Wastewater Microbiology Fourth Edition Gabriel Bitton(Auth.)

Wastewater Microbiology Fourth Edition Gabriel Bitton(Auth.)
Wastewater Microbiology Fourth Edition Gabriel Bitton(Auth.)
Wastewater Microbiology Fourth Edition Gabriel Bitton(Auth.)

1. Wastewater Microbiology Fourth Edition Gabriel
Bitton(Auth.) download
https://ebookultra.com/download/wastewater-microbiology-fourth-
edition-gabriel-bittonauth/
Explore and download more ebooks or textbooks
at ebookultra.com

2. We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit ebookultra.com
to discover even more!
Microbiology of Drinking Water Production and Distribution
1st Edition Gabriel Bitton
https://ebookultra.com/download/microbiology-of-drinking-water-
production-and-distribution-1st-edition-gabriel-bitton/
Troubleshooting the Sequencing Batch Reactor Wastewater
Microbiology 1st Edition Michael H. Gerardi
https://ebookultra.com/download/troubleshooting-the-sequencing-batch-
reactor-wastewater-microbiology-1st-edition-michael-h-gerardi/
Wastewater operator certification study guide a guide to
preparing for wastewater treatment certification exams
Giorgi
https://ebookultra.com/download/wastewater-operator-certification-
study-guide-a-guide-to-preparing-for-wastewater-treatment-
certification-exams-giorgi/
Memoir and Scientific Correspondence of the Late Sir
George Gabriel Stokes Bart 1st Edition George Gabriel
Stokes
https://ebookultra.com/download/memoir-and-scientific-correspondence-
of-the-late-sir-george-gabriel-stokes-bart-1st-edition-george-gabriel-
stokes/

3. Memoir and Scientific Correspondence of the Late Sir
George Gabriel Stokes Bart 1st Edition George Gabriel
Stokes
https://ebookultra.com/download/memoir-and-scientific-correspondence-
of-the-late-sir-george-gabriel-stokes-bart-1st-edition-george-gabriel-
stokes-2/
Medical Immunology 7th Edition Gabriel Virella (Editor)
https://ebookultra.com/download/medical-immunology-7th-edition-
gabriel-virella-editor/
Water and Wastewater Treatment 1st Edition Krzysztof
Barbusinski
https://ebookultra.com/download/water-and-wastewater-treatment-1st-
edition-krzysztof-barbusinski/
Practical Wastewater Treatment 1st Edition David L.
Russell
https://ebookultra.com/download/practical-wastewater-treatment-1st-
edition-david-l-russell/
Constitutive Models for Rubber IV Proceedings of the
fourth European Conference on Constitutive Models for
Rubber ECCMR 2005 Stockholm Sweden 27 29 June 2005 First
Edition Austrell https://ebookultra.com/download/constitutive-models-for-rubber-iv-
proceedings-of-the-fourth-european-conference-on-constitutive-models-
for-rubber-eccmr-2005-stockholm-sweden-27-29-june-2005-first-edition-
austrell/

5. Wastewater Microbiology Fourth Edition Gabriel
Bitton(Auth.) Digital Instant Download
Author(s): Gabriel Bitton(auth.)
ISBN(s): 9780470901243, 0470901241
File Details: PDF, 12.60 MB
Year: 2011
Language: english

6. WASTEWATER
MICROBIOLOGY
Fourth Edition

7. WASTEWATER
MICROBIOLOGY
Fourth Edition
GABRIEL BITTON
Department of Environmental Engineering Sciences
University of Florida, Gainesville, FL
A John Wiley & Sons, Inc., Publication

8. Copyright © 2011 by Wiley-Blackwell. All rights reserved
Wiley-Blackwell is an imprint of John Wiley & Sons, formed by the merger of Wiley’s global Scientifi c, 
Technical and Medical business with Blackwell Publishing.
Published by John Wiley & Sons, Inc., Hoboken, New Jersey
Published simultaneously in Canada
No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted in any form or by 
any means, electronic, mechanical, photocopying, recording, scanning, or otherwise, except as permitted under 
Section 107 or 108 of the 1976 United States Copyright Act, without either the prior written permission of the 
Publisher, or authorization through payment of the appropriate per-copy fee to the Copyright Clearance 
Center, Inc., 222 Rosewood Drive, Danvers, MA 01923, [phone], fax [phone], or on the web 
at www.copyright.com. Requests to the Publisher for permission should be addressed to the Permissions 
Department, John Wiley & Sons, Inc., 111 River Street, Hoboken, NJ 07030, [phone], fax (201) 
748-6008, or online at http://www.wiley.com/go/permission.
Limit of Liability/Disclaimer of Warranty: While the publisher and author have used their best efforts in 
preparing this book, they make no representations or warranties with respect to the accuracy or completeness 
of the contents of this book and specifi cally disclaim any implied warranties of merchantability or fi tness for a 
particular purpose. No warranty may be created or extended by sales representatives or written sales materials. 
The advice and strategies contained herein may not be suitable for your situation. You should consult with a 
professional where appropriate. Neither the publisher nor author shall be liable for any loss of profi t or any 
other commercial damages, including but not limited to special, incidental, consequential, or other damages.
For general information on our other products and services or for technical support, please contact our 
Customer Care Department within the United States at [phone], outside the United States at (317) 
572-3993 or fax [phone].
Wiley also publishes its books in a variety of electronic formats. Some content that appears in print may 
not be available in electronic formats. For more information about Wiley products, visit our web site at 
www.wiley.com.
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data is available.
ISBN 978-0-470-63033-4
Printed in the United States of America
10 9 8 7 6 5 4 3 2 1

9. To Ari Gabriel with love

10. vii
Preface to the Fourth Edition ix
Preface to the Third Edition xi
Preface to the Second Edition xiii
Preface to the First Edition xv
PART A. FUNDAMENTALS OF MICROBIOLOGY 1
1. The Microbial World 3
2. Microbial Metabolism and Growth 51
3. Role of Microorganisms in Biogeochemical Cycles 83
PART B. PUBLIC HEALTH MICROBIOLOGY 119
4. Pathogens and Parasites in Domestic Wastewater 121
5. Microbial Indicators of Fecal Contamination 173
6. Microbial Source Tracking 197
7. Wastewater Disinfection 217
PART C. MICROBIOLOGY OF WASTEWATER TREATMENT 267
8. Introduction to Wastewater Treatment 269
9. Activated Sludge Process 281
10. Bulking and Foaming in Activated Sludge Plants 319
11. Processes Based on Attached Microbial Growth 353
12. Waste Stabilization Ponds 369
13. Sludge Microbiology 383
14. Anaerobic Digestion of Wastewater and Biosolids 409
15. Biological Aerosols and Bio-odors from Wastewater Treatment Plants 437
PART D. BIOTECHNOLOGY IN WASTEWATER TREATMENT 465
16. Pollution Control Biotechnology 467
PART E. FATE AND TOXICITY OF CHEMICALS IN WASTEWATER
TREATMENT PLANTS 501
17. Fate of Xenobiotics and Toxic Metals in Wastewater Treatment Plants 503
18. Toxicity Testing in Wastewater Treatment Plants Using Microorganisms 533
CONTENTS

11. viii CONTENTS
PART F. MICROBIOLOGY AND PUBLIC HEALTH ASPECTS OF
WASTEWATER EFFLUENTS AND BIOSOLIDS DISPOSAL
AND REUSE 553
19. Public Health Aspects of Wastewater and Biosolids Disposal on Land 555
20. Public Health Aspects of Contamination of Recreational Waters
with Wastewater 581
21. Wastewater Reuse 599
References 619
Index 763

12. PREFACE TO THE FOURTH
EDITION
The fi eld of wastewater microbiology is advancing rapidly, thanks to improved methodol-
ogy dominated by novel molecular techniques. This is helping environmental microbiolo-
gists, molecular biologists, and environmental engineers gain a deeper knowledge of what
is inside the wastewater “ black box. ”
The fourth edition of Wastewater Microbiology, compared with the third edition,
updates the reader on fundamental and molecular biology topics and deals exclusively
with wastewater topics. Furthermore, the present edition of Wastewater Microbiology
includes a new chapter titled Microbial Source Tracking of Fecal Contamination. This
timely topic is of great interest to environmental microbiologists and engineers for tracking
the sources of fecal contamination in receiving waters.
What follows are some specifi c changes/additions to several chapters in the fourth
edition. These changes give an indication of the direction of the funded research in waste-
water microbiology during the past fi ve years since the third edition was published. The
chapters have been reorganized accordingly to refl ect those changes and additions.
The molecular methods section of Chapter 1 was signifi cantly expanded, especially the
methods of nucleic acid fi ngerprinting. The polymerase chain reaction (PCR) section was
also expanded to include quantitative real - time PCR (qRT - PCR) and competitive PCR
(cPCR). Chapter 2 was slightly revised to include some new methods for determining cell
viability/activity in environmental samples. In Chapter 3 , the section on enhanced biologi-
cal phosphorus removal (EBPR) was expanded to include the latest information on this
topic. Chapter 4 covers the expanding fi eld of epidemiology and public health microbiol-
ogy. Information has been updated all over this chapter, particularly the sections on noro-
viruses, enteric adenoviruses, polyomaviruses, coronaviruses, and picobirnaviruses. As
regards the protozoan parasites, new information was added concerning Cryptosporidium ,
Giardia , and other protozoan parasites. A short section on fungal pathogens was also
added. As mentioned earlier, Chapter 6 is new and covers the topic of microbial source
tracking of fecal contamination of receiving waters. Chapter 7 covers disinfection, a fertile
research fi eld. Much of the new information added to this chapter deals with disinfection
byproducts, ultraviolet (UV) disinfection and photoreactivation, solar radiation, photoca-
talysis, and other emerging technologies such as the use of nanomaterials, ultrasonic
energy, or ultrahigh hydrostatic pressure. The new information in Chapter 9 includes
advances in new techniques for the study of activated sludge, extracellular polymeric
ix

13. x PREFACE TO THE FOURTH EDITION
substances (EPS), and settling of activated sludge fl ocs. Research on sludge microbiology
(Chapter 13 ) has peaked in the 1980s and 1990s and has since slowed down. The section
on risk assessment was expanded a little bit. In Chapter 14 , the sections on methanogen
classifi cation and methodology and inhibition of anaerobic digestion were expanded. Most
of the research on bioaerosols (Chapter 15 ) being carried out presently deals with the
transport of microbial biothreat agents in indoor environments. Little research is focusing
on the transport of biothreat agents following wastewater treatment operations. Most of
the new information added to this chapter deals with the use of molecular techniques in
bioaerosol studies. Chapter 16 was updated and new sections were added to refl ect the
recent advances in wastewater biotechnology. These new sections include the potential
applications of nanotechnology in wastewater treatment and bioelectrochemical wastewa-
ter treatment, a fi eld covering the potential use of microbial fuel cells (MFC), microbial
electrolysis cells (MEC), and phototrophic cells to eventually produce bioelectricity in
large - scale wastewater treatment plants. The section on membrane bioreactors was
expanded to refl ect advances in membrane technology. In Chapter 17 , the section on the
fate and treatment of endocrine disrupters, pharmaceuticals, and personal care products in
wastewater treatment plants was expanded to address the new research being carried out
in this fi eld. A new section on ecotoxicogenomics was added to Chapter 18 . Finally, in
Chapter 20 , the sections on public health aspects of swimming in contaminated recre-
ational waters and risk assessment were expanded.
As were the previous editions, the text in the fourth edition is abundantly illustrated
with tables and fi gures. New fi gures and tables were included in this edition and some old
tables were edited to refl ect the latest research data. I take this opportunity to thank my
colleagues and their students who published the tables and fi gures that helped in illustrat-
ing this book. I also thank the companies, publishing fi rms, and research journals that
graciously gave me permission to use the fi gures and tables.
As were the preceding editions, this book is intended for advanced undergraduates,
graduate students, and professionals in sciences and engineering in the fi elds of wastewater
microbiology and wastewater engineering. Experience has taught me that this book is
useful in many of the disciplines included in environmental/civil engineering programs.
I am indebted to Sejin Youn for patiently drawing several of the new fi gures added to
the fourth edition of this book. I am also grateful to Dr. Karen Chambers, life sciences
editor at Wiley, for her enthusiasm in supporting the publication of this book.
I am grateful to my wife Nancy, my daughters Julie and Natalie, my son - in - law
Jonathan Rosenthal, my entire extended family, and my dear friends for their love and
moral support for bringing this book to completion. Last but not least, my grandson Ari
Gabriel Rosenthal has brought joy and hope to our lives. This book is lovingly dedicated
to him.
G abriel B itton
Gainesville, Florida, January 18, 2010

14. PREFACE TO THE THIRD
EDITION
I would like to mention some of the changes and additions that have been included in the
third edition of Wastewater Microbiology . In general, every chapter of the book has been
revised (up to July 2004) to include the latest developments in the fi eld, and I will highlight
only the major ones.
A review of the most important molecular techniques has been added to Chapter 1 ,
while the most recent methodology for measuring microbial biomass in environmental
samples is described in Chapter 2 . New developments in enhanced biological phosphorus
removal (EBPR) are covered in Chapter 3 . Chapter 4 covers new fi ndings on old and
emerging (e.g., Helicobacter pylori , Cyclospora , Microsporidia) microbial pathogens and
parasites. Much progress has been made concerning the detection of Cryptosporidium
and Giardia in environmental samples, including wastewater. The improved methodology
is also covered in Chapter 4 . As regards disinfection of water and wastewater, research
efforts are now focusing on UV disinfection in industrialized countries and on the use of
solar radiation in developing countries (Chapter 6 ).
Armed with new molecular tools and microsensor/microelectrode technology, investi-
gators are making progress in understanding the microbial ecology and the surface proper-
ties of activated sludge fl ocs. The methodology used is similar to that used in biofi lms.
These advances will help us to better understand the fl occulation process in activated
sludge (Chapter 8 ). Concerning bulking and foaming in activated sludge plants, most of
the recent studies have focused on the characterization and phylogeny of fi lamentous
microorganisms (Chapter 9 ).
In the last few years we have witnessed an increased interest in biofi lm microbiology.
Biofi lms develop on biological and nonbiological surfaces and are ubiquitous in natural
aquatic environments and engineered systems (e.g., fi xed - fi lm bioreactors). Their benefi -
cial role in fi xed - fi lm bioreactors has been known for years (chapter 10 ). However, the
impact of biofi lms on drinking water distribution systems has been the subject of increased
research activity around the world (chapter 16 ). This interest is further heightened by the
fi ndings that biofi lms are the source of medical problems such as dental plaques or colo-
nization of artifi cial implants, leading to increased rate of infection in patients. The dis-
covery of communication among members of the biofi lm community (i.e., quorum sensing
using signaling chemicals such as homoserine lactones) may lead to potential means of
controlling biofouling of surfaces.
xi

15. xii PREFACE TO THE THIRD EDITION
Chapter 13 shows that new procedures, particularly molecular techniques, have helped
shed light on the phylogeny of methanogens and other Archaea.
Part D (Microbiology of Drinking Water Treatment) of the third edition now comprises
three chapters instead of two as in the second edition. The third chapter (Chapter 17 )
introduces the reader to bioterrorism microbial agents and their potential impact on drink-
ing water safety.
In Chapter 18 (Biotechnology of Waste Treatment: Pollution Control Biotechnology),
I have added some information about membrane bioreactors (MBR technology), while in
Chapter 21 , new developments in the area of bioremediation have been included. Finally,
in Chapter 23 (Wastewater Reuse), I have made an attempt to introduce the reader to the
microbiological aspects of the treatment of wastewater effl uents by natural and constructed
wetlands and by the use of attached algae for polishing wastewater effl uents.
Since the World Wide Web is increasingly becoming an integral part of the learning
process at education institutions, I have added some Web resources to each chapter of the
book to help students increase their knowledge or satisfy their curiosity about topics dis-
cussed in a given chapter. I have also included questions at the end of each chapter. These
questions can help students in studying the material or can be used as homework.
I thank Jorge Gomez Moreno for drawing several of the new fi gures for the third edition
of this book. His attention to detail is much appreciated.
I am grateful to Nancy, Julie, Natalie, Jonathan, my entire family, and friends for their
love and moral support.
G abriel B itton
Gainesville, Florida

16. PREFACE TO THE SECOND
EDITION
The second edition of Wastewater Microbiology incorporates the latest fi ndings in a fi eld
covering a wide range of topics.
During the past few years, we have witnessed signifi cant advances in molecular biology,
leading to the development of genetic probes, particularly the ribosomal RNA (rRNA)
oligonucleotide probes, for the identifi cation of wastewater microorganisms. The road is
now open for a better identifi cation of the microbial assemblages in domestic wastewater
and their role in wastewater treatment.
The use of genetic tools has also been expanded as regards the detection of pathogens
and parasites (Chapter 4 ), and biotechnological applications for wastewater treatment
(Chapter 17 ). Chapter 4 has been expanded due to the emergence of new pathogens and
parasites in water and wastewater. The topic of drinking water microbiology has been
expanded, and two chapters are now devoted to this subject. Chapter 15 deals with water
treatment and Chapter 16 covers the microbiology of water distribution systems. New
methodology that shows the heterogeneous structure of biofi lms and their complex bio-
diversity includes nondestructive confocal laser - scanning microscopy in conjunction with
16S rRNA - targeted oligonucleotide probes (Chapter 16 ). The topic of wastewater and
biosolids disposal on land and in receiving waters has also been expanded and is now
covered in two chapters (Chapters 20 and 21 ).
New fi gures and tables have been added to further enhance the illustration of the book.
Many old fi gures and graphs were redrawn to improve the visual aspect of the book.
I am very grateful to the colleagues who reviewed the book proposal for their valuable
suggestions concerning the second edition of Wastewater Microbiology . I am particularly
grateful to my mentor and friend, Professor Ralph Mitchell, of Harvard University. As
editor of the Wiley series in Ecological and Applied Microbiology, he offered me his full
support in the undertaking of this project. I thank Dr. Charles Gerba of the University of
Arizona for his continuous moral support and enthusiasm. I thank Dr. Robert Harrington,
senior editor at Wiley, for enthusiastically endorsing this second edition of Wastewater
Microbiology .
A picture is worth a thousand words. I thank Dr. Christopher Robinson of the Oak
Ridge Institute of Science and Education, and Dr. H.D. Alan Lindquist of the U.S. EPA
for promptly and kindly sending me photomicrographs of Cryptosporidium parvum . I am
grateful to Dr. Rudolf Amann of the Max - Planck Institute for Marine Microbiology,
xiii

17. xiv PREFACE TO THE SECOND EDITION
Bremen, Germany, for allowing me to use his excellent color pictures on the use of rRNA
probes in wastewater microbiology, and to Dr. Trello Beffa of the Universite de Neufchatel,
Switzerland, for his scanning electron micrograph of compost microorganisms. Many
thanks to Dr. Samuel Farrah and his students, Fuha Lu and ’ Jerzy Lukasik, for supplying
a scanning electron micrograph of Zooglea .
I am grateful to Nancy, Julie, Natalie, my entire family, and friends for their love and
moral support.
G abriel B itton
Gainesville, Florida

18. PREFACE TO THE FIRST
EDITION
Numerous colleagues and friends have encouraged me to prepare a second edition of
Introduction to Environmental Virology , published by Wiley in 1980. Instead, I decided
to broaden the topic by writing a text about the role of all microorganisms in water and
wastewater treatment and the fate of pathogens and parasites in engineered systems.
In the 1960s, the major preoccupation of sanitary engineers was the development of
wastewater treatment processes. Since then, new research topics have emerged and empha-
sis is increasingly placed on the biological treatment of hazardous wastes and the detection
and control of new pathogens. The fi eld of wastewater microbiology has blossomed during
the last two decades as new modern tools have been developed to study the role of micro-
organisms in the treatment of water and wastewater. We have also witnessed dramatic
advances in the methodology for detection of pathogenic microorganisms and parasites in
environmental samples, including wastewater. New genetic probes and monoclonal anti-
bodies are being developed for the detection of pathogens and parasites in water and
wastewater. Environmental engineers and microbiologists are increasingly interested in
toxicity and the biodegradation of xenobiotics by aerobic and anaerobic biological pro-
cesses in wastewater treatment plants. Their efforts will fortunately result in effective
means of controlling these chemicals. The essence of this book is an exploration of the
interface between engineering and microbiology, which will hopefully lead to fruitful
interactions between biologists and environmental engineers.
The book is divided into fi ve main sections, which include fundamentals of microbiol-
ogy, elements of public health microbiology, process microbiology, biotransformations and
toxic impact of chemicals in wastewater treatment plants, and the public health aspects of
the disposal of wastewater effl uents and sludges on land and in the marine environment.
In the process microbiology section, each biological treatment process is covered from
both the process microbiology and public health viewpoints.
This book provides a useful introduction to students in environmental sciences and
environmental engineering programs and a source of information and references to research
workers and engineers in the areas of water and wastewater treatment. It should serve as
a reference book for practicing environmental engineers and scientists and for public
health microbiologists. It is hoped that this information will be a catalyst for scientists and
engineers concerned with the improvement of water and wastewater treatment and with
the quality of our environment.
xv

19. xvi PREFACE TO THE FIRST EDITION
I am very grateful to all my colleagues and friends who kindly provided me with illus-
trations for this book and who encouraged me to write Wastewater Microbiology . I will
always be indebted to them for their help, moral support, and good wishes. I am indebted
to my graduate students who have contributed to my interest and knowledge in the micro-
biology of engineered systems. Special thanks are due to Dr. Ben Koopman for lending a
listening ear to my book project and to Dr. Joseph Delfi no for his moral support. I thank
Hoa Dang - Vu Dinh for typing the tables for this book. Her attention to detail is much
appreciated.
Special thanks to my family, Nancy, Julie, and Natalie, for their love, moral support,
and patience, and for putting up with me during the preparation of this book.
G abriel B itton
Gainesville, Florida

20. Microarray design and probe
preparation
Microarray fabrication
Sample preparation
and fluorescence labeling
Microarray hybridization
Microarray scanning
Data acquisition and analysis
Figure 1.17 Steps involved in microarray preparation and utilization. Adapted from Zhou and
Thompson (2002).
Figure 4.14 Immunofl uorescence image of Giardia lamblia cysts and Cryptosporidium parvum
oocysts. Courtesy of H.D.A Lindquist, U.S. EPA.

21. Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

22. Haolanderin kronikka kertoo… Macerinuksesta Mazariniin oli
päätelmä houkutteleva. Macerinus vähennysmuotona merkitsee
laihanläntää. Voi, teidän kunnianarvoisuutenne, Mazarini kelpaa nyt
varsin hyvin vahvistusmuotona merkitsemään laihaa kuin Latsarus.
Katsokaa!" Ja hän näytti näivettyneitä käsivarsiaan ja kuumeen
kuihduttamia raajojansa.
"Jos olettekin syntyisin kalastajaperheestä", virkkoi teatiinimunkki,
"niin en näe siinä teille mitään kiusallista… sillä olihan Pyhä Pietarikin
kalastaja, ja vaikka te olette kirkkoruhtinas, monseigneur, on hän
ollut kirkon ylimmäinen. Siirtykäämme edelleen, jos suvaitsette."
"Niin, no, olenhan toki uhannut Bastiljilla erästä Bounetia,
avignonilaista pappia, joka tahtoi julkaista Casa Mazarinista aivan
liian ihmeellisen sukuselvityksen."
"Jotta se olisi ollut todennäköinen?" huomautti munkki.
"Oi, minua kyllä houkutteli silloin ylpeyden pahe, teidän
kunnianarvoisuutenne… toinen synti."
"Se oli mielen ailahdusta, eikä sellaisista erheistä voi ketään
nuhdella. Edelleen, edelleen."
"Olin siis ylpeydessä… Nähkääs, teidän kunnianarvoisuutenne,
minä koetan jakaa tunnustukseni pääsyntien mukaan."
"Hyvin tehty, jako on kyllä minullekin mieleen."
"Se ilahduttaa minua. Teidän tulee nyt tietää, että vuonna 1630…
voi, siitäkin on jo yksineljättä vuotta!"
"Te olitte silloin yhdeksänkolmatta vanha, monseigneur."

23. "Kuohuvassa iässä. Minä näyttelin soturia, heittäytyen Casalin
luona muskettituleen, osoittaakseni kykeneväni istumaan ratsailla
yhtä hyvin kuin yksikään upseeri. On kyllä totta, että sain silloin
rauhan solmituksi Espanjan ja Ranskan kesken. Se hiukan
lieventänee syntiäni."
"En näe mitään syntiä siinä, että mies näyttää osaavansa
ratsastaa", huomautti ripittäjä; "se on aivan soveliasta esiintymistä ja
tuottaa kunniaa papinkauhtanalle. Kristittynä minun täytyy hyväksyä,
että te olette ehkäissyt verenvuodatuksen; munkkina olen hyvilläni
säätyveljen osoittamasta urheudesta."
Mazarin taivutti nöyrästi päätänsä.
"Niin", sanoi hän, "mutta seuraukset!"
"Mitkä seuraukset?"
"No, tuolla kirotulla ylpeyden synnillä on syvät juuret… Sitten kun
olin siten heittäytynyt kahden armeijan väliin, — kun olin haistanut
ruutia ja hyörinyt rintamalla, — sitten minä hiukan väheksyin
kenraaleja."
"Ahaa!"
"Siinä paha… enkä ole sen koommin havainnut ainoatakaan
siedettävää sotapäällikköä."
"On tosiasia", virkkoi teatiinimunkki, "että meikäläiset kenraalit
eivät ole paljonkaan kunnostautuneet."
"Oh, onhan herra prinssi!" huudahti Mazarin; "häntä olen pahoin
kiusannut, olen tosiaan!"

24. "Häntä ei tarvitse surkutella, hän on koonnut kylliksi kultaa ja
kunniaa."
"Vaikka nyt niinkin… mutta esimerkiksi herra de Beaufort, jolle
toimitin niin paljon kärsimyksiä Vincennesin tyrmässä?"
"Kah, hänhän oli kapinallinen, ja valtion turvallisuus vaati sitä
uhrausta… Siirtykäämme seuraavaan kohtaan.
"Lienenkin jo esittänyt loppuun ylpeyden. Tulee toinen synti, jonka
määrittelemistä arastelen…"
"Kyllä minä sen määrittelen… puhukaa vain asia."
"Se on hyvin suuri synti, teidän kunnianarvoisuutenne."
"Saa nähdä, monseigneur."
"Teidän on täytynyt kuulla erityisistä väleistä, joita minulla on
ollut… hänen majesteettiinsa leskikuningattareen… Pahansuopaiset
ihmiset…"
"He ovat tyhmiä, monseigneur! Eikö ollut valtion edun ja nuoren
kuninkaan menestyksen kannalta välttämätöntä, että te olitte hyvän
ymmärtämyksen kannalla kuningattaren kanssa? Siirtykäämme vain
edelleen."
"Voin vakuuttaa teille", sanoi Mazarin, "että te kevennätte
sielultani raskaan taakan."
"Vähäpätöisyyksiä kaikki!… Ryhtykäämme vakaviin seikkoihin."
"Onhan niitä kunnianhimo, teidän kunnianarvoisuutenne .."

25. "Se raivaa tietä suuriin saavutuksiin, monseigneur."
"Tiarankin tavoittelu?…"
"Paavius on kristillisyyden etummainen sija — miksette olisi sitä
asemaa saanut haluta?"
"On julkisuudessa väitetty, että minä siinä pyrkimyksessä myin
Cambrain espanjalaisille."
"Te olette kenties itse sallinut painattaa sellaisia lentolehtisiä,
hätyyttelemättä niiden kirjoittajia?"
"Niin, teidän kunnianarvoisuutenne, sikäli on sydämeni tosiaan
puhdas.
Nyt en enää tiedäkään muuta kuin pikku hairahduksia tunnollani."
"Ilmaiskaa."
"Pelaaminen."
"Se kyllä on maallista, mutta oikeastaan teitä on asemannekin
velvoittanut järjestämään seuraelämää kotiinne."
"Pidin voittamisesta…"
"Ei ole pelaajaa, joka tahtoo hävitä."
"Puijasinkin hiukan…"
"Käytitte tavallista tilaisuutta. Siirtykäämme seuraavaan."
"No, ei nyt enää mikään raskauta tuntoani, teidän
kunnianarvoisuutenne. Antakaa minulle synninpäästö, jotta sieluni

26. Jumalan kutsuessa voi esteettömästi nousta Hänen valtaistuimensa
juurelle asti."
Rippi-isä ei liikuttanut käsivarsiansa eikä huuliaan.
"Mitä odotatte, teidän kunnianarvoisuutenne?" kysyi Mazarin.
"Odotan ripityksen loppua, monseigneur."
"Mutta minä olen jo valmis."
"Oh, ei! Teidän ylhäisyytenne erehtyy."
"En tietääkseni."
"Miettikää tarkoin."
"Olen miettinyt mahdollisimman perusteellisesti."
"Sitten minä autan muistianne."
"Katsotaan."
Munkki köhi muutaman kerran.
"Ette ole puhunut minulle ahneudesta, joka on pääsyntejä sekin,
ettekä miljoonistanne", huomautti hän sitten.
"Miljoonistaniko? Hyvä isä, minkätähden ottaisin puheeksi
omaisuuteni?"
"Olemme siinä kohden eri mieltä, katsokaas. Te sanotte sitä
summaa omaksenne, mutta minä luulen, että rahat ovat
oikeammiten muille kuuluvia."

27. Mazarin siirsi kylmän kätensä hiestyvälle otsalleen.
"Kuinka niin?" hän änkkäsi.
"No, teidän ylhäisyytenne on koonnut suuret varat kuninkaan
palveluksessa…"
"Hm, suuretko… ei liikaa."
"Se sikseen, mutta mistä se varallisuus on lähtöisin?"
"Valtiolta."
"Valtio merkitsee kuningasta."
"Ja mikä siitä tulee päätelmäksenne?" kysyi Mazarin alkaen
vapista.
"En voi sitä harkita ilman omaisuusluetteloanne. Laskekaamme
hiukan, jos sallitte: Teillä on Metzin hiippakunta?"
"Niin."
"Saint-Clementin, Saint-Arnoudin ja Saint-Vincentin apottikunnat
siihen liitettyinä?"
"Niin."
"Ranskassa teillä on Saint-Denisin apottikunta, tuottoisa lääni."
"Kyllä, teidän kunnianarvoisuutenne."
"Teillä on myös Clunyn apottikunta, hyvin runsastuloinen!"
"On vielä sekin."

28. "Ja Saint-Médardin luostarikunta Soissonsin piirissä, —
sadantuhannen livren vuositulot sieltä!"
"En sitä kiellä."
"Samoin Saint-Victorin luostarikunta Marseillen piirissä, etelän
parhaita!"
"Niin, hyvä isä."
"Hyvinkin miljoona vuotuista tuottoa kaikkiaan. Kardinaalin ja
ministerin tulot mukaan luettuina pääsemme kenties kahteen
miljoonaan vuodessa. Kymmenessä vuodessa kaksikymmentä
miljoonaa, jotka viidentoista korolla asteittain tuottavat toiset
kaksikymmentä miljoonaa kymmenessä vuodessa kasvua."
"Onpa teissä laskumiestä pyhäksi isäksi!"
"Sen jälkeen kun teidän ylhäisyytenne on sijoittanut
teatiiniveljeskuntamme siihen luostariin, joka meillä on Saint-
Germain-des-Presin lähellä, olen nyt jo kuusitoista vuotta laatinut
järjestön tilit."
"Ja nähdäkseni minunkin, teidän kunnianarvoisuutenne."
"Pitää tietää hiukan kaikkea, monseigneur."
"No, mikä tästä tulee päätökseksi?"
"Että kuorma on liian iso teidän mahtuaksenne paratiisin portista."
"Olisinko kadotettu?"
"Varmasti, ellette luovuta takaisin."

29. Mazarin parahti surkeasti.
"Luovuta takaisin! Mutta kelle, hyvä Jumala?"
"Rahojen oikealle isännälle, kuninkaalle!"
"Mutta kuninkaaltahan olen kaikki saanut!…"
"Suokaa anteeksi, kuningas ei kirjoittele sellaisia
maksumääräyksiä!"
Mazarinin huokaukset voimistuivat voihkinaksi. "Synninpäästö!"
ähkäisi hän.
"Mahdotonta, monseigneur… Palauttakaa, palauttakaa", vastasi
munkki.
"Mutta olettehan ollut suopea kaikille synneilleni, — miksette
tällekin?"
"Syystä että sen jättäminen silleen olisi kuningasta vastaan
rikkomus, jota hän ei koskaan antaisi anteeksi minulle,
monseigneur", vastasi ripittäjä.
Sitten hän poistui katuvaisen luota syvää sääliä ilmaisevin kasvoin,
astuen kuitenkin ulos ovesta yhtä jäntevänä ryhdiltään kuin oli
tullutkin.
"Hohoi! armias taivas!" valitti kardinaali. "Tulkaa tänne, Colbert;
tunnen itseni kovin sairaaksi, hyvä ystävä!"

30. 46.
Lahjoituskirja.
Colbert ilmestyi jälleen uudinten takaa.
"Oletteko kuullut?" kysyi Mazarin.
"Valitettavasti, monseigneur!"
"Onko hän oikeassa? Ovatko kaikki nuo rahat väärin hankittua
omaisuutta?"
"Teatiinimunkki on huono tuomari raha-asioissa, monseigneur",
vastasi Colbert kylmäkiskoisesti. "Mahdollisesti teidän ylhäisyytenne
kuitenkin on joissakin kohdin väärässä hänen jumaluusopillisten
käsitystensä mukaan. Niitä heikkouksiahan aina ilmenee… kuoleman
lähetessä."
"Pahin heikkous on itse kuoleminen, Colbert."
"Totta kyllä, monseigneur. Mutta ketä kohtaan nyt munkki
havaitseekaan tehdyksi vääryyttä? Kuningasta kohtaan!"
Mazarin kohautti olkapäitänsä.
"Niinkuin minä en olisi pelastanut hänen valtakuntaansa ja
taloudellista asemaansa!"
"Sitä ei käy kumoaminen, monseigneur."
"Eikö totta? Olen siis täysin laillisesti ansainnut palkkaa, rippi-isän
kannasta huolimatta?"

31. "Aivan epäilemättä."
"Ja voisin siis puutteenalaisille omaisilleni varata kunnollisen
osan… tai kaikkikin, mitä olen saanut kokoon."
"En näe mitään estettä, monseigneur."
"Olinkin varma siitä, Colbert, että teidän käsitystänne
kuulustaessani saisin viisaan neuvon", kiitti Mazarin ilahtuneena.
Colbert suipisti huuliaan totisena ja huomautti:
"Olisi kuitenkin hyvä tietää, monseigneur, eikö munkki sanoillaan
vain virittänyt ansaa."
"Mitä ihmettä! Ansaa… miksi? Hän on vakaa hengenmies!"
"Hän uskoi teidän ylhäisyytenne olevan kuolemanajatuksissa,
koska kutsuitte hänet ripittämään. Sanoistaan päättäen hän tahtoi
saada teidät eroittamaan kuninkaan antamat varat niistä, jotka olitte
itse hankkinut, määrätäkseen sitten palautettavaksi kuninkaalle
ainakin sen verran kuin lopulta itse katsoisitte kohtuulliseksi. Mutta
sellaisella puolinaisella mukautumisella voisi olla omat vaaransa,
monseigneur. Tältä kannalta katsoen saattaisi olla parasta…"
"Luovuttaa kaikkiko?" huudahti Mazarin kiihtyneenä. "Ettehän toki
ajattele sitä… Nyt puhutte kuten munkki."
"Hän tahtoi johtaa teidän ylhäisyyttänne etevänä valtiomiehenä
huomaamaan jakamisenkin hankalaksi. Te tiedätte, että kuninkaalla
ei nykyhetkellä ole sataaviittäkymmentätuhattakaan livreä
kirstuissaan."

32. "Se ei ole minun asiani", sanoi Mazarin voitokkaasti; "siitä vastaa
yli-intendentti Fouquet, jonka kaikki tilit olen viime kuukausina
jättänyt tarkastettaviksenne."
Colbert puristi huulensa yhteen pelkästä Fouquetin nimen
mainitsemisesta.
"Hänen majesteetillaan", hän virkkoi hampaittensa välitse, "ei ole
muita varoja kuin mitä herra Fouquet saa kokoon; teidän aarteenne,
monseigneur, tuntunee hänestä viekoittelevalta."
"En missään tapauksessa ole kuninkaan raha-asiain isännöitsijä;
minulla on oma kukkaroni… Mutta miksen voisi hänen majesteettinsa
menestykseksi määrätä… joitakin jälkisäädöksiä… mahdotontahan
minun vain on syrjäyttää omaisiani…"
"Osittainen testamenttaus häpäisisi teitä ja loukkaisi kuningasta.
Jonkun erän osoittaminen hänen majesteetilleen käsitettäisiin
tunnustukseksi, että tämä on herättänyt teissä epäilyksiä saantinne
laillisuudesta."
"Herra Colbert!…"
"Käsitin teidän ylhäisyytenne kunnioittaneen minua neuvon
kysymisellä."
"Niin, mutta te ette tiedä kysymyksen tärkeimpiä yksityiskohtia."
"En ole tietämätön ainoastakaan tähän kuuluvasta seikasta,
monseigneur. Jo kymmenen vuotta olen yleissummina tarkkaillut
kaikkea Ranskassa syntyvää tilastoa, ja jos olen vaivalla opetellut
ulkoa sarekkeiden tulemat, ovat ne nyt juuttuneet päähäni niin
hyvin, että säästeliään herran Letellierin virkatoimista tuhlaavaisen

33. herra Fouquetin salaisiin pikku maksumääräyksiin saakka voisin
numero numerolta kerrata kaikki Marseillesta Cherbourgiin asti
käytetyt viralliset tulot."
"Te siis tahtoisitte, että minä syytäisin kaikki rahani kuninkaan
kirstuihin!" huudahti Mazarin ivallisesti, samalla kun nivelsärky
kuitenkin kiristi häneltä tuskallisia ähkäyksiä. "Eipä sitä kuningas
tosiaan panisi pahakseen, mutta kuluttaessaan miljooniani hän
laskettelisi minusta pilkkapuheita, ja syystä kyllä."
"Teidän ylhäisyytenne ei ole käsittänyt minua. En ole ollenkaan
tarkoittanut, että kuningas saisi käytellä teidän rahojanne."
"Minusta tuntuu, että sanotte sen selvästi, neuvoessanne minua
lahjoittamaan ne hänelle."
"Ah, teidän ylhäisyytenne ei taudin rasittamana ota huomioon
hänen majesteettinsa luonnetta", vastasi Colbert.
"Kuinka niin?"
"Hänen luonteensa, jos rohkenen niin lausua, luullakseni
muistuttaa samaa mielenlaatua kuin teidän ylhäisyytenne äsken
tunnusti viakseen ripissä…"
"Puhukaa vain suoraan; mitä siitä on mainittavaa?"
"Ylpeys, — ei, pyydän anteeksi, monseigneur, piti sanomani
ylväys.
Kuninkaissa ei ole ylpeyttä: se on inhimillinen intohimo."
"Ylpeys, niin, sitä hänessä tosiaan on. No?"

34. "No niin, monseigneur, jos olen osannut oikeaan, niin teidän
ylhäisyytenne tulee vain heti lahjoittaa kaikki omaisuutenne
kuninkaalle, sillä kuningas ei ota sitä vastaan."
"Oh, nuori mies, joka on vailla varoja ja kunnianhimon jäytämä, —
joka haluaa kuolemaani…"
"Monseigneur…"
"Periäkseen, niin, Colbert; niin, hän haluaa kuolemaani perinnön
takia.
Minua kolminkertaista tyhmyriä! — sitenhän minä ehättäisin edelle!"
"Juuri niin. Jos lahjoitus tapahtuu erityisessä muodossa, niin hän
kieltäytyy siitä."
"Näinköhän sentään!"
"Varmasti. Nuori mies, joka ei ole mitään tehnyt, — joka
hehkuvasti kaipaa mainetta ja itsenäisyyttä, ei ota valmiiksi
rakennettua, vaan tahtoo itse luoda valtansa perustan. Tämä
ruhtinas, monseigneur, ei tyydy Palais-Royaliin, jonka herra de
Richelieu hänelle testamenttasi, eikä Mazarin-palatsiin, jonka te
olette niin uhkeaksi rakennuttanut, ei Louvreen, jossa hänen esi-
isänsä ovat asuneet, eikä Saint-Germainiin, missä hän on syntynyt.
Hän ei välitä mistään, mikä ei ole hänestä itsestään lähtöisin, sen
ennustan."
"Ja te takaatte, että jos lahjoitan kuninkaalle neljäkymmentä
miljoonaa…"
"Lausuen samalla eräitä seikkoja, niin hän kieltäytyy."

35. "Mihin tapaan lausuisin, mielestänne?"
"Olen valmis sommittelemaan kirjelmän, jos monseigneur johtelee
sanelua."
"Mutta mitä etua siitä lopultakaan on minulle?"
"Varsin suurta. Kukaan ei sitten enää voi syyttää teidän
ylhäisyyttänne siitä kohtuuttomasta ahneudesta, josta lentolehtisten
kyhääjät ovat herjanneet vuosisadan loistavinta neroa."
"Olette oikeassa, Colbert, olette oikeassa; käykää tapaamassa
kuningasta minun puolestani ja viekää hänelle testamenttini."
"Lahjoituskirja, monseigneur."
"Mutta jos hän ottaakin vastaan! Jos hän vain kiittää?"
"Silloin teidän suvullenne kuitenkin jäivät haitattomasti ne
kolmetoista miljoonaa, ja se on aimo summa."
"Mutta teidän laskelmanne olisi silloin ollut petosta tai tyhmyyttä!"
"Se ei osoittaudu kumpaiseksikaan, monseigneur… Minun
mielestäni te liiaksi pelkäätte, että kuningas ottaa vastaan, — teidän
sijassanne katsoisin hankalaksi totuudeksi, että hän kieltäytyy."
"Jos hän tosiaan kieltäytyy, niin silloinpa testamenttaan hänelle ne
erikseen varatut kolmetoista miljoonaa… niin, sen teen… muistakaa
tahtoni… Mutta nyt tulee taas tuskankohtaus, — käyn heikoksi… olen
kovin sairas, Colbert, loppuni on ehdottomasti lähellä…"
Colbert hätkähti. Kardinaalin tila oli tosiaan arveluttava: tuskanhiki
helmeili hänen kalmankalpeilla kasvoillaan suurina karpaloina ja esitti

36. potilaan niin surkeana, että karaistuneinkaan lääkäri ei olisi voinut
olla säälittelemättä näkyä. Colbert oli epäilemättä hyvin järkkynyt,
sillä hän poistui huoneesta kutsuen Bernouinin kuolevan luokse ja
siirtyen käytävään.
Siellä kävellessään edes takaisin — kasvoillaan mietiskelevä ilme,
joka antoi melkein ylevyyttä hänen karkeille piirteilleen, olkapäät
kumarassa, kaula ojolla, huulet raollaan äännellen katkonaisten
ajatustensa murenia, — hän rohkaisi mielensä menettelyyn, jota
aikoi yrittää, sillaikaa kun seinän takana kymmenen askeleen päässä
hänen herransa kiemurteli ja voivotteli kovissa tuskissa,
ajattelematta enää maallisia aarteita tai taivaallisia riemuja, mutta
kylläkin kaikkia kadotuksen kauhuja.
Sillaikaa kun kuumat kääreet, huumausaineet, lievikkeet ja
kardinaalin luokse hälytetty Guénaud toimivat yhä suuremmalla
kiireellä, Colbert paineli käsillään isoa päätänsä hillitäkseen
aivoissaan pyörivien suunnitelmien kuumetta ja pohti sen
lahjoituskirjan sanamuotoa, jonka aikoi kirjoituttaa Mazarinilla heti
kun sairaus soisi tälle ensimmäisen lepotovin. Kardinaalin
voihkaukset ja kuoleman lähestymiseen oireet menneisyyden
edustajan ympärillä tuntuivat elähdyttävän nerokasta ajattelua tässä
miehessä, joka tuuheita kulmakarvojansa rypistellen jo kääntyi
uudestisyntyvän yhteiskunnan uutta päivännousua kohti.
Colbert palasi Mazarinin luo sairaan kylliksi toinnuttua ja sai hänet
sanelemaan näin kuuluvan lahjoituskirjan:
'Ennen kuin joudun Korkeimman eteen, pyydän kuningasta,
herraani maan päällä, ottamaan takaisin sen omaisuuden,
jonka hänen hyvyytensä on minulle suonut; ilomielin näkee
sukuni sen siirtyvän niin maineikkaihin käsiin. Kaikesta

37. omistamastani laadittu tarkka luettelo toimitetaan hänen
majesteetilleen heti kun hän sitä haluaa tai hänen uskollisen
palvelijansa huokaistua viimeisen henkäyksensä.
Jules, kardinaali de Mazarin.'
Kardinaali piirsi huoaten allekirjoituksensa; Colbert sinetöitsi
kirjeen ja vei sen heti Louvreen, jonne kuningas oli juuri saapunut.
Sitten hän palasi asuntoonsa hykerrellen kämmeniään kuten ainakin
mies, joka on käyttänyt päivänsä hyvin.
47.
Itävallan Anna antaa Ludvig XIV:lle neuvon ja herra Fouquet
toisen.
Tieto kardinaalin tilan äkillisestä huonontumisesta oli jo levinnyt ja
keräsi Louvreen ainakin yhtä runsaasti väkeä kuin samaan aikaan
julkaistu virallinen vahvistus kuninkaan veljen päätetystä avioliitosta.
Tuskin oli Ludvig XIV astunut huoneisiinsa, vielä mietteissään
kaikesta illan mittaan näkemästänsä ja kuulemastaan, kun
palatsinvartija ilmoitti saman hovilaisjoukon, joka oli aamulla
kiirehtinyt saapuville hänen heräämishetkekseen, nyt uudestaan
esittäytyneen makuullemenon toimituksessa mukanaolevaksi. Tämä
huomaavaisuus oli erityistä suosiollisuutta, jota mielistelyssään
hyvinkin huoleton hovi oli kardinaalin valtaanpääsystä saakka
osoittanut pääministerille, suurestikaan pelkäämättä kuninkaan
pahastuvan.

38. Mutta nyt oli ministeri saanut arveluttavan taudinkohtauksen, ja
liehittelyn hyöky tulvi valtaistuinta kohti. Hovimiehet osaavat
ihmeellisesti vainuta ennakolta kaikkia tapauksia; heillä on
ylimmäinen tietämys: he ovat valtiomiehiä vaikeiden selkkausten
lopullisen ratkaisun oivaltamiseen, heissä on sotapäällikköä
taisteluiden tuloksien arvaamiseen, lääketieteellisellä aprikoimisellaan
he päättävät sairaitten kohtalosta. Ludvig XIV, jolle hänen äitinsä oli
valaissut tätä tosiasiaa monien muiden opetusten ohella, käsitti siis,
että hänen ylhäisyytensä kardinaali Mazarin oli pahasti sairaana.
Itävallan Anna oli juuri vienyt nuoren kuningattaren hänen
huoneisiinsa ja keventänyt hänen otsaltaan hovisäännön määräämän
hiuslaitteen painon, kun hän sitten palatessaan tapasi poikansa
vetäytyneenä työhuoneeseen. Siellä tämä yksinään, apeana ja
karvain sydämin purki itseänsä vasta ikäänkuin tahtonsa
harjaannuttamiseksi tuollaista yrmeän ja peloittavan vimmastuksen
kohtausta, jotka kuninkailla puhjetessaan luovat muistettavia
tapauksia. Ludvig kykenikin niin voimakkaasti hillitsemään
luontoansa, että hänen kiukustumisestaan syntyi vain lieviä
myrskyjä; niinpä hänen rajuin esiintymisensä, jota Saint-Simon
mainitsee kuninkaan ainoana ja hämmästyttävänä raivostuksena, oli
se kuuluisa kuohahdus, joka viisikymmentä vuotta myöhemmin
johtui Mainen herttuan lymyilystä ja purkausi kelpo kepitykseksi
eräälle lakeija paralle leivoksen näpistämisestä.
No niin, nuori kuningas oli nyt joutunut tuskallisen ärtymyksen
valtaan ja jupisi katsellen itseänsä kuvastimesta: "Oi kuningas!…
nimivaltias ilman valtaa… varjokuva!… tarmoton patsas, jolla ei ole
muuta mahtia kuin hoviväen kumarteluttaminen, — milloin
kykenetkään kohottamaan samettisen käsivartesi, puristamaan
nyrkkiin silkkikätesi? Milloin pystyt muuhunkin kuin huokailemaan tai

39. myhäilemään huulillasi, jotka ovat tuomitut salaamaan ajatuksiasi
kuin taidegalleriasi marmoriveistokset sieluttomassa
järkkymättömyydessään?"
Pyyhkäisten otsaansa ja tavoittaen ilmaa hän lähestyi ikkunaa ja
näki alhaalla muutamia keskenään juttelevia ratsumiehiä ja moniaita
aran uteliaita katselijoita. Ratsumiehet olivat pikku osa vartiota,
utelias ryhmä edusti niitä kansan tyhjänpäiväisimpiä yksilöitä, joille
kuningas on aina ihmeellinen ilmiö niinkuin virtahepo, krokotiili tai
jättiläiskäärme. Hän löi otsaansa kämmenellään ja huudahti:
"Ranskan kuningas! on sekin arvo! Ranskan kansa! mikä
luontokappaleiden lauma! Näin minä palaan Louvreen, — vasta
päästettyinä valjaista hevoseni vielä höyryävät, ja minä olen tämän
aikaa herättänyt sen verran harrastusta, että juuri kaksikymmentä
ihmistä töllistelee kulkuani… Kaksikymmentä… mitä sanonkaan! ei, ei
ole kahtakymmentäkään henkilöä, jotka välittäisivät mitään Ranskan
kuninkaasta, eikä edes kymmentä jousimiestä ole taloani
vartioimassa: jousimiehet, kansan, kaartilaiset, kaikki vetää Palais-
Royal puoleensa. Minkätähden, hyvä Jumala? Eikö minulla,
kuninkaalla, ole oikeutta kysyä tätä?"
"Syystä että Palais-Royalissa on kaikki kulta, hallitusvallan väline",
vastasi ääni työhuoneen oviverhon takaa.
Ludvig käännähti päin, hätkähti nähdessään äitinsä ja sanoi
lähestyen:
"Toivoakseni ei teidän majesteettinne anna mitään merkitystä
joutavalle lausunnalle, jollaista kuninkaille tuttu kyllästyminen ja
yksinäisyys johtaa onnellisimmankin osan saaneita luonteita
keksimään ajankulukseen?"

40. "En kiinnittänyt huomiota muuhun kuin että te napisette, poikani."
"Minäkö? En suinkaan", vakuutti Ludvig XIV; "en millään muotoa,
— te erehdytte, madame."
"Mitä siis puhelittekaan itseksenne, sire?"
"Olin olevinani professorini kovistuksella kehittämässä laajenteluksi
sanottua puhetaidon muotoa."
"Poikani", sanoi Itävallan Anna päätänsä pudistaen, "teette väärin
siinä, ettette suo minulle luottamustanne ettekä usko sanaani. Tulee
päivä, kenties piankin, jolloin teidän tarvitsee muistaa se totuus, että
kulta on kaikkivaltius ja että todellisia kuninkaita ovat ainoastaan ne,
jotka ovat kaikkivaltiaita."
"Tarkoituksenanne ei kuitenkaan liene moittia vuosisatamme
rikkaita?" virkkoi kuningas.
"Ei", vastasi Itävallan Anna vilkkaasti, "ei, sire; ne, jotka meidän
aikanamme — teidän hallituskautenanne — ovat rikkaita, heillä on
varallisuutensa syystä että te olette niin suvainnut, ja minä en tunne
heitä kohtaan pahastusta tai kateutta; he ovat epäilemättä palvelleet
teidän majesteettianne niin hyvin, että teidän majesteettinne on
pätevillä pesteillä sallinut heidän hankkia hyvityksensä. Tätä minä
tarkoitan huomautuksella, josta tunnutte nuhtelevan minua."
"Jumala varjelkoon, madame, että minä mistään nuhtelisin
äitiäni!"
"Sitäpaitsi", pitkitti Itävallan Anna, "Luoja antaa maallista hyvyyttä
vain joksikin aikaa; kunnian ja kullan vastapainoksi on Luoja
asettanut kärsimykset, sairauden, kuoleman, ja yksikään", lisäsi

41. leskikuningatar surumielisesti hymyillen, mikä osoitti hänen tässä
ajattelevan omaakin kohtaansa, "ei vie varallisuuttaan tai
suuruuttansa mukanaan hautaan. Niinpä nuoret korjaavat
vanhuksien valmistamasta runsaasta sadosta hedelmät."
Ludvig kuunteli yhä tarkkaavaisemmin näitä sanoja, joihin
Itävallan
Anna ilmeisesti sovitti rohkaisevaa sävyä.
"Madame", sanoi hän katsellen äitiänsä kiinteästi, "teillä tosiaan
luulisi olevan jotakin erityistä ilmoitettavaa minulle?"
"Ei mitään suoranaista, poikani; olettehan vain huomannut tänä
iltana, että herra kardinaali on kovin sairaana?"
Ludvig tähysti äitiänsä, tavoittaen hänen äänestään liikutuksen
sointua, kasvoistaan murheen ilmettä. Itävallan Annan
ulkomuodossa näkyikin lievä muutos, mutta se saattoi johtua siitä,
että hän itse jo poti alkavaa syöpää.
"Niin, madame", myönsi kuningas, "herra de Mazarinin vointi on
huono."
"Ja olisi suuri vahinko valtakunnalle, jos Herra nyt kutsuisi täältä
hänen ylhäisyytensä. Eikö se ole teidän mielipiteenne kuten
minunkin, poikani?" kysyi Itävallan Anna.
"Kyllä, madame, kyllä tietysti, — se olisi suuri tappio maalle",
myönsi Ludvig punehtuen; "mutta vaara ei minusta tunnu varsin
uhkaavalta, ja kardinaali on vielä parhaassa iässäkin."
Samassa palatsinvartija kohotti oviverhoa ja seisoi suorana
paperilappunen kädessä, odottaen kuninkaan kysymystä.

42. "Mikä asiana?" tiedusti kuningas.
"Sanoma herra de Mazarinilta", vastasi palatsinvartija.
"Antakaa tänne", sanoi kuningas, ja hän otti kirjelmän. Mutta juuri
kun hän aikoi avata sen, kuului suurta hälinää yhtaikaa lehteriltä,
eteishuoneista ja pihalta.
"Ah, ah", virkahti Ludvig XIV nähtävästi tuntien tämän kolminaisen
hälinän, "väärinpä äsken sanoin, että Ranskassa toinen mies on
todellinen kuningas: niitä onkin kaksi!"
Ovi avautui, ja raha-asiain yli-intendentti Fouquet ilmestyi Ludvigin
eteen. Hän se seurueineen oli aiheuttanut hälinän lehterillä; hänen
palveluskuntansa kuhisi odotussuojissa; hänen saattueensa ratsut
tömistelivät pihalla. Ulkopuolelta kuului yleisön sorinaa vielä kauan
sen jälkeen kun hän oli saapunut palatsiin, — sitä sorinaa, jota
Ludvig XIV niin kiihkeästi kaipasi oman esiintymisensä säestykseksi.
"Tuo ei ole mikään kuningas siinä mielessä kuin te luulette",
huomautti
Itävallan Anna pojalleen; "hän on ylettömän rikas mies, siinä kaikki."
Kuningattaren sitä sanoessa nostatti katkeramielisyys hänen
kasvoilleen kiivaan pahastuksen ilmeen; mutta Ludvigin otsa pysyi
selkeänä, itsehillinnän estäessä ainoatakaan rypistystä
ilmaantumasta silmäkulmiin. Hän nyökkäsi huolettomasti Fouquetille
ja käänsi auki kirjettä, jonka oli palatsinvartijalta saanut. Fouquet
huomasi hallitsijallaan olevan tehtävää ja lähestyi leskikuningatarta
sekä luontevan ryhdikkäästi että kunnioittavana sävyltään,
antaakseen kuninkaan olla häiriintymättömänä.

43. Ludvig oli levittänyt auki kirjeen, mutta hän ei kuitenkaan lukenut,
vaan kuunteli rahaministerin siroja mielistelylauseita Itävallan Annan
hienosta kätösestä ja sievistä käsivarsista. Leskikuningattaren kasvot
silisivät ja melkein jo myhäilivätkin. Fouquet havaitsi, että kuningas
ei ryhtynytkään lukemaan, vaan katseli ja kuunteli häntä; hän
kääntyi puolittain, ja Itävallan Annalle tavallaan yhä seuraakin pitäen
hän palautti huomaavaisuutensa kuninkaaseen.
"Kai tiedätte, herra Fouquet", virkkoi kuningas silloin, "että hänen
ylhäisyytensä on pahasti sairaana?"
"Kyllä, sire, sen kuulin", vastasi Fouquet; "olin maatilallani
Vauxissa, kun sain sanoman niin huolestuttavana, että jätin kaikki
silleen."
"Tänäkö iltanako läksitte Vauxista, monsieur?"
"Niin, puolitoista tuntia sitten, teidän majesteettinne", vastasi
Fouquet silmäten timanteilla koristettua kelloaan.
"Puolitoista tuntiako!" huudahti kuningas kykenemättä
hallitsemaan kummastustaan yhtä hyvin kuin äkäännystänsä.
"Käsitän hyvin, sire, että teidän majesteetillanne on aihetta epäillä
sanaani; ihme onkin, että tulin sellaisella vauhdilla. Seikka on se,
että minulle oli lähetetty Englannista kolme parivaljakkoa, joita
vakuutettiin erinomaisiksi juoksijoiksi; olin asetuttanut ne neljän
lieuen välimatkojen päähän, ja tänä iltana sitten koettelin niitä.
Suositus todella piti paikkansa"
Leskikuningatar hymyili salaisen kateellisesti. Fouquet kuitenkin
tajusi hänen ajatuksensa ja kiirehti lisäämään:

44. "Sellaiset ratsut, madame, eivät olekaan alamaisia varten, vaan
kuninkaille kuuluvia, sillä hallitsijain ei sovi koskaan jäädä missään
jäljellepäin kenestäkään. Ne hevoset odottavat vain hänen
majesteettinsa merkkiä, siirtyäkseen Louvren talleihin; rohkenin
ensimmäisenä koetella niitä ainoastaan pelosta, että tarjoisin
kuninkaalle jotakin, mikä ei ollut aivan verratonta."
Kuningas oli rajusti punastunut.
"Teidän täytyy tietää, herra Fouquet", sanoi kuningatar, "ettei
Ranskan hovitapa salli alamaisen tarjota lahjoja kuninkaalle."
Ludvig liikahti kärsimättömästi.
"Minä toivoin, madame", lausui Fouquet kiihtyneesti, "että hänen
majesteettiansa kohtaan tuntemani rakkaus ja ainainen haluni olla
hänelle mieliksi kelpaisi syrjäyttämään tuon etikettiperusteen. En
sitäpaitsi ottanutkaan vapaudekseni tarjota lahjaa, vaan tahdoin
suorittaa veroani."
"Kiitän teitä hyvästä tarkoituksestanne, herra Fouquet", virkkoi
kuningas kohteliaasti, "ja minä tosiaan pidänkin uljaista ratsuista.
Mutta te tiedätte, että minulla on hyvin niukasti varoja; raha-
asioitteni ylivalvojana te tiedätte sen paremmin kuin kukaan. En
senvuoksi voisi ostaakaan noin kallista valjakkoa, jos tahtoisinkin."
Fouquet loi ylpeän silmäyksen leskikuningattareen, joka näytti
riemuitsevan ministerin kierosta asemasta, ja vastasi: "Ylellisyys on
kuninkaitten avu, sire; ylellisyys heidät ulkonaisesti kohottaa muiden
ihmisten yläpuolelle. Ylellisyydellä kuningas elättää alamaisiaan ja
osoittaa heille kunniaa. Kuninkaitten ylellisyyden loisteisessa
lämmössä elpyy yksityisten avokätisyys, joka tuottaa vaurautta

45. kansalle. Vastaanottamalla lahjaksi kuusi verratonta ratsua olisi
teidän majesteettinne kiihoittanut meidän maamme hevosmiesten
itsetuntoa; Limousinin, Perchen ja Normandian virkistyvä
hevosjalostus olisi aiheuttanut kaikille hyödyllistä kilvoittelua… Mutta
kuningas vaikenee, ja niin ollen puhun turhaan."
Sillaikaa oli Ludvig XIV hypistellyt Mazarinin kirjettä käsissään,
mutta tuli viimein luoneeksi silmäyksen sen sisältöönkin.
Ensimmäiset rivit saivat hänet äännähtämään hämmästyksestä.
"Mitä nyt, poikani?" kysyi Itävallan Anna astuen nopeasti
kuninkaan luo. "Onko kardinaalin tila vielä huonontunut?"
"Lukekaa", sai kuningas sanotuksi, ojentaen paperin äidilleen
ikäänkuin arvellen, että tämä ainoastaan omilla silmillään voisi
vakuuttua niin ihmeellisestä seikasta kuin kirjeen viestinä oli.
Itävallan Anna luki vuorostaan. Hänen silmänsä säihkyivät
riemastuksesta, jota hän turhaan koetti salata Fouquetin katseilta.
"Voi, todellinen lahjoituskirja!" virkahti hän.
"Lahjoitus?" kertasi Fouquet.
"Niin", selitti kuningas rahaministeriin kääntyen, "aavistellen
kuolemaansa on herra kardinaali siirtänyt minulle kaiken
omaisuutensa."
"Neljäkymmentä miljoonaa!" ihasteli kuningatar. "Voi, poikani,
siinäpä ilmenee herra kardinaalista kaunis piirre, joka suuresti
vähentää ilkimielisten puheiden vaikutusta; neljäkymmentä aikojen
kuluessa koottua miljoonaa yhdellä kertaa palautettuina

46. kuninkaalliseen rahastoon — siinä on uskollisen alamaisen ja totisen
kristityn teko!"
Ja tarkastettuaan asiakirjaa vielä kerran hän antoi sen takaisin
pojalleen, jonka sydän oli alkanut pamppailla noin tavattoman
summan maininnasta. Fouquet oli vetäytynyt muutaman askeleen
taaksepäin ja seisoi ääneti. Kuningas katsoi ministeriinsä ja ojensi
asiakirjan hänellekin. Yli-intendentti vain pikimmältään vilkaisi siihen
ylväästi ja virkkoi kumartaen:
"Niin, sire, lahjoituskirja se näkyy olevan."
"Siihen pitää vastata, poikani", huudahti Itävallan Anni "siihen
pitää heti vastata."
"Ja millä tavoin, madame?"
"Käynnillä kardinaalin luona."
"Mutta vasta äskenhän läksinkin hänen ylhäisyytensä seurasta",
esteli kuningas.
"Kirjoittakaa siis, sire."
"Kirjoittaisinko!" virkahti nuori kuningas vastahakoisena.
"Minun nähdäkseni", sanoi Itävallan Anna, "tällaisen lahjoituksen
tekijällä on toki oikeus odottaa, että häntä kiitetään jokseenkin
kiireisesti." Ja yli-intendenttiin kääntyen hän lisäsi: "Eikö se ole
teidänkin mielipiteenne, herra Fouquet?"
"Lahja on kyllä kiitoksen arvoinen, madame", vastasi yli-
intendentti, mutta hänen kasvoillaan oli ylevä ilme, joka ei välttänyt

47. kuninkaan huomiota.
"Ilmoittakaa siis ottaneenne sen kiitollisesti vastaan", kehoitteli
Itävallan Anna.
"Mitä herra Fouquet sanoo?" kysyi Ludvig XIV.
"Teidän majesteettinne tahtoo kuulla ajatukseni?"
"Niin."
"Kiittäkää, sire…"
"Oikein!" tokaisi kuningatar.
"Kieltäytyen", täydensi Fouquet.
"Mutta minkätähden?" oudoksui Itävallan Anna.
"Senhän olette jo itse sanonut, madame", vastasi Fouquet, "koska
kuninkaiden ei sovi ottaa vastaan lahjoja alamaisiltaan."
Kuningas kuunteli vastakkaisia mielipiteitä äänettömänä.
"Mutta neljäkymmentä miljoonaa!" sanoi Itävallan Anna samalla
äänenpainolla kuin kovaonninen Maria Antoinette sittemmin: "Te
puhutte minulle siitä niin paljon!"
"Niin", huomautti Fouquet, "kyllähän neljäkymmentä miljoonaa on
kaunis summa, joka voisi houkutella kuninkaallistakin omaatuntoa."
"Mutta, monsieur", haastoi kuningatar kiusaantuneena, "sen sijaan
että käännätte kuninkaan mieltä hylkimään tätä lahjoitusta,

48. huomauttakaa siis hänen majesteetilleen virka-asemanne mukaisesti,
että nämä miljoonat tuovat hänelle kokonaisen omaisuuden."
"Juuri tästä syystä sanon kuninkaalle: 'Sire, ellei ole soveliasta,
että kuningas vastaanottaa alamaiselta kahdenkymmenentuhannen
livren arvoisen kuusivaljakon, niin on alentavaa, että hän saisi
kokonaisesta omaisuudesta kiittää toista alamaista, jonka
menettelystä tämän summan kokoamisessa ei ole tiedossa täysin
kunnioitettavia takeita.'"
"Teidän tuskin sopii lausua tuollaista ojennusta kuninkaalle,
monsieur", sanoi Itävallan Anna; "hankkikaa hänelle mieluummin
neljäkymmentä miljoonaa hyvitykseksi niistä, jotka tahdotte saada
hänet menettämään."
"Kuningas saa ne milloin vain haluaa", vastasi rahaministeri
kumartaen.
"Niin, pusertamalla kansalta", pisti leskikuningatar.
"Eikö noita tuon asiakirjan tarjoamia miljoonia ole saatu samalla
tavoin?" vastasi Fouquet. "Hänen majesteettinsa muuten kysyi
mielipidettäni, ja olen vain lausunut sen; pyytäköön hänen
majesteettinsa myötävaikutustani, niin tietysti katson kunniakseni
ryhtyä järjestämään asiaa."
"No, ilmoittakaa nyt toki, että otatte vastaan tämän suurenmoisen
lahjoituksen, poikani", suostutteli Itävallan Anna; "te olette kaikkien
puheiden ja väärien selitysten yläpuolella."
"Kieltäytykää, sire", kehoitti Fouquet. "Kuninkaalla ei elämänsä
aikana ole mitään muuta ojennusnuoraa kuin omatuntonsa eikä

49. muuta tuomaria kuin harkintansa; mutta kuoltuaan hän saa
jälkimaailman kiittäjäkseen tai syyttäjäkseen."
"Kiitän, äitini", sanoi kuningas kunnioittavasti kumartaen
leskikuningattarelle. "Kiitän, herra Fouquet", hän virkkoi yli-
intendentille, suopealla viittauksella ilmaisten puhuttelun
päättyneeksi.
"Otatteko vastaan?" kysyi vielä Itävallan Anna.
"Mietin asiaa", vastasi kuningas katsoen rahaministeriin.
48.
Tuskassa.
Heti lahjoituskirjan teetettyään oli kardinaali siirrättänyt itsensä
Vincennesiin, jonne kuningas ja hovi sitten seurasivat häntä. Tuon
soihdun viimeiset liehahdukset loivat vielä kylliksi loistetta
ympäristöön, yhdistääkseen sen kaikki muut valot piiriinsä. Nuori
Ludvig XIV sitäpaitsi — alun pitäin ministerinsä kiertotähtenä — vain
kulki painolain määräämää rataansa viimeiseen hetkeen asti.
Tauti oli pahentunut, niinkuin Guénaud oli ennustanut; se ei enää
ollut nivelsäryn kohtausta, vaan kuoleman kovaa kouraisua, ja
potilaan tilan teki yhä arveluttavammaksi se mielentuska, jota
hänessä herätti lahjoituskirjansa lähettäminen kuninkaalle, kun tämä
ei kieltäytyen palauttanutkaan sitä kardinaalille, kuten Colbert oli
taannut. Kardinaali oli lopulta lujasti luottanut rahastonhoitajan
käsitykseen, mutta summa oli suuri, ja Colbertin älykkyydenkin

50. myöntäen kardinaali nyt ehtimiseen ajatteli itsekseen, että kenties
teatiinimunkkikin erehtyi, joten hänellä oli ollut ainakin yhtä suuri
mahdollisuus pelastua kadotuksesta kuin nyt saada miljooniansa
takaisin kuninkaalta. Ja mitä pitempään lahjoituksen palautus viipyi,
sitä selvemmin Mazarin tunsi, että neljänkymmenen miljoonan
vuoksi olisi kannattanut vaarantaa jotakin ja erityisesti niin
epämääräistä kuin sielunsa, — sillä kardinaalina ja pääministerinä oli
Mazarin kehittynyt uskon asioissa horjuvalle kannalle, taipuen
aineelliseen maailmankatsomukseen.
Joka kerta kun ovi avautui hän siis kiihkeästi kääntyi päin,
odottaen onnettoman lahjoituskirjansa ilmestyvän jälleen esille;
toiveessaan pettyneenä hän sitten huoaten ojentausi makuulle ja
tunsi kipunsa sitä tuimemmaksi, kun oli ne hetkiseksi unohtanut.
Leskikuningatarkin oli saattanut kardinaalia, ja vaikka ikä oli
juurruttanut hänen sydämeensä itsekkyyttä, ei hän voinut kieltäytyä
osoittamasta kuolevalle murhetta, johon toiset arvelivat hänet
velvolliseksi naisena ja toiset hallitsijattarena.
Hän oli jotenkuten omaksunut suruasun ennakolta kasvoilleen,
koko hovi otti sen käytäntöön hänen esimerkkinsä mukaan.
Estääkseen kasvojansa ilmaisemasta, mitä hänen sielussaan liikkui,
pysytteli Ludvig itsepintaisesti huoneissaan, seuranaan ainoastaan
vanha imettäjänsä; mitä enemmän hän luuli lähenevänsä
vapautumista kaikesta holhouksesta, sitä nöyremmäksi ja
kärsivällisemmäksi hän tyynnytti mieltänsä, vetäytyen itseensä kuten
kaikki voimakkaat luonteet erityistä suunnitelmaa valmistellessaan,
saadaksensa parempaa pontta toiminnan hetkeksi.
Viimeinen voitelu oli jo salaa annettu kardinaalille, joka
teeskentelytapoihinsa piintyneenä taisteli todennäköisyyden ja

51. Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebookultra.com