Concepts in Federal Taxation 2014 Murphy 21st Edition Test Bank

Concepts in Federal Taxation 2014 Murphy 21st Edition Test Bank
Concepts in Federal Taxation 2014 Murphy 21st Edition Test Bank
Concepts in Federal Taxation 2014 Murphy 21st Edition Test Bank

1. Concepts in Federal Taxation 2014 Murphy 21st
Edition Test Bank download
http://testbankbell.com/product/concepts-in-federal-
taxation-2014-murphy-21st-edition-test-bank/
Download more testbank from https://testbankbell.com

2. We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit testbankbell.com
to discover even more!
Concepts in Federal Taxation 2014 Murphy 21st Edition
Solutions Manual
https://testbankbell.com/product/concepts-in-federal-
taxation-2014-murphy-21st-edition-solutions-manual/
Concepts in Federal Taxation 2013 Murphy 20th Edition
Solutions Manual
https://testbankbell.com/product/concepts-in-federal-
taxation-2013-murphy-20th-edition-solutions-manual/
Prentice Halls Federal Taxation 2014 Comprehensive 27th
Edition Rupert Test Bank
https://testbankbell.com/product/prentice-halls-federal-
taxation-2014-comprehensive-27th-edition-rupert-test-bank/
Prentice Hall’s Federal Taxation 2014 Comprehensive
Rupert 27th Edition Test Bank
https://testbankbell.com/product/prentice-halls-federal-
taxation-2014-comprehensive-rupert-27th-edition-test-bank/

3. Test Bank for CCH Federal Taxation Comprehensive Topics
2014 Harmelink 080802972X
https://testbankbell.com/product/test-bank-for-cch-federal-
taxation-comprehensive-topics-2014-harmelink-080802972x/
Prentice Hall’s Federal Taxation 2014 Comprehensive
Rupert 27th Edition Solutions Manual
https://testbankbell.com/product/prentice-halls-federal-
taxation-2014-comprehensive-rupert-27th-edition-solutions-manual/
Test Bank for McGraw Hills Essentials of Federal
Taxation 2014 2nd Edition Spilker
https://testbankbell.com/product/test-bank-for-mcgraw-hills-
essentials-of-federal-taxation-2014-2nd-edition-spilker/
Test Bank for South Western Federal Taxation 2014
Comprehensive Professional Edition 37th Edition William
H Hoffman
https://testbankbell.com/product/test-bank-for-south-western-
federal-taxation-2014-comprehensive-professional-edition-37th-
edition-william-h-hoffman/
Test Bank for Pearson’s Federal Taxation 2018
Individuals (Prentice Hall’s Federal Taxation
Individuals) 31st Edition
https://testbankbell.com/product/test-bank-for-pearsons-federal-
taxation-2018-individuals-prentice-halls-federal-taxation-
individuals-31st-edition/

4. Concepts in Federal Taxation 2014 Murphy 21st

Full chapter download at: https://testbankbell.com/product/concepts-in-federal-
taxation-2014-murphy-21st-edition-test-bank/

CHAPTER 2

INCOME TAX CONCEPTS

__________________________________________________________________
_

DISCUSSION QUESTIONS

1. This chapter compared the operation of the income tax system with the operation
of other systems we have devised to govern our everyday lives. Choose an example
of a system you deal with in your everyday life, and explain part of its operation in
terms of concepts, constructs, and exceptions to the general concepts and constructs.

There are several possibilities for student response to this problem. The key point is
that they identify a system, a concept underlying the system with a related construct,
and an exception to the concept. For example, the University Library operates under
the general concept that everyone should have access to the materials in the library.
A construct related to this concept is that some materials may be checked out for a
period of time (two weeks for example), while other types of materials may not be
checked out at all (the exception to the construct). Another exception to the check-
out rules may be made for faculty: faculty may have longer check-out periods and
may be able to check out materials that other users cannot.

5. 2. The chapter stated that the ability-to-pay concept is fundamental to the operation
of the income tax system. What is the ability-to-pay concept, and what two basic
aspects of the income tax system are derived from the concept? What might the tax
system be like without this concept?

The ability-to-pay concept states that the tax paid should be related to the amount
that the taxpayer has to pay the tax. This concept is implemented by using taxable
income (income net of deductions) as the tax base for figuring the tax. This gives
recognition to differing levels of income as well as differing levels of deductions by
each taxpayer. The second aspect is the use of progressive tax rates in the calculation
of the tax. This rate structure imposes lower tax rates on lower income levels while
taxing higher levels of income at higher rates.

Without this concept, the income tax could be very different. First, a different tax
base could be used, such as a tax on all income received. In addition, the tax rate
structure might not be progressive. For example, a tax on all income received might
be subject to a single tax rate (proportional tax structure).

3. What is an arm’s-length transaction? What is its significance to income taxation?

An arm’s-length transaction is one in which the parties to the transaction bargain in
good faith for their individual benefit, not for the mutual benefit of the group. That
is, the price of the transaction is a fair market value.

The importance for income taxation is that transactions not made at arm’s-length are
usually not given their intended tax effect. This has led to the related party rules
which define situations in which entities do not bargain at arm’s-length. Special rules
for transactions between related parties have been developed to discourage such
transactions.

6. 4. Explain how the related party construct and the arm’s-length transaction concept
interact.

Related parties are defined as certain relatives (children, parents, grandparents) and
other relationships in which one party controls the action of the other party (e.g.,
greater than 50% ownership of a corporation). In such cases, there is an incentive to
cooperate to structure transactions that have favorable tax effects for the transaction
group (i.e., related parties may enter into transactions that they would not otherwise
enter into with an unrelated party). Because of this potential for structuring
transactions that could lead to abuse, related parties are deemed not to transact at
arm’s-length.

5. Why is the pay-as-you-go concept important to the successful operation of the
income tax system? What other types of taxes are based on this concept?

Because the U.S. income tax system is based on voluntary compliance, it is
important that the system have features that encourage compliance. By having
amounts withheld from a taxpayer’s income as it is earned and requiring a taxpayer
not subject to withholding to make estimated tax payments, the system encourages
taxpayers to file returns. That is, without such a requirement, taxpayers would face
very large tax payments when filing their annual returns. Many taxpayers could not
afford to make such a large lump-sum payment, leading to an incentive either to not
file, or to greatly understate their income. The pay-as-you-go system leaves
taxpayers with either a relatively small amount of tax due or a refund of a portion of
their prepaid taxes. This encourages taxpayers to file their returns and report the
correct amount of income.

The most familiar type of tax that is based on the same concept is the sales tax. State
income taxes and Social Security/Self-Employment taxes are also subject to
withholding and estimated payment requirements. In addition, other types of user

7. taxes are typically collected at point of sale. This would include gasoline taxes, taxes
on luxury autos, and utility taxes.

6. What is the difference between a taxable entity and a conduit entity?

A taxable entity is an entity that must pay tax on its income. The two primary taxable
entities are individuals and corporations. The owners of a corporation do not pay the
income tax on the corporation’s taxable income. However, the owner’s are taxed
when the corporation distributes income, in the form of dividends, to the owners.

A conduit entity is a tax reporting entity that reports its results to the government,
but does not pay tax on its income. Rather, the conduit entity’s income flows through
to its owners, who report their share of the conduit entity income on their returns.
Thus, the owners of the conduit entity pay the tax on the conduit’s income, not the
conduit entity.

7. Why is the tax benefit rule necessary? That is, which concept drives the need for
this construct? Explain.

The tax benefit rule is necessary because of the annual accounting period concept
requirement that the events of each tax year are to stand alone. Because prior year’s
returns are generally not subject to adjustment under this concept, there is a need for
a construct to determine the proper treatment of items previously deducted that are
recovered in a subsequent year.

8. What are the two basic methods of accounting that may be used by taxpayers?
How do the two basic methods differ?

8. The two basic accounting methods that are acceptable for tax purposes are the cash
method and the accrual method. The basic difference between the two methods is
the criteria used to determine the timing of the recognition of income and expenses.

The cash method recognizes income when cash or its equivalent is received.
Expenses are deducted when they are paid. That is, it is basically a cash flow system
(although capital expenditures cannot be deducted in total in the period in which
they are paid).

The accrual method recognizes income when it is earned (the receipt of cash or its
equivalent is not a factor). Expenses are deducted when all events have occurred that
fix the liability for the payment and the amount of the payment can be reasonably
estimated. The payment of the expense is not a factor for accrual basis taxpayers.

9. What is the effect of the capital recovery concept on income recognition?

The capital recovery concept states that no income is recognized until all capital
invested in an asset has been recovered. Thus, when assets are sold, no income
results unless the sales price is greater than the capital invested in the asset. If the
sales price is less than the amount of capital invested, then the taxpayer has sustained
a loss. The amount of the loss is equal to the capital that was not recovered through
the disposition of the asset.

10. Chapter 1 discussed how gross income is equal to all income received, less
exclusions. Which concepts form the basis for this calculation of gross income?
Explain.

The all-inclusive income concept provides that all income received is taxable. The
legislative grace concept allows Congress to provide relief from taxes through

9. exclusions and deductions. Thus, the calculation of gross income is a combination
of the two concepts.

11. What is capital gain income? How is it different from ordinary income?

Capital gain income (loss) results from the sale or other disposition of a capital asset.
For individuals, capital assets consist of stocks, bonds, other investment assets, and
personal use property.

Net long-term capital gains of individuals are given special treatment – the tax rate
on a net long-term capital gain is 15%. Net capital loss deductions are limited to
$3,000 per year for individuals. Corporations are only allowed to deduct capital
losses against capital gains.

12. Why does the doctrine of constructive receipt apply only to cash basis taxpayers?

The constructive receipt doctrine is used to determine when a taxpayer has received
income. This is critical for the cash basis taxpayer who recognizes income when it
is received.

An accrual basis taxpayer recognizes income when the income has been earned.
Recognition is not contingent upon receipt of the income. Therefore, the constructive
receipt doctrine does not affect income recognition by accrual basis taxpayers.

13. How is the wherewithal-to-pay concept different from the ability-to-pay
concept?

10. The ability-to-pay concept is a general concept that states that each taxpayer should
pay a taxed based on his or her ability to be able to pay the tax. That is, those
taxpayers with the most income should pay relatively more tax. This concept leads
to such things as progressive rate schedules, exemption deductions, etc., that are
system-wide applications.

The wherewithal-to-pay concept is an income recognition concept. It states that the
tax on an income item should be levied in the period in which the taxpayer has the
means to pay the tax. It overrides accounting methods and other concepts
(realization) and requires recognition of income items in the period that the taxpayer
has resources from the transaction to pay the tax. Thus, the concept is applied to
specific transactions and is not a system-wide application.

14. Explain how the business purpose concept provides the basis for determining
which expenses are deductible.

To deduct an expenditure, the business purpose concept requires that the expenditure
have a business or economic purpose that exceeds any tax avoidance motive. A
business or economic purpose is one that involves a profit-seeking activity. The tax
law embodies this concept by allowing the deduction of trade or business expenses
and production of income expenses (i.e., investment expenses), both of which
involve profit-seeking activities. Personal expenditures (except those specifically
allowed as itemized deductions) and expenditures that are primarily motivated by
tax avoidance are not deductible.

15. What is a capital expenditure?

A capital expenditure is any expenditure that benefits more than one annual
accounting period. That is, the usefulness of the expenditure extends substantially
beyond the end of the tax year in which the expenditure is made. Because of the

11. multi-period benefit, capital expenditures generally are not deductible in full in the
period they are paid or incurred. Rather, they must be capitalized as an asset and
allocated to the periods of benefit. Common capital expenditures include fixed asset
purchases (e.g., land, buildings, equipment), prepaid expenses, and purchases of
securities.

16. The legislative grace concept is both an income concept and a deduction concept.
Explain how the application of the concept differs for income items and deduction
items.

The legislative grace concept states that any tax relief provided is the result of a
specific act of Congress that must be strictly applied and interpreted. Exclusions
from income and deduction allowances are both forms of tax relief and therefore,
result from the legislative grace concept.

The difference in the application of the concept to income and deduction items is the
approach taken in analyzing what is included in income and what is deductible. The
all-inclusive income concept states that all income received (earned) is taxable
absent some specific provision in the tax law exempting it from tax. Thus, the
approach to income is to assume that everything is taxable and to look for those
provisions that exclude income from tax (i.e., where legislative grace has provided
tax relief).

Deductions are just the opposite. The business purpose concept states that an
expenditure must have a profit motive in order to be deductible. Therefore, when
approaching deductions, the assumption is that items are not deductible and specific
provisions must be found that allow the deduction (i.e., where legislative grace has
provided tax relief).

12. 17. The capital recovery concept is both an income concept and a deduction concept.
Explain how the application of the concept differs for income items and deduction
items.

The capital recovery concept states that there is no income until all capital invested
has been recovered. The income side of the concept allows the recovery of capital
investment against the selling price of assets in determining the amount of income
(loss) from the disposition of assets.

The deduction side of the concept is a limit on the amount of the deduction. Because
income results from an excess of income over expenses, the maximum amount of
any deduction is the amount of capital invested in the deduction. Therefore, expenses
are deducted at their cost to the taxpayer, not at some other value (e.g., replacement
cost, current market value).

13. Another Random Document on
Scribd Without Any Related Topics

14. KAHDESKYMMENESNELJÄS LUKU
Dauphinin hääyö
Dauphin avasi morsiushuoneen tai oikeammin sanoen sen edessä
olevan huoneen oven.
Arkkiherttuatar odotti valkeaan, pitkään kampausvaippaan
puettuna hänen tuloaan maaten kullatussa sängyssä, jota hänen
hennon ja hienon ruumiinsa paino näytti tuskin ollenkaan
rusentavan. Ja kummallista kyllä, jos olisi saattanut lukea hänen
ajatuksensa sen synkän pilven läpi, joka hänen otsaansa varjosti,
olisi hänessä huomannut morsiamen suloisen kaipuun asemesta
nuoren tytön vavistuksen, joka syntyy tuollaisen vaaran pelosta,
jonka herkät luonteet näkevät aavistuksissaan, mutta jonka he sitten
joskus kestävät paljon uljaammin kuin sitä odottivat.
Sängyn vieressä istui rouva de Noailles.
Palveluksessa olevat hovinaiset pysyttäytyivät huoneen toisella
puolella, valmiina ylihovimestarittaren pienimmänkin viittauksen
huomatessaan poistumaan hänen käskyään totellen.

15. Ylihovimestaritar odotti hovietiketin lakien mukaan järkkymättä ja
liikahtamatta dauphinin tuloa.
Mutta kuten kaikkien etiketin ja seremoniain lakien olisi tällä
kertaa täytynyt väistyä epäsuotuisain sattumain vuoksi, kävi niin,
että ne henkilöt, joiden oli tuotava hänen korkeutensa dauphin
sisään morsiushuoneeseen, odottivat häntä eräässä toisessa
etuhuoneessa, tietämättä uudesta käytävästä, jonka kautta hänen
korkeutensa kuningas Ludvig XV:n käskystä nyt arvaamattomasti
tulisi.
Siinä etuhuoneessa, johon dauphin oli täten astunut, ei ollut
ketään. Ja kun sänkykamarin ovi oli hiukan raollaan, saattoi dauphin
nähdä ja kuulla kaikki mitä siellä tapahtui.
Hän odotti, pilkisteli sisään ja kuunteli salaa.
Dauphinen ääni kuului nyt puhtaana ja sointuvana, vaikka hiukan
vavisten:
"Mistä ovesta hänen korkeutensa dauphin tulee sisään?" kysyi
hän.
"Tuosta, Madame", vastasi Noaillesin herttuatar ja osoitti ovea,
joka oli aivan vastakkaisella puolella kuin se, jonka takana dauphin
seisoi.
"Mitä ääntä tuolta ikkunasta kuuluu?" lisäsi dauphine; "sehän on
aivan kuin meren pauhua".
"Se on lukemattomain katselijain puheen sorinaa, kun he
kävelevät juhlatulituksen valossa ja odottavat ilotulitusta."

16. "Ilotulitusta?" toisti dauphine surullisesti hymyillen. "Sitä tosiaan
tarvittaisiin tänä iltana, sillä taivas on kovin synkkä, oletteko
huomannut sen, madame?"
Dauphin oli nyt kyllästynyt odottamiseen ja sysäsi oven hiljaa auki,
pisti päänsä sen raosta sisään ja kysyi, saisiko hän tulla.
Rouva de Noailles huudahti, sillä hän ei aivan heti tuntenut
prinssiä.
Dauphinen hermoston olivat monet toisiaan seuranneet
mielenliikutukset, jotka hänen oli täytynyt kärsiä, saaneet sellaiseen
ärtyneeseen tilaan, jossa ollessaan ihminen pelästyy kaikkea, ja hän
tarttui nyt rouva de Noaillesin käsivarteen.
"Se olen minä, madame", sanoi dauphin; "älkää säikähtäkö".
"Mutta miksi siitä ovesta?" kysyi rouva de Noailles.
"Siksi", vastasi silloin Ludvig XV, jonka kyynilliset kasvot ilmestyivät
samassa toisen oven aukeamaan, "siksi, että herra de la Vauguyon,
oikean jesuiitan tavalla, joka hän onkin, ymmärtää kyllä latinaa,
matematiikkaa ja maantiedettä, mutta ei tarpeeksi muuta".
Kun Madame la dauphine huomasi huoneessa kuninkaan, joka oli
tullut sisään aivan odottamatta, solahti hän pois sängystä ja seisoi
nyt permannolla, verhottuna pitkään kampausvaippaansa, joka kätki
hänet kaulasta jalkoihin saakka aivan yhtä tiiviisti kuin jonkun
muinaisen roomattaren stola.
"Sen kyllä näkee, että hän on laiha", jupisi Ludvig XV. "Piru
vieköön herra de Choiseulin, joka valitsi minulle kaikista
arkkiherttuattarista juuri tämän!"

17. "Teidän majesteettinne huomannee", virkkoi rouva de Noailles,
"että etikettiä on seurattu tarkoin, mitä minuun tulee; mutta hänen
korkeutensa dauphin puolestaan…"
"Minä otan sen laiminlyönnin vastuulleni", vastasi Ludvig XV; "ja se
on vallan kohtuullista, koska minä olen siihen syynä. Mutta
olosuhteiden pakosta sen tein, hyvä rouva de Noailles, joten toivon,
että annatte sen minulle anteeksi."
"Minä en ymmärrä, mitä teidän majesteettinne tarkoittaa."
"Me lähdemme yhdessä täältä, herttuatar, ja minä kerron teille
asian.
Annetaanhan nyt vaan noiden lapsiparkain päästä ensin sänkyyn."
Dauphine väistyi askeleen sängyn luota ja tarttui rouva de
Noaillesin käsivarteen, ehkä vielä enemmän kauhistuneena kuin
äsken.
"Säälikää minua, madame", sanoi hän; "minä kuolisin häpeästä".
"Sire", sanoi rouva de Noailles, "hänen korkeutensa dauphine
pyytää mennä sänkyyn tavallisen porvarisrouvan tapaan".
"Peijakas, peijakas! Ja sellaista te voitte vaatia, rouva Etiketti."
"Sire, minä tiedän hyvin, että se on Ranskan hoviseremoniaa
vastaan, mutta katsokaa arkkiherttuatarta."
Marie Antoinette, joka seisoi kalpeana ja nojaten jäykin käsivarsin
erään nojatuolin selustaan, olisi todella ollut täydellinen Kauhua
esittävä kuvapatsas, ellei olisi kuultu hänen hampaittensa hiljaa
kalisevan ja nähty kylmän hien virtailevan hänen otsaltaan.

18. "Minä en suinkaan tahdo olla siinä asiassa vasten dauphinen
mieltä",
sanoi Ludvig XV, joka oli yhtä ankara etiketin vihollinen kuin Ludvig
XIV oli ollut sen kiihkeä kannattaja. "Mennään sitten, herttuatar.
Onhan ovissa sitäpaitsi avaimenreiät, ja se on paljon hauskempaa."
Dauphin kuuli isoisänsä viimeiset sanat ja punastui. Myöskin
dauphine kuuli ne, mutta ei ymmärtänyt niitä. Kuningas Ludvig XV
syleili pojanpoikansa vaimoa ja poistui huoneesta vieden kanssaan
Noaillesin herttuattaren ja nauraen tuollaista pilkallista naurua, joka
on niin epämieluisaa niistä, joilla ei ole syytä yhtyä naurajan iloon.
Muut hovinaiset poistuivat toisesta ovesta. Nuori pari jäi nyt
huoneeseen kahden. Syntyi hetkisen hiljaisuus.
Viimein lähestyi nuori prinssi Marie Antoinettea. Hänen sydämensä
sykki kiivaasti, hän tunsi nuoruuden ja rakkauden veren kiehuvan
povessaan, ohimoillaan ja valtimoissaan.
Mutta hän tiesi isoisänsä seisovan oven takana, ja tuon miehen
raaka katse, joka ei häikäillyt tunkeutua häävuoteeseen saakka,
jäähdytti vielä dauphinia, joka oli lisäksi luonteeltaankin avuton ja
kaino. "Madame", virkkoi hän ja katsahti arkkiherttuattareen,
"voitteko pahoin? Te olette niin kalpea ja näytte vapisevan."
"Teidän korkeutenne", vastasi dauphine, "minun täytyy teille
tunnustaa, että tunnen omituista rauhattomuutta; mahtaa olla
tulossa hirveä myrsky; rajuilma vaikuttaa minuun aina ylen
epämiellyttävästi".
"Ah, luuletteko, että meitä uhkaa myrsky?" kysyi dauphin.

19. "Oi, siitä olen aivan varma; katsokaa, miten koko ruumiini
vapisee."
Prinsessa-raukan joka jäsentä näyttivät täristävän kuin sähköiskut.
Ikäänkuin vahvistaen hänen sanansa tosiksi jymähti samassa
ankara tuulen puuska, tuollainen mahtava ilmanpyörre, joka ajaa
osan merta toistaan vasten ja järkyttää vuoria juurtaan myöten; ja
niinkuin lähenevän myrskyn ensi ulvahdus täytti se koko linnan
sekaannuksella, pelolla ja ankaralla rytinällä.
Lehdet, jotka riivittiin irti oksista, oksat, jotka repesivät puista,
kuvapatsaat, jotka suistuivat alas jalustoiltaan, sadantuhannen
puutarhoihin hajaantuneen katselijain pitkä ja äänekäs huuto,
kamala ja pitkäveteinen ulvonta, joka vinkui läpi galleriain ja
linnanpihojen; ne äänet olivat tällä hetkellä hurjinta ja murheellisinta
soittoa, mitä ihmiskorva koskaan on kuullut.
Pahaenteinen helinä seurasi tuota ulvontaa; ikkunaruudut
särkyivät nyt tuhansiksi sirpaleiksi ja putosivat marmoriportaille ja
karniiseille, päästäen tuon kirpeän ja leikkaavan äänen, joka haipuu
vihloen avaruuksiin.
Sama tuulen puuska oli temmaissut auki myöskin yhden huonosti
suljetuista ikkunain ulkoluukuista, joka löi seinään niinkuin jonkin
öisen linnun jättiläissiipi.
Kaikissa linnan huoneissa, missä ikkunat olivat olleet auki, puhalsi
se tuulenpuuska kynttilät sammuksiin.
Dauphin meni ikkunan luo nähtävästikin sulkeakseen ulkoluukkua;
mutta dauphine esteli häntä.

20. "Oi, teidän korkeutenne", sanoi hän, "älkää avatko sitä ikkunaa,
kynttilämme sammuisivat, ja minä kuolisin pelosta".
Dauphin pysähtyi.
Läpi uudinten, jotka hän oli jälleen vetänyt ikkunan eteen,
näkyivät puiston puiden tummat latvat, vavisten ja taipuen aivan
kuin näkymätön jättiläiskäsi olisi pilkkopimeässä pudistanut niiden
runkoja.
Juhlatulitus oli kaikkialla sammunut.
Silloin saattoi nähdä taivaalla laumoittain synkkiä pilvenlonkia,
jotka vihurina kiitivät eteenpäin, niinkuin ratsuväkiparvet rynnäten
taisteluun.
Dauphin seisoi kalpeana, käsi ikkunan rivassa. Dauphine vaipui
alas tuolille ja huokasi tuskallisesti.
"Te olette hyvin pelästynyt, Madame?" kysyi dauphin.
"Ah, niin, ja kuitenkin rauhoittaa minua, että te olette läsnä. Oh,
minkälainen myrsky! Kauhea myrsky! Juhlatulet ovat kaikkialta
sammuneet."
"Niin", vastasi Ludvig, "tuulee etelälounaasta, ja se tuuli ennustaa
juuri ankarimpia hirmumyrskyjä. Jos tätä jatkuu, en ymmärrä, kuinka
ilotulitus voidaan polttaa."
"Oh, teidän korkeutenne, ketä varten sitä poltettaisiin? Tällaisella
rajuilmalla ei ketään jää puutarhaan."

21. "Madame, te ette tunne ranskalaisia, heidän täytyy saada
ilotulituksensa; tämä on valmistettu aivan erinomaiseksi; insinööri on
kertonut minulle suunnitelman. Kas niin, nyt näette jo, etten
erehtynyt; nyt nousevat ensimmäiset raketit ilmaan."
Kiitäen kuin pitkät tuliset käärmeet singahtivat tosiaan
merkkiraketit taivaalle. Mutta kuten rajuilma olisi pitänyt noita
tuliviiruja uhmaamisena, välähti salama, yksi ainoa, mutta niin suuri,
että se näytti halkaisevan koko taivaan, mutkitellen keinotekoisten
tulten väliin, ja sekoitti sinertävää hohdettaan rakettien punaiseen
tuleen.
"On todellakin sopimatonta taistella Jumalaa vastaan", huudahti
arkkiherttuatar.
Merkkiraketit laskettiin ainoastaan joku sekunti ennen kuin alettiin
sytyttää muita ilotulituslaitteita, sillä insinöörin mielestä oli
jouduttava, ja hän sytytti nyt ensimmäiset niistä. Ja niitä tervehdittiin
valtavin riemuhuudoin.
Mutta aivan kuin maa ja taivas olisivat keskenään taistelleet, aivan
kuin ihminen olisi herjannut Jumalaa, niinkuin arkkiherttuatar oli
sanonut, antoi ärsyttynyt myrsky samalla kuulua ulvovan äänensä yli
kansanhuutojen. Ja ikäänkuin kaikki taivaan ikkunat olisivat yhtaikaa
auenneet, syöksyi pilvistä tulvimalla rankkasade.
Tuuli oli sammuttanut juhlatulet ja sade sammutti ilotulituksen.
"Mikä vahinko!" virkkoi dauphin.
"No, monsieur", vastasi Marie Antoinette surullisena, "eikö kaikki
mene myttyyn minun saavuttuani Ranskaan?"

22. "Kuinka niin, Madame?"
"Oletteko katsellut Versaillesia?"
"Kyllä, Madame. Ettekö pidä Versaillesista?"
"Oi kyllä, minä pitäisin kyllä Versaillesista, jos se olisi vielä nykyään
sellainen, jollaisena teidän loistava esi-isänne Ludvig XIV sen jätti.
Mutta missä tilassa me olemmekaan nähneet Versaillesin? Sanokaa.
Kaikkialla suru ja hävitys. Oi niin, myrsky sopii hyvin tähän juhlaan,
joka minua varten on järjestetty. Eikö kuulu asiaan, että
hirmumyrsky puhkeaa ja kätkee kansalta palatsimme sisäisen
surkeuden? Eikö yö ole toivottava ja tervetullut, kun se estää
näkemästä nuo ruohottuneet puutarhakäytävät, nuo mutaiset
tritooniryhmät, kuivuneet lammikot, särkyneet kuvapatsaat? Ah, niin,
puhu vaan, eteläinen tuuli, ulvo myrsky, kasaantukaa, synkät pilvet,
salatkaa kaikkien silmiltä omituinen vastaanotto, jonka Ranska
varustaa keisarien tyttärelle sinä päivänä, jolloin hän laskee kätensä
tulevan kuninkaansa käteen!"
Dauphin oli huomattavasti ymmällä eikä tiennyt, mitä vastata
tällaisiin moitteisiin ja varsinkin moiseen kiihkeään alakuloisuuteen,
joka ei laisinkaan sopinut hänen omaan luonteeseensa. Ja hänkin
vuorostaan nyt huokasi pitkään.
"Minä teen teidät surulliseksi", jatkoi Marie Antoinette; "älkää
kuitenkaan luulko, että puhun näin ylpeyteni tähden. Ei, sitä en
suinkaan tee. Miksi ei minulle näytetty ainoastaan tuota hymyilevää,
kukkivaa Trianonia, jossa myrsky nyt onnettomasti ruhjoo
lehtimajoja ja myllertää lammikoita? Minä olisin tyytynyt tuohon
pieneen suloiseen elinpaikkaan; mutta rauniot peloittavat minua, ne
ovat vastenmielisiä nuoruudelleni, ja sen lisäksi, minkä

23. suunnattoman määrän uusia raunioita tämä kauhea hirmumyrsky
vielä tekeekään!"
Uusi myrskynpuuska, entistä hirmuisempi, täristi palatsia.
Prinsessa nousi vavistuksissaan ylös.
"Oi, hyvä Jumala, sanokaa, eikö meitä vaan uhkaa vaara?
Sanokaa, eikö meillä ole syytä pelätä… Minä kuolen kauhusta!"
"Ei, vaaraa ei ole, Madame. Versailles on tasakattoinen palatsi eikä
vedä ukkosta puoleensa. Jos se iskisi, sattuisi se luultavasti kappeliin,
jossa on suippo katto, tai pikku linnaan, jossa on erillään kohoavia
osia. Tiedättehän, että huiput vetävät puoleensa sähkövirtaa ja että
latteat esineet päinvastoin työntävät sitä luotaan?"
"En", huudahti Marie Antoinette, "sitä minä en tiedä, sitä en
tiedä!"
Ludvig tarttui arkkiherttuattaren vapisevaan ja jääkylmään käteen.
Samassa täytti kalpea salama huoneen sinertävällä ja
sinipunaisella hohteellaan. Marie Antoinette päästi huudon ja työnsi
dauphinin luotaan.
"Mutta, Madame", kysyi dauphin, "mikä teillä oikein on?"
"Oh", vastasi dauphine, "te olitte tuossa salaman valossa aivan
valju, riutunut kuin haamu ja verinen. Minä olin näkevinäni aaveen."
"Se oli vaan rikkitulen heijastusta", vastasi prinssi; "ja minä selitän
teille…".

24. Kauhea ukkosen jyrähdys, jonka jylinää kaiku pitensi kunnes se
nousi korkeimmilleen ja sitten alkoi loitota, keskeytti jyrkästi nämä
tieteelliset selitykset, joita nuori mies oli tyynesti aikonut antaa
kuninkaalliselle puolisolleen.
"Kas niin, Madame", sanoi dauphin; "rohkaiskaa luontonne,
pyydän; jättäkää pelko kehittymättömien asiaksi; fyysillinen täristys
on luonnon välttämättömiä ehtoja. Siksi ei sitä pidä kummastua sen
enempää kuin tyyntäkään; tyyneys ja rajuilma seuraavat toisiaan;
tyynen häiritsee täristys, täristyksen asettaa jälleen tyyni. Lähemmin
asiaa ajatellen, Madame, tämä on vain ukonilmaa, ja sellainenhan on
luonnon luonnollisimpia, usein uudistuvia ilmiöitä. Minä en siis
ymmärrä, miten sellaista voi pelätä."
"Oh, jos ei olisi muuta, ehken sitä niin kauhistuisikaan, mutta
tällainen rajuilma meidän hääpäivänämme, eikö se tunnu teistä
tuhoa ennustavalta enteeltä, kuten kaikki muutkin, joita olen nähnyt
aina Ranskaan saapumisestani saakka?"
"Mitä sanoitte, Madame?" huudahti dauphin, ja taikauskoinen
pelko järkytti häntä vasten tahtoaankin; "enteistäkö puhuitte?"
"Niin, niin, hirveistä, verisistä enteistä!"
"Sanokaa minulle, mitä ne ovat, Madame; väitetään yleensä, että
minulla on älykäs ja harkitseva mieli, ehkäpä olisin niin onnellinen,
että voisin kumota ja todistaa vääriksi nuo enteet, joita te niin
pelkäätte."
"Teidän korkeutenne, Strassburgissa minä vietin ensimmäisen yöni
Ranskassa. Minut vietiin suureen huoneeseen, johon sytytettiin
kynttilät, sillä se oli pimeä. Kun kynttilät oli sytytetty, näin niiden

25. valossa seinät, joita pitkin veri näytti virtaavan. Minä rohkenin
kuitenkin mennä lähemmäksi ja katsella tarkemmin noita punaisia
viiruja. Huoneen seinät olivat verhotut tapeeteilla, jotka esittivät
viattomain lasten murhaa. Kaikkialla näkyi epätoivo kamaline
katseineen, verenhimo leimuavine silmineen, joka paikassa kiiluivat
piilut ja miekat, joka paikasta tunsin kyyneleiden, äitien huutojen ja
tuskallisten kuolonkorahdusten pursuvan ulos, tuosta profeetallisesta
seinästä, joka näytti minusta yhä elävämmältä, kuta kauemmin sitä
katselin. Oih, minä olin niin hirmun vallassa, etten voinut nukkua…
Niin, sanokaapa, eikö se ollut surullinen enne?"
"Ehkä jollekin entisajan naiselle, Madame, mutta ei meidän
aikamme prinsessalle."
"Teidän korkeutenne, tämä aikakausi on onnettomuuksista raskas,
sen on äitini minulle sanonut. Se on kuten taivas, joka leimahtelee
päämme päällä täynnä tulikiveä, tulta ja tuhon voimia. Nähkääs, siksi
minä niin kovin pelkään, ei, siksi jokainen enne minusta tuntuu
varoitukselta."
"Madame, meitä ei voi uhata mikään vaara valtaistuimella, jolle
nousemme; me kuninkaat elämme pilvien yläpuolella olevassa
ilmapiirissä. Ukkonen pauhaa jalkaimme juuressa, ja kun se iskee
maahan, lennätämme me sen itse."
"Oi ei, tämä ei sovi siihen, mitä minulle ennustettiin."
"Ja mitä teille ennustettiin?"
"Jotakin kauheata, hirveää."
"Ennustettiinko teille sellaista?"

26. "Ennustettiin, tai paremminkin se minulle näytettiin."
"Näytettiin?"
"Niin, minä näin sen, se on aivan totta, ja se kuva syöpyi niin
syvälle mieleeni, ettei kulu ainoatakaan päivää, etten sitä kauhistu,
kun sitä vain ajattelen, eikä yötä, jolloin en näe sitä uudestaan
unissani."
"Ja ettekö voi sanoa minulle, mitä näitte? Vaadittiinko teiltä
vaikenemista?"
"Ei, mitään ei vaadittu."
"Kertokaa siis, Madame."
"Kuulkaa, sitä on mahdoton kuvailla; se oli jonkinlainen kone, joka
oli asetettu koholle maasta kuin mestauslava, mutta sillä lavalla
seisoi kaksi pylvästä, ikäänkuin tikapuut, ja niiden pylväiden välistä
putosi alas kuten veitsi, teurastajan puukko tai piilu. Minä sen näin,
ja vielä kummallisempaa, minä näin oman pääni veitsen alla. Veitsi
putosi alas niiden kahden pylvään välissä ja leikkasi poikki pääni,
joka putosi ja pyöri pitkin maata. Sellaista juuri minä näin, teidän
korkeutenne, sellaista!"
"Pelkkää näköharhaa", vastasi dauphin; "minä tunnen melkeinpä
kaikki koneet, joilla ihmisiä surmataan, ja tuollaista konetta ei ole
olemassa; olkaa siitä huoletta".
"Voi", huudahti Marie Antoinette, "minä en mitenkään voi saada
mielestäni tuota vihattavaa ajatusta. Ja minä koetan kuitenkin
niinkuin suinkin taidan."

27. "Pian se onnistuu, Madame", virkkoi dauphin ja lähestyi
puolisoaan; "tästä hetkestä alkaen on teillä uskollinen ystävä, harras
suojelija sivullanne".
"Ah", toisti Marie Antoinette ja sulki silmänsä ja vaipui jälleen
nojatuoliin.
Dauphin tuli lähemmäksi prinsessaa, joka tunsi puolisonsa
hengityksen lämmittävän poskeaan.
Sillä hetkellä aukesi hiljaa ovi, josta dauphin oli tullut, ja kuningas
Ludvig XV:n uteliaat ja himokkaat silmät kiiluivat suuren huoneen
hämärässä, sillä siellä paloi ainoastaan kaksi kynttilää, joista vaha
valui virtoina kullatuille hopeisille kynttiläjaloille.
Vanha kuningas avasi jo suunsa luultavasti kuiskatakseen
pojanpojalleen jonkin rohkaisevan kehoituksen, kun samassa
rätisevä jylinä, jonka voimaa ei voi kuvata, kaiutti palatsia, tällä
kertaa salaman seuraamana, vaikka salamat oli tähän saakka nähty
ennen jyrinän kuulumista. Ja samassa silmänräpäyksessä näkyi
valkea ja viheriään vivahtava tulipatsas, joka leimahti ikkunan
edessä, löi siihen ja särki kaikki ruudut ja kuvapatsaan parvekkeen
alla. Kauhean räjähdyksen jälkeen se kohosi jälleen taivaalle ja
katosi kuin lentotähti.
Molemmat kynttilät sammuivat tuulen puuskasta, joka pyörteenä
tunkeutui makuuhuoneeseen. Dauphin ponnahti pelästyneenä,
horjuen ja silmät häikäistyinä toista seinää vasten ja jäi siihen
seisomaan.
Melkein pyörtyneenä vaipui dauphine rukouspulpetin jakkaralle ja
jäi siihen aivan kuin kuoleman horteeseen.

28. Ludvig XV vapisi ja luuli maan vaipuvan jalkainsa alta. Lebelin
seuraamana palasi hän tyhjiin huoneisiinsa.
Loitompana pakeni sillä välin Versaillesin ja Pariisin väki kuin
lauma pelästyneitä lintuja, mikä puutarhoihin, mikä teille, mikä
metsiin, ja kaikkialle ajoi sitä takaa sakea raesade, joka särki
puutarhan kukkaset, suomi rikki metsän lehvät, peltojen ohran- ja
rukiintähkät, särki liuskakivikatot ja rakennusten hienot
kuvanveistoskoristeet ja lisäsi synkeyttä vielä tuottamallaan
vahingolla.
Painaen otsaansa käsiinsä dauphine rukoili nyyhkyttäen.
Synkkänä ja tajuttomasti katseli dauphin vettä, joka virtasi
särkyneistä ikkunaruuduista morsiushuoneeseen ja muodosti
permannolle sinertäviä lammikoita, jotka heijastelivat pintaansa
tuntikaudet yhtämittaa kestäviä salamoita.
Tämä myllerrys selvisi kuitenkin aamupuolella, ja ensimmäiset
auringonsäteet, jotka tunkeutuivat esiin kuparinpunertavain pilvien
takaa, näyttivät nyt katsojille öisen hirmumyrskyn hävityksen
tulokset.
Versaillesia oli vaikea enää tunteakaan.
Maa oli ahminut moisen vesiryöpyn, puut olivat saaneet kestää
tulivirran, kaikkialla oli mutaa ja maahan kaatuneita puita,
murskautuneita, vääntyneitä ja hiiltyneitä tuon käärmeen palavasta
syleilystä, jota sanotaan ukkoseksi.
Ludvig XV oli pelännyt niin ankarasti, ettei ollut voinut nukkua.
Aamun sarastaessa antoi hän Lebelin, joka ei ollut poistunut hänen

29. luotaan, pukea itsensä ja palasi häähuoneeseen saman gallerian
kautta, jonka jo tunnemme ja jossa taulut irvistelivät häpeällisesti
varhaisen aamun sinertävässä kajasteessa, taulut, jotka olivat
maalatut kukkakehyksissä ja kristallien ja sytytettyjen kandelabrien
hohteessa näytettäväksi.
Kolmannen kerran eilis-illasta saakka avasi nyt Ludvig XV
morsiuskamarin oven. Ja häntä pöyristytti, kun hän näki Ranskan
tulevan kuningattaren kaatuneena takaperin rukous jakkaraa vasten,
kalpeana ja kulmillaan sinertävä vivahdus, kuten Rubensin
maalaamalla ylevällä Magdalenalla. Vihdoinkin oli uni lopettanut
Marie Antoinetten tuskan, ja aamurusko väritti nyt kunnioittavin ja
hartain hohtein hänen valkoista aamuvaippaansa sinertävällä
valollaan.
Kauempana huoneessa, seinän vierellä olevassa nojatuolissa ja
silkkisukkiin verhotut jalat vesilammikossa, lepäsi Ranskan dauphin,
yhtä kalpeana kuin hänen puolisonsakin ja tuskan hiki otsallaan
niinkun hänellä.
Häävuode oli samassa kunnossa, jossa kuningas oli sen nähnyt
edellisenä iltana.
Ludvig XV rypisti kulmiaan: tuska, jonka kaltaista hän ei ollut vielä
koskaan kokenut, viilsi kuin tulikuuma rauta läpi hänen sydämensä,
tuon sydämen, jonka itsekkyys jäähdytti yksinpä silloinkin, kun
mässäys koetti sitä lämmittää.
Hän pudisti päätänsä, huokasi ja palasi jälleen huoneistoonsa, tällä
hetkellä ehkä synkempänä ja pelästyneempänä kuin oli ollut koko
yönä.

30. KAHDESKYMMENESVIIDES LUKU
Tungoksessa
Toukokuun 30 päivänä, nimittäin kaksi päivää tuon kauhean yön
jälkeen, joka oli täynnä enteitä ja varoituksia, kuten Marie Antoinette
oli sanonut, vietti myöskin Pariisi tulevan kuninkaansa häitä. Koko
sen väestö suuntasi niin ollen matkansa Ludvig XV:n torille, jossa
ilotulitus oli poltettava. Sellainen on aina kaikkien yleisten juhlien
lisäkkeenä, jota pariisilainen katselee tosin leikkiä lyöden, mutta jota
ilman hän ei kuitenkaan voi tulla toimeen.
Paikka oli hyvin valittu. Kuusisataatuhatta katselijaa saattoi liikkua
siellä mukavasti. Ludvig XV:n ratsupatsaan ympärille oli rakennettu
kehä telineitä, niin että kaikki torilla olijat voisivat nähdä
ilotulituksen, joka poltettiin kymmenen, kaksitoista kyynärää
maanpintaa korkeammalla paikalla.
Pariisilaiset saapuivat niinkuin tavallisesti ryhmittäin, ja nämä
ensintulleet valitsivat kauan parhaita paikkoja, mikä oli heidän
etuoikeutensa.

31. Lapset kiipesivät puihin, vakavatkin miehet portinpatsaille, naiset
portaitten kaiteille, multakuoppien reunoille ja siirrettäville telineille,
joita kiertelevät keinottelijat olivat pystyttäneet tälle torille, niin kuin
kaikissa pariisilaisissa juhlissa, nuo keinottelijat, joiden vilkas
mielikuvitus auttaa heitä joka päivä keksimään uusia yrityksiä.
Kello seitsemän aikaan illalla, jolloin ensimmäiset uteliaat tulivat
torille, nähtiin myöskin muutamia osastoja kaupungin vartiostoa
saapuvan sinne.
Vartioimista ei toimittanut nyt Ranskan kaarti, sillä kaupungin
virastot eivät olleet myöntäneet sille sitä tuhannen écun korvausta,
jota kaartin ylipäällikkö, marski ja herttua de Biron oli vaatinut.
Tuota rykmenttiä asukkaat sekä rakastivat että pelkäsivät, ja
jokainen sen jäsen oli heidän mielestään samalla kertaa sekä Caesar
että Mandrin [kuuluisa ranskalainen rosvopäällikkö 1700-luvulla.
Suom.]. Ranskan kaartilla, joka oli niin kauhea taistelukentällä ja
horjumaton täyttämään velvollisuutensa, oli rauhan aikana ja
virantoimituksesta vapaana ollessaan hirveäin roistojen maine.
Univormussaan olivat sen soturit komeita, uljaita, lahjomattomia, ja
heidän marssinsa viehätti naisia ja sai miehet ihailemaan. Mutta
lomalla ja yksityisinä ihmisinä ja muuhun joukkoon sekaantuneina
olivat he suorastaan kauhu niille, jotka heitä edellisenä päivänä olivat
ihailleet, ja ahdistelivat armottomasti niitä, joita heidän seuraavana
päivänä oli suojeltava.
Kaupunki kammoksui siitä syystä näitä sankareita ja peliluolissa
juoksijoita vanhastaan, ja se riitti, ettei se myöntänyt Ranskan
kaartille tuhatta écun rahaa, vaan lähetti juhlapaikalle, kuten
olemme sanoneet, ainoastaan porvarilliset kaupunginvartijansa, sillä

32. näennäisellä verukkeella, että tällaisessa perhejuhlassa, joka nyt oli
vietettävä, piti perheen tavallistenkin vartijain riittää.
Senpä tähden nähtiinkin lomalle laskettujen kaartilaisten
sekaantuvan kansanryhmiin, joista olemme puhuneet. Ja he olivat
siinä tilaisuudessa nyt yhtä vallattomia kuin olisivat olleet vakavia,
jos olisivat olleet virassa; niin, nuo vahtikojujen urhot aiheuttivat
torilla kaikenlaisia pieniä selkkauksia, jotka he olisivat toisissa
olosuhteissa estäneet muskettien perillä, potkuilla ja kyynärpään
tuuppauksilla tai vangitsemisillakin, nimittäin jos heidän päälliköllään,
heidän Caesar Bironillansa olisi tänä iltana ollut oikeus sanoa heitä
sotamiehiksi.
Naisten huudot, porvarien mukina ja myyjien valitus, että heiltä
vietiin maksamatta leivokset ja piparkakut, olivat pelkkää
alkunäytöstä, joka paisuisi oikeaksi temmellykseksi sitten kun kaikki
kuusisataatuhatta uteliasta olivat ennättäneet kokoontua toripaikalle.
Ja nuo selkkaukset elähyttivät sillä tavoin koko juhlatilaisuutta, että
Ludvig XV:n tori oli kello kahdeksan illalla kuin mikä suunnaton
Téniersin taulu kaikkine ranskalaisine irvistyksineen.
Kun pariisilaiset katupojat, koko maailman virkuimmat ja
laiskimmat, olivat asettuneet paikoilleen alas tai ylös ja samoin
porvarit ja suuri rahvasjoukko asettuneet asemiinsa, vierivät torille
ylhäisten ja rikkaiden vaunut.
Mitään määrättyä kulkuväylää ei ollut merkitty. Ja niinpä nuo
vaunut tulivatkin epäjärjestyksessä Madeleine- ja Saint-Honoré-
kadulta päin, tuoden uusiin rakennuksiin torin varrelle henkilöitä,
jotka olivat saaneet kuvernööriltä kutsun tulla katsomaan ilotulitusta
niiden ikkunoista tai parvekkeilta, joista sen piti näkyä erinomaisesti.
Ne vaunuilla tulijoista jälleen, jotka eivät olleet näitä kutsuvieraita,

33. laskeutuivat vaunuistaan kadunkulmauksissa ja sekaantuivat sitten
lakeijainsa johtamina jo tiheänä tungoksena odottavaan
kansanjoukkoon, joka kuitenkin aina koettaa antaa tilaa kenelle
tahansa, jos vain osaa saavuttaa sen suosion.
Oli merkillistä nähdä, kuinka taitavasti nämä uteliaat osasivat
pimeässäkin käyttää hyväkseen maaperän epätasaisuuksia,
päästäkseen kukin korkeammalle paikalle, kuten kunnianhimo vaati.
Sangen leveää, mutta ei vielä valmista katua, joka sitten sai nimen
Rue Royale, katkoivat siihen aikaan paikka paikoin syvät ojat, joiden
reunoilla oli kasassa luotua multaa. Jokaisella näistä pienistä
kohoumista oli oma katselijaryhmänsä, joka nousi muusta valtavasta
ihmismerestä ikäänkuin korkeampana laineena.
Mutta kun toisia aaltoja tungettiin kiivaasti näitä vastaan, vaipui
joskus tuollainen korkeampi laine alas kansan naurun kajahtaessa;
sillä vielä oli tungos siksi harvaa, etteivät moiset putoamiset olleet
vaarallisia, vaan pudonneet saattoivat päästä jälleen jaloilleen.
Noin kello puoli yhdeksän aikaan alkoivat kaikkien tähän saakka
hajallaan kierrelleet katseet kääntyä samaan suuntaan ja kohdistua
ilotulitustelineihin. Nyt rupesivat myöskin kyynärvarret alinomaisilla
liikkeillä puolustamaan aivan tosissaan omistusoikeutta paikkoihin
yhä lisääntyviä anastajia vastaan.
Tämä Ludvig XV:n torilla poltettava ilotulitus, jonka oli valmistanut
Ruggieri, oli aiottu alunpitäin kilpailemaan insinööri Torren
Versaillesissa polttaman ilotulituksen kanssa, mutta tuon kilpailun oli
kaksi päivää sitten tullut rajuilma tehnyt liiankin helpoksi. Pariisissa
tiedettiin, että Versailles oli saanut melkoisen vähän nauttia
kuninkaallisesta anteliaisuudesta, joka oli suonut viidenkymmenen
tuhannen livren suuruisen määrärahan hääjuhlien ilotulituksia

34. varten, ja että sade oli siellä sammuttanut jo ensimmäiset raketit. Ja
kun lisäksi toukokuun 30 päivän ilta oli kaunis, niin iloitsivat
pariisilaiset jo varmasta voitosta, jonka he tiesivät saavansa
naapureistaan Versaillesin asukkaista.
Muuten odotti Pariisi paljoa enemmän Ruggierin vanhastaan
tunnetulta taidolta kuin Torren vastasaavutetulta maineelta.
Sitäpaitsi lupasi Ruggierin suunnitelma, joka oli vähemmän
oikullinen ja vähemmän epämääräinen kuin kilpailijan, katselijoille
aivan ensilaatuisia näytteitä ilotulitus-taiteen alalta.
Vertauskuvallisuus aikakauden valtiatar, yhdistyi siinä
rakennustaiteen maukkaimpaan tyyliin. Telineet kuvasivat Hymenin
vanhaa temppeliä, joka ranskalaisten maassa kilpailee nuoruudessa
Kunnian temppelin kanssa. Sen räystäitä kannatti jättiläismäinen
pilaririvi ja sitä ympäröi kaide, jonka kulmissa delfiinit odottivat kita
auki ainoastaan merkkiä, sylkeäkseen ilmoille tulivirtojaan. Delfiinejä
vastapäätä ylenivät uurniinsa päällä majesteettisina ja pöyhkeinä
Loire-, Rhône- ja Rhein-virtojen vertauskuvat; viimemainittua
virtaahan me itsepäisesti sanomme ranskalaiseksi vastoin koko
maailman tahtoa ja ehkäpä vastoin sen omaakin, jos meidän on
uskottava ystäviemme saksalaisten lauluja. Kaikki nuo neljä virtaa
olivat valmiina vuodattamaan veden asemasta sinisiä, valkeita,
vihreitä ja punaisia tuliaan heti, kun temppelipylvästö syttyisi
loimuamaan.
Samalla hetkellä aiottiin sytyttää vielä muitakin ilotulituslaitteita, ja
ne esittivät Hymenin palatsin pengermille asetettuja valtavia
kukkamaljakkoja.
Sitäpaitsi kohosi tuolla paikalla, jonka oli kannettava näin
monenlaisia laitoksia, myöskin kimaltava pyramiidi ja sen päällä

35. maapallo; tuo pallo syttyisi kumeasti rätisten ja viimein purkaisi
ukkosen tavalla suureen joukkoon monivärisiä keinotekoisia tulia,
jotka olivat ympäri hyrrääväin pyöräin muotoisia.
Mitä jälleen kukkakimppuun tulee, tuohon niin viralliseen ja
välttämättömään ilotulituksen osaan, että pariisilainen arvostelee
aina ilotulitusta vasta kukkakimpun mukaan, oli Ruggieri eroittanut
sen täydellisesti muista laitteista. Se oli asetettu joen rantamalle,
kuvapatsaan alapuolelle, bastioniin, joka oli sullottu täyteen
varalaitteita, sillä tavoin, että kukkakimpun alle rakennettu ylennys,
joka oli sen jalkana ja oli kolme, neljä syltä korkea, vielä osaltaan
lisäisi näyn komeutta.
Tällaiset yksityiskohdat tuottivat nyt Pariisille ajattelun aihetta.
Kahden viikon ajan olivat pariisilaiset suuresti ihaillen nähneet
Ruggierin ja hänen apulaistensa hiiviskelevän telineittensä synkässä
valossa ja seisahtuvan kummallisin elein kiinnittämään paikalleen
sytyttimiään ja järjestämään tulilankojaan.
Nyt tuli hetki, jolloin lyhdyt kannettiin telineitten
pohjapengermälle. Se ilmaisi, että sytyttämiseen ryhdyttäisiin pian,
ja teki kansajoukkoon niin vilkkaan vaikutuksen, että muutamat rivit
kaikkein pelottomimpiakin väistyivät takaisin. Ja se siirtyminen sai
jälleen aikaan sen, että koko valtava ihmisaallokko heilui hetkisen
laidasta laitaan.
Vaunuja tuli tulemistaan, ja ne alkoivat jo tehdä torin ahtaaksi.
Hevoset nojasivat päitään reunimmaisten katselijain olkapäihin, ja
ihmiset aikoivat pelätä näitä vaarallisia naapureitaan. Pian kasaantui
sitten vaunujen taakse yhä lisääntyvää kansankuntaa, niin etteivät
vaunut enää olisi voineet peräytyä, jos olisivat koettaneetkin, sillä ne

36. olivat nyt kiilatut keskelle sakeaa ja meluavaa jalankulkijain
tungosta. Ja sitten nähtiin paljon Ranskan kaartilaisia, työmiehiä ja
lakeijoita kiipeävän ylös vaunujen katoille, niinkuin haaksirikkoiset
luodoille, pariisilaisen tavallisella anastusjulkeudella, jolle vetää
vertoja ainoastaan heidän kärsivällisyytensä antaa itseltäänkin
anastaa.
Bulevardeilla oli jo sytytetty ilotulitus, ja se loi sieltä punaista
hohdettaan tuhansien uteliaiden päitten lainehtivaan laumaan. Siinä
laumassa näyttivät kaupunginvartioston salamoina välkehtivät
pistimet yhtä harvalukuisilta kuin äsken leikatulle ruispellolle jääneet
seisovat korret tähkineen.
Kutsuttujen vaunut, joiden väliin ei oltu, varomatonta kyllä, jätetty
minkäänlaista aukkoa, olivat asettuneet niiden uusien talojen
viereen, jotka nykyään muodostavat Hôtel Crillonin ja kuninkaalliset
varushuoneet; ne olivat kolmessa rivissä, jotka toisaalta ulottuivat
bulevardilta Tuileriesiin ja toisaalta bulevardilta Champs-Élysées-
kadulle saakka, kiertyen niinkuin kolmessa pyörässä makaava
käärme.
Tämän kolminkertaisen vaunupiirin takana nähtiin harhailevan,
kuten haamut Styxin rannalla, ne kutsuvieraista, joita ennen
saapuneitten vaunut estivät pääsemästä suurelle portille. Ja heistä
ryntäilivät varsinkin juhlapukuihin ja silkkikenkiin puetut naiset,
hälinästä ymmällään ja peläten tomuista maata, sinne tänne
kansantulvaa vastaan. Mutta heidän hempeämielisyyttään lauma
ainoastaan ivaili. Niin koettivat he vaunujen pyöräin ja hevosten
jalkain välitse avata itselleen tietä ja pujahdella parhaansa mukaan
määräpaikkaansa, joka oli heille yhtä kaivattu kuin satama
matkustavaiselle myrskyssä.

37. Eräät näistä vaunuista tulivat paikalle noin kello yhdeksän
tienoissa, siis ainoastaan joku minuutti ennen ilotulituksen
sytyttämisaikaa, ja nekin koettivat avata itselleen väylää kuvernöörin
portille asti. Mutta sellainen vaatimus oli jo tällä hetkellä kutakuinkin
mahdoton toteuttaa. Ikäänkuin apuvoimiksi kolmelle ensimmäiselle
vaunuriville oli nimittäin nyt alkanut muodostua neljäskin, ja tämän
neljännen rivin hevoset olivat kansanjoukon pelästyttäminä
muuttuneet vauhkoista vimmastuneiksi; ne potkiskelivat
pienimmästäkin ihmisten kosketuksesta milloin oikealle, milloin
vasemmalle, saaden jo aikaan monia onnettomuustapauksia, joita ei
kuitenkaan huomattu tungoksessa ja ankarassa melussa.
Näiden viimemainittujen vaunujen joustimista kiinni pitäen pääsi
tungokseen niiden murtamaa väylää pitkin myöskin muuan nuori
mies, joka karkoitti pois kaikki toiset tungettelijat, kun ne, niinkuin
hänkin, koettivat saada hyötyä tästä eteenpäin vievästä koneesta,
vaunuista, joiden käytön hän näytti anastaneen
yksityisomaisuudekseen.
Kun vaunut pysähtyivät, heittäytyi tuo nuori mies hiukan niistä
sivulle päin, hellittämättä kuitenkaan kättään auttavista joustimista,
vaan pitäen niistä yhtämittaa toisella kädellä kiinni. Hän saattoi siis
kuulla avonaisesta vaunujen ikkunasta vaunujen omistajain vilkkaan
puhelun.
Vaunujen ikkunasta pisti päänsä ulos valkoisiin puettu
vallasnainen, jolla oli tukassa koristuksena pari luonnonkukkaa.
Kohta huusi miehen ääni hänelle:
"No, Andrée, sinä maalaistyttö, älä kurkistele tuolla tavoin ulos,
mordieu, tai saat muiskun ensimmäiseltä ohitse kulkevalta tollolta.
Etkö näe, että vaunumme ovat joutuneet keskelle kansankuntaa