Molecular Cell Biology 8th Edition Harvey Lodish

Molecular Cell Biology 8th Edition Harvey Lodish
Molecular Cell Biology 8th Edition Harvey Lodish
Molecular Cell Biology 8th Edition Harvey Lodish

1. Quick and Easy Ebook Downloads – Start Now at ebookmeta.com for Instant Access
Molecular Cell Biology 8th Edition Harvey Lodish
https://ebookmeta.com/product/molecular-cell-biology-8th-
edition-harvey-lodish/
OR CLICK BUTTON
DOWLOAD EBOOK
Instantly Access and Download Textbook at https://ebookmeta.com

3. this page left intentionally blank

4. Molecular Cell Biology

5. ABOUT THE AUTHORS
HARVEY LODISH is Professor of Biology and Professor of Biological Engineering at the Massachusetts Institute of Technol-
ogy and a Founding Member of the Whitehead Institute for Biomedical Research. Dr. Lodish is also a member of the National
Academy of Sciences and the American Academy of Arts and Sciences and was President (2004) of the American Society for
Cell Biology. He is well known for his work on cell-membrane physiology, particularly the biosynthesis of many cell-surface pro-
teins, and on the cloning and functional analysis of several cell-surface receptor proteins, such as the erythropoietin and TGF–β
receptors. His laboratory also studies long noncoding RNAs and microRNAs that regulate the development and function of
hematopoietic cells and adipocytes. Dr. Lodish teaches undergraduate and graduate courses in cell biology and biotechnology.
Photo credit: John Soares.
ARNOLD BERK holds the UCLA Presidential Chair in Molecular Cell Biology in the Department of Microbiology, Immunology,
and Molecular Genetics and is a member of the Molecular Biology Institute at the University of California, Los Angeles. Dr. Berk
is also a fellow of the American Academy of Arts and Sciences. He is one of the discoverers of RNA splicing and of mechanisms
for gene control in viruses. His laboratory studies the molecular interactions that regulate transcription initiation in mammalian
cells, focusing in particular on adenovirus regulatory proteins. He teaches an advanced undergraduate course in cell biology of
the nucleus and a graduate course in biochemistry.
Photo credit: Penny Jennings/UCLA Department of Chemistry & Biochemistry.
CHRIS A. KAISER is the Amgen Inc. Professor in the Department of Biology at the Massachusetts Institute of Technology.
He is also a former Department Head and former Provost. His laboratory uses genetic and cell biological methods to under-
stand how newly synthesized membrane and secretory proteins are folded and stored in the compartments of the secretory
pathway. Dr. Kaiser is recognized as a top undergraduate educator at MIT, where he has taught genetics to undergraduates for
many years.
Photo credit: Chris Kaiser.
MONTY KRIEGER is the Whitehead Professor in the Department of Biology at the Massachusetts Institute of Technology and
a Senior Associate Member of the Broad Institute of MIT and Harvard. Dr. Krieger is also a member of the National Academy of
Sciences. For his innovative teaching of undergraduate biology and human physiology as well as graduate cell biology courses,
he has received numerous awards. His laboratory has made contributions to our understanding of membrane trafficking
through the Golgi apparatus and has cloned and characterized receptor proteins important for pathogen recognition and the
movement of cholesterol into and out of cells, including the HDL receptor.
Photo credit: Monty Krieger.
ANTHONY BRETSCHER is Professor of Cell Biology at Cornell University and a member of the Weill Institute for Cell and
Molecular Biology. His laboratory is well known for identifying and characterizing new components of the actin cytoskeleton
and elucidating the biological functions of those components in relation to cell polarity and membrane traffic. For this work,
his laboratory exploits biochemical, genetic, and cell biological approaches in two model systems, vertebrate epithelial cells
and the budding yeast. Dr. Bretscher teaches cell biology to undergraduates at Cornell University.
Photo credit: Anthony Bretscher.
HIDDE PLOEGH is Professor of Biology at the Massachusetts Institute of Technology and a member of the Whitehead Institute
for Biomedical Research. One of the world’s leading researchers in immune-system behavior, Dr. Ploegh studies the various
tactics that viruses employ to evade our immune responses and the ways our immune system distinguishes friend from foe.
Dr. Ploegh teaches immunology to undergraduate students at Harvard University and MIT.
Photo credit: Hidde Ploegh.
ANGELIKA AMON is Professor of Biology at the Massachusetts Institute of Technology, a member of the Koch Institute for
Integrative Cancer Research, and Investigator at the Howard Hughes Medical Institute. She is also a member of the National
Academy of Sciences. Her laboratory studies the molecular mechanisms that govern chromosome segregation during mitosis
and meiosis and the consequences—aneuploidy—when these mechanisms fail during normal cell proliferation and cancer
development. Dr. Amon teaches undergraduate and graduate courses in cell biology and genetics.
Photo credit: Pamela DiFraia/
Koch Institute/MIT.
KELSEY C. MARTIN is Professor of Biological Chemistry and Psychiatry and interim Dean of the David Geffen School of Medi-
cine at the University of California, Los Angeles. She is the former Chair of the Biological Chemistry Department. Her laboratory
studies the ways in which experience changes connections between neurons in the brain to store long-term memories—a
process known as synaptic plasticity. She has made important contributions to elucidating the molecular and cell biological
mechanisms that underlie this process. Dr. Martin teaches basic principles of neuroscience to undergraduates, graduate
students, dental students, and medical students.
Photo credit: Phuong Pham.

6. Molecular Cell
Biology
EIGHTH EDITION
Harvey Lodish
Arnold Berk
Chris A. Kaiser
Monty Krieger
Anthony Bretscher
Hidde Ploegh
Angelika Amon
Kelsey C. Martin
New York

7. Publisher: Katherine Ahr Parker
Acquisitions Editor: Beth Cole
Developmental Editors: Erica Champion, Heather Moffat
Editorial Assistants: Nandini Ahuja, Abigail Fagan
Executive Marketing Manager: Will Moore
Senior Project Editor: Elizabeth Geller
Design Manager: Blake Logan
Text Designer: Patrice Sheridan
Cover Design: Blake Logan
Illustration Coordinator: Janice Donnola
Art Development Editor: H. Adam Steinberg, Art for Science
Permissions Manager: Jennifer MacMillan
Photo Editor: Sheena Goldstein
Photo Researcher: Teri Stratford
Text Permissions: Felicia Ruocco, Hilary Newman
Media and Supplements Editors: Amy Thorne, Kathleen Wisneski
Senior Media Producer: Chris Efstratiou
Senior Production Supervisor: Paul Rohloff
Composition: codeMantra
Printing and Binding: RR Donnelley
Cover Image: Dr. Tomas Kirchhausen and Dr. Lei Lu
Library of Congress Control Number: 2015957295
ISBN-13: 978-1-4641-8339-3
ISBN-10: 1-4641-8339-2
© 2016, 2013, 2008, 2004 by W. H. Freeman and Company
All rights reserved.
Printed in the United States of America
First printing
W. H. Freeman and Company
One New York Plaza, Suite 4500, New York, NY 10004-1562
www.macmillanhighered.com
ABOUT THE COVER: Imaging of the intracellular organelles of a live
human HeLa cell shows the dramatic morphological changes that accompany the process of cell division. The membrane of the endoplasmic reticulum (ER) is labeled green by a fluorescently tagged component of the translocon (GFP- Sec61β) and chromatin is labeled red by a fluorescently tagged histone (H2B- mRFP). Front: An interphase cell showing uncondensed chromatin filling the
nucleus, with the ER as a reticulum of cisternae surrounding the nucleus and interconnected with lace-like tubules at the cell periphery. Back: Prior to cell
division the chromatin condenses to reveal the worm-like structure of individual chromosomes, the nuclear envelope breaks down, and the ER condenses into an array of cisternae surrounding the condensed chromosomes. As cell division proceeds the replicated chromosomes will segregate equally into two daughter cells, nuclear envelopes will form in the daughter cells, and the ER will return to its characteristic reticular organization. Cover photo: Dr. Tomas Kirchhausen &
Dr. Lei Lu.

8. TO OUR STUDENTS AND TO OUR TEACHERS,
from whom we continue to learn,
AND TO OUR FAMILIES,
for their support, encouragement, and love

9. this page left intentionally blank

10. PREFACE
In writing the eighth edition of Molecular Cell Biology, we
have incorporated many of the spectacular advances made
over the past four years in biomedical science, driven in part
by new experimental technologies that have revolutionized
many fields. Fast techniques for sequencing DNA, allied
with efficient methods to generate and study mutations in
model organisms and to map disease-causing mutations in
humans, have illuminated a basic understanding of the func-
tions of many cellular components, including hundreds of
human genes that affect diseases such as diabetes and cancer.
For example, advances in genomics and bioinformat-
ics have uncovered thousands of novel long noncoding
RNAs that regulate gene expression, and have generated
insights into and potential therapies for many human dis-
eases. Powerful genome editing technologies have led to an
unprecedented understanding of gene regulation and func-
tion in many types of living organisms. Advances in mass
spectrometry and cryoelectron microscopy have enabled
dynamic cell processes to be visualized in spectacular de-
tail, providing deep insight into both the structure and the
function of biological molecules, post-translational modifi-
cations, multiprotein complexes, and organelles. Studies of
specific nerve cells in live organisms have been advanced by
optogenetic technologies. Advances in stem-cell technology
have come from studies of the role of stem cells in plant
development and of regeneration in planaria.
Exploring the most current developments in the field is
always a priority in writing a new edition, but it is also im-
portant to us to communicate the basics of cell biology clear-
ly by stripping away as much extraneous detail as possible to
focus attention on the fundamental concepts of cell biology.
To this end, in addition to introducing new discoveries and
technologies, we have streamlined and reorganized several
chapters to clarify processes and concepts for students.
New Co-Author, Kelsey C. Martin
The new edition of MCB introduces a new member to our
author team, leading neuroscience researcher and edu-
cator Kelsey C. Martin of the University of California,
Los Angeles. Dr. Martin is Professor of Biological Chemis-
try and Psychiatry and interim Dean of the David Geffen
School of Medicine at UCLA. Her laboratory uses Aply-
sia and mouse models to understand the cell and molecu-
lar biology of long-term memory formation. Her group
has made important contributions to elucidating the mo-
lecular and cell biological mechanisms by which experience
changes connections between neurons in the brain to store
vii
long-term memories—a process known as synaptic plasticity.
Dr. Martin received her undergraduate degree in English and
American Language and Literature at Harvard University.
After serving as a Peace Corps volunteer in the Democratic
Republic of the Congo, she earned an MD and PhD at Yale
University. She teaches basic neurobiology to undergraduate,
graduate, dental, and medical students.
Revised, Cutting-Edge Content
The eighth edition of Molecular Cell Biology includes new
and improved chapters:
r “Molecules, Cells, and Model Organisms” (Chapter 1) is an
improved and expanded introduction to cell biology. It retains
the overviews of evolution, molecules, different forms of life,
and model organisms used to study cell biology found in previ-
ous editions. In this edition, it also includes a survey of eukary-
otic organelles, which was previously found in Chapter 9.
r “Culturing and Visualizing Cells” (Chapter 4) has been
moved forward (previously Chapter 9) as the techniques
used to study cells become ever more important. Light-sheet
microscopy, super-resolution microscopy, and two-photon
excitation microscopy have been added to bring this chapter
up to date.
r All aspects of mitochondrial and chloroplast structure
and function have been collected in “Cellular Energetics”
(Chapter 12). This chapter now begins with the structure
of the mitochondrion, including its endosymbiotic origin
and organelle genome (previously in Chapter 6). The chap-
ter now discusses the role of mitochondria-associated mem-
branes (MAMs) and communication between mitochondria
and the rest of the cell.
r Cell signaling has been reframed to improve student
accessibility. “Signal Transduction and G Protein–Coupled
Receptors” (Chapter 15) begins with an overview of the con-
cepts of cell signaling and methods for studying it, followed
by examples of G protein–coupled receptors performing
multiple roles in different cells. “Signaling Pathways That
Control Gene Expression” (Chapter 16) now focuses on
gene expression, beginning with a new discussion of Smads.
Further examples cover the major signaling pathways that
students will encounter in cellular metabolism, protein deg-
radation, and cellular differentiation. Of particular interest
is a new section on Wnt and Notch signaling pathways con-
trolling stem-cell differentiation in planaria. The chapter
ends by describing how signaling pathways are integrated

11. viii t PREFACE
to form a cellular response in insulin and glucagon control
of glucose metabolism.
r Our new co-author, Kelsey C. Martin, has extensively
revised and updated “Cells of the Nervous System”
( Chapter  22) to include several new developments in the
field. Optogenetics, a technique that uses channelrhodop-
sins and light to perturb the membrane potential of a cell,
can be used in live animals to link neural pathways with
behavior. The formation and pruning of neural pathways
in the central nervous system is under active investigation,
and a new discussion of signals that govern these processes
focuses on the cell-cell contacts involved. This discussion
leads to an entirely new section on learning and memory,
which explores the signals and molecular mechanisms
underlying synaptic plasticity.
Increased Clarity, Improved Pedagogy
As experienced teachers of both undergraduate and gradu-
ate students, we are always striving to improve student un-
derstanding. Being able to visualize a molecule in action
can have a profound effect on a student’s grasp of the mo-
lecular processes within a cell. With this in mind, we have
updated many of the molecular models for increased clarity
and added models where they can deepen student under-
standing. From the precise fit required for tRNA charging,
to the conservation of ribosome structure, to the dynamic
strength of tropomyosin and troponin in muscle contraction,
these figures communicate the complex details of molecu-
lar structure that cannot be conveyed in schematic diagrams
alone. In conjunction with these new models, their schematic
icons have been revised to more accurately represent them,
allowing students a smooth transition between the molecu-
lar details of a structure and its function in the cell.
New Discoveries, New Methodologies
r Model organisms Chlamydomonas reinhardtii (for study
of flagella, chloroplast formation, photosynthesis, and
phototaxis) and Plasmodium falciparum (novel organelles
and a complex life cycle) (Ch. 1)
r Intrinsically disordered proteins (Ch. 3)
r Chaperone-guided folding and updated chaperone
structures (Ch. 3)
r Unfolded proteins and the amyloid state and disease
(Ch. 3)
r Hydrogen/deuterium exchange mass spectrometry
(HXMS) (Ch. 3)
r Phosphoproteomics (Ch. 3)
r Two-photon excitation microscopy (Ch. 4)
r Light-sheet microscopy (Ch. 4)
r Super-resolution microscopy (Ch. 4)
(b)
Objective lens of microscope
Immobilized
mouse
(c)
Point-scanning confocal
microscopy
Two-photon excitation
microscopy
Excitation
photon
(488 nm)
Electron excited state
Electron ground state
Excitation
photon 1
(960 nm)
Excitation
photon 2
(960 nm)
Emission photon (507 nm) Emission photon (507 nm)
(a)
FIGURE 4-21 Two-photo excitation microscopy allows
deep penetration for intravital imaging. (a) In conventional
point-scanning confocal microscopy, absorption of a single
photon results in an electron jumping to the excited state.
In two-photon excitation, two lower-energy photons arrive
almost instantaneously and induce the electron to jump to
the excited state. (b) Two-photon microscopy can be used
to observe cells up to 1 mm deep within a living animal
immobilized on the microscope stage. (c) Neurons in a lobster
were imaged using two-photon excitation microscopy.
[Part (c) unpublished data from Peter Kloppenburg and Warren R. Zipfel.]

12. PREFACE t ix
r Three-dimensional culture matrices and 3D printing
(Ch. 4)
r Ribosome structural comparison across domains shows
conserved core (Ch. 5)
r CRISPR–Cas9 system in bacteria and its application in
genomic editing (Ch. 6)
r Chromosome conformation capture techniques reveal
topological domains in chromosome territories within the
nucleus (Ch. 8)
r Mapping of DNase I hypersensitive sites reveals cell
developmental history (Ch. 9)
r Long noncoding RNAs involved in X inactivation in
mammals (Ch. 9)
r ENCODE databases (Ch. 9)
r Improved discussion of mRNA degradation pathways
and RNA surveillance in the cytoplasm (Ch. 10)
r Nuclear bodies: P bodies, Cajal bodies, histone locus
bodies, speckles, paraspeckles, and PML nuclear bodies
(Ch. 10)
r GLUT1 molecular model and transport cycle (Ch. 11)
r Expanded discussion of the pathway for import of
PTS1-bearing proteins into the peroxisomal matrix (Ch. 13)
r Expanded discussion of Rab proteins and their role in
vesicle fusion with target membranes (Ch. 14)
r Human G protein–coupled receptors of pharmaceutical
importance (Ch. 15)
r The role of Smads in chromatin modification (Ch. 16)
(a)
(b)b)
Amino acid (Phe)
Aminoacyl-tRNA
synthetase
specific for Phe
CCH
2
N
CH
2
HO
AAA
UUU
mRNA
Phe-tRNA
Phe
binds
to the UUU codon
3 5 
Linkage of Phe to tRNA
Phe
Net result: Phe is selected by its codon
tRNA specific for Phe (tRNA
Phe
)
Aminoacyl-tRNA synthetase specific for Phe
tRNA specific for Phe (tRNA
Phe
)
Aminoacyl-tRNA
OH
OH
ATP AMP PP
i
High-energy
ester bond
1 2
CCH
2
N
CH
2
HO
O
AAA
CCH
2
N
CH
2
HO
O
AAA
FIGURE 5-19 (a) Translating nucleic acid sequence into amino
acid sequence requires two steps. Step 1: An aminoacyl-tRNA
synthetase couples a specific amino acid to its corresponding
tRNA. Step 2: The anticodon base-pairs with a codon in the
mRNA specifying that amino acid. (b) Molecular model of the
human mitochondrial aminoacyl-tRNA synthetase for Phe in
complex with tRNA
Phe
.
Scaffold RNA
****************************************************
**
Cas9
Guide
RNA
Target
DNA
DNA
cleavage
sites
Bacterial
DNA
(b)
FIGURE 6-43b Cas9 uses a guide RNA to identify and cleave
a specific DNA sequence.

13. r Pluripotency of mouse ES cells and the potential of dif-
ferentiated cells derived from iPS and ES cells in treating
various diseases (Ch. 21)
r Pluripotent ES cells in planaria (Ch. 21)
r Cells in intestinal crypts that dedifferentiate to replenish
intestinal stem cells (Ch. 21)
r Cdc42 and feedback loops that control cell polarity
(Ch. 21)
r Prokaryotic voltage-gated Na
+
channel structure, allow-
ing comparison with voltage-gated K
+
channels (Ch. 22)
r Optogenetics techniques for linking neural circuits with
behavior (Ch. 22)
r Mechanisms of synaptic plasticity that govern learning
and memory (Ch. 22)
r Wnt concentration gradients in planarian development
and regeneration (Ch. 16)
r Inflammatory hormones in adipose cell function and
obesity (Ch. 16)
r Regulation of insulin and glucagon function in control
of blood glucose (Ch. 16)
r Use of troponins as an indicator of the severity of a heart
attack (Ch. 17)
r Neurofilaments and keratins involved in skin integrity,
epidermolysis bullosa simplex (Ch. 18)
r New structures and understanding of function of dynein
and dynactin (Ch. 18)
r Expanded discussion of lamins and their role in nuclear
membrane structure and dynamics during mitosis (Ch. 18)
r Diseases associated with cohesin defects (Ch. 19)
r The Hippo pathway (Ch. 19)
r Spindle checkpoint assembly and nondisjunction and
aneuploidy in mice; nondisjunction increases with maternal
age (Ch. 19)
r Expanded discussion of the functions of the extracellular
matrix and the role of cells in assembling it (Ch. 20)
r Mechanotransduction (Ch. 20)
r Structure of cadherins and their cis and trans interac-
tions (Ch. 20)
r Cadherins as receptors for class C rhinoviruses and asth-
ma (Ch. 20)
r Improved discussion of microfibrils in elastic tissue and
in LTBP-mediated TGF-β signaling (Ch. 20)
r Tunneling nanotubes (Ch. 20)
r Functions of WAKs in plants as pectin receptors (Ch. 20)
x t PREFACE
Notum
mRNA
Wnt
mRNA
Wnt
mRNA
200 um
(a) (b)
Pharynx
FIGURE 16-31 Gradients of Wnt and Notum guide
regeneration of a head and tail by planaria.
[Part (b) Jessica
Witchley and Peter Reddien.]
Figure 22-8 Neurogenesis in the adult brain. Newly born
neurons were labeled with GFP in the dentate gyrus of control
mice and mice that were allowed to exercise on a running
wheel.
[Chunmei Zhao and Fred H. Gage.]
r Inflammasomes and non-TLR nucleic acid sensors
(Ch. 23)
r Expanded discussion of somatic hypermutation (Ch. 23)
r Improved discussion of the MHC molecule classes;
MHC-peptide complexes and their interactions with T-cells
(Ch. 23)
r Lineage commitment of T cells (Ch. 23)
r Tumor immunology (Ch. 23)
r The characteristics of cancer cells and how they differ
from normal cells (Ch. 24)
r How carcinogens lead to mutations and how mutations
accumulate to cancer (Ch. 24)
Medical Connections
Many advances in basic cellular and molecular biology
have led to new treatments for cancer and other
human diseases. Examples of such medical advances are
woven throughout the chapters to give students an apprecia-
tion for the clinical applications of the basic science they are
learning. Many of these applications hinge on a detailed
understanding of multiprotein complexes in cells—complexes
that catalyze cell movements; regulate DNA transcription,
Control Running

14. r Atherosclerosis, marked by accumulation of cholesterol,
other lipids, and other biological substances in an artery, is
responsible for the majority of deaths due to cardiovascular
disease in the United States (Ch. 7)
r Microsatellite repeats have a tendency to expand and
can cause neuromuscular diseases such as Huntington dis-
ease and myotonic dystrophy (Ch. 8)
r L1 transposable elements can cause genetic diseases by
inserting into new sites in the genome (Ch. 8)
r Exon shuffling can result in bacterial resistance to anti-
biotics, a growing challenge in hospitals (Ch. 8)
r The NF1 gene, which is mutated in patients with neurofi-
bromatosis, is an example of how bioinformatics techniques
can be used to identify the molecular basis of a genetic dis-
ease (Ch. 8)
r Telomerase is abnormally activated in most cancers
(Ch. 8)
r TFIIH subunits were first identified based on mutations
in those subunits that cause defects in DNA repair associ-
ated with a stalled RNA polymerase (Ch. 9)
r HIV encodes the Tat protein, which inhibits termination
of transcription by RNA polymerase II (Ch. 9)
r Synthetic oligonucleotides are being used in treatment of
Duchenne muscular dystrophy (DMD)(Ch. 10)
r Mutations in splicing enhancers can cause exon skip-
ping, as in spinal muscular atrophy (Ch. 10)
r Expansion of microsatellite repeats in genes expressed
in neurons can alter their relative abundance in different
regions of the central nervous system, resulting in neuro-
logical disorders (Ch. 10)
r Thalassemia commonly results from mutations in
globin-gene splice sites that decrease splicing efficiency but
do not prevent association of the pre-mRNA with snRNPs
(Ch. 10)
r Genes encoding components of the mTORC1 pathway
are mutated in many cancers, and mTOR inhibitors com-
bined with other therapies may suppress tumor growth
(Ch. 10)
r Aquaporin 2 levels control the rate of water resorption
from urine being formed by the kidney (Ch. 11)
r Certain cystic fibrosis patients are being treated with a
small molecule that allows a mutant protein to traffic nor-
mally to the cell surface (Ch. 11)
r SGLT2 inhibitors are in development or have been
approved for treatment of type II diabetes (Ch. 11)
r Antidepressants and other therapeutic drugs, as well as
drugs of abuse, target Na
+
-powered symporters because of
their role in the reuptake and recycling of neurotransmitters
(Ch. 11)
replication, and repair; coordinate metabolism; and connect
cells to other cells and to proteins and carbohydrates in their
extracellular environment.
r Stereoisomers of small molecules as drugs—sterically
pure molecules have different effects from mixtures (Ch. 2)
r Cholesterol is hydrophobic and must be transported by
lipoprotein carriers LDL and HDL (Ch. 2)
r Essential amino acids must be provided in livestock feed
(Ch. 2)
r Saturated, unsaturated, and trans fats: their molecular
structures and nutritional consequences (Ch. 2)
r Protein misfolding and amyloids in neurodegenerative
diseases such as Alzheimer’s and Parkinson’s (Ch. 3)
r Small molecules that inhibit enzyme activity can be used
as drugs (aspirin) or in chemical warfare (sarin gas) (Ch. 3)
r Small-molecule inhibitors of the proteasome are used to
treat certain cancers (Ch. 3)
r Disruptions of GTPases, GAPs, GEFs, and GDIs by
mutations and pathogens cause a wide variety of diseases
(Ch. 3)
r 3-D printing technology may be used to grow replace-
ment organs (Ch. 4)
r The high-resolution structures of ribosomes can help
identify small-molecule inhibitors of bacterial, but not eu-
karyotic, ribosomes (Ch. 5)
r Mutations in mismatch repair proteins lead to hereditary
nonpolyposis colorectal cancer (Ch. 5)
r Nucleotide excision-repair proteins were identified in pa-
tients with xeroderma pigmentosum (Ch. 5)
r Human viruses HTLV, HIV-1, and HPV initiate infec-
tion by binding to specific cell-surface molecules, and some
integrate their genomes into the host cell’s DNA (Ch. 5)
r The sickle-cell allele is an example of one that exhibits
both dominant and recessive properties depending on the
phenotype being examined (Ch. 6)
r DNA microarrays can be useful as medical diagnostic
tools (Ch. 6)
r Recombinant DNA techniques are used to mass-produce
therapeutically useful proteins such as insulin and G-CSF
(Ch. 6)
r Most cases of genetic diseases are caused by inherited
rather than de novo mutations (Ch. 6)
r A CFTR knockout mouse line is useful in studying cystic
fibrosis (Ch. 6)
r ABO blood types are determined by the carbohydrates
attached to glycoproteins on the surfaces of erythrocytes
(Ch. 7)
PREFACE t xi

15. xii t PREFACE
r Drugs that inhibit the Na
+
/K
+
ATPase in cardiac muscle
cells are used in treating congestive heart failure (Ch. 11)
r Oral rehydration therapy is a simple, effective means
of treating cholera and other diseases caused by intestinal
pathogens (Ch. 11)
r Mutations in CIC-7, a chloride ion channel, result in de-
fective bone resorption characteristic of the hereditary bone
disease osteopetrosis (Ch. 11)
r The sensitivity of mitochondrial ribosomes to the ami-
noglycoside class of antibiotics, including chloramphenicol,
can cause toxicity in patients (Ch. 12)
r Mutations and large deletions in mtDNA cause certain
diseases, such as Leber’s hereditary optic neuropathy and
Kearns-Sayre syndrome (Ch. 12)
r Cyanide is toxic because it blocks ATP production in mi-
tochondria (Ch. 12)
r Reduction in amounts of cardiolipin, as well as an ab-
normal cardiolipin structure, results in the heart and skele-
tal muscle defects and other abnormalities that characterize
Barth’s syndrome (Ch. 12)
r Reactive oxygen species are by-products of electron
transport that can damage cells (Ch. 12)
r ATP/ADP antiporter activity was first studied over 2000
years ago through the examination of the effects of poison-
ous herbs (Ch. 12)
r There are two related subtypes of thermogenic fat cells
(Ch. 12)
r A hereditary form of emphysema results from misfolding
of proteins in the endoplasmic reticulum (Ch. 13)
r Autosomal recessive mutations that cause defective per-
oxisome assembly can lead to several developmental defects
often associated with craniofacial abnormalities, such as
those associated with Zellweger syndrome (Ch. 13)
r Certain cases of cystic fibrosis are caused by mutations
in the CFTR protein that prevent movement of this chloride
channel from the ER to the cell surface (Ch. 14)
r Study of lysosomal storage diseases has revealed key ele-
ments of the lysosomal sorting pathway (Ch. 14)
r The hereditary disease familial hypercholesterolemia re-
sults from a variety of mutations in the LDLR gene (Ch. 14)
r Therapeutic drugs using the TNFα-binding domain of
TNFα receptor are used to treat arthritis and other inflam-
matory conditions (Ch. 15)
r Monoclonal antibodies that bind HER2 and thereby
block signaling by EGF are useful in treating breast tumors
that overexpress HER2 (Ch. 15)
r The agonist isoproterenol binds more strongly to epi-
nephrine-responsive receptors on bronchial smooth muscle
cells than does epinephrine, and is used to treat bronchial
asthma, chronic bronchitis, and emphysema (Ch. 15)
r Some bacterial toxins (e.g., Bordetella pertussis , Vibrio
cholerae, certain strains of E. coli ) catalyze a modification
of a G protein in intestinal cells, increasing intracellular
cAMP, which leads to loss of electrolytes and fluids (Ch. 15)
r Nitroglycerin decomposes to NO, a natural signaling
molecule that, when used to treat angina, increases blood
flow to the heart (Ch. 15)
r PDE inhibitors elevate cGMP in vascular smooth muscle
cells and have been developed to treat erectile dysfunction
(Ch. 15)
r Many tumors contain inactivating mutations in either
TGF-β receptors or Smad proteins and are resistant to
growth inhibition by TGF-β (Ch. 16)
r Epo and G-CSF are used to boost red blood cells and
neutrophils, respectively, in patients with kidney disease
and during certain cancer therapies that affect blood cell
formation in the bone marrow (Ch. 16)
r Many cases of SCID result from a deficiency in the IL-2
receptor gamma chain and can be treated by gene therapy
(Ch. 16)
r Mutant Ras proteins that bind but cannot hydrolyze
GTP, and are therefore locked in an active GTP-bound
state, contribute to oncogenic transformation (Ch. 16)
r Potent and selective inhibitors of Raf are being clinically
tested in patients with melanomas caused by mutant Raf
proteins (Ch. 16)
r The deletion of the PTEN gene in multiple types of ad-
vanced cancers results in the loss of the PTEN protein, con-
tributing to the uncontrolled growth of cells (Ch. 16)
r High levels of free β-catenin, caused by aberrant hyper-
active Wnt signaling, are associated with the activation of
growth-promoting genes in many cancers (Ch. 16)
r Inappropriate activation of Hh signaling associated with
primary cilia is the cause of several types of tumors (Ch. 16)
r Increased activity of ADAMs can promote cancer devel-
opment and heart disease (Ch. 16)
r The brains of patients with Alzheimer’s disease accumu-
late amyloid plaques containing aggregates of the Aβ
42 pep-
tide (Ch. 16)
r Diabetes mellitus is characterized by impaired regulation
of blood glucose, which can lead to major complications if
left untreated (Ch. 16)
r Hereditary spherocytic anemias can be caused by muta-
tions in spectrin, band 4.1, and ankyrin (Ch. 17)
r Duchenne muscular dystrophy affects the protein dystro-
phin, resulting in progressive weakening of skeletal muscle
(Ch. 17)

16. PREFACE t xiii
r Hypertrophic cardiomyopathies result from various
mutations in proteins of the heart contractile machinery
(Ch. 17)
r Blood tests that measure the level of cardiac-specific tro-
ponins are used to determine the severity of a heart attack
(Ch. 17)
r Some drugs (e.g., colchicine) bind tubulin dimers and re-
strain them from polymerizing into microtubules, whereas
others (e.g., taxol) bind microtubules and prevent depoly-
merization (Ch. 18)
r Defects in LIS1 cause Miller-Dieker lissencephaly in ear-
ly brain development, leading to abnormalities (Ch. 18)
r Some diseases, such as ADPKD and Bardet-Biedl syn-
drome, have been traced to defects in primary cilia and
intraflagellar transport (Ch. 18)
r Keratin filaments are important to maintaining the
structural integrity of epithelial tissues by mechanically
reinforcing the connections between cells (Ch. 18)
r Mutations in the human gene for lamin A cause a wide
variety of diseases termed laminopathies (Ch. 18)
r In cohesinopathies, mutations in cohesion subunits or
cohesion loading factors disrupt expression of genes critical
for development, resulting in limb and craniofacial abnor-
malities and intellectual disabilities (Ch. 19)
r Aneuploidy leads to misregulation of genes and can con-
tribute to cancer development (Ch. 19)
r Aneuploid eggs are largely caused by chromosome mis-
segregation in meiosis I or nondisjunction, leading to mis-
carriage or Down syndrome (Ch. 19)
r The protein CDHR3 enables class C rhinoviruses (RV-C)
to bind to airway epithelial cells, enter them, and repli-
cate, causing respiratory diseases and exacerbating asthma
(Ch. 20)
r The cadherin desmoglein is the predominant target of
autoantibodies in the skin disease pemiphigus vulgaris (Ch. 20)
r Some pathogens, such as hepatitis C virus and the enteric
bacterium Vibrio cholerae, have evolved to exploit the mol-
ecules in tight junctions (Ch. 20)
r Mutations in connexin genes cause a variety of diseases
(Ch. 20)
r Defects in the glomerular basement membrane can lead
to renal failure (Ch. 20)
r In cells deprived of ascorbate, the pro-α collagen chains
are not hydroxylated sufficiently to form the structural sup-
port of collagen necessary for healthy blood vessels, ten-
dons, and skin, resulting in scurvy (Ch. 20)
r Mutations affecting type I collagen and its associated
proteins cause a variety of diseases, including osteogenesis
imperfecta (Ch. 20)
r A variety of diseases, often involving skeletal and cardio-
vascular abnormalities (e.g., Marfan syndrome), result from
mutations in the genes encoding the structural proteins of
elastic fibers or the proteins that contribute to their proper
assembly (Ch. 20)
r Connections between the extracellular matrix and cyto-
skeleton are defective in muscular dystrophy (Ch. 20)
r Leukocyte-adhesion deficiency is caused by a genetic de-
fect that results in the leukocytes’ inability to fight infec-
tion, thereby increasing susceptibility to repeated bacterial
infections (Ch. 20)
r The stem cells in transplanted bone marrow can gener-
ate all types of functional blood cells, which makes such
transplants useful for patients with certain hereditary blood
diseases as well as cancer patients who have received irra-
diation or chemotherapy (Ch. 21)
r Channelopathies, including some forms of epilepsy,
are caused by mutations in genes that encode ion channels
(Ch. 22)
r The topical anesthetic lidocaine works by binding to
amino acid residues along the voltage-gated Na
+
channel,
locking it in the open but occluded state (Ch. 22)
r The cause of multiple sclerosis is not known, but seems
to involve either the body’s production of auto-antibodies
that react with myelin basic protein or the secretion of pro-
teases that destroy myelin proteins (Ch. 22)
r Peripheral myelin is a target of autoimmune disease,
mainly involving the formation of antibodies against P
o
(Ch. 22)
r The key role of VAMP in neurotransmitter exocytosis
can be seen in the mechanism of action of botulinum toxin
(Ch. 22)
r Neurotransmitter transporters are targets of a variety of
drugs of abuse (e.g., cocaine) as well as therapeutic drugs
commonly used in psychiatry (e.g., Prozac, Zoloft, Paxil)
(Ch. 22)
r Nicotinic acetylcholine receptors produced in brain neu-
rons are important in learning and memory; loss of these
receptors is observed in schizophrenia, epilepsy, drug addic-
tion, and Alzheimer’s disease (Ch. 22)
r Studies suggest that the voltage-gated Na
+
chan-
nel Nav1.7 is a key component in the perception of pain
(Ch. 22)
r People vary significantly in sense of smell (Ch. 22)
r Synaptic translation of localized mRNAs is critical to the
formation and the experience-dependent plasticity of neural
circuits, and alterations in this process result in neurodevel-
opmental and cognitive disorders (Ch. 22)
r The immunosuppressant drug cyclosporine inhib-
its calcineurin activity through the formation of a

17. Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content

18. VI
OPPIPOIKIA
Heikki opiskeli suutariksi, Kalle puusepäksi. Samasta pitäjästä
olivat kotoisin; kumpikin vuoden jo kaupungissa olleet.
Hyvä oli poikien väli — luonnollisesti — vaikka eri ammattikuntaan
kuuluivatkin. Oman ammatin sanomattoman korkea arvo, se ei vielä
ollut pojille kylliksi selvinnyt. Opissa olivat, ja oppi-aika, se se oli
senkin puolen selvittävä. Usein ja monella muotoa olivat kyllä siitä jo
kuulleet, milloin vanhemmilta oppilailta, milloin taas suvaitsi joku
kunnian arvoinen kisälli siitä asiasta ajatuksensa paljastaa. Ja ilman
poikkeusta oli se juuri tämä ammatti muita vaikeampi ja
tarpeellisempi, — siis myöskin kaikkia muita arvokkaampi.
— Mikä sitä naskalia ja pikilankaa on heilutellessa! Mikä jo! Ei se
kysy vielä hartiavoimia eikä mitään muutakaan voimaa.
— Ja niin sinä istut kuin räätäli!
— Kävelet kuin pikinytky!
— Longuttelet polvias kuin mikä paakari.

19. — Eihän sitä meillä niin!
Tällaista opetusta sai Kalle jo ensi päivästä muun opetuksen
sivussa ja lomassa. Mutta ei jäänyt Heikkikään ilman. Kyllä hän kuuli
omansa ja toisten viat. Etenkin vieraat ammattilaiset hänelle
perinpohjin, — usein havainnollisestikin, — mieleen painettiin.
Millä oli toinen olka alempana kuin toinen, millä hartiat olivat
surkastuneet kuin kuivanut silakka, tai millä ne olivat leveät kuin
riihenovi. Ja on se kumma, — huomautti hyväntahtoinen
suutarinkisälli Heikille — kuinka silmäin värikin saattaa muuttua. Et
näe puusepillä sinisilmiä, vaan käyvät kaikki samaan maahan kuin
maalarin housut. Ne ovat joko vaaleanruskeita tai aivan harmaita, ja
niin haileasilmäisiä kaikki kuin "Vällän Jussin" muiskut. — Kiitä
onneasi Heikki, että "jalkineentekijäksi" synnyit!
No tällaista sitä pojat kuulivat pitkät päivät, koettivat muistiinsa
painaa tähdellisemmät ja tarkasti seurata vanhempien esimerkkejä.
Keskenään eivät pojat sentään juuri ammattiarvostaan
riitaantuneet.
Kalle kyllä sanoi koska hyvänsä ja kenelle tahansa, että
vaikeampaa se on puusepän työ kuin suutarin. Heikki sitä tahtoi
vastaan panna, koetti esimerkeillä ja vertauksilla
ammattisalaisuuksiaan selvitellä; mutta kun Kalle näytti hänelle aina
uutta ja uutta, yhä konstikkaampaa ja vaikeampaa, kymmeniä, jopa
satoja eri työkaluja ja koneita; jota vastoin Heikki ei voinut muuta
näyttää kuin aina sitä samaa: pikilankoja, nahkoja, vanhoja
kenkärajoja, uusia jalkineita, lestiä, vasaroita, neuloja, naskalia ja
jokusen lasikuulan, täytyi hänen lopultakin myöntää Kallelle etu. —
Se tapahtui kuitenkin vain silloin, kun muita ei ollut kuulemassa.

20. — Harvoin tosin näistä asioista Kallen ja Heikin välillä väittelyä
syntyi, ja jos niin kävi, kesken usein jätettiin. —
Näin se ensimäinen oppivuosi kului kaikessa hiljaisuudessa ja
yksinkertaisuudessaan. Vasta kun toinen vuosi alkoi, rupesivat
pojissa ilosemmat ja huvittavammat puolet valtaa saamaan.
Ei tarvinnut enää olla kaikkein käskettävänä, ei tarvinnut kiillottaa
kisällien jalkineita, ei pesuvesiä kantaa, ei pikilankoja valmistaa, ei
liimaa keittää, eikä piian apulaisena kyökissä olla.
Nyt saivat tehdä työtään rauhassa niinkuin vanhemmatkin miehet.
Saivatpa vielä nuorempaansa komentaa ja itseänsä passauttaa… ja
se se juuri ulkonaista ihmistä paisutti.
Vaatteetkin, jotka olivat kotikutoisesta kankaasta, maalaisräätälin
ompelemat, vaihdettiin uusiin, tehtaassa kudottuihin,
kaupunkilaismallisiin.
Oikein näytti niinkuin herralle, varsinkin pyhäseen aikaan. Ja kun
kotipuolessa käväsivät, eivät tahtoneet vanhat ystävät lähestyä
rohjeta, eikä se entinen seura suuresti poikiakaan huvittanut.
— Kolloja ovat, aina vaan kolloja ja moukkia — tuumivat pojat, —
katsoivat joka minuutti kellokrapaansa, sovittelivat
gummikaulustaan, joka tahtoi vähän kurkkua kuristaa ja imelästi
toisille hymyilivät. —
Elämä näytti kaikin puolin sangen valoisalta, kaikki rupesi olemaan
niinkuin ollakin piti. —
Yksi asianhaara sentään suuressa määrässä poikien mieltä painoi.
Toisinaan se tuntui helpommalta, toisinaan taas niin vaikeuttavalta,

21. että ihan tahtoi mielen alakuloiseksi saattaa. Joskus se näytti
saavutettavalta; mutta toisinaan taas äärettömyyteen katosi.
Tämä vaikeuttava asianhaara oli kysymys tanssitaidosta, jonka
vasta tulevaisuus oli pojille selvittävä ja opettava.
Maalla kyllä nähneet olivat monetkin kerrat tanssittavan, mutta se
oli vaan sellaista yhtä ja samaa, moukkain renkutusta oli, eikä
sitäkään tullut opituksi.
— Parempi taisi ollakin ettei niille tavoille oppinut, eihän sitä näin
kaupungissa — lohduttivat pojat itseään.
— Mutta miten hiton tavalla, Kalle, tästä alkuun päästään, — alotti
Heikki eräänä iltana, löi nyrkkinsä suutaripöytään niin että se
surkeasti porahti.
Kalle ei osannut sanoa asiaan mitään, istui vaan ja tuumi.
— Sano nyt sinäkin ymmärryksesi mukaan, sano jo — virkkoi
Heikki taas.
— Mitä minä siihen nyt sanon sitte! — tiuskasi Kalle nyrpeissään.
— No sano mitä hyvään, kun vaan jotain sanot!
— Jotain… Sanonko ma mitä jotain on?
— Tiedän sen sanomattasikin! — Ei maar Kalle, jos totta
puhutaan, olisi meillä nyt otollinen aika.
— Olisihan se, olisi — —
— Niin on, aikojakin olisi ollut; vaan kun sinä et ole viitsinyt.

22. — Eihän sellaisilla vaatteilla — huomautti Kalle totisena.
— Nyt sitte sopii, vaikka "ransiisiksi" pistäisit.
— Vaikka "masurkaksi", jos vaan jalat taipuu.
— Taipuu, taipuu. Katsoppa!
Ja samassa Heikki pyöri ja kieppui kuin lankakerä, kädet huitoivat
ilmaa ja sääret lentelivät kuin pikilangan siima.
— Notkeat käpälät, taitaisit vaikka "pikkuryssää" —
— Vaikka "isoa", jos kerrankin nähnyt olisin kuinka sitä mennään!
— Ei maar, mutta kukahan opettaisi — innostui Kalle sanomaan.
— Harkitkaamme sitä asianhaaraa!
— Joo!… nyt äkkään — sanoi Heikki pienen paussin perään ja
napsautti sormiaan.
— Anna kuulua! — virkkoi Kalle.
— Minä pyydän Neulasen Villeä!
— Saakuri vie, sillä pojalla on käpälät.
— Jaa… sitä "pukkiako" meinaat?
— Sama se, onko pukki vai kettu, mutta sitä minä meinaan.
Huomenna kun käsityöläiskouluun mennään, teen "pistellingin."
— Tee tee, kyllä suostun minäkin.

23. — Teillä vaiko meillä opetellaan?
— Meillä ei sovi. Töitä on niin paljoo lattialla ja kisällit makaavat
"maralla."
— No täällä sitte! Ei ole yöseen muita kuin Janne, ja mitä siitä.
Selkään jos virnistelee.
* * * * *
Kun seuraavana päivänä käsityöläiskouluun tultiin, nykäsi Heikki
Villeä syrjäpuoleen ja puhui hyvin salaperäisenä asiansa.
Villellä ei siihen ollut mitään vastaan sanomista.
— Onkohan se hyvinkin vaikeaa? — kysyi Heikki, sanomattomasti
mielihyvillään Villen lupauksesta.
— Ei se minkään vaikeata, kun ensin askeleet oppii — vastasi Ville.
— Mitkä askeleet?
— Kyllä sitte näet. Ne ovat juuri kuin alkutekijät. Ellet niitä hyvin
opi, et opi tanssimaan.
— Jaa jaa, vai semmosia ovat.
— No milloin joudat Ville opettamaan ne?
— Ehkä huomenna tulen.
— Tule jo tänäpänä!
— En jouda!

24. — Voi sun suutari kumminkin. Etköhän edes vähäsen… tulevat ne
arpajaisetkin piakkoin.
— Tulee niitä arpajaisia ja tansseja vielä sittekin… ja ethän siihen
hätään enää opi.
— Sanoithan oppineesi kahdessa illassa Saksanpolkan, valssin ja
mitä kaikkia sanoitkaan.
— Niin… kai minä — huomautti Ville ja katsoi pitkän käytävän
päähän, suu hienossa hymyssä — kai minä… olin ennen nähnyt;
mutta ethän sinä.
— Ainakin viikossa oppisin.
— Ehkä.
Heikki katsoi nopeasti kelloansa, tarttui Villeä käteen ja kuiskasi
korvaan:
— Otetaanpa muutamia askeleita tuossa tyhjässä luokassa, on
vielä aikaa, eikä Kuoponen ole tullut!
Ville myöntyi, Heikki haki Kallen mukaansa ja kolmisin menivät
luokkaan, jota kuuvalo hämärästi valaisi.
— Mitä te ensin tahtoisitte, — kysyi Ville.
— Saksanpolkkaa, vastasivat pojat.
— Katsokaa sitte kun minä "tanssaan." Ville otti ensimäiset
askeleet hyvin harvaan, kiihtyi vihdoin tavalliseen tahtiin, jota pojat
tarkkaavaisina seurasivat.

25. — Niin, toiko se on sitä saksanpolkkaa — kysyi Kalle.
— Niin on, — sitä on — sanoi Ville ja yhä nopeammin viskeli
jalkojaan.
— Olen minä tuota tainnut ennenkin nähdä, huomautti Heikki.
— Missä? — kysyi Ville ja herkesi tanssimasta.
— Kotipitäjässä muistelen.
— Ei se ollut tätä, vasta tämä kaupungissakin on opittu, eikä sitä
kaikki osaa vielä täälläkään, — vakuutti Ville.
Kun kuulivat ettei sitä kaupungissakaan kaikki osaa, innostuivat
pojat tulisesti harjoittelemaan.
— Ei niin pojat, hyppäätte kuin kilpikonnat, enhän minä niin!
Tules tänne Heikki!
Ville otti kummankin erikseen opetettavakseen ja askeleista alkaen
neuvoi.
— Ensin hyppäät vasemmalla… Näin… hyppää samoin!… Kas niin.
Sitte oikealla samalla lailla… no älä selvää peliä sotke!… oikealla
jalalla, kuulitkos! Sitte taas vasemmalla… näin… no niin! Nyt sitte
oikealla sama satsi, näin… "vie sua ja viipota" kun sinä olet pöllö!
Näin se käy! No—no—no kas noin. Sitte kierretään kaksikertaa
ympäri… tähän tapaan… Ei sinne päin, toisin… Ei sinusta tule
tanssijaa, olet kankea kuin "Patanoffin" härkä. —
— Tuleppas sinä Kalle!

26. Mutta tuskin olivat pojat yhteen päässet kun kello jo kilisi, joten
Kallen alkutekijät sillä kertaa jäivät kokonaan harjoittamatta.
Poikain ajatukset eivät sillä tunnilla, eikä vielä toisellakaan,
jaksaneet opetusta seurata. Saksanpolkan askeleissa, hypyissä ja
käänteissä ne kokonansa askaroivat. Koetteli se Heikki kahdella
etusormellaan — pulpetin kannella — askeleita ottaa, ja samaan
työhön ne jalatkin penkin alla ryhtyivät. Siitä ne ajatukset tuon
tuosta tulevissa tanssiloissa ja arpajaisissa käväsivät, siellä nuoren ja
notkean tytön kainaloonsa kahasi ja tanssimaan yltyi. Herra Moilosen
kalunkirjoitus, joka sillä tunnilla oli paperille pantava, sai siten —
tähdellisempien toimien sattuessa — parempiin aikoihin jäädä. —
Välitunnilla vetäytyivät pojat äskeiseen harjotuspaikkaansa
keskeytyneitä opintojaan jatkamaan.
* * * * *
On sunnuntai. Viurusen työhuoneessa, jossa Heikki opiskeli, on
siivottu keskilattia tyhjäksi. Suutaripöytä naskalineen ja
tikkunauloineen on työnnetty nurkkaan, nahalla päällystetyt, tyhjät
silakkanelikot, joilla työntekijät istuvat, ovat potkittu sinne tänne
seinävierua, muutamia päällekkäin pinottu. Suuri lestikasa makaa
sängyssä, ja puolitekoiset työt — vanhojen, irvillään olevien
jalkineitten joukossa — tyytymättöminä sängyn alta muljottavat.
Kirkkaat, ehkä vähän tomuiset lasikuulat, killuvat pitkistä
nauhoistaan seinillä ja tuttu suutariverstaan haju täyttää huoneen
pienimmänkin sopen.
Hurjaa vauhtia, märkinä ja hikisinä pyörivät Heikki, Kalle, Ville ja
maalari Mönjäsen Jussi keskilattialla.

27. Innokkaimpana, muita hikisempänä huhtoo Heikki, milloin Villen,
milloin Kallen tai Jussin kanssa. Puolensa muutkin pitävät, aamusta
alkaen ovat hyppineet, myötään lattialla tepastaneet. Kasvoilta
paistaa iloinen, tyytyväisyyden sekainen loiste, loiste, joka tavallisesti
silloin nousee kasvoille, kun on joku suuri, oikein tärkeä ja ratkaiseva
työ onnistunut.
Onnistunuthan se on pojilta…
Saksanpolkka käy kuin itsestään, jalat tekevät temppunsa kuin
sotaratsut, ja korkojen kolke, varvasten suhina on rytmikäs ja tarkka.
Tavallista polkkaa sitä onkin jo pistetty pitkän aikaa. Oikeaan
pyörittäessä se mukiin menee, mutta kun vasemman vuoro tulee,
käy lattia pieneksi, seinät pyrkivät liian lähelle, joten lasikuulat siellä
joutuvat suureen vaaraan.
Ville, joka opettajana esiintyy, seinät helposti välttää, mutta
oppilaitaan ei niistä loitommalle saa.
— Kiertäkää nopeammin, tehkää äkkinäisempiä käänteitä! —
huutaa hän pojille.
Mutta kun eivät niistä silläkään pääse, lohduttelee Ville: — noh…
on sitä seurahuoneessa tilaa, eivät tule seinät siellä tielle… ja jos
tulemaan sattuisi, parasta kiertää oikeaan. —
Pojat ottivat pienen paussin ja istuivat sängyn laidalle väsyneitä
jalkojaan lepuuttamaan. Ja oikein kuin "Kreivin aikaan" sattui
palvelustyttö siihen iltapäiväkahvineen, poikain suureksi iloksi.
— Voi, mutta sinä kulta Liisa, tules kanssani yksi saksanpolkka —
huusi Heikki ja sylkäsi käsiinsä.

28. — En uskalla, rouva on kyökissä.
— Mitä rouvasta, yksi kerta vaan, armas Liisa!
Ja kun oli tarjottimen käsistään saanut, tempasi Heikki hänet
kiinni, kietoi käsivartensa vyötäisille ja alkoivat tanssin. —
Oikein se sydäntä hiveli, oikein rintaa lämmitti tuo Liisa siinä
sivussa. Tuntui niin pehmeältä, niin herttasen mukavalta tanssia
toisen sukupuolen kanssa. — Oi kuinka suloista — miesten kanssa ei
mitään, tämän rinnalla — tuumi Heikki. Ihan unehtui että vaan oma
piika siinä kupeella hyllyi, jolle ei ennen mitään arvoa annettu.
Heikki alkoi oikein lämmitä, puristi Liisua lujemmin rintaansa
vasten, veti hänen kätensä enemmän taakseen, niin että lämpöset
henkäykset hivelivät kummankin kasvoja.
Suloiselta tuntui Liisustakin tanssiminen pitkästä aikaa. — Huono
se viejä on, mutta meneehän se tässä — ajatteli Liisu, ja yhä
notkeammaksi kävivät hänen jalkansa…
— Päästä nyt jo! — virkkoi Liisa, kun ei loppua näyttänyt ollenkaan
tulevan.
— Kerta vielä ympäri — vastasi Heikki, ja aina lujemmin likisti
Liisua rintaansa.
— Älä siinä sutena häärää! — huusi Ville ja meni tanssijat
seisottamaan.
— Mitä hittoa sinä siihen kuonosi kanssa tuppaat — mutisi Heikki
suuttuneena.

29. — Kyllä sitä siinä sinulle on… eikä sitä yhteenmittaan niin kauvan.
Tulepas Liisa minun kanssani!
Mutta Liisa ei enää tullut, poistui nopeasti, hikisenä ja
hengästyneenä kyökkiin. —
Oli enää viikko suuriin arpajaisiin, ja poikain tanssi kävi vielä
jotenkin kankeasti. Käytännöllistä harjoitusta toisen sukupuolen
kanssa olisi välttämättä tarvittu. Heikki siitä vähän maulle pääsi,
mutta Kalle ja Jussi eivät ollenkaan sen suloa saaneet nauttia.
Kaikeksi onneksi sattui sinä iltana olemaan tanssit maalla,
muutamien kilometrien päässä kaupungista. Sinne päättivät pojat
lähteä.
Kouluun olisi pitänyt myöskin mennä, mutta sitä ei muistettu — tai
ei oltu muistavinaan — sillä se ei voinut kysymykseen tulla näin
tähdellisien toimien sattuessa. Matkalle varustettiin, pistettiin joku
naskalikin taskuun, siltävaralta, jos niinkuin sattuisi selkä vaaraan
joutumaan ja lähdettiin miehissä matkalle.
* * * * *
Tanssitupa on puolillaan väkeä, kaikki sen kylän nuoria. Pieni
lamppu killuu keski-orressa heittäen mustuneen ja muuten likasen
lasin läpi hämärää valoa huoneeseen. Mitä enemmän seiniä lähenee,
sitä pimeämmäksi muuttuu ilma. Salaperäisenä, hyvin epäselvissä
piirteissään häämöttää monikerroksinen sänky, joka on niin korkea
että kattoa pitelee. Alimmaisessa meluaa iloinen poikajoukko,
ylempää kuuluu hiljaista kuisketta ja kuhinaa, naisten supattavaa
ääntä ja miesten mörinää. Silloin tällöin avautuu verhot, muutamia
kasvoja tulee näkyviin, kunnes jälleen katoavat tummien verhojen
taa…

30. "Harmonikka" räyhää ja pauhaa, ulvoo ja vonkuu peräpenkillä
minkä kielet kestävät. Toisinaan venyy pitkäksi kuin kirjava kärme,
toisinaan taas varsin lyhyeksi supistuu.
Keskilattialla käy jyry ja kolke kuin riihtä puidessa. Valtoinaan
olevia hiuksia, kirjavia liinoja ja karvalakkeja hyllyy ja pyörii, kiertää
ja pomppuu vinhaa vauhtia. Tupakansavu pölähtää miesten
hampaitten välistä kuin höyry haljenneesta vesikuplasta kiehuvassa
padassa. Toiset alottavat, toiset lopettavat, toiset vaihtavat naista ja
uudestaan lähtevät, joten lattia on aina kuin "nuijalla lyöty."
Pojatkin ovat kaupungista ennättäneet, tanssineet hyvän aikaa;
sotkeneet toisten varpaita ja likistelleet maalaisten naisia. Niinkuin
maantiejyrä, silittää ja tasottaa Kalle kehässä seisovaa ihmisjoukkoa,
ja jos kumppani sattuu olemaan suuri ja täyteläinen, on silloin
kaksoisjyrän voima vastustamaton… musertava.
Yhteentörmäyksiä tuon tuostakin sattuu, päät kolhivat päitä, rinnat
rintoja, ja toisinaan kumolleen kupsahtavat.
Ville ja Heikki kieppuvat keskellä, talontyttäriä tanssittavat ja
pitävät iloista menoa.
Jussi on tarpeensa saanut, sinisilmäistä kaunotukkaa hyväilee ja
lempii. Mutta maalaisia alkaa suututtaa poikain omavaltainen käytös,
uhkaava ilme nousee kasvoihin, jota pojat eivät ilossaan huomaa.
— Pitelevät kuin omaa tavaraansa — kuiskasi muuan maalaisista.
— Näytetään niille mikä se kylän kurssi on! — lisäsi toinen.
— Näes kuinka tuolla yksi istuu käsi Maijan kaulalla. Ptyi, hävytön!

31. — Kuranssia, kuranssia, oikein tukkimiehen kuranssia!
— Annetaan niille kuuma löyly!
— Taikka kylmä kylpy!
— Sama se!
— Kuka käski syhymättä saunaan! Samassa töytäsi Kalle vahvan
kumppaninsa kanssa miehiä, jotka horjuivat pari askelta taaksepäin.
— Älä suuhuni tule, kun et taskuunikaan mahdu, pöllö! — huusi
muuan tukkimies ja potkasi Kallea selkään, niin että tämä kaatui
naisineen lattialle.
Ville ja Heikki tulivat samassa, tanssittaen kauneita tyttäriä…
Miehet kamppasivat… molemmat parit kaatua romahtivat edellisen
päälle… Lamppu sammutettiin, ja täysinäinen vesisaavi kaadettiin
keskelle kaatunutta kasaa… Syntyi hirveä meteli, naiset huusivat ja
kirkuivat, pojat vihelsivät, ja miehet pitivät hirveätä rähinää. Lamppu
lyötiin palasiksi. Kappaleet lentelivät sinne tänne, ja öljy rähjäsi
vaatteita. Aseita heilui ilmassa, iskuja kuului, mutta ketä sattui, sitä
ei lyöjä tiennyt… Pojat kimposivat likomärkinä ylös niin pian kuin
pääsivät, naisistaan välittämättä, huitoivat terävillä naskaleillaan
ympärilleen ja etsivät ovea… Se onnistui vihdoin, ja peljästyneen
naisjoukon mukana pääsivät pimeässä ulos.
Siellä alkoi hurja pako, joka muuttui jännittäväksi kilpajuoksuksi,
missä pakenevien nahka oli palkintona. Sitä kokivat edellä menijät
säästää ja siksi paraansa panivat. Väli pysyi alussa tasaisena,
muuttumattomana, mutta lopulta se — piteni.

32. Takaa-ajajain innostus loppui, yksi toisensa perään jäi
hengästyneenä tielle; hurja joukko väheni vähenemistään, kunnes
tuli niin pieneksi, ettei uskaltanut kaupunkilaisia seurata.
Kun pojat huomasivat selkänsä turvatuksi, hiljensivät vauhtia ja
ottivat kävelyn.
— Saakuri kumminkin!… hiivatin moukat!… märkämekot! Tules
tänne niin minä… sinut nuuskaksi jauhan! — huusi raivoissaan Kalle,
puri hammastaan ja heilutti nyrkkiään ilmassa.
— Voi, voi, kun minun selkääni jumoo — valitteli Heikki.
— Näetkö poskessani mitään Kalle? — kysyi Jussi.
— Pieni naarmu, ei muuta mitään.
— Ei sitte väliä! Mutta jos päivä olisi, pojat, näyttäisin mikä se
naskalini väri on. Saakuri soi!… se luita ja ytimiä kaivoi!
— Samaa teki tuo! Valmiita reikiä on siellä Heikki, mene
tikkunauloja sovittelemaan.
— Menen, menen, mutta suuremmalla joukolla… Voi voi kun
selkärankaani potee… halolla siihen löivät… saakurin kollot —
päivitteli Heikki.
— Hyi, kun on märkä ja ilkeä olla… vaatteenikin haisevat kun
öljymakasiini — puheli kankeasti Ville.
— Minun haisevat melkein pahemmalta, ja paitani on ihan märkä…
mutta olkoon! — päätteli Kalle.
— Ai… ai kuinka selkäpiitäni karmii — voivotteli Heikki yhä.

33. — Karmi takasin ja pure hammastasi — lohdutteli Kalle.
— Pisteleekin kuin olisi siellä tuhat naskalia puremassa.
— Mutta pojat, jos olisi meitä toinen verta enemmän ollut, selkään
olisivat saaneet joka mies — innostui Jussi puhumaan.
— Annas olla, tulevatkohan ensi pyhänä arpajaisiin… silloin…
silloin… legioona niskaan!
— Hieros Kalle vähän tuota selkäpiitäni! — ai-jai-jai-jai-jai — — älä
niin kovaa, älä, älä — koskee päähän asti —
Verkkaan kulkivat pojat loppumatkan, mikä kiroillen kohtaloansa,
mikä kostoa uhkaillen, — musertavaa kostoa, mikä taas surkeasti
vammojansa valitteli.
Väsyneinä, alakuloisina ja häpeissään kuin kerityt koirat, saapuivat
pojat kaupunkiin ja syrjäkatuja asuntoihinsa kulkivat.
* * * * *
Seurahuoneen suuri, hyvin valaistu sali on täynnä väkeä. Siellä on
jos johonkin säätyyn ja arvoluokkaan kuuluvia ihmisiä, kaikki
suurimmassa epäjärjestyksessä. Salin perällä kohoaa kattoa pitelevä
pyramiidi, jonka kupeilla tuhannet arpajaisvoitot makaavat. Pieniä
pöytiä on ripotettu sinne tänne lattialla; niiden vieressä seisovat
arpojen myyjät, kaupungin hienoimmat naiset, loistavissa, puoleksi
verhoavissa puvuissaan, joiden lomista ja poimujen välistä hieno,
valkea iho paistaa.
Parvekkeella soittelee pataljoonan soittokunta, jonka ihanat,
hempeät ja läpikuultavat sävelet alas saliin vyöryävät,

34. sivuhuoneetkin täyttävät ja viimein ovista ulos pullahtavat. — —
Arvat ovat melkein loppuun myöty, juhlapuhe pidetty, kun Heikki,
Kalle, Ville ja Jussi, — kaikki yhdessä kuin veljekset ainakin, —
arkoina ja kömpelöinä astuvat huikaisevan kirkkaaseen saliin.
Viimepyhäiset arvet ovat muistoilleen umpeen parantuneet. Eivät
olleet vaarallisempia, pitempiaikaisia. Pari päivää Heikin selkää karmi
ja poltti, mutta siihen se jätti. Jussin poskessa on naarmu kuivaan
rupeen käynyt, ja toisille ei sanottavaa muistoa annettukaan.
Niinkuin sanottu, tulivat pojat vasta saliin.
Eivät olleet kiirettä pitäneet, sillä arpojen ostoon eivät pienet
rahansa ulettuneet, ja muusta lystistä viis, kun vaan saisi tanssia.
Tanssi se oli paras numero ohjelmassa, mitäpä niistä puheista ja
sen semmoisista, tuumivat pojat, ja sen mukaan sitte menonsa
sovittivat. Tanssi se juuri elämälle näytti päämäärän tuovan, ja sen
saavuttamiseksi olivat nuoret voimat alttiiksi pantavat. — — —
Pesseet ja harjanneet olivat pojat itsensä moneen kertaan,
katselleet peiliin useamman rupeaman ja tuimasti saapasharjaa
käytelleet.
Uudet gummikaulukset, etumustat ja uudet kirjavat kravatit
katselevat oikein rohkeasti takkien alta salin loistoa ja hienoutta.
Saapas kiilsi ja läikkäs kuin "sinatöörin saapas", nirskui ja narskui
että oikein nauratti. Kaikki oli uutta ja puhdasta, silitettyä ja
harjattua.

35. Pojat sen kaikki itsekin huomasivat — miksikä eivät olisi
huomanneet — ja juuri se se oli, joka kasvatti rohkeutta,
itseluottamusta ja oman arvon moninkertaista tuntoa, mikä taas
antoi varmuutta ulkonaiselle esiintymiselle. —
Pian ne pojat siellä kotiutuivatkin, kävelivät missä halutti, olivat
niinkuin tahtoivat ja uskalsivatpa vielä toisiakin arvostella.
Maalaisia oli joitakuita läheltä kaupunkia, niitä pojat erityisemmin
alkoivat tarkastella, mutta kun eivät niistä ketään tunteneet, eivät
tienneet mistäpäin olivatkaan, jättivät sille päälle.
— Ja mitä niille täällä tekisi? — ei mitään… ulos pitäisi saada…
sielläkin poliisi heti niskassa olisi — tuumi Kalle vakavana.
— Parempi että jääkin toiseen aikaan — vahvisti Heikki.
— Sitte maksamme oikein kasvujen kanssa — lisäsi Jussi.
— Kasvujen kanssa! — kasvujen kanssa! — matkivat pojat
ovinurkassa. — —
Arvat ovat jo kaikki myöty, voittoja pitempimatkaisille jaettu, kun
tanssi alkaa. Yleisö hajaantuu seinille, viereisiin huoneisiin
virvokkeita nauttimaan ja vanhat kotiin säälivät.
Ihanat, sydäntä hivelevät valssin sävelet lennähtelevät kevyesti ja
vienosti lämpimään, hajuvesiltä löyhkäävään ilmaan, joka harmaina
auterina läikkyy suuressa salissa.
Toinen toistaan hienompia, yhä sirompia ja somempia paria
ilmaantuu lattialle. Keveästi, melkein kuulumattomasti, kuin
kevätperhoset, ne siinä tanssivat. Oikein sitä mielikseen katselee. Ei

36. kolahda jalka, ei kuulu hurjaa poljentaa; tasaisesti, tyynesti, mutta
samalla notkeasti siinä pyörivät, hameitten kahina ja kenkien sihinä
vaan heikosti sävelien läpi kuuluu.
Kaikkea tuota nähdessä ja kuullessa käy poikain mieli sangen
noloksi. Ei ainoatakaan kisälliä, ei ompelijaa eikä tehtaantyttöä
joukossa näy — puhumattakaan piioista ja oppipojista.
Oikein se mielen sai karvaaksi, harmitti koko elämä.
— Parempi kun olisin kotona maannut, olisi rahanikin säästynyt —
mutisi Kalle vihoissaan ja mulkoili happamasti ympärilleen.
— Sanos muuta — virkkoi Jussi.
Mutta Heikki ei poikain puhetta kuullut, seurasi vaan
tarkkaavaisena tanssin menoa.
— Mitäs se tuo taas onkaan — kysyi hän vihdoin Villeltä.
— Valssia on…
— Jaa niin! Sitä minä en taida, mutta sinä, lähde joukkoon! Jos
taitaisin niin menisin.
— Eipä tuonne juuri julkea, olisi edes jokukin tuttu.
— Mitä siitä!… se on pääasia että osaa tanssia. Ota tyttö ja lähde!
Villen teki mieli kovasti, varpaat taputtivat lattiaa ja ruumiissa kävi
kummalliset väreet. Tahti oli niin tasainen, sävel hurmaavan kaunis,
lattia sileä ja laaja ja naiset kuin taivaasta pudonneita enkeleitä.

37. — Tanssivatkin aivan toisin kuin tavallisesti… noin juoheasti ja
pitkään pyörivät… en minä sentään uskalla — tuumi Ville itsekseen.
— Peijakas, onhan siellä Häyrysen "tiskinnuolijakin", näetkö!…
tuolla kieputtaa mennä polvet notkossa — kuiskasi Heikki ja näytti
kädellään sinne päin.
— Missä? — kysyi Jussi äkkiä.
— Tuossa juuri tulee — vastasi hän osottaen kädellään.
— Eilen minulle silliä punnitsi ja öljyä mittasi — puheli Jussi
tyynesti.
— Ketä se tanssittaa — kysyi Ville.
— Ketä lienee… en minä ainakaan tiedä onko lintu vai kala.
Vielä kerran valtasi Villen vastustamaton halu lattialle, katseli jo
sopivaa naista kumppanikseen ja aikoi pyytämään mennä. Mutta
samassa rupesi valssin tahti harvenemaan, tanssijat jättivät kiireesti
lattian ja soitto lakkasi.
Tyytymättöminä lähtivät pojat ovinurkastaan ulos, siellä
tuumailivat ja rahojaan laskivat, sitte jälleen sisälle palasivat.
— Ville, mene sinä edellä, olet ennenkin käynyt — kehottelivat
toiset.
Eikä se Ville vastaan pannutkaan, edellä ravintolaan meni ja toiset
seurasivat jälkiä.
Kun oli ryyppy mieheen juotu, pari olutpulloa yhteisesti
tyhjennetty, palasivat pojat kokolailla kurssikkaampina saliin.

38. Siellä oli jo uusi leikki alkanut. Iloiset, rytmikkäät polkan sävelet
parvekkeelta alas kiirivät, ja lattia oli täpösen täynnä tanssivaa
joukkoa. Se oli jo paljon kirjavampaa kuin äsken, pojatkin sen heti
huomasivat.
Valtaavana enemmistönä olivat käsityöläiset, ompelijat ja
tehtaantytöt, olipa joukossa joku hienostunut oppipoika — piikakin.
— Pojat, nyt ei kursailla!… ei vaikka pormestari joukkoon tulisi! —
innostui Heikki, nähdessään täyden lattian kaiken karvaista, väkeä.
— En ainakaan minä kursaile — lausui päättävästi Ville.
— Ja saksanpolkkaa!… sitä osaa vaikka unissaan — kehäsi Heikki.
— Ja ei siinä pahemmin käy kun luotu on — vakuutti Kalle.
Pojat tunkeilivat lähemmäs, koettivat tehdä havaintoja niin paljon
kuin mahdollista, ja sitte itsekin niiden perusteella toimia.
Mutta kun piti naista pyytää, valtasi sellainen omituinen,
pelonsekainen tunne, joka enemmän epäsi kuin käski, joten lähtö
tahtoi yhä kauvemmaksi lykkäytyä.
Ei voinut juuri sanoa että rohkeuttakaan puuttui, olihan
vastamyrkkyä otettu, jonka vaikutus kylläkin jo näyttäytyi. Kasvot
kävivät punakoiksi, polvet letkahteleviksi, veri sai kovemman vauhdin
suonissa, ja kurssi kaikkialla nousi.
— Olisi meidän Liisu täällä, menisin heti — kuiskaili Heikki.
— Jaa, sitte minäkin — lisäsi Kalle.
— Ville, lähde sinä edellä, tulen heti perässä — kehoitti Heikki.

39. — Minäkö sitä aina edellä!
— No sinä, sinä… kuka sitte?
— Kalle, mene sinä! — sanoi Ville ja nykäsi kylkeen.
— Älä hassuttele! — äijäsi Kalle melkein kuuluvasti.
Ville huomasi, etteivät toverit lähde ellei hän alota. — Tanssi ei
itsessään Villeä pelottanut, sitä hän kyllä osasi, olihan toisetkin
opettanut; mutta hän oli siksi ujo, ettei rohjennut naista pyytämään
mennä.
Vaan nyt se ujous on heitettävä pois, mennä pitää ennenkun on
myöhästä — tuumi Ville.
Hän valmisti lähtöä oikein todenperäisesti.
Tyynesti, maltillisesti ja arvostelevalla katseella silmäili hän
seinustalla olevia tyttöjä, kaikkein ohi antoi katseensa kulkea ja vasta
viimeiseen, lähimmällä seinustalla istuvaan katseensa pysäytti.
Hetkisen sitä katseli, jotain itsekseen päätteli ja sitte kiertäin,
kaartain tyttöä läheni.
Pojat katselivat suurimmalla jännityksellä Villen menoa, tarkoin
mieliinsä painaen pienimmänkin tempun minkä hän teki.
Jo saapuu Ville paikalle, kumartaa syvään ja tavattoman
kömpelösti, johon tyttö samaan tapaan vastaa.
Juuri tätä kohtaa pojat erityisemmällä jännityksellä katselivat.
Kumarsivat kun Villekin kumarsi, vaistomaisesti, huomaamattaan

40. matkivat hänen liikkeitään, siitä itse mitään tietämättä. Käsi kopeloi
tuskallisesti housun taskussa, kun Ville naiseensa tarttui.
Mutta kun sopiva hetki tuli, ja tahdin päähän pääsi, pyrähti Ville
pitkällä harppauksella tanssivaan joukkoon ja sinne kumppanineen
hukkui.
— Katsos, katsos… menee kuin muutkin — kuiskaili Kalle.
— Niin menee, ja pulskasti meneekin — kehasi Heikki.
— Ja miten kauniisti kiertää, ajaa toisten ohi — ihaili Jussi.
— Tuuppasi tuota pitkää herraa että oli kaatua, huomasitko?
— Tuo, jota Ville tanssittaa, on mestarin veljellä piikana — selitteli
Jussi.
— Tuoko, onko se piika? — kysyi Heikki.
— On, on, mestarin veljellä.
— Ja noin nätti!… hyppii kuin västäräkki. Sen kanssa minäkin
menen — innostui Heikki puhumaan.
— Ja minä… ja minä — toistivat Kalle ja Jussi.
Tarkkaan koettivat pojat Villeä seurata, näkivät kuinka se taajaan
parveen syöksähti ja sieltä taas avarammille aloille pyrki. Toisinaan
hukkui silmistä kokonaan ja vasta toiselta puolelta salia uudelleen
näyttäytyi.
Vihdoin palasi Ville hengästyneenä poikain tykö.

41. — No pojat!… joukkoon! — kyllä sinne mahtuu — puheli hän,
pyyhkien hikeä otsaltaan.
— Minä menen saman kanssa kun sinäkin.
— Onko se hyvä? — kysyi Heikki.
— On, hyvä on. Tuolla se istuukin. Heikki nostaa housujaan,
kiristää suolivyötään, koettelee kaulustaan ja lähtee sitte osotettuun
suuntaan…
Hän on juuri kumartamaan ruveta, mutta toinen ennättää ja vie
naisen.
Heikkiä harmitti, mutta tuumi että vieköön!… on sitä tässä
muitakin. Otti sitte pari askelta sivulle päin, pysähtyi, kumarsi syvään
ja sanoi niinkuin Ville oli opettanut: — saisko olla?
Tyttö ei ollut kuulevinaan, katsoi kokonaan toisaalle.
— Saisko olla? — huusi Heikki kovempaa ja kumarsi vieläkin
syvempään.
Tyttö ei vastannut mitään, lähti pois toisiin huoneisiin ja puheli
itsekseen muutamia vieraskielisiä sanoja. Heikki ymmärsi mikä tällä
kaikella oli tarkoituksena ja entistä nolompana, häpeissään kuin
uitettu kissa, kääntyi hän ympäri ja aikoi sillä kertaa jättää koko
lystin.
Mutta palatessaan entiselle paikalleen, huomasi hän tytön, jonka
molemmilla puolilla olivat tyhjät istuimet. Se tuntui vähän niinkuin
tuttavalta ja muutenkin alempaan säätyyn kuuluvalta. Heikki päätti
koettaa onneansa…

42. Hän ryntäsi tytön eteen kuin haukka saaliiseensa, peläten ettei
vaan toinen ennättäisi, kumarsi syvään ja sanoi: — saisko olla?
— Mitä sitte? — kysyi tyttö veitikkamaisena.
— Yksi kerta ympäri — täytyi Heikin vastahakoisesti selitellä.
— Kiitoksia… minä en osaa.
— No kyllä sen verran —
— Ettekö kuule, minä en osaa!
Heikki kyllä kuuli, vaan kun luuli sen tavalliseksi ujostelemiseksi,
ajatteli vähän tinkiä.
— No eiköhän sentään koeteta? Edes yhden kerran!
— Ei teidän kanssanne, vaikka osaisinkin. Tiehenne siitä!
— Se on hyvin ikävää ettei osaa… tuossa iässä… ja noin suuri —
puheli Heikki kiukustuneena ja poistui hammasta purren toisten luo.
— Saitko pitkän nenän! — pilkkasi Kalle.
— Kyllä minä ne… senkin räkättirastaat… ovat ylpeitä kuin
emäkanat — mutisi Heikki.
— Niin… mene vieläkin! — virnisteli Jussi.
— Menen, ja isosti menenkin… sen saatte nähdä!… kehtaavatkin
— —
Tuli väli-aika, ja pojat muitten mukana siirtyivät ulos.

43. Kun Heikin kiukku oli vähän lauhtunut, tehtiin vastaisen varalle
uudet suunnitelmat:
— Kurkottelit Heikki liian korkealle, alempaa olisi pitänyt, vaikka
sitä Lindin vanhaapiikaa.
Koko ajan siinä yksinään istui, ei kukaan kysynytkään. Sellaisia
minäkin ennen — — vaan sinä kun julkeat heti ylemmille hyllyille
mennä — puhui Ville opettavaisesti.
— Kuka sen tietää mikä niistä ylempi, mikä alempi — tiuskasi
Heikki.
— Naamasta sen näkee.
— En minä naamaan… vaatteisiin katsoin.
— Silläpä sait pitkän nenän. Piiatkin ne jo hatussa ja silkissä
kuhisevat.
— Kai, kai.
— Piioista, ja vieläpä vanhoistapiioista on alotettava.
— Vaan jos sittekin…
— Jaa kieltäisi?
— Niin.
— Silloin sanotaan: — "tak söötta mamma", pyöräytään ympäri ja
tullaan takasin, ja vasta sitte uudelleen mennään kun tyttö on
katsottu.

44. — Niinkö sinäkin? — kysäsi Kalle ihmeissään.
— Juuri niin.
Polkan sävel kajahti parvekkeelta, ja pojat rynnistivät sisään.
Heikki päätti Villen antamien neuvojen mukaan tanssia polkan
vaikka väkisin. Kalle ja Jussi tekivät saman päätöksen. Ville taas oli
itsenäisempi ja tottuneempi, ulkomuoto herrakkaampi, joten otti
naisen milloin tahtoi, harvoin nenänsä poltti. —
Polkka kävi heti alussa sangen vilkkaaksi, alemman säädyn miehet
sen alkoivat ja loppuun asti puolensa lattialla pitivät.
— Nyt se on tapahtuva, nyt tai ei koskaan — ajatteli Kalle —
silmäili seinustalla olevia naisia ja viimein tanssijattarensa valitsi.
Se oli lyhyt, paksu ja pulleanaamainen piikatyttö, kauttaaltaan
tanakkaa tekoa, syksyllä kaupunkiin muuttanut. Kallesta tuntui
melkein liiankin helpolta tämän ensimäisen tehtävän suorittaminen,
tyttö kun näytti niin simppeliltä, ja muutoin oli sen näkönen, että
vannaan tulisi.
Hän läheni tyttöä, kumarsi ja sanoi: — saisko olla.
Tyttö ei vastannut mitään, vaan nousi ylös ja paiskasi suuren
kämmenensä Kallen olalle. Kalle taas kiersi oikean käsivartensa
tanssijattarensa vyötäisille ja vasemmalla tarttui ojennettuun
käteen… Siinä he sitte soveliasta aikaa odottelivat —
Huimaa vauhtia pyörivät notkeat parit siitä ohi, silloin tällöin
tönästen Kallea ja hänen kumppaniansa. Mutta ne eivät pienistä
tuusteista olleet tietääkseenkään, puristivat lujemmin toisiaan ja

45. oikein kaksinkertaisella voimalla varustautuivat uusia vastaan
ottamaan. Sovelias hetki läheni, Kallen huulet lerpahtivat auki kuin
riihenovi, punanen kieli pullahti alahuulelle; hän puristi vielä
lujemmin tyttöänsä ja tahtiin päästyä alotti polkan.
Lattia oli tavattoman liukas, uudet puolianturat Kallen kengissä
vielä liukkaammat, joten jalka ei tahtonut paikkaansa mitenkään
pitää. Raskaalta ja sangen vaikealta tuntui muutenkin tanssi,
kumppani kun oli niin pahuuksen lyhyt ja kankea, ettei
vetämälläkään tahtonut perässä saada. Väkeä vielä oli niin paljon,
ettei joukkoon mahtua tahtonut, ja joka hetki oli vaarassa jalkoihin
sekaantua ja lattialle kompastua.
Kun Kalle oli kierroksen salin ympäri tehnyt ja toista alkoi, nousi
silmiin kummallinen hämärä, jossa pienet, kirkkaat, tähden
muotoiset pilkut ristiin rastiin leijailivat, seinät näyttivät pyörivän,
lattia nousi ja laski, ja koko huone ihmisineen päivineen näytti
maahan mullistuvan.
Kalle horjui… sai voimakkaan tuustin kylkeensä… kadotti
tasapainonsa ja… kaatui aika läiskinällä naisensa kanssa lattialle.
Sitä seurasi toinen… ja vielä kolmas samallainen läiskäys, ja lattia
näytti oikein urhojen kentältä.
Yleisö remahti nauruun kuin harakkaparvi ja tanssi hetkeksi
häiriintyi. Vaan pian siitä kaatuneet "urhot" selvisivät ja jaloilleen
pääsivät. Viimeisenä Kallen tanakka kumppani lattialla pyöritteli,
ennenkuin paksun ruumiinsa pystyyn sai. Nauroi, kun muutkin
nauroivat, katseli ympärilleen kuin puustapudonnut; vaan kun ei
tanssittajaansa nähnyt, poistui omaan nurkkaansa. —

46. Kalle ei ollut enää salissa, häpeissään loikki vaatetushuoneeseen,
tempasi lakkinsa naulasta ja synkällä naamalla kotiin painoi.
Karvaalta, häijyltä ja kiukuttavlta tuntui koko elämä, päätä viilteli ja
jumoi, vatsassa muljaili niin kummasti, että oli sisältönsä kadulle
heittää. Mutta Kalle kiihdytti kulkuansa, ja kun kotiin pääsi, nousi
"maralle", valvoi vielä kauvan vuoteellaan ja lujasti vannoi ei toisten
sellaiseen menevänsä. — —
Heikki ei yhtä pian seurahuonetta jättänyt. Alkuun päästyänsä,
keikkui myötäänsä lattialla ja "hiki hatussa" piikatyttöjä tanssitteli,
sattuipa toisinaan paremmankin kainaloonsa saamaan. Tanssi mitä
osasi, ja mitä ei osannut, sen aikaa kärsimättömänä katseli.
Ville taas oli kaikissa mukana, tanssi "ransiisit", "valssit" ja sen
semmoiset, aina joku parempi kupeella.
Kovasti teki Heikin mieli "ransiisiin", sumeilematta olisi mennytkin,
vaan kun ei vastaparia saanut, oli täytymys pysyä pois. Kello 1 yöllä
loppuivat kemut… Liian aikaseen. Heikki olisi tanssinut vaikka
aamuun, vaikka vielä seuraavan päivän ja koko viikon perään.
— Viis minä mestarista ja koko suutarin leivästä… jos pois ajaa…
ajakoon!… on sitä limppua muuallakin. Huomenna en ainakaan
naskaliin tartu! — päätteli Heikki kiihkoissaan.
Portaita laskeutuessa huomasi hän lampun valossa tutut naisen
kasvot, lyöttäytyi seuraan ja sitte yhdessä tummaan yöhön
painuivat..

47. VII
RUNOILIJA-ALKU
Hän oli runoilija-alku, tuo Eero. Seitsemännellä luokkaa jo penkkiä
kulutti ja eli niinkuin tavallisesti silloin eletään, kun kukkaro kotona
on pieni ja laiha.
Torpan poika oli, pienen sittekin, mutta kun vanhemmat
huomasivat hänet hyväpäiseksi, teräväjärkiseksi, lukutielle saattoivat
ja pienet tulonsa poikansa kouluuttamiseen uhrasivat.
Eero oli perin hiljainen ja itseensäsulkeutunut luonne. Harvoin
toveripiirissä leikkiä lyövän nähtiin, harvoin hänen jäykät kasvonsa
nauruun menivät, mutta sitä useammin hän hymyili, yksinäänkin
ollessa, juuri kuin oma kulta olisi pakeilla ollut, tai olisi kaunis kuva
siihen aihetta antanut.
Jo lyseon alaluokilla ollessa kirjoitteli Eero runopätkiä; mutta ei
niitä milloinkaan näyttänyt, eikä niistä kukaan mitään tiennytkään.
Vasta ylemmille luokille tultuaan ja päästyään konventin
äänivaltaiseksi jäseneksi, rupesi hänessä jonkinlainen julkisen
toiminnan harrastus kytemään. Yhä useammin sai pieni