vaimot kirkko-tiellänsä käyvät hänen luonansa istumassa, jolloin
ämmän kahvi-pannu ei tulelta pääse, vaan jolloin hänellä myös on
tulonkanto-päivänsä, sillä käyjät tuovat, mikä voi-naulasen, mikä
maito-leilin, mikä mitäkin. Tämmöisiä löytyy Venäjälläkin, vaan edellä
lueteltujen virkojen rinnalla pitävät nämä parittajankin tointa, sillä
harva naima-kauppa niin herroissa kuin talon-pojissakin tapahtuu
Venäjällä ilman parittaja-akan (svahan) avutta. Tämänkaltaisen
ihmisen luona sain minä korttierin Ladvassa. Hän oli edellä kerrotun
Järvien vanhan papin tytär, oli ollut naimisessa erään papin kanssa,
joka jo viisi vuotta takaperin oli kuollut, ja eli nyt ukkonsa, mainitun
papin isän, kanssa yhdessä, joka jälkimäinen myös oli ollut pappina,
vaan halvauksen tähden, joka häntä oli kohdannut, jo kauan sitten
virastansa eronnut. Heillä oli hyvä talo, vähä maan-viljelystäkin ja he
elivät pensillä (pensiunilla), jota ukolla oli 20 ja lesken tyttärellä 6
hopearuplaa. Tähän oli leskellä senlaisia tuloja kuin edellä
kuvasimme, ja jonkun verran sai hän sisään sitenkin, että piti
korttieria mittareille ja muille matkaaville virka-miehille. Hän oli sen
verran viisaampi täkäläisiä talonpojanakkoja, että osasi juoda sekä
teen että kahvin, vieläpä keittääkin molemmat, ja että valitti, kuinka
hänen kätensä pysti ja näkönsä päivettyi, nyt työssä käydessä, sillä
siihen ei hän ollut tottunut miehensä eläessä, jolloin sampovara aina
oli seisonut valmisna hänen makuulta noustessansa. Entisestä
herruudesta ei hänessä ollut muuta jälellä, kuin se, että tahtoi että
muiden piti uskoa hänen aamulla pitkään makaavan, jota herruuden
välttämätöntä merkkiä hän kuitenkaan itse asiassa ei pitänyt, sillä
useasti kuulin hänen raukan jo päivän kanssa nousevan
askareillensa.
Sekä tämä vaimo että hänen ukkonsa, se vanha pappi, olivat muuten
merkilliset sen tähden, että pahemmin pahinta mustalaista pyysivät,
puistivat kaikkea, mitä vaan näkivät minulla. Heille piti antaa
paperia, kyniä ja läkkiä, edellensä kynttilöitä, teetä, sokuria, sanalla
sanoen kaikkea, mitä muassa oli ja mitä emäntä viime kerran
Vidlassa käydessänsä muka oli unhoittanut ostaa. Ukko tahtoi minua
itsellensä ostamaan nuuskuakin, jota minulla ei ollut, ja määräsi siksi
tarvittavan tschetvertakan (25 kop. hop.). Tämän hävittömyytensä