riisuutuneena, avasi milloin yhden, milloin toisen muistelmateoksen,
pisti hänen silmäänsä ensi sivulta yksinkertainen omistus, joka oli
kirjoitettu varmalla, miehekkäällä käsialalla: "Barbrolle ystävä H.B."
Isoäiti ja Holger Boye, hänen lapsuuden- ja nuoruudenystävänsä,
olivat ahkeraan lahjoitelleet pienelle lukuhimoiselle Barbrolle tervettä
ja kehittävää lukemista. Ja viimeksi kuluneena vuonna, jolloin hän oli
asunut rakkaan, suloisen isoäidin luona, hän oli oppinut pitämään
arvossa hyvien kirjojen seuraa.
Inger Thomas, Sonjan serkku, oli myös opastanut häntä
valikoimaan lukemista, jotavastoin Sonja oli koettanut vieroittaa
häntä "mokomasta roskasta", mikä teki hänestä "ikävän vetelyksen".
Piharakennuksessa oli tytöillä jo kaikki järjestyksessä, ja he olivat
vakuutettuja siitä, että he viihtyisivät mainion hyvin. Maryn siro,
hyvin hoidettu persoona liikkui täysin tottuneesti sievässä
kustavilaisessa salongissa, jonne hän oli tuonut spinetin, somasti
täytetyn nuottihyllyn ja kallisarvoisen viulun. Hän kertoi Astridille,
että hän oli avustanut monissa soitannollisissa iltamissa ja saanut
tavattoman paljon kiitosta. Hänen ulkonevat vedensiniset silmänsä
eivät juuri elostuneet, kun hän puhui soitosta, sen enempää kuin
muulloinkaan, mutta hän oli aina hienon, kiltin ja säädyllisen
näköinen. Huomasi myöskin, että hän oli koko suvun mielikki, ja
vanhemmat olivat ilmoittaneet vapaaherratar Löwesköldille, että he
olivat lähettäneet hänet kasvatushoitolaan välttääkseen rettelöitä,
kun kaikki tahtoivat omistaa Maryn ja pitää häntä kodissaan.
Sukulaisilta olikin jo tulvinut hänelle kutsuja, mutta ne olivat jääneet
Eva-tädin talteen, sillä hänpä määräsi, milloin tytöt saivat lähteä
kyläilemään.