"Minäkö vihaisin sinua? Älä punnitse itseäsi väärällä vaa'alla,
vaikka sanon, että kevytmielinen ja tuhlari olet ollut aina, vaan
koiramainen ja häijy et ole ollut koskaan, et minulle, et kenellekään."
"Sanasi soivat oudoilta korvissani; ne ovat tottuneet
roistonnimeen."
"Ja nyt vielä kaksi kohtaa ennenkuin lähdet", keskeytti hänet
Matti. "Älä halveksi eläkä häpeä työtäsi, ammattiasi. Kierrä vieraita
seurakuntia, jos et tahdo näillä mailla liikkua. Kuin pilkkaajan tapaat
ja hän sanoo sinulle: 'Katsokaa, entinen Kaitalan isäntä hakee
lumppuja', niin älä suutu hänelle, sillä ei hän niin pahaa tarkoita,
kuin ehkä luulet ja sanansa kuuluvat. Jos sinulla on aikaa, niin tarjoo
hänelle tupakkia piippuunsa, äläkä ole millänäsikään hänen
pilkastaan. Kehu tavaroittesi hyvyyttä ja mainitse ikäänkuin
sivumennen, kuinka keisarilla par'aikaa on kova paperin tarves, sillä
uusia lakeja ja asetuksia tarvitsisi julistaa kansalle tusinoittain
vanhettuneiden sijaan. Ja että hyvä pääsisi leviämään tänne, tuonne
ja joka paikkaan, salpaamaan pahaa ja sen valtaa, niin täytyy
isäntämiestenkin lähteä toimiin, hakemaan räsyjä, jotta paperia
saataisi joutuun keisarille ja alammaiset tulisivat suojatuiksi
väkivallalta, vääryydeltä ja pilkalta. Toiste tavattuanne olette vanhoja
tuttuja ja hän tarjoaa sinulle piippuun, sillä, niinkuin sanoin, ei hän
niin pahaa ajatellut, kuin lausuneeksi tuli. Se oli ensimäinen kohta."
"Sinä ajattelet virstoittain ja puhut kuin koulunkäyneet."
"Toinen kohta on tämä: Jos viinanhimo herää sinussa ja voittaa
sinut, niin että menetät antamani, niin tiedä, että annan toiste,
kolmannesti ja annan aina kaikki, mitä itsestäni irti saan, siksi että
säälit minua ja voitat himosi. Ja sen voitat, kuin koetat ja muistat
vaan olevasi veljeni ja isäni poika. Niin … ja tuon navetan oven