luupaloja palkakseen saanut. Orjajoukko lisääntyy, karitsain luku
kasvaa. Työn ääressä uurastetaan päivin ja öin, hikihelmet otsalta
vuotaa. Orjaa ei kukaan sääli, ken ei kestä — kaatukoon, ken ei elä,
kuolkoon, sama olkoon sääntö, jos se on vanhus, nainen tai lapsi.
Varallisuus kasvaa, runsauden sarvi yli reunojensa vuotaa, vaan
kaiken tuon hyvyyden harvainvalta hallitsee ja hyväkseen käyttää.
Jos tuskan sieluasi ahdistaissa, nälän henkeäsi uhatessa, hetkeksi
herpaannuit työsi ääressä ja miettimään käyt elämän nurjuutta ja
sen sinulle tarjoamaa kurjuutta, silloin sinulle selitettiin: 'älä pysähdy,
oi ihminen, tämä on jumalallinen järjestelmä, sen on kaikkivaltias
päällesi pannut. Älä nouse esivaltaa vastaan, sillä esivaltaa ei ole
muuta kuin jumalalta'. —
"Herään mietelmistäni ja samalla teen kysymyksen: kuka kurjat
havautti, mikä voima, minut, sinut ja meidät kaikki täällä orjuuden
yön helmassa valveille saatti? Silloin aika vastaa: minä olen sen
tehnyt. Minä näin sinut, ja omaistesi sortuvan, näin kalleimpasi
kaatuvan, ja miten te, maan parhaat, yhä suurempaan kurjuuden
kuiluun syöksyitte. Nyt vihdoin järkesi siteistä päästä, orjankahleesi
katko, ja sinä olet näkevä, miten
"On kurjan kurjat kunniassaan raharuhtinaat nuo röyhkeät.
Ei koskaan tee ne itse työtä, vaan ne työtä ryöstävät. Varat
kansanhankkimat on menneet kaikki konnain kukkaroon. Pois
kansa velkansa jo vaatii; nyt ryöstösaalis tuotakoon!"
"Vaan sinä huomasitkin, että olet yksin voimaton kaikkea tuota
kaatamaan, mitä vuossadat on ympärillesi esteitä rakentanut. Silloin
sinä, kuolemaa pelkäämättä kohosit ylemmäksi kaikkea muuta ja
huusit, huusit kaikille ilmansuunnille: 'Kaikkien maitten köyhälistö
liittykää yhteen.' Se oli uuden maailman, se oli tuon uuden