Mixed Methods Social Networks Research Design and Applications Silvia Domínguez

Mixed Methods Social Networks Research Design and Applications Silvia Domínguez
Mixed Methods Social Networks Research Design and Applications Silvia Domínguez
Mixed Methods Social Networks Research Design and Applications Silvia Domínguez

1. Visit https://ebookultra.com to download the full version and
explore more ebooks or textbooks
Mixed Methods Social Networks Research Design and
Applications Silvia Domínguez
_____ Click the link below to download _____
https://ebookultra.com/download/mixed-methods-social-
networks-research-design-and-applications-silvia-dominguez/
Explore and download more ebooks or textbooks at ebookultra.com

2. Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
Environmental Social Sciences Methods and Research Design
1st Edition Ismael Vaccaro
https://ebookultra.com/download/environmental-social-sciences-methods-
and-research-design-1st-edition-ismael-vaccaro/
Counseling Research Quantitative Qualitative and Mixed
Methods Second Edition Carl J. Sheperis
https://ebookultra.com/download/counseling-research-quantitative-
qualitative-and-mixed-methods-second-edition-carl-j-sheperis/
A Handbook for Social Science Field Research Essays
Bibliographic Sources on Research Design and Methods 1st
Edition Ellen Perecman
https://ebookultra.com/download/a-handbook-for-social-science-field-
research-essays-bibliographic-sources-on-research-design-and-
methods-1st-edition-ellen-perecman/
Mixed Methods Research Merging Theory with Practice 1st
Edition Sharlene Nagy Hesse-Biber
https://ebookultra.com/download/mixed-methods-research-merging-theory-
with-practice-1st-edition-sharlene-nagy-hesse-biber/

3. Mixed Signal and DSP Design Techniques 1st Edition Kester
https://ebookultra.com/download/mixed-signal-and-dsp-design-
techniques-1st-edition-kester/
Combining Methods in Educational and Social Research
Conducting Educational Research 1st Edition Stephen Gorard
https://ebookultra.com/download/combining-methods-in-educational-and-
social-research-conducting-educational-research-1st-edition-stephen-
gorard/
Research Methods Design and Analysis 12. ed., global ed
Edition Christensen
https://ebookultra.com/download/research-methods-design-and-
analysis-12-ed-global-ed-edition-christensen/
Advances in Cancer Research Vol 83 1st Edition George
Klein (Editor)
https://ebookultra.com/download/advances-in-cancer-research-
vol-83-1st-edition-george-klein-editor/
Protein Design Methods and Applications 2nd Edition
Valentin Köhler (Eds.)
https://ebookultra.com/download/protein-design-methods-and-
applications-2nd-edition-valentin-kohler-eds/

5. Mixed Methods Social Networks Research Design and
Applications Silvia DomÃ​nguez Digital Instant Download
Author(s): Silvia DomÃ​nguez, Betina Hollstein
ISBN(s): 9781107027923, 1107027926
Edition: draft
File Details: PDF, 4.28 MB
Year: 2014
Language: english

8. Mixed Methods Social Networks Research
Design and Applications
This edited volume demonstrates the potential of mixed methods designs
for the research of social networks and the utilization of social networks
for other research. Mixing methods applies to the combination and integra-
tion of qualitative and quantitative methods. In social network research,
mixing methods also applies to the combination of structural and actor-
oriented approaches.
The volume provides readers with methodological concepts to guide
mixed method network studies with precise research designs and methods
to investigate social networks of various sorts. Each chapter describes the
research design used and discusses the strengths of the methods for that
particular field and for specific outcomes.
Silvia Domínguez is an Associate Professor of Sociology and Human
Services in the Department of Sociology and Anthropology at Northeastern
University.
Betina Hollstein is Chair of Microsociology in the School of Economics,
and Social Sciences at the University of Hamburg.

10. Structural Analysis in the Social Sciences
Mark Granovetter, editor
The series Structural Analysis in the Social Sciences presents studies that ana -
lyze social behavior and institutions by reference to relations among such con-
crete social entities as persons, organizations, and nations. Relational analysis
contrasts on the one hand with reductionist methodological individualism
and on the other with macro-level determinism, whether based on technol-
ogy, material conditions, economic conflict, adaptive evolution, or functional
imperatives. In this more intellectually flexible structural middle ground, ana-
lysts situate actors and their relations in a variety of contexts. Since the series
began in 1987, its authors have variously focused on small groups, history,
culture, politics, kinship, aesthetics, economics, and complex organizations,
creatively theorizing how these shape and in turn are shaped by social rela-
tions. Their style and methods have ranged widely, from intense, long-term
ethnographic observations to highly abstract mathematical models. Their dis-
ciplinary affiliations have included history, anthropology, sociology, political
science, business, economics, mathematics, and computer science. Some have
made explicit use of social network analysis, including many of the cutting-
edge and standard works of that approach, whereas others have kept formal
analysis in the background and used “networks” as a fruitful orienting meta-
phor. All have in common a sophisticated and revealing approach that force-
fully illuminates our complex social world.
Other Books in the Series
1. Mark S. Mizruchi and Michael Schwartz, eds., Intercorporate
Relations: The Structural Analysis of Business
2. Barry Wellmann and S. D. Berkowitz, eds., Social Structures: A Network
Approach
3. Ronald L. Breiger, ed., Social Mobility and Social Structure
4. David Knoke, Political Networks: The Structural Perspective
5. John L. Campbell, J. Rogers Hollingsworth, and Leon N. Lindberg, eds.,
Governance of the American Economy
6. Kyriakos M. Kontopoulos, The Logics of Social Structure
7. Philippa Pattison, Algebraic Models for Social Structure
8. Stanley Wasserman and Katherine Faust, Social Network Analysis:
Methods and Applications
9. Gary Herrigel, Industrial Constructions: The Sources of German
Industrial Power
10. Philippe Bourgois, In Search of Respect: Selling Crack in El Barrio,
Second Edition
11. Per Hage and Frank Harary, Island Networks: Communication,
Kinship, and Classification Structures in Oceana
12. Thomas Schweitzer and Douglas R. White, eds., Kinship, Networks,
and Exchange
13. Noah E. Friedkin, A Structural Theory of Social Influence

12. Mixed Methods Social Networks
Research
Design and Applications
Edited by
Silvia Dom ínguez
Northeastern University
Betina Hollstein
Hamburg University

13. 32 Avenue of the Americas, New York, NY 10013–2473, USA
Cambridge University Press is part of the University of Cambridge.
It furthers the University’s mission by disseminating knowledge in the pursuit of
education, learning, and research at the highest international levels of excellence.
www.cambridge.org
Information on this title: www.cambridge.org/978110763105 2
© Cambridge University Press 2014
This publication is in copyright. Subject to statutory exception
and to the provisions of relevant collective licensing agreements,
no reproduction of any part may take place without the written
permission of Cambridge University Press.
First published 2014
Printed in the United States of America
A catalog record for this publication is available from the British Library.
Library of Congress Cataloging in Publication data
Mixed methods social networks research / [edited by] Silvia Domínguez,
Northeastern University, Betina Hollstein, Hamburg University.
pages  cm. – (Structural analysis in the social sciences)
Includes bibliographical references and index.
ISBN 978-1-107-02792-3 (hardback : alk. paper)
1. Social networks – Research – Methodology.  I. Domínguez, Silvia,
1961–  II. Hollstein, Betina, 1965–
HM741.M59  2014
302.3–dc23    2013027222
ISBN 978-1-107-02792-3 Hardback
ISBN 978-1-107-63105-2 Paperback
Cambridge University Press has no responsibility for the persistence or
accuracy of URLs for external or third-party Internet Web sites referred to in
this publication and does not guarantee that any content on such Web sites is,
or will remain, accurate or appropriate.

14. In memory of our colleague and friend
Janet W. Salaff

16. ix
List of Tables page x i
List of Figures xiii
Contributors xvii
Foreword by H. Russell Bernard xxvii
Acknowledgments xxxi
Part I. General Issues
1 Mixed Methods Social Networks Research: An Introduction 3
Betina Hollstein
2 Social Network Research 35
Peter J. Carrington
3 Triangulation and V alidity of Network Data 65
Andreas  Wald
4 A Network Analytical Four-Level Concept for an
Interpretation of Social Interaction in Terms of
Structure and Agency 90
Roger Häussling
Part II. Mixed Methods Applications
5 Social Networks, Social Influence, and Fertility in Germany:
Challenges and Benefits of Applying a Parallel
Mixed Methods Design 121
Laura Bernardi, Sylvia Keim, and Andreas Klärner
6 Two Sides of the Same Coin : The Integration of Personal
Network Analysis with Ethnographic and Psychometric
Strategies in the Study of Acculturation 153
Isidro Maya-Jariego and Silvia Domínguez
Contents

17. x Contents
7 Adaptation to New Legal Procedures in Rural China:
Integrating Survey and Ethnographic Data 177
Christine B. Avenarius and Jeffrey C. Johnson
8 Mixing Ethnography and Information Technology
Data Mining to V isualize Innovation Networks in Global
Networked Organizations 203
Julia C. Gluesing, Kenneth R. Riopelle, and
James A. Danowski
Part III. New Methodological Approaches
Used in Mixed Methods Designs
9 Fuzzy-Set Analysis of Network Data as Mixed Method:
Personal Networks and the Transition from School to Work 237
Betina Hollstein and Claudius Wagemann
10 Reconstructing Social Networks through Text Analysis:
From Text Networks to Narrative Actor Networks 269
Joan Miquel Verd and Carlos Lozares
11 Giving Meaning to Social Networks: Methodology for
Conducting and Analyzing Interviews Based on Personal
Network V isualizations 305
José Luis Molina, Isidro Maya-Jariego, and Christopher
McCarty
12 Simulating the Social Networks and Interactions of Poor
Immigrants 336
Bruce Rogers and Cecilia Menjívar
Index 357

18. xi
1.1 Overview of the book page 24
3.1 Category and subcategories 79
3.2 Network building in the field of astrophysics 80
3.3 Framework for the selection of a triangulating
research design 84
5.1 Composition of the ego and alter sample by
sex and education 128
6.1 A three-step procedure to the interactive study
of acculturation 162
7.1 The five data–collection instruments and their methods of
analysis 187
8.1 Comparison of Top Three Communication Relationship
and Top Three E-Mail Relationship Network
s 223
9.1 Conditions – Overview 251
9.2 Employment in the labor market: Analysis of necessary
conditions (men) 254
9.3 Employment in the labor market: Analysis of sufficient
conditions (men) 256
9.4 Truth table for men 257
9.5 Employment in the labor market: Analysis of necessary
conditions (women) 258
9.6 Employment in the labor market: Analysis of sufficient
conditions (women) 259
9.7 Non-occurrence of employment: Analysis of
sufficient conditions (women) 261
10.1 Matrix of actors by ambits: Interview
with Miguel 288
10.2 Matrix of actors by ambits: Interview with Santi 288
10.3 Respondents and their specific characteristics 294
List of Tables

19. xii List of Tables
11.1 Main outcomes of personal network visualizations 316
11.2 Comparisons of the two types of visualizations (n = 170) 319
11.3 Reasons given by respondent about observed changes
in their personal networks classified in “evolution” and
“involution” 324
11.4 Research projects in which the protocol for data collection
and analysis has been developed and applied 331
12.1 Income distribution for each job level 340
12.2 Rent distribution for each housing level 340
12.3 Updating exchange probabilities after A asks B for aid 342
12.4 Probability of acquiring information about each job
and housing level 344
12.5 Probability of becoming unemployed 345
12.6 Average number of exchange partners for each
parameter setting 350

20. xiii
2.1 Representations of a hypothetical social network page 37
2.2 Directed graph for asymmetric relation 44
2.3 Example graphs showing connectivity 48
2.4 Example graphs for k-connectivity calculations 50
3.1 Name generator and name interpreter 76
3.2 Networks of cooperation in astrophysics 81
4.1 Intensive contacts: (a) formal and (b) informal 102
4.2 Diagram illustrating the new office concept 105
4.3 Network map used in the interviews for charting persons
(members of the department or other persons relevant to
the work setting), objects, and circumstances according to
significance 108
5.1 The network chart 131
5.2 The network grid 133
5.3 Network members’ importance by type of relationship 137
5.4 Family-centered network 140
5.5 Heterogeneous network 141
5.6 Childfree-by-choice network 143
6.1 Two strategies in the study of acculturation 160
6.2 Example of the personal network of an Ecuadorian
immigrant in Spain 164
6.3 Ecuadorian immigrants in the personal networks of host
individuals 165
8.1 IT-based e-mail data collection process 210
8.2 The Emotion Score Plot for ATI (the Losada line
is at 2.9,
the threshold point at which teams flourish or flounder 215
8.3 Triadic communication by organizational level in ATI 218
8.4 Twelve interview respondents and their communication
network relationships 219
List of Figures

21. xiv List of Figures
8.5 Twelve interview respondents and their top three
communication relationship network 220
8.6 Single group in the top three communication relationship
network 220
8.7 Twelve interview respondents and their top three e-E-mail
relationship network 221
8.8 Two sub-groups in the top three e-mail relationship
network 222
8.9 Combined top three communication and e-mail networks 224
10.1 Word-network map from descriptions of listeners’
favorite radio stations 274
10.2 Knowledge graph of labor market theories according
to control theory 278
10.3 Example of the coding 283
10.4 Example of the aggregation of codes and relations 284
10.5 Actors mentioned in the narrative of Miguel and causal
connections with events in the training and employment
pathway 285
10.6 Actors mentioned in the narrative of Santi and causal
connections with events in the training and employment
pathway 286
10.7 Egocentric network of Miguel 289
10.8 Components of Miguel’s network without ego 289
10.9 Egocentric network of Santi 290
10.10 Components of Santi’s network without ego 291
11.1 Two visualizations of the same personal network
(with labels indicating different variables) 309
11.2 Four examples of different personal network visualizations:
Argentinean woman, Senegalese male (mandinga),
Moroccan male (amazig), Dominican male 311
11.3 Example of a clustered graph representing a migrant
personal network (Dominicans in Spain, Dominicans
in the United States) 313
11.4 Examples of two clustered graphs aggregated (author:
Jürgen Lerner) 314
11.5 Two types of personal network visualization 318
11.6 Three-step procedure to identify communities from
personal network visualizations 322
11.7 Two clustered graphs of the same individual 325
11.8 Process of acculturation shown through a sequence of
personal networks 326

22. List of Figures xv
11.9 General mode of change 328
11.10 Ideal types of adaptation to the host country 329
12.1 The distribution of agents in the four different job and
housing levels over time 347
12.2 The change in the number of network connections over
time for four different simulation runs 349

24. xvii
Christine B. Avenarius, Dr. phil., Sociocultural Anthropologist, Associate
Professor for Anthropology at East Carolina University. Academic edu-
cation at the Universität zu Köln (Th. Schweitzer), Germany; at Peking
University, China; and at the University of California, Irvine. Research
interests: social networks, legal anthropology, cognitive anthropology,
ethnicity, integration, migration, conflict resolution, globalization,
East Asia, China. Relevant publications: Work and Social Network
Composition among Immigrants from Taiwan to Southern California,
Anthropology of Work Review, 2003: 23, 3–4: 3–15; Conflict,
Cooperation, and Integration among Subethnic Immigrant Groups
from Taiwan. Population, Space and Place, 2007: 13, 2: 95–112; The
Role of Information Technology in Reducing Social Obligations Among
Immigrants from Taiwan. Journal of International Communication
2008, 14, 1; To Bribe or Not to Bribe: Comparing Perceptions About
Justice, Morality, And Inequality Among Rural And Urban Chinese.
Urban Anthropology 2012: 41 (2,3,4): 247–291.
Laura Bernardi, Prof. Dr., Demographer, is Associate Professor for
Life Course Research at the University of Lausanne and Deputy
Director of the Swiss National Center for Competence in Research
“Overcoming Vulnerability in the Life Course.” Education at the
University of Rome La Sapienza (Italy), at the Catholic University of
Louvain (Belgium), and at Brown University (US). She has been prin-
cipal investigator of numerous projects about fertility and family in
Europe funded by the Max Planck Gesellschaft, the U.S. National
Institute for Health, and the European Community. Main research
interests: population fertility, family sociology, life course, social
networks, anthropological demography, social research mixed meth-
ods. Selected publications: Bernardi, L.: Channels of Social Influence
on Reproduction. Population Research and Policy Review 2003,
Contributors

25. xviii Contributors
22: 527–555; Bernardi, L., H. von der Lippe, and A. Klaerner: Job
Instability and Parenthood, European Journal of Population 24, 3:
287–313, 2008; Fuerrnkranz-Prskawetz, A., T. Fent, B. Aparacio, and
Bernardi, L.: Transition to Parenthood: The Role of Social Interaction
and Endogenous Networks, Demography , 2010.
Peter J. Carrington, Ph.D., is Professor of Sociology and Legal Studies
at the University of Waterloo and editor of the Canadian Journal of
Criminology and Criminal Justice. His current research project, the
Canadian Criminal Careers and Criminal Networks Study, combines his
long-standing interests in social network analysis and the development
of crime and delinquency. His articles have appeared in the Journal of
Mathematical Sociology, Social Networks, Criminology, the Canadian
Journal of Criminology and Criminal Justice, and Criminal Justice Policy
Review. He is editor of Applications of Social Network Analysis (Sage
Publicationsforthcoming) and co-editor of The SAGE Handbook of Social
Network Analysis (Sage Publications, 2011)  and Models and Methods in
Social Network Analysis (Cambridge University Press, 2005).
James A. Danowski, Ph.D., is an Associate Professor (ret.) in
Communication at the University of Illinois at Chicago. Recent publi-
cations include: Yuan, E. J, Feng, M., & Danowski, J. A. (forthcom-
ing, 2013)  “Privacy in semantic networks on Chinese social media: The
case of Sina Weibo, Journal of Communication; Danowski, J. A. (2012).
Social network size and designers’ semantic networks for collabora-
tion. International Journal of Organization Design and Engineering,
2(4/2012), 343–361. Danowski, J. A. (2012). Mining social networks
at the organizational level. In I-Hsien Ting, Tzung-Pei Hong and Leon
S.L. Wang (Eds.) Social network mining, Analysis and research trends:
Techniques and applications. (pp.  205–230) Hershey, PA: IGI-Global.;
Counterterrorism mining for individuals semantically-similar to watch
list members. U. K. Wiil (Ed.). Counterterrorism and open-source intel-
ligence: Models, tools, techniques, and case studies Lecture Notes in
Social Networks, Vol. 2, 1–6 (pps. 223–247). Berlin: Springer DOI:
10.1007/978–3-7091–0388–3_1. Danowski, J. A., Riopelle, K., &
Gluesing, J. (2011). The revolution in diffusion models caused by new
media: The shift from s-shaped to convex curves. In G.A. Barnett &
A. Vishwanath (Eds.) The diffusion of innovations: A communication
science perspective, (pps. 123–144). New York: Peter Lang Publishing;
Danowski, J. A., Duran, M.V., Diaz, A. C., Jimenez, J.L.T. (2011).
Semantic networks for corporate communication concepts and crisis:
Differences based on corporate reputation. Observatorio (OBS*), 6(2),
127–145. Danowski, J. A. (2010). Inferences from word networks in
messages. In K. Krippendorff & M. Bock (Eds.) The content analysis
reader (pp. 421–430). Sage Publications.

26. Other documents randomly have
different content

27. — Ei tosiaan näytä olleen.
— Mutta te ette ollut häntä missään tapauksessa lähettänyt…
Oletteko varma, ettette häntä lähettänyt?
— Pardieu, olenko muka!
— Kuka hänet sitten oli lähettänyt?
— Niin, sanokaapas se!
— Sillä joku hänet tiettävästi on lähettänyt.
— Se menee yli ymmärrykseni.
— Enkä minä ymmärrä tästä yskääkään. — Hän lisäsi:
— Kuulkaas, antakaapas minun lukea kirje vielä uudestaan,
mestari Flageot: otettu esityslistalle ja tulee käsiteltäväksi, siihen on
kirjoitettu, — ja presidentti Maupeou tulee esiintymään
puheenjohtajana.
— Peijakas, oliko siinä sekin?
— On loppuna.
— Sehän on ikävää.
— Kuinka niin?
— Koska presidentti Maupeou on Saluces-suvun hyvä ystävä.
— Tiedättekö sen varmaan?
— Eroamattomia ystäviä.

28. — Kas niin, nyt olemme pahemmassa pulassa kuin koskaan
ennen. Minua vaivaa kova onni.
— Ja kuitenkin täytyy teidän käydä hänen puheillaan, siinä ei
mikään auta, — jatkoi mestari Flageot.
— Mutta hän ottaa minut hyvin pahasti vastaan.
— Se on mahdollista.
— Ah, mestari Flageot, mitä sanoitte?
— Totta vaan, madame.
— Mitä, te ette ainoastaan itse menetä rohkeuttanne, vaan viette
minultakin sen vähän, mitä minulla oli.
— Hra de Maupeoun edessä ei teille voi mitenkään käydä hyvin.
— Että te, oikea Cicero, olette noin heikko!
— Cicero olisi joutunut tappiolle Ligariuksen jutussa, jos hän olisi
puolustanut sitä Verresin edessä eikä Caesarin edessä, — vastasi hra
Flageot voimatta keksiä tätä vaatimattomampaa vertausta
vastaukseksi kunniasta, jonka hänen turvattinsa oli hänelle antanut.
— Te ette siis neuvo minua menemään hänen luokseen?
— Jumala varjelkoon, madame, minua neuvomasta teitä sellaiseen
huimuuteen; minä ainoastaan valitan, että teidän täytyy käydä
hänen luonaan.
— Tehän puhutte aivan kuin sotamies, joka aikoo karata pois
vartiopaikaltaan, hra Flageot. Tuntuu siltä kuin pelkäisitte jatkaa

29. asiaa.
— Madame, — vastasi asianajaja, — minä olen joutunut eläissäni
tappiolle monissa jutuissa, joissa saatoin toivoa enemmän voittavani
kuin tässä.
Kreivitär huokaisi, mutta hän kokosi kohta kaiken tarmonsa:
— Minä jatkan loppuun saakka, — sanoi hän arvokkuudella, joka
erosi jyrkästi pakinan yleensä lystikkäästä yleissävystä; — kukaan ei
saa sanoa, että minä, joka olin oikeassa, hätkähdin ihmisten kavalia
juonia. Minä joudun jutussani tappiolle, mutta minä näytän
vilpistelijöille kantavani sellaisen ylimysnaisen otsan, jollaisia ei ole
enää nykyään monta hovissa. Suotteko minulle käsivartenne, hra
Flageot, ja viette minut tuon varakanslerinne luokse?
— Madame, — vastasi mestari Flageot turvautuen nyt hänkin koko
omanarvon tuntoonsa, — madame, me oppositsioonissa olevat
parlamentin jäsenet olemme vannoneet välttää pienintäkin
seurustelua muualla paitsi oikeussalissa niiden kanssa, jotka pettivät
parlamentin d'Aiguillonin asiassa. Yksimielisyys on voimaa; ja koska
hra de Maupeou on käyttäytynyt kiemurtelevasti koko mainitussa
selkkauksessa, koska meillä on täysi syy olla häneen tyytymättömiä,
niin me pysymme omassa leirissämme, kunnes hän julkisesti näyttää
oman värinsä.
— Minun juttuni sattuu pahaan aikaan, mikäli huomaan, —
huokasi kreivitär; — asianajajat riidassa tuomariensa kanssa ja
tuomarit oikeuttahakevien kanssa… No, ei väliä, minä en hellitä.
— Jumala teitä siis auttakoon, — sanoi asianajaja ja heitti
yönuttunsa vasemmalle käsivarrelleen aivan kuin roomalainen

30. senaattori muinoin toogansa.
"Siinäpä surkea asianajaja", nurkui kreivitär itsekseen. "Pelkäänpä,
että minun käy hänen avullaan huonommin parlamentin edessä kuin
siellä kotona korvapieluksille oikeuttani puolustaessani."
Sitten jatkoi hän ääneen ja koettaen salata hymyynsä
levottomuuttaan:
— Hyvästi nyt, mestari Flageot; tutkikaa tarkoin asiaa; sitä
pyydän, sillä eihän tiedä mitä voi tapahtua.
— Oh, madame, — vastasi mestari Flageot, — puolustuspuhe ei
minua laisinkaan huolestuta. Luulenpa, että se on oikein kaunis,
varsinkin kun aion pistää siihen eräitä sangen tuimia tähtäilyjä.
— Mitä tähtäilyjä, monsieur?
— Tähtäilyjä Jerusalemin turmeluksesta, madame, kaupungin, jota
vertaan noihin muinaisiin taivaan kiroamiin kaupunkeihin: ja rukoilen
sen tulta sitä tuhoamaan. Ymmärrätte, madame, että tästä ei voi
erehtyä ja että tuo Jerusalem on Versailles.
— Hra Flageot, — huudahti vanha rouva, — älkää sotkeko siten
meidän asiaamme, tai paremminkin minun asiaani.
— Oh, madame, se on kaikessa tapauksessa hra de Maupeoun
edessä käsiteltynä hukattu, tuo teidän asianne; kysymyksessä on siis
enää ainoastaan voittaa se aikalaistemme edessä;; ja koska emme
saa oikeutta, tehkäämme skandaali.
— Hra Flageot…

31. — Madame, olkaamme filosoofeja… jyrisyttäkäämme.
"Paholainen sinua jyrisyttäköön", murahti kreivitär sielussaan,
"mokoma nurkkasihteeri, joka et näe asiassa muuta kuin keinon
pukeutua koreilemaan filosoofisilla ryysyilläsi. Nyt hra de Maupeoun
luo: hän ei ole suinkaan filosoofi, ja ehkä tulen hänen kanssaan
paremmin toimeen kuin sinun."
Ja vanha kreivitär poistui mestari Flageot'n luota ja Petit-Lion-Saint
Sauveur-kadulta, ravattuaan näinä viimeisinä kahtena päivänä kaikki
toivomusten ja pettymysten portaitten eri askelmat.
30.
Le Vice.
Vanha kreivitär vapisi joka jäsenessään, mennessään hra de
Maupeoun luo.
Kuitenkin oli hän tulomatkalla muistanut erään asian, joka oli
omansa häntä rauhoittamaan. Kaiken todennäköisyyden mukaan ei
näet tämä myöhäinen aika päivästä sallisi hra de Maupeoun ottaa
häntä vastaan, joten hänen siis tarvitsisi ainoastaan ilmoittaa
portinvartijalle, että hän anoo vastaanottoa jonakin toisena päivänä.
Kello oli tosiaan noin seitsemän tienoissa illalla, ja vaikka vielä
olikin valoisaa, niin lykkäsi kuitenkin ylhäisten keskuudessa jo
valtaan päässyt tapa syödä päivällistä kello neljän aikaan kaikki asiat
päivällisajasta seuraavaan päivään saakka.

32. Rouva de Béarn, joka niin palavasti halusi tavata varakansleria, oli
nyt hyvillään ajatellessaan, ettei häntä tapaisi. Tämä oli noita monia
ihmisluonteen ristiriitaisuuksia, joita saattaa käsittää, mutta joita on
mahdoton selittää.
Kreivitär ajoi siis kanslerin hotellin ovelle uskoen, että ovenvartia
kieltäisi häneltä pääsyn. Hän oli varustanut valmiiksi kolmen livren
kolikon, lepyttääkseen tuota Kerberosta ja saadakseen miehen
merkitsemään hänen nimensä anottujen vastaanottojen luetteloon.
Kun hän tuli hotellin edustalle, näki hän porttivahdin juttelevan
siellä erään lakeijan kanssa, ja lakeija näytti antavan tuolle toiselle
miehelle jonkun käskyn. Kreivitär odotti siivosti, peljäten
häiritsevänsä noita keskustelijoita; mutta kun lakeija huomasi ajurin
rattailla hänet, niin hän meni sisään.
Porttivahti tuli nyt rattaiden luo ja kysyi vastaanottoa haluavan
nimeä.
— Oh, minä tiedän kyllä, etten minä luultavasti saa tavata hänen
Ylhäisyyttään, — alkoi kreivitär.
— Ei haittaa, madame, — vastasi porttivahti, — suokaa minun
kuitenkin nöyrimmästi kysyä, mikä on nimenne.
— Kreivitär de Béarn, — kuului vastaus.
— Monseigneur on hotellissaan, — sanoi silloin porttivahti.
— Mitä sanoitte? — kysyi vanha rouva ylen kummastuneena.
— Sanoin, että monseigneur on hotellissaan, — vastasi mies.

33. — Mutta varmaankaan ei monseigneur ota vastaan?
— Rouva kreivitär otetaan kyllä vastaan, — vastasi porttivahti.
Vanha rouva laskeusi rattailta tietämättä, oliko tämä unta vai totta.
Porttivahti nykäisi nauhasta, jonka jälkeen kuului kaksi
kellonheläystä. Lakeija ilmestyi sisäportaille, ja porttivahti viittasi
kreivitärtä kohteliaasti käymään sisään.
— Te haluatte puhutella hänen Ylhäisyyttään, madame? — kysyi
lakeija.
— Kyllä, monsieur, toivoin nimittäin saavani sen onnen, uskomatta
sitä saavani.
— Olkaa hyvä ja seuratkaa minua, kreivitär.
"Tästä virkailijasta puhutaan niin paljon pahaa", ajatteli kreivitär
kulkiessaan lakeijan perässä, "mutta ainakin on hän siitä hyvä, että
hän on tavattavissa kaiken päivää. Ja sellainen mahtihenkilö —
kansleri… tämäpä merkillistä!"
Ja kulkiessaan häntä vapisutti ajatus, että hän joutuisi miehen
eteen, joka voisi olla sitä tylympi ja jyrkempi, kun uutteruus
viranhoidossa oikeutti hänet siten käyttäytymään.
Hra de Maupeou työskenteli suuri peruukki päässään ja musta
samettipuku yllään kirjoitushuoneessa, jonka ovet olivat auki.
Sisään astuessaan vilkaisi kreivitär tuotapikaa ympärilleen; mutta
ihmeekseen hän näki olevansa kanslerin huoneessa yksin ja ettei
seinäin kuvastimissa näkynyt muita kasvoja kuin hänen omansa ja
laihan, kelmeän ja ahertavan varakanslerin.

34. Lakeija ilmoitti isännälleen kreivitär de Béarnin tulon.
Hra de Maupeou kavahti nopeasti ylös ja seisoi kohta selin
kamiinansa.
Kreivitär lyykisti kolme vaadittavaa kertaa.
Kohteliaat sanat, joilla hän tuota pientä tervehdystään säesti,
olivat hiukan sammaltelevat: hän ei odottanut tätä kunniaa… hän ei
uskonut, että ministeri, jolla oli niin paljon työtä, tahtoi menettää
tällä tavoin lepohetkiään…
Varakansleri vastasi, että hänen Majesteettinsa alamaisten aika oli
yhtä kallista kuin hänen ministeriensäkin; että täytyihän ottaa
huomioon ne, joilla oli erikoisesti kiireellisiä asioita, ja että hän siis
uhrasi mielellään aikaansa niiden hyväksi, jotka ansaitsivat tulla
otetuiksi huomioon.
Rouva de Béarn lyykisti uudestaan; sitten syntyi tukala hiljaisuus,
sillä tähän piti kohteliaisuuksien loppua ja itse anomuksen alkaa.
Hra de Maupeou siveli odottaessaan leukaansa.
— Monseigneur, — sanoi nyt käräjätäti, — minä olen tohtinut tulla
teidän Ylhäisyytenne eteen selittämään kaikkein nöyrimmästi erästä
vakavaa asiaa, josta koko omaisuuteni riippuu.
Hra de Maupeou nyökäytti päätään ikäänkuin vastatakseen:
"Puhukaa."
— Niin, monseigneur, — vastasi kreivitär, — te tiedätte, että koko
minun omaisuuteni tai paremmin poikani omaisuus riippuu

35. oikeusjutusta, jota käyn nykyään Saluces-sukua vastaan.
Varakansleri siveli yhä vaan leukaansa.
— Mutta minä tunnen niin hyvin teidän oikeuttarakastavan
luonteenne, monseigneur, että vaikka tiedänkin tuttavuus-, niin,
miksi en sanoisi suorastaan ystävyyssuhteet, joissa teidän
Ylhäisyytenne on vastapuoleni kanssa, en ole epäröinyt hetkeäkään
tulla anomaan teidän Ylhäisyyttänne kuulemaan sanojani.
Hra de Maupeou ei voinut olla hymyilemättä kuullessaan; hänen
oikeudenrakkauttaan ylistettävän tällä tavoin, sillä se ominaisuus
muistutti liian suuressa määrin Dubois'n apostoolisia hyveitä, joista
hänelle oli viisikymmentä vuotta sitten puhuttu samanlaisia
kohteliaisuuksia.
— Madame, — vastasi hän, — te olette oikeassa sanoessanne,
että olen Saluces-suvun ystävä; mutta te olette myöskin oikeassa
uskoessanne, että minä virkaani toimittaessani panen kaikki
ystävyysseikat syrjään. Minä siis vastaan teille mistään
yksityiseduista riippumatta niinkuin oikeuden korkeimman päällikön
tulee.
— Ah, monseigneur, minä siunaan teitä! — huudahti vanha
kreivitär.
— Minä tutkin siis asiaa aivan niinkuin tavallinen lakimies, — jatkoi
varakansleri Maupeou.
— Ja minä kiitän teidän Ylhäisyyttänne, joka on niin taitava näissä
asioissa.
— Teidän juttunne tulee pian esille, vai mitä?

36. — Se tulee esille tulevalla viikolla, monseigneur.
— No niin, mitä toivotte nyt?
— Että teidän Ylhäisyytenne tutustuisi asiakirjoihini.
— Minä ne jo tunnen.
— No niin, mitä nyt asiasta ajattelette, monseigneur, — kysyi
vanha kreivitär vavisten.
— Teidän asiastanne?
— Niin.
— Ajattelen, että siinä ei ole epäilemistäkään.
— Mitenkä? Että minä sen voitan?
— Ei, vaan että te sen menetätte.
— Monseigneur sanoo, että minä menetän juttuni?
— Ehdottomasti. Minä annan siis teille erään neuvon.
— Minkä? — kysyi kreivitär ja toivoi vieläkin rahtusen.
— Sen, että jos teidän on suoritettava maksuja, kun tuomio on
langetettu…
— Niin?
— Niin, että teillä silloin on rahat valmiina.
— Mutta, monseigneur, me joudumme silloin aivan köyhyyteen.

37. — Dame, ymmärrättehän, kreivitär, ettei oikeus voi ottaa lainkaan
sellaista lukuun.
— Mutta, monseigneur, löytyyhän oikeuden rinnalla myöskin armo.
— Juuri siitä syystä, kreivitär, esitetäänkin oikeudenenkeli
vertauskuvallisesti sokeaksi.
— Mutta eihän teidän Ylhäisyytenne kuitenkaan kiellä minulta
erästä neuvoa?
— Dame, kysykää. Minkälaista pyydätte minulta?
— Eikö ole mitään keinoa sovitella asiaa, saada lievempi tuomio?
— Te ette tunne ketään tuomareistanne? — kysäisi le Vice.
— En ketään, monseigneur.
— Se on ikävä asia. Salucesit tuntevat kolme neljäsosaa kaikista
parlamentin jäsenistä.
Kreivitär vavahti.
— Mutta muistakaa, — jatkoi varakansleri, — ettei tämä muuta
todellisuudessa lainkaan asiaa, sillä tuomari ei anna yksityisetujen
vaikuttaa itseensä.
Tämä oli yhtä totta kuin kanslerin oikeudenrakkaus ja Dubois'n
kuulut apostooliset hyveet. Kreivitär oli vallan pyörtyä.
— Ja kuitenkin, — jatkoi kansleri, — vaikka tuomari on rehellinen
mies, ajattelee hän toki ystäväänpä toisin kuin täysin tuntematonta;
se on ymmärrettävää silloin, kun se on oikeutettua, ja koska on

38. oikeudenmukaista, että te menetätte asianne, madame, niin ehkä
voidaan sen seuraukset tehdä teille niin epämiellyttäviksi kuin
mahdollista.
— Mutta tuohan on kauheaa, mitä teidän Ylhäisyytenne suvaitsee
minulle sanoa!
— Mitä minuun tulee, — jatkoi de Maupeou, — tehän ymmärrätte,
että minä pysyn syrjässä jutusta; minä en anna tuomareille
minkäänlaisia vihjauksia, ja koska en itse ole tuomitsemassa asiaa,
niin voin esteettömästi lausua siitä mielipiteeni.
— Ah, monseigneur, minä jo aavistin erään totuuden! Varakansleri
katsoi käräjätätiä pienin, harmain silmin.
— Nimittäin sen, että koska Saluces-suvun herrat asuvat Pariisissa
ja ovat ystävyyssuhteissa kaikkiin tuomareihini, niin ovat he myöskin
aivan kaikkivoipia.
— Siksi ennen kaikkea, että he ovat oikeassa.
— Kuinka julmaa on kuulla moisia sanoja niin erehtymättömän
miehen suusta kuin teidän Ylhäisyytenne on!
— Olen puhunut teille näin, ja kuitenkin vakuutan kunniasanallani,
että tahtoisin teitä parhaani mukaan auttaa, — vastasi de Maupeou
teeskennellen lauhkeaa ja taipuisaa.
Kreivitär säpsähti; hän oli ollut huomaavinaan, että varakanslerin
aikeissa, ellei juuri hänen sanoissaan, piili jotain hämärää, ja hän
toivoi näkevänsä tuon hämärän takana, kun se haihtuisi, jotain
itselleen edullista.

39. — Muuten on teidän nimenne, joka on Ranskan loistavimpia,
minulle sangen tehokas suositus, — jatkoi de Maupeou.
— Mikä ei kuitenkaan estä minua joutumasta jutussani tappiolle,
monseigneur.
— Dame, minä en asialle puolestani mitään voi.
— Oh, monseigneur, monseigneur, miten hullusti kaikki asiat
nykyään menevät, — virkkoi kreivitär pudistaen päätänsä.
— Te näytätte ajattelevan, madame, että ne menivät paremmin
ennen, meidän hyvään aikaan, — vastasi de Maupeou hymyillen.
— Ah niin, monseigneur, sitä mieltä olen todellakin, ja minä
muistan ilokseni päiviä, jolloin te, joka olitte silloin vasta
kuninkaallinen asianajaja parlamentissa, piditte siellä kauniin
puheenne, jota minä kuuntelin niin haltioissani, minä, siihen aikaan
vielä nuori nainen. Miten tulinen, miten kaunokielinen, miten
runsaita hyveitä ilmaiseva teidän puheenne oli! Ah, kansleri, siihen
aikaan ei löytynyt salajuonia ja myötävaikutteita! Siihen aikaan minä
olisin voittanut oikeusjutussani.
— Oli tosin jo silloinkin rouva de Phalaris, joka koetti hallita aina
kun sijaishallitsija sulki silmänsä, ja myöskin vielä la Souris, joka
kaiveli joka paikassa ja koetti nakertaa itselleen palansa.[54]
— Oh, monseigneur, rouva de Phalaris oli niin hieno nainen, ja la
Souris sangen hyvä tyttö!
— Ettei heiltä voinut kieltää mitään.
— Tai että he eivät voineet kieltää mitään.

40. — Ah, hyvä kreivitär, — virkkoi kansleri ja nauroi naurua, joka
hämmästytti yhä enemmän vanhaa käräjätätiä, sillä niin suoralta ja
luonnolliselta se tuntui, — älkää johdattako minua rakkaudesta
nuoruuteni päiviin panettelemaan omaa viranhoitoani.
— Mutta teidän Ylhäisyytenne ei kuitenkaan voi estää minua
itkemästä kadotettua omaisuuttani ja ikipäiviksi köyhyyteen
joutunutta sukuani.
— Niin käy, kun ei seuraa aikaansa, kreivitär; uhratkaa nykyajan
jumalille, uhratkaa.
— Oi, monseigneur, ne epäjumalat eivät välitä niistä, jotka tulevat
heitä rukoilemaan tyhjin käsin.
— Mistä te sen tiedätte?
— Mistäkö?
— Niin, minun mielestäni te ette ole yrittänytkään.
— Oh, monseigneur, te olette kovin hyvä, kun puhutte minun
kanssani kuin ystävän.
— Joutavia, mehän olemme samanikäisiä, kreivitär.
— Oi, kunpa olisin ainoastaan kahdenkymmenen vuoden ikäinen
ja te olisitte tavallinen asianajaja! Silloin te ajaisitte minun asiani,
eikä Saluces-suvussa olisi miestä, joka jaksaisi teitä vastustaa.
— Onnetonta kyllä me emme enää ole kaksikymmen-vuotiaita,
kreivitär, — vastasi varakansleri huoaten. — Meidän täytyy siis
turvautua niihin, jotka ovat niin nuoria, koska se on ikä, kuten itse

41. myönnätte, jolloin ihmisellä on vaikutusta… Mitäs minun piti
sanoakaan, ettekö tunne ketään hovissa?
— Ainoastaan muutamia vanhoja herroja, jotka häpeäisivät entistä
ystävätärtään… siksi, että hän on nyt köyhä. Kyllähän minulla olisi
oikeus päästä Versaillesiin, monseigneur, ja saattaisin mennä sinne,
jos tahtoisin. Mutta mitä siitä on hyötyä? Ah, kun saisin vaan takaisin
nuo kaksisataatuhatta livreäni, kyllä minua sitten sinne haettaisiin.
Tehkääpä te se ihme, monseigneur.
Kansleri ei ollut kuulevinaan viimeistä lausetta.
— Teidän sijassanne minä unhottaisin vanhat ihmiset niinkuin he
unhottavat teidät, ja kääntyisin nuorten puoleen, jotka koettavat
koota itselleen puoluelaisia. Ettekö ole esimerkiksi prinsessain tuttu?
— He ovat minut unohtaneet.
— Eikä heillä olekaan mitään valtaa. Tunnetteko dauphinia?
— En.
— Muuten, — jatkoi de Maupeou, — hän odottaakin nykyään liian
hartaasti arkkiherttuatartaan, muistaakseen muita asioita. Mutta
ajatellaanpas, jos suosikeista löytyisi.
— Minä en tunne heitä edes nimeltäkään nykyään.
— Hra d'Aiguillon?
— Keikari, josta puhutaan aivan arvottomia; että hän meni myllyyn
piiloon toisten taistellessa… Hyi mokomaa!

42. — Oh, ei pidä uskoa muuta kuin puolet siitä, mitä ihmiset
juttelevat, — sanoi kansleri. — Mutta ajatellaanpas vielä toisia.
— Niin, monseigneur, ajatelkaa, ajatelkaa!
— Ja miksikä ei…? Niin… Ei… Kyllä tosiaan…
— Sanokaa, monseigneur, sanokaa.
— Miksipä ei kääntyä itse kreivittären puoleen?
— Rouva Dubarryn? — kysyi käräjätäti ja levitti häveliäästi
viuhkansa.
— Niin, hän on pohjaltaan hyvä ihminen.
— Tosiaanko!
— Ja ennen kaikkea hyvin auttavainen.
— Minä olen liian vanhaa sukua miellyttääkseni häntä,
monseigneur.
— Mutta minä uskon, että te erehdytte siinä, kreivitär; hän
päinvastoin koettaa saada ystäviä itselleen vanhoista suvuista.
— Niinkö luulette? — kysyi vanha kreivitär, ja hänen
vastenmielisyytensä horjahti heti.
— Tunnetteko häntä?
— En, Jumala paratkoon.

43. — Oi, se on paha asia. Kas siinä henkilö, jolla on vaikutusta,
arvellakseni!
— Niin, kyllä hänellä on vaikutusta; mutta minä en ole koskaan
häntä nähnyt.
— Ettekä hänen kälyäänkään Chonia?
— En.
— Ettekä hänen kälyään Bischiä?
— En.
— Ette Jean-lankoaan?
— En.
— Ettekä hänen neekeriään Zamorea?
— Mitä, hänen neekeriään?
— Niin, hänen neekerinsä on mahtava henkilö.
— Tuo hirmulainenko, jonka kuvia myydään Pont-Neufillä ja joka
on kuin mopsi housuissa.
— Juuri hän.
— Minäkö olisin tuon murjaanin tuttu! — huudahti kreivitär kovin
loukkaantuneena; — millä ihmeen tavalla te luulette, että minä olisin
häneen tutustunut?

44. — Oh, huomaan, että te ette tahdo takaisin tiluksianne, kreivitär-
parka.
— Kuinka niin?
— Koska halveksitte Zamorea.
— Mutta mitä tekemistä Zamorella on tässä asiassa?
— Hän voi toimittaa teille voiton jutussanne, siinä se.
— Hänkö, tuo mozambiquelainen, auttaisi minut voittamaan
juttuni!
Mutta sanokaahan, olkaa hyvä, millä tavoin?
— Sillä tavoin, että hän sanoisi valtiattarelleen olevansa huvitettu
siitä, että te voittaisitte. Ymmärrättehän: vaikuttavan henkilön sana…
Zamore tekee mitä tahtoo emännälleen ja emäntä jälleen kuninkaalle
mitä vaan tahtoo.
— Zamoreko siis nyt Ranskaa hallitsee?
— Hm, — myhähti de Maupeou ja pudisti päätään, — Zamore on
sangen vaikutusvaltainen herra, ja minä olisin mieluummin
huonoissa väleissä esimerkiksi… dauphinen kanssa kuin hänen.
— Jeesus! — huudahti rouva de Béarn, — jos minulle ei tuollaisia
puhuisi niin vakava henkilö kuin teidän Ylhäisyytenne…
— Ah, Jumala paratkoon, sitä ei puhu teille ainoastaan minä, vaan
koko maailma. Kysykää vaan herttuoilta ja pääreiltä, unohtavatko he
ottaa Marly'hin tai Luciennesiin mennessään taskuunsa namusia
Zamoren suuta tai helmiä hänen korviaan varten. Minä, joka teille

45. tässä puhun, minä, joka olen Ranskan kansleri tai vähää vailla, mitä
luulette minun juuri tässä tullessanne tehneen? Minä kirjoitin
Zamorelle juuri virkavaltuutta.
— Kuvernöörin virkaan?
— Niin; hra de Zamore on nimitetty Luciennesin kuvernööriksi.
— Sama kunnia, joka annettiin kreivi de Béarnille
kaksikymmenvuotisesta uskollisesta palveluksesta?
— Nimittämällä hänet Blois'n valtiolinnan kuvernööriksi, niin, aivan
niin.
— Mikä häpeä, hyvä Jumala! — huudahti vanha kreivitär; — mutta
onko nyt monarkia jo aivan tuhon oma?
— Se on ainakin sangen sairas, kreivitär; mutta tiedättehän, että
sairasvuoteella makaavalta aina koetetaan kiskoa kaikkia mahdollisia
etuja.
— Tiettävästikin; mutta siinä tapauksessa täytyy päästä edes
sairaan luokse.
— Tiedättekö, mitä vaadittaisiin, että rouva Dubarry ottaisi teidät
suosiollisesti vastaan?
— Mitä sitten?
— Sitä, että saisitte tehtäväksenne viedä tämän virkavaltuuden
hänen neekerilleen… se olisi sangen edullinen keino päästä
puheisiin.
— Niinkö luulette, monseigneur? — kysyi kreivitär ymmällään.

46. — Aivan varmaan; mutta…
— Mutta?… — toisti vanha rouva.
— Mutta te ette tunne ketään hänen läheisiään?
— Entäpä te, monseigneur?
— Niin minä?
— Niin.
— Minä joutuisin siinä melkoisen tukalaan asemaan.
— Ah, siispä ei onni tahdo tosiaan minua suosia, — virkkoi
käräjätäti väsyneenä näihin moniin käänteisiin. — Teidän
Ylhäisyytenne suvaitsi ottaa minut vastaan paremmin kuin minua on
koskaan otettu ja juuri silloin kuin en toivonut teitä näkevänikään. Ja
kuitenkin puuttuu tästä eräs seikka. Minä, joka en ole ainoastaan
taipuvainen menemään rouva Dubarryn puheille, — minä, Béarnein
sukua, — vaan myöskin alentuvainen lähtemään asialle tuon
inhottavan neekeripojan luo, jota en olisi kunnioittanut edes potkulla
takapuoleen, jos olisin tavannut hänet kadulla, minä en nyt
kuitenkaan voi päästä edes tuonkaan pienen kuvatuksen eteen…
Varakansleri alkoi jälleen silitellä otsaansa ja mietiskellä neuvoa,
kun lakeija yhtäkkiä tuli ilmoittamaan:
— Hra varakreivi Jean Dubarry! Näiden sanain kajahtaessa löi
kansleri hämmästyneenä vastatusten kätensä, ja kreivitär vaipui
nojatuoliinsa ällistyksestä puolihengettömänä.

47. — Sanokaapa vielä, että onni on teidät hyljännyt, madame! —
huudahti kansleri. — Ah kreivitär, päinvastoin itse taivas taistelee
puolestanne.
Sitten kääntyi hän lakeijan puoleen, antamatta vanhuksen edes
selviytyä hämmästyksestään.
— Pyydä kreiviä sisään.
Lakeija poistui; hetken päästä hän palasi johtaen sisään vanhaa
tuttavaamme Jean Dubarrytä, joka astui huoneeseen jäykin jaloin ja
käsivarsi kääreessä.
Kun oli lausuttu tavalliset kohteliaisuudet ja kun kreivitär aikoi
epäröiden ja vavisten nousta ylös ja lähteä pois ja kansleri
puolestaan oli hyvästellyt häntä heikosti päätään kumartaen ja
ilmaisten siten vastaanoton päättyneeksi, — sanoi varakreivi Jean:
— Anteeksi, monseigneur, anteeksi, madame, että teitä häiritsin,
pyydän kohteliaimmin; mutta olkaa vaan täällä, madame… hänen
Ylhäisyytensä luvalla; minulla on sanottavaa hänelle ainoastaan pari
sanaa.
Kreivitärtä ei olisi tarvinnut pyytää istuutumaan; hänen sydämensä
oli kukkurallaan ja sykki kiivaasti odotuksesta.
— Mutta ehkä teitä häiritsen, monseigneur? — sammalteli
hän.
— Oh, ette suinkaan, ette suinkaan. Ainoastaan pari sanaa hänen
Ylhäisyydelleen, ryöstän vain kymmenen minuuttia hänen kallista
aikaansa; sen verran, että ehdin tehdä valitukseni.

48. — Valituksen, te? — kysyi kansleri varakreivi Dubarryltä.
— Murhayritys, monseigneur, niin: murhayritys! Te ymmärrätte,
että minä en voi sellaista jättää silleen. Ihmistä voidaan häväistä,
laulaa hänestä pilkkalauluja ja panetella häntä, sen kaiken kestää ja
elää kuin ennenkin; mutta jos ihminen suorastaan tapetaan,
mordieu, siitä kuolee!
— Selittäkää, monsieur, — kehoitti kansleri, muka vallan
kauhistuksissaan.
— Se on pian tehty; mutta, hyvänen aika, minä häiritsen
madamea hänen vastaanotto-ajallaan.
— Kreivitär de Béarn, — esitteli silloin kansleri vanhan rouvan
Jean Dubarrylle.
Jean Dubarry astui hienosti askeleen taaksepäin kumartaakseen ja
samoin teki kreivitär lyykistääkseen, ja he tervehtivät nyt molemmat
toisiaan aivan yhtä juhlallisesti kuin olisivat olleet hovissa.
— Minun asiani vasta teidän asianne jälkeen, hra varakreivi, —
sanoi kreivitär.
— Oh, kreivitär, kuinka voisin tehdä sellaisen majesteettirikoksen
naisille tulevaa kohteliaisuutta vastaan!
— Tehkää se huoletta, monsieur, minulla on kysymys pelkästään
rahasta, mutta teillä kunniasta, joten teidän asianne luonnollisesti on
kiireellisempi.
— Madame, — vastasi varakreivi, — minä käytän hyväkseni teidän
erinomaista kohteliaisuuttanne.

49. Ja hän kertoi asiansa kanslerille, joka kuunteli vakavana.
— Teillä pitäisi olla todistajat, — sanoi de Maupeou hetkisen
vaiettuaan.
— Oh, — huudahti Jean Dubarry, — tuossa tunnen heti
oikeuttarakastavan tuomarin, joka ei tyydy pelkästään
kieltämättömään totuuteen. Hyvä, todistuksia saatte…
— Monseigneur, — keskeytti kreivitär, — löytyy jo eräs todistaja.
— Kuka se on? — kysyivät varakreivi Jean ja de Maupeou
yhtaikaa.
— Minä, — vastasi kreivitär.
— Kuinka, te? — äännähti kansleri.
— Kuulkaa, monsieur, eikö se selkkaus tapahtunut Chausséen
kylässä?
— Tapahtui, madame.
— Kievarin pihalla?
— Niin.
— Hyvä, minusta saatte todistajan. Minä ajoin kylän ohitse, jossa
teidän kimppuunne karattiin, kaksi tuntia tuon tapahtuman jälkeen.
— Todellako, madame? — kysyi kansleri.
— Oi, te olette kovin ystävällinen, — virkkoi varakreivi.

50. — Ja niin hyvissä ajoin, että koko kylä siitä tapahtumasta puhui, —
jatkoi kreivitär.
— Varokaahan itseänne, — sanoi varakreivi, — varokaa kovin! Jos
tahdotte auttaa minua tässä asiassa, niin ehkäpä Choiseulit keksivät
jonkin keinon antaaksensa teidän sen kalliisti maksaa.
— Niin, — vahvisti kansleri, — se olisikin heille sitäkin helpompaa,
kun kreivittärellä on juuri paraikaa oikeusjuttu, jonka päätös
mielestäni on sangen arveluttava.
— Monseigneur, monseigneur, — huokaili vanhus ja pusersi
otsaansa; — minä syöksyn kuilusta toiseen.
— Turvautukaa hiukan tähän herraan, — sanoi kansleri hänelle
puoliääneen, — hän tukee teitä voimakkaalla kädellä.
— Ainoastaan yhdellä, — huomautti Dubarry teeskennellyn
haikeasti. — Mutta minä tunnen erään, jolla on kaksi pitkää kättä
tarjota turvaksenne.
— Ah, hyvä varakreivi, — huudahti vanhus, — tarjoatteko tuota
apua aivan tosissanne?
— Dame, hyvä työ on palkittava, madame; minä otan vastaan
teidän apunne, ottakaa te minun. Tahdotteko?
— Ettäkö vielä tahdon, monsieur… Oh, tämä on liika suuri onni!
— No niin, madame, minä lähden aivan heti kälyni luokse: pyydän
teitä tulemaan kanssani minun vaunuissani…

51. — Näin ilman syytäkö, ihan valmistumatta? Oi, monsieur, kuinka
minä tohtisin!
— Syy on tässä, madame, — sanoi kansleri ja pisti kreivittären
käteen Zamoren virkavaltuuden.
— Hra kansleri, — huudahti varakreivitär, — te olette minun
suojeluspyhimykseni. Hra varakreivi, te olette Ranskan aateliston
kukka.
— Nöyrin palvelijanne, — toisti varakreivi viitaten tietä huoneesta
kreivittärelle, joka lehahti ulos kuin lintu.
— Kiitos kälyni puolesta, — virkkoi Jean hiljaa hra de Maupeoulle;
— kiitokset, serkkuni. Mutta näyttelinkö minä hyvin osani, hä?
— Mainiosti, — vastasi hra de Maupeou. — Mutta kertokaahan
myöskin asianomaiselle, miten minä näyttelin osani. Olkaa hiukan
varuillanne, muori on aika ovela.
Samassa kreivitär käännähti katsomaan taakseen.
Herrat kumarsivat selkänsä koukkuun, hyvästellen juhlallisesti
toisiaan.
Ulko-oven edessä odottivat komeat vaunut ja kuninkaalliset
lakeijat. Kreivitär nousi vaunuihin ylpeydestä pöyhistyneenä. Jean
viittasi ja vaunut alkoivat vieriä.
Kun kuningas oli lähtenyt rouva Dubarryn luota tuon lyhyen ja
nyrpeän vastaanoton jälkeen, josta hän oli ilmoittanut myös
hovimiehilleen, oli kreivitär jäänyt kolmisin Chonin ja Chonin veljen
kanssa; viimemainittu ei ollut tullut hänen luokseen aivan heti

52. matkalta, ettei olisi saatu tietää, miten vaaraton hänen haavansa
todellisuudessa oli.
Tämän perheneuvottelun tulos oli, ettei kreivitär lähtenytkään
Luciennesiin niinkuin oli kuninkaalle sanonut lähtevänsä, vaan ajoi
Pariisiin. Siellä oli hänellä Valois-kadun varrella pieni yksityishotelli,
joka oli koko tämän perhekunnan levähdyspaikkana sen samoillessa
alinomaa ristiin rastiin kaikenlaisten asiainsa tai oleskellessa
huvitusten vaatiessa Pariisissa.
Kreivitär meni huoneeseensa, otti jonkin kirjan ja alkoi odottaa.
Sillävälin varusti varakreivi tykistönsä ampumakuntoon.
Kuitenkaan ei kuninkaan lemmikillä ollut voimaa ajaa Pariisin läpi
pistämättä silloin tällöin päätään ulos vaunujen ikkunasta. Kaikkia
kauniita naisia vaatii vaisto näyttäytymään, koska he tietävät itseään
mielellään katseltavan. Kreivitär siis näyttäytyi ja niin ollen levisi
Pariisissa huhu hänen saapumisestaan, ja kello kahden ja kuuden
välillä hän sai ottaa vastaan jo ainakin parisenkymmentä vierasta.
Tämä oli oikea sallimuksen hyvä työ kreivitär-parkaamme kohtaan,
sillä hän olisi kuollut ikävästä, jos hänen olisi täytynyt olla koko
moinen aika yksinään, kun taas tällainen ajanvietto kulutti melkoisen
nopeasti tunnit panettelussa, mahtailussa ja kiemailussa.
Leveän kellotaulun viisarit näyttivät puolikahdeksaa illalla, kun
varakreivi ajoi Saint-Eustache-kirkon ohitse, vieden kreivitär de
Béarnia kälynsä luokse.
Koko vaunuissa pakisemisen aika kului vanhan kreivittären
valitellessa epäröimistään käyttää hyväkseen niin onnellista
tilaisuutta.

53. Varakreivi jälleen näytteli arvokasta suojelijaa ja kehuskeli ja
ihmetteli tätä merkillistä sattumaa, joka auttoi rouva de Béarnia
pääsemään kreivitär Dubarryn tuttavuuteen.
Rouva de Béarn puolestaan ei jaksanut kyllin kiittää varakanslerin
kohteliaisuutta ja ystävällisyyttä.
Tällainen kahdenpuolinen valehteleminen ei estänyt hevosten
juoksua, ja kreivittären luo saavuttiin joku minuutti ennen kello
kahdeksaa.
— Sallikaa, madame, — sanoi varakreivi jättäen vanhuksen
erääseen odotushuoneeseen, — sallikaa minun valmistaa rouva
Dubarrytä ottamaan vastaan kunnia, joka häntä nyt odottaa.
— Oh, monsieur, — vastasi kreivitär, — minä en tosiaan tahtoisi,
että häntä häiritään minun tähteni.
Jean meni Zamoren luo, joka oli seissyt eteisessä pitämässä
silmällä, milloin varakreivi tulisi, ja antoi hänelle hiljaa jonkin
määräyksen.
— Oi miten sievä, pieni neekeripoika! — huudahti kreivitär. —
Onko hän teidän kälynne oma?
— On, madame; hän on kälyni suosikkeja, — vastasi varakreivi.
— Minä onnittelen kälyänne, että hänellä on tuollainen. Melkein
samassa aukesivat salin oven molemmat puoliskot ja pikentti opasti
kreivitär de Béarnin suurempaan saliin, jossa rouva Dubarry
tavallisesti otti vastaan.

54. Sillaikaa kuin vanha käräjätäti katseli huokaillen moisen suloisen
asumuksen suurta loistoa, oli Jean Dubarry mennyt kälynsä luokse.
— Onko se hän? — kysyi kreivitär.
— Kyllä, luineen ja lihoilleen.
— Hän ei aavista mitään?
— Ei tuon taivaallista.
— Entä Le Vice…?
— Erinomaista. Kaikki kääntyy hyväksemme, rakas ystävättäreni.
— Ei olla kauan yhdessä, ettei hän vaan alkaisi epäillä.
— Olet oikeassa, sillä hän näyttää olevan ovela kuin kärppä. Missä
Chon on?
— Senhän tiedät, Versaillesissa.
— On hyvän tärkeää, ettei hän nyt tule näkyviin.
— Kyllä, sen olen hänelle jo sanonut.
— No niin, astupa siis saliin, prinsessani.
Rouva Dubarry avasi pikkuhuoneensa oven ja astui sutireen saliin.
Molemmat näyttelijättäremme noudattivat ylen tunnollisesti kaikkia
kohteliaisuusmenoja, joita aika, jolloin kertomamme asiat
tapahtuivat, vaati, ja koettivat kaikin tavoin olla toisilleen mieliksi.
Rouva Dubarry ryhtyi ensin sanoiksi.

55. — Olen jo kiittänyt lankoani, — sanoi hän, — siitä, että hän hankki
minulle kunnian saada teidät vieraakseni, ja nyt kiitän teitä itseänne
tästä minulle suvaitsemastanne suuresta suosiosta.
— Ja minä puolestani, — vastasi vanha käräjätäti
hurmaantuneena, — minä en tiedä, millä sanoin ilmaista syvää
kiitollisuuttani, kun näin kohteliaasti otatte minut vastaan.
— Madame, — virkkoi kreivitär jälleen nöyrästi lyykistäen, —
minun velvollisuuteni on tarjota kaikin tavoin palvelustani
syntyperältään teidän laiselle vallasnaiselle, jos suinkin voin olla teille
joksikin hyödyksi.
Ja kun kohteliaisuudet kahden puolen oli suoritettu, osoitti
madame
Dubarry rouva de Béarnille nojatuolia ja asettui itse toiseen.
31.
Zamoren virkavaltuus.
— Madame, — sanoi kuninkaan lemmikki vanhalle kreivittärelle, —
puhukaa nyt, minä kuuntelen.
— Suo anteeksi, kälyni, — keskeytti Jean jääden yhä seisoalleen,
— salli minun poistaa luulosi, että kreivitär muka sinulta jotain
pyytäisi. Madame ei ole sellaista edes ajatellutkaan. Kansleri lähetti
hänen luoksesi eräälle asialle, ei muuta.

56. Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebookultra.com