Multiple Time Series Models 1st Edition Patrick T. Brandt

Visit ebookfinal.com to download the full version and
explore more ebooks or textbooks
Multiple Time Series Models 1st Edition Patrick T.
Brandt
_____ Click the link below to download _____
https://ebookfinal.com/download/multiple-time-series-
models-1st-edition-patrick-t-brandt/
Explore and download more ebooks or textbook at ebookfinal.com

Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
Multiple Lenses Multiple Images Perspectives on the Child
Across Time Space and Disciplines 1st Edition Hillel
Goelman
https://ebookfinal.com/download/multiple-lenses-multiple-images-
perspectives-on-the-child-across-time-space-and-disciplines-1st-
edition-hillel-goelman/
Intensive Care in Nephrology 1st Edition Patrick T. Murray
https://ebookfinal.com/download/intensive-care-in-nephrology-1st-
edition-patrick-t-murray/
Nonlinear Time Series 1st Edition Jianqing Fan
https://ebookfinal.com/download/nonlinear-time-series-1st-edition-
jianqing-fan/
Time Series Forecasting 1st Edition Chris Chatfield
https://ebookfinal.com/download/time-series-forecasting-1st-edition-
chris-chatfield/

The Rhode Island state constitution 1st Edition Patrick T.
Conley
https://ebookfinal.com/download/the-rhode-island-state-
constitution-1st-edition-patrick-t-conley/
Managing the Symptoms of Multiple Sclerosis Fourth Edition
M.D. Randall T. Schapiro
https://ebookfinal.com/download/managing-the-symptoms-of-multiple-
sclerosis-fourth-edition-m-d-randall-t-schapiro/
Data mining methods and models 1st Edition Daniel T Larose
https://ebookfinal.com/download/data-mining-methods-and-models-1st-
edition-daniel-t-larose/
The How and the Tao of Old Time Banjo Patrick Costello
https://ebookfinal.com/download/the-how-and-the-tao-of-old-time-banjo-
patrick-costello/
Applied Mathematical Models in Human Physiology 1st
Edition Johnny T. Ottesen
https://ebookfinal.com/download/applied-mathematical-models-in-human-
physiology-1st-edition-johnny-t-ottesen/

Multiple Time Series Models 1st Edition Patrick T.
Brandt Digital Instant Download
Author(s): Patrick T. Brandt, John T. Williams
ISBN(s): 9781412906562, 1412906563
Edition: 1
File Details: PDF, 1.01 MB
Year: 2006
Language: english

Quantitative Applications in the Social Sciences
A SAGE PUBLICATIONS SERIES
1. Analysis of Variance, 2nd Edition Iversen/
Norpoth
2. Operations Research Methods Nagel/Neef
3. Causal Modeling, 2nd Edition Asher
4. Tests of Significance Henkel
5. Cohort Analysis, 2nd Edition Glenn
6. Canonical Analysis and Factor
Comparison
Levine
7. Analysis of Nominal Data, 2nd Edition
Reynolds
8. Analysis of Ordinal Data
Hildebrand/Laing/Rosenthal
9. Time Series Analysis, 2nd Edition Ostrom
10. Ecological Inference Langbein/Lichtman
11. Multidimensional Scaling Kruskal/Wish
12. Analysis of Covariance Wildt/Ahtola
13. Introduction to Factor Analysis
Kim/Mueller
14. Factor Analysis Kim/Mueller
15. Multiple Indicators Sullivan/Feldman
16. Exploratory Data Analysis Hartwig/Dearing
17. Reliability and Validity Assessment
Carmines/Zeller
18. Analyzing Panel Data Markus
19. Discriminant Analysis Klecka
20. Log-Linear Models Knoke/Burke
21. Interrupted Time Series Analysis
McDowall/McCleary/Meidinger/Hay
22. Applied Regression Lewis-Beck
23. Research Designs Spector
24. Unidimensional Scaling McIver/Carmines
25. Magnitude Scaling Lodge
26. Multiattribute Evaluation
Edwards/Newman
27. Dynamic Modeling
Huckfeldt/Kohfeld/Likens
28. Network Analysis Knoke/Kuklinski
29. Interpreting and Using Regression Achen
30. Test Item Bias Osterlind
31. Mobility Tables Hout
32. Measures of Association Liebetrau
33. Confirmatory Factor Analysis Long
34. Covariance Structure Models Long
35. Introduction to Survey Sampling Kalton
36. Achievement Testing Bejar
37. Nonrecursive Causal Models Berry
38. Matrix Algebra Namboodiri
39. Introduction to Applied Demography
Rives/Serow
40. Microcomputer Methods for Social
Scientists, 2nd Edition
Schrodt
41. Game Theory Zagare
42. Using Published Data Jacob
43. Bayesian Statistical Inference Iversen
44. Cluster Analysis Aldenderfer/Blashfield
45. Linear Probability, Logit, and Probit Models
Aldrich/Nelson
46. Event History Analysis Allison
47. Canonical Correlation Analysis Thompson
48. Models for Innovation Diffusion Mahajan/
Peterson
49. Basic Content Analysis, 2nd Edition
Weber
50. Multiple Regression in Practice Berry/
Feldman
51. Stochastic Parameter Regression Models
Newbold/Bos
52. Using Microcomputers in Research
Madron/Tate/Brookshire
53. Secondary Analysis of Survey Data
Kiecolt/Nathan
54. Multivariate Analysis of Variance
Bray/Maxwell
55. The Logic of Causal Order Davis
56. Introduction to Linear Goal Programming
Ignizio
57. Understanding Regression Analysis
Schroeder/Sjoquist/Stephan
58. Randomized Response Fox/Tracy
59. Meta-Analysis Wolf
60. Linear Programming Feiring
61. Multiple Comparisons Klockars/Sax
62. Information Theory Krippendorff
63. Survey Questions Converse/Presser
64. Latent Class Analysis McCutcheon
65. Three-Way Scaling and Clustering
Arabie/Carroll/DeSarbo
66. Q Methodology McKeown/Thomas
67. Analyzing Decision Making Louviere
68. Rasch Models for Measurement Andrich
69. Principal Components Analysis Dunteman
70. Pooled Time Series Analysis Sayrs
71. Analyzing Complex Survey Data,
2nd Edition
Lee/Forthofer
72. Interaction Effects in Multiple Regression,
2nd Edition
Jaccard/Turrisi
73. Understanding Significance Testing Mohr
74. Experimental Design and Analysis Brown/
Melamed
75. Metric Scaling Weller/Romney
76. Longitudinal Research, 2nd Edition
Menard
77. Expert Systems Benfer/Brent/Furbee
78. Data Theory and Dimensional Analysis
Jacoby
79. Regression Diagnostics Fox
80. Computer-Assisted Interviewing Saris
81. Contextual Analysis Iversen
82. Summated Rating Scale Construction
Spector
83. Central Tendency and Variability Weisberg
84. ANOVA: Repeated Measures Girden
85. Processing Data Bourque/Clark
86. Logit Modeling DeMaris

87. Analytic Mapping and Geographic
Databases Garson/Biggs
88. Working With Archival Data
Elder/Pavalko/Clipp
89. Multiple Comparison Procedures
Toothaker
90. Nonparametric Statistics Gibbons
91. Nonparametric Measures of Association
Gibbons
92. Understanding Regression Assumptions
Berry
93. Regression With Dummy Variables Hardy
94. Loglinear Models With Latent Variables
Hagenaars
95. Bootstrapping Mooney/Duval
96. Maximum Likelihood Estimation Eliason
97. Ordinal Log-Linear Models Ishii-Kuntz
98. Random Factors in ANOVA Jackson/
Brashers
99. Univariate Tests for Time Series Models
Cromwell/Labys/Terraza
100. Multivariate Tests for Time Series Models
Cromwell/Hannan/Labys/Terraza
101. Interpreting Probability Models: Logit,
Probit, and Other Generalized Linear
Models Liao
102. Typologies and Taxonomies Bailey
103. Data Analysis: An Introduction
Lewis-Beck
104. Multiple Attribute Decision Making
Yoon/Hwang
105. Causal Analysis With Panel Data Finkel
106. Applied Logistic Regression Analysis,
2nd Edition Menard
107. Chaos and Catastrophe Theories Brown
108. Basic Math for Social Scientists:
Concepts Hagle
109. Basic Math for Social Scientists:
Problems and Solutions Hagle
110. Calculus Iversen
111. Regression Models: Censored, Sample
Selected, or Truncated Data Breen
112. Tree Models of Similarity and Association
James E. Corter
113. Computational Modeling Taber/Timpone
114. LISREL Approaches to Interaction Effects
in Multiple Regression Jaccard/Wan
115. Analyzing Repeated Surveys Firebaugh
116. Monte Carlo Simulation Mooney
117. Statistical Graphics for Univariate and
Bivariate Data Jacoby
118. Interaction Effects in Factorial Analysis
of Variance Jaccard
119. Odds Ratios in the Analysis of
Contingency Tables Rudas
120. Statistical Graphics for Visualizing
Multivariate Data Jacoby
121. Applied Correspondence Analysis
Clausen
122. Game Theory Topics Fink/Gates/Humes
123. Social Choice: Theory and Research
Johnson
124. Neural Networks Abdi/Valentin/Edelman
125. Relating Statistics and Experimental
Design: An Introduction Levin
126. Latent Class Scaling Analysis Dayton
127. Sorting Data: Collection and Analysis
Coxon
128. Analyzing Documentary Accounts
Hodson
129. Effect Size for ANOVA Designs
Cortina/Nouri
130. Nonparametric Simple Regression:
Smoothing Scatterplots Fox
131.Multiple and Generaliz
ed Nonparametric
Regression Fox
132. Logistic Regression: A Primer Pampel
133. Translating Questionnaires and Other
Research Instruments: Problems and
Solutions Behling/Law
134. Generalized Linear Models: A United
Approach Gill
135. Interaction Effects in Logistic Regression
Jaccard
136. Missing Data Allison
137. Spline Regression Models Marsh/Cormier
138. Logit and Probit: Ordered and
Multinomial Models Borooah
139. Correlation: Parametric and
Nonparametric Measures Chen/Popovich
140. Confidence Intervals Smithson
141. Internet Data Collection Best/Krueger
142. Probability Theory Rudas
143. Multilevel Modeling Luke
144. Polytomous Item Response Theory
Models Ostini/Nering
145. An Introduction to Generalized Linear
Models Dunteman/Ho
146. Logistic Regression Models for Ordinal
Response Variables O’Connell
147. Fuzzy Set Theory: Applications in the
Social Sciences Smithson/Verkuilen
148. Multiple Time Series Models
Brandt/Williams
Quantitative Applications in the Social Sciences
A SAGE PUBLICATIONS SERIES

Series/Number 07–148
MULTIPLETIME
SERIESMODELS
Patrick T. Brandt
University of Texas at Dallas
John T. Williams
University of California, Riverside

Copyright2007 by Sage Publications, Inc.
All rights reserved. No part of this book may be reproduced or utilized in any form or by any
means, electronic or mechanical, including photocopying, recording, or by any information
storage and retrieval system, without permission in writing from the publisher.
For information:
Sage Publications, Inc.
2455 Teller Road
Thousand Oaks, California 91320
E-mail: [email protected]
Sage Publications Ltd.
1 Oliver’s Yard
55 City Road
London EC1Y 1SP
United Kingdom
Sage Publications India Pvt. Ltd.
B-42, Panchsheel Enclave
Post Box 4109
New Delhi 110 017 India
Printed in the United States of America
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
Brandt, Patrick T.
Multiple time series models / Patrick T. Brandt, John T. Williams.
p. cm. — (Quantitative applications in the social sciences, vol. 148)
Includes bibliographical references and index.
ISBN 1-4129-0656-3; 978-1-4129-0656-2 (pbk.)
1. Times series analysis—Mathematical models. I. Williams, John T. II. Title. III. Series:
Sage university papers series. Quantitative applications in the social sciences.
HA30.3.B73 2007
519.5

5—dc22 2006010016
This book is printed on acid-free paper.
050607080910987654321
Acquisitions Editor:Lisa Cuevas Shaw
Associate Editor:Margo Beth Crouppen
Editorial Assistant:Karen Greene
Production Editor:Melanie Birdsall
Copy Editor: QuADS Prepress (P) Ltd.
Typesetter: C&M Digitals (P) Ltd
Indexer: Ellen Slavitz
Cover Designer: Janet Foulger

CONTENTS
List of Figures vii
List of Tables viii
Series Editor’s Introduction ix
Preface xi
1. Introduction to Multiple Time Series Models 1
1.1 Simultaneous Equation Approach 4
1.2 ARIMA Approach 6
1.3 Error Correction or LSE Approach 7
1.4 Vector Autoregression Approach 9
1.5 Comparison and Summary 12
2. Basic Vector Autoregression Models 14
2.1 Dynamic Structural Equation Models 15
2.2 Reduced Form Vector Autoregressions 18
2.3 Relationship of a Dynamic Structural Equation
Model to a Vector Autoregression Model 20
2.4 Working With This Model 22
2.5 Speciﬁcation and Analysis of VAR Models 23
2.5.1 Estimation of VAR 24
2.5.2 Lag Length Speciﬁcation 24
2.5.3 Testing Serial Correlation in the Residuals28
2.5.4 Granger Causality 32
2.5.5 Interpreting Granger Causality 34
2.5.6 Testing Other Restrictions in a VAR Model36
2.5.7 Impulse Response and Moving
Average Response Analysis 36
2.5.8 Error Bands for Impulse Responses 41
2.5.9 Innovation Accounting or Decomposition
of Forecast Error Variance 45
2.6 Other Speciﬁcation Issues 48
2.6.1 Should Differencing Be Used for Trending Data?49
2.6.2 Data Transformations and Whitening 49

2.7 Unit Roots and Error Correction in VARs 50
2.7.1 Error Correction Representation of Unit Root Data50
2.7.2 Error Correction as a VAR Model 52
2.7.3 VAR Versus VECM (ECM) 54
2.8 Criticisms of VAR 56
3. Examples of VAR Analyses 59
3.1 Public Mood and Macropartisanship 59
3.1.1 Testing for Unit Roots 61
3.1.2 Specifying the Lag Length 62
3.1.3 Estimation of the VAR 63
3.1.4 Granger Causality Testing 65
3.1.5 Decomposition of the Forecast Error Variance66
3.1.6 Impulse Response Analysis 68
3.2 Effective Corporate Tax Rates 71
3.2.1 Data 72
3.2.2 Testing for Unit Roots 73
3.2.3 Specifying the Lag Length 73
3.2.4 Granger Causality Testing 74
3.2.5 Impulse Response Analysis 77
3.2.6 Decomposition of the Forecast Error Variance79
3.2.7 A Further Robustness Check 81
3.3 Conclusion 82
Appendix: Software for Multiple Time Series Models 85
Notes 89
References 92
Index 96
About the Authors 99

LIST OF FIGURES
3.1 Quarterly Macropartisanship and
Public Mood, 1958:4–1996:4 60
3.2 Impulse Response Analysis for Macropartisanship
and Public Mood 68
3.3 Impulse Response Analysis for Macropartisanship and
Public Mood 70
3.4 ECTR Data 72
3.5 Moving Average Responses for Four-Variable VAR
With 90% Error Bands, 1977–1994 79
3.6 Moving Average Responses for Four-Variable VAR
With 90% Error Bands, 1953–1994 83
vii

LIST OF TABLES
1.1 Comparison of Time Series Modeling Approaches 13
3.1 Augmented Dickey-Fuller Test Results 62
3.2 AIC and BIC Values for Macropartisanship
and Public Mood VAR 63
3.3 Likelihood Ratio Tests for Lag Length 64
3.4 VAR Estimates for the 1-Lag Model of Public Mood
and Macropartisanship 64
3.5 Granger Causality Tests for Public Mood and
Macropartisanship Based on the VAR(1) Model 65
3.6 Decomposition of the Forecast Error Variance for
the VAR(2) Model of Public Mood and Macropartisanship 67
3.7 Unit Root Tests for ECTR Example Variables 73
3.8 AIC and BIC Lag Length Diagnostics for
the ECTR VAR Model 74
3.9 Likelihood Ratio Tests for Lag Length 75
3.10 Exogeneity Tests for ECTR and Corporate Political
Action Committees, 1977–1994 76
3.11 Exogeneity Tests for ECTR, Real Investment, and
Real Income: 1953–1994, 1960–1994, 1977–1994 77
3.12 Decomposition of Error Variance for VAR 80
viii

SERIES EDITOR’S INTRODUCTION
Social and economic scientists have long been fascinated by and taken
advantage of time series data. A ﬁrst systematic exploitation of the richness
of such data is William Playfair’sThe Commercial and Political Atlas,pub-
lished 220 years ago and containing 43 time series graphs. By plotting the
national debt of England against time, for example, Playfair could easily
identify the impact of major historical events such as the accession of
Queen Anne in 1701, the Spanish War of the 1730s, and the American
(Revolutionary) War that began in 1775.
Playfair also used graphs with more than one time series. The graph
below charts the curve of imports and that of the exports against time,
clearly demonstrating that there is a relationship between the two as well as
between them and time, not to mention the main purpose of Playfair’s
deﬁning import-export balance against and in favor of England. Charts like
this show that the two time series may not be independent processes.
The usefulness of time series graphs notwithstanding, Playfair’s presen-
tation leaves many questions unanswered. What caused imports or exports
to rise and fall? Did the amount of imports have an impact on the amount of
s
t
r
opmIfoeniL
str
opxEfoeniL
strop
mI
strop
x
E
1700 1710 1720 1730 1740 1750 1760 1770 1780
BALANCE in
FAVOR of
ENGLAND
10
20
30
40
50
60
70
80
90
100,000
110
120
130
140
150
160
170
180
190
Exports and Imports To and From Denmark and Norway From 1700 to 1780
The bottom line is divided into years, the right-hand line into
£10,000 each.
BALANCE AGAINST
SOURCE: www.unc.edu/~nielsen/soci208/m2/m2033.jpg
ix

exports and vice versa? Perhaps most important and interesting, what
changed the regime of import-export balance from against to in favor of
England? Answering these questions requires a proper analysis of the
dynamic simultaneous processes, and Brandt and Williams’sMultiple Time
Series Models,seen by my predecessor Michael Lewis-Beck as a worth-
while project, presents methods for such analyses.
The authors discuss the assumptions and speciﬁcities of four main
approaches for time series data: autoregressive integrated moving average
models, simultaneous equation systems, error correction models, and vec-
tor autoregression (VAR) models. They then focus on the details such as
the speciﬁcation and estimation of inference in VAR as well as tests for
Granger causality and assessment of dynamic causal relationships via
impulse response functions and measures of uncertainty before offering
two complete examples of the VAR model of multiple time series data.
A welcome addition to the series, this book complements the existing
volumes ofTime Series Analysis(No. 9),Univariate Tests for Time Series
Models(No. 99), andMultivariate Tests for Time Series Models(No. 100).
—Tim Futing Liao
Series Editor
x

PREFACE
About This Book
This project is several years in the making. John ﬁrst proposed writing
this book to me in 1999 when he was teaching time series analysis and I
was his teaching assistant at the Inter-University Consortium for Political
and Social Research (ICPSR) Summer Program at the University of Michi-
gan. The project sat idle until John revived the idea in 2002—although we
had discussed it in the interim.
Regrettably, John passed away in September 2004 while we were work-
ing on this book. Prior to this tragic event, we had actually completed a fair
amount of the outline and plan for the book. John’s inﬂuence pervades this
book—from the way the ideas are presented to the general outlook of how
to ‘‘do’’ multiple time series analysis. I have tried to stay as close as possi-
ble to the original conception of the project that John and I devised.
I have been aided by a series of notes that were found in John’s ﬁles. In
1994 and 1995, John did a series of lectures on vector autoregression and
multiple time series models, at, among other places, the ICPSR Summer
Program. Ken Bickers, Shaun Bowler, Mike McGinnis, and Matthew
Potoski thankfully were able to recover these notes from his ﬁles. Regretta-
bly, though, they had never been updated, so they only reﬂected the ‘‘state
of the art’’ circa 1994. In addition, several important topics were missing
from these notes, including a discussion of error correction models (Sec-
tions 1.3 and 2.7), new results on Granger causality testing (Section 2.5.4),
and probability assessment methods for impulse responses (Section 2.5.8).
In addition, the notes included only bullet points for the discussion in Chap-
ter 1, not the full discussion included herein.
John and I have incurred a number of debts in the course of writing this
book. We would ﬁrst like to thank our friend, coauthor, and collaborator
John Freeman for his steadfast role as a supporter and commentator for both
of us over the years. We owe a debt of gratitude to our original Sage series
editor, Michael Lewis-Beck, who worked with us to deﬁne the project and
get it accepted by Sage. The current series editor, Tim Liao, has been espe-
cially helpful as I have worked to complete the book. I would like to thank
the University of North Texas and its Political Science Department, which
were my home when I started this project. Ken Bickers, Mike McGinnis,
and Matthew Potoski also deserve special thanks for sorting out John’s ﬁles
and ﬁnding his notes on these topics. Without these ﬁles, completing the
manuscript would have taken much longer. I am also indebted to the many
xi

students to whom John taught this material over the years at Indiana and the
ICPSR Summer Program at the University of Michigan. I wish I could list
all of you here, because I know how much John meant to you and you to
him. Thanks are also due to Hank Heitoweit for inviting John to teach some
of this material at the ICPSR Summer Program over the years and inviting
me to be a teaching assistant for John’s time series course in 1999. I also
thank Harold Clarke, who provided a wonderful two-day forum where I
could try out this material in front of a great audience of his (and my now
current) colleagues and students in the fall of 2004. Mike Colaresi (one of
John’s former students and a friend) discussed some of John’s general
approach to time series with me, reminded me of some key ideas, and pro-
vided a critical reading of the manuscript. Finally, Justin Appleby, Mehmet
Gurses, Thomas Sattler, Patrick Sellers, and Chu-Ping Vijverberg provided
helpful feedback on the nearly completed manuscript.
Background Material and Plan of the Book
This book covers advanced topics in the analysis of multiple time series.
By multiple time series, we mean time-ordered data where there is more
than one (endogenous) variable of interest. For example, if one were to
model the determinants of the percentage of Americans who claim to be
Democrats (known as aggregate partisanship), an important explanatory
factor might be the general public support for the policies of the U.S. gov-
ernment. But support for these policies will be colored by the same aggre-
gate partisanship of the general public. Some of the relationships among
these variables can be described by recent history (past values), whereas
other aspects depend on contemporaneously related factors. Thus, one
needs to consider models that allow for endogenous, dynamic relationships
between these two variables. This book is about describing and making
informed inferences about such endogenous, dynamic relationships.
This book assumes a certain basic facility with several topics. First, we
assume a basic knowledge of matrix algebra and the representation of sys-
tems of equations using matrices. Second, we assume a working (and likely
good) understanding of general linear regression models. Finally, we
assume the reader is familiar with or can consult a basic text on univariate
time series analysis such as Harvey (1990), Mills (1991), or Ostrom (1990).
The basic plan of this book is as follows. We ﬁrst address the philosophi-
cal and methodological choices in the speciﬁcation of multiple time series
models. This begins with a treatment of (dynamic) simultaneous equations
and univariate time series models. Our goal in this discussion is to illumi-
nate the trade-offs implicit in different speciﬁcation and identiﬁcation
assumptions. We then discuss how different time series models and
xii

simultaneous equation models are related. Finally, we introduce the vector
autoregression (VAR) approach to time series as an alternative that can
address some of the shortcomings of both simultaneous equation and uni-
variate time series models.
Chapter 2 focuses on the mechanics of simultaneous equation models
and VAR models. We address the speciﬁcation issues and mathematical
details of VAR models. This includes a discussion of lag speciﬁcation,
Granger causality (exogeneity) testing, dynamic analysis via impulse
responses and decompositions of forecast error variance, and the relation-
ship of VAR to error correction models.
Chapter 3 presents two applications of VAR models. The ﬁrst is an analy-
sis of the relationship between public mood and aggregate partisan identiﬁ-
cation in the United States. The second example, which is more extensive
and complex, looks at the political and economic determinants of effective
corporate tax rates. Here, we look at how multiple time series models are
affected by speciﬁcation decisions about the identiﬁcation and dynamic
properties of the data and theory. We will be making available (via the
Internet) the data and code (written in RATS) that we used for these exam-
ples so that those trying to learn how to implement these models can see
‘‘how’’ it is done. The data and code are available at the lead author’s Web
site: http://www.utdallas.edu/∼pbrandt.
A concluding appendix offers some guidance on the selection of software
for implementing the multiple time series models that we discuss in this
book.
—Patrick T. Brandt
xiii

MULTIPLETIME
SERIESMODELS
Patrick T. Brandt
University of Texas at Dallas
John T. Williams
University of California, Riverside
1. INTRODUCTION TO MULTIPLE
TIME SERIES MODELS
Many social science data problems are multivariate and dynamic in
nature. For example, how is public sentiment about the president’s job per-
formance related to the aggregate economic performance of the country?
Are arms expenditures by a series of countries related to each other or exo-
genous? Are the actions directed by country A toward country B related to
the actions that country B directs toward country A? How is the percentage
of Americans that identify with the major political parties—aggregate
partisanship—related to their support for government policies? How are tax
rates related to the proportion of political action committees that are orga-
nized by business? In each of these examples, it is possible to write down a
single equation where one of the variables is the dependent variable and the
other is the independent variable. But it is likely that in each of these exam-
ples there is simultaneity and that there exists a second equation with the
roles of the independent and dependent variables reversed.
For the sample research questions noted above, both the variables are
likely to be endogenous. One would expect that the same factors that
explain changes in aggregate partisanship are endogenously and dynami-
cally related to public support of government policies. Similarly, changes
in tax rates for business are both a cause and a consequence of the lobbying
efforts of corporate political action committees. Both these examples
(addressed in more detail in Chapter 3) are ones where a researcher might
posit two (or more) equations, one for each variable, and allow both the cur-
rent and the past values of each variable in the model to affect each other.
Most social scientists learn to use regression relatively early in their sta-
tistical training. But single-equation regression models ignore the fact that
for endogenous, dynamic relationships there is either explicitly or implicitly
1

more than one regression equation. An analyst may choose to continue
estimating a single regression and hope that statistical inferences are not too
ﬂawed, or he or she might decide to estimate a multiple-equation model
using a variety of techniques developed in econometrics (e.g., seemingly
unrelated regressions, autoregressive distributed lag [ADL] models, transfer
function models). But even this accounts only for speciﬁcation- and
estimation-related issues such as serial correlation and endogeneity. Ana-
lysts must also confront the additional complication that the data are mea-
sured through time and have time periods as the units of analysis. A
researcher looking at these questions could then choose to estimate a single-
or multiple-equation model with some time series dynamics. This leads us
to consider the relative merits of other avenues of analysis, including vector
autoregression, error correction models, and (dynamic) factor analysis.
Because time series data are much richer—that is, they contain more infor-
mation than cross-sectional data—decisions about how to tackle multiple
time series problems are crucial.
The need for these dynamic multiple-equation models stems from two
very common realities in social science models. First, variables simulta-
neously inﬂuence one another, so both are referred to as endogenous vari-
ables. A multiple-equation system usually, but not always, has the same
number of endogenous or dependent variables as equations.
1
Although the
theoretical interest of an analyst may be on just a single equation, and this
equation may be the only one estimated, statistics and econometric theory
require that all equations be considered, otherwise inferences can be biased
and inefﬁcient. Second, when considering the relationships among multiple
dependent variables, the unique or identiﬁed relationships for each equation
of interest can be made only with reference to the system as a whole. Prop-
erly determining these relationships requires that information from all
equations be used. Identiﬁcation requires that there be enough exogenous
variables, speciﬁed in the correct way, to be able to estimate any or all of
the equations in a system. Estimation requires that exogenous variables
from the entire system be used to provide the most unbiased and efﬁcient
estimates of the relationships among the variables as possible.
2
In addressing each of these issues, we expect that the dynamic relation-
ships of the variables are of central interest. We would like to know how
changes in one of the variables affects the others. It is possible that the rela-
tionship among the variables is endogenous in one of two senses. First,
changes in one of the variables may have a delayed effect on another (so the
effect is through the past values of one variable on the current or contem-
poraneous values of another). Alternatively, the relationship may be con-
temporaneous in that changes to the system of equations, known as shocks
or innovations, may change both or several variables at the same time. This
2

arises because the shocks to one variable are correlated with the shocks to
another variable.
A central concern in translating a theory into an empirically estimable
model (i.e., one where we can estimate the parameters and make inferences
about them) is that we may not know thestructureor equation(s) that cor-
rectly represents a model. That is, suppose that some (multivariate) probabil-
ity densityfðyjβÞdescribes the observed datayin terms of some parameters
β. This density would identify a unique structure or set of equations if there is
no other set of valuesβthat produce the same density.
3
As social scientists,
we do not know for sure if the equations we write down for the speciﬁcation
of a model are the correct ones in many circumstances. A consequence of this
is that many disputes over the interpretation of models and their parameters
are really based not on the properties of the models per se but rather on the
disagreements about the structures or equations used to represent those mod-
els.
4
Our goal in this chapter is to illuminate some of the choices faced by
social scientists in building theory that accompanies modeling of multiple
time series. We will ﬁrst highlight some of the major choices that analysts
must make and then describe the implications of these choices.
Social science theories are built in several stages. First, the researcher
must identify the main variables and relationships to be explained with a
theory. Here, researchers look at the main theory (or theories) that informs
their empirical questions and speciﬁes the relevant variables and relation-
ships to be modeled. Even when there are competing theories present, this
stage presents few problems, assuming that relevant time series can be mea-
sured for the variables of interest.
Once the main aspects and variables of a theory are determined, the
researcher begins the critical phase of selecting the functional form or math-
ematical structure of the model. It is at this stage that many different models
of the same underlying theory or theories begin to emerge. At this stage, we
need to make decisions about how theories are translated into equations.
This stage will also require that the equations be identiﬁed or that there be
sufﬁcient restrictions on the equations we specify to ensure that a unique set
of parameters can be estimated and interpreted. To do this, we need infor-
mation about the data, the equations, and the a priori beliefs of the
researcher to determine whether or not a model is formally identiﬁed.
5
The third stage of theorizing and model building is ﬁtting the speciﬁed
model to data and interpreting the results. We note that this step is in one
sense noncontroversial because there is wide consensus about how models
should be ﬁt and what criteria should be used to evaluate them (unbiased-
ness, efﬁciency, minimum mean-squared error, consistency, etc.). A more
relevant issue, though, is the determination of the dynamic properties of the
speciﬁed model from its estimates. Because we are focusing on models of
3

multiple time series, we need to be concerned with methods that can be used
to do this.
Finally, once the model has been ﬁt and interpreted, there is often a need
to revisit the earlier steps to evaluate the impact of speciﬁcation decisions
and look again at conﬁrmed or disconﬁrmed aspects of the theory.
The most critical aspects of this model-building process are the speciﬁca-
tion of the functional form of the system (Stage 2). The remainder of the
process, to a large degree, depends on the decisions made in this stage.
Models that are speciﬁed with missing variables or incorrect dynamics will
suffer from the same problems as ordinary least squares (OLS) models—
bias and inefﬁciency. In addition, failing to include a relationship or a factor
that is part of the multivariate system can lead to simultaneity biases. Note
that these parameter ills then induce problems with interpretation and
hypothesis testing.
Standard simultaneous equation models and univariate time series mod-
els are commonly proposed to address these types of questions. Although
these kinds of models have much to offer, they also have limitations. We
next discuss the general decisions that researchers face and highlight some
of the trade-offs in the choice of different models. We present the four main
approaches that are typically used to model univariate and multiple time
series data: autoregressive integrated moving average (ARIMA) models,
simultaneous or structural equation (SEQ) systems, error correction models
(ECMs), and vector autoregression (VAR). In the remainder of the text, we
use simultaneous and structural equation models interchangeably. We dis-
cuss how each of the main approaches to modeling dynamic simultaneous
relationships forces the researcher to make certain choices about the rela-
tionships that may or may not be clearly speciﬁed in a theory and the
empirical representation and statistical model they specify.
Critical to our presentation is the following: The differences among these
methods have less to do withtechniqueand more to do withapproach. All
these methods employ some version of linear regression (OLS, generalized
least squares, multistage least squares, etc.) or maximum-likelihood meth-
ods for estimation. What differ among these methods are the assumptions
and building blocks that are the basis for inferences and interpretation.
1.1 Simultaneous Equation Approach
A ﬁrst approach for building a multiple-equation time series model would
be to work in the simultaneous equation (SEQ) paradigm. SEQ models are
present in the multiple disciplines of the social sciences. The SEQ paradigm
was largely developed by the Cowles Commission in the 1940s and 1950s
4

at Yale. The Commission’s early goal was to develop a methodological
paradigm for modeling the economy using econometrics. So the researchers
there worked to adapt existing econometric methods to the study of large-
scale, multiequation models of the economy. In this case, the early Cowles
model was an empirical representation of standard Keynesian macroeco-
nomic theory.
Model building with SEQs is based on taking the representation of a
single theory or approach and rendering it into a set of equations. Using a
single theory to specify the relationships among several variables leads to
choices about which variables are exogenous to the system and which
are endogenous. The exogenous variables are those that are determined out-
side the system or are considered ﬁxed (at a point in time or in the past).
Those that are determined inside the system and are the dependent variables
of the equations are endogenous. The result is asinglestructural system of
equations that express the relationships among the variables. The reason
there is such a focus on a single theory is that multiple theories may lead to
different, typically non-nested speciﬁcations of the structural equations
(good examples include Zellner, 1971; Zellner & Palm, 2004).
Consider the earlier research question about how aggregate partisanship is
related to public support of government policies. A simultaneous equation
representation of the relationships among these variables would have two
equations, one for each variable. Each endogenous variable would be a func-
tion of the other and (possibly) past values of each variable. To estimate such
a system, one would need to rewrite the system as a reduced form set of equa-
tions where each endogenous variable is a function of predetermined or exog-
enous values. Unspeciﬁed in this modeling approach is how decisions about
the number of past values inﬂuence the system of equations or how the system
of equations will be identiﬁed. Typically, (vague) appeals are made to ‘‘the-
ory’’ and hypothesis test results for the inclusion or exclusion of variables.
Several issues arise in constructing SEQ models in this manner. First,
alternative theories must be nested within a common structure to be com-
pared. If the models cannot be nested (because of nonlinearity or different
speciﬁcations), then no single structure can be used to compare different
models. Second, the models require that choices be made about the inclu-
sion or exclusion of different variables and lagged values to ensure identiﬁ-
cation. Two methods are common here: restricting ‘‘predetermined’’ or
lagged endogenous variables as exogenous variables and the classiﬁcation
of variables as either endogenous or exogenous. Here, ‘‘theory’’ is used to
restrict the parameter space of the model parameters. Often hypothesis tests
are used to determine the exclusion of variables, but this then induces pre-
test biases in the ﬁnal models, because the exclusion of variables based on
tests typically leads to overconﬁdent results.
5

Discovering Diverse Content Through
Random Scribd Documents

Vaalipäivän iltapuolella kävelen minä raatihuoneenpuistossa enkä
ole mistään tietävinäni. Niin tulevat Pettersson ja Ström vastaan,
irvistävät ja sanovat:
"Saan luvan onnitella!"
"Minkä hiton tähden?"
"Sinä olet valtuusmies 2,514 äänellä. Westergren hävisi 2,312:lla."
"Sepäs oli täydellinen yllätys! Merkillistä, ettei anneta ihmisten olla
rauhassa!" sanoin minä suutuksissani ja menin kotiin Hannan luo.
On suloista valtiomiehelle kotona saada paljastaa tunteet, joita
hänen ulkona visusti pitää peitellä.
Hanna näki heti, että olin hyvin iloinen ja tuli heti vastaani
ystävällisesti osaa ottaen kuten aina elämäni tärkeissä tapauksissa.
"Eivätkö ehkä sillit noissa K.K.-tynnyreissä olleetkaan niin huonoja
kuin luulit?" sanoi hän.
Minä kiersin käsivarteni hänen vartalonsa ympäri ja minun ääneni
vapisi liikutuksesta:
"Paljon parempaa, Hanna. Minusta on tullut valtuusmies!"
Hän lapsellisuudessaan ei nähtävästi heti käsittänyt tämän
tosiasian täyttä merkitystä; mutta hän näki, että olin iloinen, ja
senvuoksi tuli hänkin iloiseksi, nojautui lempeästi rintaani vastaan ja
sanoi:
"Kuinka suuri palkka on valtuusmiehellä, Nils?"

"Hm… ei juuri mitään aineellista etua, rakkaani; mutta tietoisuus
siitä että hyödyttää yhteiskuntaa ja sen asukkaita eläessään, ja että
kuollessaan saa ystävällisen muistopuheen lehteen ja lipun
puolitankoon raatihuoneella."
Nyt olin minä tyytyväinen ja hyvilläni pitemmän aikaa. Liike kävi
hyvin, ja kotona kukoistivat onni ja ilo. Lapset tulivat toinen toisensa
jälkeen, tuottivat meille suurta iloa ja kehittyivät luonnonmukaisesti.
Kesäisin olimme toisinaan pari viikkoa Peltoniemessä. Eihän
murheitakaan koskaan kokonaan puutu. Leena muori erosi täältä
meidän naimisemme neljäntenä vuotena, ja lapsemme olivat
toisinaan sairaanlaisia, mutta yhtään emme ole menettäneet, vaikka
meillä niitä on seitsemän.
Kaupungin valtuustossa minä suoriuduin hyvin ja sain joka
tammikuun kokouksessa neljä tai viisi ääntä varapuheenjohtajaksi.
Ja sen minä aivan vilpittömästi sanon, etten ollenkaan ajatellut
mitään poliittista kehitystä tai uusia kunniapaikkoja, kun eräänä
iltana talvimarkkinain aikana tapasin konsuli Landelinin Göteborgista.
Hän oli hauska mies, täynnä kaskuja ja sukkeluuksia, ja me ja
Pettersson ja Ström olimme yhtä mittaa yhdessä pari kolme päivää.
Kun me sitte eräänä iltana istuimme Landelinin huoneessa, sanoi
Landelin äkkiä minulle:
"Sinua, Jönsson, joka olet sekä varma että hieno mies, ei
tosiaankaan enää pitäisi kutsua 'patruunaksi', kuten mitä tahansa
kalakauppiasta."
"Tsjaa", sanoin minä, "mitäpä sille tekee?"

"Enpä luulisi mahdottomaksi tehdä sinusta Perun varakonsulia
tässä kaupungissa", sanoi Landelin.
Minä vaan nauroin, mutta kuinka olikaan, oli tuo asia mielessäni
koko yön, ja minä tulin yhä enemmän ja enemmän tyytymättömäksi
patruuna-arvonimeen, joka vielä muutamia vuosia takaperin niin
suuresti oli sydäntäni riemastuttanut.
Oikeastaan ei minusta senvuoksi pidä ajatella pahaa.
Tyytymättömyys, halu kehitykseen, johonkin parempaan, onhan se,
kun asiaa paremmin ajattelee, kaikkien keksintöjen, kaikkien
parannusten äiti; jos koko ihmiskunta olisi tyytynyt kyytirattaisiin, ei
meillä nyt olisi mitään pikajunia, jos esi-isämme tykkänään olisivat
olleet osaansa tyytyväisiä, niin asuisimme me vielä tänä päivänä
puissa, kukin oksallaan, häntä puun ympäri kierrettynä.
Tyytymättömyys siis on kaiken edistyksen alku, ja tyytymättömyyteni
patruunaniineen oli syynä, että veli Landelin seuraavana päivänä
kutsuttiin hienolle aamiaiselle luokseni.
Sauternea juodessa kilistin minä Landelinin kanssa ja sanoin:
"Tuo, mitä sinä puhuit Perun varakonsulaatista täällä Nålköpingissä
oli kai leikkiä vain? Ha, ha, haa!"
Hän pyyhkäsi nopeasti suupielensä, laski servietin polvelleen,
katsoi minua vakavasti, ystävällisesti ja tutkivasti ja sanoi:
"Ei suinkaan; minä luulen aivan varmaan voivani sen toimittaa, jos
haluat; itse olen minä kenraalikonsuli."
"Onko se… onko se hyvinkin kallista?"

"Ei maksa äyriäkään, veliseni. Ethän toki luule, että Perun arvoisa
hallitus myisi arvonimiä!"
"Mutta minähän en osaa mitään vieraita kieliä."
"Viis siitä! Tänne Nålköpingiin on luullakseni minkään p—een
perulaisen laivan mahdoton purjehtia. Sinulla ei ole muuta tekemistä
kuin hankkia itsellesi lippu, jonka minä muuten voin lähettää sinulle
jälkivaatimuksella, hissata se ylös presidentin, itsesi ja rouvasi
syntymäpäivinä, sekä hankkia itsellesi virkapuku, jos tahdot."
No kuinka me juttelimmekaan ja laskimme leikkiä tuosta niin
neljän kuukauden kuluttua toden teolla olin Perun varakonsuli täällä
Nålköpingissä, ja olen vielä tänäänkin. Mutta niin aivan ilmaiseksi en
tuota arvonimeä sentään saanut, sillä enhän minä voinut kieltäytyä
hyväksymästä Landelinille erästä kymmenentuhannen soikeata
paperia, ja seuraavana vuonna putosi hän alas omilta jaloiltaan, ja
liian ruman konkurssipesän hän jätti jälkeensä, ollakseen niin
arvossapidetyn maan ja vielä sellaisen kultamaan edustaja.
Varsinaisessa virantoimituksessa konsulina en voi sanoa koskaan
olleeni. Mutta kerran Hannan syntymäpäivänä, kun olimme vetäneet
ylös lipun, tuli eräs italialainen posetiivin soittaja apinoineen ja
mongersi niin paljon siansaksaansa, että minä lopulta ymmärsin
hänen tarkottavan, että koska minä olin ulkomaiden ainoa edustaja
tässä kaupungissa, tahtoi hän apua minulta, jos kohta minä olinkin
perulainen enkä ollenkaan italialainen varakonsuli, minkä minä
lippuun viitaten koetin selittää.
Hän vaan mongersi mongerrustaan. No, oli Hannani kunniapäivä
ja olimme saaneet hyvän päivällisen; minua hänen ilmeisesti kurja

tilansa liikutti, ja minä annoin hänelle valtakunnanpankin viitosen
lohduttaen häntä muutamin sanoin, melkein hänen omalla kielellään:
"Maledetto, poveretto! Kas tässä viis krunetto."

VII.
Koettelemuksen päivinä.
Kullakin säädyllä on omat etunsa enkä minä ketään kadehdi.
Liikemiehen, jolle käy hyvin, ei tarvitse, kuten virkamiehen
määrätyllä, niukalla palkalla, heti uransa alussakaan pitää kovin
suurena tuhlauksena hankkia silkkihame pikku eukolleen tai uusi
päällys salin huonekaluihin. Mutta minä tahdon verrata virkamiestä
ja ammatinharjottajaa talonomistajaan hiljaisella satamakadulla,
jonka tilikirjoissa ei varsin suuria numeroita esiinny, ei voitto- eikä
tappiopuolella, kun sitävastoin liikemies on verrattava purjehtijaan,
jonka laiva toisena hetkenä voi kylläkin komeasti keikkua
auringonpaisteisella aallolla, mutta pian senjälkeen ajautua
haaksirikkoisena hylkynä asumattomalle rannalle.
Ei niin ymmärtäen että Nålköping olisi mikään liikekeskusta tai
rajun keinottelun tyyssija, tai että minä tahtoisin loistaa
jonkunlaisena suurena, uudenaikaisena liikenerona, mutta tosiasia
on, että minä keväällä v. 1881 olin niin suuressa pulassa, kuin todella
olisin ollut tuollainen nero. En ollut tyytynyt puotiliikkeeseeni, vaan
olin ostanut metsiä ja puutavaran arvo laski, olin ostanut kauroja ja

niitä ei kysytty ollenkaan. Sitte vielä pari ystävää käytti tilaisuutta
lyödäkseen kintaansa pöytään, ja kun Nils Jönsson suoriutui heidän
konkurssipesistään oli hän, niinkuin minä sitä tahtoisin nimittää,
jotensakin puhtaaksi kynitty.
Kotona oli aurinkoa ja iloa ja rauhaa kuten tavallisesti; lapset ja
Hanna tulivat minua vastaan päivällisaikaan ja tervehtivät minua
kukin tavallaan, Hannasta alkaen, joka ulottui suuhuni asti, pikku
Jennyyn, joka vaan voi ottaa minua polvista kiinni ja jokeltaa: "Pa-
pa-pa". Kukkia aina ikkunoissa ja joka nurkka siistittynä. Päivälliseksi
aina joku hyvä makupala minulle, ja illalla kiiltävä poriseva teekeittiö
ja paras tuoli paraalla paikalla.
Konttorissa surua ja levottomuutta, kaikki harmaata, kolme uutta
huolta jokaisen vanhan sijaan, joka vaivoin saatiin selvitetyksi. Aloin
jo uskoa, että voisi käydä vallan hullusti, ja kun minä iltasin istuin ja
katselin meidän kaunista salinlamppuamme, huomasin
hämmästyksekseni ajattelevani, mihin hintaan se mahdollisesti
menisi konkurssihuutokaupassa. Annoin katseeni kiitää koko silloisen
huoneustomme, kuuden kauniin huoneen läpi, ja kiusasin itseäni
näkemällä hengessä ne täynnä kaupunkilaisia kaikista
yhteiskuntaluokista, hatut päässä ja naureskellen huutokaupan
pitäjän laskettamille sukkeluuksille kaikista näistä rakkaista, kauniista
esineistä, jotka yhdessä muodostivat rakkaan kotini.
Uskokaa minua tai ei, mutta minä en oikein tunne Hannaani,
vaikka olemme eläneet yhdessä niin monta vuotta. Luulen, että hän
koko ajan on näyttänyt minulle niin sanoakseni aurinkopuolen
kasvoja, ja että hänellä on toisetkin, joita minä en saa nähdä. Väliin
kun olen tullut rappusia ylös, olen kuullut hänen äänensä
vierassointuisena, terävänä ja moittivana, varsin kylmänä ja kovana,

ja pari kertaa kun äkkiä ja odottamatta olen tullut kotiin, olen nähnyt
hänen kasvonsa synkkinä, outoina minulle, mutta ne ovat tulleet
valoisiksi ja iloisiksi, niinpiankuin hän on nähnyt minut.
Sydänkäpyseni, minä aavistan kuinka asia on! Kaiken valon ja ilon,
minkä puhdas, rakastettu olentosi itseensä kätkee, kevättunteet vielä
syksynkin päivinä, ne sinä säästät vanhalle Nissellesi, ja kaiken
alakuloisuuden ja huonon tuulen, mitä sinulla kuten muilla voi olla,
sen peität sinä minun näkyvistäni yhtä huolellisesti kuin minkä
tahansa muun huonon, joka voisi loukata silmääni ja tehdä mieleni
levottomaksi. Minä aavistan, että juuri näin hienot, jalot naiset
menettelevät, mutta missä olet sinä sen oppinut, pikku
lautamiehentytär?
No, nyt tahdoin minäkin osoittautua lujaksi ja yksin kestää sen
myrskyn, mihin olin joutunut; Hannan ei pitänyt saada tietää mitään,
ennenkuin kaikki jo oli ohi tahi mahdollisesti — onnettomuus käynyt
mahdottomaksi salata.
Näytti käyvän tähän jälkimäiseen suuntaan, ja minä aloin jo
kääntää ajatukseni pelastuksen mahdollisuuksista itsetutkimukseen
liikkeen tilasta, jos nimittäin tulisi kysymykseen vakava tarkastus,
millä tavalla Nils Jönsson on liikettään hoitanut. Kuinka tulisi
uskottujen miesten kertomus mahdollisessa konkurssissa
kuulumaan? Olinko minä kadottanut jotakin enemmän kuin kaiken
aineellisen omaisuuteni, jos kuperkeikka tulisi? Oliko myöskin
kauppamieskunniani silloin mennyttä kalua?
Ei, kuinka ankara olinkaan itseäni kohtaan, en voinut sitä
huomata; Nils Jönsson oli ojentanut koipensa hiukan kauemmaksi
kuin peitto riitti, mutta kunnia oli tallella. Ei mitään epärehellisyyttä!
Ei mitään keinottelua!

No, jos olisin ollut yksin, olisi kai Jumalan nimessä saanut tulla
konkurssi; mutta rakastetun puolison käsivarret kaulalla, pikku
Jennyn pienet kätöset polven ympäri ja kaikki muut pikkaraiset takin
liepeissä tulisi uutten urien alottaminen vähän vaikeaksi.
Ja eräänä iltana, kun viivyin hyvin kauan illallispöydässä, ja lapset
toinen toisensa jälkeen sanoivat hyvää yötä ja viimeinen pieni,
punainen suu oli ojennettu papalle, ja Hanna ja minä olimme
kahdenkesken, silloin raukesivat kaikki ylpeät aikomukset, minä
vedin hänet lähelleni ja nyyhkytin:
"Minulla on huolia, Hanna. Onnettomuus, ehkäpä puute, seisoo
ovemme edessä."
Silloin hän vaan lujemmin pusertautui minuun ja kuiskasi:
"Olen ymmärtänyt sen, Nils. Enkö minä missään kelpaisi sinua
auttamaan?"
Kyllä, totta tosiaan, siihen hän kyllä kelpasi. Vain sen kautta että
on kirkumatta ja itkemättä ja heittäytymättä sohvalle ja potkimatta
jaloillaan hermokohtauksissa, voi vaimo auttaa miestään koko paljon.
Ja sitten oli meillä aina iltasin pieni luottamushetki, kun lapset
olivat menneet levolle, Hannalla ja minulla. Hän lohdutti minua ja
pysyi lujana ja teki ehdotuksiaan hänkin. Tietysti ei yksikään niistä
kelvannut, mutta minä tulin lujemmaksi ja toivorikkaammaksi vain
niiden kuulemisestakin.
Niin kiipee eräänä päivänä luokseni konttoriin Lindnäsin vanha,
saita, kopea hovimarsalkka, joka osti siirtomaatavaransa minulta, ja
joka aina tavatessamme, huolimatta minun konsuliudestani ja

kaikesta, kohteli minua niin ylhäisesti ja ylimielisesti kuin jos olisin
ollut oma puotipoikani. "Hyvä herra… mutta kauheastipa te olette
laihtunut! Oletteko sairas?" kysyi hovimarsalkka.
"Ei kannata puhua. Miten voin olla palvelukseksenne?"
"Voisinko saada puhua häiritsemättä pari sanaa kanssanne?"
Pyysin häntä astumaan ylös saliin ja siellä istui hän paraaseen
nojatuoliini, sen näköisenä kuin olisi hän armossa suvainnut mennä
jonkun torpparinsa luo käymään, tuo kopea lurjus.
"Niin nähkääs, asia on sellainen, herraseni", alotti hän, "että minä
erään sukulaiseni kuoleman kautta aivan aavistamatta sain niskoilleni
viisikymmentätuhatta kruunua, aivan valmistumatta.
"Saakelin epämiellyttävää, sillä en tiedä mihin ne panisin, sillä
nähkääs, pankkien talletuskorko ei minua tyydytä."
Sen minä kyllä voin uskoa. Sinä kyllä kernaimmin tahdoit hieman
harjottaa koronkiskomista noilla rahoillasi, senkin vanha saituri!
"Nyt olisi aikomukseni kysyä herralta, joka seurustelee… niin, se
tahtoo sanoa, ainakin tuntee väkeä maalla ja muualla, mihin minä
paraiten voisin sijoittaa rahani. Ei alle kuuden prosentin, ei alle
kuuden prosentin; ei tule koskaan kysymykseenkään."
Minä hypähdin ylös tuoliltani. Viisikymmentätuhatta kruunua! Niillä
olisin minä pelastettu! Mutta Herra Jumala, mitä vakuutta oli minulla
tarjottavana! Minun kiinnitykseni olivat jo aikoja sitte käytetyt. Ja niin
luettelin minä useita talonpoikia Nålköpingin lähiseudulla, joiden
tiesin tarvitsevan pieniä, yhden- tai parintuhannen kruunun lainoja,
kiinnitystä vastaan taloon. Hovimarsalkka otti hienon lyijykynän ja

merkitsi ylös taskukirjansa lehdelle laihalla, hienolla, Valkosella,
kapealla kädellään.
"Herraseni, tämä tekee 27,000 kruunua yhteensä ja sittenkin
joutuisin tekemisiin neljäntoista henkilön kanssa… Ette tiedä ketään
liikemiestä, joka hyvää vakuutta vastaan, hyvää vakuutta tietysti, ja
kuudella prosentilla, alle ei tule kysymykseenkään, tahtoisi ottaa
koko summan?"
Minä punastuin ja kurkkuni tuntui ahtaalta kun sanoin:
"Kyllä, minä tunnen erään, joka tarvitsee nämä rahat varsin hyvin,
erään, joka ilman niitä ehkä piankin on paljaan taivaan alla
vaimoineen ja lapsineen, erään, jolla ei enää ole mitään vakuutta
tarjottavana, mutta joka, jos nämä rahat saisi, olisi pelastettu, ja
varmasti maksaisi ne takaisin."
"Ta ta ta! Sellaiseen kauppaan ei nähkääs kukaan ihminen rupea,
ystäväiseni. Pyydän anteeksi että olen häirinnyt. Hyvästi!"
"Hyvästi!"
Ovessa käänsi hän taas vanhan petolinnunnaamansa minuun päin
ja kysyi rumasti hymyillen:
"Kuulkaapas, sanokaa minulle, kuka nyt taas on liisterissä tässä
viheliäisessä luolassa?"
Minä olin kiihtynyt ja epätoivoissani, ja mistään väliä pitämättä
minä melkein huusin:
"Minä itse, herra hovimarsalkka! Olkaa hyvä ja katselkaa nyt oikein
tarpeeksenne pulaan joutunutta lähimmäisraukkaa, jos se teitä

huvittaa, niinkuin näyttää!"
Ukko ojensi vartaloaan.
"Mitä lajia! Mitä sanotte? Te itsekö? Ja sen sanotte te noin
suoraan!
Ajatelkaas, jos puhuisin siitä jollekin!"
"Oh, sitä minä en pelkää. Voitte kyllä olla saita ja sydämetön,
mutta sen verran gentlemanni te toki sentään olette, herra
hovimarsalkka", huudahdin minä, menettäen kaiken malttini hänen
pilkalliset, vanhat kasvonsa nähdessäni.
Ukko kiipesi uudestaan sisään, istui nojatuoliin, jonka äsken oli
jättänyt ja alkoi sormiensa välissä hypistellä kultaista
nuuskarasiaansa.
"Katsoppas vaan! Kuinka se olikaan? Minäkö olen saita, minä? Ja
sydämetön? Niinhän se oli? Mutta herra sentään suvaitsee pitää
vanhaa hovimarsalkkaa hieman toki gentlemannina. Se oli kiltisti
tehty!"
Minä häpesin ja pyysin anteeksi.
"No niin! No niin! 'Saita ja sydämetön!' Katsoppas vaan! No koska
herra tahtoo saada nuo viisikymmentätuhatta kruunua?"
"Saa… saadako ne? Herra hovimarsalkka ei varmaankaan
kuullut…"
"… että te ette aio antaa mitään vakuutta. Kyllä kuulin Jumala
paratkoon, mutta tyydytään pieneen velkakirjaan. Sopiiko neljän
päivän perästä? Saan rahat silloin."

Olin kuin pilvistä pudonnut ja tulin tuskin kiittäneeksi.
Neljän päivän perästä tuli hän itse tuomaan minulle rahat.
Vapisevalla kädellä kirjotin minä velkakirjan vuoden päästä
lunastettavaksi ja aioin rientää alas konttoriin saadakseni sen
todistetuksi.
"Mihin nyt, herraseni?"
"Todistajat, herra hovim…"
"Kas vaan, onhan siinä sinetti, tiemmä."
Sitte otti hän velkakirjansa, katseli sinettiä ja ivaili:
"N.J. lehtiköynnöksen keskellä. Katsoppas vaan! Yksinkertainen ja
aistikas! Siisti, mutta hiton vaatimaton. Vaakunakilpi, jota ehkä voisi
väärentää tai jäljitellä. Hyvää huomenta, herrasen!!"
En tiennyt, pitikö minun lyödä häntä vai suudella hänen pelastavia
käsiään. Valitsin keskitien, seurasin häntä syvään kumarrellen ovelle
ja rukoilin hänelle Jumalan siunausta.
Ilo ja riemu! Vaara oli ohi, liike seisoi varmempana kuin koskaan
ennen, ja vuoden päästä minä jätin hovimarsalkalle hänen rahansa
takasin, hänen oman toivomuksensa mukaan kiinnityksissä
lähiseudulla ja kuuteen prosenttiin, ei äyriäkään alle. Ainoastaan
vuosikoron maksoin puhtaassa rahassa, kolmetuhatta kruunua
kuuden prosentin mukaan, ei äyriäkään alle.
Maksu tapahtui minun kodissani ja juuri kuin se oli suoritettu,
tunkeutui korviimme heikko lapsenääni.

"Pientä herrasväkeä vai?" arveli hovimarsalkka.
"Niin, pieni tyttö, vasta viikon vanha."
"Katsoppas vaan. Vai niin. Hm… hm… Kuulkaapas herraseni,
teidän piirissänne tuollaiset pikku vieraat kai kastetaan varsin pian,
vai?"
"Ky…y…llä. Olimme ajatelleet tuorstaina, mutta…"
"Jaha. Tuorstaina! Silloin minulla juuri on asiaa kaupunkiin. Suokaa
anteeksi, ukolla on omituiset päähänpistonsa. En ole sellaisessa
tilaisuudessa ollut pitkiin aikoihin. Vanhoja tuttaviahan nyt ollaan.
Tokkohan olisi mahdollista saada olla mukana?"
"Herra hovimarsalkka… en löydä sanoja… liian suuri kunnia…
hm…"
En ole muuten juuri mikään kumartelija, mutta vaikka luulen silloin
pokkuroineeni ja kumarrelleeni varsin runsaasti, en voi sitä katua
vielä tänäkään päivänä. Nähkääs, yhdestä hovimarsalkasta minä viis
välitän, mutta tuo vanha vääräsäärihän oli nostanut minut jaloilleni
ja pelastanut onnellisen kotini!
Hänelle annettiin tieto, että toimituksen piti tapahtua kello neljä ja
lyönnilleen olivat hänen vaununsa portilla. Hanna kyllä arveli, että se
oli hauskaa muiden rouvien vuoksi, mutta oli hirmuisen hämillään, ja
sitte ei hän oikein tietänyt millä tavoin puettuna piti luulla hänen
tulevan. Mies, joka kutsui konsulia ja tukkukauppiasta "herra" ja
"herraseni", voi epäilemättä tulla ristiäisiin metsästyssaappaissa.
Mutta ei, hänellä oli täysi hovipuku, hän tervehti kohteliaasti
kaikkia ja kutsui Hannaa "rouva konsulinnaksi", niin että hän kyllä

tavat tunsi kun vaan tahtoi.
Pappi oli pudottaa käsikirjansa kun sai nähdä tuon vanhan kopean
hovimarsalkan, joka ei koko kaupungissa seurustellut kenenkään
muun kanssa kuin maaherran, kummina minun luonani, ja
Nålköpingin rouvat olivat niellä ukon katseillaan.
Tyttö kastettiin Katriksi ja hänen pitäisi nyt keväällä päästä edes.
Hovimarsalkka kilisti lasia vaimoni kanssa ja pyysi saada lähemmin
katsella pienokaista. Kun Hanna toi hänet, katseli hän lasta pitkän
aikaa ja hänen vanhat silmänsä näyttivät sumenevan.
"Minä olen vanha, lapseton leskimies, enkä tuollaisista
pikkaraisista juuri paljoakaan ymmärrä; mutta saanko minä, rouva
konsulinna?"
Ei Hanna ymmärtänyt, mitä hän tahtoi, mutta hän tiesi, mitä ukko
oli meille tehnyt, ja ettei meidän talossamme juuri ollut mitään, mitä
hän ei saisi.
Silloin otti hän Katrin ja suuteli häntä keskelle suuta, enkä tahdo
tulla autuaaksi, jollei tuon vanhan ukkorähjän silmissä kiiltänyt kaksi
suurta kyyneltä, kun hän sitte taas suoristi vartalonsa.
"Merkillistä, hän maistuu aivan tuoreelta voilta", sanoi hän.
Muut hienot herrat, jotka ovat menneet kihloihin tyttärieni kanssa
ja heitä suudelleet, ovat lausuneet, että se on maistunut
"taivaalliselta". Ketä tässä uskoo? Kyllä minä puolestani arvelen että
hovimarsalkka enemmän tiesi voista kuin vävyni taivaasta.

Sitte pyysi hän yksityisesti saada puhella Hannan kanssa ja
tultuaan siniseen kamariin, otti hän povestaan elinkorkokirjan ja
sanoi:
"Hyvä rouva konsulinna. Onni voi ihmeellisesti vaihdella tässä
maailmassa. Teillä ei koskaan ole ollut mitään kokemusta siitä, ei,
Jumala varjelkoon, tietysti ei, ja me toivomme, ett'ette koskaan tule
sitä kokemaan. Mutta kaikkien näiden uudenaikaisten aatteiden
joukossa, jotka enimmäkseen ovat vallan kelvottomia, on mielestäni
elinkorko vähimmin typerä joka tapauksessa. Siinä on joku ajatus.
Tohdinko pyytää teitä olemaan niin hyvä ja ottamaan tämän
pienokaiselle vanhalta, sydämettömältä saiturilta! Kirjaan ei ole
mitään kirjotettu, sillä kukapa voi tietää että hänen nimekseen juuri
piti tulla Katri? Mutta siellä lehtien välissä on alku ensimäiseen
pieneen panokseen. Ei, katsohan vaan! Enemmänkö torttua ja viiniä.
Kiitoksia paljon, nyt täytyy minun lähteä."
Nils Jönsson ei koskaan ketään mielistele, mutta häntä minä
seurasin alas vaunujen luo ja seisoin paljain päin ja parhaassa
hännystakissani ja kiedoin peiton hänen vanhojen, kapeiden
sääriensä ympäri.
"Kiitos, kiitos ystäväni! Pidän teistä. Suora ja hieno. Tohtii sanoa
suoraan päin naamaa. Katsoppas vaan! 'Saita ja sydämetön!' Kuinka
herra tietää, mitä minulle on tehty, ennenkuin minä sellaiseksi olen
tullut? — Se kuski roisto on taas antanut Ajaksin hieroa itseään aisaa
vastaan. Katsohan vaan! Katsohan vaan!"
Ajatuksiini vaipuneena jäin minä katselemaan poisvieriviä vaunuja.
Niiden omistajaa en nähnyt enää milloinkaan. Kuuden viikon perästä
avautuivat perhehaudan ruostuneet saranat vanhalle
hovimarsalkalle.

Mutta Katrin kirjassa oli kannen ja ensimäisen lehden välissä tasan
kolmetuhatta kruunua, ei äyriäkään alle, ja sen verran hänellä nyt on
enemmän kuin muilla lapsilla, vaan senvuoksi, että hän käytti
tilaisuutta ja kitisi hiukan tuon vanhan herran meillä käydessä.

VIII.
Lapset.
Yksi asia on varma: ei koskaan tiedä kuinka äärettömän suuri
vanhempien rakkaus on ollut ennenkuin itse saa lapsia. Vanhempien
rakkaus on, kerran koetteeksi lausuakseni jotain runollista, laina
taivaasta, jota ei oikea velkamies koskaan säännöllisesti suorita
oikealle velkojalle. Ei koskaan elämässä saa isä tai äiti pojaltaan tai
tyttäreltään sitä hellyyttä, huolenpitoa ja rakkautta, mitä he ovat
heille tuhlanneet.
Lapsi kasvaa; kaikki harrastukset, kaikki ajatukset kääntyvät
eteenpäin, uuteen, houkuttelevaan, tietoon ja iloon, toiseen
nuoreen, liekehtivään sydämeen ja sitte piankin omaan kotiin.
Vanhemmat, nuo useinkin pitkiksi ajoiksi unohdetut, joita hyvin
harvoin käydään katsomassa, joille kirjotetaan yksi tai puoli sivua
samaan aikaan kun töhritään kuusitoista sivua täyteen
tyttöhupakolle, jonka kanssa on oltu tuttavia muutamia kuukausia,
he saavat sen, mitä jää yli.
Mutta sitte tulee hetki, jolloin hän, jota rakastaa enemmän kuin
omaa elämäänsä, kalpeana ja vaikeroiden vaipuu vuoteelleen tuolla

makuuhuoneessa, häilyy elämän ja kuoleman välillä muutamia
tuskallisia, ijankaikkisen pitkiä hetkiä, ja opettaa miehen tuntemaan,
mitä merkitsee tuskassa vavista rakkainpansa puolesta tässä
maailmassa. Ja sitte kuuluu sieltä yht'äkkiä heikko, muiden korvissa
käheä ja rumakin kirkuna, mutta sinusta se kaikuu kuin ihanimmat
sävelet, ja sinä pidät sylissäsi pientä vierasta matkamiestä, joka
kuitenkin on osa omasta itsestäsi.
Hän tulee kostamaan noiden puoleksi unohdettujen vanhusten
puolesta, joille sinä olit kaikki kaikessa; tämä pikku olento tulee
viimeiseen ropoon asti, korkoineen ja koronkorkoineen vaatimaan
ulos kaiken sen hellyyden, alttiuden ja itsensäkieltäymyksen, minkä
sinä olet velkaa heille, jotka ehkä jo lepäävät kirkkotarhan mullassa.
Kellä on sellainen lapsuus ja nuoruus kuin minulla, ei helposti tule
haaveelliseksi ja luottelevaksi tunteissaan, mutta minä vakuutan että
rinnassani liikkui varsin suurenmoisia tunteita, kun ensi kerran pidin
esikoistani sylissäni.
Omituista ajatella, että juuri hän tulee käymään läpi tämän minun
käsikirjoitukseni, korjaamaan kielivirheet, pyöristelemään lauseita
siellä, täällä ja sitte koettamaan saada tämä painetuksi itse
Tukholmassa. Jollei hän, joka on lääketieteen tohtori ja oppinein
meistä kaikista, lopulta sentään arvele, että tämä on liian
yksinkertaista painettavaksi!
Olen aina koettanut olla niin huomaavainen aviomies kuin minun
sivistys-asteellani mieheltä voi vaatia, mutta koskaan en minä ole
Hannaa niin "kruusaillut" kuin tuon pojan syntymisen jälkeen. Hän
olisi voinut sanoa mitä tahansa, ja minä tunsin, etten olisi sanonut
häntä vastaan paitsi yhdessä asiassa, minkä olin saanut päähäni heti
kun kuulin että se oli poika.

Niin huusi Hanna eräänä päivänä minut luokseen ja minä tulin ja
istuin niin sievästi sängyn laidalle ja tartuin hänen pikku käteensä
niin hienosti ja hellävaroin, kuin oikein olisimme olleet parempaa
väkeä molemmat.
"Kuule, Nils", sanoi hän, "oletko yhtään ajatellut miksi me hänet
kastamme?"
Minä tulin sekä punaiseksi että hämilleni.
"Niin, näes, Hanna, olenhan tuota kyllä tuuminut, mutta anna
kuulla ensin mitä sinä arvelet."
"Olen aina ollut niin ihastunut 'Albertiin'. Muutamissa hyvissä
kirjoissa, joita olen lukenut, on kaikista parhaimman nimi ollut
Albert."
"Älä pahastu Hanna, sillä sinullahan on ollut enin vaivaa pojasta.
Mutta minusta olisi ollut oikein mieluista, jos olisit tahtonut nimittää
hänet 'Jöns', isäraukkani mukaan", sanoin minä.
Silloin tuli Hanna vallan hohtavan punaiseksi, kohosi kiivaasti
käsivartensa varaan ja sanoi:
"Se oli kauh… kaunis nimi… tarkotan, lyhyt… ja helppo… sanoa…"
Rakas pikku vaimoni! Hän oli hirmuisesti pahoillaan Jöns nimestä,
sen kyllä huomasi, mutta rakkaus sai hänet heti myöntymään, ja
minulla oli suuri työ saada poika kastetuksi Albertiksi, sillä minulle oli
mahdotonta tehdä hänen mieltään vastaan.
Siitä tuli sukkela poika, kävi koulun läpi kuten tanssien, tuotti
meille, tietysti, kuten muutkin lapset, koko joukon levottomuutta

koulu-ajallaan, mutt'ei mitään varsinaista surua, ennenkuin hänen
piti valita elämän ura.
Virkamiehet harvoin tahtovat poikiaan samoille urille kuin he itse;
siellä he tuntevat kaikki loukkauskivet ja vaikeudet ja toivovat että
joku muu syrjä kruunun leipäkakusta olisi pehmeämpi.
Mutta ammatti- ja liikemiehet tahtovat kernaasti vanhimman
poikansa omalle uralleen, sillä siellä voivat he tasottaa polun heille,
ja hyvä liikenimi ei totisesti olekaan huonoin perintö.
Saada meidän Albertimme tiskin taakse näytti kuitenkin olevan
yhtä mahdotonta kuin viedä lehtori Wadenström varieteeta
katsomaan. Lääkäriksi hän tahtoi tulla, sitä ei voitu auttaa. Mamma
itki ja rukoili, ja minä olin niin vihainen, etten puhunut hänelle
montakaan sanaa koko kevätlukukaudella kun hän oli
kahdeksannella luokalla. Hän kärsi siitä niin että kalpeni ja laihtui, ja
kun hän tervehti aamuisin tai nousi pöydästä tai sanoi hyvää yötä,
niin katsoi hän minuun niin että se viilsi sydäntäni.
Minä rakastin ammattiani yli kaiken muun, lukuunottamatta
kotiani, ja minä olin niin loukattu Albertin ykspäisyydestä etten
mennyt koulullekaan sinä päivänä, jolloin Albert tuli ylioppilaaksi.
Sydämeni kuohui, ja jalkani tahtoivat väkisin viedä minut ulos
huoneesta, kun kuulin nuorten ylioppilaitten laulun ja näin Albertin
keskellä joukkoa, kun he marssivat alas Rantakadulle saamaan
lakkinsa Bengtssonin puodista. Mutta minä sanoin itselleni: "Pysy
lujana, Jönsson, äläkä anna oman lapsesi ratsastaa itseäsi kumoon!"
Mutta kun hän sitte koputti ovelleni ja epäröiden ja ujona astui
sisään valkonen lakki kädessä ja parhaat numerot kaikissa aineissa ja

katsoi minuun suuret siniset silmät täynnä kyyneliä, ja hänen
leukansa vapisi ja hän sanoi:
"Kiitos, rakas isä, siitä kasvatuksesta, minkä tähän asti olen
saanut!"
— Silloin oli Nils Jönssonin miehuus kokonaan lopussa. Minä ulvoin
kuin vanha mamseli, olin pusertaa pojan tärviölle, suutelin häntä ja
nyyhkytin:
"Oma, oma poikani! Tule Jumalan nimessä miksi tahdot, mutta
pidä aina, aina isästäsi!"
Ja sen hän kyllä on tehnyt tähän asti, ja lääketieteen tohtori hän
on ja kihloissa tuollaisen maalariryökynän kanssa, joka istuu
kansallismuseossa ja jäljentää tauluja eikä osaa laittaa kunnon
kastiketta edes. Ja minä, joka vihaan "kyvykkäitä" naisia, olen vallan
ihastunut häneen ja kirjottanut monta arkkia ja pyytänyt ja rukoillut
häntä tulemaan tänne kuuskymmenvuotispäiväksi.
Kun toinen poika oli syntynyt, sanoi Hanna, hiukan tultuaan
voimiinsa:
"Kuules, Nils, nyt sinä olet totuttanut minut pahaan tapaan saada
määrätä lasten nimet. Älä nyt suutu, jos pyydän saada kutsua
tämänkin pojan aivan niinkuin itse tahdon!"
Minun mielestäni se oli hiukan kovaa, mutta minä sanoin sentään:
"Sen sinä kernaasti saat tehdä, Hanna, kaikesta siitä vaivasta,
minkä tuo poika on sinulle tuottanut. Mikä hänen nimekseen sitte
tulee?"

"Ah, rakas Nils, se on kyllä vaan joutava päähänpisto, mutta etkö
tahtoisi tämän kerran, tämän ainoan kerran odottaa, kunnes papilta
kuulet nimen!"
Tämä mielestäni jo oli liikaa, mutta naiset ovat arkoja sellaisissa
asioissa, ja hän sai tahtonsa läpi. Mutta kun pappi alkoi lukea
käsikirjaansa ja jo ehti veteen asti, silloin ajattelin minä itsekseni:
Jos hän nyt sanoo Adalbert, Erengisle, Edmund tai Willehard, niin ei
siitä ikänä hyvää tule. Silloin sanoi kirkkoherra: "Minä kastan sinut
Jöns Lars Andreas Isän Jumalan…" j.n.e.
"Jöns Lars Andreas!" Isä, kauppa-Lassi ja isoisä Peltoniemessä!
"Herra saattakoon! Älkää nyt pusertako rouvaa kuoliaaksi!" sanoi
rouva Johansson, joka pikku Jönsin oli maailmaan auttanut, kun
minä heti toimituksen jälkeen syleilyllä kiitin Hannaani niistä nimistä,
jotka hän oli pojallemme antanut.
Häntä kutsuttiin Jönsiksi ja hänen koko nimensä oli niin muodoin
"Jöns Jönsson". Mutta voitteko ajatella että hän siitä huolimatta,
tultuaan kahdeksannelle luokalle, osotti palavaa halua tulla —
husaariupseeriksi.
Nyt jouduin minä vallan epätoivoon. Enkö minä häntäkään saisi
liikkeeseen? Ankaruus senjälkeen kuin Albertille olin ollut niin
myöntyväinen, oli mahdoton; minä vaikenin ja kärsin. Silloin tuli
poika, sillä Jönsillä on hellä sydän, eräänä päivänä luokseni konttoriin
ja sanoi:
"Antakaa anteeksi kaikki suru, minkä olen teille tuottanut, isä!
Minä tahdon totella."

"Kuule nyt, Jöns", sanoin minä, "mikä oikeastaan vetää sinun
mieltäsi noihin siunattuihin husaareihin? Ethän sinä verenhimoinen
ole, ethän?"
"En, en millään muotoa, ja sodasta voimme kai toivoa saavamme
pysyä erillämme", arveli Jöns.
"Onko sinun mielestäsi sitte niin erinomaisen hienoa ja hupaista
tulla komennetuksi ja lähetetyksi milloin sinne milloin tänne kuten
järjetön luontokappale, sen sijaan että olisit oma herrasi oman tiskin
takana?"
"Oh, ei suinkaan, mitä itsenäisyyteen tulee niin…"
"No, hyvä luoja, univormuako, ja iloista elämää ja toveruuttako
sinun mielesi vaan tekee?"
"Niin, sitäkin, ja sitte… ja sitte en minä tiedä mitään ihanampaa
kuin vapaana ja iloisena kiitää eteenpäin komealla juoksijalla. Minä
rakastan hevosia nähkääs, isä… mutta älkäämme enää puhuko siitä."
"Vai niin, järjetön luontokappaleko siis saisi määrätä poikani
elämän uran. Kuuleppas nyt, Jöns! Samana päivänä kun olet
lopettanut kauppakoulun ja vapaaehtoisena ollut vuoden jossakin
konttorissa Lyypekissä, seisoo hevonen sinua varten papan tallissa,
hevonen, jota ei kenenkään husariupseerin tarvitsisi hävetä."
"Onko se mahdollista, rakas, hyvä isä!" sanoi tuo lurjus ja
heittäytyi kaulaani.
Mutta kun Jöns Lars Andreas palasi Lyypekistä, ei hän tahtonut
mitään ratsuhevosta, vaan ainoastaan uusia, ajanmukaisia laitoksia
konttoriin, ja kassanhoitajan ja kontrollilaitoksen puotiin ja ikkunat

suurennettaviksi maahan asti ja varastokirjan pidettäväksi toisella
tavalla. Niin, se on totta, hän tahtoi myöskin tyttären
kauppahuoneesta Levy & Sohn, jolla oli liikkeensä vastapäätä sitä
liikettä Lyypekissä, missä Jöns oli palvellut. Tästä viimeksimainitusta
emme äiti ja minä oikein olleet hyvillämme, mutta me ajattelimme
näin: Tapahtukoon Jumalan tahto; liike on vakavarainen ja tyttö voi
olla kylläkin hyvä ihminen, vaikka onkin saksalainen. Mutta kun Jöns
matkusti sinne tervehtimään ja kosimaan, olikin Rebekka Levy jo
kihloissa, niin että meidän Jönsimme nyt on naimisissa raatimies
Lundströmin tyttären kanssa täältä Nålköpingistä, ja häneen me
kaikki olemme ihastuneet. Hänen isänsä on minun paras ystäväni,
Hanna on vienyt tytön kasteelle, meidän tyttömme ovat hänen
koulutovereitaan, ja Jöns oli tanssinut hänen kanssaan franseesia jo
silloin kun yhdessä olivat käyneet tanssikoulussa. Niin että hänestä
me tiedämme mitä hän on, tahtomatta sillä mitenkään moittia
Saksan kansakuntaa ja sen naisia.
Nyt hoitaa Jöns melkein koko liikkeen, paremmin kuin minä itse
uuden ajan vaatimusten mukaan voisinkaan, ja tästä saa hän kiittää
kauppamiessivistystään, jonka hän on voinut itselleen hankkia paljon
mukavammin kuin minä sen vähän, minkä tiedän. Hän ottaa
haltuunsa toisen yksityispuolen liikkeestä toisensa perästä, ja minä
tunnen aina enemmän ja enemmän, kuinka minä tulen
tarpeettomaksi ja hyödyttömäksi tuolla alhaalla, kuinka toinen
toisensa perästä ne siteet irroittuvat, jotka kerran sitoivat minut
puotiin ja konttoriin. On ainoastaan yksi side, joka kasvaa
lujemmaksi vuosi vuodelta, ja se on rakkauden side liikkeen
vanhemman osakkaan ja hänen välillä, joka nyt johtaa tuolla
alhaalla.

Ainoa, mitä minulla on Jönsiä vastaan on se, että hän toisinaan on
kiivas. Ei kotona; hänen Emminsä saa tehdä ja sanoa mitä tahtoo. Ei
liikkeessäkään; ostaja saa seisoa ja lörpötellä kuinka paljo ja kuinka
pitkiä tyhmyyksiä tahansa ilman että Jönsin ystävällinen hymy
vähintäkään muuttuu. Mutta minä kerron teille pienen jutun, niin
ymmärrätte, mitä tarkotan.
Niin, se oli silloin kun Snusdala—Linkebo-rata piti vihittämän. Minä
olin, tietäähän sen: toimeenpaneva tirehtööri rautatieosakeyhtiön
johtokunnassa, ja vaikka sen itse sanon, jollen olisi oikein olan takaa
takonut, niin olisivat Linkebon tehtaat ja talon isännät vielä tänä
päivänä hevosilla saaneet laahata malmiansa ja viljaansa ulos
maailman markkinoille.
Vihkiäisissä piti tietysti olla juhlajuna ja lipuilla koristettu
lokomotiivi ja kukkaköynnöksiä kaikilla asemilla ja maaherra
virkapuvussa ja juhlapäivälliset Snusdalan tavaramakasiinissa, sillä
koko Snusdalassa ei ollut yhtään salia, joka olisi tarkotukseen
kelvannut. Ja paras kaikista oli, että itse kuningas tuli sinne ja söi
meidän kanssamme tavaramakasiinissa omassa korkeassa
majesteetissaan; mutta tavaramakasiiniksi ei suojusta kukaan
ihminen olisi voinut tuntea, sillä seinissä ei ollut käden levyistä alaa,
jota eivät Nålköpingin. Snusdalan ja Linkebon naiset olisi peittäneet
ikkuna- ja o vi verhoilla ja lipuilla ja kilvillä ja lehdillä ja kukilla; oli
näet heinäkuu. Ja pormestarin rouva oli tuonut sinne kuningas
Oskarin rintakuvan ja asettanut sen peräseinälle kahden suuren
maalatun likavesijohtoputken päälle; niitä käytetään Nålköpingissä
paljon jalustoiksi sekä kuninkaille että kukkaruukuille. Päivällinen
maksoi kolmekymmentä kruunua hengeltä ja rouva Lundin
kaupungintalolta oli tehnyt parastaan, ja keitti ja paistoi niin paljon
kuin jaksoi eräässä lautasuojuksessa ratapihalla.

No, siellä istuivat nyt kuninkaallinen majesteetti ja maaherra ja
pormestari ja minä ja muut johtokunnan jäsenet ja vanha parooni
Sviskonkärna samassa pöydässä peräseinän luona, ja sitte oli
makasiini aivan täynnä, pöytä pöydän vieressä niin että vahtimestarit
tuskin voivat pujotella läpi, sillä kaikkihan tahtoivat istua niin lähellä
hänen majesteettinsa pöytää kuin mahdollista.
Mutta makasiinin toiseen päätyyn jäi hiukan tyhjää ja silloin sanoi
pormestari minulle:
"Mitä me tuolla tyhjällä tilalla teemme? Naiset kyllä näkevät
meidät paremmin lasiruutujen läpi tavaratoimistosta."
"Kyllä tiedän, Trybom", sanoin minä, "vedetään köysi seinästä
toiseen ja annetaan köyhän kansan seisoa siellä takana armollista
kuningastaan katselemassa, niin paljo kuin sinne mahtuu."
Niin tehtiinkin, ja kansa käyttäytyi hyvin siivosti ja säädyllisesti. Ja
maaherra puhui kuninkaalle ja kuningas puhui läänille ja pormestari
radalle ja minun piti oikeastaan puhua osakkeita merkinneille
kunnille, mutta sen olin pyytänyt lääninsihteerin tekemään. Sitte
ojentaa kamariherra kuninkaalle pienen paketin, sitte antaa kuningas
lämpimällä kädellä pormestarille Pohjantähden ritarikunnan merkin
ja minulle Vaasan tähden.
Minä heitin silmäyksen ruudun taakse tavaratoimistoon ja siellä
seisoi Hanna ja pyyhki silmiään ja tytöt olivat punaisia kuin pioonit ja
nähtävästi peloissaan että minä käyttäytyisin jollakin tavoin tyhmästi,
mutta itse asiassa oli heidän laitansa kyllä sama kuin Itämaan
kolmen viisaan, että he iloitsivat kun he tähden näkivät. Istuessani ja
asettaessani tähteä rintaani huudetaan väkijoukosta:

"Maljasi Nisse! Lykkyä tykö!"
Ja kun minä katson sinne, seisoo veli Johannes köyden takana
keskellä väkijoukkoa, ja viittailee minulle pienellä sinisellä pullolla
jonka hän sitte laskee suulleen ja tyhjentää muutamin kelpo
siemauksin.
Minulla oli edessäni seitsemän viinilasia ja kolme pulloa ja
Johannes otti oman väkevänsä suoraan taskusta. Jumala jakaa
antimiaan niin eri tavalla tässä maailmassa, eikä Johannes
tietenkään pahaa tarkottanut. Mutta minä sekä harmistuin että
suutuin tavattomasti, varsinkin katsoen siihen, että hän oli paljo
enemmän liikutettu kun sellaisessakaan tilaisuudessa sopii hänen
alhaisessa asemassaan olevalle henkilölle.
Silloin kuuluu sieltä ääntä ja rähinää kansanjoukosta, ja minä näen
Jönsini, joka istui eräässä alemmassa pöydässä, ottavan Johannesta
niskasta kiinni ja — heittävän ulos kuin koiran. Kun minä hetken
perästä poikaa siitä läksytin, vastasi hän:
"Joll’ei hän heti olisi mennyt olisi syntynyt häväistys, ja minä
pyysin ensin häntä kauniisti, isä!"
Mutta Jöns näytti niin rajulta ja vihaiselta, että luulen että hän olisi
voinut vaikka lyödäkin omaa setäänsä.
Siihen aikaan oli Johanneksella pieni kruununtila, jonka olin
hänelle vuokrannut, mutta sitte piti minun lähettää hänet
Minnesotaan, sillä hän oli liian taipuvainen märkään, märkään ja
väkevään.

Ja sitte en ole vielä puhunut tytöistämme, jotka seisoivat
tavaratoimistossa äitinsä vieressä ja katselivat isää hänen — jollen
ota lukuun tuota Johanneksen juttua — elämänsä ylpeimpänä
päivänä. Heidän nimensä ovat Greta ja Anna, he ovat suurikasvuisia
ja vaaleaverisiä ja naimisissa molemmat. Gretalla on asessori
kuninkaallisen majesteetin ja valtakunnan Götan hovioikeudessa ja
hän asuu nyt Jönköpingissä. Anna kulki viisi ja puoli vuotta odottaen
erästä arkkitehtiä, joka asuu meidän omassa talossamme, ja jonka
asiat vielä tänäänkään eivät ole liian hyvällä kannalla. Sekä Greta
että Anna ovat kauniita naisia ja niin toisensa näköisiä kuin olisivat
he kaksosia. Taloustoimiin ovat he hyvin perehtyneet ja soittaapa
Greta hiukan, pianoakin niin että kohteliaammat vieraat jäävät saliin
ja koettavat näyttää huvitetuiltakin. Mutta kun Anna alkaa laulaa "Mä
neljäntoist' olin vuotias", hajaantuvat vieraat kernaasti
sivuhuoneisiin, sen olen huomannut.
Voidaan kai antaa anteeksi isälle, jos sanon, ettei sellaista
tyttöparia usein lasketa maailmaan meidän nykyisistä kodeistamme.
Sydämeltään puhtaina, katse kirkkaana ja mieli raittiina "kuin
kevätvirran juoksu", menivät he vihkituoliin suutelemattomina,
"hakkailemattomina" ilman kirjeitä ja kiharoita, jotka olisi pitänyt
polttaa. Siinä on kaksi nuorta rouvaa, jotka voivat matkustaa maan
ympäri tarvitsematta pelätä, että jostain nurkan takaa sukeltaisi esiin
mies, jonka katseen edessä heidän pitäisi luoda silmänsä alas tai
saada poskensa punastumaan. Asessori Rundqvist ja arkkitehti Blom
ovat saaneet heidät kokonaan niinkuin he ovat, ilman mitään
muistoja ja kokemuksia. No, asessori on mies, jolla on tulevaisuutta
ja jonkun verran omaisuuttakin, vaikka mikään Adonis hän ei ole,
koska silmät eivät oikein tahdo katsella samaan suuntaan ja tukka
on hiukan punaseen vivahtava. Mutta että Anna oli hiukan liian hyvä
arkkitehdille, tuumailimme sekä äiti että minä. Ei mitään tilauksia, ei

mitään käytännöllisyyttä mitä puutavaraan ja tiiliin ja takotöihin ja
rahteihin tulee, mutta piirustaa tavattoman hyvin, tosin
enimmäkseen sellaisia taloja, joita ei täällä Nålköpingissä rakenneta.
No, herra Jumala, kun Annamme kerran on tyytyväinen, niin vähätpä
muusta.
Tytöillähän on oma tarkotuksensa tässä elämässä, mutta sydäntä
karvastelee, kun pitää laskea heidät pois kotoa. Kun pojat menevät
naimisiin on asia aivan toisenlainen, sen tiedän Jönsistä. Mies on
sentään aina mies ja määrää itse elämänsä suunnan useimmissa
tapauksissa. Jos vaimo pitää pystyssä hänen nimensä kunniaa eikä
tuhlaa yhteistä omaisuutta, niin muu kyllä menee. Mutta jättää oma
rakas tyttönsä vieraan miehen valtaan, kun tietää, minkälaisia
parhaatkin miehet ovat!
Sitte on meillä yhdeksäntoistavuotias Jenny, ja Katri,
rippikoululapsi ensi talvena, hän jota vanha hovimarsalkka suuteli ja
jolle antoi elinkoron. He ovat tummia ja hienoja ja näyttävät olevan
aivan toista rotua kuin vanhemmat sisaret. Jenny harrastaa, suureksi
harmikseni, "ajan suuria kysymyksiä" ja lukee aivan liian paljon ja
juttelee niin että tahtoo pää mennä ympäri, ja haluaa itselleen
paikkaa "saadakseen vaikutusalan ja tunteakseen itsensä
itsenäisemmäksi", vaikka hän sellaista ei ollenkaan tarvitsisi. Ensin
kun hän tuli seuraelämään täällä Nålköpingissä tulin minä oikein
pahoilleni siitä että hän yhtä mittaa tahtoi olla herrojen seurassa,
jutteli, nauroi, väitteli ja käveli heidän kanssaan sekä myöhään että
varhain. Mutta sitte sain minä kuulla, että hän on hirmuisen ilkeä ja
nenäkäs heille, pisteliäs ja härnäävä, niin että herrat pitävät häntä
suorastaan pienenä hirviönä. Jumala lasta auttakoon! Jos hän tällä
tavoin jatkaa, joutuu hän tuskin koskaan naimisiin.

Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebookfinal.com

Multiple Time Series Models 1st Edition Patrick T. Brandt

About This Presentation

Slide Content

Tags

Categories

Download

Quick Actions

Statistics

Related Slideshows

Multiple Time Series Models 1st Edition Patrick T. Brandt

About This Presentation

Slide Content

Slide 1

Slide 2

Slide 3

Slide 5

Slide 7

Slide 8

Slide 9

Slide 10

Slide 11

Slide 12

Slide 13

Slide 14

Slide 15

Slide 16

Slide 17

Slide 18

Slide 19

Slide 21

Slide 22

Slide 23

Slide 24

Slide 25

Slide 26

Slide 27

Slide 28

Slide 29

Slide 30

Slide 31

Slide 32

Slide 33

Slide 34

Slide 35

Slide 36

Slide 37

Slide 38

Slide 39

Slide 40

Slide 41

Slide 42

Slide 43

Slide 44

Slide 45

Slide 46

Slide 47

Slide 48

Slide 49

Slide 50

Slide 51

Slide 52

Slide 53

Slide 54

Slide 55

Slide 56

Slide 57

Tags

Categories

Download

Quick Actions

Statistics

Related Slideshows

The Ins and Outs of Sports Sponsorship: What Characterizes the Best Deals and Activations

Commerce at the Limit - Marketecture - October 2025_v5.pptx

Marketing Environment and navigating changes

FAMILY_PLANNING_METHODS available for women

himani .8.pptx this is about marketing presentation that how marketing control works

GAT NEW.pptxfgjjkkkbhhhjjjjiiiuuuuuu8uy4rr