Life Science cpo science 1ST Edition Scott Eddleman

Life Science cpo science 1ST Edition Scott Eddleman
Life Science cpo science 1ST Edition Scott Eddleman
Life Science cpo science 1ST Edition Scott Eddleman

1. Visit https://ebookultra.com to download the full version and
explore more ebooks or textbooks
Life Science cpo science 1ST Edition Scott
Eddleman
_____ Click the link below to download _____
https://ebookultra.com/download/life-science-cpo-
science-1st-edition-scott-eddleman/
Explore and download more ebooks or textbooks at ebookultra.com

2. Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
Science Readers Life Science Looking Inside Cells Science
Readers Life Science Kimberly Fekany Lee
https://ebookultra.com/download/science-readers-life-science-looking-
inside-cells-science-readers-life-science-kimberly-fekany-lee/
The World of Animals Life Science Science Readers Joshua
Bishoproby
https://ebookultra.com/download/the-world-of-animals-life-science-
science-readers-joshua-bishoproby/
Science of Swimming Faster 1st Edition Riewald Scott A.
(Ed.)
https://ebookultra.com/download/science-of-swimming-faster-1st-
edition-riewald-scott-a-ed/
Focus On Life Science Interactive Student Edition
https://ebookultra.com/download/focus-on-life-science-interactive-
student-edition/

3. Handbook of Zeolite Science and Technology 1st Edition
Scott M. Auerbach
https://ebookultra.com/download/handbook-of-zeolite-science-and-
technology-1st-edition-scott-m-auerbach/
Everyday Life Science Mysteries Stories for Inquiry Based
Science Teaching 2nd Edition Richard Konicek-Moran
https://ebookultra.com/download/everyday-life-science-mysteries-
stories-for-inquiry-based-science-teaching-2nd-edition-richard-
konicek-moran/
Magills Encyclopedia of Science Plant Life DNA Replication
Metabolites Primary Vs Secondary Magills Encyclopedia of
Science Vol 2 1st Edition
https://ebookultra.com/download/magills-encyclopedia-of-science-plant-
life-dna-replication-metabolites-primary-vs-secondary-magills-
encyclopedia-of-science-vol-2-1st-edition/
Science Politics in Egypt A Life s Journey 1st Edition
Rushdi Said
https://ebookultra.com/download/science-politics-in-egypt-a-life-s-
journey-1st-edition-rushdi-said/
Ayurveda The Divine Science of Life 1st Edition Todd
Caldecott Cih Ahg
https://ebookultra.com/download/ayurveda-the-divine-science-of-
life-1st-edition-todd-caldecott-cih-ahg/

5. Life Science cpo science 1ST Edition Scott Eddleman
Digital Instant Download
Author(s): Scott Eddleman
ISBN(s): 9781588924872, 1588924874
Edition: 1ST
File Details: PDF, 21.20 MB
Year: 2007
Language: english

7. CPO Science Life Science
First Edition
Copyright 2007 CPO Science, a member of School Specialty Science
ISBN-10: 1-58892-487-4
ISBN-13: 978-1-58892-487-2
2 3 4 5 6 7 8 9 - QWE- 11 10 09 08 07
All rights reserved. No part of this work may be reproduced or transmitted in any form or by any means, electronic or mechanica l, including
photocopying and recording, or by any information storage or retrieval system, without permission in writing. For permission and other rights
under this copyright, please contact:
CPO Science
80 Northwest Boulevard
Nashua, New Hampshire 03063
[phone]
http://www.cposcience.com
Printed and Bound in the United States of America

8. Credits
Writers
Scott Eddleman– Author
B.S., Biology, Southern Illinois University; M.Ed.,
Harvard University.
Taught for 13 years in urban and rural settings.
Developed two successful science-based school-to-
career programs. Nationally recognized teacher
trainer in inquiry-based and project-based
instruction. Participated in Brown University
fellowship conducting research on the coral reefs of
Belize. Worked on National Science Foundation-
funded projects at TERC. Scott has been a principal
writer and curriculum developer for CPO Science
for six years.
Patsy Eldridge - Principal writer
B.S., Biology, Grove City College; M.Ed., Tufts
University.
Experienced high school Physical Science teacher
and national hands-on science trainer and presenter.
As an adjunct professor for Endicott College in
Beverly, MA, and the College of Charleston,
developed content-intensive Physical Science
courses for pre- and in-service educators. Technical
background in the medical device field. Patsy has
developed curriculum and training materials with
CPO for six years.
Mary Jo Carabatsos– Content review
Ph.D., Cell, Molecular, and Developmental Biology,
Tufts University School of Medicine.
Worked as a research scientist before teaching high
school biology and physical science for the past four
years. Mary Jo advises on and edits material.
Kelly McAllister– Content review
B.S., Biology, M.Ed., Science Education
Eighth-grade team leader and mentor teacher at
Gage Middle School in Riverside, Calif. Kelly has
taught life and physical science and served as
department chair.
Sylvia Gutman– Content review
B.S., Science Education, University of New Orleans;
M.S., Curriculum and Instruction, University of San
Diego.
Teacher of the Year Award from the Lake Elsinore
(Calif.) Unified School District and the 2001
California Science Teachers Association
Distinguished Science Award for Middle School.
Senior Editor
Lynda Pennell– Executive Vice President
B.A., English; M.Ed., Administration, Reading
Disabilities, Northeastern University; CAGS Media, University of Massachusetts, Boston.
Nationally known for high school restructuring and
integrating academic and career education. Served
as director at an urban school for five years and has
17 years teaching/administrative experience in
Boston public schools. Lynda has led development
at CPO Science for six years.
Editorial Consultants
Christine Golden B.A., Psychology, Gordon College; M.B.A., Rivier College
Project manager at Imperial Communications since
1999. With 22 years in publishing, now owner and
managing editor of Big Dog Publishing Services.
Christine's work centers on editing K-12 textbook
material.
Contributing Writers
Kristin Dolcimascolo
B.S., Biology, University of Delaware.
Teaches science at Wayland (Mass.) Middle School,
where she has taught for six years. Has taught
middle school math.
Patricia Davidson
BA in Biology from Bowdoin College, Brunswick
ME, M.Ed.,University of New England, Biddeford
ME
Teaches seventh-grade life science. Has been
teaching for eight years and also teaches nature
classes in New Hampshire.
Suzanne Densmore
B.S., Zoology UMass Amherst, B.S., Medical
Technology UMass Amherst, M.Ed., Science
Education, Harvard University
Teaches Biology and AP environmental science at
Masconomet Regional High School in Topsfield,
MA.
Laine Ives
B.A., Gordon College; graduate coursework at
Cornell University's Shoals Marine Laboratory and
Wheelock College.
Taught high school English overseas and
environmental education at a middle school in New
England.
Shannon Donovan
B.S., Botany, University of Rhode Island; M.S.,
Biological Sciences, University of Rhode Island
Teaches biology, physical science, and advanced
biology at Scituate (Mass.) High School.
Melissa Vela
B.A, Earth and Environmental Science, Lehigh
University; M.S., Agricultural and Biological
Engineering, Cornell University; M.Ed.,
Curriculum and Instruction, Boston College.
Melissa has years of teaching experience at the
middle and high school levels in the subject areas of
astronomy, meteorology, oceanography, geology,
physical science, and algebra.

9. Art and Illustration
Polly Crisman– Designer, illustrator
B.F.A., University of New Hampshire.
Graphic artist with expertise in advertising and
marketing design, freelance illustrating, and
caricature art. Polly is the CPO primary illustrator
and manages all files.
Bruce Holloway– Cover designs
Pratt Institute, N.Y.; Boston Museum School of Fine
Arts.
Created all CPO Science book covers and many of
the CPO specific designs. Expertise in product
design, advertising, and three-dimensional exhibit
design. Commissioned for the New Hampshire
Duck Stamp for 1999 and 2003.
Jesse Van Valkenburgh - Illustrator
B.F.A., Illustration, Rochester Institute of
Technology.
Has worked in prepress film production and design.
Jesse has worked at PC Connection in Merrimack,
N.H., as a graphic designer doing catalog and direct
mailing design, logo design, and illustration.
James Travers
A.A.S., Business and Commercial Art, Akron
University.
Has held positions as a graphic designer and art
development manager. He remains a commissioned
artist.
Technical Support
Tracy Morrow– Framemaker specialist, technical
editor and trainer
B.A., English, Texas A&M University; M.A.,
English, Sam Houston State University.
Tracy offers consulting services and technical
training; her expertise is in the editing program
Framemaker.
Connections
Catherine C. Reed B.S., Secondary Education, Akron University; M.Ed., Administration and Curriculum, Baldwin- Wallace College.
Middle school science curriculum specialist.
Catherine has worked as a freelance curriculum
developer and writer for years.
Sharon O. Faulkner is an educational freelance
writer who lives in Andover, Mass.
John K. Manos is an educational freelance writer
who lives in Evanston, Ill.
Laura J. Tierney is a freelance writer living in
Chelmsford, Mass.
Assesssment
Mary Ann Erickson
B.S, Naval Architecture and Marine Engineering,
Massachusetts Institute of Technology
Ran a technical writing consulting business, writing
process control manuals for water treatment plants,
software design documentation for simulation
software, and operator manuals for mining
equipment.
Kelly A. Story
B.S., Chemistry, Gordon College; M.S., Chemistry,
University of Massachusetts, Lowell.
Taught chemistry and maintains a position as lab
instructor at Gordon College, Wenham, Mass.
Equipment Design
Thomas Narro– Senior Vice President
B.S., Mechanical Engineering, Rensselaer Polytechnic Institute.
Accomplished design and manufacturing engineer;
experienced consultant in corporate reengineering
and industrial-environmental acoustics.
Danielle Dzurik
Bachelor of Industrial Design, Auburn University.
Focused on product development, new product
design, and improving on older designs.
Tom Hsu, Ph.D
Ph.D. Massachusetts Institute of Technology
Nationally recognized innovator in science and
math education and the founder of CPO Science.
Material Support
Kathryn Gavin – Quality Control and Purchasing
Manager
Responsible for quality control and purchasing and
works with product engineering on all new
development. Kerry has been assuring total quality of
CPO Science equipment for ten years.
Lisa LaChance– Senior materials specialist
A.S., Accounting
Lisa evaluates samples to ensure that materials meet
project requirements, developing and managing the
release of specifications. She also evaluates changes
to current products to enhance them and/or reduce
manufacturing costs.

10. Special Thanks
René van Hout for photos
Johns Hopkins University
Baltimore, Md.
Philip F. Stetkiewicz, Jr. for photos
Independent photographer
Stock Photography provided by ShutterStock, Inc.
Reviewers
Pamella Ferris
Physics Teacher Evans High School, Evans, GA
Brian E. Goodrow
Physical science teacher Apple Valley Middle School, Apple Valley, CA
Sylvia Gutman
Science teacher, department chairwoman David A. Brown Middle School Wildomar, CA Lake Elsinore Unified School
District
Tony Heinzman
Science teacher
Apple Valley Middle School, Apple Valley, CA
Philip L. Hunter
Science department chairman
Johnson Middle School, Westminster, CA
Nancy Joplin
English-language arts department chairwoman
Ray Wiltsey Middle School, Ontario, CA
Brad Joplin
Science teacher
Ray Wiltsey Middle School, Ontario, CA
Margaret J. Kilroy
Chemistry Teacher
Cartersville High School, Cartersville, GA
Dakhine Lee
Special Education Department Chair
Lewis Fraiser Middle School, Hinesville, GA
Jason C. Lee
Science Teacher
Long County High School, Ludowici, GA
Mark Matthews
Physics and Chemistry Teacher
Union Grove High School, McDonough, GA
Kelly McAllister
Science teacher
Gage Middle School, Riverside, CA
Bianca N. McRae
Science teacher, department chairwoman
Menifee Valley Middle School, Menifee, CA
Jodye Selco, Ph.D.
Professor, Center for Education and Equity in
Math, Science, and Technology
California State Polytechnic University,
Pomona, CA
Tia L. Shields
Life science/health and English language
learning teacher
Nicolas Junior High School, Fullerton, CA
Sharon Strefling
Science Teacher
Camden County High School, Kingsland, GA
Robert M. Strong
6th Grade Language Arts Teacher
Union Grove Middle School, McDonough, GA

15. Table of Contents
Unit One: Living Systems . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .2
Chapter 1: Studying Life . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .3
1.1 Measurements . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .4
1.2 Thinking Like a Scientist . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .11
1.3 Graphs . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .17
Connection: The Role of a Scientist . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .22
Activity: Population Graphs . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .24
Chapter 1 Assessment. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .25
Chapter 2: Living Things . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .27
2.1 Is It Alive? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .28
2.2 How Living Things are Organized . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .33
Connection: Is There Proof of Life on Mars? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .38
Activity: The Powers of Observation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 40
Chapter 2 Assessment. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .41
Chapter 3: Classifying Living Things . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .43
3.1 Types of Living Things . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .44
3.2 Dichotomous Keys . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .50
Connection: Discovering a New Species . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 54
Activity: Whose Shoes? Making a Dichotomous Key . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .56
Chapter 3 Assessment. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .57
Unit Two: Organisms and the Environment . . . . . . . . . . . . .60
Chapter 4: Physical Science Connections . . . . . . . . . . . . . . . . .61
4.1 Elements and Compounds . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .62
4.2 The Compounds of Life . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .67
4.3 Physical Variables . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .72
Connection: Chef or Scientist? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .78
Activity: What’s on Your Label? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .80
Chapter 4 Assessment. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .81

16. Chapter 5: Ecosystems . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .83
5.1 Ecosystems, Energy, and Nutrients . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .84
5.2 Food Chains and Food Webs . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .90
5.3 Ecosystems—a Natural Balance . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .94
Connection: Food Webs of the Deep . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .102
Activity: Create a Species . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .104
Chapter 5 Assessment. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .105
Chapter 6: Biomes . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .107
6.1 Climates and Biomes . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .108
6.2 Deserts and Grasslands . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .114
6.3 Temperate Forests and Rainforests . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .119
6.4 Taigas and Tundras . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .123
Connection: Ecological Impact of Forest Fires . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .128
Activity: Biome Expedition . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .130
Chapter 6 Assessment. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .131
Unit Three: Cell Biology . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .134
Chapter 7: Cell Structure and Function . . . . . . . . . . . . . . . . . . .135
7.1 What Are Cells? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .136
7.2 Cells: A Look Inside . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .142
Connection: Organ Transplants . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .150
Activity: Building a Scale Model of a Cell . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .152
Chapter 7 Assessment. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .153
Chapter 8: Cell Processes . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .155
8.1 The Cell Membrane . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .156
8.2 Cells and Energy . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .162
Connection: Amazing Cells! . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .168
Activity: Making a Concept Map . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .170
Chapter 8 Assessment. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .171

17. Table of Contents
Chapter 9: The Microscopic World . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .173
9.1 Protozoans . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .174
9.2 Bacteria . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .178
9.3 Viruses . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .184
Connection: The Good, The Bad, The Microbe . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .188
Activity: Outbreak! Patient Zero . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .190
Chapter 9 Assessment. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .191
Unit Four: Genetics . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .194
Chapter 10: Reproduction . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .195
10.1 Growth and Cell Reproduction . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .196
10.2 Sexual Reproduction and Meiosis . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .202
Connection: Differences Between Twins Start With Cells . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 208
Activity: Chromosome Square Dance . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 210
Chapter 10 Assessment. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .211
Chapter 11: Heredity . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .213
11.1 Traits . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .214
11.2 Predicting Heredity . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .221
11.3 Other Patterns of Inheritance . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .226
Connection: An Inherited Blood Disease . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .230
Activity: Making a Pedigree . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .232
Chapter 11 Assessment. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .233
Chapter 12: The Code of Life . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .237
12.1 The Role of DNA in Heredity . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .238
12.2 DNA and Technology . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .245
Connection: Cracking the Code . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .250
Activity: Gene Drama. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 252
Chapter 12 Assessment. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .253

18. Unit Five: Evolution and Change . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .256
Chapter 13: Evolution . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .257
13.1 Evidence for Evolution . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .258
13.2 How Evolution Works . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .266
13.3 Natural Selection . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .271
Connection: Chameleons of the Sea . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .276
Activity: The Hunter and the Hunted . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .278
Chapter 13 Assessment. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .279
Chapter 14: Earth and Life History . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .281
14.1 Evidence from Rocks . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .282
14.2 How Earth Changes . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .288
14.3 Life History . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .293
Connection: Mass Extinctions: Devastation and Opportunity . . . . . . . . . . . . . . . . .298
Activity: Radioactivity and Half-life. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 300
Chapter 14 Assessment. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .301
Unit Six: The Diversity of Life . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .304
Chapter 15: The Diversity of Life . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .305
15.1 Taxonomy and Systematics . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .306
15.2 Algae and Fungi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .311
Connection: Likeable Lichens . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .316
Activity: How to Make a Simple Cladogram . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .318
Chapter 15 Assessment. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .319
Chapter 16: Plants . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .321
16.1 What Are Plants? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .322
16.2 Roots, Stems, and Leaves . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .330
16.3 Reproduction in Flowering Plants . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .337
Connection: The Buds and the Bees . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .344
Activity: Design Your Own Pollinator . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 346
Chapter 16 Assessment. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .347

19. Table of Contents
Chapter 17: Animals . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .351
17.1 What Is an Animal? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .352
17.2 Invertebrate Structure and Function . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .359
17.3 Vertebrate Structure and Function . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .366
Connection: Snails vs. Crabs: An Undersea Arms Race . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .376
Activity: Making an Evolutionary Tree . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 378
Chapter 17 Assessment. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .379
Unit Seven: Human Biology . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .384
Chapter 18: Human Body Systems . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .385
18.1 Circulation and Respiration . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .386
18.2 Other Organ Systems . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .394
Connection: Skin Grafts for Burn Victims . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .400
Activity: Build a Lung Model . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .402
Chapter 18 Assessment. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .403
Chapter 19: Support and Movement . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .407
19.1 Bones and Muscles . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .408
19.2 The Human Body as a Machine . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .415
Connection: Prosthetic Legs and Technology . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .422
Activity: Leg Levers - Digger or Runner? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .424
Chapter 19 Assessment. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .425
Chapter 20: Vision and Hearing . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .429
20.1 The Nervous System . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .430
20.2 Color Vision . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .435
20.3 Light and Images . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .440
20.4 Hearing . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .446
Connection: Keeping Things in Focus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .450
Activity: Human Ear Model . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .452
Chapter 20 Assessment. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .453
Glossary . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .457
Index. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .469

20. THIS AT HOME
Living Systems
Chapter 1Studying Life
Chapter 2Living Things
Chapter 3Classifying Living
Things
Visit a local park, field, or any natural area. Make a
list of all the living things you see. Choose one living
thing from your list. Write down what you have
observed about the living thing.
Next, write down what you know about it.
Finally, write down what you would like to learn
about the living thing. Present your ideas on
your next day of class.

21. Chapter 1
Studying Life
Earth is a living planet. Life can be found in places where you
least expect it! Tiny living things can be found in the
extremely hot openings of undersea volcanoes, and even in
hot springs full of acid. Scientists from the University of
Colorado have studied tiny organisms that survived for
twenty years at the bottom of a dry stream bed in cold
Antarctica. When water finally reached them, the organisms
sprang to life after only one day, and within a week, an entire
community had formed! Researchers wonder if these tough
life forms could even exist on the cold, dry surface of Mars. In
this chapter you will begin studying life science, a fascinating
and sometimes surprising subject.
1. How do you measure the world’s largest living
thing?
2. Can mud turn into worms?
3. How do you study living things?

22. 4
UNIT 1 LIVING SYSTEMS
Figure 1.1: These small mushrooms
are only a tiny part of the giant fungus
that lives underground.
measurement - a value that tells
the amount of something.
unit - a fixed amount of
something.
1.1 Measurements
What may be the largest living thing on Earth was discovered in a forest in Oregon.
A fungus, known as the honey mushroom, lives 3 feet underground and covers 10
square kilometers (over 1,000 football fields) of the forest floor. Small mushrooms
visible above the ground are only a tiny part of this humongous fungus (Figure 1.1).
When scientists study living th
ings, they often take measurements like length
and mass. In this section, you will learn about different measurements used by
scientists.
Measurement and units
MeasurementsA measurement is a value that tells the amount of something.
A measurement has a quantity and a unit. For example,
5 centimeters is a measurement because it has a quantity, 5,
and a unit, centimeters.
Units A unit is a fixed amount of something. If you asked someone to
walk 5, she would not know how far to go. The units you could use
include 5 feet, 5 meters, 5 miles, and 5 kilometers. The centipede
in the picture below is 5 centimeters in length. The earthworm is 5
inches in length. Which is a larger unit, centimeters or inches?

23. 5
1.1 MEASUREMENTS
CHAPTER 1: S TUDYING LIFE
The International System of Measurement (SI)
Units allow people to communicate amounts. To make sure their
measurements are accurate, scientists use a set of standard units
that have been agreed upon around the world. Table 1.1 shows the
units in the International System of Measurement, known as the
SI.
Table 1.1: Common SI Units
Quantity Unit Value
Length
meter (m)
kilometer (km)
decimeter (dm)
centimeter (cm)
millimeter (mm)
micrometer (μm)
nanometer (nm)
1 km = 1,000 m
1 dm = 0.1 m
1 cm = 0.01 m
1 mm = 0.001 m
1 μm =

1 nm = 0.000000001 m
Volume
cubic meter (m
3
)
cubic centimeter (cm
3
)
liter (L)
milliliter (mL)
1 cm
3
= 0.000001 m
3
1 L = 0.001 m
3
1 mL = 0.001 L
Mass
kilogram (kg) gram (g)
milligram (mg)
1 g = 0.001 kg
1 mg = 0.000001 kg
Temperature
Kelvin (K)
Celsius (°C)
0°C = 273 K 100°C = 373 K
The United States uses the English
system of measurement. This
system uses miles, yards, feet,
and inches for length. Conversion
factors are useful in converting
from English to SI and back again.
For example,
1 inch = 2.54 cm.
Use this conversion factor to solve
th
e following problems. The first
one is done for you.
1. 10 in. × (2.5
4 cm/1 in.) = 25.4
cm.
2. 0.50 in. = _____ cm
3. 300 cm = _____ in.
4. 1 m = _____ in.
5. 2 km = _____ in.

24. 6
UNIT 1 LIVING SYSTEMS
Figure 1.2: Comparing the size of
living things and compounds.
length - a measurement of
distance.
area - a measurement of how
much surface something has.
Length and area
Measuring lengthLength is a measurement of distance. Life scientists measure the
length of a living thing along its greatest dimension. Figure 1.2
shows a scale that compares the lengths of different living things
and the appropriate SI unit to measure each.
What is the length of the fish below? If you measured it to be
10.5 cm, you are correct!
Measuring areaArea is a measurement of how much surface something has. A
coyote occupies a certain area of land called its territory. A coyote’s
territory is about 16 square kilometers (km
2
). While this area
probably has an irregular shape, if a coyote’s territory was a
perfect square, you could measure the area as shown below.

25. 7
1.1 MEASUREMENTS
CHAPTER 1: S TUDYING LIFE
Volume
What is volume?Volume is a measurement of the amount of space something
occupies. The volume of a solid object is usually measured in cubic
meters (m
3
) or cubic centimeters (cm
3
). To find the volume of an
aquarium, multiply length × width × height as shown below.
Measuring the
volume of liquidsThe volume of a liquid is usually measured in liters (L) or
milliliters (mL). One milliliter is equal to one cubic centimeter.
Measuring the volume of liquid matter is easy. You simply pour it
into a marked container such as a measuring cup, graduated
cylinder, or beaker, and read the volume mark. To get the greatest
accuracy, there are two things to keep in mind. First, read the
mark at eye level. Second, you may notice that the surface of the
liquid forms a curve rather than a straight line. That curve is called
a meniscus. If the meniscus curves downward, (liquid water does
this) read the volume at the bottom of the curve as shown in
Figure 1.3. A few liquids, like mercury, will form an upward curve.
In this case, read the volume mark at the top of the curve.
1 milliliter (mL) = 1 cubic centimeter (cm
3
)
Figure 1.3: The surface of water
curves downward. Read the mark at the
bottom of the curve.
volume - a measurement of
the amount of space something
occupies.

26. Other documents randomly have
different content

27. Hasting ja että minä olen väsynyt synteihini ja purjehtinut tänne asti
kastettavaksi".
Kaupungin asukkaat lähettivät hyvässä uskossa hänelle
ruokavaroja sekä pappeja, jotka kastoivat hänet, mutta he eivät
päästäneet häntä muuriensa sisäpuolelle. "Nyt täytyy teidän sanoa
heille", neuvoi Hasting lähettejään, "että minuun, katuvaan
miesparkaan, on tullut kamala tauti. Miekkani, kultarenkaani ja kaikki
aarteeni lupaan minä heille, jos vain saan hautasijan johonkin
luostariin." Piispa tuli silloin kaupungista ja voiteli häntä pyhällä
öljyllä, ja kun yö saapui, alkoi laivaväki päästää vihlovia
valitushuutoja merkiksi, että heidän päällikkönsä nyt oli kuollut. Heti
päivän hämärtäessä paneutui Hasting arkkuun, ja pitkässä
hautajaissaatossa seurasivat niin hänen soturinsa häntä kaupunkiin,
komeimpaan kirkkoon, ja välissään kantoivat he luvattuja lahjoja.
Vahakynttilöiden keskeen kuoriin laskettiin arkku mustiin
verhotuille paareille. Mutta juuri kun piispa parhaillaan mongersi
latinaansa, heitti Hasting läsnäolevien silmien edessä äkkiä kannen
päältään ja hypähti ylös makuusijaltaan, miekka valmiina iskuun.
Samassa suhahtivat ilmaan muidenkin normannien aseet, joita he
olivat piilotelleet vaatteidensa alla, ja siinä silmänräpäyksessä syttyi
tulinen ottelu.
Rahat ja kalleudet raastettiin vähän ajan kuluttua taloista ja
kannettiin laivoihin. Kaikki naiset, joita saattoi myydä orjattariksi, ja
kaikki miehet, jotka kykenivät pitelemään airoja, otettiin mukaan,
ennenkuin viikinkilaivasto viimein souti pois. Mutta pian saivat
normannit hämmästyksekseen tietää, ettei kaupunki, jonka he olivat
ryöstäneet, ollutkaan Rooma, vaan pieni italialainen rantakaupunki
Luna.

28. "Lodbrokin pojat" muuttui vähitellen kunnianimeksi, josta
urhoollisimmatkin pitkät ajat kilvoittelivat. Normanneilla oli nyt mahti
merellä, ja sadoissa laivoissaan soutivat he Seine-virtaa ylös ja
nostivat ryntäystikkaansa Pariisin muureja vasten. Heitä oli
mahdoton vastustaa, vaan missä he näyttäytyivätkin, siellä valtasivat
he kaupunkeja, linnoja ja luostareita, ja lopulta ei Ranskan
kuninkaalla ollut muuta neuvoa kuin luovuttaa heille osa maastaan
herttuakunnaksi.
Heidän arvokkaimman päällikkönsä nimi oli siihen aikaan Astuja-
Rolf, koska hän oli liian suuri ja raskas ratsastamaan hevosella. Ja
hänestä tuli ensimäinen Normandian herttua. Mutta Rolfia ei millään
keinoin saatu suostumaan vanhaan tapaan: suutelemaan kuninkaan
jalkaa. Hän käski kuiskaten lähintä miestään toimittamaan tempun
hänen asemastaan, mutta viikinki kumartui vain puoliksi ja nosti
kuninkaan jalan huulilleen.
Vasta vanhoilla päivillään alkoi Rolf käydä ahkerammin kirkossa, ja
Rouenissa näytetään vieläkin hänen hautaansa kunnianarvoisassa
suippokaariholvissa. Normannien jälkeläiset perustivat sittemmin
loistavalla urhoudellaan omia valtakuntia sekä Englantiin että
hamaan Sisiliaan asti, ja puhuupa muutamissa seuduin sveitsiläisten
Alppienkin rinteillä vapautta rakastava kansa pohjoismaisesta
syntyperästään, ja monissa paikoin pidetään vieläkin aatelisveren
merkkinä kuulumista normannein sukuun.

29. VI.
ANSGARIUS.
Mälarissa on muuan saari, jota sanotaan Björköksi, Koivusaareksi.
Saarella taas on muuan laakso, jota sanotaan "mustaksi maaksi",
koska siinä multaan on sekoittunut hiiliä muinoisilta tulisijoilta. Sieltä
on kaivettu esiin suuret määrät astioiden, ruukkujen ja lasitavaroiden
siruja, joukossa joku kallisarvoisempikin esine tai rahakappale, jopa
aina Arabiasta asti. Onpa sieltä löydetty savenpalasiakin, joihin on
painunut selviä jälkiä niiden orjien sormista, jotka tuhat vuotta sitten
tukkivat herrojensa tupien seiniä. Tulipalossa ovat sitten
savenpalaset sattuneet paistumaan ja siten säilyneet meidän
päiviimme asti. Pakanallisia tuhka-uurnia, pieniä kristillisiä ristejä ja
ruumisarkkujen ruostuneita nauloja on saaren vanhoista haudoista
nostettu ihmisten ilmoille, ja rannalla näkyvät vieläkin matalan veden
aikana ne tammipaalut, jotka muinen kannattivat satamasiltoja.
Siellä sijaitsi ennen rikas kauppakaupunki Birka.
Eräänä kesä-iltana oli siellä paljon väkeä koolla. Ne, jotka eivät
saaneet kaupungin taloissa suojaa, asuivat ulkopuolella
lehtimajoissa. Kisakentällä ilakoi nuoriso ja kulki sitten pilan ja laulun

30. raikuessa ylös vuorelle, missä törrötti suurista mukulakivistä kyhätty
kehälinna ja mistä näkö-ala oli lavea ja vapaa. Miellyttävä viileys
raitistutti ilmaa. Talot, jotka oli väliin rakennettu hirsistä, väliin
kudottu oksista ja sitten tiivistetty savella, kuvastuivat leppien ja
riippakoivujen välitse tyyneen veteen.
Vilkkain oli kuitenkin hyörinä alhaalla satamasilloilla, sillä useita
ulkomaalaisia laivoja oli hiljattain laskenut rantaan, ja Frislandin
villakudoksilla oli suunnaton menekki.
Maihin kiipeilevillä muukalaisilla oli kaikilla kovat kantamukset,
mutta kaksi heistä kulki tyhjin käsin. Ne olivat muuan tummaihoinen,
kahdeksankolmatta vuotias benediktiiniläismunkki Corbien luostarista
Pikardiasta ja tämän ystävä munkki Vitmar. Hänen nimensä oli
Ansgarius, ja hän tarttui heti ensimäistä vastaantulijaa kaulasta ja
suuteli häntä molemmille poskille.
"Meidät ovat viikingit ryöstäneet puti puhtaiksi", puheli hän
reippaan ja iloisen ystävällisesti. "Ne ottivat meiltä kaiken
omaisuutemme, jopa kirjatkin ja ne lahjat, joita kuljetimme keisarilta
teidän kuninkaallenne. Nyt ei meillä ole mitään, millä maksaa
yösijamme. Ihmettelen tässä juuri itsekseni, kuka oikeastaan tahtoisi
ottaa suojiinsa kahta niin typösen tyhjää matkalaista?"
Mies, jolle hän puhui niin avonaisesti ja sukoilematta, näytti hyvin
tuimalta. Sattui näet niin, että mies olikin itse kaupungin päällikkö
Härger. Hän oli ahavanpurema, harmaahapsinen viikinki, joka vasta
vanhoilla päivillään oli asettunut kodin lepoon, ja hän katseli
epäluuloisesti sananjulistajia. Hän kyllä tiesi, keitä he olivat, sekä
että keisari oli lähettänyt heidät kuninkaan pyynnöstä puhumaan
kansalle, mutta hän vastasi yksikantaan: "Kuningas Björn on
metsällä."

31. Kaikilta tahoilta ojentui silloin vieraanvaraisia käsiä, ja muuan
vanha leski, Frideborg nimeltään, tarttui Ansgariuksen vyököyteen.
"Olisi loukkaus hyvää oikeuttani kohtaan", puheli hän, "ellen saisi
teitä vieraiksi tupaani, joka on tässä kaikkein lähinnä. Vaikka katto
siinä on hieman matala."
Ansgarius ja Vitmar astuivat kiitollisina hänen majaansa. Heti
peseydyttyään ja korjaeltuaan yksinkertaista vaatetustaan kävivät he
levolle.
Seuraavana aamuna astui Härger tupaan, sillä hän tahtoi koetella
heitä. Hän tapasi heidät istumasta lattialla verkkoja kutomassa,
Ansgarius oli hyvin laiha lihankidutuksesta ja paastoamisesta, ja hän
mumisi ulkoa kappaleita Davidin psalmeista, jotka muutoin olivat
hänen mielilukemistaan, kun hän vain pääsi kirjojensa pariin.
"Koska kuningas Björn on poissa", alkoi Härger teeskennellyn
leppeästi, "olen minä hänen sijastaan valmistanut teille muhkeat
pidot. Te olette varmaankin kovin nälkiintyneitä pitkän matkanne
jälkeen, ja mitään ei tule puuttumaan, ei harpunsoittoa eikä
maittavia ruokia."
"Me ansaitsemme jokapäiväisen leipämme kättemme työllä",
vastasi Ansgarius nöyrästi ja hiljaa. "Siksipä kudommekin nuottaa,
voidaksemme kalastaa ja varustaa itsellemme ja hyväntahtoiselle
emännällemme välttämättömimmät tarpeet. Sinun pidoissasi olisi
meidän paha olla."
Tultuaan linnaansa takaisin, sanoi Härger palvelijalleen: "Tässä on
aimo ruukullinen viiniä. Vie se Ansgariukselle ja kurkista sitten
ovenraosta, voiko hän olla vahvistamatta itseään kunnon
kulauksella."

32. Ansgarius otti ruukun palvelijalta ja kiitti, mutta sitten sitoi hän sen
suulle peitteen ja asetti sen nurkkaan. "Tästä saimme ehtoollisviiniä
kuoleville", sanoi hän. "Säilyttäkää sitä hyvin, äiti Frideborg.
Saisimmepa yhtä nopeasti kirkkomme pystyyn!"
Birkassa eleli joukko sotavankeja kristityistä maista, ja heistä oli
tehty orjia. Kun he kuulivat munkkien tulosta, kokoontuivat he
ilonkyyneliä vuodattaen talon edustalle, onnellisia onnellisempina
siitä, että saivat vielä kuulla kristillisiä opettajia. Monet birkalaisetkin
seurasivat uteliaina heitä ja huutelivat: "Ansgarius, milloin puhut sinä
meille siitä uudesta jumalasta?"
"Hänestä puhun minä mielelläni joka hetki", vastasi hän ja astui
oven eteen auringonpaisteeseen. "Kiitollisena tunnen sydämessäni,
että te svealaiset olette kunnon väkeä, jota minä ensi näkemältä
olen oppinut rakastamaan. Matka oli vaikea tänne läpi pimeiden
metsien ja yli sisäjärvien, jotka olivat suuria kuin meri. Mutta minkä
maan olettekaan te saaneet asuaksenne! Täällä on yltäkyllin viljaa ja
hunajaa ja polttopuuta ja jokia ja merenlahtia, ja tuvissa telmivät
reippaat, iloiset lapset. Parempia laivoja en ole nähnyt monen
rakentavan. Usein näin minä kylien ympäristössä miesten
kunnioittavasti kantavan multaa eri kihlakunnista jonkun suuren
päällikön hautakumpuun. Mutta kun minä kuulin, että hän oli ollut
merikuningas, joka oli hävittänyt rauhallisia rantoja, silloin muistin
minä, miksi olin matkalla. Kristus on Toriakin väkevämpi."
Kumeana murinana kaikui uhkaava vastaus. Kuningas Björn, joka
nyt oli saapunut metsästysretkeltään, seisoi myöskin kuulijain
parvessa. Sodassa tottelivat svealaiset häntä sokeasti ja
innostuneina, mutta rauhan aikaan pohtivat he hänen kanssaan lakia
ja oikeutta käräjillä, ja nyt tervehtivät he häntä kättä paiskaten.

33. Härger kuiskasi hänelle: "Ansgarius, jonka olet kutsunut tänne, on
ihmeellinen mies ja voittamaton ja melkein kuin jalo soturi. Hän on
antanut minulle paljon ajattelemisen aihetta. Useita kertoja olen
häntä koetellut ja nyt tahdon tehdä sen viimeisen kerran." Sitten
kääntyi hän Ansgariuksen puoleen näin sanoen: "On oikein ja
laadullista, etteivät sinulta koreat sanat puutu. Mutta jos sinun
jumalasi on niin mahtava kuin sanot, niin odotamme hänen
todistavan sen ihmeellä."
Ansgarius vastasi: "Jos minä olisin arvollinen rukoilemaan
herraltani ihmettä, niin tapahtuisi se siksi, että hän tahtoisi minusta
ja meistä kaikista tehdä hyviä ihmisiä. Silloin saisimme kyllä
rakennetuksi ensimäisen kirkonkin."
"Mitä sinuun tulee, Ansgarius, on hän jo sen ihmeen toimittanut",
vastasi Härger ja seurasi kuningasta. Sitten seisahti hän äkkiä ja
huudahti nauraen, kädet rinnalla ristissä: "Mutta jos sinä haluat
kirkon rakentaa, niin saatpa kutsua jättiläisiä avuksesi, muuten et
saa sitä jumallinnaasi pystyyn."
Ansgarius kääntyi pahoille mielin, ja illalla, kun hän virui
vuoteessaan, voimatta nukkua, luuli hän kuulleensa oudon äänen. Se
kaikui pehmeältä ja pelokkaalta kuin pienen lapsen, ja samalla
hänestä tuntui, kuin olisi hänen oma sydämensä kuiskannut:
"Ansgarius", sanoi ääni, "päällikkö puhui totta".
Hän kauhistui ja nousi aikaisin ja souti verkoilleen. "Varo vastaista
rantaa", huusi Frideborg hänen mennessään. "Siellä vuorten
vinkaloissa asuu vielä monta jättiläistä."
Se johti hänen mieleensä vielä kerran äänen sanat. Tuolla etäällä
kohosivat kalliot torneina, ja kun hän nosti päätään, luuli hän

34. melkein näkevänsä jättiläisten istuvan siellä ylhäällä, ja heidän
ihonsa oli kuin kaarnaa, ja heidän sormensa olivat kuin kouristuneet
valtavain paatten ympärille, ja heidän tukkansa oli valahtanut otsalle.
Päivän ensi tuuli suhisi mäntyjen latvoissa, ja Ansgarius risti
kätensä silmien yli. Niin istui hän hetkisen ajatuksiin ja kyselyihin
vaipuneena. Vähitellen syttyi hänen sielussaan sisäinen valo ja antoi
heti toisen mielen äänen sanoille.
Hän käänsi ruuhensa jälleen Birkaa kohti, ja kun hän oli päässyt
rannalle puiden ja pähkinäpensaiden sekaan, leikkasi hän itselleen
korkean ristin. Sen heitti hän olalleen ja meni kedolle, minne kansa
juuri kokoontui käräjiä pitämään.
Niin kuin Ansgarius puhui sinä päivänä, ei hänen vielä koskaan
eläessään oltu suotu käytellä sanan lahjaa. Ei ollut lopulta enään
ainuttakaan ihmistä Birkassa, joka ei olisi rientänyt häntä
kuulemaan. Sairaat ja vanhukset, jotka tuskin kykenivät liikuttamaan
jalkojansa, orjat, kauppiaat ja lapset, kaikki ohjasivat askeleensa
käräjäkedolle. Toiset istuivat ruohostossa, toiset kantoivat vielä
olallaan lapioitaan tai muita työkalujaan, ja suuret joukot antoivat
pukea itsensä valkoisiin vaatteisiin, ja heidät kastettiin rannalla.
Vihdoin ryhtyi kuningas Björn kyselemään jumalilta, sallivatko he
Ansgariuksen rakentaa huoneen uudelle jumalalle. Ansgarius seisoi
voitonvarmana ja iloisena hänen vieressään. Kuningas veisti siis
muutamia lastuja ja piirsi niihin riimukirjaimia. Kun hän sitten heitti
lastut maahan, asettuivat ne niin, että vastaus tuli myöntäväksi.
Hetket olivat sillä välin kiirehtineet, ja vielä kerran alkoi ilta
hämärtää. Vienot kultapilvet kuvastuivat järveen, metsissä vaikenivat
vähitellen kaikki äänet, ja kuusten latvat ulottuivat jo auringon
alisyrjään.

35. Otsa rypyssä ja silmät salamoiden, etäisyyteen tähdäten kohotti
Ansgarius ristin eteensä, ja hurmautunut kansa seurasi häntä
molemmin puolin. Astuttuaan muutamia askeleita ylenevälle
kummulle, iski hän ristinsä lujasti maahan.
Vielä äsken niin voimakas ääni vapisi. "Vihdoinkin on hetki tullut",
puhui hän melkein kuiskaten. "Tähän on tuleva kirkon kynnys, ja
tuonne, minne varjo osoittaa, alttari. Joka vuosi saman pyhimyksen
päivänä kuin tänään, kun tuoksu yhtä suloisena leviää niityiltä ja
puista, on viimeinen auringonsäde kulkeva samaa tietä kuin nyt varjo
ja valaiseva ovelta alttarin kultaa."
"Onko sinulla itselläsi tarpeeksi kultaa moista huonetta
rakentaaksesi, sinulla, joka elät vedellä ja leivällä?" kysyi Härger.
Ansgarius vastasi: "Jos minun jumalani on voimakkain, silloin
tiedän minä myös, että niiden jättiläisten, jotka rakentavat hänen
kirkkonsa avaraksi saliksi yli koko maan, täytyy olla niin väkeviä
uskossa ja tahdossa, etteivät he hiero kauppaa omaisuudesta eikä
palkasta. Ja sinut itsesi on valittu kasvamaan sellaiseksi jättiläiseksi,
Härger. Siinä on se ihme, jota pyysit. Valkoiset vaatteet odottavat
sinua, ja huomenna minä sinut kastan."
Kansa kääntyi katsomaan, minne varjo osoitti. Silloin havaittiin,
että se ojensi kärkensä juuri Härgerin talon edustalle.
Härger seisoi siinä vaiti, ja vaikeata oli arvata hänen ajatuksiaan.
Hän taisteli kovaa taistelua, mutta vähitellen kirkastuivat järeät
piirteet ja muuttuivat lempeämmiksi, rauhallisemmiksi entisestään.
Vihdoin meni hän taloonsa ja toi sieltä muinoisen laivakirveensä.
"Tehkää kuten minä", neuvoi hän. "Ottakaa kirveenne ja seuratkaa

36. minua yli järven metsään! Yö on valoisa, ja meidän on nyt sopiva
kaataa parhaat puut ensimäiseen kirkkoomme."
Vaikka jättiläiset olisivat kirveitä heilutelleet, eivät he olisi voineet
kaataa ja karsia mahtavampia honkia kuin ne, mitä nyt seuraavina
vuorokausina hinattiin ruuhien perässä yli järven. Puhuttuna ehtoona
kastettiin Härger ja Frideborg.
Suuren riemun vallitessa rakennettiin kirkko valmiiksi ja vihittiin.
Ansgarius heitti silloin hyvästit uudelle seurakunnalleen etäisessä
Pohjolassa ja ystävänsä Vitmarin seurassa alkoi hän pitkän
paluumatkan. Useat birkalaiset saattoivat heitä heimolaisten ja
tuttavien luo, ja kaikkialla otettiin heidät vieraanvaraisesti vastaan.
Mutta kotona Birkassa avasi Frideborg säkkinsä ja arkkunsa
lahjoittaakseen köyhille kaiken omaisuutensa. Mutta köyhiä ei ollut
rikkaassa Birkassa, vaan täytyi hänen määrätä tavaransa vietäväksi
toisiin seutuihin, missä paremmin tarvittiin hänen pieniä lahjojansa.
Olipa hänen tuvassaan kuitenkin jotakin, jota hän säästeli ja vartioi
kuin kallisarvoisinta aarretta. Hän säästeli ja hän vartioi viimeisiä
pyhän viinin tilkkoja, jotka vielä olivat jäljellä ruukussa. Hän kaatoi
ne pieneen pulloon ja kätki sen huolellisesti. "Tiputa sinä ne tilkat
suuhuni, kun viimeinen hetkeni on tullut", pyysi hän tytärtään, "ellei
ketään hengenmiestä ole silloin kaupungissamme".
Kuningas Björnin kuoltua tulivat sitten rauhattomat ajat, ja
uhmailevat päälliköt kohottivat uudelleen epäjumalankuvia Birkaan.
Joka aamu saivat kuvat vadillisen lihaa ja neljä leipäkyrsää
syödäkseen. Kristityt, joita usein pilkattiin, elelivät hiljalleen omaa
elämäänsä, ja Frideborg istui majassaan ja vanheni. Ansgarius lähetti
silloin Birkaan erakko Ardgariuksen, joka ehti kaupunkiin paraiksi

37. vuodattaakseen viimeiset tilkat pyhää viiniä kuolevan Frideborgin
huulille.
Ansgariuskin tuli vielä kerran tervehtimään rakasta seurakuntaansa
Birkassa, ja vaikka hän oli hyvin nuori vasta, oli hän jo silloin piispa
ja lavealti kuuluisa mies. Hänet haudattiin Bremeniin.
Myöhemmin hävitettiin Birka maan tasalle, ja kristityt kokoontuivat
Sigtunaan. Sinne rakensivat he useita kirkkoja, mutta hurjat
virolaiset tunkeutuivat laivoillaan Mälarille ja hävittivät Sigtunankin.
Kerrotaan heidän muiden kalleuksien joukossa ryöstäneen Neitsyt
Maarian kirkosta myös kaksi kuorinovea, joiden vieläkin pitäisi
oleman tallella Novgorodissa. Sulkeakseen Mälarin vastaisilta
hyökkäyksiltä, alkoivat silloin svealaiset linnoittaa muurein ja tornein
saarta, jolle sittemmin Tukholma kasvoi.
Lähellä muinaista Birkaa kohoaa nyt vuoren huipulla kiviristi
muistoksi Ansgariuksen, Pohjolan apostolin. Niinkuin risti joka päivä
muuttaa varjonsa kaikille tahoille auringon kulkiessa taivaalla, niin
rakennettiin myös aikojen kuluessa kristillisiä alttareita kaikkialle
maahan, etelään, länteen, itään ja pohjoiseen.

38. VII.
KILPINEITO.
KUUN PAISTEESSA.
Torgrim oli mahtavin talonpoika Roslagenissa ja eräänä iltana istui
hän tarinoimassa vieraittensa kanssa. Seinänrakoihin pistetyt päreet
paloivat vähitellen loppuun, mutta kuu paistoi katto-aukosta ja levitti
pehmeätä, ystävällistä valoaan yli pöydän ja kunnia-istuimen.
Mahtavuuden ajat olivat koittaneet niin svealaisille kuin
götalaisillekin, ja puhuttiin vain urotöistä ja seikkailuista, sillä
talonpoikaistuvan vieraat olivat hiljattain palanneet sotaretkeltä.
Silloin juoksi muuan orja tupaan ja laski kypärän keskelle pöytää
Torgrimin eteen. Sitä koristi neljä piikkiä, ja se seisoi niiden nojassa
kuin pata jaloillaan. Kypärässä virui äsken syntynyt alaston
tytöntylleröinen ja se takoi käsiään ja potki ja huusi.
"Sinun maasi ovat avarat, isäntä", sanoi orja. "Kuka on ne perivä
ja kuka niitä hoitava? Tähän asti olit lapseton, mutta tänä iltana
sinulle syntyi tytär. Voi meitä, ettei se ollut poika!"

39. Vieraat purskahtivat nauruun, ja kypärä pantiin kiertämään pitkin
pöytää, niin että jokainen sai nähdä lapsen ja pidellä sen pieniä
käsiä. "Niinpä niin, Torgrim", sorisivat iloiset äänet, "tästä sinä sait
oikean auramiehen! Tätä sinun sopii pukea ja laitella ja lellitellä ja
istutella. Mutta suurta hyötyä et hänestä saane koko hänen
elinaikanaan."
Kun kypärä oli vaeltanut kädestä käteen ja saapunut niin pöydän
alapäähän, minne kuun valo ei ulottunut, vaan missä pimeys vallitsi,
otti orja sen kainaloonsa ja asteli ovea kohti.
"Talonpoika", sanoi hän, "on kai viisainta minun viedä tämä lapsi
metsään kuolemaan."
Mutta samassa joutui hän kuljettamaan pienokaista kuun
valojuovan poikki, niin että Torgrim näki sen vielä kerran.
"Ei, hyvät tupani vieraat", huusi hän ja hypähti seisaalleen. "Toista
pitää teidän havaitseman. Kun tyttö kerran ojennettiin minulle
kypärässä, jota nuoruudessani niin usein kannoin, kun omalla
laivallani ulapoita lasketin, niin otan minä nyt seinältä kilpeni ja
saarnikeihääni ja lasken nekin sen viereen. Pese tyttöä lumella, orja,
ja pistä palanen karhunydintä sen suuhun, niin se lakkaa kirkumasta.
Tytär, tässä kirkkaassa kuunpaisteessa annan minä sinulle nimen, ja
nimitettäköön sinua Kypärättäreksi."
Sarvet täytettiin siis uudelleen, ja iloiset vieraat joivat
lapsennimittäjäisiä kuun paisteessa.
RIIMUKIRJOITUKSET.

40. Äiti oli orjatar. Hän kuoli pian, ja Kypärätär sai sitten kasvaa yksinään
isän kodissa. Tyttö seurasi isäänsä, kun tämä meni metsään
halkokirveineen, ja istui kahareisin hänen edessään, kun hän ratsasti
kyliin markkinoille. Pitkinä talvipuhteina, kun hän nojasi hänen
polveensa ja kopeloi hänen tuuheata partaansa, opetti isä häntä
punomaan joutsenjänteitä ja veistämään nuolia. Hänen ei tehnyt
lainkaan mielensä kursia nukkeja kankaanpalasista kuten muiden
tyttöjen, vaan oli hänen suurin ilonsa istua nahkasilla tulen ääressä
ja käännellä isänsä miekkaa, joka oli häntä hyvän joukon pitempi.
Mutta kohtalottaret käyttelevät oikullisesti valtaansa. Vaikka
Torgrim aina olikin hyvä tyttärelleen, synkkeni hänen mielensä
kuitenkin yhä enemmän siitä surusta, ettei hänellä ollut poikaa, joka
perisi hänen sota-aseensa ja talonsa ja tuottaisi suvulle kunniaa. Hän
hautoi pimeitä aatoksiaan. Orjat surivat hänen kanssaan, eikä hän
saanut kauvemmin rauhaa kotonaan.
Päivänä muuanna otti hän kirveensä, kuten tavallista, ja lähti
metsään, ja tytär seurasi häntä. He tulivat koivuviidakkoon, joka oli
niin tiheä, että tytön hiukset takertuivat oksiin. Aurinko paistoi niin
kauniisti läpi koivujen lehväin ja hänen aaltoilevan, vaalean
tukkansa, jota hän paraillaan irroitteli varvuista, että kaikkien olisi
pitänyt hyppiä ilosta. Mutta Torgrim kulki eteenpäin taakseen
katsahtamatta. Kun tyttö huuteli häntä, ei hän saanut vastausta, ja
siitä hetkestä ei Torgrimia enää milloinkaan nähty.
Tyttö samoili yhä ympäristössä kuten ennenkin, ja kylpi lumessa,
tullakseen vahvaksi. Yhtä niistä iloisista vieraista, jotka olivat istuneet
juomaseurassa silloin, kun häntä kannettiin kypärässä, sanottiin
Torvald Hjaltenpojaksi. Hän oli oiva sadunkertoja etäisestä Islannista,
ja vaikkei hän itse osannutkaan runota, oli hän kuitenkin

41. erinomaisen tietorikas. Eräänä päivänä osui hän vaelluksillaan jälleen
taloon, ja hän kertoili kauvan tytölle tämän isästä ja Manalan
varjoista. "Minä lähden häntä etsimään vaikka kuolleitten mailta",
vastasi hän Torvaldille, kun tämä oli vaijennut, ja riensi niin
oikopäätä metsään.
Käveltyään koko päivän, poimi hän marjoja pahimpaan nälkäänsä,
mutta lepäämistä ei hän vieläkään ajatellut. Hän kaikkoni yhä
kauvemmaksi elävitten ilmoilta; puutkaan eivät enää jaksaneet
kasvaa, vaan kyhjöttivät ne siinä harmaina ja kääpiömäisinä.
Sammal ei enää muodostanut kiviä pehmeiksi istumasijoiksi, maata
peitti santa, ja kallionjärkäleitä törrötti kaikkialla hujan hajan. Mutta
silloin hän havaitsi kulkevansa kalpean joukkion ympäröimänä, ja
ilma oli viileä kuin lähteen yllä. "Te olette kuolleita", kuiskasi hän ja
alkoi vavista.
Tästä tuli nyt kulkea alaspäin, yhä alaspäin kosteiden kallioiden
välitse. Alimmat porrasastuimet muodostivat avaran piirin, korkeina
kuin penkit, ja niille istuutuivat kalpeat haamut tutkittaviksi ja
tuomittaviksi. Alhaalla syvyydessä pauhasi pikimusta virta sähisevin
vaahdoin, ja sen toisella puolen tungeskeli haamuja tiheässä, pää
pään vieressä, niin pitkälle kuin silmä kantoi tässä hämärässä. Tyttö
ei kuitenkaan tuntenut itseään aivan avuttomaksi, sillä hänen
kupeellaan kävi nainen, jonka katse oli ystävällinen kuin kuunpaiste
Torgrimin tuvassa.
"Näin pienessä lapsessa ei ole mitään tuomitsemista", sanoi hän ja
sysäsi Kypärättären ohi penkkirivien toisten lasten joukkoon.
"Katsokaahan, hänen sormensa ja suunsa ovat vielä
punertavansiniset marjoista, joita hän juuri äsken käyskenteli
poimimassa."

42. Lasten kalpeus pelästytti tyttöä aluksi. Mutta heistä paistava valo
oli viattoman onnen hohdetta, ja pian alkoi hän leikkiä heidän
kanssaan ja taputella heitä vaapukkain värjäämillä sormillaan. "Mikä
sinun nimesi on?" kysyi hän siltä, jota hän piteli kädestä. Hän
vastasi: "Ehkä on minun nimeni Unhe". Ja lähinnä seisova vastasi
myös: "Nimeni lienee Unhe".
Valkeana kuin liitu ratsasti nyt Hel, Manalan julma kuningatar,
pitkin toista rantaa kolmijalkahevosellaan. "Minun silmäni ovat
terävämmät kuin muiden", huusi hän yli veden, "ja minä näen kyllä,
ettet sinä kuulu tänne, lapsukainen. Ketä sinä etsit? Jos isääsi etsit,
niin istuu hän Odinin salissa, jos hän on miekkaan sortunut tai
heittäynyt alas sukunsa surmankalliolta, ja Valhallaan on naisten
vaikea päästä. Mutta onko hän nyt sitten Odinin luona tai minun, niin
toivon minä yhtä, sitä nimittäin, että hänkin saisi pian nimekseen
Unhe, hänkin."
Ja syöjätär nauraa hohotti niin että kaiku vyöryili rotkoissa.
Kypärätär oli kätkenyt kasvonsa ystävällisen naisen vaatteisiin, sillä
nainen seisoi yhä hänen vieressään, mutta nyt hän heitti
kauhistuneena hänestä irti ja pakeni askelmia ylös. Hän kyyristeli ja
juoksi ja lipui vastaantulijain kylmäähuokuvain viittojen ja
käärinliinain alitse, niin että ne hiipoivat hänen selkäänsä. Kukaan ei
estänyt häntä kulkemasta, sillä hänhän oli lapsi. Huomaamatta
pujahti hän vihdoin puiden sekaan vapaan taivaan alle.
Yö ei ollut niin pimeä, ettei hän olisi tietä löytänyt, mutta tuli jo
täysi päivä, ennenkuin hän ehti kototaloonsa.
Orja istui kynnyksellä ja juotti maitokulhosta tarhakäärmettä, joka
asusteli nurkan alla ja joka usein longerteli aina liedelle asti.

43. Kun orja oli hetkisen kuunnellut Kypärättären kertomusta, puhui
hän käärmeelle puoleksi laulaen: "Viisas eläin, lapsi on nukahtanut
metsään ja nähnyt unta kaikesta siitä eriskummallisesta tiedosta,
mitä tuo islantilainen eilen hänelle lasketteli. Vaan kuka tietää? Ehkä
oli siinä sentään vakavampikin kysymyksessä kuin pelkkä uni. Siitä ei
sovi sellaisen tietämättömän orjaraukan kuin minun lausua mitään.
Mutta raskaalta vain tuntuu, että niin hyvän isännän kuin Torgrimin
kohta pitää ainiaaksi vaipuman unholaan."
Islantilainen kuuli hänen sanansa ja paljain päin kiiruhti hän
tuvasta ja vastasi: "Sinä puhut niinkuin parhaiten ymmärrät, rakas
orja. Mutta nyt on riimukirjoitus tullut meille Odinilta, ja se on viisain
ja suurin lahja, minkä hän on meille koskaan antanut. Sen rinnalla
eivät kulta ja rautakaan maksa mitään. Tyhjiä hautakiviä oli täällä
paljon, mutta riimukirjoitukset tulevat nyt koristamaan kiviä kuin
lehdet puuta, ja nyt voivat kuolleetkin puhella kanssamme.
Voitonriimut, lakiriimut, runoriimut, sukuriimut, terve teille, sillä te
olette surmanneet unheen."
Hän kutsui orjan mukaansa ja riippakoivun alle veden reunaan
nosti hän pystyyn kiven Torgrimin muistoksi. Piirrettyään mielestään
sopivat riimusanat kiveen, suuteli hän Kypärätärtä otsalle ja meni
matkaansa.
Sitten istui tyttö mielellään iltaisin ruohossa muistokiven juurella,
ja kun hän alkoi ymmärtää riimupiirrosten voimaa, täytyi hänen itkeä
ilosta. Sillä ohikulkijat pysähtyivät ja lukivat kaikuvalla äänellä:
"Kypärätär pystytti kiven isälleen Torgrimille, kuuluisalle taponpojalle.
Jokainen, joka käy tästä ohi, lukekoon hänen nimensä ja painakoon
sen mieleensä."

44. KYPÄRÄTÄR RATSASTAA EERIKKI VOITTOISAN LUO.
Kun Kypärätär tuli neljäntoista vanhaksi, pani hän isänsä kypärän
päähänsä ja otti hänen kilpensä ja keihäänsä ja ratsasti Uppsalaan.
Ruohoisalla sukukummulla istui siellä nuorukainen, joka näytti yhtä
vanhalta kuin hänkin. Hänen ulkomuotonsa oli kova ja uhmaileva, ja
kerran leikkiessään oli hän saanut iskun juomasarvesta, mistä oli
jäänyt yli nenän ulottuva arpi.
"Hyvää huomenta, Kilpineito", tervehti hän. "Eikö sinullakaan ole
ystävällistä sanaa sanottavana sille, joka istuu isänsä hautakummulla
ja huutaa perintö-oikeuttaan? Isäni Olavi ja hänen veljensä Eerikki
hallitsivat kuninkaina yhteisesti koko svealaisten valtakuntaa."
"Kuka sitten on nyt kuninkaana, ellet sinä?" kysyi tyttö.
"Minä olen Styrbjörn ja minua he eivät tahdo kohottaa kilville ja
minulle he eivät tahdo osoittaa kunnioitustaan", huokasi hän
katkerasti. "Kivin ja iskuin ajoivat he minut äsken pois käräjäpaikalta,
koska he eivät halunneet näin nuorta kuningasta."
"Onko Eerikki viisas ja voittoisa?" kysyi tyttö ja laski keihäänsä
poikkipäin hevosensa selkään ja odotti.
Styrbjörn ei vastannut mitään, mutta viha punasi hänen otsansa,
ja hän hypähti seisaalleen kädet nyrkissä. Silloin sanoi tyttö: "Nyt
näen, että Eerikki on viisas ja voittoisa, ja siksi onkin hän oikea mies
meitä hallitsemaan, mutta sinä olet kopea ja pahansisuinen. Parasta
on, että sinä pyydät häneltä muutamia suuria laivoja ja purjehdit
viikinkiretkille." Sitten ratsasti tyttö edelleen kuninkaankartanoon.

45. Styrbjörn noudatti hänen neuvoansa. Illalla, kun kaikki olivat
koossa, astui hän saliin. Eerikki Voittoisa istui kunnia-istuimellaan
päivänpaahtamana, korkeana ja miehekkään kauniina, ja leppein
sanoin lupasi hän Styrbjörnille kuusikymmentä täysin varustettua
laivaa. Mutta Styrbjörn ei huolinut edes kiittää, vaan murjotti yhtä
synkkänä paikallaan.
Kauvimpana päätyseinän lähellä seisoi kaksitoista valittua
kilpineitoa. Kypärätär oli jo otettu heidän joukkoonsa
kahdentenatoista ja nuorimpana. Monen sotakarhun kasvot
kirkastuivat, kun he katselivat näitä suloisia olentoja, mutta
kilpineidot eivät kiinnittäneet lainkaan huomiotansa sotureihin, vaan
pakisivat iloisesti keskenään aseistaan ja hevosistaan, jotka
tömistelivät tallissa.
Kun Styrbjörn hyvästiä heittämättä asteli ovea kohti ja kulki
kilpineitojen loistavan parven ohi, kääntyi hän Kypärättären puoleen
ja sanoi: "Ikävä on karkoitetun kuninkaanpojan keinua yksinään
myrskyävillä aalloilla. Seuraa minua, keihäsneito!"
Mutta silloin alkoivat kilpineidot nauraa ja heidän naurunsa soi
voimakkaana kuin kosken pauhu keväällä jäiden temmeltäessä.
"Kilpineito ei seuraa ketään", vastasi Kypärätär, voimatta vieläkään
hillitä nauruaan. "Minullakin oli isä. Vaikka hän olisi kuollut
kymmenin kerroin, pitää hänen kerran kuuleman, että minä olen
hoidellut hänen yksinkertaista talonpoikaispeistänsä yhtä
kunniakkaasti, kuin jos hänellä olisi ollut poika. Pukeudu esi-isiesi
sotisopaan, Styrbjörn, äläkä anna naisten häväistä itseäsi!" Styrbjörn
painui silloin laivoilleen joen suuhun, ja aamun koittaessa lähti hän
matkaan. Upeimmissa laivoissa olivat purjeet koristetut keltaisin ja
punaisin viivoin, ja verkkaisaan, juhlallisesti liukuivat laivat ruovoston

46. läpi. Kun laivue kääntyi Mälarin ulapalle, välitse lehteväin saarten,
mistä karja heitä oudoksuen töllisteli, nousi vastatuuli. Mutta
kolmekymmentä airoparia pistettiin jokaisesta laivasta veteen, ja niin
kiitivät ne nopeasti tuntemattomia kaukomaita kohti. Styrbjörn
käännähti silloin ympäri ja katsoi yli rantojen ja sanoi miehilleen:
"Ellei minusta kerran tule tämän maan kuningasta, en tahdo elää."
STYRBJÖRN MERELLÄ.
Hän purjehti nyt kaikki meret ja valloitti linnoja ja maita ja sai
lisänimen Väkevä. Niin tuli hän myös Wollinin saarelle Itämeressä,
missä oli kuuluisa Jomsviikingien linnoitus Jomsborg.
Sitä pidettiin valloittamattomana, ja sadut kertovat sen muurien
sisällä olleen niin suuren sataman, että kaksisataa suurta laivaa sopi
sinne vieri viereen. Styrbjörn pääsi selville, että päällikkö oli poissa,
ja hän käski väkeään soutamaan ankarasti. Poikittain sataman suulla
kohosi muurattu, torniin päättyvä holvi. Aukoista sateli kiviä ja
palavaa pikeä niiden niskaan, jotka yrittivät lähetä muuria, ja
raudoitetut portit sulkivat sisäänkäytävän. Jyrisevin sotahuudoin
heittäytyivät kaikki soutajat taaksepäin yht'aikaa, ja Styrbjörnin laiva
lensi viuhuen läpi vaahdon. Ryskyen, kuin olisi paatinen vuori
haljennut, musertuivat telkeet, ja portit pamahtivat auki, mutta
laivakin sai töytäyksessä loppunsa. Soturit paneutuivat silloin airojen
varaan ja uivat linnaan. Ja sitten pakotettiin hurjat ja ylpeät
Jomsviikingit ottamaan Styrbjörn Väkevä päällikökseen.
Ketään ei päästetty Jomsviikingien joukkoon, joka oli nuorempi
viittätoista tai vanhempi viittäkymmentä vuotta. Hänen piti olla
karaistu ja reipas, eikä hänen tullut arkailla taistelemasta yksinään
kahta vastaan. Moisille nuorukaisille ja miehille oli todellinen ilo

47. seurata sellaista johtajaa kuin Styrbjörn. Hän olikin melkein
alituiseen sotaretkillä. Jomsviikinkinä ei hän koskaan saanut näyttää
murheelliselta, ei valittaa eikä vaikerrella, mitä sitte tapahtuikaan, ja
aseleikeissä ja aaltojen tanssissa olikin siihen harvoin aikaa. Mutta
soutumiehet kuulivat hänen öisin heittelehtivän vuoteellaan,
unetonna. Mainetta ja valtaa ja kaikkea, mitä merikuningas suinkin
saattoi halata, oli hän saavuttanut, ei vain sitä ainoata, mistä hän
uneksi öin ja päivin: seisoa isänsä hautakummulla Uppsalassa
svealaisten kuninkaaksi huudettuna. Harald Sinihammas Tanskasta,
joka tarvitsi hänen apuaan, antoi hänelle tyttärensä puolisoksi. Mutta
usein ajatteli Styrbjörn vielä sitä ylvästä keihäsneitoa Eerikki
Voittoisan salissa, ja hänen mielensä yrmistyi yhä. Uhkauksin pakoitti
hän Harald Sinihampaan kaksinsadoin laivoin saapumaan luokseen.
Kokoontuneet laivat eivät lopulta sopineet edes Jomsborgin
suureen satamaan, ja tuhannenkahdensadan lohikäärmepurren
päällikkönä lasketti nyt Styrbjörn Itämerta ylös yhä valoisampia öitä
ja yhä metsäisempiä saaria kohti.
Saatuaan miehensä maihin Mälar-järven suulle, poltti hän
uhmaten laivansa. Mutta kun Harald Sinihammas näki liekit, käänsi
hän äkkiä purtensa tuuleen ja pakeni kotiinsa Tanskaan. Styrbjörn ei
tuosta kuitenkaan kadottanut rohkeuttansa, vaan läpi metsien raivasi
hän itselleen tien, matkaten Fyriskenttää kohti. "Joko minä pian istun
kunnia-istuimella Uppsalassa", mumisi hän, "tai luodaan minulle
hautakumpu maasta, joka olisi pitänyt olla minun".
FYRISKENTÄN TAPPELU.
Eerikki Voittoisa, joka oli valpas ja sotataitoinen suurkuningas, oli jo
lähettänyt arpakapulan kiertämään ja koonnut koko svealaisten

48. sotavoiman. Kaksi päivää kamppailtiin tasangolla, ilman että
kumpikaan sotajoukko otti väistyäkseen.
Kun toinen päivä kääntyi yöksi, uhrasi Styrbjörn Torille.
Savupilvissä näkyi hetkisen ajan punapukuinen, punapartainen mies,
joka surumielisesti katseli häntä. "Ymmärrän, että sinä ennustat
minulle kuolemaa", sanoi Styrbjörn ja painoi päänsä alas. "Paljon
sinä minulle annoit, et vain sitä, mitä minä eniten halasin. Sellainen
on ihmisen kohtalo!"
Sillävälin meni Eerikki Voittoisakin uhrilehtonsa suureen
jumalaintaloon. Ulkopuolelta koristi sitä reunus, joka näytti
kultaketjulta, mutta sisältä oli talo synkeä, ja lattia vajosi usein
askelmin jumalankuvain luo kuin Manalaan. "Kymmenen vuoden
kuluttua annan minä sinulle, Odin, itseni ja henkeni, jos sinä nyt
lahjoitat minulle voiton", kuiski hän hiljaa, ja kun hän oli lopettanut
puheensa, seisoi hänen edessään yksisilmäinen mies, hattu syvään
painettuna. "Niin kuulutte te siis kaikki minulle", sanoi haamu, ojensi
hänelle keihään ja katosi.
Päivän koitteessa nousi Eerikki Voittoisa lähimmälle
hiekkaharjullepa häntä seurasi uskollisesti Torgny Laamanni, joka
monissa taisteluissa oli auttanut häntä viisain neuvoin. Torvet
puhalsivat hyökkäykseen, ja sukukummuilta, harjuilta ja teiltä pölisi
hiekka ilmaan jalkojen ja kavioitten poljennasta. "Kaikki Odinille!"
huusi sitten Eerikki Voittoisa ja heitti keihäänsä, ja siitä merkistä
tuiskahti kokonainen sadekuuro nuolia ilmaan.
Kun hiekkapilvi läheni pitkin tasankoa, luulivat Styrbjörn ja hänen
viikinginsä, että siellä tuli ratsumiehiä, ja he ojensivat keihäänsä
heitä pysäyttääkseen. Mutta keltaisesta myllerryksestä rynkäsi esiin
härkiä ja hevosia, joita oli useampia sidottu samaan riviin, ja ikeet

49. olivat täynnänsä veitsenteriä, keihäänkärkiä ja teräviä koukkuja.
Härkien mylvinä sekaantui aseiden kalskeeseen, ja ruoho punautui
kaatuneiden verestä. Styrbjörn, joka ei niin paljon pelännyt
kuolemaa, kuin sitä, että hänen viimeiset uskollisensa häpeällisesti
pakenisivat, iski taistelumerkkinsä lujasti maahan ja puolusti sitä,
vaikka hän jo vajosikin polvilleen haavainsa heikontamana. Silloin
huomasi hän hiekkapyörteissä ikäänkuin soihtujen kimallusta. Siellä
laski täyttä laukkaa kilpineitojen loistava parvi kohotetuin keihäin, ja
hän tunsi Kypärättären tämän liehuvasta tukasta. Styrbjörn huusi
hänelle, että jos hän olisi seurannut häntä, olisivat he nyt molemmat
samana päivänä saaneet ratsastaa Odinin saleihin. Tyttö vastasi, että
niin saattoi vieläkin käydä, ja että hän siellä ehkä muuttuisi hänelle
suosiollisemmaksi. Mutta kohta ei kumpikaan enää voinut kuulla
toisensa puhetta, ja Styrbjörn kaatui nuolien lävistämänä.
Eerikki Voittoisa odotti yhä hiekkaharjulla ja piteli sylissään pientä
poikaansa, josta sittemmin tuli aikakirjojen Olavi Sylikuningas.
Alhaalla hoviväen joukossa seisoi islantilainen Torvald
Hjaltenpoika. Äkkiä tempasi hän harpun ja riensi mäelle, pää uljaasti
pystyssä ja silmät säkenöiden. Hän, joka ei milloinkaan ennen ollut
osannut runoilla, sai nyt Odinilta hetkiseksi sen hurmaannuksen,
joka on runotaiteen lähde. Eerikki Voittoisa veti käsivarreltaan
leveimmän kultarenkaan, tarjotakseen sitä hänelle palkinnoksi. Mutta
Torvaldin katse harhaili kaukana, ja yhä syvenevin sävelin lauloi hän
elämänsä ainoan laulun, mahtavan sankarilaulun Fyriskentän
taistelusta.
Laulu kaikui yli hiljentyneen kentän, ja korppiparvet osoittivat jo,
minne valkyriat ohjailivat hevosiaan, kalvenneita korjatakseen.
Ylpeästi ja iloisesti odottaen virui siellä monta kuuluisaa soturia, ja

50. valkyriat, ankarat kuolemanimmet, nostivat heidät hellästi kuin sisar
sylissään hevosen selkään. Vihdoin saapuivat he sille kohdalle, missä
nuolisade oli tiheimpänä tuiskunnut. Heidän täytyi pysähtyä
hetkiseksi ihailemaan eteensä avautuvaa näkyä, sillä siinä makasivat
kaikki ne kaksitoista kilpineitoa, kaatuneina riviin toistensa rinnalle,
entisen ihanina vielä kuolossakin.
Muuan valkyrioista nosti Kypärättären hevoselleen ja karahutti
ylöspäin pitkin sateenkaaren siltaa. Mahtavan jumallinnan kumina
herätti Kypärättären, ja kun hän avasi silmänsä, näki hän valon
paistavan Frejan loistosalista ja Torin punanhohtavasta
kalliovarustuksesta, mistä kuului kamala jyrinä ja huohotus. Ja niin
vietiin hänet Odinin saliin.
Sen seinät olivat rakennetut keihäänvarsista ja ne olivat
kultakilpien peittämät, ja rautahelaisilta penkeiltä nousivat
sotakarhut syleilemään poikiaan ja vanhoja taistelutovereitaan
miekkaansortuneiden joukosta, sekä kuulemaan uutisia maasta.
Mutta muuan vanha mies istui yksinänsä loukossa, toisten puuhista
välittämättä. "Minulla ei ole ketään odotettavana", huokasi hän
raskaasti. "Minun ainoa lapseni oli tyttö, ja se häpeä koski minuun
niin kovasti, että minä syöksyin sukuni surmankalliolta alas."
Kypärätär varjosti silmiään. Nyt näki hän, että mies olikin Torgrim.
Hän kiiruhti kietomaan käsivartensa hänen olkapäilleen ja nyyhkytti:
"Isä, vihdoinkin minä sinut löysin! Tässä tulen minä tuomaan sinulle
aseesi takaisin. Hyvin ne minua palvelivat, kunnes kaaduin
miekaniskuihin."
Vanhuksen rinta korahti ja hän veti tyttärensä luokseen.

51. Mutta koko avarassa salissa vallitsi nyt syvä hiljaisuus, sillä etäinen
harpunsoitto Fyriskentältä helähteli tänne asti, ja kaikki tahtoivat
kuunnella. Silloin kumartuivat valkyriat toistensa puoleen,
seisoessaan siinä ovella korpin siivin koristetut kypärät päässä ja
kuiskivat: "Sopii nyt Torgrimin, tuon uljaan talonpojan, iloita siitä,
että hänellä oli tytär!"

52. VIII.
SIGRID ÄVERIÄÄN KOSIJAT.
Eerikki Voittoisa oli nainut erään rikkaan talonpojan, Skaguls-
Tosten, tyttären. Tämä tytär oli kovin ylpeä monista kartanoistaan, ja
häntä sanominkin Sigrid Äveriääksi.
Eerikki Voittoisa ei voinut lopulta kauvempaa viihtyä niin
kovasydämisen naisen kanssa, vaan otti itselleen toisen vaimon.
Mutta ensin lahjoitti hän Sigrid Äveriäälle useimmat Adilsin-aikaisista
kultakalleuksista ja lähetti hänet sitten maatilalleen takaisin. Siellä
istui hän kunniaistuimella kullankirjaillussa hunnussaan ja
näädännahkaviitassaan, paksut kultarenkaat ranteissa ja kaulassa.
Hän oli helakan vaalea ja roteva ja voimakas kuin jättinainen, eikä
kosijoita puuttunut. Mutta hän ymmärsi, että he ajattelivat etupäässä
hänen rikkauksiaan. Hymyillen joi hän heidän maljansa simasarvesta,
mutta kun he olivat asettuneet makuulle, sytytti hän talon tuleen ja
poltti heidät sinne. Sitten ratsasti hän sen suuremmasti surematta
johonkin toiseen kartanoonsa. "Opetanpa pikkukuninkaita
kosiskelemaan naista, joka on ollut Eerikki Voittoisan puolisona",
sanoi hän.

53. Viimein saapui parvi norjalaisia lähettiläitä. He astuivat kunnia-
istuimen eteen ja ojensivat hänelle tavattoman suuren,
kullankimaltelevan renkaan. "Muistatko vanhoja päiviä?" tervehtivät
he. "Yöllä ennen Fyriskentän tappelua lupasi Eerikki Voittoisa itsensä
Odinille kymmenen vuoden kuluttua, jos vain jumala antaisi hänelle
voiton. Aika vierii nopeasti, sinä kylmäsydäminen nainen! Ne
kymmenen vuotta ovat nyt lopussa, ja Eerikki Voittoisa on mennyt
Odinin luo. Kuningas Olavi Tryggvenpoika Norjasta ei liene
urhoudessa häntä huonompi. Hän lähettää sinulle kosiolahjaksi
tämän kultarenkaan ja pyytää tavata sinua joen rannalla valtakuntien
rajalla, kun kevät lähestyy."
Sigrid Äveriäs kiersi renkaan leveälle, hohtavanvalkoiselle
käsivarrelleen. Mutta rengas oli niin painava, että hänen täytyi tukea
kyynärpäätä toisella kädellä. "Onpa se raskasta kultaa, jota ei Sigrid
Äveriäs jaksa nostaa", vastasi hän ja lupasi tulla kohtaukseen. Mutta
rengas luisui käsivarrelta ja vieri pitkin lattiaa.
Lähettilästen poistuttua huomasi hän molempain seppäinsä
punniskelevan rengasta käsissään ja kuiskailevan keskenään.
Kuningatar viittasi sepät luokseen ja kysyi, miksi he tekivät pilaa
renkaasta. Ensin he eivät tahtoneet tunnustaa, mutta lopulta täytyi
heidän puhua suora totuus. "Rengas on väärä", sanoivat he. Kun hän
sitten käski särkemään sen, havaittiinkin sen sisältävän pelkkää
kuparia. Muutamat hovimiehet, jotka olivat käyneet Norjassa,
muistelivat nähneensä samaisen renkaan toimittamassa kolkuttimen
virkaa Laden jumalainhuoneen ovella.
"Olavin petokset eivät pysähtyne tähän", huudahti hän
vihastuneena. Mutta kun kevät koitti, ratsasti Sigrid kuitenkin
Kungahällaan häntä tapaamaan.

54. Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebookultra.com