ihmistä kohti. Herra Graham Wallas, Lontoon kouluhallinnon
puheenjohtaja, on jo uskaltanut viitata siihen että nykyinen
politiikka, jonka mukaan opettajattaret oletetaan hedelmättömiksi,
voi kyllä olla mukavaa kouluhallinnon kannalta katsoen, mutta sietää
kritiikkiä ihmisrodun kasvattamiskannalta nähden. Tämä on yhtä
hyvä esimerkki kuin mikä muu tahansa siitä kuinka liike yli-ihmistä
kohti jatkuu, huolimatta kaikesta tekopyhyydestämme. Yksi asia on
ainakin aluksi selvä. Jos nainen voi huolellisesti valitsemalla isän
lapselleen synnyttää kansalaisen, jolla on hyvät aistimet, terveet
elimet ja kunnollinen ruuansulatus, pitäisi hänelle tietysti suoda
riittävä palkkio tuosta luonnollisesta palveluksesta, jotta hän
suostuisi toisenkin kerran tekemään samoin. Olkoonpa niin että hän
itse kustantaa yrityksensä, tai lapsen isä, tai laskuja tekevä
kapitalisti, tai paikkakunnallinen hallinto, joka säätää että naiselle
pitää erityisissä olosuhteissa suoda vuoden virkavapaus täydellä
palkalla, tai keskushallitus — tuo kaikki on vallan samantekevä,
kunhan tulos on tyydyttävä.
On surullinen asia, että koska suurimmalla osalla aviopuolisoja
nykyisissä oloissa ei ole kyllin ravintoa, ei pääomaa, ei luottoa eikä
tieteellisiä eikä käytännöllisiä tietoja, joutuisivat he siinä tapauksessa
että valtio suostuisi maksamaan synnytyksistä samoin kuin se
nykyjään maksaa kuolemasta, osakeyhtiöitten haltuun, jotka
koettaisivat hankkia osinkoja aivan niinkuin tavallisessa
teollisuudessakin. Ihmissynnytysosakeyhtiökin (jota hurskaasti voisi
nimittää parannetuksi löytölasten kodiksi tai muuksi semmoiseksi)
voisi vallan hyvin, kunnollisesti johdettuna ja järjestettynä, tuottaa
parempia tuloksia kuin nykyinen riippuvaisuutemme sekalaisista
avioliitoista. Voidaan vastustaa sitä sanomalla että kun tavallinen
urakoitsija toimittaa tavaroita hallitukselle ja hallitus hylkää ne ala-
arvoisina, hylätty tavara joko myydään polkuhinnasta tai joutuu