The China Environment Yearbook State Of Change Environmental Governance And Citizens Rights Volume 5 Yang Dongping

The China Environment Yearbook State Of Change
Environmental Governance And Citizens Rights
Volume 5 Yang Dongping download
https://ebookbell.com/product/the-china-environment-yearbook-
state-of-change-environmental-governance-and-citizens-rights-
volume-5-yang-dongping-2355126
Explore and download more ebooks at ebookbell.com

Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
The China Environment Yearbook Volume 1 2005 Crisis And Breakthrough
Of Chinas Environment 1st Edition Congjie Liang Dongping Yang
https://ebookbell.com/product/the-china-environment-yearbook-
volume-1-2005-crisis-and-breakthrough-of-chinas-environment-1st-
edition-congjie-liang-dongping-yang-51259572
The China Environment Yearbook Volume 3 Crises And Opportunities 1st
Edition Dongping Yang
https://ebookbell.com/product/the-china-environment-yearbook-
volume-3-crises-and-opportunities-1st-edition-dongping-yang-51259608
Civil Society Contributions To Policy Innovation In The Pr China
Environment Social Development And International Cooperation Andreas
Fulda Eds
https://ebookbell.com/product/civil-society-contributions-to-policy-
innovation-in-the-pr-china-environment-social-development-and-
international-cooperation-andreas-fulda-eds-5382780
China Environment And Development Review The Rural Ecoenvironment Of
China Xiao Zhang Jun Jin Mengying Jiang
https://ebookbell.com/product/china-environment-and-development-
review-the-rural-ecoenvironment-of-china-xiao-zhang-jun-jin-mengying-
jiang-51883406

China Environment And Development Review Chinas Environment And
Development In The Era Of Globalization Xiao Zhang Jun Jin Yusheng Liu
https://ebookbell.com/product/china-environment-and-development-
review-chinas-environment-and-development-in-the-era-of-globalization-
xiao-zhang-jun-jin-yusheng-liu-51883400
China And The Environment The Green Revolution Sam Geall Editor
https://ebookbell.com/product/china-and-the-environment-the-green-
revolution-sam-geall-editor-50676308
Population And The Environment In China Geping Qu Jinchang Li
https://ebookbell.com/product/population-and-the-environment-in-china-
geping-qu-jinchang-li-51976100
International Aid And Chinas Environment Taming The Yellow Dragon
Katherine Morton
https://ebookbell.com/product/international-aid-and-chinas-
environment-taming-the-yellow-dragon-katherine-morton-44453972
Chinese Research Perspectives On The Environment Special Volume
Critical Essays On Chinas Environment And Development 1st Edition
Yisheng Zheng Liang Fan
https://ebookbell.com/product/chinese-research-perspectives-on-the-
environment-special-volume-critical-essays-on-chinas-environment-and-
development-1st-edition-yisheng-zheng-liang-fan-51572154

The China Environment Yearbook, Volume 5

The Chinese Academy of
Social Sciences Yearbooks:
Environment
International Advisory Board
Judith Shapiro
Guobin Yang
Erika Scull
Volume 5
BEIJING
2011

The China Environment
Yearbook, Volume 5
State of Change: Environmental Governance
and Citizens’ Rights
Edited by
Dongping Yang
Friends of Nature
LEIDEN • BOSTON
2011

ISSN 1872-7212
ISBN 978-90-04-18302-5
Copyright 2011 by Koninklijke Brill NV, Leiden, The Netherlands,
Koninklijke Brill NV incorporates the imprints Brill, Global Oriental, Hotei Publishing,
IDC Publishers, Martinus Nijhoff Publishers and VSP.
All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, translated, stored in
a retrieval system, or transmitted in any form or by any means, electronic, mechanical,
photocopying, recording or otherwise, without prior written permission from the publisher.
Authorization to photocopy items for internal or personal use is granted by Koninklijke Brill NV
provided that the appropriate fees are paid directly to The Copyright Clearance Center,
222 Rosewood Drive, Suite 910, Danvers, MA 01923, USA.
Fees are subject to change.
This yearbook is the result of a co-publication agreement between Social Sciences
Academic Press and Koninklijke Brill NV. These articles were translated into English
from the originalÌ¤sd€j•=dÌ¤EFS (2010) ‘Huanjinglü pi shu: Zhong-
guo juanjing fazhan baogao (2010) with ﬁnancial support from China Book International,
supported by the General Administration of Press and Publication and the Information
Ofﬁce of the State Council of China.
This book is printed on acid-free paper.
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data

CONTENTS
List of Figures and Tables .......................................................... ix
Acknowledgements ..................................................................... xi
Contributors ................................................................................ xiii
Preface ......................................................................................... xvii
Yang Dongping
Introduction ................................................................................ 1
Judith Shapiro
VOLUME OVERVIEW
Highlights of 2009: The State’s Responsibility and
Citizens’ Rights ....................................................................... 7
Li Dun
PART I
PUBLIC POLICY
Green Growth Impacts of China’s Financial Stimulus
Package ................................................................................... 31
Zhang Ke
Calls for a Low-Carbon Economy: NPC Motions and CPPCC
Proposals in 2009 .................................................................... 47
Chen Hongwei
Progress in Environmental Information Transparency ............. 59
Institute of Public and Environmental Affairs and Natural Resources
Defense Council

vi contents
Regulations on Environmental Impact Assessment for Plans:
Breakthroughs and Limitations .............................................. 71
Wang Shekun
China’s Role in International Climate Change Negotiations .... 81
Yu Jie
PART II
LITIGATION
Public Interest Litigation against Illegal Construction of
Two Hydropower Stations on the Jinsha River .................... 95
Xia Jun and Qie Jianrong
Environmental Public Interest Litigation: Seven Experimental
Case Studies ............................................................................ 107
Lin Yanmei
Pollution Related Lawsuits Encounter Many Difﬁculties ........... 121
Zhang Jingjing
The Case of Yancheng Water Pollution: Problems in
Judicature ................................................................................ 131
Feng Jia
PART III
POLLUTION AND HEALTH
Alarming Environment and Health Incidents of 2009 ............. 141
Qie Jianrong
Environmental Crisis in Rapidly Developing Ningxia,
Inner Mongolia, and Shaanxi ................................................ 151
Yu Chen
Hidden Environmental Troubles of Resource
Development in China’s Western Regions ............................ 163
Yang Yong

contents vii
New Pollution in Rural Areas: The “Home Appliances to
the Countryside” Program ..................................................... 177
Cai Yongfei
PART IV
CONSUMPTION
2009: A Waste Crisis at a Crossroads ....................................... 187
Yang Changjiang
Promoting Sustainable Consumption ........................................ 197
Zheng Yisheng and Zhang Boju
Extravagant Water Consumption in Beijing’s New
Bathhouses .............................................................................. 207
Hu Kanping
Restricted Use of Plastic Shopping Bags: The Way Out ........... 215
Mao Da
PART V
ECOLOGICAL PROTECTION
Organizational Transformations at Nature Reserves:
An Analysis of Tourism Development in Jilin’s Changbai
Mountain ................................................................................ 227
Shen Xiaohui
Conservation Agreements: Incorporating Government-led
and Community-based Initiatives .......................................... 243
Li Shengzhi, He Xin, Feng Jie, and Mao Chending
Biodiversity in the Context of Climate Change ........................ 251
Lv Zhi
Crafting a Successful Vision for Wild Giant Panda
Protection ................................................................................ 261
Wang Hao, Sun Shan, Chen Ai, and Lv Zhi

viii contents
PART VI
APPENDIX
Annual Indexes: Environmental Changes in China .................. 273
Terminological Glossary ............................................................. 285
Index ........................................................................................... 287

LIST OF FIGURES AND TABLES
Figures
Figure 1.1: China’s low-carbon development route .............. 45
Figure 3.1: Comparison of PITI (2008) scores between
cities in Guangdong Province and Jiangsu
Province .............................................................. 65
Figure A.1: Emission of industrial waste gas in China,
2004–2008 ........................................................... 274
Figure A.2: Emission of SO
2
, 2004–2008 .............................. 274
Figure A.3: Wastewater discharge in China, 2004–2008 ...... 276
Figure A.4: Wastewater treatment in China, 2004–2007 ..... 276
Figure A.5: Ammonia nitrogen discharge in wastewater in
China, 2004–2008 .............................................. 277
Figure A.6: COD discharge in wastewater in China,
2004–2008 ........................................................... 278
Figure A.7: Water quality of China’s 7 major water systems,
2008 ..................................................................... 279
Figure A.8: Water quality of lakes (reservoirs) with close
governmental monitoring, 2005–2008 ............... 280
Figure A.9: Coastal water quality, 2007 ................................ 282
Figure A.10: China’s industrial waste generation and
disposal, 2004–2008 ............................................ 283
Figure A.11: Air quality in urban areas, 2004–2008 ............... 284
Tables
Table 1.1: Composition of the 4 trillion RMB stimulus
package ................................................................ 32
Table 1.2: Energy conservation and environmental
protection details of the stimulus plans in the
ten industries ....................................................... 32
Table 1.3: Comparison of the energy consumption of
major energy-consuming industrial products
between China and international standards ...... 37

x list of figures and tables
Table 3.1: PITI scores of 113 cities in 2008 ........................ 60
Table 3.2: Top 20 cities for PITI in 2008 ........................... 62
Table 3.3: Ningbo’s PITI score ............................................ 63
Table 7.1: Experimental cases of environmental public
interest litigation .................................................. 110
Table 13.1: Lifespan of home appliances ............................... 180
Table A.1: Emission of industrial waste gas in China,
2004–2008 ............................................................ 274
Table A.2: Emission of SO
2
, 2004–2008 ............................... 275
Table A.3: Wastewater discharge in China, 2004–2008 ...... 276
Table A.4: Wastewater treatment in China, 2004–2007 ...... 277
Table A.5: Ammonia nitrogen discharge in wastewater in
China, 2004–2008 ............................................... 277
Table A.6: COD discharge in wastewater in China,
2004–2008 and target for the Eleventh
Five-Year Plan (2006–2010) ................................ 278
Table A.7: Water quality of China’s 7 major water systems,
2008 ...................................................................... 279
Table A.8: Water quality of lakes (reservoirs) with close
governmental monitoring, 2005–2008 ................ 280
Table A.9: Water quality of China’s 9 biggest lakes,
2005–2008 ............................................................ 281
Table A.10: Coastal water quality, 2007 ................................. 282
Table A.11: China’s industrial waste generation and disposal,
2004–2008 ............................................................ 283
Table A.12: Air quality in urban areas, 2004–2008 ............... 284

ACKNOWLEDGEMENTS
The English edition of The China Environment Yearbook, Volume 5 is now
available for our readers, thanks to the hard efforts made by dozens of
dedicated volunteers and scholars. Our deepest gratitude and admira-
tion are reserved for the article contributors—environmental experts,
scholars, lawyers, NGO activists, and journalists—who, at the invi-
tation of Friends of Nature, put together yet another monumental
work on current environmental issues in China in the Green Book of
Environment (2010). This was originally published in Chinese by the
Social Sciences Academic Press as one of the Chinese Academy of
Social Sciences Yearbook series.
Our sincere thanks go to the Delta Environmental & Educational
Foundation which has provided ﬁnancial support for The Environmental
Yearbook project for ﬁve successive years.
Our appreciation is also owed to a group of volunteers who pro-
vided informational support used in the text: Chen Yangwen, Chen
Yixiang, Chen Qinqin, Hou Liwen, Li Nan, Li Yanling, Liu Xiaoyu,
Pan Linling, Lu Xicheng, Su Donglin, Yang Fangyi, Tan Li, Tan
Hua, Zhao Zhangyuan, Yanglei, Yang Shihe, Jin Hui, Huo Weiya,
Ding Ning, Lai Weijie, Yi Shui, Carlos, Liu Jia, Su Yutong, Huang
Shan, Peng Yan, Yi Yimin, Yu Xiaogang, Wang Yongchen, Wang
Jin, Wang Jingjing, Ma Jun, Alex Wang, Zhang Yulei, Li Xiang, and
Fan Xiao. They gave unreserved support to this project as they trust
Friends of Nature and share with it the same goal of protecting the
environment.
The task of translation could not have been accomplished without
the team work of volunteers, mainly graduate students from the School
of English and International Studies at Beijing Foreign Studies Univer-
sity (BFSU). The organizational work was shared by Wang Lili, Zhai
Zheng, and Shen Changying, all three whom are teachers at BFSU.
The following volunteers completed the draft translation of the various
chapters of the Green Book, in order of the chapters translated: Zhou
Yong, Zhou Yan, Wang Binghui, Song Wenjing, Wang Wanying, Li
Xiang, Mu Xueru, Lu Bing, Yi Ran, Zhang Tingting, Zhang Xiao-
ning, Zhang Xin, Zhang Jiajing, Shen Gaochao, Cheng Xiuxue, Zhang
Wenwen, Zheng Xuan, Fang Fang, He Junling, Yang Yang, Wan

xii acknowledgements
Feng, Zhao Zhe, Tao Xin, Ding Xiaoxi, Wei Yingying, Chen Jiahong,
Tong Jing, Zhang Li, Zhao Yinghui, Gu Jieyan, Fan Juncong, Zhang
Yuqing, Ren Xinxu, Wang Hailin, Jiang Feifei, Huang Xiaoqu, Xiao
Fengying, Zhang Nan, Chen Xiaoxue, Zuo Chang, Xie Mingqi, Xu
Lina, Tian Wei, Wei Yixiao, Cao Xingyang, Li Ruili, Cai Jindong,
Song Jie, and Zhao Shengnan.
The draft translation was revised by Wang Lili, Zhou Yong, Dai
Ning, Deng Xiaowen, Zhao Fang, Cai Jindong, Wang Wenli, Qiu
Feng, Chai Liang, Leeor Schweitzer, Cheng Huiming, Sun Fei, Zhang
Baiqing, Song Yi, Ye Rufan, Chen Juebing, W. Chad Futrell, Shen
Changying, Song Ying, and Gu Qing. Zhai Zheng made the list of
special terms attached to each chapter and prepared the ﬁnal glossary.
We’d like to give especial thanks to two most dedicated volunteers.
One of them is Zhou Yong who translated the long and informative
Volume Overview and revised two chapters, and the other one is Cai
Jindong who translated the Annual Indexes with numerous tables and
ﬁgures and also revised one chapter.
Erika Scull did the ﬁnal editing for the whole book, and joined
Professors Judith Shapiro of American University and Guobin Yang of
Barnard College on the International Advisory Board. We are deeply
grateful to this dedicated group for their support and wisdom.
Finally, we would like to thank all the individuals and organizations
who have offered their warm support to the Green Book translation
project. We hope that you will continue to give your attention to the
project and become more actively involved in environmental protec-
tion, a shared cause for all citizens who cherish nature and have a
strong sense of responsibility for our common planet.
The Green Book Project of Friends of Nature
Social Sciences Academic Press, Beijing
Brill, Leiden

CONTRIBUTORS
Throughout this volume, Chinese names are ordered according to
standard practice in China, with surnames preceding given names. To
add clarity to this ordering, surnames are provided in capital letters.
Chief Editor:
YANG Dongping (Hà;), President of Friends of Nature, is a professor
at the Beijing Institute of Technology.
CAI Yongfei (ùQE) is Vice Chairman of the Ofﬁce of the Central
Committee of the Revolutionary Committee of the Chinese Kuomin-
tang. He has conducted extensive research in rural areas.
CHEN Ai (ç) is a member of the Peking University Center for
Nature and Society.
CHEN Hongwei (çƒ¿) is a senior reporter and chief supervisor
of the China Economic Times. Since 2005, he has been concerned with
environmental issues in China. A member of Friends of Nature, he has
conducted many investigations and interviews and has published a large
of number of articles on the environment and natural resources.
FENG Jia (ˆ—) is a Ph.D. candidate for Environment and Resources
Protection Law from China University of Political Science and Law.
She is also a volunteer at the Center for Legal Assistance to Pollution
Victims and a visiting scholar at Columbia Law School.
FENG Jie (ˆ) is a staff member at Shan Shui Conservation Center.
HE Xin () is a staff member at Shan Shui Conservation Center.
HU Kanping (á;) is Deputy Editor-in-chief of the Environmental
Protection magazine published by the Ministry of Environmental Pro-
tection and one of the ﬁrst members of Friends of Nature.

xiv contributors
LI Shengzhi (½Å˜) is a staff member at Shan Shui Conservation
Center.
LI Dun (½$0) is a professor and head of the Experts Network, Tsing-
hua University Center for the Study of Contemporary China (CSCC)
and executive director of the Social Policy Research Institute, School
of Public Policy and Management, Tsinghua University. Professor Li
is also an advisor with Friends of Nature.
LIN Yanmei (òà) is an of ﬁcer at the ABA Rule of Law Initiative
China Program. She focuses on environmental litigation.
LV Zhi (g”), a professor at the College of Life Sciences at Peking
University, is the director of Peking University Center for Nature and
Society and Shan Shui Conservation Center. He is also a member
of the Protected Areas and Biodiversity Task Force under the China
Council for International Cooperation on Environment and Develop-
ment (CCICED).
MAO Chending (ãËU) is a staff member at Shan Shui Conserva-
tion Center.
MAO Da (ãHÆ) is a Ph.D. candidate in Environmental History at
Beijing Normal University. He is a member of the Non-governmental
Plastic Bag Restriction Policy Research Group and a member of
Friends of Nature.
QIE Jianrong (8~Aë), a member of Friends of Nature, is a senior
journalist with Legal Daily specializing in environmental issues. She was
recognized as one of the Best Journalists Reporting Environmental
Issues for three consecutive years by Friends of Nature.
Erika Scull (International Advisory Board) has an MA from American
University’s School of International Service in Global Environmental
Politics and is a former Boren Scholarship recipient for her work on
China’s environment.
Judith Shapiro (International Advisory Board) is Director of the Natu-
ral Resources and Sustainable Development MA program at Ameri-
can University’s School of International Service in Washington, DC.

contributors xv
She has published extensively on modern and contemporary China,
including Mao’s War against Nature (Cambridge, 2001), an account of
China’s political campaigns to conquer the natural world.
SHEN Xiaohui (Ï}é), a member and council member of Friends
of Nature, is a member of the Chinese National Committee for Man
and the Biosphere, and senior engineer of the State Forestry Admin-
istration. He has done extensive research on protected areas, forests,
wetlands, deserts, and wild animals in China and has been an activist
in environmental protection.
SUN Shan (äƒ) is a member of the Peking University Center for
Nature and Society.
WANG Hao (î) is a member of the Peking University Center for
Nature and Society.
WANG Shekun (î_), a doctor of law and a post-doctor of the
School of Law at Tsinghua University, is a member of the Center
for Environmental, Natural Resources, and Energy Law of Tsinghua
University. He participated in drafting the Environmental Impact Assess-
ment for Plans.
XIA Jun (€ +) is a lawyer with the Beijing Zhongzi Law Firm with
broad experience in environmental litigation.
YANG Changjiang (E ê) is a journalist with the China Inspection and
Quarantine Times. As a member of Friends of Nature, he is active on
municipal refuse issues.
Guobin Yang (International Advisory Board) is Associate Professor of
Asian and Middle Eastern Cultures at Barnard College, Columbia
University. He has published over twenty journal articles and book
chapters on contemporary social issues in China, including environ-
mental activism, voluntary associations, and the politics of the internet.
YANG Yong (Ç), a member of Friends of Nature, is deputy director
of the Experts Committee of China Desertiﬁcation Control Founda-
tion and also the chief scientist for the Hengduan Mountain Research
Committee.

xvi contributors
YU Chen ( ã), a journalist with the Southern Metropolis Daily, has
been active on environmental pollution and public health issues over
the past ten years.
YU Jie ( ), who holds a Ph.D. in Public Policy from the School
of Government at Nanjing University, is head of the Climate Group’s
Policy and Research Program in China and has participated in inter-
national climate negotiations for years.
ZHANG Boju (f, ) is Director of the Department of Research
and Investigation at Friends of Nature and is a member of the execu-
tive committee of the Green Society Environmental Action Network
(GSEAN). He was a UNEP Youth Advisor.
ZHANG Jingjing (fŠŠ), a member of Friends of Nature, is the
deputy director of the Public Interest Law Institute’s China Program
and also a volunteer lawyer at the Center for Legal Assistance of Pol-
lution Victims (CLAPV) at the China University of Political Science
and Law.
ZHANG Ke (Ýä), a senior journalist with First Financial Daily, is a
council member for the Society of Environmental Journalists in China,
the Capital Youth Journalists Association, and the Media Committee
of the China Environment Culture Promotion Association.
ZHENG Yisheng (¢ø[), a council member for Friends of Nature,
is a research fellow at the Institute of Quantitative and Technical Eco-
nomics (IQTE) of the Chinese Academy of Social Science (CASS).
The Institute of Public and Environmental Affairs is an NGO commit-
ted to promoting public participation in environmental protection and
behavioral changes of enterprises by means of information disclosure.
The Natural Resources Defense Council (NRDC) is one of the most
effective environmental action organizations in the United States. With
law, science, and the support from its 1.2 million members, NRDC is
committed to the protection of natural resources and the safety and
health of the living environment for all life on the planet.

PREFACE
Thanks to the continued joint efforts made by Friends of Nature and
the Social Sciences Academic Press, The China Environment Yearbook, Vol-
ume 5 is now presented to our readers. Since 2005, when the China
Environment Yearbook project was initiated, Friends of Nature has com-
mitted itself to compiling a yearbook series which records, examines,
and evaluates the interrelationships between the environment and eco-
nomic development in China. It is our highest hope that the historical
value of the yearbook series will increase with the passage of time.
Despite some difﬁculties, the book is published annually. Maintaining
the original principle in initiating the project, the current volume dis-
cusses major environmental issues from the past year, with the public
interest as its focus and a non-governmental perspective as its unique
vantage point.
Like previous volumes, the current one also provides annual indexes
making environmental information open and easily accessible.
As will be seen in this volume, new trends emerged across the coun-
try in 2009 in environmental and social issues: frequent occurrences
of health related events caused by environmental pollution triggered
mass protest events which compelled the government to reﬂect on the
causes of the present state of affairs; waste problems have become
pressing issues and caught nationwide attention, arousing heated
debates involving government, scholars, NGOs, and enterprises; as the
largest developing country, China faced unprecedented international
pressure on the issue of climate change, and its pledge and efforts to
reduce carbon emissions have attracted close attention from the inter-
national community. Meanwhile, a low-carbon lifestyle has become a
household concept and has been accepted as the right direction for
social development.
A large number of environmental problems emerged, most of
which had actually existed for a long time but escaped public atten-
tion in the past. Indeed, these problems did not arise overnight, but
were the result of unresolved issues that had accumulated over the
years. Take the issue of the environment and health as an example.
It is not by chance that health related events occurred so frequently
in 2009. With the rapid economic growth of the past three decades,

xviii preface
consequences of environmental pollution, especially its adverse impacts
on human health, were becoming increasingly severe and visible. What
had been hidden in the background came out under a spotlight. As
it is unlikely these problems will be resolved immediately, one can
foresee that health related events will continue to occur with fairly
high frequency.
The volume also describes the strengthening of public participation
in environmental protection and the rising awareness of environmen-
tal rights. Public involvement in many environmental issues is becom-
ing deeper and wider than before, playing an important role in giving
these issues greater social attention. For instance, the public actively
participated in discussing waste problems. Discussions and debates
covered important questions such as: Where should landﬁlls and waste
incineration plants be built? Should waste incineration plants be built
at all? What are the pros and cons of waste incineration? Public par-
ticipation explains the main reason why waste issues received a strong
response and extensive attention, and at the same time have become
a major driving force for ﬁnding a solution to these problems.
This volume continues to give much attention to the effects brought
by China’s environmental policies and the government’s environmen-
tal behaviors. Moreover, it proposes that laws will play a much more
signiﬁcant role in solving environmental problems: in 2009, more and
more people realized that information disclosure was of great signif-
icance for improving environmental management mechanisms and
overcoming obstacles caused by local protectionism, failure in abid-
ing by the law, and inadequate ﬁnes for breaching laws and regula-
tions. However, information disclosure was still at a preliminary stage
throughout the country. There is huge room for improvement in this
aspect. As the most important environmental legislation, Regulations on
Environmental Impact Assessment for Plans speciﬁes and improves China’s
Law on the Environmental Impact Assessment. But some defects remain in
these regulations in terms of the applicable scope, disclosure of infor-
mation for EIA for plans, and assessment procedures. After years of
pushing and preparing, progress was made in public interest litigation.
For example, environmental courts were established in some cities and
towns, allowing procuratorates, government environmental depart-
ments, and even non-proﬁt organizations to bring public interest litiga-
tion in the capacity of prosecutors. This breakthrough brought hope to
experts, scholars and environmental activists who commit themselves
to promoting public interest litigation.

preface xix
In recording, reviewing, and examining the environmental issues
in China from a non-governmental perspective, The China Environment
Yearbook, Volume 5 aims to speak the truth with facts and data. We hope
that the book can serve as a window through which our readers will
learn about the true environmental conditions in China.
Yang Dongping
President of Friends of Nature
February 2010

INTRODUCTION
China’s environmental challenges are so severe and so central to the
manner in which China will “rise” that it is no exaggeration to say that
they lie at the heart of China’s identity and the government’s ability to
provide for the Chinese people. Indeed, the government’s legitimacy
is at stake as it tries to achieve contradictory aims: It must provide an
improvement in material living standards for a country whose hin-
terlands are still desperately poor while simultaneously dealing with
growing resistance to toxic pollution, industrial accidents, and the costs
of manufacturing many of the world’s consumer products.
You are about to read a remarkable document, the English ver-
sion of Volume V in a series of Green China Yearbooks produced by
China’s leading environmental citizens’ group, Friends of Nature. Like
previous volumes, this book provides a precious window into China’s
struggle to achieve sustainable development and offers a snapshot of
the year’s trends from the Chinese perspective. It provides English-
language readers with an insider’s view of debates and decisions that
affect not only China but the planet.
This volume chronicles several signiﬁcant trends, as re ﬂected in the
subtitle, “The State’s Responsibility and Citizens’ Rights.” First and
most obviously, there are numerous essays about the rise in frequency
and scope of environmental litigation and citizens’ growing awareness
of the use of the courts to resolve environmental disputes. Although
contributors note shortcomings and weaknesses in the Chinese legal
system, the very increase in the use of such lawsuits is a signal of rising
conﬁdence in rule of law and a growing sense that citizens have rights
to a clean environment that the state has an obligation to enforce.
Although the use of the Chinese courts on behalf of pollution victims is
far from new, the strategy has achieved broader acceptance and marks
an evolution in the traditional Chinese culture of dispute resolution,
in which the impulse is to bring a petition to a higher authority or to
attempt to resolve a conﬂict in a personalized fashion through inﬂu-
ence or bribery.
Second, the volume stresses the importance of sustainable develop-
ment in national planning documents and central-level statements and
commitments. Policy makers at the highest level of government have

2 introduction
afﬁrmed China’s commitments to deal with the country’s responsibil-
ity to mitigate global climate change, to improve energy efﬁciency,
to carry out wide-scale conservation projects and stem desertiﬁcation,
and to continue to tackle the intransigent problems of water and air
pollution. Although there is an enormous implementation gap, as the
essays discuss, these expressions of intention and commitment from
the highest leadership are remarkable and compare very favorably to
policies in more developed countries.
Third, the volume chronicles a shift in the strategies and activi-
ties of Chinese environmental non-governmental organizations, which
remain constrained by the need to register with the government and
haunted by the threat of being shut down. They are expanding the
range of their traditional programs of environmental education and
non-confrontational activities like trash pick-up, tree planting, and
advocating for the protection of endangered species like the Tibetan
Antelope; they are now assuming advocacy roles similar to those
adopted by ENGOs world wide. For example, in 2009 they pres-
sured the government to take greater responsibility for China’s role
in climate change and more frequently served as legal advocates for
communities victimized by pollution. They explored the use of tac-
tics of “symbolic politics,” as pioneered world wide by groups like
Greenpeace, putting up banners in public places and mounting actions
designed to garner media attention. They took the lead to pressure the
government for greater transparency in disclosing of pollution statistics
while taking on powerful corporate interests such as Monsanto (for
genetically modiﬁed foods) and Hewlett Packard (for failing to remove
toxic components from computers). The adoption of these strategies
represents a maturation of the Chinese environmental movement and
an indication of activists’ increased conﬁdence and willingness to take
on politically difﬁcult issues. It may also indicate that they feel safe to
do so. The central government’s stated commitments to environmen-
tal protection provide them with tacit permission, even as these ofﬁcial
pronouncements open up an avenue for “accountability politics” as
citizens seek to hold government agencies to their word.
Fourth, the volume provides a useful record of the major envi-
ronmental themes, events and disputes in the year 2009, including
controversies and protests over waste incineration plants, cadmium
contamination, excessive lead levels in blood , and the ongoing strug-
gle over dam-building on numerous rivers in Western China, most
famously on the Nu River. Other prominent environmental issues

introduction 3
included the connection between pollution and public health, appli-
ance disposal in the West, and plastic bags, or “white pollution.” Also,
as elsewhere in the world, the Chinese are starting to focus on the
effects of climate change on protected areas.
Finally, we must ask ourselves about the silences and omissions in
this volume. What might have been too sensitive or controversial to
publish? For answers, we may look toward ethnic minority areas like
Tibet and Xinjiang, where the inﬂux of Han Chinese and new infra-
structure projects like the railroad to Lhasa are facilitating the extrac-
tion of resources, often with severe environmental consequences. We
may wonder about environmental activists and ordinary citizens who
have been detained or imprisoned as a result of their protests. We
may ask about information censorship, monitoring of activist groups,
and the risks of public participation. We may note top environmental
ofﬁcials’ candid statements about China’s dire environmental condi-
tions, and wonder what political risks they face. We hope that future
volumes will be able to cover such topics with increasing freedom and
courage.
Judith Shapiro
American University
Washington, DC

VOLUME OVERVIEW

HIGHLIGHTS OF 2009: THE STATE’S RESPONSIBILITY
AND CITIZENS’ RIGHTS
Li Dun*
Climate change has caused exceptional droughts, ﬂoods, snowstorms,
heat, and cold. Pollution incidents that threaten human life and health
have led us to perceive the severity of problems in our lives. How
exactly has pollution control and prevention been carried out over the
past two decades? There is a gap between what the data show and what
we perceive and expect. What is behind these lingering environmental
problems? What factors affect the government’s environmental policy
formulation and implementation during China’s transformation? Can
civil society, against the complex game of interests, give birth to new
ideas and mechanisms that enable harmonious and sustainable devel-
opment of human society, when environmental and climate issues
have become politicized? These questions are explored in the China
Environment Yearbook you are about to read.
I. Policies for Environmental and Ecosystem Protection and
Government’s Actions
A. Political Commitment
In 2003, Hu Jintao (áÆ!), General Secretary of the Communist
Party of China (CPC) Central Committee and Chinese President
stated, “Environmental protection should endeavor to let the people
drink clean water, breathe clean air, and eat safe food; that is, letting
them work and live in a good environment.”
1,2
* Li Yifang contributed ideas to the analysis framework of this article; Li Xiang
contributed much to information collection and data processing for the writing of this
article. Their contribution is acknowledged.
1
Lu Cairong, “Scientiﬁc Development with Harmony between Humanity and
Environment,” Guangming Daily, February 9, 2006.
2
Editor’s note: This is from an address made by General Secretary Hu Jintao at
the Central Population, Resources and Environment Work Conference on March 9,
2003.

8 li dun
Likewise, the following contents of Hu’s report at the Seventeenth
CPC National Congress should be noted: “Adhering to the basic state
policy of conserving resources and the environment is vital to the
immediate interests of the people and the survival and development
of the Chinese nation. We must pursue comprehensive, balanced, and
sustainable development . . . and build a resource-conserving and envi-
ronmentally-friendly society.”
An explicit and new objective was announced at the CPC Seven-
teenth National Congress: transform China’s industrial structure,
growth mode, and consumption pattern. On that basis, it was
announced at the Congress that “we must give prominence to building
a resource-conserving, environmentally-friendly society in our strategy
for industrialization and modernization and get every organization
and family to act accordingly.”
Several other goals were announced at the Congress: promote res-
toration of ecosystems; build an ecological civilization; enhance our
capacity to respond to climate change; and make new contributions
to protecting the global climate.
B. Policy Preconditions: Party and Government Systems
China is based on systems different from those of both developed coun-
tries and other developing countries, as the CPC’s authority has been
written into the Constitution. This was reiterated in the Communiqué
of the Fourth Plenary Session of the Seventeenth CPC Central Com-
mittee in 2009 that “the CPC is the key to everything in China.” CPC
organizations are at the core of the leadership in people’s congresses,
government agencies, and law enforcement bodies. This guarantees
that the CPC’s guidelines and policies as well as decisions of CPC
committees are carried out.
3
The CPC’s leadership is implemented
through bodies of state power. Moreover, the implementation of the
CPC’s guidelines and policies has been institutionally and legally
guaranteed by cancelling or merging similar or identical functional
departments of CPC committees and government agencies; by gov-
ernment ofﬁcials doubling as CPC committee members; by increasing
3
“The CPC Central Committee’s Decisions on Major Issues Concerning Improv-
ing Party Building (Full Text),” Xinhua News Agency, September 27, 2009, http://news
.xinhuanet.com/politics/2009–09/27/content_12118429.htm.

highlights of 2009 9
exchanges among ofﬁcials of CPC committees; through people’s con-
gresses, governmental agencies, political consultative conferences, and
the CPC leading legislatures; and by turning the CPC’s propositions
into the state will through legal procedures.
4
In addition, the CPC has emphasized over the past few years that
CPC organizations should be established in the non-public sector
and various NGOs so as to achieve full coverage by CPC organiza-
tions.
5
They have stressed that the principle of CPC control of media
organizations should always be adhered to, ensuring their control
over public opinion. Moreover, the CPC values the inﬂuence of new
types of media on public opinion and has been enhancing its internet
propaganda team by means of legislation, regulation, and technical
measures.
6
China is a unitary state, where local governments are legislatively
and administratively consistent with the central CPC and government
agencies from the perspective of institutional arrangement. Therefore,
the CPC and government agencies should be regarded as a whole
when we comment on the government’s environmental and ecosystem
policies.
7
C. Policies for Energy Conservation and Emissions Reduction, Pollution
Control and Prevention, and Ecological Rehabilitation
For the persistent problems of high energy and resource consump-
tion and heavy environmental pollution, Chinese Premier Wen Jiabao
(Fz•A) proposed to continue enhancing energy conservation and
emissions reduction as well as environmental protection, after he
explained in the Report on the Work of the Government (2009) the govern-
ment’s investments and achieved objectives in those two areas.
4
“The CPC Central Committee’s Decisions on Building Up the Party’s Govern-
ing Capacity,” People’s Daily Online , September 26, 2004, http://www.people.com.cn/
GB/40531/40746/2994977.html.
5
“CPC Decisions on Major Issues,” Xinhua News Agency.
6
“CPC Decisions on Building Up Governing Capacity,” People’s Daily Online .
7
Author’s note: It can be seen from the expanded explanations that “government”
herein may include all state organs, hyper-state organs, or quasi-state organs. These
are organizations whose establishment is determined by the State Commission for
Public Sector Reform, and whose outlays are included in the national ﬁscal budget
and ﬁnal accounting, and whose staff members are treated as national civil servants.

10 li dun
The following are the ﬁrst four measures of the six proposed in the
report that pertain to energy and resource conservation and the reduc-
tion of pollutants during energy use: 1) emphasize energy conservation
in the three key areas—industry, transportation, and construction; con-
tinue work on the ten major energy conservation projects; implement
energy conservation measures for power generators, boilers, automo-
biles, air-conditioners, and lighting products; 2) energetically develop
a circular economy and clean energy; steadfastly save energy, water,
and land; vigorously develop clean energy such as nuclear, hydraulic,
wind, and solar power; promote the adaptation of clean coal technol-
ogy for industrial applications; strictly enforce national standards for
energy consumption and environmental protection; increase the use of
energy-conserving technologies and products; promote comprehensive
utilization of resources; 3) improve policies for conserving energy and
protecting the environment; strictly enforce the system of standards,
assessment system, and monitoring system for energy conservation and
emissions reduction; 4) launch a nationwide campaign on the impor-
tance of energy conservation and emissions reduction, in which state
organs and government-afﬁliated enterprises and institutions play an
exemplary role.
The ﬁfth proposed measure concerned pollution control and pre-
vention as well as ecosystem protection and rehabilitation: continue
to intensify pollution prevention and control in key river valleys and
regions; control the spread of stony deserts and desertiﬁcation; carry
out ecological conservation projects to build key forest shelterbelts,
protect virgin forests, and bring the sources of dust storms affecting
Beijing and Tianjin under control; protect water, forests, grasslands,
wetlands, and other elements of ecosystems; comprehensively improve
the rural environment; rectify and standardize the exploitation of min-
eral resources and develop and use marine resources wisely. The sixth
proposed measure regarded China’s response to climate change and
improving the capacity of disaster prevention and reduction.
D. Comparison between Policies for Energy, Resources, and Energy
Conservation and Emission Reduction by Year
Energy, resources, and energy conservation and emissions reduction
were given critical importance in the government’s policies and initia-
tives in 2009. Reducing environmental pollution from coal mining and

highlights of 2009 11
thermal power generation was proposed as early as 1981, although
government policies were still oriented toward mining more coal as
soon as possible.
8
The government realized in 2001 that there was a
widening gap between oil supply and demand, so it proposed to make
use of overseas resources, create a reserve system for strategic resources
(such as oil), and to save oil. Meanwhile, it proposed to ﬁnd alterna-
tive energy in every possible way. Unfortunately, the government did
not work on the second proposal with nationwide resources, so no
signiﬁcant results were achieved. Passed in 2004, the China Medium-
and Long-Term Energy Development Plan Outline 2004–2020 ( U•E
‚EF?’Ô 2004~2020) proposed: 1) conservation of energy;
2) the dominance of coal with electric power at the core; 3) West-to-
East natural gas transmission and West-to-East electricity transmis-
sion; and 4) procurement of and participation in developing overseas
resources. It was not until 2008 that the government announced a
policy to develop clean, renewable energy such as wind and solar
power.
As for regulations on energy conservation, the government proposed
back in 1980 to formulate laws including energy consumption stan-
dards as well as relevant incentives and penalties. It proposed in 2005
to clearly deﬁne energy conservation and consumption reduction stan-
dards, with objectives and policies by industry. It proposed in 2007 to
establish a responsibility system for energy conservation and emissions
reduction objectives. In 2008, the government proposed to cancel or
reduce the export tariff rebate for energy-hungry, heavily-polluting,
and resource-intensive products and to establish a system of energy
conservation and emissions reduction metrics, a monitoring system, an
assessment system, and a responsibility system for objectives.
The government also proposed in its policies to: give the highest
priority to conservation; encourage the development and utilization of
new technologies that enable energy conservation and consumption
reduction; implement a compulsory elimination system for energy-
hungry, resources-consuming equipment and products; encourage the
development of energy-saving, environmentally-friendly vehicles and
8
From the 1981 report on the work of the government. The following quotes are
all from annual reports on the work of the government. No more explanation will be
given if the year is mentioned in the text.

12 li dun
energy- and land-saving houses and public buildings;
9
new projects
must go through energy consumption and environmental impact
assessment and those that do not satisfy standards for energy conser-
vation and environmental protection must not be implemented; fully
implement major energy conservation projects such as modiﬁcation
of energy-inefﬁcient coal industrial boilers (and kilns) and regional
combined heat and power generation (CHP); give high priority to the
development of urban public transport;
10
reduce the energy use per
unit of GDP by about 20% and the total amount of discharged and
discarded pollutants by 10%. Nonetheless, the result of implementation
did not meet expectations by 2006. It was in 2007 when China ﬁrst
achieved reduction of both the chemical oxygen demand (COD) and
sulfur dioxide emissions, two of the speciﬁed measures.
11
The cumula-
tive energy use per unit of GDP decreased by 10.08% by 2008, and
the COD and the sulfur dioxide emissions decreased by 6.61% and
8.95%, respectively.
12
In addition, the government proposed back in
2005 to aggressively promote energy- and resource-saving production
and consumption modes and to develop new and renewable energy.
However, China will have to work hard to see any signiﬁcant results.
E. Policies for Water Pollution and Polluting Enterprises
As for pollution control and prevention, especially extremely harmful
water pollution, the government claimed in 1998 that pollution control
and prevention in the Huaihe River Basin had achieved results after
ﬁve years of efforts. Water in the river with Level IV quality or above
accounted for 72%, which was much higher than in previous years,
according to the ofﬁcial Report on the State of the Environment in China
(•=dÌ¤@®) that year. The government claimed in 1999 that
9
State Council, “Report on the Work of the Government (2005),” Central People’s
Government of the People’s Republic of China Ofﬁcial Website, March 5, 2005, http://www
.gov.cn/test/2006–02/16/content_201218.htm.
10
State Council, “Report on the Work of the Government (2007),” Central People’s
Government of the People’s Republic of China Ofﬁcial Website, March 17, 2007, http://www
.gov.cn/test/2009–03/16/content_1260188.htm.
11
State Council, “Report on the Work of the Government (2008),” Central People’s
Government of the People’s Republic of China Ofﬁcial Website, March 19, 2008, http://www
.gov.cn/test/2009–03/16/content_1260198.htm.
12
State Council “Report on the Work of the Government (2009),” Central People’s
Government of the People’s Republic of China Ofﬁcial Website, March 14, 2009, http://www
.gov.cn/test/2009–03/16/content_1260221.htm.

highlights of 2009 13
pollution control and prevention on the Huaihe River and Taihu Lake
had seen preliminary results. Water in the river with quality at Level
IV or above accounted for 100%, and water in the lake with quality at
Level V or above accounted for 65% (data for the lake were unavail-
able from that annual report published in previous years), according to
that report. The government spent 15.2 billion RMB worth of funds
from the issuance of national bonds primarily on pollution control
and prevention in critical basins such as the Huaihe River and Taihu
Lake in 2005, when water in the river with quality at Level IV or
above accounted for 83%, which was higher than the 77.9% in 2001,
81.4% in 2003, and 80.2% in 2004.
13
Water in the lake with quality
at Level IV accounted for 67%, which was lower than the 100% in
2001, 2003, and 2004. It was stressed in the report on the work of
the government in 2008 that the government would conduct pollution
control and prevention on the “three rivers and three lakes” (g&
g³), namely, the Huaihe, Haihe, and Liaohe Rivers and Taihu,
Chaohu, and Dianchi Lakes. Water in the Huaihe River and Taihu
Lake with quality at Level IV or above accounted for 61.6% and
68.2%, respectively, in the year, suggesting that water pollution con-
trol and prevention remained difﬁcult. It is necessary to stress that
water with quality at Level IV or above is undrinkable and unsuitable
for direct human exposure. Water at Level V is unsuitable for indus-
tries and may be used only for farmland irrigation and that water
worse than Level V is unsuitable even for farmland irrigation.
The government’s policies for water pollution include: focus on pol-
lution control and prevention in major basins, regions, sea areas, and
cities, and increase the centralized treatment ratios of urban sewage
and garbage (2003); focus on water pollution control and prevention
by enhancing industrial and urban pollution control and prevention,
enhancing rural area-source pollution control and prevention and
drinking water source protection, and implementing a stringent con-
trol system for the total amount of sewage (2005); enhance industrial
wastewater control and prevention and successfully accomplish sewage
treatment in major cities (2006).
13
State Council, “Report on the Work of the Government (2006),” Central People’s
Government of the People’s Republic of China Ofﬁcial Website, March 15, 2006, http://www
.gov.cn/test/2009–03/16/content_1260216.htm.

14 li dun
The central government provided ﬁnancial support for 691 projects
to prevent and control water pollution in major river valleys. In 2008,
the government promised to: prevent and control pollution in key
river valleys and regions, including the Huai, Hai, Liao, and Songhua
Rivers, Taihu Lake, Chaohu Lake, and Dianchi Lake, the sources
and routes of the South-to-North Water Diversion Project, and the
Three Gorges Reservoir area; implement the master plan for protect-
ing the environment of the Bohai Sea; make stricter national standards
for discharge of pollutants in key river valleys; intensify protection of
rural drinking water sources, and work to control sewage and garbage
pollution and industrial pollution in rural areas; and strengthen con-
trol of pollution from livestock and poultry farming, aquaculture, and
agricultural nonpoint source pollution.
Another measure for pollution control and prevention was to close
down polluting enterprises, suspend their operations, merge them with
others, or transform them to manufacture other products. The gov-
ernment proposed in 1981 that energy- and raw-material-consuming
enterprises with long-term losses and heavy pollution must be closed
down, suspended, merged, or transformed on a case-by-case basis. It
proposed in 1989 that stringent control must be taken over the con-
struction and production of energy-hungry, inefﬁcient, heavily-pollut-
ing, small enterprises that produce calcium carbide, iron alloys, and
electrolytic aluminum as well as small blast and electric furnaces and
oil reﬁneries. Eight years later, the government claimed that a lot of
heavily-polluting enterprises had been closed down or suspended. In
1998, the government announced that it would close down or suspend
a large number of enterprises that had been discharging or discard-
ing excessive pollutants. Moreover, it claimed that it would continue
removing the excessive production capacity of industries such as
textiles, coal, smelting, petrochemical, building materials, electrome-
chanical, and lighting and that it would uncompromisingly eliminate
resource-consuming, heavily-polluting, small enterprises with outdated
technologies and low product quality. Since 2000, the government has
reiterated that it would continue to shut down these types of enter-
prises, and prevent them from moving to China’s western regions. The
government claimed in 2003: “We used economic, legal, and necessary
administrative measures to close a large number of enterprises that
produced shoddy goods, wasted resources, seriously polluted the envi-
ronment or were unsafe for production. This eliminated large quanti-
ties of old equipment and many obsolete technologies and production

highlights of 2009 15
processes, and reduced the excessive production capacity.” They also
reiterated: “We will prevent the transfer to the western region of facto-
ries and equipment which have been eliminated elsewhere.” In 2007,
the government announced:
We plan to close down small thermal power plants with total power
generating capacity of 50 million kilowatts during the Eleventh Five-Year
Plan period. The target for this year is to close down small plants with a
total capacity of 10 million kilowatts. In addition, we plan to close down
outdated iron foundries with total production capacity of 100 million tons
and outdated steel mills with total production capacity of 55 million tons
during the same ﬁve-year period, with the targets for this year being 30
million and 35 million tons respectively. We will shut down more outdated
production facilities in cement, electrolytic aluminum, ferrous alloy, coke,
and calcium carbide industries.
The government claimed in 2008 that “a large number of outdated
production facilities were shut down. They include small thermal power
plants with a total capacity of 21.57 million kW, 11,200 small coal
mines, outdated iron smelting facilities with a total capacity of 46.59
million tons, outdated steel plants with a total capacity of 37.47 mil-
lion tons, and cement plants with a total capacity of 87 million tons.”
A single policy has been executed for nearly three decades. The
structural and institutional reasons behind such a phenomenon must
be examined. On the one hand, the central government hopes to elim-
inate energy-hungry enterprises that cause heavy pollution and waste
resources. On the other hand, local governments regard those enter-
prises as the sources of ﬁscal revenue and evidence for their politi-
cal performance. Finding themselves in a dilemma between different
policies issued by the local and central governments, enterprises never
think about their social responsibility. Given an uncertain outlook and
unpredictable business risks, most of them opt to operate in a preda-
tory way. It is imaginable how well banks execute the policy to “strictly
limit loans to backward enterprises that consume high quantities of
energy, are highly polluting, or are poorly performing in industries
with excess production capacity,” in such a situation.
14
In fact, these
policies target small enterprises in favor of large ones. The fundamen-
tal problem lies in a lack of measures that radically change both the
growth mode and the consumption pattern, and a lack of efforts to
14
State Council, “Report on the Work of the Government (2007).”

16 li dun
research and devise mechanisms that satisfy sustainable development
and that enable global leadership in high technology. Restriction and
punishment are the only means available.
F. Announcement of Basic State Policies and Obstacles to Execution
The Chinese government realized as early as the 1970s that there were
problems with the environment. It claimed that it would control pollu-
tion problems within ﬁve years (1974 to 1979) and fundamentally solve
them within a decade (1974 to 1984). It then said that it was resolved
to control pollution by the end of 1980 and fundamentally solve it by
1985. It claimed in 1996 that it would strive to fundamentally curb
the trend of worsening environmental pollution and ecological dam-
age by 2000 with improved environmental quality in some cities and
regions.
The Chinese government realized back in 1978 that eliminating pol-
lution and protecting the environment was an important task tied to
public health. It said in 2005 that it would work harder to solve envi-
ronmental pollution problems that seriously affect public health and
safety. According to the Report on the Work of the Government (2007) (2007
ËA´ˆ*S): “To ensure environmental safety, we launched the
fourth annual nationwide campaign to punish enterprises that illegally
discharge pollutants.” Later, the government formulated and imple-
mented the National Environment and Health Action Plan (2007–2015)
(=d•Ì¤zpEC9’ 2007~2015).
The Chinese government has also realized that environmental issues
are tied to all human beings, so they stressed in 1993 that environ-
mental protection is an issue that all humans care about. With that in
mind, they proposed to enhance international cooperation.
Environmental protection was made a basic state policy in China in
1993. The government announced its sustainable development strat-
egy in 1996. In 2001, they announced: “We have already reached the
point where we cannot further develop the economy without mak-
ing structural adjustments. Under the old economic structure and its
crude manner of growth, products will not be marketable, and it will
be impossible to sustain resources and preserve the environment.” In
2002, the government acknowledged that local protectionism remained
despite serious ecosystem problems. They said in 2003 that “under no
circumstances should we seek temporary economic development at the
expense of the environment and resources.” In 2004, they said “the

highlights of 2009 17
way the economy grows must change” and that “efforts are needed to
boost the development of circular economy and clean production.”
15
In addition, the government asserted that: it would protect resources
and ecosystems with a strong sense of responsibility to the people and
future generations; preserve the green mountains and clear rivers for
posterity;
16
and ensure that people will have clean water, fresh air, and
a better environment in which to live and work.
17
All this suggests that
China has a long way to go when it comes to pollution control and
ecological rehabilitation.
As for the failure to meet standards for emissions reduction in 2007,
it was explained in the report on the work of the government:
The main reasons were: industrial restructuring proceeded slowly, while
growth in heavy industry—especially in sectors that are high in energy
consumption or are highly polluting—was still overheated; many out-
dated production facilities that should have been closed down are still in
operation; and some local governments and enterprises failed to strictly
comply with laws, regulations, and standards for energy conservation and
environmental protection, and it will take time for relevant policies and
measures to produce the desired results.
In 2008, the government claimed that, as for challenges and risks fac-
ing China:
Longstanding structural problems and the extensive pattern of growth
remain serious problems. There is a lack of balance between invest-
ment and consumption, with the investment rate still running too high.
Development of primary, secondary, and tertiary industries is not in
balance. There is too much investment in primary industry, particularly
heavy industry, and too little investment in the service industry. China’s
capacity for independent innovation is still weak and the price paid for
economic growth in terms of resource consumption and environmental
pressure is too great.
By now, these can be understood as the key to China’s environmental
problems and for a long period of time to come.
15
State Council, “Report on the Work of the Government (2004),” Central People’s
Government of the People’s Republic of China Ofﬁcial Website, Mar. 5, 2004, http://www.gov
.cn/test/2006-02/16/content_201193.htm.
16
State Council’s Report on the Work of the Government (1999), Central People’s
Government of the People’s Republic of China Ofﬁcial Website, March 5, 1999, http://www
.gov.cn/test/2006-02/16/content_201143.htm.
17
State Council “Report on the Work of the Government (2005).”

18 li dun
II. Enhancement of Citizens’ Environmental Awareness and Formulation of
Mechanisms for Participation
A. Advancements in Citizen Actions: From Objection to Incineration to
Garbage Classiﬁcation
When it comes to citizen actions relevant to the environment in 2009,
the most notable one is the dispute concerning a waste incineration
plant in Panyu District (æÃ), Guangzhou. Numerous media organi-
zations across China reported the incident. Moreover, CCTV, one of
the leading media organizations in China, had reports and comments
on it via its programs such as Economy 30 Minutes, News Probe,
News 1+1, and Today’s Observation.
The local government had planned to build a new waste incinera-
tion plant in Panyu District and received strong objections from resi-
dents living around the selected location. A survey showed that 97.1%
of the 1,550 respondents objected to the project, because they feared
that waste incineration would produce dioxin—a globally recognized
carcinogen that does not exist naturally and is produced only through
chemical synthesis. Dioxin can be produced by incineration of waste
that contains chlorine (plastic, rubber products, and hospital waste).
Guangzhou ofﬁcials claimed: incineration-based power generation is
the “only” choice to address the increasing garbage problem; the gov-
ernment is responsible for the people; and both the adopted technol-
ogy and the emissions meet national safety standards and EU emissions
standards, so pollutants such as dioxin can be emitted in a controlled
way. The company claimed that its technology had no problems at
all. Environmental science and engineering experts who support waste
incineration and those who object (environmental protection and
health experts) hold opposing opinions. On the other hand, the public
expressed their objection by means of protests—around 10,000 people
signed their names to a letter of objection posted at a square; banners
were hung on streets; stickers for objection were posted on car win-
dows; letters of complaint were sent to the government; and reasons
for objection were explained via media whenever possible.
There were several other protests against waste incineration plants
in 2009. The construction of a waste incineration plant was suspended
in Pingwang Town (;Ð), Wujiang ( IÕê), Jiangsu Province due to
objections from local residents. Residents in Asuwei Village (›EdÏ),
Beijing protested against the Asuwei Waste Incineration Plant planned

highlights of 2009 19
by the local government. Protesters drove around the incineration-
affected area in August, after two other identical projects in Liulitun
and Gao’antun were protested. Additionally in 2009, citizen actions
against such plants occurred in Nanchong (Ì), Sichuan Province;
Baigehu (cæ³), Shenzhen, Guangdong Province; and Putuo (wš),
Shanghai. Such actions occurred in Nanshan (Ì†), Shenzhen and
Jiaxing (—E?), Zhejiang Province earlier in 2008. Waste incinera-
tion plants were built in places such as Nanjing, Jiangsu Province and
Wuhan, Hubei Province in those two years despite objection from
residents. A considerable number of media reports mentioned the case
in which citizens succeeded in preventing the implementation of the
Xiamen PX Project in 2007. CCTV News 1+1 mentioned another
case in which Shanghai citizens took a “walk” on a square in front
of the municipal government ofﬁce building to object to the maglev
project planned by the local government.
With appeals from the public, the Guangzhou Municipal Govern-
ment said that it would not start the waste incineration project as long
as it did not pass the environmental impact assessment or there was
strong objection from the vast majority of the public. However, the
public said that they would still object to the project even if it passed
the EIA, because they did not believe that the EIA organization was
able to perform the assessment in an independent and responsible
way. Meanwhile, they said they would strive to reduce garbage from
its source and treat garbage classiﬁcation in a serious manner.
18
B. Need for Public Participation Mechanism
People have come to see the hazards from environmental pollution
and ecological damage from the perspectives of life and health over the
past few years. They have realized that in development, there are dif-
ferences in immediate interests, orientation of values, and propositions
regarding incidents relevant to environmental pollution and ecological
damage. These differences are found in opinions held by experts. How
can we ﬁnd the equilibrium between these different groups of people
and between current generations and future generations through the
18
“About Garbage: Public Opinion is Gold,” News 1+1 on CCTV, November 25,
2009, http://space.tv.cctv.com/act/article.jsp?articleId=ARTI1259163976893821&
nowpage=0.

20 li dun
market, rule of law, and balancing interests so as to realize harmony
among human beings and between humans and the natural environ-
ment that they rely on? In fact, that question is tied to the common
destiny of humanity.
To answer that question, we must clearly understand the state of
our survival. We must recognize what actions cause environmental
pollution and ecological damage. We must also be aware of how to
stop those actions and what is available to replace those actions.
Making a choice is possible only when information is available;
making a correct choice is possible only when sufﬁcient information is
available. In addition, our values affect our selection of and explana-
tion for information when we make a choice as well as interactions
between factors such as interests and the momentum of development.
They decide our cognition, attitude, and actions in terms of environ-
mental protection. They also decide public policies relevant to the
environment formulated by a community, a region, a country, or even
the whole world.
So how can we make the voices of people with different interests,
propositions, and ways of living accessible in public space? As a coun-
try in transformation, China is required to implement provisions in
Article 31 of its Constitution to create mechanisms for the principles
of “guarantee of rights,” “expression of appeals,” “coordination of
interests,” and “mediation of contradictions.” These were clearly pro-
posed in important documents by the CPC, thereby enabling sufﬁcient
debates on different ideas, enabling us to accept differences between
us and other people, and take common actions under the principles
of rule of law and good governance. It can thus be seen that human
development and social advancement are a whole and rely on com-
mon conditions.
Compared with what is mentioned above, a review of the Chinese
public’s understanding and actions in environmental and ecosystem
protection in 2009 shows that there were both remarkable advance-
ments and deﬁciencies.
All the mass incidents relevant to cadmium pollution in Liuyang,
the excessive blood lead incident in Fengxiang, and objections to proj-
ects such as waste incineration occurred following pollution accidents
which led people to worry about their health. Nonetheless, the shift
from objection to waste incineration projects toward proposing to
change their habits in order to reduce garbage and classify it shows
that people are changing from passively responding to harms toward
actively participating in pollution control and ecological rehabilitation.

highlights of 2009 21
C. NGO Actions
Chinese non-governmental organizations (NGOs) relevant to environ-
mental protection performed differently in 2009 when there were no
apparent changes in the narrow space for their survival and actions.
Some organizations are changing their focus from environmen-
tal education, promotion, and advocacy toward actions, including
expressing their voices, guiding businesses or companies, and carrying
out special and regional actions.
1. Expressing Voices
Friends of Nature (FON) sent a proposal to representatives of the NPC
and members of the Chinese People’s Political Consultative Confer-
ence (CPPCC) in early 2009, hoping to enhance environmental regu-
lation over the government’s 4 trillion RMB stimulus package so that
the growth would not come at the expense of the long-term objective
of energy conservation and emissions reduction.
Twenty-one environmental NGOs such as Green Earth Volunteers
(GEV), FON, Global Village of Beijing (GVB), Green Watershed in
Yunnan, and the Institute of Public and Environmental Affairs (IPE)
jointly published a letter of appeal on June 21. They called for review-
ers’ attention to the status of rare ﬁsh on the verge of extinction in the
upper reaches of the Yangtze River, hoping that people would listen
to their academic conscience and cast votes that withstand the test
of time.
Greenpeace, FON, GVB, GEV, IPE, Oxfam, and ActionAid jointly
published the Chinese Civil Society on Climate Change (2009) on Novem-
ber 17. More than forty NGOs ultimately signed that document to
express their expectations for the United Nations Climate Conference
in Copenhagen.
In a unique way of expression, Greenpeace placed 100 small ice
men made of frozen water from the sources of the Jinsha, Lancang,
and Nujiang Rivers in Ditan Park in Beijing. The ice statues melting
under the hot midday sun were intended to imply that climate change
has made water sources worrisome in Asia, especially in China. They
hoisted a large banner reading “Save the Climate” in front of big
chimneys and cooling towers in a thermal power plant in the west-
ern suburbs of Beijing. They turned Yongdingmen, one of Beijing’s
ancient city gates, into a gigantic countdown clock marking the time
left till the UN Climate Conference in Copenhagen. Greenpeace
managed to give Hillary Clinton, who was then visiting Beijing, an

22 li dun
hourglass inscribed with the words “Time is running out.” They also
gave Barack Obama a paper inscribed with words meaning it’s time
to whip up the horse. In addition, they placed an advertisement in the
Southern Weekend.
The China-based Shan Shui Conservation Center (Shan Shui) held
the Chinese Business International Forum on Climate Change in
Copenhagen during the UN climate change conference. The Global
Environmental Institute (GEI) held a side event on “Accelerating
Technology Diffusion—Practices of Chinese NGOs.” The Alxa SEE
Ecological Association (SEE) organized more than 200 Chinese entre-
preneurs to announce A Declaration of Chinese Businesses at Copenhagen. In
addition, the US-based Natural Resources Defense Council (NRDC)
held a side event on “China and the World: Solving Climate Change
through Practical, On-the-ground Collaboration.”
2. Taking Action against Enterprises
By releasing the China Water Pollution Map and China Air Pollution
Map in 2009, the IPE kept attention on the government’s investiga-
tions into illegal sewage discharge by enterprises and on environmen-
tal information disclosure from the standpoint of an NGO.
With its unique door-to-door campaigns, Greenpeace protested in
April 2009 against commercialization of genetically modiﬁed crops by
Monsanto, a US-based food giant, and other overseas agrochemical
companies in China such as DuPont, Bayer, and Syngenta. Outside
the Hewlett-Packard (HP) China headquarters in Beijing in June, a
Greenpeace activist wearing a mask to mimic the HP Chief Executive
Ofﬁcer Mark Hurd returned a “toxic PC product” to HP to protest
against their failure to deliver on their commitment to remove toxic
substances such as brominated ﬂame retardants (BFRs) and polyvinyl
chloride (PVC) from computer products by the end of 2009. Green-
peace published a report titled Polluting Power: Ranking China’s Power Com-
panies in July, claiming: “The environmental loss for the total amount
of coal burned by the top ten power companies in 2008 was estimated
at 87 billion RMB. The top three Chinese power companies together
emitted more than the total greenhouse gas emissions of the United
Kingdom in the same year.” Moreover, inefﬁcient power stations and
heavy reliance on coal are the two leading obstacles to addressing cli-
mate change in China. Greenpeace then published Poisoning the Pearl:
An Investigation into Industrial Water Pollution in the Pearl River Delta and An
investigation into Corporate Environmental Information Disclosure in China in

highlights of 2009 23
October. For the former report, Greenpeace identiﬁed ﬁve facilities
for sampling after visiting eight cities and ﬁfty-three towns and villages
and inspecting over sixty facilities in the region. The report says that
“The pollutants being discharged by industrial facilities into China’s
water systems contain various hazardous chemicals, including differ-
ent types of heavy metals and organic pollutants. Often persistent,
bio-accumulative, and toxic, hazardous chemicals pose a constant,
long-term threat to human health and the eco-system into which they
are released.” The latter report reveals that nine factories belonging
to eight multinational companies all among Fortune’s 2008 global
500 (including Royal Dutch Shell, Samsung Electronics, and Nestlé)
and sixteen factories belonging to ten Chinese companies in Fortune’s
China 100 (including Sinopec, China Shenhua Energy Co., Ltd., and
Aluminum Corporation of China, Ltd.) still refused to disclose their
pollution discharge information even after they were reported on by
local environmental authorities between May 2008 and May 2009 for
exceeding pollution discharge standards.
3. Interaction with the Government
Concerning the suspension of the construction of Ludila (Z®Ö) and
Longkaikou (E‡ 7y) hydropower stations on the middle reaches of
the Jinsha River, the Chongqing Green Volunteer’s Union (CGVU)
submitted applications for administrative reconsideration to the Min-
istry of Environmental Protection (MEP) and the National Develop-
ment and Reform Commission (NDRC) in July 2009. CGVU said
that the administrative penalties for the companies concerned were
made without complete and accurate use of the environmental impact
assessment method and that the MEP had actually covered up some
environmentally illegal activities. They demanded reconsideration
of the current generally accepted practice—environmental impact
assessments on the main and early works of a hydropower project
are performed separately. Later on, CGVU agreed to take back the
application submitted to the MEP after communication with MEP
ofﬁcials. However, since the NDRC did not reply, the CGVU said
that it might ﬁle an administrative litigation to a court for the NDRC’s
nonfeasance.
The IPE conducted a survey on the government’s environmental
information disclosure in 2009, when it submitted multiple applica-
tions for environmental information from the government. IPE devel-
oped the Pollution Information Transparency Index (PITI) with the

24 li dun
NRDC, assessing 113 Chinese cities for their disclosure of pollution
source regulatory information in 2008, with a score and a rank for
each city.
Greenpeace published three reports on pesticides in vegetables and
fruit sold at supermarkets, Beijing Organic Guide 2009 and Guide to Avoid-
ance of Genetically-Modiﬁed Food 2009. They distributed leaﬂets outside
supermarkets to explain to consumers both the harm of remaining
pesticides in vegetables and fruit and those of drug-resistant genes of
genetically-modiﬁed food. They received threats from supermarkets
suppliers and others. The Ministry of Health (MOH) claimed that
there were no safety problems with the fruit and vegetables analyzed
by Greenpeace, who then replied that they welcome government
agencies’ attention to food safety.
Applications for information disclosure and administrative recon-
sideration, visits to relevant government agencies, and asking for
accountability are relatively systematic approaches that environmental
NGOs can adopt for a country in transformation like China. Gener-
ally speaking, NGOs do not intend to confront the government or
even organizations under it. Nonetheless, numerous large projects are
still operated by local governments or are more or less related to them
since China has just transformed from a planned economy. As a result,
some actions against health-threatening pollution or ecological dam-
age may collide with the practices of some government agencies that
fail to comply with the CPC’s goal of changing the growth mode and
the consumption pattern, controlling and preventing pollution, reha-
bilitating the ecosystem, and guaranteeing the public health. The CPC
stresses that it will guarantee citizens’ rights to information, partici-
pation, expression, and supervision. Therefore, the above-mentioned
scenes are common.
Some environmental organizations opt to work with the government.
The Nature Conservancy (TNC) works with the Chinese government
on multiple projects, such as biodiversity protection in northwestern
Yunnan Province, smooth cordgrass prevention and management at
Chongming Dongtan, and the creation of a bird migration protection
network for wetlands in eastern China with China National Wetlands
Research Center and Shanghai Forestry Bureau. They have put many
funds into these projects. The World Wide Fund for Nature (WWF) is
engaged in advocacy and public participation along with cooperation
from both the government and enterprises. They have worked with
the Water Resources and Hydropower Planning and Design General
Institute and the Ministry of Water Resources (MWR) to edit and

highlights of 2009 25
publish Overseas Planning Techniques for River Basins (=d.t9?’¦Œ).
They have assisted in organizing the International Yellow River Forum
(IYRF) for two years and they have signed a ﬁve-year cooperation
MOU with the Yellow River Conservancy Commission (YRCC).
In addition, GVB worked with relevant organizations in Pengzhou
(AÈ), Sichuan Province to build LOHO Community to explore an
approach to a low-carbon countryside in 2009. GVB has partnered
with the Dongsi Sub-District Ofﬁce of Chaoyang District, Beijing to
promote the LOHO Community Initiative. Shan Shui worked to push
the ﬁrst forest carbon sink project in Sichuan Province. Wenzhou-
based Green Eyes signed cooperative MOUs with ﬁve local forestry
bureaus, which began to “buy services” from the NGO for promotion
of wild animal protection.
4. Environmental Litigation
Wuxi Municipal Intermediate People’s Court heard a case in which
the All-China Environment Federation (ACEF) sued Jiangyin Port
Container Co., Ltd. (ê|¥«8 ÌÞ"®!) for environmental pol-
lution in July 2009. It is believed to be the ﬁrst public interest envi-
ronmental case with an environmental organization as the plaintiff in
China.
The CGVU ﬁled a lawsuit in the Wuhan Maritime Court against
Yunnan Ludila Hydropower Co., Ltd. (›ÌEEEZZ®ÖåEZÞ"
®!) and Longkaikou Hydropower Co., Ltd. (EE E‡ 7yåEZÞ"
®!) in August. It was another public interest environmental case.
NGOs are resolved to break new ground in public interest litigation
despite an uncertain outlook.
In addition, both the Center for Legal Assistance to Pollution Vic-
tims in China (CLAPV) of China University of Political Science and
Law (CUPL) and the TNC conducted rights maintenance and litiga-
tion for pollution victims, along with consulting and training in areas
such as public interest litigation and environmental law.
5. Regional and Special Actions
Green Hanjiang continued using its ship (also named Green Hanjiang)
to measure the water quality of the Hanjiang River in 2009. Guardians
of the Huaihe River set up ecosystem protection stations and encour-
aged villagers to participate as watchdogs, thereby creating a network
that monitors sewage outlets along the river. Green Eyes carried out
the Shark Protection Program in Guangdong Province. China Man-
grove Conservation Network (CMCN) promoted voluntary mangrove

26 li dun
forest protection in three municipalities and provinces, as it created a
mangrove forest rehabilitation demonstration area on an island off of
Xiamen City. The GEV continued its Ten Years Traveling along the
Rivers Program along with an environmental reporter survey project.
FON was deeply involved in activities such as garbage reduction in
urban communities, relevant citizen actions as well as promotional
events for media communication and decision openness.
SEE continued promoting programs such as Ecosystem Protec-
tion and Community Development in Jilantai (› §Ä), Sustainable
Resources Utilization and Community Development in Chahantan
(_@F‚), and Eco-agriculture and Community Development in Yaoba
(ÐÞ).
6. Environmental Education and Advocacy of Actions
Education and advocacy remain part of the work of some environ-
mental NGOs. Campaigns have included encouraging people to pay
attention to carbon emissions and to wear low-carbon clothes; carry-
ing out Car-Free Day, Healthy and Environmentally-Friendly Walks,
and bike outings; carrying out activities such as Turning Lights Off
on Summer Solstice and Earth Hour; promoting smoke-free environ-
ments; holding forums; organizing awards events; and holding art and
photo exhibitions.
7. Further Improvements in Philosophy and Governance Structure
Environmental NGOs already showed obvious signs of maturity in phi-
losophy and governance structure by 2009. Nonetheless, they were still
weak and undeveloped as a whole with a narrow space for actions.
FON clearly announced its vision, mission, core values, and goals of
work. Greenpeace, which takes action to make positive changes and
protect the earth’s environment and world peace, is a good example of
an overseas NGO in China and they serve as a reference for Chinese
counterparts.
D. Environmental and Ecosystem Protection: the States’ Responsibility and
Citizens’ Rights
If we believe that humans have rights to survival, health, education,
dignity, and working under safe and healthy conditions and that the
government should take responsibility for realizing citizens’ aforemen-
tioned rights (all of which are covered by the International Covenant on

highlights of 2009 27
Economic, Social, and Cultural Rights (ICESCR) signed by the Chinese
government), then the government must also guarantee that citizens
live and work in a toxic-free and healthy environment, that they have
access to safe food and drinking water, and that they live in a pollution-
free and ecologically-balanced environment.
If we believe that the harmonious and sustainable development of
society can be realized only through governments, enterprises, NGOs,
and nonproﬁt organizations that comply with the concept of good
governance as well as cooperation among individuals, communities,
the international community and the world’s civil society, then guar-
anteeing the rights to open information, free expression of appeals and
participation in public decision making, enabling citizens to exercise
those rights by means of individual or organized actions, and making
just legal remedies available when they are violated (all of which has
been conﬁrmed by the Constitution of the People’s Republic of China)
are requisites for such development.
We should understand that all previous wars, slaughter, bullying,
and pursuit of wealth and luxury leading to over-exploitation of natural
resources have worsened our environment. A worsening environment
will in turn cause violation of human rights to life and health. Humans
will have a bright future only when we go beyond the past, recognize,
respect, and protect basic human rights, seek harmony among human
beings and harmony between humans and nature, advocate moderate
needs, update the world’s political landscape, and work together to
control and prevent pollution and rehabilitate ecosystems.
Today, we are already living in a world with diversiﬁed interests,
propositions, values, and ways of living. It is already difﬁcult for us
to address current environmental problems such as climate change
with old institutions, old ways of thinking, and old decision models.
Will civil society grow up in China? Will the international community
and the world’s civil society be able to work together and go beyond
climate politics to regard individuals as a whole and to balance their
interests? We may not have much time left.
E. Establishing a Binding Concept of Right to Environment and
International Law
Finally, it is necessary to highlight several remarks in the Draft Declara-
tion of Principles on Human Rights and the Environment in the ﬁnal report of
the Special Rapporteur of the former United Nations Commission on

28 li dun
Human Rights (UNCHR) in 1994. The wish for a binding provision
in international law on the right to environment was ﬁrst written into
the 1972 Stockholm Declaration: “Man has the fundamental right to free-
dom, equality, and adequate conditions of life, in an environment of
a quality that permits a life of dignity and well-being.” The UNCHR
draft declaration appeared twenty-two years after the Stockholm Declara-
tion and ﬁfteen years before now.
Human rights, an ecologically sound environment, sustainable develop-
ment, and peace are interdependent and indivisible . . . All persons have
the right to a secure, healthy and ecologically sound environment . . . This
right and other human rights, including civil, cultural, economic, politi-
cal, and social rights, are universal, interdependent and indivisible . . . All
persons shall be free from any form of discrimination in regard to actions
and decisions that affect the environment . . . All persons have the right to
an environment adequate to meet equitably the needs of present genera-
tions and that does not impair the rights of future generations to meet
equitably their needs.

PART I
PUBLIC POLICY

Other documents randomly have
different content

Olin saapunut tähän paikkaan kirjeessä, kun yht'äkkiä akkunain
alta kuului lumessa vyöryvien vaunujen kumeata kolinaa. Vaunut
pysähtyivät lukion portille ja kuulin lapsien huutavan täyttä kurkkua:
»Aliprefekti tulee! Aliprefekti tulee!»
Aliprefektin tulo tiesi varmaan jotakin erinomaisempaa. Hän kävi
tuskin kerran tai pari vuodessa Sarlande'in lyseossa ja hänen tuloaan
pidettiin suurena tapahtumana. Mutta vähä minua liikutti tällä
hetkellä koko Sarlande ja sen prefektit, mielessäni paloi ainoastaan
Jacques veljeni kirje. Niinpä palasinkin takaisin nurkkaan ja rupesin
uudelleen lukemaan silläaikaa kun pojat vallattomina tunkeilivat
akkunoihin nähdäkseen prefektin astuvan alas vaunuistaan.
»Tietänet kai, rakas Daniel, että isä on Bretagnessa
tekemässä yhtiön puolesta omenaviinikauppoja. Kuultuaan
että minä olen markiisin kirjurina, tahtoi hän minun kauttani
saada tämän ostamaan pari tynnyriä omenaviiniä. Pahaksi
onneksi ei markiisi juo muuta kuin viiniä, eikä muuta kuin
Espanjan viiniä! Kirjoitin sen isälle; tiedätkö mitä hän vastasi:
— Jacques, sinä olet aasi! — niinkuin ennen vanhaan. Ei se
merkitse mitään, rakas Daniel, luulen että hän pohjalta pitää
minusta hyvinkin paljon.
Sitte kai tiedät, että äiti nyt on yksin. Sinun pitäisi kirjoittaa
hänelle, hän on pahoillaan, kun et mitään hiisku.
Olin unohtamaisillani kertoa sinulle jotain, joka varmaankin
on sinusta hyvin hauskaa. Minun huoneeni on Quartier
Latin'issa… Quartier Latin'issà … voitko ajatella! … aivan kuin
romaaneissa, oikea runoilijan kolkka pikku akkunoineen, ja
sen edessä kattoja niin pitkälle kuin silmä kantaa. Sänky ei ole
leveä, mutta kyllä me siihen tarpeen tullen molemmatkin

mahdumme; ja sitte on yhdessä nurkassa kirjoituspöytä,
jonka ääressä runoileminen varmaankin luistaisi hyvin.
Luulen aivan varmaan, että hyvin pian tulisit minua
katsomaan, kun näkisit kaiken tämän; minustakin olisi niin
hauskaa, jos olisit täällä, enkä takaa lainkaan, etten sinulle
jonain päivänä anna lähtömerkkiä.
Älä sillävälin unohda minua, äläkä tee niin paljo työtä
lukiossasi, että tulet kipeäksi.
Syleilen sinua. Veljesi
Jacques».
Tuo kunnon Jacques. Kuinka suloisen kipeästi hänen kirjeensä
koski sydämeeni! Itkin ja nauroin yhtaikaa. Koko elämäni näinä
viimmeisinä kuukausina, punssi, biljaardi, Barbetten kahvila olivat
kuin pahaa unta, ja minä ajattelin: Nyt se on lopussa! Nyt rupean
työhön, tahdon olla yhtä miehuullinen kuin Jacqueskin.
Tällöin soi kello. Oppilaani asettuivat riviin, heillä oli paljon
puhumista aliprefektistä, ja he näyttelivät ohimennessään hänen
oven edessä seisovia vaunujaan. Johdin heidät tunneilleen ja vihdoin
heistä päästyäni kiiruhdin juoksujalkaa portaita ylös. Minulla oli niin
kiire päästä yksin huoneeseeni veljeni kirjeen kanssa.
— Daniel herra, teitä pyydetään tulemaan johtajan luo.
Johtajan luo?… Mitähän asiaa johtajalla mahtoi olla minulle?…
Ovenvartija katsoi minuun niin merkillisesti. Yhtäkkiä johtui
aliprefekti mieleeni.

— Onko aliprefekti tuolla ylhäällä? kysyin.
Ja toivosta sykkivin sydämin aloin harpata portaita ylös, ottaen
neljä astinta kerrallaan.
On päiviä, jolloin voi olla aivan mieletön. Tiedättekö, mitä
kuvittelin, kun kuulin aliprefektin odottavan minua. Kuvittelin, että
ulkomuotoni oli häntä tutkintopäivänä miellyttänyt, ja että hän tuli
vartavasten lukioon tarjoamaan minulle kirjurin paikkaa luonaan. Se
oli minusta luonnollisin asia maailmassa. Jacques'in kirje
markiisijuttuineen oli aivan varmaan pannut pääni pyörälle.
Oli kuinka hyvänsä, mutta mitä korkeammalle nousin, sitä
varmemmaksi kävin asiastani: aliprefektin kirjuri, olin tulla hulluksi
ilosta…
Käytävän käännöksessä tapasin Roger'in. Hän oli hyvin kalpea,
hän katsoi minuun ikäänkuin olisi aikonut jotain sanoa; mutta minä
en seisahtunut: aliprefektillä ei ollut aikaa odottaa.
Kuinka sydämeni sykki, kun saavuin johtajan huoneen ovelle.
Aliprefektin kirjuri! Minun täytyi pysähtyä vähäksi aikaa
hengähtämään: korjasin kaulaliinaani, ja pyyhkäsin kädelläni hiukan
tukkaani ja sitten avasin hiljaa oven.
Jospa olisin aavistanut, mikä minua odotti.
Kuvernööri seisoi huolettomasti nojallaan marmoriuunia vasten ja
hymyili itsekseen.
Johtaja arkipuvussaan pysytteli nöyränä hänen edessään
samettilakki kädessä, ja Viot, joka kiiruimman kaupassa oli käsketty
paikalle, seisoi viattoman näköisenä nurkassa.

Kun olin tullut sisään, alkoi kuvernööri puhua.
— Se on siis tämä herra, sanoi hän näyttäen minua, joka
huvikseen viettelee meidän kamarineitsyitämme.
Hän sanoi tämän selvällä, ivallisella äänellä ja yhä edelleen
hymyillen. Luulin ensin, että hän laski leikkiä, enkä vastannut
mitään; mutta kuvernööri ei laskenut leikkiä; hetken vaitiolon
perästä toisti hän uudestaan yhtä hymyilevänä:
— Minulla on kai kunnia puhutella herra Daniel Eyssette'ia, joka on
vietellyt vaimoni kamarineitsyen.
En tietänyt, mistä oli kysymys; mutta kuullessani sanan
kamarineitsyt jo toista kertaa viskattavan vasten naamaani, tunsin
punastuvani häpeästä ja minä huudahdin syvästi suuttuneena:
— Kamarineitsyen, minäkö!… Minä en ole milloinkaan vietellyt
mitään kamarineitsyttä.
Johtajan silmälasien takaa leimahti halveksiva välkähdys ja kuulin,
kuinka avaimet mutisivat nurkastaan: »Kuinka hävytöntä!»
Mutta kuvernööri ei lakannut hymyilemästä; hän otti uunin
reunalta pienen paperipinkan, jota en ollut ensin huomannutkaan, ja
sanoi sitte minuun kääntyen ja huolettomasti noita papereita
heiluttaen:
— Hyvä herra, tässä on hyvin ankaria todistuksia teitä vastaan.
Nämä kirjeet on tavattu puheenaolevalta neidiltä. Tosin niistä
puuttuu allekirjoitus, eikä kamarineitsytkään ole tahtonut mainita
mitään nimeä. Mutta näissä kirjeissä puhutaan usein lukiosta, ja

pahaksi onneksi teille, on herra Viot tuntenut teidän käsialanne ja
kirjoitustapanne.
Tässä kohden irvistelivät avaimet pahanilkisesti ja kuvernööri lisäsi
yhä edelleen hymyillen:
— Eiväthän kaikki Sarlande'in lukiossa ole runoilijoita.
Nämä sanat kuullessani välähti salamannopea ajatus päähäni:
tahdoin nähdä lähempää nuo paperit. Minä syöksähdin kuvernööriä
kohden; johtaja, peläten jotain sopimatonta tapahtuvan, aikoi
pidättää minua. Mutta kuvernööri ojensi minulle levollisena kirjeet.
— Katsokaa vain! sanoi hän.
Voi hirveätä, minun kirjeeni Cecilialle!
Siinä ne olivat kaikki, jok'ikinen! Ensimmäisenä se, joka alkoi: »Oi
Cecilia, joskus istuissani yksinäisellä kallionjyrkänteellä», päättyen
kiitoshymniin: »Enkeli, joka olet suostunut viettämään yhden yön
maan päällä…» Ja kaikki nämä rakkauden kaunopuheisuuden ihanat
kukkaset olin siroittanut kamarineitsyen jalkoihin!… Tämä nainen,
joka oli niin ylhäisessä asemassa, joka oli niin j.n.e., harjasi joka
aamu kuvernöörin rouvan tohvelit…
Voitte kuvitella minun raivoni, minun hämmästykseni.
— No, mitä sanotte niistä, herra Don Juan? virnisteli kuvernööri.
Ovatko kirjeet teiltä, vai ei?
Vastauksen sijaan painoin pääni alas. Yksi ainoa sana olisi riittänyt
puhdistamaan minut: mutta sitä sanaa en sanonut. Olin valmis
ennen kärsimään mitä tahansa kuin ilmaisemaan Roger'in… Sillä

huomatkaa, Pikku Mies ei hetkeäkään koko tämän kohtauksen
aikana tullut epäilleeksi ystävänsä vilpittömyyttä. Tuntiessaan
kirjeensä ajatteli hän heti: »Roger on ollut liian laiska niitä puhtaaksi
kirjoittamaan; hän on ennemmin pelannut yhden pelin biljaardia
lisää ja lähettänyt minun kirjeeni». Pikku Mies rukka, kylläpä olet
yksinkertainen!
Kun kuvernööri näki, etten mielinyt vastata, pani hän kirjeet
takaisin taskuunsa ja sanoi kääntyen johtajaan ja hänen apuriinsa:
— Nyt, hyvät herrat, tiedätte, mitä teidän on tehtävä.
Nyt tärisivät Viot'in avaimet turmiota ennustaen, ja johtaja vastasi
syvään kumartaen, että herra Eyssette olisi ansainnut tulla heti
poisajetuksi, mutta että hän kaiken huomion välttämiseksi sai viipyä
lukiossa vielä viikon. Juuri niin pitkän ajan, että ehdittiin hankkia uusi
opettaja.
Tuo kauhea sana »poisajettu» teki lopun minusta. Kumarsin
sanaakaan sanomatta ja riensin ulos. Tuskin olin ovesta ulkona, kun
purskahdin itkuun… Juoksin suoraapäätä huoneeseeni tukahduttaen
kyyneleitäni nenäliinaan…
Roger oli odottamassa minua; hän näytti kovin levottomalta ja
käveli pitkin askelin edestakaisin.
Nähdessään minun astuvan sisään, tuli hän minua vastaan.
— No, herra Daniel! sanoi hän katsoen tutkivasti minuun. Minä
vaivuin sanattomana tuolille.
— Kyyneleitä! Joutavaa lapsellisuutta! jatkoi miekkailumestari
raa'alla äänellä. Se vaan pahentaa asian. No … joutuun: mitä on

tapahtunut?
Silloin minä kerroin hänelle koko tuon kauhean kohtauksen
johtajan huoneessa kaikkine yksityiskohtineen.
Sitä myöten kuin puhuin, näin Roger'in muodon yhä enemmän
kirkastuvan, hän ei enää katsonut minuun samalla röyhkeällä
ilmeellä, ja kuultuaan lopuksi, kuinka olin antanut ajaa itseni pois
lukiosta, jotten pettäisi häntä, avasi hän minulle sylinsä ja sanoi
ainoastaan:
— Daniel, te olette todellinen gentlemanni!
Tällä hetkellä kuului kadulta vaunujen jyrinää; kuvernööri lähti
pois.
— Te olette todellinen gentlemanni, toisti ystäväni
miekkailumestari puristaen ranteitani, niin että olin huutaa. Te olette
jalo ihminen, en sano muuta… Mutta ymmärtänette kai, etten voi
sallia kenenkään uhrautua puolestani.
Näin sanoen lähestyi hän ovea.
— Elkää itkekö, Daniel herra, minä menen tapaamaan johtajaa, ja
minä vannon ettei ainakaan teitä täältä ajeta.
Hän astui vielä jonkun askeleen; sitte hän tuli takaisin, aivan kuin
olisi unohtanut jotakin.
— Mutta, sanoi hän minulle hiljaisella äänellä, kuulkaa, ennenkuin
menen, mitä sanon… Pitkä Roger ei ole yksin maailmassa: hänellä
on jossakin maailman kolkassa kivulloinen äiti… Äiti … hurskas äiti
raukka!… Luvatkaa, että kirjoitatte hänelle, kun kaikki on ohi.

Tämä sanottiin juhlallisesti, levollisella äänellä, joka kauhistutti
minua.
— Mitä siis aijotte tehdä? huudahdin.
Roger ei vastannut: mutta hän aukaisi takkinsa, niin että saatoin
nähdä hänen taskussaan kiiltävän pistoolin pään.
Minä syöksyin kauhistuneena häntä kohden.
— Tappaa itsenne, onneton? Te aijotte tappaa itsenne?
Hän vastasi hyvin kylmästi:
— Kun olin sotapalveluksessa, tein sen lupauksen, että jos minut
joskus hurjapäisyyteni takia alennettaisiin arvossa, niin en eläisi
päivääkään häväistykseni jälkeen. Nyt on se hetki tullut, jolloin on
pysyttävä sanassa… Viiden minuutin perästä ajetaan minut pois
lukiosta, se on: olen häväisty; tunti sen jälestä, hyvää yötä! Minun
päiväni ovat päättyneet.
Kuullessani tämän asetuin päättäväisenä oven eteen.
— Ei Roger, te ette lähde täältä! Ennemmin menetän paikkani kuin
olen syynä teidän kuolemaanne.
— Antakaa minun tehdä velvollisuuteni, sanoi hän kammoittavalla
äänellä, ja ponnistuksistani huolimatta onnistui hänen saada ovi
puoliksi auki. Silloin juolahti mieleeni puhua hänelle hänen äidistään,
tuosta äiti raukasta, joka hänellä oli jossakin maailman kolkassa.
Todistin hänelle, että hänen täytyi elää äitinsä tähden, että minun oli
hyvinkin helppo saada toinen paikka, että meillä joka tapauksessa oli
viikko aikaa ja että meidän ainakin täytyi odottaa viime hetkeen asti,

ennenkuin ryhdyttäisiin moiseen epätoivon työhön… Tämä viimeinen
tuuma näytti liikuttavan häntä. Hän myöntyi jättämään käyntinsä
johtajan luona ja sen mikä sitä seuraisi joitakuita tunteja
myöhemmäksi.
Sillävälin soi kello; me syleilimme toisiamme ja minä menin
kouluun.
Millaisia me ihmiset olemme! Olin astunut huoneeseeni
epätoivoisena, lähdin sieltä melkeinpä iloisena… Pikku Mies oli niin
ylpeä tietäessään pelastaneensa ystävänsä miekkailumestarin
hengen.
Mutta minun täytyy tunnustaa, että minä istuissani kateederissa
ensimmäisen innostuksen ohimentyä, aloin tuumailla. Roger suostui
jäämään henkiin, hyvä; mutta mitä minusta itsestäni tulisi sitte, kun
minut jalomielisyyteni palkaksi oli ajettu pois lukiosta?
Sitä ei ollut hauska ajatella; näin jo kodin häväistynä, äidin
kyynelten vallassa ja isän hirveästi vihoissaan. Onneksi juolahti
mieleeni Jacques; kuinka mainiota, että hänen kirjeensä ymmärsi
tulla juuri tänä aamuna! Mikä tässä enää oli hätänä, kirjoittihan hän,
että hänen vuoteessaan oli sijaa kahdellekin. Ja Pariisissa itsensä
kyllä aina jollakin tavalla elättää.
Tässä ajatukseni kauhusta jähmettyivät: jos mieli täältä lähteä,
täytyi olla rahaa; ensiksikin matkarahat, sitte viisikymmentä
kahdeksan francia, jotka olin portinvartijalle velkaa, paitsi niitä
kymmentä francia, jotka eräs yläluokkalainen oli minulle lainannut, ja
sitte äärettömiä summia, joita oli kirjoitettu minun nimeeni Barbetten
kahvilan saatavakirjaan. Millä keinoin hankkisin kaikki nämä rahat?

— Pyh, sanoin itsekseni sitä ajatellessani, — kylläpä minä olen
tyhmä vaivatessani itseäni näin joutavalla; onhan minulla Roger. Hän
on hyvissä varoissa, antaahan hän kaupungilla tunteja, ja hän tulee
ylen onnelliseksi, kun saa lainata minulle joitakuita satoja francia,
minulle, joka olen pelastanut hänen henkensä.
Kun olin asiani näin järjestänyt, unohdin kaikki päivän hirmut ja
ajattelin vain suurenmoista Pariisin matkaani. Olin niin iloinen, että
tuskin saatoin paikallani pysyä, ja Viot, joka vartavasten tuli
lukusaliin, nauttiakseen epätoivostani, oli äärettömän nolon näköinen
nähdessään minun ilosta hohtavan naamani. Söin nopeasti vahvan
päivällisen, pihalla annoin oppilaille kaikki jälki-istunnot anteeksi.
Vihdoin alkoi tunti.
Tärkeintä oli nyt tavata Roger niin pian kuin suinkin; yhdellä
loikkauksella olin hänen huoneessaan; siellä ei ollut ketään. »Hyvä,
ajattelin itsekseni, hän on varmaankin pistäytynyt Barbetten
kahvilaan», eikä se minua näin jännittävissä olosuhteissa lainkaan
kummastuttanut.
Ei Barbetten kahvilassakaan ketään. »Roger», sanottiin siellä, »on
mennyt aliupseerien kanssa kentälle.» Mitä pirua heillä mahtoi olla
siellä tähän aikaan tekemistä? Aloin käydä hyvin levottomaksi ja
suostumatta pelaamaan ainoatakaan peliä biljaardia, johon minua
vaadittiin, käärin housuni lahkeet ylös ja lähdin kiivaasti lumessa
kulkemaan kenttää kohden saadakseni käsiini ystäväni
miekkailumestarin.

XII.
RAUTARENGAS.
Sarlande'ista kentälle on runsas puoli peninkulmaa: mutta sitä
kyytiä kuin kuljin, tein sen matkan varmaan vajaassa
neljännestunnissa. Vapisin Roger'in puolesta. Pelkäsin, että tuo poika
raukka oli lupauksestaan huolimatta kertonut kaikki johtajalle,
silläaikaa, kun minä olin lukusalissa: olin yhä vielä näkevinäni hänen
pistoolinsa perän välkähtävän. Tuo hirveä ajatus antoi minulle siivet.
Mutta tuon tuostakin näin lumessa useita jälkiä, jotka kaikki veivät
kenttää kohden, ja minua tyynnytti hiukan ajatus, ettei
miekkailumestari ollut yksin. Silloin minä hiukan hiljentäen vauhtiani,
aloin ajatella Pariisia. Jacques'ia ja lähtöäni… Mutta hetken perästä
olin taas kauhean pelon vallassa.
— Roger aikoo aivan varmaan tappaa itsenisä. Mitä muuta hän
olisi tullut tältä autiolta paikalta etsimään, kaukana kaupungista.
Ystävänsä Barbetten kahvilasta on hän nähtävästi ottanut mukaansa
sanoakseen heille hyvästit, juodakseen heidän kanssaan
jäähyväismaljan… Voi noita sotilaita!… Ja minä lähdin taasen henki
kurkussa juoksemaan.

Onneksi aloin jo lähestyä kenttää, näin jo sen suuret, humisevat
puut.
»Ystävä parka, kunhan nyt vain tulisin ajoissa!»
Jäljet johtivat minut suoraan Espéron'in ravintolaan.
Tämä ravintola oli kurja, huonomaineinen paikka, jonne
Sarlande'in irstailijat tekivät juomaretkiään. Olin useammankin
kerran ollut siellä aliupseerien seurassa, mutta milloinkaan ei se ollut
minusta näyttänyt niin vastenmieliseltä kuin nyt. Keltaisen likaisena
neitseellisen puhtaan lumiaavikon keskellä näytti se ikäänkuin
piilottelevan mataline porttineen, ränstyneine seinineen ja likaisine
akkunoineen pienen jalavametsikön takana. Se näytti häpeävän
huonoa ammattiaan.
Tullessani lähemmäksi kuulin iloista humua, naurua ja
kevytmielisiä lauluja.
Hyvä Jumala, ajattelin vapisten, siellä juodaan jäähyväismaljoja.
Ja minä pysähdyin hengästyneenä.
Olin silloin ravintolan takana; työnsin auki pienen portin ja astuin
puutarhaan. Mikä hirveä puutarha! Korkea, paljas pensasaita,
lehdettömiä syreenipensaita, suuria roskakasoja lumella ja siellä
täällä valkeita lehtimajoja, jotka muistuttivat eskimojurttia. Sitä
katsellessa kävi mieli apeaksi.
Melu kuului alimmasta kerroksesta, ja mässäys mahtoi olla tällä
hetkellä kuumimmillaan, sillä kylmästä huolimatta olivat akkunat
selkiseljällään.

Laskin jo jalkani portaitten alimmalle astuimelle, kun kuulin jotain,
joka seisautti minut yhdellä iskulla, ja saattoi vereni jähmettymään:
nimeni mainittiin naurun remahdusten kaikuessa. Roger puhui
minusta ja kummista kummin, joka kerta, kun Daniel Eyssette'n nimi
toistettiin, olivat kuulijat katketa naurusta.
Kirvelevän uteliaisuuden ajamana, selvästi tuntien, että saisin
kuulla jotain tavatonta, vetäydyin takaisin ja hiivin lumessa, joka
maton tavoin hiljensi askeleeni, kenenkään huomaamatta
lehtimajaan, joka aivankuin varta vasten sattui olemaan juuri
akkunoitten alla.
Tuon lehtimajan tulen koko elämäni ajan näkemään silmissäni;
tulen koko elämäni ajan näkemään sen lakastuneet lehtiseinät, sen
likaisen maapohjan, sen pienen vihreäksi maalatun pöydän ja sen
vettä valuvat puupenkit… Päivä tuskin pääsi pilkoittamaan lumen
läpi, jonka peitossa se oli; lumi suli hiljakseen ja tipahteli pääni
päälle.
Tuossa lehtimajassa, joka oli pimeä ja kostea kuin hauta, olen
oppinut ymmärtämään, kuinka ilkeitä ja halpamaisia ihmiset voivat
olla, siellä olen oppinut epäilemään, halveksimaan, vihaamaan…
Varjelkoon Jumala teitä, jotka tätä luette, milloinkaan joutumasta
tuohon lehtimajaan!… Henkeäni pitäen, vuoroin punastuen ja
vaaleten vihasta ja häpeästä, seisoin kuuntelemassa, mitä
ravintolassa sanottiin.
Ystäväni, miekkailumestari puhui koko ajan… Hän kertoi
seikkailunsa Cecilian kanssa, lemmenkirjeistä, kuvernöörin käynnistä
lukiolla, höystäen kertomustaan kaikenmoisilla lisillä ja liikkeillä, jotka
mahtoivat olla hyvin hullunkurisia siitä vaikutuksesta päättäen, minkä
ne tekivät kuulijoihin.

— Ymmärrätte kai, rakkaat ystävät, sanoi hän rivolla äänellään, —
etten minä suotta ole tepastellut kolmea vuotta zuaviteatterin
näyttämöllä. Niin totta kuin tässä seison, luulin jo yhteen aikaan
olevani hukassa ja etten milloinkaan enää joisi kanssanne Espéron'in
mainiota viiniä… Tosin ei pikku Eyssette ollut mitään hiiskunut; mutta
olihan vielä aikaa puhua; ja näin meidän kesken sanottuna luulen,
että hän tahtoikin vaan antaa minulle kunnian itse ilmaista itseni.
Silloinpas minä ajattelin itsekseni: »Nyt näppärästi suuri kohtaus
toimeen, Roger!»
Ja sitte minun paras ystäväni miekkailumestari rupesi
näyttelemään niin sanomaansa suurta kohtausta, toisin sanoen sitä,
mitä aamulla oli tapahtunut kamarissani minun ja hänen välillään.
Voi tuota roistoa, hän ei unohtanut mitään… Hän huusi,
teatteriäänellä: Äitini, äiti parkani! Sitte hän matki minun ääntäni:
»Ei, Roger, ei, te ette saa mennä!»…
Suuri kohtaus oli todellakin mitä hullunkurisin, ja koko kuulijakunta
kieritteli itseään naurusta. Mutta minä tunsin suurten kyynelten
vierivän pitkin poskiani, vilunväreet puistattivat ruumistani ja korvani
soivat, koko aamuinen inhoittava huvinäytelmä kävi minulle selväksi,
kykenin epäselvästi tajuamaan, että Roger tahallaan oli lähettänyt
minun kirjeeni turvatakseen itsensä mahdollisten seurausten varalta,
että hänen äitinsä, hänen äiti raukkansa oli maannut parikymmentä
vuotta haudassa, ja että olin luullut hänen piippukoteloansa pistoolin
peräksi.
— Entä kaunis Cecilia? kysyi yksi gentlemanneista.
— Cecilia ei ole maininnut nimeäni, hän on matkustanut pois, siinä
vasta kunnon tyttö.

— Entä pikku Daniel! mikä hänet perii?
— Pyh, vastasi Roger.
Tässä hän teki liikkeen, joka sai kaikki nauramaan.
Tämä naurunremahdus saattoi minut raivoihini. Aijoin tulla
lehtimajasta ja äkkiä kuin haamu ilmestyä heidän keskellensä. Mutta
hillitsin itseni, olin jo ollut kyllin naurettava.
Nyt tuotiin paisti sisään ja lasit kilahtelivat vastakkain.
— Roger'in malja! Roger'in malja! kuului joka puolelta.
En voinut kestää kauempaa, kärsin liiaksi. Vähääkään välittämättä,
näkikö minut kukaan, syöksyin ulos puutarhasta. Yhdellä
hyppäyksellä olin portin ulkopuolella ja aloin juosta kuin mieletön
suoraan eteenpäin.
Pimeys alkoi hiljaa laskeutua yli seudun ja tuolle äärettömälle
lumiaavikolle levisi ikäänkuin sanomaton surumielisyys.
Juoksin jonkun aikaa niinkuin haavoitettu otus; elleivät särkyneet,
vertavuotavat sydämet olisi muuta kuin runoilijain korupuheita, niin
voisin vannoa, että jätin jälkeeni tuolle valkealle kentälle pitkän
verijuovan.
Tunsin olevani hukassa. Mistä saisin rahaa? Kuinka voisin lähteä?
Kuinka voisin päästä Jacques veljeni luo? Roger'in ilmiantaminenkaan
ei olisi minua auttanut… Nyt hän voi kieltää kaiken, kun Cecilia oli
poissa.

Vihdoin menehtyneenä väsymyksestä vaivuin lumeen erään
kastanjapuun alle. Olisin ehkä jäänyt siihen seuraavaan aamuun
itkemään, kykenemättä mitään ajattelemaan, kun yhtäkkiä jossakin
hyvin, hyvin kaukana Sarlande'issa päin kuulin kellon soivan; se oli
lukion kello. Olin unohtanut kaiken; tuo kello kutsui minut uudelleen
elämään: minun täytyi palata takaisin ja valvoa oppilaita salissa…
Salia ajatellessani iski äkkiä uusi ajatus päähäni. Heti lakkasivat
kyyneleeni vuotamasta; tunsin itseni väkevämmäksi. Nousin ylös
maasta ja lähdin kulkemaan Sarlande'ia kohden varmoin askelin,
niinkuin ainakin mies, joka on tehnyt järkähtämättömän päätöksen.
Jos tahdotte tietää, minkä järkähtämättömän päätöksen Pikku
Mies oli tehnyt, seuratkaa häntä Sarlande'iin tuon laajan valkean
aavikon poikki; seuratkaa häntä kaupungin pimeitä, likaisia katuja
pitkin, seuratkaa häntä lukion porttikäytävään; seuratkaa häntä saliin
välitunnin ajaksi ja huomatkaa millä kummallisella itsepäisyydellä
hän katselee suurta rautarengasta, joka riippuu katosta, seuratkaa
häntä vielä välitunnin päätyttyä lukuhuoneeseen, nouskaa hänen
mukanaan kateederiin ja lukekaa hänen olkapäänsä ylitse tämä
surullinen kirje, jota hän kirjoittaa vallattomien poikien hirveästi
melutessa:
»Herra Jacques Eyssette, Bonapartenkatu, Pariisi.
Anna anteeksi, rakkain Jacques, suru, jonka tulen sinulle
tuottamaan. Sinä, joka et enää itkenyt, saat vielä kerran itkeä
minun tähteni; mutta se onkin sitten viimmeinen kerta… Kun
saat tämän kirjeen, on Daniel raukkasi kuollut…»
Tässä kohden yltyy melu lukuhuoneessa kaksinkertaiseksi. Pikku
Mies keskeyttää kirjoituksensa ja jakaa muutamia rangaistuksia

oikealle ja vasemmalle, mutta arvokkaasti, suuttumatta. Sitte hän
jatkaa:
»Katso, Jacques, olin liian onneton. En voinut muuta kuin
tappaa itseni. Tulevaisuuteni on mennyttä: minut on ajettu
pois lukiosta erään naisjutun tähden, joka kävisi liian pitkäksi
kertoa sinulle, sitten olen tehnyt velkoja, en voi enää tehdä
työtä, minä häpeän, olen väsynyt ja kyllästynyt kaikkeen,
elämä hirvittää minua… Menen ennemmin pois.»
Pikku Miehen on vielä kerran keskeyttäminen kirjoituksensa.
»Viisisataa värsyä Souheyrol'ille! Fouque ja Loupi sunnuntaina
huonearestiin!» Tämän tehtyään hän päättää kirjeensä.
»Hyvästi, Jacques, minulla olisi vielä paljon kerrottavaa
sinulle, mutta tunnen, että rupeisin itkemään, ja oppilaat
katsovat minuun. Sano äidille, että olen pudonnut
kävelyretkellä joltakin korkealta vuorelta, tai että olen
luistellessa hukkunut. Keksi juttu mikä tahansa, kunhan hän ei
vaan milloinkaan saa tietää totuutta!… Suutele tuhat kertaa
rakasta äitiä puolestani; suutele myös isäämme ja koeta pian
luoda heille kaunis koti. Hyvästi, rakas veli! Muista Danieliasi.»
Saatuaan tämän kirjeen valmiiksi, aloittaa Pikku Mies heti toisen,
joka kuuluu näin:
»Herra abbé, pyydän teitä toimittamaan veljelleni
Jacques'ille kirjeen, jonka jätän hänelle. Leikatkaa samalla
hiuksistani suortuva äidilleni.
Minä pyydän Teiltä anteeksi ikävyyttä, jonka Teille tuotan.
Olen tappanut itseni siksi, että olin täällä liian onneton. Te

yksin, herra abbé, olette aina ollut hyvä minua kohtaan…
Kiitän Teitä siitä.
Daniel Eyssette.»
Sitte Pikku Mies panee tämän ja Jacques'in kirjeen samaan
suureen kuoreen ja kirjoittaa päällekirjoitukseksi: »Sitä henkilöä,
joka ensimmäiseksi löytää ruumiini, pyydetään viemään tämä kirje
abbé Germane'in käsiin.» Sitte näin kaikki asiansa järjestettyään
odottaa hän lukujen päättymistä.
Luvut ovat päättyneet. Syödään illallinen, pidetään rukoukset,
mennään makuusaliin.
Oppilaat menevät levolle; Pikku Mies kävelee edestakaisin,
odottaen että he nukkuisivat. Viot tulee tarkastusretkellensä; kuuluu
ainoastaan hänen avaintensa salaperäinen kilinä ja hänen
tohveliensa hiljainen hipsutus lattialla. —
»Hyvää yötä, herra Viot», kuiskaa Pikku Mies. »Hyvää yötä, herra
Eyssette», vastaa tarkastaja hiljaa; sitten hänen askeleensa häipyvät
käytävään.
Pikku Mies on yksin. Hän avaa hiljaa oven ja pysähtyy hetkeksi
etehiseen kuuntelemaan, heräävätkö oppilaat; mutta kaikki on
hiljaista makuusalissa.
Silloin hän laskeutuu rappusia myöten alas ja hiipii varpaillaan
varjossa olevaa seinän viertä pitkin. Pohjatuuli vinkuu ovien raoissa.
Rappukäytävän läpi kulkeissaan, sattuu hänen silmäänsä valkea,
lumen peittämä piha, jota pimeät muurit ympäröivät.

Tuolla ylhäällä katonrajassa tuikkaa yksinäinen tuli: abbé Germane
kirjoittaa siellä suurta teostansa. Pikku Mies lähettää sydämensä
syvyydestä tuolle hyvälle ihmiselle viimmeiset hartaat hyvästinsä;
sitte hän astuu saliin…
Merisotakoulun vanha voimistelusali on verhoutunut kylmään,
kolkkoon hämärään. Kuu pilkistää pienen ristikkoakkunan läpi,
paistaen suoraan rautarenkaaseen, joka on tuntikausia ollut Pikku
Miehen ainoa ajatus, — se loistaa hopeoissa… Salin nurkassa viruu
vanha jakkara. Pikku Mies menee ottamaan sen, kantaa sen
rautarenkaan alle ja nousee sille; hän ei ole erehtynyt, se on juuri
niin korkea kuin on tarvis. Sitte ottaa hän kaulastaan pitkän,
sinipunervan silkkisen kaulahuivinsa, jota hän pitää kuin nauhaa
monin kerroin kaulansa ympäri käärittynä. Hän sitoo huivin
renkaaseen ja tekee juoksevan solmun… Kello lyö yksi. Kuolinhetki
on tullut… Vapisevin käsin levittää Pikku Mies juoksevan solmun. Hän
on kuin kuumeessa. Hyvästi, Jacques! Hyvästi, äiti…!
Silloin iskee rautakoura häneen kiinni. Hän tuntee jonkun tarttuvan
vyötäisiinsä ja laskevan hänet jakkaralta lattialle seisomaan. Samalla
sanoo tuima, pilkallinen ääni, jonka hän hyvin tuntee: »Onpas
tämäkin aika kieppua renkaissa!»
Pikku Mies kääntyy hämmästyksestä jähmettyneenä. Hän näkee
edessään abbé Germane'in ilman viittaa, lyhköisissä housuissa,
papinkaulus liivien päällä. Hänen ihanan rumat kasvonsa hymyilevät
surullisesti kalpeassa kuutamossa… Hän on käyttänyt vaan toista
kättään nostaessaan itsemurhaajan maahan; toisessa pitää hän vielä
vesipulloa, jonka hän oli käynyt pihakaivolla täyttämässä.
Nähdessään Pikku Miehen tuskasta vääristyneet kasvot ja
kyyneleiset silmät, lakkaa abbé Germane hymyilemästä ja hän

toistaa, mutta tällä kertaa lempeällä, melkeinpä hellällä äänellä:
— Kuinka hassua, rakas Daniel, kieppua renkaissa tähän päivän
aikaan.
Pikku Mies on hyvin punainen ja hyvin hämillään.
— En minä kiepu renkaissa, herra abbé, minä tahdon kuolla.
— Mitä! … kuolla?… Sinulla on siis paljon suruja?
— Voi! … vastaa Pikku Mies, samalla kun palavat kyyneleet
vuotavat pitkin hänen poskiaan.
— Daniel, sinä tulet minun mukaani, sanoo abbé.
Pikku Mies tekee kieltävän merkin ja näyttää rautarengasta, josta
riippuu kaulahuivi… Abbé Germane ottaa häntä kädestä.
— Kuuleppas, tule minun huoneeseeni, jos tahdot tappaa itsesi,
niin voithan tehdä sen siellä. Siellä on tuli, siellä on hauskempaa.
Mutta Pikku Mies vastustelee: »Antakaa minun kuolla, herra abbé.
Teillä ei ole oikeutta estää minua kuolemasta.»
Papin silmissä leimahtaa vihan välähdys: »Vai niin, niinkö se
onkin!» sanoo hän. Ja tarttuen äkkiä Pikku Miestä vyötäisiltä vie hän
hänet mukaansa kainalossaan, aivan kuin tavarakääryn, välittämättä
vähääkään hänen vastusteluistaan ja rukouksistaan…
… Pian ollaan abbé Germane'in luona: uunissa loimottaa aika
valkea; tulen ääressä on pöytä, jolla on palava lamppu, piippuja ja
paperikasa täynnä harakan varpaita.

Pikku Mies istuu uunin nurkassa. Hänen mielensä on kuohuksissa,
hän puhuu paljon, hän kertoo elämäkertansa, onnettomuutensa ja
miksi hän on tahtonut lopettaa itsensä. Abbé kuuntelee häntä
hymyillen; sitte kun lapsi on puhunut tarpeekseen, itkenyt
tarpeekseen ja keventänyt tarpeekseen ahdistetun, sairaan
sydämensä, ottaa tuo kunnon mies häntä käsistä kiinni ja sanoo
hänelle hyvin rauhallisesti:
— Eihän tuo ole yhtään mitään, poikaseni, sinä olisit tehnyt varsin
tyhmästi, jos olisit tappanut itsesi noin vähästä. Sinun juttusi on
hyvin yksinkertainen; sinut on ajettu pois lukiosta, — joka
sivumennen sanottuna on sinulle suuri onni … — no, sinun täytyy
lähteä pois, lähteä heti pois, ennenkuin tuo viikkosikaan on lopussa…
Ethän sinä, piru vieköön, ole mikään kyökkipiika!… Ole surematta
rahojasi ja velkojasi, kyllä minä niistä huolen pidän… Rahat, jotka
aijoit lainata tuolta konnalta, saat minulta lainaksi. Me järjestämme
kaiken tämän huomenna… Ja nyt ei sanaakaan, minun täytyy tehdä
työtä ja sinun täytyy nukkua… Mutta sinä et saa palata kamalaan
makuusaliisi: siellä sinun olisi kylmä ja siellä sinua pelottaisi; sinä
menet maata minun sänkyyni, johon pantiin tänä aamuna puhtaat
lakanat… Minä kirjoitan koko yön; ja jos minua rupeaa nukuttamaan,
heitän pitkäkseni sohvalle… Hyvää yötä, älä sano enää mitään.
Pikku Mies panee maata, hän ei vastustele… Kaikki, mitä hänelle
tapahtuu, tuntuu unelta. Mitä kaikkea onkaan tapahtunut yhtenä
päivänä! Kuoleman kynnykseltä on hän joutunut tähän suloiseen
vuoteeseen, tähän lämpöiseen, rauhalliseen huoneeseen… Kuinka
Pikku Miehen on hyvä olla!… Silloin tällöin avatessaan silmänsä
näkee hän lampun varjostimen lempeässä valossa hyvän abbé
Germane'in, joka koko ajan piippuaan imien lennättää rapisevaa
kynäänsä valkeita paperiarkkeja pitkin.

… Heräsin seuraavana aamuna siihen, että abbé taputti minua
olkapäälle. Olin nukkuessani unohtanut kaikki… Se saattoi
pelastajani makeasti nauramaan.
— No, poikaseni, sanoi hän, kello soi, ala joutua; ei kukaan ole
vielä huomannut mitään, mene ottamaan oppilaasi vastaan niinkuin
tavallisesti; aamiaistunnilla odotan sinua täällä puhuakseni kanssasi.
Yhtäkkiä muistoni palasi takaisin. Tahdoin kiittää häntä; mutta hän
suorastaan ajoi minut ulos ovesta.
Kuinka pitkältä lukutunti minusta tuntui, on minun tarpeeton
kertoa… Pojat olivat tuskin pihalla, kun jo koputin abbé Germane'in
ovea. Hän seisoi kirjoituspöytänsä edessä, jonka laatikot olivat
pitkälti ulosvedettyinä ja latoi huolellisesti kultarahoja pieniin
kasoihin.
Kolina, joka syntyi sisääntulostani, saattoi hänen kääntämään
päänsä, sitten hän jatkoi työtänsä sanaakaan sanomatta; kun hän oli
lopettanut, sulki hän laatikkonsa ja viittasi minua kädellään,
hyväntahtoisesti hymyillen:
— Kaikki tämä on sinun, sanoi hän. Minä olen päättänyt tilisi.
Tässä on matkarahat, tässä portinvartijalle, tässä Barbetten
kahvilaan, tässä oppilaalle, joka on sinulle lainannut kymmenen
francia… Olin säästänyt nämä rahat palkatakseni veljenpojalleni
sijaisen sotapalvelukseen; mutta hän joutuu arvannostoon vasta
kuuden vuoden perästä, ja siksi me kyllä tapaamme.
Minä aijoin sanoa jotakin, mutta tuo mies mokoma ei antanut
siihen aikaa: »Ja nyt poikaseni, sano hyvästi minulle … kello soi, ja
kun palaan tunniltani, en suo näkeväni sinua enää täällä. Tämän

Bastiljin ilma ei ole sinulle terveellinen… Laita itsesi pian Pariisiin, ole
ahkera, rukoile Jumalaa, polta piippua ja koita olla mies. — Sillä
näetkös, pikku Daniel, sinä olet yhä vielä lapsi, ja minä pahoin
pelkään, että pysyt lapsena koko elämäsi ajan.»
Ja sitten hän avasi minulle jumalallisella hymyllä sylinsä, mutta
minä heittäydyin nyyhkien hänen jalkoihinsa. Hän nosti minut ylös ja
suuteli minua kumpaisellekin poskelle.
Kello soi viimmeistä kertaa.
— Ahaa, nytpäs minä tulen myöhään, sanoi hän kooten kiireesti
kirjansa ja vihkonsa. Juuri lähtemäisillään kääntyi hän vielä kerran
puoleeni.
— Onhan minullakin veli Pariisissa, kunnon pappismies, jota voisit
mennä tapaamaan… Mutta mitä joutavia, tuollaisena puolihulluna
unohdat tietysti heti hänen osoitteensa… Ja sanomatta sen
enempää, hän alkoi taas harpata portaita alas. Hänen viittansa
liepeet liehuivat takana; oikealla kädellä piteli hän patalakkiaan ja
vasemmassa kainalossaan kantoi hän suurta paperi- ja kirjakasaa…
Rakas abbé Germane. Ennenkuin lähdin, loin vielä viimmeisen
silmäyksen hänen huoneeseensa, katselin viimmeisen kerran suurta
kirjastoa, pientä pöytää, puoleksisammunutta tulta, nojatuolia, jossa
olin itkenyt, vuodetta, jossa olin niin suloisesti maannut; ja
ajatellessani huoneen salaperäistä asukasta, jonka elämässä aavistin
niin paljon salattua hyvyyttä, rakkautta ja kohtaloon alistumista, en
voinut olla häpeämättä omaa raukkamaisuuttani ja minä vannoin,
etten milloinkaan unohtaisi abbé Germanea.
Sillävälin kului aika… Minun oli laitettava matka-arkkuni kuntoon,
maksettava velkani ja tilattava itselleni paikka postivaunuissa…

Lähtiessäni huomasin uunin nurkalla useita vanhoja, mustuneita
piippuja. Otin niistä kaikkein vanhimman, kaikkein mustimman ja
lyhimmän ja panin sen taskuuni aivan kuin pyhän esineen; sitte
menin alas.
Alhaalla oli vanhan voimistelusalin ovi vielä auki. En voinut
sivukulkeissani olla vilkaisematta sisälle, ja se minkä näin, saattoi
minut värisemään. Näin tuon suuren, kolkon salin katosta riippuvan
kiiltävän rautarenkaan, ja punasinervän kaulahuivini juoksevine
solmuineen heiluvan renkaassa kaatuneen jakkaran yläpuolella.

XIII.
VIOT'IN AVAIMET.
Kun minä juoksujalkaa lähdin lukiosta, vielä aivan täristyksissäni
siitä näystä, jonka juuri olin jättänyt, aukesi portinvahdin asunnon
ovi kiireesti ja minä kuulin huudettavan:
— Herra Eyssette, herra Eyssette!
Näin Barbetten kahvilan isännän ja hänen kunnianarvoisan
ystävänsä
Cassagne'n peloittavan, miltei röyhkeän näköisinä.
Kahvilan omistaja avasi ensin suunsa.
— Te kuulutte matkustavan pois, herra Eyssette?
— Niin, minä matkustan, herra Barbette, vastasin levollisesti,
lähden vielä tänään.
Herra Barbette kimposi koholle, herra Cassagne samoin; mutta
herra Barbetten kimmahdus oli paljon korkeampi kuin herra

Cassagne'n, sillä minä olin hänelle paljon enemmän velkaa.
— Mitä, vielä tänään!
— Vielä tänään, olen juuri menossa tilaamaan itselleni paikkaa
postivaunuissa.
Luulin, että he karkaisivat kurkkuuni.
— Entä minun rahani? sanoi herra Barbette.
— Ja minun? ulvoi herra Cassagne.
Sanaakaan sanomatta astuin portinvartijan huoneeseen ja
kaivettuani juhlallisesti kaksin käsin taskuistani abbé Germane'in
kiiltävät kultakolikot, aloin latoa pöydän nurkalle, mitä kummallekin
olin velkaa.
Se oli mainio teatteritemppu! Kuin taikaiskusta kirkastuivat
molempien ynseät naamat. Kun he olivat korjanneet rahat taskuunsa
hiukan häpeissään siitä, että olivat osoittaneet minulle
epäluottamusta, mutta hyvin iloissaan saadessaan omansa takaisin,
sulivat he valitteluihin ja ystävyyden osoituksiin:
— Jätättekö todellakin meidät, herra Eyssette…? Kuinka ikävää!
Mikä suuri vahinko koululle!
Ja sitte ai'ta ja voi'ta ja huokauksia ja pidätettyjä kyyneleitä.
Päivää aikaisemmin olisi minut vielä petetty moisilla ystävyyden
osoituksilla, mutta nyt tekivät minut kaikki tunteenpurkaukset
jääkylmiksi.

Tuo neljännestunti lehtimajassa oli minut opettanut tuntemaan
ihmiset, — niin ainakin luulin, — ja mitä ystävällisempiä nuo
inhottavat kapakoitsijat olivat olevinaan, sitä enemmän kasvoi
vastenmielisyyteni. Niinpä karkasin hyvin lyhyeen heidän naurettavat
tunteenpurkauksensa ja lähdin lukiosta kiiruhtaen tilaamaan itselleni
paikkaa ihanissa postivaunuissa, jotka veisivät minut kauvas kaikista
näistä sydämettömistä ihmisistä.
Postikonttorista palatessani kuljin Barbetten kahvilan ohi, mutta en
poikennut sisään; paikka kauhisti minua. Mutta selittämättömän
karvaan uteliaisuuden ajamana tirkistin akkunan takaa saliin…
Kahvila oli täynnä väkeä; sattui olemaan se päivä, jolloin pelattiin
rahasta. Sotilaslakkien töyhdöt hehkuivat tupakansavun läpi ja
miekankannikkeet kimmelsivät seinällä. Gentlemannit olivat
täyslukuisina koolla, puuttui ainoastaan miekkailumestari.
Katselin hetkisen noita karkeita, punaisia naamoja, jotka
monistuivat peileissä, — laseissa väräjävää absinttia ja kolhosyrjäisiä
viinakarahviinejä. Ajatellessani, että olin elänyt mukana tuossa
likaviemärissä, tunsin punastuvani… Näin Pikku Miehen hääräävän
biljaardipöydän ympärillä, merkitsevän pisteitä, maksavan punssin,
nöyränä, halveksittuna vaipuvan päivä päivältä yhä syvemmälle
piippunysä tai kasarmirengutus alituiseen hampaissa.
Tämä näky sai minut vielä enemmän kauhistumaan, kuin tuo pieni
tuulessaliehuva kaulahuivini; jonka olin nähnyt voimistelusalissa.
Riensin pois…
Mutta kun olin menossa lukioon päin, seurassani mies, joka tuli
kantamaan matka-arkkuani postivaunuihin, näin miekkailumestarin
tulevan vastaani hilpeänä, keppi kädessä, huopahattu korvallisella,
peilaillen kauniita viiksiään hienoissa kiiltonahkasaappaissaan …

kaukaa katselin häntä ihastuksella sanoen itsekseni: »Mikä vahinko,
että noin komealla miehellä on niin ruma sielu!…» Hän puolestaan oli
huomannut minut ja tuli minua kohden avoimin sylin, vilpitön hymy
huulilla… Voi sinua, lehtimaja!
— Minä etsin teitä, sanoi hän… Mitä kuulen? Te…
Hänen puheensa katkesi tähän. Katseeni sulki valheet hänen
suuhunsa. Ja tämä katse, joka kohtasi häntä suoraan silmästä
silmään, mahtoi sanoa kaikenmoista tuolle heittiölle, sillä näin hänen
äkkiä kalpenevan, sopertavan jotakin, joutuvan hämilleen, mutta sitä
kesti vain silmänräpäyksen: heti paikalla oli hänellä taas entinen
julkea ilmeensä, hän iski minuun kylmät silmänsä terävinä kuin
miekan terä, pisti kätensä päättäväisesti taskuunsa ja jatkoi
matkaansa mutisten itsekseen, ettei niiden, jotka olivat
tyytymättömiä, tarvinnut muuta kuin tulla se hänelle sanomaan…
Mene, heittiö!
Kun palasin lukioon, olivat pojat tunnilla. Me menimme minun
vinnikamariini. Mies nosti matka-arkun olalleen ja alkoi astua alas.
Minä viivyin hetkisen tuossa jääkylmässä huoneessa katsellen sen
kolkkoja, likaisia seiniä, sen mustaa, loville vuoltua pulpettia ja
pienen akkunan läpi pihan plataaneja, joiden latvat olivat lumen
peitossa… Sanoin itsekseni hyvästit koko tälle maailmalle.
Silloin kuulin ukkosen kaltaisen äänen, joka torui luokalla: se oli
abbé Germane'in ääni. Se sai sydämeni jälleen lämpiämään ja
ripsistäni vierähtämään hereitä kyyneleitä.
Sitte laskeuduin hitaasti portaita alas katsellen tarkkaavaisena
ympärilleni, ikäänkuin viedäkseni mukaani silmissäni kokonaiskuvan

noista paikoista, joita en tulisi enää milloinkaan näkemään. Näin
kuljin jylhiä käytäviä pitkin, joissa ensi kerran olin tavannut mustat
silmät. Suojelkoon Jumala teitä, mustat silmät… Kuljin myös johtajan
huoneen salaperäisen kaksinkertaisen oven ohi, sitte pari askelta
tuonnempana Viot'in huoneen ohi… Siellä seisahduin äkkiä… Oi
riemua, oi nautintoa! Avaimet, nuo hirvittävät avaimet riippuivat
avaimen reijässä, ja tuuli pani ne hiljaa kilisemään. Katselin niitä
jonkinlaisella pyhällä kauhulla, sitte yhtäkkiä lensi päähäni
kostontuuma. Kavalasti, pyhyyden häpäisijän kädellä vedin
avainkimpun lukosta, pistin sen päällystakkini alle ja harppasin
portaita alas neljä astinta kerrallaan.
Pihan toisessa päässä oli tavattoman syvä kaivo. Juoksin sinne
samassa hengenvedossa… Tähän aikaan oli piha tyhjä; lasisilmänoita
ei ollut vielä nostanut akkunaverhoaan. Kaikki suosi rikostani. Silloin
vetäsin avaimet takkini alta, nuo kurjat avaimet, jotka olivat minua
niin hirveästi kiduttaneet, ja heitin ne kaikin voimin kaivoon… Kili-kili-
kil! Kuulin niiden helähtävän alas, kilahtelevan kaivon seinämiä
vasten ja raskaasti putoavan veteen, joka sulkeutui niiden yli: tämän
ilkityön tehtyäni lähdin hymyillen pois.
Viimmeinen ihminen, jonka tapasin porttikäytävässä lukiosta
lähteissäni oli Viot, mutta avaimeton Viot, vauhkona, kauhuissaan
juoksemassa sinne tänne. Kun hän tuli kohdalleni, katsoi hän minuun
hetkisen tuskallisesti. Tuo onneton tunsi halua kysyä minulta, olinko
minä niitä nähnyt. Mutta hän ei uskaltanut. Juuri tällöin portinvartija
kumartui porraskaiteen yli ja huusi portaitten yläpäästä: »Herra Viot,
en minä löydä niitä!» Kuulin avainniekan sanovan hiljaa: »Voi, hyvä
Jumala!» Ja hän lensi taas kuin mieletön etsimään.

Olisin kernaasti tahtonut nauttia kauvemmin tästä näytelmästä,
mutta postivaunujen torvi raikui torilla, ja ilman minua ne eivät
saaneet lähteä.
Ja nyt ainiaaksi hyvästi suuri, mustunut, vanhasta raudasta ja
jylhistä kivistä tehty lukio, hyvästi häijyt lapset! hyvästi kamalat
ohjesäännöt! Pikku Mies lentää pois eikä palaa enää takaisin. Ja te,
markiisi de Boucoyran, olkaa mielissänne! Hän lähtee antamatta
teille tuota miekanpistosta, jota on niin kauvan haudottu
gentlemannien kesken Barbetten kahvilassa. Piiskaa hevosiasi, kuski!
Raiju, postitorvi! Ja te, vanhat kunnon postivaunut, iskekää tulta
joka pyörällänne, viekää täyttä neliä Pikku Mies pois… Viekää hänet
pian hänen syntymäkaupunkiinsa, jotta hän saa syleillä äitiään
Baptiste enon luona ja sitte saa suunnata matkansa Pariisiin
kohdatakseen siellä niin pian kuin suinkin Eyssetten (Jacques'in)
tämän huoneessa Quartier Latin'issa…

Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
ebookbell.com

The China Environment Yearbook State Of Change Environmental Governance And Citizens Rights Volume 5 Yang Dongping

About This Presentation

Slide Content

Tags

Categories

Download

Quick Actions

Statistics

Related Slideshows

The China Environment Yearbook State Of Change Environmental Governance And Citizens Rights Volume 5 Yang Dongping

About This Presentation

Slide Content

Slide 1

Slide 2

Slide 3

Slide 6

Slide 7

Slide 8

Slide 9

Slide 10

Slide 11

Slide 12

Slide 13

Slide 14

Slide 15

Slide 16

Slide 17

Slide 18

Slide 19

Slide 20

Slide 21

Slide 22

Slide 23

Slide 24

Slide 26

Slide 27

Slide 28

Slide 30

Slide 32

Slide 33

Slide 34

Slide 35

Slide 36

Slide 37

Slide 38

Slide 39

Slide 40

Slide 41

Slide 42

Slide 43

Slide 44

Slide 45

Slide 46

Slide 47

Slide 48

Slide 49

Slide 50

Slide 51

Slide 52

Slide 53

Slide 54

Slide 55

Slide 56

Slide 57

Slide 58

Slide 59

Slide 60

Slide 61

Slide 62

Slide 63

Slide 64

Slide 65

Slide 66

Slide 67

Slide 68

Slide 69

Slide 70

Slide 71

Slide 72

Slide 73

Slide 74

Slide 75

Slide 76

Slide 77

Slide 78

Slide 79

Slide 80

Slide 81

Slide 82