Business Ethics Ethical Decision Making and Cases 12th Edition Ferrell Test Bank

Business Ethics Ethical Decision Making and Cases 12th Edition Ferrell Test Bank
Business Ethics Ethical Decision Making and Cases 12th Edition Ferrell Test Bank
Business Ethics Ethical Decision Making and Cases 12th Edition Ferrell Test Bank

1. Business Ethics Ethical Decision Making and
Cases 12th Edition Ferrell Test Bank download
https://testbankdeal.com/product/business-ethics-ethical-
decision-making-and-cases-12th-edition-ferrell-test-bank/
Find test banks or solution manuals at testbankdeal.com today!

2. Here are some recommended products for you. Click the link to
download, or explore more at testbankdeal.com
Business Ethics Ethical Decision Making and Cases 12th
Edition Ferrell Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/business-ethics-ethical-decision-
making-and-cases-12th-edition-ferrell-solutions-manual/
Business Ethics Ethical Decision Making and Cases 10th
Edition Ferrell Test Bank
https://testbankdeal.com/product/business-ethics-ethical-decision-
making-and-cases-10th-edition-ferrell-test-bank/
Business Ethics Ethical Decision Making and Cases 11th
Edition Ferrell Test Bank
https://testbankdeal.com/product/business-ethics-ethical-decision-
making-and-cases-11th-edition-ferrell-test-bank/
Groups Process and Practice 9th edition Corey Test Bank
https://testbankdeal.com/product/groups-process-and-practice-9th-
edition-corey-test-bank/

3. Principles of Animal Physiology Canadian 3rd Edition Moyes
Test Bank
https://testbankdeal.com/product/principles-of-animal-physiology-
canadian-3rd-edition-moyes-test-bank/
Management A Practical Introduction 8th edition Kinicki
Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/management-a-practical-
introduction-8th-edition-kinicki-solutions-manual/
Essentials of Corporate Finance 1st Edition Parrino Test
Bank
https://testbankdeal.com/product/essentials-of-corporate-finance-1st-
edition-parrino-test-bank/
Engineering Problem Solving With C++ 4th Edition Etter
Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/engineering-problem-solving-
with-c-4th-edition-etter-solutions-manual/
History of Western Society 12th Edition McKay Test Bank
https://testbankdeal.com/product/history-of-western-society-12th-
edition-mckay-test-bank/

4. Human Sexuality in a World of Diversity Fourth Canadian
Canadian 4th Edition Rathus Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/human-sexuality-in-a-world-of-
diversity-fourth-canadian-canadian-4th-edition-rathus-solutions-
manual/

5. Name:

Class:

Date:


Chapter 06: Individual Factors: Moral Philosophies and Values

Copyright Cengage Learning. Powered by Cognero. Page 1

1. Moral philosophy refers to
a. values developed in an organizational environment.
b. the morality of business activities.
c. the principles or rules that people use to decide what is right and wrong.
d. the legality of business activities.
e. the principles or rules that policymakers use to create legislation.
ANSWER: c


2. Which moral philosophy evaluates the morality of an action on the basis of its consequences for everyone affected
(seeks the greatest good for the greatest number)?
a. Act deontology
b. Rule deontology
c. Egoism
d. Utilitarianism
e. Hedonism
ANSWER: d


3. This philosophy stipulates acts are morally right or acceptable if they produce some desired result, such as realization of
self-interest or utility.
a. Teleology
b. Deontology
c. The relativist perspective
d. Ethical formalism
e. Hedonism
ANSWER: a


4. Which moral philosophy focuses on the rights of individuals and on the intentions associated with a particular behavior,
rather than its consequences?
a. Deontology
b. The relativist perspective
c. Teleology
d. Egoism
e. Utilitarianism
ANSWER: a


5. _____ are person-specific, whereas _____ are based on decisions made by groups or when carrying out tasks to meet
business objectives.
a. Organizational factors; business ethics
b. Codes of conduct; individual factors
c. Individual factors; codes of conduct
d. Business ethics; moral philosophies
e. Moral philosophies; business ethics
ANSWER: e

6. Name:

Class:

Date:


Chapter 06: Individual Factors: Moral Philosophies and Values

Copyright Cengage Learning. Powered by Cognero. Page 2

6. According to Kohlberg's model, as a person progresses through the stages of moral development, and with time,
education, and experience, he/she
a. is unlikely to change his/her values and ethical behavior.
b. may change his/her cognitive moral development and behavior.
c. will likely be promoted.
d. will depend more on the input of significant others in ethical decision making.
e. will experience less opportunity to behave unethically.
ANSWER: b


7. An individual who defines what is right by considering his/her duty to society, not just to other specific people, is in
which of Kohlberg's stages of cognitive moral development?
a. Punishment and obedience
b. Individual instrumental purpose and exchange
c. Mutual interpersonal expectations, relationships, and conformity
d. Social system and conscience maintenance
e. Prior rights, social contract, or utility
ANSWER: d


8. Which is the last of Kohlberg's stages of cognitive moral development?
a. Individual instrumental purpose and exchange
b. Need achievement
c. Social system and conscience maintenance
d. Punishment and obedience
e. Universal ethical principles
ANSWER: e


9. A person who offers a facilitation payment in order to secure a contract that will keep her company from going
bankrupt and laying off hundreds of employees may be a(n) ________ because she is trying to secure the greatest good
for the greatest number of people.
a. egoist.
b. deontologist.
c. utilitarian.
d. relativist.
e. humanitarian.
ANSWER: c


10. Which moral philosophy evaluates the morality of an action on the basis of its conformity to general moral principles
based on logic and respect for individual rights?
a. The relativist perspective
b. Act utilitarianism
c. Rule utilitarianism
d. Act deontology
e. Rule deontology
ANSWER: e

7. Name:

Class:

Date:


Chapter 06: Individual Factors: Moral Philosophies and Values

Copyright Cengage Learning. Powered by Cognero. Page 3

11. _____ is considered the father of free market capitalism. He believed that business was and should be guided by the
morals of good men.
a. John Maynard Keynes
b. Immanuel Kant
c. Aristotle
d. Adam Smith
e. Lawrence Kohlberg
ANSWER: d


12. _____ believe that no one thing is intrinsically good.
a. Hedonists
b. Pluralists
c. Relativists
d. Deontologists
e. Teleologists
ANSWER: b


13. Kant's categorical imperative and the Golden Rule are examples of which moral philosophy?
a. Teleology
b. Deontology
c. The relativist perspective
d. Egoism
e. Utilitarianism
ANSWER: b


14. A marketing manager who orders that a manufacturing plant be refitted to make it safer for workers, no matter what
the cost, may be a(n) _____ because he believes in the rights of all individuals.
a. egoist
b. utilitarian
c. deontologist
d. relativist
e. hedonist
ANSWER: c


15. Which moral philosophy evaluates the morality of an action on the basis of principles or rules designed to promote the
greatest overall utility rather than by examining situations individually?
a. Rule utilitarianism
b. Act utilitarianism
c. Rule deontology
d. Act deontology
e. Egoism
ANSWER: a


16. Which moral philosophy evaluates the morality of an action on the basis of the equity, fairness, and impartiality of the

8. Name:

Class:

Date:


Chapter 06: Individual Factors: Moral Philosophies and Values

Copyright Cengage Learning. Powered by Cognero. Page 4

action, with rules serving as guidelines in the decision-making process?
a. Rule utilitarianism
b. Act utilitarianism
c. Rule deontology
d. Act deontology
e. The relativist perspective
ANSWER: d


17. Which moral perspective defines ethical behavior subjectively from the unique experiences of individuals and groups?
a. Virtue ethics
b. Egoism
c. The relativist perspective
d. Absolutism
e. Justice
ANSWER: c


18. Through time, an act can come to be viewed as unethical under which of the following philosophies and perspectives?
a. The relativist perspective
b. Teleology
c. Deontology
d. Egoism
e. Rule deontology
ANSWER: a


19. _____ typically focuses on the end result of actions and happiness created by them, whereas _____ emphasizes the
means and motives by which actions are justified.
a. Pragmatism; hedonism
b. Deontology; pragmatism
c. Utilitarianism; deontology
d. Utilitarianism; a goodness theory
e. A goodness theory; an obligation theory
ANSWER: e


20. An individual who believes that an action is ethical because others within his or her company and industry regularly
engage in the activity is probably a(n)
a. utilitarian.
b. relativist.
c. teleologist.
d. deontologist.
e. egoist.
ANSWER: b


21. Enlightened egoism
a. is when an individual puts spiritual feelings above all others.

9. Name:

Class:

Date:


Chapter 06: Individual Factors: Moral Philosophies and Values

Copyright Cengage Learning. Powered by Cognero. Page 5

b. centers completely on the short-term well-being of others.
c. centers on one's short-term self-interest.
d. centers on one's long-term self-interest but takes others’ well-being into account.
e. centers on the long-term well-being of others.
ANSWER: d


22. Which moral philosophy is based on the premise that equal respect must be given to all persons?
a. The relativist perspective
b. Deontology
c. Egoism
d. Teleology
e. Utilitarianism
ANSWER: b


23. _____ have lower ethical issue sensitivity, meaning they are less likely to detect ethical issues. They may be more
committed to completing projects and more dedicated to group values and objectives.
a. Relativists
b. Hedonists
c. Pragmatists
d. Deontologists
e. Teleologists
ANSWER: a


24. _____ justice is based on the evaluation of outcomes or results of the business relationship.
a. Procedural
b. Interactional
c. Distributive
d. Ethical
e. Egotistical
ANSWER: c


25. Kohlberg's six stages of cognitive moral development can be reduced to three levels of ethical concern. Persons at the
second level
a. define right as that which conforms to the expectations of good behavior of the larger society.
b. see beyond the norms, laws, and authority of groups or individuals.
c. are concerned with their immediate interests and with external rewards and punishments.
d. are concerned with their long-term interests and with internal rewards and punishments.
e. are unethical.
ANSWER: a


26. _____ argues that ethical behavior involves not only adhering to conventional moral standards but also considering
what a mature person with a “good” moral character would deem appropriate.
a. Act utilitarianism
b. Virtue ethics

10. Name:

Class:

Date:


Chapter 06: Individual Factors: Moral Philosophies and Values

Copyright Cengage Learning. Powered by Cognero. Page 6

c. Reciprocity
d. Hedonism
e. Rule deontology
ANSWER: b


27. When a person defines right and wrong on the basis of legal contracts, he or she is using which of Kohlberg's stages of
development?
a. Punishment and obedience (stage )
b. Mutual interpersonal expectations, relationships, and conformity (stage 3)
c. Social system and conscience maintenance (stage 4)
d. Prior rights, social contract, or utility (stage 5)
e. Universal ethical principles (stage 6)
ANSWER: d


28. _____ deals with the issue of what individuals feel they are due based on their rights and performance in the
workplace, and therefore is more likely to be based on deontological moral philosophies than on teleological or utilitarian
ones.
a. Rights
b. Virtue ethics
c. Justice
d. Relativism
e. Egoism
ANSWER: c


29. A central problem with relativism is
a. that it emphasizes people’s differences, not similarities.
b. that few people believe that these principles are important.
c. that it is very complicated.
d. that it represents unattainable goals.
e. that many feel that it only works in theory.
ANSWER: a


30. Which is not considered a white collar crime?
a. Corporate tax evasion
b. Credit card fraud
c. Insider trading
d. Identity theft
e. Mugging someone
ANSWER: e


31. An individual who emphasizes others rather than himself or herself in making decisions is in which of the following of
Kohlberg's stages of development?
a. Universal ethical principles (stage 6)
b. Mutual interpersonal expectations, relationships, and conformity (stage 3)

11. Name:

Class:

Date:


Chapter 06: Individual Factors: Moral Philosophies and Values

Copyright Cengage Learning. Powered by Cognero. Page 7

c. Social system and conscience maintenance (stage 4)
d. Punishment and obedience (stage 1)
e. Prior rights, social contract, or utility (stage 5)
ANSWER: b


32. While he is normally against the idea of harming animals, Eric views animal research in the pharmaceutical industry
as a way to improve drugs that will benefit mankind. Which moral philosophy most closely represents his viewpoint?
a. Egoism
b. Relativism
c. Humanitarianism
d. Utilitarianism
e. Individualism
ANSWER: d


33. In Kohlberg’s model, the stage of mutual interpersonal expectations, relationships, and conformity (stage 3) differs
from the stage of individual instrumental purpose and exchange (stage 2) in terms of the individual’s motives in
a. considering fairness to others.
b. maintaining the social order.
c. considering duty to society.
d. upholding the basic values of society.
e. maintaining obedience to authority.
ANSWER: a


34. The elements of _____ important to business transactions have been defined as trust, self-control, empathy, fairness,
and truthfulness.
a. egoism
b. utilitarianism
c. deontology
d. moral philosophy
e. virtue
ANSWER: e


35. _____ justice considers the processes and activities that produce the outcome or results.
a. Disruptive
b. Procedural
c. Interactional
d. Communications
e. Evaluative
ANSWER: b


36. What is white collar crime and why has it become such a widespread problem?
ANSWER: White-collar crimes (WCCs) are nonviolent business crimes defined by the Department of Justice as a "non-
violent criminal act involving deceit, concealment, subterfuge and other fraudulent activity." Examples
include antitrust violations, computer and Internet fraud, credit card fraud, bankruptcy fraud, health care fraud,
tax evasion, violating environmental laws, insider trading, bribery, kickbacks, money laundering, and theft of

12. Name:

Class:

Date:


Chapter 06: Individual Factors: Moral Philosophies and Values

Copyright Cengage Learning. Powered by Cognero. Page 8

trade secrets. WCC is more widespread, and that may be due to corporate cultures becoming deviant and
encouraging unethical behavior. The incidents of WCC tends to increase in years following an economic
recession, but the reasons for this increase are not easy to pinpoint. See Table 6-5, Common Justifications for
White-Collar Crime on page 158.


37. Compare and contrast the two teleological philosophies: egoism and utilitarianism. Include a discussion of the bases
that each type uses to evaluate the morality of activities.
ANSWER: Egoists believe they should make decisions that maximize their own self-interest. Utilitarians believe they
should make decisions that result in the greatest total utility, or the greatest benefit for all those affected by a
decision. In an ethical decision-making situation, an egoist will probably choose the alternative that
contributes most to his or her self-interest, while a utilitarian decision maker calculates the utility of the
consequences of all possible alternatives and then selects the one that results in the greatest benefit.


38. Compare and contrast the two moral philosophies: teleology and deontology. Discuss the bases each philosophy type
uses to evaluate the morality of a particular activity.
ANSWER: Teleological philosophies assess the moral worth of a behavior by looking at its consequences, deontologists
argue that there are some things we should not do, even to maximize utility. For example, deontologists
would consider it wrong to kill an innocent person or commit a serious injustice against someone, no matter
how much greater social utility might result from doing so, because such an action would infringe on
individual rights. The utilitarian, however, might consider an action resulting in a person’s death acceptable if
that action lead to some greater benefit.


39. Discuss the distinctions between the rule and act categories of utilitarianism and deontology. Why do you think some
people evaluate the morality of an action on the basis of the action itself, whereas others evaluate it in terms of its
conformity to particular moral principles or rules of conduct?
ANSWER: Rule utilitarians determine behavior on the basis of principles or rules designed to promote the greatest utility,
while act utilitarians examine specific actions and assess whether they result in the greatest utility. Rule
deontologists believe in conformity to general moral principles such as the Golden Rule, while act
deontologists hold that actions are the proper basis to judge morality. Adherents of different personal moral
philosophies may disagree in their evaluations of a given action, yet all are behaving ethically according to
their own standards.


40. Explain how the levels of Kohlberg's model of cognitive moral development may influence a person's perception of
and response to an ethical issue.
ANSWER: A person in stage 1 responds to rules and labels of “good” and “bad” in terms of the physical power of those
who determine such rules. In stage 2 they evaluate behavior on the basis of its fairness to them. In stage 3
ethical motivation is still derived from obedience to rules. In stage 4, duty, respect for authority, and the
maintenance of the social order become the focal points. Individuals in stage 5 feel a sense of obligation or
commitment to other groups and recognize in some cases legal and moral points of view may conflict. A
person in stage 6 believes right is determined by universal ethical principles everyone should follow.


41. Which of the following describes the categorical imperative?
a. "Pursue pleasure in this lifetime as the ultimate good."
b. "Thou should seek the greatest good for the greatest number of people."
c. "Do unto others as you would have them do unto you."
d. "Act as if the maxim of thy action were to become by thy will a universal law of nature.
e. "When in Rome, do as the Romans do."
ANSWER: d

13. Name:

Class:

Date:


Chapter 06: Individual Factors: Moral Philosophies and Values

Copyright Cengage Learning. Powered by Cognero. Page 9

42. Why might an individual's moral philosophies differ when making a personal decision versus a work-related decision?

a. Individuals tend to act more unethically in large work groups than alone.
b. Businesses train individuals to adopt different moral philosophies at work.
c. Personal temptations are rarely a problem in the business environment.
d. Ethics is not held to be a high concern among managers in the workplace.
e. Goals and pressures in the workplace are different from those outside of work.
ANSWER: e


43. What is one of the problems of Kohlberg's cognitive moral development theory?
a. The original theory was transferred from children to adults.
b. It can only apply to those with a deontological perspective.
c. It assumes that very few adults ever reach stage 6.
d. The theory has little reliability or validity.
e. All of the moral philosophies are regarded as equal to one another.
ANSWER: a


44. The concept of moral philosophies is inexact.
a. True
b. False
ANSWER: True


45. Interactional justice considers the processes and activities that produce a particular outcome.
a. True
b. False
ANSWER: False


46. Teleological philosophies are often referred to as consequentialism.
a. True
b. False
ANSWER: True


47. The moral philosophy of idealism is a branch of the economic value orientation that views ethics as whether an act
produces more economic value for its effort.
a. True
b. False
ANSWER: False


48. Economist Adam Smith viewed profit as the ultimate goal of an enterprise and did not believe it was businesses'
responsibility to be concerned about their impact on society.
a. True
b. False
ANSWER: False


49. This philosophy defines right or acceptable actions as those that maximize a particular person’s self-interest as defined

14. Name:

Class:

Date:


Chapter 06: Individual Factors: Moral Philosophies and Values

Copyright Cengage Learning. Powered by Cognero. Page 10

by the individual.
a. Teleology
b. Egoism
c. Utilitarianism
d. Deontology
e. Relativism
ANSWER: b


50. The famous statement “Act as if the maxim of thy action were to become by thy will a universal law of nature” is
called
a. categorical imperative.
b. economic imperative.
c. philosophy of action.
d. rule of deontologists.
e. utilitarianism.
ANSWER: a

15. Visit https://testbankdead.com
now to explore a rich
collection of testbank,
solution manual and enjoy
exciting offers!

16. Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

17. tarkastaa… Voi, tuota tyttöä, tuota tyttö houkkiota! — Miten saattoi
hänet pelastaa Gustin käsistä? —
Milada tunsi rinnalla kärsivän naisen hienolla vaistolla, että Jultsch
eli Gustin teeskennellyn tunteen armonosoituksista kiihkoisalla ja
tahdottomalla tavalla ja että hän menisi siveellisesti rappiolle, jos tuo
usko häneltä riistettäisiin.
— Binekin sortui havaitessaan niitten viekkauden, joita hän oli
pitänyt parhaimpina ihmisten joukossa.
Milada tahtoi pelastaa tytön suistumasta Binen tavalla…
Pää kätkettynä käsiinsä hautoi Milada epätoivoisena ajatuksiaan…
Mitä oli tapahtuva? — Miten tämä kurja ilveily päättyisi? —
Turhaan Milada yritti saavuttaa Julian luoton; Julia väisti häntä
tuskallisen tarkkana ja epäilevänä… Varmasti hän oli saanut kuulla
talossa ahkerasti levitettyjen juorujen kautta paljon, mikä koski
Miladan ja Gustin entistä suhdetta…
— Tahi olisiko Gust itse tyttöä varoittanut? — Milada istui joka
päivä salissa, kun neidit olivat koossa, — kuunnellen jännitettynä
keskustelua, vaikka ilmassa lenteli hänen läsnä-olossaan ivallisia
lauseita, viittauksia ja pistopuheita. Häntä epäiltiin talossa ja hänen
seuraansa vältettiin. Rauhattomana ja apein mielin hän kulki talossa.
Hänen koko ihana kokoelmansa oli hävinnyt, maa tuntui huojuvan
hänen jalkojensa alla, sen jälkeen, kun Gust oli sille astunut. —
Milada meni aamuisin varhain saliin, auttoi Dollyä salin
siivoamisessa saaden täten tietää, että Gust oli lahjoittanut Julialle
sormuksen, luvaten ottaa hänet "emännöitsijäkseen" Berliiniin;

18. kaikkia noita Gustin kosimisen salaisuuksia ajoi Milada takaa
aavistaen pahaa, koska hän varsin hyvin arvasi niitten alastoman
syyn. Gust lähetti Jultschille kirjeitä lähetillä, niinkuin hän oli
lähettänyt Miladalle. Gust otti Julian kotiinsa kestiten häntä viinillä ja
hedelmillä, — niinkuin hän oli kestinnyt Miladaakin.
Gust teki tuon kaiken, jotta Milada saisi sen tietää, — jotta Milada
saisi verrata tapahtumien kiduttavasti naurettavat kaksinaisuudet
toinen toiseensa… Raa'alla kädellä Gust poltti muistojen kukat ja
hävitti niitten tuoksun menneistä ajoista. —
* * * * *
Sinisessä salissa istui Gust pari kirjaa edessään, joita hän
hajamielisesti selaili. Vasemmalla kädellään hän rutisti rikki puoleksi
poltetun, sammuneen paperossinsa.
Gustin piirteet olivat vanhentuneet, ne olivat muuttuneet
kumikkaammiksi näyttäen harmaassa sade-ilmassa jännityksen
kalvettamilta ja jäytämiltä. Hän oli tänä päivänä saapunut tavallista
varhemmin Punataloon. Julia oli vielä silloin nukkunut, mutta
täynnään autuaallista hämmästystä oli hän herännyt ja ottanut
ylleen koreutensa. — Nyt Julia istui Gustin vieressä puettuna
ruusunpunaseen pukuun uskaltamatta liikahtaa…
Julia näki Gustin pudottavan kirjan kädestään ja läheni siksi häntä.
Gustin kädet aukenivat ja sulkeutuivat. Julia laski hiljaa kätensä
Gustin levottomasti virvelteleville sormille… Gust ei enää lukenut,
hän ei polttanut, eikä edes katsonut häneen… Mikä Gustia vaivasi?
—
Hänen vaiti-olonsa kesti kauan, — liian kauan jo…

19. Julia alkoi silloin puhua liikuttavan ahdistuneella äänellä. Ensin hän
puhui Mizzistä, miten tuo tekeytyi hänelle kohteliaaksi, mutta aina
puhui hänelle pisteliäästi kuitenkin…
Julia kertoi, miten "suuri suupaltti ja sivistymätön olento" Lisl oli,
niin että eräs herra eilen löi häntä korvalle, — hän jutteli isästään,
joka kirjoitti pian haluavansa käydä tytärtään katsomassa ja herra
tohtoria. "Isä ei ole mikään poropeukalo, hän on kuin
kaupunkilainen, — hän syökin —"
Äkkiä lensi Gust pystyyn. Pelästyneenä Julia keskeytti puheensa.
— Eikö häntä miellyttänyt, että Julia puhui omista asioistaan?…
Aivan tulipunasena suu auki hän istui.
— Mene rouvan luo, — kysy, saatko lähteä minun kanssani
kaupungille. Me lähdemme Praterpuistoon… Tämä sisäilma painostaa
minua. Päätäni pakottaa… Gust siveli otsaansa… Julia riehahti ilosta.
Sitten hän aukasi ikkunan, syleili Gustia hellästi kysyen, auttaisiko
joku lääke. — Isäni neuvoi aina "lämmintä suolaa." — Halusiko Gust
sitä? — Tahi tahtoiko hän haistaa tippaa Kölninvettä, joka tuoksui
niin suloiselta?
Gust antoi kärsimättömänä kieltävän vastauksen tuupaten Julian
luotaan, jotta hänen piti mennä alas rouvan luo kysymään lupaa ja
sitte pian pukeutua.
Spizzari antoi armollisesti myöntymyksensä. — Amen, ajatteli
Milada, — Praterpuistoon lähtö kuuluu siis myös asiaan, jotta ei
mitään puuttuisi yhdenlaisuudessa.

20. — Minä en välitä kahvista. Me lystäilemme tuolla ulkona, sanoi
hän. — Julia nyökäytti päätään tytöille, häviten Bacherin seuraamana
ottamaan itselleen puvun.
— Pankaa merkille, että tuo ei kuole ilotyttönä, sanoi Johanna
nostaen merkitsevästi sormensa.
— Etkä sinä, — vaikka eläisit kahdeksankymmenen vuoden
vanhaksi, lisäsi Spizzari… Askeleita kuului käytävästä.
Milada tunsi nuo askeleet! — Hän kuunteli. Alhaalta avattiin ovi, —
sitten kuului kumea kolahdus. Mizzi juoksi ikkunaan aukaisten sen.
— Luonnollisesti, he ottivat ajurivaunut… Mizzi veti
ikkunapuolikkaan paukahtaen kiinni.
— Kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti, sanoi Spizzari
äidillisesti virnistellen.
— Kylläpä tulee minunkin vuoroni kerran, koska tuo on noin
ilotyttöihin menevä, sanoa hohotti Johanna jääden tämän
sanottuaan suu auki ihmettelemään, sillä siitä syntyi yleinen
äänettömyys.
Lukuunottamatta noita kahta merentakaista kreolinaista, jotka
osaaottamatta keskusteluun polttivat tupakkaa ja tarkastivat
jalkojaan, kääntyivät kaikkien katseet vahingoniloisina ikkunapieleen
päin, jossa Milada istui tehden työtä pää painuneena alas.
Vavahtamatta kesti hän kaikkien katseita, jotka imeytyivät häneen
kuin ilkeät itikat.

21. — Minä menen Gustia vastaan, jo tänäpäivänä, heti, kun hän
astuu saliin, ajatteli Milada kylmänä ja päättäväisenä. — Minä en
alistu enää hänen tyhmään kostonhommaansa.
Huoneen valaisi vaan kalvakas, kylmä joulukuun päivä. Kolea
kosteus täytti sen.
Ruumiillistunut raskasmielisyys oli painanut leimansa näihin nuoriin
olentoihin. He olivat kietoutuneet sitkeän, painavan tahdottomuuden
harmaaseen, hienosilmukkaiseen verkkoon. Kello naputti
yksitoikkoisesti, sade rapisi ikkunanpuita vastaan, saattoi kuulua
helmien risahdus, joita Milada pujotti helmastaan lankaan. Spizzari
puhdisti hiusneulalla hampaitaan, vilahtaen vähän perästä tarkaten
kiehuvaa kahvivettä kuvitettuun päivälehteen.
— Hyvä Jumala, tänään ei sade lakkaa ollenkaan. Voisi luulla, ettei
se taukoa enää koskaan, sanoi Winkler nostaen silmänsä kirjastaan.
— Tuo ihminen ajaa huvikseen Praterpuistossa ja minä kuolen
ikävyyteen, murisi Mizzi potkaisten yökenkänsä luotaan.
Winkler löi kirjansa kiinni pistäen sen allensa. — Romaanien
lukemisesta menee pää ihan pyörälle.
— Parsi sukkiasi, sanoi rouva Spizzari, osottaen sormellaan
Winklerin sukkaa.
— Rakas mamma, Jumala on todistajani, että olen niitäkin
parsinut! Olen parsinut jo seitsemän eli kahdeksan paria. Eikö totta,
Irma? Mutta ajatukseni eivät tee minua tyytyväiseksi… Kaikki muu
menee mukiin! — Mutta ompeleminen tekee minut alakuloiseksi…
Miten neiti Milada jaksaa aina ommella?… Winkler katsahti vinosti

22. Miladaan, joka ei siitä välittänyt… Taasen valtasi vihamielinen
vaikenemishalu nämät ihmiset.
Johanna asetteli kortteja… Vaikka asettaisin kortit miten tahansa
tuosta ihmisestä, niin on kissa aina vasemmalla ja koira oikealla
puolella, ja koira osaa kaikissa tapauksissa salata petollisuutensa.
— Minä astun hänen luokseen ja kysyn: Gust, mitä sinä aiot tehdä
tytölle… En uhraa sinulle tyttöä, — toisti Milada itsepintaisesti
ajatuksissaan. — Jo kauan, ennenkuin sinä tyhmine kostonpuuhinesi
takerruit hänen kurjaan elämäänsä, olin minä päättänyt pelastaa
hänet. Enkä minä luovuta häntä sinulle. — Milada laski työn
kädestään katsahtaen ylös.
Häntä ympäröivät vaan kalpeat, runneltuneet, vihan ja häijyyden
kaivertamat kasvot.
Ilkeitä katseita singahteli häneen häikäilemättömästi.
— Ne eivät osaa muuta kuin vihata, ajatteli Milada. Ja
hengittäessään syvään kaikkosi hänestä viimeisten päivien ahdistus…
Vapaa, elämänvoimainen päättäväisyys karkoitti sen tuskaisen
painon, joka oli pusertanut hänen sieluaan.
Gust repi hänen sielustaan kaiken nöyryyden tunteen, — kaiken
epäröimisen, kaiken katuvaisuustunteen. Nyt piti hänen toimia… Hän
riemuitsi siitä hetkestä, jolloin hän sai kaikkien kuullen astua Gustia
vastaan sanoen: Mitä sinä tahdot minusta? — Jätä tyttö rauhaan,
mies. —
Milada tunsi veren virtaavan voimakkaasti ruumiissaan kuin
odottaessaan iloista toimintaa.

23. * * * * *
Miladan päätös tuli liian myöhään. Tunti sen jälkeen, kun Gust oli
lähtenyt Jultschin kanssa ajelemaan, toi hän hänet takaisin
Punataloon.
Hilliten nyyhkytyksiään yritti Jultsch tarttua Gustin käteen. Gust ei
sitä liikettä huomannut, hän huusi vaan ajurille ja vaipui piiskan
läimähdettyä ähkyvästi hengähtäen vaunujen patjoille. — —
Salissa seurattiin jännityksellä vaunujen saapumista. — Noh,
armollinen neiti saapuu, veurui Mizzi aukaisten salin oven.
Milada kokosi työnsä kohdistaen katseensa kylmänä ja ankarana
sisään käytävään päin… Hänen kasvonsa olivat tyynet, ainoastaan
silmien alla oleva iho värähti hieman…
Jultsch saapui portaita ylös, — yksin, kasvot itkusta turvonneina.
— Hän tulee yksin. Ja hän itkee, itkee, huusi Mizzi saliin kiihkeänä.
Tosiaan, Jultschin kirkkaat silmät olivat painuneet kuoppaan,
poskilla oli kyynelten jälkiä ja kauhistuksentapaisesti hän piti
turkiksilla koristetusta polkupyöräilijäkaapusta kiinni, jolla hän peitti
vaaleanpunaisen silkkipukunsa.
Spizzari tirkisti häneen… Missä herrasi on, kysyi Spizzari.
Tyttöjen silmissä vilkkui paljon merkitseviä välähdyksiä ja katseita.
— Hän on mennyt, nyyhkytti Julia. Turkki liukui hänen hartioiltaan
alas ja hän laski kätensä ristiin vatsalleen.
— Miten mennyt, kysyi Spizzari kylmästi. — Mihin hän on mennyt?

24. — Hän on mennyt, toisti Jultsch vaikeroiden, hänen täytyi lähteä
Berliiniin, sanoi Julia purskahtaen itkemään, — mutta hän tulee
takaisin, hän ei jätä minua tänne, hän vie minut täältä pois, vakuutti
Julia vihollisilleen niin innokkaasti, että ne katsahtivat toisiinsa
hämillään.
Spizzari kohosi seisomaan. — Mennyt, toisti hän ja hirvittävä
ajatus syntyi hänen aivoissaan. — Hän on kai jättänyt sinulle rahaa?
— On, nyyhkytti Julia, kaivaen jotain esiin pukunsa
neliömuotoisesta kaula-aukosta.
— Hän on käärinyt sen paperiin, minä pistin sen tänne, sanoi Julia
rauhoittaen Spizzarille, luottavana huolimatta surustaan kyynelten
valuessa hänen puhuessaan…
Näkyi palanen silkkipaperia, Julia aukasi sen, rouvan silmiin välähti
iloisesti kultaraha. Rouva iski siihen… Kultaraha! —
— Mitäh? — Vaan yksi ainoa kultaraha? Rouva kyseli tiukkana.
Myös tuota rouva epäili.
Hän heitti sen kilahtaen pöydän marmorilevylle, sitten hän kiinnitti
rillit nenällensä, katseli rahaa, muuttui sinerväksi kasvoiltaan, alkoi
läkähtyä, hypähtäen yhdellä askeleella Julian eteen.
— Lehmä, änkytti hän, — miten sinä olet antanut vetää itseäsi
nenästä, nauta? — Spizzari hosui raivossaan ilmaan.
— Hän on syönyt, juonut, elänyt komeasti, ja siitä hän antaa
sinulle — vaan muistorahan, se ryönä, se riiviö!

25. Spizzarin ääni katkesi, raha kilahti lattiaan, hän nosti kätensä ja löi
Jultschia raa'asti kasvoihin tämän peittäessä ne käsivarrellaan.
Moniääninen kiljahdus, johon sekaantui kyselyjä ja hämmästyksen
huutoja, kuului yli sen parahduksen, joka tunkeutui Julian suusta.
Jännitettyjä, vahingonilosta säihkyviä naamoja tanssi itkevän
olennon ympärillä.
— Minä lähetän hänet putkaan… Minä lähetän hänet kruunun
kyydillä kotiin!
— Minulla on enemmän hyötyä vaikkapa mäkimaijasta, kirkui
Spizzari repien Juliaa hihasta.
Julia oli niin masentunut surusta, että antoi toisen menetellä
kanssansa, miten tämä lystäsi.
Milada oli kohonnut seisomaan…
Kultaraha oli tuossa lattialla. Hän oli heti sen tuntenut.
Nyt hän olisi saattanut tarttua siihen, ottaa sen siitä, lymyttää sen
välttäen pahimman iskun lyönnin… Hän ei sitä halunnut. — Siis oli
Gust tuohon tähdännyt? Tällaiseen kurjaan kostokeinoon oli hän
turhamaisuudessaan ryhtynyt… Hyvä, hänen piti saada se toteuttaa.
Milada käänsi harmaat ankarat silmänsä Jultschia kohden. Niitten
kovuus heltyi, niissä välkkyi ymmärtämisen ja säälin ilme.
Muuan tytöistä kumartui alas. — Tähän on kaiverrettu jotain…
Katsokaa, se on… Jesus!… Tyttö vilahti Miladaan käsittäen kaiken.

26. Mutta Mizzi, joka haistoi jotain, repi rahan toisen kädestä… Voi
sun, tämä on suuremmoista, nauraa hohotti hän, — käännellen
rahaa: — Gustille Miladalta.
— Noh, mutta tuo on vasta uskollisuuden osoitus! Toinen huusi
jotain toiselle. Tytöt selittivät asiaa liikkeillä ja sanoilla, he osoittivat
Miladaa, joka seisoi tyynenä myrskyssä… Rouva tuijotti myös
Miladaan tulipunasena… Irma, Winkler ja Mizzi kierivät naurusta
tuskin jaksaen loitolla oleville tarkoin selittää tapahtumaa…
— Noh, nyt me käsitämme! Se on selvää, sanoi Keller tyrkäten
Jultschia, sinä olet ollut todella aika tollikka.
— Sussiunatkoon, miten Rudi ja Ferdl saavat pitää lystiä, sanoi
Mizzi maiskuttaen kieltään ihastuksesta, tästä syntyy metakka…
Katsokaa tuota nautaa ruusunpunasessa silkkipuvussaan…
Milada sanoi itsekseen, että Gustin turhamaisuus oli ryhtynyt
kaikkein vähäpätöisimpään keinoon.
Hän oli pelännyt pahempaa. Gust oli paljastanut lemmensurunsa
noille, oli oikeudenmukaista, että he sen polkivat lokaan… Ehkä…
tämäkin oli kehittävää? —
— Mitä se roisto sanoi sinulle, rähisi rouva yrittäen voimalla saada
äänensä kuuluviin. Hänen pitää toki maksaa, sen raadon, — maksaa
— pitää hänen…
— Hän sanoi, nyyhki Jultsch, uu-uu-uu, — hän suorittaa sitten,
sillä hänen täytyy lähteä kiireesti Berliiniin — uu-uu — Julia pudotti
herpautuneena käsivartensa alas vääntäen kasvojaan saadakseen

27. sanat esiin kouristuksen tapaisesti yhteen kiristyneiden hampaittensa
välistä.
— Ne-i-ti — tuossa, — sanoi tohtori, — Julia näytti Miladaa, — —
vaihtaa — rahan — —
Uusi nauruhohotus keskeytti Julian puheen.
Mizzi heittäytyi pitkälleen ja röhötti kuin emäsika. Winkler nauroi
töytäyksittäin ja raa'asti polkien jalallaan lattiaa.
Milada aukasi mustan rahalaukkunsa, katsahti siihen, pudisti
pahoillaan päätään ja kiirehti niin pikaisesti salista, että hän jätti
oven jälkeensä auki.
Kuuli, miten hän aukasi oven yläkerroksessa.
Aivan kuittina istahti Spizzari. Hän käsitti kaiken. Mutta mitä häntä
moiset "rakkaudenromaanit" liikuttivat. Hän tahtoi saada rahaa.
Jumalan kiitos, että tuo vintiö oli maksanut joka päivä
ruokalaskunsa!
— Ja tuo lehmä oli saanut ajaa nahkaansa, mitä vaan lystäsi — ja
mitä hänen vaatteensa sitten olivat maksaneet! — Tuollaista
tiatteria! — Sellainen hylkiö! —
— Ei sinun sulhasesi ole liioin jalo, se täytyy tunnustaa. Hän vie
sinut Berliiniin — varmaankin härkävaunuissa. —
— Olisin toki juottanut miesriiviölle pari pulloa miestä
väkevämpää…

28. — Sen olisimme jokainen älynneet tehdä, — sanoi Keller vakavasti,
— mutta mitäppäs tuo käsittää!
Milada palasi astuen Mizzin luo, joka ihan helli kultarahaa. — Anna
pois, sanoi Milada lyhyesti.
— Anna nyt, sanoi Johanna häpeissään.
Mizzi antoi rahan liukua maahan pitkin hamettaan.
— Tuoss' on, — sanoi Mizzi hävyttömästi potkasten sitä jalallaan.
Milada kumartui, puhdisti rahan huolellisesti, asetti kaksi seteliä
Spizzarin eteen sanoen kuivan asiallisesti: Se riittää kai.
Rouva oli haukansilmällään äkännyt setelien summan. Se rauhoitti
hänet heti. Hän katsahti moittivana ympärilleen ja sanoi: Älkää joka
asiasta elämää nostako; Kollot! — Mars ylös! Pukeutukaa — voi tulla
vieraita.
Iloisella päällä läksivät tytöt kasarmiinsa. He nauttivat siitä, että
heillä nyt oli aihetta juoruta. Tällaista ei saanut kuulla joka päivä.
Jäykkänä ja liikkumattomana kauniit kasvot polttavina,
kulmakarvat yhteen vedettyinä täytyi Jultschin antaa toisten tyttöjen
kulkea ohitsensa. Joka sana, jonka ne hänelle viskasivat, oli kuin
kova isku hänen sydämeensä.
Hänen sisintään kuristi, se vapisi.
Hän ei jaksanut äännähtää…
Mitä hän osasi enää sanoa?… Kaikki toivo oli mennyt… Kumpa
vaan pääsisi yksinäisyyteen, — huoneeseensa… Siellä hän sulkisi

29. oven. — Hän tietää nyt, mikä on hänellä enää tehtävänä… Oh, kyllä.
Syvä nyyhkytys tärisytti hänen poveaan.
Spizzari pelasti asemansa näytellen onnistuneesti äidillistä
loukkaantumista:
— Noh, — mitä me nyt sinusta teemme? Sinä et sovi juuri
mihinkään. Paha on hylätäkin sinut. Vieraat pitävät sinua pilkkansa
esineenä, tytöt narrina… Miladan puoleen käännyttyään jatkoi hän:
Uskotteko, että kukaan enää hänestä huolii? — Hän ei sovi
paremmille miehille, — hän ei kehity tässä ammatissa.
Kerran Spizzarikin tunsi olevansa pulassa.
Neljäntoista päiväisen oleskelunsa aikana Punatalossa oli Jultsch
auttamattomasti epäonnistunut. Eikä häntä voinut kadullekaan ajaa;
hän joutuisi poliisin käsiin, jonka kautta tulisi ilmi, miten Bacher oli
hänet tänne houkutellut.
Häntä ei voinut edes lähettää muualle, — vaikka tuo olisi muuten
ollut paras pelastuskeino. Spizzari oli sitoutunut isän kanssa; mitä
tuo juopporatti sanoisi tullessaan kaupunkiin, kun hänen tyttärensä
ei enää löytyisi. Lisäksi oli Spizzari iloissaan Julian kaappauksesta
lupautunut säännölliseen rahanmaksuun isälle… Isä piti suunsa
kiinni, niinkauan kuin sai rahat, mutta sitten… Nämät ajatukset
risteilivät viekkaan rouvan aivoissa.
— Miten tästä selviydytään? kysyi rouva surullisena Miladalta.
— Kuulkaa, rouva Spizzari, sanoi Milada, — antakaa hänen tehdä
työtä. Dolly ei jaksa enää tehdä kaikkea. Julia saa tehdä muut työt,

30. kun Dolly tarjoilee. Te säästätte apu-ihmisen palkan. Juliahan on
siisti ja vahva… Mitä tuumitte?
Rouva Spizzari heilutti päätään. Tehdä palvelustyttö Juliasta…
Hm… Se oli hetkellisesti ainoa pelastuskeino… Ja se oli oiva
pelastuskeino!… Melkein se oli erinomainen… Pariksi viikoksi…
vaikkapa kuukaudeksi… mietti Spizzari, — silloin on juttu melkein
unohtunut ja tyttöä voi jälleen käyttää.
— Bon, (hyvä) te olette aina järkevä, rakas lapsi…
— Mene, ota vähäset tavarasi ja lähde vinttikerrokseen… Siellä
hän voi nukkua — ja jos tarvitaan, voi hänet hakea sieltä… Kiitä
neitiä tuossa ja lakkaa hulluttelemasta. Spizzari soitti
portinvahdinrouvan perään, joka paljoa merkitsevällä virnistelyllä
kuljetti Julian pois.
— Mutta mitä sanotte tuosta miesriiviöstä, sanoi nyt rouva
häikäilemättä, — hän pitää lystiä yhden viikon meidän
kustannuksellamme! — Eikö niin? —
— Lapsellisuuksia, rouva Spizzari, vastasi Milada hymyillen, antaa
asian hautaantua. Senjälkeen läksi Milada pois.
— Se oli sinulle oikein, ajatteli Spizzari ivallisesti Miladan mentyä.
Rouva hörppi hyvillään kupistaan jäähtyneen kahvinsa…
Hän otti setelit taskustaan, silitti niitä hyväillen ja pisti ne suureen
rahakukkaroonsa, jonka välkkyvä nikkelikita oli ahnaasti auennut…
* * * * *

31. Ihmiset, ojentakaa kätenne, pelastakaa ne, jotka viimeisellä
ponnistuksella kouristuksentapaisesti yrittävät pysyä pinnalla elämän
aallokossa!
Ryhtykää käsittämään elämän syvyyttä!
Joka vähimmästäkin sysäyksestä ylöspäin langennut nousee, ja
pelastuu teille. Se, joka saa tuntea rakkauden silmäyksen, jonka
käteen lämpöinen käsi tarttuu, se muuttuu hyväksi ja onnekkaaksi.
Miten me tunnemme olemassa olon soinnut, jotka yhdistävät
kaikki!
Me emme arvaa, mitenkä tärkeää yksilölle on se, että vapisevan
epäilyn, tahdonheikkouden hetkenä ihminen astuu hänen rinnalleen
luottaen hänen parempiin ominaisuuksiinsa tahtoen hehkuvalla
innolla uskoa hänen nousuunsa. Sellaisina hetkinä Vapahtaja lähestyi
ihmisiä.
Niin vähänkin, kuin käsitämme, niin näemme että on suuresta
merkityksestä vapauttaa ihmisten yksilöllisyys luokkarajoituksen
kahleista ja sorrosta. Siten osoitamme tien monelle voimansa
turhaan tuhlaavalle ja johdamme hänet yhteistoiminnan helmaan.
Siunattu olkoon se käsi, joka tuohon ryhtyy! — Emme vielä aavista,
mitenkä lukuisasti tulee meitä vastaan noita sorrettuja, kunhan vaan
osaamme luoda sillan heidän mailmaansa?… Aavistatteko! —
Menestyksen epäilys, sen menestyksen, jolla ihmishyveitä nyt
arvioidaan, ei saisi meitä pidättää toimimasta sorrettujen puolesta.
* * * * *

32. Joulun aikana sai Milada paksun, kaikenlaisilla liitteillä varustetun
kirjeen L——zistä. Tohtori Stüber sulkeutui kunnioittaen rakkaan
nuoren neidin suosioon mitä tärkeimmillä ja rehellisimmillä aikeilla.
Hän toivotti onnellista uutta vuotta, ilmoittaen, että hänen ystävänsä
rakennusmestari Stadlinger Oberdorfista oli luvannut ottaa
rakentaakseen orpolasten kodin "Päiväkummulle." Tämän hän teki
ihastuneena kauniin ja hellämielisen alkuunpanijan tulevaisuuden
hommiin.
Mukana seurasi piirustukset, kustannusarvio, sekä sisustusluettelo,
— "se joka nimittäin tehdään puusta." — Hän saattoi suositella
maalaispuuseppää taloudellisista syistä, jonka oivallisuudesta ja
luotettavaisuudesta hän meni takuuseen. — Hän pyysi neidin
tarkastaa asiapaperit ja näyttää ne asiaatuntevalle luottohenkilölle,
ennenkuin tekee sitoumuksen; toki hän saattoi vakuuttaa, että
kustannusarvio oli mitä omantunnon mukaisimmin laadittu, — jotta
hän saattoi rohkeasti puolustaa Oberdorfin rakennusmestaria. Jos
säät olisivat edulliset, voitaisiin alkaa rakennustyöt jo maaliskuun
alussa, jotta rakennus ehtisi kesällä "kuivua." Toivottiin, että neiti,
joka täydelleen oli valloittanut vuoristolaisten sydämet, tulisi itse
Steiermarkiin persoonallisesti väittelemään rakennuksen
yksityisseikoista.
Kunnioittavimmin suositteli kirjeen lähettäjä itseään.
Milada levitti piirustukset eteensä; syvällä ilolla hän näki
lempiaatteensa toteutumisen niissä.
Mustista viiruista syntyi taloja, sinisenväriset ikkunat hymyilivät
hänelle, savupiiput välkkyivät, päätynupit olivat kuin kullatut. Niin
herttaisen tarkasti olivat piirustukset maalatut… Ei Milada tiennyt,
että tohtori oli ahkerasti värjännyt rakennusmestarin karkeat

33. piirustukset. Pitihän tuon herttaisen neidin saada kuvaavammin
selkoa talostaan. Siksi tohtori valoi maalilaatikostaan arkkitehdin
kuivaan esitykseen värikästä — vilkasta elämää. Joka rakennuksen
ympärillä oli pieniä kukkamaita ruusuineen ja puineen, —
kukkaryhmineen ja pensaineen.
Milada päätti rakennuttaa sweitsiläisen talonpoikaismallisen
kaksikerroksisen talon, jossa oli kolmi-osainen ikkunajärjestelmä etu-
osassa, jyrkkä kattoharja ja käsipuilla varustetut puuportaat, jotka
johtivat talon sisustaan. Etupuoleen piirrettyyn pieneen
lauselmatauluun oli tohtori kirjoittanut punasella musteella:
"Omalla voimalla Jumalan kunniaksi."
Milada pyyhkäsi tuon pois ja kirjoitti varmana:
"Omalla voimalla — omaksi kunniakseen."
Tällä hän tahtoi painaa holhokkiensa mieleen, ett'eivät he olleet
ylläpidostaan kenellekään mitään velkaa.
* * * * *
Yöllä nukkui Julia aina rauhallisesti ja sikeästi, niinkuin maalaiset
nukkuvat, missä karjanhoito ja askareet vain ihmisen uuvuttavat.
Keski-yön aikana hän lopetti työnsä.
Loppumattomalta näyttävä jono patoja, kasareita, laseja ja
lautasia oli pesty välkkyvän puhtoseksi, kyökin lattialaatat kiilsivät
ihan kuin Julian omat hikiset kasvot ja tämän kaiken päätteeksi oli
Julian niin nälkä, että näköä haittasi, syöden uunissa lämpöisenä
säilytettyjä ruuanjäännöksiä.

34. Äänekkäästi sanottuaan "Kiitos Jumala ruuasta, — kiitos muille,
olen ravittu", pyyhki hän suunpielensä puhtaiksi, veti huivinsa
otsalleen, pisti puukengät nurkkaan ja hiipi meluavan ensi kerroksen
läpi vinttikamariinsa.
Halpahintainen Pyhän Johannan väripainoskuva, jolla hän
paimensi lammasta, oli lankastifteillä kiinnitetty seinään yläpuolelle
makuusijaa. Ikkunalaudalla oli rikkinäisessä vesiruukussa
palmukissaoksia ja talvivihreää. Kissat kukkivat. Oli jo helmikuun
loppupuolikas käsissä… Auringolla oli jo voimaa… Ennen
maatapanoaan alkoi Julia jutella laveasti ja avomielisesti
suojeluspyhimyksensä kanssa, mutta säännöllisesti, ennenkuin hän
ehti keskustelunsa lopettaa, vaipui hän pää raskaana patjoilleen.
Siinä hän makasi sääret käppyrässä käsivarsi riippuen vuoteen
reunalla kuin joka hetkenä valmis livahtamaan pois.
Melu ja soitto, nauru ja kirkunta täytti koko talon, ovien paukkina
tärähti Juliankin kamarissa, heiluttaen lattialaattoja, niin että
ruostunut rautasänky käheästi narahti, kuin tästä hyvintunnetusta
yömelukuorosta ei saisi puuttua tämäkään yksinäinen ääni.
Silloin tosiaan Julia heitti ruumistaan levottomana sinne ja tänne ja
potki peitettä ähkyen.
Pelko kasaantui hänen sieluunsa, painaen raskaasti hänen
aivojaan ja mieltään.
Hän näki unta, että ihmisiä tuli hiljaa hiipien portaita ylös; ne
seisahtuivat hänen ovensa taakse, kuiskivat, suhisivat.
Julia tahtoi hypähtää pystyyn, pitääkseen ovesta kiinni, piiloutua,
mutta rautapainot pusersivat hänen käsivartensa ja jalkansa alas,

35. hän ei voinut liikahtaa.
Jokin esti häntä; hän heitteli yläruumistaan, hän tahtoi paeta,
mutta ilkeitä silmiä vilkkui pimeydessä,… Jesus — Maa —
Julia huokasi raskaasti ja istahti pystyyn hiestä märkänä
vuoteellaan.
— Voi, ne hulluttelevat tuolla alhaalla, eivät ne tänne jouda,
ajatteli hän selviydyttyään.
Tavallisesti hän nukkui sitten tyynenä, kuorsaavia kitalakiääniä
raikui mukuroidun patjan sisästä.
Kun melu heikkeni talossa vihdoin hälvetäkseen, alkoi Julian
autuaallinen levon hetki. Joka painajainen katosi hänen rinnoiltaan;
näkymättömien kauhujen synnyttämä tuska vaimentui ja hänen
ärtyneen sielunsa virkistivät iloiset unelmat.
Hän näki unta, että hän oli kotikylässään, hän oli lähtenyt
käyskentelemään kirkkopihalla punanen sulkahattu päässä. Kaikki
ihmiset tunkeilivat hänen ympärillään, tuuppasivat toinen toiseensa
— kuiskien.
Isä oli sotilaspuvussaan, kunniamerkit rinnassa ja kuljetti hänet
kirkkoon. Itse arvoisa herra pastori tuli saarnatuolista alas
puhutellakseen Juliaa.
Ja sen hän teki koko kirkkoväen nähden.
Leveästi ja riemukkaana naurahti Julia unessa.

36. Vieno aamunkoi pilkisti kamarin kattoluukusta sisään. Hetken
kuluttua oli kamari ihan valoisa.
Palmukissat kohosivat kaihoovina varsillaan.
Silloin kuului aika jyskytys vinttiovella.
— Julia, Julia, huusi portinvahdinrouva.
Kello oli kuusi aamulla, oli mentävä työhön.
Perinpohjin haukoteltuaan nousi Jultsch vuoteeltaan.
Talo oli ihan vaiti. Pikaisesti Julia pukeutui. Hameen ja hihat hän
kiversi ylös, hän sitoi harmaan huivin päähänsä, otti avaimet, jotka
portinvahdinrouva oli asettanut oven taakse ja kiiruhti sitten
aamuhiljaisuudessa uinuvalle kujalle. Hän vaihtoi lihakauppiasrouvan
kanssa aamutervehdyksen, alkoi pakinoida maitokuskin kanssa, joka
seisautti rattaansa kadunkulmaan, taputti hänen hevostaan — pisti
kätensä heinäsäkkiin, ripotti heiniä siitä, vastasi kaikkiin kyselyihin,
velmusi ja nauroi, estellen kuskin rohkeita komppasanoja, kunnes
hän äkkiä huudahti: — Pitää mennä työhön, siunatkoon, — ja juoksi
takaisin Punataloon.
Hänessä oli taas maalaisluonne päässyt voitolle. Hän kaipasi
kanssakäymistä ja tuttuja naapureita.
Hän oli luottavainen kuin tiainen. Jokaisen kanssa hän seisoi ja
rupatti. Paljon hän ei saanut taipumustaan seurata, sillä heti kun
talon remuava yöelämä päättyi, alkoi Julian päivätyö. Vesi läikehti ja
virtasi likaisina puroina lattialaattojen yli ja Julia hankasi niitä rasulla
ja harjalla, ihan niinkuin neiti Milada oli neuvonut ja säätänyt.

37. Kun käytävät ja rappuset olivat puhtaat, aukasi hän salin oven ja
astui sisään. Salissa oli tupakansauhua, kukkalöyhkää ja hajuveden
katkua, ilma oli kuin paksua pilveä. — Silloin Julia rupesi toimeen,
alkaen järjestää tätä suunnatonta sekamelskaa, hän pölytti ja veti
huonekalut paikoilleen ja ravisti iloisesti mattoja ja pöytäliinoja
ikkunasta ulos. Mielellään hän olisi laulanut, mutta rouva oli kieltänyt
sen.
Näin oli Jultsch kokonaan vieraantunut Punatalon hengestä… Hän
oli nyt "piika" ja tällä oli neitien kiusanteonhalu saanut hyvitystä.
Eikä Juliassa ollut enää mitään naurettavaa. Kirjakielen hän oli
heittänyt pois samassa kun hän lakkasi puuteroimasta kasvojaan ja
kähertämästä tukkaansa.
Eräs seikka hänelle vielä muistutti hänen entistä oloaan talossa.
Joka viikko toi Bacher rouvan käskystä hajuvesisaippuaa ja
lemuvettä hänelle.
— Jotta hän ei ihan menettäisi makuaan, sanoi rouva uskotuilleen,
jotka asiaa tuntevina hymyilivät.
Jultsch jätti nuo valtaavat lippaat ja pullot ihan kajoomatta
ikkunalaudalle, kunnes Bacher korjasi ne siitä omaan taiteensa, sillä
hänellä oli myös yksityisliikkeensä.
Rouva Nelly ei voinut kuitenkaan välttää salattua surua siitä, että
"tuollainen tukeva kaunis naiskappale" kuin mitä Jultsch oli, jäi
käyttämättä Punatalossa.
Keittäjätär kiitti kyllä apulaistaan ylenmäärin; talo ei ollut koskaan
ennen ollut niin hyvin järjestetty ja puhdas kuin nyt, sen piti jokaisen

38. huomata!
* * * * *
Milada oli matkustanut Steiermarkiin sopiakseen
rakennuksestaan…
Heti kun Milada oli matkustanut, alkoi Bacher taas hätyyttää
Juliaa, puhuen häpeällisistä asioista…
Myös rouva rupesi häntä vaanimaan…
Julia muuttui mykäksi, pelokkaaksi ihmisaraksi.
Eräänä aamuna hän kieltäytyi viemästä rouvalle aamukahvin. —
— Tyhmä naikkonen, sanoi keittäjätär raa'asti, — ei suinkaan hän
saa teiltä ruunua päästä.
Julian täytyi mennä sisään… Spizzari makasi vielä. Hän tarkasti
nopeasti palvelijattaren komeaa vartaloa. Nellyn piti aina takseerata.
Äkkiä hän laski aamulehden pois, sanoen painavasti: — Bine Michal
oli tuhmempi tollikko kuin sinä, — ja nyt hän juo vaan samppanjaa
upseerien kanssa Budweisissa ja nousee yhä — sinulle opetukseksi.
Aivan kalpeana tuli Jultsch Spizzarin huoneesta.
— Voi, jos neiti palaisi, vaikeroi hän öisin, vilusta ja pelosta
värjöttäen vuoteellaan. Hän pelkäsi salia pahemmin kuin ennen. Kun
katto keikkui tahi rappuset narahtivat kyyristyi hän kokoon
koukistaen kouristuksen tapaisesti kylmiä sormiaan.
Nukkuessaan hän uneksi usein Gustista. Hän oli istuvinaan Gustin
vieressä sinisessä salissa pyytäen jotain, mutta Gust ei häntä

39. kuunnellut.
Julia tunsi, että hänen elämänsä riippui siitä, että Gustin piti
kuunnella häntä. Mutta Gust meni välinpitämättömänä hänen
ohitsensa ulos ovesta. Omaa ääntään pelästyen heräsi Julia ihan
hikisenä.
* * * * *
Muutaman ajan kuluttua palasi Milada Punataloon. Hän näki, että
Jultsch oli kalpea, laihtunut ja herpoutuneen näköinen. Julian iloiset
silmät olivat surulliset ja turvonneet. Niitten ympärillä oli ryppyjä.
— Mikä sinua vaivaa, Julia?
— Olen hiukan kipeä, sanoi Julia, onnellisena pitäen Miladan
käsistä kiinni. Nyt on kuitenkin kaikki taas hyvin.
Päivä Miladan tulon jälkeen toi vanha rouva Keller pienen
yhdeksänkuukautisen tyttärensä tyttären Punataloon. Ja kun Spizzari
kirosi ja manasi, että hän ei anna penniäkään sellaisen avuksi, joka
ei hänelle mitään tuota, jätti vanha Keller lapsen käytävään. Parkuen
ja käsiään väännellen otti lapsen äiti käärön käsivarrelleen. Samassa
Milada tuli rappusia alas, käsitti koko jutun ja lupasi auttaa lapsen
äitiä.
Hän antoi vanhalle Kellerille lapsesta maksun, ja lupasi äidille, joka
kiitti itkien, että se viedään tulevaisuudessa lastenkotoon
kasvatettavaksi.
Äiti sanoi onnellisena: — Nyt pääsen työhön, kun tuo raukka on
turvassa. Täällä en kelpaa. Eihän kukaan minusta välitä. — Lapsen
nimi oli Christelchen. Se oli huonosti hoidettu kurjalistolapsiraukka

40. vanhentunein, vakavin katsein. Mutta se oli ensimäinen pikku olento,
jolle Milada saattoi lahjoittaa sydämensä ja viedä Päiväkummun
turvapaikkaan. Talonhommasta oli tullut tosi.
Milada oli nyt tullut viimeisen kerran Punataloon, viedäkseen
mukaansa sen, minkä hän saattoi sieltä pelastaa.
* * * * *
Oli synkkä yö. Julia heräsi vuoteellaan. Koko talo raikui ja helisi.
Julia nousi istumaan, — hänen päätään pakotti ja oli kuin hän ei olisi
voinut jalkojaan liikuttaa.
Mitä eilen illalla oli tapahtunut? — Hän oli taas tapansa mukaan
voinut hiukan pahoin ja neiti Milada oli tahtonut kutsua lääkärin.
Mutta Julian tähden ei — ei — ei.
Julia ei tiennyt, miksi hän häpesi muita.
Kun hänen piti antaa ylön, pakeni hän sokkeloonsa. Hän valehteli,
antoi tuoda ruokaa, kuin hänellä olisi ollut kova ruokahalu. Ja sitten
hän viskasi ruuan tulipesään. Mutta mitä se auttoi?
Miten paljon kello lie?
Talossa raikui melua ja naurua.
— Jospa jokin tulisi — Dolly tahi Keller! Pitikö hänen kärsiä yksin
tuskia koko yö? — Voi, Herra Jeesus!
Julia haki patjan alta nenäliinansa. Yökkäys, pudistus ja hänen
suustaan syöksyi jotain hapanta moskaa.

41. — Oliko se verta, ajatteli Julia kauhuissaan… Hän kuvitteli jo
kuolevansa.
— Hyvä Jumal'äiti. Miksi hänen täytyi kuolla, mihinkä syntiin hän
oli vikapää?
Hän liikutti huuliaan, yrittäen rukoilla.
Kuoleman tuska repi hänen sydäntään ja sekotti hänen
ajatuksensa.
Hänellä oli varmaankin lavantauti… Keller oli kertonut, että se alkoi
tällä lailla.
Julia väänteli itseään kuumeisena.
Jokin häntä vaivasi… Hänellä käänsi niin luontoa. Pitikö lähteä
sairaalaan? Tai kotiin? — Niitten silmät pyöristyisivät… Pyhä Maria,
rukoile meidän syntistemme puolesta nyt ja ijankaikkisesti… Aina
hän oli ollut terve. "Kuin hevonen", niinkuin isä kerskaili, — hän ei
sairastu mistään… vaan nyt!
Yhä tuolla alhaalla kello soi. Hän olisi halunnut vähän viiniä —
hyvää, makeaa… Mutta Mizzi piti pullosta kiinni. Sellainen ilkiö! —
Anna tänne! — Nyt Keller piiloitti sen… Aina he kiusaavat minua… ja
minun on niin kova jano. Jesus Maaria, mitä tämä on? Viinipullo —
Herra Jumala. Se kulkee itse huoneessa — ha, ha — mutta tämäpä
on vasta. — Mutta se onkin — totta tosiaan, — se on hänen siskonsa
tyttö, Rosel… Ja hän luuli sitä viinipulloksi…
— Tyttö on sellainen kultanuppu… Täti kulta, kuinka sinä olet
kaunis silkkisessä puvussasi, — rakas täti! —

42. — Mutta se lapsi, — se onkin Mizzin! — Varokaa sitä! — Jessus,
miten te sitä tyrkitte. — Sehän on pikku lapsi, lapsi raukkahan se
on…
Jultsch heräsi, — istui taas pystyyn märkänä hiestä ja väristen.
Hänen kuiva kurkkunsa kiristyi kuin kouristuksessa.
Tyhmää on nähdä unta!
Talo oli ihan hiljennyt.
Ulkona sarasti vieno aamuhämärä.
Julia oli kuin ruhjottu..
Yht'äkkiä hän heitti peitteen yltään, ottaen molemmin käsin kiinni
vatsastaan, pusertaen sitä. Siellä sisällä — liikkui jokin, — liikkui
toisen kerran. — Julia huudahti, vaipuen taaksepäin. — — Nyt hän
käsitti… Nyt hän oivalsi tilansa. Pyhä äiti Anna taivaassa! Hän katseli
kauhuissaan itseään ja hänen säärensä jäykistyivät… Mutta miten
tämä oli mahdollista… Hän oli ehkä nostanut jotain liikaa… Hän oli
nostellut salin raskaita huonekaluja.
Jultsch juoksi rappusia alas. Kasarmin edessä oli tuoli, jolla oli
Bacherin sukankudin.
Julia juoksi ohi ja nojautui Miladan oveen — huutain neiti, neiti ja
sulkien sitten silmänsä. Avain narahti, — ovi aukeni ja Julia lensi
ovesta sisään. Milada nosti kynttilän.
— Mitä tämä on? — Sinäkö se olet — en huomannut unen
pöppörässä. —
Mutta sinähän olet paljain jaloin ja kipeänä. Mene nukkumaan…

43. Jultsch tuijotti Miladaan, joka tarttui hänen käteensä…
— Neiti, minua vaivaa jokin…
— Mene nyt nukkumaan. Tohtori…
Julia tarttui Miladan käteen.
— Ei tarvita tohtoria. Minua vaivaa jokin muu… Saan — lapsen. —
Hänen äänensä katkesi.
Milada vavahti… Hän vaikeni kuin kuunnellen kaukaisia ääniä. Mitä
sinä puhut? —
Julia nyyhkytti.
— Minä tiedän — siskoni laita oli myös näin. Minä tiedän… Jesus,
neiti, häpeä — minusta ei ole enää mihinkään —
— Se ei ole häpeä — sanoi Milada äkkiä kiihkeänä ja ääneen.
Mutta, — hän kumartui kyyristyneen olennon yli, — oletko varma,
Julia? Etkö erehdy?
— Se liikkuu jo, kuiskasi Julia ja hänen kalpeat kasvonsa lensivät
tummanpunasiksi.
Miladasta tuntui, kuin tuossa ei olisi enää sama maalaistyttö kuin
ennen, — uusien tunteitten virta värisytti hänen olemuksensa,
aukaisten hänen suljetun sielunsa.
— Julia — lapsi on — Gustin, sanoi Milada.

44. Nyyhkytys kuului. Eihän kukaan muu ole minuun sittemmin
kajonnut, vastasi tyttö väsyneenä.
— Älä sitä sure, — eihän tuo ole surullinen uutinen… Milada silitti
Julian tukkaa.
— Neiti, mitä minä nyt teen? En kestä tällaista onnettomuutta!
Milada kumartui. — Mitä sinä sanot, tyhmä tyttö!
Ja silloin Miladan sydän suli… Onni se on, kuuletko, suuri onni,
johon en tahdo tohtia uskoa. Sanat olivat hiljenemistään hiljenneet,
päättyen kouristuneisiin nyyhkytyksiin.
Milada itki. —
Hetken kuluttua hän sanoi ihmetellen kuin lapsi ja nauraen
ihmettelylleen: — En olisi voinut koskaan uneksia, että tuollaista voi
tapahtua Punatalossa! Se on kuin ihme!
— Mitä rouva sanoo! Ja isä, jos joku sen hänelle kirjoittaa! —
— Ole hiljaa! Sinä ja lapsesi seuraatte minua. Ja lapsi saa hyvät
päivät… Siksi olemme työskennelleet — me molemmat, täällä
rakkaani!
— Olen köyhä — en voi maksaa, — helppo on toki nyt synnyttää
lapsi.
— Minä iloitsen siitä. —
Yön mielenkiihtymys oli ollut Julialle liian vahva. Hänen kasvonsa
vääntyivät… Ja hän vapisi kovin.

45. — Mene nukkumaan vuoteelleni. — Älä ole hupsu! Nuku nyt!
Kukaan ei voi sinulle enää tehdä pahaa. Me lähdemme pois tästä
talosta, pian, pian… Me lähdemme ihanaan seutuun. — Milada
rauhoitti Juliaa kuin kehtolasta.
Jultsch sulki silmänsä, vaan käsi, joka oli tarrannut Miladan
käsivarteen kiinni, vavahti silloin tällöin. Hiljaa ja liikkumattomana
katseli Milada nukkuvan kasvoja…
Hieno kärsivä piirre kulki Julian nenänjuuresta ylähuuleen ja poisti
kasvojen karkeuden.
Oli kuin näkymätön käsi olisi tasoittanut nuo kehittymättömät,
pulleat piirteet, suoden niille arvokkuutta ja yksilöllisyyttä. — Äidin
sielu kuvastui niissä.
Milada mietti tämän hetken ihmeellisyyttä.
Hänen oma rakkaussuhteensa Gustiin hehkuineen ja
kukkeuksineen — ennen hänestä niin turha ja toivoton — se jatkui
täten, — tässä kypsyi elämän syvin sisällys.
Miladan oma kulunut ruumis ei voinut enää lasta synnyttää, silloin
saapui tuo vahva, terve olento. Tämä otti vastaan ja antoi hänelle
lapsen…
Kaikkien Miladan ylpeitten yritysten tulos oli tuon turvattoman
lapsen pelastus. — Se eli hiljaa maalaistytön kohdussa, joka oli ollut
Punatalon pilkan esineenä. Se lapsi liikkui. Se eli! —
Ja se rakkauden työ, johon Milada oli itseään ankaralla kurilla
kasvattanut, — se saattoi nyt varmana johdattaa lasta elämän

46. poluilla. — Niin selittämättömänä kuin Miladan kohtalo oli alkanut,
päättyi hänen elinpäiviensä vaikutus lapsen ilmestymisellä.
* * * * *
Tutkimaton salaisuus, sinä kokoat kastepisaraan kaikki valon
ihanuudet!
* * * * *
Milada kuuli portinvahdinrouvan tulevan rappusia ylös herättämään
Jultschin. — Milada nousi ja meni häntä vastaan. —
— — Päivä koitti. — —
— — Sinä päivänä laski rakennusmestari uuden lastenkodin
peruskiven.
LOPPU.

47. *** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PYHÄ SONTIAINEN:
KUVAUS PORTTOLA-ELÄMÄSTÄ ***
Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S.
copyright law means that no one owns a United States copyright in
these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it
in the United States without permission and without paying
copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of
Use part of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything
for copies of this eBook, complying with the trademark license is
very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as
creation of derivative works, reports, performances and research.
Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given
away—you may do practically ANYTHING in the United States with
eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject
to the trademark license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE

48. THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

49. Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
testbankdeal.com