divisionansa kanssa, ja palvelivat siinä entiseen tapaan Skrzetuski,
Wolodyjowski ja vapaaehtoinen Zagloba. Mukana olivat molemmat
hetmanit Potocki ja Kalinowski, jotka sitä ennen olivat lunastetut
vapaiksi tatarien vankeudesta. Niinikään olivat mukana Itfon
Czarniecki, joka myöhemmin voitti Ruotsin kuninkaan Kaarle
Kustaan, ja herra Przyjemski, joka johti koko tykistöä, kenraali Ubald,
herra Arciszewski ja Krasnostawin starosta sekä hänen veljensä
Jaworowin starosta, sittemmin kuningas Juhana III, ja Pommerin
vojevoda Ludwig Weycher, Marienburgin vojevoda Jakob, kruunun
lipunkantaja Koniecpolski, piispat, valtakunnan arvohenkilöt ja
senaattorit, sanalla sanoen koko Puola ylimmän päällikkönsä
kuninkaan johdolla.
Bersesteczkon kentillä kohtasivat vihdoin nuo äärettömät joukot
toisensa ja siellä taisteltiin yksi maailmanhistorian suurimpia
taisteluja, taistelu, jonka maine kaikui yli silloisen Europan.
Sitä kesti kolme päivää: kahtena ensimäisenä päivänä vaappui
kohtalon vaaka sinne tänne, kolmantena alkoi yleinen taistelu, joka
ratkaisi voiton. Tämän taistelun alkoi ruhtinas Jeremi.
Hän oli koko vasemman siiven johdossa ja siellä hän ilman asetta
ja paljain päin, niinkuin myrskytuuli ajaa, pitkin kenttää ajoi takaa
niitä äärettömiä vihollisjoukkoja, joihin kuului Krimin, Nogain ja
Bialogradin tatareja, Silistrian ja Rumelian turkkilaisia, urumbaaleja,
janitshareja, serbialaisia, valakialaisia, perijerejä ja muita villejä
sotamiehiä, koottuja Uralin vuorilta, Kaspian meren rannoilta ja
Asovan meren soista aina Tonavaa myöten.
Ja niinkuin joki katoaa sitä seuraavista silmistä meren vaahtoisiin
syvyyksiin, niin katosivat katsojan silmistä ruhtinaan joukot