The Theory of Ecological Communities MPB 57 Mark Vellend

The Theory of Ecological Communities MPB 57 Mark Vellend
The Theory of Ecological Communities MPB 57 Mark Vellend
The Theory of Ecological Communities MPB 57 Mark Vellend

1. Visit https://ebookultra.com to download the full version and
explore more ebooks or textbooks
The Theory of Ecological Communities MPB 57 Mark
Vellend
_____ Click the link below to download _____
https://ebookultra.com/download/the-theory-of-ecological-
communities-mpb-57-mark-vellend/
Explore and download more ebooks or textbooks at ebookultra.com

2. Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
The Unified Neutral Theory of Biodiversity and
Biogeography MPB 32 Stephen P. Hubbell
https://ebookultra.com/download/the-unified-neutral-theory-of-
biodiversity-and-biogeography-mpb-32-stephen-p-hubbell/
Ecological Communities Conceptual Issues and the Evidence
Donald R. Strong (Editor)
https://ebookultra.com/download/ecological-communities-conceptual-
issues-and-the-evidence-donald-r-strong-editor/
From Plant Traits to Vegetation Structure Chance and
Selection in the Assembly of Ecological Communities 1st
Edition Shipley
https://ebookultra.com/download/from-plant-traits-to-vegetation-
structure-chance-and-selection-in-the-assembly-of-ecological-
communities-1st-edition-shipley/
Perspectives in Ecological Theory Jonathan Roughgarden
(Editor)
https://ebookultra.com/download/perspectives-in-ecological-theory-
jonathan-roughgarden-editor/

3. Parasites in Ecological Communities From Interactions to
Ecosystems 1st Edition Melanie J. Hatcher
https://ebookultra.com/download/parasites-in-ecological-communities-
from-interactions-to-ecosystems-1st-edition-melanie-j-hatcher/
Advances in Organometallic Chemistry 57 1st Edition
Anthony F. Hill And Mark J. Fink (Eds.)
https://ebookultra.com/download/advances-in-organometallic-
chemistry-57-1st-edition-anthony-f-hill-and-mark-j-fink-eds/
The Handbook of Contemporary Syntactic Theory 1st Edition
Mark Baltin
https://ebookultra.com/download/the-handbook-of-contemporary-
syntactic-theory-1st-edition-mark-baltin/
Encyclopedia of Political Theory First Edition Mark Bevir
https://ebookultra.com/download/encyclopedia-of-political-theory-
first-edition-mark-bevir/
Food Webs MPB 50 1st Edition Mccann
https://ebookultra.com/download/food-webs-mpb-50-1st-edition-mccann/

5. The Theory of Ecological Communities MPB 57 Mark
Vellend Digital Instant Download
Author(s): Mark Vellend
ISBN(s): 9781400883790, 1400883792
Edition: MPB Series: 57
File Details: PDF, 1.29 MB
Year: 2016
Language: english

6. The Theory of
Ecological Communities

7. MONOGRAPHS IN POPULATION BIOLOGY
EDITED BY SIMON A. LEVIN AND HENRY S. HORN
A complete series list follows the index.

8. The Theory of
Ecological Communities
Mark Vellend
Princeton University Press
Princeton and Oxford

9. Copyright © 2016 by Princeton University Press
Published by Princeton University Press, 41 William Street, Princeton, New Jersey 08540
In the United Kingdom: Princeton University Press, 6 Oxford Street, Woodstock,
Oxfordshire OX20 1TW
press.princeton.edu
All Rights Reserved
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
Names: Vellend, Mark, 1973– , author.
Title: The theory of ecological communities / Mark Vellend.
Description: Princeton : Princeton University Press, 2016. | Series: Monographs in
population biology | Includes bibliographical references and index.
Identifiers: LCCN 2015047633 | ISBN 9780691164847 (hardcover : alk. paper)
Subjects: LCSH: Biotic communities.
Classification: LCC QH541 .V425 2016 | DDC 577.8/2—dc23 LC record available
at https://lccn.loc.gov/2015047633
British Library Cataloging- in- Publication Data is available
This book has been composed in Times LT Standard
Printed on acid- free paper. ∞
Printed in the United States of America
10 9 8 7 6 5 4 3 2 1

10. Contents
Acknowledgments vii
1. Introduction 1
PART I
APPROACHES, IDEAS, AND
THEORIES IN COMMUNITY ECOLOGY
2. How Ecologists Study Communities 9
3. A Brief History of Ideas in Community Ecology 20
PART II
THE THEORY OF ECOLOGICAL COMMUNITIES
4. The Pursuit of Generality in Ecology and Evolutionary Biology 39
5. High- Level Processes in Ecological Communities 49
6. Simulating Dynamics in Ecological Communities 69
PART III
EMPIRICAL EVIDENCE
7. The Nature of Empirical Evidence 93
8. Empirical Evidence: Selection 107
9. Empirical Evidence: Ecological Drift and Dispersal 138
10. Empirical Evidence: Speciation and Species Pools 158
PART IV
CONCLUSIONS, REFLECTIONS, AND FUTURE DIRECTIONS
11. From Process to Pattern and Back Again 175
12. The Future of Community Ecology 182
References 193
Index 225

12. Acknowledgments
The ideas in this book, and the inspiration and encouragement to develop them,
have come from many and various sources. As the saying goes, we are often
able to move science forward because we are “standing on the shoulders of
giants.” In my case, I have been extremely fortunate to cross paths with many
great scientific minds whose collective influence on my thinking cannot be
overstated.
First, I am greatly indebted to my scientific mentors. My first direct experi-
ence in ecological science was as a field assistant working in an old- growth for-
est on Mont Saint- Hilaire, Québec, as part of a project led by Martin Lechowicz,
Marcia Waterway, and Graham Bell of McGill University. I was part of a team
of mostly inexperienced undergraduate students ripping apart sedges in the lab
to make genetic clones and then planting these clones up and down kilometer-
long transects in the forest. We eagerly awaited visits to the field site from our
mentors— Marcia taught us how to identify everything, Graham laid out the
theoretical context, and Marty covered everything in between. Graham’s view
of the forest plants as being conceptually not so different from his test tubes of
evolving algae in the lab at first struck most of us as oversimplified to the point
of eliminating all the beauty and mystery from the natural world. But the ap-
peal of focusing on general processes where others saw a near- insurmountable
web of details stuck with me, as did Marty and Marcia’s insistence that our
theoretical models be molded to the reality of the natural world, and not vice
versa. The conceptual framework of this book is probably not so different from
the one I was first exposed to while on the “Carex crew” in the 1990s.
My PhD advisors, Peter Marks and Monica Geber, fostered deep reflection
on both empirical and theoretical perspectives in science and, perhaps more
important, provided the freedom and unwavering support to intellectually wan-
der the conceptual terrain of ecology and evolution. Stephen Ellner sparked my
interest in theory, and the clarity of his thinking remains an inspiration for me
today. One more person deserves mention here, although he might be surprised
to read this. During our first year as PhD students, Sean Mullen and I were in
the introductory biology teaching assistants’ room waiting to see if any stu-
dents would come see us, and he made an offhand comment along the lines of
“it would be super cool to know whether patterns of genetic variation in your
forest plants correspond to the community- level patterns of interest.” That one
remark helped set the direction for much of my research for the next 10 years,

13. viii ACKNOWLEDGMENTS
in particular my interest in integrating community ecology and population ge-
netics, which underpins the conceptual framework in this book. Thanks, Sean.
Another major source of stimulus came from Stephen Hubbell’s (2001) book
on neutral theory, which essentially represents the importation into community
ecology of one specific set of models from population genetics— those exclud-
ing selection. In some ways, the present book represents the next logical step:
the importation and addition of models involving selection. Janis Antonovics,
Bob Holt, and Joan Roughgarden have also made the basic argument that many
ecological processes are closely analogous to evolutionary processes, and per-
sonal meetings with each of these giants of ecology and evolution provided
inspiration at various points along the way.
I have probably received the most encouragement to turn my ideas into a
book from students of community ecology or fellow scientists, most of whom
were “junior,” circa 2010 or before. For providing a testing ground, critical
feedback, and substantial encouragement, I have several groups of people to
thank: the students and fellow instructors in three courses in community ecol-
ogy (two at the University of British Columbia, one at Université de Sher-
brooke); the students in my lab group, in Margie Mayfield’s lab group (Univer-
sity of Queensland), and in various discussion groups; and the many students I
have met during seminar visits in too many places to name. These students and
their successors are one of my primary target audiences.
A fellow postdoc at the National Center for Ecological Analysis and Syn-
thesis, John Orrock, was coauthor and cobrainstormer on a book chapter that
presented an initial sketch of the ideas in this book (Vellend and Orrock 2009),
and Anurag Agrawal was very supportive in inviting submission of a more de-
veloped paper to Quarterly Review of Biology (Vellend 2010). Prior or sub-
sequent to publication of the QRB paper, I received especially encouraging
and/or constructively critical comments (even if many were quite brief and
not necessarily positive) from Peter Adler, Bea Beisner, Marc Cadotte, Jérôme
Chave, Jon Chase, Jeremy Fox, Amy Freestone, Jason Fridley, Tad Fukami,
Nick Gotelli, Kyle Harms, Marc Johnson, Jonathan Levine, Chris Lortie, Brian
McGill, Jason McLachlan, Christine Parent, Bob Ricklefs, Brian Starzomski,
James Stegen, and Diego Vázquez. No doubt I am missing some important
people from this list, for which I apologize. The University of Queensland, and
my sabbatical host there, Margie Mayfield, provided an inspiring setting where
the bulk of the writing of this book was completed.
Finally, during the writing of the book I received invaluable input from many
people in the form of data, advice, or critical feedback. Raw data for analyses
and/or graphics were generously provided by Véronique Boucher- Lalonde,
Will Cornwell, Janneke HilleRisLambers and Jonathan Levine, Carmen Mon-
taña, Laura Prugh, Adam Siepielski, Josie Simonis, Janne Soininen, and Car-
oline Tucker and Tad Fukami. Feedback on particular issues or sections of the
book was provided by Jeremy Fox, Monica Geber, Dominique Gravel, Luke

14. ACKNOWLEDGMENTS ix
Harmon, Liz Kleynhans, Nathan Kraft, Geoffrey Legault, Jonathan Levine, and
Andrew MacDonald. Andrew MacDonald is also responsible for the presenta-
tion of R code in a much nicer format than I was capable of producing myself
and for helping my programming skills inch slightly toward the twenty- first
century (I still have a long way to go). Finally, I owe a very special thanks to
several people who read and provided excellent feedback on the book in its
entirety: Véronique Boucher- Lalonde, Bob Holt, Marcel Holyoak, Geneviève
Lajoie, Andrew Letten, Jenny McCune, Brian McGill, and Caroline Tucker.
The book is far better than it would have been without the input from all these
people, and I am profoundly grateful for the generosity of everyone who has
helped out in some way.

16. The Theory of
Ecological Communities

18. CHAPTER 1
Introduction
Many budding ecologists have their imaginations captured by a seemingly sim-
ple question: why do we find different types and numbers of species in differ-
ent places? The question is the same whether the setting is birds in the forest,
plants along a mountainside, fish in lakes, invertebrates on a rocky shore, or
microbes in the human body. Some parts of the answer to this question are glar-
ingly obvious just from a short walk more or less anywhere on earth. Strolling
through any city or town in eastern North America, we can see that the plant
species growing in sidewalk cracks and dry roadsides are different from those
growing in wet ditches, which are different still from those growing in wooded
parks. Some birds reach very high abundance in dense urban areas, while oth-
ers are found exclusively in wetlands or forests. So, we can observe everyday
evidence that environmental variation selects for different species in different
places (Fig. 1.1).
As we begin to look more closely, however, the story is not so simple. Some
places that seem to present near- identical environmental conditions are none-
theless home to very different sets of species. Some pairs of species seem to
live in very similar types of environments but almost never in the same phys-
ical place. Two places experiencing a very similar disturbance event (e.g., a
drought or fire) subsequently follow very different successional trajectories.
A hectare of one type of forest might contain 100- fold more species than a
hectare of another type of forest. A major scientific challenge is thus to devise
theories that can explain and predict such phenomena. Over the past 150 years
ecologists have risen to this challenge, devising hundreds of conceptual or the-
oretical models that do just this. However, because almost every such model

19. 2 CHAPTER 1
is relevant to at least one type of community somewhere on earth, the list of
explanations for community patterns gets only ever longer, never shorter.
We are thus faced with a serious pedagogical challenge: how to conceptually
organize theoretical ideas in community ecology as simply as possible to fa-
cilitate ecological understanding. We have for a long time organized ecological
knowledge (in textbooks or other synthetic treatments) according to subareas
into which researchers have self- organized rather than fundamental ecological
processes that cut across these subareas. For example, a treatment of plant com-
munity ecology might have sections on herbivory, competition, disturbance,
stress tolerance, dispersal, life- history tradeoffs, and so on (Crawley 1997,
Gurevitch et al. 2006). Similarly, a conceptual treatment of community ecology
might present many competing theories: island biogeography, priority effects,
colonization- competition models, local resource– competition theory, neutral
theory, metacommunity theory, and so on (Holyoak et al. 2005, Verhoef and
Morin 2010, Morin 2011, Scheiner and Willig 2011, Mittelbach 2012). As a
result, if each student in an undergraduate or graduate class is asked to write
down a list of processes that can influence community composition and diver-
sity (I have done this several times), the result will be a long list from each
student, and collectively no fewer than 20– 30 items.
The central argument to be developed in this book is as follows. Underlying
all models of community dynamics are just four fundamental, or “high- level,”
processes: selection (among individuals of different species), ecological drift,
dispersal, and speciation (Vellend 2010). These processes parallel the “big
four” in evolutionary biology— selection, drift, migration, and mutation— and
they allow us to organize knowledge in community ecology in a simpler way
than by using the conventional approach. What seems like a jumble of inde-
pendent theoretical perspectives can be understood as different mixtures of a
Figure 1.1. The east- facing slope of Mont Saint- Joseph in Parc national du Mont Mé-
gantic, Québec, illustrating spatial relationships between environmental conditions and
community composition. The cold, upper part of the slope (~850– 1100 m above sea
level) is boreal forest (dark coloration) dominated by balsam fir (Abies balsamea). The
lower slope is deciduous forest (light coloration) dominated by sugar maple (Acer sac-
charum). The photo was taken in springtime (8 May 2013), prior to the flushing of de-
ciduous leaves. The foreground is relatively flat terrain (~400 m a.s.l.) composed mostly
of a patchwork of young forest stands on private land, with a variety of different tree
species. From left to right, the image spans roughly 4 km.

20. INTRODUCTION 3
few basic ingredients. By articulating a series of hypotheses and predictions
based on the action of these four processes, we can thus build a general theory
of ecological communities. As explained further in Chapter 2, the theory does
not apply equally to all topics under the broad umbrella of community ecol-
ogy. For example, models of species on the same trophic level interacting via
competition and/or facilitation (sometimes called “horizontal” communities)
fall cleanly within the theory, whereas models involving trophic interactions fit
within the theory largely to the extent that they make predictions concerning
properties of horizontal components of the larger food web (which they often
do). Nonetheless, following the tradition set by MacArthur and Wilson (1967,
The Theory of Island Biogeography) and Hubbell (2001, The Unified Neutral
Theory of Biodiversity and Biogeography), I call my theory and therefore my
book The Theory of Ecological Communities.
1.1. WHAT THIS BOOK IS
My overarching objective in this book is to present a synthetic perspective on
community ecology that can help researchers and students better understand
the linkages among the many theoretical ideas in the field. The initial sketch of
these ideas was presented in Vellend (2010), and this book is a fully fleshed- out
version of the theory, reiterating the key points of the earlier paper but going
well beyond it in many ways:
• First, I more thoroughly place the theory of ecological communities in
historical context (Chap. 3), and I present a novel perspective (gleaned
from philosopher Elliott Sober) on why high- level processes (in this case
selection, drift, dispersal, and speciation) represent an especially appropri-
ate place to seek generality in community ecology (Chap. 4).
• I describe in detail how a vast number of different hypotheses and models in
community ecology fit as constituents of the more general theory (Chap. 5).
• I provide simple computer code in the R language that (i) generates predic-
tions for empirical testing, (ii) illustrates how changing a few basic “rules”
of community dynamics reproduces a wide range of well- known models,
and (iii) allows readers to explore such dynamics on their own (Chap. 6).
• After outlining some key motivations and challenges involved in empirical
studies in ecology (Chap. 7), I then put the theory of ecological communi-
ties to work by systematically articulating hypotheses and predictions based
on the action of selection (Chap. 8), drift and dispersal (Chap. 9), and speci-
ation (Chap. 10), in each case evaluating empirical evidence supporting (or
not) the predictions. In essence, Chapters 8– 10 serve to reframe the corpus
of empirical studies in community ecology according to a general theory
that is considerably simpler than typically found in a textbook treatment
of the discipline.

21. 4 CHAPTER 1
• Chapters 11 and 12 present some overarching conclusions and a look to
the future.
1.1.1. Reading This Book as a Beginner, an Expert, or Something in Between
This book is aimed at senior undergraduate students, graduate students, and
established researchers in ecology and evolutionary biology. It is the book I
would have liked to read during grad school. I believe it presents the core con-
ceptual material of community ecology in a new and unique way that makes it
easier to grasp the nature of the key processes underlying community dynam-
ics and how different approaches fit together. This has been my experience in
using it as a teaching tool. I also hope to stimulate established researchers to
think about what they do from a different perspective, and perhaps to influence
how they teach community ecology themselves. Thus, I approached the writing
of the book with the dual goals of pedagogy (beginning- student audience) and
advancing a new way of thinking about theory in community ecology (expert au-
dience). I suspect that readers who are somewhere on the pathway from beginner
to expert— that is, grad students— have the most to gain from reading this book.
A pervasive challenge in scientific communication (including teaching) is to
keep the most knowledgeable members of an audience engaged without “los-
ing” those with the least preexisting knowledge of the topic. Readers can get
the most out of this book if they are already somewhat familiar with the kinds
of community- level patterns of species diversity and composition that ecolo-
gists aim to explain, as well as some of the factors commonly invoked to ex-
plain such patterns— environmental conditions, competition, disturbance, and
so on. I begin explanations at a fairly basic level and provide what I consider
the essential background (Chaps. 2– 3), but even so, a full understanding of
various historical advances in ecology (Chap. 3) and some of the more sophis-
ticated empirical studies (Chaps. 8– 11) requires delving into the primary liter-
ature. At the other end of the spectrum, expert readers will no doubt encounter
sections they can skim, but I hope that all chapters of the book contain enough
novel perspectives, approaches, or modes of traversing well- trodden ground to
engage even the most expert reader. If you are an expert and pressed for time,
you may choose to skip to the end of Chapter 3 (Sec. 3.4), where I begin the
transition from background material to the details of my own distinct perspec-
tive and theory. Feedback on earlier versions of the book suggested that experts
will find the most “new stuff” in the latter part of the book (Chaps. 8– 12).
1.1.2. Unavoidable Trade- Offs
This book covers a very broad range of topics (models, questions, methods,
etc.), which necessarily involves a trade- off with detail in several respects.
First, the depth to which I explore each individual topic is limited. So, while

22. INTRODUCTION 5
readers will learn, for example, about the strengths and weaknesses of differ-
ent approaches to testing for signatures of ecological drift or spatially variable
selection, they will not learn all the detailed ins and outs of how to implement
particular empirical methods. I am not myself an expert on all such details, and
even for topics I do know quite well, I have deliberately limited the detail so as
not to distract from the big- picture conceptual issues on which I want to focus.
Plenty of references are provided for readers interested in digging deeper. Sec-
ond, I present very few formal statistics, despite their ubiquity in ecological
publications. I report a great many empirical results from the literature, but
almost entirely in graphical form, allowing readers to see for themselves the
patterns in the data. Interested readers can consult the original publications for
p- values, slopes, r
2
, AIC, and the like. Finally, I cannot claim to have cited the
original paper(s) on all topics. My emphasis has been on communicating the
ideas rather than tracing each of their histories to the origin, although I do ded-
icate a whole chapter to the history of ideas, and I hope I have managed to give
credit to most of those papers considered “classics” by community ecologists.
1.1.3. Sources of Inspiration
By way of ensuring that I have appropriately credited the ideas that form the
basic premise of this book, I end this introductory chapter by acknowledging
those publications that inspired me by calling attention to the striking con-
ceptual parallels between population genetics and community ecology (An-
tonovics 1976, Amarasekare 2000, Antonovics 2003, Holt 2005, Hu et al.
2006, Roughgarden 2009). Many additional researchers have taken notice of
these parallels, especially following the importation into ecology of neutral
theory from population genetics (Hubbell 2001). That said, I can say from ex-
perience that most community ecologists have not thought of things in this
way, and there has been no systematic effort to find out whether it’s possible to
reframe the bewildering number of theories, models, and ideas in community
ecology as constituents of a more general theory involving only four high- level
processes. This book is my attempt to do so.

24. Part I
APPROACHES, IDEAS, AND THEORIES
IN COMMUNITY ECOLOGY

26. Other documents randomly have
different content

30. The Project Gutenberg eBook of Ensimmäiset
ihmiset kuussa

31. This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.
Title: Ensimmäiset ihmiset kuussa
Author: H. G. Wells
Translator: Samuli Suomalainen
Release date: June 18, 2016 [eBook #52368]
Language: Finnish
Credits: Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ENSIMMÄISET
IHMISET KUUSSA ***

32. Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
ENSIMMÄISET IHMISET
KUUSSA
Kirj.
H. G. Wells
Tekijän luvalla suomensi Samuli S.
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1907.

33. Oy Kuopion Uusi Kirjapaino.

34. SISÄLLYS:
     I. Mr. Bedford tutustuu Mr. Cavorin kanssa Lympnessä.
    II. Cavoriitin ensimmäinen valmistuminen.
   III. Pallon rakentaminen.
    IV. Pallon sisässä.
     V. Matkalla kuuhun.
    VI. Maihin kuussa.
   VII. Päivännousu kuussa.
  VIII. Aamu kuussa.
    IX. Tähystely alkaa.
     X. Eksyneitä ihmisiä kuussa.
    XI. Kuunvasikkain laitumilla.
   XII. Seleniitan ulkomuoto.
  XIII. Mr. Cavorin arveluita.
   XIV. Keskustelu-kokeita.
    XV. Huimaava silta.
   XVI. Näkökohtia.
  XVII. Taistelu teurastajain luolassa.
 XVIII. Auringon valossa.
   XIX. Mr. Bedford yksinään.
    XX. Mr. Bedford äärettömässä avaruudessa.
   XXI. Mr. Bedford Littlestonessa.

35.   XXII. Mr. Julius Wendigeen hämmästyttävä tiedon-anto.
 XXIII. Ote Mr. Cavorin kuudesta ensimmäisestä sanomasta.
  XXIV. Seleniitain luonnonhistoria.
   XXV. Suuri Lunari.
  XXVI. Cavorin viimeinen tiedonanto.

36. I.
Mr. Bedford tutustuu Mr. Cavorin kanssa Lympnessä.
Kun nyt istahdan kirjoittamaan tänne viiniköynnösten siimekseen,
eteläisen Italian sinitaivas pääni päällä, niin minua hiukan
hämmästyttää, ajatellessani, että minun osallisuuteni Mr. Cavorin
kummallisissa seikkailuissa oli sittenkin vain pelkkää sattumaa. Minä
jouduin niihin sellaisena aikana, jolloin arvelin olevani täydessä
turvassa pienimmiltäkin häirityksiltä. Olin tullut Lympneen siinä
luulossa, että se se vasta on sellainen paikka maailmassa, missä ei
mit'ikään tapahdu. "Täällä", ajattelin, "täällä, jos missään, saa olla
rauhassa ja tehdä työtä."
Ja seurauksena kaikesta tuosta on tämä kirja. Näin se sallimus
välisti kokonaan tyhjäksi tekee ihmisen pienet suunnitelmat.
Olkoon tässä nyt ohimennen mainittuna, että minä vast'ikään olin
kestänyt aika keikauksen eräässä taloudellisessa yrityksessä. Nyt kun
tässä istun, ympärilläni kaikki rikkauden luomat edut, nyt tuntuu
oikein nautinnolta mainita silloista hätääni. Saatan senkin myöntää,
että jossain määrin olin itsekin ollut vikapää kovaan onneeni. Saattaa
olla, että minussa on jonkun verran kykyä yhteen ja toiseen;

37. liikehommain hoito ei ainakaan kuulu niihin. Mutta siihen aikaan
minä olin nuori, ja nuoruuteni moitittaviin puoliin liittyi sekin, että
luulin olevani ties kuinkakin taitava affääreissä. Nuorihan minä ikääni
nähden vieläkin olen, mutta se, mikä minulle silloin tapahtui, on
nyäissyt pois palasen nuoruutta minun ajatuksistani. Onko se
minussa tuonut palasen älyäkin päivänvaloon, se on sangen
epäiltävä asia.
Tuskin tarvinnee käydä juurta jaksain kertomaan, millaiset
spekulationit laskivat minut maihin Lympnessä Kentin kreivikuntaa.
Nykyaikanahan lyöpyy liikeyrityksiinkin räikeä seikkailun leima. Minä
olin pannut liikkeesen liian paljo. Näissä tällaisissa asioissa vallitsee
järkähtämättömästi vissi määrä antamista ja ottamista, ja minun
osakseni oli lopulti tullut antaminen. Ilkeältä se vain tuntui, että vielä
silloinkin kuin minulla ei enää ollut kuin kouran täysi tyhjää, muuan
äkäpää velkoja piti sopivana ruveta häjyksi. Olette kukaties
huomanneet, kuinka tulisena välisti leimahtaa loukatun hyvän avun
tunto tahi lienette vain tunteneet sellaista. Kovin hän ahdisti minua.
Ja vihdoin näytti siltä, ettei minun auta muuta kuin ruveta
kirjoittamaan näytelmiä, ellei tässä täydy käydä elää kitkuttamaan
kauppapalvelijana. Mutta ennenkuin niin hullusti käy — arvelin —
niin kyllä minä ponnistan kaikki voimani, saadakseni näytelmän
kokoon, sillä minussa on jonkun verran mielikuvitusta ja loistavan
upeuden aisteja. Paitsi varmaa vakaumusta kyvyistäni
affäärimiehenä, oli minussa siihen aikaan aina asunut sekin luulo,
että pystyn kirjoittamaan varsin hyvän näytelmän. Eikä tuommoinen
ajatus luullakseni kovin harvinainen olekaan. Minä tiesin, ettei
millään muulla yrityksellä — lain ja asetusten mukaisia liiketoimia
lukuun-ottamatta — ole niin loistavaa onnistumisen mahdollisuutta,
ja tämä se kaiketikin yhä enemmän ja enemmän vahvisti minua
päätöksessäni. Ja niinpä olin jo tottunut siihen ajatukseen, että tämä

38. kirjoittamaton näytelmä on oleva sangen sopiva ajanvietto, jahka
vaan ensi kertaa sateinen päivä sattuu.
Ja se sateinen päivä sattuikin, ja minä ryhdyin työhön.
Pianpa huomasin näytelmän kirjoittamisen kysyvän enemmän
aikaa kuin olin luullutkaan. Olin laskenut siihen menevän kymmenen
päivää ja saapunut Lympneen, hankkiakseni sopivan tyyssijan
itselleni siksi aikaa kuin työtä kestää. Onnellisena pidin itseäni, kun
sain tämän pienen huvilan, tehtyäni kontrahdin kolmeksi vuodeksi.
Hankin siihen sitten muutamia huonekaluja ja valmistin täällä
ollessani ruokani omin käsin. Mrs. Bond olisi kyllä kauhistunut minun
keitoksiani, mutta, uskokaa pois, ei niistä mausteita puuttunut.
Minulla oli kahvikattila, keitinpata munia ja toinen perunoita varten ja
pannu, jossa sopi paistaa makkaroita ja sianlihaa — siinä
yksinkertaiset esineet elämäni mukavuutta varten. Eihän ihminen
aina voi elää upeasti, mutta yksinkertaisuus on aina mahdollinen
vaihtoehto. Ja sitten otin velaksi 18-gallonin nassakan olutta ja panin
kellariin, ja leipää toi minulle joka päivä muuan luottavainen leipuri.
Eihän tämä nyt ihan Sybarin mallin mukaista liene ollut, mutta olen
minä kovempaakin kokenut. Säälikseni kyllä hiukan kävi tuo leipuri,
joka oli kerrassaan kunnon mies, mutta parasta toivoin häneenkin
nähden.
Jos ken yksinäisyyttä kaipaa, niin ei sen parempaa paikkaa ole
kuin Lympne tuolla saviperäisessä osassa Kentiä. Minun mökkini
seisoi entisen merikallion rinteellä, katsella tähystellen Romneyn
aulangon yli ulos ulapalle. Sateisilla ilmoilla tämä paikka on melkein
saavuttamattomissa, ja niin siellä kerrottiin, että polisimiehen täytyy
kaikkein vetelimmät kohdat matkastaan kulkea lautapalaset jalkain
alla. En sitä koskaan omin silmin nähnyt, mutta saatan kyllä

39. mielessäni tuon kaiken kuvailla. Koko kylässä ei ole kuin moniahta
mökki ja talo, ja joka oven edessä seista törröttää isoja koivuluutia,
joilla pahimmat saviliejut luodaan pois. Tästä jo saanee jonkinlaisen
kuvauksen seudun ulkomuodosta. Melkein tekisi mieli epäillä, tokko
moista paikkaa on olemassakaan, ellei se olisi kalpenevia muistoja jo
kauan sitten menneiltä päiviltä.
Roomalaisvallan aikoina siinä oli Englannin suuri satama, Portus
Lemanus. Nyt on meri siitä neljän mailin päässä. Jyrkkä mäenrinne
on täynnään roomalaisia tiilejä suuremmissa ja pienemmissä
röykkiöissä, ja siitä muinoinen Watling Sreet, paikoin vieläkin kivellä
laskettuna, ampuu nuolena pohjoista kohti. Usein seisoskelin mäen
kukkulalla, mietiskellen kaikkea tuota, ja mieleeni kuvastuivat kaikki
nuo galerit ja legionat, sotavangit ja viran-omaiset, naiset ja
kauppiaat, minunmoiseni liikemiehet, kaikki nuo ihmisparvet, joita
touhuten ja pauhaten satamasta läksi ja satamaan tuli. Ja nyt vain
pelkkiä tiiliröykkiöitä ruohoisella rinteellä, pari lammasta ja — minä!
Ja siinä, missä ennen muinoin satama oli sijainnut, siinä nyt aulanko
leveänä, kaarevana vyöhykkeenä kulkee kaukaista Dungenessia
kohti. Siellä täällä siintää silmään yksinäisiä puuryhmiä ja vanhain;
keskiaikaisten kaupunkien kirkontorneja, jotka nekin Lemanusen
mukana kulkevat yhä lähemmäs ja lähemmäs häviötänsä.
Tämä näky aulangolle oli todellakin kauniimpia, mitä milloinkaan
olen saanut silmäillä. Dungeness, luullakseni viidentoista mailin
päässä, kuulsi kuin lautta merenpinnalla, ja loitommalla länttä
kohden kohoilivat Hastingsin kukkulat mailleen menevän auringon
paisteessa. Välisti ne näyttivät kirkkailta ja läheisiltä, vuoroin taas
himmeiltä ja matalilta, ja usein autere pyyhkäisi ne kokonaan
näkyvistä. Ja kaikissa lähimmissä osissa aulankoa kulki ristiin rastiin
valoisia ojia ja kaivannoita.

40. Akkuna, jonka ääressä minä työskentelin, antoi tälle
mäennyppylälle, ja siitä minun silmäni ensi kertaa sattuivat Cavoriin.
Olin juuri parhaillani sovittelemassa näyttämöllepanoa, mieli
kokonaan kiinni tässä vaikeassa työssä, ja silloin hän luonnollisestikin
veti huomioni puoleensa.
Aurinko oli laskenut, ja taivaanranta kuulsi tuolla vehreissä ja
keltaisissa väreissä täynnä rauhaa. Tätä pohjaa vasten juuri ilmeni
hänen, tuon kummallisen pikku olennon, musta kuva.
Hän oli varttansa vähäinen, pullea, ohutsäärinen mies, kulmikas
liikkeissään. Hän oli katsonut sopivaksi verhota tuon ylen
kummallisen sielunsa krikettilakkiin, päällysviittaan ja
polkupyöräilijän polvihousuihin ja sukkiin. Miksikä niin, sitä en tiedä,
sillä ei hän koskaan pyöräillyt eikä koskaan krikettiäkään pelannut.
Tuo oli kovin oikullista vaateparsien yhdyntää, enkä väinkään tiedä,
mihin se perustui. Hän heilutteli käsiään ja viskoi jalkojaan, käänteli
päätänsä puoleen ja toiseen ja pörisi. Niin hän pörisi kuin sähköä
olisi ollut liikkeellä. Ette te semmoista pörinää ikinä ole kuulleet. Ja
tuon tuostakin hän koristeli kulkkuaan aivan ylenpalttisella melulla.
Äsken oli satanut, ja jos hänen käyntinsä jo muutoinkin oli
nytkähtelevää, niin sitä enemmän se hytki ja nytki nyt tuolla
liukkaalla polulla. Aurinkoon päin käännyttyänsä, hän pysähtyi, veti
kellonsa esille ja epäröi. Sitten hän huitasi suonenvetoisesti kättään,
kääntyi ympärinsä ja läksi paluumatkalleen, ilmeistä kiirettä
osoittaen koko olennossaan. Ei hän enää käsiään heitellyt, vaan astui
pitkin askelin, jotka saivat hänen verrattain suurten jalkainsa koon
niin edulliseen valoon kuin suinkin mahdollista, — kenkiin tarttunut
savi se ihan liioitteli, koettaessaan paisuttaa niitten ulottuvaisuutta.

41. Tämä tapahtui, ollessani siellä ensimmäistä päivää, juuri kuin
näytelmän kirjoittamisen tarmo oli minussa ylimmillään, ja minä
pidin tätä sattumaa harmillisena häirityksenä — siihenhän meni viisi
minuttia hukkaan. Ryhdyin jälleen näyttämöllepanooni. Mutta kun
sama ilmiö uudistui seuraavana iltana merkillisen täsmällisesti, ja sen
seuraavana taas ja ihan joka ilta, milloin ei vaan satanut, niin jo alkoi
se näyttämölle-pano käydä kovin tuskalliseksi. "Hiis tuota miestä!"
virkoin itsekseni. "Tanssinukeksiko hän tuossa harjoittelekse!" Ja niin
minä monta iltaa peräkkäin sadattelin häntä oikein sydämeni
pohjasta.
Senjälkeen minun harmini muuttui kummasteluksi ja
uteliaisuudeksi. Mitä ihmeitä se mies tuolla lailla menettelee?
Neljäntenätoista iltana en enää jaksanut kestää tuota, vaan avasin
akkunaoven heti kuin hän oli tullut näkyviin, astuin verannan poikki
ja menin suoraa päätä siihen paikkaan, missä hänen oli tapa
säännöllisesti pysähtyä.
Hän oli juuri vetänyt kellonsa esille, hänen luokseen saapuessani.
Hän oli kasvoistaan pullea ja punakka, silmäkulmat ruskeat — tätä
ennen olin häntä katsellut vain valoa vastaan.
— Yksi silmänräpäys, sir, — virkoin minä, hänen käännyttyään.
Hän pysähtyi.
— Silmänkö räpäys? — sanoi hän. — Kyllä. Tahi jos tahdotte
puhutella minua kauemmin ettekä pidä pyyntöäni liiallisena… teidän
silmänräpäyksenne on mennytkin jo… niin olisiko teidän
vastenmielistä lähteä mukaan?
— Ei millään muotoa, — vastasin minä, käyden hänen rinnalleen.

42. — Minun tapani ovat säännölliset ja aikani seurustelua varten
rajoitettu.
— Ja tämä aikanne on nyt kävelyä varten?
— Niin on. Minä tulen tänne auringonlaskua ihailemaan.
— Ettepä.
— Sir?
— Ettehän te sitä milloinkaan katsele.
— Enkö?
— Ette. Minä olen tarkastellut teitä jo kolmenatoista iltana, ettekä
te kertaakaan ole katsellut auringonlaskua, ette kertaakaan.
Hän rypisti kulmiaan, niinkuin se, joka kohtaa pulmallisen
probleman.
— No niin, minä nautin auringonvalosta… ilmasta… Minä astun
tätä polkua pitkin tuon portin kautta — hän viittasi päällään
taaksepäin — ja sitten ympäri…
— Ettepä. Ette koskaan ole tehnyt sillä tapaa. Turhia juttuja. Eihän
siellä mitään tietä ole. Tänäkin iltana esimerkiksi…
— Tänäkin iltana… Malttakaas. Jaha! Minä vilkasin juuri kelloani,
huomasin sen olevan kolme minuttia yli sen määrätyn puolen tunnin,
päätin, ettei minulla ole enää aikaa astua ympäri, käännyin…
— Niinhän te teette joka kerta.

43. Hän katsahti minuun ja vaipui miettimään.
— Kenties siinä on perää, nyt kuin oikein ajattelen sitä. Mutta
mistäs asiasta teillä olikaan aikomus puhua?
— Juuri siitä.
— Siitäkö?
— Niin. Miksikä te teette tuolla tavoin? Joka ilta te tulette ja
pidätte ääntä.
— Ääntäkö?
— Tällaista näin… — minä koetin matkia hänen pörinäänsä.
Hän loi silmänsä minuun. Pörinä oli silminnähtävästi hänenkin
mielestään epähauskaa.
— Panenko minä noin? — kysyi hän.
— Jok'ikinen ilta.
— Siten olisi uskonut.
Hän pysähtyi ja katseli minua totisena.
— Onko se mahdollista? — sanoi hän. — Ettäkö minuun olisi
piintynyt jonkinlaisia tottumuksia?
— Siitäpä näyttää.
Hän tarttui alahuuleensa ja vei sen vielä alemmas, tuijotellen
rapakkoon jalkainsa juuressa.

44. — Minun ajatukseni askaroitsevat niin paljon, — virkkoi hän. — Ja
te tahtoisitte tietää, miksikä minä kaikkea tuollaista teen! No niin, sir,
minä vain vakuutan teille, etten lainkaan tiedä, miksikä minä teen
sellaista, mistä te puhutte, eikä siinä kyllä, mutta minä en edes ole
tiennyt sellaista tekevänikään. Ja kun tarkoin mietin, niin aivanhan
se on niin kuin te sanotte. En ole milloinkaan ollut tätä kenttää
kauempana… Ja nuo tuommoiset seikat ne vaivaavat teitä, niinhän?
Miten olikaan, mutta minä rupesin jo hiukan leppymään tuohon
mieheen.
— Eihän ne juuri vaivaa, — vastasin minä. — Mutta kuvailkaahan
mielessänne, että itse olette sepittämässä näytelmää.
— Ei minusta semmoiseen.
— No tai jotain, mikä vaatii koko huomiotanne.
— Jaha, — sanoi hän mietiskellen, — niinpä niinkin.
Hänen sanoissansa helähti niin suuri määrä mielenhaikeutta, että
minä lepyin yhä lauhkeammaksi. Ja onhan tuo todellakin armotonta:
mennä ihan vento vieraalta ihmiseltä kysymään, miksikä hän pörisee
yleisellä maantiellä.
— Näettehän nyt, — virkkoi hän vennosti; — se on tottumusta.
— Sen huomaan kyllä.
— Minun täytyy luopua siitä.
— Ei suinkaan, jos siitä tulee teille haittaa… Ja sitä paitsi, eihän
minulla ole mitään oikeutta… olin vain niin rohkea…

45. — Ei suinkaan, sir, — sanoi hän, — ei suinkaan. Minä olen teille
sangen kiitollinen. Minun pitäisi olla varuillani tuommoisista seikoista.
Ja niin minä vast'edes olenkin. Saisinko vaivata teitä vielä kerran…
tuo pörinä…?
— Tällaista se osapuille on: pörrörrörrör. Mutta tiedättehän…
— Olen erittäin kiitollinen teille. Minä tiedän todellakin käyväni
aivan suunnattoman hajamieliseksi. Te olette aivan oikeassa, sir,
oikeassa kaikin puolin. Minä olen kuin olenkin teidän velallisenne.
Loppu siitä tuleman pitää kerrassaan. Ja nyt, sir, olen vienyt teidät
kauemmaksi kuin minun olisi pitänytkään.
— Minä toivon, ettei minun tungettelevaisuuteni…
— Ei millään muotoa, sir, ei millään muotoa…
Me katselimme toisiamme tuokion verran. Minä kohotin sitten
hattuani ja toivotin hänelle hyvää iltaa. Hän vastasi nytkähdellen, ja
niin erottiin.
Aidan porraslaudalta minä katsahdin vielä kerran tuohon
poistuvaan olentoon. Liikkeet olivat huomattavasti muuttuneet: hän
näytti hervahtuneelta, lyyhistyneeltä. Muistellessani miehen entisiä
huitomisia ja pörinää, tuo muutos tuntui minusta kummallisen
liikuttavalta. Minä katselin häntä, kunnes hän oli kadonnut näkyvistä.
Ajattelin jo, että parasta minun olisi ollut pysyä omissa töissäni.
Näissä mietteissäni palasin huvilaani ja kävin jälleen näytelmäni
kimppuun.
Huomis-iltana miestä ei näkynyt, ei sitä seuraavanakaan.

46. Mutta yhä edelleen hän oli mielessäni: ajattelin näet, että häntä
sopisi käyttää näytelmäni kehittämisessä erinomaisena mallina
hempeämieliseen, koomilliseen personaan. Kolmantena päivänä hän
tuli luokseni.
Ensi alussa en tahtonut päästä selville, mikä hänet oli tänne
tuonut. Hän haasteli jonkun aikaa aivan jokapäiväisistä seikoista,
kunnes viimeinkin tuli pääasiaan. Hän tahtoi ostaa minut pois
huvilastani.
— Katsokaa, — puhui hän, — enhän minä millään muotoa teitä
moiti, mutta te olette poistanut minusta erään tottumuksen, ja se
häiritsee kokonaan minun päiväni. Täällä minä olen kävellyt jo
monta, monta vuotta. Ja pörinää olen pitänyt, epäilemättä… Kaiken
tuon te olette tehnyt mahdottomaksi.
Minä ehdotin, että hän valitsisi toisen suunnan.
— Ei. Ei ole mitään muuta suuntaa. Tämä on ainoa. Olen
tiedustellut.
Ja nyt… joka ilta kello neljä… minulla on kuin seinä edessä.
— Mutta, hyvä herra, jos tämä on niin tärkeätä teille…
— Se on elinkysymys. Katsokaas, minä olen tutkija… olen kiintynyt
erääsen tieteelliseen tutkimukseen. Minä asun… — hän pysähtyi ja
näkyi miettivän — juuri tuolla noin, — jatkoi hän sitten, viitaten äkkiä
arveluttavan läheltä minun silmääni. — Tuo talo valkoisine
piippuineen, jonka näette tuolla puitten takaa. Minun eloni ja oloni
on aivan tavallisuudesta poikkeavaa… tavallisuudesta poikkeavaa.
Minä olen pääsemäisilläni erään mitä tärkeimmän keksinnön perille…
minä vakuutan teille: kaikkein tärkeimmän, mitä milloinkaan on

47. tehty. Se kysyy yhtämittaista miettimistä, yhtämittaista ajatuksen
vapautta ja toimintaa. Ja iltapäivä se on minun paras aikani! Silloin
minussa kuohumalla kuohuu uusia ajatuksia… uusia näkökohtia.
— Mutta eikö sopisi astua ohitse?
— Silloin olisi kaikki toisin. Minä tulisin silloin itsetietoiseksi. Minä
rupeaisin silloin ajattelemaan teitä ja teidän näytelmäänne…
ajattelisin teidän tarkastelevan minua ärtyneenä… sen sijaan kuin
minun pitäisi tehdä työtä. Ei! Minun pitää saada tämä huvila.
Minä miettimään. Täytyihän minun luonnollisestikin harkita asiaa
perinpohjin, ennenkuin ratkaisevan vastauksen annan. Niinä aikoina
olin kyllä valmis affäärejä tekemään, ja myöminen oli minulle aina
houkuttelevaa. Mutta ensinnäkin: eihän tämä ole minun huvilani, ja
vaikka sen möisinkin hänelle hyvästä hinnasta, niin saattaisi sen
luovuttamisesta joutua ikävyyksiin, jos nykyinen omistaja saisi vihiä
asiasta. Ja toiseksi: minä… no niin, minuahan ei oltu vielä julistettu
vapaaksi veloistani. Tässä täytyy olla hyvin varovainen. Sitä paitsi
tuntui minusta sangen intressantilta se seikka, että tuo mies tuossa
on kukaties pääsemäisillään jonkun arvokkaan keksinnön perille.
Olisihan hauska, ajattelin, saada lähempiä tietoja hänen
tutkimuksistaan, ei missään epärehellisessä tarkoituksessa, vaan sitä
varten vain, että tieto tuosta saattaisi olla jonkinlaisena virkistyksenä
näytelmän kirjoittamisen vaivaloisessa työssä. Minä työnsin
tuntosarveni esille.
Hän oli vallan kernas antamaan tietoja. Ja kun hän kerran oli
vauhtiin päässyt, niin keskustelu muuttui kuin muuttuikin
yksinpuheluksi. Hän puhui niinkuin kauan aikaa sulkeissa ollut mies,
joka on asiata ajatellut pitkin ja poikki uudestaan ja taas uudestaan.
Hän puhui melkein tunnin umpeen, ja minun täytyy tunnustaa, että

48. minulla oli täysi työ ja tekeminen kuunnellessani. Mutta kaiken aikaa
siinä helähteli tuommoinen tyytyväisyyden sivuääni, niinkuin ainakin,
kun tietää laiminlyöneensä työn, jonka on tehtäväkseen ottanut.
Tämän ensimmäisen keskustelun aikana en minä paljoakaan selvää
saanut hänen työnsä lopullisesta päämäärästä. Toinen puoli hänen
puhettansa oli täynnään minulle aivan outoja teknillisiä termejä, ja
pari kohtaa, joita hän suvaitsi sanoa matemaatikan aiheiksi, hän
valaisi siten, että mustekynällä piirtää raapautti kirjekuoren selkään
laskuja, sellaisia, että minun kävi vaikeaksi olla ymmärtävinänikään
niitä.
— Niin, niin, — virkoin minä vain, — jatkakaa, jatkakaa.
Sen verran minulle kumminkin selväsi, ettei hän ole mikään
sairasmielinen mies, joka luulee tekevänsä ties mitä keksinnöitä. Niin
sairasmieliseltä kuin mies näyttikin, ilmeni hänessä niin paljon
voimaa, että moinen luulo oli ihan mahdotonta. Ja olipa miten
olikaan, niin mekanillisten mahdollisuuksien piiriin se keksintö vain
kuului. Hän kertoi, että hänellä on työpaja ja siinä kolme apulaista —
alkujaan tavallisia puuseppiä, — jotka hän oli harjoittanut. No niin,
työpajasta patentti-toimistoon ei ole kuin yksi askel. Hän kutsui
minua katsomaan tekeleitään, ja minä suostuin kernaasti, varoen
kumminkin millään tavoin alleviivaamasta tätä kernauttani.
Puheenaollut huvilan kauppa siirtyi tuonnemmas, ja siitä minulle
hyvä mieli.
Vihdoin hän nousi, pyydellen anteeksi, että oli istunut niin kauan,
mainiten samalla, kuinka hauska hänen oli ollut haastella työstään;
ikävä vaan, että hän niin harvoin saa sellaista mielihyvää nauttia.
Harvoin muka hän on kohdannut niin intelligenttiä kuulijata kuin

49. minä olen; peräti harvoin hänellä on tilaisuutta seurustella asian-
ymmärtäväin tiedemiesten kanssa.
— Niin paljon pikkumaisuutta, — selitteli hän, — niin paljon
vehkeilyä! — Todellakin, jos joku on saanut jonkun aatteen, jonkun
hedelmällisen aatteen… En tahtoisi olla armoton, mutta…
Minä olen niitä, jotka uskovat impulsseihin. Minä tein ehdotuksen,
joka kenties oli liian pikainen. Mutta ottakaa toki lukuun, että
minäkin olin kaksi viikkoa ollut ypö yksinäni, näytelmää
kirjoittamassa Lympnessä. Sitä paitsi oli minulla vieläkin omantunnon
vaivoja siitä, että olin tehnyt tyhjäksi hänen kävelyretkensä.
— Miks'ette, sanoin minä, — miksette saata ottaa nyt tätä uudeksi
tottumukseksi sen entisen sijaan, jonka minä olen teiltä tärvellyt…
miksette ainakin siksi aikaa, kunnes saamme lukkoon tuon huvila-
asian? Se, mitä te tarvitsette, on saada kiinnitetyiksi ajatuksianne
työhönne, juuri sitä, mitä olette tehnyt iltakävelyillänne. Pahaksi
onneksi on nyt näistä kävelyistä tullut loppu… ette enää saa asiata
entiselleen. Mutta eikö sopisi tulla tänne, kertomaan minulle
toimistanne. Käyttäkää minua seinänä, jota vastaan viskaatte
ajatuksianne, ja josta ne kimmahtavat teille takaisin. Minulla on totta
maar liian vähän tietoja, pystyäkseni varastamaan omikseni teidän
aatteitanne, enkä tunne ketään tiedemiestä…
Minä pysähdyin. Hän vaipui mietteisinsä. Ehdotukseni veti
nähtävästikin hänen huomiotaan puoleensa.
— Mutta minä pelkään ikävystyttäväni teitä, — virkkoi hän.
— Olenko liian tuhma mielestänne?

50. — Ette suinkaan, mutta tuommoiset teknilliset asiat…
— Oli miten oli, mutta te herätitte tän'iltana minussa tavatonta
mielenkiintoa.
— Siitä olisi todellakin minulle suuri apu. Ei mikään selvitä ihmisen
aatteita niin paljon kuin niitten esittäminen muille. Tähän saakka…
— Hyvä sir, älkää sanoko enää mitään.
— Mutta onko teillä todellakin aikaa semmoiseen?
— Ei ole sen parempaa lepoa kuin vaihtelu askareissa, — sanoin
minä syvällä vakaumuksella.
Asia oli päätetty. Verandani portailla hän kääntyi ympärinsä.
— Olen teille muutoinkin jo suuressa kiitollisuuden velassa, —
virkkoi hän.
Minä äännähdin kysyvästi.
— Te olette kerrassaan parantanut minut tuosta naurettavasta
pöristelemisen tottumuksesta, — selitti hän.
Muistaakseni minä sanoin olevani iloinen, saadessani osoittaa
hänelle jonkun palveluksen, ja hän läksi pois.
Äskeisen keskustelun virittämä ajatuksenjuoksu näkyi päässeen
hänessä valtaan. Hänen kätensä alkoivat jälleen heilahdella entiseen
tapaansa, ja tuulen huhauksissa kuului korvaani hiljainen pörrörrör.
Mutta vähätpä minä oikeastaan siitä…

51. Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebookultra.com