[24] Apollodoros oli sen mukaan, kuin Platon "Symposionissa" ja
"Phaidonissa" hänet esittää, kiihkeästi innostunut Sokrateesen.
Hänellä olikin tästä liikanimi manikós (= intoileva).
[25] Kummallakin asian-osaisella oli tavallisesti määrätty aikansa,
jonka hän (ja hänen avustajansa) sai puhua; enempi puhe oli
mahdollinen vain, jos toinen luovutti hänelle siihen osan omasta
ajastaan, kuten nyt tässä Sokrates on valmis Anytokselle tekemään
(syrjään astumaan).
[26] Tuomioistuin, joka Sokrateen asian käsitteli, oli n.s. heliaia eli
kansantuomioistuin. Kansantuomareina olivat teoriiassa kaikki
kansalais-arvossa olevat 30 vuotta täyttäneet Athenalaiset,
käytännössä kuitenkin vain ne näistä, jotka olivat käyneet siksi
ilmoittautumassa. He muodostivat 10 osastoa, joissa oli kussakin
(varajäsenten kanssa) 500 jäsentä. Niistä käytettiin yhtä tai
useampia — välistäpä ei tarvittu kokonaistakaan — aina sen
mukaan, miten tärkeä-arvoinen oikeudenkäynti oli, ja siksi on
istuvain tuomarien lukumäärä lähteissä hyvin vaihteleva (200, 400,
500, 1,000, 1,500, 2,000 ja 2,500).
Sokrateella oli tuomareita 500. Diogenes Laerteelainen mainitsee
nim., että Sokrateen langettamista äänesti 281, ja puheessaan
Sokrates itse sanoo, että, jos 30 miestä olisi toisin äänestänyt, niin
olisi hän päässyt vapaaksi; siis olisi sen mukaan 221 (= 281-60)
äänestänyt Sokrateen vapauttamista ja kokonaissumma noussut
502:teen. Kun tasainen luku 500 kuitenkin on todennäköisempi, on
otaksuttavaa, että Sokrates tässäkin kohden umpimäärin puhuu
30:stä äänestä 31:den sijasta, joka äänimäärä antaa meille luvut 281
ja 219 sekä kokonaissumman 500.