Janeways Immunobiology 9th Edition Murphy Test Bank

Janeways Immunobiology 9th Edition Murphy Test Bank
Janeways Immunobiology 9th Edition Murphy Test Bank
Janeways Immunobiology 9th Edition Murphy Test Bank

1. Janeways Immunobiology 9th Edition Murphy Test
Bank download
https://testbankfan.com/product/janeways-immunobiology-9th-
edition-murphy-test-bank/
Explore and download more test bank or solution manual
at testbankfan.com

2. We have selected some products that you may be interested in
Click the link to download now or visit testbankfan.com
for more options!.
Contemporary Logistics 10th Edition Murphy Test Bank
https://testbankfan.com/product/contemporary-logistics-10th-edition-
murphy-test-bank/
Contemporary Logistics 12th Edition Murphy Test Bank
https://testbankfan.com/product/contemporary-logistics-12th-edition-
murphy-test-bank/
Contemporary Logistics 11th Edition Murphy Test Bank
https://testbankfan.com/product/contemporary-logistics-11th-edition-
murphy-test-bank/
Macroeconomics 2nd Edition Krugman Solutions Manual
https://testbankfan.com/product/macroeconomics-2nd-edition-krugman-
solutions-manual/

3. Campbell Biology Canadian 2nd Edition Reece Test Bank
https://testbankfan.com/product/campbell-biology-canadian-2nd-edition-
reece-test-bank/
Human Physiology 2nd Edition Sherwood Test Bank
https://testbankfan.com/product/human-physiology-2nd-edition-sherwood-
test-bank/
South-Western Federal Taxation 2017 Corporations
Partnerships Estates and Trusts 40th Edition Hoffman Test
Bank
https://testbankfan.com/product/south-western-federal-
taxation-2017-corporations-partnerships-estates-and-trusts-40th-
edition-hoffman-test-bank/
Multinational Business Finance 12th Edition Stonehill Test
Bank
https://testbankfan.com/product/multinational-business-finance-12th-
edition-stonehill-test-bank/
Financial Accounting 10th Edition Harrison Test Bank
https://testbankfan.com/product/financial-accounting-10th-edition-
harrison-test-bank/

4. Administrative Medical Assisting 8th Edition French Test
Bank
https://testbankfan.com/product/administrative-medical-assisting-8th-
edition-french-test-bank/

5. Page 1 of 22

JANEWAY'S IMMUNOBIOLOGY, 9
TH
EDITION
CHAPTER 6: ANTIGEN PRESENTATION TO T LYMPHOCYTES

The generation of : T-cell receptor ligands

6-1 Antigen presentation functions both in arming effector T cells and in triggering their
effector functions to attack pathogen-infected cells

6.1 Matching: The diagram in Figure Q6.1 shows a pathogen (in red) that is present in
different cellular compartments of each of the cell types shown. In each case, a specific
T cell subset will recognize peptides of that pathogen presented on MHC molecules on
the surface of the cell, and will execute its effector function. From the list below, match
the appropriate T cell effector response to the cell type and location of the pathogen.

Figure Q6.1
i. CD4 T cell killing of target cell
ii. CD8 T cell killing of target cell
iii. CD4 T cell activation of target cell’s antibody production
iv. CD8 T cell activation of target cell’s antibody production
v. CD4 T cell activation of target cell’s ability to kill intracellular pathogen
vi. CD8 T cell activation of target cell’s ability to kill intracellular pathogen

6.2 Multiple choice: The mechanism of cross-presentation by dendritic cells is an essential
pathway for generating CD8 T cell responses to some intracellular pathogens. If this
pathway did not exist, we would be highly susceptible to:
A. Intracellular pathogens that can survive inside macrophage endocytic vesicles
B. Intracellular pathogens that are able to evade antibody responses
C. Intracellular pathogens that do not infect and replicate in dendritic cells
D. Intracellular pathogens that can spread from cell to cell by inducing cell fusion
E. Intracellular pathogens that infect and replicate in red blood cells

6-2 Peptides are generated from ubiquitinated proteins in the cytosol by the proteasome

6.3 Multiple choice: The adaptive immune system developed a strategy for monitoring the
proteins synthesized in virtually any cell in the body, thereby preventing pathogens from
‘hiding out’ by adopting an intracellular lifestyle. To accomplish this, the immune system:
A. Co-opted the ubiquitin-proteasome system used by cell for protein turnover
B. Created a novel pathway using the immunoproteasome for generating peptides
C. Created a novel pathway to express foreign proteins on the cell surface
D. Took advantage of proteolytic enzymes present in endocytic vesicles
E. Engineered an immune-specific ubiquitin molecule for tagging foreign proteins

6. Page 2 of 22


6.4 Multiple choice: Virus infections induce production of interferons that act on infected
cells to enhance their recognition by CD8 cytotoxic T cells. To counter these
mechanisms, viruses often encode proteins that interfere with antigen processing and
presentation. In an experiment, cells infected with Virus X are treated with interferon and
compared with uninfected cells treated with interferon. Proteasomes are isolated from
the two cell populations and their enzymatic activities are compared. The data in Figure
Q6.4 show the amino acid preferences for cleavage of peptides by the two samples of
proteasomes.

Figure Q6.4
Based on these data, Virus X most likely encodes a protein that interferes with:
A. The expression of MHC class I on the surface of the infected cell
B. The rate at which peptides are produced from intact proteins in the infected cell
C. The transport of peptides from the cytosol to the endoplasmic reticulum in the
infected cell
D. The replacement of constitutive proteasome subunits with immunoproteasome
subunits in the infected cell
E. The development of CD8 T cells in the thymus by inhibiting the
thymoproteasome

6-3 Peptides from the cytosol are transported by TAP into the endoplasmic reticulum
and further processed before binding to MHC class I molecules

6.5 Short answer: A cell line carrying a mutation in a single gene is found to express very
low levels of MHC class I on its surface. When infected with influenza virus, these cells
are not recognized nor are they killed by a CD8 T cell line specific for an influenza
peptide bound to the MHC class I protein expressed by these cells. Incubation of the
mutant cell line with a large excess of this peptide in the cell culture medium overnight
leads to the results shown in Figure Q6.5.

7. Page 3 of 22


Figure Q6.5

What is the most likely candidate for the gene that is defective in the mutant cell line?

6-4 Newly synthesized MHC class I molecules are retained in the endoplasmic reticulum
until they bind a peptide

6.6 Multiple choice: During MHC class I synthesis and folding in the endoplasmic reticulum
(ER), a process of peptide editing takes place as the newly synthesized MHC class I
protein is held in a ‘peptide receptive’ state by binding to the calreticulin:ERp57:tapasin
complex. Peptide editing ensures that the MHC class I molecules that reach the cell
surface have stable, high affinity binding for their peptide cargo. Peptide editing is
important to the immune response because it:
A. Maintains high levels of surface MHC class I expression
B. Ensures that MHC class I molecules are not degraded in the ER
C. Retains the nascent MHC class I molecule in a peptide receptive state
D. Allows surface MHC class I molecules to bind new peptides from the extracellular
milieu
E. Prevents surface MHC class I molecules from undergoing peptide exchange at
the cell surface

6.7 True/False: MHC class I surface expression is dependent on an abundant source of
pathogen-derived peptides. Thus, in uninfected cells, nearly all of the MHC class I
proteins are degraded and never reach the cell surface.

6-5 Dendritic cells use cross-presentation to present exogenous proteins on MHC class
molecules to prime CD8 T cells

6.8 Multiple choice: The virus shown in the diagram below is only able to infect and
replicate in epithelial cells. In order for the cross-presenting dendritic cell to display viral
peptides, rather than self peptides on its surface MHC class I proteins, which of the

8. Page 4 of 22

following procedures could be utilized, starting with the components shown in Figure
Q6.8?

Figure Q6.8
A. Mix epithelial cells with heat-killed virus, wait 24 hrs, wash away any virus
particles outside the epithelial cells, then add epithelial cells to dendritic cells.
B. Mix epithelial cells with viral peptides, wait 24 hrs, wash away any viral peptides
not bound to the epithelial cells, then add epithelial cells to dendritic cells.
C. Mix epithelial cells with live virus particles, wait 24 hrs, wash away any virus
particles outside the epithelial cells, then add epithelial cells to dendritic cells.
D. Mix dendritic cells with viral nucleic acids and epithelial cells for 24 hrs.
E. MIx epithelial cells will viral nucleic acids, wait 24 hrs, wash away any viral
nucleic acid remaining outside the epithelial cells, then add epithelial cells to
dendritic cells.

6.9 Multiple choice: Some viruses have mechanisms to down-regulate MHC class I protein
expression on the surface of cells in which the virus is replicating. This immune evasion
strategy might prevent effector CD8 cytotoxic T cells from recognizing and killing the
virus-infected cells. Would this immune evasion strategy also prevent the initial
activation of virus-specific CD8 T cells?
A. Yes, because no viral peptide:MHC class I complexes would form to activate
CD8 T cells.
B. No, because dendritic cells would take up infected cells and cross-present viral
peptides to activate CD8 T cells.
C. No, because some presentation of MHC class I complexes with viral peptides
would occur before the virus could down-regulate all the surface MHC class I
protein.
D. Yes, because this immune evasion strategy would also function in dendritic cells,
even if the virus doesn’t replicate in dendritic cells.
E. No, because the type I interferon response induced by the virus infection will up-
regulate MHC class I expression and override the immune evasion mechanism.

6-6 Peptide:MHC class II complexes are generated in acidified endocytic vesicles from
proteins obtained through endocytosis, phagocytosis, and autophagy

6.10 Multiple choice: Three major cell types, dendritic cells, macrophages, and B cells,
present peptides bound to MHC class II molecules for recognition by CD4 T cells. In
general, these peptides are derived from proteins or pathogens taken up by the cell by
endocytosis, phagocytosis, or macropinocytosis. Based on these pathways of antigen
uptake, some of the enzymes that degrade proteins to generate peptides for MHC class
II presentation are:

9. Page 5 of 22

A. Ubiquitin ligases that tag proteins for degradation by the proteasome
B. ATP transporter proteins that deliver endocytic proteins into the cytosol for
degradation
C. Cysteine proteases like cathepsins that function at acidic pH
D. The lysosomal thiol reductase found in the endosomes
E. The lysosome-associated membrane trafficking protein, LAMP-2

6-7 The invariant chain directs newly synthesized MHC class II molecules to acidified
intracellular vesicles

6.11 True/False: The invariant chain protein, Ii, has only one function in MHC class II antigen
presentation. This function entails Ii protein occupying the peptide-binding site of each
newly synthesized class II protein, thereby preventing nascent MHC class II proteins
from binding peptides or misfolded proteins in the endoplasmic reticulum.

6-8 The MHC class II-like molecules HLA-DM and HLA-DO regulate exchange of CLIP for
other peptides

6.12 Multiple choice: Peptide editing is an important component of antigen presentation for
both MHC class I and MHC class II pathways, as it drives the preferential presentation of
high-affinity binding peptides. For MHC class II peptide editing, HLA-DM plays a key
role. In the absence of HLA-DM:
A. MHC class II molecules traffic to the cell surface with CLIP in their binding sites.
B. No MHC class II molecules are released to traffic to the cell surface.
C. MHC class II molecules bind to HLA-DO and are inhibited from binding peptides.
D. Pathogens can evade the immune system by blocking peptide exchange on
MHC class II.
E. HLA-DO competes for high-affinity binding peptides with MHC class II molecules
and blocks antigen presentation.

6.13 Multiple choice: Empty MHC class I and MHC class II molecules are rapidly removed
from the cell surface. This process prevents:
A. The accumulation of empty MHC molecules on the cell surface which would
interfere with T cells recognizing pathogen-derived peptide:MHC complexes
B. Pathogens from evading the immune response by inducing peptide release from
cell surface MHC molecules
C. MHC class I molecules from being internalized into endosomes and binding
endosome-derived peptides
D. HLA-DM from trafficking to the cell surface with MHC class II
E. Inappropriate T cell recognition of healthy cells that are not infected, nor have
ingested a pathogen

6-9 Cessation of antigen processing occurs in dendritic cells after their activation
through reduced expression of the MARCH-1 E3 ligase

6.14 Multiple choice: The MARCH-1 E3-ubiquitin ligase is expressed in B cells, dendritic
cells, and macrophages. The pathway regulated by MARCH-1 is targeted by some
pathogens in an immune evasion strategy. In this strategy, the pathogens encode:
A. A protein that induces degradation of MARCH-1
B. A protein that mimics MARCH-1 and functions similarly
C. A protein that binds to MARCH-1 and inhibits its function

10. Page 6 of 22

D. A protein that is induced by IL-10 in macrophages and dendritic cells
E. A protein that induces degradation of CD86

The major histocompatibility complex and its function

6-10 Many proteins involved in antigen processing and presentation are encoded by
genes within the MHC

6.15 True/False: The genes encoding MHC proteins are closely linked with genes encoding
proteins involved in antigen processing and presentation. This genetic linkage facilitates
the coordinate regulation of these genes by interferons.

6-11 The protein products of MHC class I and class II genes are highly polymorphic

6.16 Multiple choice: The adaptive immune system uses multiple strategies to generate
diversity in our ability to mount responses to a wide array of infectious microorganisms.
These strategies include the generation of diverse repertoires of B-cell and T-cell
antigen receptors, as well as polymorphism of MHC genes. The polymorphism of MHC
genes differs from the diversity of lymphocyte antigen receptors in that:
A. It involves DNA rearrangements at multiple gene segments in the MHC locus.
B. It requires different enzymes than the RAG1/RAG2 recombinase required for
antigen receptor rearrangements.
C. It results in a diverse repertoire of clonally distributed receptors on dendritic cells,
rather than on lymphocytes.
D. It creates diversity between individuals in the population rather than within a
single individual.
E. It does not contribute to the transplant rejection responses that occur after organ
transplantation between unrelated individuals.

6.17 Short answer: Multiple mechanisms contribute to create a wide diversity in MHC protein
expression between different individuals in the population. In addition to the genetic
polymorphism of MHC genes, what additional mechanism(s) contribute to this diversity?

6-12 MHC polymorphism affects antigen recognition by T cells by influencing both
peptide binding and the contacts between T-cell receptor and MHC molecule

6.18 Multiple choice: MHC polymorphism at individual MHC genes appears to have been
strongly selected by evolutionary pressures. In other words, there appears to be
selection for maintaining hundreds to thousands of different alleles of each MHC gene in
the population. This notion is based on the observation that nucleotide differences
between alleles that lead to amino acid substitutions are more frequent than those that
are silent substitutions (i.e., not changing the amino acid sequence of the protein). In
addition, the positions within the MHC protein where most of the allelic sequence
variation occurs are not randomly distributed, but are concentrated in certain regions of
the MHC protein. This latter point indicates:
A. That some nucleotide sequences within the MHC genes are hot-spots for
mutation
B. That MHC genes are more susceptible to point mutations than to larger
nucleotide deletions

11. Page 7 of 22

C. That MHC allelic polymorphism has been driven by selection for diversity in
peptide binding specificity
D. That MHC genes are more susceptible to all types of mutations than are other
genes in the genome
E. That MHC polymorphism has evolved to prevent pathogens that infect non-
human primates from infecting humans

6.19 Multiple choice: The experiment shown in Figure Q6.19 uses two strains of mice that
differ in their MHC genes. Strain A is H-2
a
and Strain B is H-2
b
. Mice of each strain are
infected with the virus LCMV, and T cells are isolated at day 8 post-infection. These T
cells are mixed with target cells that express either H-2
a
or H-2
b
; in each case, the target
cells are either uninfected or infected with LCMV. After a four-hour incubation of T cells
with target cells, the percentage of target cells lysed by the T cells is shown in the graph.

12. Page 8 of 22


Figure Q6.19
The explanation for the results of this experiment is:
A. Mice of strain B do not make a T cell response to LCMV.
B. Mice of strain A make a more robust T cell response to LCMV than mice of strain
B.
C. Target cells that express H-2
b
cannot be infected with LCMV.
D. T cells from mice of strain A only recognize viral peptides on target cells
expressing H-2
a
.
E. LCMV peptides do not bind to MHC class I molecules from H-2
b
mice.

6-13 Alloreactive T cells recognizing nonself MHC molecules are very abundant

13. Page 9 of 22

6.20 Multiple choice: In a mixed lymphocyte reaction, T cells from individual A make a
robust response to antigen-presenting-cells from individual B, as long as the two
individuals express different alleles of MHC molecules. Estimates indicate that up to
10% of the T cells from individual A may contribute to this response. If one performed
this assay using responder T cells from a child and antigen-presenting cells from one
parent, the result would be:
A. A massive proliferative response made by the antigen-presenting cells of the
parent
B. A very weak response by the child’s T cells, involving only 0.1% of their T cells
C. The complete absence of any proliferative response by the child’s T cells
D. A robust cytolytic response that kills all of the parent’s antigen-presenting cells
E. A robust response by the child’s T cells

6.21 True/False: Alloreactivity refers to the ability of T cells to respond to allelic
polymorphisms in MHC molecules when mixed with antigen-presenting cells from a
genetically different individual. The T-cell receptors involved in alloreactive responses
are recognizing amino acid sequences on foreign MHC molecules and do not interact at
all with the peptides bound to these MHC molecules.

6-14 Many T cells respond to superantigens

6.22 Multiple choice: Several types of pathogens encode proteins that function as
superantigens, which activate massive numbers of T cells in an individual. One example
is the staphylococcal enterotoxins that cause food poisoning. These superantigens are
the exception to the general rule that T cells only recognize specific peptide:MHC
complexes, because they:
A. Induce activation of any T cell whose T-cell receptor uses a particular Vβ region
bound by that superantigen
B. Simultaneously stimulate all of the T-cell receptors on a given T cell
C. Cover up the peptide-binding site, preventing MHC molecules from binding
peptides
D. Activate a large number of T cells that are specifically recognizing peptides
derived from the superantigen protein
E. Induce anti-microbial cytokine production that aids the immune system in clearing
the pathogen

6-15 MHC polymorphism extends the range of antigens to which the immune system can
respond.

6.23 Multiple choice: The extensive polymorphism of MHC genes in the population is
thought to represent an evolutionary response to outflank the evasive strategies of
pathogens. This polymorphism makes it difficult for pathogens to eliminate all potential
MHC binding epitopes from their proteins. Based on this reasoning, it would seem
advantageous for each individual to encode more than three different MHC class I and
three different MHC class II genes per chromosome copy. If some individuals in the
population had MHC loci that encoded 10 different MHC class I and 10 different MHC
class II genes, the T cell repertoire in those individuals would likely be:
A. Much more diverse than in the rest of the individuals of that population
B. Much better at recognizing rare pathogens not encountered by most individuals
in that population
C. Much less diverse than the rest of the individuals in that population

14. Page 10 of 22

D. Much more alloreactive than the T cells found in the other individuals of that
population
E. Very reactive to bacterial and viral superantigens

Generation of ligands for unconventional T-cell subsets

6-16 A variety of genes with specialized functions in immunity are also encoded in the
MHC

6.24 True/False: The MHC locus encodes a large number of genes spanning over four
million bp of DNA. These include many genes involved in antigen processing and
presentation, as well as receptors recognized by non-conventional T cells and natural
killer (NK) cells. In addition, the MHC locus encodes genes with no function in immunity
at all.

6-17 Specialized MHC class I molecules act as ligands for the activation and inhibition of
NK cells and unconventional T-cell subsets

6.25 Multiple choice: NKG2D is an activating receptor expressed on NK cells, : T cells,
and some cytotoxic : T cells. When stressed or infected cells up-regulate receptors
that bind to and activate NKG2D molecules, the stressed or infected cells will be killed.
This pathway relies on the fact that stressed or infected cells up-regulate:
A. All classical MHC class I molecules
B. HLA-C molecules that bind KIRs
C. MHC class Ib genes such as MICA, MICB, and RAET1
D. Qa-1 and HLA-E molecules that bind leader peptides of other HLA class I
molecules
E. HLA-G molecules just like those expressed on the fetal-derived cells in the
placenta

6-18 Members of the CD1 family of MHC class I-like molecules present microbial lipids to
invariant NKT cells

6.26 Multiple choice: Some CD1 molecules bind to glycosphingolipids, and are recognized
by a subset of T cells known as invariant NKT (iNKT) cells. The ability of these T cells to
recognize different glycolipid constituents from microorganisms when they are bound to
CD1d places these cells in the ‘innate immune’ category. While iNKT cells do express a
fully rearranged : T-cell receptor, one key feature of the T-cell receptors expressed on
iNKT cells also places them in the ‘innate immune’ category. This feature is:
A. iNKT cells have a highly restricted T-cell receptor repertoire, with the majority of
cells utilizing the same V and J rearrangement.
B. iNKT cells express receptors that are also expressed on NK cells.
C. iNKT cells express T-cell receptors that induce inhibitory, rather than activating
signals.
D. iNKT cells do not generally express CD4 or CD8.
E. The T-cell receptors expressed on iNKT cells recognize both MHC class I and
MHC class II molecules.

6-19 The nonclassical MHC class I molecule MR1 presents microbial folate metabolites
to MAIT cells

15. Visit https://testbankbell.com
now to explore a rich
collection of testbank,
solution manual and enjoy
exciting offers!

16. Page 11 of 22


6.27 Short answer: NKT cells that recognize microbial glycolipids bound to CD1 molecules
comprise a class of T cells that shares features of both innate and adaptive immune
cells. A second class of such cells are MAIT cells, that recognize antigens bound to the
MHC class Ib molecule, MR1. What is the class of PAMP recognized by MAIT cells?

6-20 : T cells can recognize a variety of diverse ligands

6.28 Multiple choice: T cells expressing : T-cell receptors have been found to recognize a
diversity of ligands, including pathogen-derived proteins, self-peptides, and stress-
induced molecules. This pattern of antigen recognition shows similarity to that of iNKT
cells and MAIT cells, suggesting that : T cells:
A. Do not play an important role in immunity, but likely have a non-immune function
B. Share features of both innate and adaptive immune cells
C. Are only able to respond when the host is infected with a virus such as herpes
simplex virus
D. Are involved in maintaining the integrity of endothelial cells in the host
E. Are most important in responses to tumor cells that show stress responses

6.29 Synthesis question: A family of six (mother, father, and four children) had two children
with a history of chronic illness. Both children had repetitive infections of the sinuses,
middle ears, and lungs due to a variety of respiratory viruses. Their other siblings were
generally healthy and showed no signs of persistent or recurrent virus infections.

The two affected children had normal numbers of B cells, T cells, and NK cells in their
blood. They also showed no defects in neutrophil function or in complement protein
levels. The two children also had normal antibody levels to vaccine protein antigens,
such as tetanus toxoid, and had normal T cell responses to antigens from the vaccine
strain of Mycobacterium tuberculosis after being vaccinated.

Blood cells from one parent, one healthy child and the two affected children were
examined for surface MHC protein expression by flow cytometry using two antibodies,
one that recognizes all HLA class I proteins, and one that recognizes all HLA class II
proteins. The results are shown in Figure Q6.29A.

Figure Q6.29A

a) Analysis of HLA genotypes from the two affected children showed that they shared
one haplotype of this locus. This haplotype encodes a common HLA-A allele, HLA-A2.
Based on these data, is it likely that the two affected children have a point mutation (or
mutations) in the coding sequence for HLA-A2? Why or why not?

b) Name two proteins that could be candidates for the defective gene in the two affected
children.

17. Page 12 of 22

To address which gene defect might be present in the affected children, peripheral blood
cells were isolated from one healthy child and one affected child, and mRNA was
isolated from the cells. Quantitative RT-PCR was performed to assess the levels of
mRNA for the three HLA class I heavy chain genes (HLA-A, -B, and –C) and for the 2-
microglobulin gene. The results are shown in Figure Q6.29B.

Figure Q6.29B

In a second experiment, Western blots were performed, confirming that cell lysates from
both affected children contained normal levels of all three HLA class I heavy chain
proteins and the 2-microglobulin protein.

c) Do these data eliminate any of your answers to part (b)?

In a final experiment, peripheral blood cells from the two affected children and one HLA-
A2
+
parent were transfected with a construct encoding the Hepatitis B virus surface
antigen (HepBsAg), a protein that is currently used in the vaccine against Hepatitis B.
This protein is normally synthesized and transported to the cell surface. In addition to the
full length HepBsAg construct, cells were also transfected with a mini-gene, encoding
just a single HLA-A2-binding peptide derived from Hepatitis B, amino acids 338–347.
Using a cytolytic CD8 T cell clone specific for HepBsAg(338–347) peptide bound to HLA-
A2, the transfected cells were tested for recognition by the CD8 T cell clone using an
assay that measures target cell killing. Figure Q6.29C shows the results of this
experiment.

18. Page 13 of 22


Figure Q6.29C

d) What is the most likely gene that is defective in the affected children?

6.30 Synthesis question: In the 1980s, a mutant strain of mice was identified, carrying
amino acid changes in the MHC class II gene. This mutant strain was derived from
C57Bl/6 mice, which carry the H-2
b
haplotype. Inbred H-2
b
mice express only one MHC
class II protein, called A
b
. The mutant strain, called ‘bm12’ was found to have 3 amino
acid changes in the A
b
protein, at positions 67, 70, and 71 of the Aβ chain. The positions
of these amino acid changes on the MHC class II structure are shown below by the red
circles in Figure Q6.30A. On the right, the side view diagram of MHC class II shows the
direction of these three amino acid side chains.

Figure Q6.30A

Initial experiments with wild-type C57Bl/6 mice and bm12 mice showed that the wild-type
mice made a robust CD4 T cell response after immunization with the insulin protein
isolated from a cow; in contrast, the bm12 mice failed to make any detectable response
to this foreign protein. Epitope mapping studies identified amino acid residues 1–14 of
the bovine insulin A chain as the peptide recognized by CD4 T cells from wild-type mice.

19. Page 14 of 22

a) What is the most likely explanation for the failure of bm12 mice to make a CD4 T cell
response to bovine insulin?

In a second set of experiments, T cells from wild-type (WT) or bm12 mice were mixed in
vitro with antigen-presenting cells (APCs), in the presence or absence of the
superantigen staphylococcal enterotoxin B (SEB), and T cell proliferation was measured.
The data from these experiments are shown in Figure Q6.30B.

Figure Q6.30B

b) What is the explanation for the results in Rows 1–4 of the table?

c) Why does the T cell response to SEB (Rows 5–8) show a different pattern than the
response to bovine insulin?

d) In the table above, T cell proliferation was measured after 4 days of incubation of T
cells, APCs, +/- SEB. If one isolated the T cells at the end of the incubation for the six
conditions in which robust proliferation was seen (Rows 2, 3, 5–8), and stained the T
cells with each antibody (separately) from a panel of antibodies that recognize each of
the mouse V domains (i.e., an antibody to V1, an antibody to V2, etc), what result
would be expected?

20. Page 15 of 22


ANSWERS

6.1: A = ii
B = v
C = iii
Viruses and some bacteria replicate in the cytosolic compartment, as shown in panel A. Their
antigens are presented by MHC class I molecules to activate killing by cytotoxic CD8 T cells.
Other bacteria and some parasites are taken up into endosomes, usually by specialized
phagocytic cells such as macrophages, as shown in panel B. Here they are killed and degraded,
or in some cases are able to survive and proliferate within the vesicle. Their antigens are
presented by MHC class II molecules to activate cytokine production by CD4 T cells. In
response to these CD4 T cell-derived cytokines, macrophages up-regulate their mechanisms for
killing intracellular pathogens. Extracellular pathogens (or their protein productions) may bind to
cell-surface receptors and enter the vesicular system by endocytosis, illustrated in panel C for
antigens bound by the surface immunoglobulin of B cells. These antigens are presented by
MHC class II molecules to CD4 helper T cells, which can then stimulate the B cells to produce
antibody.

6.2: C.
Some pathogens may infect somatic cells but not directly infect phagocytes such as dendritic
cells. In this case, dendritic cells must acquire antigens from exogenous sources in order to
process and present antigens to T cells. For example, to eliminate a virus that infects only
epithelial cells, activation of CD8 T cells will require that dendritic cells load MHC class I
molecules with peptides derived from viral proteins taken up from virally infected cells. This
exogenous pathway of loading MHC class I molecules is called cross-presentation, and is
carried out very efficiently by some specialized types of dendritic cells.

6.3: A.
Proteins in cells are continually being degraded and replaced with newly synthesized
proteins. Much cytosolic protein degradation is carried out by a large, multicatalytic protease
complex called the proteasome. Proteins in the cytosol are tagged for degradation via the
ubiquitin–proteasome system (UPS). This begins with the attachment of a chain of several
ubiquitin molecules to the target protein, a process called ubiquitination. The general
degradative functions of the ubiquitin–proteasome system have been co-opted for antigen
presentation, so that MHC molecules have evolved to work with the peptides that the
proteasome can produce.

6.4: D.
The constitutive 1, 2, and 5 subunits of the catalytic chamber of the proteasome are
sometimes replaced by three alternative catalytic subunits that are induced by interferons.
These induced subunits are called 1i (or LMP2), 2i (or MECL-1), and 5i (or LMP7). Thus, the
proteasome can exist both as both a constitutive proteasome present in all cells and as the
immunoproteasome, which is present in cells stimulated with interferons. The replacement of
the  subunits by their interferon-inducible counterparts alters the enzymatic specificity of the
proteasome such that there is increased cleavage of polypeptides after hydrophobic residues,
and decreased cleavage after acidic residues. This produces peptides with carboxy-
terminal residues that are preferred anchor residues for binding to most MHC class I molecules
and are also the preferred structures for transport by TAP.

21. Other documents randomly have
different content

25. The Project Gutenberg eBook of Gösta
Berlingin taru

26. This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.
Title: Gösta Berlingin taru
Author: Selma Lagerlöf
Translator: Joel Lehtonen
Release date: July 22, 2013 [eBook #43279]
Language: Finnish
Credits: Produced by Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK GÖSTA
BERLINGIN TARU ***

27. Produced by Tapio Riikonen
GÖSTA BERLINGIN TARU
Kirj.
Selma Lagerlöf
Suomentanut Joel Lehtonen
WSOY, Porvoo, 1912.

28. SISÄLLYS:
EDELLINEN OSA
 Johdanto
  I. Pappi
 II. Kerjäläinen
    I. Maisema
   II. Jouluyö
  III. Joulupäivälliset
   IV. Gösta Berling, runoilija
    V. La cachucha
   VI. Ekebyn tanssiaiset
  VII. Vanhat ajoneuvot
 VIII. Gurlita-kukkulan suuri karhu
   IX. Björnen huutokauppa
    X. Nuori kreivitär
   XI. Kummitusjuttuja
  XII. Ebba Dohnan tarina
 XIII. Mamselli Marie
JÄLKIMMÄINEN OSA
     I. Kristoffer-serkku
    II. Elämän polut
   III. Katumuksen teko
    IV. Ekebyn rauta
     V. Liljecronan koti
    VI. Dovren noita-akka
   VII. Juhannus

29.   VIII. Rouva Musica
    IX. Brobyn pappi
     X. Julius-patruuna
    XI. Savipyhimykset
   XII. Jumalan matkamies
  XIII. Kirkkomaa
   XIV. Vanhoja lauluja
    XV. Kuolema vapauttaja
   XVI. Kuivuus
  XVII. Lapsen äiti
 XVIII. Amor vincit omnia
   XIX. Nygårdin tyttö
    XX. Kevenhüller
   XXI. Brobyn markkinat
  XXII. Metsätorppa
 XXIII. Margareta Celsing
 Viiteselitykset
EDELLINEN OSA

30. JOHDANTO
I.
PAPPI
Vihdoinkin ilmestyi pappi saarnastuoliin.
Seurakunta kohotti päätään. Kas vain, sielläpä hän sittenkin seisoi.
Tänä sunnuntaina ei jumalanpalvelus siis jää pitämättä niinkuin
edellisenä ja niin monena sitä edellisenä pyhänä.
Pappi oli nuori, norja, pitkä ja säteilevän kaunis. Jos olisi laskenut
kaarevan kypärin hänen päähänsä ja sitonut miekan hänen vyölleen
ja suomupaidan ryntähilleen, olisi hänet voinut veistää marmoriin ja
nimittää kuvan kauneimman ateenalaisen mukaan.
Papilla oli runoilijan syvät silmät ja sotapäällikön luja, pyöristynyt
leuka, kaikki hänessä oli kaunista, hienoa, ilmeikästä, neroa ja
hengenelämää hehkuvaa.
Kirkkoväki tunsi oudosti olevansa kuin masennettu nähdessään
hänet sellaisena. Se oli enimmäkseen tottunut näkemään häntä, kun
hän hoippui kapakasta iloisten toverien seurassa, sellaisten kuin

31. tuuhea- ja valkoviiksinen eversti Beerencreutz ja vahva kapteeni
Kristian Bergh.
Hän oli juonut niin kauheasti, ettei hän ollut moneen viikkoon
voinut hoitaa virkaansa, ja seurakunnan oli täytynyt valittaa hänen
käytöksestään ensin kirkkoherralle ja sitten piispalle ja
tuomiokapituliin. Nyt oli piispa tullut pitäjään tarkastukselle ja
tilintekoon. Hän istui kuorissa kultaristi kaulassaan, ympärillään
Karlstadin asessoreja ja naapuriseurakuntain pappeja.
Ei ollut epäilystäkään, että papin käytös oli mennyt yli
sopivaisuuden rajan. Silloin, 1820-luvulla, ei juomista juuri virheeksi
katsottu, mutta tämä mies oli juopotellessaan laiminlyönyt virkansa,
ja nyt se oli häneltä menevä.
Hän seisoi saarnatuolissa odottaen, kun saarnavirren viimeistä
värsyä veisattiin.
Ja kun hän seisoi siinä, hänet valtasi varma tunne, että hänellä oli
kirkossa pelkkiä vihamiehiä, vihamiehiä jokaisessa penkissä.
Herrasväen ryhmässä lehterillä, talonpoikain joukossa alhaalla,
ehtoollislasten parvessa kuorissa hänellä oli vihamiehiä, pelkkiä
vihamiehiä. Vihamies oli polkemassa urkuja, vihamies niitä
soittamassa. Kirkonisännistön penkissä oli hänen vihamiehiään.
Kaikki häntä vihasivat, jopa pikkulapset, jotka oli tuotu kirkkoon
sylissä, ja vieläpä kirkonvartija, tuo kankea ja jäykkä sotamies, joka
oli ollut Leipzigin tappelussa.
Pappi olisi tahtonut langeta polvilleen ja rukoilla heiltä laupeutta.
Mutta silmänräpäys vain, ja hänet valtasi kolkko viha. Hän kyllä
muisti, millainen oli ollut astuessaan vuosia sitten ensi kertaa tähän

32. saarnatuoliin. Hän oli silloin nuhteeton mies, ja nyt hän seisoi siinä
katsellen kultarististä miestä, joka oli tullut häntä tuomitsemaan.
Kun hän luki johdantoa, huuhtoi veriaalto kerta toisensa jälkeen
hänen poskiaan: se oli vihaa.
Totta kyllä oli, että hän oli juonut, mutta kenellä oli oikeus syyttää
häntä siitä? Kuka oli nähnyt pappilaa, jossa hänen piti elää?
Kuusimetsä seisoi tummana ja synkkänä ihan ikkunain edessä.
Kosteus tihkui mustien laipioiden läpi, pitkin homehtuneita seiniä.
Eikö tarvinnut viinaa mielihyvikkeeksi, kun sade tai tuisku tuprusi
sisään särkyneistä ruuduista, kun rappiolle heitetty maa ei tahtonut
antaa sen vertaa leipää, että nälkä pysyisi loitolla?
Hän ajatteli olleensa juuri sellainen pappi kuin seurakuntalaiset
ansaitsivat. Hehän joivat kaikki. Miksi pitäisi hänen yksinään hillitä
itsensä? Mies, haudattuaan vaimonsa, joi itsensä hautajaisissa
humalaan; isä, saatuaan lapsen kastetuksi, piti kohta juomingit.
Kirkkoväki joi kotimatkalla niin että enimmät tulivat humalassa kotiin.
Hyvin sellaisille sopi juoppo pappikin.
Juuri virkamatkoilla, jolloin hän ohuessa viitassaan ajoi
penikulmittain jäätyneiden järvien selkiä, missä kaikki kylmät tuulet
tuiversivat; siellä samoilla järvillä myrskyssä ja rankkasateessa
keikkuessaan ja venheellä harhatessaan; siellä saloilla silloin kun
lumipyryssä täytyi nousta reestä ja raivata tietä hevoselle
talonkorkuisten kinosten läpi tahi kun eksyneenä sai kahlata
metsälampareita, juuri silloin ja siellä hän oli oppinut rakastamaan
viinaa.
Vuoden päivät olivat madelleet hitaasti raskaassa synkeydessään.
Maamiehen ja herran ajatuksia piti päivä maan tomuun kiintyneinä,

33. mutta iltaisin heittivät henget kahleensa — viinan vapauttamina.
Sielu heräsi, sydän lämpeni, elämä säteili, laulu helskyi, ruusut
tuoksuivat. Majatalon kapakka muuttui silloin hänestä etelämaan
kukkatarhaksi: rypäleet ja oliivit heiluivat hänen päänsä päällä,
marmoripatsaat hohtivat tummasta lehdistöstä, runoilijat ja viisaat
astelivat palmujen ja plataanien alla.
Ei; tuo pappi tuolla ylhäällä saarnatuolissa tiesi, ettei elämää maan
perukassa voi kestää ilman viinaa: kaikki hänen kuulijansa tiesivät
sen, ja nyt he vaativat häntä tuomiolle.
He tahtoivat riistää häneltä papinkauhtanan siksi että hän oli tullut
heidän Jumalansa kotiin juovuksissa. Ah, noitakin kaikkia: oliko heillä
muuta, uskottelivatko he, että heillä oli muuta Jumalaa kuin viina!
Hän oli lukenut johdannon, ja hän kumartihe lukemaan "Isä
meitää".
Kirkko oli hiiskumattoman hiljainen rukouksen aikana. Mutta äkkiä
iskeysi pappi molemmin käsin lujasti nauhoihin, jotka pitivät
papinkaapua hänen hartioillaan. Hänestä tuntui kuin koko
seurakunta, piispa etunenässä, olisi hiipinyt ylös saarnatuolin
portaita tempaistakseen häneltä kauhtanan. Hän oli polvillaan eikä
kääntänyt päätään, mutta hän suorastaan tunsi, miten ne nyt
nykivät, ja näki heidät selvästi, sekä piispan että asessorit, rovastit,
kirkonisännät, lukkarin ja koko seurakunnan pitkänä jonona,
kiskomassa ja nyhtämässä saadakseen irti hänen kaapunsa. Ja hän
kuvitteli ilmi elävästi, miten kaikki nuo, jotka nyt niin innokkaasti
siinä kiskoivat, kaatuvat nurin niskoin portaita alas, kun kauhtana
heltiää, ja kumoon keikahtaa myös permannolla oleva jono, joka ei
itse ylety vetämään kaapua, vaan kiskoo edessä seisovien takin
liepeistä.

34. Hän näki sen niin selvästi, että häntä hymyilytti polvillaan
ollessaan, mutta samalla kertaa kylmä hiki kihosi hänen otsalleen.
Olihan se yhtä kaikki kauheaa.
Niin, että hän siis pian oli hyljätty mies, viinan tähden. Virkaheitto
pappi hän kohta olisi. Liekö maailmassa viheliäisempää?
Hänestä tulee keppikerjäläinen, hän makaa juovuksissa
tienravissa, kulkee ryysyissä, seurustelee roistojen kanssa.
Rukous päättyi. Hänen oli alettava sanella saarnaansa. Silloin
hänet valtasi outo ajatus, mikä pysähdytti sanat hänen huulilleen.
Hän ajatteli, että sai nyt viimeisen kerran seisoa saarnatuolissa
julistamassa Jumalan kunniaa.
Viimeisen kerran — se iski pappiin. Hän unohti kaiken, viinat,
piispat. Hän ajatteli vain, että hänen piti käyttää tilaisuutta ja
todistaa Jumalan kunniaa.
Hänestä näytti kirkon lattia ja koko seurakunta vaipuvan syvälle,
syvälle alas, mutta katto kohosi kirkon päältä niin että hän näki
suoraan taivaaseen. Hän seisoi yksinään, aivan yksinään
saarnatuolissa, hänen henkensä lähti liitämään kohti avattua taivasta
ja hänen äänensä tuli voimakkaaksi ja valtavaksi. Hän julisti Jumalan
kunniaa.
Hän oli innoituksen mies. Hän hylkäsi saarnansa, ajatukset lensivät
hänen päänsä ympärille kuin kesy kyyhkysparvi. Hänestä tuntui kuin
hän ei olisi itse puhunutkaan, mutta hän tunsi myös, että tämä oli
maailmassa korkeinta ja ettei kukaan kohoa korkeampaan loistoon ja
ihanuuteen kuin hän nyt julistaessaan siinä Jumalan kunniaa.

35. Niin kauan kuin innoituksen tulikieli liekehti hänen otsallaan hän
puhui, mutta kun se sammui ja kirkon katto jälleen laskeusi ja lattia
kaukaa, kaukaa alhaalta kohosi, silloin hän kumartui ja itki, sillä hän
ajatteli, että elämä oli suonut hänelle hänen parhaimman hetkensä
ja että nyt se oli mennyt.
Jumalanpalveluksen jälkeen seurasi tarkastus ja kirkonkokous.
Piispa kysyi, oliko seurakunnalla mitään valittamista pappinsa
suhteen.
Pappi ei ollut enää vihainen eikä uhkaava niinkuin ennen saarnaa.
Nyt hän häpesi ja painoi päänsä alas. Voi niitä kurjia viinajuttuja, nyt
ne alkavat!
Mutta ne eivät alkaneetkaan. Kunnanhuoneen suuren pöydän
ympärillä oltiin aivan äänettömiä.
Pappi nosti päänsä ja katsoi ensin lukkariin: ei, tämä vaikeni;
sitten kirkonisäntiin, sitten äänivaltaisiin talonpoikiin ja
tehtaanpatruunoihin, he vaikenivat kaikki. He purivat huulensa
yhteen ja katsoivat alas pöytään hieman noloina.
"Ne odottavat että joku alkaa", ajatteli pappi.
Toinen kirkonisäntä rykäisi:
"Minä, noin että, meillä on erinomainen pappi", hän sanoi.
"Kunnianarvoisa piispa kuuli itse, kuinka hän saarnaa", lisäsi
lukkari.
Piispa kysäisi tiheistä jumalanpalvelusten laiminlyönneistä.

36. "Pappi ei mahda mitään sille, jos hän on sairas, enempää kuin
muutkaan", arvelivat talonpojat.
Piispa vihjaisi heidän tyytymättömyyteensä, sikäli kuin se koski
papin elämäntapoja.
He puolustivat häntä yhtä suuta. Hän oli vielä niin nuori, se heidän
pappinsa, ei hänestä mitään hätää. Ei, jos hän vain aina tahtoisi
saarnata niinkuin saarnasi tänään, niin he eivät vaihtaisi häntä itse
piispaankaan.
Ei ollut yhtään syyttäjää, ei myös löytynyt yhtään tuomaria.
Pappi tunsi miten hänen sydämensä avartui ja miten keveästi veri
virtasi hänen suonissaan. Oi, ettei hän enää ollutkaan vihamiesten
keskellä, että hän oli voittanut heidän sydämensä juuri kun
vähimmin sitä ajatteli, että hän edelleen saisi olla pappina!
Tarkastuksen jälkeen piispa ja asessorit ja rovastit ja parhaat
pitäjän miehet söivät päivällistä pappilassa.
Eräs naapurinrouva oli ottanut huoltaakseen juhlan, sillä pappi oli
naimaton. Rouva oli hommannut kaikki parhaansa mukaan, ja pappi
huomasi nyt ihmeekseen, ettei pappila ollutkaan ihan kauhea. Pitkä
päivällispöytä oli katettu pihalle kuusten alle ja se hohti siellä varsin
hauskasti valkoisine liinoineen, sinivalkoisine posliineineen,
kimmeltävine laseineen ja taitettuine lautasliinoineen. Kaksi koivua
kumartelihe kuistin ovella, katajia oli siroteltu eteisen lattialle,
ylhäällä kurkihirressä riippui kukkaseppele, kaikissa huoneissa oli
kukkia, homeenhaju oli haihdutettu ja vihreät ikkunalasit kimaltelivat
uljaasti auringonpaisteessa.

37. Hän iloitsi sydämensä pohjasta, tuo pappi ja ajatteli ettei enää
koskaan joisi.
Ei ollut ketään, joka ei olisi siinä päivällispöydässä iloinnut. Ne
jotka olivat olleet yleviä ja antaneet anteeksi olivat iloisia, ja
ylemmät papit iloitsivat siksi, että olivat välttäneet häpeällisen jutun.
Kelpo piispa kohotti lasinsa ja puhui, että hän oli lähtenyt tälle
matkalle raskain mielin, sillä hän oli kuullut paljon pahoja huhuja.
Hän oli lähtenyt kohtaamaan Saulusta, mutta katso, Saulus oli
muuttunutkin Paavaliksi, joka oli tekevä työtä enemmän kuin he
kaikki yhteensä. Ja hurskas herra puhui edelleen suurista lahjoista,
joita heidän nuori veljensä oli saanut, ja ylisti niitä. Ei siksi että hän
kopeilisi niillä, vaan että hänen oli ponnistettava kaikki voimansa ja
vaalittava hyvin itseään, niinkuin tulee tehdä niiden, joiden hartioille
on pantu ylen raskas ja kallisarvoinen taakka.
Pappi ei näillä päivällisillä juopunut, mutta päästä pyörällä hän oli.
Tämä suuri, odottamaton onni nousi hänelle päähän. Taivas oli
antanut innoituksen tulikielen liekehtiä hänen otsallaan, ja ihmiset
olivat antaneet hänelle rakkautensa. Veri syöksyi kuumeisen tulisena
ja raivoavaa vauhtia hänen suonissaan yhä vielä, kun oli jo tullut ilta
ja vieraat lähteneet. Myöhään yöllä hän istui valvoen huoneessaan ja
antoi yöilman virrata sisään avatusta ikkunasta ja viillyttää tätä
autuuden kuumetta, tätä suloista levottomuutta, joka ei suonut
hänen nukkua.
Silloin kuului ääni ulkoa:
"Oletko valveilla, pappi?"

38. Pihanurmen poikki ikkunan luo tuli mies. Pappi katsoi ulos ja näki
siellä kapteeni Kristian Berghin, joka oli hänen uskollisia
juomaveikkojaan. Maantien maleksija, koditon ja konnuton hän oli,
tämä Kristian kapteeni, jättiläinen kooltaan ja voimiltaan. Iso hän oli
kuin Gurlita-kukkula ja tuhma kuin metsänpeikko.
"Tiettävästikin olen valveilla, Kristian Bergh", vastasi pappi. "Voiko
tällaisena yönä mielestäsi maata?"
Ja kuulkaapa nyt, mitä tuo Kristian-kapteeni hänelle sanoo!
Jättiläisellä on ollut aavistuksensa, hän on tuuminut, että pappi nyt
tulee ryyppyaraksi. Nyt hän ei saa rauhaa enää kuunaan, Kristian-
kapteeni ajatteli, sillä nuo Karlstadin asessorit, jotka täällä jo kerran
kävivät, saattavat tulla uudestaan ja viedä häneltä kauhtanan, jos
hän juo vielä.
Mutta nyt on Kristian-kapteeni kouraissut roimalla kädellään tuota
työnretosta, hän on pitänyt huolen siitä, etteivät asessorit tule
ikänään toiste, eivät papit eivätkä piispat. Tästä lähin saavat pappi ja
hänen ystävänsä naukkia niin paljon kuin haluavat pappilassaan.
Kuulkaas, minkä sankarityön hän on tehnyt, hän, Kristian Bergh,
vahva kapteeni!
Kun piispa ja nuo kaksi asessoria olivat nousseet kuomeihinsa ja
ovi oli visusti, hyvin visusti suljettu, silloin hän oli kavunnut
kuskipukille ja kyydinnyt heitä peninkulman, pari, valoisana
kesäyönä.
Ja silloin oli Kristian Bergh näyttänyt heille, miten irrallaan henki
on vaivaisessa ihmisruumiissa. Hän oli päästänyt hurjinta neliä. Siitä

39. saivat kun eivät sallineet rehellisen miehen ottaa edes pientä
pöhnää.
Arveletteko hänen kuskanneen heitä tietä myöten, luuletteko
hänen säilytelleen heitä töytäyksiltä? Hän ajoi yli ojien ja kantoisten
ahojen, hän lasketteli päistikkaa laukkaa alas mäet, hän lennätti
pitkin rantaa niin että vesi räiskyi pyörissä, hän oli vähällä juuttua
nevoihin, ja kaljuja vuorten kallioita mentiin alas niin että hevoset
laskivat jalat suorana luikua. Ja mentäessä istuivat piispa ja asessorit
kalpein kasvoin nahkaverhojen takana ja mutisivat rukouksia.
Mokomassa menossa he eivät olleet ikänään olleet.
Ja kuvitelkaapa, miltä he näyttivät saapuessaan Rissäterin
majataloon, elävinä mutta pudistettuina kuin haulit nahkamassissa!
"Mitä tämä merkitsee, kapteeni Kristian?" sanoi piispa, kun
kapteeni avasi kyydittäville vaununoven.
"Se merkitsee sitä, että piispa miettiköön vasta kertaalleen ennen
kuin tulee tarkastusmatkalle Gösta Berlingin pitäjään", sanoi Kristian
kapteeni, ja ne sanat hän oli miettinyt jo edeltäkäsin valmiiksi, ettei
hän ajan tullen hölmistyisi.
"No viekin Gösta Berlingille terveiset", sanoi piispa, "että hänen
luokseen en tule kuunaan minä eikä mikään muukaan piispa."
Kas: tuota sankarityötä kertoi nyt vahva Kristian-kapteeni papille
seisten hänen avonaisen ikkunansa takana kesäyönä. Sillä Kristian-
kapteeni oli parhaiksi ennättänyt viedä hevoset majataloon, kun jo
tuli kertomaan uutisiaan papille.
"Nyt saat olla rauhassa, pappi ja velihopea", hän sanoi.

40. Oi, Kristian-kapteeni, kalpein kasvoin istuivat asessorit
nahkaverhojen takana, mutta papin kasvot, hänen istuessaan siinä
ikkunassa, näyttivät valoisassa kesäyössä hirveän paljon
kalpeammilta. Oi, Kristian-kapteeni!
Ihanpa pappi kohotti jo kätensä kohdistaakseen hirveän iskun
jättiläisen karkeaan, tuhmaan naamaan, mutta hillitsi sitten itsensä.
Hän vetäisi ikkunan rämähtäen kiinni ja pysähtyi keskelle permantoa
heristäen nyrkkiään korkeutta kohti.
Hän jonka pään päällä innoituksen tulikieli oli liekehtinyt, hän joka
oli saanut julistaa Jumalan kunniaa, hän ajatteli nyt, että Jumala oli
hänen kustannuksellaan ilvehtinyt.
Eikö piispa nyt arvele, että pappi oli lähettänyt Kristian-kapteenin?
Eikö hän arvele, että pappi oli teeskennellyt ja valehdellut kaiken
päivää? Nyt piispa ryhtyy tutkimaan häntä toden teolla, nyt hän
hänet erottaa ja panee viralta.
Aamun tullessa oli pappi häipynyt pappilasta. Hän ei välittänyt
jäädä itseään puolustamaan. Jumala oli ilvehtinyt hänen
kustannuksellaan. Jumala ei tahtonut häntä auttaa. Hän tiesi että
hänet pantaisiin viralta. Jumala niin tahtoi. Parasta oli, että hän
menee jo omia aikojaan.
Näin tapahtui 1820-luvun alussa eräässä läntisen Vermlannin
syrjäpitäjässä.
Se oli ensimmäinen onnettomuus, joka Gösta Berlingiä kohtasi; se
ei ollut viimeinen.

41. Sillä vaikeaa on sellaisten orhien olo, jotka eivät kärsi kannuksia
eivätkä ruoskaa. Joka tuskan tullen, mikä heitä kohtaa, he pikastuvat
ja kiitävät harhateille, ammottavia kuiluja kohti. Heti kun tie muuttuu
kiviseksi ja retki raskaaksi, he eivät tiedä muuta neuvoa kuin kumota
kuormansa ja porhaltaa vauhkoina matkaansa.
KERJÄLÄINEN
Kylmänä joulukuun päivänä asteli kerjäläinen ylös Brobyn mäkiä.
Hänen vaatteensa olivat kurjan kurjia rääsyjä, ja hänen kenkänsä
olivat niin kuluneet, että kylmä lumi kasteli hänen jalkansa.
Löven on Vermlannissa sijaitseva pitkä, kapea järvi, jota parissa
kohden kurovat vielä kaidemmaksi pitkät, kapeat salmet. Se ulottuu
pohjoisessa suomalaismetsiin, etelässä Venerniin. Useita pitäjiä
leviää sen rannoilla, mutta Bron pitäjä on suurin ja rikkain. Se valtaa
hyvän osan järven rantoja sekä itä- että länsipuolella, mutta
länsipuolella ovat suurimmat talot, herraskartanot sellaiset kuin
Ekeby ja Björne, maankuulut rikkaudestaan ja kauneudestaan, sekä
Brobyn suuri kylä, jossa on majatalo, käräjähuone, nimismiehen
virkatalo, pappila ja markkinapaikka.
Broby on jyrkällä mäenrinteellä. Kerjäläinen oli ehtinyt majatalon
ohi, joka on mäen juurella, ja ponnisteli pappilaa kohti, joka on aivan
mäen laella.
Hänen edellään kulki ylämäkeä pieni tyttö vetäen kelkkaa, jonka
kuormana oli jauhosäkki. Kerjäläinen saavutti tytön ja alkoi puhella
hänen kanssaan.
"Niin pieni hevonen ja niin iso kuorma", hän sanoi.

42. Lapsi kääntyi ja katsoi häneen. Se oli noin kaksitoistavuotias
pahainen, jolla oli tähystelevät, terävät silmät ja supukkasuu.
"Jumala suokoon, että hevonen olisi pienempi ja kuorma isompi,
niin sitä riittäisi pitemmältä", tyttö vastasi.
"Omaa rehuako sinä sitten vedät kotiin?"
"Herra paratkoon, niinpä kyllä. Itse saan hankkia ruokani niin pieni
kuin olenkin."
Kerjäläinen tarttui kelkankaplaaseen työntääkseen apuna.
Tyttö kääntyi ja katsoi häneen.
"Älä luulekaan, että saat mitään siitä hommasta", hän sanoi.
Kerjäläinen rupesi nauramaan.
"Sinä taidatkin olla Brobyn papin tytär, vai?"
"Olen kuin olenkin. Monella on köyhempi isä, pahempaa ei kellään.
Se on silkkaa totta, vaikka häpeä, että hänen oman lapsensa täytyy
sanoa niin."
"Hän taitaa olla ahne ja ilkeä, isäsi?"
"Ahne hän on ja ilkeä, mutta hänen tyttärestään taitaa tulla vielä
pahempi, jos saa elää, sanovat."
"Mielestäni ovat oikeassa, kuules. Hupaisaa olisi tietää, mistä sinä
olet tämän jauhosäkinkin siepannut."

43. "Eipä haitanne, jos tuon sinulle sanonenkin. Otin jyvät tänä
aamuna isän eloaitasta, ja nyt kävin myllyllä."
"Eikö hän huomaa sinua, kun tulet kotiin säkki kelkassa?"
"Oletpa tainnut lähteä sällinopista liian aikaisin. Isä on poissa
pitäjällä, näetkös!"
"Kuka ajanee tuolla perässämme. Kuulen kuinka jalas vinkuu.
Ajattelepas, jos se on isäsi."
Tyttö kuunteli ja tähysteli, sitten hän alkoi itkeä ja huutaa.
"Se on isä", hän nyyhki. "Hän tappaa minut. Hän tappaa minut."
"Niin, nyt ovat hyvät neuvot kalliit, ja nopsat neuvot paremmat
hopeaa ja kultaa", sanoi kerjäläinen.
"Kuule", sanoi lapsi, "sinä voit auttaa minua. Ota nuora ja vedä
kelkkaa, niin isä luulee, että se on sinun."
"Mitä minä sitten teen?" kysyi kerjäläinen ja asetti nuoran olkansa
ympärille.
"Vie mihin mielesi tekee nyt aluksi, mutta tuo sitten pappilaan, kun
tulee pimeä. Minä kyllä pidän sinua silmällä. Tulet ja tuot säkin ja
kelkan, ymmärrätkö."
"Pitänee koettaa."
"Jumala armahtakoon sinua, jos et tule", huusi tyttö ja juoksi pois
ehtiäkseen ennen isää kotiin.

44. Kerjäläinen käänsi kelkan raskain mielin takaisin alamäkeen ja
työnsi sitä majatalon pihaan.
Hän, raukka, oli siinä unelmoinut, kävellessään lumessa melkein
paljain jaloin; hän oli kävellessään ajatellut noita suuria metsiä
Lövenin pohjoispuolella, suuria suomalaismetsiä.
Täällä alamaassa, Bron pitäjässä, jossa hän nyt kulki salmen
rannalla, joka on Ylä- ja Ala-Lövenin välillä, näissä rikkauden ja
riemun kuuluissa seuduissa, missä herraskartano on herraskartanon
vieressä, tehdas tehtaan kyljessä, täällä oli jokainen tie hänelle liian
raskas, joka huone liian ahdas, joka vuode liian kova. Täällä hän
katkerasti kaipasi suurten, ikuisten metsien rauhaa.
Täällä hän kuuli varstain paukkavan joka luuvassa, ikäänkuin
puitavasta ei koskaan tulisi loppua. Hirsikuormia ja hiilihäkkejä tuli
lakkaamatta tyhjentymättömistä metsistä. Päättömät malmikuormien
jonot vierivät tien syvissä raiteissa, joita satalukuiset edeltäjät olivat
uurtaneet. Täällä hän näki rekien, täynnä ajajia, kiitävän kartanosta
kartanoon, ja hänestä näytti ilo istuvan ohjaksissa ja kauneus ja
rakkaus seisovan kannoilla. Ah, kuinka hän, raukka, kävellessään
ikävöi ylämaahan suurten, ikuisten metsien rauhaan!
Siellä kaukana, jossa puut kohoavat suorina ja pilarimaisina
tasaiselta maankamaralta, jossa lumi lepää raskaina kerroksina
liikkumattomilla oksilla, jossa tuuli on voimaton ja vain hiljaa leikkii
latvain havuissa, siellä halasi hän vaeltaa, aina edemmäksi ja
edemmäksi metsien syvyyteen, kunnes kerran hänen voimansa
pettäisivät ja hän kaatuisi suurten puiden alle, kuollen nälkään ja
viluun.

45. Hän ikävöi tuota suurta, humisevaa hautaa Lövenin
pohjoispuolella, jossa katoavaisuuden voimat kukistaisivat hänet,
jossa vihdoinkin nälkä, pakkanen, väsymys ja viina jaksaisivat tuhota
tämän ruumisraukan, joka voi kestää kaikkea.
Hän oli tullut majataloon ja aikoi siellä odottaa iltaa. Hän meni
kapakkatupaan ja istui tylsän levollisena penkille ovensuuhun,
unelmoiden ikuisista metsistä.
Majatalon muori armahti häntä ja antoi hänelle viinaryypyn.
Antoipa hän kaksikin, kun toinen niin hartaasti pyysi.
Mutta enempää hän ei tahtonut ilmaiseksi antaa, ja kerjäläinen
joutui aivan epätoivoon. Hänen täytyi saada enemmän tätä
voimakasta, suloista paloviinaa. Hänen täytyi vielä kerran tuntea
sydämensä tanssivan ruumiissa ja ajatusten leimuavan juopuneina.
Oi, tätä suloista viinan viljaa. Kesän aurinko, kesän linnunlaulu,
kesän tuoksu ja kauneus läikkyivät ja virtasivat sen valkeissa
laineissa. Vielä kerran, ennen kuin hän katoaa yöhön ja pimeään,
hän tahtoo juoda aurinkoa ja onnea.
Niinpä hän vaihtoi ensin jauhot, sitten jauhopussin ja viimein
kelkankin viinaan. Siitä hän sai hyvän humalan ja nukkui suuren
osan iltapäivää kapakan penkillä.
Herättyään hän käsitti, että hänellä oli nyt enää vain yksi tehtävä
jäljellä. Koska tämä kurja ruumis oli anastanut kaiken vallan hänen
sielultaan, koska hän oli saattanut juoda mitä lapsi oli hänen
haltuunsa uskonut, koska hän oli kaiken maan häpeä, täytyi hänen
vapauttaa sielunsa niin suuresta viheliäisyyden kuormasta. Hänen
täytyi antaa sille vapaus, antaa sen mennä Jumalan luo.

46. Hän makasi kapakan penkillä ja tuomitsi itseään: Gösta Berling,
virkaheitto pappi, syytetty nälkää kärsivän lapsen jauhojen
juomisesta, tuomitaan kuolemaan. Mihin kuolemaan?
Kinoskuolemaan.
Hän otti hattunsa ja hoiperteli ulos. Hän ei ollut aivan valveilla eikä
aivan selvä. Hän itki säälistä itseään kohtaan, ajatellessaan pahoin
tahrattua sieluraukkaansa, joka hänen oli vapautettava.
Hän ei mennyt kauaksi eikä poikennut tieltä. Aivan tien vieressä oli
korkea kinos, mihin hän heittäytyi kuolemaan. Hän ummisti silmänsä
ja koetti nukkua.
Ei voi arvata, miten kauan hän siinä nukkui; mutta hänessä oli
henki vielä, kun Brobyn papin tyttö juoksi tietä pitkin lyhty kädessä
ja löysi hänet kinoksesta tiepuolesta. Tyttö oli seisoskellut ja
odottanut häntä tuntimäärin; nyt hän oli juoksennellut pitkin Brobyn
mäkiä etsimässä häntä.
Hän tunsi heti kerjäläisen, ja sitten hän alkoi pudistella häntä ja
huutaa kaikin voimin saadakseen hänet hereille.
Hänen täytyi saada tietää, mihin mies oli hukannut hänen
jauhosäkkinsä.
Hänen täytyi saada hänet henkiin edes siksi aikaa, että hän voi
selittää, mihin hänen kelkkansa ja jauhosäkkinsä olivat joutuneet.
Isäukko pieksisi hänet hengiltä, jos tyttö oli heittänyt hänen
kelkkansa hulttion jäljille. Hän puri kerjäläisen sormea ja kynsi hänen
kasvojaan ja samalla hän kirkui kuin hengen hädässä.
Silloin tuli joku ajaja maantiellä.

47. "Kuka turkanen se huutaa?" kysyi tuima ääni.
"Minun pitää saada tietää, mihin tuo mies on pannut minun
jauhosäkkini ja kelkkani", nyyhkytti lapsi ja hakata jyskytti
nyrkeillään kerjäläisen rintaa.
"Paleltunuttako sinä kynsit sillä lailla? Nousetko, villikissa!"
Ajaja oli suuri ja roteva nainen. Hän nousi reestä ja tuli kinoksen
luo. Lasta hän otti niskasta ja työnsi tielle. Sitten hän kumartui,
työnsi kätensä kerjäläisen alle ja nosti hänet maasta. Ja niin hän
kantoi hänet rekeen ja sijoitti siihen.
"Tule mukaan majataloon, villikissa", huusi hän papin tyttärelle,
"niin saadaan kuulla, mitä sinä tiedät tästä asiasta."
* * * * *
Tunnin päästä istui kerjäläinen majatalon parhaassa huoneessa
ovensuussa, ja hänen edessään seisoi se muhkea rouva, joka oli
pelastanut hänet kinoksesta.
Sellaisena kuin Gösta Berling nyt näki hänet: kotimatkalla hiilen
vedosta metsästä, kädet noessa ja savipiippu suussa, lyhyt,
päällyksetön lammasnahkaturkki ja juovikas kotikutoinen villahame
yllä, pikisaumasaappaat jalassa ja tuppipuukko povella; sellaisena
kuin hän nyt näki hänen harmaat hiuksensa, jotka olivat
yksinkertaisesti suitut, ja hänen vanhat, kauniit kasvonsa, sellaiseksi
oli hän kuullut häntä kuvattavan tuhansia kertoja, ja hän huomasi
joutuneensa tekemisiin kuuluisan Ekebyn majurinrouvan kanssa.
Hän oli mahtavin nainen koko Vermlannissa, seitsemän
rautatehtaan valtiatar, tottunut näkemään ja saamaan muut

48. tottelemaan; ja kerjäläinen oli vain henkipatto mies raukka,
rutiköyhä, ja hän tiesi että joka tie oli hänelle liian raskas, joka
huone liian ahdas. Hänen ruumiinsa vapisi kauhusta, kun
majurinrouvan katse viipyi hänessä.
Rouva seisoi ääneti ja katseli tuota ihmiskurjuutta, punaisia ja
pöhöttyneitä käsiä, lopen laihtunutta ruumista ja ihanaa päätä, joka
yhä rappiotilassaankin ja huonossa hoidossaan säteili hurjaa
kauneutta.
"Taitaa olla Gösta Berling, se hullu pappi?" kysäisi rouva.
Kerjäläinen ei liikahtanut.
"Minä olen Ekebyn majurinrouva, minä."
Kerjäläisen ruumista värisytti. Hän pani kätensä ristiin ja kohotti
silmänsä kaipaavasti. Mitä rouva aikoi hänelle tehdä? Pakottaisiko
hän hänet elämään? Gösta Berling vapisi hänen voimaansa. Ja hän
oli jo ollut saavuttamaisillaan ikuisten metsien rauhan!
Majurinrouva alkoi taistelun sanomalla hänelle, että Brobyn papin
tytär oli saanut kelkkansa ja jauhosäkkinsä takaisin ja että hänellä,
majurinrouvalla, oli Göstalle, niinkuin monelle muullekin kodittomalle
raukalle, turvapaikka Ekebyn kavaljeerirakennuksessa. Hän tarjosi
papille elämän ilossa ja riemussa, mutta toinen vastasi, että hänen
oli kuoltava.
Silloin löi majurinrouva nyrkkinsä pöytään ja puhui kursailematta
suunsa puhtaaksi.
"Vai niin, hän tahtoo kuolla, vai hän tahtoo. Minä en sitä suuresti
ihmettelisikään, jos sattuisi olemaan niin että hän edes nyt eläisi.

49. Miehellä on moinen luurankoruumis ja moiset voimattomat jäsenet ja
tuollaiset himmeät silmät, ja hän vielä kuvittelee, että hänessä on
muka jotakin surmaamista. Luuleeko hän, että täytyy, ollakseen
kuollut, välttämättä maata kylmänä ja kankeana naulatun
arkunkannen alla? Luuleeko hän, etten minä näe kuinka kuollut hän
on, tämä Gösta Berling?
"Minä näen että hänellä on pääkallo päänä, ja minusta näyttää
kuin kömpisivät madot esiin hänen silmäkuopistaan. Eikö hän itse
tunne, että hänellä on suu täynnä multaa? Eikö hän kuule, miten
nikamat kalisevat, kun hän liikkuu?
"Hän on hukuttautunut viinaan, tämä Gösta Berling, ja kuollut hän
on.
"Kun hän nyt kulkee, niin hänessä liikkuvat vain luurangon
nikamat, ja hän ei sallisi niidenkään elää, jos sitä voi sanoa elämäksi.
Tuntuu kuin hän kadehtisi kuolleiden tanssia haudoilla tähtiöinä.
"Häpeääkö hän sitä, että hänet on erotettu virasta, koska hän nyt
tahtoo kuolla? Kunniakkaampaa olisi, että hän käyttäisi lahjojaan ja
tekisi jotakin hyödyllistä Jumalan kauniissa maailmassa; niin minä
sanoisin hänelle. Miksi hän ei tullut heti minun luokseni, niin olisin
pannut hänen asiansa hyvälle tolalle. Niin, nyt hän odottaa kai
itselleen aikamoista kunniaa siitä, että hänet kääritään lakanoihin ja
lasketaan sahajauhoihin ja sanotaan, että hän on kaunis ruumis."
Kerjäläinen istui tyynenä, melkeinpä hymyillen majurinrouvan
jyristessä vihaisia sanojaan. Ei mitään hätää, riemuitsi hän, ei mitään
hätää. Ikuiset metsät odottavat sinua, eikä tuolla naisella ole valtaa
kääntää sinun sieluasi pois sieltä.

50. Mutta majurinrouva vaikeni ja käveli pari kertaa edestakaisin
huoneessa; sitten hän istuutui takan ääreen, nosti jalkansa
pankkokivelle ja nojasi kyynärpäänsä polviin.
"Tuhannen turkasta", hän sanoi ja myhäili itsekseen. "Se on paljon
todempaa, se mitä sanoin, kuin itse huomaankaan. Eikö Gösta
Berling luule, että useimmat tässä maailmassa ovat kuolleita tai
puolikuolleita? Luuleeko hän että minä elän? Enpä vain! En sitten
lähimainkaan!
"Niin, katsokoon hän vain nyt minua! Minä olen Ekebyn
majurinrouva ja olenpa Vermlannin mahtavin rouva. Jos minä
viittaan sormellani, niin juoksee maaherra, jos minä viittaan
kahdella, juoksee piispa, ja jos minä viittaan kolmella, niin tanssivat
tuomiokapituli ja neuvosmiehet ja kaikki Vermlannin
tehtaanpatruunat polskaa Karlstadin torilla. Tuhat turkasta,
poikaseni, sen minä sanon hänelle, etten minä ole muuta kuin
vaatteissa kulkeva ruumis. Jumala tietää kuinka vähän henkeä
minussa on."
Kerjäläinen taivutti selkäänsä ja kuunteli jännittyneenä. Vanha
majurinrouva istui nyykytellen tulen loimossa. Hän ei puhuessaan
katsonut Gösta Berlingiin.
"Eikö hän luule", jatkoi hän, "että jos minä olisin elävä ihminen ja
näkisin hänen istuvan siinä, viheliäisenä ja itsemurhamietteissä, eikö
hän luule, että minä ottaisin ne hänestä yhdessä hengenvedossa?
Silloin minulla olisi kyyneleitä ja rukouksia, jotka kääntäisivät hänen
mielensä nurinnarin, ja minä pelastaisin hänen sielunsa, mutta nyt
minä olen kuollut.

51. "Onko hän kuullut, että minä kerran olin tuo kaunis Margareta
Celsing? Se ei ollut eilen, mutta yhä voin itkeskellä vanhat silmäni
punaisiksi hänen tähtensä. Miksi täytyy Margareta Celsingin olla
kuollut ja miksi elää Margareta Samzelius, miksi pitää Ekebyn
majurinrouvan elää, sano sinä, Gösta Berling.
"Tietääkö hän millainen Margareta Celsing oli? Hän oli norja ja
hento ja ujo ja viaton, niin, Gösta Berling. Hän oli sellainen jonka
haudalla enkelit itkevät.
"Hän ei tiennyt mitään pahasta, kukaan ei ollut tuottanut hänelle
surua, hän oli hyvä kaikille. Ja kaunis hän oli, oikein kaunis.
"Olipa siihen aikoihin pulska mies, hänen nimensä oli Altringer.
Herra ties, miten hän osui matkaamaan ylhäälle Älfdalin erämaihin,
jossa Margaretan vanhemmilla oli tehdas. Hänet näki Margareta
Celsing: hän oli kaunis, mainio mies, ja hän rakasti Margaretaa.
"Mutta mies oli köyhä, ja he päättivät odottaa toisiaan kuusi
vuotta, niinkuin laulussa lauletaan.
"Kun kolme vuotta oli kulunut, sai Margareta toisen kosijan. Mies
oli ruma ja paha, mutta tytön vanhemmat luulivat häntä rikkaaksi, ja
he pakottivat Margareta Celsingin hyvällä ja pahalla, lyönneillä ja
kovilla sanoilla ottamaan hänet miehekseen. Katso, sinä päivänä
kuoli Margareta Celsing.
"Senjälkeen ei ollut enää Margareta Celsingiä, ainoastaan
majurinrouva Samzelius, eikä hän ollut hyvä, ei ujo, hän uskoi paljon
pahaa eikä liioin piitannut hyvästä.

52. "Sinä tiedät kyllä mitä sitten tapahtui. Me asuimme Sjössä, täällä
Lövenin rannalla, majuri ja minä. Mutta hän ei ollut rikas, kuten oli
huhuttu. Minä olin usein kovilla päivillä.
"Silloin tuli Altringer takaisin, ja nyt hän oli rikas. Hänestä tuli
Ekebyn isäntä, hovin joka on Sjön rajanaapuri, hänestä tuli kuuden
muun rautatehtaan omistaja Lövenin ympäristössä. Hän oli toimekas,
pystyvä: jalo mies hän oli.
"Hän auttoi meitä köyhyydessämme: me ajelimme hänen
vaunuissaan, hän lähetti ruokaa meidän keittiöömme, viiniä
kellariimme. Hän täytti minun elämäni kemuilla ja huveilla. Majuri
lähti sotaan, mutta mitä me huolimme siitä! Jonakin päivänä vierailin
minä Ekebyssä, toisena ajoi hän Sjöhön. Oli kuin huvien katrilli olisi
kiertänyt Lövenin rantaa.
"Mutta pahat kielet puhuivat Altringerista ja minusta. Jos
Margareta Celsing silloin olisi elänyt, hän olisi sitä suuresti surrut,
mutta minä en välittänyt siitä mitään. Kuitenkaan en vielä
ymmärtänyt, että olin tunnoton siksi että olin kuollut.
"Niin ehti puhe meistä isäni ja äitini korviin, sinne missä he
puuhailivat Älfdalin metsissä hiilihaudoillaan. Mummo ei pitkään
vitkastellut; hän matkusti tänne puhellakseen minun kanssani.
"Eräänä päivänä, kun majuri oli poissa ja minä istuin
juhlapöydässä Altringerin ja monien muiden kanssa, saapui hän.
Näin hänen astuvan saliin, mutta sydämeni ei voinut tuntea, että hän
oli minun äitini, Gösta Berling. Tervehdin häntä kuin vierasta ja
pyysin häntä istumaan pöytääni aterioimaan.

53. "Hän tahtoi puhua minulle, ikäänkuin minä olisin ollut hänen
tyttärensä, mutta minä sanoin hänelle, että hän erehtyy, minun
vanhempani olivat kuolleet, he olivat kumpikin kuolleet minun
hääpäivänäni.
"Silloin hän suostui leikkiin. Seitsenkymmenvuotias hän oli,
kaksikymmentä peninkulmaa hän oli ajanut kolmeen päivään. Nyt
hän istuutui kursailematta päivällispöytään ja otti ruokaa; hän oli
kerrassaan voimallinen ihminen.
"Hän sanoi että oli surullista, kun minulle oli tullut sellainen
vahinko juuri sinä päivänä.
"'Surullisempaa oli', sanoin minä, 'etteivät vanhempani kuolleet
päivää aikaisemmin, niin häistä ei olisi tullut mitään.'
"'Eikö siis armollinen majurinrouva ole avioliittoonsa tyytyväinen?'
kysyi hän silloin.
"'Kyllä', sanoin, 'nyt minä olen tyytyväinen. Olen aina tyytyväinen
ja noudatan rakkaiden vanhempieni tahtoa.'
"Hän kysyi, oliko sekin minun vanhempieni tahto, että minun piti
kukkuroida itseni ja heidät häpeällä ja hylkiä miestäni? Vähän
kunniaa tuotin vanhemmilleni ruvetessani joka pilkkakirveen
veisteltäväksi.
"'Mitä kylvää sitä niittää', vastasin minä hänelle. 'Ja muuten pitäisi
vieraan ymmärtää, etten minä aio kenenkään sallia herjata omain
vanhempieni tytärtä.'
"Me söimme, me kaksi. Miehet ympärillä vaikenivat eivätkä voineet
kohottaa veistä eivätkä haarukkaa.

54. "Mummo jäi vuorokaudeksi levähtämään, sitten hän matkusti.
"Mutta sen aikaa kuin näin hänet en jaksanut käsittää, että hän oli
minun äitini. Tiesin vain, että minun äitini oli kuollut.
"Kun hän teki lähtöä, Gösta Berling, ja minä seisoin hänen
vieressään portailla ja vaunut oli ajettu esiin, hän sanoi minulle:
"'Vuorokauden olin minä täällä etkä sinä tervehtinyt minua äitinäsi.
Kolkkoja teitä minä ajoin tänne, kaksikymmentä peninkulmaa
kolmeen päivään. Ja minun ruumiini vapisee sinun häpeästäsi,
niinkuin se olisi vitsoilla piesty. Kiellettäköön sinut, niinkuin minut
kielsit, hyljättäköön sinut, niinkuin minut on hyljätty! Maantie olkoon
kotisi, olkikupo sänkysi, hiilihauta lietesi! Häpeä ja häväistys olkoon
palkkasi, lyökööt muut sinua niinkuin minä sinua lyön!'
"Ja hän löi minua kovasti poskelle.
"Mutta minä otin hänet syliini, kannoin portaita alas ja nostin
vaunuihin.
"'Kuka sinä olet minua kiroamaan?' kysyin minä, 'kuka sinä olet
minua lyömään? Sellaista minä en kärsi kenenkään taholta.'
"Ja minä annoin hänelle takaisin korvapuustin.
"Vaunut lähtivät samassa, mutta silloin, sillä hetkellä, Gösta
Berling, minä tiesin, että Margareta Celsing oli kuollut.
"Hän oli ollut hyvä ja viaton; hän ei tuntenut mitään pahaa. Enkelit
olisivat itkeneet hänen haudallaan. Jos hän olisi elänyt, hän ei olisi
lyönyt äitiään."

55. Ovensuussa istuva kerjäläinen oli kuunnellut, ja sanat olivat
hetkeksi hälventäneet ikimetsien houkuttelevan huminan. Katso,
katso tuota mahtavaa rouvaa, hän alentui hänen vertaisekseen
synnissä, hänen sisarekseen kadotuksessa, antaakseen hänelle
elämän rohkeutta. Siten piti hänen oppia tietämään, että oli suruja ja
syitä muidenkin pään päällä kuin hänen. Hän nousi ja meni
majurinrouvan luo.
"Tahtooko Gösta Berling nyt elää?" tämä kysyi äänellä joka murtui
itkuun; "minkä tähden hän kuolisi? Hänestä olisi kai voinut tulla hyvä
pappi, mutta kuunaan ei se Gösta Berling, jonka hän hukutti viinaan,
ollut niin huikaisevan viaton ja puhdas kuin se Margareta Celsing,
jonka minä tukehdutin vihaan. Tahtooko hän elää?"
Gösta lankesi polvilleen rouvan eteen.
"Antakaa anteeksi", sanoi hän, "en voi."
"Minä olen vanha nainen, monien surujen karkaisema", vastasi
majurinrouva, "ja istun täällä ja saatan itseni alttiiksi kerjäläiselle,
jonka löysin puolipaleltuneena kinoksesta tiepuolesta. Se on
parhaiksi minulle. Menköön hän ja tehköön itsemurhan, niin hän ei
ainakaan voi kertoa kellekään minun hulluudestani."
"Majurinrouva, en ole mikään itsemurhaaja, olen henkipatto. Älkää
tehkö taisteluani liian vaikeaksi! Minulla ei ole oikeutta elää. Ruumiini
on anastanut isännyyden sielultani, sentähden minun täytyy päästää
sielu vapaaksi, antaa sen mennä Jumalan luo."
"Vai niin, hän luulee siis sinne joutuvansa?"
"Hyvästi, majurinrouva, ja kiitoksia!"

56. Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
testbankfan.com