Object Oriented Programminghardmanv1pdf Amany Fawzy Elgamal
altomtaulez3
4 views
44 slides
May 12, 2025
Slide 1 of 44
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
32
33
34
35
36
37
38
39
40
41
42
43
44
About This Presentation
Object Oriented Programminghardmanv1pdf Amany Fawzy Elgamal
Object Oriented Programminghardmanv1pdf Amany Fawzy Elgamal
Object Oriented Programminghardmanv1pdf Amany Fawzy Elgamal
Slide Content
Object Oriented Programminghardmanv1pdf Amany
Fawzy Elgamal download
https://ebookbell.com/product/object-oriented-
programminghardmanv1pdf-amany-fawzy-elgamal-56094468
Explore and download more ebooks at ebookbell.com
Fawzy Elgamal download
https://ebookbell.com/product/object-oriented-
programminghardmanv1pdf-amany-fawzy-elgamal-56094468
Explore and download more ebooks at ebookbell.com
Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
Objectoriented Programming C Simplified Hari Mohan Pandey
https://ebookbell.com/product/objectoriented-programming-c-simplified-
hari-mohan-pandey-36151174
Objectoriented Programming In C Nicolai M Josuttis
https://ebookbell.com/product/objectoriented-programming-in-c-nicolai-
m-josuttis-46086084
Object Oriented Programming In Vbnet 1st Edition Alistair Mcmonnies
https://ebookbell.com/product/object-oriented-programming-in-
vbnet-1st-edition-alistair-mcmonnies-55132326
Objectoriented Programming In C Sourav Sahay
https://ebookbell.com/product/objectoriented-programming-in-c-sourav-
sahay-55234334
interested in. You can click the link to download.
Objectoriented Programming C Simplified Hari Mohan Pandey
https://ebookbell.com/product/objectoriented-programming-c-simplified-
hari-mohan-pandey-36151174
Objectoriented Programming In C Nicolai M Josuttis
https://ebookbell.com/product/objectoriented-programming-in-c-nicolai-
m-josuttis-46086084
Object Oriented Programming In Vbnet 1st Edition Alistair Mcmonnies
https://ebookbell.com/product/object-oriented-programming-in-
vbnet-1st-edition-alistair-mcmonnies-55132326
Objectoriented Programming In C Sourav Sahay
https://ebookbell.com/product/objectoriented-programming-in-c-sourav-
sahay-55234334
Objectoriented Programming With Visual Basicnet Michael Mcmillan
https://ebookbell.com/product/objectoriented-programming-with-visual-
basicnet-michael-mcmillan-2004060
Objectoriented Programming Languages Interpretation Iain D Craig
https://ebookbell.com/product/objectoriented-programming-languages-
interpretation-iain-d-craig-2095070
Objectoriented Programming In C 7th Print With Corrections Lafore
https://ebookbell.com/product/objectoriented-programming-in-c-7th-
print-with-corrections-lafore-21984516
Object Oriented Programming With C Sharma A K
https://ebookbell.com/product/object-oriented-programming-with-c-
sharma-a-k-22104554
Objectoriented Programming And Java Second Edition 2nd Danny Poo
https://ebookbell.com/product/objectoriented-programming-and-java-
second-edition-2nd-danny-poo-2256754
https://ebookbell.com/product/objectoriented-programming-with-visual-
basicnet-michael-mcmillan-2004060
Objectoriented Programming Languages Interpretation Iain D Craig
https://ebookbell.com/product/objectoriented-programming-languages-
interpretation-iain-d-craig-2095070
Objectoriented Programming In C 7th Print With Corrections Lafore
https://ebookbell.com/product/objectoriented-programming-in-c-7th-
print-with-corrections-lafore-21984516
Object Oriented Programming With C Sharma A K
https://ebookbell.com/product/object-oriented-programming-with-c-
sharma-a-k-22104554
Objectoriented Programming And Java Second Edition 2nd Danny Poo
https://ebookbell.com/product/objectoriented-programming-and-java-
second-edition-2nd-danny-poo-2256754
Object-Oriented
Programming
Programming
Object-Oriented
Programming
By
Amany Fawzy Elgamal
Cambridge
Scholars
Publishing
Programming
By
Amany Fawzy Elgamal
Cambridge
Scholars
Publishing
Object-Oriented Programming
By Amany Fawzy Elgamal
This book first published 2024
Cambridge Scholars Publishing
Lady Stephenson Library, Newcastle upon Tyne, NE6 2PA, UK
British Library Cataloguing in Publication Data
A
catalogue record for this book is available from the British Library
Copyright © 2024 by Amany Fawzy Elgamal
All rights for this book reserved. No part of this book may be reproduced,
stored in a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means,
electronic, mechanical, photocopying, recording or otherwise, without
the prior permission of the copyright owner.
ISBN (10): 1-5275-6425-8
ISBN (13): 978-1-5275-6425-1
By Amany Fawzy Elgamal
This book first published 2024
Cambridge Scholars Publishing
Lady Stephenson Library, Newcastle upon Tyne, NE6 2PA, UK
British Library Cataloguing in Publication Data
A
catalogue record for this book is available from the British Library
Copyright © 2024 by Amany Fawzy Elgamal
All rights for this book reserved. No part of this book may be reproduced,
stored in a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means,
electronic, mechanical, photocopying, recording or otherwise, without
the prior permission of the copyright owner.
ISBN (10): 1-5275-6425-8
ISBN (13): 978-1-5275-6425-1
Table of Contents
Chapter On e............................................................................................ 1
Introduction
Chapter Tw o 6
UML
Chapter Th ree 43
Object-Oriented Programming Concepts
Chapter Fo ur 92
Inheritance
Chapter Fi ve 109
Encapsulation
Chapter Si x 124
Polymorphism
Bibliography 150
Chapter On e............................................................................................ 1
Introduction
Chapter Tw o 6
UML
Chapter Th ree 43
Object-Oriented Programming Concepts
Chapter Fo ur 92
Inheritance
Chapter Fi ve 109
Encapsulation
Chapter Si x 124
Polymorphism
Bibliography 150
Chapter One
Introduction
In Structured Programming, a program is comprised of a set of
instructions. Small programs are generally easy to understand, but larger
ones, containing hundreds of statements, can be difficult to comprehend
unless they are divided into smaller parts. Consequently, functions and
procedures are utilized to make these programs easier to read and
understand.
The standard approach to designing software systems involves identifying
the problem, and then developing a set of functions that can accomplish
the required tasks. If these functions are too complex, they are further
broken down until they become simple enough to understand. This process
is known as functional decomposition.
Data is usually stored in a database of some sort, or it might be held in
memory as global variables.
Consider a simple example: a training center system that stores data about
students and teachers, and can record information about available courses.
This system also tracks each student and the courses in which they are
enrolled. A potential functional design for this system would involve
writing the following functions:
add_student
enter_for_exam
check_exam_marks
issue_certificate
expel_student
Introduction
In Structured Programming, a program is comprised of a set of
instructions. Small programs are generally easy to understand, but larger
ones, containing hundreds of statements, can be difficult to comprehend
unless they are divided into smaller parts. Consequently, functions and
procedures are utilized to make these programs easier to read and
understand.
The standard approach to designing software systems involves identifying
the problem, and then developing a set of functions that can accomplish
the required tasks. If these functions are too complex, they are further
broken down until they become simple enough to understand. This process
is known as functional decomposition.
Data is usually stored in a database of some sort, or it might be held in
memory as global variables.
Consider a simple example: a training center system that stores data about
students and teachers, and can record information about available courses.
This system also tracks each student and the courses in which they are
enrolled. A potential functional design for this system would involve
writing the following functions:
add_student
enter_for_exam
check_exam_marks
issue_certificate
expel_student
2 Chapter One
Furthermore, a data model is needed to store information about students,
trainers, exams, and courses, requiring the design of a database schema to
hold this data, as shown in Figure 1.1.
Figure 1.1: A database schema for a training center system
These functions depend on this data. For instance, the “add_student”
function will modify the “students” data, and the “issue_certificate”
function needs to access the student's data to know the details of the
student who needs the certificate, as well as the exam data. Figure 1.2
illustrates this data and the functions associated with it, showing the
dependency lines.
Figure 1.2: Dependency lines between functions and data.
Furthermore, a data model is needed to store information about students,
trainers, exams, and courses, requiring the design of a database schema to
hold this data, as shown in Figure 1.1.
Figure 1.1: A database schema for a training center system
These functions depend on this data. For instance, the “add_student”
function will modify the “students” data, and the “issue_certificate”
function needs to access the student's data to know the details of the
student who needs the certificate, as well as the exam data. Figure 1.2
illustrates this data and the functions associated with it, showing the
dependency lines.
Figure 1.2: Dependency lines between functions and data.
Introduction 3
Problems arise when things become more complex, as the difficulty of
maintaining the system increases.
For example, if we find that storing a student’s date of birth as a two-digit
number to represent the year was a bad idea, the simple solution is to
change the birthdate field in the Students’ table from two to four digits for
the year number. However, this change may cause unforeseen side effects.
The data for exams, courses, and tutors all depend on the data in the
Students’ table, so we may inadvertently disable the add_student,
enter_for_exams, issue_certificate, and expel_student functions. The
"add_student" function will certainly not work as it expects the year of
birth in the form of a two-digit number.
To solve problems facing programmers, such as the one mentioned above,
the concept of Object-Oriented Programming (OOP) is adopted. Two
related issues are the absence of any restrictions on functions accessing
global data in the program, and the lack of a complete connection between
the functions and data, which is at odds with practical reality.
Consider a store management program. One piece of global data is the
variable used to store the set of items in the store. Different functions in
the program access this variable to insert a new item, display existing
items, or modify an item. In a procedural program, there are usually two
basic
types of data or variables: local and global. Local data is specific to
each function, accessible and used solely within its function, making it
hidden inside this function.
In the store program, for example, the Display() function uses local data
that is completely linked to its function and cannot be modified through
any
other function. If two or more functions share the same data, then this
data
must be global, where any function within the program can access it.
Managing many functions and much public data (variables) can lead to an
increase in errors resulting from accessing those variables, where one of
the functions may accidentally modify one of the global variables.
Another issue is the difficulty of understanding the overall structure of the
program, as well as the challenge of modifying the program. Any change
in a global variable may require modifying all functions that use this
variable. In the store program, for example, if we want to change the
product code from a 5-digit to a 12-digit number, which requires changing
the data type from short to long, we must modify all functions that use this
Problems arise when things become more complex, as the difficulty of
maintaining the system increases.
For example, if we find that storing a student’s date of birth as a two-digit
number to represent the year was a bad idea, the simple solution is to
change the birthdate field in the Students’ table from two to four digits for
the year number. However, this change may cause unforeseen side effects.
The data for exams, courses, and tutors all depend on the data in the
Students’ table, so we may inadvertently disable the add_student,
enter_for_exams, issue_certificate, and expel_student functions. The
"add_student" function will certainly not work as it expects the year of
birth in the form of a two-digit number.
To solve problems facing programmers, such as the one mentioned above,
the concept of Object-Oriented Programming (OOP) is adopted. Two
related issues are the absence of any restrictions on functions accessing
global data in the program, and the lack of a complete connection between
the functions and data, which is at odds with practical reality.
Consider a store management program. One piece of global data is the
variable used to store the set of items in the store. Different functions in
the program access this variable to insert a new item, display existing
items, or modify an item. In a procedural program, there are usually two
basic
types of data or variables: local and global. Local data is specific to
each function, accessible and used solely within its function, making it
hidden inside this function.
In the store program, for example, the Display() function uses local data
that is completely linked to its function and cannot be modified through
any
other function. If two or more functions share the same data, then this
data
must be global, where any function within the program can access it.
Managing many functions and much public data (variables) can lead to an
increase in errors resulting from accessing those variables, where one of
the functions may accidentally modify one of the global variables.
Another issue is the difficulty of understanding the overall structure of the
program, as well as the challenge of modifying the program. Any change
in a global variable may require modifying all functions that use this
variable. In the store program, for example, if we want to change the
product code from a 5-digit to a 12-digit number, which requires changing
the data type from short to long, we must modify all functions that use this
4 Chapter One
variable to handle data of type long instead of short. Thus, separating data
from functions is problematic, which is inconsistent with practical reality.
In our daily life, we deal with objects such as people, cars, and so on,
which are not merely functions or data, but entities that contain attributes
and behaviors.
Attributes are the various elements associated with an object that uniquely
define it. For example, in the case of people, eye color, height, and job,
and
in the case of cars, horsepower, and the number of doors, are all
attributes
equivalent to data within the program.
Behavior refers to the operations that an entity performs in real life in
response to certain events. This behavior is equivalent to the function
inside
the program.
Neither data alone nor functions alone are sufficient to represent objects in
real life as efficiently as desired. The fundamental idea of OOP languages
is to group the data and functions into a single unit called an object. This
way, we can effectively model real-world objects in our programs. An
object-oriented design for the training center system mentioned earlier
might involve objects for Students, Courses, and Exams, each with its own
data and functions. The Student object would have data like name and
birthdate and functions like enroll_in_course(). This encapsulation of data
and
functions into objects leads to more intuitive, maintainable, and
flexible programs.
In the context of our previous store management program example, each
item in the store could be represented as an object, with attributes such as
name, price, and quantity, and methods such as restock() or sell(). The
item’s code could be changed from a 5-digit to a 12-digit number simply
by modifying the Item class, without the need to change every function
that uses this item code.
Thus, in OOP, the data and the operations that can be performed on it are
combined into a single entity, making it easier to understand how a
program works. Additionally, OOP provides several benefits such as
encapsulation, inheritance, and polymorphism that make it easier to
design, implement, and manage software systems.
A program written in the OOP style differs from a program written in a
structured style in two ways.
variable to handle data of type long instead of short. Thus, separating data
from functions is problematic, which is inconsistent with practical reality.
In our daily life, we deal with objects such as people, cars, and so on,
which are not merely functions or data, but entities that contain attributes
and behaviors.
Attributes are the various elements associated with an object that uniquely
define it. For example, in the case of people, eye color, height, and job,
and
in the case of cars, horsepower, and the number of doors, are all
attributes
equivalent to data within the program.
Behavior refers to the operations that an entity performs in real life in
response to certain events. This behavior is equivalent to the function
inside
the program.
Neither data alone nor functions alone are sufficient to represent objects in
real life as efficiently as desired. The fundamental idea of OOP languages
is to group the data and functions into a single unit called an object. This
way, we can effectively model real-world objects in our programs. An
object-oriented design for the training center system mentioned earlier
might involve objects for Students, Courses, and Exams, each with its own
data and functions. The Student object would have data like name and
birthdate and functions like enroll_in_course(). This encapsulation of data
and
functions into objects leads to more intuitive, maintainable, and
flexible programs.
In the context of our previous store management program example, each
item in the store could be represented as an object, with attributes such as
name, price, and quantity, and methods such as restock() or sell(). The
item’s code could be changed from a 5-digit to a 12-digit number simply
by modifying the Item class, without the need to change every function
that uses this item code.
Thus, in OOP, the data and the operations that can be performed on it are
combined into a single entity, making it easier to understand how a
program works. Additionally, OOP provides several benefits such as
encapsulation, inheritance, and polymorphism that make it easier to
design, implement, and manage software systems.
A program written in the OOP style differs from a program written in a
structured style in two ways.
Introduction 5
1- Program
building unit:
The program written in the structural style has a main programming unit
and
a group of sub-units. The sub-units are called from the main unit. As
for the program written in the OOP style, the program unit becomes the
class, which is a template for defining objects.
2- Dealing with data:
Where in the structural program, the programmer's effort is focused on the
program code, that is, the lines of the program that handle the flow of
operations, while the view of the data is a secondary view. OOP considers
the data an important part of the program. Thus, we have a library not only
of functions, but a library of classes that contain data and functions.
In summary, while structured programming is a powerful tool for creating
simple to moderately complex programs, object-oriented programming
offers a more flexible and intuitive approach for developing complex
software systems. However, the best approach depends on the specific
needs and constraints of the project at hand.
In the rest of this book, we will cover the details of OOP concepts.
1- Program
building unit:
The program written in the structural style has a main programming unit
and
a group of sub-units. The sub-units are called from the main unit. As
for the program written in the OOP style, the program unit becomes the
class, which is a template for defining objects.
2- Dealing with data:
Where in the structural program, the programmer's effort is focused on the
program code, that is, the lines of the program that handle the flow of
operations, while the view of the data is a secondary view. OOP considers
the data an important part of the program. Thus, we have a library not only
of functions, but a library of classes that contain data and functions.
In summary, while structured programming is a powerful tool for creating
simple to moderately complex programs, object-oriented programming
offers a more flexible and intuitive approach for developing complex
software systems. However, the best approach depends on the specific
needs and constraints of the project at hand.
In the rest of this book, we will cover the details of OOP concepts.
Chapter Two
UML
Unified Modeling Language (UML) is a visual modeling language that
provides
developers (working in the field of analysis and design of object-
oriented
systems) with diagrams and methods to visualize, create, and
document software systems, and to model the organizations that use these
systems. Note that it is not a way to build or develop systems; it will not
direct them on what to do first and what to do next. It will not tell you how
to design the system but it will help you with modeling. Several participants participate in the development of software systems,
each with a role, for example:
- Analysts
- Designers
- Programmers
- Testers
Each of them is interested in different aspects of the system, and needs a
different level of detail. For example, the programmer needs to understand
the design of the system in order to convert it into code. The system
analyst is concerned with the behavior of the system as a whole.
UML attempts to provide a highly expressive language so that participants
can take advantage of system diagrams. It has become the approved
language for modeling software operations after it has been widely
accepted by those interested in building software. This language provides
a simplified symbolic means to express various models of software
through which it is easy for analysts, designers, programmers, and clients
to communicate with each other and pass information in a concise, unified
format. This aspect is similar to building schemes in architecture or
electrical circuit diagrams that can be understood and dealt with among
workers in the field.
Between 1989 and 1994, there were a large number of software modeling
languages, each with its own symbols and rules, and each language had
UML
Unified Modeling Language (UML) is a visual modeling language that
provides
developers (working in the field of analysis and design of object-
oriented
systems) with diagrams and methods to visualize, create, and
document software systems, and to model the organizations that use these
systems. Note that it is not a way to build or develop systems; it will not
direct them on what to do first and what to do next. It will not tell you how
to design the system but it will help you with modeling. Several participants participate in the development of software systems,
each with a role, for example:
- Analysts
- Designers
- Programmers
- Testers
Each of them is interested in different aspects of the system, and needs a
different level of detail. For example, the programmer needs to understand
the design of the system in order to convert it into code. The system
analyst is concerned with the behavior of the system as a whole.
UML attempts to provide a highly expressive language so that participants
can take advantage of system diagrams. It has become the approved
language for modeling software operations after it has been widely
accepted by those interested in building software. This language provides
a simplified symbolic means to express various models of software
through which it is easy for analysts, designers, programmers, and clients
to communicate with each other and pass information in a concise, unified
format. This aspect is similar to building schemes in architecture or
electrical circuit diagrams that can be understood and dealt with among
workers in the field.
Between 1989 and 1994, there were a large number of software modeling
languages, each with its own symbols and rules, and each language had
UML 7
elements similar to the elements of other languages without an integrated
language that satisfies the software needs. Until the mid-nineties, three
methodologies appeared. Each methodology has its own strengths and
these methodologies are:
1. Booch’s methodology is characterized by quality in terms of design
and
implementation. Grady Booch worked extensively on the Ada
language, and had a major role in the development of Object
Oriented
techniques for the language. Despite the strength of
Booch’s methodology, the symbols in it were not well accepted.
2. Object Modeling Technique (OMT), which is the best technique in
analyzing information systems with big data.
3. OOSE (Object Oriented Software Engineering) methodology is a
powerful tool as a good way to understand the behavior of an entire
system.
In 1994, Jim Rumbaugh, founder of OMT, left General Electric and joined
Booch to work for Rational Corp. The purpose of the collaboration was to
integrate their ideas and pour them into a unified methodology. Then the
creator of OOSE, Ivar Jacobson, also joined Rational, and his ideas were
included in the unified methodology called the Unified Modeling Language.
The following table shows the different versions of the language:
Table 2.1
Version Date Description
1.1 11-1997 The OMG Object Management Group (OMG™)
adopts UML 1.1 proposal.
1.3 03-2000 Contains a number of changes to the UML
metamodeling, semantics, and notation, but
should be considered a minor upgrade to the
original proposal.
1.4 09-2001 Mostly “tuning” release but not completely
upward compatible with the UML 1.3. Addition
profiles as UML extensions grouped together.
Updated visibility of features. Stick
arrowhead in
Interaction diagrams now denote asynchronous
call. Model element may now have multiple
stereotypes. Clarified collaborations.
Refined definitions of components and related
concepts. Artifacts were added to represent
physical representations of components.
elements similar to the elements of other languages without an integrated
language that satisfies the software needs. Until the mid-nineties, three
methodologies appeared. Each methodology has its own strengths and
these methodologies are:
1. Booch’s methodology is characterized by quality in terms of design
and
implementation. Grady Booch worked extensively on the Ada
language, and had a major role in the development of Object
Oriented
techniques for the language. Despite the strength of
Booch’s methodology, the symbols in it were not well accepted.
2. Object Modeling Technique (OMT), which is the best technique in
analyzing information systems with big data.
3. OOSE (Object Oriented Software Engineering) methodology is a
powerful tool as a good way to understand the behavior of an entire
system.
In 1994, Jim Rumbaugh, founder of OMT, left General Electric and joined
Booch to work for Rational Corp. The purpose of the collaboration was to
integrate their ideas and pour them into a unified methodology. Then the
creator of OOSE, Ivar Jacobson, also joined Rational, and his ideas were
included in the unified methodology called the Unified Modeling Language.
The following table shows the different versions of the language:
Table 2.1
Version Date Description
1.1 11-1997 The OMG Object Management Group (OMG™)
adopts UML 1.1 proposal.
1.3 03-2000 Contains a number of changes to the UML
metamodeling, semantics, and notation, but
should be considered a minor upgrade to the
original proposal.
1.4 09-2001 Mostly “tuning” release but not completely
upward compatible with the UML 1.3. Addition
profiles as UML extensions grouped together.
Updated visibility of features. Stick
arrowhead in
Interaction diagrams now denote asynchronous
call. Model element may now have multiple
stereotypes. Clarified collaborations.
Refined definitions of components and related
concepts. Artifacts were added to represent
physical representations of components.
8 Chapter Two
1.5 03-2003 Added actions - executable actions and
procedures, including their run-time semantics,
defined the concept of a data flow to carry data
between actions, etc.
1.4.2 01-2005 This version was accepted as ISO specification
(standard) ISO/IEC International Organization
for Standardization (ISO) and the International
Electro technical Commission (IEC).
2.0 08-2005 New diagrams: object diagrams, package
diagrams, composite structure diagrams,
interaction overview diagrams, timing diagrams,
profile diagrams. Collaboration diagrams were
renamed
to communication diagrams. Activity
diagrams and sequence diagrams were enhanced.
Activities
were redesigned to use a Petri-like
semantics. Edges can now be contained in
partitions. Partitions can be hierarchical and
multidimensional. Explicitly modeled object
flows are new. Classes have been extended with
internal structures and ports (composite
structures). Information flows were added. New
notation
for concurrency and branching using
combined
fragments. Notation and/or semantics
were updated for components, realization,
deployments of artifacts. Components can no
longer be directly deployed to nodes. Artifacts
should be deployed instead. Implementation has
been replaced by «manifest». Artifacts can now
manifest any package able element (not just
components, as before). It is now possible to
deploy to nodes with an internal structure. New
meta
classes were added: connector,
collaboration use, connector end, device,
deployment
specification, execution
environment, accept event action, send object
action, structural feature action, value pin,
activity final, central buffer node, data stores,
flow
final, interruptible regions, loop nodes,
parameter, port, behavior, behavioral classifier,
duration, interval, time constraint, combined
fragment, creation event, destruction event,
execution event, interaction fragment,
interaction use, receive signal event, send signal
event, extension, etc. Integration between
structural and behavioral models was improved
with
better support for executable models.
1.5 03-2003 Added actions - executable actions and
procedures, including their run-time semantics,
defined the concept of a data flow to carry data
between actions, etc.
1.4.2 01-2005 This version was accepted as ISO specification
(standard) ISO/IEC International Organization
for Standardization (ISO) and the International
Electro technical Commission (IEC).
2.0 08-2005 New diagrams: object diagrams, package
diagrams, composite structure diagrams,
interaction overview diagrams, timing diagrams,
profile diagrams. Collaboration diagrams were
renamed
to communication diagrams. Activity
diagrams and sequence diagrams were enhanced.
Activities
were redesigned to use a Petri-like
semantics. Edges can now be contained in
partitions. Partitions can be hierarchical and
multidimensional. Explicitly modeled object
flows are new. Classes have been extended with
internal structures and ports (composite
structures). Information flows were added. New
notation
for concurrency and branching using
combined
fragments. Notation and/or semantics
were updated for components, realization,
deployments of artifacts. Components can no
longer be directly deployed to nodes. Artifacts
should be deployed instead. Implementation has
been replaced by «manifest». Artifacts can now
manifest any package able element (not just
components, as before). It is now possible to
deploy to nodes with an internal structure. New
meta
classes were added: connector,
collaboration use, connector end, device,
deployment
specification, execution
environment, accept event action, send object
action, structural feature action, value pin,
activity final, central buffer node, data stores,
flow
final, interruptible regions, loop nodes,
parameter, port, behavior, behavioral classifier,
duration, interval, time constraint, combined
fragment, creation event, destruction event,
execution event, interaction fragment,
interaction use, receive signal event, send signal
event, extension, etc. Integration between
structural and behavioral models was improved
with
better support for executable models.
UML 9
2.1 04-2006 Minor revision to UML 2.0 - corrections and
consistency improvements.
2.1.1 02-2007 Minor revision to the UML 2.1
2.1.2 11-2007 Minor revision to the UML 2.1.1
2.2 02-2009 Fixed numerous minor consistency
problems and added clarifications to
UML 2.1.2
2.3 05-2010 Minor revision to the UML 2.2, clarified
associations and association classes, added final
classifier, updated component diagrams,
composite structures, actions, etc.
2.4.1 08-2011 The current version of UML, a minor revision to
UML 2.3, with a few fixes and updates to
classes; packages - added URI package attribute;
updated
actions; removed creation event,
execution event, send and receive operation
events, send and receive signal events, renamed
destruction event to destruction occurrence
specification; profiles - changed stereotypes and
applied stereotypes to have upper-case first letter
- «Metaclass» and stereotype application.2.5 FTF - Beta
1
11-2012 From the UML language perspective, 2.5 will be
a minor revision to UML 2.4.1, while they spent
many effort simplifying and reorganizing
specification documents. It seems that this time
"professors" took over researchers and industry
practitioners and instead of fixing actual UML
issues waiting to be resolved for several years,
they re-wrote UML specifications "to make
them easier to read". For example, they tried "to
reduce forward references as much as possible",
which
is an obvious requirement for textbooks
but not for specifications. There will be no
separate UML 2.5 Infrastructure document, so
that the UML 2.5 specification will be a single
document. Package merge will no longer be used
within
the specification itself. Four UML
compliance levels (L0, L1, L2, and L3) are to be
eliminated, as they were not useful in practice.
UML 2.5 tools will have to support complete
UML specifications. Information flows, models,
and templates will no longer be auxiliary UML
constructs.
2.1 04-2006 Minor revision to UML 2.0 - corrections and
consistency improvements.
2.1.1 02-2007 Minor revision to the UML 2.1
2.1.2 11-2007 Minor revision to the UML 2.1.1
2.2 02-2009 Fixed numerous minor consistency
problems and added clarifications to
UML 2.1.2
2.3 05-2010 Minor revision to the UML 2.2, clarified
associations and association classes, added final
classifier, updated component diagrams,
composite structures, actions, etc.
2.4.1 08-2011 The current version of UML, a minor revision to
UML 2.3, with a few fixes and updates to
classes; packages - added URI package attribute;
updated
actions; removed creation event,
execution event, send and receive operation
events, send and receive signal events, renamed
destruction event to destruction occurrence
specification; profiles - changed stereotypes and
applied stereotypes to have upper-case first letter
- «Metaclass» and stereotype application.2.5 FTF - Beta
1
11-2012 From the UML language perspective, 2.5 will be
a minor revision to UML 2.4.1, while they spent
many effort simplifying and reorganizing
specification documents. It seems that this time
"professors" took over researchers and industry
practitioners and instead of fixing actual UML
issues waiting to be resolved for several years,
they re-wrote UML specifications "to make
them easier to read". For example, they tried "to
reduce forward references as much as possible",
which
is an obvious requirement for textbooks
but not for specifications. There will be no
separate UML 2.5 Infrastructure document, so
that the UML 2.5 specification will be a single
document. Package merge will no longer be used
within
the specification itself. Four UML
compliance levels (L0, L1, L2, and L3) are to be
eliminated, as they were not useful in practice.
UML 2.5 tools will have to support complete
UML specifications. Information flows, models,
and templates will no longer be auxiliary UML
constructs.
10 Chapter Two
2.5 RTF - Beta
2
09-2013 Work
in progress - some fixes, clarifications,
and explanations added to UML 2.5 FTF - Beta
1. Updated description for multiplicity and
multiplicity elements. Clarified definitions of
aggregation and composition. Finally fixed a
wrong «instantiate» dependency example for
Car Factory. Introduced notation for inherited
members with a caret "A" symbol. Clarified
feature redefinition and overloading. Moved and
rephrased definition of qualifiers. Few
clarifications and fixes for stereotypes, state
machines, activities. Protocol state machines are
now denoted using «protocol» instead of
{protocol}.
Use cases are no longer required to express some
needs of actors and to be initiated by an actor.
2.5 08-2015 UML was made simple than it was before. Rapid
functioning and the generation of more effective
models were introduced. Outdated features were
eliminated. Models, templates were eliminated
as auxiliary constructs.
2.5.1 12-2017 The current UML standards call for 13 different
types of diagrams: class, activity, object, use
case, sequence, package, state, component,
communication, composite structure, interaction
overview, timing, and deployment.
2.1 UML Diagrams
UML consists of a set of diagrams representing the parts of a system.
These diagrams are divided into two main categories:
1- Structure Diagrams, which represent the architectural
components of the system such as objects, relationships and the
dependence
of system elements on each other.
They include Class Diagram, Object Diagram, Component Diagram,
Composite Structure Diagram, Package Diagram, and Deployment Diagram.
Class Diagram: A diagram shows the classes within the system and the
relationships between them.
Package Diagram: It breaks the system down into smaller and easier-to-
understand parts, and this diagram allows us to model these parts.
2.5 RTF - Beta
2
09-2013 Work
in progress - some fixes, clarifications,
and explanations added to UML 2.5 FTF - Beta
1. Updated description for multiplicity and
multiplicity elements. Clarified definitions of
aggregation and composition. Finally fixed a
wrong «instantiate» dependency example for
Car Factory. Introduced notation for inherited
members with a caret "A" symbol. Clarified
feature redefinition and overloading. Moved and
rephrased definition of qualifiers. Few
clarifications and fixes for stereotypes, state
machines, activities. Protocol state machines are
now denoted using «protocol» instead of
{protocol}.
Use cases are no longer required to express some
needs of actors and to be initiated by an actor.
2.5 08-2015 UML was made simple than it was before. Rapid
functioning and the generation of more effective
models were introduced. Outdated features were
eliminated. Models, templates were eliminated
as auxiliary constructs.
2.5.1 12-2017 The current UML standards call for 13 different
types of diagrams: class, activity, object, use
case, sequence, package, state, component,
communication, composite structure, interaction
overview, timing, and deployment.
2.1 UML Diagrams
UML consists of a set of diagrams representing the parts of a system.
These diagrams are divided into two main categories:
1- Structure Diagrams, which represent the architectural
components of the system such as objects, relationships and the
dependence
of system elements on each other.
They include Class Diagram, Object Diagram, Component Diagram,
Composite Structure Diagram, Package Diagram, and Deployment Diagram.
Class Diagram: A diagram shows the classes within the system and the
relationships between them.
Package Diagram: It breaks the system down into smaller and easier-to-
understand parts, and this diagram allows us to model these parts.
UML 11
Component Diagrams: to encode how the system is separated or
partitioned and how each model depends on the other. It focuses on the
actual components of the program (files, link libraries, executables, and
packages) and not on the logical or intellectual separation as in the
Package Diagrams.
2- Behavior Diagrams, which represent the dynamics of the system
and
the interaction between the system’s objects and the changes that
occur in the system. They include: Use Case diagrams, Activity diagrams,
State Machine, Communication diagrams, Sequence diagrams, Timing
diagrams, and Interaction Overview diagrams.
Use Case Diagram: A description of the behavior of the system from the
user’s point of view. It describes interaction with the outside world; it is
useful during the analysis and development stages, and helps in
understanding the requirements.
Collaborative
diagrams: to describe how the objects we build collaborate
and
use numbers to show the sequence of messages. Collaborative
diagrams
are also referred to as Communication diagrams in UML.
Sequence Diagram: describes how objects in the system interact over
time. It displays the time sequence of the objects participating in the
interaction. It consists of a vertical dimension (time) and a horizontal
dimension (different object).
State Diagrams: to show the succession of transitions between different
states of an organism during its life cycle and the events which force it to
change its state. Activity Diagram: shows a special case where most of
the states are states and actions and most transitions are triggered by the
completion of the verbs of the source states. This diagram focuses on
internal processing-driven flows.
There are different programs to create, document and track these diagrams
and
generate source code for files for several languages, which facilitates
the programming process, and these programs include: Edraw UML
Diagram, With Class2000, Rational Rose, Model Maker, and you can
draw
the diagrams through several web sites. You can rely on these
diagrams
in Object Oriented systems, but they are not suitable for some
applications, such as Networking Projects, Web applications, and database
design.
Component Diagrams: to encode how the system is separated or
partitioned and how each model depends on the other. It focuses on the
actual components of the program (files, link libraries, executables, and
packages) and not on the logical or intellectual separation as in the
Package Diagrams.
2- Behavior Diagrams, which represent the dynamics of the system
and
the interaction between the system’s objects and the changes that
occur in the system. They include: Use Case diagrams, Activity diagrams,
State Machine, Communication diagrams, Sequence diagrams, Timing
diagrams, and Interaction Overview diagrams.
Use Case Diagram: A description of the behavior of the system from the
user’s point of view. It describes interaction with the outside world; it is
useful during the analysis and development stages, and helps in
understanding the requirements.
Collaborative
diagrams: to describe how the objects we build collaborate
and
use numbers to show the sequence of messages. Collaborative
diagrams
are also referred to as Communication diagrams in UML.
Sequence Diagram: describes how objects in the system interact over
time. It displays the time sequence of the objects participating in the
interaction. It consists of a vertical dimension (time) and a horizontal
dimension (different object).
State Diagrams: to show the succession of transitions between different
states of an organism during its life cycle and the events which force it to
change its state. Activity Diagram: shows a special case where most of
the states are states and actions and most transitions are triggered by the
completion of the verbs of the source states. This diagram focuses on
internal processing-driven flows.
There are different programs to create, document and track these diagrams
and
generate source code for files for several languages, which facilitates
the programming process, and these programs include: Edraw UML
Diagram, With Class2000, Rational Rose, Model Maker, and you can
draw
the diagrams through several web sites. You can rely on these
diagrams
in Object Oriented systems, but they are not suitable for some
applications, such as Networking Projects, Web applications, and database
design.
12 Chapter Two
2.2 System modeling
When modeling any Object Oriented system, we deal with three main
parts:
• Functional Model: It is a form that depends on the user's point of
view and includes use case diagrams.
• Object Model: It is the model that is concerned with the
architecture of the system and sub-systems using objects and
attributes, operations and associations. This model includes a class
diagram.
• Dynamic Model: It is the model that is concerned with the internal
behavior of a system and includes Sequence Diagrams, Activity
Diagram, and State Diagram.
2.3 Use Case Diagram
A powerful UML tool, it is a description of a set of interactions between a
user and a system. By building a set of use case diagrams, we can describe
the system clearly and concisely. The two main components of a use case
diagram are the use case and the actor. Use case describes the interaction
between the user and the system. Use cases are usually described using
combinations of (verb / noun) - e.g.: ‘pay bills’, ‘update salary’ or ‘create
an account’. The actor is the role that the user plays in the system, whether
that user is a human or even another system that the system being modeled
will interact with.
UML provides simple notation to represent the use case and the actors
as shown in figure 2.1.
Fig. 2.1 Actor and use case
2.2 System modeling
When modeling any Object Oriented system, we deal with three main
parts:
• Functional Model: It is a form that depends on the user's point of
view and includes use case diagrams.
• Object Model: It is the model that is concerned with the
architecture of the system and sub-systems using objects and
attributes, operations and associations. This model includes a class
diagram.
• Dynamic Model: It is the model that is concerned with the internal
behavior of a system and includes Sequence Diagrams, Activity
Diagram, and State Diagram.
2.3 Use Case Diagram
A powerful UML tool, it is a description of a set of interactions between a
user and a system. By building a set of use case diagrams, we can describe
the system clearly and concisely. The two main components of a use case
diagram are the use case and the actor. Use case describes the interaction
between the user and the system. Use cases are usually described using
combinations of (verb / noun) - e.g.: ‘pay bills’, ‘update salary’ or ‘create
an account’. The actor is the role that the user plays in the system, whether
that user is a human or even another system that the system being modeled
will interact with.
UML provides simple notation to represent the use case and the actors
as shown in figure 2.1.
Fig. 2.1 Actor and use case
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
content Scribd suggests to you:
Tuosta kohdasta Hugh poikkesi arvostelemaan sotilaallista henkeä
yleensä. "Upseerimme ovat hiton siivoja poikia, melkein jokaikinen.
Siinäpä juuri onkin pulma. Kunpa he eivät olisikaan niin hiton siivoja
poikia! Kunpa he käyttäytyisivät miehistöään kohtaan niinkuin
preussilaiset upseerit, niin me ottaisimme suorittaaksemme
vallankumouksen sodan ohella ja tekisimme puhdasta yhdellä kertaa.
Mutta he ovat siivoja, suorastaan ihastuttavia… Heidän
ajatuskykynsä tosin ei ole melkoinen eivätkä he ymmärrä, että jonkin
asian kunnollisella suorittamisella tarkoitetaan sen mahdollisimman
pikaista ja käytännöllistä suorittamista. He eivät halua ponnistella yli
voimiensa. Jos heidän luonnonlaatunsa olisi kehnompi, niin kukaties
heidän työnsä olisi parempaa. He eivät tahdo käyttää karttoja,
aikatauluja tai hakukirjoja. Kun me siirrymme toiseen paikkaan, niin
he sieppovat tietoja sieltä täältä vain kuuleman mukaan; ei yksikään
upseereistamme ole ollut kyllin älykäs hankkiakseen
yksityiskohtaisen kartan tai Michelinin käsikirjan. Heidän älynsä toimii
vain kuuleman mukaan. He ovat hätiköiviä, tyhjänpäiväisiä ja
tuhlaavia — ja kun jotakin on tehtävä, esiintyvät he vaativaisina.
Omien kunniakäsitteittensä mukaan he ovat täydellisiä. Rohkeutta on
kaikilla riittävästi, jopa runsaastikin, rehellisyyttä, totuudenrakkautta
ja niin edespäin — kiitettävässä määrin. Heillä on jonkinlainen
jockeymainen mittakaava, reippautta ja rohkeutta varten, eikä se
olekaan aivan huono, ja he pitävät kovin pahana poskipartaa ja
nappien aukioloa. Mutta he erehtyvät lukiessaan ajattelun samaan
luokkaan kuin poskiparran, siis pitäessään sitä jonkinlaisena
joutavanaikaisena lisäkasvannaisena. Sen sijaan että lukisivat sen
kuuluvaksi samaan luokkaan kuin nappien kiinniolon. He vihaavat
säästäväisyyttä. Ja varustautumista…
"He eivät tahdo tunnustaa, että epäpätevyys on eräänlaista
epärehellisyyttä. Kunhan ei varasta puolta shillingiä, on heidän
yleensä. "Upseerimme ovat hiton siivoja poikia, melkein jokaikinen.
Siinäpä juuri onkin pulma. Kunpa he eivät olisikaan niin hiton siivoja
poikia! Kunpa he käyttäytyisivät miehistöään kohtaan niinkuin
preussilaiset upseerit, niin me ottaisimme suorittaaksemme
vallankumouksen sodan ohella ja tekisimme puhdasta yhdellä kertaa.
Mutta he ovat siivoja, suorastaan ihastuttavia… Heidän
ajatuskykynsä tosin ei ole melkoinen eivätkä he ymmärrä, että jonkin
asian kunnollisella suorittamisella tarkoitetaan sen mahdollisimman
pikaista ja käytännöllistä suorittamista. He eivät halua ponnistella yli
voimiensa. Jos heidän luonnonlaatunsa olisi kehnompi, niin kukaties
heidän työnsä olisi parempaa. He eivät tahdo käyttää karttoja,
aikatauluja tai hakukirjoja. Kun me siirrymme toiseen paikkaan, niin
he sieppovat tietoja sieltä täältä vain kuuleman mukaan; ei yksikään
upseereistamme ole ollut kyllin älykäs hankkiakseen
yksityiskohtaisen kartan tai Michelinin käsikirjan. Heidän älynsä toimii
vain kuuleman mukaan. He ovat hätiköiviä, tyhjänpäiväisiä ja
tuhlaavia — ja kun jotakin on tehtävä, esiintyvät he vaativaisina.
Omien kunniakäsitteittensä mukaan he ovat täydellisiä. Rohkeutta on
kaikilla riittävästi, jopa runsaastikin, rehellisyyttä, totuudenrakkautta
ja niin edespäin — kiitettävässä määrin. Heillä on jonkinlainen
jockeymainen mittakaava, reippautta ja rohkeutta varten, eikä se
olekaan aivan huono, ja he pitävät kovin pahana poskipartaa ja
nappien aukioloa. Mutta he erehtyvät lukiessaan ajattelun samaan
luokkaan kuin poskiparran, siis pitäessään sitä jonkinlaisena
joutavanaikaisena lisäkasvannaisena. Sen sijaan että lukisivat sen
kuuluvaksi samaan luokkaan kuin nappien kiinniolon. He vihaavat
säästäväisyyttä. Ja varustautumista…
"He eivät tahdo tunnustaa, että epäpätevyys on eräänlaista
epärehellisyyttä. Kunhan ei varasta puolta shillingiä, on heidän
mielestään yhdentekevää, jos tuhlaa puoli kruunua. Nyt tulee jotakin
viisasta! Sotaakäyvän kansakunnan näkökannalta on puoli shillingiä
tasan viidesosa puolta kruunua…
"Kun aloitin tämän kirjeen, olin aivan vimmoissani, luultavasti
lähinnä aamuisen muhennoksen vuoksi; kun olen ehtinyt näin
pitkälle, tuntuu minusta siltä kuin olisin halpamainen riitapukari… On
merkillistä, isä hyvä, että minä kirjoitan sinulle tällaista. Minua
miellyttää sinulle kirjoittaminen. Minä en mitenkään voisi sanoa sitä
minkä kirjoitan. Heinrichilla oli Breslaussa uskottu ystävä, jolle hän
tapasi kirjoittaa Sielustaan. Minä en ole kokenut sellaista teutonista
ystävyyssuhdetta. Eikä minulla ole Sieluakaan. Mutta minun täytyy
kirjoittaa. Täytyy kirjoittaa jollekin — täällä ei ole mitään muutakaan
tekemistä. Mutta nyt sammuttaa vanha rouva alakerrassa kaasun;
hän tekee sen aina puoli yhdentoista aikaan. Hänen ei pitäisi sitä
tehdä. Hän saa shillingin kultakin meiltä. Anna anteeksi lyijykynäni…"
Tuo kirje loppui keskelle lausetta. Kaksi seuraavaa olivat lyhyitä ja
leikillisiä. Sitten tuli äkkiä uusi ääni kelloon.
"Olemme saaneet kiväärit! Meistä on vihdoinkin tullut oikeita
aseistettuja sotilaita. Joka pojalla on kivääri: Ne ovat japanilaisia.
Niihin on käytetty jotakin keveätä puulajia, joka muistuttaa tuoretta
tammea ja hienoja huonekaluja ja herättää omistajassa
Puutarhakaartin tunnelmaa; mutta liinaöljyn avulla on asia
luullakseni koko lailla korjattavissa. Ne ovat joka tapauksessa oikeita
kiväärejä, ne paukahtavat. Olemme hiukan hupsuja ne saatuamme.
Ainoastaan koulutuksemme ja sotilaskurimme estää meitä
laukomasta kohti mitään pahaa aavistamattomia katselijoita, joita
liikkuu näköpiirin rajalla. Eilen näin miehen noin puolen peninkulman
päässä. Minut valtasi ajatus, että voisin osua häneen — aivan
viisasta! Sotaakäyvän kansakunnan näkökannalta on puoli shillingiä
tasan viidesosa puolta kruunua…
"Kun aloitin tämän kirjeen, olin aivan vimmoissani, luultavasti
lähinnä aamuisen muhennoksen vuoksi; kun olen ehtinyt näin
pitkälle, tuntuu minusta siltä kuin olisin halpamainen riitapukari… On
merkillistä, isä hyvä, että minä kirjoitan sinulle tällaista. Minua
miellyttää sinulle kirjoittaminen. Minä en mitenkään voisi sanoa sitä
minkä kirjoitan. Heinrichilla oli Breslaussa uskottu ystävä, jolle hän
tapasi kirjoittaa Sielustaan. Minä en ole kokenut sellaista teutonista
ystävyyssuhdetta. Eikä minulla ole Sieluakaan. Mutta minun täytyy
kirjoittaa. Täytyy kirjoittaa jollekin — täällä ei ole mitään muutakaan
tekemistä. Mutta nyt sammuttaa vanha rouva alakerrassa kaasun;
hän tekee sen aina puoli yhdentoista aikaan. Hänen ei pitäisi sitä
tehdä. Hän saa shillingin kultakin meiltä. Anna anteeksi lyijykynäni…"
Tuo kirje loppui keskelle lausetta. Kaksi seuraavaa olivat lyhyitä ja
leikillisiä. Sitten tuli äkkiä uusi ääni kelloon.
"Olemme saaneet kiväärit! Meistä on vihdoinkin tullut oikeita
aseistettuja sotilaita. Joka pojalla on kivääri: Ne ovat japanilaisia.
Niihin on käytetty jotakin keveätä puulajia, joka muistuttaa tuoretta
tammea ja hienoja huonekaluja ja herättää omistajassa
Puutarhakaartin tunnelmaa; mutta liinaöljyn avulla on asia
luullakseni koko lailla korjattavissa. Ne ovat joka tapauksessa oikeita
kiväärejä, ne paukahtavat. Olemme hiukan hupsuja ne saatuamme.
Ainoastaan koulutuksemme ja sotilaskurimme estää meitä
laukomasta kohti mitään pahaa aavistamattomia katselijoita, joita
liikkuu näköpiirin rajalla. Eilen näin miehen noin puolen peninkulman
päässä. Minut valtasi ajatus, että voisin osua häneen — aivan
keskelle… Ortheris, tuo vintiö, on saanut moottoripyörän, jota hän
nimittää 'auto-piruksensa' — ei kukaan tiedä mistä syystä — ja mikäli
ymmärrän, voi ainoastaan kuolema tai häpeällinen käytös pelastaa
minut ylenemästä korpraaliksi ensi kuun kuluessa…"
4.
Eräs seuraavista kirjeistä loi uutta valoa nuoren 'auto'-miehen
historiaan. Jo ennen kivääri- ja autokautta ja huolimatta niistä
tappeluista, joihin hän oli joutunut erään tai eräiden nimeltä
mainitsemattomien henkilöiden kanssa, Ortheris koki ikävyyksiä.
Hugh'n kertomusta luonnehti nuoruusiälle ominainen suorasukainen
savoir-faire.
"Muistaessani mainitsen, että Ortheris, noudattaen luojansa
viittauksia ja kärsien sitä sanomatonta ikävystymistä, joka täällä
vallitsi ennen kiväärien saapumista, unohti lordi Kitchenerin neuvon
ja yritti valloitusta naismaailmassa. Tulos oli kiusallinen, ja nyt hän
tahtoo itsepintaisesti saattaa sen koko plutonan tietoon. Hänen
valitsemansa uhri on kelpo tavalla mukiloinut ja raapinut häntä, ja
hänen vanhempansa — kumpikin pelottavia henkilöitä — ovat
kieltäneet häneltä pääsyn huoneistoon (anniskeluhuoneistoon).
Eivätkä he vain kieltäneet häntä tulemasta huoneistoonsa. He eivät
osoittaneet asianomaista kauhistusta Don Juania kohtaan, eivätkä
näyttäneet ollenkaan kunnioittavan valtion univormua. Mikäli voimme
ymmärtää, oli mamma saanut hänet käsiinsä ja antanut aika tavalla
korville. 'Mitä helvettiä pitää miehen tehdä?' huusi Ortheris. 'Eihän
sitä sovi ruveta akkaa rusikoimaan.' Pappa oli usuttanut koiran hänen
kimppuunsa. Vähemmän avomielinen sielu olisi vaieten sivuuttanut
tuollaiset yksityiskohdat — minä olisin sekä liian omahyväinen että
liiaksi nöyryytetty — mutta hänen luonteensa ei ole sellainen. Hän
nimittää 'auto-piruksensa' — ei kukaan tiedä mistä syystä — ja mikäli
ymmärrän, voi ainoastaan kuolema tai häpeällinen käytös pelastaa
minut ylenemästä korpraaliksi ensi kuun kuluessa…"
4.
Eräs seuraavista kirjeistä loi uutta valoa nuoren 'auto'-miehen
historiaan. Jo ennen kivääri- ja autokautta ja huolimatta niistä
tappeluista, joihin hän oli joutunut erään tai eräiden nimeltä
mainitsemattomien henkilöiden kanssa, Ortheris koki ikävyyksiä.
Hugh'n kertomusta luonnehti nuoruusiälle ominainen suorasukainen
savoir-faire.
"Muistaessani mainitsen, että Ortheris, noudattaen luojansa
viittauksia ja kärsien sitä sanomatonta ikävystymistä, joka täällä
vallitsi ennen kiväärien saapumista, unohti lordi Kitchenerin neuvon
ja yritti valloitusta naismaailmassa. Tulos oli kiusallinen, ja nyt hän
tahtoo itsepintaisesti saattaa sen koko plutonan tietoon. Hänen
valitsemansa uhri on kelpo tavalla mukiloinut ja raapinut häntä, ja
hänen vanhempansa — kumpikin pelottavia henkilöitä — ovat
kieltäneet häneltä pääsyn huoneistoon (anniskeluhuoneistoon).
Eivätkä he vain kieltäneet häntä tulemasta huoneistoonsa. He eivät
osoittaneet asianomaista kauhistusta Don Juania kohtaan, eivätkä
näyttäneet ollenkaan kunnioittavan valtion univormua. Mikäli voimme
ymmärtää, oli mamma saanut hänet käsiinsä ja antanut aika tavalla
korville. 'Mitä helvettiä pitää miehen tehdä?' huusi Ortheris. 'Eihän
sitä sovi ruveta akkaa rusikoimaan.' Pappa oli usuttanut koiran hänen
kimppuunsa. Vähemmän avomielinen sielu olisi vaieten sivuuttanut
tuollaiset yksityiskohdat — minä olisin sekä liian omahyväinen että
liiaksi nöyryytetty — mutta hänen luonteensa ei ole sellainen. Hän
puhuu asiasta vilpittömän ihmettelyn äänellä. Hän juttelee siitä
juttelemasta päästyäänkin: 'Akasta minä viisi', sanoo hän, 'viisi
hänestä. Mutta se minua kismityttää, että erehdyin tytön suhteen
niin riivatusti. Nähkääs, minä huomaan loukanneeni häntä. Ja sitä
minä tosiaankaan en aikonut. Paha minut periköön, jos aioin. Minä
en olisi tahtonut, että niin kävi, jumal'auta en olisi. Ja nyt ei pääse
edes hänen puheilleen, jotta saisi selittää… Naurakaa vain, pojat,
mutta te ette ymmärrä tämän asian laatua, pojat… Minua se kiusaa
riivatusti. Te luulette, että minä poika olisin omia aikojani ruvennut
ryöstöhommiin (Vihainen huudahdus, johon armoton
hyväksymisulina hukkuu). Miten helvetissä sitä tietää, milloin
pitää?… Vieköön minut, ellei tyttö minusta pitänyt.'
"Tuohon tapaan hän jatkaa tuntikaupalla — pimeässä.
"'Minä olin rehellisesti pihkassa häneen.'
"Ihmeellisintä on, että minä tuon johdosta alan pitää
Ortheriksesta.
"Luullakseni se johtuu siitä, että tapaus on häntä ällistyttänyt siinä
määrin, ettei hän muista ollenkaan näytellä Ortherista eikä Tommy
Atkinsia, vaan on jälleen oma itsensä. Hän muistuttaa pelottavasti
rakkia, jossa on koko joukko karheakarvaista terrieriä ja hieman
airedalelaista. Hän on rakki, josta pitää, huolimatta siitä, että hän
kuljettaa mukanaan kaikkien nuuskimainsa asiain inhottavaa hajua."
5.
Mr Britling, joka Hugh'n kirjeitten avulla oli päässyt melkoista
paremmin asioihin perehtymään, ajeli automobiilillaan ympäri
juttelemasta päästyäänkin: 'Akasta minä viisi', sanoo hän, 'viisi
hänestä. Mutta se minua kismityttää, että erehdyin tytön suhteen
niin riivatusti. Nähkääs, minä huomaan loukanneeni häntä. Ja sitä
minä tosiaankaan en aikonut. Paha minut periköön, jos aioin. Minä
en olisi tahtonut, että niin kävi, jumal'auta en olisi. Ja nyt ei pääse
edes hänen puheilleen, jotta saisi selittää… Naurakaa vain, pojat,
mutta te ette ymmärrä tämän asian laatua, pojat… Minua se kiusaa
riivatusti. Te luulette, että minä poika olisin omia aikojani ruvennut
ryöstöhommiin (Vihainen huudahdus, johon armoton
hyväksymisulina hukkuu). Miten helvetissä sitä tietää, milloin
pitää?… Vieköön minut, ellei tyttö minusta pitänyt.'
"Tuohon tapaan hän jatkaa tuntikaupalla — pimeässä.
"'Minä olin rehellisesti pihkassa häneen.'
"Ihmeellisintä on, että minä tuon johdosta alan pitää
Ortheriksesta.
"Luullakseni se johtuu siitä, että tapaus on häntä ällistyttänyt siinä
määrin, ettei hän muista ollenkaan näytellä Ortherista eikä Tommy
Atkinsia, vaan on jälleen oma itsensä. Hän muistuttaa pelottavasti
rakkia, jossa on koko joukko karheakarvaista terrieriä ja hieman
airedalelaista. Hän on rakki, josta pitää, huolimatta siitä, että hän
kuljettaa mukanaan kaikkien nuuskimainsa asiain inhottavaa hajua."
5.
Mr Britling, joka Hugh'n kirjeitten avulla oli päässyt melkoista
paremmin asioihin perehtymään, ajeli automobiilillaan ympäri
Essexiä, pistäytyipä pari kertaa Berkshiressä ja
Buckinghamshiressäkin, ja huomasi vanhan, rauhallisen maaseudun
yhä enemmän muuttuvan varustetuksi leiriksi. Hän taipui
väheksymään Hugh'n arvostelujen merkitystä. Hän keksi niissä
jonkinlaista nuoruuden karmeutta, joka on liian kärkevää
suvaitakseen puolinaisia, toimenpiteitä ja meidän surkeita inhimillisiä
pakoilujamme, joiden tarkoituksena on välttää liiallista ponnistusta
kysyvää täydellisyyteen pyrkimistä. "Surkeita inhimillisiä
pakoilujamme, joiden tarkoituksena on välttää liiallista ponnistusta
kysyvää täydellisyyteen pyrkimistä", — tuo lausuma oli mr Britlingin.
Mr Britlingille, joka katseli asioita kauempaa, mutta tunsi niitä
laajemmin, oli uusi armeija ylpeyden ja ihastelun esine.
Häntä miellytti saapua johonkin rauhalliseen kylään ja nähdä
voimakkaita, khakipukuisia nuorukaisia toimissaan, nähdä lieassa
olevat hevoset, tuntea pidätetyn voiman vaikutelma, havaita silloin
tällöin vilahdukselta tykkejä ja ampumavarakuormia. Minne tulikin,
kaikkialla oli sotilaita ja yhä vain sotilaita. Niitä virtasi alinomaa
Flanderiin ja pian myöskin Gallipoliin, mutta se ei näyttänyt
mitenkään vähentävän kotona harjoituksissa olevien lukua.
Rautateitse kuljetettujen sotatarpeiden ilmeisesti lisääntyvä paljous
sai hänet miellyttävästi lämpenemään. Liverpool Street asemalle
ajaessaan hän ilokseen näki pitkän junan avoimia tavaravaunuja,
jotka tervakankaalla peitettyine vaunuilleen, rattaineen ja tykkeineen
tuntuivat salaperäisen lupaavilta. Yön pimeydessä hän saattoi pelätä
häviötä, mutta kun näki miehet, kun kierteli maaseudulla, niin oli
mahdotonta uskoa muuhun kuin voittoon…
Mutta kevään ja kesän kuluessa ei mitään voittoa saatu.
Toukokuun "suuri offensiivi" pysähdytettiin ja lopetettiin, kun oli
suoritettu joukko tuloksettomia ja erittäin kalliiksi käyneitä
Buckinghamshiressäkin, ja huomasi vanhan, rauhallisen maaseudun
yhä enemmän muuttuvan varustetuksi leiriksi. Hän taipui
väheksymään Hugh'n arvostelujen merkitystä. Hän keksi niissä
jonkinlaista nuoruuden karmeutta, joka on liian kärkevää
suvaitakseen puolinaisia, toimenpiteitä ja meidän surkeita inhimillisiä
pakoilujamme, joiden tarkoituksena on välttää liiallista ponnistusta
kysyvää täydellisyyteen pyrkimistä. "Surkeita inhimillisiä
pakoilujamme, joiden tarkoituksena on välttää liiallista ponnistusta
kysyvää täydellisyyteen pyrkimistä", — tuo lausuma oli mr Britlingin.
Mr Britlingille, joka katseli asioita kauempaa, mutta tunsi niitä
laajemmin, oli uusi armeija ylpeyden ja ihastelun esine.
Häntä miellytti saapua johonkin rauhalliseen kylään ja nähdä
voimakkaita, khakipukuisia nuorukaisia toimissaan, nähdä lieassa
olevat hevoset, tuntea pidätetyn voiman vaikutelma, havaita silloin
tällöin vilahdukselta tykkejä ja ampumavarakuormia. Minne tulikin,
kaikkialla oli sotilaita ja yhä vain sotilaita. Niitä virtasi alinomaa
Flanderiin ja pian myöskin Gallipoliin, mutta se ei näyttänyt
mitenkään vähentävän kotona harjoituksissa olevien lukua.
Rautateitse kuljetettujen sotatarpeiden ilmeisesti lisääntyvä paljous
sai hänet miellyttävästi lämpenemään. Liverpool Street asemalle
ajaessaan hän ilokseen näki pitkän junan avoimia tavaravaunuja,
jotka tervakankaalla peitettyine vaunuilleen, rattaineen ja tykkeineen
tuntuivat salaperäisen lupaavilta. Yön pimeydessä hän saattoi pelätä
häviötä, mutta kun näki miehet, kun kierteli maaseudulla, niin oli
mahdotonta uskoa muuhun kuin voittoon…
Mutta kevään ja kesän kuluessa ei mitään voittoa saatu.
Toukokuun "suuri offensiivi" pysähdytettiin ja lopetettiin, kun oli
suoritettu joukko tuloksettomia ja erittäin kalliiksi käyneitä
hyökkäyksiä Ypresin ja Soissonin välillä. Saksalaiset olivat kehitelleet
erinomaisen tieteellisen puolustustavan, jossa kuularuiskut
korvasivat kiväärejä ja hyökkäävä puoli kärsi mahdollisimman suurta
häviötä puolustajain menettäessä mahdollisimman pienen määrän
miehiä. Sotaministeriömme ei ollut aikaisemmin pannut suurtakaan
painoa konekivääreihin, mutta nyt asianlaita muuttui. Muuten kääntyi
Englannin tarmo nyt yhä enemmän Dardanelleihin päin.
Dardanelleihin suuntautuvan hyökkäyksen ajatus oli jo
aikaisemmin viehättänyt brittiläistä mieltä. Ukot olivat aina
lapsuudestaan saakka tottuneet lauseparteen "tunkeutua
Dardanellein läpi", joten siihen ei liittynyt mitään fantastista ja
hämmästyttävää uutuudentuntoa, joka sai "ilmahyökkäyksen"
tuntumaan niin takeettomalta toimenpiteeltä. Dardanellein läpi
tunkeutuminen oli Englannin historiaan kuuluva aate. Se ei
mitenkään tehnyt poikkeusta perintätapaan. Pian senjälkeen, kun
turkkilaiset olivat sotaan yhtyneet, ilmaantui Marmaramereen
englantilaisia sukellusvenheitä, ja helmikuussa alkoi Dardanellien
järjestelmällinen pommittaminen. Sitä jatkettiin keskeytyksin
kuukauden aika, jonka puolustajat käyttivät linnoituslaitostensa
lujittamiseen saaden hankkimansa kokemuksen ohessa apua
ajoittaisesta huonosta säästä. Tämä ensimäinen hyökkäysvaihe
kohosi huippukohtaansa, kun hyökkäävä laivasto maaliskuun
17:ntenä tunkeutui salmiin ja Irresistible, Ocean ja Bouvet
menetettiin. Kuusiviikkoisen väliajan jälkeen, joka tarjosi puolustajille
tilaisuutta lisävarustusten suorittamiseen ja sai heidät täysin
tietoisiksi siitä, mitä tuleman piti, kokoontuivat näyttämölle
liittovaltain armeijat, jolloin suoritettiin vaikea ja kallis maihinnousu
kahdessa kohden Gallipolin nientä. Siten alkoi Dardanellien
puolustuslaitosten hidas ja verinen piiritys. Lisäksi tuli elokuussa
suoritettu uuden englantilaisen armeijan yllättävä maihinlaskeminen
erinomaisen tieteellisen puolustustavan, jossa kuularuiskut
korvasivat kiväärejä ja hyökkäävä puoli kärsi mahdollisimman suurta
häviötä puolustajain menettäessä mahdollisimman pienen määrän
miehiä. Sotaministeriömme ei ollut aikaisemmin pannut suurtakaan
painoa konekivääreihin, mutta nyt asianlaita muuttui. Muuten kääntyi
Englannin tarmo nyt yhä enemmän Dardanelleihin päin.
Dardanelleihin suuntautuvan hyökkäyksen ajatus oli jo
aikaisemmin viehättänyt brittiläistä mieltä. Ukot olivat aina
lapsuudestaan saakka tottuneet lauseparteen "tunkeutua
Dardanellein läpi", joten siihen ei liittynyt mitään fantastista ja
hämmästyttävää uutuudentuntoa, joka sai "ilmahyökkäyksen"
tuntumaan niin takeettomalta toimenpiteeltä. Dardanellein läpi
tunkeutuminen oli Englannin historiaan kuuluva aate. Se ei
mitenkään tehnyt poikkeusta perintätapaan. Pian senjälkeen, kun
turkkilaiset olivat sotaan yhtyneet, ilmaantui Marmaramereen
englantilaisia sukellusvenheitä, ja helmikuussa alkoi Dardanellien
järjestelmällinen pommittaminen. Sitä jatkettiin keskeytyksin
kuukauden aika, jonka puolustajat käyttivät linnoituslaitostensa
lujittamiseen saaden hankkimansa kokemuksen ohessa apua
ajoittaisesta huonosta säästä. Tämä ensimäinen hyökkäysvaihe
kohosi huippukohtaansa, kun hyökkäävä laivasto maaliskuun
17:ntenä tunkeutui salmiin ja Irresistible, Ocean ja Bouvet
menetettiin. Kuusiviikkoisen väliajan jälkeen, joka tarjosi puolustajille
tilaisuutta lisävarustusten suorittamiseen ja sai heidät täysin
tietoisiksi siitä, mitä tuleman piti, kokoontuivat näyttämölle
liittovaltain armeijat, jolloin suoritettiin vaikea ja kallis maihinnousu
kahdessa kohden Gallipolin nientä. Siten alkoi Dardanellien
puolustuslaitosten hidas ja verinen piiritys. Lisäksi tuli elokuussa
suoritettu uuden englantilaisen armeijan yllättävä maihinlaskeminen
Suvlan lahdessa ja sen Anafartan taistelussa kärsimä tappio, joka
aiheutui päällystön epäpätevyydestä ja johdon yleisestä
velttoudesta. Tuloksena oli, että Maidos jäi saartamatta ja
salmensuun varustukset valloittamatta… Sill'aikaa oli Venäjän joukot,
joiden eteneminen saavutti äärimäisen kohtansa Przemyslin
valloituksessa, pakotettu peräytymään, ensin etelässä, sitten
pohjoisessa. Saksalaiset valloittivat takaisin Lembergin, marssivat
Varsovaan ja tunkeutuivat kohti Brest-Litovskia. Venäläisten linjain
taaksepäin vyöryminen vaikutti häviöltä, saksalaiset hyökkäsivät
Riikaa ja Pietaria kohti saapuen Vilnaan syyskuun keskivaiheilla…
Päivä päivältä mr Britling seurasi taistelun vaiheita kärsimättömänä,
hämmästyen, mutta kadottamatta uskoaan Britannian lopulliseen
voittoon. Maassa parveili yhä joukkoja ja lämmin kesäaurinko paistoi.
Toinen heinäsato korvasi ensimäisen niukkuuden, vehnä oli
erinomaista, ja suuri viikunapuu Dower House'in kulmassa antoi niin
runsaan sadon ja niin mehukkaita hedelmiä, ettei sellaista oltu vielä
milloinkaan nähty…
Eräänä päivänä kesäkuun alussa, kun nuo viikunat vielä olivat
pelkkää toivetta, ilmestyi Dower House'iin Teddy Lettynsä keralla.
Hän tuli sanomaan hyvästi ennenkuin lähti rintamalle. Hänen oli
seurattava erästä osastoa, jonka piti täyttää riveihin ilmaantuneita
aukkoja — hän ei tiennyt missä. Essexiläiset tekivät hyvin
tehtävänsä, mutta kärsivät suuria tappioita. Mrs Britling antoi tuoda
teen ulos nurmikolle sinisen seetripuun alle, mr Britling oli
epätietoinen siitä, mitä hänen sopivimmin olisi pitänyt sanoa, ja hän
jutteli hämmennyksissään melkein kuin Teddyn lähtö ei olisi
merkinnyt mitään. Häntä kiusasi yhä tuo omituinen tunne, että hän
oli vastuunalainen Teddylle. Teddy ei ollut lainkaan niin eloisa kuin
ennen sotilaspuvun saantia, hänen käytöksessään oli pikemmin
tyyntä innostusta kuin vilkasta kiihtymystä. Hän tiesi nyt, mikä oli
aiheutui päällystön epäpätevyydestä ja johdon yleisestä
velttoudesta. Tuloksena oli, että Maidos jäi saartamatta ja
salmensuun varustukset valloittamatta… Sill'aikaa oli Venäjän joukot,
joiden eteneminen saavutti äärimäisen kohtansa Przemyslin
valloituksessa, pakotettu peräytymään, ensin etelässä, sitten
pohjoisessa. Saksalaiset valloittivat takaisin Lembergin, marssivat
Varsovaan ja tunkeutuivat kohti Brest-Litovskia. Venäläisten linjain
taaksepäin vyöryminen vaikutti häviöltä, saksalaiset hyökkäsivät
Riikaa ja Pietaria kohti saapuen Vilnaan syyskuun keskivaiheilla…
Päivä päivältä mr Britling seurasi taistelun vaiheita kärsimättömänä,
hämmästyen, mutta kadottamatta uskoaan Britannian lopulliseen
voittoon. Maassa parveili yhä joukkoja ja lämmin kesäaurinko paistoi.
Toinen heinäsato korvasi ensimäisen niukkuuden, vehnä oli
erinomaista, ja suuri viikunapuu Dower House'in kulmassa antoi niin
runsaan sadon ja niin mehukkaita hedelmiä, ettei sellaista oltu vielä
milloinkaan nähty…
Eräänä päivänä kesäkuun alussa, kun nuo viikunat vielä olivat
pelkkää toivetta, ilmestyi Dower House'iin Teddy Lettynsä keralla.
Hän tuli sanomaan hyvästi ennenkuin lähti rintamalle. Hänen oli
seurattava erästä osastoa, jonka piti täyttää riveihin ilmaantuneita
aukkoja — hän ei tiennyt missä. Essexiläiset tekivät hyvin
tehtävänsä, mutta kärsivät suuria tappioita. Mrs Britling antoi tuoda
teen ulos nurmikolle sinisen seetripuun alle, mr Britling oli
epätietoinen siitä, mitä hänen sopivimmin olisi pitänyt sanoa, ja hän
jutteli hämmennyksissään melkein kuin Teddyn lähtö ei olisi
merkinnyt mitään. Häntä kiusasi yhä tuo omituinen tunne, että hän
oli vastuunalainen Teddylle. Teddy ei ollut lainkaan niin eloisa kuin
ennen sotilaspuvun saantia, hänen käytöksessään oli pikemmin
tyyntä innostusta kuin vilkasta kiihtymystä. Hän tiesi nyt, mikä oli
kysymyksessä. Hän tiesi nyt, ettei sota ollut mitään leikintekoa, vaan
että se muodostuisi vakavimmaksi kokemukseksi, mitä hänellä oli
ollut ja luultavasti koskaan tulisi olemaan. Ei tehty enää leikkiä
Lettyn eläkkeestä, ja aivan yleisesti vältettiin järeästä tykistöstä ja
tukehduttavista kaasuista puhumista…
Mr ja mrs Britling seurasivat nuoria veräjälle.
"Onnea matkalle!" huusi mr Britling erottaessa.
Teddy vastasi kättään huiskuttamalla.
Mr Britling seisoi hetken aikaa katsellen heidän kulkuaan kohti
pientä tupaa, jossa heidän oli määrä toisistaan erota.
"Minä en pidä siitä että hän lähtee", sanoi hän. "Toivon että hän
siitä hyvin suoriutuu… Teddy on nykyään niin vakava. Siinä on
jotakin keskinkertaista, siitä puuttuu roomalaista vivahdusta, mutta
minä olen iloinen, ettei Hugh'n voi niin käydä —" Hän teki laskelmia.
"Ei ainakaan vuoteen ja kolmeen kuukauteen, vaikkapa lähettäisivät
hänet tuleen syntymäpäivänänsä…
"Silloin voi kaikki jo olla ohi…"
6.
Laskelmia tehtäessä ei Hugh itse ollut mukana.
Kuukauden kuluessa tuli hänkin sanomaan jäähyväisiä.
"Mutta mitä tämä merkitsee?" väitti mr Britling vastaan arvaten
ennakolta, minkä vastauksen tulisi saamaan. "Ethän sinä ole
yhdeksäntoistavuotias."
että se muodostuisi vakavimmaksi kokemukseksi, mitä hänellä oli
ollut ja luultavasti koskaan tulisi olemaan. Ei tehty enää leikkiä
Lettyn eläkkeestä, ja aivan yleisesti vältettiin järeästä tykistöstä ja
tukehduttavista kaasuista puhumista…
Mr ja mrs Britling seurasivat nuoria veräjälle.
"Onnea matkalle!" huusi mr Britling erottaessa.
Teddy vastasi kättään huiskuttamalla.
Mr Britling seisoi hetken aikaa katsellen heidän kulkuaan kohti
pientä tupaa, jossa heidän oli määrä toisistaan erota.
"Minä en pidä siitä että hän lähtee", sanoi hän. "Toivon että hän
siitä hyvin suoriutuu… Teddy on nykyään niin vakava. Siinä on
jotakin keskinkertaista, siitä puuttuu roomalaista vivahdusta, mutta
minä olen iloinen, ettei Hugh'n voi niin käydä —" Hän teki laskelmia.
"Ei ainakaan vuoteen ja kolmeen kuukauteen, vaikkapa lähettäisivät
hänet tuleen syntymäpäivänänsä…
"Silloin voi kaikki jo olla ohi…"
6.
Laskelmia tehtäessä ei Hugh itse ollut mukana.
Kuukauden kuluessa tuli hänkin sanomaan jäähyväisiä.
"Mutta mitä tämä merkitsee?" väitti mr Britling vastaan arvaten
ennakolta, minkä vastauksen tulisi saamaan. "Ethän sinä ole
yhdeksäntoistavuotias."
"Minä olen riittävän vanha siihen hommaan", sanoi Hugh. "Totta
puhuen minut merkittiin luetteloihin yhdeksäntoistavuotiaana."
Mr Britling oli vaiti vähän aikaa. Sitten hän puhui katkonaisesti.
"En minä sinua moiti", sanoi hän. "Se oli tehty — oikeassa mielessä."
Harjoitus ja alipäällystölle kuuluva vastuu oli painanut uuden,
miehekkään leiman korpraali Britlingin käytökseen. "Minä olin
Statesministerissäkin aina korkeammassa luokassa kuin ikäiseni",
sanoi hän ikäänkuin tuo olisi selittänyt kaikki.
Hän katseli erästä ruusunnuppua aivan kuin se olisi kiinnittänyt
hänen mieltänsä. Sitten hän huomautti kuin ohimennen:
"Minä ajattelin, että jos minun sotaan piti, niin oli parempi
suorittaa asia kunnollisesti. Minusta tuntui, että se oli jotenkin
puolinaista, ellei pääsisi juoksuhautoihin… Minun olisi pitänyt puhua
siitä sinulle…"
"Niin", vahvisti mr Britling.
"Aluksi minä sitä arastelin… Ajattelin, että sota kenties olisi sitä
ennen lopussa, joten ei tarvitsisi ryhtyä asiasta keskustelemaan… En
tahtonut kajota siihen."
"Aivan niin", sanoi mr Britling, ikäänkuin tuo olisi täydellisesti asian
selittänyt.
"Teidän ruusunne ovat menestyneet hyvin tänä vuonna", virkkoi
Hugh.
7.
puhuen minut merkittiin luetteloihin yhdeksäntoistavuotiaana."
Mr Britling oli vaiti vähän aikaa. Sitten hän puhui katkonaisesti.
"En minä sinua moiti", sanoi hän. "Se oli tehty — oikeassa mielessä."
Harjoitus ja alipäällystölle kuuluva vastuu oli painanut uuden,
miehekkään leiman korpraali Britlingin käytökseen. "Minä olin
Statesministerissäkin aina korkeammassa luokassa kuin ikäiseni",
sanoi hän ikäänkuin tuo olisi selittänyt kaikki.
Hän katseli erästä ruusunnuppua aivan kuin se olisi kiinnittänyt
hänen mieltänsä. Sitten hän huomautti kuin ohimennen:
"Minä ajattelin, että jos minun sotaan piti, niin oli parempi
suorittaa asia kunnollisesti. Minusta tuntui, että se oli jotenkin
puolinaista, ellei pääsisi juoksuhautoihin… Minun olisi pitänyt puhua
siitä sinulle…"
"Niin", vahvisti mr Britling.
"Aluksi minä sitä arastelin… Ajattelin, että sota kenties olisi sitä
ennen lopussa, joten ei tarvitsisi ryhtyä asiasta keskustelemaan… En
tahtonut kajota siihen."
"Aivan niin", sanoi mr Britling, ikäänkuin tuo olisi täydellisesti asian
selittänyt.
"Teidän ruusunne ovat menestyneet hyvin tänä vuonna", virkkoi
Hugh.
7.
Hugh jäi yöksi. Hän vietti kotonaan sekä omasta että muitten
mielestä pitkän, painostavan, tyhjänpäiväisen illan. Ainoastaan pikku
pojat olivat todella luonnollisia ja vilkkaita. Vanhemman veljen lähtö
teki heihin valtavan ja virkistävän vaikutuksen, ja he halusivat tehdä
lukemattomia juoksuhautaelämää koskevia kysymyksiä. Useihin
niistä Hugh'n täytyi luvata vastata sitten kun hän itse oli tullut niin
pitkälle. Sitten hän saisi nähdä miten asiat oikein olivat. Mrs Britling
oli äidillinen ja ymmärtäväinen, kun oli kysymyksessä hänen
varustuksensa. "Tarvitsetko talvivaatteita?" tiedusteli hän.
Vasta kun Hugh jäi yksin isänsä kanssa, kaikkien muiden mentyä
levolle, tunsi hän voivansa puhua.
"Tällaiset asiat koskevat meihin syvemmin kuin esimerkiksi
johonkin ranskalaiseen perheeseen", huomautti Hugh tulisijan luota.
"Niinpä kyllä", myönsi mr Britling. "He olisivat tällaiseen paremmin
valmistuneita… He osaisivat sanoa, mitä on sanottavaa. Tottumus
asevelvollisuuteen ja 70 ovat heitä kasvattaneet."
Sitten hän sanoi melkein harmistuneesti:
"Vanhempain miesten pitäisi lähteä ennen teitä poikasia. Kuka
jatkaa, jos teitä paljon kaatuu?" Hugh mietti.
"Kiivaammassakin taistelussa on suurempi mahdollisuus jäädä
elämään kuin kaatua" sanoi hän.
"Taitaapa olla."
"Yksi kolmesta tai neljästä kaikkein kuumimmissa kohdissa."
mielestä pitkän, painostavan, tyhjänpäiväisen illan. Ainoastaan pikku
pojat olivat todella luonnollisia ja vilkkaita. Vanhemman veljen lähtö
teki heihin valtavan ja virkistävän vaikutuksen, ja he halusivat tehdä
lukemattomia juoksuhautaelämää koskevia kysymyksiä. Useihin
niistä Hugh'n täytyi luvata vastata sitten kun hän itse oli tullut niin
pitkälle. Sitten hän saisi nähdä miten asiat oikein olivat. Mrs Britling
oli äidillinen ja ymmärtäväinen, kun oli kysymyksessä hänen
varustuksensa. "Tarvitsetko talvivaatteita?" tiedusteli hän.
Vasta kun Hugh jäi yksin isänsä kanssa, kaikkien muiden mentyä
levolle, tunsi hän voivansa puhua.
"Tällaiset asiat koskevat meihin syvemmin kuin esimerkiksi
johonkin ranskalaiseen perheeseen", huomautti Hugh tulisijan luota.
"Niinpä kyllä", myönsi mr Britling. "He olisivat tällaiseen paremmin
valmistuneita… He osaisivat sanoa, mitä on sanottavaa. Tottumus
asevelvollisuuteen ja 70 ovat heitä kasvattaneet."
Sitten hän sanoi melkein harmistuneesti:
"Vanhempain miesten pitäisi lähteä ennen teitä poikasia. Kuka
jatkaa, jos teitä paljon kaatuu?" Hugh mietti.
"Kiivaammassakin taistelussa on suurempi mahdollisuus jäädä
elämään kuin kaatua" sanoi hän.
"Taitaapa olla."
"Yksi kolmesta tai neljästä kaikkein kuumimmissa kohdissa."
Mr Britling ei ilmaissut mitään tyydytystä. "Jokaisen on kestettävä
jotakin tämäntapaista."
"Ainakin kaikkien kunnon ihmisten", sanoi mr Britling…
"Siellä tulee saamaan aivan erikoisia kokemuksia. Tuntuu siltä kuin
ei sitä voisi verrata —"
"Mihin?"
"Elämään yleensä. Sellaisena kuin on oppinut sen tuntemaan."
"Eihän niitä tosiaankaan käy toisiinsa vertaaminen", myönsi mr
Britling.
"Erimitallisia", virkkoi Hugh.
Hän tuntui punnitsevan sanojaan. "Ei tunnu siltä", sanoi hän, "kuin
lähtisi johonkin toiseen osaan samaa maailmaa tai keksisi jonkin
uuden puolen siinä maailmassa jonka tuntee. Tuntuu siltä kuin olisi
viettänyt elämänsä suljetussa huoneessa ja nyt käskettäisiin
astumaan ulos… Tuo johtaa mieleeni erään omituisen pikku seikan,
joka tapahtui viime talvena minun Lontoossa ollessani. Minä jouduin
omituiseen seuraan. Luulen etten ole sitä sinulle kertonut. Jouduin
syömään illallista muutamain ylioppilaiden kanssa Chelseassä. En
ollut käynyt siellä ennen, mutta ne näyttivät kunnon ihmisiltä —
minunlaisiltani — ja kenenlaisilta hyvänsä. Illallisen jälkeen he veivät
minut mukanaan eräiden henkilöiden seuraan, joita he eivät sen
paremmin tunteneet — ne olivat henkilöitä, jotka olivat jossakin
tekemisissä jonkin dramaattisen koulun kanssa. Siellä oli pari kolme
nuorta näyttelijätärtä, eräs laulaja ja muuta sellaista väkeä. Me
istuimme savukkeita polttaen ja aloimme jutella teatterista, kirjoista,
jotakin tämäntapaista."
"Ainakin kaikkien kunnon ihmisten", sanoi mr Britling…
"Siellä tulee saamaan aivan erikoisia kokemuksia. Tuntuu siltä kuin
ei sitä voisi verrata —"
"Mihin?"
"Elämään yleensä. Sellaisena kuin on oppinut sen tuntemaan."
"Eihän niitä tosiaankaan käy toisiinsa vertaaminen", myönsi mr
Britling.
"Erimitallisia", virkkoi Hugh.
Hän tuntui punnitsevan sanojaan. "Ei tunnu siltä", sanoi hän, "kuin
lähtisi johonkin toiseen osaan samaa maailmaa tai keksisi jonkin
uuden puolen siinä maailmassa jonka tuntee. Tuntuu siltä kuin olisi
viettänyt elämänsä suljetussa huoneessa ja nyt käskettäisiin
astumaan ulos… Tuo johtaa mieleeni erään omituisen pikku seikan,
joka tapahtui viime talvena minun Lontoossa ollessani. Minä jouduin
omituiseen seuraan. Luulen etten ole sitä sinulle kertonut. Jouduin
syömään illallista muutamain ylioppilaiden kanssa Chelseassä. En
ollut käynyt siellä ennen, mutta ne näyttivät kunnon ihmisiltä —
minunlaisiltani — ja kenenlaisilta hyvänsä. Illallisen jälkeen he veivät
minut mukanaan eräiden henkilöiden seuraan, joita he eivät sen
paremmin tunteneet — ne olivat henkilöitä, jotka olivat jossakin
tekemisissä jonkin dramaattisen koulun kanssa. Siellä oli pari kolme
nuorta näyttelijätärtä, eräs laulaja ja muuta sellaista väkeä. Me
istuimme savukkeita polttaen ja aloimme jutella teatterista, kirjoista,
taidenäyttelyistä ja sen sellaisesta. Mutta äkkiä koputettiin oveen,
eräs meistä meni ulos ja tapasi poliisin, jolla oli pidättämiskäsky
mukanaan. He veivät isäntämme pojan mukanaan… Kysymyksessä
oli murha…".
Hugh oli hetken vaiti. "Se oli Bedford Mansionin salaperäinen
tapahtuma. En usko, että muistat sitä; luultavasti et tullut siitä silloin
lukeneeksikaan. Hän oli murhannut erään henkilön…
Yksityiskohdathan ovat tässä samantekeviä, mutta minä ajattelen
saamaani vaikutelmaa. Ensin hauska, hyvinvalaistu huone ja siinä
muka kelpo ihmisiä — ja sitten aukenee ovi, sisään astuu poliisi ja
kylmä viima käy kautta huoneen. Murha! Eräs nuori tyttö, joka näytti
hyvin tuntevan nuo ihmiset, selitti minulle kuiskaten mitä oli
tapahtumassa. Tuntui siltä kuin olisi avautunut lattialuukku johonkin
syvyyteen, jonka oli aina tiennyt siellä olevan, mutta johon ei
milloinkaan ollut oikein uskonut."
"Niin kyllä", virkkoi mr Britling. "Niin kyllä."
"Aivan samalta tuntuu minusta, kun on tämä sotajuttu
kysymyksessä. Täällä meillä ei ole mitään oikeata kuolemaa. Se
pannaan näytteille ja suljetaan laatikkoihin. Ja
onnettomuustapauksien varalta kääriydytään suojeleviin verhoihin.
Jos hevonen sattuu täällä potkaisemaan, niin joudut vuoteeseen ja
kohta on kaikki hyvin… Mutta siellä, siellä oi kuin toisessa
kiertotähdessä. Siellä on kaiken ulkopuolella… Sinne minä nyt
lähden… Sen sijaan että täällä ei ole kuolemaa missään, on siellä
kuolema kaikkialla, siellä ulkopuolella. Meidän tulee tehdä kaikki
voitavamme tappaaksemme toisiamme. Tämän maailman selvä
vastakohta."
Mr Britling nyökkäsi.
eräs meistä meni ulos ja tapasi poliisin, jolla oli pidättämiskäsky
mukanaan. He veivät isäntämme pojan mukanaan… Kysymyksessä
oli murha…".
Hugh oli hetken vaiti. "Se oli Bedford Mansionin salaperäinen
tapahtuma. En usko, että muistat sitä; luultavasti et tullut siitä silloin
lukeneeksikaan. Hän oli murhannut erään henkilön…
Yksityiskohdathan ovat tässä samantekeviä, mutta minä ajattelen
saamaani vaikutelmaa. Ensin hauska, hyvinvalaistu huone ja siinä
muka kelpo ihmisiä — ja sitten aukenee ovi, sisään astuu poliisi ja
kylmä viima käy kautta huoneen. Murha! Eräs nuori tyttö, joka näytti
hyvin tuntevan nuo ihmiset, selitti minulle kuiskaten mitä oli
tapahtumassa. Tuntui siltä kuin olisi avautunut lattialuukku johonkin
syvyyteen, jonka oli aina tiennyt siellä olevan, mutta johon ei
milloinkaan ollut oikein uskonut."
"Niin kyllä", virkkoi mr Britling. "Niin kyllä."
"Aivan samalta tuntuu minusta, kun on tämä sotajuttu
kysymyksessä. Täällä meillä ei ole mitään oikeata kuolemaa. Se
pannaan näytteille ja suljetaan laatikkoihin. Ja
onnettomuustapauksien varalta kääriydytään suojeleviin verhoihin.
Jos hevonen sattuu täällä potkaisemaan, niin joudut vuoteeseen ja
kohta on kaikki hyvin… Mutta siellä, siellä oi kuin toisessa
kiertotähdessä. Siellä on kaiken ulkopuolella… Sinne minä nyt
lähden… Sen sijaan että täällä ei ole kuolemaa missään, on siellä
kuolema kaikkialla, siellä ulkopuolella. Meidän tulee tehdä kaikki
voitavamme tappaaksemme toisiamme. Tämän maailman selvä
vastakohta."
Mr Britling nyökkäsi.
"Minä en ole vielä koskaan nähnyt ruumista Dower House'in
tienoilla ei ole ruumiita."
"Me emme ole tahtoneet niitä sinulle näyttää — sellaisia kaameita
asioita."
"En minä valita", sanoi Hugh… "Mutta — master Hugh — master
Hugh, jolle ette ole tahtoneet sellaista näyttää — ei tule koskaan
takaisin."
Hän jatkoi nopeasti isän luodessa häneen epätoivoisia silmäyksiä:
"Minä tarkoitan, että olipa miten hyvänsä, tämä Hugh ei milloinkaan
palaa. Joku toinen ehkä. Mutta minä tulen olleeksi ulkopuolella, ja
kaikki on oleva toisenlaista…" Hän vaikeni. Milloinkaan ei mr Britling
ollut tuntenut itseään niin kykenemättömäksi jatkamaan keskustelua.
"Asia on sama", sanoi hän hakien kuvaa ja pakostakin vain
jäljitellen poikaansa, "asia on sama kuin jos jokin lähtisi kirkkaasti
valaistusta huoneesta ulos lumimyrskyyn korjaamaan kattoa…"
Muutamia hetkiä olivat isä ja poika kumpikin vaiti. Heissä oli
omituinen tunne, että oli mahdotonta saada sanotuksi mitä
halusivat. Ei kumpikaan sanonut, mitä oli tahtonut sanoa toiselleen,
eikä kumpikaan silloin selvästi tajunnut, mitä heillä oli toisilleen
sanottavaa…
"Se on ihmeellistä", sanoi mr Britling.
Hugh sai sanotuksi vain: "Maailma on ylösalaisin…"
"Tehtävä on suoritettava", sanoi mr Britling.
"Tehtävä on suoritettava", sanoi Hugh.
tienoilla ei ole ruumiita."
"Me emme ole tahtoneet niitä sinulle näyttää — sellaisia kaameita
asioita."
"En minä valita", sanoi Hugh… "Mutta — master Hugh — master
Hugh, jolle ette ole tahtoneet sellaista näyttää — ei tule koskaan
takaisin."
Hän jatkoi nopeasti isän luodessa häneen epätoivoisia silmäyksiä:
"Minä tarkoitan, että olipa miten hyvänsä, tämä Hugh ei milloinkaan
palaa. Joku toinen ehkä. Mutta minä tulen olleeksi ulkopuolella, ja
kaikki on oleva toisenlaista…" Hän vaikeni. Milloinkaan ei mr Britling
ollut tuntenut itseään niin kykenemättömäksi jatkamaan keskustelua.
"Asia on sama", sanoi hän hakien kuvaa ja pakostakin vain
jäljitellen poikaansa, "asia on sama kuin jos jokin lähtisi kirkkaasti
valaistusta huoneesta ulos lumimyrskyyn korjaamaan kattoa…"
Muutamia hetkiä olivat isä ja poika kumpikin vaiti. Heissä oli
omituinen tunne, että oli mahdotonta saada sanotuksi mitä
halusivat. Ei kumpikaan sanonut, mitä oli tahtonut sanoa toiselleen,
eikä kumpikaan silloin selvästi tajunnut, mitä heillä oli toisilleen
sanottavaa…
"Se on ihmeellistä", sanoi mr Britling.
Hugh sai sanotuksi vain: "Maailma on ylösalaisin…"
"Tehtävä on suoritettava", sanoi mr Britling.
"Tehtävä on suoritettava", sanoi Hugh.
Vaitiolo venyi pitemmäksi.
"Sinun pitää nousta aikaisin aamulla", sanoi mr Britling…
8.
Kun mr Britling oli yksin huoneessaan, alkoivat kaikki ne ajatukset
ja tunteet, jotka äsken olivat estyneet, tulvia yhä nopeammin ja
runsaammin hänen mieleensä.
Hänestä tuntui — tavan takaa oli hän viime vuosina tuntenut
samaa — että hän nyt juuri oli pääsemässä Hugh'n perille. Tuollainen
alinomainen omain lapsiensa "jälleen löytäminen" kuuluu kaikkien
valppaitten vanhempien kokemuksiin. Hän oli aina pitänyt Hugh'ta
poikasena ja nyt seisoi hänen edessään mies, joka puhui niinkuin
mies toiselle miehelle. Ja tuo mies, tuo ihka uusi mies, joka oli
puhdas ja kirkas kuin äskenlyöty raha, täytti mr Britlingin mielen
hämmästyksellä ja ihailulla.
Tuntui siltä kuin hän olisi ensi kerran havainnut nuoruuden
kauneuden katsellessaan Hugh'n hoikkaa, sopusuhtaista,
khakipukuista vartaloa. Hänen avoimissa kasvoissaan, kirkkaissa
silmissään, hienoviivaisissa kulmakarvoissaan, jotka olivat täsmälleen
samanlaiset kuin äidin, ilmeni sanomatonta hentoutta. Ja tuo kirkas,
kelpo poika puhui yhtä vakavasti yhtä viisaasti kuin mikä
ahavanpurema, monissa vesissä lionnut vanha junkkari hyvänsä…
Poika oli viisas.
Hän ajatteli omin päin; hän ajatteli oman asemansa kauttaaltaan,
ei omahyväisesti, vaan täynnä vastuunalaisuuden tuntoa. Hän ei
palvellut sankareita eikä yrittänyt niitä jäljitellä, hän ei sepitellyt
"Sinun pitää nousta aikaisin aamulla", sanoi mr Britling…
8.
Kun mr Britling oli yksin huoneessaan, alkoivat kaikki ne ajatukset
ja tunteet, jotka äsken olivat estyneet, tulvia yhä nopeammin ja
runsaammin hänen mieleensä.
Hänestä tuntui — tavan takaa oli hän viime vuosina tuntenut
samaa — että hän nyt juuri oli pääsemässä Hugh'n perille. Tuollainen
alinomainen omain lapsiensa "jälleen löytäminen" kuuluu kaikkien
valppaitten vanhempien kokemuksiin. Hän oli aina pitänyt Hugh'ta
poikasena ja nyt seisoi hänen edessään mies, joka puhui niinkuin
mies toiselle miehelle. Ja tuo mies, tuo ihka uusi mies, joka oli
puhdas ja kirkas kuin äskenlyöty raha, täytti mr Britlingin mielen
hämmästyksellä ja ihailulla.
Tuntui siltä kuin hän olisi ensi kerran havainnut nuoruuden
kauneuden katsellessaan Hugh'n hoikkaa, sopusuhtaista,
khakipukuista vartaloa. Hänen avoimissa kasvoissaan, kirkkaissa
silmissään, hienoviivaisissa kulmakarvoissaan, jotka olivat täsmälleen
samanlaiset kuin äidin, ilmeni sanomatonta hentoutta. Ja tuo kirkas,
kelpo poika puhui yhtä vakavasti yhtä viisaasti kuin mikä
ahavanpurema, monissa vesissä lionnut vanha junkkari hyvänsä…
Poika oli viisas.
Hän ajatteli omin päin; hän ajatteli oman asemansa kauttaaltaan,
ei omahyväisesti, vaan täynnä vastuunalaisuuden tuntoa. Hän ei
palvellut sankareita eikä yrittänyt niitä jäljitellä, hän ei sepitellyt
mitään romanttista tarinaa oman minänsä ympärille. Jos hän oli
sukupolven oikea edustaja, niin tämä sukupolvi oli parempi kuin mr
Britlingin oli ollut…
Siitä mr Britlingin ajatukset siirtyivät siihen huoleen, mitä hänellä
itsellään oli ollut, kun häntä ei huolittu vapaaehtoiseksi. Hän tunsi
pistävää häpeää ajatellessaan, että nuo kelpo pojat kulkivat kohti
kuolemaa ja haavoja neljänkymmenen ikäisten ja heitä vanhempien
miesten maatessa mukavasti kotonaan. Kuinka typerää oli tehdä
tuollaisia päätöksiä! Siinä nyt olivat isät, jotka olivat suorittaneet
päivätyönsä, ampuneet nuolensa, korvanneet jollakin arvokkaalla
työllä kasvatuskustannuksiaan, ja he eivät saaneet harjoitusta, heitä
ei katsottu kelvollisiksi mihinkään palvelukseen, he olivat hävettävän
hyvässä turvassa ja suorittivat joutavaa aprillityötä ylimääräisinä
konstaapeleina. Sill'aikaa heidän nuoret, viattomat poikansa, joita ei
vielä oltu koeteltu, joiden kasvavat mahdollisuudet olivat vielä
ilmenemättä, joutuivat kuoleman kitaan, juoksuhautoihin… Sota
jättäisi maailmaan vain raajarikkoja, vanhuksia ja lapsia…
Hän tunsi itsensä kurjaksi pelkuriksi, joka lihavana,
ahdashenkisenä ja harjoittamattomana piiloutui Maryn elämästä
kohonneen rakkaan vesan taakse.
Hän kärsi voimattoman nöyryytyksen tuskia.
Kuinka typerästi maailmaa johdettiinkaan?
Hän joutui raivoon. Hän ei voinut jäädä makaamaan
vuoteeseensa, hän nousi ja alkoi kävellä huoneessaan törmäten
pimeässä tuoleihin ja pöytiin… Me olimme liian typeriä
suorittaaksemme yksinkertaisimpia tehtäviä: lähetimme poikamme
rasituksiin ja armottomaan vaaraan, lähetimme heidät huonosti
sukupolven oikea edustaja, niin tämä sukupolvi oli parempi kuin mr
Britlingin oli ollut…
Siitä mr Britlingin ajatukset siirtyivät siihen huoleen, mitä hänellä
itsellään oli ollut, kun häntä ei huolittu vapaaehtoiseksi. Hän tunsi
pistävää häpeää ajatellessaan, että nuo kelpo pojat kulkivat kohti
kuolemaa ja haavoja neljänkymmenen ikäisten ja heitä vanhempien
miesten maatessa mukavasti kotonaan. Kuinka typerää oli tehdä
tuollaisia päätöksiä! Siinä nyt olivat isät, jotka olivat suorittaneet
päivätyönsä, ampuneet nuolensa, korvanneet jollakin arvokkaalla
työllä kasvatuskustannuksiaan, ja he eivät saaneet harjoitusta, heitä
ei katsottu kelvollisiksi mihinkään palvelukseen, he olivat hävettävän
hyvässä turvassa ja suorittivat joutavaa aprillityötä ylimääräisinä
konstaapeleina. Sill'aikaa heidän nuoret, viattomat poikansa, joita ei
vielä oltu koeteltu, joiden kasvavat mahdollisuudet olivat vielä
ilmenemättä, joutuivat kuoleman kitaan, juoksuhautoihin… Sota
jättäisi maailmaan vain raajarikkoja, vanhuksia ja lapsia…
Hän tunsi itsensä kurjaksi pelkuriksi, joka lihavana,
ahdashenkisenä ja harjoittamattomana piiloutui Maryn elämästä
kohonneen rakkaan vesan taakse.
Hän kärsi voimattoman nöyryytyksen tuskia.
Kuinka typerästi maailmaa johdettiinkaan?
Hän joutui raivoon. Hän ei voinut jäädä makaamaan
vuoteeseensa, hän nousi ja alkoi kävellä huoneessaan törmäten
pimeässä tuoleihin ja pöytiin… Me olimme liian typeriä
suorittaaksemme yksinkertaisimpia tehtäviä: lähetimme poikamme
rasituksiin ja armottomaan vaaraan, lähetimme heidät huonosti
varustettuina, vailla riittävää tukea, lähetimme lapsemme Molokin
tuleen, koska me englantilaiset olimme olemukseltamme tylsää,
pyylevää, teeskennellyn hyvänluontoista, vanhaa ja keski-ikäistä
väkeä. (Niin hän koetti jakaa itsesyytöksen sietämätöntä taakkaa
toistenkin osalle.) Miksi hän ei tehnyt mitään asioiden
muuttamiseksi, niiden korjaamiseksi? Mitä hyödytti omaksuttu
vaatimattomuus, suvaitsevaisuuden ja luottamuksen yritykset noita
vanhoja juristirenttuja, noita loruavia puhujia, noita paksupäisiä
upseereja ja ahdasmielisiä virkamiehiä kohtaan. Ne sallivat Englannin
nuorison joutuvan teurastettavaksi… Vanhat miehet istuivat vaaran
ulkopuolella valmistellen nuorukaisille kuolemaa juoksuhautoihin.
Sellainen oli todellisuus. "Poikani!" huusi hän kiivaasti pimeässä.
Hänessä elävä kansallisen epäpätevyytemme tunto kävi tuskalliseksi,
fantastisen pistäväksi. Tuntui siltä kuin kaikki hänen hellimänsä
harhaluulot olisivat hävinneet… Mitä auttoi, jos sai ihmiset
uskomaan, että tuolla ylemmissä piireissä suunniteltiin jonkinlaista
suurta vastasiirtoa, jonka oli määrä johtaa voittoon Oli päivänselvää,
ettei niillä ollut mielikuvituksen voimaa eikä älyä yhteensä edes niin
paljoa, että olisivat voineet vastasiirron keksiä. Mikä tylsä joukko
hyvänsä voi tehdä vastarintaa, mutta vain mielikuvitus voi antaa
iskun. Mielikuvitus! Meidän kai olisi parasta olla iskemättä. Me
voisimme iskeä ilmassa. Me voisimme iskeä merellä. Me voisimme
iskeä lujasti Gallipolissa sen sijaan, että tiputtelisimme sinne
riittämättömiä armeijoja niinkuin isämme tiputtelivat miehiä Sedanin
luo… Mutta ukot, istuvat yhä vain pöytiensä ääressä kylläisinä ja
unisina pudistellen vanhoja viekkaita päitänsä. Sanomalehdistö
lörpöttelee saaden aikaan omituisia kaksimielisiä ääniä kuten
myrskyn käsiin joutunut laivanlasti apinoita. Vanhat poliittiset
naikkoset hankkivat edelleenkin paikkoja kelvottomille miehille ja
tuleen, koska me englantilaiset olimme olemukseltamme tylsää,
pyylevää, teeskennellyn hyvänluontoista, vanhaa ja keski-ikäistä
väkeä. (Niin hän koetti jakaa itsesyytöksen sietämätöntä taakkaa
toistenkin osalle.) Miksi hän ei tehnyt mitään asioiden
muuttamiseksi, niiden korjaamiseksi? Mitä hyödytti omaksuttu
vaatimattomuus, suvaitsevaisuuden ja luottamuksen yritykset noita
vanhoja juristirenttuja, noita loruavia puhujia, noita paksupäisiä
upseereja ja ahdasmielisiä virkamiehiä kohtaan. Ne sallivat Englannin
nuorison joutuvan teurastettavaksi… Vanhat miehet istuivat vaaran
ulkopuolella valmistellen nuorukaisille kuolemaa juoksuhautoihin.
Sellainen oli todellisuus. "Poikani!" huusi hän kiivaasti pimeässä.
Hänessä elävä kansallisen epäpätevyytemme tunto kävi tuskalliseksi,
fantastisen pistäväksi. Tuntui siltä kuin kaikki hänen hellimänsä
harhaluulot olisivat hävinneet… Mitä auttoi, jos sai ihmiset
uskomaan, että tuolla ylemmissä piireissä suunniteltiin jonkinlaista
suurta vastasiirtoa, jonka oli määrä johtaa voittoon Oli päivänselvää,
ettei niillä ollut mielikuvituksen voimaa eikä älyä yhteensä edes niin
paljoa, että olisivat voineet vastasiirron keksiä. Mikä tylsä joukko
hyvänsä voi tehdä vastarintaa, mutta vain mielikuvitus voi antaa
iskun. Mielikuvitus! Meidän kai olisi parasta olla iskemättä. Me
voisimme iskeä ilmassa. Me voisimme iskeä merellä. Me voisimme
iskeä lujasti Gallipolissa sen sijaan, että tiputtelisimme sinne
riittämättömiä armeijoja niinkuin isämme tiputtelivat miehiä Sedanin
luo… Mutta ukot, istuvat yhä vain pöytiensä ääressä kylläisinä ja
unisina pudistellen vanhoja viekkaita päitänsä. Sanomalehdistö
lörpöttelee saaden aikaan omituisia kaksimielisiä ääniä kuten
myrskyn käsiin joutunut laivanlasti apinoita. Vanhat poliittiset
naikkoset hankkivat edelleenkin paikkoja kelvottomille miehille ja
hyökkäävät jokaisen johtajaksi kelpaavan miehen kimppuun,
käyttäen häväistysjuttuja, solvausta ja valhetta…
Sota oli kadottanut kaiken ylevyytensä, kunnianhohteensa ja
draamallisuutensa.
Ainoa toivomme oli nyt uuvuttaminen. Ainoa strategiamme oli
korvata veri verellä — siinä uskossa, että meidän säiliömme
osoittautuisi syvemmäksi…
Nyt tuohon säiliöön asteli Hugh, nuorena ja hymyillen…
Sota muuttui painajaisuneksi…
9.
Aamulla mr Britlingin kasvot olivat kalpeat yöllisen aatosmyrskyn
jäljeltä, Hugh'n sitävastoin raikkaat, kuten terveellisen unen jälkeen
ainakin. He käyskelivät nurmikolla, ja mr Britling puheli toivehikkaasti
yleisestä tilanteesta, kunnes tuli aika lähteä asemalle…
Pieni vanha asemapäällikkö ymmärsi heti asian ja oli läsnä, kun he
viimeisen kerran puristivat toistensa kättä.
"Onnea matkalle, Hugh!" huusi mr Britling.
"Onnea matkalle!" huusi pieni vanha asemapäällikkö.
"Ei se ero ole helppoa", sanoi hän mr Britlingille junan liukuessa
pois. "Täällä on monet jäähyväiset senjälkeen kun tämä pitkä sota
alkoi. Monet. Ja osa ei tule enää koskaan takaisin."
käyttäen häväistysjuttuja, solvausta ja valhetta…
Sota oli kadottanut kaiken ylevyytensä, kunnianhohteensa ja
draamallisuutensa.
Ainoa toivomme oli nyt uuvuttaminen. Ainoa strategiamme oli
korvata veri verellä — siinä uskossa, että meidän säiliömme
osoittautuisi syvemmäksi…
Nyt tuohon säiliöön asteli Hugh, nuorena ja hymyillen…
Sota muuttui painajaisuneksi…
9.
Aamulla mr Britlingin kasvot olivat kalpeat yöllisen aatosmyrskyn
jäljeltä, Hugh'n sitävastoin raikkaat, kuten terveellisen unen jälkeen
ainakin. He käyskelivät nurmikolla, ja mr Britling puheli toivehikkaasti
yleisestä tilanteesta, kunnes tuli aika lähteä asemalle…
Pieni vanha asemapäällikkö ymmärsi heti asian ja oli läsnä, kun he
viimeisen kerran puristivat toistensa kättä.
"Onnea matkalle, Hugh!" huusi mr Britling.
"Onnea matkalle!" huusi pieni vanha asemapäällikkö.
"Ei se ero ole helppoa", sanoi hän mr Britlingille junan liukuessa
pois. "Täällä on monet jäähyväiset senjälkeen kun tämä pitkä sota
alkoi. Monet. Ja osa ei tule enää koskaan takaisin."
10.
Muutamaan päivään mr Britling ei kyennyt ajattelemaan muuta
kuin poikaansa ja sydämessä tuntui aina kumea kipu. Hänestä tuntui
samalta kuin kerran aikoja sitten, kun hän odotti alakerrassa ja Hugh
oli yläkerrassa kirurgin veitsen alla. Mutta tällä kertaa leikkaus jatkui
jatkumistaan. Pahimmassa tapauksessa hänen pojallaan oli vain yksi
mahdollisuus neljästä tai viidestä tulla surmatuksi tai pahasti
haavoitetuksi, mutta hän ei voinut ajatella muuta kuin tuota yhtä
mahdollisuutta. Hän tunsi kuinka se painoi mieltä, kuinka se lamasi…
Mutta sen sijaan, että olisi murtunut tuon painoi alla, hän
sangviinisen mielenlaatunsa avulla siitä vapautui. Hänen ajatuksensa
suuntautuivat äkkiä noihin neljään muuhun mahdollisuuteen. Aivan
kuin tiloiltaan suistunut nivel olisi luiskahtanut oikeaan asentoonsa.
Se tapahtui yhtä nopeasti. Hän huomasi sopeutuneensa siihen
ajatukseen, että Hugh oli hengenvaarassa. Siitä oli tullut tosiasia,
tottumus. Hän saattoi sietää sen ja hoitaa asiansa…
Hän matkusti Lontooseen ja tapasi klubissa toisia, jotka olivat
samassa kadotuksessa. Hän käsitti nyt, ettei ole erikoisen
ihmeteltävää, eikä harvinaisen traagillista, jos on poika rintamalla.
"Minun poikani on Gallipolissa", sanoi eräs "Siellä on kovat paikat."
"Minun poikani on Flanderissa", sanoi mr Britling. "Hänen täytyi
välttämättä päästä rintamalle. Hän on kolmea kuukautta vaille
kahdeksantoista. Hän ilmoitti väärän iän."
He jatkoivat keskustelua siirtymällä sanomalehtien tietoihin,
ikäänkuin maailma olisi aivan ennallaan.
Muutamaan päivään mr Britling ei kyennyt ajattelemaan muuta
kuin poikaansa ja sydämessä tuntui aina kumea kipu. Hänestä tuntui
samalta kuin kerran aikoja sitten, kun hän odotti alakerrassa ja Hugh
oli yläkerrassa kirurgin veitsen alla. Mutta tällä kertaa leikkaus jatkui
jatkumistaan. Pahimmassa tapauksessa hänen pojallaan oli vain yksi
mahdollisuus neljästä tai viidestä tulla surmatuksi tai pahasti
haavoitetuksi, mutta hän ei voinut ajatella muuta kuin tuota yhtä
mahdollisuutta. Hän tunsi kuinka se painoi mieltä, kuinka se lamasi…
Mutta sen sijaan, että olisi murtunut tuon painoi alla, hän
sangviinisen mielenlaatunsa avulla siitä vapautui. Hänen ajatuksensa
suuntautuivat äkkiä noihin neljään muuhun mahdollisuuteen. Aivan
kuin tiloiltaan suistunut nivel olisi luiskahtanut oikeaan asentoonsa.
Se tapahtui yhtä nopeasti. Hän huomasi sopeutuneensa siihen
ajatukseen, että Hugh oli hengenvaarassa. Siitä oli tullut tosiasia,
tottumus. Hän saattoi sietää sen ja hoitaa asiansa…
Hän matkusti Lontooseen ja tapasi klubissa toisia, jotka olivat
samassa kadotuksessa. Hän käsitti nyt, ettei ole erikoisen
ihmeteltävää, eikä harvinaisen traagillista, jos on poika rintamalla.
"Minun poikani on Gallipolissa", sanoi eräs "Siellä on kovat paikat."
"Minun poikani on Flanderissa", sanoi mr Britling. "Hänen täytyi
välttämättä päästä rintamalle. Hän on kolmea kuukautta vaille
kahdeksantoista. Hän ilmoitti väärän iän."
He jatkoivat keskustelua siirtymällä sanomalehtien tietoihin,
ikäänkuin maailma olisi aivan ennallaan.
Mutta ennen Hugh'n postikortin saapumista mr Britling vartioi
postinkantajaa kuin lemmensairas tyttönen.
Hugh kirjoitti useammin kuin hänen isänsä oli tohtinut toivoa,
useimmiten lyijykynällä. Näytti siltä kuin hän olisi alkanut tuntea
synnynnäistä puheluhalua ja hiukan kaivannut myötätuntoista
kuulijaa. Park, hänen koulutoverinsa, joka oli ilmoittautunut yht'aikaa
hänen kanssaan, ei tuntunut olevan mikään teoreetikko. "Park
muuttuu kovaksi käskijäksi", kirjoitti Hugh. "Hän onkin nyt kersantti,
ja siitä syntyy välillemme jonkinlainen juopa." Mr Britlingin oli
erinomaisen vaikea sepittää vastauskirjeitä. Oli paljon vakavia,
syvällisiä asioita, jotka hän tahtoi ottaa puheeksi koskaan kuitenkaan
sitä tekemättä. Sen sijaan hän kertoi huolellisen yksityiskohtaisesti
Dower House'in pikku tapahtumista. Pari kertaa hän antautui
ampumaan teologisia ja filosofisia jäniksiä, jotka Hugh oli ajanut
esiin, ja jäljitteli siten puolittain itsetiedottomasti poikansa tyyliä.
Mutta niitä Isän ihannekirjeitä sodassa olevalle pojalle, joita hän
öisin sommitteli, ei koskaan kirjoitettu. Saattoi olla yhdentekevää,
sillä on paljon sellaisia asioita, joita on helppo ajatella, mutta paha
sanoa…
Hugh ei antanut mitään erikoisen tarkkoja tietoja itsestään eikä
jokapäiväisistä tehtävistään. Sen, mitä hän nyt kirjoitti, täytyi kulkea
sensuuritse, ja kaikenlaiset varmat tiedonannot voivat aiheuttaa
kirjeen pidättämisen. Mr Britling arveli, että hän enimmäkseen
makaili majoitettuna jonnekin rintaman taakse, mutta tasaiseen,
hävitettyyn paikkakuntaan, jonne kuului järeiden tykkien jymy. Hän
otti kuvalehdet mielikuvituksensa avuksi. Toisinaan hän ajatteli
hänen olevan kauempana rintaman takana Beauvais'n tapaisissa
miellyttävissä vanhoissa kaupungeissa ja kuvitteli sotilasryhmiä
kuljeksimassa kahviloiden edustalla; toisinaan hän täytti helposti
postinkantajaa kuin lemmensairas tyttönen.
Hugh kirjoitti useammin kuin hänen isänsä oli tohtinut toivoa,
useimmiten lyijykynällä. Näytti siltä kuin hän olisi alkanut tuntea
synnynnäistä puheluhalua ja hiukan kaivannut myötätuntoista
kuulijaa. Park, hänen koulutoverinsa, joka oli ilmoittautunut yht'aikaa
hänen kanssaan, ei tuntunut olevan mikään teoreetikko. "Park
muuttuu kovaksi käskijäksi", kirjoitti Hugh. "Hän onkin nyt kersantti,
ja siitä syntyy välillemme jonkinlainen juopa." Mr Britlingin oli
erinomaisen vaikea sepittää vastauskirjeitä. Oli paljon vakavia,
syvällisiä asioita, jotka hän tahtoi ottaa puheeksi koskaan kuitenkaan
sitä tekemättä. Sen sijaan hän kertoi huolellisen yksityiskohtaisesti
Dower House'in pikku tapahtumista. Pari kertaa hän antautui
ampumaan teologisia ja filosofisia jäniksiä, jotka Hugh oli ajanut
esiin, ja jäljitteli siten puolittain itsetiedottomasti poikansa tyyliä.
Mutta niitä Isän ihannekirjeitä sodassa olevalle pojalle, joita hän
öisin sommitteli, ei koskaan kirjoitettu. Saattoi olla yhdentekevää,
sillä on paljon sellaisia asioita, joita on helppo ajatella, mutta paha
sanoa…
Hugh ei antanut mitään erikoisen tarkkoja tietoja itsestään eikä
jokapäiväisistä tehtävistään. Sen, mitä hän nyt kirjoitti, täytyi kulkea
sensuuritse, ja kaikenlaiset varmat tiedonannot voivat aiheuttaa
kirjeen pidättämisen. Mr Britling arveli, että hän enimmäkseen
makaili majoitettuna jonnekin rintaman taakse, mutta tasaiseen,
hävitettyyn paikkakuntaan, jonne kuului järeiden tykkien jymy. Hän
otti kuvalehdet mielikuvituksensa avuksi. Toisinaan hän ajatteli
hänen olevan kauempana rintaman takana Beauvais'n tapaisissa
miellyttävissä vanhoissa kaupungeissa ja kuvitteli sotilasryhmiä
kuljeksimassa kahviloiden edustalla; toisinaan hän täytti helposti
antautuvilla mielikuvilla väitteen, jonka mukaan koko Pas de Calais
nyt oli pelkkää laajaa englantilaista leiriä. Hän täytti taulun lieassa
olevilla hevosilla, teltoilla ja harmaiksimaalatuilla vaunuilla ja asetti
etualalle Hugh'n — käsivarret paljaina ja sanko kädessä…
Hugh'n kirjeet käsittelivät vuoron perään kahta eri asiaa: toinen oli
sotataidon herättämä mielenkiinto, toinen sodankäynnin aiheuttama
vastavaikutus. "Kun on vapautunut mielenliikutuksistaan" kirjoitti
hän, "ja kun on lakannut kapinoimasta (kuten ajan oloon lakkaakin)
kaikkia kauhuja ja hävityksiä vastaan, niin alkaa tajuta, että sota on
ehdottomasti maailman parasta peliä. Eiköhän siinä olekin sodan
varsinainen voima. Eikä kunnianhimossa, julmuudessa ja muussa
sentapaisessa, kuten isä aikoinaan kirjoitti lentokirjasessaan. Nuo
seikat ovat ikäänkuin sodan puolusteena, ne heittävät sotaan
pelokkaita ja vajaamittaisia henkilöitä, mutta pääasia on siinä, että
itse asia ottaa valtoihinsa toimeliaan mielikuvituksen. Se on valtavaa
peliä. Sen sijaan että rajoituttaisiin määrättyyn kenttään ja
muutamiin harvoihin välineisiin, kuten useimmissa muissa peleissä
on laita, on koko maailma kenttänä ja saa käyttää hyväkseen mitä
mieli tekee. Saa käyttää jokaista mielikuvituksen ja keksintäkyvyn
hiukkasta, mikä sattuu miehestä löytymään. Se onkin ihmeellistä…
Mutta oikeat sotilaat eivät ole julmia. Eikä sota ole julmaa
olemukseltaan. Ainoastaan seurauksiltaan. Täällä saa kuulla
keskustelun sirpaleita, jotka valaisevat asioita. Useimpiin raakuuksiin
ovat ihan ilmeisesti syypäitä kiihtyneet sotamiehet, joissa on vielä
siviili-ihmistä jäljellä, miehet, jotka ovat jonkunlaisessa
tulehdustilassa, Suurin osa Saksan armeijaa oli sodan alkuaikoina
oikeastaan hullaantuneita siviilihenkilöihin. Siviilihenkilöitä, jotka
tietysti olivat harjoitelleet, mutta sittenkin olivat siviilimiehiä
sielultaan. Ne olivat kunnollista, järjestyksenhaluista, siistiä ja
lainkuuliaista väkeä, joka äkkiä temmattiin juuriltaan ja singottiin
nyt oli pelkkää laajaa englantilaista leiriä. Hän täytti taulun lieassa
olevilla hevosilla, teltoilla ja harmaiksimaalatuilla vaunuilla ja asetti
etualalle Hugh'n — käsivarret paljaina ja sanko kädessä…
Hugh'n kirjeet käsittelivät vuoron perään kahta eri asiaa: toinen oli
sotataidon herättämä mielenkiinto, toinen sodankäynnin aiheuttama
vastavaikutus. "Kun on vapautunut mielenliikutuksistaan" kirjoitti
hän, "ja kun on lakannut kapinoimasta (kuten ajan oloon lakkaakin)
kaikkia kauhuja ja hävityksiä vastaan, niin alkaa tajuta, että sota on
ehdottomasti maailman parasta peliä. Eiköhän siinä olekin sodan
varsinainen voima. Eikä kunnianhimossa, julmuudessa ja muussa
sentapaisessa, kuten isä aikoinaan kirjoitti lentokirjasessaan. Nuo
seikat ovat ikäänkuin sodan puolusteena, ne heittävät sotaan
pelokkaita ja vajaamittaisia henkilöitä, mutta pääasia on siinä, että
itse asia ottaa valtoihinsa toimeliaan mielikuvituksen. Se on valtavaa
peliä. Sen sijaan että rajoituttaisiin määrättyyn kenttään ja
muutamiin harvoihin välineisiin, kuten useimmissa muissa peleissä
on laita, on koko maailma kenttänä ja saa käyttää hyväkseen mitä
mieli tekee. Saa käyttää jokaista mielikuvituksen ja keksintäkyvyn
hiukkasta, mikä sattuu miehestä löytymään. Se onkin ihmeellistä…
Mutta oikeat sotilaat eivät ole julmia. Eikä sota ole julmaa
olemukseltaan. Ainoastaan seurauksiltaan. Täällä saa kuulla
keskustelun sirpaleita, jotka valaisevat asioita. Useimpiin raakuuksiin
ovat ihan ilmeisesti syypäitä kiihtyneet sotamiehet, joissa on vielä
siviili-ihmistä jäljellä, miehet, jotka ovat jonkunlaisessa
tulehdustilassa, Suurin osa Saksan armeijaa oli sodan alkuaikoina
oikeastaan hullaantuneita siviilihenkilöihin. Siviilihenkilöitä, jotka
tietysti olivat harjoitelleet, mutta sittenkin olivat siviilimiehiä
sielultaan. Ne olivat kunnollista, järjestyksenhaluista, siistiä ja
lainkuuliaista väkeä, joka äkkiä temmattiin juuriltaan ja singottiin
mitä kaameimpiin olosuhteisiin. He tunsivat syöksyvänsä kohti
kuolemaa ja pitivät säädyllisyyttä olleena ja menneenä. He
otaksuivat, että jokaisella belgialaisella oli tykki aidan takana ja
puukko saapasvarressa. He näkivät palavia kyliä, ruumiita ja palasiksi
ruhjoutuneita ihmisiä. He elivät jonkinlaisessa painajaisunessa. He
eivät tienneet mitä tekivät. He tekivät ilkitöitä aivan samoin kuin
joskus teemme ilkitöitä unissamme…"
kuolemaa ja pitivät säädyllisyyttä olleena ja menneenä. He
otaksuivat, että jokaisella belgialaisella oli tykki aidan takana ja
puukko saapasvarressa. He näkivät palavia kyliä, ruumiita ja palasiksi
ruhjoutuneita ihmisiä. He elivät jonkinlaisessa painajaisunessa. He
eivät tienneet mitä tekivät. He tekivät ilkitöitä aivan samoin kuin
joskus teemme ilkitöitä unissamme…"
Valiten äitinsä tapaan nopeasti kantansa hän sinkosi esiin
loppuväitteensä: "Asevelvolliset ovat sodan kirouksena… Puolet
saksalaisista ja iso joukko ranskalaisia olisi pitänyt päästää
korkeintaan kymmenen peninkulman päähän taistelukentältä.
"Tuon tekevät ilmieläväksi ne päiväkirjat, joita ranskalaiset ja
englantilaiset ovat löytäneet kaatuneilta. Sinähän tiedät, että sodan
alussa jokaisen saksalaisen sotilaan tuli pitää päiväkirjaa. Oli annettu
nimenomainen määräys. Tarkoituksena oli herättää heissä
mielenkiintoa sotaa kohtaan. Niinpä kokosivatkin meikäläiset niitä
kaatuneilta ja haavoittuneilta tuhansittain… Ne auttoivat
ymmärtämään, etteivät saksalaiset oikeastaan olekaan sotilaita —
siinä mielessä kuin meikäläiset. He ovat tottelevaista, lainkuuliaista,
älykästä väkeä, joka on tähän pakotettu. Heidän täytyy pitää sotaa
jonkinlaisena romanttisena ja melodraamallisena tai moraalisena
tapahtumana tai traagillisena kohtalona. Heidän täytyy ulvoa
'Deutschland'-laulujansa tai sekoittaa Jumala asiaan. He eivät ota
sitä pelin kannalta kuten meidän miehemme.
"Minä tunnustan käyväni siihen kuin peliin. Toisinaan kadun, etten
lähtenyt Teddyn kanssa upseerikouluun, joten olisin päässyt
paremmin siihen syventymään. Minä olin liian ylimielinen tähän
sotahommaan nähden. Nyt minä uneksin upseerinvirkaa…
"Tuo päiväkirjajahti se juuri tekee sodan älyllisessä suhteessa
viehättäväksi. Kaikkea, mikä suinkin voi johtaa voittoon, on ajateltu
ja koeteltu. Saksalaiset harrastavat sielutiedettä paljoa enemmän
kuin me samoinkuin he harrastivat sotaa enemmän kuin me, mutta
he eivät näytä olevan todella eteviä siinä aineessa. Niinpä he yrittivät
saada koko miehistönsä ymmärtämään sotaa sill'aikaa kun meidän
poikaimme parvessa kaikuu 'Tipperary'. Mutta miehetpä eivät
loppuväitteensä: "Asevelvolliset ovat sodan kirouksena… Puolet
saksalaisista ja iso joukko ranskalaisia olisi pitänyt päästää
korkeintaan kymmenen peninkulman päähän taistelukentältä.
"Tuon tekevät ilmieläväksi ne päiväkirjat, joita ranskalaiset ja
englantilaiset ovat löytäneet kaatuneilta. Sinähän tiedät, että sodan
alussa jokaisen saksalaisen sotilaan tuli pitää päiväkirjaa. Oli annettu
nimenomainen määräys. Tarkoituksena oli herättää heissä
mielenkiintoa sotaa kohtaan. Niinpä kokosivatkin meikäläiset niitä
kaatuneilta ja haavoittuneilta tuhansittain… Ne auttoivat
ymmärtämään, etteivät saksalaiset oikeastaan olekaan sotilaita —
siinä mielessä kuin meikäläiset. He ovat tottelevaista, lainkuuliaista,
älykästä väkeä, joka on tähän pakotettu. Heidän täytyy pitää sotaa
jonkinlaisena romanttisena ja melodraamallisena tai moraalisena
tapahtumana tai traagillisena kohtalona. Heidän täytyy ulvoa
'Deutschland'-laulujansa tai sekoittaa Jumala asiaan. He eivät ota
sitä pelin kannalta kuten meidän miehemme.
"Minä tunnustan käyväni siihen kuin peliin. Toisinaan kadun, etten
lähtenyt Teddyn kanssa upseerikouluun, joten olisin päässyt
paremmin siihen syventymään. Minä olin liian ylimielinen tähän
sotahommaan nähden. Nyt minä uneksin upseerinvirkaa…
"Tuo päiväkirjajahti se juuri tekee sodan älyllisessä suhteessa
viehättäväksi. Kaikkea, mikä suinkin voi johtaa voittoon, on ajateltu
ja koeteltu. Saksalaiset harrastavat sielutiedettä paljoa enemmän
kuin me samoinkuin he harrastivat sotaa enemmän kuin me, mutta
he eivät näytä olevan todella eteviä siinä aineessa. Niinpä he yrittivät
saada koko miehistönsä ymmärtämään sotaa sill'aikaa kun meidän
poikaimme parvessa kaikuu 'Tipperary'. Mutta miehetpä eivät
Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
ebookbell.com
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
ebookbell.com
Download
Download Slideshow Get the original presentation fileQuick Actions
Statistics
- Views 4
- Slides 44
- Favorites 1
- Age 207 days
Related Slideshows
11
8-top-ai-courses-for-customer-support-representatives-in-2025.pptx
JeroenErne2
51 views
10
7-essential-ai-courses-for-call-center-supervisors-in-2025.pptx
JeroenErne2
49 views
13
25-essential-ai-courses-for-user-support-specialists-in-2025.pptx
JeroenErne2
39 views
11
8-essential-ai-courses-for-insurance-customer-service-representatives-in-2025.pptx
JeroenErne2
38 views
21
Know for Certain
DaveSinNM
24 views
17
PPT OPD LES 3ertt4t4tqqqe23e3e3rq2qq232.pptx
novasedanayoga46
27 views