — ja koirat kintereillä,
vaikka äsken oli kyllä turpa kuiva ja kuuma, niin ettei sillä olisi luullut
mitään haistavan —
Hän viheltää ja viheltää, viheltää jo innoissaan huulet pitkinä
oikein kovaa ja nostaa pyssyn poskelleen, mutta jänis tulee vaan
samaa vauhtiaan, ihan kuin se olisi kuuro ja sokea. Se menee jo
sedän ohi sillasta ja hipasee melkein hänen saapasvarsiaan. Setä
tekee pikaisen ympärikäännöksen, viheltää yhä kovemmin ja tähtää
jäniksen jälkeen niinkauvan kuin sitä vähänkin näkyy. Mutta kun se
on kadonnut kantojen ja mättäitten taa, kourasee setä niskaansa ja
pyssy hänen vasemmassa kädessään painuu veltosti alas.

44. Koirat hyökkäävät ulvoen ohi ja ovat viedä sedän kumoon.
— Tiana hyi, tyhmä vouhkelo, murahtaa hän harmistuneena.
Mutta kohta kuuluu pamaus aholta ja koirain haukunta lakkaa.
— Siellä ne nyt taas huutavat ja tänne näkyvät roikottavan sitä
saalistaan. Voi kovaa onnea, miettii setä.
Hän on masentuneena vaipunut sillankorvaan istumaan,
käpristynyt melkein kokoon niinkuin siili, joka vaaran uhatessa
vetäytyy piikkisen selkänahkansa sisään, koska hänellä ei ole muita
puolustuskeinoja.
Sedällä oli sentään hiukan parempiakin keinoja puolustautuakseen
lähestyvästä ivasanain tulvasta: ne hänen silmälasinsa.
— Niistähän hänellä oli elinaikainen tuska ja toinen tuska oli siitä
vanhasta eukosta, joka niitä aina tunkee pitelemään ja sotkemaan —
— — hän kyllä oli oikein tarkastavinaan, mutta erehdys siinä tuli
sittenkin — kiireessä. — Naurakoot vaan, ei se naurusta parane.
Onko hän sitten niinkuin muut onnellisemmat, muut heikkosilmäiset,
jotka tulevat joka kohdassa toimeen yksillä laseilla, ei kuin nenälleen
pistävät? — Hänellähän on niin ihmeelliset silmät, että pitää olla
kahdet lasit, toiset joita käyttää huoneella, toiset joilla käy metsää
—.
Mutta kun tuli viimeinen toimitus jäniksen ajossa, siinä ei setä
tarvinnut silmälaseja eikä iskenyt harhaan. Hän oli laukkua
avatessaan työntänyt ne otsaan ja katseli tinapikarin kirkasta pohjaa
luonnollisilla silmillään, pitkin nenänsä selkää lasien alatse.

45. KATEUS
I
Jo useissa huudoissa jälekkäin oli Yläpellon Taneli kilvoitellut
naapurinsa Alapellon Taavetin kanssa majatalo-oikeuksista
Pellonkylässä, mutta aina vaan oli majataloa pysytetty Alapellossa,
vaikka Taneli joka huudossa oli tehnyt yhä alempia tarjouksia. Tämä
oli alkanut sapettaa Tanelia ja lopulta synnyttänyt hänessä sellaisen
kateuden, että hän jo kauvan oli kulkenut suorissa kostotuumissa
naapuriaan kohtaan. Monasti, pimeinä syksyöinä, oli hän luuhinut
Alapellon rakennusten ympärillä, taskuissa kuivia tuohen käiväröitä
ja tulitikkulaatikko, tai vaaninut matalaksi kumartuneena Taavetin
ikkunan alla, kourassa suuri mukulakivi. Mutta aina oli joku salainen
pelko estänyt häntä toimeen ryhtymästä ja hervaissut hänen
kätensä.
Nyt oli vihdoin viimeisessä huudossa myönnetty majatalonpito
Tanelille, koska naapurin huuto oli ollut kovin paljon korkeampi, ja
uudestavuodesta oli muutto tapahtuva.
Koko joulun edun, mutta varsinkin joutilaat joulun pyhät on Taneli
ollut kovassa jännityksessä, miettinyt ja luonut itselleen kuvia tämän

46. tärkeän tapahtuman syistä ja seurauksista. Mutta varsinkin on hän
vaivannut päätään sillä, kuinka naapuri mahtanee suhtautua tähän
uuteen asiain tilaan, sillä eihän hän tavallisena ihmisenä voine aivan
rauhallisena katsella vanhojen oikeuksiensa siirtämistä toiseen
taloon. Ja vihdoin on hän mielestään tullut kaikista seikoista täyteen
selvyyteen.
* * * * *
On uudenvuoden yö, kirkas, hiljainen ja tyyni pakkasyö. Suuri
luonto lepää rauhassa raskasta talviuntaan, tietämättä aikain
vaiheista tai vuosien käänteestä mitään. Ei näy merkkejä taivaalla
eikä maassa, ei tähdissä eikä kimaltelevissa hangissa, että uusi
vuosiluku olisi tulossa. Ei näy vuosipylvästä taivaan pielessä eikä
numerotaulua, jonka ohi kiidetään: taivas on ijankaikkisesti sama, ja
yhtä sileä silmäillä joka puolelta.
Eikä näy mitään muutosta tai merkkiä vuosien vaiheesta
kylässäkään, joka harmaana häämöttää peltojen keskellä. Lumisilta
katoilta pistävät mustat savupiiput näkyviin tänään niinkuin eilenkin,
ja sen ne tekevät yhtä vakavina luultavasti huomennakin. Raitti on
tyhjä ja autio, ei ääntä eikä liikettä, paitse silloin tällöin joku heikko
rasahdus aidoissa, kun vanha, halkaistu kuusipuu kutistuu ja
ääntelee pakkasen käsissä.
Tuntuu kuin koko kylä ottaisi uuttavuotta vastaan rauhassa
nukkuen, antaisi sen tulla omia tulojaan unen näkymättömillä siivillä,
niinkuin on tapa ollut ennenkin jo pitkät ajat, ainakin koko
nuoremman sukupolven muistin. Sillä pitkä ja painostava on valvoa
pohjolan talvinen yö, ellei mieli ole jollain erityisellä tavalla virkeä tai
kiihoitettu. Ennen kotipolton aikana vanhat miehet kyllä lauloivat
virsiä juhlayöt läpeensä, niin että vankat sävelet toisinaan kuuluivat

47. kylästä kylään. Nyt on aika toinen. Kotipolton kirkkaalla nesteellä oli
katkeruutensa ohella se hyvä puoli, että se teki miehet hartaiksi,
tehtaan viina vie tavallisesti tappeluun tai tylsään uneen, ja
useimmin se horastaankin suihin niin himokkaalla kiireellä, ettei
malteta oikeata hetkeä odottaakaan.
Oli Pellon kylässäkin ennen muinoin otettu uutta vuotta vastaan
virren veisuulla ja räiskyvillä takkavalkeilla, joitten loiste sulatti
ikkunoista jäät ja heijasti kirkasta valoa kauvas hangille. Nyt
nukutaan ja kylä on pimeä.
Yksi on sentään rakennus, joka tästä tekee pienen poikkeuksen,
jos sattuu kylän raittia kulkemaan ja sen kohdalle tulemaan. Sieltä
tuikahtaa vielä jäätyneitten pirtin ikkunain läpi heikko valo
maantielle, näkyy hämärästi liikettä ja kuuluu epäselvää hörinää,
vaikka kohta on puoliyö ja vuosien taite lähestymässä.
Kuusi miestä istuu pirtin perällä pitkän pöydän ympärillä, puhua
mekastaen ja nauraa kohotellen, ja aina välillä lähtee joku joukosta
liikkumaan ja teppailemaan lattialle tai pistäytyy avopäin pihalle.
Vanhanaikuisten leveitten seinärahien kulmauksessa, ihan pirtin
oikeanpuolisessa peränurkassa istuu, kyynärpäät pöydässä ja leuka
kämmenissä, itse talon isäntä. Se on Yläpellon Taneli, roteva,
hartiakas ja jysäniskainen mies, jonka heti tuntisi isännäksi, vaikkei
koskaan olisi talossa käynytkään. Toiset pöydässä istujat ovat hänen
molemmat renkinsä, joku kuleksiva päiväläinen, sekä kaksi
mäkitupalaista, joitten pienet mökit kyhjöttävät kylän päässä,
Yläpellon vanhassa sikopiirissä.
Miehet ovat kaikki tulehtuneen punakoita ja kova-äänisiä, silmissä
samea kiilto, sellainen, jonka käytetty ja humalalla höystetty
jumalanvilja vahvasti nautittuna saa aikaan. Pöytä on puolillaan

48. mustia tehtaan olutpulloja, ja huolimattomasti ylitse ja syrjään
kaadettu ruskea neste uittaa honkaisen laudan kuluneita syitä pitkin,
tipahtelee niistä niinkuin mahla keväisen koivun kyljestä maahan ja
sekoittuu lattialle tupakan porojen ja muitten karikkeitten kanssa
miesten jalkojen alla limaiseksi liaksi.
Taneli, isäntä, nousee seisaalleen rahien kulmauksesta niinkuin
puheenjohtaja, joka alottaa virallista kokousta, ja lyö kämmenensä
märkään pöytään niin että tupa mäjähtää, ja pimeässä uunin
nurkassa, sammuneen hiilustan ääressä torkkuva talon vanha täti
hypähtää kirkaisten ja siunaten pystyyn.
— Miehet! hihkasee Taneli etukumarassa, nojaten molemmin
kämmeninsä pöytään. — Miehet, nyt sitä aletaan elää tässäkin
talossa. Yläpellossa aletaan elää, sanon minä, sillä onnen ohjat
venähtivät kerran meidänkin puolelle, ja huomenna niihin tartutaan
kiinni, tänä yönä jo, kello kahdeltatoista. Niin että jos sinulla on
neljäkymmentä penniä rahaa, Hiskiias, sinä Alapellon vanha
kakkurakkari, jos sinulla on neljä kovaa vaskista kolikkoa, niin
huomenna saat jo sillä kurkkusi kosteaksi tässäkin talossa. Monasti
sitä jo naapurissa kostutitkin ja sen itaran nylkijän pohjattomaan
kukkaroon kannoit roposesi.
— Tulihan sitä kannetuksi joskus, kuinka kulloinkin sattui, hymähti
Hiskiias, mäkitupalainen — mutta on oltu kantamattakin. Ja nytpä
taidan siitä konstista lakata kokonaan, koska ei enää kuulu saavan
edes ryyppyä oluen pohjaksi. Halkeehan sitä näin vetisestä tavarasta
minun ikäiseni mies, jonka sisälmykset jo ovat tiukempien aineitten
mukaan asettuneet.
— Ne ovat niitä ruumin koukkuja ja pahansuopain vehkeitä, eikä
mitään muuta, ärähti isäntä, että kiellettiin kievarit ryyppyä

49. matkustavalle taritsemasta; ja epäilenpä, että ovat naapurini
Alapellonkin sormet olleet mukana siinä pelissä, koska hän koko
syksyn on niin ahkerasti herrain puheilla koluutellut. Mutta menköön
ryyppyoikeus, jos mennäkseen, olut ei lakkaa kuohumasta. Nyt
juodaan oluella viinan hautajaisia, ja eikö ole visaa tämäkin, jos
kohta vaatiikin hiukan väljemmän tilan? — Käykääpä kuopassa,
pojat! Tänä iltana juotte ilman edestä, Taneli tarjoo. Ja pistetäänhän
tuo nyt ensimmäinen kuorma poskeen tulijaisiksikin, kunhan sen
verran jää, että on vieraan vara, jos huomenna sattuisi joku
matkustava herra tai muu rahalla hakija. Kuoppaan pojat, se on
Yläpellon Tanelin käsky, ja sitä on kuultava! — Alapellossa maataan
jo, koska on pimeys ikkunoissa, mutta uskokaa minua, ei siellä
Taavetti naapuri tänä yönä nuku.
Hän naurahti pahasti, kurkistettuaan ikkunasta ulos.
Rengeistä toinen kiskasi auki kuopan kannen keskellä tuvan
lattiaa, toinen astui päreellä kuoppaan ja alkoi latoa sieltä pulloja
lattialle.
— Lappaa heitä ylös vaan, täysi poritsuuni, huusi isäntä. — Nosta
koko resu, mitä niitä yksittäin! Pitäisi siitä kymmenestä resusta
johonkin riittää. Taavetti tuossa Alapellossa, naapurini ja
vihamieheni, rikas vaivainen, otti aina vaan puoli kuormaa kerrallaan,
mutta nytpä se siirtyikin kievari lopulta toiseen paikkaan, siirtyi
Yläpeltoon juuri tänä yönä, porrasta ylemmä, jossa Yläpellon Taneli,
köyhä mies, otti heti ensi kerralla koko kuorman, kymmenen resua.
— Ääh, Taavetti räähkä, olisit nyt tuossa — — —! Mutta en minä
sinua vaivaista vihaa, mitä turhia. Mutta sen vaan sanon, että olisitpa
nyt näitten neljän seinän sisäpuolella, niin pullon kaulan työntäisin
kurkkuusi, työntäisin koko pullon pohjaa myöten, sillä et sinä

50. omallasi koskaan suutasi kostuttanutkaan, vielä vähemmin naapurisi
suuta. — Itara olit, ruumin- ja kunnanmiesten avulla ja suosiolla,
herrain häntyrinä koetit ikäsi kaiken kievaria pitää, sillä rikastuit ja
nurkkiasi kostutit. Mutta muutos tuli vihdoin kuin tulikin, oikeushan
se lopulta maan perii, ja asiain vilpitön meno, sanon minä — — —
äh, mitä noita hauraita laseja tuossa, nyt se meni lattialle ja särkyi.
Ota haarikka ja kaada siihen, ota vanha tukeva kaksikorva, juokoot
herrat lasiastioista.
— Missähän haarikka lienee? kysäsi joku ympärilleen katsellen.
— Missä lie nurkassa piilossa, häveten pitkiä korviaan, tokasi
toinen.
— Hae häntä!
— Hae pöytään tänne kunniasijalle, se on kyllä sen arvoinen, huusi
isäntä.
Se oli uunin pankolla, puolillaan kanaista kaljaa, ja mies, joka
tarttui sen korvaan, avasi tuvan oven ja viskasi kaljan umpimähkään
ulos.
— Siunatkoon tuota hullua, parahti vanha täti, joka uunin luota oli
katseillaan seurannut haarikan kulkua ja tyhjentymistä, ennättämättä
kuitenkaan hätiin. — Laittakoon kerran jumala kurkkuusi niin tulisen
tuskan ja polttavan janon, että siihen henkesi heität, sinä
humalainen roikale.
— Pyh, kas mun tätä! Kas tätiä nyt, kuinka äityy! Kanaat pinnalla
purjehtii, ja tätä ei saisi viskata pellolle.
— Mitä höpisee täti siellä? äyhkäsi isäntä. — Pankaa levolle.

51. — Levolle tällaisessa räiskeessä? Menkää te ensin tiehenne. Jopa
tuli elämä ja ryske taloon, jos tuota on ollut ennenkin. Jopa tuli!
Hohhoih, siunatkoon jumala!
Vanhuksen sanoja ei enää kukaan kuullut eikä ottanut huomioon,
sillä huuto ja naurun hohotus nousi vallan valtavaksi, kun haarikka,
tehtaan oluella täytettynä alkoi kiertää pöytää. Kun se oli tullut
isännän kohdalle, otti hän siitä aimo siemauksen, piti sitä vankasti
molemmista korvista koholla ja alkoi puhua.
— Sinä vanha vakava haarikka, sanoi hän, sinä olet palvellut tätä
taloa melkein minun muistinikäni, ja jouduitpa kunniasijalle nyt vielä
ennen lahoomistasi. Ensi kerran kastuvat laitasi oikealla
herrastavaralla, oikealla tehtaan panoksella. Kotoisesta oluesta olet
kyllä ennen parempina aikoina täyttynyt niin monta kertaa, että jos
ne kaikki yht’aikaa suustasi valuttaisit, niin hukkuisi koko tämä Pellon
kylä. Tämä on isävainajani tekemä, tämä haarikka. Minä muistan,
miehet, sen syntymisen vielä niinkuin unennäköä. Tuossa keskellä
pihaa, niitten kahden suuren kiven välissä kasvoi kataja,
paksutyvinen, aika rahnikko. Mutta kun äiti vainaja siitä usein taitteli
oksia astiain haudevesiin, alkoi se vähitellen kuivua. Silloin kaatoi
isäukko sen kokonaan ja teki astioiksi, ja siitä syntyi tämä
haarikkakin. Ja tietäkääs mitä, ensi kerran koeteltiin tämän
pitävyyttä kirkkaalla viinalla, oikealla kotipoltolla, ja hyvin se piti.
Meillä rakennettiin silloin uutta aittariviä, ja juuri kun isä oli saanut
kiristetyksi vanteet haarikkaan, saivat rakennusmiehetkin harjahirren
aitan päälle. No mitä muuta, isä täyttää haarikan viinalla ja nousee
aitan harjalle. Siellä se tyhjennettiin harjakaisiksi neljään pekkaan,
eikä ainoakaan miehistä pudonnut maahan. Ne oli poikia ne! Mutta
kuinka ollakaan, isä innostui hakemaan lisää, ja silloin yritti Tiilon
Otto, joka oli hiukan heikompi muita, poksahtaa alakertaan, vaan isä

52. ennätti tarttua housujen takapuoleen kiinni ja nosti miehen takaisin
niinkuin kintaan. — 'Pysy täällä vaan miesten joukossa, mitä siellä
alahalla vielä teet’, äyhähti hän. Ne oli miehiä! Minä istuin kivellä ja
katselin, ja ajattelin vaan sitä aikaa, jolloin saisin housut jalkaani. —
Mutta mitä kello on, joko tulee kaksitoista? huusi hän samassa
hätäisesti, aivan kuin olisi unohtanut jonkun tärkeän asian, ja
ponnahti kiivaasti seisaalleen. — Kyllähän meillä tässä on iloa ja
valoa kuin Heikkilän häissä, mutta ajan juoksusta on yhtäkaikki
pidettävä tarkka vaari tällä tärkeällä hetkellä. Ei sovi laiminlyödä
laillisten oikeuksien vastaan ottamista kellonlyönnillä, ettei paha
ennättäisi pistää sorkkaansa väliin. Onko jo kaksitoista?
Siirrettiin lamppua pöydältä ja tarkastettiin miehissä vanhaa
taalalaista, joka tuvan perä-ikkunan vasemmalla puolella käydä
kuuhkaili, vakavana ja rauhallisena, vaikka hiukan onnahdellen. Se
uupui vielä puoli tuntia kahdestatoista.
— Hyvä on, vielä on aikaa, sanoi Taneli rauhallisempana ja alkoi
astuskella lattialla raskain askelin, jonkun verran horjahdellen.
Miehet katsella tihersivät häntä kysyvästi ja kummastelevan
näköisinä, ja jokaisen päässä pyöri tämä sama ajatus: mitä se oikein
tarkoittaa ja mitä sillä on mielessä, kun kellosta niin kovin tarkkaa
vaaria pitää? Osataan tässä olutta juoda ilman kelloakin ja osannee
kai uusivuosikin tulla tällä kertaa niinkuin on tullut aina ennenkin.
Kievarin pidon se kyllä saa nyt huomisesta, mutta tarvitseeko
senkään alkaa niin ihan minuutilleen — — —.
— Tarkoitan naapuriani, Alapellon Taavettia, sanoi isäntä hetken
kuluttua matalalla, mutta kireällä äänellä, niinkuin jatkona äskeiselle
ajatusjuoksulleen, ja asettui taas pöydän taa istumaan. — Tässä

53. kylässä ei kellään muulla ole pukinsorkkaa — eikä niitä ole monta
minun tietääkseni koko pitäjässäkään.
— Kyllä vaan Anttilan lautamiehellä on sorkka molemmissakin
jaloissa ja komsarjuksella on vielä häntäkin, sanoi Hiskiias,
tupalainen, jota oli sakoitettu viinan myynnistä.
— On kyllä, vaikkei niitä näy saappaista eikä sortuutin alta, myönsi
isäntä. — Mutta naapurin Taavetti on sittenkin pahin vihamieheni,
hän on kiusaajani ja pahahenkeni, joka aina mielellään heittää
mutkan jalkaani, varsinkin juuri tällä hetkellä. Minä olen haistellut
jotain, minä tiedän jotain — olenpa kuullut kuiskailtavankin — — —
mutta — — —
Hän pusersi leveän kämmenensä nyrkkiin, naputti rystöillä
otsaansa katsellen viekkaan uhkaavana kulmainsa alta, ja jatkoi
taas:
— Ei juoda sentään päätämme pöydän alle, miehet, sillä minä
tarvitsen teidän apuanne heti kohta.
Miehet vilkuivat toinen toiseensa ja ympärilleen yhä
kummastelevammin, aivan kuin salainen pelko tai joku paha aavistus
olisi iskenyt heihin. — Mitähän tosiaan sillä on mielessä, mihinkähän
se meitä näin yösydännä, aivan uudenvuoden yönä tarvitsee —?
— Juodaan sen verran vaan, että on paras rohkeus luonnossa, ja
käsivarsissa jäntevin voima. Täytäpä haarikka vielä kerran, Heikki!
Kun miehet pysyivät äänettöminä ja yhä vaan katselivat toisiaan
sekä isäntää humalan voimasta typertynein silmin, eikä kellään ollut
enää oikein hanakkaa halua tarttua vastatäytetyn haarikan korvaan,

54. rykäsi Kylänpään Kustaa, vanha vakava mies, toinen Yläpellon
mökkiläisistä, ja alkoi puhua.
— Antakaas kun minäkin avaan suuni tähän asiaan, sanoi hän
vitkalleen. — Minä en oikein saa päähäni, mikä isännällä on meininki.
Ei suinkaan meidän vaan — — —
— Äs! ähäytti isäntä. — Ei sinun tarvitse päähäsi saadakaan
mitään muuta, kuin että teet vaan mitä käsketään, mitä minä
käsken, joka tässä olen isäntä ja hallituksen pitäjä. — Mitä? Mitä sinä
mutiset? Luuletko tästä kostohommiin ja rosvotöihin lähdettävän! Ei
toki rautaa jalkaamme hankita juuri kuin elämä alkaa. — Kievari
muutetaan, siinä koko homma, kuulkaa nyt.
— Vai niin, no sehän on eri asia, mistä pappi lehmän saa. Mutta
millä tavalla sitä tämän paremmin muutetaan? Nythän se on jo tässä
talossa. Huoneet ovat kunnossa, hevoset tallissa, olutta lattiakuoppa
puolillaan ja tässä kuskipoikia vaikka viiteen kyytiin.
— Vaan patsas, nähkääs, tuo punaiseksi maalattu hongan pökkelö!
Se seistä jämittää vielä Alapellon portilla jäisessä maassa, ja se on
se, joka on muutettava meidän portille juuri tänä yönä, juuri sillä
hetkellä, jolloin vanha vuosi niskansa taittaa. Se on juuri se, joka on
ainoa laillinen ja kaikkien nähtävä merkki siitä, että nyt ovat oikeudet
meillä, vihdoinkin meillä.
— Jahaah, vai sellainen homma tässä vaan onkin, sanoi Kustaa
rauhallisena. — Mutta onko se nyt pakosta muutettava juuri näin
yösydännä?
— On, vastasi isäntä tiukasti. — Se on nyt juuri yösydännä
muutettava. Kupernyörin korkea päätös on pantava minuutilleen

55. voimaan, sillä maailmassa on monta mutkaa, niinkuin jo äsken
sanoin, ja tässä meidän kylässä erittäin. Ja toisekseen, onpa tässä jo
kiusaakin koettu naapurin puolelta enemmän kuin tarpeeksi,
loppukoon rutosti siis, kun on loppumaan määrätty.
— On tainnut Alapelto hyvinkin tehdä pientä kiusaa isännälle tässä
kievarijutussa. Eikö ollut tämä jo kolmas kerta kun olitte
huutamassa? kysyi Kylänpään Kustaa.
— Kolmas oli, ja isävainajakin yritti jo yhden kerran, ja kaiken sen
ajan — ja jo kauvan sitä ennenkin koottiin Alapellossa rahaa kievarin
pidolla, rehenneltiin ja rikastuttiin.
— Mutta on siinä naapurissa sentään tehty vahvasti työtäkin.
Ainakin ennen, kun minä nuorempana siinä kaksi vuotta palvelin —
— — yritti Hiskiias, mutta isäntä keskeytti hänet kiivaasti.
— Mitä höpiset, tahdotko särkeä mieleni nyt. Niinkuin minä en
parhaiten tietäisi! Eivät ole siinä talossa tehneet työtä enemmän
isäntä kuin rengitkään. Mutta eläähän laiskakin ja rikastuu sellaisessa
paikassa, jossa rahaa tulee oikonaan kotiin, tulee ruuasta, tulee
juomasta, tulee kyydeistä ja herrain passauksesta. Ja entä
vanhempina aikoina, silloin kun pitäjältä kyytiä tehtiin, hollivuoroja
pidettiin! Silloin tuli hyvyyttä vieläkin enemmän, tuli ilmaista lantaa
hollimiesten hevosista, ettei muuta kuin peltoon käänsi, ja hollipojat
pelasivat kyytipennisensä taloon kahvissa, oluessa ja viinassa. Kyllä
minä tiedän, mitä etuja Taavetilla on ollut kymmeniä vuosia. Ellen
minä tiedä, niin kuka sitten? Mutta onnen ohjat kääntyvät lopultakin,
sillä väärinhän olisi, että yksi saisi maailmassa pelkkää hyvää
iankaikkisesti — ja toinen saisi katsella vaan päältä.

56. Hän hykersi leveitä kämmeniään yhteen, vilkasi kelloa seinällä ja
kääntyi sitten kävelemään lattialle ovea kohti, niinkuin olisi aikonut
mennä ulos. Mutta kuopan kansi oli viimeksi olutta nostettaessa
jäänyt auki ja hän putosi suoraa päätä lattian alle. Toiset miehet
riensivät kiireellä aukon luo ja seisoivat siinä piirissä, osaamatta
aluksi sanoa tai tehdä mitään muuta, kuin tirkistellä hämmentyneinä
pimeään kuoppaan, josta kuului särkyvien pullojen kirskahtelevaa
helinää ja kaiken maailman pahojenhenkien nimityksiä sellaisella
jyrisevällä voimalla, että multiaisat tärisivät.
— Tuokaa tulta lähemmäksi, huusi vihdoin joku.
— Ettei siinä pitänyt olla tulta jo ennemmin, kun kuopan suu on
jätetty auki, hätäili toinen.
— Kuka sen jätti auki?
— Kuka siellä viimeksi kävi?
— En minä ainakaan.
— Enkä minäkään.
— Heikkihän siellä kävi. Sepä huolimaton!
— Isännän käskystähän minä kävin, sanoi Heikki pelokkaasti.
— Mutta eihän ollut käskyä jättää suuta auki.
Silloin oli isäntä jo lattialla ja iski verta valuvan kouransa renkinsä
Heikin niskaan.
Syntyi yleinen hämminki koko talossa.

57. Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebookfinal.com