The Amateur Emigrant By Robert Louis Stevenson R L Stevenson Julia Reid

The Amateur Emigrant By Robert Louis Stevenson R
L Stevenson Julia Reid download
https://ebookbell.com/product/the-amateur-emigrant-by-robert-
louis-stevenson-r-l-stevenson-julia-reid-51974066
Explore and download more ebooks at ebookbell.com

Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
The Amateur Marriage Anne Tyler
https://ebookbell.com/product/the-amateur-marriage-anne-tyler-47589998
The Amateur Astronomers Guide To The Deepsky Catalogs Jerry D Cavin
https://ebookbell.com/product/the-amateur-astronomers-guide-to-the-
deepsky-catalogs-jerry-d-cavin-49817876
The Amateur Poacher 1st Edition Richard Jefferies
https://ebookbell.com/product/the-amateur-poacher-1st-edition-richard-
jefferies-2136792
The Amateur Hour A History Of College Teaching In America Jonathan
Zimmerman
https://ebookbell.com/product/the-amateur-hour-a-history-of-college-
teaching-in-america-jonathan-zimmerman-36413996

The Amateur Astronomers Guide To The Deepsky Catalogs 1st Edition
Jerry D Cavin Auth
https://ebookbell.com/product/the-amateur-astronomers-guide-to-the-
deepsky-catalogs-1st-edition-jerry-d-cavin-auth-4108546
The Amateur Astronomer 12th Edition Sir Patrick Moore Auth
https://ebookbell.com/product/the-amateur-astronomer-12th-edition-sir-
patrick-moore-auth-4388648
The Amateur Plankton Researchers Practical Guide How To Study Plankton
At Home 1st Edition Albert Calbet
https://ebookbell.com/product/the-amateur-plankton-researchers-
practical-guide-how-to-study-plankton-at-home-1st-edition-albert-
calbet-230420288
The Amateurs Guide To Landscape Photography 2022 Edition 1st Edition
Claude Dibugnara
https://ebookbell.com/product/the-amateurs-guide-to-landscape-
photography-2022-edition-1st-edition-claude-dibugnara-46506560
The Amateur Gourmet Adam D Roberts
https://ebookbell.com/product/the-amateur-gourmet-adam-d-
roberts-50812876

•THE NEW EDINBURGH EDITION OF THE
WORKS OF ROBERT LOUIS STEVENSON•
General Editors
STEPHEN ARATA, RICHARD DURY, PENNY FIELDING, ANTHONY MANDAL

The Amateur Emigrant
AmEm.indb 3 20/02/2018 05:04

AmEm.indb 1 20/02/2018 05:04

•THE NEW EDINBURGH EDITION OF THE
WORKS OF ROBERT LOUIS STEVENSON•
to be complete in thirty-nine volumes
Published so far
Prince Otto, edited by Robert P. Irvine
Weir of Hermiston, edited by Gillian Hughes
The Amateur Emigrant, edited by Julia Reid
In preparation
Kidnapped, edited by Caroline McCracken-Flesher
St Ives, edited by Glenda Norquay
More New Arabian Nights: The Dynamiter, edited by Penny Fielding
Short Stories IV : The Bottle Imp, Fables and Other Short Narratives, edited by William Gray
Essays I: Virginibus Puerisque and Other Papers, edited by Robert-Louis Abrahamson
Essays II : Familiar Studies, edited by Robert-Louis Abrahamson and Richard Dury
Essays III : Memories and Portraits, edited by Alexander Thomson
Essays IV : Uncollected Essays and Reviews, 1868–1879, edited by Richard Dury
Essays V : Uncollected Essays, 1880–1894, edited by Lesley Graham
The Silverado Squatters, edited by Julia Reid
AmEm.indb 2 20/02/2018 05:04

•THE NEW EDINBURGH EDITION OF THE
WORKS OF ROBERT LOUIS STEVENSON•
General Editors Stephen Arata
Richard Dury
Penny Fielding
Anthony Mandal
Research Fellow Lena Wånggren
Advisory Editor Gillian Hughes
Editorial Board Richard Ambrosini (University of Rome-III)
Gerard Carruthers (University of Glasgow)
Nicholas Frankel (Virginia Commonwealth University)
Peter Garside (University of Edinburgh)
Roslyn Jolly (University of New South Wales)
Roger Luckhurst (University of London)
Alison Lumsden (University of Aberdeen)
Adrian Poole (University of Cambridge)
Andrew Stauffer (University of Virginia)
Kathryn Sutherland (University of Oxford)
Chris Vanden Bossche (University of Notre Dame)
Alexis Weedon (University of Bedfordshire)
AmEm.indb 4 20/02/2018 05:04

•ROBERT LOUIS STEVENSON•

The Amateur Emigrant
With Some First Impressions of America
edited by
Julia Reid
edinburgh university press
2018
AmEm.indb 5 20/02/2018 05:04

© The University Court of the University of Edinburgh 2018
Edinburgh University Press
The Tun – Holyrood Road
12 Jackson’s Entry, Edinburgh eh8 8pj
Typeset in Adobe Arno Pro
at the Centre for Editorial and Intertextual Research, Cardiff University
and the University of Edinburgh
and printed and bound in Great Britain
on acid-free paper at TJ International Ltd, Padstow, Cornwall
isbn 978 0 7486 6974 5 (hb) 978 0 7486 6975 2 (epdf) 978 0 7486 9172 2 (epub)
A CIP record for this book is available from the British Library
No part of this publication may be reproduced or transmitted in any form or
by any means, electronic or mechanical, including photocopying, recording
or any information storage or retrieval system, without the prior permission
in writing from the publisher.
AmEm.indb 6 20/02/2018 05:04

vii
Contents
Acknowledgements. . . . . . . . . . ix
Preface by the General Editors. . . . . . xiii
List of Abbreviations. . . . . . . . . . xvii
Chronology of Robert Louis Stevenson. . . xix
Introduction. . . . . . . . . . . . xxvii
Composition. . . . . . . . . . . xxviii
Suppression. . . . . . . . . . . xxxvii
Partial Publication and Early Reception. . . xli
Artistic Influences and Literary Contexts. . xlv
Historical Contexts. . . . . . . . . xlix
Afterlife and Influence. . . . . . . . li
THE AMATEUR EMIGRANT
Headnote. . . . . . . . . . . . . 2
Dedication. . . . . . . . . . . . . 3
Part I. The Emigrant Ship
The Second Cabin. . . . . . . . . 7
Early Impressions. . . . . . . . . 13
Steerage Scenes. . . . . . . . . . 20
Steerage Types. . . . . . . . . . 28
The Sick Man. . . . . . . . . . . 41
The Stowaways. . . . . . . . . . 49
Personal Experience and Review. . . . 60
Part II. America: The Emigrant Train
New York . . . . . . . . . . . . 73
Notes by the Way to Council Bluffs . . . 84
The Emigrant Train . . . . . . . . 95
The Plains of Nebraska . . . . . . . 102
The Desert of Wyoming . . . . . . . 105
Fellow Passengers . . . . . . . . . 109
Despised Races . . . . . . . . . . 113
To the Golden Gates . . . . . . . . 117
Appendix
Illustrations. . . . . . . . . . . . 121
000.Frontmatter.indd 7 20/02/2018 05:24

viiiRA23Th73Th1
Essay on the Text. . . . . . . . . . . 131
Composition . . . . . . . . . . . 131
Manuscript . . . . . . . . . . . 132
1880 Galley Proofs . . . . . . . . . 134
Suppression and Partial Publication . . . . 136
Longman’s Magazine . . . . . . . . 137
Across the Plains. . . . . . . . . . 140
Edinburgh Edition. . . . . . . . . 143
The Present Text. . . . . . . . . . 152
Emendation List. . . . . . . . . . . 161
End-of-Line Hyphens. . . . . . . . . 173
Explanatory Notes. . . . . . . . . . 174
000.Frontmatter.indd 8 20/02/2018 05:24

ix
Acknowledgements
GENERAL EDITORS’ ACKNOWLEDGEMENTS
The General Editors would like to express their thanks to The Royal
Society of Edinburgh for their generous award of a Workshop Grant
and an Arts and Humanities Major Research Grant which made it
possible to establish the New Edinburgh Edition. A Research Associ -
ateship generously awarded by the Modern Humanities Research As-
sociation has been crucial for the continued work of the edition, and
we are also greatly indebted to The John Liston Trust for a generous
donation. The Carnegie Trust for the Universities of Scotland funded
travel and the Moray Endowment Fund enabled digitization through
an equipment grant. The edition has been supported in many ways
by the Robert Louis Stevenson Club of Edinburgh including financial
contributions towards the acquisition of images of manuscripts. The
edition has benefited from an EU-funded internship programme ad-
ministered at the University of Mainz and we would like to extend our
thanks to Sigrid Rieuwerts.
We would especially like to thank Roger S. Swearingen for advis-
ing and generously sharing his encyclopaedic knowledge of Stevenson,
his works and his manuscripts.
A large edition is always a collaboration across institutions and we
acknowledge the support of the National Library of Scotland for their
assistance with digitization and public events, the Beinecke Rare Book
and Manuscript Library, the Huntingdon Library, the Archive of Brit-
ish Publishing and Printing at the University of Reading and the Robert
Louis Stevenson Museum, St Helena, California. For their partnership
in public events associated with the edition we are glad to thank the Ed-
inburgh Writers’ Museum and Edinburgh UNESCO City of Literature.
The Universities of Edinburgh, Cardiff and Virginia have support-
ed the edition in many ways, and we would like to acknowledge the
support and assistance of Jackie Jones and Edinburgh University Press
Special thanks must to go Mr Tate Schieferle of Florida, the cur-
rent representative of Stevenson’s family and owner of Stevenson’s
surviving copyrights, for his interest and co-operation in the New
Edinburgh Edition.
AmEm.indb 9 20/02/2018 05:04

x
acknowledgements
VOLUME EDITOR’S ACKNOWLEDGEMENTS
I have incurred many debts during the preparation of this edition, and
it is a pleasure to be able to acknowledge the principal ones here. I
have been enormously lucky to draw upon the editorial expertise and
good counsel of Gill Hughes. Richard Dury has been characteristi-
cally generous with his knowledge and enthusiasm. Penny Fielding’s
shrewd editorial advice, intellectual support and patience have guided
me through the project and are much appreciated. Anthony Mandal
helped greatly with the final preparation of the volume for publica-
tion. The Edinburgh office of the New Edinburgh Edition has provided
indispensable support from start to finish. I am particularly grateful
to Lena Wånggren, the Research Fellow, Sarah Ames, the Research
Assistant, and Marina Held, Stefanie Grimm and Isabelle Stinner, the
project interns. I am indebted, too, to the meticulous scholarship of
other editors of Stevenson’s works, notably Roger Swearingen and Er-
nest Mehew.
My thanks are due to the Beinecke Rare Book and Manuscript Li-
brary, Yale University, for granting me the Frederick and Marion Pot-
tle Fellowship in British Studies, which enabled me to transcribe the
manuscript of The Amateur Emigrant. My archival research at the Bei-
necke was greatly facilitated by the librarians, especially Graham Sher-
riff, Moira Fitzgerald and Eva Guggemos. I would also like to thank the
University of Leeds, for awarding me a valuable period of Arts Faculty
Leave, and the National Humanities Center, where I was a Resident
Associate during the final stages of preparing the edition. At the NHC,
I thank especially Brooke Andrade and Sarah Harris for bibliographic
assistance; Joel Elliott for help with the illustrations; and Karen Car-
roll for copy editing. Danni Corfield and Andrew Nash offered guid -
ance at the Chatto & Windus Archive, housed in the Random House
Group Archive at the University of Reading, and the archivists at the
University of Glasgow Archive Services helped me to explore the An-
chor Line collection.
Tate Schieferle, the present representative of the Stevenson family,
and copyright holder for the estate, has kindly granted permission to
publish the manuscript of The Amateur Emigrant, and to quote and re-
produce images from previously unpublished material. I am extremely
grateful for this permission and, especially, for Tate Schieferle’s friend-
ship and keen interest in the project.
For permission to publish quotations and reproduce images from
manuscript and printed material in its care, I should like to thank the
AmEm.indb 10 20/02/2018 05:04

xi
acknowledgements
Beinecke Rare Book and Manuscript Library, Yale University. I am
also grateful to Bonhams auction house for permission to access and
transcribe one previously missing manuscript page of The Amateur
Emigrant; the Random House Group for permission to cite material
from the Chatto & Windus Archive in the Random House Group
Archive at Reading University, Special Collections, and at Rushden,
Northamptonshire; and the University of Glasgow Archive Services
for permission to cite material from the Anchor Line collection and to
reproduce the photograph of the Devonia. The facsimile of the Devonia
passenger list is reproduced courtesy of the National Archives and Re-
cords Administration; and the map of the transatlantic railroad route
is reproduced courtesy of Duke University Libraries. Every effort has
been made to trace copyright holders, but if any have been overlooked
the publisher will be pleased to make the necessary acknowledgement
at the first opportunity.
My colleagues at Leeds University, especially James Mussell, Fran-
cis O’Gorman, Jane Rickard, Richard Salmon and John Whale, have
supported and encouraged me in many ways. Further afield, Roslyn
Jolly, Alison Lumsden and Joseph Bristow offered valuable intellectual
and practical advice. Towards the end of the project, April Masten and
Vincent DiGirolamo provided perceptive comments on drafts. My
greatest debt, as always, is to my family. Heartfelt thanks to Janet, Wal-
ter and Bryony for cheering me on; to Dan, for believing in the project,
discussing ideas and reading countless drafts; and to Callum, Elspeth
and Flora for all the joy and diversion.
AmEm.indb 11 20/02/2018 05:04

AmEm.indb 12 20/02/2018 05:04

xiii
Preface by the General Editors
In the thirty years after Robert Louis Stevenson’s death in 1894, no
fewer than eight collected editions of his works were published. Even
in an age when such projects were more common (and economically
feasible) than they are now, that is an unusually high number, and it
testifies to the endurance of Stevenson’s popularity over the first por-
tion of the twentieth century. For the publishers involved, these were
commercial rather than scholarly ventures, understandably so. Little
effort was made to establish the accuracy of individual works. In most
cases the editions reprinted texts that drew, either directly or at several
removes, on the twenty-eight-volume Works of Robert Louis Steven
son [Edinburgh Edition] (1894–98) overseen by Stevenson’s literary
executor, Sidney Colvin. With good intentions and what now looks
like questionable judgment, Colvin actively re-edited all of the works,
altered some and suppressed others. He also had neither the means
nor any compelling motivation to try to untangle the often compli-
cated transmission history of many of the texts in his care. As a result,
though the Works of Robert Louis Stevenson [Edinburgh Edition] gath-
ered and made widely accessible nearly all of Stevenson’s numerous
literary productions, it preserved them in forms that deviate in count-
less ways from what Stevenson actually wrote.
The New Edinburgh Edition of the Works of Robert Louis Steven
son pays titular tribute to Colvin’s foundational assemblage. It aims,
though, to provide what cannot be found in his or any subsequent col-
lected edition, namely accurate texts for all of Stevenson’s substantial
oeuvre. The New Edinburgh Edition is designed to appeal both to the
general reader and the scholar. Each volume supplies attractive, un-
cluttered reading texts. Individual works are thoroughly annotated,
allowing readers to grasp the full range of Stevenson’s allusions as
well as to recover the myriad ways in which he responded to the con-
temporary world and his cultural heritage. Introductory essays trace
composition and publication histories while providing contextual
information designed to extend readers’ understanding and, we hope,
enhance their appreciation. Textual essays describe the extant witness
texts (e.g. manuscript, proof-sheet, periodical publication, single or
multiple book editions) for each work as well as the relations among
AmEm.indb 13 20/02/2018 05:04

xiv
preface
them, while laying out the rationales for the copy texts chosen for the
New Edinburgh Edition. In each volume, the textual apparatus provides
a full listing of emendations and substantive variants. Overall, we trust
that these volumes will help throw into higher relief Stevenson’s dis-
tinctive achievements as a creative writer.
Those achievements extend across virtually all literary genres. Dur-
ing his lifetime Stevenson was known as a writer of exceptional versa-
tility and skill. His output—in a career of only twenty years—included
not just short and long prose fiction, but travel writing, essays, journal-
ism, biography, poetry, drama and—near the end of his life—ethno-
graphic and political studies of the South Seas. Much of this writing
has fallen from view, and for some time now Stevenson’s reputation
has rested, sturdily enough, on a small number of works: Treasure Is
land, Strange Case of Dr Jekyll and Mr Hyde, Kidnapped, a few essays, a
handful of poems and short stories. By bringing back into print works
once highly regarded but long unavailable, the New Edinburgh Edition
provides a more complete picture not only of Stevenson’s career but
of his place in modern literary history. While it would of course be
disingenuous to claim the same high aesthetic merit for each of his
works, few are of mere historical interest. In this edition, readers will
also find collected in one place pieces, most notably essays and short
stories, that for various reasons were either never published or never
reprinted after their initial periodical publication. Five volumes of
Essays and four of Short Stories for the first time gather together in a
uniform critical edition Stevenson’s substantial output in these genres.
Henry James called Stevenson ‘a Scotchman of the world’, meaning
that while his imagination remained rooted in his homeland—‘it is a
good fortune for a genius to have had such a country as Scotland for its
primary stuff ’, James notes—he was also a thoroughly cosmopolitan
writer who drew inspiration from many literary and cultural traditions
outside his own. In his life, too, Stevenson travelled through large por-
tions of the habitable globe without ever losing sight, as it were, of
his birthplace. As befits so peripatetic a writer, the volume editors for
the New Edinburgh Edition are themselves drawn from across Europe,
North America and the South Pacific. In a sense, nothing less than a
global effort would suffice for an undertaking such as this one. For one
thing, Stevenson’s manuscripts and other materials are scattered in ar-
chives, libraries and personal collections around the world. For Col-
vin and his immediate successors, the inaccessibility of much of this
material would have frustrated any aspirations—had they had any—
to produce an authoritative collected works. Since the 1970s, a num-
AmEm.indb 14 20/02/2018 05:04

xvffedinbd
ber of excellent editions of individual works have been published (and
are acknowledged in the appropriate volumes here), but the far-flung
dispersal of the relevant sources has until now discouraged efforts to
produce a coordinated series of texts covering Stevenson’s entire oeu-
vre, all prepared by careful study of manuscripts and variant readings
in lifetime editions and following unified scholarly procedures.
Stevenson’s travels are relevant to the New Edinburgh Edition in
another way. All evidence indicates that Stevenson, when he had the
chance, preferred to be—indeed, insisted on being—minutely in-
volved in the production of his works. An inveterate reviser and me-
ticulous proofreader, at every stage from manuscript to final publica-
tion, Stevenson not only made changes but cancelled those made by,
for instance, copy editors or typesetters. Unlike the vast majority of
nineteenth-century authors, who happily ceded to printers the task
of tidying up their manuscripts to conform to a particular house style,
Stevenson resisted efforts to regularize the punctuation or even the
grammar of his texts. One of his American editors, Edward Bok, wrote
that ‘no man ever went over his proofs more carefully than did Steven-
son’. This level of oversight, however, was seldom possible even in the
best of circumstances. After 1887, as the Stevenson household moved
from upstate New York to California to various locations in the South
Pacific, it became virtually impossible. The sheer distances involved
compelled Stevenson to relinquish much of his control once a work
left his desk. Colvin’s editorial hand was heaviest, but errors and ‘cor-
rections’ could creep in at multiple points in the line of transmission.
Add to this the fact that Stevenson contracted with many different
publishers in Great Britain and the United States, that his works often
were issued more or less simultaneously in both countries under dif-
ferent imprints, that many of his shorter pieces appeared in periodicals
before being revised and collected in volumes, that his more popular
works went through multiple editions in short spaces of time, and that
pirated editions abound, and the task of producing authoritative texts
can be seen in all its fascinating, daunting complexity.
With these considerations in mind, we have sought to devise edi-
torial principles marked by rigour and consistency, but also flexibility.
No single policy for copy text can be adopted because of the varying
conditions of production that obtained at different moments in Ste-
venson’s career. Editors will normally take as copy text the most au-
thoritative early edition—that is, the edition corresponding to the pe-
riod in which Stevenson worked with greatest concentration and most
sustained effort on the piece in question. In most but far from all cases,
AmEm.indb 15 20/02/2018 05:04

xvi
preface
this means the first book edition of a work. For short texts (stories,
essays, poems), the first publication in volume form is preferred to pe-
riodical publication as the version most carefully prepared and over-
seen by the author. In all cases, our aim is to publish accurate versions
of texts as mediated by the differing circumstances of production and
publication in which Stevenson collaborated. The New Edinburgh Edi
tion of the Collected Works of Robert Louis Stevenson thus makes avail -
able, often for the first time, authoritative texts that scholars and critics
can use in their work and that all readers can rely on.
AmEm.indb 16 20/02/2018 05:04

xvii
List of Abbreviations
Listed below are abbreviations of works used recurrently throughout
the current volume.
Anchor Anchor Line collection, University of Glasgow
Archive Services. Reference is by collection number
Beinecke Beinecke Rare Book and Manuscript Library, Yale
University. Unless otherwise indicated, all references
are to GEN MSS 664 (the Edwin J. Beinecke
Collection of Robert Louis Stevenson), citing box and
folder number
Chatto Across the Plains, with Other Memories and Essays
(London: Chatto & Windus, 1892)
CW Archive Chatto & Windus Archive, Random House Group
Archive, University of Reading, Special Collections.
All references are to letter or stock book and page
number
EdEd The Amateur Emigrant, in The Works of Robert Louis
Stevenson, Edinburgh Edition, 28 vols (Edinburgh:
Chatto & Windus, 1894–8), iii , 1–166
Letters The Letters of Robert Louis Stevenson, ed. Bradford A.
Booth and Ernest Mehew, 8 vols (New Haven and
London: Yale University Press, 1994–5). For reasons
of clarity, a colon is used to separate volume from page
numbers
LM ‘Across the Plains’, in Longman’s Magazine , 2.9 (July
1883), 285–304, and 2.10 (Aug 1883), 372–86
MS 1879–80 manuscript of The Amateur Emigrant. All but
one extant page is held at the Beinecke Library (GEN
MSS 664, box 24, folder 591); page 99 is in private
hands, sold by Bonhams auction house in 2012
AmEm.indb 17 20/02/2018 05:04

xviii
list of abbreviations
Rushden Random House Group Archive and Library, Rushden,
Northamptonshire. Collection is uncatalogued;
reference is by date, document type and author
Travels Travels with a Donkey in the Cévennes and The Amateur
Emigrant, ed. Christopher MacLachlan (London:
Penguin, 2004)
AmEm.indb 18 20/02/2018 05:04

xix
Chronology of Robert Louis Stevenson
1848
28 Aug: Thomas Stevenson, youngest son of the lighthouse engineer Rob-
ert Stevenson, marries Margaret Isabella Balfour, youngest daughter of the
Reverend Lewis Balfour, minister at Colinton near Edinburgh.
1850
13 Nov: Robert Lewis (‘Louis’ from c. 1869) Balfour Stevenson, only child,
born at 8 Howard Place, Edinburgh. The family later move to 1 Inverleith
Terrace (1853), then 17 Heriot Row (1857).
1852
Alison Cunningham (‘Cummy’) enters the family as Stevenson’s nurse
(until Nov 1872).
1860
Stevenson’s Balfour grandfather dies: end of childhood visits to Colinton
Manse.
1866
Nov: The Pentland Rising.
1867
Thomas Stevenson leases Swanston Cottage at the foot of the Pentland
Hills (until 1880); Nov: Stevenson enters Edinburgh University as student
of engineering (abandoned 1871), then law (graduates 1875).
1868
Visits harbour works at Anstruther (July) and Wick (late Aug–early Oct).
1869
Mar: elected to Speculative Society (fellow members include Charles Bax-
ter, James Walter Ferrier and Walter Simpson); June: accompanies his fa-
ther on an official tour of inspection of the lighthouses of the Orkney and
Shetland islands.
1870
Apr–May: engineering site inspection at Dunoon; Aug: on the islet of Ear-
raid, base for the building of the Dhu Heartach lighthouse.
AmEm.indb 19 20/02/2018 05:04

xx
chronology
1871
Apr: abandons engineering studies for law; June: tour of Cockermouth and
Keswick.
Jan–Apr, Edinburgh University Magazine essays: ‘Edinburgh Students in
1824’, ‘The Modern Student Considered Generally’, ‘The Philosophy of
Umbrellas’, ‘An Old Scotch Gardener’, ‘Debating Societies’, ‘The Philoso-
phy of Nomenclature’.
1872
July–Aug: in Frankfurt with Walter Simpson, walking tour in the Black
Forest.
1873
Jan: tells his father that he no longer believes the Christian religion; July: in
England meets Fanny Sitwell and Sidney Colvin (who becomes his literary
advisor and later editor); Nov: to Mentone as a cure for nervous exhaus-
tion.
Dec: ‘Roads’ (Portfolio—first professionally published essay).
1874
Mentone; Apr: Paris (from now until autumn 1878 he spends a third of his
time in France), then Edinburgh; June: elected to Savile Club; July–Aug
cruise of the Inner Hebrides with Walter Simpson aboard the schooner
Heron; Oct: walking tour in Buckinghamshire.
May: ‘Ordered South’ (Macmillan’s Magazine); June: ‘Lord Lytton’s Fables
in Song’ (Fortnightly Review); Aug: ‘The Ballads and Songs of Scotland’ and
‘Scottish Rivers’ (Academy), ‘Notes on the Movements of Young Children’
(Portfolio); ‘Victor Hugo’s Romances’ (Cornhill Magazine—first of twenty
Cornhill essays); Nov: ‘On the Enjoyment of Unpleasant Places’ (Portfolio);
Dec: ‘A Quiet Corner of England’ (Academy).
1875
Feb: Leslie Stephen introduces Stevenson to W. E. Henley; Mar: article on
Burns for Encyclopædia Britannica rejected; Mar–Apr: Paris and Barbizon
(returns to the Fontainebleau area six more times 1875–78); July: called to
the Scottish bar, receives £1000 from his father; Aug: Barbizon, walking
tour of the Loing Valley with Simpson.
Jan: ‘The Works of Edgar Allan Poe’ (Academy); Feb: An Appeal to the Clergy
of the Church of Scotland; Apr: ‘An Autumn Effect’ (Portfolio); Sept–Oct:
‘John Knox and his Relations to Women’ (Macmillan’s); late 1875: ‘Pierre
Jean de Béranger’ (Encyclopædia Britannica); Nov: ‘The Measure of a Mar-
quis’ (Vanity Fair), ‘Mr Browning Again!’ (Vanity Fair).
AmEm.indb 20 20/02/2018 05:04

xxi
chronology
1876
Jan: ‘Winter’s Walk’ from Ayr along the coast of sw Scotland; Aug–Sept:
‘Inland Voyage’ canoe trip from Antwerp to Pontoise; Sept: to Paris then
Grez, where he meets Fanny Osbourne.
Feb: ‘The Poets and Poetry of Scotland’ (Academy); Apr: ‘Salvini’s Macbeth’
(Academy); May: ‘Forest Notes’ (Cornhill); June: ‘Jules Verne’s Stories’
(Academy), ‘Walking Tours’ (Cornhill); July: ‘The Comedy of the Noctes
Ambrosianæ’ (Academy); Aug: ‘Virginibus Puerisque’ (Cornhill); Dec:
‘Charles of Orleans’ (Cornhill).
1877
In Paris and Grez with Fanny Osbourne: Jan–Feb, June–July, Aug–Sept,
Sept–Oct, and Dec to Mar 1878.
Feb–Mar: ‘An Old Song’ (London—first published fiction); Feb: ‘On Fall-
ing in Love’ (Cornhill); Feb: short pieces in London : ‘A Salt-Water Finan-
cier’, ‘Mr Tennyson’s Harold ’, ‘A Ball At Mr Elsinare’s’, ‘A Studio of Ladies’,
‘The Paris Bourse’, ‘Wallace’s Russia ’; July: ‘An Apology for Idlers’ (Corn
hill); Aug: ‘François Villon, Student, Poet, Housebreaker’ (Cornhill); Oct:
‘A Lodging for the Night’ (Temple Bar—first fiction published under his
own name).
1878
Paris; Mar: to London, visits George Meredith at Box Hill (further visits
in 1879, 1882, 1886); June: Paris; July: Barbizon and Grez, then to London
with Fanny Osbourne; Aug: Fanny Osbourne returns to her husband in
California; Sept–Oct: Cévennes journey.
Jan: ‘Will o’ the Mill’ (Cornhill), ‘The Sire de Malétroit’s Door’ (Temple
Bar); Mar: ‘Crabbed Age and Youth’ (Cornhill); Apr: ‘Æs Triplex’ (Corn
hill), ‘A Plea for Gas Lamps’ (London); May: An Inland Voyage (first pub -
lished volume), ‘Pan’s Pipes’ (London), ‘El Dorado’ (London); June–Oct:
‘Latter-Day Arabian Nights’ (London); June–Dec: ‘Notes on Edinburgh’
(Portfolio); July: ‘The English Admirals’ (Cornhill); Sept: ‘Child’s Play’
(Cornhill); Oct: ‘The Gospel According to Walt Whitman’ (New Quarter
ly); Nov: ‘Leon Berthilini’s Guitar’ (London); Dec: Edinburgh: Picturesque
Notes.
1879
Mar: writes much of ‘Lay Morals’; 7 Aug: sails from Glasgow on the Devo
nia; 17 Aug: arrives in New York; 30 Aug: arrives in Monterey after a train
journey across North America; Dec: Fanny Osbourne (now in East Oak-
land) obtains a divorce; Dec: to San Francisco.
AmEm.indb 21 20/02/2018 05:04

xxii
chronology
May: ‘Truth of Intercourse’ (Cornhill); June: Travels with a Donkey in the
Cevennes; Oct: ‘Some Aspects of Robert Burns’ (Cornhill), ‘The Story of a
Lie’ (New Quarterly).
1880
Living poorly in San Francisco, writes ‘Memoirs of Himself’; Mar: moves
to East Oakland, first lung haemorrhage; 19 May: marries Fanny Osbourne
in San Francisco; May–July: honeymoon at Calistoga and at an abandoned
mining cabin at Silverado; Aug: returns to Scotland with Fanny and her
son Lloyd, agrees to withdraw The Amateur Emigrant ; Nov: to Davos; Nov–
Dec: reading for projected history of the Highlands.
Mar: ‘Yoshida-Torajiro’ (Cornhill); June: ‘Henry David Thoreau’ (Corn
hill); Sept–Oct: ‘The Pavilion on the Links’ (Cornhill); Nov: ‘The Old Pa-
cific Capital’ (Fraser’s Magazine).
1881
Davos (to May); June–Aug: Pitlochry, writes ‘Thrawn Janet’ and most
of ‘The Merry Men’; Aug–Sept: Braemar, begins Treasure Island and first
‘Child’s Garden’ verses; Oct: returns to Davos; Nov: unsuccessfully applies
for Chair of History and Constitutional Law at Edinburgh University.
Feb–Mar, short essays in the Pall Mall Gazette : ‘Health and Mountains’,
‘Davos in Winter’, ‘Alpine Diversions’, ‘The Stimulation of the Alps’, ‘The
Misgivings of Convalescence’; Mar: ‘Samuel Pepys’ (Cornhill); Apr: ‘The
Morality of the Profession of Letters’ (Fortnightly Review), Virginibus Pu
erisque and Other Papers; Oct: ‘Thrawn Janet’ (Cornhill), ‘Treasure Island’
(Young Folks, to Jan 1882).
1882
Davos (to Apr); June–Sept: Scotland; Sept: Montpellier; Oct: Marseille,
lung haemorrhages.
Feb: Familiar Studies of Men and Books, ‘Bagster’s Pilgrim’s Progress’ (Maga
zine of Art); Mar–Apr: Moral Emblems ; Apr: ‘Talk and Talkers’ (Cornhill);
May: ‘The Foreigner at Home’ (Cornhill); June–July: ‘The Merry Men’
(Cornhill); July: New Arabian Nights; Aug: ‘Talk and Talkers (a Sequel)’
(Cornhill), The Graver and the Pen; Nov: ‘Two Japanese Romances’ ( Maga
zine of Art), ‘A Gossip on Romance’ (Longman’s Magazine); Nov–Dec: ‘The
Silverado Squatters’ (Century Illustrated Monthly—his first work published
first in the USA).
1883
Marseille; Feb: Hyères (to June 1884); July–Aug: Royat.
May: ‘A Modern Cosmopolis’ (Magazine of Art); Apr–May: ‘The Treasure
of Franchard’ (Longman’s); July–Aug: ‘Across the Plains’ (Longman’s);
AmEm.indb 22 20/02/2018 05:04

xxiii
chronology
June–Oct: ‘The Black Arrow’ (Young Folks); Nov: Treasure Island, ‘A Note
on Realism’ (Magazine of Art).
1884
Hyères. Jan: seriously ill (lung haemorrhages); June: Royat, then London;
July: Bournemouth (to Aug 1887), first London performance of Deacon Bro
die (written with W. E. Henley).
Jan: The Silverado Squatters; Feb: ‘The Character of Dogs’ (English Illustrat
ed Magazine); Apr: ‘A Penny Plain and Twopence Coloured’ (Magazine of
Art); May: ‘Old Mortality’; May–June: ‘Fontainebleau: Village Communi-
ties of Painters’ (Magazine of Art); Dec: ‘A Humble Remonstrance’ (Long
man’s), ‘The Body Snatcher’ (Pall Mall Christmas Extra).
1885
Bournemouth; in poor health (serious lung haemorrhages Apr, Aug–Sept);
Apr: moves into the house renamed ‘Skerryvore’ in Bournemouth, begins
close friendship with Henry James.
Mar: A Child’s Garden of Verses (published in the USA by Scribner’s, their
first Stevenson title); Apr: (with Fanny Van de Grift Stevenson) More New
Arabian Nights: The Dynamiter, ‘On Style in Literature: Its Technical El-
ements’ (Contemporary Review); Nov: Prince Otto (and Apr–Oct, Long
man’s); Dec: ‘Olalla’ (Court and Society Review), ‘Markheim’ (The Broken
Shaft: Unwin’s Annual 1886).
1886
Bournemouth; Thomas Stevenson depressed and in ill health; May: learn-
ing the piano; July: first musical composition.
Jan: Strange Case of Dr Jekyll and Mr Hyde; July: Kidnapped (and May–July,
Young Folks); Nov: ‘Some College Memories’ (New Amphion).
1887
Bournemouth; May: Thomas Stevenson dies, Stevenson in Edinburgh for
the last time; Aug: sails for New York with his mother, Fanny and Lloyd;
Sept: agrees to write twelve monthly essays for Scribner’s Magazine ; Oct:
Saranac Lake, upper New York State (to Apr 1888).
Feb: The Merry Men and Other Tales and Fables; Apr: ‘Pastoral’ (Longman’s),
‘The Day After Tomorrow’ (Contemporary Review); May: ‘Books Which
Have Influenced Me’ (British Weekly), ‘The Manse’ (Scribner’s Magazine);
June: ‘Thomas Stevenson, Civil Engineer’ (Contemporary Review); July:
Underwoods; Nov: Memories and Portraits; Dec: ‘The Misadventures of
John Nicholson’ (Yule Tide […] Cassell’s Christmas Annual).
AmEm.indb 23 20/02/2018 05:04

xxiv
chronology
1888
Saranac Lake; Feb: withdraws ‘Confessions of a Unionist’ from Scribner’s
Magazine; Mar: quarrel with Henley, McClure offers to syndicate letters
written on a Pacific cruise; Apr–June: New York and Manasquan; May:
signs contract for Fables ; 28 June: leaves San Francisco with Fanny, Lloyd
and his mother aboard the Casco ; Aug: Marquesas; Sept: Paumotus; Sept–
Dec: Tahiti, haemorrhages.
Jan: Memoir of Fleeming Jenkin; June: The Black Arrow. Jan–Dec, monthly
essays in Scribner’s Magazine: ‘A Chapter on Dreams’, ‘The Lantern-Bear-
ers’, ‘Beggars’, ‘Pulvis et Umbra’, ‘Gentlemen’, ‘Some Gentlemen in Fiction’,
‘Popular Authors’, ‘Epilogue to An Inland Voyage ’, ‘A Letter to a Young Gen-
tleman who Proposes to Embrace the Career of Art’, ‘Contributions to the
History of Fife’, ‘The Education of an Engineer’, ‘A Christmas Sermon’.
1889
Jan–June: Hawaii; May: visits leper settlement at Molokai; June: leaves
Honolulu aboard the Equator with Fanny, Lloyd and Joe Strong on a trad-
ing cruise through the Gilbert Islands; 7 Dec: arrives in Apia, Samoa.
June: (with Lloyd Osbourne) The Wrong Box ; Sept: The Master of Ballan
trae (and Nov 1888–Oct 1889, Scribner’s Magazine ).
1890
Jan: buys land at ‘Vailima’; Feb–Mar: Sydney; seriously ill, abandons idea
of returning to Europe for a holiday; Apr–July: with Fanny on the Janet
Nicoll cruise from Sydney through the Cook, Ellice, Gilbert and Marshall
Islands to New Caledonia; Aug–Sept: Sydney; Sept: moves into a cabin on
the Vailima estate.
Mar: ‘Father Damien’; Dec: Ballads.
1891
Jan–Mar: Sydney; Apr: moves into the main house at Vailima.
Feb–Mar: ‘The Bottle Imp’ (Herald; and Mar–Apr: Black and White ); Feb–
Dec: ‘The South Seas’ (Sun and Black and White).
1892
June: Belle Strong becomes his amanuensis; July: Belle obtains divorce
from Joe Strong; Oct: starts Weir of Hermiston.
Apr: Across the Plains with Other Memories and Essays; June: (with Lloyd
Osbourne) The Wrecker (and Aug 1891–July 1892, Scribner’s Magazine);
July–Aug: ‘The Beach of Falesá’ (Illustrated London News), A Footnote to
History. (With W. E. Henley) Three Plays.
AmEm.indb 24 20/02/2018 05:04

xxv
chronology
1893
Jan: second wing of Vailima completed, starts St Ives ; Feb–Mar: Sydney;
July: civil war in Samoa.
Feb: ‘The Isle of Voices’ (National Observer); Apr: Island Nights’ Entertain
ments; Sept: David Balfour/Catriona (and Dec 1892–Sept 1893, Atalanta ).
1894
Oct: Samoan chiefs build the Road of Gratitude to Vailima; Nov: first vol-
ume of the Edinburgh Edition published; 3 Dec: dies of cerebral haemor-
rhage.
Aug: ‘My First Book: Treasure Island ’ (The Idler; and Sept, McClure’s Maga
zine); July (USA; Sept in UK): (with Lloyd Osbourne) The Ebb-Tide (and
Nov 1893–Feb 1894, To-day; Feb–July 1894, McClure’s Magazine ).
1895
The Amateur Emigrant.
1895, 1899, 1911
Letters.
1896
Weir of Hermiston, In the South Seas, ‘Lay Morals’, Fables , Songs of Travel.
1897
St Ives.
AmEm.indb 25 20/02/2018 05:04

AmEm.indb 26 20/02/2018 05:04

xxvii

Introduction
On the afternoon of 7 August 1879, Robert Louis Stevenson embarked
on the steamship the SS Devonia at Greenock, on the west coast of
Scotland, and began the ten-day passage across the Atlantic. After the
crossing, he spent one night in New York, and then made the transcon-
tinental rail journey, arriving in California on 30 August, more than
three weeks after he had left Scotland. At twenty-eight years of age, the
only son of a respectable, middle-class Edinburgh family, Stevenson
enjoyed a growing literary reputation but was yet to secure financial
independence through his writing. The voyage arose from a crisis in
his personal life: it was a desperate attempt to pursue his relationship
with Fanny Osbourne, who had been Stevenson’s lover since they met
in France in 1876, but had now returned to her husband in California.
The Amateur Emigrant offers a vivid account of Stevenson’s journey.
The work sketches life aboard the steamship and the train and evokes
the indignities and privations which he shared with his working-class
fellow emigrants. It omits any mention of Stevenson’s personal cir-
cumstances, and instead reflects on his journey across class borders
and exposes the inadequacy of myths of heroic emigration. Defying
his contemporaries’ expectations that the work would be another in-
stalment of his ‘charming impressions de voyage’, The Amateur Emigrant
was serious, socially engaged and politically provocative (Athenæum, 7
Feb 1880, 185). Conceived on a larger scale than his earlier travel writ-
ing, and weaving together a set of diverse literary influences, from so-
cial exploration literature and travel writing to French Naturalism and
American literature, the work occupies a significant place in Steven-
son’s oeuvre and in the development of travel writing as a genre. The
work’s peculiar publication history reflects its challenging nature. At
Stevenson’s father’s instigation, the book was withdrawn from publica-
tion at proof stage in 1880. It was published in truncated and abridged
form in 1883, 1892 and 1895, but these early printed versions of the text
departed in important ways from Stevenson’s original conception of
the work. As the Essay on the Text explains, the present volume takes
the manuscript as its principal copy text, seeking to return as far as
possible to the work as conceived and written in 1879 and 1880.
AmEm.indb 27 20/02/2018 05:04

xxviii
introduction
COMPOSITION
Stevenson’s travels were shaped by the desire to write and to publish.
In the cases of both An Inland Voyage (1878) and Travels with a Don
key in the Cévennes (1879), the two books that first made his reputa-
tion, Stevenson’s journey was undertaken with a view to publication.
Writing to his mother in September 1876, midway through the canoe
holiday in France and Belgium that formed the basis of An Inland Voy
age, he admitted that ‘I do not know that I would have stuck to it as
I have done, if it had not been for professional purposes’ (Letters 2:
189). When he famously asserted in Travels with a Donkey that ‘I travel
for travel’s sake’, he was in fact condensing a perhaps franker observa-
tion in his journal: ‘I travel for travel’s sake. And to write about it after-
wards, if only the public will be so condescending as to read’ (Travels ,
35; Cévennes Journal, 54).
The journey to America would clearly make for good copy, and
Stevenson seems to have planned from the start to write an account
of his travels. His friend, the poet and journalist W. E. Henley, writing
shortly after his departure, predicted: ‘It will end in a book, I expect’
(Letters 3: 5). Stevenson embarked on the voyage in what his friend
Edmund Gosse called ‘violent opposition to all those whom he left in
England and Scotland’ (284). Gosse went on to say that this opposi -
tion determined his ‘mode’ of travel, as Stevenson ‘did not choose to
ask for money to be spent in going to California’ but ‘scraped together
enough to secure him a steerage passage across the Atlantic’ (284).
Indeed, relations with his strictly Presbyterian parents, only now re-
covering after the crisis caused by his loss of religious faith, had once
again been pushed to the breaking point by the affair with Fanny, and
Stevenson did not even tell his parents of his plans before leaving.1 Ste -
venson’s friends were united in their disapproval of his planned jour-
ney. On the eve of his departure, Henley and Sidney Colvin, the Slade
Professor of Fine Art at Cambridge University and Stevenson’s literary
mentor, tried to dissuade him from travelling (Letters 3: 4).
Stevenson intended to travel steerage class but in the end chose
to travel second cabin (the intermediate class between steerage and
saloon). Travelling steerage class clearly had attractions—besides
those of cost—for a writer. The opening page of The Amateur Emigrant
describes its author as ‘anxious to see the worst of emigrant life’ (7).
‘Slumming’ narratives were, indeed, increasingly popular during this
period. Coincidentally, an exposé of conditions aboard a transatlantic
steamer, ‘In the Steerage of a Cunard Steamer’, ran in the Pall Mall Ga
AmEm.indb 28 20/02/2018 05:04

xxix
composition
zette during Stevenson’s crossing. However, Stevenson confesses that
‘I was not, in truth, a steerage passenger’, having paid six guineas extra
for a table to write at: ‘I had some work to finish on the voyage, and
was advised to go by the second cabin, where at least I should have a
table at command’ (7). Second cabin was situated ‘in the very heart of
the steerages’, and Stevenson mixed with steerage rather than saloon
passengers. He travelled incognito as a working man: the passenger
list, in which his identity is thinly disguised as ‘Robert Stephenson’, re-
cords his occupation as a ‘Clerk’ (see fig. 1, a facsimile of the first page
of the passenger list).2 Conditions were hard, and writing his notes
on board the lurching ship was tricky. As Stevenson wrote to Henley
when he arrived in New York, the short story he now sent to his pub-
lisher was ‘all written in a slantindicular cabin with the table playing
bob-cherry with the ink bottle’ (Letters 4: 7). The first mention of The
Amateur Emigrant is in a letter Stevenson wrote to Colvin on 17 August,
just before the ship docked in New York: ‘The voyage has been most
interesting and will make, if not a series of Pall Mall articles, at least
the first part of a new book. The last weight on me has been trying to
keep notes for this purpose’ (Letters 3: 5). The second part of Steven-
son’s journey, by train across the continent, was equally arduous, and
he was plagued by ill health (a combination of scabies, common in
the insanitary conditions of emigrant travel, and physical and mental
exhaustion). He wrote later, ‘I was ill the whole time and have scarce
a note, only about three pages in pencil in a penny notebook’ (Letters
3: 51).
The process of writing up his notes began when Stevenson reached
Monterey, the California town where Fanny and her family were stay-
ing. It was a time of personal anguish for all concerned. Fanny, her
husband Sam and Stevenson struggled to understand and resolve their
relationships with each other. From afar, his father, Thomas Stevenson,
ashamed of his son’s conduct and anxious for his health, exerted pres-
sure on him to return home. Thomas demanded querulously through
Colvin in November, ‘Is it fair that we should be half murdered by his
conduct? I am unable to write more about this sinful mad business’
(Beinecke 20, 530). Stevenson himself fell seriously ill with a fever. He
was, however, already thinking of publishing his new travel work. Ear-
ly in September, he asked Colvin to ‘see if my tour across ocean and
continent, en amateur emigrant would not do for Pall Mall’ (Letters 3:
11). The phrasing suggests the conflict between his posture as a latter-
day gentleman on a Grand Tour and the need to sell his experience
to a popular newspaper. Far from being an emigrant by choice—an
AmEm.indb 29 20/02/2018 05:04

xxx
introduction
‘amateur’—he was a professional emigrant, his performance of the
role providing much-needed funds. Stevenson worked on the narra-
tive, aware that it departed from his previous writing. He reported to
Colvin towards the end of September: ‘I work at the notes of the voy-
age. It will not be very like a book of mine; but perhaps none the less
successful for that’ (Letters 3: 11). In early October, he mused further
on this, predicting that the Amateur Emigrant would be ‘more popular
than any of the others; the canvas is so much more popular and larger
too’ (Letters 3: 15).
The work as Stevenson wrote it between August 1879 and June
1880 had two parts. Part I, ‘The Emigrant Ship’, covered the steamship
crossing of the Atlantic, and Part II, ‘America: The Emigrant Train’,
opened with a chapter entitled ‘New York’ and then described the
transcontinental railroad journey to California. He worked intermit-
tently on Part I through the autumn of 1879. Progress appears to have
stalled by October, with Part I nearly completed. The book was ‘about
half drafted’, he reported in early October; ‘the draft of my book was
laid aside at p. 68 or so’, he noted later that month (Letters 3: 15, 19).
He finally dispatched Part I to Colvin in early December, writing, ‘I
send you the first part of the Amateur Emigrant. 71 pp.: by far the lon-
gest and best of the whole’ (Letters 3: 29). The surviving manuscript is
evidently the original sent to Colvin: as Ernest Mehew notes, the last
page of Part I is ‘badly soiled […] and shows signs of folding’ (Letters
3: 29n). (For a detailed description of the manuscript, see the Essay on
the Text, 132–4.)
Stevenson expected Colvin to act as informal literary agent. The
manuscript contains marginal queries directed to Colvin, asking him
to pursue references. He also suggested in early December that Colvin
‘negotiate’ for Part I alone (‘It is the part best suited for serial produc-
tion; […] the need for coin is pressing’), and wondered whether Les-
lie Stephen, whom he knew as editor of the Cornhill Magazine, might
‘introduce the stuff to [Frederick] Greenwood’, the editor of the Pall
Mall Gazette (Letters 3: 29). Stevenson’s thoughts at this point were
firmly fixed on the need for money. ‘Whatever is done about any book
publication’, he wrote in the same letter, ‘I must keep a royalty’. His
assessment of the book’s literary merit was equivocal: he described
it to Colvin as ‘rather a clever book, than anything else: the book of a
man that is who has paid a great deal of attention to contemporary life,
and not through the newspapers’ (Letters 3: 30). More despondently,
he wrote to Henley that ‘The Emigrant is not good, and will never do
for P. M. G., though it must have a kind of rude interest’ (Letters 3: 37).
AmEm.indb 30 20/02/2018 05:04

xxxi
composition
Fanny’s divorce from Sam Osbourne came through on 12 Decem-
ber and, when Sam lost his job, Stevenson found himself responsible
for supporting Fanny sooner than he had expected. He moved to San
Francisco to be closer to Fanny, and felt an intensified need for The
Amateur Emigrant to bring in money. The ‘second part of the Emigrant ’
is still ‘waiting for me’, he reported to Colvin on 26 December, ‘But I
trust something can be done with the first part, or by God, I’ll starve
here’ (Letters 3: 39). Calculating the shortfall between his incomings
and outgoings, he exclaimed, ‘If the Emigrant can’t make up the bal-
ance, why, damn the Emigrant , say I’ (Letters 3: 39). Stevenson’s aspira -
tion to earn £200 a year, confided to Colvin in January 1880, expressed
his desire to be financially independent and hence to prove his man-
hood (Letters 3: 47). Thus, he protested against Colvin’s talk of ‘lend-
ing me coin’: ‘you don’t understand; this is a test; I must support my-
self’ (Letters 3: 47). Ideas of self-worth and ethics also informed his
thoughts about his financial dependence on his parents: as he wrote in
late January, ‘I am glad they mean to disinherit me; you know, Henley,
I always had moral doubts about inherited money and this clears me
of that forever’ (Letters 3: 57).
Colvin and Henley, the two friends who saw Part I of the manu-
script in December, were united in their disapproval of the work. Their
literary judgment was no doubt informed by the hostility to Fanny
shared by his close friends—an animosity which they extended to
all of his Californian companions.3 Colvin confessed to Stevenson’s
friend Charles Baxter on 22 December 1879,
What disturbs me most of all about him is that the works he has
sent me from out there are not good. I doubt whether they are
saleable, and if so, whether they would do anything but harm
to his reputation, this is more particularly true of the account
of his voyage in the Emigrant Ship, on which I had built, and
so had he, considerable hopes. But now that I have read it, I
find it on the whole quite unworthy of him [….] [H]ere he is
doing work which is quite below his mark, and will bring him,
as my strong impression is, neither money nor credit. […] Of
course I don’t believe that this cloud upon his talents […] is
likely to last; but , I don’t believe that it will go as long as he
lives away from his equals and has his mind full of nothing but
this infernal business. And then, if his work is no good, how is
he to live? Of course there is always the chance of his settling
to some cadging second rate literary work out there, and if I
AmEm.indb 31 20/02/2018 05:04

xxxii
introduction
am not mistaken Mrs. O. would not at all object to that result.
(Beinecke 11, 281)
Henley, to whom Colvin sent the manuscript, concurred entirely with
Colvin’s sentiments, urging on 2 January that Stevenson ‘be brought
to see that England & a quiet life are what he wants & must have if
he means to make—I wont [sic] say reputation—but money by lit -
erature. We shall pass off all he’s done, but I won’t answer for much
more’ (Beinecke 13, 356). This concern about Stevenson’s reputation
marked the beginning of a lifelong pattern in which his friends tried
to control what he wrote. Henley continued: ‘I don’t believe that our
letters (I’ve not yet written being too blasphemously given towards
California & Californian things to trust myself) will have any effect
at all in diverting him’. Despite expecting that Stevenson will ‘resent
(y)our criticism’, Henley thought it ‘right he should get [it]; et avec, a
confident expression of hope for the future, & as confident a predic-
tion that Montery [sic] and he will never produce anything worth a
damn’. This belief that Stevenson would only produce ‘cadging second
rate literary work’ if removed from Britain prefigures his friends’ well-
known dislike of his later Polynesian writings, encapsulated in Gosse’s
supercilious judgment that ‘Within a three-mile radius of Charing
Cross is the literary atmosphere, I suspect’.4
Unsurprisingly, Stevenson appeared hurt by Colvin’s and Henley’s
criticism. On 18 January 1880, he wrote to Colvin that ‘you and Hen-
ley both seem to think my work rather bosh nowadays’ (Letters 3: 47).
Defensively, he told Henley in late January: ‘I do not mind about the
Emigrant. I never thought it a masterpiece. It was written to sell, and I
believe it will sell’ (Letters 3: 56). Writing to Colvin around the same
time, he stoically accepted his friend’s criticism, but protested against
his harshness:
I received this morning your long letter from Paris. Well, God’s
will be done; if it’s dull, it’s dull [….] But fortunately dulness is
not a fault the public hates; perhaps they may like this vein of
dulness. […] Only, frankly, Colvin, do you think it a good plan
to be so eminently descriptive, and even eloquent in dispraise?
You rolled such a lot of polysyllables over me that a better man
than I might have been disheartened. (Letters 3: 58–9)
Refusing to be disheartened, he wrote defiantly that ‘It bored me hell-
ishly to write the Emigrant ; well, it’s going to bore others to read it;
AmEm.indb 32 20/02/2018 05:04

xxxiii
composition
that’s only fair’ (Letters 3: 60). Colvin’s ‘long letter from Paris’ does
not survive, but we get a flavour of it from his later recollection that
Stevenson’s draft of Part I
had seemed to me, compared to his previous travel papers, but
a spiritless record of squalid experiences, little likely to advance
his still only half-established reputation; and I had written to
him to that effect, inopportunely enough, with a fuller measure
even than usual of the frankness which always marked our
intercourse.5
Receiving only negative feedback on Part I, and seriously ill and
impoverished, Stevenson made poor progress with Part II, ‘America:
The Emigrant Train’, which he worked on from January until June 1880.
On 23 January, he told Colvin, ‘I fight away with the second part of
the Emigrant; but it is uphill work’, the difficulties, he explained, being
caused partly by the paucity of notes from the train journey (Letters
3: 51). ‘The Emigrant shall be finished and leave in the course of next
week’, he wrote in late January; a month later he admitted, ‘I am still
unable to finish the Emigrant although there are only some 15 pp. to do’
(Letters 3: 59, 64).
Despite their disapprobation, Colvin and Henley sought a pub-
lisher for The Amateur Emigrant. Colvin reported unenthusiastically
to Baxter, on 27 January 1880, ‘I hope soon to hear of a fair bargain hav-
ing been made for the Emigrant, indifferent work as it is’ (Beinecke 11,
281). Henley’s friend James Runciman negotiated with the publisher
William Isbister for the serialization of The Amateur Emigrant in the
monthly periodical Good Words (Letters 3: 65n). On 3 February, Hen-
ley told Stevenson that ‘The “Emigrant” is not yet sold, but we have
determined to bring it to an end this week’, and stressed the financial
desirability of pursuing serialization: ‘you’d make so much more of it,
in magazine and book form, than in book form alone’ (Beinecke 14,
359). Donald Macleod, the editor of Good Words, responded favour -
ably, writing to Runciman on 4 February, ‘It is capital—full of force
and character and fine feeling, and quite the kind of thing which will
suit Good Words’ (Letters 3: 65n). An Athenæum notice on 7 February
suggests Stevenson’s friends’ confidence about the book’s imminent
serialization:
Mr. R. L. Stevenson has produced a third set of his charming
impressions de voyage. The book is called ‘The Amateur
AmEm.indb 33 20/02/2018 05:04

xxxiv
introduction
Emigrant,’ and sets forth how its author journeyed as a steerage
passenger from Glasgow to New York, and how he afterwards
went out West, from New York to California, in an emigrant
train. His narrative will most probably see daylight first in the
pages of a monthly magazine. (185–6)
Stevenson himself felt far from confident about the prospects for publi-
cation. At one remove from the negotiations, as letters often took three
weeks or longer to travel between California and the United Kingdom,
he wrote to Colvin that he had heard ‘nothing of my own Emigrant ,
except that Isbister is doing something or is not—but what?—God
knows’ (Letters 3: 65). Moreover, as Henley reported to Stevenson on
12 February, the timing of publication was proving problematic:
There’s no news yet of the ‘Emigrant’. The last accounts of it
were good, if a little peculiar. Macleod is anxious to keep it—
would take it very ill if you withdrew it; but his arrangements
for the year are made, and he would like to hold it over till 1881.
To this we made no objection, provided that he paid posh on
the nail; and that is what we are waiting to know if he’ll do. If
he would, it would be the best thing possible. The ‘Emigrant’ is
feeble, stale, pretentious; & if you saw it now, you’d writhe and
cower over it. If it be held over, you’ll probably get a chance of
rewriting. (Beinecke 14, 359)
Henley’s comments on Stevenson’s writing could be cruel: here, his
supposedly constructive suggestion (‘you’ll probably get a chance of
rewriting’) is belied by the casually scathing remark that Stevenson
should ‘writhe and cower’ over his work.
Macleod evidently would not pay in advance, so Henley and Col-
vin withdrew the manuscript and sent it to Charles Kegan Paul, the
publisher of An Inland Voyage and Travels with a Donkey. On 2 March
1880, Henley asked Stevenson to ‘Send us the Emigrant as soon as poss.
Part I is in the hands of the Diplomatic Keg [Kegan Paul]; & the D.K.
wants Part II. Whether to accept or regret I know not’ (Beinecke 14,
359). Stevenson may not have been pleased by this development, as he
found ‘the vile Paul’ difficult to deal with (Letters 3: 7). He had been
dissatisfied with Kegan Paul’s terms for his earlier books, complaining
that ‘The foul Paul is not to give me my coin [for Travels with a Don
key] till the day of publication’ (Letters 2: 303).6 He was probably talk -
ing about his dealings with Kegan Paul in his essay ‘Authors and Pub-
AmEm.indb 34 20/02/2018 05:04

xxxv
composition
lishers’ when he described ‘a young author’ who is ‘kept outside the
ring’ by his publisher and who has ‘little hope of ever entering upon
his postponed royalties’ (Beinecke 25, 598, written c. 1890–1). For Vir
ginibus Puerisque, which Kegan Paul was to publish in 1881, Stevenson
was paid £20 for the copyright, and reported with frustration, ‘I only
got £20 for Virginibus Puerisque. I could take Paul by the beard and
knock his head against the wall’ (Letters 3: 261; Swearingen, 57). The
terms agreed for The Amateur Emigrant have not survived, but it is pos-
sible that they involved a payment of £20.7
Stevenson struggled to complete Part II. He later confessed, ‘God
only knows how much courage and suffering is buried in that MS. The
second part was written in a circle of hell unknown to Dante; that of
the penniless and dying author’ (Letters 3: 75). During this period,
Mary Carson, Stevenson’s Irish landlady in San Francisco, looked af-
ter him with ‘motherly’ care (Osbourne, 40). She also supplied some
of the copy for Part II of The Amateur Emigrant, showing him a letter
dated 1860, from her eleven-year-old brother, Martin Mahoney. The
letter told of another brother’s death on the emigrant journey from
Missouri to California, a perilous undertaking before the coming of
the transcontinental railroad (see fig. 2, a facsimile of the first two
pages of the letter; Beinecke 17, 422). Stevenson transcribed the letter
for the chapter entitled ‘The Desert of Wyoming’, omitting just a few
lines, mostly those that might identify the protagonists. According to
Katharine Osbourne, Mary Carson was unaware of Stevenson’s inter-
est in the letter until, many years later, ‘one day the mail brought Mrs.
Carson a copy of the completed volume and she beheld her precious
letter, and the memory of her little brother […] immortalized’ (45–6).
Stevenson must have dispatched most of Part II sometime in late
February or March 1880. Colvin reported enthusiastically to Henley
in March: ‘I’ve got the second half, nearly all, of Louis’s Emigrant : and
it’s as good as the first half was bad’ (Letters 3: 76n). Stevenson, his
confidence in the work probably eroded, received Colvin’s praise with
scepticism: ‘I suppose it is politeness bids you murmur praise about
Part 2. I refuse mildly but firmly to believe it worth a damn; for I know
the subject to be without interest and the treatment staggering’ (Let
ters 3: 76). By the end of March, negotiations with Kegan Paul were
drawing to a close, and Henley told Stevenson on 28 March: ‘We are to
settle about the Emigrant to-morrow’ (Beinecke 14, 359). Kegan Paul
& Co. began to have the work typeset, using the manuscript sent to
Colvin, which has compositors’ names in the margins: the surviving
galley proofs were printed on 19 April.
AmEm.indb 35 20/02/2018 05:04

xxxvi
introduction
Stevenson’s health had long been precarious. In mid-March 1880,
now in Oakland, he suffered a lung haemorrhage; he and Fanny be-
lieved that this was the onset of tuberculosis (Harman, 193–4). Slowly
recovering, he wrote to Colvin in late March or early April, ‘As soon
as I have done the last few pages of the Emigrant they shall go on to
you. But when will that be? I know not quite yet—I have to be so care-
ful’ (Letters 3: 72). At this stage, Stevenson’s parents intervened with
the promise of an annual allowance. They had already been somewhat
mollified to learn of Fanny’s divorce and the couple’s planned mar-
riage. Provided that there was ‘as long a delay as possible’ before the
marriage, Thomas Stevenson had declared himself ‘prepared to do
my best in the matter’ (Letters 3: 54n). They now learnt that their son
was critically ill. As Stevenson reported to Colvin in mid-April, ‘My
dear people telegraphed me in these words: “Count on 250 pounds
annually.” ’ (Letters 3: 75). With the security of an annual allowance,
Stevenson now wanted to revise The Amateur Emigrant in line with
his friends’ criticism. He instructed Colvin: ‘Recover the sheets of the
Emigrant, and post them registered to me. And now please give me all
your venom against it; say your worst and most incisively’ (Letters 3:
75). ‘When I had to go on anyway, for dear life’, Stevenson explained,
he had resented criticism, but now he welcomed the chance to ‘make it
right or perish in the attempt’ (Letters 3: 75). He also hoped that Good
Words might run the work after all: ‘Had not the Good Words bargain
better hold now? if it can be reopened. It would be a beginning of a
change, and Paul seems to have behaved most disobligingly about the
essays’.8
Stevenson received and corrected proofs, and completed the fi-
nal pages of the manuscript, while he was on a honeymoon of sorts.
Following their marriage on 19 May 1880 in San Francisco, Stevenson
and Fanny spent two months in Calistoga and in the disused mining
encampment of Silverado on the slopes of Mount Saint Helena, an
experience which formed the basis of The Silverado Squatters (1883).
The galley proofs of Part I of The Amateur Emigrant arrived during this
period. The surviving galleys, which are analysed in detail in the Essay
on the Text (134–6), show that Kegan Paul & Co.’s typeset text was
very faithful to Stevenson’s manuscript, but they are heavily marked,
indicating that the revisions made at proof stage would have been ex-
tensive, and the resulting volume, had it been published, much less
faithful to the manuscript text. The deletions and annotations, in Keg -
an Paul’s, Colvin’s and Stevenson’s hands, point to an attempt to shape
and control the author’s style and reputation. Kegan Paul and Colvin
AmEm.indb 36 20/02/2018 05:04

xxxvii
suppression
frequently object to Stevenson’s descriptions of the filth and degrada-
tion which he shared with the steerage passengers. Kegan Paul finds
one such passage ‘needlessly nasty’, and Colvin condemns another as
‘Intolerably nasty in itself and pompous and feeble in the commentary’
(see figs 3 and 4, facsimiles of these proof annotations; see also Essay
on the Text, 136).
Stevenson complied with most but not all of these deletions. By
this stage, perhaps worn down by Henley’s and Colvin’s criticism, he
seems to have lost his belief in The Amateur Emigrant and been willing
to edit and cut his own work as directed. He wrote to Colvin in late
May 1880,
I have received the first sheets; not yet the second bunch, as
announced. It is a pretty heavy, emphatic piece of pedantry; but
I don’t care; the public I verily believe will like it. I have excised
all you proposed and more on my own movement. But I have
not yet been able to rewrite the two special pieces which, as
you said, so badly wanted it; it is hard work to rewrite passages
in proof. (Letters 3: 83)
A later letter, presumably referring to the missing ‘second bunch’ of
proofs, betrays a similar lack of confidence: Stevenson tells Frances
Sitwell on 17 June that ‘I got the proofs after they had lain a month in
San Francisco’, noting ruefully that ‘they are pretty bad, and I am sadly
unfit to better them; they do not read to me as if I had written them’
(Letters 3: 86). During these months, too, Stevenson completed the
final pages of the manuscript. On 4 June, he wrote in an unfinished
letter to Colvin: ‘Today at last I send the last of the Double Damned
Emigrant. It was all written, after a fashion, months ago, before I caved
in; yet I have not had the pluck and strength to finish copying these
few sheets before today’ (Letters 3: 85). By June 1880, the period of
creative composition—the period when he worked on The Amateur
Emigrant with the greatest and most sustained concentration and ef-
fort—was over.
SUPPRESSION
When he was well enough, Stevenson returned to the United King-
dom with Fanny and her son. His father had told Baxter in the au-
tumn of 1879 that ‘I fear he may be travelling on the cheap & therefore
wish his immediate return by first class home’ (Beinecke 20, 530). He
AmEm.indb 37 20/02/2018 05:04

xxxviii
introduction
must have been relieved by the trio’s travel arrangements: Pullman car
and then first-class passage on the City of Chester from New York to
Liverpool, where they arrived on 17 August 1880 (Hart, xxxvi). From
August to October, Stevenson, Fanny and her son Sam (later known
as Lloyd) stayed with Thomas and Margaret Stevenson in Strathpeffer
and Edinburgh, and Stevenson started to rebuild his relationship with
his parents.
In late August, with The Amateur Emigrant typeset and proofed, the
decision was taken to suppress the work. Stevenson reported to Colvin:
My father desired me still to withdraw the Emigrant, in the
meantime, and I have written to Paul to break it to him gently. I
fear there will be a storm; and I suppose that at any rate I shall
remain under an obligation to him to produce the book again,
in better form, for the same sum. But whatever may be the
pecuniary loss, my father is willing to bear it; and the gain to
my reputation will be considerable. (Letters 3: 97)
Stevenson presents this as a consensual decision, but there was clearly
a degree of pressure exerted on an author who, as we have seen, de-
sired to secure a living by literature and to be financially independent.
It is not known when Thomas Stevenson first read the manuscript, as
Margaret destroyed her son’s letters from his departure to the States
until June 1880 (Letters 3: 1). But by this stage Thomas evidently had
strong views about the unsuitability of the work, and Stevenson, fi-
nancially dependent on his father, was hardly in a position to demur.
His letters from this period are affectionate and full of gratitude for his
parents’ generosity. Nonetheless, Thomas sought an unusual degree
of control over what his son published, and Stevenson himself was at
times submissive and at times defiant. The previous year, Stevenson
had apparently withheld the proof sheets of Travels with a Donkey
from his father: rebuking his son for ‘irreverent’ language in that work,
Thomas wrote on 8 June 1879, ‘So much for your absurdity in not let-
ting me see your proof sheets’ (Maixner, 64). Later, revising Treasure
Island for volume publication, Stevenson was to comply to some ex-
tent with Thomas’s wishes, reworking the character of Ben Gunn to
satisfy his father’s call to ‘interject a long passage […] of a religious
character’.9 The decision to suppress The Amateur Emigrant once tak-
en, Stevenson sought to extricate himself from his obligation to Kegan
Paul. Writing to his parents on 11 October from London, en route for
Davos in the Swiss Alps, where he travelled in search of health, Steven-
AmEm.indb 38 20/02/2018 05:04

xxxix
suppression
son asked, ‘Could not my father send me a cheque for £20 and then I
could go and see Paul and pay him down without trouble’ (Letters 3:
107). Soon, the news of the work’s withdrawal was made public, with
an Athenæum notice on 23 October, repeated in the Manchester Guard
ian, announcing that ‘Mr. R. L. Stevenson has determined to sup -
press his “Amateur Emigrant,” announced by us some little time ago,
and has withdrawn it from his publisher’s hands’ (534).
Stevenson did not envisage, at this stage, that the suppression of
The Amateur Emigrant was final. In December 1880, he wrote to Henley
of his regret that the dedication to his cousin Bob, which prefaced The
Amateur Emigrant, had not yet seen the light of day: the dedication was
‘in proof, but the delay of the Emigrant delays it’ (Letters 3: 146). On 1
April 1881, Stevenson raised with his parents the question of publish-
ing The Amateur Emigrant, asking,
My father is done with Henderson now? I want to know. For I
think of publishing the Emigrant. [The writer J. A.] Symonds
who got the loan of the proof thinks it greatly the simplest and
most interesting of my performances; and a book so different
from the others would do me good. He thought also […]
that many allusions would grow mal-à-propos if I left it in my
portfolio. This, on looking over it again, I feel. I could also leave
out the names of the Clyde and the like; so that it could be
identified with nowhere. I should try it again with Good Words,
and see if I could not get my hundred pounds; own, anyway, it
would be a good thing to land a little money. (Letters 3: 167)
The letter sheds light on the commercial interests involved in Ste-
venson’s father’s earlier disapproval of the book. Thomas Stevenson, a
distinguished lighthouse engineer, was evidently a business associate
of the Henderson brothers, who were partners in the Anchor Line of
steamships, and owners of D. & W. Henderson, a shipbuilding and
engineering business in Glasgow.10 The Devonia , in which Stevenson
sailed, was an Anchor Line steamship. Thomas Stevenson’s reply, dat-
ed 7 April 1881, was sharp and immediate, opening by deploring his
son’s ‘total want of business habits’ (Beinecke 20, 531). In Stevenson’s
own letter, he had worried, significantly, about his dreams ‘that I had
lost all your money’ (Letters 3: 167). Thomas rejected outright the idea
of publishing The Amateur Emigrant :
AmEm.indb 39 20/02/2018 05:04

xl
introduction
I am so far done with Henderson that he is my chief friend &
he came to Edinburgh to conciliate between us & the Glasgow
people & to arrange payment of our £2000 account. So nothing
can be done that can possibly reflect upon him.
(Beinecke 20, 531)
It is easy to understand how The Amateur Emigrant might have been
perceived as damaging to the Hendersons’ commercial interests. The
work repeatedly depicts instances of the steamship crew’s inhumanity
to the steerage passengers. The discussion of stowaways would also
have been provocative. Stevenson claimed that ‘the line on which I
sailed’ was ‘said to be particularly favoured by stowaways’, with the
blind eye turned to the stowaway meaning that he or she was ‘half sure
to make out the voyage and be landed, a free citizen and independent
voter, at the harbour of New York’ (51). The Anchor Line’s own Man
ual of Instructions for the Use of Captains and Officers took the practice
of stowing away very seriously, warning that any employee ‘conniving
at’ or allowing stowing away, even ‘under pretence of [the stowaway’s]
working his or her passage’, ‘will be dismissed from the service’.11 The
Amateur Emigrant does not name the Anchor Line or the Devonia , but
readers might infer their identities without difficulty. Stevenson’s let-
ter indicated willingness to make revisions to ensure that the shipping
line could not be identified; but Thomas’s response demonstrates that
he was unprepared to compromise. Moving from the commercial to
the literary aspects of the work, Thomas continues by setting himself
against J. A. Symonds’s judgment:
I entirely disagree with your friend Symmons [sic] as to
the Amateur Voyage. I think it not only the worst thing you
have done, but altogether unworthy of you. And as I am on
the subject I must say that I highly disapprove of the light &
irreverent way in which you bring in the great name of God in
your essays[.] I do beg that for my sake you will give this vulgar
& sinful habit the gobye for ever. (Beinecke 20, 531)
Here, the transition from ‘worst’ to ‘unworthy of you’ and the associa-
tion of these qualities with the ‘irreverent’ nature of Stevenson’s new
volume of essays (Virginibus Puerisque) imply that The Amateur Emi
grant’s deficiencies are moral as well as aesthetic.
AmEm.indb 40 20/02/2018 05:04

xli
partial publication and early reception
PARTIAL PUBLICATION AND EARLY RECEPTION
Over the next few years, Stevenson continued to entertain the pos-
sibility of publishing The Amateur Emigrant , but his confidence in the
work was perhaps dented. His friends’ disapproval of Part I of the
work shaped his thinking about the options for publication. Writing
to Henley on 31 March 1882, for example, Stevenson raised the possi-
bility of publishing Part II of The Amateur Emigrant alongside The Sil
verado Squatters, noting that ‘Colvin, you know, opt. max., passed the
“Emigrant Train”; so […] there will be nothing absolutely disgraceful’
(Letters 3: 308). Here, for all the jokiness of his reference to Colvin as
‘optimus maximus’, Stevenson’s letter confirms that Colvin’s disparage-
ment of Part I as ‘disgraceful’ was responsible for the abridgement and
distortion of the work as originally conceived. As a result, The Ama
teur Emigrant was initially published only in truncated form: the final
seven chapters of Part II appeared serially in 1883 and were reprinted
in 1892. In 1895, when Part I was eventually published alongside Part II,
in the Edinburgh Edition, the work was further abridged.
Material from The Amateur Emigrant first appeared in 1883, as finan-
cial pressure led Stevenson to serialize the final seven chapters of Part
II, retitled ‘Across the Plains’, in Longman’s Magazine. The Essay on
the Text discusses the publication history of the Longman’s serial text
and analyses the changes made to the manuscript text (137–40). The
most significant change, of course, was the decision to publish only
the final seven chapters: a decision that reflected Colvin’s preference
for Part II and that compromised the integrity of the original work.
The chapters that were printed were fairly faithful to the manuscript
copy. The longest and most interesting deletions concern railway of-
ficials’ inhumane treatment of the emigrants; Stevenson’s physical suf-
ferings, probably as a result of scabies; the insanitary conditions on
the railroad cars; and the unpleasant society composed by his fellow
emigrants. In 1892, the Longman’s serial text was reprinted, alongside
other essays, in Across the Plains, with Other Memories and Essays, pub -
lished by Chatto & Windus. Again, the Essay on the Text considers in
detail the publication history of this volume (140–3). Stevenson, who
by this time was living in the South Seas and preoccupied with his
Pacific writings, was disengaged throughout the process of preparing
the book for publication. He described Across the Plains in November
1891 as ‘Colvin’s book not mine’ (Letters 7: 197). The text of ‘Across the
Plains’ as published in the 1892 volume made minimal revisions to the
1883 Longman’s serial text. The only significant deletions were of pas-
AmEm.indb 41 20/02/2018 05:04

xlii
introduction
sages discussing anti-Chinese agitation and the plight of the Native
Americans of Carmel Valley (see Essay on the Text, 143).
Across the Plains was a successful volume, in terms of both sales
and reviews. Chatto & Windus ordered 4000 copies of the standard
edition, priced at 6s., and 100 large paper ones from the printers on 8
February 1892.12 The firm’s ledgers record that, to July 1892, 2716 copies
of Across the Plains had been sold at 1s. royalty and 100 at 3s. 6d. royalty,
for which Stevenson received £153 6s. (more than half of that year’s
total royalties of £272 9s.). In a letter of August 1892, Chatto & Windus
mentioned the gratifying sales of Across the Plains and communicated
the firm’s eagerness to publish more of Stevenson’s travel writing: ‘the
sale for “Across the Plains” you will notice shows an improvement on
the previous volumes of Essays. We wish we might publish your new
book on Samoa’ (CW Archive, A/27, 229). Stevenson repeatedly ex -
pressed satisfaction with the sales: in April 1893, in a letter to Baxter, he
referred to the ‘exceptionally good sales of Across the Plains’ (Letters 8:
54). By December 1894, the original print run was exhausted, and the
publishers ordered another 500 copies to be printed; they continued
to order printings of 500 copies a year until at least 1897, and in the
early years of the new century the numbers were even higher.
The critical reception, too, was favourable: as Stevenson noted in
August 1892, ‘The critics seem to taste it […] as well as it could be
hoped’ (Letters 7: 310). An Inland Voyage and Travels with a Donkey
had captivated readers and critics with their gentle charm and good
humour, their stylistic elegance and the intimate, whimsical narrative
voice; they were seen as a triumph of style over content. Critics in-
terpreted ‘Across the Plains’ as another instalment in the same vein,
fastening on its self-conscious preoccupation with the author’s own
impressions, its conversational style and its search after aesthetic ef-
fect, and not seeming to register that the Stevenson of this work was
more sombre, socially engaged and politically challenging. The Scot
tish Leader, on 14 April 1892, claimed ‘Across the Plains’ as ‘one of the
best examples of the author’s egotistically gossipping style’, placing
it in the tradition of the personal essay (Maixner, 381). The review
described the work as a ‘charming essay’, in the mould of Michel de
Montaigne, and declared that ‘the writer’s own personality is freely
and studiously utilised’, the chief aim being to ‘make a literary effect’. It
dismissed Stevenson’s interest in the realities of emigrant life as solip-
sistic affectation, referring to his ‘deliberate posing’:
AmEm.indb 42 20/02/2018 05:04

xliii
partial publication and early reception
Mr Stevenson may have been as limp as possible in that shed
on the quays of New York; he may have been as disreputable as
he pleased before the Commissary of Châtillon-sur-Loire, but
in his account […] he seems as carefully draped in his shabby
garments as ever Chatham was in his bandages and flannel.
(Maixner, 381)
Reviewers saw the journey itself as unimportant: Richard Le Galli-
enne described ‘Across the Plains’ as ‘the inspired log of trivial voyag-
ing’ (463). Nor did the emigrants whom Stevenson observed much
interest the reviewers. The Saturday Review disparaged the ‘[c]rude
people, crude manners, and […] loathsome atmosphere’ of the emi-
grant train, marvelling that Stevenson’s ‘magic language’ could make
‘the ugly appear beautiful, the dull interesting’ (630). The reviewer
noted that ‘we do not care much about the very scurvy occupants of
the American car. They are kept in the background. Always in the van
of those who cry “Art for art’s sake,” Mr. Stevenson’s […] subject is
subservient to form’ (630).
In 1895, the Edinburgh Edition of The Amateur Emigrant was pub-
lished, as the third volume in the collected edition of Stevenson’s
works. The Essay on the Text explains in detail the publication his-
tory of this work and analyses the most significant textual revisions
(143–52). The Edinburgh Edition text marked the first publication of
Part I and the first chapter of Part II of the manuscript, but it deviated
in important ways from the work as originally written. The division
between Parts I and II was relocated and, at a distance of about fif-
teen years from the period of composition, major cuts were made to
the previously unpublished material. Baxter and Colvin had planned
the collected edition in the early months of 1894. Colvin, perhaps sur-
prisingly given his earlier hostility to Part I of The Amateur Emigrant ,
proposed including it alongside the previously published ‘Across
the Plains’. Part II of the Edinburgh Edition text, entitled ‘Across the
Plains’, largely follows the text of the 1892 volume publication. But the
Edinburgh Edition retitles Part I ‘From the Clyde to Sandy Hook’—
the manuscript title was ‘The Emigrant Ship’—and extends it to in-
clude the first chapter of Part II of the manuscript, ‘New York’ (pre-
sumably to preserve the integrity of the material already published as
‘Across the Plains’). Most importantly, Colvin and Stevenson made
major deletions to Part I of the Edinburgh Edition, the previously un-
published material. It is impossible to know who was responsible for
particular omissions. On 18 May 1894, responding to Colvin’s request
AmEm.indb 43 20/02/2018 05:04

xliv
introduction
that he recast the text, Stevenson sent it ‘well slashed’ and gave his
friend ‘permission’ to ‘slash it some more on your own account’ (Let
ters 8: 287–8). Colvin reported in turn that he had ‘carried farther your
excisions and compressions […] especially in passages of reflection &
social speculation’ (Beinecke 11, 284). Stevenson’s 18 May letter cedes
authorial responsibility, expressing his lack of confidence in the work.
The ‘slashing’ conducted by Stevenson and Colvin was extensive. The
most striking excisions, as examined in the Essay on the Text (149–52),
are descriptions of steerage squalor, provocative analyses of the rela-
tions between classes, discussions of stowaways, scathing remarks on
English labourers and reflection on the tensions in the Anglo-Ameri-
can relationship. Most of the passages excised are of the reflective or
speculative nature that Colvin disliked, but there are also lengthy dele-
tions of narrative, such as the stories told about the Irishman Barney.
Stevenson died unexpectedly, suffering a brain haemorrhage at his
home in Samoa, in December 1894, shortly before the publication of
the Edinburgh Edition volume in January 1895. The critical reception
of The Amateur Emigrant was largely favourable. Interest was intensi-
fied and made more poignant by the fact that, in the Glasgow Herald’s
words, ‘the third volume of the lordly Edinburgh Edition of Mr Ste-
venson’s writings’ was ‘the first that has been issued since the tidings
of his untimely death’ (24 Jan 1895). The Edinburgh Edition had now,
The Bookman observed, become a ‘memorial’ (21). For the Glasgow
Herald, the volume held ‘a peculiar interest as containing one of the
few additions to the Stevenson canon that the world is still entitled to
expect’ (24 Jan 1895). The Bookman reviewer expressed some curiosity
about the reasons for the work’s suppression: ‘As it is up to the stan-
dard of the sequel, and is of peculiar interest from a personal point of
view, it is not easy to say why it was excluded before’ (21). The Glasgow
Herald, too, described it as an ‘incisive and brilliant piece of work’, and
speculated that ‘the writer’s friends’ had perhaps been ‘afraid of the
consequences of his very unvarnished account of life […] in the steer-
age of an ocean steamer’; the fact that the work was now published in
an ‘abridged’ form supported this supposition (24 Jan 1895). Critics
were more alert than in 1892 to the work’s exploration of cross-class
sympathies. The Glasgow Herald observed that Stevenson ‘dwells on
the characteristics and types of the passengers[;] […] it was the steer-
age passengers whom he found interesting, and his description of their
life on board ship is very realistic’ (11 Jan 1895). The Bookman celebrat -
ed ‘Stevenson’s genial, catholic, yet keenly critical temperament’, de-
claring that he ‘was studying, anatomizing his fellow travellers all the
AmEm.indb 44 20/02/2018 05:04

xlv
artistic influences and literary contexts
time, weighing them, pumping them, and yet never apart from them,
never cold to their interests and wants’, subjecting them to a ‘sympa-
thetic yet critical reflection’, with ‘not a shadow of patronage’ (21). The
Glasgow Herald raised some questions about Stevenson’s motivation
in writing a slumming narrative, referring to the voyage as a ‘curious
episode in Mr Stevenson’s career’, undertaken ‘for the sake of gaining
experience of the seamy side of things and knowledge of humanity’
(24 Jan 1895). Mostly, though, critics saw him as sympathetic to the
emigrants: ‘kindly’, in the Evening Telegraph’s words (3), and ‘curiously
democratic in his affections’ according to Francis Watt (48).
ARTISTIC INFLUENCES AND LITERARY CONTEXTS
Stevenson’s travels were undertaken in the company, both literal and
metaphorical, of texts. In ‘Walking Tours’ (1876), Stevenson observed
that ‘a volume of Hazlitt’s essays would be a capital pocket-book on
such a journey; so would a volume of Heine’s songs; and for Tristram
Shandy I can pledge a fair experience’ (689). In The Amateur Emigrant ,
Stevenson carries across the States ‘the whole of Bancroft’s History of
the United States in six fat volumes’ (84; see Explanatory Notes). Other
texts travel with Stevenson in a less tangible sense, shaping the ways
in which he sees and understands new lands. Emigrant songs, novels
and travelogues frame Stevenson’s perceptions from the moment he
sets sail. ‘We were indeed a musical ship’s company’, he writes, ‘and
cheered our way into exile with the fiddle, the accordion and the songs
of all nations’ (17). Stevenson weaves together disparate voices and
influences: he uses Robert Gilfillan’s sentimental lament, ‘O, why left
I my hame?’, to throw into relief the squalor of steerage class, for ex-
ample; he invokes the journeying heroes of Jonathan Swift’s Gulliver’s
Travels and Daniel Defoe’s Robinson Crusoe; and he contrasts his own
hardships with those described in a letter written in 1860 by a young
boy on the California Emigrant Trail.
The Amateur Emigrant’s focus on its author’s subjective impres-
sions owes much to Sentimentalism and Romanticism. Critics often
detected the influence of Laurence Sterne’s A Sentimental Journey
through France and Italy (1768) on Stevenson’s travel writing (see li);
and, indeed, Stevenson was indebted to Sterne, both in his use of a
journey to explore questions of identity and selfhood, and in his adop-
tion of a digressive narrative form. William Hazlitt’s essay ‘On Going a
Journey’ (1822), with its emphasis on inward as well as outward jour-
neys, was also a touchstone for Stevenson. Hazlitt had declared that, AmEm.indb 45 20/02/2018 05:04

xlvi
introduction
when travelling abroad, ‘We are lost to ourselves, as well as our friends.
So the poet somewhat quaintly sings, “Out of my country and myself
I go.” ’ (53). Stevenson echoed Hazlitt’s words when he reflected on his
crossing of class boundaries in The Amateur Emigrant :
Travel is of two kinds; and this voyage of mine across the Ocean
combined both. ‘Out of my country and myself I go,’ sings the
old poet; and I was not only travelling out of my country in
latitude and longitude, but out of myself in diet, associates
and consideration. Part of the interest and a great deal of the
amusement flowed, at least to me, from this novel situation in
the world. (60)
Stevenson’s glee in being incognito also recalls Hazlitt’s celebration of
the traveller’s loss of identity. ‘Oh! it is great to shake off the trammels
of the world and of public opinion’, Hazlitt had written, ‘—to lose our
importunate, tormenting, everlasting personal identity […] and be-
come the creature of the moment, clear of all ties’ (44).
The Amateur Emigrant, like much of Stevenson’s non-fiction, dem-
onstrates the influence of the personal essay tradition. In ‘A College
Magazine’ (1887), Stevenson recalled that as a young man he ‘played
the sedulous ape to Hazlitt, to Lamb, […] to Montaigne’ (59). Ste-
venson cultivates a conversational style and an apparent emotional
intimacy with his readers; he enacts a struggle for candid self-disclo-
sure (though some areas, such as his romantic history, are resolutely
veiled). Central to Stevenson’s debt to the personal essay tradition is
the essayist’s persona as the idler: as, in Joseph Addison’s words, ‘a
Spectator of Mankind’ (3). Stevenson’s ‘An Apology for Idlers’ (1877)
perfects this persona, celebrating the importance of ‘curiosity’, and
of responding to ‘random provocations’ (83). The Amateur Emigrant
evinces this curiosity, as Stevenson seeks out the ambiguities, foibles
and ironies of human personality. His description of his pleasure in
travelling incognito is perhaps also indebted to Charles Baudelaire,
whose Petits Poèmes en Prose (1869) had been an important influence
on the young author (Letters 2: 142). Baudelaire wrote of ‘le parfait flâ -
neur’ (‘the perfect idler’): ‘L’observateur est un prince qui jouit partout
de son incognito’ (‘The observer is a prince who everywhere enjoys his
incognito’) (64).
Stevenson’s investigation of a journey across class boundaries
forms an important part of the literature of social exploration, a genre
that flourished in the latter half of the nineteenth century, as middle-
AmEm.indb 46 20/02/2018 05:04

xlvii
artistic influences and literary contexts
class explorers sought to witness and participate in life in the urban
slums. ‘Slumming’ narratives, from James Greenwood’s A Night in a
Workhouse (1866) to Jack London’s The People of the Abyss (1903), cast
an anthropological eye inward on the British underclass. The Amateur
Emigrant shares many features with these narratives, making literal the
imagery of ‘descent’ that characterizes social explorers’ journey into
the slums: ‘To descend on an empty stomach into Steerage No. 1, was
an adventure that required some nerve’ (46). Exposés of slum life of -
ten appeared in the popular newspapers and magazines that prolifer-
ated in the late Victorian years. Perhaps some of the disapproval of
The Amateur Emigrant stemmed from this association with the new
mass-market readership. Henley, in June 1881, compared Travels with a
Donkey to The Amateur Emigrant in revealing terms: ‘The one’s art, the
other’s journalism’ (Beinecke 14, 360). Stevenson’s narrative discloses
the ambivalent class politics of the slumming narrative. His narrative
persona lays claim to a democratic radicalism, identifying with steer-
age passengers and lambasting the snobbery of saloon passengers who
take a sightseeing tour through steerage. Yet the saloon passengers’
voyeurism subtly recalls the curiosity which led Stevenson to seek
out ‘the worst of emigrant life’ (7). Stevenson is, moreover, at pains to
distance himself from his fellows. When he realizes that a brass plate
distinguishes second cabin from steerage, he records his flattered van-
ity with disarming honesty:
I was incognito […] not so much as a swagger to indicate that
I was a gentleman […]. Still, I was like one with a patent of
nobility in a drawer at home; and when I felt out of spirits I
could go down and refresh myself with a look at that brass plate.
(9)
Alongside a liberal reading of the emigrants as victims of economic
circumstance, Stevenson draws on the conservative contemporary
rhetoric of inborn atavism: ‘We were a company of the rejected; the
drunken, the incompetent, the weak, the prodigal, […] a shipful of
failures’ (14). Here, Stevenson implicates himself in the degeneracy,
but it is notable that he ascribes emigration to unfitness, not economic
pressure; and the narrative elsewhere articulates a middle-class fear
of militant, organized labour. A further influence on Stevenson’s care-
ful documentation of the squalid emigrant conditions is offered by
French Naturalism, and specifically Émile Zola. Stevenson notes of
the physical degradation suffered by steerage passengers: ‘A writer of
AmEm.indb 47 20/02/2018 05:04

xlviii
introduction
the school of M. Zola would here find an inspiration for many pages’
(23). The affiliation with Naturalism is perhaps surprising, as during
the 1880s Stevenson came to be known as a cheer-leader for the ro-
mance revival, a staunch opponent of realism and a critic of Zola; in
later years, though, he expressed admiration for the French author
(see Explanatory Notes, 181).
American literature, and writing about America, forms another
important literary context for The Amateur Emigrant. At a time of
British condescension to American literature, Stevenson took writ-
ers from the United States seriously, publishing important essays on
Henry David Thoreau and Walt Whitman. His interest in Whitman
is particularly significant. Stevenson read Leaves of Grass in the 1871
edition, which emphasized the reconstruction of a new social order
in the wake of the Civil War.13 In ‘Walt Whitman’ (1878), Stevenson
hailed the poet as emblematic of the new nation, calling him a ‘proph-
et’ whose work articulated a new ‘democratic idea of humanity’ and
an ‘intense Americanism’ (92, 94, 117). The Amateur Emigrant evinces a
Whitmanesque interest in how a future literature might arise from the
American experience. Stevenson’s imagination is seized by the literary
opportunities offered by ‘all this epical turmoil’:
it seems to me, I own, as if this railway were the one typical
achievement of the age in which we live, as if it brought together
into one plot all the ends of the world and all the degrees of
social rank, and offered to some great writer the busiest, the
most extended and the most varied subject for an enduring
literary work. If it be romance, if it be contrast, if it be heroism
that we require, what was Troy town to this? But alas! it is not
these things that are necessary; it is only Homer. (106–7)
Narratives of westward travel and expansion underlie The Amateur
Emigrant, forming an influence that Stevenson both obeys and resists.
Long before the historian Frederick Jackson Turner articulated, in
1893, ‘The Significance of the Frontier in American History’, the idea
of the United States’ Manifest Destiny to people the West had pow-
erfully associated racialized concepts of freedom, masculinity and
westward movement. In 1835, Washington Irving contrasted Europe-
an travel, which encouraged American youth ‘to grow luxurious and
effeminate’, with a ‘tour on the prairies’, which would ‘produce that
manliness, simplicity and self-dependence most in unison with our
political institutions’ (43). Stevenson admits the allure of the myth
AmEm.indb 48 20/02/2018 05:04

xlix
historical contexts
of the heroic pioneer: ‘For many years, America was to me a sort of
promised land; “westward the march of empire holds its way” ’, he
writes, quoting George Berkeley’s prophecy of a new golden age in the
West (75; see Explanatory Notes). Imagery of Old World belatedness
and New World energy and youth infuses The Amateur Emigrant. Yet
Stevenson’s romantic expectations are increasingly unsettled, as he re-
alizes that a ‘few wild story books which delighted his childhood form
the imaginative basis of his picture of America’ (76). The narrative
charts his gradual disenchantment with the heroic myth of emigra-
tion, which he calls the ‘great epic of self-help’ (13). On the train jour -
ney across the States, he emphasizes those who are excluded from the
American dream of equality, notably the Chinese, abused by his fellow
travellers, and the equally vilified Native Americans, ‘over whose own
hereditary continent we had been steaming all these days’ (115). Liter -
ary and popular representations of America shape Stevenson’s precon-
ceptions but break down in the face of a more complex reality. Candid-
ly exposing the racial condescension underlying his own expectations,
Stevenson describes his first meeting with an African American: this
man, being ‘strikingly unlike the negroes of Mrs. Beecher Stowe, or
the Christy Minstrels of my youth’, Stevenson observes, ‘marched me
farther into the country of surprise’ (89).
HISTORICAL CONTEXTS
When Stevenson embarked on the Devonia , Britain—along with Con-
tinental Europe and the United States—was in the grip of the Long
Depression. British unemployment rates rose sharply in 1878–9, and
commentators were ever more concerned about urban poverty and
joblessness. A new ‘mass’ unionism developed from the 1860s and
industrial action became increasingly common. Stevenson explores
some of these developments in the early chapters of The Amateur
Emigrant (13–14, 48). The nineteenth century also saw a demographic
revolution, as unprecedented numbers of Europeans migrated to the
New World. Scotland lost proportionately more of her citizens than
any other Western or Central European country except Ireland and
Norway (Devine, 87). Until the early nineteenth century, the High-
lands had seen the highest rate of emigration, but by the 1850s the ur-
ban and industrial central Lowlands supplied most Scottish emigrants,
in proportional as well as absolute terms (Devine, 89). Contempo -
raries constructed a powerful myth of the Scot as the ideal emigrant.
In 1880, for example, W. J. Rattray extolled the ‘extraordinary activity
AmEm.indb 49 20/02/2018 05:04

l
introduction
of the emigrant or traveling and adventurous Scot all over the world’
(i, 207). This hagiographic tradition of writing about Scottish emigra-
tion ignores the many emigrants who were less fortunate or ambitious,
and Stevenson’s account provides a useful corrective.
Transatlantic and transcontinental travel had changed rapidly
over the previous decades. The journey across the Atlantic took six
weeks in the 1850s but only ten days in 1879 (Devine, 93). The Devonia ,
an iron single-screw steamship of 4200 tons, built in 1877, was one
of the largest and fastest in the company’s Atlantic fleet (see fig. 5, a
photograph of the ship). As Stevenson’s account leaves in no doubt,
steamship travel was segregated by class, catering for both élite and
mass travel. A newspaper cutting from the Anchor Line archive de-
scribes the Devonia as ‘a floating palace’, furnished with ‘every appli-
ance that science or ingenuity could suggest’; but while the saloon
accommodation is ‘simply luxurious’, steerage quarters are described,
more tersely, as ‘fitted with ventilating fanners’ (Anchor GB 248 UGD
255/1/8/2). The journey across the States, too, had recently been
transformed, with the completion of the transcontinental railroad
in 1869. This railroad followed the route of the old emigrant trails for
the most part, and connected the western terminus of the existing rail
network, at Council Bluffs, Iowa, with the Pacific coast (see fig. 6, a
map of the railroad route across the States). The railroad was to trans -
form the West, accelerating the process by which western states and
territories joined the Union. Accounts of the journey across ocean
and continent proliferated in this period, but writers usually travelled
by saloon class and Pullman car, offering a different perspective from
Stevenson’s account of steerage class and emigrant train. In Westward
by Rail (1871), for example, W. Fraser Rae described his steamship as
‘a floating hotel’ and lauded ‘the great railway which Americans justly
class among the grandest and most wonderful achievements of mod-
ern times’ (363, 69).
In 1879, the United States was in the midst of profound social and
economic transformation. The era of Reconstruction, following the
American Civil War, had ended in 1877. Stevenson arrived in the States
during the Gilded Age, a period of extreme wealth and poverty, of
political corruption and corporate power, and of mistrust of the so-
called robber barons—a suspicion reflected in Stevenson’s description
of American railway magnates as ‘gentlemen in frock coats’ bent on
‘a fortune and subsequent visit to Paris’ (106). Westward expansion
was transforming the nation. In the years from the end of the Civil
War in 1865 to 1890, eight new western states and territories entered
AmEm.indb 50 20/02/2018 05:04

Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

Ilmestyskirjassa, jossa osotetaan, että jokaisen, joka tahtoo saada
todellisen ja selvän käsityksen Babylonista, täytyy hengessä asettua
totisen Jumalan kansan keskuuteen "erämaahan", erotilaan
maailmasta, sen ajatustavasta ja sen pelkästä jumalisuuden varjosta,
ja täydellisen vihkiytymisen ja uskollisuuden ja riippuvaisuuden tilaan
yksistään Jumalaan nähden. "Ja hän vei minut hengessä pois
erämaahan. Siellä minä näin naisen… Babylon." — Ilm. 11: 1—5.
Kun nyt sivistyneen maailman valtakunnat ovat suostuneet siihen,
että suurten kirkkojärjestelmäin ja erittäinkin paavikunnan vaikutus
on hallinnut suureksi osaksi niitä sekä kun ne ovat näiltä
vastaanottaneet nimityksen "kristityt valtakunnat", "kristikunta", opin
hallitsijan jumalallisista oikeuksista j.n.e., niin sitovat ne myöskin
itsensä yhteen suuren Babylonin kanssa ja tulevat siten osaksi siitä.
Nimi Babylon, jota esikuvassa käytettiin ei ainoastaan tuosta
suuresta kaupungista vaan myöskin koko valtakunnasta, voidaan siis
myöskin vastakuvassa sovittaa ei ainoastaan noihin suuriin
uskonnollisiin järjestelmiin, niinhyvin katolisiin kuin
protestanttisiinkin, vaan myös laajemmassa merkityksessä koko
"kristikuntaan".
Tuon salaperäisen Babylonin tuomiopäivä on sentähden myöskin
kaikkien "kristittyjen" kansojen tuomiopäivä. Sen hävitys kohtaa
koko yhteiskuntarakennusta — kaikkia sekä valtiollisia,
yhteiskunnallisia että uskonnollisia laitoksia ja onnettomuudet
kohtaavat yksityisiä henkilöitä samassa määrin kuin he ovat
kiintyneitä yhteiskunnan eri järjestelmiin ja laitoksiin tai ovat
riippuvaisia niistä.
Myöskin ne kansat, jotka eivät kuulu kristikuntaan, saavat tuntea
koston raskaan käden painon, koska myöskin ne jossain määrin ovat

liittyneet yhteen "kristittyjen" kansojen kanssa kauppasitoumusten ja
samallaisten harrastusten kautta. Ja oikeudella saavat myöskin ne
osansa rangaistuksesta, koska eivät ole ottaneet vastaan sitä valoa,
jonka ovat nähneet, ja ovat rakastaneet pimeyttä enemmän kuin
valoa, koska heidän tekonsa olivat pahoja. Niin tapahtuu, niinkuin
Jumala profetan kautta sanoo: "Minun kiivauteni tulessa koko maa
(yhteiskunta) kulutetaan" (Sef. 3: 8); mutta Babylonia eli
"kristikuntaa" kohtaan palaa hänen vihansa tuli voimakkaammin, sen
suuremman vastuun ja saatujen armoetujen väärinkäytön
perustuksella. (Jer. 51: 49.) "Huudosta: Baabel on voitettu, vapisee
maa (yhteiskunta), ja valitus kuuluu kansoissa." — Jer. 50: 46.
Babylon — äiti ja tyttäret.
Mutta monet rehelliset kristityt, jotka eivät vielä voi nähdä, että
protestanttilaisuus on laskeutumassa, ja jotka eivät myöskään voi
nähdä eri lahkojen ja kirkkokuntien läheistä sukulaisuutta
paavilaisuuden kanssa, mutta jotka kumminkin voivat huomata sen
rauhattomuuden ja kuohumisen, joka kaikissa uskonnollisissa
järjestelmissä astuu voimaan opin kysymyksistä, esittänevät vielä
tuskalla kysymyksen: Jos tuomio Babylonista kohtaa koko
kristikuntaa, kuinka silloin käy protestanttilaisuuden, tuon suuren
uskonpuhdistuksen tuloksen? Tämä on tärkeä kysymys. Mutta lukija
ajatelkoon, että protestanttilaisuus, sellaisena kuin se on tänään, ei
ole uskonpuhdistuksen tulos, vaan rappeutuminen siitä. Sitä
elähdyttää suureksi osaksi sama taipumus ja luonne kuin Rooman
kirkkoa, josta sen eri oksat puhkesivat. Eri protestanttiset lahkot
(sanomme tämän kaikella arkatuntoisuudella niihin verrattain
harvoihin totisiin, Jumalaa pelkääväisiin sieluihin nähden, joita löytyy

näissä lahkoissa ja joita Herra kutsuu "vehnäksi" paljon lukuisamman
"lusteen" vastakohtana) ovat tämän nimikristikunnan
rappeutuneimman järjestelmän, paavikunnan, todellisia tyttäriä,
paavikunnan, jota Ilmestyskirjassa kutsutaan "porttojen äidiksi".
(Ilm. 17: 5.) Ja huomaa, että sekä roomalaiskatolilaiset että
protestantit nyt avonaisesti tunnustavat tämän keskinäisen
sukulaisuussuhteen äitinä ja tyttärinä, senkautta että edelliset
lakkaamatta kutsuvat itseään pyhäksi emäkirkoksi ja jälkimäiset
tyydytyksellä hyväksyvät tämän ajatuksen, niinkuin voi nähdä
lukuisista julkisista protestanttisten pappien ja maallikoiden
lausunnoista. He "ylisteleivät häpeästään", nähtävästi kaikki
huolettomina siitä polttomerkistä, jonka siten ottavat vastaan
Jumalan sanasta, joka kutsuu paavikuntaa "porttojen äidiksi".
Paavikirkon vaatiessa itselleen äidin arvonimeä, ei se näytä koskaan
epäilleenkään oikeuttaan tähän nimeen, eikä se näytä
ajatelleenkaan, kuinka tämä nimi ei ollenkaan sovi yhteen sen
tunnustuksen kanssa, että se (paavikirkko) on vielä ainoa totinen
seurakunta, jota Raamattu kutsuu "neitseeksi" Kristuksen kanssa
kihlatuksi. Tämä hänen äitiydenvaatimuksensa eli tunnustuksensa
koituu sekä hänelle itselleen että hänen tyttärilleen ijankaikkiseksi
häpeäksi. Totinen seurakunta, jonka Jumala tunnustaa, mutta jota
maailma ei tunne, on yhä edelleen neitsyt, eikä hänen puhtaasta ja
pyhästä tilastaan ole koskaan lähtenyt tytärjärjestelmää. Hän on
vielä puhdas neitsyt, uskollinen Kristukselle ja rakas hänelle niinkuin
hänen silmäteränsä. (Sak. 2: 8; Pe. 17: 6, 8.) Totiseen seurakuntaan
ei voida missään osottaa joukkona (kirkkoyhdyskuntana, lahkona),
josta kaikki lusteet ovat erotetut; mutta siihen kuuluu ainoastaan
totinen "vehnä", ja Jumala tuntee kaikki sen jäsenet, olkoonpa että
maailma tunnustaa heidät tai ei.

Tarkastakaamme nyt, kuinka protestanttiset kirkkojärjestelmät
ylläpitävät sukulaisuussuhdettaan tyttärinä paavikirkkoon. Koska äiti
ei ole yksityinen henkilö, vaan suuri uskonnollinen järjestelmä,
paavikunta, niin tulee meidän, tarkastaessamme vertauskuvaa,
odottaa löytävämme toisia uskonnollisia samanlaatuisia järjestelmiä,
jotka vastaavat tyttäriä vertauskuvassa — luonnollisesti ne eivät ole
niin vanhoja, eivätkä niin turmeltuneita kuin paavikunta, mutta siitä
huolimatta porttoja samassa merkityksessä; s.o. uskonnollisia
järjestelmiä, jotka väittävät olevansa joko Kristuksen kanssa kihlattu
neitsyt tai myöskin Kristuksen morsian, niiden kumminkin
tavotellessa maailman suosiota ja antaessa sen ylläpitää ja tukea
itseään, minkä kautta ne antavat alttiiksi uskollisuutensa Kristusta
kohtaan.
Eri protestanttiset kirkkojärjestelmät vastaavat täydellisesti tätä
kuvausta. Ne ovat suuria tytärjärjestelmiä.
Nämä tytärjärjestelmät syntyivät, mikä jo on esitetty,
turmeltuneen äitikirkon uudistamisyrityksissä. Tytärjärjestelmät
erosivat äidistään synnytystuskilla, ja kun ne syntyivät, olivat ne
neitseitä. Kumminkaan ei niissä ollut ainoastaan todellisia uudistajia,
vaan myöskin monia muita, jotka olivat vielä äitinsä hengen
elähyttämiä, ja he perivät monta sen vääristä opeista. Ei
viipynytkään kauvan, ennenkuin he lankesivat moniin sen pahoihin
tekoihin ja osottivat, että heidän luonteensa vastasi sitä nimitystä,
jolla ennustuksen sana merkitsi heidät, nim. "porttoja".
Meidän tulee kumminkin muistaa, että eri
uskonpuhdisitusliikkeiden suorittaessa arvokkaan työn, joka oli
"pyhäkön puhdistaminen", on kumminkin ainoastaan temppeli — eli
pyhäkköluokka ollut totinen seurakunta Jumalan silmissä. Suuret

inhimilliset järjestelmät, joita kutsutaan seurakunniksi eli kirkoiksi,
eivät ole koskaan olleet Jumalan seurakuntia paitsi nimeksi. Ne
kuuluvat kaikki väärään järjestelmään, joka maailman silmissä
edustaa väärin ja kätkee siltä totisen seurakunnan, jossa on
pelkästään täydellisesti vihkiytyneitä ja uskollisia Jumalan lapsia,
jotka luottavat ainoan suuren vikauhrin ansioon. Niitä löytyy siellä ja
täällä hajallaan inhimillisissä järjestelmissä ja niistä vapaina, mutta
kumminkin aina erossa niiden maailmallisesta hengestä. He
muodostavat luokan, jota Herra vertauksessa kutsuu "vehnäksi", ja
jonka hän selvästi asettaa "lusteen" vastakohdaksi. Kun he eivät ole
selvästi ymmärtäneet näiden järjestelmien todellista laatua, ovat he
yksityisinä vaeltaneet nöyrinä Jumalan kanssa ja ottaneet hänen
sanansa neuvonantajakseen ja hänen henkensä johtajakseen. He
eivät ole myöskään koskaan olleet oikein tyytyväisiä nimi-Siionissa,
jossa heidän usein surulla on täytynyt nähdä, kuinka maailman
henki, joka vaikuttaa "luste"-jäsenten kautta, on estänyt henkistä
kasvamista. Nämä ovat "Siionin murheellisia, joista Jumala on
määrännyt, että he saavat kauhistuksen tuhkan sijaan, iloöljyn surun
sijaan". (Matt. 5:4; Jes. 61: 3.) Ainoastaan tänä "elonaikana"
tapahtuu tämän luokan erottaminen "luste"-aineksista, sillä Herran
aikomus oli antaa "molempain kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti"
(aikaan, jossa nyt elämme). — Matt, 13: 30.
Sentähden herätetään nyt tämä luokka huomaamaan näiden
häviööntuomittujen järjestelmien todellinen laatu. Niinkuin oli
ennustettu (Dan. 11: 32—35), ja niinkuin on osotettu III osan 4
luvussa, houkuteltiin eri uskonpuhdistusliikkeet luopumukseen
"liukkailla sanoilla" — voitettiin imartelulla. Jokainen niistä pysähtyi
nopeasti, suoritettuaan jonkun puhdistamistyön, ja niin pitkälle kuin
he huomasivat mahdolliseksi ja sopivaksi, seurasivat he Rooman
kirkon esimerkkiä pyrkien saavuttamaan maailman suosiota ja

vastaanottaen sitä hyveensä ja uskollisuutensa kustannuksella
Kristusta, seurakunnan todellista päätä kohtaan. Kirkko ja valtio
muodostivat taas jossain määrässä yhteyden ja yhdistivät osaksi
maaailmalliset etunsa seurakunnan todellisen, henkisen hyvän
kustannuksella, ja taas pysähtyi siten edistyminen ja puhdistustyö
seurakunnassa. Itse asiassa alkoi taantuva liike, niin että monet
protestanttiset seurakunnat nyt ovat paljon kauvempana uskon ja
tekojen oikeasta mittapuusta kuin ne olivat asianomaisten
perustajainsa aikana.
Muutamain protestanttisista kirkoista sallittiin päästä osallisiksi
maallisten hallitsijain vallasta ja voimasta, niinkuin esim. oli
Englannin kirkon ja Saksan lutherilaisen kirkon laita. Ja ne, jotka
eivät ole saavuttaneet sellaista menestystä, ovat (niinkuin esim.
Amerikassa) tehneet maailmalle monta sopimusehdotusta
saavuttaakseen pienempiä suosionetuja. On myöskin totta, että kun
maailman vallat ovat edistäneet uskottoman kirkon maailmallista
kunnianhimoa, on kirkkokin avomielisesti päästänyt maailman
seuraansa ja yhteyteensä, niin, tämä on tapahtunut niin
avomielisesti, että kastetut maailman ihmiset ovat suurimpana osana
kirkon jäsenistä ja pitävät hallussaan sen melkein jokaista
tärkeämpää paikkaa ja hallitsevat sitä siten.
Tämä taipumus alensi seurakuntaa tämän aikakauden alussa ja
aiheutti suuren luopumuksen (2 Tess. 2: 3, 1—10) ja kehitti
asteettain, mutta nopeasti, paavijärjestelmän.
Tämä löyhä luonne, jonka eri uskonpuhdistusliikkeen oksat jo
aikaisin omaksuivat, ja joka vähitellen kehitti lahkojärjestelmiä, on
vielä voimassa tänä päivänä. Ja kuta enemmän nämä järjestelmät
kasvavat rikkaudessa, henkilöluvussa ja vaikutuksessa, sitä

enemmän luopuvat ne kristillisestä hyveestä ja täyttyvät äitinsä
ylpeydellä. Muutamat harvat, vakavat kristityt eri lahkoissa
huomaavat tämän jossakin määrin sekä tunnustavat sen ja valittavat
sitä häpeällä ja surulla. He näkevät, että eri lahkojärjestelmät
tekevät kaikkia mahdollisia ponnistuksia ollakseen maailmalle mieliksi
ja voittaakseen sen suosion sekä taatakseen itselleen sen
suojeluksen. Hienoja ja kalliita kirkkorakennuksia, korkeita torneja,
soivia kelloja, suuremmoisia urkuja, hienoja kalustoja ja
sisävarustuksia, taiteellisia laulukuoroja, hienostuneita puhujia,
markkinoita, juhlia, konsertteja, huvituksia, myyjäisiä ja
epäilyksenalaisia huveja ja ajanviettoja, kaikkia niitä tehdään ja
järjestetään maailman suosion ja tuen voittamisen aikeessa.
Kristuksen suuret ja terveelliset opit asetetaan taka-alalle, kun taas
puhujalavan julistuksissa väärät opit ja mieltäkiihottavat aineet
ottavat niiden sijan, totuus syrjäytetään ja unohdetaan ja sen henki
kadotetaan. Kuinka ovatkaan tyttäret äitinsä kaltaisia näihin
yksityiskohtiin nähden!
Monien esimerkkien joukosta siitä sydämellisyydestä, vieläpä
ylpeydestä, jolla protestanttiset lahkot ja kirkot tunnustavat
sukulaisuutensa paavikirkon kanssa, esitämme presbyteriläisen
pappismiehen saarnasta seuraavan sanomalehdissä julkaistun
lausunnon:
"Vääntele ja kääntele itseäsi, kuinka tahdot, niin täytyy sinun
kumminkin myöntää, että tämä (katolinen kirkko) on emäkirkko. Sillä
on katkeamaton historia, joka ulottuu apostolien aikaan saakka.
(Niin, s.o. siihen aikaan saakka, jolloin luopumus alkoi. 2 Tess. 2: 7,
8.) Jokaisesta uskonnollisen totuuden murrososastakin, jonka
oraistamme olemme velkaa sille, joka on säilyttänyt sen. Jos ei se voi

väittää olevansa totinen kirkko, niin silloin olemme äpäriä emmekä
lapsia."
"Puhutaan lähetyssaarnaajain lähettämisestä työskentelemään
katolilaisten keskuudessa! Voisin yhtä mielelläni ajatella
lähetyssaarnaajain lähettämistä metodistien, episkopaalien,
yhdistettyjen preshyteriläisten ja lutherilaisten luo heidän
kääntämisekseen presbyteriläisiksi."
Niin, melkein kaikki ne opin eksytykset, joista protestantit pitävät
kiinni niin itsepintaisesti, ovat he tuoneet mukanaan Roomasta,
joskin jokainen uskonpuhdistusliike teki melkoisia edistyksiä
paavikunnan karkeimmista eksytyksistä, sellaisista kuin messu-
uhrista, pyhimysten, neitsyt Maarian ja kuvien rukoilemisesta,
salaripistä, anteista j.n.e. Mutta oi! Nykyajan protestantit eivät ole
ainoastaan halukkaita, vaan vieläpä innokkaita saadakseen aikaan
minkälaisen sopimuksen hyvänsä, jos he vaan sen kautta voivat
vakuuttautua vanhan "äidin" suosiosta ja avusta, jonka hirmuvallasta
ja orjuudesta heidän isänsä pakenivat kolmesataa vuotta sitten.
Vieläpä ne totuuden periaatteetkin, joille protestantit ensin
perustautuivat, unohdetaan nyt vähitellen tahi hyljätään avonaisesti.
Niin itse perusopinkin, opin "vanhurskauttamisesta uskon kautta"
"jokapäiväiseen uhriin", tunkee nopeasti pois vanha paavilainen oppi
vanhurskauttamisesta tekojen kautta ja oppi jumalattomasta messu-
uhrista. [Jälkimäinen messusta, koskee episkopaaleja —
"korkeakirkkoa" — Isossa Britanniassa ja Yhdysvalloissa.] Ja monet
sekä saarnaajat että kuulijat selittävät nyt avonaisesti, etteivät he
usko Kristuksen kalliin veren ansioon syntisten lunastushintana.
Muutamat protestanttiset papit esittävät melkein samalla
julkeudella kuin paavilainen papistokin vaatimusta apostolisesta

valtuutuksesta ja papiston vallasta. Ja yksityisen oikeutta arvostella
itsekohtaisesti — juuri se periaate, joka oli paavikuntaa vastaan
suunnatun protestin perustus, joka johti suureen
uskonpuhdistukseen — vastustavat nyt protestantit melkein samalla
innolla kuin katolilaisetkin. Siitä huolimatta ovat protestantit täysin
tietoisia siitä, että juuri yksityisen harjottaman ajattelemisia
tuomitsemisoikeuden kautta uskonpuhdistus alkoi ja edistyi jonkun
aikaa, vaikka tunnustettujen johtajien julkea valta sittemmin sai
edistymisen pyörän seisahtumaan, ja on senjälkeen pitänyt heidät
tarkasti perimäsääntöjen rajalinjojen sisäpuolella sekä julistanut
pannaan kaikki, jotka pelkäämättömästi ovat astuneet niiden
ulkopuolelle.
Niinollen ei protestantismi enää ole protesti emäkirkkoa vastaan,
niinkuin se oli alussa. Ja eräs kirjottaja teki äskettäin tästä
sanomalehdissä seuraavan huomautuksen: "Ismi on vielä jälellä,
mutta mitä on tullut protestista?" Protestantit näyttävät unohtaneen,
mikä oli alkuperäisen protestin perustus, sillä he jättävät todellakin
sen kokonaan huomioonottamatta, ja järjestelmänä katsoen ovat he
nopeasti menemässä "pyhän (!) emäkirkon" avoimeen syliin ja tämä
tarjoo ja vakuuttaa heille vapaasti sydämellisen vastaanoton.
Kiertokirjeessä vuodelta 1894, joka on osotettu "maan ruhtinaille
ja kansoille", sanoo paavi Leo XIII protestanteille: "Me ojennamme
teille rakkaudella kätemme ja kutsumme teitä siihen yhteyteen, joka
ei ole koskaan rikkoutunut katolilaisessa kirkossa, ja joka ei koskaan
voi rikkoutua. Kauvan on yhteinen äitimme kutsunut teitä rinnoilleen;
kauvan ovat kaikki maailman katolilaiset odottaneet teitä
veljenrakkauden kaipuulla… Sydämemme kutsuu teitä vielä
enemmän kuin äänemme, rakkaat veljet, joilla viimeisen kolmen

vuosisadan aikana on ollut toinen käsitys kristillisestä uskosta kuin
meillä."
Kiertokirjeessä vuodelta 1895 Rooman kirkolle Amerikassa sanoo
paavi Leo taas: "Ajatuksemme kääntyvät nyt niihin, joilla on erilainen
käsitys kristinuskosta kuin meillä… Kuinka innostuneita me
olemmekaan heidän pelastuksensa suhteen! Millä sielun lämmöllä
toivommekaan, että he lopuksi palaisivat kirkon helmaan, joka on
kaikkien yhteinen äiti!…. Meidän ei suinkaan pidä jättää heitä
mielikuvituksiensa valtaan, vaan sävyisyydellä ja rakkaudella vetää
heidät puoleemme, senkautta että käytämme jokaista
kehotusvälinettä, saadaksemme heidät tarkkaan tutkimaan jokaisen
katolisen opin osaa ja vapautumaan ennakolta omaksumistaan
mielipiteistä."
"Apostolisessa kirjeessä Englannin kansalle" (1895) lausuu hän
seuraavan rukouksen: "Oi siunattu neitsyt Maria, Jumalan äiti ja
kaikkein lempein kuningattaremme ja äitimme, katso laupeudessasi
Englannin puoleen… Oi, murheellinen äiti, rukoile luopuneiden
veljiemme puolesta, että he yhdistyisivät meidän kanssamme
ainoaan totiseen tarhaan ylipaimenen, sinun Poikasi sijaisen, kanssa"
— s.o. hänen itsensä, paavin, kanssa.
Tämän suunnitelman toteuttamiseksi on alettu pitää
"lähetyskokouksia protestanteille" "Paavalin isien" silmälläpidon
alaisina. Näitä kokouksia on pidetty ja jatketaan yhä vielä suurissa
kaupungeissa. Niiden tarkotuksena on sovittaminen ja selittäminen.
Pyydetään kirjallisia kysymyksiä protestanteilta ja vastataan niihin
julkisesti, ja protestanteille jaetaan traktaatteja ilmaiseksi.
Protestantit antavat itse asiassa katolilaisille kannatusta ja ei heillä
oikeastaan ole mitään vastausta heille. Ja jos joku voi ja tahtoo

vastata ja nojautua tosiseikkoihin, niin pitävät sekä protestantit että
katolilaiset häntä rauhanhäiritsijänä.
Jokainen ymmärtäväinen ihminen voi huomata, kuinka helposti
protestantismi vangitaan tämän viekkaan juonen kautta, ja kuinka
on selvää, että yleisen mielipiteen virta suuntautuu Rooman kirkon
puolelle, joka nyt on muuttanut äänensä ja on myöskin muuttunut
valtaansa nähden, mutta joka kumminkin on muuttumaton
sydämeensä ja mielenlaatuunsa nähden. Vielä puolustaa ja
kannattaa se inkvisitsionia ja muita pimeänä keskiaikana
käyttämiään tapoja, sen kautta että se väittää omaavansa oikeuden
maan hallitsijana rangaista kerettiläisiä niinkuin sitä haluttaa.
On sentähden selvää, että vaikka monet uskolliset sielut,
tietämättöminä asian todellisesta laidasta, ovat kunnioituksella ja
pyhyydellä palvelleet Jumalaa näissä Baabelin järjestelmissä, niin ei
tämä kumminkaan muuta sitä asianhaaraa, että ne kaikki ovat
"portto"-järjestelmiä. Hämmennys vallitsee niissä kaikissa; ja nimi
Babylon sopii täydellisesti koko perheeseen — äitiin, tyttäriin ja
niiden kanssarikollisiin, n.k. kristittyihin kansoihin. — Ilm. 18: 7; 17:
2—6, 18.
Muistakaamme, että suuret kirkkovaltiolliset järjestelmät, joita
ihmiset kutsuvat "kristikunnaksi", mutta joita Jumala kutsuu
Babyloniksi, muodostavat ei ainoastaan nykyisen
yhteiskuntajärjestyksen perustuksen vaan myös rakennuksen ja
korkeimman huipun. Tätä tarkottaa yleisesti hyväksytty nimitys
"kristikunta", jota viime aikoina on käytetty ei ainoastaan niistä
kansakunnista, jotka kannattavat kristittyjä kirkkokuntia lakien ja
verojen kautta, vaan myöskin sellaisista kansoista, jotka sietävät

kristinuskoa kumminkaan sitä millään tavalla suosimatta tai
tukematta — niinkuin esim. on Yhdysvaltojen laita.
Oppi "kuninkaitten jumalallisista oikeuksista", jota melkein kaikki
kirkot ja lahkot opettavat ja tukevat, on vanhojen
porvarijärjestelmien perustuksena ja on kauvan antanut Euroopan
valtakunnille vaikutusvaltaa, arvokkaisuutta ja lujuutta. Ja oppi
papiston jumalallisesta valitsemisesta ja vallasta on estänyt Jumalan
lapsia edistymästä jumalallisissa asioissa ja on sitonut heidät
taikauskon ja tietämättömyyden kahleilla kunnioittamaan ja
ihailemaan erehtyväisiä kanssaihmisiä sekä heidän oppejaan,
perimätietojaan ja Jumalan sanan selityksiään. Koko näiden olojen
järjestelmä häviää suuren päivän taistelussa — olojen järjestelmä,
joka vuosisatojen aikana on pitänyt kansat tottelevaisuudessa
hallitsevien maailmallisten ja kirkollisten mahtien alamaisuudessa.
Kaikki tämä on tapahtunut Jumalan sallimisen perusteella — eikä
hänen määräyksensä ja suostumuksensa perusteella, kuten he
väittävät. Mutta vaikka se itsessään onkin ollut paha, on se
kumminkin aikanansa palvellut hyvää tarkotusta, nim. estänyt
anarkiaa, joka olisi ollut äärettömän paljon pahempi, koska ihmiset
eivät olisi kyenneet laatimaan itsellensä parempaa, ja koska
Kristuksen tuhatvuotisen valtakunnan aika ei ollut vielä tullut.
Sentähden salli Jumala eri petosten voittaa luottoa, jotta ihmiset sen
kautta pidettäisiin ohjissa "lopun aikaan" — "pakanain aikain"
loppuun saakka.
Babylonin tuomio.

Raamatun ennustuksista voimme selvästi lukea Babylonin,
kristikunnan, tuomion, ja ajan merkit osottavat sen yhtä selvästi. Se,
että sen hävitys tulee äkkiä, väkivaltaisesti ja täydellisesti, esitetään
voimakkaasti näin: "Ja väkevä enkeli otti kiven, niinkuin suuren
myllynkiven, ja heitti sen mereen, sanoen: Näin heitetään vauhdilla
pois Babylon, se suuri kaupunki eikä sitä enää koskaan löydy." (Ilm.
18: 8, 21; Jer. 51: 63, 64, 42, 24—26.) Sen, että se kumminkin
hävitettäisiin asteettain, osottaa Daniel (7: 26): "Mutta oikeus
asettuu istumaan, ja hänen valtansa otetaan pois, ja se lopetetaan ja
peräti hävitetään." Paavin herraus ja paljon kansojen surkuteltavasta
kunnioituksesta "hengellistä säätyä" (pappeja) kohtaan ylimalkaan
murtui, niinkuin jo on osotettu [III osa, siv. 35 ja 36], "lopun ajan"
alussa vuonna 1799, ja vaikka hävitys sen jälkeen on jatkunut
hitaasti ja se välistä on huomattavasti osottanut
ennalleenasettamisen merkkejä, jotka merkit eivät koskaan ole olleet
loistavampia kuin nyt, on kumminkin vakuutus paavikunnan
lopullisesta tyhjäksi tekemisestä varma, ja sen kuolinkamppailu on
raju. Ensin täytyy sen kumminkin saavuttaa enemmän muinaisesta
arvostaan, josta tulee osalliseksi myöskin suuri tytärjärjestelmien
yhtymys. Yhdessä ne korotetaan, jotta ne myöskin yhdessä
väkivaltaisesti kukistettaisiin.
Siitä, että Babylonin rangaistus tulee suureksi, olemme
vakuutettuja. Profetallisesti on kirjotettu, että "se suuri Babylon tuli
muistoon Jumalan edessä, että hän antaisi sille vihansa kiivastuksen
viinimaljan". "Ja (hän) on kostanut hänelle palvelijainsa veren." "Sillä
hänen syntinsä ulottuvat aina taivaaseen asti, ja Jumala on
muistanut hänen rikoksensa. Kostakaa hänelle sen mukaan kuin hän
on tehnyt ja antakaa hänelle kaksinkertaisesti hänen tekojensa
mukaan; siihen maljaan, johon hän on kaatanut, kaatakaa te hänelle
kaksinkertaisesti. Niinpaljon kuin hän on itselleen kunniaa ja

hekumaa hankkinut, niinpaljon antakaa hänelle vaivaa ja surua,
koska hän sanoo sydämessään: Minä istun kuningattarena enkä ole
leski, ja surua en ole näkevä." (Ilm. 16: 19; 19: 2; 18: 5—7.) Vaikka
tämä luonnollisesti ensi sijassa koskee paavikirkkoa, koskee se
myöskin kaikkia muita, jotka jossain määrin ovat yhteydessä sen
kanssa ja myötätuntoisia sille. Kaikki sellaiset saavat osansa sen
vitsauksista, (Ilm. 18: 4.) Vaikka maan kuninkaat ovat vihanneet
porttoa ja tehneet hänet paljaaksi ja alastomaksi (Ilm. 17: 16),
sanoo hän kumminkin vielä: "Minä istun kuningattarena enkä ole
leski", ja hän kerskuu äänekkäästi oikeudestaan hallita kansoja ja
väittää, että hän pian saa takaisin muinaisen valtansa.
Esimerkkinä hänen kerskumisestaan ja uhkauksestaan voi olla
seuraava lausunto eräässä katolilaisessa lehdessä:
"Paavikunta on voittava aineellisen (eli maailmallisen) herrautensa,
koska se on hyödyllistä ja sopivaa kirkolle. Se antaa kirkon
toimeenpanevalle päälle täydellisemmän vapauden ja suuremman
vaikutuksen. Paavi ei saata kauvan olla minkään kuninkaan
alamaisena. Ei ole sopusoinnussa Jumalan viran kanssa, että on niin.
Se estää häntä ja vähentää hänen vaikutustaan hyvään päin.
Europpa on tunnustanut tämän vaikutuksen ja tulee pakotetuksi
taipumaan sen alle suurempina ahdingon aikoina kuin tämä.
Yhteiskunnan järkkymiset ja anarkian punainen käsi kruunaavat vielä
kerran Leon tai hänen jälkeläisensä todellisella vallalla, jota kolmas
kehä vertauskuvaa, ja jonka kerran koko maailma tunnusti."
Niin, aina sitä mukaan kuin hädän päivä lähenee, koettaa papisto
yhä enemmän ja enemmän käyttää valtaansa ja vaikutustaan
turvatakseen oman hyvänsä valtiollisessa suhteessa, hankkimalla
itselleen valvonnan yhteiskunnan levottomien ainesten yli; mutta

siinä hädässä, joka lähestyy tulevaisuudessa, hylkää laiton
yhteiskunta-aines halveksien kaiken vanhoillisen vaikutuksen ja repii
rikki kaikki ohjakset; anarkian punainen käsi suorittaa hirvittävän
työnsä ja yhteiskunnallinen, valtiollinen ja uskonnollinen Babylon,
n.k. "kristikunta", kukistuu.
"Sentähden", sanoo henkeytetty kirjottaja, — s.o. koska hän
tahtoo taistella väkivallalla elämän ja vallan puolesta — "hänen
vitsauksensa tulevat yhtenä päivänä (yhtäkkiä): Kuolema ja suru ja
nälkä, ja hän joutuu tulessa (vertauskuvallisessa tulessa —
hävittävissä onnettomuuksissa) poltettavaksi, sillä väkevä on Herra
Jumala, joka on hänet tuominnut." — Ilm. 18: 8.
"Näin sanoo Herra: Katso, minä herätän Baabelia vastaan ja minun
vastustajieni keskellä asuvia vastaan (s.o. kaikkia niitä vastaan, jotka
ovat sopusoinnussa Baabelin kanssa) hävittäjän hengen. Ja lähetän
Baabelia vastaan muukalaisia, jotka sitä hajottelevat ja tyhjentävät
sen maan; sillä yltympäri ne seisovat sitä vastaan onnettomuuden
päivänä… Hävittäkää… koko hänen sotajoukkonsa." — Jer. 51: 1—3.
"Minä maksan Baabelille (erittäin paavikunnalle) ja kaikille Kaldean
(eli Babylonin — kaikkien n.k. kristityn maailman kansojen)
asukkaille kaiken heidän pahuutensa, jonka he tekivät Siionille teidän
nähtenne, sanoo Herra." (Jer. 51: 24.) Kun muistamme kaiken sen
pahuuden, jota Babylon on osottanut pitkällisen Korkeimman pyhien
(totisen Siionin) sortamisen ja hävittämisen kautta, ja kuinka on
kirjotettu, että Jumala toimittaa oikeuden valituilleen pian; että hän
kostaa vihollisilleen heidän tekojensa jälkeen, että hän kostaa
Babylonille (Luukk. 18 7, 8; Jes. 59: 18; Jer. 51: 6), niin alamme
ymmärtää, että kauhistuttava onnettomuus odottaa sitä. Myöskin
protestanttinen maailma saa sekaantumisliittonsa perustuksella

paavikirkon kanssa osansa häpeästä ja tämän kauheiden tekojen
palkasta, se kun on polttanut, teurastanut, ajanut maanpakoon
vanginnut ja kaikilla mahdollisilla ajateltavissaolevilla tavoilla
rääkännyt pyhiä; kaikesta tästä, jonka se valtansa päivinä valtion
kädellä, jonka valtaa se vaati, ja jonka se sai, suoritti perkeleellisellä
julmuudella, odottaa sitä oikeudenmukainen kosto täydessä
mitassaan; sillä se saa "kaksinkertaisesti kaikkien syntiensä tähden".
Ja niiden kansojen ("kristikunnan"), jotka ovat ottaneet osaa sen
rikkomuksiin, täytyy myöskin juoda katkera malja viimeiseen
tippaansa.
"Ja minä kostan Beelille Baabelissa (Baabelin jumalalle — paaville)
ja otan hänen kurkustansa ulos sen, jonka hän on niellyt (hän
peruuttaa äärimmäisessä hädässään 'suuret röykkeät sanansa' ja
herjaavat arvonimensä, joita hän on pitkät aikaa käyttänyt itsestään,
niinkuin esim. että hän on erehtymätön, 'Kristuksen sijainen', 'Jumala
maan päällä' j.n.e.); ja kansat eivät enää tule virtailemalla hänen
tykönsä. Baabelin muurikin (maailmalliset vallat, jotka ennen
puolustivat sitä ja vielä jossain määrin tekevät niin) on kaatunut."
"Näin sanoo Herra Sebaot: Baabelin muurit, ne leveät, maahan
hajotetaan, ja hänen porttinsa ne korkiat, sytytetään tuleen
(hävitetään). Ja niin tekivät kansat työtä hukkaan ja kansakunnat
väsyttivät itsensä (pitämällä pystyssä ja pelastamalla Baabelin
muureja) tulen hyväksi." (Jer 51: 44, 58.) Tämä osottaa kansojen
sokeuden, ja kuinka Babylon on saanut lujasti heistä kiinni — niin
että he vastoin omaa parastaan työskentelivät sen
voimassapitämiseksi. Mutta huolimatta sen epätoivoisesta
olemassaolon taistelusta ja taistelusta arvonsa ja vaikutuksensa
säilyttämiseksi, hukkuu Babylon kumminkin suuren myllynkiven
tavoin, joka heitetään mereen, eikä se nouse enää koskaan sieltä;
"sillä väkevä on Herra Jumala, joka on hänet tuominnut". Vasta

silloin ymmärtävät kansat ihmeellisen vapahduksensa ja että
Jumalan käsi kukisti Babylonin. — Ilm. 19: 1, 2.
Sellainen on tuomio Babylonista, kristikunnasta, jonka Jesaja ja
muut profetat näkivät edeltäpäin ja ennustivat. Ja koska Herralla sen
aitojen sisällä on monta rakasta lastaan, on hän profettansa kautta
(Jes. 13: 2, 3) antanut pyhilleen seuraavan käskyn: "Nostakaa lippu
(evankeliumin totuuden ihana lippu, joka on vapahdettu vanhoista
eksytyksistä, jotka kauvan ovat peittäneet sen) paljaalle kalliolle
(niiden keskuuteen, jotka muodostavat Jumalan totisen valtakunnan
sen kehittymättömässä tilassa), huutakaa heille korkealla äänellä
(julistakaa vakavuudella laajalti ympäri tätä totuutta Herran lauman
hämmentyneille lampaille, jotka vielä ovat jälellä Babylonissa);
viittokaa kädellä (antakaa niiden myöskin nähdä totuuden voima,
osottaen sitä niinhyvin elämällä kuin julistamisellakin), että he
(halukkaat ja tottelevaiset, totiset lampaat) ruhtinasten porteista
tulisivat sisälle (jotta he käsittäisivät ne siunaukset, jotka kuuluvat
niille, jotka ovat tosi vihkiytyneitä ja taivaan valtakunnan perillisiä)."
Näin kuuluu varottava ääni niille, joilla on "korvat kuulla". Me
elämme suuren sekä vehnää että lustetta sisältävän nimikristillisen
kirkon viimeisessä ajanjaksossa — laodikealaisessa kaudessa. (Ilm.
3: 14—22.) Herra nuhtelee kirkkoa sen haaleudesta, ylpeydestä,
henkisestä köyhyydestä, sokeudesta ja alastomuudesta sekä neuvoo
sitä nopeasti jättämään pahat työnsä, ennenkun on myöhäistä.
Mutta hän tiesi, että ainoastaan harvat kuuntelisivat varotusta ja
kutsua; sentähden ei olekaan lupausta annettu kaikille niille, joille
kutsu on annettu, vaan ainoastaan niille harvoille, joilla vielä on
korvat kuulla totuutta, ja jotka voittavat Babylonin yleisen
ajatustavan ja hengen: "Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani
valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni

kanssa hänen valtaistuimelleen. Jolla on korva (mieli kuunnella ja
ottaa varteen Herran sana), se kuulkoon mitä henki sanoo
seurakunnille." Mutta niiden yli, joilla ei ole korvaa eli mieltä
kuullakseen, vuodattaa Herra suuttumuksensa.
On ilmeistä sillekin, joka ainoastaan sattumalta tarkastaa asiaa,
että koko nimikristittyä kirkkoa, harvoja yksilöitä lukuunottamatta,
hallitsee ylpeyden, oman vanhurskauden ja itsetyytyväisyyden
taipumus. Se sanoo vielä sydämessään: "Minä istun kuningattarena
enkä ole leski, ja surua en ole näkevä". Vielä kerskaa se itsestään ja
elää herkullisesti. Se sanoo: "Olen rikas, olen rikastunut enkä mitään
tarvitse", ja niin ei se tiedä itsekään, että on "viheliäisin ja kurjin ja
köyhä ja sokea ja alaston". Ja se ei seuraa Herran neuvoa eikä osta
(itsensäuhraamisen kustannuksella) kultaa, tulessa puhdistettua
(totisia, taivaallisia aarteita, jumalallista luontoa) ja valkeita vaatteita
(Kristuksen laskettua vanhurskauden pukua, jonka niin monet nyt
hylkäävät esiintyäkseen omassa vanhurskaudessaan Jumalan
edessä) ja silmävoidetta voidellaksensa silmänsä (täydellistä
vihkiytymistä ja antautumista Jumalan tahdolle, sellaisena kuin se on
esitetty Raamatussa), jotta näkisi ja parantuisi. — Ilm. 3: 18.
Maailman henki on niin täydellisesti ottanut haltuunsa hallitsevat
ja vallassaolevat kristikunnan papistosta, että järjestelmien uudistus
on mahdoton, ja yksityiset henkilöt voivat välttää sen kohtalon
vetäytymällä ajoissa pois siitä. Tuomion hetki on tullut, ja nytkin
piirtää Jumalan kaitselmuksen käsi sen muureille salaperäiset sanat:
"Mene, mene, tekel, ufarsin" — Jumala on lukenut valtakuntasi
(päivät) ja on sen lopettanut. Sinä olet vaakalla punnittu ja liian
keviäksi havaittu. Ja nyt puhuu profetta (Jes. 47) ja sanoo sille
ivatessaan hänen puhtauden vaatimustaan:

"Astu alas, istu tomuun, sinä neitsyt, tytär Baabel, istu maahan
ilman istuinta, kaldealaisten tytär, sillä ei sinua enää kutsuta
hennoksi ja hempeäksi… Sinun häpeäsi paljastuu ja riettautesi tulee
näkyviin, minä kostan, enkä pyydä apua ihmiseltä.
"… Istu äänettömänä ja mene pimeään loukkoon, sinä
kaldealaisten tytär; sillä ei sinua enää kutsuta 'valtakuntien
kuningattareksi'… Sinä sanoit: 'Ijankaikkisesti olen minä kuningatar',
niin ettet enää tätä sydämelles laskenut, etkä sen loppua ajatellut.
"Ja nyt kuule tätä, sinä hempeä, joka istut surutonna ja sanot
sydämessäs: 'Minä se olen, eikä kukaan muu, minä en ole leskenä
istuva, enkä lapsettomuutta tunteva!' Nämä molemmat kohtaavat
sinua äkkiä yhtenä päivänä: Lapsettomuus ja leskeys (vertaa Ilm.
18: 8); ne kohtaavat sinua täysin määrin, vaikka sinun velhoomises
on suuri ja sinun lumoojias on sangen paljon. Sinä uskalsit
pahuuteesi ja sanoit: 'ei ole sitä, joka minun näkee'. Sinun
(maailmallinen) viisautesi ja tietosi veivät sinut väärälle, ja sinä
sanoit sydämessäs: 'Minä se olen eikä kukaan muu'. Mutta
onnettomuus kohtaa sinua, niin ettet tiedä sitä loihtimalla poistaa; ja
perikato lankeaa sinun päällesi, niin ettet voi sitä sovittaa, ja hävitys
tulee sinun päällesi niin äkkiä, ettet tiedäkään." — Vertaa 9 värss. ja
Ilm. 18: 7.
Näin kuuluvat juhlalliset ja vakavat selitykset, jotka ovat suunnatut
Babylonia vastaan. Hyvä niille jotka ottavat vaarin varottavasta
äänestä ja Herran neuvosta kansalleen, joka vielä on sen aitauksien
sisäpuolella, sillä: "Näin sanoo Herra:… Paetkaa Baabelista ja
pelastakaa jokainen sielunsa, ettette hukkuisi hänen syntinsä
tähden. Sillä tämä on Herran koston aika, hän on sille maksava, mitä
se on ansainnut,… Äkisti kaatui Baabel ja musertui… Me paransimme

Baabelia, mutta ei hän terveeksi tullut. Jättäkää hän… sillä hänen
syynsä koskee taivaaseen ja ulottuu pilviin asti… Menkää pois hänen
keskeltänsä, te minun oma kansani, ja pelastakaa jokainen sielunsa
Herran vihan kiivaudesta." — Jer. 51: 1, 6, 8, 9, 45. Vertaa Ilm. 17: 3
—6; 18: 1—5.
Niille, jotka tahtovat kuulla tätä käskyä ja lähteä ulos Babylonista,
on ainoastaan yksi pakopaikka, ja se ei ole löydettävissä uudessa
lahkossa eli orjuudessa vaan "korkeimman kätkössä"; se on
täydellisen vihkiytymisen paikka eli tila, jota vertauskuvasi
tabernakkelin ja temppelin kaikkein pyhin. (Ps. 91.) "Joka
korkeimman kätkössä istuu, Kaikkivaltiaan varjossa pysyy — hän
sanoo (tuon pahankin päivän kaikkien onnettomuuksien keskellä)
Herralle: Minun turvani ja linnani, Jumalani, johonka minä turvaan."
Babylonista ulostuleminen ei voi merkitä, että kirjaimellisessa
merkityksessä on matkustettava pois kristikunnan kansoista; sillä
Herran kiivauden tuli (suuri hätä) kuluttaa ei ainoastaan kristikunnan
vaan koko maan, vaikka hänen vihansa palaa enimmän kristikunnan
valaistuja kansoja kohtaan, jotka tiesivät Herran tahdon, tai joilla
ainakin oli runsaat tilaisuudet oppia tuntemaan se. Ajatus tässä
käskyssä on se, että on erottauduttava kaikista kristikunnan sitovista
ikeistä, niin ettei enää kauvemmin ole osallinen sen maailmallisista ja
uskonnollisista järjestelmistä, ja näin sekä periaatteen ja viisaiden ja
jumalallisten syiden tähden.
Niinpian kuin elonkorjuutotuuden kasvava valo on saanut valaista
ymmärryksemme ja paljastaa meille eksytyksen inhottavuuden,
täytyy meidän, menetelläksemme oikein, olla uskollisia valoa kohtaan
ja hyljätä eksytys ottamalla siltä pois koko vaikutuksemme, niin
ettemme enää kauvemmin tue ja kannata sitä. Tämä merkitsee, että

meidän täytyy vetäytyä pois eri uskonnollisista järjestelmistä, joiden
opit esittävät väärin Jumalan sanaa ja tekevät sen tyhjäksi. Se tekee
meidät myöskin muukalaisiksi kaikkia nyt löytyviä maailman valtoja
kohtaan; ei kumminkaan niitä vastustaviksi, vaan rauhallisiksi ja
lainkuuliaisiksi muukalaisiksi, jotka antavat keisarille, mikä keisarin
on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on — muukalaisiksi, joiden
kansallisuus on taivaassa eikä maan päällä, ja jotka vaikutuksensa
kautta aina suosivat oikeutta ja vanhurskautta, laupeutta ja rauhaa.
Muutamissa tapauksissa pitäisi periaatteellisten syiden, toisissa
tapauksissa viisauteen perustuvien syiden erottaa meidät eri
yhteiskuntajärjestelmistä ja seuroista. Periaatteeseen nähden pitäisi
sen tehdä vapaaksi kenen hyvänsä, joka on kietoutunut johonkin eri
salaisten seurain valoihin ja sitoumuksiin; sillä te, jotka muinoin olitte
pimeys, olette nyt Herran valo ja teidän tulee sentähden vaeltaa
valon lapsina. "Älköönkä teillä olko mitään osallisuutta pimeyden
hedelmättömiin tekoihin, vaan pikemminkin nuhdelkaa niistä." — Ef.
5: 6—17.
Mutta aina sitä mukaa kuin lähestymme suurta ratkaisukohtaa
tänä "pahana päivänä", käy epäilemättä selväksi niille, jotka
tarkastavat asemaa lujan profetallisen sanan kannalta, että myöskin
niissä tapauksissa, jolloin ei voi toimia periaatteiden mukaan, voi olla
viisasta vetäytyä pois eri yhteiskunta- ja rahajärjestelmien
yhteydestä, joiden välttämättömästi täytyy sortua siinä hävityksessä,
joka johtuu maailmanlaajuisista vallankumouksista ja anarkiasta.
Sinä aikana (ja muista, että se todennäköisesti tulee hyvin pian)
romahtavat kaikki rahalaitokset, niinkuin pankit, säästökassat,
kaikenlaiset vakuutuslaitokset j.n.e. ja kaikki niihin talletetut
"aarteet" osottautuvat arvottomiksi. Nämä "kallioitten luolat" ja
"vuorien kolot" ( Jes. 2: 18—21) eivät voi antaa toivottua suojaa
vihaa vastaan tuona pahana päivänä, jolloin tyytymättömyyden

suuret aallot kuohuvat ja pauhaavat vuoria (valtakuntia eli hallituksia
— Ilm. 6: 15—17; Ps. 46: 3, 4) vastaan; ja tulee aika, jolloin "he
(ihmiset) heittävät hopeansa kaduille ja (heidän) kultansa on loaksi
joutuva. Ja heidän hopeansa ja kultansa ei voi pelastaa heitä Herran
kiivauden päivänä; ei he (huolimatta kaikesta rikkaudestaan) sillä
saa sieluansa ravituksi eikä vatsaansa täytetyksi, sillä se oli
viettelyksenä heidän synteihinsä". (Hes. 7: 19. Vertaa myöskin
värssyjä 12—18, 21, 25—27.) Tällä tavalla tekee Herra ihmisen
hengen hienoa kultaa kalliimmaksi, niin, Ofirin kultaa kalliimmaksi. —
Jes. 13: 12.
Mutta niiden, jotka ovat tehneet Korkeimman pakopaikakseen, ei
tarvitse pelätä, vaikka sellaiset ajat lähestyvät. Hän peittää heitä
sulillansa, ja hänen siipeinsä alla saavat he nauttia turvaa; niin, hän
osottaa heille pelastuksensa. Kun mitä rajuin sekamelska lähestyy,
voivat he lohduttaa sydäntään sillä vakuutuksella, että "Jumala on
meillä turvana ja väkenä, apuna hädissä, sangen koeteltuna", ja
sanoa: "Sentähden emme pelkää, vaikka maa mullistuisi (vaikka
nykyinen yhteiskuntajärjestys kokonaan häviäisi) ja vuoret
(valtakunnat, hallitukset) meren pohjaan kaatuisivat (sortuisivat
anarkiassa): Pauhatkoot, kuohukoot sen vedet, täriskööt vuoret sen
pauhusta". Jumala on uskollisten pyhien keskellä, jotka ovat ottaneet
hänet turvakseen, ja he eivät horju. Aikaisin Tuhatvuotispäivän
aamunkoitossa auttaa Jumala Siionia; hän "katsotaan arvolliseksi
pelastumaan tästä kaikesta, joka on tuleva maailman yli." — Ps. 46;
Luukk. 21: 36.

KOLMAS LUKU.
Koston päivän välttämättömyys ja oikeus.
Tämän suvun yli, esikuva ja vastakuva. — Suuri hädän aika
oikeudenmukainen seuraus edellätapahtuneista syistä. —
"Kristikunnan" vastuu ja suhde siihen. — Porvarivallat, uskonnolliset
johtajat, sivistyneiden maiden kansanjoukkojen eri luokat. —
Pakanakansojen yhteys kristikunnan ja hädän kanssa. — Jumalan
tuomio. — "Minun on kosto, minä olen kostava, sanoo herra."
"Totisesti sanon teille: Tämä kaikki on tuleva tämän
sukupolven päälle." — Matt. 23: 34—36; Luukk. 11: 50, 51.
Niistä, jotka eivät ole tottuneet arvostelemaan periaatteita tarkan
siveysfilosofian kannalta, näyttänee omituiselta, että ihmiskunnan
yksi miespolvi saisi kärsiä rangaistuksen useimpien edellisten
sukupolvien kasaantuneista rikoksista. Mutta kun Jumala, joka ei voi
erehtyä, on määrännyt sellaisen tuomion, tulisi meidän odottaa, että
vakava miettiminen ilmaisisi hänen lausuntonsa oikeuden.
Yllälainatuilla sanoilla selitti Herra, että tapahtuisi niin sen lihallisen
Israelin sukupolven kanssa, jolle hän puhui esikuvallisen
Juutalaiskauden lopussa. Heiltä vaadittaisiin kaikki se vanhurskas

veri, joka on vuodatettu maan päällä vanhurskaan Aabelin verestä
Sakarian vereen saakka, joka tapettiin temppelin ja alttarin välillä. —
Matt. 23: 35.
Tämä oli kauhea ennustus, mutta se lausuttiin kuuroille korville ja
uskottomille sydämille. Kumminkin täyttyi se kirjaimellisesti noin 37
vuotta myöhemmin, kun keskinäinen taistelu ja vihollisarmeijat
panivat täytäntöön hirvittävän koston. Me luemme, että juutalaiset
olivat tähän aikaan kateudesta jakaantuneina moneen puolueeseen,
jotka kävivät sotaa keskenänsä ja että keskinäinen epäluulo saavutti
korkeimman huippunsa. Ystävät tulivat vieraiksi toisilleen,
perhesiteet ratkesivat, ja jokainen epäili veljeään. Ryöstö, petos ja
murha olivat vallalla, eikä yhdenkään ihmisen elämä ollut varma. Ei
edes temppelikään ollut varma paikka. Ylimäinen pappi tapettiin
toimittaessaan julkista virkaansa. Kesarean verilöylyn johdosta joutui
kansa epätoivoon, ja kun he luulivat olevansa kaikkialla määrättyjä
teurastettaviksi, yhdistyi koko kansa kapinaan. Juuda kapinoi siten
avonaisesti Roomaa vastaan ja uhmaili koko sivistynyttä maailmaa.
Vespasianus ja Tiitus lähetettiin rankaisemaan heitä, ja kauhea oli
heidän menettelynsä. Kaupunki toisensa perästä lakastiin pois,
kunnes Tiitus lopulta piiritti Jerusalemin. Keväällä vuonna 70 ympäröi
hän kaupungin, kun sen olivat ahdinkoon saakka täyttäneet joukot,
jotka olivat tulleet pääsiäisjuhlalle Jerusalemiin. Ennen pitkää
joutuivat piiritetyt asukkaat nälän, vihollisen miekan ja keskinäisen
sodan uhriksi. Kun jonkun onnistui päästä ulos kaupungista,
vangitsivat roomalaiset hänet ja ristiinnaulitsivat, ja niin kauhea oli
nälänhätä, että vanhemmat tappoivat omia lapsiaan ja söivät niitä.
Josefus mainitsee hukkuneiden luvun yli miljonaksi, ja kaupunki ja
temppeli hajotettiin maan tasalle.

Niin täyttyi ennustus kapinallisesta lihallisesta Israelista heidän
aikakautensa lopussa, jonka aikana he olivat nauttineet erityistä etua
Jumalan valittuna kansana. Ja ennustuksen syvemmän merkityksen
mukaan kohtaa Evankeliumikauden lopussa tämän hädän vastakuva
nimellistä henkistä Israelia, joka laajemmassa merkityksessä on
kristikunta. Tulee "ahdistuksen aika, jommoista ei ole ollut siitä
saakka, kun ihmiset rupesivat olemaan", ja sentähden koituu se
myöskin eräässä merkityksessä kauheammaksi kuin se hätä, joka
kohtasi Juudaa ja Jerusalemia. Voimme tuskin kuvitella itsellemme
kauheampaa hätää kuin se oli, jos ei juuri siinä merkityksessä, että
se tulee yleisemmäksi ja laajemmalle ulottuvaisemmaksi, sekä
hävittävämmäksi, niinkuin nykyiset sota-aseet selvästi antavat
meidän ymmärtää. Sen sijaan, että se olisi rajotettu yhteen kansaan
tai maakuntaan, kohtaa se koko maailmaa, erittäinkin sivistynyttä
maailmaa, nimikristikuntaa, Babylonia.
Voimme sentähden pitää sen vihan vitsauksia, joka kohtasi
lihallista Israelia, esikuvana vielä suuremmasta suuttumuksesta eli
vihasta, joka tämän aikakauden lopussa vuodatetaan kristikunnan
yli. Se, joka kiireessä on taipuvainen pitämään tätä Kaikkivaltiaan
menettelytapaa tätä sukupolvea kohtaan vääränä, ei ole käsittänyt
koston täydellistä lakia, joka varmasti, joskin usein hiljaa johtaa
välttämättömään lopputulokseensa. Sen oikeus ja välttämättömyys,
niin, sen viisauskin on ilmeinen kaikille ajatteleville ja nöyrille, jotka
sensijaan, että syyttäisivät Jumalaa vääryydestä, sovittavat hänen
sanansa opetuksen sydämiinsä.
Suuri hätä oikeudenmukainen seuraus edelläkäyneistä syistä.

Elämme nykyisin ajassa, jolla on käytettävänään aikakausien
kokemuksen korkein kehitys, ja tämän pitäisi suuressa määrin koitua
maailman eduksi, ja koituukin muutamissa suhteissa, erittäinkin sen
maailman osan eduksi, joka välittömästi tai välillisesti on ollut
Jumalan totuuden valon suosima, nim. kristikunta, Babylon. Sen
vastuu tämän edun hoitamisesta on sentähden hyvin suuri. Jumala
tekee ihmiset vastuunalaisiksi ei ainoastaan siitä, mitä he tietävät,
vaan myöskin siitä, mitä he saattaisivat tietää, jos he tahtoisivat
avata sydämensä sille opetukselle ja niille opeille, joita heidän
omansa ja toisten kokemus on tarkotettu antamaan. Ja jolleivät
ihmiset ota varteen näitä opetuksia tai jos he halveksien työntävät
ne luotaan, niin täytyy heidän kärsiä seuraukset siitä. Kristikunnalla
on edessään koko menneiden aikojen historia avoimena kirjana ja
samaten Jumalan henkeyttämä ilmestys. Ja mitä opetuksia ne
sisältävätkään! — kokemuksen, viisauden, tiedon, palkinnon ja
varottavan esimerkin opetuksia. Ottamalla huomioon edellisten
sukupolvien kokemukset eri suuntiin on maailma edistynyt
melkoisesti aineellisessa suhteessa. Monet nykyajan sivistyksen
mukavuuksista perustuvat suureksi osaksi kuolleen suvun
huomioihin. Kirjapainotaito on tuonut opetukset siitä jokaisen
ihmisen saataville. Jo tässä ainoassa kohdassa on nykyisellä
sukupolvella kaikin tavoin paljon etusijaa: se omistaa, paitsi omaa
tietoansa, koko menneiden aikojen kootun kokemuksen ja tiedon.
Mutta suuret siveelliset opetukset, joita ihmisten myöskin olisi
pitänyt oppia, on ylimalkaan jätetty huomioonottamatta, vieläpä
silloinkin, kun yleinen huomio on ollut pakotettu kääntymään niihin.
Historia on täynnä sellaisia opetuksia ajatteleville mielille, jotka
etsivät vanhurskautta, ja meidän aikamme ihmisille on sellaisia
opetuksia enemmän kuin millään edellisellä sukupolvella. Ajasta
toiseen ovat ajattelevat ihmiset kiinnittäneet huomionsa siihen.

Niinpä on professori Fisher esipuheessaan kuvaukseensa
valtakuntien synnystä, kehityksestä ja lankeemuksesta, sattuvasti
sanonut: "että inhimillisten tapahtumain seuraukseen nähden on
vallassa hallitseva laki, jonka huomioonotetut asianhaarat
vahvistavat. Asiat eivät tapahdu riippumatta edellisistä
asianhaaroista, vaan muodostavat luonnollisen tuloksen menneistä
ajoista. Aikaisemmat tapahtumat ovat ennen todistaneet tämän."
Tämä on hyvin totta. Lakia syystä ja seurauksesta ei ole missään
esitetty selvemmin kuin historian lehdillä. Tämän lain mukaan, joka
on Jumalan laki, täytyy kylvetyn viljan välttämättömästi itää ja
kantaa hedelmää, ja leikkuu on sentähden kerran välttämätön. II
osassa olemme jo osottaneet, että Evankeliumikauden elonkorjuu on
jo tullut, että se alkoi vuonna 1874, jolloin elonkorjuun Herran
läsnäolon aika oli tullut, ja että nyt, kun suuri elonkorjuu on jatkunut
aina siitä saakka, lähestymme nopeasti elonkorjuun loppua, jolloin
akanat poltetaan ja "maan viinipuun" kypsät tertut (väärän
viinipuun, Babylonin kypsät hedelmät) täytyy koota ja sotkea. — Ilm.
14: 18—20.
Kristikunnan vastuu ja sen suhde siihen.
Babylonilla, kristikunnalla on ollut pitkä valta- ja koetusaika ja
monta tilaisuutta sekä oppia vanhurskautta että käytännössä
toteuttaa sitä, ja on se saanut monta varotusta tulevasta tuomiosta.
Koko Evankelikauden aikana on Jumalan pyhiä, uskollisia,
uhrautuvaisia, Kristuksen kaltaisia miehiä ja vaimoja, "maan suolaa",
löytynyt sen keskuudessa. Se on kuullut pelastuksen sanoman
heidän huuliltaan, nähnyt totuuden ja vanhurskauden periaatteet

toteutettuina heidän elämässään ja kuullut heidän puhuvan
vanhurskaudesta ja tulevasta tuomiosta. Mutta se on halveksinut
näitä Jumalan eläviä kirjeitä. Eikä siinä kylliksi, vaan sen n.k. kristityt
kansat ovat voitonhimossaan häväisseet kristityn nimen pakanain
keskuudessa, sen kautta että ovat seuranneet lähetyssaarnaajain
jäljissä inhottavine paloviinakauppoineen ja muine "sivistyksen
paheineen". Ja sen vallan kautta on totinen, vielä kehittymätön
taivaan valtakuuta, johon kuuluu ainoastaan ne pyhät, joiden nimet
ovat kirjotetut taivaassa, kärsineet väkivaltaa. Niitä on se vihannut ja
vainonnut aina kuolemaan saakka, niin että he tuhansittain
vuosisatojen aikana ovat vahvistaneet todistuksensa verensä
sinetillä, ja näin on tehty sen käskystä. Mestarinsa tavoin tulivat he
vihatuiksi syyttä, vanhurskauden tähden hyljättiin heidät maan
hylkyinä, ja heidän valonsa sammutettiin taas ja taas, jotta pimeys,
jota pidettiin parempana, saisi tilaisuuden hallita ja harjottaa
vääryyttä. Oi, kuinka synkkä onkaan nimikristikunnan historia! Äiti on
"juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajain verestä", ja sen
tyttäret ovat vielä sokeita ja valmiita vainoamaan ja mestaamaan
(Ilm. 20: 4), vaikkakin hienommalla tavalla, kaikki, jotka ovat
uskollisia Jumalalle ja hänen totuudelleen, ja jotka uskaltavat,
vaikkapa ystävällisestikin selvästi esittää Herran sanaa, joka nuhtelee
niitä.
Kristikunnan porvarivaltoja on usein varotettu, kun vallat ja
valtakunnat taas ja taas ovat luhistuneet oman painonsa
turmeluksen alla. Ja vielä tänä päivänä voisivat nämä vallat, jos he
tahtoisivat kuunnella, kuulla Jumalan henkeyttämän profetan
varotuksen, joka sanoo:
"Nyt, te kuninkaat, siis ymmärtäkää, ja te maan tuomarit, antakaa
itseänne kurittaa. Palvelkaa Herraa pelvolla ja iloitkaa vavistuksella.

Antakaa suuta Pojalle, ettei hän vihastuisi, ettekä hukkuisi tiellä; sillä
hänen vihansa syttyy pian… Miksi pakanat pauhaavat ja kansat
turhia aikovat? Maan kuninkaat nousevat (vastarintaan) ja
päämiehet keskenänsä neuvoa pitävät, Herraa ja hänen voideltuansa
vastaan (sanoen): Katkaiskaamme heidän siteensä ja heittäkäämme
päältämme heidän köytensä." Mutta heidän vastarintansa ei ole
mistään arvosta, sillä: "Joka taivaassa asuu, nauraa heitä; Herra
pilkkaa heitä. Sitten (kun he itsepäisesti kieltäytyvät ottamasta
huomioon hänen varotustaan) hän puhuu heille vihassansa, ja
kiivaudessansa peljättää heitä." — Ps, 2: 10—12, 1—5.
Taas, niinkuin hänen pyhän lakinsa yksinkertainen ja nyt laajalti
tunnettu periaate esittää: "Jumala seisoo Jumalan seurakunnassa
(mahtavain keskuudessa), hän pitää tuomiota jumalien (hallitsijain)
keskellä (sanoen): Kuinka kauvan te väärin tuomitsette, ja pidätte
jumalattomien puolta? Hankkikaa oikeus halvalle ja orvolle ja
julistakaa sorretut ja vaivaiset hurskaiksi (osottakaa niille oikeutta).
Pelastakaa halpaa ja köyhää, ja päästäkää häntä jumalattomien
käsistä." (Ps. 82: 1—4.) Siitä, että tämä neuvo on tärkeä ja hyvin
sattuva sekä asianhaarain vaikutuksesta tunkeutuu vallassapitäjäin
huomioon, siitä on sanomalehdistö alituisena todistuksena. Ja
ajattelevat ihmiset, jotka näkevät vaaran siitä, että tämä neuvo
yleisesti jätetään huomioonottamatta, kohottavat lukuisia
varotushuutoja. Myöskin maailman ihmiset, jotka tarkastavat
tulevaisuutta ainoastaan hyödyn kannalta, käsittävät profetan
neuvon seuraamisen välttämättömyyden. Saksan keisari-vainaja
Wilhelm I huomasi sen, mikä käy selville seuraavasta "Observatore
Romanoksen" Berlinin kirjeenvaihtajan lausunnosta (vuodelta 1880):
"Kun keisari Wilhelm sai tiedon viimeisestä kauheasta
murhayrityksestä Venäjän tsaaria vastaan, tuli hän hyvin vakavaksi,

ja muutaman minutin hiljaisuuden vallittua sanoi hän surullisella
äänellä, mutta jonkunlaisella pontevuudella: Jos emme muuta
hallitustapaamme, jos emme ajattele vakavasti antaa nuorisolle
tervettä kasvatusta, jos emme anna uskonnolle ensimäistä sijaa, ja
jos me koetamme hallita ainoastaan satunnaisilla varoilla päivästä
päivään, niin meidän valta-istuimemme tuhotaan ja yhteiskunta
joutuu mitä kauheimpain tapahtumain uhriksi. Meillä ei ole enää
aikaa kadotettavana, ja on suuri onnettomuus, jolleivät kaikki
hallitukset voi yhdistyä tuohon yleishyödylliseen työhön, taisteluun
pahaa vastaan."
Kirjassa nimeltä Uudistus eli vallankumous, joka on julkaistu
Saksassa, syyttää sen tekijä, herra von Massow, joka on vanhoillinen
mies ja Työntekijäin siirtolain keskusvaliokunnan puheenjohtaja,
maanmiehiään "strutsipolitiikasta", sanoen heidän sulkevan silmänsä
vaaralta ja siten jäljittelevän linnun tapaa kätkeä päänsä santaan
uskoen siten pelastuvansa. Hän kirjottaa:
"Me voimme syrjäyttää tosiseikat, mutta me emme voi muuttaa
niitä. Ei ole epäilystäkään siitä, että seisomme vallankumouksen
partaalla. Kaikkien, joilla on silmät nähdäkseen ja korvat
kuullakseen, täytyy myöntää se. Ainoastaan sellainen yhteiskunta,
joka on vaipunut itsekkäisyyteen, itsetyydytykseen ja nautintojen
hakemiseen, voi kieltää sen. Ainoastaan sellainen yhteiskunta voi
jatkaa tanssimista tulivuoren päällä, voi kieltäytyä näkemästä 'mene
tekeliä' ja jatkaa luottamustaan pistimiin."
"Suurimmalla osalla sivistyneitä luokkia ei ole aavistustakaan siitä
hirvittävästä vihasta, joka hehkuu kansan laajemmissa riveissä.
Sosialidemokratista puoluetta pidetään valtiollisena puolueena
muiden tavoin; mutta tämä puolue ei välitä ollenkaan valtiollisista

Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
ebookbell.com

The Amateur Emigrant By Robert Louis Stevenson R L Stevenson Julia Reid

About This Presentation

Slide Content

Tags

Categories

Download

Quick Actions

Statistics

Related Slideshows

The Amateur Emigrant By Robert Louis Stevenson R L Stevenson Julia Reid

About This Presentation

Slide Content

Slide 1

Slide 2

Slide 3

Slide 5

Slide 6

Slide 7

Slide 8

Slide 9

Slide 10

Slide 11

Slide 12

Slide 13

Slide 14

Slide 15

Slide 16

Slide 17

Slide 18

Slide 19

Slide 20

Slide 21

Slide 22

Slide 23

Slide 24

Slide 25

Slide 26

Slide 27

Slide 28

Slide 29

Slide 30

Slide 31

Slide 32

Slide 33

Slide 34

Slide 35

Slide 36

Slide 37

Slide 38

Slide 39

Slide 40

Slide 41

Slide 42

Slide 43

Slide 44

Slide 45

Slide 46

Slide 47

Slide 48

Slide 49

Slide 50

Slide 51

Slide 52

Slide 53

Slide 54

Slide 55

Slide 56

Slide 57

Slide 58

Slide 59

Slide 60

Slide 61

Slide 62

Slide 63

Slide 64

Slide 65

Slide 66

Slide 67

Slide 68

Slide 69

Slide 70

Slide 71

Slide 72

Slide 73

Slide 74

Slide 75

Slide 76

Slide 77

Slide 78