Strategic Science In The Public Interest 1st Edition G Bruce Doern Jeff Kinder

Strategic Science In The Public Interest 1st
Edition G Bruce Doern Jeff Kinder download
https://ebookbell.com/product/strategic-science-in-the-public-
interest-1st-edition-g-bruce-doern-jeff-kinder-51589122
Explore and download more ebooks at ebookbell.com

Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
Analytics Operations And Strategic Decision Making In The Public
Sector Gerald William Evans
https://ebookbell.com/product/analytics-operations-and-strategic-
decision-making-in-the-public-sector-gerald-william-evans-42693930
Eliminating The Public Health Problem Of Hepatitis B And C In The
United States Phase One Report 1st Edition Medicine Engineering
National Academies Of Sciences Health And Medicine Division Board On
Population Health And Public Health Practice Committee On A National
Strategy For The Elimination Of Hepatitis B And C Brian L Strom
Gillian J Buckley
https://ebookbell.com/product/eliminating-the-public-health-problem-
of-hepatitis-b-and-c-in-the-united-states-phase-one-report-1st-
edition-medicine-engineering-national-academies-of-sciences-health-
and-medicine-division-board-on-population-health-and-public-health-
practice-committee-on-a-national-strategy-for-the-elimination-of-
hepatitis-b-and-c-brian-l-strom-gillian-j-buckley-51987952
Strategic Choices In Science And Technology Korea In The Era Of A
Rising China 1st Edition Somi Seong
https://ebookbell.com/product/strategic-choices-in-science-and-
technology-korea-in-the-era-of-a-rising-china-1st-edition-somi-
seong-2022202
Case Studies In The Traditional Food Sector A Volume In The Consumer
Science And Strategic Marketing Series Cavicchi
https://ebookbell.com/product/case-studies-in-the-traditional-food-
sector-a-volume-in-the-consumer-science-and-strategic-marketing-
series-cavicchi-21903920

Coffee Consumption And Industry Strategies In Brazil A Volume In The
Consumer Science And Strategic Marketing Series Almeida
https://ebookbell.com/product/coffee-consumption-and-industry-
strategies-in-brazil-a-volume-in-the-consumer-science-and-strategic-
marketing-series-almeida-21347248
Delta Waters Research To Support Integrated Water And Environmental
Management In The Lower Mississippi River 1st Edition National
Research Council Division On Earth And Life Studies Water Science And
Technology Board Committee On Strategic Research For Integrated Water
Resources Management https://ebookbell.com/product/delta-waters-research-to-support-
integrated-water-and-environmental-management-in-the-lower-
mississippi-river-1st-edition-national-research-council-division-on-
earth-and-life-studies-water-science-and-technology-board-committee-
on-strategic-research-for-integrated-water-resources-
management-51874184
Science Technology In China A Roadmap To 2050 Strategic General Report
Of The Chinese Academy Of Sciences Yongxiang Lu Eds
https://ebookbell.com/product/science-technology-in-china-a-roadmap-
to-2050-strategic-general-report-of-the-chinese-academy-of-sciences-
yongxiang-lu-eds-4194406
Strategic Engagement In Global St Opportunities For Defense Research
1st Edition National Research Council Policy And Global Affairs Board
On Global Science And Technology Committee On Globalization Of Science
And Technology Opportunities And Challenges For The Department Of
Defense https://ebookbell.com/product/strategic-engagement-in-global-st-
opportunities-for-defense-research-1st-edition-national-research-
council-policy-and-global-affairs-board-on-global-science-and-
technology-committee-on-globalization-of-science-and-technology-
opportunities-and-challenges-for-the-department-of-defense-51874252
A Strategic Vision For Nsf Investments In Antarctic And Southern Ocean
Research Committee On The Development Of A Strategic Vision For The Us
Antarctic Program
https://ebookbell.com/product/a-strategic-vision-for-nsf-investments-
in-antarctic-and-southern-ocean-research-committee-on-the-development-
of-a-strategic-vision-for-the-us-antarctic-program-5437116

STRATEGIC SCIENCE IN THE PUBLIC INTEREST:
CANADA’S GOVERNMENT LABORATORIES
AND SCIENCE-BASED AGENCIES

This page intentionally left blank

G. BRUCE DOERN AND JEFFREY S. KINDER
Strategic Science in the
Public Interest
Canada’s Government Laboratories
and Science-Based Agencies
UNIVERSITY OF TORONTO PRESS
Toronto Buffalo London

© University of Toronto Press Incorporated 2007
Toronto Buffalo London
Printed in Canada
ISBN 978-0-8020-8853-6 (cloth)
Printed on acid-free paper
Library and Archives Canada Cataloguing in Publication
Doern, G. Bruce, 1942–
Strategic science in the public interest : Canada’s government
laboratories and science-based agencies / G. Bruce Doern and Jeffrey
S. Kinder.
Includes bibliographical references and index.
ISBN 978-0-8020-8853-6
1. Scientific bureaus – Canada. 2. Laboratories – Canada. 3. Science
and state – Canada. 4. Technology and state – Canada. 5. Research –
Government policy – Canada. 6. Canada. Natural Resources Canada.
7. Canada. Environment Canada. I. Kinder, Jeffrey S. II. Title.
Q180.6.C3D63 2007 352.7’450971 C2006-905583-1
University of Toronto Press acknowledges the financial assistance to its
publishing program of the Canada Council for the Arts and the Ontario
Arts Council.
University of Toronto Press acknowledges the financial support for its
publishing activities of the Government of Canada through the Book
Publishing Industry Development Program (BPIDP).
www.utppublishing.com

For Joan, Kristin, Rob, Jake, and Jessica
and Shannon, Chris, and Bridget
and
for Céline, Benjamin, André, and Jonas

This page intentionally left blank

Contents
Acknowledgmentsix
Abbreviationsxi
Introduction 3
Part One: Historical Context and Analytical Framework
1 Government S&T Labs and Agencies as Institutions: Towards
Middle-Level Approaches 19
2 Analytical Approach 43
Part Two: Case Studies of R&D-Focused Labs and RSA-Focused
Agencies
3 The CANMET Mining and Mineral Sciences Laboratories and
Canada’s Transformed Mining Sector 69
4 The CANMET Energy Technology Centre–Devon and the Alberta
Oil Sands 94
5 The Environmental Technology Centre and Environmental
Protection 117
6 The National Wildlife Research Centre and Frontline Sustainable
Development 140
7 Related Science Activities in the Regulatory and Monitoring
Process 166

8 Conclusions 187
Appendix:Canadian and Comparative Science and Technology Data205
References211
Index227
viii Contents

Acknowledgments
This book is the product of research conducted at the Carleton
Research Unit on Innovation, Science, and Environment (CRUISE) in
the School of Public Policy and Administration at Carleton University.
Overall, the research by the authors has involved a study of fourteen
science and technology labs and agencies over the past five years, eight
of which form the empirical core of this book.
We are indebted to numerous officials in these labs and agencies and
in several federal departments who were interviewed for this research,
who assisted us with data and related information, and some of whom
commented on earlier drafts of our work. The research process also
involved a workshop in April 2002 at which more than seventy S&T
lab and agency scientists and officials took part and discussed the
changing nature of their institutions. We also wish to thank the Univer-
sity of Toronto Press’s three anonymous peer review assessors, whose
comments, criticisms, and suggestions were extremely valuable. All of
the above individuals have made this a better book but bear no respon-
sibility for any remaining errors. These are our responsibility alone.
Gratitude is owed to the Social Sciences and Humanities Research
Council of Canada for two research grants that supported this work,
one on federal S&T institutions, and the other on the governance of
natural resources in Canada. Our thanks are also owed to several fed-
eral departments – Natural Resources Canada, Environment Canada,
Health Canada, and Industry Canada – for additional funding for the
research and the workshop.
Our colleagues at CRUISE and at the school, and at the Politics
Department at Exeter University, as well as numerous graduate stu-
dents, have supplied their usual generous level of support, enthusi-

asm, and intellectual stimulation which makes research and teaching
so worthwhile and enjoyable. Thanks are also due to support staff at
the school, including Kimmie Huang, Iris Taylor, Martha Clark, and
Meghan Innes, for their usual great professional help at several stages
of this work.
x Acknowledgments

Abbreviations
ACST Advisory Council on Science and Technology
AECL Atomic Energy of Canada Ltd
AMR antimicrobial resistance
AST Advanced Separation Technologies
CCAF Climate Change Action Fund
CCRMP Canadian Certified Reference Materials Project
CCRPB Consumer and Clinical Radiation Protection Bureau
CCWHC Canadian Cooperative Wildlife Health Centre
CEPA Canadian Environmental Protection Act
CESD Commissioner of the Environment and Sustainable
Development
CETC-Devon CANMET Energy Technology Centre–Devon
CFI Canada Foundation for Innovation
CFIA Canadian Food Inspection Agency
CIDA Canadian International Development Agency
CONRAD Canadian Oil Sands Network for Research and
Development
CSTA Council of Science and Technology Advisors
CWS Canadian Wildlife Service
EACSR External Advisory Committee on Smart Regulation
EC Environment Canada
EED Emergencies Engineering Division
EETO Emergencies Engineering Technology Office
EMR Energy, Mines and Resources
EPA Environmental Protection Agency (U.S.)
ETC Environmental Technology Centre
FINE Federal Innovation Networks of Excellence

FTE full-time equivalents
GDP gross domestic product
GLP good laboratory practice
GOCO government-owned, contractor-operated
HRA health risks assessment
IEA International Energy Agency
IP intellectual property
KBE knowledge-based economy
MAP microwave-assisted processes
MBPD Migratory Bird Populations Division
MMSL Mining and Mineral Sciences Laboratories
NABST National Advisory Board on Science and Technology
NAPS National Air Pollution Surveillance
NCE Networks of Centres of Excellence
NCUT National Centre for Upgrading Technologies
NGO non-government organization
NPM new public management
NRC National Research Council (Canada)
NRCan Natural Resources Canada
NSA National Science Advisor
NSB National Substances Branch
NSERC Natural Sciences and Engineering Research Council
NSI national system of innovation
NTFOSS National Task Force on Oil Sands Technology
NWRC National Wildlife Research Centre
OECD Organization for Economic Cooperation and
Development
PERD Program of Energy Research and Development
PTRC Petroleum Technology Research Centre
R&D research and development
RSA related science activities
S&T science and technology
SARA Species at Risk Act
SBDAs science-based departments and agencies
SCC Science Council of Canada
SD sustainable development
SDTF Sustainable Development Technology Fund
SMART Sustainable Mining and Rehabilitation Technology
SMEs small and medium-sized enterprises
xii Abbreviations

Abbreviations xiii
SR&ED scientific research and experimental development (tax
credit)
TEAM technology early action measures
TQM total quality management
TSRI Toxic Substances Research Initiative
VDD Veterinary Drugs Directorate
WHO World Health Organization
WSC Water Survey of Canada
WTD Wildlife Toxicology Division

This page intentionally left blank

STRATEGIC SCIENCE IN THE PUBLIC INTEREST

This page intentionally left blank

Introduction
Science and technology (S&T) in the government of Canada have long
been important for the development of Canada, economically, socially,
and politically. Organizations such as the Geological Survey of Canada
(which predates Confederation), the Fisheries Research Board, and the
Meteorological Service of Canada paved the way by exploring, inven-
torying, and monitoring Canada’s vast natural resources and physical
environment. The government’s experimental farms and research sta-
tions were essential to the development of Canada’s agricultural econ-
omy and are direct forebears of the modern biotechnology industry.
The National Research Council (NRC) was founded in 1916 and was
the keystone of Canada’s crucial S&T efforts during the Second World
War and of the postwar transformation of Canada’s S&T system – a
process that included the early phases of Canadian nuclear energy
development under Atomic Energy of Canada Ltd (AECL). As the
nation’s S&T system matured, the NRC’s support for defence science
and academic research was largely spun out to other players. In the
early twenty-first century, the NRC through its numerous research
institutes and national programs continues to be a major part of Can-
ada’s science and innovation system.
This book explores a further array of contemporary federal S&T labs
and agencies whose mandates encompass government science in sup-
port of a range of public policy and regulatory realms, including wild-
life, the Alberta oil sands, environmental technologies, the mining and
mineral sector, chemical substances, veterinary drugs, consumer and
clinical radiation, and water quality and monitoring. These areas of sci-
ence are important to Canadians yet they rarely attract the attention of

4 Strategic Science in the Public Interest
most Canadians and often function well below the radar of even the
politicians who are responsible for them.
In the last years of the twentieth century and the early years of the
twenty-first, federal government S&T entered a period of criticism and
of both benign and deliberate neglect, as new ideas and frameworks
for assessing the value of government S&T took hold and as govern-
ments in many countries began to consider closely how their citizens
could prosper in the knowledge-based economy. Thus, from an early
emphasis on nation building, the rationale for government S&T has
been shifting increasingly to the promotion of innovation and commer-
cialization. Indeed, the longer-term thrust of federal policy has been to
get more of Canada’s research and development (R&D) paid for and
carried out by the private sector. When Canadian science policy was
first seriously debated in the mid-1960s, the federal government was
the main funder and performer of R&D and industry’s role was the
smaller one as a share of the economy. These figures were the polar
opposite of the situation in most of Canada’s main competitors among
OECD countries (Doern 1972; Dominion Bureau of Statistics 1970). In
the 1970s this focus on increasing industrial research continued and a
federal ‘make or buy’ policy made it explicit that ‘buying’ or procuring
R&D was to be the rule for government departments except when the
research was required to support policy and regulatory tasks central to
the role of government (Government of Canada 1973; 1975). As chap-
ter 1 will show, in the 1980s and 1990s the policy focus on industrial
research continued but with little mention of the important ‘except’
clause in the earlier S&T policy.
In the last decade of the twentieth century, S&T labs and agencies
were hammered with budget cuts of up to 40 per cent under the defi-
cit-slaying apparatus of the mid-1990s Program Review (Swimmer
1996; Canada 2003; Schillo 2003). Since 1997 the federal government,
flush with healthy fiscal surpluses, has poured more than $13 billion
into innovation and S&T funding; however, the great majority of it has
gone to universities via new funding mechanisms such as the Canada
Foundation for Innovation (CFI). Government S&T labs were largely
ignored in this reinvestment process, at least initially.
By 2003 the government R&D sector was seeing some increases in
funding, but these were focused largely on particular federal bodies
such as the NRC and on new bodies such as Genome Canada (Schillo
2003). Also, Health Canada’s lab in Winnipeg received a boost in pub-
lic funding after the SARS crisis. However, most of the core labs in the

Introduction 5
federal science-based departments and agencies (SBDAs) continued to
face very tight budget constraints. Furthermore, in the interim the
costs of research and research equipment have increased much more
quickly than basic inflation rates, and capital investment in the federal
S&T infrastructure has not kept pace (ibid., 5–6). Meanwhile, these
same labs are facing many new policy, regulatory, and monitoring obli-
gations in the form of international health, safety, and environment
agreements, as well as federal laws and regulations.
As later chapters will show, the greatest pressure faced by federal
labs over the past decade has related to demands that they strengthen
their role as innovators and commercializers (Canada 2002a; Schillo
2003). The other public goods roles of labs have also been studied –
especially regarding their role in the science/policy interface – but
with few accompanying actions at the level of resources. For example,
the Council of Science and Technology Advisors (CSTA), which was
founded in 1998 to advise the federal Cabinet on the management of
the government’s S&T enterprise, has published a series of reports
dealing with issues such as the following: scientific advice; S&T excel-
lence; linkages in the knowledge system; the renewal of S&T human
resources; and science communications and public engagement (CSTA
1999; 2000; 2001; 2002; 2003; 2005). Each of these reports has addressed
important aspects of S&T in government, but their central concern has
not been to analyse the government’s S&T labs and agencies per se.
In addition, in 2001 and 2002 the federal government considered but
did not formally adopt the Federal Innovation Networks of Excellence
(FINE). The purpose of the FINE initiative was to increase the capacity
of government labs to conduct public goods science in support of
national policy goals (Kinder 2003). Drawing on the model of the uni-
versity-centred Networks of Centres of Excellence (NCE), FINE would
have created a competitive funding process to establish research net-
works that would integrate the resources and expertise of the various
SBDAs, universities, and the private sector to address specifically iden-
tified priorities. The FINE initiative did not materialize because it
never garnered enough support relative to other national priorities or
within the federal S&T community. More recently, Paul Martin’s Lib-
eral government established the Office of the National Science Advisor
(NSA), in part to help integrate the government’s in-house S&T activi-
ties; however, this office has been under-resourced and looks pretty
slim compared to, for example, its counterpart in the UK (Rosenblatt
and Kinder 2006).

6 Strategic Science in the Public Interest
Purpose
Centred in the discipline of political science, public policy, and institu-
tional governance, this book examines a central albeit often neglected
aspect of government science and public policy – namely, the changing
policy-institutional nature of federal S&T laboratories and agencies. It
is written for readers interested in this key historical and contempo-
rary area of modern government and science – an audience that
includes students of politics and public policy; scientists and research
managers; and policy scholars, officials, and practitioners in the public
and private sectors involved in the innovation debate. Though it exam-
ines many key strategic choices and challenges in the context of S&T
policy and innovation, it also deals fundamentally with a broader set
of issues relating to the role of governments versus markets and to the
provision of public versus private goods.
Covering roughly the past twenty years, this book examines strate-
gic science in the public interest by analysing (a) the shifts and strug-
gles over the provision of S&T-based public goods and (b) the
commercialization/innovation agenda, coupled with (c) a sustainable
development paradigm, played out in (d) a governance context of bud-
get constraints, management reforms and fads, and (e) crucial changes
in the regulation of health, safety, and the environment.
By ‘government science’ we refer to all of the ways in which the state
funds, supports, regulates, conducts, and applies S&T activities. This
book does not examine government science in its entirety – an enter-
prise that includes support of academic science through federal grant-
ing bodies as well as support of industrial science through tax credits
for business R&D, among other initiatives – but it does situate our
topic within this broader system and its evolution.
The data in the appendix compares Canada with other countries in
relation to S&T activities. They show that Canada lags behind other
countries in terms of gross domestic expenditures on R&D as a per-
centage of GDP, business enterprise expenditures on R&D as a per-
centage of GDP, and levels of patenting. The federal government
aspires to take Canada from fifteenth to fifth in these global league
tables, but there is a very long way to go (Canada 2002a; Kinder 2003;
Rosenblatt and Kinder 2006). On the other hand, Canada leads on
higher education expenditures on R&D as a percentage of GDP – a
result that can be directly attributed to the above-mentioned $13 bil-
lion in federal spending over the past seven years – spending that can

Introduction 7
be cast broadly as ‘innovation’ policy, but most of which has gone to
universities.
This book focuses on federal S&T labs and agencies – a smaller sub-
set of government science but an aspect of continuing and indeed
growing importance. It tells the more general story of how labs have
been studied and how they have been located within and often buried
by the larger story revealed initially by the data referred to earlier. To
explore federal S&T institutions in a more focused way, we will take a
case study approach, examining four labs through a five-part ‘policy
menu’ framework consisting of a series of policies that such institu-
tions must interpret and manage. We will also examine four other S&T
agencies in a less in-depth, more illustrative fashion to unpack some of
the important features regarding the differences between R&D and
related science activities (RSA) in government science. R&D refers to
‘creative work undertaken on a systematic basis to increase the stock of
knowledge’; RSA refers to ‘activities that complement and extend R&D
by contributing to the generation, dissemination, and application of
scientific and technological knowledge’ (see below for further discus-
sion of these definitions).
Conceptually, the purpose of this book is to build on and critique
selected studies of government S&T labs as complex institutions within
the broader literature on ‘science and government’ or ‘science and pol-
itics.’ This literature inevitably deals with the ongoing choices regarding
the provision of public and private goods in S&T policy as well as the
need for policymakers to have a strategic sense of what the public inter-
est means when they are making these choices. Overall, this broader lit-
erature includes quite macro-level approaches in which science is
viewed as an aggregate scientific estate (Price 1965) or as a fifth branch of
government (Jasanoff 1990), or is subsumed under a more general dis-
cussion of the politics of expertise (Barker and Peters 1993; Bimber
1996). More recently, this quite broad literature has applied more deduc-
tive models such as principal-agent theory, and neo-institutionalist
models that employ concepts of hierarchy, networks, and markets as
institutional forms, as well as other approaches (Guston 2000; Crow and
Bozeman 1998; Doern and Levesque 2002; Boden et al. 2004). This latter
literature is reviewed and built on in this book.
However, the book’s framework for the four case study labs is more
inductively derived. That is, it is a middle-level policy and institutional
framework derived from a closer look at how S&T labs and agencies
function and change as they interpret, respond to, and deflect or mod-

8 Strategic Science in the Public Interest
ify complex mandates and policy/institutional pressures and signals.
The book’s examination of RSA also flows from our inductive ap-
proach to research on complex science-based regulatory and moni-
toring institutions (Hood et al. 2001; Doern and Reed 2001). In our
approach, the history and path dependency of institutions are impor-
tant (Peters 1999; Wilson 2000; Kay 2005) as we look at how federal
S&T labs and agencies have changed over the past twenty years, with
occasional references to other, longer-term forces and factors.
Four federal S&T labs are examined as our main empirical case stud-
ies (see table I.1). Two of these function within Environment Canada
(the Environmental Technology Centre and the National Wildlife
Research Centre), and two within the ambit of Natural Resources Can-
ada (the CANMET Mining and Mineral Sciences Laboratory and the
CANMET Energy Technology Centre–Devon – an organization whose
S&T role focuses on Alberta’s massive oil sands resource). These four
S&T labs are mainly R&D-focused institutions, but their work also has
some RSA aspects. The book also considers four other federal S&T
agencies whose tasks and mandates are dominated more by RSA – that
is, by regulatory, monitoring, and service roles. These agencies are the
Water Survey of Canada and the New Substances Branch of Environ-
ment Canada, and two Health Canada agencies, the Veterinary Drugs
Directorate and the Consumer and Clinical Radiation Protection
Bureau. This broad range of case studies is necessary to bring out the
issues and dynamics of a reasonably representative sample of S&T labs
and agencies, which as a whole carry out both R&D and RSA and
which span three key science-based federal departmental realms. The
case studies are each extremely complex and are embedded in or net-
worked with numerous other parts of the government and with busi-
ness, universities, and communities in Canada and around the world.
The case studies’ range and scope can thus help us generalize to a rea-
sonable extent both ‘across’ the selected S&T labs and agencies and
also ‘up’ to the fundamental policy challenges and debates surround-
ing strategic science. These more generalized findings and conclusions
will be brought together in the concluding chapter of the book.
The book’s middle-level analytical approach (see chapter 2) to exam-
ining the four main case studies focuses on capturing the overlay of
values, policies, and demands that the S&T labs and agencies must
manage or cope with as government institutions. The illustrative
examination of the RSA-focused agencies is also middle-level in
nature, in that it probes what RSA actually involves in complex organi-

Table I.1. The four R&D-focused S&T labs ‘at a glance’
Lab
CANMET Energy Technology Centre – Devon,
NRCan
Lab
CANMET Mining and Miner-
al Sciences Laboratory
(MMSL), NRCan
Lab
National Wildlife Research
Centre (NWRC), EC
Lab
Environmental Technology
Centre (ETC), EC
Staff/Budget
– 125 staff in Devon, Alberta
– $18.7 million budget
Lab
– 157 staff
– $14.9 million budget
Lab
– 53 staff (FTEs)
– $5.5 million budget
Lab
– 96 staff
– $11 million
Mandate/Mission
Shares mission of larger CANMET Energy
Technology Branch which is to:
– be a valued public investment in science and
technology for a sustainable energy future that
benefits all Canadians;
– to contribute to using energy wisely;
extending the hydrocarbon resource base;
increasing the share of alternative fuels and
renewable energy; advancing knowledge;
contributing to policy development; developing
and deploying technologies; and providing
specialized products and services.
– more specific own mission is to maximize
wealth and jobs from the exploitation of
Canada’s hydrocarbon energy resources,
while minimizing negative environmental
impacts;
– through focused, cooperative S&T and
technology transfer, contribute to a more
sustainable hydrocarbon production sector in
Canada
Lab
– to provide quality research
and development services,
technology, and sound
scientific advice:
a) to Canada’s mining,
minerals, and related supply
industries; and
b) to provincial and federal
government departments
involved in promoting or
regulating the industry
Lab
– to be the principal source of
knowledge and expertise in
the federal government on
the impact of toxic
substances on wildlife and
the use of wildlife as
indicators of environmental
quality, to conduct national
surveys and research on
migratory birds, and to
produce scientific
publications on wildlife
Lab
– to support the
Departmental national and
international mandate for
environmental protection by:
a) developing and transferring
pollution measurement,
prevention, control and
remediation knowledge, and
new technology in areas
related to air pollution and
unplanned releases of oil and
hazardous materials; and
b) providing relevant
specialized sampling and
analytical expertise and
services of the highest
standards

10 Strategic Science in the Public Interest
zational and interorganizational settings. It must be stressed that the
purpose of this book is not to evaluate the performance of government
S&T labs and agencies in general, or with respect to the technical
aspects of the S&T conducted in our case study institutions in particu-
lar. We certainly comment on issues regarding how performance might
be judged and debated in the context of strategic public-interest sci-
ence, but our focus is on understanding the broad nature of change as
it relates to these important, diverse, and basically understudied insti-
tutions in government science.
The analysis as a whole is situated within, and builds upon, two
streams of academic literature. One of these centres on science and gov-
ernment (including the deductive models noted above, but others as
well), the other on policy, governance, and institutional analysis, includ-
ing studies in the fields of natural resources, the environment, and
health policy. Thus the book addresses a broad set of policy values,
issues, and challenges in situations where S&T, innovation, and com-
mercialization agendas are brought to bear on substantive policy fields,
in both national and regional settings. In addition to the academic liter-
ature, the book is based on a review of numerous government reports
and publications by the case study labs and agencies and by other labs
and agencies to which we refer. In this sense the methodology uses a dis-
cursive approach to the study of institutions (Hay 2002). We look closely
at what the agencies say about themselves in their own public materials
and also at broader federal studies on government science. These
sources are complemented by the authors’ interviews over the past four
years with more than eighty officials and S&T personnel in the labs and
in the broader S&T policy community of the federal government. These
interviews were conducted on a confidential, not-for-individual-attri-
bution basis to provide the authors with a better understanding of the
functions and dynamics of the S&T labs and agencies than could be
obtained from published sources. The interviews were with people
involved at all levels of the labs and agencies concerned. The research
also draws on the authors’ own past published research on science, gov-
ernance, and regulatory matters (Doern and Levesque 2002; Kinder
2003; Doern and Reed 2000; Doern and Kinder 2002).
Key Themes
Four key themes and lines of argument are developed and discussed in
this book. First, we explain why a middle-level approach to analysis is

Introduction 11
necessary for this realm of strategic public-interest-centred govern-
ment science. Second, we show why it is important to understand how
diverse federal S&T labs and agencies are, and why this diversity must
be reflected in S&T policy (in contrast to a ‘one size fits all’ approach).
Third, we make the case for the importance of RSA as a particularly
unique yet underemphasized feature of government science and pub-
lic goods provision in the modern economy and society. Fourth and
finally, we argue for changes in the overall governance and account-
ability of S&T labs and agencies, especially as an approach to discuss-
ing the core trade-offs between commercial and public goods science
in their mandates and their internal capacities.
Our analysis of the relevant literature on science and politics and on
government labs and knowledge production is intended to show that
although these studies are valuable in their own terms, they do not
easily or fully allow for an understanding of the variety of real-world
government S&T labs and agencies. This is true both for studies that
are quite deductive in nature and for more inductive ones, some of
which are ‘biographies’ of individual institutions. We also show that
past federal government studies, while useful in relating an evolving
policy story, have far too great a tendency to take a simple ‘black box’
approach to government labs combined with policy prescriptions wed-
ded to the above-noted ‘one size fits all’ imperative. Our analysis of
R&D versus RSA seeks to bring out the extent to which the broader
RSA story has been underplayed analytically, and also the ways in
which RSA in particular involves service-like activities and complex
interactions and roles in regulatory product approval processes com-
pared to science-based monitoring activities.
The analysis seeks to emphasize the importance of variety by show-
ing that though S&T labs and agencies are all similarly smallish in size
and broadly focused on R&D and/or RSA; at the same time they are all
embedded in their various parent departments and thus are subject to
differing mandates and policy pressures. S&T labs and agencies are not
normally areas of departmental work to which ministers and senior
departmental managers pay continuous attention. And a lab’s parent
department is in turn only one of thirty-five or so federal departments
and hundreds of related boards, commissions, and structures in a large
and complex government, all of which are competing for political
attention and resources. In such an environment, S&T labs may
emphasize differentiation over solidarity. Variety also begins with the
actual subject matter and range of S&T in the lab, and hence with the

12 Strategic Science in the Public Interest
core S&T disciplines and competences of the agencies, such as those
required for wildlife research (for one example), and the Alberta oil
sands (for another).
The book’s analysis shows that RSA constitutes one-half of the fed-
eral government’s S&T enterprise but is the concern of more than half
its S&T personnel; indeed, for some departments, RSA is of the order
of 75 per cent of S&T efforts. We show how, in terms of official federal
definitions, RSA far too often seems left in a residual category – not ‘R,’
and not ‘D,’ but somehow still involving science. Moreover, we argue
that the designation ‘related scientific activities’ means that the ques-
tion is not automatically answered as to what RSA is and to what it is
related. Far from being an afterthought or something that is simply
‘not R&D,’ RSA is in many important respects the core of government
S&T. Without the S&T knowledge embodied in RSA-focused personnel
and agencies, the federal government (and by extension provincial
governments) would not have the capacity they must have to regulate,
monitor, and manage risks in the public interest.
Our arguments about the overall governance and accountability of
federal S&T labs and agencies centre on the core mandate choices
regarding the commercial role versus the S&T lab’s role as a provider
of public goods. Both roles are ‘in the public interest’; but in a simple
sense they inevitably lead to clashes, largely because the state itself
must play both roles and foster both kinds of public interest values. In
our view, these institutions are in a very real sense working assets,
forms of political-economic-environmental capital. As with all forms of
capital, these assets can be supported and invested in, or they can be
dissipated and allowed to decline through benign or deliberate neglect
– in short, through a failure to think and act strategically. Accordingly,
we argue that both Parliament and the federal government need more
systematic information about this stock of government science and bet-
ter venues in which to discuss it and to debate these core trade-offs in
strategic mandates.
The ultimate reason – other than normal democratic ones – for such
enhanced accountability is that better accountability and better politi-
cal forums for discussion are ultimately needed to help reach ongoing
and always difficult judgments as to what levels of resources and
capacity are necessary to sustain these crucial assets and functions in a
modern economy and society. In brief, S&T labs and agencies are not
all there are to government science; nor, perhaps, do they play as dom-
inant a role in Canada’s science and innovation system as they once

Introduction 13
did. Nonetheless, they are a much more vital part than has been
acknowledged in recent years.
Core Concepts and Definitions
Several concepts and definitions are central to this book and are set out
briefly in this section. Each will be revisited throughout the book’s ana-
lytical journey.
While we will often employ S&T laboratory or ‘lab’ as a shorthand
term in this book, in fact each time the word is used the reader must
think of it as an S&T lab and agency. This is because for many, the word
‘lab’ may evoke the image of S&T personnel performing R&D work –
particularly ‘bench science’ – through the use of laboratory equipment
and fixed S&T assets. Though this is a crucial task, in reality most of
the S&T case study labs and other illustrative agencies examined in the
book are providers of funding, brokers of funding and expertise, sup-
pliers of science-based policy advice and technical information to sup-
port regulation, and ongoing monitors of health, environmental, and
ecosystem processes and changes.
Science and technology (S&T) policy refers to general government poli-
cies to encourage, support, and manage the development of the
national scientific enterprise and the education and training of S&T
personnel. S&T policy also promotes and governs the use of scientific
and technical knowledge ‘in’ public policy and regulation where gov-
ernments need to draw on their own internal S&T or the S&T capaci-
ties of others in order to carry out their responsibilities under laws,
rules, and international agreements, especially in public interest areas
such as the environment and health and safety policy and regulation
(that is, science in policy). See Brooks (1964) and Doern (1972) for more
on the distinction between ‘policy for science’ and ‘science in policy’.
Research and development or ‘R&D’ (scientific research and experimen-
tal development) is defined as ‘creative work undertaken on a system-
atic basis to increase the stock of knowledge including the knowledge of
humans, their culture and society, and the use of this knowledge to
devise new applications’ (Canada 2002b, 26). In R&D there is an impor-
tant element of novelty or uncertainty in the results. The federal govern-
ment’s definition of R&D is drawn from the main global reference, the
OECD’s Frascati Manual, which was published initially in 1963 and has
since been revised several times following various assessments of it set
against the changing evolution of S&T and S&T outputs.

14 Strategic Science in the Public Interest
Related science activities (RSA) is defined as ‘activities that comple-
ment and extend R&D by contributing to the generation, dissemina-
tion, and application of scientific and technological knowledge’ (ibid.,
26). Federal documents then go on to define the subgroupings of RSA
by field of science – namely, ‘natural sciences: scientific data collection,
information services, special services and studies, and education sup-
port: and social sciences: general purpose data collection, information,
services, special services and studies, education support’ (ibid., 26).
RSA is often crucially embodied in the education, training, and experi-
ence of scientific and technical personnel working on the front lines of
monitoring activity and of various kinds of regulatory product
approvals (Doern 2004). In the government of Canada, S&T invest-
ments consist of the sum total of investment in R&D and RSA.
Innovation policies or strategies refer to government policies aimed at
fostering the use of the best S&T to produce new and competitive
‘first-to-market’ products and new production processes, and the inno-
vative organizational approaches and management practices that sup-
port these activities. In Canada and elsewhere there is an increasing
tendency for governments to subsume S&T policies under broader
innovation policies in their efforts to maximize the contributions of
S&T to competitiveness in the global, knowledge-based economy. We
will be exploring the implications of this tendency for government
S&T labs and agencies.
National systems of innovation (NSIs) and the related concepts of local/
regional systems of innovation and clusters refer to an idea or paradigm
for conceptualizing national and local S&T and innovation activities
and effectiveness as the products of complex, non-linear interactions
among a range of institutions in any national or regional/spatial polit-
ical economy, including interactions among universities, corporations,
governments, capital markets, systems of regulation, and informed
consumerism (Nelson 1993; Wolfe 2002, 2003).
Policies on commercialization refer to targeted efforts to ensure that
new innovative products, processes, and patented inventions are
financed, produced, marketed, and sold successfully in Canadian and
global markets. As we discuss later, such policies can be seen as partic-
ular extensions of innovation policies (indeed, of S&T policies), or as
policy fields and focuses in their own right. As many have pointed out,
the boundaries of commercialization policies are not always easily dif-
ferentiated from those of other policy categories (Lougheed 2004; Enz-
ing et al. 2004; Kilcrease 2004).

Introduction 15
Science as a public good, or public interest science, refers to S&T carried
out in such a way that property rights cannot or should not be appro-
priated by private or individual owners. Various kinds of basic or
broad predevelopmental research can be characterized as a public
good in this sense, but so also might S&T carried out to support regula-
tory tasks by the state be characterized as public interest science. These
concepts have also been debated in terms of the funding of govern-
ment S&T labs and agencies – for example, in terms of whether they
should be funded ‘in the public interest’ by taxpayer revenues or by
user fees (which implies the existence of specific private benefits for
which private users ought to be charged). The ‘public interest’ is
always a contentious concept politically because it can also imply
diverse notions of majoritarian representative democracy, stakeholder
interest group democracy, and NGO and civil society notions of
democracy, participation, and decision making in institutions. Steps
taken to support businesses or markets are often viewed as being de
facto not examples of public interest activity, but such views are
increasingly being challenged by those who see well-functioning mar-
kets and job-producing firms as being activities very much in the pub-
lic interest.
The federal S&T system refers to the array of federal departments,
agencies, granting councils, foundations, funding bodies, programs,
and other entities that either conduct S&T or fund such activities in
universities, businesses, and the voluntary sector (Doern 2003). The
book’s focus is on federal S&T labs and agencies, but links with this
broader array of institutions will be referred to throughout.
Structure and Organization
The structure of this book is fairly straightforward. Part One provides
the history, academic context, and analytical approach for the analysis.
Part Two examines the four R&D-focused case study labs and the four
illustrative RSA-focused agencies. In Part One, chapter 1 examines the
study of government S&T labs and agencies as institutions first in rela-
tion to recent literature on science and government. The chapter also
critiques past federal policy studies of Canadian S&T labs and agencies
and critically examines the need to differentiate R&D from RSA in the
study of S&T labs and agencies.
Chapter 2 then sets out the key elements of our approach for the four
R&D-focused labs as a way of improving on past analyses that did not

16 Strategic Science in the Public Interest
sufficiently factor in and recognize the variety and diversity of the pol-
icy menus that labs had to respond to and interpret. It does so by con-
structing two initial mappings of S&T labs and agencies, the first a
stylized hierarchical and quasi-principal-agent map, the second a
descriptive map of the broad array of functions and tasks that can
potentially be carried out by or imposed on an S&T lab or agency.
Chapter 2 also previews the approach taken to our single-chapter
examination of four RSA-focused agencies.
The core part of chapter 2 is our five-part policy menu framework.
This five-part framework centres on labs as managers and interpreters
of a partially reinforcing and partially conflicting policy menu. This
menu comprises: (1) S&T/innovation/commercialization policies; (2)
sustainable development and environmental policies; (3) parent depart-
ment mandates and changing political economic contexts and pres-
sures; (4) macro and micro budgetary management policies, including
fiscal policy per se, expenditure choices, personnel policy, lab capacity,
and changing managerial views such as advocacy of the new public
management; and (5) changing policy-driven linkages with, and pres-
sures from, business, universities, other federal departments, other gov-
ernments, and communities.
Part Two provides the empirical cases and analyses of the four labs,
two each from Environment Canada and Natural Resources Canada,
as well as the RSA-focused agencies and issues. Chapters 3 and 4 focus
on the two NRCan labs, one centred in Ottawa and the other in Devon,
Alberta. Chapters 5 and 6 likewise examine the two Environment Can-
ada labs, both based in Ottawa but with extensive national and
regional networks and roles. In each of these chapters we look first at
the labs’ mandates and institutional history and their changing overall
priorities, and then focus on the labs as managers and interpreters of a
national policy menu. But we also show how these policies cascade out
and across the labs’ changing linkages and relations with other play-
ers. Chapter 7 examines the four illustrative RSA-focused agencies and
the nature of RSA compared to R&D. Chapter 8 offers our conclusions
on the key themes and on the overall debate about Canadian govern-
ment S&T labs and agencies.

PART ONE
Historical Context and Analytical
Framework

This page intentionally left blank

1Government S&T Labs and Agencies
as Institutions: Towards Middle-Level
Approaches
This chapter examines government S&T labs and agencies as institu-
tions and broadly begins to make the case for the middle-level
approaches employed in the book as a whole – approaches that will be
set out in greater detail in chapter 2. The purpose of this chapter is to
situate government S&T labs and agencies in this institutional debate,
first in a comparative context and then by examining other studies of
S&T labs and agencies in Canada and also in relation to a further anal-
ysis of the contrasting roles of R&D versus RSA in the functioning of
S&T labs and related bodies.
The analysis is organized into four sections. First, we relate this
book to the relevant comparative literature on science and govern-
ment, including some that is explicitly about government laborato-
ries, especially American and British laboratories. We do not directly
compare Canadian S&T labs and agencies with a similar subset of
American or British government S&T labs and agencies at the case
study level. But we do need to relate our analysis to the literature that
emanates from these other jurisdictions or that suggests general rele-
vance to Canada. Second, we survey past policy studies of Canadian
federal S&T labs and agencies and examine their focal points,
strengths, and weaknesses. In the third section we examine the insti-
tutional implications of R&D versus RSA activities in the core dynam-
ics of S&T labs and agencies as institutions. Conclusions then follow
about why a middle-level approach is needed to complement exist-
ing approaches in understanding S&T labs and agencies as complex
institutions.

20 Strategic Science in the Public Interest
The Recent Evolution of Science and Government Analytical
Perspectives
While there have been many analyses of Canadian science policy,
1
and
some case studies of individual science establishments,
2
it is not at all
clear that government laboratories and agencies as institutions have
been examined systematically in Canada. In fact, as this chapter shows,
very often policy studies refer only to a concept of ‘government sci-
ence’ disembodied from the institutions in which it is performed. To
the extent that laboratories have been a focus of attention, they have
tended to be treated unidimensionally, with no notion that some labs
and agencies might function well in some roles (such as technology
transfer to industry), whereas others might perform well in fulfilling
different roles (such as directed basic research, RSA) related to regula-
tion and monitoring. Similarly, as organizations, government laborato-
ries and agencies have been treated as ‘black boxes’ with little
examination of their internal structure and external relationships.
Canada is not alone in this regard. An American study reveals that
while public policies affecting government research laboratories typi-
cally treat them as simple, homogeneous, and stable, there is in fact a
remarkable diversity and complexity in these institutions (Crow and
Bozeman 1998). The authors describe how the dominant framework
for S&T policymaking has been based on sector – government, indus-
try, or university – with long-standing stereotypical roles ascribed to
the laboratories in each sector: ‘Universities are seen as the bastion of
fundamental research, industry as the home of commercially related,
applied, and development research, and while the government lab ste-
reotype is a bit more murky, government labs are often viewed as sites
for supporting national research missions, especially in weapons,
energy, space, and agriculture’ (ibid., 14). The authors do not contend
that this sectoral distinction is no longer reasonable or useful – only
that something more is needed. Linkages across sectors and among
1 Examples include Mackenzie (1964); Lamontagne (1970); Doern (1972); Hayes (1973);
Task Force (1984); de la Mothe (2000); and numerous reports of various science advi-
sory bodies such as the Science Council of Canada, the National Advisory Board on
Science and Technology, and the Council of Science and Technology Advisors.
2 Examples include Thistle (1966); Zaslow (1975); Eggleston (1978); Bothwell (1988);
Jarrell and Gingras (1991); and Doern and Levesque (2002).

Government Labs and Agencies as Institutions 21
networks of laboratories are becoming increasingly evident and impor-
tant. Some of the labs are ‘hybrids’ in which public and private owner-
ship and sources of funding are so complicated as to defy classification
by increasingly overstretched sector-based categories (ibid.).
Even among the purely public-sector laboratories there can be a
remarkable degree of institutional diversity. According to a study of
the British system, ‘There is an enormous diversity in the types of orga-
nizations which could be referred to as “public sector research labora-
tories” in the UK science and technology system. This diversity covers
not only the areas of specialism but also factors such as size, ownership
details, locations, organizational issues and relationships with industry
and with other parts of the S&T infrastructure’ (Beesley et al. 1998,
129). One would expect this diversity to be recognized and reflected in
public policy and policy studies relating to government laboratories.
Yet as this chapter shows, such has not been the case in Canada. With-
out a better understanding of the roles and institutional design of gov-
ernment laboratories, ‘policy makers continue to pour fuel into the
innovation engine without regard to the engine’s structure, fuel
requirements, or on-road performance’ (Crow and Bozeman 1998, 13).
Another key approach aimed initially at specifying institutional
links is the one provided by David Guston (1996; 2000). His analysis
employs the economists’ principal–agent theory to characterize the
relationships between science and politics. These relationships are cast
as a sort of social contract centred on obligations relating to productiv-
ity and integrity. This approach is then applied and examined at a
quite broad level of American science policy. Guston examines why it
is important to see the overall relations between science and politics as
a social contract between principal and agent; he then analyses the
knowledge asymmetries between lay politicians/bureaucrats and S&T
experts, and explores the two overall dimensions of the performance
expected from the latter – namely, productivity in a broad economic
sense and integrity in how the S&T is conducted and managed. He also
discusses the important role of, and need for, boundary organizations
in managing the core relationships of this social contract and in main-
taining some reasonable institutional space for the contract to work.
This is a valuable approach. However, as a deductive approach it
essentially creates a policy-institutional framework based on a two-cat-
egory policy world (productivity and integrity). Government labs as
institutions are not the particular focal point of Guston’s work; that
said, some of the principal–agent concepts are certainly useful, and we

22 Strategic Science in the Public Interest
will examine them further in chapter 2, where we map basic linkages
between labs and their parent departments.
Principal–agent theory has of course been applied in any number of
areas of public policy and regulation, so it is not surprising that it is
coming into broader use in S&T policy. Scholars such as Dietmar Braun
speak of the tensions inherent in the delegation problems that beset
principal–agent relations (Braun 2003). As we will see, these delegation
problems are also embedded in the framework employed in this book.
Others speak of the need for intermediation roles and strategies or –
as noted earlier – the need for boundary organizations lodged in some
sense between politicians as principals and scientists as agents (van
der Meulen 2003). In many senses, principal–agent theory and delega-
tion issues are simply two more approaches to examining a very old
problem that has been a part of the literature on public policy and
administration for decades as complex institutions grapple with how
to make and implement policies and how to work with and service
diverse clients in a democratic setting (Hill 2005; Lane 2000).
Other approaches are also productive in some senses. For example,
Gibbons and colleagues (1994) approached science and policy issues
from a higher, more abstract level by describing a social transformation
of all knowledge-producing institutions. This and related work differ-
entiated between so-called Mode 1 and Mode 2 systems of knowledge
production, with Mode 1 roughly referring to familiar academic, hier-
archical, and traditional peer review approaches and Mode 2 highlight-
ing emerging networked, flexible, and interdisciplinary approaches
with their much broader notions of peer review (Gibbons 2000). While
not particularly concerned with government labs per se, the authors
pointed out that advanced science systems are evolving towards greater
heterogeneity, pluralism, and fuzziness of boundaries (between public
and private, between knowledge producers and knowledge users,
between natural and social sciences, and so on). In particular, the authors
describe a shift in the modes of funding and institutional designs of
knowledge-producing institutions and an increasing emphasis on, and
new approaches to ensuring, public accountability for these institutions.
Studies of S&T labs and institutions have employed other useful
approaches besides these. A recent study of the NRC’s evolution over
the past twenty years applied a generic ‘hierarchies, networks, and
markets’ framework to capture how that organization had evolved
into a complex government science agency – indeed, into a veritable
holding company of diverse research institutes (Doern and Levesque

Government Labs and Agencies as Institutions 23
2002). At the other end of the analytical spectrum, another recent study
examined three federal labs at the level of individuals and their capaci-
ties and incentives to innovate (Rosenblatt 2004). It focused on the
individual researcher-employee but also made some links to the capac-
ity of S&T labs and agencies to foster innovation and to champion indi-
viduals and reward their innovation ideas and behaviour.
The analysis in this book also builds on a recent analysis of British
labs (Boden et al. 2004). This study also employs a middle-level frame-
work and is interested in how labs respond to complex policy and
institutional imperatives. It focuses on the impacts of the new public
management (NPM) on British government labs, but it also relates
these impacts to changes in knowledge production processes in S&T.
However, it does not examine case study labs in any great depth;
rather, it reports on overall impacts, with brief discussions of relevant
examples. NPM and issues of knowledge production are certainly a
part of our approach in this book, but we seek to extend the middle-
level analysis by utilizing a policy menu framework that we think is
closer analytically and empirically to the actual underlying situations
that labs face and must manage. We also apply it in some depth to the
four R&D-focused case study labs.
A further key conceptual building block for this book’s approach
comes from the literature on science-based regulatory regimes and
related risk-regulation regimes and institutions (Hood, Rothstein, and
Baldwin 2001; Doern and Reed 2000). Government science in its R&D
and RSA activities must serve multiple regulatory institutions and
monitoring bodies. Accordingly, it must traverse and serve complex
subsystems within science-based regulatory regimes in Canada and
elsewhere – regimes that include subsystems devoted to product
approvals, to post-market monitoring, to compliance activity, and to
standard setting and rule making per se. This literature feeds into
aspects of our R&D-focused lab case studies as well as into our more
illustrative studies of RSA-focused agencies.
Another stream of literature, dominated by historians, provides very
useful histories of the development of science within given countries.
Many of these histories are discipline-based and so may only tangen-
tally address government laboratories and agencies.
3
Others, however,
3 Discipline-based examples include H.M. Tory (1939); Alex Ignatieff (1981); and
Richard A. Jarrell (1988).

24 Strategic Science in the Public Interest
approach government science through the lens of individual institu-
tions by providing what can be referred to as ‘biographies of institu-
tions.’
4
According to Crease (1999), such works often emphasize (a) the
science advanced by an institution, (b) the personalities of key individ-
uals and their influence on the institution, or (c) the institutions’ major
research instruments (such as reactors and accelerators) – often with a
tone bordering on reverence. Many of these works are official or quasi-
official histories or of the ‘memoirs’ variety, written by someone long
associated with the institution and therefore limited in their potential
for objective or comparative analysis. Nevertheless, Peterson (1980, 134)
has written about the importance of this stream: ‘Only after the accumu-
lation of a substantial technological base, and the training of an entire
generation of research scientists in the techniques of the various
branches of laboratory science, did innovation become a real possibility
in Canadian science. The history of scientific laboratories is, therefore,
an important part of the history of Canadian science, and the biogra-
phies of laboratories are as important as the biographies of scientists.’
Indeed, these historical biographies can yield important insights into
the characteristics of public laboratories. For example, Castonguay
(2000) highlights the important role that some Canadian labs have
played in advancing fundamental knowledge and the training of
researchers, particularly in new fields of study. While studies within
this stream make important contributions, they are handicapped in
their relevance to S&T policy by their lack of an explicit policy focus.
The emphasis on individual laboratories (particularly of the NRC)
provides important but ultimately isolated insights. As Crow and Boze-
man (1998, 238) caution, in case study approaches ‘more is known, but
about less.’ The sheer number of government laboratories militates
against an approach to public policy that would require detailed case
studies of each and every laboratory. In this book, case studies are used,
but they are informed by a middle-level approach that goes into some-
what greater depth beyond the useful simplicity of Guston’s valuable
approach, and beyond Boden and colleagues’ NPM-focused analysis,
4 Canadian examples in this category include Robert Bothwell (1988); W.H. Cook (1977);
Wilfrid Eggleston (1978); R.H. Haskins (1984); Christy Vodden (1992); and Morris
Zaslow (1975). American examples include Robert P. Crease (1999); N.S. Furman
(1990); J.L. Heilbron and R.W. Seidel (1989); and J.M. Holl (1997).

Government Labs and Agencies as Institutions 25
by utilizing a five-factor policy menu framework and also by examining
the nature of and differences between R&D and RSA.
S&T policy in Canada has been hampered by a reliance either on (a)
broadly applied, macro-level abstractions regarding the roles and
designs of laboratories – abstractions that flow from market failure
arguments, or (b) micro-level case studies, which by their nature pro-
vide insufficiently realistic and overly simplified typologies or taxono-
mies. A middle path is needed. But before suggesting such an
approach in chapter 2, we need to examine other analyses of federal
laboratories as well as the R&D versus RSA question.
Review of Analyses of Federal Laboratories
In this section we review a sample of the key policy studies that have
shaped Canadian S&T policy since the 1960s. This will be done in an
attempt to illuminate which models or assumptions, explicit or
implicit, have been employed with respect to the roles and institutional
designs of government laboratories and agencies. As we will see, the
studies do not always deal with laboratories per se. In fact, very often
these studies refer only to a concept of ‘government S&T’ disembodied
from the institutions in which it is performed. This is itself a part of the
problem. To the extent that such studies do identify the performers of
government S&T, all public research organizations by and large are
grouped under the common banner of ‘government laboratories.’ The
notion that some government laboratories might function well in some
roles while others might perform well in fulfilling different roles is
almost never reflected. As a consequence, recommendations for
change have reflected a very unidimensional understanding of govern-
ment laboratories and agencies.
Early Efforts, 1960s–1970s
The Royal Commission on Government Organization (the Glassco
Commission), established in 1960, was charged with reporting on the
organization and operations of the Canadian government. As part of
its broad examination, the commission undertook what many analysts
agree was the first ever comprehensive review of Canadian science
policy. As such, the report’s findings and recommendations dealt pri-
marily with high-level science policy machinery and the need to reor-
ganize federal science activities. The commission’s report initiated an

26 Strategic Science in the Public Interest
active policy debate, as indicated by the many science policy studies
that emerged in the following decades. This level of attention would
lead, eventually, from questions of high-level policy machinery to anal-
yses of the government’s role in S&T.
The Science Council of Canada (SCC), which was founded in 1966,
was active in this debate, and two of its many studies are highlighted
here. In a 1968 report titled Towards a National Science Policy for Canada,
the SCC recommended that any new government R&D initiative be
reviewed carefully to identify the appropriate performer, be it in aca-
deme or private industry (Science Council of Canada 1968, 23). The
report also asserted that more of the R&D performed in government
laboratories should be contracted out (ibid., 24). As we will see, this
would become a consistent theme in Canadian science policy studies.
A later SCC report (1979) concerned itself with ‘the inadequate link-
age between the market place and much of the research conducted in
this country.’ The study outlined the roles of government R&D and
why and when it should be performed. With respect to the specific
function of facilitating technology transfer, the council found that
industry often criticized federal laboratories as being unaware of mar-
ket pressures and of the innovation and commercialization needs of
industry. However, the study went on to suggest that ‘the major weak-
ness of the technology transfer process may lie in the poverty of indus-
trial attitudes to the government research institutions, the failure to fully
appreciate the missions of the laboratories;the absence of persistent associa-
tion with the government research community; and, in general, the low
level of demand pull by industry on government research’ (Science
Council of Canada 1979, 24; emphasis added). In this study we see the
first example of a more nuanced view of the role that government labo-
ratories should play with respect to industry.
Task Force on Federal Policies and Programs for Technology Development
(1984)
In the late 1970s and early 1980s the S&T policy agenda was being
driven largely by the energy crises and increasing economic stagna-
tion. The major policy studies of this period
5
reflected a shift away
5 See for example, Science Council of Canada (1979) and Ministry of State for Science
and Technology (1983).

Government Labs and Agencies as Institutions 27
from the science policy studies of the earlier period, which tended to
focus on government structures, towards industrial technology policies
that would provide support and incentives to increase industry’s abil-
ity to develop and absorb new technologies. With regard to govern-
ment laboratories, the perennial concern for scientific excellence was
now being complemented with increasing concern for the relevance
and utility of government S&T to improve Canada’s economic compet-
itiveness.
An important exception to the relative inattention to government
laboratories and agencies during this period was the creation in 1984 of
a task force to examine the status of federal promotion of technological
development. Chaired by Doug Wright, then president of the Univer-
sity of Waterloo, this task force examined key issues regarding the per-
formance of federal laboratories, including their function, goals,
outputs, and relations with industry.
The Wright Report was sharply critical of federal laboratory man-
agement, citing a ‘growing atmosphere of irrelevance and an exces-
sively bureaucratic management style’ (Task Force 1984, 25). It argued
that management practices should be more flexible to allow laborato-
ries to be more responsive to market forces. It noted that lab managers
should be more accountable to their clientele and recommended that
each laboratory have a board of directors, with representation from the
private sector. Among the Wright Report’s other recommendations: the
federal government should undertake a review of all federal laborato-
ries to demonstrate their relevance and usefulness; it should make
greater use of the ‘GOCO’ (government-owned, contractor-operated)
model of laboratory management; and it should develop an incentive
system to allow government scientists to bring their ideas to the mar-
ket and reward those researchers and managers who created links with
industry (ibid., 41–2).
National Advisory Board on Science and Technology, 1987–1995
The National Advisory Board on Science and Technology (NABST)
was appointed by the Mulroney government to provide broad external
advice on S&T issues. As will be apparent, NABST reports tended to
reflect the Conservative government’s emphasis on market-based
approaches. Its industry-oriented perspective on the role of govern-
ment S&T likely reflected the predominance of private-sector members
on most of NABST’s working committees. There is little doubt that in

28 Strategic Science in the Public Interest
their study processes, NABST members became aware of the complex-
ity of federal labs and of government S&T, but little of this complexity
was allowed to get in the way of their recommendations.
industry committee report (1988)
In February 1988 the NABST Industry Committee submitted its report
to Prime Minister Mulroney, who had asked the committee to recom-
mend approaches to enhancing the effectiveness of industry–univer-
sity–government collaboration. In response to this question, the
committee addressed the roles and (at least tangentally) the institu-
tional design of government laboratories.
To set the context for the committee’s recommendations, the report
briefly traced the history of government S&T in Canada. The commit-
tee argued that Canada had placed ‘an emphasis on government sup-
port to government laboratories and basic research in universities,
creating surrogates for an inadequate industrial research base’ (NABST
1988). The report explained: ‘In some resource sectors, fragmented
industrial structures provided the rationale for a coordinated research
effort on the part of government. In the emerging technology sectors,
the sheer lack of a corporate base or presence also reinforced a ratio-
nale for establishing government labs. Moreover, the relatively large
scale of government research over time creates an inertia and bias
toward doing more and more in-house research’ (ibid., 9).
As part of its study, the committee also drew ‘lessons from abroad’
regarding the roles played by the various S&T sectors in other coun-
tries. Intriguingly, the committee found that ‘although relatively well-
defined institutional roles exist in most of the countries studied, all are
endeavouring to build flexibility into their systems ... They are also seeking
ways to integrate organizations more effectively and use these linkages as
important competitive tools’ (ibid., 11; emphasis added).
Curiously, however, the committee immediately ignored this
important finding when in the next paragraph it asserted that there
was an ‘acute need for clarifying Canadian roles’ along traditional
sectoral lines. In an effort to reassert the ‘appropriate roles’ for each
S&T sector, the committee suggested the following with respect to
government research: ‘Government research, except that dedicated to
clearly defined public missions like environmental protection, set-
ting standards and defence, must increasingly be tied to an indus-
trial client base. It must be driven by market needs and specific long-

Government Labs and Agencies as Institutions 29
term national missions ... The resource allocation bias should be
toward industry for both existing and possible new resources’ (ibid.,
11).
The report held up government laboratories as ‘an important Cana-
dian resource’ that was too often cast as ‘a capability in search of a cli-
ent.’ It then asserted that government laboratories ‘cannot work to
their full effect unless there is a dedicated and determined industrial
capability that sets the expectations and standards for performance.’
The committee emphasized that in order to fulfil this industry-serving
role, resources allocated by government for in-house R&D needed to
be shifted towards industry-based R&D. This realignment to an indus-
trial support mission, it recognized, would mean ‘some existing activi-
ties could be shut down and S&T workers displaced.’ Consequently,
the committee called for adjustment mechanisms to help these workers
move ‘to areas of growing R&D activity – especially in industry’ (all
quotes in this paragraph: ibid., 16).
To be fair, this report was addressing government’s ‘industrial
related research,’ which suggests that the committee recognized that
the government was performing other kinds of research as well. How-
ever, the report paid only limited (even cursory) attention to the ‘pub-
lic good’ roles of government laboratories. This left readers with the
quite distorted view that the primary role of government laboratories
and government scientists is to serve industrial clients.
This report also discussed the impact of technology on organiza-
tional change. New technologies were altering the skills that organiza-
tions required; they were also creating pressures for new ways of
designing jobs and structuring decision-making processes. ‘Traditional
hierarchical relationships,’ the report stated, ‘do not provide the best
organizational context for making the most of the new technologies’
(ibid., 50). In summary, this report provided an important contribution
to the debate on government laboratories and at least hinted at the
beginnings of a deeper understanding of the importance of organiza-
tional design issues.
revitalizing s
&t in the government of canada: report of the
committee on federal s
&t expenditures (the lortie report), 1990
This NABST committee, chaired by Pierre Lortie, was mandated to
evaluate the management and performance of S&T activities in gov-
ernment. It found that outdated and ‘seriously deficient’ operating and

30 Strategic Science in the Public Interest
administrative policies were presenting ‘significant obstacles’ to feder-
ally performed S&T, leading to low morale and a questioning of the
value of government S&T (NABST 1990). It argued that the S&T orga-
nizations required more focused mandates and improved manage-
ment practices and that their overhead must become less bureaucratic
and costly. Interestingly, this committee contended that federal S&T
establishments must develop their own identity, separate from their
parent department, in order to pursue quality work. It argued that
because the laboratories were thoroughly integrated into departmental
planning and budgeting systems, they were being forced to expend
considerable energies to retain their unique S&T-conducive culture
(NABST 1990, 8–9).
The recommendations that flowed from these findings were that
each department should transfer its R&D establishments into one
departmental S&T institute, with a chief executive officer and board of
directors. The S&T institutes were to depend on revenues from their
parent departments for their operating funds, but this was to be based
on contractual relationships in order to increase the links between
departmental objectives and S&T services. The new management
structure was intended to provide greater authority to the institutes
regarding relations with the department, intellectual property frame-
works, the setting of fees, and so on. However, the new structure
would also create a rigorous evaluation system, one based on peer
review, that would ensure that institutes continued to meet interna-
tional standards for excellence (ibid., 99–120). This proposed client–
contractor approach reflected the NPM reforms that were popular dur-
ing this period. The NPM reforms sought to import private-sector
management techniques into the public sector in order to improve effi-
ciency and effectiveness. Privatization and other market-oriented
approaches, the devolution of authority to lower levels, and the search
for new mechanisms to ensure accountability were all elements of the
NPM movement.
The S&T Review, the Federal S&T Strategy, and the CSTA, 1994–present
In the summer and autumn of 1994, the Chrétien government under-
took a comprehensive review of federal S&T. The NABST was asked to
assess the results of the public consultations and interdepartmental
studies that had been undertaken as part of the S&T review, and to
provide advice on the direction and structure of a federal S&T strategy.

Government Labs and Agencies as Institutions 31
healthy, wealthy and wise: a framework for an integrated
federal science and technology strategy (1995)
In formulating a framework for such a strategy, the NABST posited
that the rapidly changing global environment called for ‘new ways of
conceptualizing S&T, new ways of performing S&T, new ways of gov-
erning it, and new ways of evaluating outcomes’ (NABST 1995, 5).
Thus, while it asserted that ‘the federal role in performing S&T should
be smaller and more focussed’ (ibid., iv), it also believed that ‘the fed-
eral government should promote partnerships and collaboration
among S&T stakeholders’ (ibid., vi). Here we begin to see an increasing
awareness of government laboratories as actors within a system or net-
work of knowledge-producing institutions, and of the importance of
interaction among these institutions. Consider, for example, the fol-
lowing statement: ‘The government needs to identify areas of current
federal research that could more effectively be conducted either in uni-
versity or industry laboratories, or that could be done collaboratively’
(ibid., 73; emphasis added). Whereas the first part of the statement
could easily have been lifted from any one of the previous NABST (and
earlier) reports, the last part of the sentence signalled a significant
change in tone. Other reports had paid lip service to the need for col-
laboration and partnerships; this report included as a recommendation
that government should ‘encourage and strengthen strategic collabora-
tive research arrangements among government, university and indus-
trial laboratories and promote cross-sectoral and multidisciplinary
partnerships’ (ibid., 76). Such collaboration, the report offered, could
include consortiums, participation in centres of excellence, or other col-
laborative activities. The report also addressed the need to remove cer-
tain administrative barriers ‘that frustrate greater understanding,
collaboration and cooperation among industry, government and uni-
versities’ (ibid., 80).
Overall, while much of the report employed familiar rhetoric regard-
ing federal intramural R&D, it also illustrated the beginning of a shift in
thinking in S&T policy circles. For example, the overall message regard-
ing government-performed S&T remained that the government should
evaluate and justify federal laboratory activities against strategic needs.
However, government laboratories were no longer viewed as either
irrelevant or simply as instruments to be exploited by industry. Govern-
ment S&T had something to offer, but rather than simply serving indus-
trial clients, government laboratories would collaborate as partners
with other sectors. New organizational arrangements were called for to

32 Strategic Science in the Public Interest
facilitate such intersectoral collaboration. To a greater extent than in pre-
vious reports, government laboratories were viewed in the context of
their critical role in a national system of innovation as defined in the
introduction to this book. Nevertheless, the need to cut federal deficits
was about to greatly constrain the funding for government S&T. The
laboratories would soon be forced to expend considerable energy justi-
fying their program budgets – and in some cases even their existence.
the federal s
&t strategy, 1996
At the completion of the Science and Technology Review, the federal
government responded by issuing its S&T strategy. Although this
strategy did not speak to government laboratories in any great detail, it
did reflect the changing context for government science and the shift in
thinking towards ‘innovation systems’ that had begun to take hold at
that time. Three points raised in the strategy are relevant to our pur-
poses here. First, it emphasized the need to focus on establishing part-
nerships and networks: ‘What matters most is the exchange of
knowledge and information; cooperation among governments, busi-
ness and universities; and the forging of partnerships for mutual bene-
fit’ (Canada 1996, 4).
Second, the strategy recognized that institutions and their organiza-
tional arrangement are important: ‘Institutions matter. The institutions
that guide and carry out science and technology, and the way they are
arranged and function together, can either encourage or impede inven-
tion and the exchange of ideas’ (ibid., 15). Finally, echoing a familiar
theme, the strategy called for stringent tests of cost effectiveness: ‘The
research conducted in federal laboratories should complement rather
than duplicate the work carried out by the private sector’ (ibid., 23).
building excellence in science and technology (best): the
federal roles in performing science and technology, 1999
In 1998, reflecting a commitment made in the S&T Strategy, the federal
government established the Council of Science and Technology Advi-
sors (CSTA). The members of this body were drawn from the external
advisory bodies that advise individual departments. The CSTA was
established to better integrate this advice to improve the management
of federal S&T. In its BEST report, the CSTA affirmed a clear need for
the federal government to perform S&T and determined that it should
have the capacity to deliver on the following roles:

Government Labs and Agencies as Institutions 33
• support for decision making, policy development and regulations;
• development and management of standards;
• support for public health, safety, environmental and/or defence
needs; and
• enabling economic and social development. (CSTA 1999, 15)
The CSTA also proposed three fundamental principles – alignment,
linkages, and excellence – that it felt should guide the conduct and man-
agement of federal S&T. Notions of alignment and excellence had been
promoted in past studies; the concept of ‘linkages,’ while not totally
new, was developed to a greater extent in the BEST report. The CSTA
viewed linkages as a way to ‘ensure that federal S&T capitalizes on the
best available inputs, regardless of their source, and that overlap and
duplication are minimized’ (ibid., 25). The CSTA explained that its
principle of ‘linkages’ went beyond the concept of ‘partnerships’:
‘Linkages result in planning and priority setting being done based on
broad stakeholder participation. Linkages draw on the best possible
expertise, be it in other federal departments and agencies, universities,
the private sector, or even the global pool of knowledge’ (ibid., 25).
Significantly, the CSTA recognized that the context for government
S&T had changed and was continuing to change. Based on this recogni-
tion, it included the following recommendation for government: ‘Imple-
ment and fund new models for S&T that move away from a vertical
approach to a more horizontal (i.e., across government and the innova-
tion system), competitive, multi-stakeholder approach’ (ibid., 28).
One final observation with respect to the BEST report can be made
based on the following passage: ‘To become a stronger contributor to
the national innovation system, the federal S&T establishment needs a
culture change, more flexibility in its operational policies and a
renewal of its management systems. Without these changes, further
investments in federal S&T capacity will likely not achieve their maxi-
mum possible benefit to Canadians’ (ibid., 21). Unfortunately, without
good quantitative data, qualitative case studies, or empirically based
typologies of government laboratories, the CSTA was forced to treat
the ‘federal S&T establishment’ largely as a black box. As such, the
CSTA was unable to develop a more complete picture of government
laboratories as instruments of Canadian science policy. Like past policy
advisory bodies, it was well aware of the existence of diverse labs but
had to pitch its policy advice at a very general level.

34 Strategic Science in the Public Interest
knowledge transfer and commercialization in canada’s
federal laboratories, 2003
A final study to be noted is one prepared for the Prime Minister’s
Advisory Council on Science and Technology (ACST) by R.S. Schillo
(2003). This study essentially made the case for a greater commercial-
ization role for federal labs, but it also pointed to some of the institu-
tional barriers to enhancing that role, including the lack of particular
capacities to manage patenting, technology transfer, and spin-off com-
pany formation. It also noted there were serious gaps in data and indi-
cators that would allow any government to assess performance in
these commercialization realms. It also discussed the labs’ ‘contribu-
tions to society.’ This is of course important, but the study was quite
weak in this respect in that it glossed over the labs’ roles vis-à-vis the
government itself as a decision maker by leaping directly to the level of
society without reference to the government’s own crucial intermedi-
ary need for lab R&D regarding its regulatory and monitoring roles
and thus for RSA activity as well.
Our survey of policy studies in this section has been necessarily
brief. We have sampled reports from a forty-year period in which pol-
icy perspectives changed, and hence their particular political contexts
need to be appreciated. The authors of these studies were functioning
in their own time and place and with different mandates and political
influences. Most of the advisory bodies consisted primarily of repre-
sentatives from outside of government – usually from the business and
academic sectors. The issues they raised were important for the ongo-
ing S&T debate in Canada, and their recommendations were made in
good faith by knowledgeable people. Also, it must be emphasized that
this analysis has relied on the texts of the studies taken at face value.
But what reports and studies actually say is important. As we have
stressed throughout, there is little doubt that the various bodies and
their members and consultants were well aware of the complexity of
the system they were examining, but usually this did not have much
impact on their policy prescriptions.
Indeed, it is doubtful whether any of the studies were based on a
full, empirically based look at the federal laboratories as complex insti-
tutions. Institutional analysis is different from that which typically
informs such policy advisory reports, since such reports flow – as most
of these seem to have done – from general advice and relatively
quickly derived observations or even received wisdom from those ‘in
the know’ in government, business, and academe. Institutional case

Government Labs and Agencies as Institutions 35
studies built up over time and examining a wide range of government
laboratories might lead to the development of an S&T laboratory and
agency system typology that could contribute to a better understand-
ing of them practically and conceptually.
Thus, our first overall conclusion is that in these studies, federal gov-
ernment laboratories in Canada were not properly examined as real
functioning institutions in any thorough manner. Rather, they tended
to be viewed under the more general rubric of the public-sector/pri-
vate-sector dichotomy, and as a result, the reports’ overly simplistic
policy frameworks often took on the lustre of assumed current wis-
dom. The reports examined these institutions as part of policy studies,
and thus tended to observe these bodies only at a macro level – as if
flying over them at a great height. Also, they were concerned only or
mainly with whatever policy challenge or management fashion was
dominant at any given time. It is crucial to think about federal S&T lab-
oratories and agencies in a more basic way as complex, changing insti-
tutions if the policy and implementation challenges of their complex
roles in the early twenty-first century are to be successfully met. They
can no longer be viewed as ‘black boxes’ or as simplified implementa-
tion arenas that can, will, or should respond uniformly and ‘on cue’ to
the latest policy dictates.
A second overall conclusion is that the studies as a whole viewed the
laboratories as sources of and arenas for commercial innovation if only
government policy could, in effect, ‘get the systems and incentives
right.’ While this perspective evolved over the examined period, it
remains prevalent today: government laboratories have now been cast
as critical components of national and regional innovation systems, at a
time when governments are pursuing more explicit commercialization
agendas. Yet this perspective also often reflects a ‘black box’ mode of
thinking that fails to differentiate sufficiently among laboratories or
among their various roles. For example, this perspective fails to recog-
nize that the emerging regulatory and risk management pressures may
quite properly be pushing some government laboratories to act less as
contributors to economic development and more as guardians of public
confidence (Hood, Rothstein, and Baldwin 2001; Doern and Reed 2000).
Government R&D versus ‘Related Science Activities’ (RSA)
Our final analytical task in this chapter is to examine further the dis-
tinctions between R&D and RSA in government science labs and agen-

Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

— Näitkö häntä tulomatkallasi? kysyi lehtori.
— En. Kuuluu olevan Savonlinnassa kylpemässä…
— Kylpemässä itseään sairaaksi?
— Siellä on hauska olla.
— Mutta se tulee kalliiksi myöskin.
— Paavo on jo tottunut kalliisti elämään muutenkin.
— Hm, taitaa olla, virkkoi lehtori. — Minä olen häntä parin viime
vuoden kuluessa nähnyt vain ohimennen. En tiedä ollenkaan, onko
hän luvuistaan pitänyt huolta. Onko sillä varakas koti?
— Eipä taida olla varsin köyhäkään. Ensi ylioppilas vuonna oli
Paavo kuluttanut kotoisia varoja yli kaksituhatta, toisena vuonna
tehnyt kahdentuhannen velan ja nyt kuuluu hommaavan uutta
lainaa.
— Kylpemistä varten! Turkasen poika, se pitäisi saada käsiin ja
antaa sille aika löylytys kotoisessa kylyssä.
— Mennään Savonlinnaan Olavinjuhlille, siellä se mies tavataan,
ehdotti Pekka.
— Mitähän jos olisi mennä. Kuulepas, Laura, kuulepas! huusi
lehtori vaimolleen, joka talutteli pikku Helviä pihalla, — mennäänkö
Ollinjuhlaan Savonlinnaan?
Laura-rouva kohottautui suoraksi nostaen Helvin syliinsä. Ja hänen
kasvojensa ilmeestä, kun hän läheni miestään, voi päättää, että hän

oli mielissään ja ettei hänellä ollut mitään hyvää tuumaa vastaan.
Saisipa hän siis edes hiukan vaihtelua.
— Mennään vaan! huudahti Laura.
— Meidän on pyhänä lähdettävä. Laita siis niin, että pääsemme
kirkkomiesten kanssa matkaan.
Olavinjuhlat Savonlinnassa ovat muodostuneet jonkun verran
yleismaailmallisiksi. Siellä nähdään useiden kansallisuuksien
edustajia, siellä saa kuulla useita kieliä puhuttavan. Paitsi tavatonta
luonnon kauneutta vetävät sinne ihmisiä historialliset muistomerkit.
Siellähän kohoavat tummavetisen virran pieneltä kalliosaarelta
Olavinlinnan mahtavat rauniot, joiden kolme ehyttä tornia
salaperäisyydellään houkuttelevat matkailijaa luokseen nauttimaan
viileydestä heinäkuun helteisinä päivinä. Tuskinpa kukaan on
hennonut "vanhuksen" ohi kulkea käymättä häntä tervehtimässä.
Juhlapäivänä jo varhaisesta aamusta alkaen saapuu Savonlinnaan
huvilaivoja Saimaan vesistön kaikista osista. Niitä tuli tänäkin kesänä
joka suunnalta, koivuilla ja lipuilla koristettuina, kansaa
kukkuroillaan. Erään mukana saapuivat lehtori ja rouva Särkkä sekä
ylioppilas Pekka Kontio. Aviopuolisoiden ikäerotus teki kymmenen
vuotta. Mutta kun heitä nyt katseli heidän seisoessaan rinnatusten
laivankannella, rouva pukeutuneena vaaleansiniseen
ruumiinmukaiseen leninkiin ja mies tummiin, paksuihin vaatteisiin,
niin olisipa lyönyt vaikka vetoa, että rouva oli kahtakymmentä vuotta
nuorempi. Ja tämä erotus oli tunnin kuluttua vieläkin
silmäänpistävämpi.
Laura-rouva tahtoi tänään loistaa!

Laivalta menivät matkailijamme vieraskotiin. Pekka kantoi rouvan
isoa matkalaukkua, jossa oli lehtorinkin juhlapuku. Perille päästyä
alkoi Lauralla kiireellinen pukeutuminen. Hänen liikkeensä olivat kuin
sähköiskuja. Kursailematta hän ajoi miehensäkin ulos huoneesta
saadakseen oikein mielin määrin itseään koristella. Lehtori olikin pian
tehnyt ulkonäössään sen vähäisen muutoksen, minkä verkainen
pitkätakkipuku vaikutti. Ja sitten hän pakeni ulos odottelemaan
vaimoaan.
Kun Laura vihdoin saapui, pääsi lehtorilta tahtomatta huudahdus:
— Ohhoh!
— Mitä ohhoh? kysyi Laura hymyten.
— Sinä olet liian korea!
— Kas vaan! Vanhasta rääsystä uudestaan laitettu puku, kyllä kai
siitä nyt todellakin on liian korea syntynyt.
Lehtori katseli vaimoaan sekavin tuntein. Laura oli hänen
mielestään oikea muotinukke. Leninki oli tosin laitettu vanhasta
puolisilkkisestä konserttikaapusta, mutta se oli tehty täsmällisesti
viimeisen muodin mukaan — ja se oli niin "tyköistuva" ja niin
"alaston", että lehtorin oli vaikea nähdä vaimoansa sellaisena. Puku
oli häikäisevän valkoinen, hattu pikimusta.
— Mutta kuinkas minä nyt saatan olla sinun kanssasi, kun minä
olen näin yksinkertainen kaikkine niskamykyröineni? valitteli lehtori
katsellen köykäiseksi käynyttä pukuaan.
— Sietäisihän tuo olla sinullakin parempi puku, vastasi Laura.

He söivät aamiaisen kylpylaitoksen kasinolla. Kahvia juotaessa
saapui ruokasaliin suuri joukko nuorehkoa ja vanhempaa väkeä,
tunnettuja ja tuntemattomia suuruuksia, maalareita, laulajia,
kirjailijoita, näyttelijöitä, sanomalehtimiehiä — kaikki osanottajia
päivän ja illan ohjelman suorituksessa.
— No mutta, tekö täällä? huudahti eräs keskikokoinen,
tummaverinen, pitkähivuksinen mies nähdessään Lauran ja tullen
häntä kohti. — Tekö… neiti… rouva — oi, suokaa anteeksi, minä en
muista teidän rouvanimeänne, hoki tulija.
— Särkkä, vastasi Laura nousten tulijaa vastaan.
— Tervetuloa, rouva Särkkä, sepä oli todellakin hauskaa, puhui
pitkähivuksinen.
— Tässä on mieheni, lehtori Särkkä, esitteli Laura.
— Terve tuloa, herra lehtori! huudahti tulija lehtorille puristaen
hänen kättänsä, niin että Särkkä luuli olevansa tekemisissä jonkun
sepän kanssa.
Pitkähivuksinen mies oli pianotaiteilija, nykyisistä taideniekoista
nuorimpia, mutta myöskin lupaavimpia. Hänen nimensä oli Antero
Koski. Hän oli jo ehtinyt käydä ulkomailla opinnoimassa,
pilaantumassa ja tutustumassa ulkomaisiin tapoihin. Pariisissa olivat
Laura ja Koski toisensa tavanneet, viettäneet siellä riemuisia hetkiä
taiteellisessa kahvilailmassa, jonka höyryt hurmasivat ja kiihoittivat,
ärsyttivät ja tuntuivat lopuksi kitkeriltä.
— Tulitte kerrassaan kreivin aikaan, rouva Särkkä, puhui Koski
Lauran puoleen jälleen kääntyen. — Te varmaankin kaikessa

hyväntahtoisuudessanne otatte illalla laulaaksenne jonkun laulun?
— Oi, en toki, hyvä herra Koski, en ole laulanut yleisölle enää
moneen vuoteen vastasi Laura.
— Mutta ainakin tällä kertaa te sen teette, eikö totta?
— Tuskinpa vain, epäili Laura mieheensä katsahtaen.
— Tosiaankin, herra lehtori, puhui Koski kiihkeästi, — eihän teillä
toki liene mitään sitä vastaan, että rouvanne ottaa osaa ohjelman
suoritukseen?
Särkkä katsahti vaimoonsa kuin pyytäen ja virkkoi kaksimielisesti:
— Tokkopahan se laulaa? Mutta päättäköön itse — oma ehto
ahvenella ottaa onkeen jos tahtoo!
— No niin, sitähän minäkin, riemuitsi Koski. — Mennäänpä
salonkiin edes koettamaan! Pikku harjoitus vain!
Laura seurasi Koskea käytävän läpi isoon saliin. Hänen sielussaan
oli epäilys: olisikohan koettaa vai jättää sikseen? Mutta taiteen
intohimo kasvoi hänessä: etteikö hän nyt sittenkin uskaltaisi laulaa
moiselle sekalaiselle seurakunnalle kuin maalaisjuhlijoille, hän, joka
oli esiintynyt Pariisissa, Kööpenhaminassa, Tukholmassa?
Laura esitti muutamia Griegin ja Merikannon sävellyksiä Kosken
säestämänä.
— Ihanata, ihanata! huudahti Koski joka laulun loputtua. — Me
voimme illalla harjoittelematta esittää minkä laulun hyvänsä, ne
menevät varmasti, puhtaasti ja ehyesti.

Eikä Laura-rouva enää rahtuakaan epäillyt esiintymistään.
Puolenpäivän aikaan oli pieni juhlatilaisuus linnassa, jossa esitettiin
kvartettilaulua, eräs historiallinen kuvaelma y.m. Kellarikerroksen
avaraan, kaarikattoiseen saliin oli järjestetty ravintola, jossa oli niin
viileä, että Särkkä kahvia juodessaan napitti nuttunsa. Sitten seurasi
orkesterin konsertti, ja vihdoin illan hämärtyessä nähtiin
venetsialainen venekulkue, joka kierteli ja kaarteli salmia ja lahtia
kylpylaitoksen edustalla. Silloin tällöin kajahteli soinnukas laulu,
jonka viritti suurimman ja komeimmasti kukitetun veneen joukkue.
Laura oli laulelemassa mukana. Mutta hänen miehensä istui kasinon
verannalla Paavo Tuunaisen ja Pekka Kontion seurassa.
— No, Paavo, mikäs tauti sinua vaivaa, kun on täytynyt
parannuskuurille lähteä? kysyi lehtori.
Paavo hymähti:
— Eipähän siihen paljoa tautia tarvita, ja tuskinpa nämä
kylpylaitokset oikeita parannuslaitoksia ovatkaan, vastasi hän.
— Sinun ikäisesi mies taitaa täällä tulla pikemmin sairaaksi kuin
terveeksi. Kauanko sinä olet ollut täällä?
— Pari viikkoa.
— Otatko kylpyjä?
— En. Huvittelemassa minä vain olen, vastasi Paavo.
— Eikö se ole vähän liian kallista huvia?
— Niin tahtoo olla.

— Varsinkin kun parempaa ja terveellisempää huvia sinullakin olisi
yllin kyllin ilmaiseksi. Samanlaista, mitä Pekka kuuluu hyväkseen
käyttäneen.
— Milläs Pekka on itseään ilottanut? kysyi Paavo.
— Työllä — niinkuin minäkin, vastasi lehtori vakavasti.
Paavo kävi totiseksi. Hänellä oli jo usein ollut omantunnon vaivoja
kylpylaitoksella ollessaan, sillä hänen elämänsä siellä oli ollut kaikkea
muuta kuin terveyttään etsivän elämää. Nyt kajahti sama
omantunnon soimaus entisen opettajan suusta. Särkkä katseli
tutkivasti Paavoa. Sattumaltako vai tahallaanko hienotunteisuudesta
lienee Pekka saanut asiaa muualle; hän poistui. Sitä Särkkä oli
toivonutkin.
— Luotatko sinä, Paavo Tuunainen, minuun? kysyi Särkkä
vakavasti.
Paavo käsitti asemansa hyvin horjuvaksi eikä oikein tiennyt, mille
kannalle pitäisi asettua.
— Tietysti… sen teen monestakin syystä. Ensiksi, että olette… että
setä on ollut opettajani… alkoi Paavo luetella.
— Ei, Paavo, ei mitään sellaista. Ellet tahdo pitää minua veljenä,
vanhempana uskottuna toverina, niin minä olen vaiti, keskeytti hänet
lehtori.
Kumpikin oli vaiti pitkät ajat. Lehtori päätti itsekseen, ettei hän
enää jatka sitä vyyhteä. Kun asema Paavosta, tuosta iloisesta,
hurjaluontoisesta Paavosta, tuntui kovin nololta, kysyi hän vihdoin:

— Olisiko sedällä jotain erityistä…?
— On kyllä, jos ihan avonaisesti voit minuun luottaa.
Oli taaskin äänettömyyttä pitkän aikaa.
— Kerran, kolme vuotta sitten, virkkoi Paavo vähän väkinäisesti,
saatoin minä jättää tupakanpolton sedän kehoituksesta, niin ehkäpä
nytkin saattaisi sana olla paikallaan.
— No niin, kuule sitten. Kerran, viisitoista vuotta sitten, tuhosin
minä itseni samanlaisessa laitoksessa yhtenä ainoana kesänä perin
pohjin. Sen kesän jäljet näkyvät vieläkin minussa, kaikkein selvimmin
hartioissani. Jos tahdot kuulla enemmän siitä asiasta, niin käy
Helsinkiin tultua luonani, käy niin usein kuin haluttaa. Mutta sinulle
sanon nyt veljellisenä ystävänä, että elä kuluta täällä voimiasi ja
terveyttäsi turhuuteen. Sinua odottaa kaunis tulevaisuus, jos vain
pidät varasi.
Lehtori vaikeni. Paavo hypisteli pöytäliinaa. Vilkkaalla liikkeellä,
kuten tavallisesti, hän kohotti pöydälle molemmat kätensä, jotka
näyttivät nyrkeiksi pusertautuneen, ja katsahti Särkkään.
— Lähden täältä huomenna! virkkoi hän päättäväisesti.
— Ethän vain pahastunut, että kajosin asioihisi?
— En. Päinvastoin kiitän siitä!
— Olen iloinen, että minua ymmärrät oikein. Tanssi sitten tänä
iltana kuin mies, tanssi minunkin puolestani! kehoitti lehtori.
— Kyllä. Saanko tanssia rouvanne kanssa?

— Vallan kernaasti, jos hän vielä sellaiseen leikkiin ryhtyy.
Väkeä alkoi kerääntyä kasinolle. Sali täyttyi vähitellen viimeistä
sijaa myöten. Ruokasalin pöytien vieressä olevat tuolit olivat asetetut
nojalleen pöytiä vasten. Lehtori Särkkä oli tilannut itselleen ja
rouvalleen illallispaikat eräiden helsinkiläisten tuttaviensa pöydässä,
mutta Laura ilmoittikin iltaman aikana, että hänelle tarjottiin seksa
toimikunnan puolesta laulajien parissa. Ainoastaan vilaukselta näki
Särkkä vaimoaan, jolle oli annettu kaikennäköisiä tehtäviä. Hänen
piti maalata tyttöjä kuvaelmaa varten, opettaa paimenlaulua eräälle
näytelmässä esiintyjälle, kuroa kiinni poikain ratkenneita
polvihousuja, ennenkuin nämä lähtivät puku tanssia esittämään,
j.n.e.
Vihdoin tuli sitten Lauran vuoro esiintyä. Nähtävästi häntä oli
jännityksellä odotettu, sillä sellaista hiljaisuutta ei illan kuluessa oltu
ennen salissa havaittu. Hän sai kättentaputukset osakseen jo
paikoilleen asettuessaan. Jokaisen laulun loputtua olivat ihmiset
vallan haltioissaan. Paitsi että hänen oli jokainen ohjelmanumeronsa
toistettava, sai hän laulaa kolme ylimääräistä.
— Kelpasipas kerran! ajatteli Laura poistuessaan vihdoin väkisin
lavalta.
Laulajat, taiteilijat, sanomalehtimiehet piirittivät hänet heti salin
ovella. Hän sai kuulla niin paljon imarruksia, ylistyksiä maasta
taivaaseen, ettei hän voinut olla huumaantumatta.
— Te olette ihmeellinen ihminen, rouva Särkkä, hölötti eräs
arvostelija, — te olette niitä ihmisiä, joissa taide kehittyy iän
mukana, kehittyy siis hyvin hitaasti, mutta varmasti. Ei ole täyttä
kolmea vuotta siitä, kun kuulin teidän viimeksi laulavan. Mutta mitä

se oli tähän verraten? Niitä esityksiä ei voi verrata toisiinsa, niillä ei
ole mitään yhteistä mittaa.
Ja siihen tapaan se kävi. Joka taholla puhuttiin vain hänestä.
Vaadittiin, että hänen syksyllä välttämättömästi oli annettava
konsertti Helsingissä; vedottiin hänen velvollisuuteensa, ettei hänellä
ollut oikeutta vetäytyä ainoastaan yksityiselämään, vaan että hänen
oli pidettävä mielessään yhteiskunnalliset taideharrastukset. Ja tämä
ylistyksen sädekehä ulottui lehtori Särkkäänkin: hänen kanssaan
tehtiin tuttavuutta ja onniteltiin häntä siitä, että hänellä oli sellainen
puoliso. Särkkä koetti näyttää tuhmalta ja ymmärtämättömältä
moista ilveilyä katsellessaan. Hymähtelipähän vain omia aikojaan,
välistä sangen katkerastikin.
Illallisen aikana kuului laulua tuontuostakin, milloin neliäänistä,
milloin kaksinlaulua, vieläpä Lauran soolojakin. Syötyä alkoivat lasit
pitää soittoaan; tanssin tahti kaikui salongista. Lasit ja ahkera liike
karkelossa näyttivät tekevän vaikutuksensa Lauran taiteilijasieluun.
Hänen kasvonsa hohtivat, silmät säteilivät ja huulet värähtelivät
ainaisessa hymyssä.
— Minulla on niin kovin hauskaa! virkkoi hän joskus miehelleen
ohimennessään.
— Nauti nyt, ystäväiseni, kylliksesi, vastasi lehtori
hyväntahtoisesti.
Ja kun oli kauan tanssittu ja usein pistäydytty laulajien pöydässä,
kohotettu lasia milloin yhden, milloin toisen ja kolmannen
terveydeksi, niin Laurankin huumaus oli kohonnut lähelle
käännekohtaansa. Siinä tilassa ollen hän kerran tanssista tultuaan
sieppasi pikarinsa, jossa oli viehkeänväristä nestettä, meni miehensä

luokse ja tahtoi kilistää hänen kanssaan. Särkkä kohotti
punssilasinsa, jota oli harvakseen illan kuluksi maistellut, ja katseli
kummeksuen vaimoonsa.
— Terve, Samuli! virkkoi Laura.
— Terve, terve, ystävä! vastasi Särkkä. Lauran posket hohtivat,
silmät välkkyivät.
— Samuli, Samuli, huudahteli Laura, rakastatko sinä minua
tosiaan?
Laura oli sanovinaan sen kuiskaten, mutta se kuului ainakin
lähinnä istujille.
— Tiedäthän sinä sen, Laura, tiedäthän sinä sen! kuiskasi Särkkä
vilkaisten samalla ympärilleen.
— Ei, ei! Sinun pitää se sanoa minulle! kehoitti Laura
itsepintaisesti.
— Elä nyt, hyvä ystävä, häpäise itseäsi! huomautti Särkkä,
katseessa vakava ilme.
Lauran silmät välähtivät kuin salama, ja suu vetäytyi pilkalliseen
nauruun.
— Häpäise? Sinunko edessäsi! hän virkkoi ja poistui nopeasti
tanssisaliin.
Aurinko oli jo kohonnut korkealle, kun he sanaa vaihtamatta
poistuivat iloisen tanssin ja juomingin pyörteistä.

XI.
Laura heräsi tanssiväsymyksen aiheuttamasta unesta vasta
iltapäivällä. Kun hän avasi silmänsä, oudoksui hän vierasta
ympäristöä. Missä hän olikaan, mitä oli tapahtunut? Särkkä istui
ikkunan luona hiukan kohotetun ikkunaverhon ääressä täysissä
tamineissaan ja luki sanomalehtiä, jotka hän oli käynyt
Matkailijahotellista noutamassa. Laura ummisti uudelleen silmänsä ja
koetti muistutella mieleensä edellisen illan ja yön tapahtumia. Niin,
he olivat olleet juhlilla, hän oli saanut ylistystä laulustaan — Se täytti
hänen mielensä mitä suurimmalla tyytyväisyydellä vieläkin. Mutta
mitä lieneekään sitten tapahtunut, sitä hän ei oikein saanut
päähänsä. Varmaan oli jotain sattunut, koska hänen oli niin paha
olla. — Se laulu, se laulu — se kajahteli vieläkin hänen korvissaan —
olipa se kerrankin onnistunut!
Särkkä käänteli käsissään paikkakunnan lehteä, joka aamupäivällä
oli ilmestynyt. Hän katsahti sänkyyn ja huomasi vaimonsa suurin,
avoimin silmin tuijottavan kattoon.
— Täällä on arvostelua sinun laulustasi, Laura, virkahti Särkkä.

— Oi onko, anna se tänne, anna pian! virkkoi Laura kohoten
puoleksi istualleen.
Juhlista oli kirjoitettu pari palstaa, joista toinen melkein kokonaan
käsitteli hänen esiintymistään. Ahmimalla nieli ihastunut rouva
lauseen toisensa perästä tuosta kiitosvirrestä, jonka tapaista hän ei
muistanut ennen nähneensä. Hän oli laulanut vallan täydellisesti,
ihanteellisen täydellisesti. Kirjoituksen alla oli helsinkiläisen
arvostelijan nimikirjaimet — siihen siis saattoi ja täytyi luottaa.
Laura vaipui selälleen sänkyyn, vuoroin avaten, vuoroin sulkien
silmänsä — eikä Särkkä, joka salavihkaa lehtensä takaa tarkasteli
vaimoaan, ollut hänen kasvoillaan koskaan ennen nähnyt sellaista
tyytyväisyyden ja onnen kuvastusta. Särkänkin tunnelma siitä
lämpeni, mutta samalla hänestä tuntui kaikki tuo hiukan oudolta.
Jospa hänen vaimonsa voisi aina olla noin onnellinen, hän
mielessään huokasi. Hän katsoi häneen jälleen. Sitä hymyä kelpasi
katsella, kunpa sen olisi nähnyt kerran joka päivä, kunpa edes kerran
viikossa tai —. Laura hymähti ihan ääneen ja liikahti äkisti.
— Miksi et mitään virka? kysyi Särkkä lempeästi.
— Minä olen niin hämmästyksissäni, niin äärettömän
hämmästyksissäni!
— No, mutta sittenhän sinusta vielä voi tulla äärettömän etevä
filosoofikin, kun osaat noin äärettömästi hämmästyä, virkkoi Särkkä
leikillisesti.
— Miten niin? kysyi Laura äkkiä, nousten kyynärpäittensä varaan.

— Siksi, että hämmästyksen on väitetty olevan filosoofisen
ajattelun alkusyynä, selitti lehtori.
— Vai niin. Hyvä! Minusta tuleekin sitten hyvä filosoofi, vastasi
Laura ja heittäytyi rentonaan vuoteelle.
— Mutta ellet sinä muista syödä, niin toiveesi eivät toteudu.
Minulla on kova nälkä ja tekisi mieleni vatsantäytettä.
— Lähde sinä vain, minä tulen pian perästä. Kyllä minä sinut kiinni
saan.
Ja Särkkä lähti päivälliselle. Pian sen jälkeen Laura ryhtyi
pukeutumaan perusteellisemmin kuin ehkä koskaan ennen. Viehkeä
hymy ei kadonnut hänen kasvoiltaan; päinvastoin se näytti vain
kirkastuvan, mitä useammin hän vaatetustaan valmistellessaan
vilkaisi levällään olevaan lehteen.
Kylpylaitoksen kasino oli täynnä väsyneitä, jotka parhaansa
mukaan koettivat itseään virvoittaa. Ison salin pienistä sivuhuoneista
kuului katkonaisia laulahduksia, joiden toimeenpanijat eilisestä
aamusta eivät olleet silmäänsä uneen ummistaneet.
Laura tunsi suurta pettymystä saapuessaan kasinolle. Illallista
menestystään muistellessa häneltä oli väsymys unohtunut.
Tullessaan hän kuvitteli kasinon yhtä viehättäväksi kuin viime
yönäkin. Mutta mitäpä hän näki? Väsyneitä, puolikuolleita ihmisiä,
jotka vaikeankankeasti tervehtivät ja väkinäisesti hymähtivät. Heitä
tarkastaessaan lamautuivat Laurankin liiallisen ilon esillepakottamat
voimat. Hän olisi mielellään vieläkin kuullut hurmaavata kehuskelua,
taiteensa ylistystä! Mutta ylistyslaulut olivat nyt lakanneet, mairittelu
tyrehtynyt. Hetkeksikö? Vai ainiaaksiko?

Päivällistä syödessään Laura katsahteli usein mieheensä, joka
annoksien välillä luki hartaasti erästä aikakauslehteä, minkä oli
ruokasalista tavannut. Särkkä näytti hänestä nyt niin vanhalta:
silmien ympärykset olivat täynnä pieniä ryppyjä, ja nuo kaksi syvää
vakoa, jotka nenän kummaltakin puolelta alkaen kaarsivat suupieliä,
tekivät hänen parrattomat kasvonsa vallan rumiksi. Silmänaluksissa
oli pikku pussit, ja katse oli jonkun verran vetistävä.
Laura vertasi omaa kuvaansa Särkän kuvaan ja tuli siihen
päätökseen, että noin rumalla vanhalla miehellä oli liian kaunis ja
nuorennäköinen rouva. Vaarallinen johtopäätös, jonka useimmat
naiset kumminkin vastaavissa olosuhteissa — useimmiten kokonaan
aiheettomasti — tehnevät.
Lauran ajatukset siirtyivät taas taiteeseen. Jospa hän nyt vasta
olisikin kehittynyt tosi laulajattareksi, niin olisiko hänellä mitään
mahdollisuuksia toteuttaa taidettaan? Eikö tuo mies tuossa hänen
edessään sulkenut tietä häneltä? Vai pitikö hänen pysyäkin ikänsä
kaiken sen kunnian kukkulan juurella, jonka laelle hänen halunsa niin
tulisesti oli pyrkinyt?
Illalla Särkät lähtivät kotimatkalle ja saapuivat seuraavana aamuna
Pilkkeeseen. Särkkä jatkoi ulkotöitänsä aamupäivät, kirjoitteli
iltakaudet. Mutta useammin kuin ennen kajahteli Pilkkeen pirtistä tai
pihamaalta kaunis laulu. Sitä kuuntelivat mielellään ne, jotka
sattuivat lahdella soutelemaan tai muuten asunnon ohi kulkemaan
Laura-rouva oli mielessään varmasti päättänyt seuraavana talvena
Helsingissä jatkaa taideuraansa ja antaa oman konsertinkin. Mutta
ihminen päättää, jumala säätää! Pian Laura huomasi, että hänen
toiveensa toteutuminen oli ainakin vuoden päässä, jospa sitten
milloinkaan täyttyisi!

Seuraavana keväänä huhtikuussa syntyi Särkälle poika, joka isän
tahdosta ristittiin Samuli Simsoniksi. Laura ei tästä nimestä ollenkaan
pitänyt; Samuli-nimi oli käynyt hänelle vastenmieliseksi, kuten hänen
miehensäkin. Mutta lehtori piti tällä kertaa oman päänsä.
— Samuli on ollut suvun vanhimman pojan nimenä jo ainakin
kolmessa polvessa, ja nyt se siirtyy neljänteen polveen. Jos
taivaallisella isällä on joitakin esi-isien rikoksia rangaistavana pojalle,
niin Samuli Särkkien synnit kohdistuvat myöskin Samuli Särkkään,
selitti lehtori.
Ristiäistilaisuuteen saapuneet opettajatoverit, kuten venäjänkielen
opettaja ja matemaatikko sekä rehtori Malmi, pitivät tässä
tapauksessa hekin puolestaan Samuli-nimeä sopivana ja suvulle
tunnusomaisena, mutta ihmettelivät, mistä syystä Särkkä oli niin
ihastunut raamatulliseen nimeen Simsoniin, että antoi sen toiseksi
pojalleen.
— Nähkääs, selitti Särkkä jälleen, pojasta pitää tulla väkevä, oikea
karhu, joka vääntää Suomen soita nurin — silmiään hänen
kumminkaan ei tarvitse antaa puhkaista —; hänestä pitää tulla
voimakas maankuokkija, niitä Suomi eniten tarvitsee.
— Etkö sinä enää soisikaan pojallesi edes samaa virkaa kuin
itselläsi on? kysyi venäjänkielen opettaja niskojaan nytkäytellen.
— Ei niitä opettajia silloin enää tarvita, kun tästä pojasta mies
ehtii.
— Ei tarvita? huudahti rehtori.

— Eipä tietenkään, vastasi Särkkä. — Kukapa miehistä kehtaisi
ruveta opettajaksi, kun he eivät sellaiseen toimeen kelpaa. Naiset
ovat siihen paremmat — ja viimemainittuja, jumala paratkoon, on
tässä maailmassa kyllälti.
— Kuka sellaista filosofiaa on julistanut? kysyi matemaatikko.
— Voi hyvä veli, miten tietämätön sinä olet, ihmetteli Särkkä. —
Jos jonain kauniina päivänä sinulle nyt saapuisi eropassi harmaalla
paperilla, niin et ollenkaan tietäisi kelvottomuutesi perusteluja.
— Jaa, tosiaankin, se on hauska juttu. Arvaanpa jo, mihin Särkkä
viittaa, virkkoi venäjänkielen opettaja.
— Mihin sitten? Selittäkäähän nyt toki! kehoitteli matemaatikko.
Naisetkin olivat jättäneet mieleiset keskusteluaiheensa ja olivat
uteliaita kuulemaan, millainen muutos maailmassa pian tapahtuisi.
— Eräs koulumies — nimeä en nyt satu muistamaan — on sanonut
jotenkin siihen suuntaan, että miehet ovat huonoja opettajia ja
naiset hyviä, saneli Särkkä verkkaan. —
Jotenkin tähän tapaan kai se opin pääkohta kuului: ei ole koko
maailmassa niin hyvää miesopettajaa kuin parhaat naisista, eikä ole
koko maailmassa niin huonoa naisopettajaa kuin huonoimmat
miehistä!
— Siinä sen nyt kuulette, te itseviisaat kaljupäät herrat! huudahti
Laura.
— Uusi oppi on syntynyt maailmaan, ilakoi venäjänkielen opettaja.
—

Mutta olisi hupaista tietää myöskin, ken tämän uuden opin isä on.
— En minäkään nimeä muista, mutta joku nuori "petakookien"
päällikkö se taitaa olla, virkkoi Malmi.
— Ahaa, ei varmaankaan ole ollut naimisissa? Hänen lemmittynsä
mahtaa olla erinomainen opettaja, kunnes he joutuvat naimisiin,
säesti venäjänkielen opettaja.
— Älkää te puhuko mitään, veljet, huomautti Särkkä, hän on ihan
oikeassa — tavallaan. Tosissaan mies on sanansa singautellut.
Ruvetkaapahan vain tarkastajiksi, niin saatte nähdä, että ainakin ensi
aluksi on vakaumuksenne sellainen.
— Ja minkä perusteella?
— No, esimerkiksi vaikka sen perusteella, että tarkastustunneilla
naisten oppilaat aina osaavat paremmin kuin miesten, vastasi
Särkkä.
— Sepä ihmeellistä!
— Niin onkin. Kun minä olin koulussa — muisteli Särkkä edelleen
oli meillä alaluokilla venäjänkielen opettajana nainen. "Musteriksi"
häntä sanottiin. Kun tarkastaja saapui luokkaan, kysyi "Musteri" sillä
tavalla, että oli mahdoton vastata väärin — senkin ylevän taidon
näkyvät opettajattaret oppivan, kun on vain suurta harrastusta. Ja
mikä oli ihmeellisempää, kun tarkastaja itse ryhtyi kyselemään,
osasimme me sittenkin. Ensimmäiseen kysymykseen hän tosin tuskin
ainoaltakaan sai oikeata vastausta, mutta sitten seuraaviin
jokseenkin kaikilta. "Musteri" osasi itse — ja hän kuiskasi meille.
Syntyi naurunrähäkkä.

— Mutta oliko tarkastaja kuuro? kysyi Malmi.
— Sitä meidän ei tarvinnut arvostella, vastasi Särkkä.
— Saitteko "voileipiä" hyvästä taidostanne? kysyi venäjänkielen
opettaja.
— Paras "voileipä" meille oli tunnin loppuminen, vastasi Särkkä.
— Mutta jos minä vielä palaan tuohon äskenmainittuun
oppilauselmaan naisten etevämmyydestä opettajina, niin lieneehän
toki väittäjä selostanut senkin, minkä perusteella hän sanottuun
päätelmään tuli? tiedusteli matemaatikko.
— Tietysti kokemuksensa perusteella!
Sehän se opettajan paras valtti on aina ollut, vastasi rehtori Malmi.
— Ja kokemuskin voi siihen helposti johtaa, lisäsi Särkkä. —
Naisopettajat esiintyvät tarkastustunneilla todellakin mallikelpoisesti.
Silloin heistä tuo usein valitettu hermostuneisuus eli äkäpäisyys on
kaukana, ja silloin kaivetaan tietovarastosta kaikki järjestelmälliset
opetusmenetelmät ja käytetään niitä luokalla. Mutta toisin on meidän
miesten laita: me käytämme omia menetelmiämme
tarkastustunneillakin. Ja kukapa niitä ymmärtää ja niistä yht'äkkiä
selvän saa. "Hän on huono opettaja", ajattelee herra tarkastaja,
"hänellä ei ole mitään metoodia".
— Sellaiselle tarkastajalle minä tahtoisin antaa hyvän neuvon,
puhui venäjänkielen opettaja niskaansa hetkautellen ja koukistellen
nyrkkiin pusertuneita käsiään, ja — se olisi se, että kehoittaisin häntä
menemään jonkun koulun käytäviin kaikessa salaisuudessa ja
seisoskelemaan siellä ovien takana.

— Älä hitolla opeta häntä "tirkistelijäksi", tokaisi matemaatikko.
— Tekisi se hänelle hyvää, jatkoi venäjänkielen opettaja. —
Saattaa näet olla paljon "tätejä", jotka tuskin muulloin kuin
tarkastajan läsnäollessa esiintyvät muussa kuin ylenmäärin
hermostuneessa tilassa.
— Oo, hyvät herrat, tehän näytte olevan kaikki pelkkiä
naisvihaajia, huomautti rehtorska Malmi.
— Ammattikateutta vain! tokaisi matemaatikko.
— Ei sitäkään, hyvä rehtorska, selitti Särkkä.
— Minä esimerkiksi luovutan mielelläni kunniasijan naisille ja aion
pojastani kasvattaa maanmuokkaajan, jottei hänellä olisi edes
tilaisuuttakaan minkäänlaiseen ammattikateuteen.
— Onko Laura yksimielinen miehensä kanssa tästä asiasta? kysyi
rehtorska Lauralta.
— En, en, en ollenkaan, vastasi Laura, hänestä pitää tulla laulaja,
hyvä laulaja!
— Saa hänestä tulla sekin, huomautti Särkkä.
— Soita raivatessa on siihen erinomainen tilaisuus. Kyllä
maailmaan ääntä mahtuu; rautaharoja voi käyttää säestykseen.
Vierasten huomio kääntyi viereiseen huoneeseen, jossa pikku
Samuli parkui, potkien kätkyessään.
— Oo, sillä pojallapa on nyt jo ääntä, tenori tulee ja kova! virkkoi
Malmi mennen pojan luokse.

Ja syntyipä siellä ilo, kun havaittiin pojan harvinainen
"maalaissänky".
— Se on Mylläri-Matti vainajan lahjoittama ja siinä sopii pojan
nukkua, kehui Särkkä hyvillään.
Mutta hänen vaimonsa ei ottanut osaa tähän iloon, sillä häntä
hävetti moinen makuupaikka "sivistyneiden ihmisten lapselle".
Vierasten lähdettyä jäi kotiväki yksin, ympäristö kävi hiljaiseksi, ja
ajatukset alkoivat hakea työaihetta itselleen. Lehtori jatkoi vihkojen
korjausta, ja Laura ryhtyi kylvettämään pikku Samulia.
Särkät asuivat Helsingissä yhä entisessä huoneistossaan. Lehtorin
työhuoneeksi oli muodostettu keittiö, jonka hän oli vuokrannut
naimisiin mennessään. Entinen työhuone oli luovutettu
lastenkamariksi. Ruokailuhuoneena käytettiin salia.
Usein oli Laura-rouva, varsinkin viime aikoina, ollut tyytymätön
tähän asuntoon, etenkin sen puolesta, ettei ollut erityisiä
pääportaita, vaan täytyi aina kulkea "likaisten keittiörappujen"
kautta.
— Häpeähän tämä on sivistyneille ihmisille! oli hän usein
huomauttanut.
— Mutta tämä asunto on minusta niin tuttu ja mukava, oli taas
lehtori puolustautunut. — Minä halkean ikävästä, jos minun täytyy
täältä muuttaa.
Ja ennen Laurasta niin hauska ja omituisilla juurikkohuonekaluilla
sisustettu salikin näytti hänestä nyt kaikkea muuta kuin
"sivistyneeltä". Moni esine olikin jo saanut sijansa yliskomerossa ja

jättänyt paikkansa uusille kiilloitetuille kaluille, joten Laura-rouvan
"erämaan raivaaminen" oli hyvällä tolalla. Ainoastaan lehtorin oma
"nurkka" oli muuttumatta entisellään, siihen Laura ei ollut kajonnut.
Oltiin jo huhtikuun puolivälissä eikä seuraavaksikaan vuodeksi oltu
vielä toista asuntoa vuokrattu, vaikka Laura sitä usein oli tahtonut.
Tavallinen vuokrausaika oli jo ohi. Mitään vuosikontrahtia ei Särkällä
tähän nykyiseen huoneistoon ollut; hän maksoi vuokran
kuukausittain, häntä ei oltu pois käsketty, eikä hän puolestaan pois
pyrkinyt. Isännästäkin lienee alkanut tuntua jo siltä, kuin lehtori
asuisi paikoillaan kuolemaansa saakka.
Varsinkin vierasten vastaanotto oli Lauraa jo pitkät ajat hävettänyt.
Kuinka tänne voi kutsua vieraita, hän ajatteli; ihmisten on kuljettava
keittiökäytävää — ja salikin, oliko se nyt mikään vierailusalonki! Mies,
jolla oli hyvä palkka — — — Laura ei voinut ajatella häntä
suosiollisesti. Tästä pitää tulla muutos! päätti hän itsekseen.
— Samuli, virkkoi hän varmasti, tultuaan miehensä luo, — meidän
on keväällä muutettava tästä roskakasasta toiseen asuntoon!
Särkkä kohentautui työstään ja katsahti kysyvästi vaimoonsa. Tällä
oli viime aikoina ollut aina samanlaista asiaa heti vierasten lähdettyä.
— Mitä sinä puhut roskakasasta? kysyi Särkkä.
— Mikä tämä on muu kuin roskakasa? Kaikki täällä on likaista,
haisevaa, eikä täällä saa parhaalla tahdollaankaan pysymään
puhtautta.
— Missä täällä haisee?

— Tule kylpyhuoneeseen ja lastenkamariin tai mihin tahansa,
täälläkin löyhkää!
— Ei minusta täällä mikään löyhkää, vastasi Särkkä nousten
paikoiltaan.
— Eihän vain! Mutta sinun nenäsi ei tunne mitään.
Lehtori meni lastenkamariin ja kylpyhuoneeseen. Siellä tuntui
hänestä hiukan ummehtuneelta.
— Niin, hyvä ystävä, virkkoi hän vaimolleen, ette ole pitäneet
ikkunaa tai seinäjohtoa kylliksi avoinna, täällä on lastenkamari-ilmaa.
— Sellainen ilma täällä aina on, eikä sitä pois saa. Lapsetkin ihan
tukehtuvat.
Jos mikä, niin lapsiin vetoaminen vaikutti Särkkään. Pieninkin
mahdollisuus, että niille olisi jotain parempaa saatavissa, pani hänet
tekemään mitä hyvänsä. Tosin hän ei ottanut uskoakseen vaimonsa
viimeistä väitettä, mutta ajatteli samalla, että saattaisihan ehkä
parempikin huone olla lapsille saatavissa. Päästäkseen asiasta hän
virkkoi: — Voithan käydä katsomassa huoneistoja, vuokrataan vain
toinen. Mutta pidä nyt kumminkin silmällä, että huoneet ovat etelään
tai ainakin länteen.

XII.
Pekka Kontio on uutterasti työskennellyt kotinsa maanviljelyksen
hyväksi lähes kaksi vuotta. Isä on poikaansa tyytyväinen, sillä työn
tulokset pistävät esiin kaikkialla. Äiti puolestaan välistä kyllä
huokailee, ettei hänen Pekka-pojastaan tullut pappia, kun jo kerran
niin paljon oli lukenut. Mutta tyytyväisenäpä hänkin viimein
hymähtää, kun poika huomauttaa, että velkaantunut pappi on yhtä
onneton kuin mikä muu herra tahansa.
— Niin, eihän meillä olisi ollut omia varoja, myöntää äiti.
Pekalla on oma kamari, jonka hän on sisustanut makunsa mukaan.
Hän lueskelee paljon, varsinkin maatalouskirjallisuutta, hoitaa
kirjanpitoa ja tekee laskelmia maanviljelyksen kannattavaisuudesta.
Omin kokemuksin hän kaikki haluaa oppia. Ensi alussa tuntui
täsmällisyys hänestä vaikealta, mutta mitä enemmän hän on töihin
tutustunut, sitä säännöllisempi hänestä on tullut.
Välistä on kylläkin pistänyt ikäväksi maalainen yksitoikkoisuus,
mutta senkin on jaksanut sentään aina sivuuttaa, kun on ollut
olemassa se, jolle ikävästään ja huolestaan on kirjoitellut.

Aini Rasi, joka on varttunut sieväksi neitoseksi ja jolla on valkoinen
lakki kuten Pekallakin, saa Pekan ikävän haihtumaan siten, että hän
vastaa heti ja täsmällisesti kaikkiin Pekan kirjeisiin. Aini on ollut
Helsingissä "oppimassa elämää", kuten hän kerran Pekalle kirjoitti. Ei
hän maisteriksi eikä tohtoriksi aikonut, vaan hän tahtoi oppia jotain
käytännöllistä. Hän oli sairaanhoitajatarkurssilla.
Kesän tuloa odotellessa alkoi Pekankin mieli tehdä avarampaan
maailmaan hiukan itseään tuulettamaan. Ja mikäpä häntä esti? Hän
ilmoitti Ainille tulonsa — ja silloin matkaa ei enää mikään voinut
pidättää.
"Suloista on neitoansa kohdata."
Pikajunatkin tuntuvat kulkevan kovin hitaasti silloin, kun
matkustaja tietää matkan päässä näkevänsä sen, jolta toivoo ja
tietää saavansa suloisen silmäyksen. Asemat näyttivät Pekan
mielestä menevän ohitse kovin hitaasti. Unikaan ei tietysti maistunut.
Pekka ehti ajatella paljon asioita, vanhoja ja uusia, joiden kaikkien
keskuksena oli omenaposkinen, sinisilmäinen, vaaleakutrinen,
hymyilevä tyttö. Ihme, miten se kuva oli hempeä ja ihana — ja se oli
tuossa kuin ilmi elävänä edessä, mutta eipäs sitä vain voinut
koskettaa. Kaikelle se hymyili — ja sitten niin herttaisesti!
Veturi alkoi vihellellä ja piipittää. Välistä kuului pyörien jyske
selvemmin, välistä se hälveni hiljaisemmaksi. Kallioseiniä vilahteli
ikkunan takaa. Ja sitten tuntui Pekasta, kuin vauhti olisi kiihtynyt —
yhä kiihtynyt. Hän katsahti ikkunasta ulos. Siinä sivuutettiin Pasila.
Hän alkoi koota tavaroitaan. Eläintarha, kallioita — sitten aukeni
Töölön lahti —. Pekka laski mielessään: yksi, kaksi, kolme… Hän luuli
ehtivänsä laskea kahteenkymmeneen — kolmekymmentä,

kolmekymmentäyksi! Juna töksähti kuin aura kantoon. Ihmisiä vilisi
asemasillalla kuin muurahaisia suuressa keossa. Pekka tirkisteli
ikkunasta — ei näkynyt. Oh, kun ne ihmiset — inhoittavat ihmiset
matelivat kuin kärpänen tervassa.
Vihdoin Pekka pääsi vaunusta ulos. Hän kulki varovasti tähyillen
joka suunnalle, mutta ei vain nähnyt "häntä" missään. Mutta
asemasillan päässä, rakennuksen räystään alla, oli ihka elävänä,
ruumiillisena, sama vartalo, samat kasvot, sama herttainen hymy,
minkä hän oli vähän aikaisemmin sielunsa silmillä nähnyt. Pekka
melkein pysähtyi kuin näyn nähdessään. Hän tahtoi pidättää itseään,
hän tahtoi tyynnyttää itseään, sillä hän oli Ainin nähtyään tuntenut
sydämessään liian suloisen piston.
— Kas, siinähän sinä olet! huudahti Aini.
— Tässä minä nyt olen! Oletko sinä täällä yksin? kysyi Pekka.
— Tietysti! kuului heleä, varma vastaus. Se "tietysti" vasta tuntui
Pekasta hyvältä.
Hän tervehti Ainia toistamiseen kädestä pitäen ja sai niin
hellänlempeän puristuksen vastaan, että hänen aivoissaan syntyi
ajatus: nyt hän on varmasti minun!
Pekka tilasi itselleen huoneen ja jätti tavaransa sinne. Sitten he
menivät kahvilaan saamaan virvokkeita. Aini kertoi lopettavansa
sairaanhoitokurssinsa seuraavalla viikolla ja menevänsä kotiinsa
kesäksi hoitamaan taloutta, sillä äiti ja isä matkustavat
vesiparantolaan ainakin puoleksitoista kuukaudeksi. Hän ilmoitti
talven kuluessa käyneensä myöskin keitto- ja kirjanpitokurssit.

— Entäs tanssikurssi? kysäisi Pekka.
— Hyh. Minä osaan tarpeekseni tanssia ilman kurssiakin, vastasi
Aini.
— Niinpä niin, virkkoi Pekka, sinä olet opetellut siis ainoastaan
hyvää ja hyödyllistä.
Pekka puolestaan kertoi maanviljelyshommistaan ja
tulevaisuudentuumistaan. Hänellä oli aikomus ryhtyä rakentamaan
taloa uuteen kuntoon, mutta hän tahtoi tehdä sen niin vähitellen,
ettei se estäisi muita töitä eikä kysyisi yhdellä kertaa suuria
kustannuksia. Viljelyskelpoista maata oli hänen kotitalossaan yllin
kyllin, kunhan hän vain oppi oikealla tavalla niitä viljelyskuntoon
perkaamaan.
— Onko sinusta maanviljelys hauskaa? kysyi Aini.
— On, on hyvin hauskaa, vastasi Pekka. Hetkisen mietittyään hän
kysyi kuin epäillen: — Sinä kai pidät enemmän kaupunkielämästä?
— En sitten vähääkään. Kyllä minä en enää tännekään tule, jos
vaan muualla saan olla, vastasi Aini.
Pekka veti taskustaan tukun papereita ja ryhtyi jälleen juttelemaan
rakennushommistaan.
— Kuulepas, Aini, virkkoi hän, sinä kun olet käynyt
"soppakoulunkin", sanopas, millaisen keittiön sinä haluaisit?
Ja sitten he ryhtyivät suunnittelemaan uuden rakennuksen
keittiötä, sen jälkeen siirtyivät he ruokailuhuoneen järjestämiseen,
salin, vieraskamarin ja —. Kumpikin naurahti yhtaikaa ja samalla

punastui. Aini joutui kovin hämilleen. He ymmärsivät että
suunnittelut koskivat heidän yhteistä kotiaan.
— Oletko nähnyt lehtori Särkkää? kysyi vihdoin Pekka.
— En edes vahingossa kertaakaan, vastasi Aini.
— Siellä meidän pitää käydä. Minä olen ikäni kiitollinen sille
miehelle; hän se sai minusta maanviljelijän.
— Miten niin?
— Siten, että hän saarnasi minulle järkeä, etten ryhtyisi velalla
lukemaan, kun kerran omia varoja ei ollut.
— Eikö sinulla ole yhtään velkoja?
— Ei, jumalan kiitos!
— Sepä on hyvä!
— Onko sinunkin mielestäsi, Aini?
— On toki!
Kaikki, minkä Pekka kuuli ja näki, lujitti hänen rakkauttaan. Olipa
sentään suuri, hyvin suuri onni, että he kaksi niin helposti
ymmärsivät toisiaan.
— Oletko Paavo Tuunaista nähnyt? kysyi Pekka taas.
— Olen! vastasi Aini hieman naurahtaen.
— Miksi naurat?

— Ilman vain.
— Etkö voi sanoa syytä? Aini katsahti pöydän yli kumppaniinsa ja
kohotti oikean käden etusormensa kuin nuhdellakseen.
— Oletkohan mustasukkainen! hän sanoi. Pekalla oli punastumisen
taito vielä tallella.
— En, en minä enää, vastasi hän häpeissään.
— Vai et enää. No hyvä! Minä tapasin Paavon viikko sitten
osakunnan kekkereissä. Hän tuli minua viemään tanssiin ja oli —
humalassa.
— Juoko se vain yhä?
— Sitä kuuluu tekevän.
— Sepä ikävää — ja niin etevä kyky. Seuraavana päivänä nuoret
menivät yhdessä lehtori Särkkää tervehtimään.
Särkkä oli asunut jo koko lukuvuoden uudessa huoneistossa
Bulevardin varrella. Se oli komea asunto. Ainoastaan lehtorin
työhuone oli entisillä juurikkotuoleilla ja hänen rakkailla
seinuspenkeillään sisustettu. Iso sali oli uudenaikaisesti varustettu
komeasta flyygelistä alkaen hienoimpaan uunilaipioon saakka.
Vierasten saapuessa ei Laura-rouva sattunut olemaan kotona, jonka
tähden lehtori vei heidät omaan työhuoneeseensa, iloiten suuresti,
että he häntä vielä muistivat.
— Oletteko te kihloissa? kysäisi Särkkä muun puheen lomassa.

Vieraat kävivät hämilleen. Mitäpä he siihen kysymykseen olisivat
voineet vastata. Aini naurahteli itsekseen. Vihdoin hän omasta
puolestaan sanoi:
— En minä oikein tiedä. Pekka saapui kaupunkiin ja pyysi minua
tulemaan kanssaan tänne.
— Eipä silti, ettette minun luokseni voisi tulla yhdessä, vaikkapa
ette olisikaan kihloissa. Mutta miten minusta se lienee tuntunut niin
luonnolliselta, että satuin kysymään.
— Eiköhän se jotain sellaista olekin, uskalsi Pekka huomauttaa.
— Sitähän minäkin, sanoi Särkkä. — Naiset tahtovat aina asioita
kaunistella.
— En minä tosiaankaan halunnut kaunistella, soperteli Aini
hämillään, naurahdellen. — Jospa sitä paljon kaikista muista asioista
onkin puhuttu, niin ei — —
— Vielä siitä, keskeytti hänet lehtori. — Hyvä onkin, että ensin
selvitellään muut asiat, ja kun ne näyttävät olevan kunnossa, niin se
"asia" selvenee itsestään. Joka tapauksessa näen olevan syytä
onnitella, ja sen teenkin oikein sydämeni pohjasta.
Niin joutuivat Pekka Kontio ja Aini Rasi kihloihin. Lehtori Särkkä
tietämättään oli säästänyt Pekan polvistumisesta ja muusta
virallisesta seremoniasta. Heidän poistuessaan vihdoin lehtorin luota
tarttui Aini kursailematta Pekan käsipuoleen. Ja vielä vuosien, pitkien
ja vaivalloisten, mutta yhdessä kestettyjen vuosien kuluttua pauhasi
reipas Aini Pekalle: "Sinussa ei ole koskaan ollut miestä edes
kosimaan, lehtori Särkän piti sekin puolestasi tehdä!"

Kuinka mielellään vastoinkäymisten ja murheiden murtama sydän
— jos se on hyvä — sentään suo hyvää toisille. Särkän sydän ei ollut
syttä valkeampi silloin, kun hän nuorille vierailleen vilpittömän
onnittelun lausui. Hänen äänestään ja katseestaan saattoi päättää,
että kaikkien hyvien hengettärien antimet hän toivoi nuorten liittoa
lujittamaan. Ja kumminkin silläkin hetkellä painoi suuri suru hänen
mieltään.
Hänen ja hänen vaimonsa tiet olivat viime aikoina yhä enemmän
erkaantuneet. Laura-rouva oli saanut uuden, kalliin, hienosti
sisustetun kodin, mutta eipä hän siinäkään viihtynyt. Taiteilija oli
hänessä jälleen viime talven kuluessa herännyt eloon. Hän ei saanut
rauhaa, ellei hänellä aina ollut tiedossa jokin esiintymistilaisuus. Ja
niitä näytti nyt olevankin enemmän kuin tarpeeksi. Lauralla oli ollut
menestystä, häntä ylistettiin arvosteluissa ja toivottiin hänen kauan
pysyvän tällä ylevällä tasolla isänmaalle iloksi ja kunniaksi kansalle.
Milloin häntä pyydettiin avustajaksi hyväntekeväisyyden nimessä,
milloin taas suuren ansion toivossa.
Särkällä oli kumminkin parempi laskutaito ansioihin nähden. Heillä
piti olla kolme palvelijaa: keittiö- ja sisäpalvelija sekä lastenhoitaja.
Yhä tarvittiin myöskin uusia pukuja. Vieraina kävivät kuulut taiteilijat
j.n.e.
Särkkä toivoi jälleen kesäistä rauhaa, hän ikävöi Pilkkeeseensä,
missä tämä rauhattomuus loppuisi ainakin kesän ajaksi. Hän oli ollut
naimisissa viidettä vuotta, milloin olisi edes kymmenen kulunut —
ellei muutosta onnellisempaan päin tapahtuisi?
Kun hän istuskeli syvissä mietteissään keväisen illan hämärtyessä,
kuuli hän vaimonsa tulevan kotiin. Hän ilostui siitä, sytytti lamppunsa
ja ryhtyi työhön. Hetken kuluttua Laura tuli hänen huoneeseensa.

— Ei suinkaan sinulla ole mitään sitä vastaan, että minä
huomenna avustaisin turvattomien lasten hyväksi järjestettyä
iltamaa? kysyi hän.
Särkkä nousi paikoiltaan ja meni vaimoaan vastaan.
— Elä nyt enää; johan sinä olet avustanut omalta osaltasi tänä
talvena. Elä viitsi! pyyteli Särkkä.
— Mutta ajattele nyt: turvattomien lasten hyväksi!
— Onhan sinulla kaksi turvatonta itselläsikin.
Muistaisit niitä.
— Soo, sinäpä olet hävytön. Tarkoitatko sinä sillä, etten minä
muka hoida lapsiani?
— Ei, Laura, en minä tarkoita kerrassaan mitään. Mutta minä
pyydän oikein kauniisti, ettet nyt tällä kertaa menisi.
— Minun lapseni voivat hyvin! sanoi Laura. — Siitä ei ole syytä
soimata. Tule vaikka katsomaan, jollet usko.
— Uskonhan minä.
Mutta Laura, joka kotiin tultuaan ei edes ollut käynyt
lastenkamarissa, tahtoi todellakin tulla vakuutetuksi, että lapset
voivat hyvin. Pienokaisia asetettiin juuri makuulle, ja Laurakin otti
osaa tähän hommaan.
Särkkä asettui jälleen työhönsä hyvillään siitä, että edes tällä
kertaa oli saanut tahtonsa läpi.

Mutta ei kestänyt kauan, ennenkuin Laura saapui jälleen hänen
huoneeseensa.
— Miks'et tullut lastenkamariin? Olisit nähnyt, kuinka hyvin
pienokaiset voivat. Minä panin heidät makuulle. Ei sinulla siis ole
mitään syytä tehdä esteitä minun lauluhommilleni.
Särkkä keskeytti jälleen työnsä ja kääntyi vaimoonsa päin.
— Mutta olisikohan tuo ainainen avusteleminen nyt niin
välttämätöntä? Antaisit nuorempien.
— Niin, nuorempien! Sinä et tietysti ota ollenkaan huomioon sitä,
että sellaisessa iltamassa tulee olla ensiluokkainen ohjelma, jotta
rikkaat sinne saapuisivat.
— No saattaa olla niin. Mutta elä nyt tällä kertaa kumminkaan
mene! pyyteli Särkkä.
Lauralla oli itsepintainen tapa aina saada miehensä suostumus
kaikkiin toimiinsa. Ellei hän saanut sitä hyvällä, otti hän sen väkisin.
Särkän oli aina lopuksi pitänyt lausua jotain sinnepäin, että: no
menehän nyt sitten, tai: olkoon nyt tällä kertaa niin…
— Sinä olet tavattoman itsekäs mies, Samuli! virkkoi rouva jälleen.
— Itse sinä kyllä huvittelet itseäsi hyväntekeväisyydellä, kun
maalaisakat ovat kysymyksessä; silloin kun sinua haluttaa, teet sinä
heidän heinätyönsä tai tuhlaat myllärin työhönkykenevälle joukolle
runsaita antimia. Mutta kun avuttomien lasten hyvä on
kysymyksessä, silloin sinulla on kaikenlaisia verukkeita. Tähän
tarkoitukseen, joka nyt on kysymyksessä, kuluisi ainoastaan kaksi

Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
ebookbell.com

Strategic Science In The Public Interest 1st Edition G Bruce Doern Jeff Kinder

About This Presentation

Slide Content

Tags

Categories

Download

Quick Actions

Statistics

Related Slideshows

Strategic Science In The Public Interest 1st Edition G Bruce Doern Jeff Kinder

About This Presentation

Slide Content

Slide 1

Slide 2

Slide 3

Slide 6

Slide 7

Slide 8

Slide 9

Slide 10

Slide 11

Slide 12

Slide 13

Slide 14

Slide 15

Slide 16

Slide 17

Slide 18

Slide 19

Slide 20

Slide 21

Slide 22

Slide 23

Slide 24

Slide 25

Slide 26

Slide 27

Slide 28

Slide 29

Slide 30

Slide 31

Slide 32

Slide 33

Slide 34

Slide 35

Slide 36

Slide 37

Slide 38

Slide 39

Slide 40

Slide 41

Slide 42

Slide 43

Slide 44

Slide 45

Slide 46

Slide 47

Slide 48

Slide 49

Slide 50

Slide 51

Slide 52

Slide 53

Slide 54

Slide 55

Slide 56

Slide 57

Slide 58

Slide 59

Slide 60

Slide 61

Slide 62

Slide 63

Slide 64

Slide 65

Slide 66

Slide 67

Slide 68

Slide 69

Slide 70

Slide 71

Slide 72

Slide 73

Slide 74

Slide 75

Slide 76

Slide 77

Slide 78

Slide 79