Shanghai future modernity remade 1st Edition Anna Greenspan

Shanghai future modernity remade 1st Edition Anna Greenspan
Shanghai future modernity remade 1st Edition Anna Greenspan
Shanghai future modernity remade 1st Edition Anna Greenspan

1. Visit https://ebookultra.com to download the full version and
explore more ebooks or textbooks
Shanghai future modernity remade 1st Edition Anna
Greenspan
_____ Click the link below to download _____
https://ebookultra.com/download/shanghai-future-modernity-
remade-1st-edition-anna-greenspan/
Explore and download more ebooks or textbooks at ebookultra.com

2. Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
Dangerous Pleasures Prostitution and Modernity in
Twentieth Century Shanghai Gail Hershatter
https://ebookultra.com/download/dangerous-pleasures-prostitution-and-
modernity-in-twentieth-century-shanghai-gail-hershatter/
Frommer s Cuba 2nd ed Edition Eliot Greenspan
https://ebookultra.com/download/frommer-s-cuba-2nd-ed-edition-eliot-
greenspan/
Frommer s Costa Rica 2012 6th Edition Eliot Greenspan
https://ebookultra.com/download/frommer-s-costa-rica-2012-6th-edition-
eliot-greenspan/
Global Antisemitism a Crisis of Modernity A Crisis of
Modernity A Crisis of Modernity 1st Edition Charles Asher
Small
https://ebookultra.com/download/global-antisemitism-a-crisis-of-
modernity-a-crisis-of-modernity-a-crisis-of-modernity-1st-edition-
charles-asher-small/

3. The Age of Turbulence Adventures in a New World 1ST
Edition Alan Greenspan
https://ebookultra.com/download/the-age-of-turbulence-adventures-in-a-
new-world-1st-edition-alan-greenspan/
Marx and Modernity Key Readings and Commentary Modernity
and Society 1st Edition Robert Antonio
https://ebookultra.com/download/marx-and-modernity-key-readings-and-
commentary-modernity-and-society-1st-edition-robert-antonio/
Jin Yan The Rudolph Valentino of Shanghai Richard Meyer
https://ebookultra.com/download/jin-yan-the-rudolph-valentino-of-
shanghai-richard-meyer/
Bioactive lipids 1st Edition Anna Nicolaou
https://ebookultra.com/download/bioactive-lipids-1st-edition-anna-
nicolaou/
The Shanghai Cooperation Organization Exploring New
Horizons 1st Edition Taylor & Francis Group
https://ebookultra.com/download/the-shanghai-cooperation-organization-
exploring-new-horizons-1st-edition-taylor-francis-group/

5. Shanghai future modernity remade 1st Edition Anna
Greenspan Digital Instant Download
Author(s): Anna Greenspan
ISBN(s): 9780190206697, 0190206691
Edition: 1
File Details: PDF, 1.35 MB
Year: 2014
Language: english

8. SHANGHAI FUTURE

10. ANNA GREENSPAN
Shanghai Future
Modernity Remade
A

11. A
Oxford University Press, Inc., publishes works that further Oxford University’s
objective of excellence in research, scholarship, and education.
Oxford New York
Auckland Cape Town Dar es Salaam Hong Kong Karachi
Kuala Lumpur Madrid Melbourne Mexico City Nairobi
New Delhi Shanghai Taipei Toronto
With offices in
Argentina Austria Brazil Chile Czech Republic France Greece
Guatemala Hungary Italy Japan Poland Portugal Singapore
South Korea Switzerland Thailand Turkey Ukraine Vietnam
Copyright © 2014 Anna Greenspan
Oxford is a registered trade mark of Oxford University Press in the UK
and certain other countries.
Published by Oxford University Press, Inc
198 Madison Avenue, New York, New York 10016
Published in the United Kingdom in 2014 by C. Hurst & Co. (Publishers) Ltd.
www.oup.com
Oxford is a registered trademark of Oxford University Press
All rights reserved. No part of this publication may be reproduced,
stored in a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means,
electronic, mechanical, photocopying, recording, or otherwise,
without the prior permission of Oxford University Press.
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data is available for this title
Anna Greenspan
Shanghai Future
Modernity Remade
ISBN 978-0-19-020-669-7 (paperback)
978-0-19-020-668-0 (hardback)
Printed in India
on Acid-Free Paper

12. To Max and Zoe, my future.

14. vii
CONTENTS
Acknowledgements ix
Preface xi
Introduction 1
PART I
1. Master and Disciple& 17
2. The Road Versus the Street& 29
3. The Power of Spectacle& 53
PART 2
4. Gothic Futurism& 69
5. Created in China& 87
6. Neo-haipai& 111
PART 3
7. Dreams from the Edges& 131
8. The Floating City& 155
9. Shadow Markets& 181
Conclusion 207
Notes 211
Index 237

16. ix
Acknowledgements
The idea for this book came many years ago while standing in the Toronto
subway, engaged in a conversation about Shanghai with my brother Jeremy
Greenspan. So, my first thanks go to my family in Canada who are both my
support as well as my inspiration.
 Much of the writing and research for this book took place in conjunction
with my course ‘Shanghai: Global Connections’, which I have taught at
NYU Shanghai since 2009 when first invited by Mingzheng Shi, whom I
warmly thank for his welcome of me to NYU, and for his leadership which
helped establish the Shanghai Studies Society and make the NYU Shanghai
Study Away Site such a supportive and stimulating environment. In addition,
I am grateful to Diane Geng and Joyce Ge for their amazing administrative
support over the years, to Lisa Weir for help getting that first ‘Global
Connections’ off the ground, and to all the wonderful students who have
taken the course since it first launched. I also want to thank some of my
long-term colleagues who have contributed to my knowledge of the city:
David Perry, Duncan Hewitt, Dan Guttman, Jianjun Zhang, Barbara
Edelson, Andrew Field and, especially, Shaoyi Sun. I would like to express
my gratitude to some of the faculty and administrators at the newly launched
NYU Shanghai portal site who have been particularly supportive of my
work: Lucia Pierce, Joanna Waley-Cohen, John Robertson, Marianne Petit
and Matthew Belanger. Finally, at NYU Shanghai, I am especially thankful
to my colleagues and friends Amy Goldman and Francesca Tarocco, who
enrich both my work and my life.
 A host of people in Shanghai assisted me in various ways. To them, too, I
would like to express my gratitude. From an early stage of the writing pro-
cess fellow writers Sara Naumann and Kathryn Pauli offered encourage-
ment, advice, and sometimes much needed breaks. Xinlei Wang helped with

17. ACKNOWLEDGEMENTS
x
many of the early interviews. A number of old Shanghailanders—Anne
Warr, Peter Hibbard and the late Michelle Blumenthal—led me on explora-
tions of their beloved city. More recently, I have learnt much from walks and
rides around town with Clare Jacobson. My insights into Shanghai were
tested and improved from many long, enjoyable conversations with Chen
Weihua (and our fellow diners Barry Porter and Jenny Laing-Peach), Vivian
Shi and her family, Ding Haijiao, Xiong Wei and Chen Hangfeng. Rebecca
Catching is my guide to the two most important aspects of city life: art and
food. I am also deeply indebted to her for introducing me to a network of
amazing women, all of whom have taught me much about Shanghai: Lisa
Movius, Mary Bergstrom, Mara Hvistendahl, Christina Shmigel and Monika
Lin, who helped design this book’s cover. Also in Shanghai, I wish to thank
the fellow founders of Hacked Matter, David Li and Silvia Lindtner, who are
pushing my thoughts of the future onto new ground.
 This book owes much to a number of frequent visitors who have helped
me think and see the city in new ways. I have especially enjoyed my photo-
graphic tours with Tong Lam, research explorations with Xin Gu, and stimu-
lating conversations with Justin O’Connor and James Farrer. My ideas have
been tuned and reconfigured by intense and stimulating conversations with
Steve Goodman, Peggy Rawes and Suzanne Livingston whenever they pass
through town. I am particularly indebted to Jeffrey Wasserstrom and wish to
thank him for his friendship and his scholarship on Shanghai’s past as well
as its future.
 To some dear friends old and new who have fed the writing of this book
in one way or another, I also wish to extend my thanks: Michelle Murphy,
Matt Price, Deepti Gupta, Beth Chichakian, Laura Turcotte, Nunzia
Carbone, Valerie Ransom, Suzanne Freeman, and Nuong Tran.
 I owe most, as always, to Nick Land. Thank you for the adventure.

18. xi
PREFACE
THE FUTURE IS NOT DATED
Is Shanghai the twenty-first century’s New York?
1
Shanghai World Expo 2010
Upon entering the auditorium of the Shanghai Automotive Industry
Corporation-General Motors (SAIC-GM) pavilion, visitors were strapped
into moving seats. The main show took place on a wraparound screen and
the combined technologies created a flyover effect. The story was painfully
schmaltzy, but it served only as a backdrop. The central attraction was a
depiction of the city twenty years in the future. The portrayal of Shanghai in
2030 had none of the looming horrors that come from China’s massive
automobile boom. Congestion, pollution, accidents have all been eliminated.
Instead, future citizens float through a vast sci-fi cityscape of spectacular
skyscrapers and highway overpasses in intelligent, battery-powered pods.
There is no need to drive and passengers spend their journeys interacting
with the giant windowpane, which functions as a networked, holographic
screen. Outside the view is of green parks, blue skies, clean beaches and
giant wind farms. The pods approach their final destination and enter great
external elevators that traverse the city’s towers on both the vertical and
horizontal plane. After depositing their ‘drivers’ at the entrance to their sky-
pads, the pods steer themselves into parking positions on giant wheel land-
ing stations, which then roll off out of view.
 The SAIC-GM pavilion shows a world that will not arrive for decades,
but its futurism is rooted in the past. What was on view at Shanghai’s Expo
2010 was explicitly designed to recall GM’s wildly popular ‘Futurama’

19. PREFACE
xii
pavilion at the New York World Fair of 1939. Like its Shanghai counter-
point, the central feature of ‘Futurama’ was a ride depicting a world that was
twenty years away. Visitors were invited to ‘travel into the future’ and take
a glimpse at the ‘greater and better world of tomorrow that we in America
are building today’. Once buckled into their seats they were treated to a
detailed diorama that portrayed the ‘Wondrous World of 1960’. The model
featured farms ‘made efficient by scientific progress’, amusement parks and
the ‘great highways and motorways of the future’ that connected rural life to
urban civilisation. The radically zoned city, governed by what the voiceover
described as ‘modern and efficient city planning’, consisted of ‘beautiful
landscaped parks around the banks of the river’, elevated pavements and
‘quarter mile high skyscraper towers equipped with landing decks for heli-
copters and autogyros’. When the ride was over, guests were given a blue
and white button that read: ‘I have seen the future’.
 The theme of the 1939 fair was ‘The World of Tomorrow’. Today, few
traces of it remain. Yet, while time has erased all physical evidence, GM’s
Futurama pavilion has re-emerged in cyberspace. The video of the
‘Wondrous World of 1960’ is now available on YouTube.
2
It is a dramatic
testament to how far yesterday’s futurism has slipped away. Click play and
a syrupy father-knows-best narration captures the explicit ideology of the
times. We are making ‘progress on all the highways of improvement’, it
exalts. ‘Mentally and physically we are progressing towards new horizons’,
it continues in a voice emboldened with all the confidence of the age. ‘Man
continuously strives to replace the old with the new … We are heading
towards a future that can be imagined, shaped and continues to get better.’
3
 Today, in the developed world at least, this progressive optimism strikes
many as archaic, absurd and shockingly naïve. It is not so much that GM’s
vision of the 1960s is outmoded—after all the Futurama pavilion foreshad-
owed the immensely transformative US interstate highway system, which
was built under Eisenhower in the mid-1950s, a couple of decades after it
was first presented at the World Fair. Rather, it is the spirit of futurism itself
that seems so remarkably out of date. The progressive presumptions embod-
ied by Futurama induce-—together with images of jetpacks and robot
maids—a wistful, tragi-comic nostalgia for a future that never arrived.
Autogyros, in particular, seem to taunt us as a broken promise. ‘Where are
the flying cars?’ ask writers disappointed by the dreams left unfulfilled.
4
‘A
rich legacy of failed predictions has accumulated over a century (or more)
of science fiction, futurology and popular expectations of progress, covering
topics from space colonisation, undersea cities, extravagant urban designs,

20. PREFACE
xiii
advanced transportation systems, humanoid domestic robots and ray-guns,
to jumpsuit clothing and meal pills,’
5
writes Nick Land in his blog on
Shanghai time.
6
This apparent gap between what is and what we once
thought might be has left us wracked with doubt about the world to come.
‘We don’t have the same relation to progress as we used to,’ claims author
Michael Specter. ‘We talk about it ambivalently. We talk about it with ironic
little quotes around it—“progress”.’
7
In our cynical, postmodern age, ‘retro-
futurism’ is the only form of futurism that survives.
‘Touch the Future’
8
Everything new in Shanghai was produced in the past two decades.
Residents have been forced to adapt to massive, high-speed urban change.
In my own time here, since 2002, I have witnessed, in addition to the fre-
quent churn of shops, restaurants and bars, the emergence of parks, sky-
scrapers, and multiple subway lines—all this in my neighbourhood alone.
The long-standing joke that the construction crane is the national ‘bird’ of
China arises out of the enormous mutations that have been occurring in the
urban landscape of Shanghai. ‘The speed and efficiency with which the
Communist authorities would move Shanghai from mothballed relic of the
past to stunning vision of the future would rattle the world,’ writes Daniel
Brook, author of A History of Future Cities. ‘In just 20 years, the city’s
people would go from commuting to run-down factories by bicycle to riding
to the city’s new international airport on the fastest train on earth. Makeshift
huts would be replaced by a high-rise cityscape boasting more skyscrapers
than Manhattan.”
9
Shanghai, remarks designer Greg Yager, ‘is the greatest
transformation of a piece of earth in history’.
10
 Still, the intensity of urban redevelopment that occurred in the lead up to
Expo astounded even those who have grown accustomed to Shanghai’s
rapid-fire pace. In the run up to Expo 2010 the entire city got a spruce up.
Teams of migrant workers were everywhere—hanging from ladders, dan-
gling from ropes. Brick by brick, they replaced almost every sidewalk,
painted almost every wall and fence, recovered every grid, retouched every
façade. Along the iconic Bund, lanes of traffic were buried and a dozen
historic buildings were restored. The subway underwent an astonishingly
vast expansion. Everywhere you looked transport hubs, super-towers and
parks seemed to magically appear. True to Shanghai style, the 2010 World
Expo dwarfed all other World Fairs in every conceivable way. It had an
unprecedented budget, the largest area, the most participants and—at over

21. PREFACE
xiv
seventy million people—the biggest audience. Its clear and conscious aim
was to reanimate the World Fairs of a previous age. In hosting the 2010
World Expo, Shanghai deliberately sought to revive the progressive opti-
mism of an earlier age.
 Outside Shanghai, however, few had even heard of Expo. Fewer still
believed it had any importance. Don’t World Fairs with their overt celebra-
tion of modernism, science and technological progress belong to the past?
Isn’t the dream of a future metropolis over? ‘Hosting the World Expo with
grand pavilions and futuristic displays, Shanghai can barely contain its brim-
ming pride,’ wrote scholars Jeffrey Wasserstrom and Maura Cunningham in
an article comparing the World Expo with the Beijing Olympics of 2008.
‘But for all the razzle-dazzle, the Chinese government must feel some disap-
pointment that this “second Olympics” is barely registering in world opin-
ion.’
11
World Fairs have long ago ‘been consigned to the toy box of history’,
concurs futurist philosopher Virginia Postrel. ‘Like Space Food Sticks and
Jonny Quest, they are fondly remembered—at least by those over 50—but
a bit ridiculous.’
12
Patti Waldmeir in an article for the Financial Times
expressed the same sentiment with a question. ‘Is the [Shanghai] Expo about
imagining the future, or just redreaming the past?’
13
 There is, then, a widespread belief that Shanghai’s attempts to fashion a
‘World of Tomorrow’ are an ironic testament to the city’s backwardness.
Rather than forging ahead, beyond the realm of the known, Shanghai is
simply recapitulating a previous era, destined to repeat a process that else-
where, has already played itself out. Modernity, writes the scholar Ananya
Roy ‘is too often interpreted as emerging from the West and spreading to the
rest. So it is with urbanism. It is thus that the modernity and globality of
Southern cities is studied in the valence of surprise and dismay; they are
seen to be weak copies of a Western urbanism.’
14
 According to this line of thought, as China follows the well-laid path of
development, it will eventually outgrow its naïve faith in the future—just as
the Western world has done. Shanghai’s dreams of building the City of
Tomorrow will thus traverse a predictable and well-travelled course. ‘The
Chinese’, writes Postrel in a post entitled ‘The Lost Glamour of the World’s
Fairs’, ‘can’t figure out why we don’t love their World’s Fair. They’ll
learn.’
15
 This idea, however, that Shanghai’s present is based on mimicry; that its
current futurism is inevitably reminiscent of the past; that its attempts to
press ahead only reveal the fact that it still lies far behind implies, as we will
see, a very particular understanding of both the future and of time. Most

22. PREFACE
xv
fundamentally, it
entails thinking of the future relatively, as a specific place
on a line; a point that lies ahead of us in time. This book questions this
notion of temporality and argues that Shanghai’s continuing rise involves an
alternative to this, now dominant, form of time-consciousness. Shanghai’s
ambition—to emerge as the great metropolis of the twenty-first century—
requires not only that it impact what is in the future but also, more funda-
mentally, that it transform the very idea of what the future might mean.
 Historically, modern time was produced through a synthesis of clock and
calendar. The first of these technologies, the mechanical clock, served to
sever time from the events that occurred inside it. Clocks unhinged tempo-
rality from the movements of the planets and the cyclic repetition of seasons
upon which traditional time-consciousness was based. With the invention
and subsequent dissemination of the clock, time was released from its
implicit spatial bias and became empty of all qualitative distinctions. Time,
thus, became pure, absolute duration, conforming perfectly, as Nick Land
has written ‘to its mathematical idealization (as the real number line)’.
16
 Clocks were invented in China in the eleventh century but their true
power was not unleashed until three hundred years later when the technol-
ogy was rediscovered in Europe. As a result of this tremendously powerful
historical contingency, the pure, empty and abstract method of subdividing
minutes and hours (clock time) was fused with the Gregorian calendar when
it came to counting the days. The time of modernity thus became intertwined
with the Christian calendar. The Gregorian calendar originated in 1582, at
the dawn of capitalism, when Pope Gregory XIII introduced modifications
into the Julian calendar. It was adopted by the protestant German states in
1699, England and its colonies in 1752, Sweden and Japan in 1873, and
China in 1912. Today, Pope Gregory’s calendric reforms have become the
basis for an unchallenged time marker that has spread across the world and
the Gregorian calendar is now considered to be the (almost) undisputed
calendar of globalisation. ‘It is an intriguing and ineluctable paradox of
globalized modernity,’ continues Land in a blog post entitled ‘Calendric
Dominion’, ‘that its approximation to universality remains fundamentally
structured by ethno-geographical peculiarities of a distinctly pre-modern
type’.
17
A culture’s rhythms, history and aspirations are rooted in their cal-
endars. This is why calendars have always been so important to both rulers
and revolutionary groups. Calendars are the surest means through which a
culture can separate itself both from their immediate past and from their
existing surroundings. Thus, calendric change has frequently been recog-

23. PREFACE
xvi
nised as a culture’s first and most crucial step in establishing their autonomy
and solidifying their traditions. As author William Burroughs noted, if you
want to change a culture, you have to change its calendar.
 The numeracy of the Gregorian calendar (particularly the lack of a year
zero), and the rituals and rhythms that are embedded in its count, fix modern
time within a very particular cultural matrix. At its core, this culture is
shaped by the idea of temporal progression. The Judeo-Christian tradition
has a built-in eschatology. Time itself is infused with a forward momentum
and a strong directional pull. Following the scholar Norman Cohn, we can
trace the ancient roots of this sense of evolutionary time to Zoroaster, who
broke from an older temporal mode, which was governed by an ongoing and
unresolvable struggle between the forces of chaos and order. Zoroaster,
claims Cohn, introduced the conception of ‘time advancing towards a single,
final consummation through incessant conflict, towards a conflictless state’.
18

After Zoroaster, not only history, but time itself could be viewed as pro-
gressing towards a final destination. Within this eschatological time-con-
sciousness, the future became synonymous with a point waiting for us on the
road up ahead. The revolutionary shift in time, which began with Zoroaster,
was inherited by the culture of ancient Greece (note the progressive advance
towards civilisation inherent in the Theogony or the Oresteia for example).
It was also adopted, and, ultimately strengthened, by monotheistic traditions.
This progressive understanding of a time encoded with both a beginning and
an end has been enormously influential and its impact is still felt today. From
Marxism ‘with its quasi-millenarian elements’,
19
to the utopian visions of the
City of Tomorrow, modernity, and the futurism it invokes, still largely
expresses this same conception of time.
 Western culture has thus been exceedingly effective at coding modern
time with its own cultural narratives. It has been terrifically successful at
branding modernity its own. Indeed, many of China’s most enthusiastic
modernisers—from the intelligentsia of the May Fourth movement, through
the Marxist revolutionaries, to the technocratic planners of today—have
largely accepted this narrative, advocating that China rid itself of its back-
ward traditions and adopt a forward-looking chronology.
 This book maintains that Shanghai futurism ultimately depends on break-
ing free from this now common assumption about the nature of time. It
senses in contemporary Shanghai the possibility of an altogether different
future that is not relative but rather real and absolute. This absolute futurism
does not belong to linear history. It is not a temporal destination that can be
defined relationally. Rather, the absolute future exists today precisely as it

24. PREFACE
xvii
has existed before, as an atemporal presence, a virtual realm that ‘infuses the
present retroactively with its effects’.
20
Viewed in this manner, Shanghai’s
recollection of yesterday’s modernity is not being driven by a compulsion to
repeat. Rather, the city is attempting to reanimate a lost futurism that is just
as unpredictable today as it was in the past. What will ultimately emerge is
impossible to predict, plan or project, since, by definition, it is utterly
unforeseen. We do not yet know what China’s most future-oriented city will
be like or what future this city will create.
The world of tomorrow
In order to map the city of the future as it returns in a new time and place,
we must first examine its disappearance. What happened to the futurism of
the recent past? How did the idea of a relative future become so discredited?
Why, today, is the World of Tomorrow so firmly identified with an era now
gone by?
 The 1939 World Fair was built on the site of an old ash heap in Flushing
Meadows, Queens, New York. The entire site, the largest ever used for a
World Fair, was cleaned up and paved over. By the time the Fair opened all
traces of industrial wreckage were cleared away and the site had been neatly
divided into colour-coded sections each with its own theme. The Fair’s
architecture provided a grand showcase of this peak moment of modernity,
combining Streamlined Moderne, examples of what would later be known
as Art Deco, as well as the still-rising International Style.
 The most prominent structures—the key symbols of the Fair—were a
gleaming white tower and dome, named in the imaginative spirit of the age,
the ‘Trylon’ and the ‘Perisphere’. Visitors entered the giant dome through
the largest escalator ever built. Inside was the Expo’s second most popular
exhibit, ‘Democracity’, a diorama of a utopian metropolis circa 2039.
 The spirit of frenzied optimism was most dramatically embodied by the
‘Westinghouse Time Capsule’ which consisted of a tube filled with cultural
objects—everything from Einstein’s writings to a Mickey Mouse watch—
that was sealed and buried underground, where it was meant to remain for
5000 years, at which time it would be dug up and studied by future histori-
ans. This cultural impulse to predict a world thousands of years away con-
verged with the growing popularity of science fiction as a cultural form. The
First World Science Fiction conference, which was attended by such notable
writers as Isaac Asimov and Ray Bradbury, took place in conjunction with
New York’s 1939 World Fair.

25. PREFACE
xviii
 Alongside this fantastic speculation were displays of technological inno-
vations that would shape everyday life in the twentieth century. Nylon, 3D
movies and fluorescent light were all introduced at the Fair. Inside the
Carrier Corporation’s ‘Eskimo Igloo of Tomorrow’ many visitors had their
first experience of air conditioning. The Westinghouse pavilion, in addition
to their regular demonstrations of ‘Electro the Motor Man’, featured compe-
titions between ‘Ms. Drudge’ who washed dishes by hand the old-fashioned
way and ‘Ms. Modern’ who used the new modern convenience of the wash-
ing machine. President Franklin Roosevelt’s opening address was the first
mass event to be broadcast on television. ‘The eyes of the United States,’ he
told the world, ‘are fixed on the future.’
21
 This celebration of the future was intrinsic to the spirit of the Fair, which,
since its inception with the Great Exhibition of 1851 had always been a
festival of global modernity. In the beginning, at the end of the nineteenth
and early twentieth century, World Expositions were massive, momentous
events. In an era before television they were the most important of global
spectacles by far. The Exhibitions far overshadowed the Olympics, for
example, and in fact, both at the turn of the century in Paris and in St Louis
in 1904, the Olympics were just an auxiliary performance to the World Fair.
 The Fair began as a giant trade show, initially designed to celebrate the
modern wonders of the world. Many of the greatest technological achieve-
ments including the steam engine, the elevator, the typewriter, telephones,
films and robots were first exhibited at Expo. Charlotte Bronte, after visiting
the Crystal Palace, which housed the Great Exhibition of 1851, expressed
the widespread awe that visitors experienced:
Its grandeur does not consist in one thing, but in the unique assemblage of all things.
Whatever human industry has created you find there, from the great compartments
filled with railway engines and boilers, with mill machinery in full work, with splen-
did carriages of all kinds, with harness of every description, to the glass-covered and
velvet-spread stands loaded with the most gorgeous work of the goldsmith and sil-
versmith, and the carefully guarded caskets full of real diamonds and pearls worth
hundreds of thousands of pounds. It may be called a bazaar or a fair, but it is such a
bazaar or fair as Eastern genii might have created. It seems as if only magic could
have gathered this mass of wealth from the ends of the earth—as if none but super-
natural hands could have arranged it thus, with such a blaze and contrast of colours
and marvellous power of effect.
22
 For cities like London, Paris and New York, playing host to these events,
commonly considered the timekeepers of progress, was a crucial contribu-
tion as well as a pivotal rite of passage to their status as global cities.

26. Other documents randomly have
different content

27. huudon jälkeen Harmaa Hukka pujahti takaisin rannan yli ulottuvan
pensaikon reunaan ja makasi jokeen päin kääntyneenä.
Hän joutui oudon kauhun valtaan. Hän oli tottunut pimeyteen,
mutta ei ollut ennen milloinkaan ollut yksin tässä pimeydessä. Aina
hänellä oli ollut Kazanin läsnäolo turvana. Hän kuuli metsäkanan
houkutusäänen jonkun metrin päästä pensaikosta, ja nyt se kaikui
hänen korviinsa kuin toisesta maailmasta tulleena. Multahiiri mennä
kahisi ruohikossa ihan hänen etukäpäliensä editse, ja hän tavoitti sitä
ja puraisi hampaillaan kiveen. Hänen hartialihaksensa vavahtelivat
hirveästi, ja hän vapisi kuin purevan pakkasen kynsissä. Häntä
kammotti pimeys, joka riisti häneltä maailman, ja käpälillään hän
hieroi suljettuja silmiään, ikäänkuin olisi pystynyt ne avaamaan
näkeviksi.
Aikaisin iltapäivällä hän vaelsi takaisin tasangolle. Se tuntui
erilaiselta. Se pelotti häntä, ja pian hän palasi rantaan, ja painautui
maahan sen puun alle, missä Kazan oli maannut. Täällä ei niin kovin
pelottanut. Kazanin haju tuntui väkevänä hänen ympärillään. Tunnin
ajan hän makasi liikahtamatta, nojaten päätänsä Kazanin karvoista
ja verestä tahmaiseen nuijaan. Yö tapasi hänet vielä siellä. Ja kun
kuu ja tähdet ilmestyivät, ryömi hän siihen syvennykseen, jonka
Kazanin ruumis oli tehnyt puun alle valkeaan hietaan.
Aamun sarastaessa hän meni joen partaalle juomaan. Hän ei
nähnyt, että päivä oli melkein yhtä pimeä kuin yö, ja että
mustanharmaalla taivaalla uinui uhkaava rajuilma. Mutta hän haisti
sen läheisyyden sakeasta ilmasta ja tunsi tiheän pilvenvaipan kera
lounaasta vyöryvän ukkosen polvekkeiset salamanvälähdykset.
Etäinen ukkosenjyrinä kävi kovemmaksi, ja hän kyyristyi taas puun
alle. Tuntikausia myrsky raivosi hänen yllään, ja sade valui virtanaan.

28. Kun se oli tauonnut, hiipi hän esiin suojapaikastaan kuin piestynä.
Turhaan hän etsi vielä viimeistä hajua Kazanista. Nuija oli
huuhtoutunut puhtaaksi. Jälleen oli hiekka valkeaa siinä, missä
Kazanin veri oli sitä punannut. Puun allakaan ei ollut mitään merkkiä
toverista.
Tähän asti oli ainoastaan yksinäisyyden kauhu ympäröivässä
haudanpimeydessä vaivannut Harmaata Hukkaa. Iltapäivällä tuli
nälkä, ja se hänet karkoitti hiekkasärkältä. Hän lähti takaisin
kentälle. Kymmenisen kertaa hän vainusi riistaa, mutta joka kerta se
pääsi häneltä pakoon. Multahiirikin, jonka hän vainusi erään juuren
alta ja kaivoi esiin käpälillään, livahti hänen hampaistaan.
Kolmekymmentäkuusi tuntia sitä ennen olivat Kazan ja Harmaa
Hukka jättäneet puolet viime saaliistaan mailin tai parin päähän
kauemmas tasangolle. Saalis oli iso nummikaniini ja Harmaa Hukka
kääntyi sinne päin. Hän ei kaivannut näköä sitä löytääkseen.
Hänessä oli kehittynyt huippuunsa eläinkunnan kuudes aisti —
paikallisaisti, ja suoraan kuin kyyhkynen olisi suunnannut lentoaan
hän viiletti pensaitten halki siihen kohtaan, jonne he olivat kaniinin
piilottaneet. Mutta jokin valkea kettu oli ennättänyt ennen häntä, ja
hän tapasi vain karva- ja nahkatukkoja hajallaan. Mitä oli jäänyt
ketulta, sen olivat hirvilinnut ja pensasnärhit vieneet muassaan.
Nälkäisenä Harmaa Hukka palasi joelle.
Sen yön hän taas nukkui siinä, missä Kazan oli maannut, ja
kolmasti hän vastausta saamatta kutsui toveria. Sakea kaste
laskeutui maahan ja liotti pois Kazanin viimeisenkin hajun valkeasta
hiedasta. Mutta kaksi päivää hän vieläkin viipyi kapealla
rantakaistaleella. Neljäntenä päivänä hänen nälkänsä kiihtyi niin
kovaksi, että hän jyrsi kuorta pajupensaista. Sinä päivänä hän teki

29. erään keksinnön. Juodessaan hän herkkätuntoisella kuonollaan
kosketti veden reunassa johonkin liukkaaseen, mikä tuoksui vähän
lihalta. Se oli pohjoisten jokien isoja simpukoita. Hän harasi sen
käpälillään rannalle ja haisteli kovaa kuorta. Sitten hän murskasi sen
hampaillaan. Makeampaa lihaa kuin mitä siitä tapasi hän ei ollut
koskaan maistanut, ja hän alkoi pyydystää uusia simpukoita. Hän
löysi niitä paljon ja söi, kunnes ei enää ollut nälkä.
Kolme päivää hän vielä viipyi rannalla. Ja silloin hänelle eräänä
yönä tuli kutsu. Se pani hänet värähtämään uudesta, oudosta
kiihtymyksestä — jostakin uuden toivon tapaisesta, ja hän
juoksenteli kuutamossa hermostuneesti edestakaisin pitkin kiiltävää
hietakaistaletta, kääntyen milloin pohjoiseen, milloin etelään ja sitten
itään ja länteen — pää pystyssä, kuunnellen, ikäänkuin olisi
lauhkeassa yötuulessa yrittänyt määrätä, mistä päin ihmeellisen
äänen kuiskaava houkutus tuli. Ja mitä hyvänsä se oli, se tuli kaakon
puolelta. Siellä — aution nummen takana, kaukana pohjoisen
hirsimetsän toisella puolella — oli koti. Ja siellä kaukaa hän
eläimellisen vaistonsa nojalla uskoi tapaavansa Kazanin. Kutsu ei
tullut heidän vanhasta tuulenkaadostaan rämeiköltä, vaan sen takaa,
ja välähtävänä näkynä tunkeutui hänen sokeutensa läpi korkealle
kohoavan Sun Rockin ja sen huipulle vievän kiemurtelevan polun
kuva. Siellä oli sokeus tullut. Siellä oli päivä päättynyt ja ikuinen yö
alkanut. Ja siellä hän oli täyttänyt äidinvelvollisuutensa esikoisiaan
kohtaan. Luonto oli painanut nämä seikat niin lujasti hänen
muistiinsa, etteivät ne milloinkaan voineet hälvetä, ja kun hän kuuli
kutsun, tuli se siitä päiväpaisteisesta maailmasta, jossa hän viimeksi
oli kokenut valoa ja elämää ja viimeksi nähnyt kuun ja tähdet ja yön
siniset pilvet.

30. Ja tähän kutsuun hän vastasi jättämällä sikseen joen ruokineen —
ja lähtemällä pimeyttä ja nälkää kohti, pelkäämättä enää kuolemaa
tai sen maailman tyhjyyttä, jota hän ei kyennyt näkemään; sillä
edessään, kahdensadan mailin päässä, hän selvästi näki Sun Rockin,
kiemurtelevan polun, kahden ison kallion välissä esikoistensa
synnyinsijan — ja Kazanin!

31. XXV
SANDY McTRIGGERIN LOPPU
Kuusikymmentä mailia pohjoisempana lojui Kazan hienon
teräsketjunsa päähän sidottuna, katsellen kuinka pikku professori
McGill sekoitteli sankoon talia ja leseitä. Kymmenkunnan metrin
päässä hänestä makasi iso tanskalainen, suunnattomat leuat
kuolaisina harvinaisen herkkuaterian esimausta. Hän näytti
mielihyvän merkkejä, kun McGill lähestyi mukanaan kipollinen tätä
sekoitusta, ja kun hän sitä hotki avaraan kitaansa, silitteli tyyni,
sinisilmäinen ja harmahtavan vaaleatukkainen mies pelkäämättä
hänen selkäänsä.
Mutta Kazaniin päin kääntyessään hän käyttäytyi toisin. Hänen
liikkeensä olivat hyvin varovaiset, ja kuitenkin hänen silmänsä ja
huulensa hymyilivät, eikä hän mitenkään ilmaissut susikoiralle
pelkoaan, jos sitä voikaan peloksi sanoa.
Pikku professori, joka oleskeli pohjolassa Smithson-opiston
lähettämänä, oli viettänyt kolmanneksen elämästään koirien parissa.
Hän rakasti ja ymmärsi niitä. Hän oli julkaissut aikakauskirjoissa
koirien älystä joukon tutkielmia, jotka olivat herättäneet laajalti

32. huomiota luonnontutkijain kesken. Tärkeimpänä vaikuttimena siihen,
että hän oli ostanut Kazanin ja ison tanskalaisen, oli juuri hänen
rakkautensa koiriin ja se, että hän ymmärsi niitä paremmin kuin
useimmat muut. Häntä oli ilahduttanut noiden kahden uljaan
eläimen kieltäytyminen toisiaan tappamasta kolmensadan ihmisen
huviksi, jotka olivat kokoontuneet taistelua katsomaan. Hän oli jo
suunnitellut kirjoitusta tämän tapahtuman johdosta. Sandy oli
hänelle kertonut Kazanin vangitsemisesta ja Harmaasta Hukasta,
hänen villistä puolisostaan, ja professori oli tehnyt hänelle
lukemattomia kysymyksiä.
Joka päivä hän kuitenkin ihmetteli Kazania yhä enemmän. Mikään
ystävällisyys hänen puoleltaan ei herättänyt vastaavaa välkettä
Kazanin silmissä. Kertaakaan Kazan ei osoittanut haluavansa ruveta
ystäväksi. Mutta hän ei kuitenkaan ärissyt McGillille eikä tavoittanut
hänen käsiään, kun ne tulivat ulottuville.
Hyvin usein saapui Sandy McTrigger sille pikku majalle, jossa
McGill asui, ja kolmasti Kazan loikkasi ketjunsa päähän asti
päästäkseen häneen käsiksi, ja valkeat torahampaat välkkyivät niin
kauan kuin Sandy oli näkyvissä. McGillin kanssa yksin ollessaan
Kazan oli rauhallinen. Jokin ilmaisi hänelle, että McGill oli saapunut
ystävänä sinä iltana, jolloin hän ja iso tanskalainen seisoivat hartiat
yhdessä teurastuskopiksi kyhätyssä häkissä. Eläimellisen sydämensä
jossakin kaukaisessa sopukassa hän piti McGilliä erillään muista
miehistä eikä tuntenut vähintäkään halua tehdä sille pahaa. Hän sieti
professoria, mutta ei osoittanut kiintymystä, joka sensijaan isossa
tanskalaisessa yhä vahvistui. Tämä ilmiö hämmästytti McGilliä. Hän
ei ollut milloinkaan tavannut koiraa, jota ei ollut saanut itseensä
suostumaan.

33. Tänään hän pani talin ja leseet Kazanin eteen, ja hymyn sijaan tuli
hänen kasvoilleen hämmästyksen ilme. Kazanin huulet olivat äkkiä
vetäytyneet irviin. Vihainen ärinä kuului syvältä hänen kurkustaan.
Selkäkarvat nousivat pystyyn. Lihakset vavahtelivat. Vaistomaisesti
professori kääntyi. Sandy McTrigger oli hiljaa ilmestynyt hänen
taakseen, tylyillä kasvoillaan irvistys, Kazania katsellessaan.
"Se on hupsua hommaa, jos koettaa saavuttaa tuon suosiota",
sanoi hän. Sitten hän lisäsi, samalla kun silmiin äkkiä ilmestyi
harrastuksen välke: "Milloinkas lähdette matkalle?"
"Ensi pakkasella", vastasi McGill. "Se saisi jo pian tulla. Minun
pitäisi lokakuun alussa tavata kersantti Conroy joukkueineen Fond du
Lacissa."
"Ja te menette Fond du Laciin asti — yksin?" uteli Sandy. "Miksette
ota opasta?"
Pikku professori myhäili hiljaa.
"Mitä varten?" kysyi hän. "Minä olen kymmenisen kertaa kulkenut
pitkin Athabascan vesireittejä ja tunnen tien yhtä hyvin kuin
Broadwayn. Sitäpaitsi pidän yksinolosta. Eikä matka ole kovin
rasittava, kun kaikki virrat juoksevat pohjoiseen ja itään."
Sandy tarkasteli tanskalaista koiraa selin McGilliin. Hetkeksi
ilmestyi hänen silmiinsä riemun välähdys.
"Otatteko koirat mukaan?"
"Otan."
Sandy sytytti piippunsa ja jutteli kuin olisi ollut kovin utelias.

34. "Varmaankin ne tulevat aika kalliiksi, tuommoiset retket, vai mitä?"
"Viimeinen maksoi noin seitsemäntuhatta dollaria. Tämä tulee
maksamaan viisi", sanoi McGill.
"Juukeli!" mutisi Sandy. "Ja kaikkia noita rahoja te pidätte
mukananne! Ettekö pelkää — että voisi mitään tapahtua?"
Pikku professori katseli nyt muualle. Hänen kasvojensa ja
eleittensä huolettomuus hävisi. Hänen sinisilmänsä kävivät hiukan
tummemmiksi. Tuima hymy, jota Sandy ei nähnyt, väreili hetkisen
hänen suupielissään. Sitten hän kääntyi ja nauroi.
"Minä nukun kovin herkästi", sanoi hän. "Askelkin herättää minut
yöllä. Minä havahdun ihmisen hengityksestäkin, kun päätän olla
varovainen. Ja sitäpaitsi —" Hän veti taskustaan siniteräksisen
Savage-revolverin. "Minä osaan käsitellä tätä." Hän osoitti majan
seinässä nystyrää. "Katsokaa", sanoi hän. Viisi kertaa hän laukaisi
kahdenkymmenen askeleen päästä, ja kun Sandy meni
tarkastamaan nystyrää, pääsi häneltä huudahdus. Nystyrän sijaan oli
tullut yhtenäinen, monihampainen reikä.
"Mainiota", sanoi hän. "Useimmat miehet eivät luodikollakaan
ampuisi paremmin."
Kun Sandy oli lähtenyt, katseli McGill hänen jälkeensä epäilyksen
välke silmissään ja hymyili omituisesti. Sitten hän kääntyi Kazaniin
päin.
"Uskon, että sinä olet arvioinut hänet suunnilleen oikein, vanha
veitikka", sanoi hän naurahtaen. "Enpä soimaa sinua paljonkaan,
vaikka haluat karata hänen kurkkuunsa. Ehkä —"

35. Hän pisti molemmat kädet syvälle taskuihinsa ja meni sisälle
majaan. Kazan antoi päänsä painua etukäpäliensä väliin ja makasi
hiljaa, silmät apoauki. Oli myöhäinen iltapäivä, syyskuun alussa, ja
joka yö toi nyt syksyn ensimmäisiä kylmiä viimoja. Kazan katseli
auringon viimeistä hehkua, sen kalvetessa eteläisellä taivaalla.
Pimeys seurasi aina pian sen kintereillä, ja silloin tuli entistä
hurjempana hänen raju vapaudenkaipuunsa. Kaiket yöt hän oli
pureskellut teräsketjujaan, katsellut tähtiä ja kuuta ja odotellen
kuulostellut Harmaan Hukan kutsua, ison tanskalaisen maatessa
nukuksissa.
Tänä iltana oli tavallista kylmempi, ja raittiin länsituulen terävä
viima koski häneen oudosti. Se pani hänen verensä hehkumaan sillä
tavalla, jota intiaanit nimittävät "pakkasen näläksi". Unettava kesä oli
mennyt, ja metsästyksen vireät päivät ja yöt olivat käsillä. Häntä
halutti päästä vapauteen ja juosta uuvuksiin asti, Harmaa Hukka
rinnallaan. Hän tiesi, että Harmaa Hukka odotti siellä kaukana —
missä tähdet riippuivat matalalla kirkkaalla taivaalla. Hän ponnisteli
kahleensa päässä ja vinkui.
Koko sen yön hän oli levoton — levottomampi kuin oli ollut
koskaan ennen. Kerran hän hyvin etäältä kuuli huudon, jota luuli
Harmaan Hukan ääneksi, ja hänen vastauksensa herätti McGillin
syvästä unesta. Oli hämärä, ja pikku professori pukeutui ja tuli ulos
majastaan. Mielihyvin hän totesi virkistyttävän muutoksen ilmassa.
Hän kostutti sormiaan ja piti niitä päänsä yläpuolella, nauraa
hihittäen huomatessaan, että tuuli oli kääntynyt pohjoiseen. Hän
meni Kazanin luo ja puheli, sanoen muun mukana: "Tämäpä panee
mustat kärpäset nukkumaan, Kazan. Päivä pari vielä, ja me
lähdemme matkaan."

36. Viittä päivää myöhemmin McGill talutti ensin tanskalaisen ja sitten
Kazanin lastattuun veneeseen. Sandy McTrigger saattoi heitä
matkalle, ja Kazan väijyi tilaisuutta karata hänen kimppuunsa. Sandy
pysytteli sopivan matkan päässä ja McGill tarkasteli näitä kahta,
kätkien huolettoman hymyn verhoon omat mietteensä, jotka
saattoivat veren hänen suonissaan nopeasti kiertämään. He olivat
liukuneet mailin verran virtaa alas, kun hän kumartui ja laski
pelkäämättä kätensä Kazanin päälaelle. Käden kosketuksessa ja
professorin äänessä oli jotakin, mikä vei Kazanilta halun näykkäistä.
Hän sieti tätä ystävällisyyttä ilmeettömin silmin eikä
hievahtanutkaan.
"Aloin jo pelätä, etten saisi paljoakaan nukkua, poikaseni", hihitti
McGill salaperäisesti, "mutta uskonpa, että voin silloin tällöin
torkahtaa, kun sinä olet mukana!"
Hän leiriytyi siksi yöksi viidentoista mailin päähän järven rannalle.
Ison tanskalaisen hän pani kiinni näreeseen kahdenkymmenen
metrin päähän pienestä silkkiteltastaan, mutta Kazanin ketjun hän
kiinnitti vaivaiskoivun tyveen, joka piti alhaalla teltan oviläppää.
Ennen yöpymistä telttaansa McGill otti esiin revolverinsa ja tarkasteli
sitä huolellisesti.
Kolme päivää jatkui matka ilman vastoinkäymisiä pitkin Athabasca-
järven rantaa. Neljänneksi yöksi McGill pystytti telttansa
mäntymetsikköön sadan metrin päähän rannasta. Koko sen päivän
oli tuuli säännöllisesti puhaltanut päin, ja vähintäin puolet päivästä
professori tarkasteli visusti Kazania. Lännestäpäin oli silloin tällöin
tullut hajua, joka oli tehnyt Kazanin rauhattomaksi. Keskipäivästä asti
oli koira haistellut sitä tuulta. Kahdesti oli McGill kuullut hänen
murisevan syvällä kurkussaan; ja kerran, kun haju oli tullut tavallista

37. väkevämpänä, Kazan oli paljastanut hampaansa, ja selkäharjakset
törröttivät kankeina.
Leiripaikalle saavuttua pikku professori viivytteli tunnin aikaa
tekemästä nuotiota ja istui tähystellen järven rannalle päin
kaukoputkellaan. Oli jo hämärä, kun hän palasi sille kohtaa, johon oli
pystyttänyt telttansa ja kahlehtinut koirat. Hetken aikaa hän syrjässä
seisten tarkasteli susikoiraa. Kazan oli yhä rauhaton, maaten
kääntyneenä länteen päin. McGill pani sen merkille, sillä Kazanin
takana makasi toinen koira — itään päin. Tavallisissa oloissa Kazan
olisi kääntynyt sitä kohti. Nyt hän oli varma, että länsituulessa oli
jotakin. Hänen selkäänsä karmi hiukan, kun hän aprikoi, mitä se oli.
Kallionlohkareen taakse hän teki pienen tulen ja keitti illallista.
Sitten hän meni telttaan, ja sieltä tullessa hänellä oli peitto
käsivarrellaan. Seistessään hetken Kazanin kohdalla hän hihitti hiljaa.
"Tänä yönä emme nuku tuolla sisällä, poikaseni", sanoi hän.
"Minua ei miellytä se, mitä olet länsituulesta keksinyt. Ehkä on
tulossa — ukonilma!" Häntä nauratti leikinlaskunsa, ja hän kätkeytyi
vaivaiskoivujen tiheikköön, kolmenkymmenen askeleen päähän
teltasta. Siellä hän kääriytyi peittoonsa ja kävi maata.
Oli hiljainen, tähtikirkas yö, ja tuntikausia myöhemmin Kazan
painoi kuononsa etukäpälien väliin ja torkahti. Siitä hänet herätti
oksan rasahdus. Se ei havahduttanut hidasta tanskalaista, mutta
silmänräpäyksessä oli Kazan pää valppaana ja tarkkaavaiset
sieraimet nuuskivat ilmaa. Sama haju, jota hän oli kaiken päivää
haistanut, ympäröi häntä nyt väkevänä. Hän makasi hiljaa
vavahdellen. Hitaasti tuli teltan takaisesta tiheiköstä esiin olento. Se
ei ollut pikku professori. Se lähestyi varovasti, pää kumarassa ja
hartiat kyttyrässä, ja tähtien valo paljasti Sandy McTriggerin

38. murhanenteiset kasvot. Kazan kyyristyi matalalle ja painoi päänsä
litteäksi etukäpälien väliin. Pitkät torahampaat välähtelivät. Mutta
vähimmälläkään äänellä hän ei ilmaissut piilopaikkaansa tiheän
pensaan suojassa. Askel askeleelta Sandy lähestyi ja saapui vihdoin
teltan oviläpälle. Hänellä ei nyt ollut kädessään nuijaa eikä ruoskaa.
Näiden kummankin asemesta oli välkkyvää terästä. Teltan ovelle hän
pysähtyi ja kurkisti sisään, selkä Kazaniin päin.
Äänettömästi, vikkelästi — sutena nyt joka liikkeeltään — Kazan
nousi seisomaan. Hän unohti pidättävän ketjun. Kymmenen jalan
päässä oli hänen vihollisensa, jota hän vihasi enemmän kuin ketään
tähän asti. Hänen uljaan ruumiinsa jokainen voimanhiven keräytyi
hyppyä varten.
Ja sitten hän hyppäsi. Tällä kertaa ketju, ei temmannutkaan häntä
takaisin puolitaittunein niskoin. Ikä ja luonnonvoimat olivat
hivuttaneet nahkaista kaulavyötä, jota hän oli pitänyt valjaissa
raatamisensa ajoista lähtien, ja nyt se katkesi naksahtaen. Sandy
kääntyi, samassa Kazan loikkasi toisen kerran, ja torahampaat
upposivat miehen käsivarren lihaan. Kauhistuneena kiljaisten hän
kaatui, ja heidän vieriessään maassa kajahti ison tanskalaisen syvä
ääni jyrisevänä hälytyksenä, hänen kiskoessaan kahlehihnaa. Miehen
kaatuessa Kazanin ote heltisi. Kohta hän taas oli pystyssä, valmiina
uuteen hyökkäykseen. Ja silloin tuli muutos. Hän oli vapaa. Vyö oli
poissa hänen kaulastaan. Metsä, tähdet, kuiskiva tuuli olivat hänen
ympärillään. Täällä oli ihmisiä, ja kaukana oli — Harmaa Hukka!
Hänen korvansa painuivat, hän pyörähti nopeasti ympäri ja pujahti
varjomaisena takaisin oman maailmansa ihanaan vapauteen.
Sadan metrin päässä sai jokin hänet pysähtymään hetkeksi. Se ei
ollut ison tanskalaisen ääni, vaan pikku professorin revolverin terävä

39. naks, naks, naks. Ja sen yli kuului Sandy McTriggerin tuskainen,
kaamea parahdus.

40. XXVI
TYHJÄ MAAILMA
Kazan samosi yhä eteenpäin. Jonkun aikaa häntä ahdisti se
värisyttävä kuolinsanoma, joka oli tullut hänelle Sandy McTriggerin
huudon mukana, ja hän pujahteli tiheikön läpi kuin varjo, korvat
litteinä, häntä laahaamassa, takajalkain ilmaistessa suden ja koiran
kummallista luikertavaa tapaa hiipiä vaarasta loitolle. Sitten hän
saapui aukealle, ja hiljaisuus, kirkkaan taivaankannen miljoonat
tähdet ja pureva tuuli, joka toi matkassaan hengähdyksen
peräpohjolan lakeuksilta, tekivät hänet valppaaksi ja tutkivaksi. Hän
oli kääntynyt tuulta vasten.
Jossakin tuolla kaukana lounaan puolella oli Harmaa Hukka. Ensi
kerran moneen viikkoon hän istahti takakoivilleen ja purki ilmoille
syvän ja väräjävän kutsun, joka kolkkona kajahteli mailien päähän
ympäristöön. Iso tanskalainen kuuli sen ja vinkui. Sandy McTriggerin
hiljaisen ruumiin luona katsahti pikku professori sinne päin, kasvot
kalpeina ja jännittyneinä, ja odotteli toista huutoa. Mutta vaisto
ilmaisi Kazanille, ettei tähän ensimmäiseen kutsuun tulisi vastausta,
ja nyt hän lähti nopeasti taipaleelle, laukaten mailin toisensa jälkeen
kuin koira, joka seuraa isäntänsä jälkiä kotiin. Hän ei palannut järven

41. luo eikä suunnannut matkaansa Red Gold Cityyn. Suoraan kuin olisi
seurannut ihmiskäden raivaamaa valtatietä hän kiiti ne
neljäkymmentä mailia kenttää ja rämettä ja metsää ja
vuorenharjannetta, jotka erottivat hänet McFarlanesta. Koko sinä
yönä hän ei enää yhtään kertaa kutsunut Harmaata Hukkaa. Hän
päätteli tottumuksen ja entisyyden mukaan, ja niinkuin Harmaa
Hukka oli monta kertaa ennenkin häntä odottanut, tiesi hän toverin
tälläkin kertaa odottavan hietasärkällä.
Päivän sarastaessa hän saapui joelle, kolmen mailin päähän
hietasärkästä. Tuskin oli aurinko noussut, kun hän jo seisoi sillä
valkealla hietakaistaleella, jonne hän ja Harmaa Hukka olivat tulleet
juomaan. Odottavasti ja luottavasti hän katseli ympärilleen
nähdäkseen Harmaan Hukan, hiljaa vikisten ja häntäänsä heiluttaen.
Hän alkoi etsiä kumppaninsa hajua, mutta sateet olivat huuhtoneet
jalkojen jäljetkin puhtaasta hiedasta. Kaiken sen päivää hän haki
Harmaata Hukkaa joen varrelta ja tasangolta. Hän meni siihen
paikkaan, missä he olivat tappaneet viimeisen jäniksensä. Hän
haisteli pensaita, joissa myrkkysyötit olivat riippuneet. Yhä
uudestaan hän istahti ja päästi ilmoille kaipaavan kutsunsa. Ja
hitaasti hänessä Luonto tällöin sai toimeen erämaan ihmeen, jolla
cree-intiaanien kesken on nimenä "hengen kutsu".
Samoin kuin se oli vaikuttanut Harmaaseen Hukkaan, pani se nyt
Kazanin veren liikkeelle. Auringon mennessä mailleen ja yön varjojen
alkaessa häntä verhota hän suuntasi kulkunsa yhä enemmän
kaakkoon. Hänen koko maailmansa oli täynnä polkuja, joita pitkin
hän oli metsästellyt. Niiden paikkojen ulkopuolella hän ei tiennyt
olevankaan mitään elämää. Ja tässä, hänen käsityskantansa
mukaisessa pienessä maailmassa, oli Harmaa Hukka, jota hän ei
voinut olla tapaamatta. Tämä maailma, sellaisena kuin hän sen

42. käsitti, ulottui McFarlanesta kapeana polkuna metsien kautta ja
tasankojen halki siihen pieneen laaksoon, josta majavat olivat heidät
karkoittaneet. Koska Harmaa Hukka siis ei ollut täällä, oli hän siellä,
ja uupumatta Kazan taas ryhtyi häntä etsimään.
Vasta kun tähdet jälleen olivat taivaalta kalpenemassa ja harmaa
päivä syntyi yöstä, pysähdytti hänet väsymys ja nälkä. Hän tappoi
jäniksen ja makasi syötyään tuntikausia saaliinsa likellä nukuksissa.
Sitten hän jatkoi matkaa. Neljäntenä yönä hän saapui harjanteiden
väliseen kapeaan laaksoon, ja tähtien valossa, jotka nyt alkusyksyn
kylmänselkeinä öinä olivat entistä kirkkaampia, hän kulki joen vartta
pitkin heidän vanhaan rämeikkökotiinsa. Oli jo selvä päivä, kun hän
saapui ison majavalammikon partaalle, joka nyt täydellisesti ympäröi
tuulenkaatokummun. Katkohammas ja muut majavat olivat saaneet
toimeen suuren muutoksen siellä, missä kerran oli ollut hänen ja
Harmaan Hukan koti, ja kauan aikaa Kazan seisoi äänettömänä ja
liikahtamatta lammikon reunalla nuuskien ilmaa, joka oli anastajain
vastenmielisestä lemusta sakeana. Tähän asti oli hänen tarmonsa
säilynyt lannistumatta. Jalat kipeinä, kupeet ohuina ja pää
laihtuneena hän harhaili hitaasti rämeikköä ristiin rastiin. Kaiken sen
päivää hän etsi. Ja hänen harjansa oli nyt painuksissa, ja hartioiden
laskeutuminen todisti masentumista, samoin kuin silmien
epävakainen katse.
Harmaa Hukka oli poissa.
Hitaasti Luonto juurrutti hänen tietoisuuteensa tämän tosiasian.
Toveri oli poistunut hänen maailmastaan ja hänen elämästään, ja
hänet valtasi semmoinen yksinäisyyden tunne ja niin suuri suru, että
metsä tuntui vieraalta, ja erämaan hiljaisuus painosti ja pelotti. Vielä
kerran hänen koiranluontonsa pääsi sudesta voitolle. Yhdessä

43. Harmaan Hukan kanssa hän oli nauttinut vapaudesta. Ilman häntä
tämä maailma oli niin suuri ja vieras ja tyhjä, että se kammotti
häntä.
Myöhään iltapäivällä hän tapasi virran rannalta pienen kasan
murskattuja simpukankuoria. Hän haisteli niitä — lähti pois — tuli
takaisin ja haisteli taas. Tässä Harmaa Hukka oli viimeksi aterioinut
ennenkuin jatkoi matkaa etelään. Mutta hänen jättämänsä haju ei
ollut tarpeeksi väkevä kertoakseen siitä Kazanille, ja toistamiseen
hän poistui. Siksi yöksi hän kyyristyi puunrungon alle ja itki itsensä
nukuksiin. Sydänyöllä hän valitteli kuin lapsi rauhattomassa
horroksessaan. Ja päivät ja yöt perätysten Kazan yhä pysyi
hiiviskelevänä rämeikön olentona, murehtien sitä ainoata, joka oli
vienyt hänet sekasorrosta valoon, täyttänyt hänen maailmansa ja
lähtemällä hänen luotaan vienyt tästä maailmasta pois senkin, mitä
Harmaa Hukka oli sokeutensa mukana menettänyt.

44. XXVII
SUN ROCKIN "KUTSU"
Sun Rockille näkyvää jokea pitkin tuli kanootissa eräänä päivänä
syysauringon kultaisena hohtaessa mies, nainen ja lapsi. Sivistynyt
maailma oli suloiseen Joaniin vaikuttanut samaa kuin moniin
muihinkin villeihin kukkasiin näiden siirryttyä erämaan syvyyksistä
uuteen maaperään. Hänen poskensa olivat laihat. Sinisilmät olivat
kadottaneet kiiltonsa. Hän yski, ja hänen yskiessään katseli mies
häntä rakkauden ja pelon sekaisilla silmäyksillä. Mutta nyt hän oli
alkanut vähitellen huomata muutosta, ja sinä päivänä, jolloin heidän
kanoottinsa kulki virtaa ylöspäin sitä ihmeellistä laaksoa kohden, joka
oli ollut heidän kotinaan, ennenkuin heille tuli etäisen suurkaupungin
kutsu, hän näki veren uudestaan kokoontuvan Joanin poskiin ja
huulien punertavan täyteläisemmin, samalla kun silmissä hohti yhä
enemmän onnea ja tyytyväisyyttä. Hän nauroi lempeästi pannessaan
näitä ilmiöitä merkille ja siunasi metsiä. Joan oli nojautunut
taaksepäin kanootissa, pää melkein kiinni miehen hartioissa, ja mies
herkesi melomasta, vetäen hänet luokseen ja pujottaen sormensa
hänen pehmeisiin, kullanhohtoisiin hiuksiinsa.

45. "Sinä olet taas onnellinen, Joan", puheli hän iloisesti nauraen.
"Lääkärit olivat oikeassa. Sinä kuulut metsiin."
"Niin, minä olen todellakin onnellinen", kuiskasi Joan, ja äkkiä
hänen äänensä alkoi värähdellä, ja hän osoitti virtaan pistäytyvää,
valkeaa hietakielekettä. "Muistatko vielä — tuntuu kuin olisi siitä
kulunut monta vuotta — että Kazan jätti meidät tässä? Naaras oli
tuolla toisella puolen ja kutsui häntä. Muistatko?" Hänen suupieliinsä
ilmestyi pieni vavahdus kun hän lisäsi: "Olisipa hauska tietää —
minne he — ovat menneet."
Maja oli samassa kunnossa kuin he sen olivat jättäneet. Vain
punainen bakneesh-köynnös oli kasvanut korkeaksi sen ympärillä, ja
pensaita ja tuuheita ruohoja oli ilmestynyt seinänvierustoille. Taaskin
se sai asukkaita, ja Joanin posket kävivät päivä päivältä
värikkäämmiksi, ja hänen äänensä sai takaisin entisen villin
suloutensa. Joanin mies puhdisti entisten ansojensa polut, ja Joan
ynnä pikku Joan, joka nyt peuhasi ja jutteli, loivat majasta kodin.
Eräänä iltana mies palasi kotiin myöhään ja huomasi sisään
astuttuaan kiihtymystä Joanin sinisilmissä ja värähtelyä hänen
äänessään, kun hän tervehti.
"Kuulitko sinä sen." kysyi Joan. "Kuulitko sinä — kutsun?"
Mies nyökkäsi, silittäen Joanin pehmeitä suortuvia.
"Olin mailin päässä rämeellä", sanoi hän. "Kyllä minä sen kuulin."
Joan tarttui hänen käsivarteensa.
"Se ei ollut Kazan", sanoi hän. "Minä tuntisin hänen äänensä.
Mutta mielestäni se oli samanlainen kuin toinen kutsu — se, joka

46. silloin aamulla kuului hietasärkältä, hänen puolisonsa!"
Mies ajatteli. Joan puristi hyppysillään tiukemmin. Hän hengitti
hiukan kiihkeämmin.
"Lupaatko minulle, mitä nyt pyydän?" kysyi hän. "Lupaatko
minulle, ettet ammu etkä raudoillakaan pyydä susia?"
"Sitä olenkin ajatellut", vastasi mies. "Ajattelin sitä — kutsun
kuultuani. Minä lupaan."
Joanin käsivarret kiertyivät hänen kaulaansa.
"Me rakastimme Kazania", kuiskasi hän. "Ja sinä voisit tappaa
hänet — tai hänen kumppaninsa."
Hän vaikeni äkkiä. Molemmat kuuntelivat. Ovi oli hieman raollaan,
ja he kuulivat taas suden kaihoisan kutsun. Joan riensi ovelle. Mies
seurasi. Yhdessä he seisoivat ääneti, ja henkeään pidättäen Joan
osoitti tähtien valaisemalle tasangolle.
"Kuule — kuule!" sanoi hän. "Se on naaraan huuto, se kuului Sun
Rockilta!"
Hän juoksi ulos yöhön, unohtaen, että mies nyt oli ihan hänen
takanaan, ja että pikku Joan oli yksin vuoteessaan. Ja heidän
korviinsa kantautui mailien päästä tasangon yli valittava
vastaushuuto, joka tuntui olevan vain osa tuulesta, ja vihlaisi Joania
niin, että hänen hengityksensä purkautui oudoksi nyyhkytykseksi.
Hän meni vielä kauemmas tasangolle ja pysähtyi sitten, syksyisen
kuun kultaisen hohteen ja tähtien valon välkkyessä hänen
hiuksissaan ja silmissään. Kesti monta minuuttia, ennenkuin huuto

47. taas kuului, ja silloin se tuli niin läheltä, että Joan kohotti kädet
torveksi suulleen, ja hänen huutonsa kajahti entisaikojen tapaan
tasangon yli:
"Kazan — Kazan — Kazan!"
Sun Rockin huipulla Harmaa Hukka kuuli nälkiintymisestä laihana
ja kuihtuneena naisen huudon, ja hänen kurkustaan kohoamassa
oleva kutsu heikkeni vinkunaksi. Ja pohjoisessa päin pysähtyi
vikkeläliikkeinen varjo hetkiseksi ja seisoi kuin kivettyneenä tähtien
valossa. Se oli Kazan. Outo tuli kiiti hänen ruumiinsa läpi. Hänen
eläimellisen käsityksensä joka säie syttyi ilmiliekkiin siitä
tietoisuudesta, että täällä oli koti. Täällä hän kauan aikaa sitten oli
elänyt, rakastanut ja taistellut — ja samassa palasivat jo kalvenneet
ja hämärtyneet muistin unikuvat todellisina ja elävinä hänen
mieleensä. Sillä tasangon yli kantautui heikosti hänen korviinsa
Joanin ääni.
Tähtien valaistuksessa Joan seisoi jännittyneenä ja valkeana, kun
Kazan kuutamon valjusta usvasta ilmestyen saapui hänen luokseen,
mahallaan kyyristellen, läähättäen ja menehtyneenä, outo vinkuva
sävy kurkussaan. Ja kun Joan astui hänen luokseen, ojentaen
kätensä ja yhä uudestaan kuiskaten hänen nimeään, seisoi mies
heitä katselemassa uuden ja suuremman ymmärtämyksen
kummasteleva ilme kasvoissaan. Hän ei nyt vähääkään pelännyt
susikoiraa. Ja kun Joan käsivarsillaan painoi Kazanin isoa, pörröistä
päätä rintaansa vasten, kuuli mies pedon iloisen, läähättävän
vinkunan ja nuoren vaimonsa nyyhkyttävän, kuiskaavan äänen, ja
kädet tiukasti nyrkkiin puristettuina hän seisoi Sun Rockiin päin
kääntyneenä.
"Voi, ihme!" huokasi hän. "Uskonpa — että niin on laita —"

48. Aivan kuin vastaukseksi hänen ajatuksiinsa kuului taas tasangon
yli Harmaan Hukan surua ja yksinäisyyttä ilmaiseva toverikutsu.
Nopeasti kuin ruoskan tapaamana Kazan oli jalkeilla, unohtaen
Joanin koskennan, hänen äänensä, miehen läheisyyden.
Seuraavassa silmänräpäyksessä hän oli poissa, ja Joan heittäytyi
miehensä rintaa vasten ja likisti melkein rajusti hänen kasvojaan
kättensä välissä.
"Nyt kai uskot?" huusi hän huohottaen. "Nyt kai uskot minun
maailmani Jumalaan — siihen Jumalaan, jonka kanssa minä olen
elänyt, joka antaa sielun villeille olennoille, siihen Jumalaan, joka on
tuonut — meidät kaikki — yhteen — vielä kerran — kotiin!"
Mies kiersi käsivartensa hellästi hänen ympärilleen.
"Minä uskon, Joan kultaseni", kuiskasi hän.
"Ja ymmärräthän — nyt — mitä merkitsee 'Ei sinun pidä
tappaman'?"
"Paitsi mikäli se tuottaa meille elatusta — kyllä ymmärrän", vastasi
toinen.
Joanin lämpimät, pehmoiset kädet hyväilivät miehen kasvoja.
Hänen tähtinä loistavat sinisilmänsä katsoivat miehen silmiin.
"Kazan ja hän — sinä ja minä — ja pienokainen! Oletko pahoillasi,
että tulimme takaisin?" kysyi hän.
Niin tiukasti rintaansa vasten mies puristi nuorta vaimoaan, ettei
tämä kuullut sanoja, joita kuiskattiin hänen pehmeään, lämpimään
tukkaansa. Ja sitten he istuivat tuntikausia tähtien valossa majansa

49. oven edustalla. Mutta he eivät enää kuulleet yksinäistä huutoa Sun
Rockilta. Joan ja hänen miehensä ymmärsivät.
"Hän käy kyllä meitä taas huomenna katsomassa", sanoi mies
vihdoin.
"Tule, Joan, mennään nukkumaan." Yhdessä he astuivat majaan.
Ja sinä yönä Kazan ja Harmaa Hukka taas metsästelivät
rinnatusten kuutamoisella lakeudella.

50. *** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KAZAN SUSIKOIRA:
SEIKKAILUKIRJA SUURILTA SALOSEUDUILTA ***
Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S.
copyright law means that no one owns a United States copyright in
these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it
in the United States without permission and without paying
copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of
Use part of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything
for copies of this eBook, complying with the trademark license is
very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as
creation of derivative works, reports, performances and research.
Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given
away—you may do practically ANYTHING in the United States with
eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject
to the trademark license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE

51. THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

52. PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work (or
any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and
Redistributing Project Gutenberg™
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree
to and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be
bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund
from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in
paragraph 1.E.8.
1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people
who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a
few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic
works even without complying with the full terms of this agreement.
See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with
Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project
Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below.

53. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the
collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the
individual works in the collection are in the public domain in the
United States. If an individual work is unprotected by copyright law
in the United States and you are located in the United States, we do
not claim a right to prevent you from copying, distributing,
performing, displaying or creating derivative works based on the
work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of
course, we hope that you will support the Project Gutenberg™
mission of promoting free access to electronic works by freely
sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated
with the work. You can easily comply with the terms of this
agreement by keeping this work in the same format with its attached
full Project Gutenberg™ License when you share it without charge
with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also
govern what you can do with this work. Copyright laws in most
countries are in a constant state of change. If you are outside the
United States, check the laws of your country in addition to the
terms of this agreement before downloading, copying, displaying,
performing, distributing or creating derivative works based on this
work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes
no representations concerning the copyright status of any work in
any country other than the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must
appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™
work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears,
or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is
accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed:

54. This eBook is for the use of anyone anywhere in the United
States and most other parts of the world at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away
or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License
included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you
are not located in the United States, you will have to check the
laws of the country where you are located before using this
eBook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived
from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a
notice indicating that it is posted with permission of the copyright
holder), the work can be copied and distributed to anyone in the
United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must
comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through
1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project
Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted
with the permission of the copyright holder found at the beginning
of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project
Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a
part of this work or any other work associated with Project
Gutenberg™.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1

55. Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebookultra.com